Vigo Zoo, Espanja

Meille kävi ihan järjetön tuuri kun kävimme jokunen aika sitten Klaus K:n sirkkabrunssilla. Meitä palveli brunssilla mukava englantia puhuva tarjoilijatar, jonka kanssa vaihdoimme muutamat sanat brunssilla. Jaettuani brunssipostauksen blogin Facebook-sivuilla, kilahti inboxiini pian viesti kyseiseltä tarjoilijalta. Hän oli törmännyt postaukseen Facebookissa, selannut sen jälkeen blogiani ja kyseli sitten minulta olemmeko tosiaan piipahtaneet joskus Vigossa. Hän nimittäin on kotoisin tästä espanjalaisesta kaupungista, ja haluaisi kovasti muuttaa sinne joskus takaisin suomalaisen miehensä sekä kahden lapsensa kanssa. Kelatkaa nyt mikä yhteensattuma! Että törmää Klaus K:n brunssilla vigolaiseen naiseen juuri ennen kuin olemme itse lähdössä Vigoon matkalle.

Olemme vaihtaneet Veron kanssa jo useamman viestin, ja hän mm. kertoi meidän toukokuiselle Vigon matkalle kasan vinkkejä missä voisimme pienen pojan kanssa piipahtaa. Yksi hänen vinkeistään oli Vigon eläintarha.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha sijaitsee A Madroa -kukkulan huipulla, noin 250 metrin korkeudessa. Sinne oli autolla varsin hauska matka kiemuraista sekä välistä todella jyrkkää tietä pitkin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jo menomatkalla ottamaan maisemista kuvia, mutta päätimme jäädä nappaamaan niitä vasta tulomatkalla, jos eläintarhalta ei hienoja maisemia jostain syystä näkisikään.

Eipä tarvinnut tulomatkalla paljon kuvauspysähdyksiä tehdä, sen verran hulppeat maisemat avautuivat eläintarhan sisääntulon vieressä olevalta näköalapaikalta. Sieltä käsin voi ihailla koko Vigon vuonoa (Ria de Vigo) yhdeltä katsomalta. Toisessa suunnassa siintää upeat Ciesin saaret ja toisessa päässä Rande-silta, jota pitkin herra Longfield körötteli joka päivä töihin. Rande-silta on reilut 1,5 kilometriä pitkä, ja sen kaapelit yltävät 148 metrin korkeuteen. Kyseessä on siis varsin iso silta, ja sen erottaa selkeästi jo lentokoneesta.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Herra Longfield ihmetteli miten kukaan hänen työpaikaltaan ei ollut hänelle vuosien saatossa eläintarhasta maininnut – paikka vakuutti nimittäin meidät sen verran vahvasti jo ihan niiden maisemien vuoksi. Hän kertoi eläintarhasta seuraavana päivänä töissä, muutama tyyppi ei ollut koko eläintarhasta edes kuullut (liekö olleet lapsettomia), jokunen oli käynyt siellä kouluaikoina retkellä (siis tosi monta vuotta sitten) ja erään vanhin lapsi oli juuri menossa sinne samaisen viikon perjantaina luokkaretkelle.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Maisemista kukaan ei sanonut juuri mitään, ehkä Vigon lähettyvillä asuvat ihmiset ovat jylhiin vuoriin sekä turkoosinsinisiin merimaisemiin jo niin tottuneita, etteivät osaa enää katsoa niitä haltioitunein silmin. Täällä Suomessa samaiset tyypit varmasti räpsisivät muistikortit täyteen kuvia Senaatintorilta, Töölönlahdelta, Eduskuntatalolta sekä Suomenlinnasta, samalla kun me paikalliset hymähtelisimme, että mitä noissakin nyt on kuvaamista.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha on aika pieni. Sellainen söpö, rauhallinen sekä helposti haltuunotettava lapsiperheiden kohde. Veron mukaan eläintarhassa olevat eläimet ovat kaikki jotenkin loukkaantuneita ja ovat siksi eläintarhassa koska eivät luonnossa enää pärjäisi. En ole aivan varma onko kaikki eläintarhan eläimet ns. pelastettuja (oma espanjantaitoni ei riitä ihan niin syvään tutkimiseen Vigo Zoon nettisivuilta), mutta osassa aitauksia oli kyllä mm. röntgenkuvia eläinten jaloista, ja sen lisäksi osa linnuista ei kyennyt siipirikkojen takia lentämään.

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Eläintarhan sisääntulon yhteydessä on myös varsin isot leikkipuistot hienoine leikkimökkeineen sekä kiipeilytelineineen. Tämmöisiä hei Suomeenkin! Meidän asuinalueen lähipuisto on esimerkiksi ehkä ankein koskaan, jäätävästi tyhjää tilaa ja sitten siellä on pari keinua, hiekkalaatikko sekä liukumäki. Tosin juuri taisi eräs kotiäitikaveri sanoa, että leikkipuistossa on joku remppa menossa, ehkä sinne nyt tulee edes vähän uusia juttua lasten (ja lastenmielisten) iloksi.

taaperon kanssa matkustusVigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Pieni ihme piti eläintarhasta paljon. Toki hän ei ollut meidän aikuisten kanssa yhtä innoissaan upeista maisemista, kahdesta komeasta tiikeristä, suuresta karhusta taikka hassusta aasista joka päästi oikein mahtavat ääntelyt. Hänestä parasta olivat suuret kalat jotka uiskentelivat tiikerien aitauksessa, lampaita puskeva pässi, laamojen huvittavat naamat sekä leikkipuisto noin kokonaisuutena. Niin ja tietenkin eläintarhan kahvilan pitäjältä saadut naksut.

Eläintarha tarjosi siis meille kaikille jotain uutta ja ihmeellistä. Sitähän voi pitää silloin varsin onnistuneena retkikohteena!

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Ähtäri Zoo (sis. lippupakettien arvonnan)

Kaupallinen yhteistyö Ähtäri Zoon kanssa.

Morhu, Herra Longfield tässä.

Jos joku sanoo Ähtäri, niin mitäpä siitä tulee mieleen ekana? Mulle tulee mieleen karhu. En ees oikeastaan tiedä miksi, jostain Ähtärin eläinpuiston eli Ähtäri Zoon mainoksista se varmaan on jonnekin ajokoppaan istuttautunut. Tai ehkä se on jäänyt sinne siitä kun joskus pienenä poikana käytiin kerran Ähtärissä eläimiä kattelemassa, ja paikan karhut on jotenkin sitten jääneet alitajuntaan asti hengailemaan.

Kun Huli sitten tuossa joku päivä kertoi, että nyt olisi mahdollisuus lähteä Ähtärissä käymään, niin hetihän minä ajattelin että jippii, karhuja pääsee katselemaan, lähdetään jo! Karhut on metkoja otuksia, aina oon niistä tykännyt. Lempparikarhuni ei oo Nalle Puh tai mikään muukaan fiktiivinen karhuherra sadetakissa tai jymyhunaja purkki kädessä, vaan ihka aito ja oikea Juuso-karhu Kuusamon suurpetokeskuksesta. Juuso on mainospuheiden mukaan Suomen suurin karhu lähes 500 kilon talviunia edeltävällä elinpainollaan, ja Juuson käsittämättömän lämpimät välit hoitajaansa Sulo Karjalaiseen ja herrojen yhteiset videot ovat tehneet niin Juusosta kuin Sulostakin oikein julkkiksia. Sulo oli viime vuonna Linnan juhlissa Saulia kättelemässä, ja Juuso on alkanut videoilla hölmöilyjen lisäksi tekemään tauluja, joita on parina viime vuonna myyty New Yorkia myöten. Mekin käytiin Juuson taidenäyttely pikaisesti katsastamassa läpi tuossa jokunen viikko sitten, ja kovasti tekisi mieli saada omaan kotiin yksi aito Juuson maalaama taulu – ne oli vaan taas tänäkin vuonna myyty niin äkkiä loppuun että ilman jäätiin.

Mutta, jos on Juuso nykyään maailmankuulu julkkis, niin melkoisen kuuluisa karhurouva asustaa Ähtärissäkin. Siellä nimittäin asustaa Mimmi, jonka erikoisalaa on joogaaminen. Mimmi-karhun joogauskuvat levisivät vuonna 2010 pitkin maailmaa, ja päätyivät lopulta vuonna 2011 peräti National Geographiciin asti. Kuuleman mukaan Mimmi oppi joogan salat emoltaan, joka taas oli keksinyt alkaa temppuilemaan herkkujen jaon aikana huomiota herättääkseen, ja kuulemma Mimmin jälkikasvukin on osoittanut kiinnostusta joogaliikkeisiin.

Hetken ehdin vain olla karhuista innoissani, kunnes katsoin ikkunasta ulos ja muistin että ai niin, nyt on talvi, ja talvella karhut nukkuu. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen! (Miltä hätä sitten oikein näyttää? Aina vain sanotaan että se ei ole tämän näköinen, mutta minkä näköinen se sitten on? Googlen kuvahakukaan ei auta tässä dilemmassa.) Talvisinkin Ähtärin eläinpuistossa on kyllä ihmeteltävää vaikkei julkkikset siellä silloin joogaakaan. Useat muut eläimet, kuten esimerkiksi lumileopardit, ahmat, saukot ja ilvekset peuhaavat paljon enemmän talvisin lumessa komeissa talviturkeissaan, kuin kesän paahtavassa kuumuudessa.

Me päästiin omalla kierroksellamme katselemaan ahman touhuja, kun se venkoili jonkun ihme luupalan tai minkä lie suolakivilohkareen kanssa, välillä se hautasi sen maahan ja juoksi muualle tonkimaan maasta jotain muuta, mutta palasi aina palikkansa luokse. Juokseva ahma on muuten aika jännä näky, se sillee kummasti klenkkailee menemään, etu- ja takatassut aina sillee tasajalkaa ponnistelevat vuorollaan ahman ruhoa eteenpäin. Ahmahan on myös muuten antanut nimensä melko suositulle sarjakuvasankarille, tosin se nimi on ensin käännetty englanniksi. Kieltämättä Wolverine kyllä kuulostaa vähän coolimmalta ku Ahma. Ei se jotenkin ois sama ku Hugh Jackman olisi jossain yliphotoshopatussa julisteessa naama irveessä ja adamantium-kynnet esillä, ja sitten siinä alla lukisi AHMA. Ei, Wolverine on Hugh Jackmanille parempi, Ahma sopii sitten enemmän Pirkka-Pekka Peteliukselle ja Taneli Mäkelälle, turvallista matkaa ja voi hitsin hitsi.

Ahman lisäksi lumileopardikaksikko pisti meille kunnon shown pystyyn, ne siellä lumessa vaanivat toisiaan ja hyökkäsivät toistensa kimppuun tai muuten vaan sätkyilivät selittämättömästi niinku kaikki normaalit kotikissatkin aina välillä tekevät. Muistan joskus yhden kaverin vitsailleen, että Korkeasaaressa kun käy niin siellä joka toisessa häkissä on lumileopardi. Se on sinänsä aika hassu juttu koska lumileopardi on yhä edelleen uhanalainen laji, kissapedon huikean kaunis turkki on ymmärettävästi aikoinaan vetänyt turkismetsästäjiä puoleensa ja siinähän tuppaa sitten aina käymään niin että eläimiä metsästetään ihan liian kanssa. Korkeasaari on tämän eläinlajin suojelemiseen erikoistunut, 1960-luvulta lähtien siellä on syntynyt yli sata lumileopardin pentua, mikä on enemmän kuin missään muualla eläintarhassa maailmassa. Siksi niitä siellä niin paljon tuntuu olevan, ja lumileopardihan on valikoitunut myös Korkeasaaren tunnuseläimeksi. Ähtäri Zoo on myös jo kauan kantanut kortensa kekoon tämän hienon lajin suojelua varten, tällä hetkellä kaiketi taas odotellaan, josko eläinpuiston tiloissa keskenään viihtyvä kaksikko äityisi tekemään pennun keskenään. Oikein hyvät välit niillä ainakin näytti olevan, eivät vaan jurottaneet häkkiensä nurkissa Tinderiä suihkien vaan keskenään peuhasivat.

Muista eläimistä meihin teki eniten vaikutuksen komean näköiset pöllöt ja maakotkat (hitto että sitä pelästyisi jos metsässä kävellessä joku pöllö vaikka suhahtaisi pään yli, ihan eri kokoluokan lintuja ovat ku jotkut perus talitintit, maakotkasta nyt puhumattakaan!), hemmetin utelias kettu joka seurasi meidän touhuja melkeinpä kiinnostuneempana kuin me sitä, ja tässä ihan viime aikoina vähän ikävääkin julkisuutta saanut Ähtärin susilauma, joka vierailumme aikana pisti pari kertaa sellaisen ulvomiskonsertin pystyyn ettei tosikaan. Susien leikkiessä keskenään lihakimpaleilla, katseltiin että on hullua että tommosista on jalostettu maailmaan jos jonkunnäköistä ja -kokoista koirarotua, meidän Horatiokin kai on jotain sukua susille vaikkei kyllä uskoisi, enemmän Horatio näyttää sen uteliaan ketun lihavalta serkkupojalta. Saukko ja majava nähtiin vain pesissään nukkumassa, ja ilves hengaili omassa laavussaan, se sieltä raimohelmismäisen majesteettisesti toljotteli meitä. Hulin lemppareihin lukeutuvat villisiat veteli nekin kaikki sikeitä olkien seassa. Sitten siellä oli vielä poroja ja kauriita ja visenttejä ja mitä lie muitakin sarvipäisiä otuksia, hirviäkin siellä oli, harmillisesti ne vaan oli niin kaukana että ne jäivät vähän etäisiksi.

Ähtäri Zoo tarjoaa talvisin myös pulkanvuokrausta, jonka avulla perheen pienimmät saadaan kuljeteltua kolmikilometrisen luontoreitin läpi, ja henkilökunta pitää alueella nuotiotulia palamassa, joiden ääressä voi lämmitellä tai vaikka paistaa makkaraa. Villieläinten lisäksi Ähtärin eläinpuistossa voi käydä tutustumassa myös kotieläimiin, alueelle on vastikään avattu kotieläintila, josta käsin voi käydä tutustumassa lehmiin, hevosiin, kilipukkeihin ja meidän kotieläintarhan suosikeiksi nousseisiin villasikoihin, jotka tulivat hyvin uteliaina kärsiensä kanssa toikkaroimaan aidan toiselle puolelle meitä ihmettelemään. Ei Huliakaan niin harmittanut niiden villisikojen missaaminen kun oli melkeinpä samannimisen lajin kanssa kuitenkin päästy läheisiin tekemisiin.

Ähtäriin on kyllä tässä vuoden tai parin kuluttua pakko päästä itse uudestaankin. Siellä ollaan nimittäin tälläkin hetkellä kovaa vauhtia järjestelemässä aitauksia Suomen ensimmäisille pandakarhuille! Tarkkaa ajankohtaa pandojen tulolle ei olla vielä annettu, me kuulimme paikallisilta huhuja vuodesta 2018. Saattaa olla, että pandojen Ähtäriin kotiutuessa jää Mimmit ja Juusot vähäksi aikaa mediapimentoon, elleivät ne sitten äidy jotain Mona Lisoja tai yhdellä etutassulla seisten tehtyjä aurinkosotureita tehtailemaan.

Alkoiko jo kauheesti kihelmöittämään että voi kun minäkin pääsisin Ähtäriin eläimiä kattelemaan. No tiedätkö mitä? Nytpä voit sitten päästäkin sinne, hei! Saimme läksiäislahjaksi peräti 5 kpl rannekkeita, ja ne nyt sitten arvottaisiin! Rannekkeilla pääsee sekä villieläin- että kotieläinpuistoon, ja ne ovat voimassa vuoden päivät.

Rannekkeita arvotaan yhteensä kolmelle onnekkaalle: kaksi kahden rannekkeen lippupakettia ja yksi yhden rannekkeen paketti. Lippupakettien arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen viimeistään lauantaina 4.3.2017. Lippupaketit arvotaan sunnuntaina 5.3.2017. Kommentissa haluaisimme kuulla minkä eläimen haluaisit ehdottomasti Ähtärin eläinpuistossa nähdä. Kaikki Ähtäri Zoossa vipeltävät eläimet ovat nähtävissä Ähtäri Zoon nettisivuilla.

Sitten vain eläimellistä kommenttia tulemaan ja onnea arvontaan! Otamme yhteyttä voittajiin sunnuntaina 5.3.2017 sähköpostitse.

Yhteistyössä Ähtäri Zoo