Ravintola Wanha Mylly, Helsinki

Moravia, Herra Longfield täällä.

Minä pääsin eräs arki-ilta karkaamaan raskasta kotiäidin arkea helsinkiläiseen Wanha Mylly -ravintolaan, jossa järjestettiin riistaviinien ja siinä sivussa myös parin riista-annoksen koemaistelutilaisuus. Ah, kyllä se teki hyvää heittää puklurätit ja vauvanruokaan kiinni kivettyneet lusikat seinään ja lähteä tukka auki vähän humputtelemaan ja jättää uraohjus-Huli vuorostaan katsomaan pienen lapsemme perään!

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on siitä hauska paikka, että siitä täytyy olla jo jotain 15 vuotta kun saimme Hulin veljen vaimolta vahvan suosituksen mennä sinne syömään maailman parhaat pippuripihvit. Olimme olleet lapsenvahteina heidän esikoispojalleen, ja he olivat Wanhassa Myllyssä käyneet nuo pihvit vetäisemässä jonkun vuosipäivän tai vastaavan merkeissä ja kotiin palattuaan vuolaasti paikkaa ja pihvejä suosittelivat. Tuo vahtimamme esikoispoika on kohta täysi-ikäinen, ja veljelläkin on nykyään eri vaimo jo, mutta niin vain emme ole tähän päivään asti koskaan saaneet aikaiseksi mennä niitä superpippuripihvejä maistamaan. Nyt sentään minä pääsin paikkaa katsastamaan, ja siellä ruokalistallahan se pippuripihvi yhä oli, yhdessä lankkupihvin ja paistetun maksan kaverina paikan klassikkoannoksien joukossa.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on Herttoniemen kartanon mailla sijaitseva ravintola, jota on vuodesta 2001 asti ohjannut yksi ja sama perhe; nyt siellä on juuri sukupolven vaihdos menossa, mutta meidän maistajaisiltaamme oli vielä tullut nykyisen omistajan vanhemmat eli se 2001 vuodesta asti paikkaa luotsannut pariskunta isännöimään ja emännöimään. Ravintola on tunnettu etenkin kesäajan upeista maisemistaan kartanon mailla sijaitsevien puistojen ja läheisen sorsalammen takia, mutta on myös tavallaan hieman kärsinyt tästä maineesta koska ilmeisen moni – myös minä – on jotenkin mieltänyt että Wanha Mylly olisi vain kesäisin auki, vaikka paikka on todellisuudessa ihan ympärivuotisessa käytössä.

Ravintola sijaitsee vanhassa pehtoorintuvassa, jossa sijaitsi jo lähes sata vuotta sitten kahvitupa, ja joka sai ylennyksen ravintolaksi vuonna 1971. Ravintola on kerännyt mainetta eritoten pihviravintolana, kuten klassikkoannoksistakin voi päätellä, mutta yksi ravintolan suosituimmista annoksista on silti myös päivän kala. Ja kuten illan aikana kävi ilmi, ravintolassa on ilmeisen erinomainen viinitarjonta kiitos asiaan varsin vahvasti vihkiytyneen omistajapariskunnan. Viiniasiantuntijamme tiesi kertoa, että ravintolasta saa tiettyjä huippuviinejä maailman mittakaavassa todella edulliseen hintaan, sillä isossa maailmassa joistain ravintolassa tarjolla olevista viineistä voi joutua maksamaan nelinumeroisia summia – näihin verrattuna Wanhasta Myllystä noita samoja viinejä saa jopa naurettavan halvalla, kiitos pariskunnan, joka on vuosikymmenien ajan pulloja kellariin keräillyt pieteetillä ja hartaasti, ja joista sitten osa on yhtäkkiä lävähtänyt kaikkien viiniveijojen listoissa ihan sinne kärkisijoille asti.

Ravintola Wanha Mylly

Kuuluisien pihviannosten ja päivän kalojen sijaan me söimme viihtyisän kodikkaassa ravintolasalissa riistaa. Riistakin varmaan herättää sanana tiettyjä mielikuvia, vaikka sehän itse asiassa pitää sisällään aika hemmetin monenlaista lihaa – kaikenlaiset vipeltäjät hirvistä ja peuroista jäniksiin ja lintuihin tuupataan kaikki saman riista-nimikkeen alle. Meidän eteemme kiikutettiin alku- ja pääruoaksi hirveä, ja niiden seurana meillä olisi alkutietojen mukaan pitänyt olla neljää erilaista viiniä, mutta jokin oli valitettavasti mennyt vikaan ja viinejä olikin harmillisesti kuutta erilaista. Hammasta purren kestimme tämän kohtalon julman oikun.

Ravintola Wanha Mylly

Oli todella jännä kokemus maistella viinejä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten taas uudestaan ensin pöytään tuodun karpalokastikkeen kanssa tarjoillun hirvifileen ja lopuksi vielä fileeseen verrattuna hyvin erilaisen, tomaattisen ja yrttisen hirvi osso bucco –annoksen kanssa. Ne viinit, jotka olivat sellaisenaan olleet hyviä, eivät hirvifileen kanssa enää ollutkaan niitä parhaita, vaan sieltä nousi joku yksin vähän vaisuksi jäänyt viini selkeästi muita parempana esiin. Ja sitten kun taas syötiin sitä tomaattista osso buccoa, mielipide parhaasta viinistä vaihtui jälleen. Minä olen viininjuonnissa vielä sen verran noviisitasolla että taisi olla ensi kerta kun näin selkeästi itse koin miten paljon ruoka ja viini toisiinsa vaikuttavat. No, nyt olikin kyllä sen verran kovat kanuunat tarjoilemassa helmiä sioille että kunnia kyllä kuuluu sinne, eikä minun yhtäkkisesti kehittyneille makunystyröilleni. Kuten todettua, Wanhan Myllyn pariskunta nimittäin harrastaa viinejä suurella vimmalla ja kokemuksella, ja heillä on jopa oma pieni (pieni ja pieni, oliko se nyt vajaa 3 hehtaaria ja vuosituotto semmonen liki 10000 pulloa) viinitilansa Tsekkien Määrin alueella.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Valitettavasti meille ei ollut nyt tarjolla Wanhan Myllyn omista viineistä kumpaakaan – valkoviini Cuvee Bambi ja punaviini Cuvee Muflon – mutta melko tujakkaa ja mainiota kamaa saimme silti laseihimme. Itse tykkäsin pelkkiä viinejä maistellessamme eniten sellaisesta mönjästä kuin Ville Di Antane Valpolicella Ripasso Doc Villa Ca’Vendri – ja nimitystä mönjä käytti myös meille viineistä kertonut asiantuntija, tosin hän kertoi että Ripasso-viinien valmistuksessa käytetään Amarone-viinien valmistuksessa ylijääneet pohjamönjät, joissa on valtavasti makua, mutta minä unohdin kaiken muun kuin sanan mönjä ja mönjäviiniksi tämä juoma sitten tampion suussa kääntyi. Mutta sitten kun saimme eteemme aivan tajuttoman herkullisen hirvifileen, sen kanssa parhaiten omasta mielestäni sopi AOC Chateauneuf-du-Pape nimellä kulkeva tavara, joka on kuulemma ollut Alkon valikoimissa iät ja ajat sellaisena vähän parempana punaviininä. Viinihirmut tiesivät kertoa, että syy tähän on se että tämä viini on aikoinaan ollut Venäjän ylimystön suosiossa, ja sieltä sen maine on sitten Suomen maaorjienkin pariin aikojen saatossa kulkeutunut. Tämä viini oli kyllä ollut sellaisenaankin ihan hyvää, ja asiantuntijaraatimme mielestä sekä tämä että se mönjäviini sopivat hirvifileen kanssa parhaiten, ja molemmat saivat kyllä ihan hyvät arvosanat sellaisenaan juotuinakin. Mutta kun siirryimme tomaattisen osso buccon kimppuun, olikin nämä suosikkiviinit aika kökön oloisia, ja parhaiksi viineiksi nousi 2004 vuodelta kotoisin ollut Cornas Renaissance – joka oli viiniasiantuntijan listalle pakottama vaihtoehto ja sellaisenaankin hyvä viini – mutta melkeinpä senkin edelle kiiri yksinään ja hirvifileen kanssa juotuna muihin tarjottaviin verrattuna melko öklö Augusta Barbera D’Asti DOCG Superiore Nizza (vuodelta 2012). Kuten jo tuolla jossain sanoin niin itselleni oli ihan ajukopan avaava kokemus huomata tällaisella hauskalla makutestillä miten suuri vaikutus viinillä ja sen kanssa tarjottavalla ruoalla toisiinsa on.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Jälkkäriksi saimme vielä todella raikkaan ja maukkaan tyrnivanukkaan marinoitujen lakkojen kanssa – sen kanssa punaviinit ei oikein iskeneet enää – ja sitten olikin aika lähteä takaisin kohti kotiäidin arkea, vaippoja ja uusia hampaita ja vauvanruokien maistelua joita ei varmaan millään superviinilläkään saa mielekkääksi.

Wanhasta Myllystä jäi oikein hyvä kuva – niin miljöön, tarjottujen herkkujen kuin eritoten tilaisuuttamme isännöivien ja emännöivien mahtavan pariskunnan takia – ja sinne on nyt aikuisten oikeasti vaan mentävä Hulin ja pienen ihmeen kanssa kesällä kokeilemaan se pippuripihvikin ja katsastamaan ne paljon kehutut kartanomaisemat. Ravintola, kartano ja kaikki puistot ja lammet sijaitsevat näppärästi keskellä Helsinkiä hyvien kulkuyhteyksien päässä eikä missään kahden tunnin automatkan päässä. Ja vaikka paikasta saakin maailmankuuluja viinejä, ei se silti todellakaan ole mikään pelottava viinihifistelijöiden kappeli jossa katsotaan kieroon jos ei asiakas osaa pitää lasista oikein kiinni tai lausuu väärin ranskankielisiä sanoja. Päinvastoin, paikka oikein huokui sellaista rauhallista ja kodikasta meininkiä, ja jopa minun kaltaistani törppöä kohdeltiin siellä ihan ihmisenä ihmisten joukossa. Todella iso suositus, ja älkää nyt hyvät ihmiset venatko tänne menemistä 15 vuotta, kuten jotkut pölvästit ovat tehneet.

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Viinitasting omalla terassilla

Yhteistyössä Solera Finland.

Mordonnay, Herra Longfield tässä.

Viime viikonloppuna vietettiin minun äidin ja Hulin anopin yllätys 60-vuotisjuhlia. Huli oli järkännyt yhtenä ohjelmanumerona juhlapaikalle Solera Finlandin Tiia Seppälän maistattamaan ja kertomaan juhlakansalle Hardysin viineistä. Rento viinitasting pidettiin loppukesän auringon alla vihreän Vihervaaran terassilla, jonne juhlakansa pakkaantui istumaan vieri viereen.

viinitasting_hardys5_c_perhejuhlat_

Koska juhlakansa ei ollut mitään viinialan terävintä asiantuntijaryhmää, piti Tiia meille aluksi pienen selostuksen viinimaistelun alkeista. Tärkeää on kaataa lasiin aina riittävästi viiniä, jotta viinin tuoksu pääsee esille. Liikaa ei kantsu laittaa, koska jotta viineistä saa aromit revittyä esiin, lasia täytyy vähän pyöritellä ennen nuuhkimista ja maistelua, ja jos lasi on pyöritysvaiheessa liian täysi, lentää viinit kauluspaidoille ja kesämekoille ja sitten tulee itku. Lasinpyörittelyäkin nopeasti kuivaharjoiteltiin ennen kuin alettiin varsinaisten aineksien kanssa läträämään, pöytää vasten saa amatöörikin hallitusti lasia pyöritettyä siten että viini pääsee molskahtelemaan reunoja vasten ja aromit pääsevät estradille.

viinitasting_hardys2viinitasting_hardys4

Hardysistäkin Tiia nopeaan kertoili, kyseessä on australialainen hyvin tunnettu ja palkittu viinitalo, jolla on 160 vuotta historiaa takanaan. Talon perustaja Thomas Hardy oli sen verran vekkuli kaveri, että se keksi jo vuonna 1853 sekoittaa eri alueiden rypäleitä parhaan lopputuloksen takaamisesta, ja tämän tempun takia miekkosta pidetäänkin rypäleiden sekoittamisen uranuurtajana.

Kun oli perusteet viininmaistelusta ja pullojen sisällön tuottaneesta talosta kunnossa, avattiin ensimmäinen pullo ja alettiin sen sisällä ollutta nestettä pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan. Ensimmäinen viini oli puolikuiva Hardys Nottage Hill -valkoviini, joka oli Rieslingiä rypälelajikkeeltaan. Tiia kehotti meitä etsiskelemään viinin hajuista ja mauista jotain kuvaavia sanoja, ja siitä sitten alettiinkin ihmettelemään että mistä ne kaikki viinejä kuvaavat ”satulanmakuinen” ja ”sikarilaatikkomainen” sun muut kummat adjektiivit oikein keksitäänkään. Ei kuulemma ole mitään sanakirjaa mistä pitää viinigurujen valita millainen mikäkin viini on, vaan jos jonkun mielestä joku viini maistuu vaikkapa vastaleikatulta ruoholta, niin sitten kirjoitetaan niin. Toki on sitten näitä tämmösiä marjaisia ja puolikuivia ja raikkaita ja muita normaalimpia ja yleisimpiä laatusanoja, joita käytetään yleisemmin kuin vaikkapa auringossa haalistuneen kuparilantin kaltaisen tapaisia.

Me löydettiin Nottage Hillin valkoviinistä vähän makeutta ja sitrusmaisuutta, ja Tiia kehuikin että vähän limeen päin olevaa sitrusta ja eksoottista hedelmää pitäisikin hajusta löytää. Tiia myös kehotti meitä ihan reippaasti purskuttelemaan viiniä suussa, jotta maut pääsevät paremmin esiin, ja siinä sitten rivissä purskuteltiin valkkaria pitkin suuta ja oltiin kovin asiantuntijamaisia koko porukka. Tämä viini on kuulemma kuin tehty suomalaiseen makuun, ja kyllä sitä meidänkin seurueessa ylistettiin. Viini sopii kuulemma vaikkapa rapujen ja savukalan kanssa.

viinitasting_hardys6

Toisena viininä oli toinen valkkari, puolikuiva Hardys VR oli tämän nimi, ja siinä oli rypäleenä Chardonnayta. Tämä viini oli ensimmäistä hieman halvempi, ja se kirvoittikin sitten kysymyksiä siitä mistä kaikesta viinien hinnat oikein määräytyy. Valtiomme verotuspolitiikka aiheuttaa ravintoloissa ja Alkoissa myytävien viinien hintaan melkoisen siivun, mutta jos ei eri maiden veroja ja rahteja oteta huomioon, niin hinta määräytyy lähinnä käytetyn rypälelajikkeen ja eritoten rypäleet viljelleen tarhan laadusta, sekä siitä, minkälainen kaveri viinin valmistusta on oikein valvonut, ja onko rypäleet poimittu koneilla vai käsityönä. Eri vuosina saatetaan saada joiltain tiloilta parempia rypäleitä, ja tämän johdosta jotkut tietyt vuosikerrat sitten ovat toisia kalliimpia.

Viinien säilymisestäkin kyseltiin, ja kuulemma Alkosta ostetut normiviinit pitäisi juoda vähintään vuoden sisällä ostopäivästä, ja avattu pullo säilyy jääkaapissa semmoset kolme päivää. Viinilaatikot taas säilyvät avaamisen jälkeen paljon pidempään, joku 3-4 viikkoa, koska niissä pakkauksissa on semmoinen mekanismi, ettei ulkopuolinen ilma pääse viinin sekaan asioita sotkemaan. Hardys VR oli minun mielestäni parempi näistä kahdesta valkoviinistä, mutta olin selkeästi vähemmistöä mielipiteeni kanssa, useammat tykkäsivät enemmän siitä ensimmäisestä, kalliimmasta Nottage Hillistä, tätä VR-valkkaria pidettiin vähän pliisumpana ja helpompana.

viinitasting_hardys7

Valkkareiden jälkeen siirryttiinkin sitten punkkujen pariin, ensimmäisenä avattiin viimeisimmän VR-valkkarin kaveri, VR-punkku nimittäin. VR ei ole lyhennys Valtion Rautateistä tai Virtual Realitystä, vaan sanoista Varietal Range. Hardysin VR-viinit ovat yhden rypäleen viinejä Australian sisämaan lämpimiltä alueilta, suurten jokien lähettyviltä olevista viinitarhoista, ettäs tiedätte. VR-punkussa rypäleet olivat merkkiä Cabernet Sauvignon.

Punaviinien kanssa puhutaan usein sellaisesta asiasta kuin tanniinisuus, joka on luontainen ominaisuus punaviinille, ja seurausta siitä että punaviinien valmistuksessa osa marjojen rangoista lojuu rypäleiden kanssa valmistusprosessissa kauemmin kuin vaikkapa valkoviinien valmistuksessa, ja niistä rangoista ja myös rypäleiden siemenistä ja kypsennyksessä käytettävistä tammitynnyreistä pääsee viiniin tanniinisuutta. Tanniinit mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniininen viini taas maistuu karvaalta ja aiheuttaa helposti päänsärkyä. Olen itse henkilökohtaisesti huomannut, että muissakin alkoholijuomissa on ilmeisesti tätä vaarallista tanniinia, sillä jos alkoholia juo paljon, seuraavana päivänä on useimmiten päänsärkyä ja jopa suoranaista pahoinvointia, ilmiselvästi siksi että elimistöön on kerääntynyt aivan liian paljon tanniineja. En tarkistanut tätä faktaa Tiialta, mutta pakkohan sen on totta olla!

viinitasting_hardys9

VR-punkkua lipiteltäessämme julistimme viinin melko makeaksi, ja jotkut sieltä osasivat poimia myös marjaisuutta ja hilloisuuttakin, ainakin sitten kun Tiia oli meitä vähän siihen suuntaan johdatellut. Tämä punkku sopii kuulemma erinomaisesti grillaukseen, ja Tiia tiesi kertoa, että punkkujakin kannattaisi ennen tarjoilua pitää joku puolisen tuntia jääkaapissa, ja vastaavasti normaalisti jääkaapissa säilöttävät valkoviinit kannattaisi ottaa sieltä joku puoli tuntia ennen tarjoilua ulos. Viinien jäähdyttämiseen voi kuulemma myös käyttää pakastettuja viinirypäleitä, tummia punkkujen kanssa ja vihreitä valkkareiden kanssa. Jäitä ei välttämättä kannata käyttää koska ne laimentavat viiniä, mutta jos joku tykkää jääpaloja viinilasiin laittaa niin ei sekään väärin ole, makuasioitahan nämä tämmöset ovat. Äitini tästä rohkaistui kertomaan, että hänellä on toisinaan tapana laittaa jääkaapissa ollutta punkkua lasiin ja pistää viinilasi hetkeksi mikroaaltouuniin lämpenemään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Tiia tai kukaan muukaan tällaisesta tavasta oli kuullut, ja reaktioista päätellen tämä ei välttämättä ole ihan kärkipäässä viinien kanssa suositeltavien kommervenkkien listalla.

viinitasting_hardys10

Marjaisan ja hilloisan VR-punkun jälkeen maisteltiin sitten vähän tanniinisemmaksi varoitettua kaveria, eli Hardysin Nottage Hill –sarjan punaviiniä. Tämä viini on Shiraz-rypäleistä tehty, ja oli ensimmäistä täyteläisempi, kirsikkaa ja luumua keksittiin hajuihin ja makuihin ehdotella. Tämän punkun kanssa sopisi kuulemma erityisen hyvin jokin kevyt liharuoka, tai sitten juustot, kuten vaikkapa brie. Tästä punaviinistä keksittiin myös sellaista sanoa, että tätä ei ehkä ihan omana itsenään tulisi juotua, toisin kuin sitä ekaa VR-punkkua, vaan juoma vaatisi nimenomaan jotain liharuokaa kaveriksi. Sattumoisin meillä oli juhlakansalle tarjolla varsin kattava juustopöytä, ja siellä oli sitä brie-juustoakin sitten tarjolla, joten päästiin käytännössä oitis testaamaan että toimiiko nämä kaverukset keskenään. Ei kukaan mitään soraääniä esittänyt, hyvin menivät brie ja Nottage Hill –punaviini alas toistensa kavereina.

viinitasting_hardys3

Koska oli kyse 60-vuotisjuhlista, oli Tiia tuonut meille vielä ylläriksi yhden erikoisemman viinin maisteltavaksi. Tämä Hardys HRB eli Heritage Reserve Bin –punaviini on varsinainen Hardysin kruununjalokivi ja taidonnäyte, jota tuotetaan pieniä määriä vain hyvinä viinivuosina. Viinin rypäleet valikoidaan tarkkaan kolmelta Hardysin parhaalta alueelta, ja Hardysin pääviiniguru on tarkasti valvonut viinin valmistusprosessia alusta lähtien. Tätä viiniä oli Suomeen saatu tällä kertaa 60 pullon erä, Alkostakin voi tätä olla vajaan kolmenkympin hintaan vielä pullo tai pari saatavilla, mutta nopeasti nämä tämmöiset kuulemma aina osaavien viinimiekkosten ja –naikkosten kyytiin Alkosta lähtevät. Tämä viini olikin yksimielisesti koko seurueen mielestä parasta, se oli täyteläistä ja hiukkasen toffeen makuista, todella hyvää ihan sellaisenaankin eikä oikeastaan edes vaadi mitään syötävää kaveriksi. Kyllä ne gurut jotain siellä sitten palkkansa eteen tekevät, rypälelajikkeena tässä oli käytetty samaa Cabernet Sauvignonia kuin siihen ekaan VR-punkkuunkin, mutta mauissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

viinitasting_hardys11

Hardysin kruununjalokiven maisteluun olikin sitten sopiva päättää viininmaistelu-urakkamme. Juhlakansa tuntui kovasti ohjelmanumerosta tykkäävän, ja pitkin iltaa muistettiin kertoa kuinka kiva maistelutilaisuus oli ollut, ja miten mukava ja helppo viininmaisteluemäntä Tiia oli ollut, kukaan ei aristellut kysyä niitä kaikkein tyhmimpiäkään kysymyksiä, ja tulipa luotua sellainenkin uutuuskäsite kuin mikroaaltouuniviini. Jos tästä tulee joskus vielä joku iso juttu, niin muistakaa että minun äiti oli se joka tämän keksi! Hän voi tulla sitten opastamaan millä teholla ja kuinka monella sekunnilla mitäkin viinilajiketta tulee mikrottaa optimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

viinitasting_hardys8

Yhteistyössä Solera Finland.