Kuvankauniit Cíes-saaret, Galicia, Espanja

Herra Longfield on työmatkaillut Vigossa ainakin viisi kertaa. Jo ensimmäisen reissunsa jälkeen vuosia sitten hän kertoi minulle, että kaupungista pääsisi tutustumaan johonkin lähellä olevaan järjettömän upeaan rantaan, mutta ei ollut jaksanut nähdä asian eteen tuolla kertaa vaivaa. Minä lähes ohitin koko tarinan, sillä uimarannat eivät liiemmin ole lempipaikkojani – siellä on liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Työmatkoja kertyi sitten Vigoon useampiakin, ja aina reissujen päätteeksi herra kertoi, ettei ollut taaskaan jaksanut lähteä käymään tällä kehutulla rannalla.

Cíes Islands

Cíes Islands

No sitten viime vuoden elokuussa me lähdimme pienen ihmeen kanssa Vigoon mukaan. Aloin tutkia, mitä voisimme viisikuukautisen vauvan kanssa päivisin kaupungissa tehdä, ja törmäsin siinä yhteydessä jälleen kerran tähän kehuttuun rantaan. Ajattelin, että jos aikaa on, teemme sinne vauvan kanssa päiväretken ihan kahdestaan. Luin samalla, että The Guardian oli valinnut kyseisen rannan maailman parhaimmaksi, mutta ei sekään saanut mielenkiintoani suuremmin heräämään. Edelleen – liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Vaikka The Guardianin perustelut aika vakuuttuvat olivatkin, vai mitä?

Las Islas Cíes, Galicia, Spain

Mention Spanish beaches and most people instinctively think of the Mediterranean. Yet the wilder, stunning Atlantic coastline of Galicia, just north of Portugal, has far more dramatic praias – with far fewer people on them. One of the jewels of this coast is on Las Islas Cíes, a 40-minute boat trip from the pretty town of Baiona. Once a pirates’ haunt, Cíes is now an uninhabited and pristine national park, open to the public only in summer. Galegos come here to spend long, lazy summer days on the Praia das Rodas, a perfect crescent of soft, pale sand backed by small dunes sheltering a calm lagoon of crystal-clear sea.

Locals call this their ”Caribbean beach”, and the water is turquoise enough, the sand white enough to believe the comparison … until you dip your toe in the water. Then it feels more like Skegness. You can sleep in an idyllic campsite, shaded by tall pine trees, with a view over the ocean. And, this being Spain, there’s even a proper restaurant serving great seafood.

Cíes Islands

Viime elokuussa me sitten rehvakkaasti taapersimme vauvan kanssa aamupalan jälkeen ostamaan lippuja Ciesin saarille. Olin paikalla vielä ajoissa (kerrankin) ja ilmoitin, että haluaisin ostaa lipun seuraavaan lauttaan Ciesin saarille ja tulla takaisin alkuillasta. Suureksi hämmennykseksi sain kuulla, että seuraava lautta oli jo myyty täyteen – kuten oli KAIKKI muutkin lautat seuraavalle kolmelle viikolle. Jäipä sitten tuolla reissulla Ciesin saaret näkemättä.

Matkailijoiden määrä on rajoitettu saaren aukioloaikoina (kevät-kesä sekä alkusyksy) reiluun 2000 vierailijaan päivässä. Pablo kertoi, että tätä määrää eivät kuljetuksia tarjonneet firmat olleet kuitenkaan rahanahneuksissaan noudattaneet, ja kun jäivät siitä kiinni, saivat kyseiset firmat todella isot sakot ja sen jälkeen on homma kuulemma pysynyt hallinnassa. Espanjalaiset.. Heh.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Sitten tuli tämän vuoden toukokuu, ja lähdimme Vigoon uudestaan herra Longfieldin työmatkalle mukaan. Tällä kertaa matkaseurueeseen liittyi myös äitini. Olimme olleet jo jokusen kuukauden ennen toukokuuta hereillä, ja yritimme ostaa lippuja Ciesin saarille verkosta etukäteen. Mutta eihän se niin kovin helposti käynytkään. Varauksessa piti syöttää ties mitä omituisia koodeja, joita ei meidän passeista löytynyt. Niinpä lippujen ostaminen ulkoistettiin herra Longfieldin espanjalaiselle työkaverille, joka lähti lopulta meidän mukaan saariretkelle. Pablo sai kuin saikin hommattua koko köörille liput, ja niinpä me vihdoin toukokuun alussa nousimme Vigon satamasta Ciesin saarille matkaavaan lauttaan.

Cíes Islands

Cíes Islands

Merimatka kesti noin 45 minuuttia, ja sen jälkeen eteemme avautui kuvankaunis näkymä. Oli kuin olisimme palanneet herra Longfieldin kanssa häämatkalle Malediiveille! Jo mereltä käsin saatoin aistia miksi tämän paikan ranta on valittu maailman upeimmaksi.

Kristallinkirkas vesi, puhdas sekä lähes vitivalkoinen hiekkaranta, saariryhmän korkeat vuorenrinteet rehevine puustoineen sekä osin jylhän kivikkoinen maisema oli kuin suoraan postikortista. Tai vieläkin parempaa, eihän kuvista koskaan välity paikan upeus kokonaisuutena. Kuvista ei voi aistia sitä kaikkea mitä silmät, korvat ja nenä kokevat kimpassa livenä paikan päällä ollessa.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cies-saaret ovat niin paljon enemmän kuin pelkkä ranta, vaikka sekin varsin komea olikin. Ciesin saariryhmä koostuu kolmesta saaresta: Monte Agudo, Faro ja San Martiño. Näistä kahden ensimmäisen väliin jää tämä The Guardianin hehkuttama ranta: Rodasin ranta (Play de Rodas). Rodas siis ikään kuin yhdistää kaksi saarta toisiinsa. Näiden saarien väliin muodostuu rannan toiselle puolelle pieni ja jäätävän kirkasvetinen laguuni, joka on Pablon mukaan meribiologien aarre. Sinne eksyy nousuveden aikaan ties mitä mereneleviä ja kun laskuvesi sulkee laguunin, jäävät ötökät ikään kuin akvaarioon jumiin. Ja sitten erilaiset tutkijat voivat vetää kurahousut jalkaan ja tutkia mereneläviä suuressa ulkoilma-akvaariossa kaikessa rauhassa. Merenelävät (isot ja pienet sellaiset) pääsevät aikanaan pakenemaan laguunista uusien nousu- ja laskuvesien aikana. Laguunissa uiminen on kielletty, vaikka se aivan rannan tuntumassa onkin.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Rodasin rannan lisäksi Cies-saarilla on muitakin rantoja, pieniä rantakaistaleita löytyy useampi ja jokainen voi valita omaan makuun sopivansa. Mutta mikäli kuuluu kaltaisiini ihmisiin, voi Ciesin saarilla tehdä paljon muutakin kuin möllöttää hiekan keskellä rannalla.

Cíes Islands

taaperon kanssa matkustus

Cies-saaret pitävät upeiden rantojen lisäksi sisällään paljon eritasoisia ja -pituisia patikkareittejä. Jalkapatikalla pääsee tutustumaan tähän upeaan luonnonsuojelualueeseen varsin kattavasti. Tähän väliin on pakko lisätä, että lastenrattaiden kanssa näille patikkareiteille ei ole asiaa, vaikka muuten saarella pääsee liikkumaan varsin kätevästi myös vaunujen kanssa. Me pakkaamme ensi kerralla mukaan kantorinkan, jotta pääsemme patikoimaan koko perheen voimin.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Nyt varsinaisesta patikkaosuudesta piti huolta herra Longfield sekä Pablo. He kiersivät yhdessä reilun 7 kilometrin reitin aina noin 200 metrin korkeuteen. Ette usko miten minua sapetti kun en päässyt mukaan, erityisesti sen jälkeen kun näin miesten ottamia kuvia reitin varrelta! Mutta kivaa meillä oli äitini ja pienen ihmeen kanssa myös hieman alempana. Tutkimme saarta niin paljon kuin matkarattaiden kanssa pystyimme, söimme rauhallisen lounaan kauniista merimaisemista nauttien, ja päivittelimme miten huikeaan paikkaan olimme päässeet tutustumaan.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Vigo_Galicia_Spain

Vigo_Galicia_Spain

Ciesin saarilla on mahdollisuus yöpyä leirintäalueella, josta voi varata oman telttapaikan. Mehän olemme pienen ihmeen kanssa yhden kerran teltassa pihalla (jo) nukkuneet, joten odottakaas vaan kun pääsemme tänne uudestaan! Telttayö toteutetaan aivan varmasti ensi kerralla. Tutkittavaa sekä ihmeteltävää täältä löytyisi vaikka useammaksikin päiväksi. Lisäksi en saata edes haaveilla miltä auringonlasku sekä -nousu täällä näyttäisivät.. Nyt pitää vain odotella, että herra kutsutaan Vigoon uudestaan töihin mahdollisimman pian – tai no jos saa toivoa, niin ensi kesänä!

Cíes Islands

Cíes Islands

Koko perheen tinkimätön suoja aurinkoa vastaan & tuotepaketin arvonta


Molanooma, herra Longfield täällä.

Kaupallinen yhteistyö P20:n aurinkosuojatuotteiden kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua P20:n aurinkosuojatuotteisiin koko perheen voimin Vigon matkallamme, ja kertoa meidän käyttökokemuksistamme teille lukijoille.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vigoon ja Espanjan auringon alle lähtiessämme yksi matkan hankalin ja ärsyttävin vaihe oli pakkaaminen. Koska päätimme ottaa Suomesta mukaan pienen ihmeen tarvitsemat ruoat sekä maidot ja vaipat, niitä kun oli kuuleman mukaan ja omienkin kokemuksiemme perusteella toisinaan hankala löytää etelä-Euroopasta – ainakaan sellaisessa muodossa mihin poika on koto-Suomessa tottunut – oli pakkaaminen lähes rakettitieteen veroista taiteilua. Piti laskea miten paljon ruoka- ja maitoannoksia pieni ihme tulisi matkalla tarvitsemaan, kuinka paljon ne tulevat painamaan, miten ne jaotellaan eri laukkuihin siten ettei yhdenkään laukun painoraja ylitä sallittua, ja vieläpä siten että jos joku laukku nyt sattuisi matkalla häviämään, olisi muissa laukuissa vielä kaikkea tarvittavaa edes jonkun verran. Ettei kävisi siten että jonkun laukun mukana vaikka häviäisi sitten kaikki maidot.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vaikka pakkaaminen oli siis melkoinen savotta, oli silti selvää että mukaan otetaan myös aurinkosuojat koti-Suomesta – vaikka ne sitten veisivätkin taas lisätilaa ja -painoa matkalaukuista. P20-aurinkosuojat piti nimittäin saada ehdottomasti matkalle mukaan, koska ne ovat hemmetin helppokäyttöisiä taaperon kanssa auringossa temmeltäessä, ja ei ollut varmuutta saako niitä Espanjasta käsin hommattua. Nämä möhnät antavat pitkäkestoisen, pakkausten lupausten mukaan jopa 10 tunnin suojan kerralla, joten purkkien kanssa ei tarvitse koko ajan olla häseltämässä. Riittää kun kerran tai korkeintaan pari kertaa päivässä sipaisee tavaraa pienen ihmeen ja oman itsensä iholle. P20-aurinkosuoja kestää myös vedessä käynnin rasvan levityksen jälkeen (pakkauksen mukaan voi käydä 4 kertaa 20 minuutin uintiretkellä ennen kuin rasvaa tarvitsee lisätä) joten voitiin käydä meressä ja uima-altaassa uimassakin ihan vapautuneesti, ilman pelkoa välittömästä palamisesta.

Pieni ihme ei kyllä viiltävän kylmään Atlantin valtamereen uskaltanut uimaan tulla, hänelle riitti varpaiden kastelu sekä hiekkaleikit rannan tuntumassa vaipat jalassa ja aurinkolätsä päässä. Mutta minä toki näytin urheasti mallia pojalleni ja pulahdin hyytävään veteen muina miehinä useamman kerran.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Teimme työviikkoni jälkeen viikonloppuna retken Cies-saarille, jonka Rodasin rannan the Guardian valitsi jokunen vuosi sitten parhaaksi rannaksi koko maailmassa. Huli on luvannut kirjoitella Ciesin saarista teille jokusenkin postauksen, joten ei saarista sen enempää tässä postauksessa. Mutta siis retki sinne tehtiin, ja matkaoppaanamme kulki töiden kautta tutuksi tullut Pablo. Tosin tämä aivan Vigon vieressä asuva espanjalainen nuori herra ei ollut koskaan itse Ciesin saarilla käynyt – ovat kuulemma olleet liian lähellä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

No Pablo kiinnostui meidän P20-möhnistä retkipäivän aikana ihan toden teolla. Kaveri sattuu olemaan hyvin herkkä palamaan – ei mikään ihan tyypillinen ilmiö etelä-eurooppalaisissa – ja tästä syystä hän on koko pienen ikänsä viettänyt aika tavalla aikaa eri aurinkosuojien kanssa lutratessa. Ciesin saarille lähtiessämme hän alkoi levittämään naamaansa jotain omaa tököttiään, ja Hulin äiti sattui juuri sillä hetkellä ottamaan meistä kuvia. Paikallinen kaveri surkutteli, että nyt ne katsoo sitten Suomessa että kuka toi klovni on, koska hänen naamansa oli aurinkorasvasta vielä ihan valkoinen, hänen käyttämiensä mössöjen kanssa kun kesti aikansa ennen kuin mähnä imeytyi ihoon kunnolla.

Vigo_Galicia_Spain

Elvistelimme sitten näillä omilla huipputeknologiarasvoillamme vähän niinku vitsinä, ja esitelmöin että katopa ku mun suojasta ei jää mitään valkosta maalia naamaan ja kyllä meinaan kestää suojat päällä vaikka tulis hurrikaani ja tsunami yhtä aikaa, mutta hänpä ihan tosissaan kiinnostui ja alkoi tuotteesta kyselemään, ja oli vaikuttunut kun sai kuulla näistä 10 tunnin kestoista ja uintireissuista sun muista. Hän nolosteli sitäkin, että tarvitsee normaalisti vauvoille tarkoitettua 50 suojakertoimen möhnää, ja oli mielissään että silläkin suojakertoimella löytyi P20-tuotetta – on niitä sitten vähän pienemmilläkin kertoimilla, 20 ja 30 taisi kanssa löytyä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Saarilla ollessamme päätimme lähteä Pablon kanssa ihan kahdestaan tekemään vähän pidempää trekkiä. Matkarattaat eivät oikein soveltuneet tälle reilun 7 kilometrin reitille, joten Huli jäi äitinsä sekä pojan kanssa kiertelemään saarta niiltä osin minne matkarattaiden avulla pääsi. Pablo alkoi trekin puolessa välissä valitella, että nyt alkaa jo tuntua pientä poltetta ja on parasta laittaa lisää aurinkorasvaa – kaivoin sitten omasta repusta P20-mömmöjämme ja annoin Pablon kokeilla niitä omien sekundakamojensa sijaan. Eipä muuten tullut Pablolle sen jälkeen tarvetta aurinkosuojaa enää päivän aikana lisätä, ei vaikka hikoilimme trekin aikana paitamme ja siinä sivussa myös suurilta osin itsemme litimäriksi.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Käytiin myös tosiaan välissä uimassakin – sitä ennen piti kyllä meidän molempien rasvaa taas laitella, mutta ihan vain siksi koska uikkareissa toikkaroidessa auringon armottoman porotuksen alle paljastui uusia iholämmäreitä, jotka piti oitis suojata ennen kuin palaminen tapahtuisi. Ja palamista ei tapahtunut minulla, pienellä ihmeellä, Hulilla, Hulin äidillä eikä myöskään tällä herkästi palavalla nuorella espanjalaisella. Pakkauksen lupaukset pitivät siis ihan käytännön kokeessakin paikkansa.

Vigo_Galicia_Spain

Pienen ihmeen kanssa sitä on eritoten alkanut auringolta suojaamisestakin ottaa selvää, ja ilmeisesti on ihan oikeasti järkevää suojautua auringolta myös itse, ihan täällä Suomenkin auringon alla oleillessa. Ja ainakin tämmöisillä keleillä mitä Suomen alkukesä on meille tänä vuonna tarjonnut! Ei sitä oikein meinaa edes uskoa, että nyt on vasta aivan kesäkuun alku, sillä tuntuu ihan siltä, että kesää olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Ja hei! Nyt on taas oikea ilon ja riemun päivä, koska jos jaksat nähdä sen verran vaivaa, että kommentoit tähän postaukseen ja kerrot hieman omista auringonottotavoistasi, osallistut arvontaan jossa voi voittaa noin 46 euron arvoisen P20-aurinkosuojatuotepaketin! Tykkää ja jaa! Av ja yv ja kaikki muutkin vokaalit ja v! Mmm! Kommentoi jo!!

Arvonnan säännöt voit lukea seuraavan linkin takaa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentti tulee jättää viimeistään sunnuntaina 10.6.2018.

Onnea arvontaan ja sormet ristiin, että saamme nauttia vielä pitkään näin upeista keleistä myös Suomessa!

Vigo_Galicia_Spain

 

Vigo Zoo, Espanja

Meille kävi ihan järjetön tuuri kun kävimme jokunen aika sitten Klaus K:n sirkkabrunssilla. Meitä palveli brunssilla mukava englantia puhuva tarjoilijatar, jonka kanssa vaihdoimme muutamat sanat brunssilla. Jaettuani brunssipostauksen blogin Facebook-sivuilla, kilahti inboxiini pian viesti kyseiseltä tarjoilijalta. Hän oli törmännyt postaukseen Facebookissa, selannut sen jälkeen blogiani ja kyseli sitten minulta olemmeko tosiaan piipahtaneet joskus Vigossa. Hän nimittäin on kotoisin tästä espanjalaisesta kaupungista, ja haluaisi kovasti muuttaa sinne joskus takaisin suomalaisen miehensä sekä kahden lapsensa kanssa. Kelatkaa nyt mikä yhteensattuma! Että törmää Klaus K:n brunssilla vigolaiseen naiseen juuri ennen kuin olemme itse lähdössä Vigoon matkalle.

Olemme vaihtaneet Veron kanssa jo useamman viestin, ja hän mm. kertoi meidän toukokuiselle Vigon matkalle kasan vinkkejä missä voisimme pienen pojan kanssa piipahtaa. Yksi hänen vinkeistään oli Vigon eläintarha.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha sijaitsee A Madroa -kukkulan huipulla, noin 250 metrin korkeudessa. Sinne oli autolla varsin hauska matka kiemuraista sekä välistä todella jyrkkää tietä pitkin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jo menomatkalla ottamaan maisemista kuvia, mutta päätimme jäädä nappaamaan niitä vasta tulomatkalla, jos eläintarhalta ei hienoja maisemia jostain syystä näkisikään.

Eipä tarvinnut tulomatkalla paljon kuvauspysähdyksiä tehdä, sen verran hulppeat maisemat avautuivat eläintarhan sisääntulon vieressä olevalta näköalapaikalta. Sieltä käsin voi ihailla koko Vigon vuonoa (Ria de Vigo) yhdeltä katsomalta. Toisessa suunnassa siintää upeat Ciesin saaret ja toisessa päässä Rande-silta, jota pitkin herra Longfield körötteli joka päivä töihin. Rande-silta on reilut 1,5 kilometriä pitkä, ja sen kaapelit yltävät 148 metrin korkeuteen. Kyseessä on siis varsin iso silta, ja sen erottaa selkeästi jo lentokoneesta.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Herra Longfield ihmetteli miten kukaan hänen työpaikaltaan ei ollut hänelle vuosien saatossa eläintarhasta maininnut – paikka vakuutti nimittäin meidät sen verran vahvasti jo ihan niiden maisemien vuoksi. Hän kertoi eläintarhasta seuraavana päivänä töissä, muutama tyyppi ei ollut koko eläintarhasta edes kuullut (liekö olleet lapsettomia), jokunen oli käynyt siellä kouluaikoina retkellä (siis tosi monta vuotta sitten) ja erään vanhin lapsi oli juuri menossa sinne samaisen viikon perjantaina luokkaretkelle.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Maisemista kukaan ei sanonut juuri mitään, ehkä Vigon lähettyvillä asuvat ihmiset ovat jylhiin vuoriin sekä turkoosinsinisiin merimaisemiin jo niin tottuneita, etteivät osaa enää katsoa niitä haltioitunein silmin. Täällä Suomessa samaiset tyypit varmasti räpsisivät muistikortit täyteen kuvia Senaatintorilta, Töölönlahdelta, Eduskuntatalolta sekä Suomenlinnasta, samalla kun me paikalliset hymähtelisimme, että mitä noissakin nyt on kuvaamista.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha on aika pieni. Sellainen söpö, rauhallinen sekä helposti haltuunotettava lapsiperheiden kohde. Veron mukaan eläintarhassa olevat eläimet ovat kaikki jotenkin loukkaantuneita ja ovat siksi eläintarhassa koska eivät luonnossa enää pärjäisi. En ole aivan varma onko kaikki eläintarhan eläimet ns. pelastettuja (oma espanjantaitoni ei riitä ihan niin syvään tutkimiseen Vigo Zoon nettisivuilta), mutta osassa aitauksia oli kyllä mm. röntgenkuvia eläinten jaloista, ja sen lisäksi osa linnuista ei kyennyt siipirikkojen takia lentämään.

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Eläintarhan sisääntulon yhteydessä on myös varsin isot leikkipuistot hienoine leikkimökkeineen sekä kiipeilytelineineen. Tämmöisiä hei Suomeenkin! Meidän asuinalueen lähipuisto on esimerkiksi ehkä ankein koskaan, jäätävästi tyhjää tilaa ja sitten siellä on pari keinua, hiekkalaatikko sekä liukumäki. Tosin juuri taisi eräs kotiäitikaveri sanoa, että leikkipuistossa on joku remppa menossa, ehkä sinne nyt tulee edes vähän uusia juttua lasten (ja lastenmielisten) iloksi.

taaperon kanssa matkustusVigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Pieni ihme piti eläintarhasta paljon. Toki hän ei ollut meidän aikuisten kanssa yhtä innoissaan upeista maisemista, kahdesta komeasta tiikeristä, suuresta karhusta taikka hassusta aasista joka päästi oikein mahtavat ääntelyt. Hänestä parasta olivat suuret kalat jotka uiskentelivat tiikerien aitauksessa, lampaita puskeva pässi, laamojen huvittavat naamat sekä leikkipuisto noin kokonaisuutena. Niin ja tietenkin eläintarhan kahvilan pitäjältä saadut naksut.

Eläintarha tarjosi siis meille kaikille jotain uutta ja ihmeellistä. Sitähän voi pitää silloin varsin onnistuneena retkikohteena!

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Taaperon iloiset hetket Espanjassa

Olipahan onnistunut reissu!

taaperon kanssa matkustus

Jännitin niin kovin ennen matkaa lentoja, mutta ihan turhaahan se oli. Lennot sujuivat Madridiin sekä sieltä Vigoon varsin mallikkaasti. Virikkeitä kyllä piti olla ja touhua riitti, mutta taaperon korvat eivät kipeytyneet ja vasta tulomatkalla pieni ihme sai pienen väsykiukkukohtauksen ennen kuin nukahti syliini.

Onhan se hieman erilaista matkustaa vilkkaan taaperon kanssa, mutta siitäkin selviää kun varustautuu lennoille hyvin ja ainakin yrittää astella koneeseen astetta rennommalla fiiliksellä.

taaperon kanssa matkustus

Vaikka pieni ihme ei näistä ensimmäisten vuosien matkoistaan tule isona mitään muistamaan, uskon silti vahvasti, että kaikki kokemukset, uudet ärsykkeet aisteille sekä sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin auttavat pientä poikaa kasvamaan aikanaan vahvemmaksi, varmemmaksi sekä itsenäisemmäksi pojaksi, mieheksi, isäksi, vaariksi jne.

taaperon kanssa matkustus

Ilman että mietin reissua ja sen tapahtumia mitenkään erityisen tarkasti, päätin koota tähän postaukseen spontaanisti reissun sellaiset hetket, joissa koin pienen ihmeen aistivan sekä kokevan jotain uutta. Jotain sellaista mitä emme välttämättä pystyisi hänelle kotioloissa tarjoamaan. Ei nämä asiat yhtään sen kummempia ole kokea Suomessa tai Espanjassa tai missä vain, mutta nämä nyt olivat meidän taaperolle matkan aikana eteen tulleita uusia juttuja ja niiden aikana pystyin itse aistimaan, että lapsi on onnellinen kaiken uuden ja ihmeellisen edessä.

taaperon kanssa matkustus

Lentokentän omituiset kulkuvälineet

Lentokentän suurista ikkunoista pieni ihme pystyi tarkkailemaan vaikka minkämoisia kulkuvälineitä. Suurien lentokoneiden lisäksi ihastuneita kiljahduksia sekä ärähtelyjä aiheuttivat trukit, lentokenttäbussit, kiitorata-alueella hurjastelevat autot, matkalaukkuautot sekä omituiset kulkuvälineet, jotka kuljettivat mukanaan portaita, joilla pääsee lentokoneista ulos. Pojat on poikia, ei siitä mihinkään pääse.

Pallomeri

Madridin lentokentällä on tosi iso leikkialue lapsien käyttöön. Samaisella alueella on myös pimeä huone täynnä pinnasänkyjä sekä isot pesutilat lapsille. Viime elokuun reissulla oleilimme samassa tilassa mutta vain siellä pimeässä huoneessa, pääsin sinne imettämään pientä ihmettä kaikessa rauhassa. Nyt kun pienestä vauvasta on kasvanut taapero, pääsimme testaamaan myös leikkialueen. Leikkialueen suurin hitti oli isohko ja yllättävän syvä pallomeri, jonne uppouduimme lopulta koko perheen voimin.

Pulut sekä lokit

Madridissa, Vigossa, Pontevedrassa, Santiago de Compostelassa sekä Portugalin puolella Caminhan kaupungissa oli paljon puluja sekä lokkeja. Kaupunkien aukioilla parveili erityisen paljon puluja, ja jestas kun niitä oli mukava jahdata. Pieni ihme jaksoi juosta lintujen perässä tosi pitkiä aikoja. Ähinä vaan kuului kun taapero mennä metkotti pulujen perässä sormi tiukasti uusia tuttavuuksia osoitellen. Harmittavasti poika ei yhtään lintua ennättänyt kiinni saada.

Lokkeja katseltiin enemmän matkarattaiden kyydistä. Mummu heitteli muutamalle lokille leipääkin ja se vasta kummallista olikin. Me aikuiset matkittiin lokkien ääntä sekä siipien heilutusta pitkin koko reissua. Se jaksoi hymyilyttää sekä naurattaa poikaa koko matkan ajan.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Aamupalan jälkeiset jaloitteluhetket

Viikonloppuja lukuunottamatta kävimme syömässä aamupalaa äitini sekä pojan kanssa. Herra Longfield lähti töihin sen verran aikaisin, ettemme olisi millään ehtineet työpäivisin hänen kanssaan aamupalalle. Meille tuli äitini kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tavaksi mennä nauttimaan viimeinen kahvikuppi hedelmäpalojen kera hotellin kattoterassille. Kattoterassi oli kompakti ja ennen kaikkea suljettu tila, joten taapero saattoi juoksennella siellä ihan vapaasti. Tepasteluhetket venyivät usein melkein tunnin mittaisiksi. Suunnittelimme päivän ohjelmaa, nautimme aamupäivän auringosta ja annoimme pienen ihmeen kuluttaa energiaa ennen kuin törkkäisimme hänet matkarattaisiin istumaan.

Kattoterassilla pieni ihme tepasteli varsin onnellisena. Terassilla oli lämmin, sieltä saattoi ihmetellä lokkeja, pöllökoristetta sekä palmuja ja muutamia koristekasveja. Niin ja kiipeillä löhönurkkauksen sohvilla. Jaloitteluhetken jälkeen pieni mies jaksoi istua kiltisti matkarattaissa vaikka kuinka kauan ennen seuraavaa tepasteluhetkeä.

Eläintarha

Vigon eläintarha oli ihastuttava! Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessakin hieman myöhemmin. Eläintarhassa poika oli niin hyvillään useita kertoja. Isot kalat tiikeriaitauksen altaassa olivat t o d e l l a jännittäviä – niille ähistiin aivan villinä. Me aikuiset yritimme näyttää pojalle kahta komeaa tiikeriä, mutta ei – kalat olivat paljon mielenkiintoisempia.

Ihan kunnon räkätysnaurut saatiin aikaan lampaiden aitauksen luona. Syötimme lampaille ruohoa, kun paikalle saapui kaksi isoa pässiä, jotka puskivat komeilla sarvillaan pienemmät lampaat sivuun ruohoapajilta. Tämäkös se vasta pientä ihmettä nauratti! Aina kun jompikumpi pässeistä puski sarvillaan toisia lampaita tai kopautti päällään aitaa, poika räkätti innoissaan.

Laamat olivat pojasta myös varsin lystikkäitä, niiden hassuille naamoille jaksettiin kikattaa pitkään.

taaperon kanssa matkustus

Uimarantojen hiekka

Ollaan mietitty jo tovi kannattaako meidän hommata jo täksi kesäksi pihaan hiekkalaatikko. Reissun jälkeen päätös on selvä, hiekkalaatikko on saatava. Ei sitä voi näin aikuisena käsittää miten upeaa hiekka voi pienestä lapsesta olla. Sitä kaavittiin, heiteltiin, viskottiin, syötiin, laitettiin ämpäriin sekä lippalakkiin, kauhottiin kaksin käsin housut ja taskut täyteen. Ja kun oli pakko lopettaa ja jatkaa matkaa eteenpäin, tuli raivokiukut.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Simpukat

Simpukoita pieni ihme ei ollut ennen nähnyt. Hän oli aivan ihmeissään kun Ciesin saarilla niitä rannalta löysimme. Voi sitä kulmien kohottelua kun poika tutki vaaleanpunaista simpukkaa täysin haltioituneena. Tuo simpukka (sekä pari muuta) oli pakko pakata matkamuistoksi kotiin.

Erilaiset kävelyalustat

Oli hauska seurata kuinka innoissaan poika oli kävellessään erilaisilla alustoilla. Pehmeässä rantahiekassa hän ei oikein ensin osannut edes askeleita ottaa kunnes tajusi jujun. Sitten oli pehmeä nurmikko sekä puinen terassi, josta pieni ihme oli hiekan jälkeen eniten innoissaan. Vigon satama-alue on lähes kokonaan puisen boardwalkin reunustama. Osa laudoista oli hieman irrallaan, lautojen välistä kasvoi pieniä kukkia ja jotkut nauloista törrötti vähän koholla. Onhan siinä lapselle jo aika paljon tutkittavaa. Varsin hassua oli katsella kun poika oikein tamppasi lautoja jalkojensa alle tuntien varmasti miten laudat vähän joustivat.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Koirat

Horatio on pienelle ihmeelle niin tärkeä otus. Reissussa jokainen koira sai osakseen hymyn, sormella osoittamisen sekä söpön äännähdyksen. Se oli söpöä.

Keinut

Keinuissa ollaan kiikuttu Suomessakin, mutta silti kipusimme jokaisen leikkipuiston keinuun joka vain vastaan tuli. Mentiin myös yhdessä hämähäkkikeinuun kiikkumaan. Komeimmat maisemat olivat Bouzasissa, jossa keinuista sai ihailla täydellistä maisemaa merelle. Maisemista ei pieni ihme toki tajunnut mitään, mutta me aikuiset kyllä tajuttiin!

taaperon kanssa matkustus

Kiipeäminen

Tämä uusi taito opittiin reissulla. Pieni ihme oppi kiipeämään ihan itse portaalle. Alastuloa pitää treenata vielä joku tovi kotona, mutta kyllä oli ylpeä ja muikea poika kun pääsi ”suorin jaloin” kapuamaan esim. kiviportaiden päälle. Todella söpöä seurattavaa oli toisen ähellys ja reisitreeni! Ja totisesti se onnistumisen riemu oli meistä kaikista ihan käsin kosketeltavaa.

taaperon kanssa matkustus

Uiminen

Uiminenkaan ei ole meidän taaperolle uusi juttu. Olemme käyneet viime kesästä asti vauvauinnissa, ja pieni ihme nauttii uimisesta kovasti. Porealtaissa emme olleet ennen päässeet käymään, mutta nyt on sekin testattu! Porealtaat olivatkin tosi kiva juttu, pieni ihme pääsi jopa vähän kävelemään niissä ilman, että pidän hänestä koko ajan kiinni. Kyllä oli muikea poika allasalueella! Huomiotakin hän herätti varsin paljon ylisöpössä punaisessa Muumi-uikkarissaan. Jestas mikä söpöläinen!

taaperon kanssa matkustus

Meri

Meren aaltoja poika katseli tarkkaan. Hän osoitti merta tiukasti ja katsoi minuun käskien ”anna, anna, anna”. Hän olisi halunnut päästä mereen laiturilta. Mutta eihän se toki passannut, vaan piti odottaa retkipäivää Cies-saarille. Kun meri sitten oli ihan siinä varpaiden edessä, otti poika reippaasti askeleen kohti tuntematonta ja sitten kylmä Atlantin valtameri osui jalkoihin. Naama vääntyi ihan nurinkurin, mutta itkua ei tullut. Mutta se riitti, talviturkkia vaippahousu ei sentään heittänyt Cies-saaren kauniilla rannalla. Ciesin saarista on tulossa blogiin myös oma postaus jossain välissä.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Autot, bussit, rekat, moottoripyörät sekä skootterit

Pojat. Kaikki nämä hökötykset olivat vain niin siistejä. Erityisesti bussit sekä motskarit ovat tällä hetkellä tosi kova juttu.

Puut sekä palmut

Pieni ihme osaa neljä sanaa: äiti, isi, anna ja puu. Hän myös ymmärtää näiden sanojen merkityksen ja osoitteli innoissaan useita puita kun reissasimme rattailla siellä täällä. Matkarattaiden uumenista kuului pitkin päivää ”puu, puu, puu, puu” samalla kun sormi viittoili palmuihin sekä muihin puihin joita vastaan tuli.

taaperon kanssa matkustus

Lepertelevät espanjalaiset, aasialaiset ja kaikki muutkin

Viime elokuussa pellavapäinen viisikuukautinen sai Vigossa osakseen valtavasti huomiota. Ja niin sai edelleen. Pojan kiharoita hiuksia, suuria sinisiä silmiä sekä veikeää hymyä kehuttiin päivittäin, ja lentokoneessa eräs aasialainen nainen toi pienen ihmeen toljotteluista ja temppuiluista ihastuneena pojalle origamilinnun. Mutta kyllä osaa pieni ihmekin nykyään lirkutella ihmisille takaisin – vieno hymy, silkosilmät sekä vastustamattoman kauniit silmät kertoivat meille vanhemmille, että poika oli tosiaan haltioissaan saamastaan huomiosta. Toisinaan hän jopa vilkutteli tuntemattomille omatoimisesti ja oli kovasti mielissään kun hänelle vilkutettiin takaisin. Reippaasti hän myös taapersi muutamien nuorten naisten luokse, nosti heidän hameenhelmaa ylös ja lähti pois. Että näin!

taaperon kanssa matkustus

Oletko sinä huomannut pienissä matkakumppaneissa jotain hassuja ilon- sekä onnenhetkiä? Sellaisia joista ei välttämättä enää isona osaa niin isoa iloa ottaa irti?

Castron linnoitus Vigossa, Espanja & reissu-uutisia!

Arvatkaas mitä? Me lähdetään reissuun! Oikein ulkomaille asti. Koko perhe plus vielä pienen ihmeen mummu. Horatio menee isälleni hoitoon, saa möllötellä siellä isolla pihalla ja herkutella isäni kanssa ihan antaumuksella. Horatio on hoidossa varmasti enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä yhdentoista päivän ajan.

Minne me sitten mennään? No uudestaan Madridiin sekä Vigoon! Tai no Madridissa yövymme vain meno- sekä tulomatkalla lentokenttähotellissa, jotta päivät eivät olisi pienelle ihmeelle liian raskaat (ja meille vanhemmille liian jännittävät). Kotiin tullessa saatamme kyllä piipahtaa koko lössin voimin Madridin kujilla, mutta se katsotaan sitten fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Castro Vigo Spain

On mahtavaa, että pienen ihmeen mummu tulee mukaan! Ajatella, että pääsemme herra Longfieldin kanssa ihan kahdestaan syömään illalla, kun poika on nukkumassa ja mummu voi jäädä meidän huoneeseen univahdiksi. Aika jees! Herra Longfieldhän lähtee Vigoon jälleen työmatkalle, eli olemme pojan ja äitini kanssa päivät keskenämme Vigossa. Ollaan päätetty ottaa ihan rennosti, turhia suunnitelmia on hölmöä tehdä, katsotaan sitten miten kaikki menee taaperon kanssa. Paikkahan on minulle jo tuttu, joten ihan koko kaupunkia ei tarvitse alkaa koluta uudestaan – voidaan käydä äitini kanssa parhaat paikat kaikessa rauhassa läpi ja tehdä sitten koko porukalla jotain kivaa viikonloppuna.

Castro Vigo Spain

Viime elokuun Vigon matkalla kipusimme kovassa helteessä Vigon tärkeimmälle nähtävyydelle viisikuukautinen vauva rintarepussa. Olipahan kapuaminen Castron vanhan linnoituksen huipulle! Mutta kyllä se kannatti, maisemat olivat hurjan kauniit ylhäältä katsottuina!

Castro Vigo Spain

Vigo sijaitsee alueella, joka on kuuluisa siitä, että sen rantaviiva muistuttaa melkoisesti Norjan vuonoja: merestä työntyy sisämaahan päin useita pitkiä mutta kapeita vesilämmäreitä, joita kutsutaan nimellä Ria. Riat ovat vuonojen tapaan usein reunustettu kukkuloilla, joten alueella on paljon hienoja näköalapaikkoja. Vigo sijaitsee myös tämmöisen kukkulan ja meren risteyskohdassa, ja Castro-linnake sijaitsee melko korkealla kukkulalla, joten sinne kipuamalla saa nähtäväkseen aika messevät näkymät Vigon Rian ylitse ja ihan Atlantillekin asti. Näkyypä sieltä linnoituksen muureilta jopa Vigon lähistöllä sijaitseva saari Isla de Cias, jossa sijaitsee joidenkin arvioiden mukaan maailman upein ranta; kahden saaren väliin on muodostunut hiekasta kaistale, jonka molemmilla puolilla on merta.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Vigoa on aikojen saatossa käynyt häiriköimässä vähän kaikenlaiset kansat; viikingit, turkkilaiset, britit ja ranskalaiset on kaikki vuorollaan käyneet ryöstelemässä tai valtaamassa kylän. Tämmöset valtailut ja ryöstelyt saivat sitten lopulta aikaan sen että kylän turvaksi rakennettiin erilaisia puolustusrakennelmia, joista jylhä kukkulan juurelle rakennettu Castro oli tärkeässä asemassa. Castro-linnoituksen lisäksi kaupungin suojaksi rakennettiin toinenkin linnoitus nimeltään San Sebastian, ja linnoitukset yhdistettiin toisiinsa muurien avulla. Kaupungin muurit ovat tätä nykyä jo kadonneet olemasta, ja linnoitukset ja muurit eivät olemassaolonsakaan aikana kovin hyvin pelittäneet. Linnoituksista huolimatta Vigoa kävi yhä tämän tästä ties mikä kansakunta kerrallaan ahdistelemassa, koska uudet hienot puolustushösötykset eivät kuitenkaan kauhean hyvin pystyneet estämään vihollisia laskemaan maihin Vigon lähettyville.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Castro-linnoituksella on kuitenkin tärkeä paikka vigolaisten sydämessä, sillä vuonna 1809 Vigo ja sen linnoitukset olivat ranskalaisten valtaamina, mutta vigolaisetpa olivat silloin päättäneet että nyt tämä pelleily riittää, ja he olivat itse vallanneet Castro-linnoituksen takaisin itselleen ja ajoivat ranskalaiset valloittajat tiehensä. Kansalaisten suorittama Castron valtaus oli espanjalaisten mielestä niin hieno temppu, että Vigo sai tunnuslauseekseen ”Faithful, Loyal and Courageous” eli mitäs tuo nyt suomeksi tarkoittaa, jotain että ”Luotettava, uskollinen ja rohkea”.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Nykyisin Castroa ei enää tarvita kansalaisten suojelemiseen, tai no, mistä sitä tietää vaikka huomenna joku Irlanti päättäisi että nytpä lähdetään Vigo valloittamaan ja ryöstämään. Castrosta ei olisi varmaan senkään vertaa hyötyä tänä päivänä kaupungin puolustamiseen kuin joskus satoja vuosia sitten, koska nykyään siellä päivystää lähinnä kaupungissa vierailevat turistit ja vain satunnaiset lenkkeilevät tai koiraa ulkoiluttavat luotettavat, uskolliset ja rohkeat vigolaiset.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Saa nähdä teemmekö Castroon visiitin äitini sekä pienen ihmeen kanssa. Kantoreppu lähtee matkalle kyllä mukaan, sillä en nyt ihan tarkasti muista pääsikö perille asti rattaiden kanssa.

Ai niin! Matkaan me lähdetään muuten jo noin kahden viikon päästä! Nämä työmatkakuviot selviävät aina niin lyhyellä varoitusajalla, ettei tässä olla yhtään ehditty miettiä miten tämmöisen varsin vikkelän, reippaan ja tomeran yksivuotiaan kanssa matkustetaan! Nyt vinkit kuulkaas kehiin!

Castro Vigo Spain

Galicialaisia merenherkkuja Area Da Cruzin rannalla

Kerroin teille viime postauksessa pienen ihmeen ensimmäisestä kosketuksesta rantaelämään. Pääsimme tuolloin nauttimaan elokuisen iltapäivän ja illan auringosta O Groven -kaupungissa sijaitsevalla Area da Cruzin rannalla kauniin vehreässä Galiciassa, Espanjan luoteisosassa.

Rantahetken jälkeen suuntasimme herra Longfieldin työkaverin, paikallisen Pablon, perässä rannalla sijaitsevaan ravintolaan, jossa pääsimme maistelemaan Pablon opastuksella paikallisia merenherkkuja, joista osa oli nostettu aivan kyseisen rannan tuntumasta.

area da cruz_galicia_seafood

Galiciasta on sanottu saavan espanjan parasta ruokaa, sen vehreyden sekä suhteellisen suurien sademäärien vuoksi. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kyllähän melkein 1500 kilometrin rantaviiva antaa ainakin odottaa kohtuullisen herkullisia sekä tuoreita merenantamia. Merenherkut näyttelevät Galiciassa odotetusti suuren suurta osaa paikallisten ruokavaliossa.

Pablo kehotti meitä tilaamaan rantaravintolan listalta tiettyjä paikallisia herkkuja ja tottahan toki me häntä tottelimme. Siinä me sitten pian popsimme sisuksiimme tuoreita mereneläviä sekä padron pepperseitä. Kyllä vähän harmitti pienen ihmeen osalta, hän oli reissun aikaan vielä niin pieni, ettei hänelle voinut paikallisia herkkuja antaa edes maistettavaksi.

Pulpo a feira_vigoarea da cruz_galicia_seafood

Padron Peppers

Padron peppersit olivat hauskoja suupaloja. Ne ovat suhtellisen pieniä vihreitä paprikoita, joita kasvatetaan perinteisesti Padronin alueella Galiciassa. Paprikoiden syömisessä on eräs jännittävä puoli – hieman alle 10 prosenttia paprikoista on ihan tosissaan tulisia muiden ollessa täysin iisejä suupaloja. Espanjalaisilla on sanonta Unos Pican Otros No, joka viittaa juuri paprikoiden tulisuuteen: Toiset ovat tulisia, toiset eivät.

Meille kävi onneksi niin hyvä tuuri, että saimme herra Longfieldin kanssa puraista kumpainenkin tulista paprikaa, ja olihan se totisesti yllättävää – varsinkin kun Pablo kertoi meille tästä (ihan suunnitellusti) vasta sen jälkeen kun aloimme ihmetellä miksi suussa alkoi yllättäen polttaa hurjasti.

Paikalliset syövät näitä söpöjä pieniä paprikoita tapaksina, valmistaen ne simppelisti oliiviöljyssä paistamalla sekä suolaa päälle viskelemällä. Linkin takaa löytyy resepti, jos satutte jostain tuoreita padronin paprikoita löytämään.

area da cruz_galicia_seafood

Sinisimpukat

Sinisimpukat sekä niiden kasvatus on paikallisen talouden tukipilari Vigon alueella ja sen lähettyvillä. Herra Longfield kertoi minulle jo ensimmäisten Vigoon kohdistuvien työmatkojensa jälkeen, että rantojen läheisyydessä möllötti satoja ja taas satoja lauttoja, joiden tarkoitusta herra ihmetteli muutaman päivän ennen kuin kysyi asiasta työpaikalla.

Kävi ilmi, että näiden kelluvien lauttojen alla kasvatetaan luonnollisessa ympäristössä pääasiallisesti sinisimpukoita. Toki muistettiin myös mainita, että Galiciassa kasvatetut sinisimpukat ovat maailman parhaimpia, me emme ota siihenkään asiaan sen enempää kantaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy harmaita/vaalean ruskeita neliötä iso liuta vastarannalla, ne ovat juuri niitä simpukkalauttoja. Harmi kun emme parempia kuvia tajunneet lautoista ottaa!

kuva lainattu Terveisiä Espanjasta -blogista

Sinisimpukat eivät ole varmaan monelle kovin uusi tuttavuus, saahan niitä ihan koti-Suomestakin vaikka minkä ravintolan listoilta. Galician alueella sinisimpukoita syödään tuttuun tapaan höyrytettyinä tuoreiden sitruunalohkojen kera. Sinisimpukoita voi syödä myös raakoina osterin tapaan. Meidän nauttimamme simpukat oli höyrytetty ja niiden päälle puristettiin aimo annos sitruunaa.

Pablo osasi kertoa, että syömämme sinisimpukat on nostettu aivan rannan tuntumassa olevilta simpukkalautoilta. Eipä sitä paljon tuoreempia simpukoita voisi edes toivoa pääsevänsä syömään.

No miltä ne sitten maistuivat? Suolaiselta mereltä, ihan niin kuin niiden pitääkin.

 

area da cruz_galicia_seafood

Partaveitsisimpukat (navajas)

Hauskat pitkulaiset simpukat tunnetaan Espanjassa nimellä navajas. Suomalainen käännös on partaveitsisimpukka, joka tulee muotonsa lisäksi myös varsin terävistä simpukankuorien reunoista.

Nämä simpukat asustelevat pystyasennossa merenpohjamudassa ja sukeltajat nappaavat ne yksitellen koreihinsa. Koska simpukat nököttävät mudassa, tulee ne huuhdella varsin hyvin ennen keittämistä, jotta hiekkaa ei päädy ruokalautaselle taikka suuhun asti.

Partaveitsisimpukat voivat kasvaa jopa 23 senttimetrisiksi jötkäleiksi, me herkuttelimme Area Da Cruzin rannalla noin 15-senttisillä simpukoilla, joka lienee yleisin pituus.

Me söimme partaveitsisimpukat keitettyinä sitruunalohkojen kera. Maku oli hyvin simpukkamainen, pitkulainen muoto oli välillä haaste kun emme olleet ihan varmoja pitääkö koko lihaosuus tunkea kerralla suuhun vai paloitella se osiin. Erityisesti herra Longfield piti partaveitsisimpukoista hurjasti. Niiden kaverina ollut leipäkori tyhjeni kokonaan, sillä välillä suuhun piti saada muutakin makua kuin suolaista Atlantin valtamerta.

area da cruz_galicia_seafoodarea da cruz_galicia_seafood

Pulpo a feira

Pablo suositteli meitä maistamaan myös mustekalasta tehtyä pulpo a feiraa, mutta tätä paikallista herkkua olimme maistelleet aiemmin samalla viikolla Vigossa. Herra Longfield oli ihastunut pulpo a feiraan jo ensimmäisellä Vigon työmatkallaan, ja on hän kirjoittanut siitä myös oman postauksen blogiimme, sen voi kurkata seuraavan linkin takaa.

Pulpo a feira oli aivan tautisen hyvää! Mutta niin oli kaikki muutkin tämän postauksen herkut – voi mikä matkakuume täällä riehuu. Olisinkohan minä voinut mitenkään voittaa sitä 90 miljoonan eurojackpottia?!

Pulpo a feira_vigo

Area da Cruz, Galicia Espanja

Tällä rannalla ei varmasti kovin moni suomalainen turisti ole upottanut varpaitaan tulikuumaan hiekkaan. Saati pieni suomalainen 5-kuukautinen poikavauva.

imettäminen ulkomailla, espanja

Area de Cruz on ranta Espanjan luoteiskulmassa sijaitsevan Galicia-itsehallintoalueen O Grove -kunnassa. Emme olisi herra Longfieldin kanssa tätä totaalisesti paikallisten suosimaa rantaa löytäneet etsimälläkään. Mutta eipä meidän tarvinnut aloittaa edes etsimistä, sillä herran entinen paikallinen työkaveri vei meidät sinne viime kesän reissullamme.

Herra Longfield oli töissä tuolloin Vigossa, josta oli noin tunnin ajomatka O Groveen. Eräs herran entinen työkaveri tiesi, että olemme tulossa koko perheen voimin Vigoon, ja otti meihin sitten yhteyttä kun olimme Vigoon saapuneet. Sovimme treffit eräälle iltapäivälle herran työkaverin kotikaupunkiin O Groveen, jossa meidän oli tarkoitus kierrellä vähän paikkoja ennen kuin suuntaisimme rannalle.

Pulpo a feira_vigo

Ette voi uskoa kuinka ihana tämä espanjalainen Pablo oli! Nuori mies, ja silti ymmärsi heti mistä me naiset tykkäämme – shoppailusta! Saatuamme auton parkkiin hän tiedusteli heti haluaisinko piipahtaa muutamassa lastenvaateliikkeessä. No kyllä halusin! Siellä sitä Visaa sitten vingutettiin elokuisten alennusten huumassa.

Lopulta pääsimme sitten lähtemään kohti Area da Cruzia. Meillä ei ollut herran kanssa ihan käsitystä mitä ”we can go to the beach” tarkoitti (varsinkaan kun mukana oli 5-kuukautinen pieni ihme), joten emme sitten pohdinnan jälkeen ottaneet mukaan pyyhkeitä taikka uikkareita. Olisi kannattanut, sillä ihan oikeasti me mentiin rannalle. Uimaan.

area da cruz beach_galiciaarea da cruz beach_galicia

Onneksi herra tiedusteli tätä Pablolta hänen kotikylässään kierrellessämme, ja kipaisimme vielä sitten Pablon vanhempien luona hakemassa herralle uikkarit, meille kaikille yhteisen aurinkovarjon sekä kasan pyyhkeitä.

Kello oli tässä vaiheessa jo noin viisi, ja istuskelin takapenkillä huonosti autossa viihtyvän pienen ihmeen kanssa hieman jännittynein fiiliksin. Laulellessani siinä a-ram-sam-saa-laulua, kääntyi Pablo etupenkiltä kertoen, että hänen äitinsä oli laulanut hänelle tuota samaa biisiä lapsuudessaan. Se jotenkin helpotti omaa oloa ja ajattelin, että kyllä tästä illasta selvitään – meni miten myöhään meni.

area da cruz beach_galicia

Rannalle saavuttuamme olin haltioissani. Suomen kökkö kesä (mm. rankan koliikkijakson säestämänä) sai väistyä mielestä, ja kaunis pitkä ranta tulikuuman hiekan kera sai hengitykseni melkein salpaantumaan. En voinut uskoa, että seison siinä hetkessä pienen vauvan kanssa – mieheni ja hänen entinen työkaverinsa vierelläni.

Pablo valitsi meille paikan, tökkäsi aurinkovarjon maahan, levitti pyyhkeet ja vaihtoi uikkarit shortsien tilalle ihan siinä meidän edessä. Herra Longfield (joka tunnetaan myös varsinaisena siveyden sipulina) oli hetken hämillään, mutta alkoi sitten itsekin vaihtaa uikkareita kaiken kansan edessä. Me tutkimme pienen ihmeen kanssa samalla kuumaa hiekkaa. Hiekka ja koko ranta taisi laittaa vauvankin mielen sekä vatsan sekaisin, sellaiset jöötit hän rannalla veti, että kaikki vaatteet meni vaihtoon, heh.

area da cruz beach_galicia

Siinä istuskellessamme Pablo kertoi, että perheet kokoontuvat rannoille iltapäivisin sekä iltaisin kun lämpötilat alkavat laskea. Rannoilla vietetään iltaisin aikaa useita tunteja.

Koko Galicia on pitkälti sellaista aluetta, jonne lomaansa suuntaavat viettämään lähinnä espanjalaiset isommista sisämaan kaupungeista, joissa hellelukemat ovat päätä huimaavia mm. juuri elokuussa. Meille suomalaisille Galician lämpötilat muistuttavat mukavasti kotopuolen lämpimiä kesäpäiviä.

area da cruz beach_galiciaarea da cruz beach_galicia

Kun miehet lähtivät uimaan, kipitimme me pienen ihmeen kanssa myös aivan vedenrajaan tunnustelemaan varpailla Atlantin kylmää vettä. Totisesti Area da Cruz -rannalle huuhtoutuva vesi oli kylmää. Pablo selitti, ettei täällä suunnalla ole Golf-virtaa lämmittämässä vettä, joten hyytävän kylmä Atlantin valtameressä lilluva vesi iskee Espanjan luoteisosaan kohtuullisen viileänä. Minua ei olisi ikimaailmassa saanut mereen pulahtamaan, niin vilpoista vesi oli. Mutta siellä ne kaikki iloiset espanjalaiset uivat perheidensä kanssa varsin sujuvasti samalla kun herra Longfield sanoi dippaavansa itsensä kylmävesialtaaseen.

Pienen ihmeenkin naama meni hassulle ilmeelle kun kastelin hänen varpaitaan rantavedessä. Taltioimme tämän hetken kameralla ja lähetimme kyseisen kuvan korttina kotiin kummeille sekä isovanhemmille myöhemmin illalla hotellihuoneesta käsin.

Rannalla möllöttelyn jälkeen Pablo vei meidät vielä rannalla sijaitsevaan ravintolaan. Tosin ei se espanjalaisista ilmeisesti ravintola ollut, Pablo puhui nimittäin koko ajan paikasta termillä ”kiosk”. Mutta kyllä se meistä ihan rantaravintolalta vaikutti, sellaiselta rennolta ja mukavalta paikalta.

Kurkataan ”kioskiin” sekä sen antimiin kuitenkin toisessa postauksessa. Maistelimme ”kioskissa” nimittäin paikallisia mereneläviä, ja haluan niistä kertoa teille hieman enemmän.

Tämän postauksen myötä jäädään sitten vain odottamaan Suomen kesää – toivotaan, että siitä tulee viime kesää lämpöisempi ja mekin pääsemme nauttimaan kesästä koko perheen voimin hymyssä suin.

area da cruz beach_galicia

Bouzas, Vigo Espanja

Elokuinen Espanjan matka startattiin Madridista, josta matkamme jatkui pieneen merenrantakaupunkiin Espanjan luoteisosassa. Tai no, pieneen ja pieneen, Vigo on Espanjan 14. suurin kaupunki ja Galician hallintoalueen suurin kaupunki. Mutta oli se Madridissa suhaamisen jälkeen varsin söpö ja pieni.

Bouzas_Vigo_Spain

Vietin Vigossa päivät pienen ihmeen kanssa kahdestaan, sillä herra Longfield oli Vigon lähellä olevassa kaupungissa töissä. Herra varoitteli minua etukäteen, että hänellä saattaa olla hurjan pitkiä työpäiviä, mutta toisin kävi. Joku firma oli vähän kämmännyt omat hommansa ennen herran visiittiä, joten asioita ei saatu eteenpäin ihan sellaista vauhtia mitä oltiin etukäteen suunniteltu. No tämähän passasi meille oikein mahtavasti! Herra tuli joka päivä noin viideltä hotellille, ja meillä oli sen jälkeen koko ilta aikaa tutkia Vigoa yhdessä.

Ehdimmekin koluta Vigoa ja sen lähimaastoa viikon aikana varsin kivasti. Eräänä iltana suuntasimme auton kohti Bouzasia.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Vaikka herra Longfield on käynyt Vigossa työmatkalla aiemminkin, ei hän ollut kuullut Bouzasista mitään. Bouzasista meille kertoi hotellimme respanainen kirjautuessamme hotelliin sisään. Respanainen puhui hieman auttavasti englantia, eikä löytänyt sopivaa sanaa Bouzasille, mutta kuvaili paikkaa sen verran vakuuttavasti, että päätimme piipahtaa siellä eräänä iltana.

Bouzas oli aina vuoteen 1904 itsenäinen alue, ja edelleen siellä asustelevat espanjalaiset sanovat ”menevänsä käymään Vigossa”, vaikka Bouzas on nykyään liitetty Vigon kaupunkiin. Bouzasin kuvataan olevan Vigon kalastuskaupunki, ja respanaisen mukaan sieltä löytyy hurjan hyviä mereneläviä tarjoilevia ravintoloita. Me emme harmiksemme omalla visiitillämme törmänneet yhteenkään ravintolaan (ainoastaan yhteen kahvilaan), mutta se saattoi johtui siitä, että suuntasimme Bouzasissa suoraan paikan promenadille, josta tämä Vigoon liitetty kaupunki on kaiketi kaikista tunnetuin.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Promenadi oli juuri se sana, jota hotellin respanainen ei keksinyt. Kävelykadun varrelta saattoi ihailla Ria de Vigoa (tönkkö suomennos olisi jotain tyyliin Vigon joensuu tai Vigon vuono). Hyytävän kylmässä vedessä (täällä ei paljon Golf-virrat lämpöä meriveteen tuo) uiskenteli ihan kaikenikäistä porukkaa, koiratkin hakivat pallojaan merestä onnesta sekaisin hyppien. Kyllä minäkin hyppäisin hyytävän kylmään veteen jos joutuisin elämään Espanjan auringon alla alituiseen. Meidän reissulla riitti se, että sain tuntea kuuman auringon iholla. Kuumuus ei vajaassa kahdessa viikossa alkanut vielä ärsyttää, vaan siitä ainoastaan nautti hieman kökön Suomen kesän jälkeen.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Promenadin olivat tosiaan valloittaneet kaikensuuruiset kaveriporukat sekä perheet. Siellä lötköttivat sulassa sovussa yläosattomissa suvun nuoret timmit naiset sekä perheen mummelit. Välillä sai olla tarkkana mistä kuvia napsi, ettei niihin päätyisi liikaa paljasta pintaa. Puheensorina oli kova, ja omasta mielestäni espanjalaisten kiihkeitä keskusteluita on mahtava kuunnella. En niistä paljoakaan ymmärrä, mutta jotenkin niissä on fiilis niin mukaansatempaava, että melkein on pakko hidastaa askeleita ja laittaa korvat hörölle.

Bouzas sekä sen noin 3 kilometriä pitkä promenadi olivat vähän rönttöisessä kunnossa. Siistiä kyllä oli, mutta vähän sellaista rosoisen söpöä. Tykkäsin tosi paljon!

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Ennen kaikkea tykkäsin merestä. Sen läheisyydessä, turkoosissa värissä, solisevassa äänessä sekä viileän makeassa tuoksussa on vain sitä jotain!

Köpöttelimme pieni ihme kantorepussa rantapromenadin päästä päähän. Tai niin me ainakin silloin luulimme. Katselin postausta kirjoittaessani paikkaa google mapsin kautta, ja huomasin, että muutama ranta meiltä jäi näkemättä. Ne olivat vähän jemmassa poukaman takana, emmekä tajunneet, että kävelytie olisi vielä jatkunut poukaman sekä vastaan tulleen autotien jälkeen. No, kyllä me ihan tarpeeksi nytkin köpöteltiin helteisenä iltana vauva repussa.

Bouzas_Vigo_Spain

Jos koskaan ikinä kukaan teistä Vigoon syystä tai toisesta eksyy, niin käykää ihmeessä talsimassa Bouzasin promenadilla. Se on kaunis paikka, eikä sinne ole Vigon pääkaduilta kuin vajaan 15 minuutin ajomatka.

Bouzas_Vigo_Spain

Pulpo a feira, Vigo Espanja

Moctopussy, Herra Longfield täällä.

Minä en oikein tykkää mustekalasta. Jos jossain on mustekalan palasia, niin se on vähän kun jäystäisi merivedessä lojunutta pyyhekumia kun niitä yrittää syödä. Tiedostan että on varmasti eri asia syödä Suomessa jotain huonosti valmistettuja säilykemustekalan rämmäleitä kun tuoretta merenelävää jossain missä niitä voi luonnossa tavata, mutta en oikein tykännyt Singaporessakaan kun siellä kerran söin semmosia pikkusia mustekaloja, vaikka ne oletettavasti oli melko tuoreita ja ihan taitavissa ravintolakokin käsissä valmistettu.

jules verne vigo

Siksi vähän epäröin aikoinaan, kun Espanjassa työmatkaillessani eräs kollega suositteli into piukalla että kun nyt kerran käyt viikonloppuna Santiago de Compostelassa, sun on pakko syödä siellä paikallista ruokaa nimeltä Pulpo a Feira. Eihän minulle ensiksi toki sanonut mitään että mikä se semmonen Pulppo Afero on, mutta kun kollega selvensi että se on paprikalla maustettua mustekalaa (ja selitti myös miten se sanotaan ja kirjoitetaan), vähän vaan nyökyttelin ja sanoin että jaaha, okei, hyvä vinkki joo, pitääpä kattoa sit joo. Meinasin että en kyllä syö mitään pyyhekumin palasia jotka on vaan jollain paprikalla turattu, kuulostaa ihan karseelta, ennemmin meen vaikka Mäkkäriin.

Mutta sitten kun siellä Santiago de Compostelassa olin aikani harhaillut ja etsiskelin ruokapaikkaa, mieleni muuttui koska se Pulpo a Feira luki niin monen ravintolan menussa. Päätin että kokeillaan nyt sitten hitto jos se kerran paikallista erikoisuutta on. Menin jonnekin ruokapaikkaan ja sanoin ”Pulppo De Farsto” kun tarjoilija kysyi mitä haluan, ja hetkellisen hämmästelyn jälkeen sohin ruokalistasta riviä jossa luki Pulppo På Biblioteket eli Pulpo á Feira (huomasitteko että tossa a-kirjaimen päällä on tommonen pilkku? Se on tärkeä juttu, kai.).

Pulpo a feira_vigo

Pöytään tuotiin eka leipää, ja sitä horin sisuksiini aika paljon siltä varalta että ne paprikaiset pyyhekumin palaset ei maistuisi. Olin myös tietämättäni tehnyt ison etikettivirheen, koska en pyytänyt ruokajuomaksi nuorta punaviiniä vaan oisinko jotain kokis lightia ja vettä siinä ryystänyt, jälkikäteen luin että varsinkaan vettä ei saisi mustekalan kanssa juoda, mutta turistit saa kaikenlaisia raakalaismaisia tapojaan anteeksi eikä minuakaan sinne ravintolan pöytään kivitetty vaikken osannutkaan käyttäytyä kuten normaalit ihmiset.

En onneksi ollut ehtinyt vielä kaikkia pöytään tuotuja leipiä syödä kun tarjoilija jo kiikutti eteeni ison puuvadillisen punavalkoisia möykkyjä, joiden päälle oli paprikamausteen lisäksi ripoteltu reippaasti suolaa ja oliiviöljyä. Siinä niitä pyyhekumin palasia nyt sitten oli, ja niitä oli vielä aika paljon. Joissain oli vielä imukupitkin jäljellä, mutta naama pokkana törkkäsin yhtä haarukalla, odotin hetken josko se alkaisi tappelemaan vastaan, ja kun klöntti pysyi hiljaa tungin sen suuhuni. Ja voi hitto, eihän se ollut mitään pyyhekumia nähnytkään! Se oli ihan sairaan hyvää, ihmettelin oikein että mikäköhän kumma kemiallinen reaktio syntyy kun pyyhekumia, paprikaa, suolaa ja oliiviöljyä sekottaa, jos siitä kerran näin erinomaista möhnää tulee. Horin koko lautasen tyytyväisenä tyhjäksi, imukuppipalatkin hävisi tosta vaan ja leivillä vielä pyyhin puuvadilta pois kaikki viimeisetkin mustekalamähnät.

Pulpo a feira_vigo

Nyt kun käytiin tuossa äskettäin Hulin ja pienen ihmeen kanssa Espanjassa ja Galician maakunnassa, hehkutin Hulillekin että sitten hei mennään kyllä syömään Pulppo Ahvestronista tai jotain sellasta, ei sitä tarvitse Santiago de Compostelaan asti mennä edes syömään koska sitä kyllä saa kaikkialta muualtakin Galiciasta. Pelkäsin, että olisin puhkirummuttanut koko ruoan siten että Hulilla on odotukset niin pilvissä ettei niihin päästä, mutta kun sitten viimein jossain Vigon kadunvarsiravintolassa löydettiin Bulbasaurus Aframframia niin kyllä Hulikin ihan vakuuttavasti sanoi sitä hyväksi, ja söikin melkein kaiken. Pari eniten imukuppista lonkeronpalaa siltä jäi syömättä, minä toki söin nekin sitten oman annokseni lisäksi ja meinasin vielä puraista palasen lautasestakin jos siihen vaikka olisi ehtinyt imeytyä vähän makua.

Pulpo a feira_vigo

Pulpo a Feira tai Polbo á Feira on tosiaan galicialainen perinneruoka, joka koostuu keitetystä mustekalasta joka leikataan saksilla mukavankokoisiksi paloiksi, ja sitten palojen päälle pirskotellaan suolaa, paprikaa ja oliiviöljyä. Ei sen kummempaa, mutta ei se mitään muuta kyllä tarvitsekaan. Mustekalan keittoprosessissa on kuulemma tärkeää, että mustekalaa ensin dippaillaan kiehuvaan veteen pääosasta kiinnipitäen, siten että sen lonkerot kipristyvät rullalle, ja sen jälkeen mustekala tungetaan kattilaan pää edellä. Mustekalan oikeanlaisen kypsyyden saavutus on tärkeää, jos se menee pieleen, niin sitten otus maistuu tosiaan pyyhekumeilta. Kuulemma 20 minuuttia pitää mustekalaa keitellä, ja sen jälkeen mustekalan pitää vielä antaa lojua vedessä toiset 20 minuuttia, pois lämmönlähteen päältä.

Pulpo a feira_vigo

Pulpo a Feira on perinteisesti tarjoiltu puuastioilta, ja Santiago de Compostelassa näin ainakin vielä toimittiin vaikka tapa onkin pikkuhiljaa jäämässä unholaan, puuastiat kun on vähän hankalia pitää puhtaina ja epäkulahtaneen näköisinä kovassa käytössä. Mustekalan kanssa on tapana tarjota keitettyjä perunaviipaleita ja leipää, me ei tosin saatu pottuviipaleita kummallakaan kerralla ja tultiin kyllä ilmankin hyvin toimeen.

Pulpo a Feira ja muut mustekalaruoat on olleet Espanjassa jännästi historiallisesti vähän enemmän sisämaan juttuja, koska mustekalaa tavattiin kuivattaa jolloin se säilyi pidempään ja sitä voitiin jollain hiton aasivankkureilla viedä sisämaahankin ilman että kaikki oli parin tunnin matkanteon jälkeen pilalla. Nykyään käytetään enemmän pakastemustekalaa kuin kuivattua tai edes tuoretta mustekalaa, koska pakastetun mustekalan käytössä on semmonen etu ettei mustekalaa tarvitse moukaroida ennen ruoanvalmistusta, toisin kuin tuoreen mustekalan kanssa. Melkoista käsittelyä joutuvat kyllä mustekalaraukat kärsimään, ei riitä että ne tapetaan vaan sitten pitää vielä ruumista piestä ja ennen armollista kattilaan tunkemista pitää sitä murjottua kalmoa vielä kotva dippaillakin sinne kiehuvaan veteen. Onneksi elukkaparat ainakin Euroopassa eivät ole enää käsittelyn alkaessa elossa, Aasiassa kuulemma joissain maissa näitä melko älykkääksi tiedettyjä otuksia leikellään paloiksi elävältäkin, koska on kuulemma kiva syödä lonkeronpalasia kun ne vielä viimeisiään vedelleen kiemurtelevat lautasella. Yök.

Pulpo a feira_vigo

Galiciasta voi vähän sieltä täältä löytää myös mustekalaan erikoistuneita polberias-nimellä kulkevia ravintoloita. Polberias on galiciaa ja tarkottaa kirjaimellisesti mustekalaravintolaa, ne on usein semmosia vähän rohjoisempia ja rentoja ruokapaikkoja, ei mitään kuuden Michelin-tähden valkopöytäliinapaikkoja. Semmoseen sitten vaan jos joskus alueelle eksytte, ja muistakaa lausua paprikamustekala oikein eli Polberos Por Favoreten tai muuten espanjalaiset orjuuttaa sinut ja koko kansasi, vie maasi ja luonnonvarasi ja pakottavat koko maanosan puhumaan espanjaa.

Pulpo a feira_vigo

Vauvan kanssa matkalla: vinkkejä helteiseen Espanjaan

Madridissa oli elokuussa odotetusti hurjat helteet. Kuumaksi kattilanpohjaksi olen Madridia kuullut sanottavan, eikä siinä liiemmin ole liioiteltu. Miljoonakaupunki, joka on kaukana merestä ja ikään kuin laakson pohjalla, ei ole mikään viilein vaikka kuumimpina kesäkuukausina.

Paikalliset pakenevat Madridista erityisesti elokuussa lomille mm. juuri Vigoon, jossa oleilimme viikon Madridissa suhaamisen jälkeen. Osa pienimmistä putiikeista sulkee jopa ovensa elokuussa muutamaksi viikoksi, osa koko kuukaudeksi. Meiltä jäi väliin esimerkiksi muutama hehkutettu herkkukauppa, sillä niissä oli elokuussa lappu luukulla.

Espanja, Vigo

Ennen matkaa en suuremmin miettinyt mitä seikkoja tulikuumassa kaupungissa tulisi 5-kuukautisen vauvan kanssa ottaa huomioon, eniten mietin ja jännitin lentoja sekä sitä, miten oma maitoni riittää pienelle ihmeelle, jos hänellä on kuumuuden takia jatkuvasti kova jano.

Mitään suunnitelmia emme menemisten ja tulemisten kanssa etukäteen tehneet, päätimme mennä täysin vauvan ehdoilla. Meillä kun sattuu olemaan sellainen vauva, joka ei vaunuissa hereillä viihdy, joten lähes kaikki liikkuminen tuli tehdä päiväunien aikaan. Ja niitä päiväunia meillä ei nukuttu reissun aikaan kuin sellaiset 40 minuuttia kaksi tai kolme kertaa päivässä.

Espanja, Madrid

Tein vauvalle ennen reissua joitakin hankintoja, jonka lisäksi pakkasin kotoa jo entuudestaan löytyneitä kamoja matkalaukun pohjalle – tarpeellisia sekä tarpeettomia.

UV-suojattu kesähattu lipalla sekä hauskalla selkälierillä oli reissussa varsin kätevä, vaikka tuntui aika pahalta maksaa hatusta melkein 20 euroa yhden matkan takia, samaan aikaan kun Suomessa oltiin ottamassa syksy vastaan. Hattu oli hyvä erityisesti silloin kun vaunuista herättiin ja alkoi armoton huuto. Silloin ei auttanut kuin napata poika syliin ja kantaa häntä. Kantaminen ei ollut mitään luksusta 40 asteen helteissä, vaikka kuinka valittiin aina teiden varjoinen puoli. Hatun takia vauvan olkapäät pysyivät kuitenkin auringolta suojattuina (meillä oli käytössä pääsääntöisesti hihattomia ja lyhythihaisia bodeja kuumimpina päivinä).

imettäminen ulkomailla, espanjaEspanja, Madrid

Kantamista helpottamaan meillä oli mukana kantoreppu, joka on ollut pojan syntymästä asti kovassa käytössä (juurikin siitä vaunukammosta johtuen). Kantorepun sai jemmattua matkarattaiden alakoriin, ja sieltä sen sai käyttöön aina kun tarvetta oli. Eniten käytin kantoreppua Vigossa, jossa olin päivät vauvan kanssa yksin, mutta kyllä sitä Madridissakin käytettiin. Ihan korvaamaton se oli mm. Kuninkaallisessa palatsissa, jossa saimme kierrellä upean palatsin täysin rauhassa läpi vauvan torkkuessa onnellisena kantorepun kyydissä äidin sydämentykytystä kuunnellen. Ei olisi kuuna päivänä onnistunut matkarattaiden kanssa!

Espanja, MadridEspanja, Madridvigo_espanja

Rattaista puheenollen meillä oli mukana vain matkarattaat. Hommasimme jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Babyzen Yoyo plussat, joihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Nämä matkarattaat eivät paina mitään, ne saa järkyttävän pieneen kokoon (ne saa ottaa myös lentokoneeseen mukaan), rattaat liikkuvat kuin unelmat (loskasta ja hiekkarannoista ei ole kokemusta) ja voin kannella niitä vauva kyydissä myös yksin esim. portaita ylös ja alas.

Espanja, MadridEspanja, Madrid

Hommasimme matkarattaisiin juuri ennen matkaa Babyzenin oman hyttysverkon sekä aurinkovarjon. Hyttysverkko oli täysin turha, mutta ehkä sille on käyttöä Suomessa ensi kesänä! Aurinkovarjoa osa kehui ja osa haukkui kun kyselin etukäteen sen tarpeellisuudesta. Meistä varjo oli tosi kätevä! Tätä meidän varjoa sai käänneltyä helposti ja nopeasti vaikka mihin asentoon ja se oli kätevää, kun eihän se aurinko koskaan samasta paikasta paista kun kaupungilla köpöttelee.

Varjon lisäksi mukana oli myös vaunuverho, jota pidimme aina päiväunien aikaan alhaalla. Vaunuverho jätti rattaiden sivuun sopivat kaistaleet, jotta ilma pääsi kiertämään rattaissa edes jonkin verran.

Espanja, Madrid

Ostin reissuun vauvalle myös oman aurinkorasvan. Kipitin apteekkiin ja kysyin minkämoista rasvaa voi viisikuukautiselle laittaa ja apteekkitäti näytti oikean pullon. Ei se alle 100 ml pullo ilmainen ollut, enkä osaa sen tarpeellisuudesta sen enempää sanoa. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen, vauvan iho ei ruskettunut taikka palanut, eikä se myöskään reagoinut rasvaan mitenkään (meidän jässikällä on luonnostaan kyllä hurjan hyvä iho). Vauvaa emme tietenkään pitäneet auringossa juurikaan, aina pyrimme olemaan varjossa, mutta silti rasvasin vauvan jalat, kädet sekä naaman joka aamu ennen kuin lähdimme liikkeelle. Rasvaa lisäsin tarpeen mukaan pitkin päivää – lähinnä jalkoihin, jotka pötköttivät rattaista auringon armoilla silloin tällöin.

imettäminen ulkomailla, espanja

Hoitolakkua emme ottaneet matkalle mukaan. Meidän hoitolaukkua kun ei ihan näppärästi kokonsa takia saa kiinni pikkuruisiin matkarattaisiin. Kävin siis ostamassa hoitorepun reissua varten. Ihan normaali Kiplingin reppu se on, ei siis mikään varsinainen hoitoreppu. Taskuja ja lokeroita laukussa on kuitenkin paljon, jonka lisäksi sen tärkein ominaisuus on se, että se mahtuu matkarattaiden suht kapeaan alakoriin. Lisäksi hoitolaukku olisi ollut aika mahdoton siitäkin syystä, ettei sitä sekä vauvaa olen kovin mielekästä kantaa samaa aikaa pitkiä aikoja. Reppu kulkee kätevästi tarpeen mukaan selässä oli vauva sylissä tai ei. Lisäksi reppu on näppärä silloinkin kun on liikkeellä vain kantorepun kanssa – vauva omassa repussaan etupuolella ja vaipat, harsot, lompakot, vaihtovaatteet yms. kulkee selän puolella omassa repussa.

vigo_espanja

Tämmöisiä juttuja tuli mieleen ensimmäisellä ulkomaanreissulla vauvan kanssa. Toki kaikkien hankintojen lisäksi vauvan kanssa matkatessa varmasti tärkein vinkki on avoin mieli! Mitä tahansa saattaa tapahtua, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikki vanhemmat haluavat matkaltaan vähän erilaisia juttuja. Omalla kohdalla teki esimerkiksi aika tiukkaa jättää useat museot sekä hienommat ravintolat väliin, lisäksi jatkuva vauvan ehdoilla liikkuminen ärsytti aika ajoin, matkarattaissa huutava vauva sai punan nousemaan kasvoille ja shoppailusta pitävänä saatoin muutamana kertana mielessä ajatella, että jestas kun saisin koluta kauppojen kesäalet läpi yksin, kaikessa rauhassa. Mutta nyt ei hetkeen olla yksin. Senkin aika koittaa taas kunhan pieni ihme kasvaa hieman ja maitobaarin läsnäolo ei ole enää muutamien tuntien välein pakollista. Nyt nautitaan tästä (lyhyestä) ajanjaksosta ja pyritään ottamaan siitä kaikki ilo irti!

vigo_espanja