Viisi vinkkiä Helsinkiin, Hesaan tai Stadiin

Minä olen se juntti ulkopaikkakuntaltainen maalta, joka on kutsunut Helsinkiä aina Hesaksi. Omaan korvaan syntyperäläisten hesalaisten käyttämä Stadi taas kuulostaa juntilta. Stadi – eihän siinä viitata mitenkään itse kaupungin nimeen! Siksi olinkin varsin iloinen lukiessani, että syntyperäiset nuoret helsinkiläiset käyttävät nykyään yhä enemmän Hesa-sanaa. Hyvä syntyperäiset nuoret helsinkiläiset!

Ebookers kokosi muutamien bloggareiden toimesta vinkkejä Hesaan. Vinkit koottiin Stadilaisten opas Helsinkiin -sivulle, jonne ilmestyi omasta mielestäni aika kattava lista ravintoloita, museoita, kahviloita, shoppailupaikkoja, nähtävyyksiä, luontokohteita (näistä erityisesti plussaa) sekä drinkkipaikkoja.

Minäkin pääsin mukaan antamaan omat vinkkini Hesaan. Minun listalta löytyy tietty aika paljon ruokaa ja brunsseja. Näitä viittä kohdetta ei mielestäni kannata Hesassa ohittaa. Mikä on sinun lempparipaikkasi Hesassa?

Mustasaari

Vietä kesäpäivä rauhallisella Helsingin seurakuntien omistamalla saarella, jossa on matala ja turvallinen ranta. Mustasaari on päihteetön. Saarelta pääsee siltaa pitkin luonnontilaiselle Hevossaarelle, jossa kuljeksii kesäisin vapaana lauma lampaita. Löydätkö ne metsän ja puskien siimeksestä?

Linkki Mustasaari-postaukseen (kesältä 2014)

Linkki Mustasaaren toimintakeskuksen sivuille

Saslik

Virittäydy tunnelmalliseen venäläiseen iltaan Saslikissa. Tummanpuhuva sisustus, kauniit lasimaalaukset ikkunoissa, aito venäläinen ruoka sekä mainiot trubaduurit takaavat onnistuneen ja herkullisen illan.

Linkki ravintolan nettisivuille

Chjokon Chocolate High Tea

Nappaa ystävä kainaloon ja suuntaa lauantaisin Chjokon Chocolate High Tealle herkuttelemaan makeilla ja suolaisilla herkuilla. Paljon makeampaa yllätystä ei voi ystävälle järjestää.

Linkki Chjokon Chocolate High Tea -postaukseen (vuodelta 2015)

Linkki Chjokon nettisivuille

Klaus K:n brunssi

Bulevardin Klaus K -hotelli tarjoilee laadukasta ja runsasta brunssia viikonloppuisin. Päheän hotellin aulan jatkeena olevan ravintolan sisustus hivelee silmiä ja brunssiherkut vievät kielen mennessään. Me olemme brunsseilleet täällä lähes lukemattomia kertoja.

Linkki 2011 arvosteluun & linkki 2013 arvosteluun & linkki toiseen 2013 arvosteluun & linkki 2014 arvosteluun & linkki 2015 arvosteluun & linkki 2017 arvosteluun

Linkki Klaus K:n nettisivuille

Krog Roban brunssi

Runsas, värikäs ja hurjan herkullinen brunssi ei jätä ketään kylmäksi. Kaunis ravintolasali sekä ystävällinen ja hymyilevä palvelu pitävät huolta siitä, ettei Krog Roban penkeistä halua nousta kovin nopeasti ylös.

Linkki arvosteluun (vuodelta 2017)

Linkki ravintolan nettisivuille

 

Yhteistyössä ebookers

Sumuinen Harakan saari, Helsinki

Eräänä elokuisena perjantaina heräsimme pienen ihmeen kanssa ihan kahdestaan tosi aurinkoiseen päivään. Se olikin kiva, sillä olimme lähdössä kesäretkelle viimeisiä kesälomapäiviään viettävän ystäväni kanssa. Kohteeksi olimme valinneet Harakan saaren, josta emme kummatkaan olleet ennen kuulleet mitään.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Ajaessani aamutoimien jälkeen pitkin Länsiväylää ihastelin meren päällä leijuvaa sumua, joka näytti hurjan kauniilta aurinkoisessa säässä. Taivaalla ei ollut pilven pilveä, elettiin jo puoltapäivää ja hieman ihmettelin, miten aamusumu ei vielä tähän aikaan päivästä ole hälvennyt pois.

Mitä lähemmäs Helsingin keskustaa ajoin, sitä sankemmaksi sumu merellä kävi. Kun käännyin autolla Teollisuuskadulle, melkein ääneen ihmettelin edessä näkyvää ihmettä. Koko Teollisuuskatu oli aivan sumun peitossa! Eikä sumu siitä mihinkään hälvennyt mitä lähemmäs Cafe Ursulaa ajelin. Saatuani auton parkkiin laitoin ystävälleni kuvan edessä avautuvasta merinäkymästä – siinä ei näkynyt kuin paksua sumua.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Ajattelimme, että tuleekohan pieni yhdysalus edes noutamaan meitä Ullanlinnan laiturista kohti Harakan saarta, sillä eihän merellä nähnyt eteensä edes metriä. No pakkasin kuitenkin pienen ihmeen kantoreppuun ja lähdimme odottamaan venettä, joka kuskaa porukkaa Cafe Ursulan vieressä olevalta laiturilta 30 minuutin välein Harakan lisäksi Särkkään.

Suureksi yllätykseksi laiturilla odotti kyytiä myös muutamia muita hämmästyneitä ihmisiä, ja sieltä sumun keskeltä pikkuinen paattikin tuli ihan ajallaan. Näky oli kuin Euronin alukset Game of Thronesissa, mutta ei kerrota niistä aluksista sen enempää. Harakan saarelle meno-paluumatka maksoi 5 euroa per nuppi. Yhdysaluksella ei käynyt maksuvälineenä kuin käteinen.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Harakan saari sijaitsee Kaivopuiston edustalla, Särkän- ja Uunisaaren välissä. Vaikka se siinä ihan näkyvällä paikalla sijaitseekin, emme olleet kumpikaan tätä rehevää saarta ennen huomanneet.

Saarella sijaitsee Harakan luontokeskus, joka tarjoaa mm. tietoa Itämerestä sekä saaristoluonnosta. Me emme kuitenkaan kesäretkellämme suunnanneet luontokeskuksen tiloihin, vaan meitä veti puoleensa saarella oleva luontopolku.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Saaren kasvillisuus on hurjan rehevää, ja se pisti silmään heti kun saarella otti ensimmäiset askeleet. Linnuista en tajua mitään, mutta niitäkin saarella kuulemma pesii vaikka mitä sorttia, ja näin kesäaikaan osa saaresta on rajattu köydellä niin, ettei sinne pääse häiritsemään lintujen pesiä.

Luontopolku on merkattu saarelle selkeästi valkoisilla kolmioilla, ja se kulkee pienen saaren kattavasti läpi. Rattaiden (ei edes matka- sellaisten) kanssa tänne ei voi tulla, eli kantoreppu oli tosi fiksu idea ottaa mukaan. Luontopolun kiertää puolessa tunnissa ja polun varrella avautuu tosi hienoja maisemia merelle, tosin me nähtiin meidän reissun aikana vaan aika paljon sumua. Mutta sumu oli kyllä kaunista, ja oli hassua kävellä sumun seassa samalla kun ilma oli kuuman hiostava.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Luontopolkua kävellessämme sumu alkoi hiljalleen haihtua. Meren päällä se pysyi vielä aika tiukasti, mutta Harakan saari alkoi edessämme saada värejä, ja ymmärsimme miten vehreä ja runsaskukkainen söpö saari oli. Täältä löytäisi ihania piknik-paikkoja ja varmasti ei olisi ruuhkaa. Mekin saimme aivan kolmistaan kiertää luontopolun, ketään ei tullut vastaan.

Harakan saari HelsinkiHarakan saari Helsinki

Päästessämme takaisin laiturille ja odottaessamme yhdysalusta, sumu kaikkosi myös meren päältä ja upean kesäinen päivä pääsi alkamaan! Päätimme lähteä Harakan saarelta syömään Birgitan terassille, jonka hampurilaisia sekä salaatteja ystäväni oli kuullut kovasti kehuttavan. Se oli oikein hyvä ja herkullinen päätös.

Harakan saari Helsinki

Kesäretki onnistui hienosti ja taas löytyi Helsingistä paikka, josta minulla ei ollut entuudestaan mitään tietoa. Taidetaan palata Harakan saarelle pienen ihmeen kanssa ehkäpä jo ensi kesänä tutkimaan ja ihmettelemään saaristoluontoa. Tulkaa ja menkää tekin!

Lisätietoja saaresta löytyy ainakin seuraavien linkkien takaa:

Harakan saari Helsinki Harakan saari Helsinki

Rakkaudesta Helsinkiin: Eliel Saarisen Munkkiniemi

Moliel, Herra Longfield tässä.

Siskoni on kirjoitellut Keltaisessä keittiössä.. eiku oho tuli pieni kirjoitusvirhe, tarkoitin siis Tasty Travelissimo -blogiinsa Rakkaudesta Helsinkiin -merkkisiä juttuja, jossa hän selostaa mitä kaikkea on tullut vastaan kun hän ja äitini ovat kävelleet jostain kirjasta löytyviä erilaisia Helsinki-reittejä pitkin ja poikin. Minäkin halusin kokeilla, ja tässäpä nyt olisi Mad-lehden hengessä kirjoitettu tarina siitä kun kävimme vapun aikaan Hulin, pienen ihmeen ja Oxygenol-pariskunnan kanssa kiertämässä samasta Helsinki-reittikirjasta löytyneen Munkkiniemi-reitin, joka oli ristitty Eliel Saarisen Munkkiniemeksi. Emme käyneet tosin ihan orjallisesti juuri tätä reittiä kaikkine kohtineen läpi, vaan piipahdimme vähän muuallakin, ja reittikirjan tarinoita täydensi Oxygenol-pariskunnan miespuolinen puolikas, joka on ihmisen ja tietosanakirjan risteytys. Minä yritin parhaani mukaan muistella kirjan ja tietosanakirjaihmisen tarinat ylös hataraan ajokoppaani, ja luulen että suoriuduin tehtävästä hyvin ja muistin kaikki tärkeimmät faktat ihan oikein.

Munkkiniemi

Kierroksemme alkoi Munkkiniemen yhteiskoululta, jonka pihalla sojottaa kuuluisa kaarimainen veistos ”Vapaaheitto”. Kari-Pekka Klinga ja Henrik Dettman tekivät veistoksen kunnioittaakseen 1700-luvulla Munkkiniemessä asuneita munkkeja, jotka keksivät eräänä tylsänä kevätpäivänä rukoushetkien välissä vahingossa uuden urheilulajin. Eräs munkki oli asettanut vanhan rikkonaisen pärekorin roikkumaan naulakosta, ja Paavalin sun muiden Getsemanien matkoista lukemiseen kyllästynyt munkki Hannos Möttöläs pyöritteli kädessään vedellä täytettyä sianrakkoa, ja hetken mielijohteesta heitti sen pärekoria kohti. Rakko pomppasi seinästä koriin, ja Hannos tästä innostuneena päätti yrittää temppua uudelleen. Muutkin munkit tahtoivat kokeilla vuoroaan, ja pian oli Raamatut heitetty ojaan ja kaikki munkit pelasivat innoissaan uutta peliä, jolle NBA:han varattu munkki Laurelius Marccanen keksi nimen ”koripallo”. Sanomattakin oli selvää, että Munkkiniemen paavi ei tämmöstä lekkeripeliä kauaa jaksanut katsella, vaan erotti heti kaikki koripallomunkit luostarista. Munkit eivät lannistuneet, vaan veivät rikkinäisen pärekorinsa ja sianrakkonsa erään torpan seinälle, ja jatkoivat pelaamistaan. Tästä torpan pihalla pelailleesta munkkilaumasta syntyi lopulta kuuluisa munkkiniemeläinen koripalloseura, Torpan Pojat eli ToPo, jotka eivät nimestään huolimatta kuulemma ole ralliautoilijan ja Maisa Torpan poikia.

Munkkiniemi

Vapaaheittokoululta matka jatkui Munkkiniemen puistoon, jossa suuren lammen keskellä nököttää Koneen entinen pääkonttori. Konttori herätti 1970-luvulla valmistuttuaan suurta närää paikallisissa asukkaissa, ja vuonna 1975 Munkkiniemen asukkaat hyökkäsivät katapultein ja palavin soihduin konttoriin. Kone oli kuitenkin saanut hyökkäyksestä vihiä etukäteen, ja puolustautui kaatamalla konttorista kuumaa tervaa munkkiniemeläisten päälle sekä heittämällä raivoavan väkijoukon sekaan hissejä. Munkkiniemeläisten kenraalina toimi kuuluisa elokuvaohjaaja Edvin Laine, joka oli varsin etevä katapultinkäyttäjä ja saikin konttorin itäsiiven romahtamaan hyvin tähdätyllä katapultinlaukauksella. Koneen ja Munkkiniemen välinen sota päättyi neljä päivää sodanjulistuksen jälkeen, kun Kone lahjoi kaikki munkkiniemeläiset laskemaan aseensa lupaamalla heille ilmaiset hissit joka kotiin ja myös kesämökeille. Edvin Laine, joka oli elokuvaohjaajan ja katapulttiampujan lisäksi selvännäkijä ja ennustaja, teki selkkauksesta 20 vuotta aiemmin elokuvan nimeltä Tuntematon sotilas.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Koneen ja Munkkiniemen välisen taistelun näyttämöltä jatkoimme kulkuamme kohti rantaa, ja siinä vastaan tuli ortodoksisen Pokrovan seurakunnan kirkko. Kirkko on maailmankuulu siitä, että siellä keksittiin aikoinaan pyörä. Kirkon pihalla on suuri kultainen pyörä, jotta me kaikki muistaisimme tämän historian käännekohdan. Pyörän keksijä, herra Pokrova Ortodox, kääntyi myöhemmällä iällä tekniikan alalta uskontoon, ja perusti ortodoksisen kirkon. Melkoinen merkkihenkilö, ja täällä hänkin asui, Munkkiniemessä, pelasi välillä koripalloa ja oli näreissään Koneen suunnitelmista tehdä puistoon ruma konttori.

Munkkiniemi

Herra Ortodoxiakin kuuluisampi munkkiniemeläinen on kuitenkin Alvar Aalto. Alvar asui Munkkiniemessä koko ikänsä, ja otti taiteilijanimekseen Alvar Aalto koska ravasi alvariinsa meren aalloissa uimassa. Oikealta nimeltään Alvar Aalto oli Pokrova Ortodox. Munkkiniemessä sijaitsee Alvar Aalto -museo, Alvar Aalto -säätiö, Alvar Aalto -yliopisto sekä Alvar Aalto -Alvar Aalto, ja me törmäsimme sattumalta myös Alvar Aalto -paraatiin, jonne kaikki Alvar Aallon elossa olevat jälkeläiset olivat kokoontuneet grillaamaan makkaraa ja heittelemään koripalloa. Useilla oli päässään Alvar Aallon suunnittelema valkoinen hattu, joka nykyään heitetään vapaaheitolla vappuisin erään helsinkiläisen patsaan päähän kunnioittamaan Koneen ja Munkkiniemen välisen sodan uhreja.

MunkkiniemiMunkkiniemiMunkkiniemi

Me emme paraatiin liittyneet, koska emme tietääksemme ole Alvar Aallon jälkeläisiä ja myös koska meillä oli kiire jatkaa reittiä eteenpäin, tulihan vastaan seuraavaksi Munkkiniemen Pensionaatti. Tämä hulppea rakennus on nyt sitten sen Eliel Saarisen suunnittelema, hän suunnitteli rakennuksen aikoinaan koripallohalliksi Munkkiniemen Munkeille, mutta koska seura jouduttiin ajamaan konkurssiin kun kaikki munkit muuttivat Pokrovan seurakunnan kirkkoon rakentamaan pyöriä, rakennuksesta tehtiin Suomen Armeijan ilmavoimien esikunta ja kadettikoulu. Toisen maailmansodan aikana Marsalkka Mannerheim katseli Munkkiniemen pensionaatin katolta kiikareilla taivaalle, ja huusi aina ”HEP” kun näki neuvostoliittolaisen lentokoneen. Koneen ja Munkkiniemen sodasta ylijääneellä katapultilla ammuttiin taivaalle useita koripalloja, ja kerran yksi näistä osuikin neuvostoliittolaiseen lentokoneeseen joka tippui keskelle Munkkiniemeä ja pahaksi onneksi koneesta lentänyt propelli surmasi meressä uineen Alvar Aallon. Tapauksen johdosta Mannerheim tuomittiin hollantilaiseksi. Nykyään pensionaatissa toimii sähköt ja puhelin.

Munkkiniemi

Pensionaatin lähellä sijaitsee kuuluisat Saarisen rivitalot. Eliel Saarinen palkattiin aikoinaan suunnittelemaan Munkkiniemeen kivoja taloja, koska Munkkiniemi haluttiin liittää osaksi Helsinkiä ja sinne piti myös rakentaa metrolinja. Saarinen ehti suunnitella pensionaatin lisäksi nämä Hollantilaisentien rivitalot, joissa asui kuuluisia munkkiniemeläisiä kuten Pokrova Ortodox, Mannerheim, Maisa Torppa ja Alvar Aalto. Metroa ei ikinä rakennettu, mutta Mannerheim pakotettiin hollantilaiseksi tulemisensa jälkeen rakentamaan Munkkiniemeen raitiovaunulinja. Edvin Laine matkusti innokkaasti raitiovaunulla Helsingin ja Munkkiniemen väliä, silloin kun ei ammuskellut katapultilla tai tehnyt elokuvia.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Rivitaloilta kävelimme kohti rantaa ja siellä sijaitsevaa Hotelli Kalastajantorppaa. Hotellin tilalla oli aikoinaan pieni Eliel Saarisen suunnittelema kalastajan torppa, joka oli juurikin se sama torppa jonka pihalle munkit tulivat pelaamaan koripalloa ja missä sai alkunsa Torpan Pojat. Nykyään torppa on purettu, ja tilalla on Eliel Saarisen suunnittelema hotelli Kalastajantorppa josta saa hyvää brunssia. Hotellin Eliel Saarisen suunnittelemaan lisäosaan ”Valtion vierastalo” muuten majoitetaan aina kaikki Suomeen vierailulle tulevat valtiolliset merkkihenkilöt, kuten Vladimir Putin, Donald Trump, Ronald McDonald ja herra Burger King. Siellä asuu myös se kalastaja, jonka torppa purettiin hotellin tieltä. Tuo kalastaja on nimeltään Maisa Torppa, ja hän on nykyään naimisissa ralliautoilija Jari-Matti Latvalan kanssa.

Munkkiniemi

Kalastajantorpan hotellilta päästiin rantatielle, jolla kävellessämme bongasimme sattumalta laiturin, jolla otettiin aikoinaan minun ja Hulin hääpäivänä kuvia meistä kahdesta hirvittävässä lumimyrskyssä. Valokuvaaja pyysi tuolloin melkoisessa kuumeessa ollutta Oxygenol-pariskunnan herrapuolta auttamaan kuvien kanssa, ja siellähän se sitten seistä torotti lumimyrskyssä juhlavaatteissaan ja kuumetaudissaan, ja piteli jotain jumalattoman kokoista salamavaloa sillä välin kun kuvaaja kaivoi Hulille lumeen kuoppaa johon mennä seisomaan, jotta minä näyttäisin häntä päätä pidemmältä hääkuvissamme. No, se ei nyt kuulunut tähän Munkkiniemi-kiertueeseen ja oli vieläpä tottakin, joten unohdetaan se ja jatketaan eteenpäin.

Munkkiniemi

Rantatie päättyy Eliel Saarisen suunnittelemaan autotiehen, ja siitä kun kääntyy vasemmalle, seuraillaan toista rantaa jonka toisella puolella sijaitsee Eliel Saarisen suunnittelema Mäntyniemi. Mäntyniemi ja sen pihalla nököttävä Eliel Saarisen suunnittelema sauna tuli kuuluisaksi siitä, että sinne Urho Kekkonen aina vei valtiovieraansa saunomaan ja siellä sovittiin kaikki riidat. Muun muassa Edvin Laine ja herra Kek(Kone)n itse sopivat siellä Munkkiniemen rauhasta sillä välin kun Eliel Saarinen heitti suunnittelemaansa löylyä, ja on siellä isompiakin konflikteja selvitetty, toinen maailmansota mm. lopetettiin heti kun Urho Kekkonen vei kaikki sotivat osapuolet Mäntyniemen saunaan ja kertoi siellä riipaisevan surullisen tarinan mereen lentokoneen propellista kuolleesta Alvar Aallosta. Myöhemmin Kekkonen vei saunaan myös herra Burger Kingin, ja siellä päätettiin että Eliel Saarisen suunnittelema Burger King tulee Suomeen. Perussuomalaiset ja Sininen Tulevaisuus vai Uusi Vaihtoehto vai mikä Tasty Travelissimo se niiden uusi nimi nyt olikaan on muuten kutsuttu tässä viime aikoina Kekkosen toimesta saunaan sopimaan kiukkujaan, mutta Halla-Aho ja Soini eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä kumpi saa istua nurkassa ja onko Eliel Saarisen suunnittelemat vihdat tehty raudus- vai hieskoivusta.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Mäntyniemeltä matka jatkui Munkkiniemen kartanon ohi. Munkkiniemen kartanossa asuu tätä nykyä Munkkiniemen kreivi, omaa sukua Pokrova Ortodox, mutta kartano oli 1900-luvulla päästetty Eliel Saarisen suunnittelemana rapistumaan ja siellä asui pultsareita, torpistaan häädettyjä kalastajia sekä munkkeja jotka olivat liian huonoja koripalloilijoita Torpan Poikiin, ja myös itse Eliel Saarinen. Koneen ja Munkkiniemen sodan jälkimainingeissa Kone määrättiin kunnostamaan kartano korvaukseksi sodasta ja rumasta konttorista aiheutuneesta kivusta ja särystä, ja he tekivätkin niin ja julistivat Pokrova Ortodoxin ensimmäiseksi Munkkiniemen kreiviksi sekä Koneen toimitusjohtajaksi.

Munkkiniemi

Kone eli Kekkonen myös pystytti läheiselle mäennyppylälle Eliel Saarisen suunnitteleman näkötornin, josta käsin lähetettiin Eliel Saarisen suunnitteleman toisen maailmansodan aikana Eliel Saarisen suunnittelemalla lennättimellä viestejä Eliel Saarisen suunnitteleman Helsingin Sinebrychoffin puistoon aina kun Mannerheim oli havainnut pensionaatin katolta kiikareilla Eliel Saarisen suunnitteleman neuvostoliittolaisen lentokoneen. Näkötornin lennättimen on valmistanut lasista Timo Sarpaneva, ja lennätintä käytti sodan aikana Ville Valo. Sittemmin Ville perusti pienen Eliel Saarisen suunnitteleman kellaribändin nimeltään HIM, joka on lyhenne sanoista Helsinki Ilman Munkkiniemeä. Ville Valo vihaa Helsinkiä eikä olisi halunnut että Munkkiniemi liitetään Helsinkiin, ja hän ei myöskään mielenosoituksellisesti ikinä ole käyttänyt Mannerheimin Helsingistä Munkkiniemeen vetämää raitiovaunulinjaa, eli Mannerheim-linjaa. Urho Kekkonen on kutsunut Ville Valon ja Edvin Laineen kanssaan saunomaan ja keskustelemaan raitiovaunuista ja Edvinin pojan Patrik Laineen menestyksekkäästä tulokaskaudesta NHL:ssä, mutta heidän täytyy odottaa vuoroaan koska Perussuomalaiset ja Uusi Sininen Vaihtoehtotulevaisuus ovat varanneet varmuuden vuoksi kaikki Mäntyniemen saunavuorot vuoteen 2027 asti.

Munkkiniemi

Sellainen oli Elias Saarikosken Munkkilahti. Jos käytätte tätä aineistoa esim. koulun essee-tehtävissä tai Munkkiniemen historiaa käsittelevässä väitöskirjassanne, niin minä kiellän sen.

Munkkiniemi

Ravintola Werner 2.6.2017, Helsinki

Frankfurtissa asuva ystäväni tuli käymään Suomessa, ja olimme jo pitkän aikaa sitten sopineet pienellä porukalla treffit maanantaille 5.6. Suunnittelimme menevämme tyttöjen kanssa Liuskaluodon Skifferille juoruamaan ja vaihtamaan useamman kuukauden kuulumiset (ilman vauvaa!). No tietenkin edellisellä viikolla herra Longfield sai tietää, että hänen pitää lähteä kyseisenä maanantaina käymään Tampereella, eikä tiedä mihin aikaan pääsee sieltä kotiutumaan. Plääh..

Muutimme lopulta suunnitelmia niin, että tulisimme meille grillaamaan hampurilaisia. Toki pieni ihme olisi seuranamme, mutta minkäs teet. Kantorepussa vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä melkein mitä vain, joten ajattelin grillaamisenkin onnistuvan helposti. Ja jos se ei onnistuisi, niin olisihan täällä kolmet apukäsiparit seuranani.

werner ravintola helsinki

Erinäisten viestittelyjen lomassa kuitenkin selvisi, että olisimme Suomessa lomailevan ystäväni kanssa molemmat toimettomia perjantai-iltana. Ja mikä parasta, silloin herra Longfield olisi kotona, joten pääsisin lähtemään kotoa ilman vauvaa, jeee! Sovimme siis treffit perjantaiksi. Suuntana oli säiden salliessa Skiffer, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei perjantaina ollut terassikelit, joten piti keksiä joku toinen paikka. Kyselin apua ruokabloggaajilta, ja 52 Weeks of Deliciousness -blogin Anne vinkkasi ravintolasta nimeltä Werner, josta en ollut itse kuullut koskaan aiemmin.

Wernerin lista kuulosti houkuttelevalta, eikä Googlen syövereistä löytynyt nopealla selauksella ravintolasta kuin ylistäviä sanoja, joten pakkohan pöytä oli Werneristä varata. Lopulta kävi vielä niin, että saimme yhden lisävahvistuksen illalliselle, sillä yhteisen ystävämme perjantai-illan menot olivat muuttuneet sen verran, että hänellä olikin menoa vasta seitsemältä illalla, joten hän ehtikin kello viiden pöytävaraukseemme mukaan.

werner ravintola helsinki

Werner avattiin viime vuoden marraskuussa WSOY:n ison kirjakaupan tiloihin Ruttopuistoa vastapäätä. Skandinaavisesti sisustettu ravintolasali pitää sisällään yhteensä 120 asiakaspaikkaa, ja kesällä avattava terassi vielä 30 lisää. Ravintolan juju on kolme metriä leveä avogrilli, jossa paistuu kotimaisten hiilien yllä niin kokonaiset kalat kuin mahtavat pihvitkin. Avogrillin lisäksi jokainen asiakas hymähtää varmasti pöydissä oleville jättimäisille viinilaseille, joissa tilattu viiniannos näyttää naurettavan pieneltä. Yhteen lasiin mahtuisi varmaan melkein koko viinipullo.

werner ravintola helsinki

Werneriä ei totisesti ole turhaan ruoistaan kehuttu. Jessus mitkä mätöt!

Vedin alkuun Harjun makkaratehtaan lammas-harissamakkaraa, jonka seurana oli leipää, salaattia ja majoa. Muut eivät alkuruokia ottaneet, mutta mun oli pakko, kun kerrankin ei tarvinnut syödä pelko persuksen alla kamalalla kiireellä. Makkaraleipä upposi vatsaani samalla kun ihanat juorut virtasivat korvieni kautta aivokuoreen. Ah, niin parasta!

werner ravintola helsinki

Pääruoaksi tilasimme avotulella kypsennettyä lohta sekä Iberico-possua. Kalan ja lihan lisukkeina ei Wernerissä nähdä ranuja, vaan grillattua varhaiskaalia sekä parsaa, voi nam! Minä söin lohta ja se oli ihan törkeän hyvää. Iberico-possua ystäväni kehui parhaaksi koskaan syömäkseen. Melkein olisi tehnyt mieli napata pala possua ystävän lautaselta, mutta jätin toisen lautasen kuitenkin rauhaan ja keskityin omaan annokseeni, joka sekin vei kielen mennessään.

werner ravintola helsinkiwerner ravintola helsinki

Jälkkäreille meillä ei ollut tällä kertaa aikaa, sillä toisen ystävistäni piti kiiruhtaa treffeille Kiasmaan. Kyllä arvostan miestä, joka ehdottaa ekaksi treffipaikaksi museota! Wernerin raparperijälkkäriä on kuitenkin kehuttu sen verran paljon, että tänne on varmaan pakko palata maistamaan Iberico-possun lisäksi the jälkkäri.

Pssst.. Ne ystäväni treffit olivat venyneet muuten aamun pikkutunneille asti!

werner ravintola helsinki

Ravintola Holiday 27.4.2017, Helsinki

Kuljin viime kesänä ainakin pari kertaa Sipuli-ravintolan ohi ihaillen sen vieressä olevaa Holiday-kylttiä ja nättejä ulkovaloja. Kuvittelin, että kyseessä on jokin biletila, jota voi vuokrata itselleen ja järjestää siellä juhlat. Toisella ohikulkumatkalla aloin hieman ihmetellä, että onpas hassua kun jo toinen bileporukka on koristellut juhlatilan terassin täysin samoilla kylteillä ja valoilla kuin se porukka, joka juhli paikassa kun edellisen kerran paikan ohi kuljin.

holiday helsinki

Vasta pitkän ajan jälkeen sain kuulla, ettei kyseessä ole mikään varattavissa oleva juhlatila, vaan ravintola, jonka nimi on Holiday. Ajattelin heti, että ravintola jonka terassi on niin kivasti laitettu, pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Viime kesä kuitenkin loppui ennen kuin pääsin kurkistamaan Holidayn sisään, joten ravintolan testaus piti jättää tällä kesälle.

Tämän vuoden kesää (saati edes kevättä) ei olla saatu vielä kunnolla käyntiin, mutta minäpäs astelin jo Holiday-ravintolaan syömään eräänä aurinkoisena päivänä työkaverien kanssa. Hyvin ihastuttava työkaveri (ja ystävä myös) otti ja lähti uusiin työhaasteisiin, joten hänelle järjestettiin läksiäiset. Läksiäisten viettopaikaksi työkaverit olivat valinneet Holidayn ja sehän passasi mulle enemmän kuin hyvin.

holiday helsinki

Pumppasin herra Longfieldille kasan maitoa, kävin pitkässä suihkussa jynssäten jokaisen kuivuneen maito- ja puklutahran ihosta sekä hiuksista pois, meikkasin ja valitsin vaatekaapista mekon, jossa EI VOI imettää (arjen luksusta nykyään) ja sitten olin valmis lähtemään!

Karautin paikalle autolla, sillä kotiin olisi lähdettävä heti jos herra Longfield soittaisi ja sanoisi, että maito alkaa loppua. Lisäksi ilman pumppua en voisi olla poissa kotoa kuin sellaisen neljä tuntia ennen kuin tissit räjähtäisivät.

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että oli varsin mahtavaa nähdä työkavereita! Jollain sairaalla tavalla mulla on tosi ikävä töihin.. Ekana päivänä kun herra lähti isyyslomien jälkeen töihin, olin täysin valmis vaihtamaan hänen kanssaan paikkoja. Uusi yksinäinen päiväarki jännitti kovasti, jonka lisäksi yksinolo ei kovasti huutavan vauvan kanssa tuntunut alkuun lainkaan miellyttävältä. Mutta ihanan joustavasti on herra saanut työnsä aloitettua, aamulla hänellä ei useimmiten ole kiire töihin, etäpäiviä voi tehdä joustavasti ja pari kertaa hän on lähtenyt kesken päivän kotiin kun huutava vauva on ottanut minusta yliotteen. Päivä päivältä arkipäivät alkavat rullata paremmin, opin tuntemaan ja lukemaan pientä ihmettä paremmin, ja sen lisäksi olemme uskaltaneet lähteä liikkeelle, vaikka masuvaivat voivat alkaa vaivata milloin vain. Ja se tarkoittaa sellaista huutokonserttia, ettei ole totta.

No mutta asiaan.

holiday helsinki

Oli tosiaan ihana nähdä työkavereita! Kyselin heti työkuulumisia muutamien isoimpien projektien osalta ja kerroin seuranneeni niiden kehitystä myös kotoa käsin mm. lehtien palstoilta. Seko mikä seko!

Pian meidät ohjattiin omaan pöytäämme rennosti sisustetun ravintolasalin läpi. Saimme tosi kivan ovaalin muotoisen pöydän, jossa ajattelimme kaikkien kuulevan hyvin toistemme jutut. Toisin kuitenkin kävi. Ravintolan sisällä soi DJ:n soittama musiikki niiiin kovaa, että hyvä jos vierustoverin äänen kuuli.. Sanoimme tästä asiasta pari kertaa tarjoilijalle, joka kävi huomauttamassa asiasta levyjä räpeltävälle herrasmiehelle. DJ laski äänti hetkellisesti, mutta heti kun seuraava biisi alkoi soida, oli melutaso entisellään. Se oli vähän harmi, olisi ollut tosi kiva jutella koko pöytäseurueen kanssa!

Mutta jos melutasosta tulee negatiivista palautetta, ei ruokapuolesta ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa! Siis tsiisus mitkä safkat!

holiday helsinki

Olen syönyt elämäni parhaimman alkupalan Singaporessa Pete’s Place -nimisessä ravintolassa. Popsin italialaisessa ravintolassa alkupalaksi burrata-juustoa, ja ihastuin siihen ikihyvikseni! Tuon ravintolaillan jälkeen en ole törmännyt burrataan kertaakaan Suomessa, vaikka olen sitä yrittänyt etsiä sekä ravintoloiden listoilta että markettien juustohyllyiltä. Burrataa saanee Suomessa tosi hankalasti käsiinsä (ymmärrykseni mukaan sitä saa muutamalta hassulta juustomyyjältä Hakaniemen kauppahallista), jonka lisäksi se on hurjan kallista.

Holidayn listalta burrataa kuitenkin löytyi 14 euron hintaan. Kermaan sotkettua mozzarellaa tarjoiltiin Holidayssa peston, mojo-kastikkeen sekä leivän kera. Taivaallisen hyvää! Olisin hyvin voinut tilata alkupala-annoksen myös pää- ja jälkiruoaksi. Harmikseni olin kuitenkin ehtinyt tehdä jo pääruokatilauksen.

holiday helsinki

Pääruoaksi valitsin listalta jättikatkarapupastaa, jonka huuhtelin alas valkoviinilasillisen kanssa. Oli muuten ihka ensimmäinen alkoholiannos sitten viime kesän kun sain tietää olevani raskaana. Yhdestä 16 cl annoksesta ei lähtenyt jalat alta, enkä käyttäytynyt nolosti oman esimieheni silmien alla (sen olen kyllä tehnyt jo useasti ennenkin, heh).

Pasta oli alkupalan tavoin tosi hyvää. Ei se burrataa kuitenkaan voittanut, mutta oli silti varsin hyvää. Kuulostelin pöytäseurueen muiden jäsenten fiiliksiä sapuskoista, ja kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Erityistä hehkutusta kuulin veefistä (vegaanit syö ainakin sitä, se on tehty jostain mystisestä seitanista), joka näytti ihan kebabilta. Maistui jopa vähän kebabilta, ja sen koostumuskin oli hurjan lihamainen.

holiday helsinki

Illallisen aikana syötiin tosi hyvä ruokaa, vaihdettiin kuulumisia (minä jorisin pienestä ihmeestä ja muut kertoivat työjuttuja), halailtiin ja annettiin työpaikkaa vaihtavalle leidille pieni muisto meistä. Niin tylsää kun hyvät tyypit lähtevät muualle hommiin, mutta minkäs teet. Onneksi tähän kyseiseen leidiin yhteydet säilyvät vaikka emme enää samalla käytävällä töissä istukaan! Siis sitten kun minä siellä taas joskus istun.

Muut jäivät vielä istumaan iltaa kun mun oli pakko lähteä (maitobaari oli sitä mieltä, että nyt äkkiä kotiin). Teki kuitenkin enemmän kuin hyvää päästä vähän tuulettumaan! Ja tiedättekö mikä oli koko reissun parasta antia (burratan ja työtovereiden näkemisen jälkeen)? Autossa täysillä soiva musiikki! Miten siistiä päästä hoilaamaan Spotifyn omaa listaa oikein antaumuksella, sekin tekee hyvää!

holiday helsinki

Pssst.. Holiday sijaitsee aivan Shelterin vieressä. Shelter on kanssa törkeän hyvä mesta, sekin kannattaa käydä testaamassa!

Vauvan kanssa Cafe Tarinassa (HKI)

Parisen viikkoa siihen meni, että vauvan käsittely alkoi tuntui luonnolliselta eikä koko ajan ollut varomassa ja panikoimassa miten päin vauvan nostaa ja laskee, ja missä asennossa häntä sylissä pitää. Parisen viikkoa meni myös siihen, että mun pää alkoi hajota neljän seinän sisällä. Oikeastaan siihen meni ehkä viikko, ja sen jälkeen ovesta oli pakko päästä ulos – vauvan kanssa tai ilman, edes ihan pieneksi hetkeksi. Olen siitä onnekas, että en kärsinyt synnytyksen jälkeen mistään kivuista, ja pääsin siis heti kotiutumisen jälkeen tekemään Horation kanssa pienehköjä metsälenkkejä. Ekat lenkit olivat tosiaan lyhyitä pyrähdyksiä metsään, sillä pieni ihme tuntui niin hurjalta ja ihmeelliseltä, että hetkikin hänestä erossa sai hormonit pyörimään päässä niin hurjasti, ettei ole totta. Pyöri ne kyllä muutenkin pari ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen pääkin alkoi tajuta sen, että meillä on ihan oikeasti vauva.

kahvila tarina munkkiniemi

Kun kaksiviikkoisen kanssa oli käyty neuvolassa ja sieltä saatu ihan virallinen lupa lähteä ihmisten ilmoille, oli olo ensin tosi helpottunut, mutta hyvin nopeasti aloin stressata vauvan kanssa liikkumista. Toki olimme käyneet lähes päivittäin vaunulenkeillä, mutta lähteminen autolla (saati bussilla!) jonnekin vähän pidemmälle tuntui (ja tuntuu edelleen) vähän pelottavalta. Pyörittelin päässä kaikkia mahdollisia skenaarioita, joita reissun päällä voi tulla – mitä jos vauva alkaa raivota silmittömästi julkisella paikalla, enkä saa häntä rauhoittumaan, mitä jos joku katsoo pahalla silmällä kun imetän itkuista vauvaa keskellä Selloa, mistä löydän vessat jos pissaa ja kakkaa valuu joka kolosta yli äyräiden, mitä jos maitobaari ei kelpaa hälyn keskellä jne jne jne.. Aloin hikoilla pelkästä ajatuksesta! Lisää hikeä ei kyllä tarvittaisi, imetyshiki riittää vallan mainiosti.

kahvila tarina munkkiniemi

Sitten meillä kävi Oxygenol-pariskunta kylässä ja he pyysivät meitä Cafe Tarinaan joku päivä kaffelle. Sovimme treffit viime viikon lauantaille. Tarkkaa kellonaikaa emme voineet sopia, koska pienen ihmeen rytmi on vielä täysin hakusessa, emmekä voi yhtään tietää missä vaiheessa päivää on ns. rauhallinen hetki lähteä liikkeelle. Niinpä sovimme sillä tavalla, että me ilmoittaisimme kun aika olisi passeli.

Passeli aika koitti yhden aikaan lauantaina. Pieni ihme tankkasi maitobaarin antimia antaumuksella ja alkoi sen jälkeen painaa simmuja kiinni. Äkkiä viestiä ystäville, vauvalle ulkovaatteet päälle ja autoon! Olimme jo aamusta pakanneet hoitolaukun sekä päättäneet mitkä vaunut ja muut härpäkkeet otamme mukaan. Jestas mitä kaikkea sitä pitääkin ajatella nykyään ennen lähtöä..

kahvila tarina munkkiniemi

Automatka meni kivasti ja saimme kuin ihmeen kaupalla siirrettyä pienen ihmeen turvakaukalosta matkarattaisiin ilman, että hän heräsi. Ensimmäinen paniikki vältettiin hienosti! Sitten kärräsimme itsemme Cafe Tarinan oville ja olimme kovin helpottuneita kun kahvilassa oli useampi tyhjä pöytä ja saimme valita rauhallisen sivupöydän vessojen läheltä. Toinen paniikki selätetty! Odottelimme hetken ystäväpariskuntaa ja ainakin minä olin koko ajan varpaillani sen suhteen, että kohta vaunuista alkaa kuulua huutoa ja sen jälkeen kahvit jäähtyvät, ruokahetki menee ohi suun, hyssyttelemme itkuista vauvaa emmekä voi jutella mistään. Lisäksi en oikein tiennyt olisiko pieni ihme pitänyt riisua ulkovaatteista vai ei. Katselin ympärilleni ja huomasin, että Tarinassa oli meidän lisäksi kahdet muutkin vaunut ja näiden pienokaisten vaatteisiin ei koskettu. Otin mallia, poistin vauvan päältä peiton ja vain avasin villatakkia sen verran, ettei pikkuinen herännyt.

kahvila tarina munkkiniemi

Cafe Tarina on avoin, valoisa ja miellyttävä paikka. Tiskin takaa löytyy suuri määrä niin suolaisia kuin makeita herkkuja, joilla taltuttaa pienen ja vähän isommankin nälän. Minä tilasin salaatin neljällä täytteellä, chai latten sekä pääsiäisunelmakakun. Siis nam! Salaatti oli tosi runsas ja kakku suli suussa. Herra Longfield maisteli lohipiirakkaa, litki isoimman kahvin mitä sai (yöheräämiset, äiti- ja isäihmiset tietää) ja herkutteli omalla suosikillaan, perunaleivoksella. Ystäväpariskunnan lautasilla oli karjalanpiirakka, täytetty sämpylä, sitruunamarenkitorttu sekä marjajuustokakku.

Koko kööri popsi herkkuja hymyssä suin, eikä tainnut keltään jäädä lautasille montaakaan murua.

kahvila tarina munkkiniemi

No miten se ruokahetki vajaa kolmeviikkoisen vauvan kanssa lopulta meni? Yllättävän hyvin! Sain syötyä lähes koko salaatin ennen kuin vaunuista alkoi kuului kitinää. Sitten hyssyteltiin pientä miestä herran kanssa vuoronperään niin kauan kunnes maitohanat piti avata. Mietin hetken imetänkö pöydässä vai menenkö vessaan, ja lopulta päädyin menemään aluksi vessaan, sillä julkista imettämistä en ollut vielä harjoitellut. Vessassa hörpittiin kaikessa rauhassa pieni hetki ja vaihdoin vaipan. Jotenkin siellä vessassa istuskelu tuntui kuitenkin hölmöltä, joten siirryin rohkeasti pöytään, peitin maitobaarin liinalla ja imetin pienen ihmeen kakkua syöden. Se meni tosi hyvin! Hyvää treeniä mulle sekä vauvalle.

Pieni mies ei enää nukahtanut uudestaan, mutta oli maitotankkauksen jälkeen ihan kiltisti sylissä ihmetellen ympärillä olevia tuoksuja ja hälinää. Vaikka silmät olivatkin apposen auki, ei pikkuinen vielä kovin pitkälle näe. Ehkä hän kuitenkin aisti ulkoa tulvivan valon ja katseli siinä sivussa hölmistyneenä meidän muiden naamoja.

kahvila tarina munkkiniemi

Kahvilassa istuskelun jälkeen teimme vielä pienen kävelylenkin Munkkiniemessä yrittäen saada pikkuisen rauhoittumaan vaunuihin. Turha toive. Syli oli ainoa paikka jossa oli hyvä olla. Mikäs siinä, kyllä tätä nelikiloista kääröä kantaa sylissä vielä ihan mielellään! Lenkin jälkeen pakkasimme itsemme takaisin autoon ja hurautimme kotiin.

Olipahan seikkailu! Ensimmäinen kerta ihmisten ilmoilla meni oikein hyvin ja takoi ainakin tuoreeseen äitiin uskoa siitä, että kotoa voi lähteä ihan rohkeasti pikkuhiljaa liikkeelle. Ennen kuin herra Longfield palaa töihin, pitää meidän vielä yhdessä harjoitella bussilla liikkumista. Ajattelin alkaa käydä vauvakerhoissa, joita järjestetään tässä meidän lähellä sekä kirkon että erään päiväkodin toimesta. Bussimatka olisi lyhyt, ja kerhoissa tapaisi varmasti uusia tuttavuuksia, joiden kanssa voisi sitten mennä kahvittelemaan vaikka Tarinaan uudemman kerran!

kahvila tarina munkkiniemi

Brunssi: Kampin Sandro 25.2.2017 (HKI)

Sandron menestykselle ei näy loppua. Taapersimme ensimmäisen kerran Sandroon vuonna 2014, jolloin kävimme testaamassa hurjasti kehuja keränneen vegebrunssin Kalliossa. Vuosien saatossa Sandro on avannut ovet Kallion lisäksi Eiraan sekä Kampin kauppakeskukseen. Eikä tule espoolaisena unohtaa kertoa, että Sandro on juuri avannut ovensa myös Espoossa, Tapiolan Ainoa-ostoskeskuksessa. EDIT 30.3.: Sandro avaa ovensa Ainoassa kesäkuussa!

Ajan kuluessa Sandro on siirtynyt käsittääkseni Royal-ravintoloiden alle, mutta alkuperäiset herrat Sandron takana puuhaavat taustajoukoissa kyllä edelleenkin.

sandro brunssi kamppisandro brunssi kamppi

Helmikuun lopussa oli aika suunnistaa testaamaan Sandron lauantaibrunssi Kampin kauppakeskukseen muutaman ystävän kera. Ennen brunssia osallistuimme Alvar Aallon ateljeen opastettuun kierrokseen Munkkiniemessä, josta olikin hyvä jatkaa matkaa vatsat muristen kohti Kamppia.

Kampissa on tarjolla lauantaisin lihainen vaihtoehto brunssista kello 10-16. Tosin brunssin lihapuoli on lähes olematon (siis hyvällä tavalla), eli sinne voi vegeilijätkin mennä oikein hyvin herkuttelemaan. Nälkä ei varmasti jää kellekkään, tai no ehkä mun isälle, jonka makunystyrät ovat niin omituiset, ettei hän löytäisi Sandrossa varmasti kovin montaa sopivaa ruokaa lautaselleen. Heh!

sandro brunssi kamppisandro brunssi kamppisandro brunssi kamppi

Brunssin hintaan kuuluu muuten edelleen skumpat, joka on oikein kiva lisä. Alkoholitontakin skumppaa löytyi allekirjoittaneelle möhömahalle, joten siitä isot kiitokset Sandrolle. Olisi ollut tylsää kippistellä vesilasilla kaverien kiskoessa kuplajuomaa.

Ei niin kiva lisä on se, ettei Sandron sivuilta löydy brunssin hinnasta mitään tietoja. Enkä minäkään enää muista mitä brunssi kustansi (olikohan se vähän yli 30 euroa, vai vähän alle..?). EDIT 30.3.: Brunssin hinta on lisätty nyt nettisivuille. Brunssi kustantaa 29,90 euroa, ja hintaan sisältyy Mimosa-drinkki. Muutenkin mua ehkä vähän ärsyttää Sandron nettisivut. Ymmärrän kyllä, että on tosi coolia (ja varmasti myös hyödyllistä), että ravintolan nettisivut ovat englanniksi, mutta eikö rinnalla voisi olla myös ihan suomenkieliset nettisivut? Lisäksi Sandron nettisivut ovat suunniteltu vieritysnäytöksi (eli siis selattavaksi esim. tableteilla ja älypuhelimilla), ja se ei omasta mielestäni toimi yhtään jos ja kun sivuja selaa perinteisellä tietokoneella. Mutta saanen syyttää tästä vain itseäni, on tullut opiskeltua sen verran paljon tietojärjestelmien käytettävyyttä, että tämmöiset asiat tuppaavat ärsyttämään välillä aivan turhaan.

sandro brunssi kamppiidsandrobrunssikamppisandro brunssi kamppi

Ruokapuolihan Sandrossa toimii törkeän hyvin. Kaikki ihanat salaatit, mössöt, falafelit ja kastikkeet ovat tosi herkullisia. Lautaselle ei melkein mahdu kaikkia brunssipöydän herkkuja samaan aikaan, vaikka just parasta on tunkea haarukkaan kaikkea mahdollista sekaisin ja sitten vain nauttia eksoottisista mauista. Ainakaan meidän kotikeittiössä ei Sandrossa saatavia makuyhdistelmiä ole tarjolla oikeastaan koskaan.

Ainoa brunssin pettymys oli lammas, jota sai jäystää kuin kengänpohjaa. Kaikki muut sapuskat upposivat meidän kolmen hengen leidiporukan vatsoihin enemmän kuin hyvin. Meille oli lisäksi varattu päheä paikka ikkunoiden vierestä ja pöydästä avautui ihan komeat näkymät Narinkkatorin yli.

sandro brunssi kamppisandro brunssi kamppi

Sandro sijaitsee siis Kampin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa. En ollut edes tajunnut, että siellä on nykyään niin valtava ravintolamaailma! Sekavahan ravintolamaailma on, ja mekin etsimme Sandroa ihan tosissaan useamman minuutin ajan ennen kuin tajusimme sen olevan piilossa erään kulman takana. Jotain opasteita voisi kyllä Kampin yläkertaan nälkäisiä asiakkaita varten laittaa.

Ilo oli kuitenkin tajuta, että Kampista löytyy niin monia houkuttelevalta näyttäviä kahviloita sekä ravintoloita, jonne ei tarvitse tulla juhlakoltut päällä. Erityisesti ilahduin nähdessäni usean ravintolan ”terassilla” vanhempia lastenvaunujen kanssa. Tänne me tullaan varmasti pienen ihmeen kanssa moikkaamaan kavereita kun sen aika hieman myöhemmin keväällä on! Kamppiin on meidän kotiovelta niin hitsin kätevä bussimatkakin, enää pitää opetella käyttäytymään bussissa lastenvaunujen kanssa. Voi apua!

sandro brunssi kamppisandro brunssi kamppi

Kurkkaa perään myös aiemmat postaukset Sandrosta!

Brunssi: Munkkivuoren Fazer 5.2.2017 (HKI)

Runebergin päivänä halusimme tehdä yhdessä herra Longfieldin kanssa jotain mukavaa. Herra oli työmatkojen välissä vain viikonlopun kotosalla, ja lauantaina hän oli sen verran tööt töistä ja pitkästä kotimatkasta, että möllötettiin vain sohvalla tuijottamassa House of Cardsia. Sunnuntaina piti päästä jo hieman liikkeelle.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Päätimme lähteä leffaan ja sitä ennen jonnekin brunssille. Leffaksi valikoitui aika pian La La Land, jossa komeilee ehkä luomakunnan komein vaaleaverikkö – Ryan Gosling. Leffa on kerännyt kehuja ja pystejä vaikka kuinka, joten odotukset olivat ihan vain Goslingin näkemisen lisäksi aika korkealla. Harmittavasti leffa ei vakuuttanut meitä kumpaakaan. Jotenkin se oli vähän pliisu, vaikkakin varsin kaunista katsottavaa.

No, onneksi ennen leffaa nauttimamme brunssi ei ollut pliisu. Brunssipaikaksi valikoitui Munkkivuoren Fazer, joka on taas pidemmän tauon jälkeen ottanut sunnuntaibrunssin valikoimiinsa. Munkkivuoren Fazerin brunssilla istuimme herran kanssa viimeksi loppuvuonna 2013, ja yllättävän samalta brunssisetti näytti myös reilun kolmen vuoden jälkeenkin.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Vuonna 2013 omia suosikkejani olivat Fazerin oma rapeakuorinen leipä, maalaispalvikinkku, croissantit sekä jälkkärikakut. Nämä pitivät edelleen pintansa, mutta mukaan listalle täytyy nostaa jogurtti mysleineen sekä haudutettu vihreä tee, joka tarjoillaan Fazerin kahviloissa aina ihan mahtavan kokoisista jättikupeista. Teetä pitää saada hörppiä isosta teemukista, pikkuruiset teemukit pitäisi kieltää kokonaan.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Fazer Café Munkkivuori tarjoilee brunssia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa kello 10.00-11.45 ja 12.00-14.00. Me olimme jälkimmäisessä kattauksessa, ja saimme vielä aamulla tehtyä pöytävarauksen kahdelle. Veikkaan, että pöytävaraus kannattaa tehdä, ettei sitten tule ikävää yllätystä paikan päällä. Meidän visiitin aikaan kahvilassa pörräsi hurjasti punaposkisia ulkoilijoita, jotka tulivat juomaan kupin kuumaa Runebergin tortun kanssa (ne tortut olivat kyllä harmittavasti päässeet jo loppumaan, mutta olihan tarjolla liuta muitakin uunituoreita pullia).

Brunssilla on hintaa 23,90 euroa per aikuinen. Lapset (4-11 vuotta) syövät puoleen hintaan. Vaikka pieni ihme ei ole vielä syntynytkään, niin huomasin, että Munkkivuoren Fazulaan mahtuu oivasti sisään myös rattaiden kanssa. Paikalle voi tulla ihan niiden isojen vankkurienkin kanssa reippaan vaunulenkin päätteeksi. Vessassa oli lisäksi tilava vaipanvaihtopiste, joten ehkä me aloitetaan brunssittelu perheenä sitten kevään/kesän korvilla Munkkivuoresta.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Munkkivuoren Fazer ei ole kooltaan kovin suuri. Myöskään brunssiherkkuja ei ole tarjolla tuhatta eri laatua, mutta ei sillä niin väliä. Kaikki salaatit, leikkeleet, kalat, leivät, pikkulämpimät, jogurtit, juustot, jälkiruokakakut sekä juomat maistuivat oikein herkullisilta. Brunssin hintaan kuuluu myös kahvi (Fazerin omat sekoitukset) sekä haudutettua irtoteetä (iso plussa siitä).

Tykättiin herran kanssa ruoan lisäksi siitä, että kahvila on varsin rauhallinen. Kluuvikadun Fazerilla saa melkein huutaa, että kuulee oman äänensä, mutta täällä on aina ollut mukavan iisi ja rauhallinen ilmapiiri. Plussaa siitäkin!

Nyt vain jännätään milloin pääsemme pienen ihmeen kanssa ensimmäisen kerran brunssille julkiselle paikalle. Jestas kun toivon koko sydämeni pohjasta, että kaikki menee vielä viimeiset raskausviikot hyvin, ja että vauva-arki lähtisi käyntiin pehmeästi ja mukavasti. ♥

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Spisin pitkä vegaaninen maistelumenu epäpätevän ruokabloggarin kertomana

Spis on pieni, 18-paikkainen ravintola Helsingissä. Spis keskittyy puhtaisiin, pohjoismaisiin raaka-aineisiin. Menujen pääosaa näyttelevät kasvikset. Saatavilla on maistelumenut jokaiseen makuun: vegaaneille, kasvissyöjille sekä lihan että kalan ystäville. Me olemme herra Longfieldin kanssa käyneet Spisissä kerran aiemmin, silloin herra veti lihamenun ja minä kasvismenun. Tykästyimme paikkaan hurjasti.

Aivan joulukuun lopussa suuntasin Spisiin uudemman kerran, tällä kertaa leidiporukassa. Olimme ostaneet lähes vegaanille ystävällemme syntymäpäivälahjaksi pitkän vegaanisen maistelumenulahjakortin, ja luvanneet lähteä hänen mukaansa kiskomaan vegaaninen menu lihansyöjämasuihimme. Tiedossa oli siis kahdelle leidille uusia ruokakokemuksia.

Niin kovasti kuin haluaisinkin kattavasti illan menusta kertoa, täytyy tässä kohden tuottaa teille lukijoille pettymys. Kävi nimittäin niin, että ilta vei minut mukanaan. Kuvia räpsin jutustelun välissä jokusen hassun, välittämättä pätkääkään kameran asetuksista. Virhe. En lisäksi ottanut ravintolaan mukaani pientä pinkkiä muistivihkoani, joka kulkee yleensä mukana, jos tiedossa on esim. jokin pidemmän kaavan mukaan vedetty illallinen. Tämä ihan siitä syystä, että pystyn kirjoittamaan kummalliset ruoat ylös jo ravintolassa. No, nyt vihko oli kotona, ja Spisin pöydässä istui vain yksi lahopäinen leidi, jolle lähes kaikki vegaanisen menun sapuskat olivat entuudestaan täysin tuntemattomia. Yritä siinä sitten muistaa yhteensä 13 annoksen kaikki mystiset ainesosat. Ei onnistu. Vihkon kotiin jättäminen oli virhe. Toki olisin voinut kirjoittaa muistiinpanot myös puhelimeen, mutta sekin unohtui siinä räkätyksen keskellä. Ehkei se toisaalta mikään virhe ollutkaan, sainpahan nauttia illallisesta kerrankin ilman tuhottomia kuvaussessioita sekä jatkuvien muistiinpanojen kirjoitttamista kaikessa rauhassa, keskittyen siihen olennaiseen – hyvään seuraan.

Mutta kyllähän Spis pitkän vegaanisen maistelumenunsa kera ansaitsee yhden postauksen verran tilaa blogista. Joten kurkataan seuraavaksi miltä epäpätevän ruokabloggaajan ravintola-arvostelu näyttää ja kuulostaa.

Aluksi pöytään tuotiin alkujuomat sekä leivät. Minä kittasin koko illan alkoholittomia juomia, kun vain muistaisi mitä.. Seljankukka-jotain oli toinen illan aikana juomistani litkuista, ja toinen oli jotain muuta, ehkä mansikka-jotain. Ystäväni tilasivat viinipaketin menun kanssa, se sisälsi valkoisia ja oransseja viinejä. Ei yhden yhtä punaviiniä, josta ystäväni olivat hieman harmissaan. Kasvisruoan kanssa passaa punkkukin kuulemma oikein hyvin.

Alkupalaleivistä mulla ei ole mitään muistikuvaa. Niiden kanssa ei vegaanisessa menussa tarjottu tietenkään voita, vaan olisikohan se ollut kylmäpuristettua öljyä, jonka seassa oli jotain mustaa. Seos maistui aivan maapähkinävoille.

Varsinainen lämmittelyalkupala oli näkkäri, jonka päällä oli kolme pisaraa jotain. Siemennäkkäriä se taisi olla, mutta tuosta vaaleanruskean pisaran mausta ei ole muistikuvaa.

Seuraavaksi pöytään tuotiin jokaiselle kolme söpöä sormipalaa, joista tunnistan jälkikäteen kuvien perusteella ainoastaan punajuuren, se on tuo punainen pieni pala. Muista ei ole mitään muistikuvaa.

Kolmas lämmittelyalkupala lukeutuu myös ”ei mitään muistikuvaa” -kategoriaan. Näyttää ehkä sipulilta, tuosta sipulipalojen alla olevasta juustoraasteen näköisesta jutusta ei ole mitään käsitystä. Tai on sen verran, että olen varma, ettei se ole juustoa.

Sitten oli tiedossa lisää alkupaloja. Punajuurta siinä oli. Annos oli kaunis, mutta en yhtään muista oliko se lämmin vai kylmä.

Seuraava annos oli lämmin, sen muistan. Sienisörsseli oli tosi herkullista. Sieninä oli ainakin suppiksia, ja suppisten maku hallitsi koko annosta. Mutta se ei minua haitannut, sillä suppikset ovat hyviä. Kunhan niitä ei joudu syömään ihan joka viikko.

Sitten tarjoilija toi pöytään jälleen ihan punajuurilta näyttävän annoksen. Mutta menimme halpaan! Tässä annoksessa ei ollut punajuurta ollenkaan, kyseessä oli punaista porkkanaa. Herra osti kotiinkin mulle joku aika sitten erivärisiä porkkanoita ja dippejä. Olin niin urpo, että söin vaan oranssit porkkanat, keltaiset ja punaiset näyttivät sen verran epäilyttäviltä, etten koskenut niihin.

Seuraava annos oli yksi koko maistelumenun suosikeistani. Naurista kolmella tavalla. Älkää kysykö mitkä ne kolme tapaa olivat (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, heh). Tämän annoksen nimi oli ainoa joka jäi mieleeni, ja sekin ihan siitä syystä, etten edes tiennyt mikä on nauris. Ihan oikeasti en tiennyt, mun oli pakko googlata ”nauris” sen jälkeen kun tarjoilija esitteli meille mitä lautasella oli. Lihansyöjä sai totisesti uusia makuelämyksiä!

Nauriksen jälkeen oli välidrinkin aika. En muista yhtään mitä drinkki piti sisällään, mutta pahaa se oli.

Lisää lämpimiä pääruokia oli tiedossa seuraavaksi. Luulin lautasella olevia herkullisia uppopaistettuja juttuja perunaksi, mutta väärin meni. En kylläkään osaa kertoa mitä ne olivat, mutta eivät ainakaan perunaa. Vihreän lehden alla oleva valkoinen juttu oli jotain vegaanista juustoa, sen nimi oli joku outo, mutta ei sekään muistu enää mieleen. Tämä annos oli kokonaisuudessaan hyvällä tavalla erikoinen, kaikki sen osa-alueet olivat minulle täysin outoja enkä osannut yhtään ajatella miltä ne maistuvat suussani.

Lämpimien ruokien jälkeen siirryttiin jälkiruokien pariin. Ensin piti neutralisoida suu. Se tehtiin lakka-/hillasorbetin (onko ne edes sama asia..?) avulla. Sorbetti oli niin outoa (maistui suoraan sanottuna mädältä), että se jäi syömättä.

Pääjälkiruoka tarjoiltiin ihanista ruskeista lautasista. Sorbettia oli tarjolla tälläkin kertaa, nyt tosin (ehkä) porkkanasta tehtyä. Se oli tosi hyvää, ja kaavin lautasen aivan tyhjäksi.

Viimeiseksi pöytään tuotiin Spisin erikoisuus – suuren legopalikan päällä pieniä makeita herkkuja. Tällä kertaa legopalikalla oli itse tehtyä lakua sekä marmeladia, kolmannesta herkusta ei ole minkäänlaista muistikuvaa.


Että semmoinen illallinen epäpätevän ruokabloggarin kertomana. Eikö ollut avartava ja mielenkiintoinen yhteenveto? Voi jestas sentään. Ensi kerralla muistivihko lähtee mukaan.. Ennen sitä voitte kyllä käydä kurkkaamassa mitä herra Longfield kirjoitti meidän ensimmäisestä Spisin vierailusta blogiin. Herralla oli muistiinpanovälineet mukana, sen saattaa kyllä postauksesta myös huomata.

Pakko myös vielä todeta, että Spis on cool ja makea paikka. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä astetta päheämmällä illallisella!

Brunssi: Krog Roba 8.1.2017 (HKI)

Suuntasimme sunnuntaina koulukaverien kanssa Krog Robaan. Tiedossa oli valmistujaisbrunssi! Meidän koulukaveriporukan viimeinenkin leidi sai urakan pakettiin, ja tottahan toki sitä piti hieman juhlistaa ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia, joita tietenkin odotamme innoissamme. Tällä valmistujaiskierroksella koulun järjestämissä juhlissa sai ensimmäistä kertaa painaa päähänsä oikean valmistujaislakin. Tämän kuullessani olin vähän kade, omissa valmistujaisjuhlissa päälle sai vain sinisen Harry Potter -viitan. Mutta oli se viittakin päheä, se teki koulun juhlasta astetta arvokkaamman ja juhlavamman myös.

Olimme ostaneet vastavalmistuneelle lahjakortin brunssille, ja sen kaveriksi annoimme näin alkuun myös pullon kuplivaa sekä kukkakimpun. Varsinaisten lahjojen aika on sitten kun saamme kutsun juhliin, heh!

Krog Roban brunssista olen lukenut muutamista blogeista. Blogien teksteistä mieleen on jäänyt ennen kaikkea kaunis sisustus. Astuessani sisään Krog Robaan yllättyin silti hurjan positiivisesti – ravintolasali oli silmiä hivelevän kaunis paikka. Kaikki näytti hyvältä, kalusteista kattaukseen ja aina ruoan esillepanoon asti. Niin herkullisen näköistä, minne vain silmänsä kohdistikaan.

Rakennus on toiminut sekä Helsingin energialaitoksena että viimeksi poliisilaitoksena. Krog Roban yhteydessä toimii Hotel Lilla Roberts, jonne tahtoisin kovasti päästä yöpymään. Brunssin testaamisen jälkeen olisi mahtavaa päästä herkuttelemaan myös hotellin aamupalalla, veikkaan senkin olevan aika hyvä. Ehkä me tehdään pieni retki Helsinkiin herran kanssa hääpäivän kunniaksi, kun itse hääpäivänä herra poti sen verran pahaa keuhokuumetta, että jäi kaikki suunnitelmat toteuttamatta.

Krog Roba tarjoilee lauantaisin ja sunnuntaisin omien sanojensa mukaan brunssimaista All Day Breakfastia, joka koostuu buffetpöydän herkuista sekä erikseen tilattavista a la carte annoksista. Brunssin (noutopöydän) hinta on 29 euroa henkilöltä ja siihen päälle tulee sitten erikseen a la carte -annosten hinnat, jos semmoisia haluaa tilata. Meidän vierailun perusteella voin kyllä sanoa, ettei listan annoksia kannata edes vilkaista, noutopöytä on kattava ja sen avulla saa mahtavan ähkyn aikaan (me olimme brunssilla 12.30-15 ja kello on nyt kohta yhdeksän illalla, ja vatsa on vieläkin aivan täynnä). Brunssille voi tulla 12.30-15.00. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen, paikalla oli porukkaa reippaasti ja kaikki pöydät olivat varattuina.

Noutopöytiä oli kolme, yhdessä kylmät sapuskat, toisessa lämpimät ja kolmannessa komeilivat jälkiruoat sekä luonnonjogurtti useilla eri lisukkeilla varustettuna. Mehut, vesi, kahvi sekä tee kuuluivat brunssin hintaan. Kahvi ja tee tuodaan pöytään pyynnöstä, muut juomat saa hakea itse.

Ruokapuolesta piti huolta ainakin rapea, itse leivottu maalaispatonki, croissantit, keitetyt luomumunat, tomaatilla maustettu munakokkeli, pekoni, bratwurstit, herkullinen palvikinkku, lämminsavulohi, lohi- ja sienipiirakat, salaatit, marinoitu punasipuli, mummonkurkut, tautisen hyvä ryytisinappimajoneesi, hedelmät, brunssikakku, juustovalikoima, erilaiset Brunbergit suukot, karkit sekä keksit. Että kyllä siellä kaikille oli jotakin!

Olen nyt ollut 4D-ultran jälkeen aika tarkkana sokerin käytön kanssa, koska lääkäri siellä totesi, että vatsani sisällä möyrii aika iso otus. Että jos en halua puskea keväällä itsestäni ulos reipasta 4500 grammaa, niin loppuraskauden ajan sokerin kanssa kannattaa olla tarkkana. Voi kyllä olla, etten voi asiaan paljon itse vaikuttaa. Äitini on ollut molemmissa raskauksissa simpsakassa kunnossa ja vältellyt sokereita, ja silti sieltä putkahti kaksi yli 4500 grammaista tyttöä – ilman mitään kipulääkityksiä. Arvostan! Lääkärin mukaan vauvan koko on yllättävän perinnöllistä erityisesti äidiltä tyttärelle, heh..

Mutta siis Krog Roban jälkkäripöytä näytti sen verran hyvältä, että päätin juhlan kunniaksi nostella lautaselle just sen verran makeita juttuja kuin mieli teki. Ei niitä sitten loppupeleissä mitenkään kamalan paljon lautaselle päätynyt, mutta enemmän kuin pitkään aikaan.

Kokonaisuudessaan brunssi toimi musta upeasti. Kaikki sapuskat olivat herkullisia, palvelu pelasi, miljöö oli enemmän kuin kaunis ja seura hyvää. Melkein kolme tuntia me siellä istuttiin ja joristiin niin kovasti, että muut pöydät oli jo siivottu ja henkilökunta veti melkein ulkovaatteitaan päälle kun me tajuttiin vasta nousta pöydästä. Tänne tarttee tulla herra Longfieldinkin kanssa – aamupalalle tai brunssille.