Main Tower, Frankfurt

Mennäänpäs jälleen korkeuksiin. Tällä kertaa ihailemme Frankfurtin (tai siis Frankfurt am Mainin) maisemia 200 metrin korkeudesta.

main-tower-frankfurt4

Frankfurtia halkoo Main, joka on hieman tunnetumman Rein-joen sivujoki. Main-joen mukaan on nimetty Saksan neljänneksi korkein rakennus, Main Tower. Main Tower on antenneineen 240 metriä korkea, mutta pitkät antennit pilvenpiirtäjien katolla ovat musta hieman huijausta, ainakin jos niiden syynä on ainoastaan se, että pilvenpiirtäjään saadaan vielä jokunen kymmenen metriä lisää korkeutta. Ilman antennia hökötyksen korkeus on 200 metriä, se on ihan komea korkeus sekin.

Moni varmaan on kuullut ja ehkä nähnytkin Jätkäsaareen nousseen hulppean, uuden Clarion-hotellin? Sen korkeus on 78 metriä, siitä saa ehkä vähän osviittaa kuinka korkea Main Tower on.

main-tower-frankfurt3main-tower-frankfurt6

Main Tower on toimistokäytössä. Sen 56 maanpäälliseen kerrokseen mahtuu paljon konttorirottia töihin. Toimistotilojen lisäksi Main Towerin katolla on Frankfurtin ainoa (jos en ole ihan väärin ymmärtänyt) yleinen näköalatasanne. Ihmettelin ihan tosissaan, kun ennen tyttöjen pitkää viikonloppua Frankfurtiin tutkin tämän talouskaupungin pilvenpiirtäjien ylimmissä kerroksissa sijaitsevia baareja, ravintoloita sekä näköalatasanteita, eikä etsintäni tuottaneet juuri mitään tuloksia.

Kysyin lopulta asiaa Frankfurtissa asuvalta ystävältäni, jonka luokse olimme menossa kylään, ja hänenkin mukaansa tämmöisiä turisteille ja paikallisille tarkoitettuja yleisiä tiloja on kaupungissa hurjan vähän. No onneksi on edes Main Tower.

main-tower-frankfurt1main-tower-frankfurt2

Me olimme valloittamassa kaupunkia lokakuussa, ja vaikka se ei varmasti ole mikään turistien sesonkiaika, saimme jonottaa Main Toweriin pääsyä hyvän tovin. Sisäänpääsy oli vaivaiset 6,50 euroa, joten jos nokka on joskus suunnattu kohti Frankfurtia, kannattaa ainakin minusta tehdä nopea visiitti Main Towerin näköalatasanteelle, josta avautuu hienot näkymät Euroopan ainoan pilvenpiirtäjäkaupungin ylitse.

Main Tower sijaitsee kävelymatkan päästä Frankfurtin ytimestä, joten siitäkään syystä sitä ei kannata jättää välistä.

main-tower-frankfurt5

Spreepark – hylätty huvipuisto Berliinissä

Spreepark oli syyskuisen Berliinin matkan ehdoton käyntikohde. Olimme ystäväni kanssa molemmat lukeneet siitä värikkäitä tarinoita netistä – hiiviskely salaa kielletyllä hylätyn huvipuiston alueella kuulosti sen verran hauskalta ja samalla sopivan jännittävältä, että mekin halusimme kokea sen, alueella kiertävistä koppalakeista huolimatta!

spreepark berlin

Spreepark ei ole aivan Berliinin keskustassa, sinne täytyy matkustaa junalla, ja sen päälle kävellä ehkä parin kilsan matka huvipuiston aidatulle alueelle. Paikalle pääsee myös bussilla keskustasta, bussipysäkki on paljon lyhyemmän matkan päässä kuin lähin juna-asema. Me otimme junan menomatkalle (päätepysäkki voi olla joko Plänterwald tai Treptower Park), ja paluumatkalla hyppäsimme bussiin lähimmältä bussipysäkiltä (bussin numeroa en valitettavasti enää muista, mutta bussipysäkeillä on selkeät ja hyvät ohjeet, joten jokainen varmasti löytää oikean bussin).

Alla vielä hyvin havainnoillistava kuva minkämoisen matkan päässä Spreepark on Berliinin keskustasta.

spreeparkspreepark berlinspreepark berlin

Huvipuiston historia on yhdellä sanaa värikäs. Se avattiin vuonna 1969 suurelle 29,5 hehtaarin alueelle Itä-Berliiniin nimellä Kulturpark Plänterwald. Puisto oli Itä-Berliinin ainoa huvipuisto, ja sen suurin vetonaula oli 45 metriin kohoava maailmanpöyrä, jonka 36 vaunua heiluvat vielä tänäkin päivänä majesteettisena tuulen pyörittämänä, sekalaisen kasvillisuuden saartamana, keskellä puistoa.

Huvipuisto oli valtaisan suosittu, siellä kävi keskimäärin 1,7 miljoonaa kävijää vuosittain, kunnes Berliinin muuri murtui vuonna 1989. Tämän jälkeen kävijämäärät alkoivat laskea, ja lopulta marraskuun 5. päivänä vuonna 2001 puisto suljettiin valtavien velkojen ja muiden ongelmien saattelemana.

spreepark berlinspreepark berlin

Huvipuiston omistaja, Norbert Witte, otti ja lähti huvipuiston sulkemisen jälkeen perheensä kanssa  Peruun vuonna 2002. Perhe otti Spreeparkista mukaansa kuusi laitetta, sillä he päättivät perustaa Limaan uuden huvipuiston. No, sen homman kanssa ei käynyt kovin hyvin, vain muutaman hassun hetken päästä Norbertin vaimo tuli takaisin Saksaan, sillä perheellä ei erään lähteen mukaan ollut rahaa enää edes ruokaan. Hyvä Norbert!

Norbert oli kyllä hassu (lue: tyhmä) mies. Perussa mies sotkeutui huumeisiin, ja sai lopulta vuonna 2004 kahdeksan vuoden tuomion yrittäessään tuoda 22-vuotiaan poikansa kanssa 21 miljoonan euron arvoista kokaiinisatsia Saksaan. Pojalle kävi vielä huonommin – hänet tuomittiin Perussa 20 vuodeksi vankilaan samaisessa kokaiinihässäkässä.

Norbert on tuomionsa jo istunut (tuomio lyheni lopulta neljään vuoteen) ja asuu tällä hetkellä karavaanissa Spreeparkin kyljessä! Jos olisimme ystäväni kanssa tienneet tämän, emme välttämättä olisi alittaneet hylätyn huvipuiston uusia korkeita aitoja, jotka Berliinin kaupunki on asentanut puiston ympärille ostaessaan puiston omiin nimiinsä aiemmin tänä vuonna.

spreepark berlin

Aidan alitus oli todella jännittävää! Aidan pääsee varmasti reippaat miehet jopa ylittämään, mutta me alitimme sen. Kun löysimme aidan juna-asemalta kävelyn päätteeksi, aloimme kulkea sen vierustaa etsien sopivaa alituspaikkaa. Huomasimme nopeasti, että useita kaivettuja kuoppia oli täytetty, mutta lopulta löysimme sen kokoisen kuopan, jonka kautta mahtuisimme molemmat menemään aidan ali (ystäväni mahtuisi vaikka kuinka pienestä kolosta sisään, minä tarvitsin vähän isomman kolon, heh). Kurkimme jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja myörimme aidan toiselle puolelle. Eka yritys meni kyllä mönkään, sillä bongasin ihmisiä tulevan paikalle kun ystäväni oli jo aidan toisella puolella. Hän tuli vauhdilla takaisin, jonka jälkeen meidän piti lungisti odotella kolon vieressä kun vanha pariskunta käveli ohitsemme. Kun ketään ei lopulta näkynyt, kampesimme molemmat aidan luvattomalle puolelle –  ja niin me olimme Spreeparkissa!

spreepark berlinspreepark berlin

Aidassa on noin 100 metrin välein suuret varoituskyltit, joissa varoitetaan mm. alueella olevista vartiokoirista. Voin kertoa, että tämän tiedon jälkeen jokainen koiran haukunta saa sydämen pomppaamaan kurkkuun asti. Hui! Ja niitä koiran haukkumisia kuulee, sillä puiston aidan toisella puolella kulkee kauniit lenkkimaastot, jossa pörräili meidänkin vierailun aikana paljon kävelijöitä, juoksijoita ja pyöräilijöitä. Luin eräästä kommentista netistä, että kannattaa pysytellä piilossa myös aidan toisella puolella olevilta ihmisiltä, jotkut heistä ovat sen verran tylsiä, että soittavat vartijoille jos näkevät puiston alueella ylimääräisiä ihmisiä..

Puistossa kiertää vartijoita myös ilman ohikulkijoiden soittamisia, netin kommentien mukaan jopa aika paljon vartijoita. Ja joillakin heistä on myös koirat mukanaan. On tietenkin selvää, että vuodesta 2001 hylättynä ollut huvipuiston alue on vaarallinen – lasinsiruja on joka paikassa, vanhat puutalot voivat romahtaa minä hetkenä hyvänsä, suuriin laitteisiin EI PIDÄ  mennä kiipeilemään, ja näiden lisäksi koko ajan pitää katsoa mihin astuu, puistossa on lampia ja märkiä ”suo”alueita, joissa voi käydä huonosti ellei ole tarkkana. Ja vaikka olisi tarkkana, voi puistossa totta kai sattua haavereita. Mutta kaikesta huolimatta, puistossa on todella siistiä ja ennen kaikkea jännittävää olla!

spreepark berlinspreepark berlinspreepark berlinspreepark berlinspreepark berlin

Me kiertelimme ystäväni kanssa puistossa reippaan kahden tunnin ajan. Puhuimme koko ajan kuiskutellen, sillä olimme aika paniikissa. Juoksimme puskiin piiloon jos kuulimme jotain ylimääräisiä ääniä ja päämme kääntyilivät jatkuvasti etsien vartijoita tai muita puistossa kävelijöitä. Ketään emme onneksemme kuitenkaan nähneet! Saimme siis vaeltaa Spreeparkissa aivan kahdestaan. Miksikään rauhalliseksi sunnuntailenkiksi sitä ei kuitenkaan voinut sanoa, koko ajan jännitti, maha oli täynnä perhosia ja kävimme molemmat hieman ylikierroksilla. Kuvia napsittiin kamalasti, mutta sommitteluja tai kameran asetuksia ei ehtinyt miettimään sitten yhtään – sen kuin vain räpsi jotain! Iso osa kuvista oli heilahtaneita, mutta onneksi myös muutama onnistunut otos tarttui kameran muistikortille.

spreepark berlinspreepark berlinspreepark berlin

Kuten jo aiemmin kerroin, Berliinin kaupunki on ostanut huvipuiston alueen itselleen vuoden 2014 alussa. Ymmärsin, että alueelle ei olla enää tämän jälkeen tehty viikonloppuisin maksullisia opaskäyntejä. Tämä tarkoittaisi sitä, että ainoa tapa nähdä ja kokea jännittävä Spreepark on rikkoa sääntöjä ja kömpiä tai kiivetä jämerän aidan ali tai yli.

Saa nähdä mitä puistolle tulevaisuudessa käy, säännösten ja rasitesopimuksen mukaan alueen tulisi säilyä huvipuistona aina vuoteen 2061 asti. Onko kaupungin tahto kuitenkin liian suuri – kohoaako kauniille, joen varrelle olevalle puistomaiselle alueelle kuitenkin jo lähitulevaisuudessa asuntoja? Se olisi jännittävän ja värikkään Spreeparkin lopullinen loppu.

spreepark berlin