Piknik Träskändan puistossa, Espoo

Ensimmäisen kerran kävimme Träskändan puistossa piknikillä vuonna 2012. Tuon vuoden toukokuun piknik päätyi myös blogiin, ja sen jälkeen myös Auroran puistona tunnettu kaunis alue on kutsunut meitä luokseen jokaisena kesänä. Viime kesänä piknik jäi vauvavuoden sekoilujen vuoksi väliin, mutta nytpä sinne tehtiin ihan ensimmäinen perhepiknik.

Träskändan puisto

Träskändan puisto on varsin mainio piknikpaikka lasten kanssa. Puisto on todella iso sekä tasainen, lähellä ei ole autoteitä, pieni Glimsinjoki virtaa vasta aivan puiston toisessa päässä ja puistosta on lähes esteetön näkymä joka puolelle. Täällä voi vilkas taaperokin juosta ja tutkia maailmaa ihan rauhassa ilman, että vanhempien pitää jatkuvasti juosta perässä. Lisäksi puisto on todella rauhallinen, siellä ei ole koskaan meidän vierailujen aikana ollut kourallista enempää ihmisiä.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puisto sijaitsee kauniin Träskändan kartanon sekä rehevän metsän välissä. Kartanon tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Kartanon hienoin hetki koettiin 16.9.1863, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin kartanon pihamaalle kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”, jota voi edelleen ihailla puiston laidalla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puiston toisessa päässä on tosiaan pieni Glimsinjoki sekä varsin suuri metsä. Koko alue kuuluu Träskändan luonnonsuojelualueeseen, joka on pinta-alaltaan 32 hehtaaria. Metsään kätkeytyy reilun 2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kolmen erityylisen metsätyypin lävitse. Lähimpänä puistoa on puistometsä, jota Glimsinjoki reunustaa rehevillä rantavyöhykkeillään.

Träskändan puisto

Me olemme taapertaneet luontopolun kokonaankin, mutta tänä kesänä käyskentelimme vain puistometsän alueella, sillä metsässä oli arki-iltana pirusti hyttysiä, ja meillä kaikilla oli vain lyhyttä lahjetta sekä hihaa päällä. Lisäksi pieni ihme oli varsin innokkaalla päällä, ja olisi koko ajan halunnut kävellä itse. Se onnistui paljon paremmin puiston alueella – siellä eivät hyttyset häirinneet, ja tasaisella nurmikolla juoksentelu oli iisimpää kuin metsäpolulla. Metsäpolku on muuten sen verran leveä, että sinne pääsee myös lastenvaunujen kanssa.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puistometsän alueella voi ihailla monia suomalaisia jalopuita, sieltä löytyy tammia, jalavaa, metsälehmusta, vaahteraa sekä saarnia. Alueelta löytyy myös Suomen korkein metsälehmus, sekä peräti yli 300-vuotias tammi.

Lisäksi on aika upeaa, että joen ylittävä silta on edelleen samalla paikalla missä 1700-luvun lopulla oleva Kuninkaantien silta oli. Tosiaan, Kuninkaantie kulki tuolloin suoraan Träskändan puistoalueen läpi, mutta yleinen maantie siirrettiin vähän sivummalle kun varsinainen kartanopuisto perustettiin 1820-luvulla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Me olimme piknikillä eilen torstaina, ja upeat pionipuskat kukkivat silloin kauneimmillaan! Eli Träskändan puistoon kannattaa rynniä just nyt vaikkapa piknikille – ainakin jos haluaa ihailla pionien runsasta kukintaa!

Ollaan muuten piipahdettu Auroran puistossa myös huhtikuussa, silloin puisto näyttää kovin erilaiselta. Toki luonto on kaunis ihan mihin vuodenaikaan tahansa, joten puistossa kannattaa käydä oikeastaan milloin vain.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Ajo-ohjeet

Jos paikalle saapuu autolla, niin navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Träskändanristi 2. Suunnilleen tästä kohtaa pääsee kääntymään parkkipaikoille, jotka ovat aivan puiston vieressä. Parkkipaikat sijaitsevat kartanon takana, aivan keisarillisen käymälän läheisyydessä.

Träskändan puisto

Rekiajelulla

Isäni on kova poika kiertämään huutokauppoja. Pienenä tyttönä kiersin isäni kanssa huutokauppoja mielelläni – niissä oli jotain jännittävää ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Joskus pääsin itsekin nostamaan käteni jonkin pienen kipon ollessa huudon kohteena. Eräästä konkurssipesästä huusin itselleni laatikkollisen krääsää, ja penkoessani 20 markan laatikkoani, löysin sieltä selkeästi hieman piilotetun esineen. Kävi ilmi, että se oli norsunluusta veistetty koriste-esine. Kilttinä tyttönä kävin näyttämässä esinettä huutokaupan pitäjälle, ja hän nappasi sen minulta hieman nolostuneena eikä selkeästi tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, jotain puhui laittomasta tavarasta ja ettei sitä olisi saanut myydä. Sinne meni minun hurjin huutokauppalöytöni!

rekiajelu

Isäni on tehnyt valtavasti upeita löytöjä huutokaupoista, ja jokunen niistä majailee myös vihreässä Vihervaarassa. Yksi niistä on kuvissakin näkyvä lasten reki. Reki on peräisin 1800-luvulta, ja siinä oleva samettinen istuinosa on alkuperäinen ja uskomattoman hyvässä kunnossa sen ikäiseksi. Reki on ollut alunperin musta, se on maalattu 1950-luvulla. Maali alkaa jo hieman hapertua, mutta toisaalta se tuo rekeen aika kauniin ja eläväisen pinnan. Isäni osti reen mieheltä, jonka perhe oli saanut sen lahjaksi vuonna 1918 Kankaisten kartanosta.

rekiajelurekiajelu

Reessä on tässä vuosien saatossa työnnelty Kodaa, ja sen lisäksi useampi kaverin lapsi on halunnut istua siinä meillä kyläillessään. Eilen reki pääsi ensimmäistä kertaa ihan tositoimiin! Nappasimme pienen ihmeen untuvapussin sisään ja istutimme pienen pojan reen kyytiin. Olimme lähes varmoja, ettei takorautainen reki kulje mihinkään, mutta sehän luisti kuin unelma!

rekiajelurekiajelu

Viipotimme pitkin Espoon keskuspuistoa ja kyllä siinä oli hymy herkässä kun ajattelimme miltä meidän kokoonpano näyttää! Horatio sekoili reen vieressä ja me lykimme pientä ihmettä antiikkireessäämme ylä- ja alamäissä hurjaakin vauhtia. Pieni ihme nautti menosta niin paljon, että otti ja nukahti reen kyytiin! Aamupäikkärit nukuttiin sitten pitkän metsälenkin aikana ihanan kirpsakassa talvisäässä.

rekiajelurekiajelu

Hieman jo lenkillä juttelimme, että voisiko rekeä kunnostaa ensi talvea varten jollakulla alan asiantuntijalla. Olisi upea saada se alkuperäiseen loistokuntoon (mustaa emme kyllä reestä haluaisi). Tosin en yhtään tiedä suostuuko pieni ihme siinä enää ensi talvena rauhassa istumaan. Mutta jos reen kunnostaisi, olisi se entistä upeampi sisustuselementti. Tällä hetkellä reellä ei kyllä oikein ole sellaista asiallista paikkaa vihreässä Vihervaarassa. Mutta eiköhän sekin järjesty kun pienen ihmeen huone saadaan joskus valmiiksi, ja sen myötä talon muutkin nyt hieman epämääräisissä paikoissa olevat huonekalut löytävät omille paikoilleen.

rekiajelu

Nyt pitää vain kovasti toivoa, että nämä upeat talvikelit kestäisivät etelässäkin edes hetken aikaa! Rekiajelulle haluamme ehdottomasti uudestaan – vielä monta kertaa!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

rekiajelu

Hanikan luontopolku, Espoo

Espoo on siitä mahtava paikka, että täällä pääsee varsin helposti metsään. Ihan oikeisiin metsiin. Espoon keskuspuisto on meille varsin tuttu, sitä on koluttu vuosien saatossa juosten, hiihtäen, Horation kanssa köpötellen sekä nykyään myös pienen ihmeen kanssa vaunulenkkien muodossa. Vaikka neljän vuoden aikana on Keskuspuistoon muodostunut ns. omat reitit, osaa iso metsäpläntti yllättää edelleen. Jos en nyt varsinaisesti enää eksy sinne, niin aina välillä olen ihan ällikällä lyötynä siitä mihin ihmeeseen tupsahdin.

Hanikan luontopolku espoo

Espoon keskuspuiston lisäksi sekä Nuuksion että Luukin metsiköt ovat meille tuttuja. Niissä on tullut seikkailtua jo melkein kymmenen vuotta herra Longfieldin sekä Kodan että Horation kanssa. Metsiköt tulevat myös pienelle ihmeelle aivan varmasti tutuiksi, hänen pitää vain ensin vähän kasvaa, että päästään patikoimaan yhdessä ihan tosissaan. Haluan ehdottomasti opettaa ja näyttää lapsellemme miten kaunis ja arvokas Suomen upea luonto on.

Hanikan luontopolku espoo

Pieni ihme tutkii ympäristöään jo nyt varsin suurella mielenkiinnolla kantorepusta käsin (vaunuista ei oikein näe mitään, sillä ratasosa ei ole vielä käytössä). Metsässä kävellessämme pikkuisen pää kääntyy silmät ammollaan hänen ihmetellessään kaikkia metsän puita, vahvoja vihreän sävyjä, uusia ääniä sekä tuoksuja. Uudet ihmeelliset asiat tuppaavat kyllä väsyttämään, ja pieni ihme nukahtaa kantorepussa hyvin nopsaan makoisille päiväunille.

Näin kävi myös Hanikan luontopolulla, jossa seikkailimme koko perheen voimin heinäkuun alussa.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolku löytyy Soukan kaakkoispuolelta, Espoosta. Soukka on aivan Suvisaariston kupeessa, ja noin viiden kilometrin pituisella luontopolulla saa ihailla yllättävän upeita sekä vaihtelevia maisemia, vaikka välistä reitti kulkee kerrostalojenkin ohi.

Reitti kulkee osin suhteellisen jyrkissä kalliomaisemissa (hyvät kengät ovat reitillä arvokkaat), lisäksi pitkospuita pitkin saa tallustaa toooosi paljon ja eipä reitin varrelta ole kauniita merimaisemiakaan unohdettu.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Luontopolku on merkitty maastoon maalatuilla keltaisilla palloilla. Muutamaan otteeseen saimme hieman etsiskellä seuraavaa palloa. Reitti on niin lähellä asutusta, että sen varrelle on muodostunut aikojen saatossa useitakin eri koiranulkoilutusreittejä ja muita epämääräisiä polkuja, joten jos varsinaisella reitillä haluaa pysyä, niin hieman pitää tarkkailla mitä polkua lähtee milloinkin seuraamaan.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Maisemien lisäksi reitin varrella voi ihailla suuren suurta siirtolohkaretta (jättimäisen kiven päälle pääsee myös kiipeämään) sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Me olemme törmänneet hautaröykkiöihin eräällä Turun lähistöllä tehdyllä patikointimatkalla. Onni sinänsä, sillä Hanikan luontopolun varrelta löytyvät haudat jouduimme tällä kertaa jättämään välistä, sillä pieni ihme alkoi kitistä kantorepussa sen verran paljon, että reitin loppupää kipitettiin hieman nopeampaa reittiä kuntopolkua pitkin takaisin autolle.

Hanikan luontopolku espoo

Meillä meni luontopolun kiertämiseen (pieni pätkä jäi tosin välistä) reippaat pari tuntia. Pieni ihme kulki meidän molempien sylissä kantorepussa, ja pidetiin keskellä matkaa myös yksi maitobaaritauko. Kuumana päivänä reitillä sai vauva kantorepussa hieman hikoillakin, erityisesti kallioisemmalla osuudella. Meillä oli myös Horatio mukana, jolle maistui iso satsi vettä retken päätteeksi auton luona.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolulta matkamme jatkui vielä Haukilahden Paviljongin terassille, joka kuuluu meidän jokakesäisiin käyntikohteisiin. Ravintolan terassi on upealla paikalla venesataman tuntumassa ja se on koiraystävällinen. Horatio piipahti siellä jo ihan pentuna, ylisöpöt kuvat pienestä Horatiosta voi kurkata linkin takaa löytyvästä postauksesta.

Jos pieni patikkareissu alkoi kiinnostaa, niin kurkkaa Hanikan luontopolun info-lehtinen Espoon nettisivuilta. Info-lehtisessä on mm. ajo-ohjeet paikalle.

Hanikan luontopolku espoo

Nokkalan Majakka 26.5.2017

Nokkalan venesatamaan Matinkylään on avattu aika päheä uusi rantakahvila.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Kävimme kääntymässä Nokkalan Majakalla pienen ihmeen kanssa alkukeväästä, mutta paikka oli tuona aurinkoisena sunnuntaina niin täynnä porukkaa, ettemme halunneet jäädä jonottamaan paikkaa ihan pikkuisen vauvan kanssa. Totesimme vain, että tänne täytyy palata uudestaan.

Palasimme pienen ihmeen kanssa Nokkalan Majakalle helatorstain jälkeisenä perjantaina. Mukaan tuli myös ystäväpariskunta valloittavan parivuotiaan poikansa kanssa. Kevät näytti tuona perjantaina parastaan ja hurjaksi yllätykseksemme Nokkalan Majakassa oli iso osa pöydistä vapaana! Saavuimme paikalle neljältä, ja viiden jälkeen porukkaa alkoikin sitten valua paikalle ihan tosissaan, joten paikkaa olisi viiden jälkeen joutunut taas metsästämään.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Nokkalan Majakka on hyödyntänyt loistavasti huikeat merimaisemat. Rantakahvilan seinät ovat pääsääntöisesti lasia, ja sisältä aukeaa kohtuullisen huikeat maisemat Suomenlahdelle. Sisätilojen lisäksi upeita merimaisemia pääsee kesäisin nauttimaan suurelta kattoterassilta. Kattoterassilta löytyy monenmoista istuinryhmää, joten siellä voi halutessaan syödä taikka vaihtoehtoisesti ottaa drinksun käteen, kerätä kaverit viereen ja nauttia olosta sekä maisemista löhöpenkeillä.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Rantakahvila tarjoaa asiakkailleen laajan kattauksen purtavaa ja juotavaa. Löytyy kasa kahvilatuotteita (pullaa, piirakkaa sekä kakkuja), lämpimiä ruokia, erikoiskahveja, viinejä sekä mm. pienpanimoiden oluita.

Me tilasimme koko porukalle Majakanvartijan leivät (minä otin leivästä kasvisversion) ranskalaisilla. Leivät maistuivat koko porukalle, ainoastaan omenahillo oli kuulemma vähän hassu lisä leivän lihaisessa versiossa. Leivän sisälle oli piilotettu herkullista BBQ-possua, jonka kaveriksi olisi ehkä sopinut paremmin joku hieman tulisempi/mausteisempi kastike kuin omenahillo. Omassa kasvisleivässäni kaikki maut olivat kohdallaan: bataatti, halloumi, harissamajoneesi sekä hummus sopivat totisesti yhteen.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Osa porukasta tilasi myös jälkkäriä. Minä jätin jälkkärin väliin, sillä tässä kohden pieni ihme heräsi ja oli aika avata maitobaari. Pöytään kannettiin ainakin juustokakkua, pullaa, cafe latte sekä muutama Helsingin panimon kesäisen oranssi lonkero.

Kun jälkkärit oli syöty ja maitobaari suljettu, siirryimme Nokkalan Majakan kattoterassille, sillä pakkohan sekin oli aurinkoisena päivänä päästä näkemään!

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Olihan ne maisemat upeat ja terassi muutenkin tosi viihtyisä! Yllättävän kauan saimme terassilla möllötellä ennen kuin pienen ihmeen kitinä yltyi sen verran kovaksi, että tuoreet vanhemmat olivat varmoja siitä, että kaikki alkoivat tuijottaa ja polttaa katsellaan selkäämme. Oli aika suunnata kotiin.

Kiitokset ystäväpariskunnalle kun pyysivät meitä mukaan! Ja kiitokset meille kun uskalsimme lähteä julkisille paikoille. Erityiskiitokset pienelle ihmeelle joka huusi toki automatkat kurkku suorana, mutta nukkui kiltisti koko sen ajan kun söimme!

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Ristiäiset ja brunssi Kaisankodissa 21.5.2017 (ESP)

Viime sunnuntaina juhlimme perheen ja kummien kesken pienen ihmeen ristiäisiä aurinkoisessa säässä viehättävässä hyvinvointikartano Kaisankodissa Bodomjärven pohjoispäässä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Pohdimme pitkään pitäisimmekö ristiäiset kotona vai jossakin muualla. Tykkään järjestää juhlia kotosalla, mutta jokin ääni pääni sisällä hoki, että nyt voisi olla aika antaa ohjakset toisten käsiin. Aloin tutkia ja tehdä listaa varteenotettavista paikoista jo äitiysloman alussa, kun pieni ihme möllötti vielä vatsani sisällä. Tiedustelin kaiken maailman facebook-ryhmissä vinkkejä tunnelmallisista sekä pienistä juhlatiloista Espoossa. Sain hurjasti hyviä vinkkejä ja sitten alkoi karsiminen. Lopulta päädyimme ottamaan yhteyttä Kaisankotiin. Kaisankodissa näytti olevan varattavissa sopivan pieniä juhla- sekä kokoustiloja ja tärkeimpänä kriteerinä oli se, että Kaisankodissa tarjoillaan sunnuntaisin brunssia. Kyllähän kahden brunssiharrastajan täytyy viedä juhlakansa brunssille!

Kaisankoti brunssi

Olen niin iloinen, että emme alkaneet häsätä kastejuhlaa omin päin vihreässä Vihervaarassa. Pieni ihme on ollut alusta asti päivisin niin kovin itkuinen, ettei juhlien järjestämisestä olisi ihan aidosti tullut mitään. Pieni poika on ollut käytännöllisesti katsoen täysin sylivauvana kaiken hereilläoloaikansa (eli paljon, sillä meillä on nukuttu pääsääntöisesti yhdet 2 tunnin päiväunet ja se on sitten siinä), joten siivoaminen, kaupassa käynti, ruokien valmistaminen, koristeiden yms. väsääminen olisi ollut todella hankalaa toteuttaa. Vihreänä kateudesta olen kuunnellut meidän alueen muiden äitien kertomuksia siitä kuinka heidän samanikäiset vauvansa nukkuvat lähes koko päivän, eivät itke juuri yhtään ja kuinka he nököttävät täysin tyytyväisinä sitterissä taikka leikkimatolla useiden tuntien ajan putkeen. Juu, ei meillä..

Kaisankoti brunssi

Itkuisen alun takia jännitimme herra Longfieldin kanssa kastepäivänä ilmojakin enemmän sitä kuinka itkuinen pieni ihme olisi juhlissa. Kastepäivän aamu ei luvannut hyvää, pikkuinen poika sai kahdet ihan kunnolliset ja rajut itkukohtaukset ennen kuin pääsimme lähtemään, ja tottahan toki autossa piti vielä karjua kolmannet huudot. Huh. Aamun aikana taisin sanoa herralle jokusen kerran, että perutaanko koko bileet ja otetaan kuukauden päästä uudestaan. Yritin ehdottaa, että valehdellaan vieraille, että mulle tuli yöllä oksennustauti. Herra pysyi kovana ja ilmoitti, että poika kastetaan tänään, ihan sama vaikka pieni ihme huutaisi koko juhlien ajan kurkku suorana.

Kaisankoti brunssi

No niin ne juhlat sitten pidettiin. Saavuimme hyvissä ajoin Kaisankodin pihalle ja voi jestas miten kaunista paikan päällä oli! Kevät näytti parastaan, luonto oli silmiinpistävän vihreää ja meille varattu juhlatila oli ihan täydellinen. Yksi iso kauniisti katettu pöytä, ja suuret ikkunat, jotka avautuivat suoraan vihreään puutarhaan samalla kun aurinko porotti taivaalla.

Kaisankoti brunssi

Vieraita alkoi saapua paikalle samalla kun minä imetin pienen ihmeen täyteen maitoa ja sitten vaihdettiin päivän tähdelle juhlavaatteet päälle. Instagramin puolella kastepäivän aamuna jo kerroinkin, että pieni ihme kastettiin herra Longfieldin vaarin kastemekossa. Tässä suvussa kiertäneessä mekossa on kastettu ensimmäisen kerran herra Longfieldin vaari vuonna 1922, ja sen jälkeen mm. appiukko sekä tietenkin myös herra Longfield sisaruksineen. Niin ja liuta muitakin herra Longfieldin sukulaisia.

Kaisankoti brunssikastemekko

Kasteseremonia eteni hyvin. Pieni ihme kitisi vain ihan alkuun jokusen minuutin ennen kuin nukahti isänsä syliin. Mikä helpotus! Sen jälkeen saimme nauttia papin lämpimistä sanoista ja julistaa vihdoin juhlavieraille pienen ihmeen nimen (jonka olin kämmännyt etukäteen paikalla olevista juhlavieraista vain äidilleni).

Olemme nyt sen verran tylsiä tyyppejä, että pidämme pikkuisen miehen täällä blogin puolella jatkossakin pienenä ihmeenä. Toivottavasti se sopii teille?

Kaisankoti brunssi

Kasteseremonian jälkeen menimme ottamaan pihalle muutamia perhepotretteja samalla kun ohjasimme vieraat brunssiherkkujen äärelle.

Kaisankodin kartanoravintolan brunssi on katettuna jokaisena sunnuntaina kello 12-15. Näin kesäaikaan brunssista voi nauttia joko kartanon sisällä taikka pihamaalla, jonne on aseteltu nurmikon päälle terassipöytiä sekä tuoleja. Näin idyllisissä maisemissa emme ole brunssia kovin montaa kertaa saaneet syödä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Brunssi löytyy kokonaisuudessaan noutopöydästä. Se on runsas ja valikoimassa on pyritty sesonkiherkkuihin. Menu vaihtuu kuukausittain ja sen voi kurkata etukäteen Kaisankodin nettisivuilta. Toukokuussa brunssi piti sisällään osuvasti hyvin keväisiä makuja: parsaa, kevätsipulia, uusia perunoita, savustettua lohta, mummonkurkkuja, nokkos-munakasrullaa (nokkosia kannattaa muuten kerätä pihalta nyt kun ne ovat täysin tuoreita), luonnonjogurttia kartanon omalla granolalla, pariloituja kauden kasviksia, kasvis-kevätkääryleitä, focacciaa sekä tapenadea (jota ainakin minä ja äitini luultiin suklaamousseksi. Äitini tunki suolaista tapenadea croissanttien väliin ja hänen ilmeensä oli hauska tajutessaan, ettei kyseessä ollutkaan makeaa tahnaa), mansikka- ja suklaakakkua, juustoja, hedelmiä sekä mm. raparperi-hunajasmoothieta.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Vaikka pieni ihme olikin juhlien pääpisteenä ja vaikka anoppi otti pienen ihmeen hellään syliinsä niin, että me saimme syödä rauhassa (suuret kiitokset siitä ihanalla anopille!), ei rauhassa syömisestä tullut oikein mitään. Oli mukava vaihtaa kuulumisia vieraiden kanssa ja hotkia siinä sivussa ruokaa ripeästi suuhunsa. Niin ja samalla kuunnella milloin pieni ihme saa itkuraivarit, sillä silloin anoppi tulisi mennä pelastamaan. On kyllä tosi harmi, että meillä on ollut pienen ihmeen kanssa karikkoinen ja itkuinen alku. Emme osaa herra Longfieldin kanssa rauhoittua missään kodin ulkopuolella, pelkäämme jatkuvasti, että pieni poika aloittaa kipuitkun, jota ei saa sitten millään loppumaan. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kotoa lähtemiselle on asetettu aivan liian suuret muurit. Eikä kotoa lähtemistä autolla helpota yhtään se, että pieni ihme ei viihdy ollenkaan turvakaukalossa, vaan huutaa valehtelematta naama punaisena, hiki hatussa sekä melkein omaan itkuunsa tukehtuen helposti sellaiset 15-30 minuuttia. Yritä siinä sitten ajaa rauhassa määränpäähän keskittyen liikenteeseen ja yrittäen nauttia matkasta. Niin ja arvatkaa kelpaako pikku miehelle tutti..?

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

No mutta takaisin siihen brunssiin. Pidin brunssilla ehdottomasti eniten alkuruoista, salaatit, tuore focaccia, savustettu lohi sekä kauden kasvikset maistuivat tälle mammalle enemmän kuin hyvin. Lisäksi tykkäsin hurjasti tuhdista suklaakakusta sekä keittiömestarin juustovalikoimasta croissanttien kera. Nam! Useampi vieras kehui kartanon omaa granolaa sekä luonnonjogurttia, ja näin jälkikäteen minua harmittaa, etten suurena jogurtin ja myslien ystävänä maistanut niitä ollenkaan! Täytyy varmaan piipahtaa brunssilla kesällä vielä toistamiseen heti kun pienen ihmeen itkuisuus saadaan päättymään ja meillä voi alkaa aivan normaali vauva-arki, josta koko perhe nauttii (Horatiota myöten).

Niin ja kun uudemman kerran brunssille menemme, voisin minä jatkaa brunssilta suoraan hemmoteltavaksi! Kaisankodissa voi nimittäin saunoa, pulahtaa uima- taikka porealtaaseen sekä nauttia erilaisista hemmotteluhoidoista. Sain itseasiassa herralta yhdeksi äitienpäivälahjaksi lahjakortin kauneushoitoihin, ehkäpä käytän lahjakortin Kaisankodissa.

Kaisankoti brunssi

Tiesittekö muuten, että Kaisankoti on saanut nimensä presidenttirouva Kaisa Kallion mukaan? Kaisa Kallio halusi perustaa lepokodin naisille, jotka ”elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa”. Kuulostaa siltä, että minäkin sovin tähän kategoriaan tällä hetkellä oikein hyvin, heh! Naisten lepokoti perustettiin alunperin vuonna 1950 Kauniaisiin, kunnes vuonna 1958 se siirtyi nykyiselle paikalle Bodomjärven pohjoispäähän vanhan Bäckbyn kartanon tiloihin. Nykyisin Kaisankotiin ovat tervetulleita niin naiset kuin miehetkin. Paikalle voi tulla nauttimaan kauniista luonnosta, syömään hyvin taikka mennä keräämään voimia hemmotteluhoitojen parissa.

Lisäksi Kaisankodissa voi viettää oikein viehättävät sekä lämminhenkiset ristiäiset! ♥

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään..

kaisankoti espoo

Yhteistyössä Kaisankoti

 

Brunssi: La Torrefazione 15.4.2017, Iso Omena (ESP)

Lähdettiin pääsiäisviikonloppuna käymään Isossa Omenassa. Tarkoituksena oli ostaa uudet suojakuoret tablettiin sekä mun puhelimeen ja käydä siinä sivussa jossain kahvilla. Pakkasimme itsemme, pienen ihmeen, matkarattaat sekä hoitolaukun autoon kun aamutoimet oli saatu tehtyä, yhdet aamupäiväunet oli nukuttu ja maitobaaria oli tankattu sen verran, että meidän pitäisi päästä kauppakeskukseen asti ilman maitoraivoja. Jestas ne turvakaukalossa auton kyydissä tulevat raivarit on pyllystä! Kun et mitään pysty tekemään.. Tuttia yritän tunkea suuhun, mutta harvoin siitä mitään hyötyä on. Yleensä tutti lentää komeassa kaaressa punanaamaisen vauvan suusta ja huuto vain yltyy.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin perille ilman raivareita! Matkarattaisiin pieni ihme ei tosin suostunut menemään matkan päätteeksi pötköttämään, joten sylihommiksi meni. Kipitimme saman tien vaipanvaihtoon ja sen jälkeen lähdimme etsimään jotain kivaa ja rauhallista kahvilaa.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Tupsahdimme ihan sattumalta La Torrefazionen viereen ja iloksemme huomasimme, että tarjolla oli vielä monen tunnin ajan brunssia! Kaiken kukkuraksi La Torressa oli mukavasti tilaa. Löysimme tosi rauhallisen pöydän ja saatoin alkaa heti imetyshommiin.

Olen ollut koulukavereiden kanssa Helsingin keskustan La Torren brunssilla ja kirjoitellut siitä blogiinkin. Tuolloin tarjolla oli brunssilautasia eri maiden teemoilla. En tiedä onko lautausmallista brunssia tarjolla vielä keskustan kahvilassa, mutta Espoon sisarkahvilassa brunssi tarjoillaan buffetpöydästä.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Vajaan 20 euron hintaiseen brunssiin kuuluu sapuskojen lisäksi mehuja ja kaffet sekä teet. La Torrefazione tuo ainakin mulle heti mieleen päheät ja erikoiset kahviannokset, joita baristat tekevät varmoin ottein, joten on hieman tylsää ettei brunssin hintaan kuulu erikoiskahvia. Toki esim. latten saa ostaa brunssin kylkeen kahden euron lisähinnalla, mutta olisi mahtia jos brunssiin kuuluisi perinteisen suodatinkahvin sijasta erikoiskahvi – kun nyt kerran erikoiskahveja myyvässä kahvilassa ollaan.

Ison Omenan brunssivalikoima ei ollut päätä huimaavan runsas, mutta varsin pätevä. Oli lämpimiä ruokaisia juttuja, salaatteja, ihanan rasvaista jogurttia tykötarpeineen, erilaisia leipiä ja hedelmiä sekä aivan törkeän hyvää mutakakkua jälkkäriksi.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Koska pieni ihme nautti maitobaarin aineksista, en päässyt itse hakemaan ruokia, vaan herra Longfield kiikutti mulle juomat sekä ruoat suoraan pöytään. Varsin hyvät ja mun näköiset mätöt herra osasi valita, taitaa tuntea vaimonsa ruokamieltymykset aika hyvin. Lämpimästä chorizopaistoksesta sekä täytetyistä paprikoista pidin paljon, niin ja siitä ihanan tuhdista jogurtista siemensekoituksineen. Nam!

La Torrefazione_iso omena

Tee oli La Torressa semmoista tavallista pussiteetä, teefriikki olisi arvostanut enemmän haudutettua teetä, mutta ei siinä pussiteessäkään mitään sen suurempaa vikaa ollut. Teen pääsin lisäksi nauttimaan ihan kuumana, sillä pieni ihme otti ja nukahti (jee!) oman maitotäytteisen brunssihetkensä jälkeen matkarattaisiin, joka tarkoitti sitä, että saimme syödä brunssin alusta loppuun ihan rauhassa. Unet jatkuivat vielä brunssin jälkeenkin, joten pääsimme ostamaan ne suojakuoret ja ehdin lisäksi kipaista vähän vaatekaapoissa ennen kuin rattaiden uumenissa alkoi peitto liikkua (en voinut kirjoittaa ”peitto heilua”, se olisi kuulostanut liian härskiltä).

La Torrefazione_iso omena

Ison Omenan La Torrefazionen brunssi oli kaiken kaikkiaan ihan jees. Ei huono eikä myöskään mikään järisyttävän hyvä. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, paikka viihtyisä (ja ainakin meidän visiitin aikaan rauhallinen) ja vaunuille oli hyvin tilaa. Lapsiperheitä paikalla oli itse asiassa aika paljon, eli kyseessä on oikein lapsiystävällinen paikka. Sitä osaa nyt pienen vauvan kanssa arvostaa vähän eri tavalla kuin ennen.

Iso Omenan ravintolamaailma M.E.E.T on muuten juuri avattu. Siellä on vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, joihin meidän täytyy käydä vielä tutustumassa! Uskoisin myös, että kaikki ostoskeskusten ravintolat ovat sellaisia, joihin uskaltaa astua rohkeasti sisään myös lasten kanssa.

La Torrefazione_iso omena

Synttäriylläripiknik Auroran puistossa Espoossa

Muistatteko vielä Oxygenol-pariskunnan? Tai ei sillä niin väliä, postauksen voi hyvin lukea vaikka ei tietäisi ystäväpariskunnastamme yhtään mitään.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Istahdimme Auroran puistoon synttäriylläripiknikille aivan heinäkuun alussa. Kyseinen lauantai oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän, viileän ja sateisen alkukesän jälkeen. Synttäreitä vietti herra Oxygenol, tosin oikeasti synttärit olivat jo keväällä, mutta parempi juhlia myöhään kuin ei milloinkaan.

Hipsimme herra Longfieldin ja harmaan karvaisen kaverin kanssa puistoon hyvissä ajoin ennen synttärisankaria. Laitoimme piknikliinat paikoilleen, avasimme piknikkorin ja kaivoimme youtubesta erään tietyn synttärionnittelulaulun valmiiksi. Sitten jäimme odottelemaan.

Pian Oxygenol-pariskunta jo soittelikin, että mihin suntaan heidän pitää suunnata parkkipaikalta, jonne olimme heille osoitteen lähettäneet. Lähdimme heitä vastaan ja pian piknikliinalla raikui synttärionnittelulaulu samalla kun punkkupulloa ja piknikkorin sisältöä revittiin auki.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Piknikin viinipuolesta piti huolta kesän ehkä coolein viini Matsu El Picaro (*saatu blogin kautta). Ainakin pullon etiketissä oleva mies on cooli ja syötävän söpö. Tämä espanjalaiselta Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos tuottajalta tuleva viini on täyteläinen ja lämmin. Sen makua on helppo lähestyä ja pidimme sen hieman marjaisesta mausta paljon.

Ruokapuolella tarjolla oli kaikkea mahdollista mitä kaupasta löysimme. Grillibroileri, grillikylki, punajuuri- ja tulinen perunasalaatti, tuore fetasalaatti, juustot, patonki, tomaatit, kurkut, vesimeloniviipaleet, ilmakuivattu kinkku sekä croissantit ja hillot maistuivat aurinkoisessa iltapäivässä odotetusti hirmuisen hyvältä.

Oxygenol-pariskunnalla oli jälleen isoja juttuja kerrottavana, ja herran kanssa suu vaahdossa tiedustelimme ja kyselimme kaikkea mahdollista uutisiin liittyvää. Kun tuli meidän aika kertoa kuulumisia, katsoimme toisiamme jo totesimme, no me käydään koulussa, töissä ja tehdään pihatöitä. Niin jo odotellaan kesälomaa.

Piknikillä oli mukana myös kaksi karvakorvaa, varsin hieno ja pörheä pomeranian sekä meidän vanha mummeli.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Kävimme herran kanssa Auroran puistossa piknikillä ensimmäistä kertaa alkukesästä 2012, ja ihastuimme paikkaan valtavasti. Parin vuoden takaisesta postauksesta löytyy tietoa puiston historiasta, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Kun olimme saaneet synttäriylläripiknikin pääruoat masuihimme, siivosimme piknikliinan ja pidimme pienen tauon. Tauon jälkeen aloimme herran kanssa kaivaa jälkkäriosastoa esille. Liinan päälle nostettiin irttareita (tietenkin!), pensasmustikoita, mansikoita sekä pikkuisia munkkeja. Kahvia olisi ollut ihana saada, mutta meiltä puuttuu termari! Sellainen täytyy jossain välissä käydä hommaamassa.

Jälkkäreitä syödessä pelasimme myös hauskaa Epäillyt-lautapeliä, jonka äitini toi meille lahjaksi jokunen aika sitten. Peliä pitää pelata pari kertaa, että siihen pääsee sisään, mutta nyt kolmannella kerralla sen ideaan pääsi jo oikein hyvin sisään.

Peliä pelatessa ja herkkuja syödessä kesä tuntui ihanalta. Ystävät ympärillä on hyvä olla! ♥

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Suppausta Bodominjärvellä Espoossa

SUP-melonta (Stand Up Paddling), eli suppaus, oli ymmärtääkseni viime kesänä kova hitti Suomessa. Me ei kyllä mistään suppauksesta viime kesänä kuultu mitään, sillä maalasimme koko kesäloman vihreää Vihervaaraa. Suppauksen fanittaminen ei ole kuitenkaan viime kesästä vähentynyt, nyt kuuminta hottia suppausrintamalla ovat erilaiset kehonhallintatreenit ja joogaus SUP-laudan päällä. Me nyt kuitenkin fiilistellään vähän niin kuin vuoden myöhässä ihan perinteisestä suppauksesta.

suppaus (7) suppaus (8)

Päädyimme testamaan suppausta Espoon Bodominjärvelle. Bodominjärvellä toimii Oittaan kartanon välinevuokrauspiste, josta voi vuokrata melkein mitä tahansa ulkoiluvarusteita- ja välineitä. Twenty Knots -niminen firma tekee Oittaan kartanon kanssa yhteistyötä suppauksen tiimoilta.

SUP-laudan vuokraus maksoi kahdelta tunnilta 30 euroa per henkilö. Maksun voi suorittaa Smartumin kulttuuri/liikuntaseteleillä. Ennen vesillelähtöä saimme hyvät vinkit ja opastukset suppauksen saloihin hirmuisen mukavalta nuorelta mieheltä. Kiitokset vielä hänelle (nimeä emme hölmöinä tajunneet kysyä).

Ensikertalaisina otimme allemme isommat SUP-laudat. SUP-lauta on tajuttoman vakaa, sitä ei usko, ennen kuin laudan päällä seisoo itse. Laudan päälle tulee toki hieman vettä melonnan yhteydessä, mutta kaatumaan lautaa on kyllä aika mahdonta saada. Toki sieltä voi itse liukastua tai horjahtaa alas, mutta se ei ole laudan vika. Heheh! Kastumisen vaara on siis suuri, joten päälle kannattaa vetää uikkarit. Mulla oli päällä uikkarien lisäksi lyhyet juoksutrikoot ja tietenkin pelastusliivi. Mukana meillä oli myös vedenkestävä kamera ja iPhone vesitiiviissä pussukassa (pussukan saimme lainaan välinevuokraamosta).

suppaus (6) suppaus (4) suppaus (9) suppaus (11)

Lähdimme herra Longfieldin kanssa liikkeelle istuma-asennossa jalat pyllyn alla. Olemme molemmat meloneet aika paljon, joten melan käyttö oli heti tuttua ja saimme laudat hyvin liikkeelle. Muutamat ensimmäiset sadat metrit istuimme alhaalla, sen jälkeen nousimme polviasentoon ja pian sen jälkeen molemmat seisoivat jo ylväästi pystyssä. Tunne oli upea! Lähes peilityyni järvi ja horisontissa näkyvä ranta metsineen näytti SUP-laudan päältä todella kauniilta. Vesi liplatti SUP-laudan alla ihanasti, ja vaikka olimme vesillä yhdessä sai laudan päällä nauttia omasta rauhasta. Ihan huippua.

suppaus (2) suppaus (3) suppaus (1) suppaus (5) suppaus (10)

Seisoma-asento vaati kyllä totuttelua ainakin kaltaiselleni hyvin huonon tasapainon omavaalle henkilölle. Jalat tutisivat hulluna, ja melan käyttö oli hidasta. Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin luistaa. SUP-laudan parhaita puolia on ehdottomasti sen monipuolisuus – jos seisominen alkaa kyllästyttää, aina voi meloa istuen tai ottaa vaikka torkut laudan päällä!

Meloimme herran kanssa Bodominjärvellä, ja löysimme vajaan tunnin melomisen jälkeen pienen saaren, jonne rantauduimme. Pieni saari oli kuin paratiisista, siellä ei ollut ketään muita kuin me kaksi. Raahasimme SUP-laudat rantaan ja pidimme pienen uimatauon. Polskuttelimme rantavedessä aikamme, jonka jälkeen aloin temppuilla SUP-laudan kanssa. Sisäinen lapseni kumpusi esiin molskiessani laudan kanssa matalassa vedessä. Meillä oli hirmuisen kivaa!

suppaus (16) suppaus (17) suppaus (18) suppaus (19) suppaus (15)suppaus (20) suppaus (12) suppaus (22) suppaus (23) suppaus (24)

Pienen breikin jälkeen jatkoimme matkaa. Suppailimme kaikessa rauhassa järvellä ja jossakin välissä käänsimme nokan kohti lähtölaituria. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja me kaksi meloimme keskellä järveä. Ketään muita ei tullut vastaan laudoilla, veneillä eikä kajakeilla.

Suomen luonto upeine saaristoineen on varsin oivallinen suppauskohde. Nyt vaan rohkeasti kokeilemaan tätä erään tiedon mukaan Havaijilta lähtöisin olevaa kesäurheilulajia. Tästä on pakko tykätä!

suppaus (14) suppaus (13)suppaus (21)

Brunssi: SIS.Deli + Café (ESP)

Aivan joulukuun lopussa suuntasimme vihdoin ja viimein Espoon WeeGee-näyttelykeskuksen SIS.Deli + Cafén brunssille. Meidän on pitänyt mennä brunssille jo vajaan vuoden, ja viimein EMMAssa pyörivä julistenäyttely (”No Smoke, no Dirt, no Work” – Litografiajulisteita Britanniasta 1890-1940) sai meidät ajamaan suhteellisen ruman näyttelykeskuksen parkkipaikalle.

SIS.Deli + Café

Elettiin siis joulukuun 29. päivää. Olimme makoilleet kotosalla kolme päivää tekemättä oikeastaan mitään (jos alennusmyynneissä pyörimistä ei lasketa tekemiseksi) ja aloin jo olla kohtuullisen hermostunut sille tekemättömyydelle. Mun eräs huono piirre on se, etten osaa lomalla oikein rauhoittua. Päässäni pyörii jatkuvasta sata ja yksi tekemätöntä asiaa, jotka stressaavat mua hyvin salakavalasti. Joululomalla olin kuitenkin valvonut niin myöhään, että aamut venyivät päivästä toiseen puolenpäivän paremmalle (tai siis huonommalle) puolelle, ja siitä johtuen päivät eivät lähteneet oikein käyntiin ja sängyssä ja sohvalla tuli möllötettyä normaalia paljon enemmän. Eli vähän niin kuin vahingossa annoin itseni levätä ja lukea joululahjaksi saamiani kirjoja. No, lauantaina sain kuitenkin makoilusta tarpeeksi. Heräsin tuttuun tapaan 11 jotain, mutta päätin, etten ummista silmiäni enää uudestaan. Silmärähmiä pyyhkien ehdotin kuorsaavalle herra Longfieldille yhdistettyä brunssi- ja kulttuurihetkeä. Herra örähti ja otaksuin sen tarkoittavan ”joo, ihanaa, lähdetään heti”.

No ei me ihan heti lähdetty, mutta 12.30 kuitenkin. Suunnaksi otimme siis Tapiolassa sijaitsen WeeGee-näyttelykeskuksen ja siellä sijaitsevan SIS.Deli + Cafén. Kamalan moni brunsseilija ei tänne ole varmaankaan eksynyt, mutta Pientä elämää –blogista olen positiivista palautetta brunssista lukenut. Brunssin teemana voisi pitää luomua ja tuoreita raaka-aineita, sillä tarjolla oli toinen toistaan luomullisempia juttuja.

SIS.Deli + Cafe

Brunssilla ei meidän lisäksi ollut juuri ketään, tai no pari heppua ja joku isompi ryhmä, mutta en ole varma olivatko he brunssilla vai kahvilla. Kahvila ei ollut kovin viihtyisä, sisustus oli liian moderni ja kolkko omaan makuuni. Sisustukseen en kuitenkaan ruoanhaun jälkeen keskittynyt sen enempää, sillä mulla oli paljon parempaa tekemistä (syöminen). Olin kahminut lautaseni hieman liian täyteen, jonka lisäksi hain aina vain lisää syömistä, smoothielasin, kahvimukin, teemukin sekä vesi- ja mehulasin. Kun olimme saaneet hamstrattua kaiken mahdollisen pöydälle oli aika alkaa nauttia vuoden 2012 viimeisestä brunssista.

SIS.Deli + Café

Ja oikein hyvän brunssin olimme vuoden viimeiseksi brunssiksi valinneet! Parempaa fetapiirakkaa en ole syönyt koskaan, puhumattakaan suklaa-appelsiinilevitteestä, jota levittelin paksut kerrokset leivän päälle. Slurps. Mustikkasmoothie vei kielen mennessään, kuten myös lihapullat kahvilan oman chilitahnan kanssa. Herra Longfield käski myös mainita, että hän piti erityisen paljon Pukkan luomu kamomilla-vaniljateestä. Kyseistä teetä sekä mainitsemaani suklaa-appelsiinilevitettä ostimme myös kotiin kahvilan pienestä luomupuodista. Eikö ole aika hyvä idea laittaa brunssille tarjolle ruokia joita voi ostaa myös kotiin? Ostimme teen ja levitteen lisäksi parmesaanitahnaa, tämän purkin avaamista en malta odottaa. Ajatelkaa miten hyvin tahna sopii pastan kanssa? Mmmm..

SIS.Deli + Café

Brunssille voisin antaa arvosanaksi 9-. Miinusta tulee kolkosta ja autiosta tilasta. Ruoka oli kyllä hyvää, sitä en voi kiistää. Brunssilla on hintaa 16 euroa per nuppi, ja siihen kuluu sapuskoiden lisäksi kahvi, tee ja mehuja. Emme muuten maistaneet myöskin tarjolla olleita jogurttia erilaisilla mysleillä, omenapuuroa emmekä kananmunia (kananmuna näkyy kyllä kuvissa, mutta emme jaksaneet syödä niitä).

Brunssin jälkeen suuntasimme WeeGeen eri näyttelyihin. Eniten meitä kiinnosti julistenäyttely, mutta hirmuisen kivaksi osoittautui myös Jaume Plensan Unelmien ympäröimänä -näyttely, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä sekä Helinä Rautavaaran museo, jossa oli mielenkiintoisia esineitä ympäri maailmaa. Ja toki museossa kiertelyn jälkeen kävin tarkasti läpi museokaupat!  Museokaupat ovat minusta kamalan ihania paikkoja, ja niissä törmää aina hirmuisen hauskoihin ja erikoisiin juttuihin. Tällä kertaa olisin halunnut kovasti ostaa yhden kirjan, mutta lompakkomme olivat vaatesäilytyksessä enkä jaksanut hakea rahaa. Eli en tainnut ihan tosissani sitä kirjaa kuitenkaan haluta..

juliste

Jaume Plensa

Jaume Plensa

Jaume Plensa

Kulttuurillisen iltapäivän jälkeen suuntasimme kotiin lepäämään ja lukemaan. Olihan tässä jo ihan tarpeeksi tapahtumia yhdelle lomapäivälle!

Piknik kahdelle Auroran puistossa

Tänään – tiistaina – alkoi minun kesäni! No miten niin? No siten niin!

auroran puisto

En ole vielä ennättänyt tehdä postausta uudesta pyörästäni, mutta sekin on kyllä jossain välissä tulossa. Olen polkenut nyt viikon verran pyörällä töihin, viimeksi tänään taitoin reilun 30 kilometrin pituisen työmatkan. Kotimatkan aikana poikkesin tänään myös salilla tekemässä erinäisiä käsilihasliikkeitä, sillä käsiä ei siellä pyörän selässä saa juurikaan treenattua. Kun lähdin salilta kotiin, tajusin, että ilma on ensimmäistä kertaa oikeasti lämmin. Tuuli ei tuntunut kylmältä, ja pitkähihainen paita teki mieli ottaa pois päältä. Poljinkin ennätysvauhdilla kotiin tuntien kesän lämpimän tuulen hiuksissani!

Kotiovelle päästyäni en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa, nälkä oli kasvanut ihan kamalaksi ja mua ihan totta heikotti aika paljon. Tästäkin syystä sisällä odottava yllätys sai hymyn leviämään ihan koko naamaan. Avattuani oven minulle nimittäin ilmoitettiin, että olemme lähdössä piknikille. Minun piti vain käydä suihkussa, vaihtaa hiettömät vaatteet päälle ja hypätä autoon. Suihkussa käynti kesti vain hetken, ja päälle kiskaisin ensimmäistä kertaa kesähaalarin ja ballerinat! Autoon noustessani takapenkillä möllötti muutaman viltin lisäksi piknikkori, sekä tietenkin karvainen harmaa kaveri. Ja sitten me lähdettiin..

Automatka ei kestänyt kauaa, ja auto parkkeerattiin lyhyen ajomatkan jälkeen Auroran puiston viereen. Kyseinen puisto kartanoineen oli minulle täysin tuntematon paikka. Onneksi herra Longfield kertoili kartanon historiaa samalla kun köpöttelimme kohti aurinkoista puistoa. Puiston laidalla sijaitsee Träskändan kartano, jonka tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Ehkä kartanon hienon hetki koettiin 16.9.1863, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin mm. kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”. Vessa on edelleen puiston reunalla, ja me naureskelimme sille kulkiessamme tämän hauskanmallisen ja -näköisen rakennuksen ohi.

auroran puisto

Vessan jälkeen jatkoimme matkaa vielä muutaman askeleen verran ennen kuin eteemme avautui upea Auroran puisto. En ymmärrä miten en ole tällaista paikkaa kotikulmiltani ennen löytänyt! Kameraan tarttui pari (lue: 97) kuvaa puistosta, katselkaa ja ihailkaa niitä hetki, tai skrollatkaa kovaa vauhtia alaspäin.

auroran puistoaauroran puistoauroran puistoauroran puistoauroran puisto

Piknikpaikaksi valikoitui nopeasti upea paikka ison puun juurella. Ajattelimme karvaisen kaverimme haluavan puun varjoon, mutta eihän harmaa neitimme mitään varjoa kaivannut – taisivat ruokien tuoksut kiinnostaa tällä(kin) kertaa enemmän.

auroran puistoauroran puisto

Saatuamme huovat levitettyä nurmikolle, alkoi herra Longfield kaivaa piknikkorin sisältöä esiin. Korin uumenista hän kaivoi vilttien päälle mustikkasmoothiet, leipää, kurkkua, tomaattia, vadelmia, pensasmustikoita, parmankinkkukierteitä, grillikylkeä sekä ÄssäMix-karkkeja. Tässä vaiheessa tiedustelin herralta, että mihin aikaan hän oli lähtenyt töistä, jotta oli saanut kaiken valmiiksi kello 17.00 mennessä – kuulemma kello 11.00. Hommat oli siis tehty tuttuun tapaan hitaasti mutta varmasti.

auroran puistoauroran puistoauroran puisto

Siellä me sitten syötiin ja nautittiin ihanan lämpimästä ja kiireettömästä arki-illasta! Piknikin aikana tunsin kesän alkaneeksi ja samalla tajusimme, että arki-iltaisin ennättää tehdä vaikka mitä. Miksi kaikki kivat menot pitää aina suunnitella viikonlopuiksi, kun arki-iltaisin tällaiset ekstrajutut tuntuvat vielä kivemmilta, varsinkin kun takana on tylsä työpäivä? Arki-iltoja täytyy ehdottomasti jatkossakin käyttää tehokkaammin!

Kun ruokakipot olivat tyhjentyneet, makoilimme vielä vilttien päällä hetken kuunnellen radiota. Ruokalevon jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut kokoon ja teimme vielä pienen lenkin puiston upeissa maisemissa ennen kuin suuntasimme takaisin autolle. Tästä se kesä sitten alkaa!

auroran puisto