Bouzas, Vigo Espanja

Elokuinen Espanjan matka startattiin Madridista, josta matkamme jatkui pieneen merenrantakaupunkiin Espanjan luoteisosassa. Tai no, pieneen ja pieneen, Vigo on Espanjan 14. suurin kaupunki ja Galician hallintoalueen suurin kaupunki. Mutta oli se Madridissa suhaamisen jälkeen varsin söpö ja pieni.

Bouzas_Vigo_Spain

Vietin Vigossa päivät pienen ihmeen kanssa kahdestaan, sillä herra Longfield oli Vigon lähellä olevassa kaupungissa töissä. Herra varoitteli minua etukäteen, että hänellä saattaa olla hurjan pitkiä työpäiviä, mutta toisin kävi. Joku firma oli vähän kämmännyt omat hommansa ennen herran visiittiä, joten asioita ei saatu eteenpäin ihan sellaista vauhtia mitä oltiin etukäteen suunniteltu. No tämähän passasi meille oikein mahtavasti! Herra tuli joka päivä noin viideltä hotellille, ja meillä oli sen jälkeen koko ilta aikaa tutkia Vigoa yhdessä.

Ehdimmekin koluta Vigoa ja sen lähimaastoa viikon aikana varsin kivasti. Eräänä iltana suuntasimme auton kohti Bouzasia.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Vaikka herra Longfield on käynyt Vigossa työmatkalla aiemminkin, ei hän ollut kuullut Bouzasista mitään. Bouzasista meille kertoi hotellimme respanainen kirjautuessamme hotelliin sisään. Respanainen puhui hieman auttavasti englantia, eikä löytänyt sopivaa sanaa Bouzasille, mutta kuvaili paikkaa sen verran vakuuttavasti, että päätimme piipahtaa siellä eräänä iltana.

Bouzas oli aina vuoteen 1904 itsenäinen alue, ja edelleen siellä asustelevat espanjalaiset sanovat ”menevänsä käymään Vigossa”, vaikka Bouzas on nykyään liitetty Vigon kaupunkiin. Bouzasin kuvataan olevan Vigon kalastuskaupunki, ja respanaisen mukaan sieltä löytyy hurjan hyviä mereneläviä tarjoilevia ravintoloita. Me emme harmiksemme omalla visiitillämme törmänneet yhteenkään ravintolaan (ainoastaan yhteen kahvilaan), mutta se saattoi johtui siitä, että suuntasimme Bouzasissa suoraan paikan promenadille, josta tämä Vigoon liitetty kaupunki on kaiketi kaikista tunnetuin.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Promenadi oli juuri se sana, jota hotellin respanainen ei keksinyt. Kävelykadun varrelta saattoi ihailla Ria de Vigoa (tönkkö suomennos olisi jotain tyyliin Vigon joensuu tai Vigon vuono). Hyytävän kylmässä vedessä (täällä ei paljon Golf-virrat lämpöä meriveteen tuo) uiskenteli ihan kaikenikäistä porukkaa, koiratkin hakivat pallojaan merestä onnesta sekaisin hyppien. Kyllä minäkin hyppäisin hyytävän kylmään veteen jos joutuisin elämään Espanjan auringon alla alituiseen. Meidän reissulla riitti se, että sain tuntea kuuman auringon iholla. Kuumuus ei vajaassa kahdessa viikossa alkanut vielä ärsyttää, vaan siitä ainoastaan nautti hieman kökön Suomen kesän jälkeen.

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Promenadin olivat tosiaan valloittaneet kaikensuuruiset kaveriporukat sekä perheet. Siellä lötköttivat sulassa sovussa yläosattomissa suvun nuoret timmit naiset sekä perheen mummelit. Välillä sai olla tarkkana mistä kuvia napsi, ettei niihin päätyisi liikaa paljasta pintaa. Puheensorina oli kova, ja omasta mielestäni espanjalaisten kiihkeitä keskusteluita on mahtava kuunnella. En niistä paljoakaan ymmärrä, mutta jotenkin niissä on fiilis niin mukaansatempaava, että melkein on pakko hidastaa askeleita ja laittaa korvat hörölle.

Bouzas sekä sen noin 3 kilometriä pitkä promenadi olivat vähän rönttöisessä kunnossa. Siistiä kyllä oli, mutta vähän sellaista rosoisen söpöä. Tykkäsin tosi paljon!

Bouzas_Vigo_SpainBouzas_Vigo_Spain

Ennen kaikkea tykkäsin merestä. Sen läheisyydessä, turkoosissa värissä, solisevassa äänessä sekä viileän makeassa tuoksussa on vain sitä jotain!

Köpöttelimme pieni ihme kantorepussa rantapromenadin päästä päähän. Tai niin me ainakin silloin luulimme. Katselin postausta kirjoittaessani paikkaa google mapsin kautta, ja huomasin, että muutama ranta meiltä jäi näkemättä. Ne olivat vähän jemmassa poukaman takana, emmekä tajunneet, että kävelytie olisi vielä jatkunut poukaman sekä vastaan tulleen autotien jälkeen. No, kyllä me ihan tarpeeksi nytkin köpöteltiin helteisenä iltana vauva repussa.

Bouzas_Vigo_Spain

Jos koskaan ikinä kukaan teistä Vigoon syystä tai toisesta eksyy, niin käykää ihmeessä talsimassa Bouzasin promenadilla. Se on kaunis paikka, eikä sinne ole Vigon pääkaduilta kuin vajaan 15 minuutin ajomatka.

Bouzas_Vigo_Spain

Pulpo a feira, Vigo Espanja

Moctopussy, Herra Longfield täällä.

Minä en oikein tykkää mustekalasta. Jos jossain on mustekalan palasia, niin se on vähän kun jäystäisi merivedessä lojunutta pyyhekumia kun niitä yrittää syödä. Tiedostan että on varmasti eri asia syödä Suomessa jotain huonosti valmistettuja säilykemustekalan rämmäleitä kun tuoretta merenelävää jossain missä niitä voi luonnossa tavata, mutta en oikein tykännyt Singaporessakaan kun siellä kerran söin semmosia pikkusia mustekaloja, vaikka ne oletettavasti oli melko tuoreita ja ihan taitavissa ravintolakokin käsissä valmistettu.

jules verne vigo

Siksi vähän epäröin aikoinaan, kun Espanjassa työmatkaillessani eräs kollega suositteli into piukalla että kun nyt kerran käyt viikonloppuna Santiago de Compostelassa, sun on pakko syödä siellä paikallista ruokaa nimeltä Pulpo a Feira. Eihän minulle ensiksi toki sanonut mitään että mikä se semmonen Pulppo Afero on, mutta kun kollega selvensi että se on paprikalla maustettua mustekalaa (ja selitti myös miten se sanotaan ja kirjoitetaan), vähän vaan nyökyttelin ja sanoin että jaaha, okei, hyvä vinkki joo, pitääpä kattoa sit joo. Meinasin että en kyllä syö mitään pyyhekumin palasia jotka on vaan jollain paprikalla turattu, kuulostaa ihan karseelta, ennemmin meen vaikka Mäkkäriin.

Mutta sitten kun siellä Santiago de Compostelassa olin aikani harhaillut ja etsiskelin ruokapaikkaa, mieleni muuttui koska se Pulpo a Feira luki niin monen ravintolan menussa. Päätin että kokeillaan nyt sitten hitto jos se kerran paikallista erikoisuutta on. Menin jonnekin ruokapaikkaan ja sanoin ”Pulppo De Farsto” kun tarjoilija kysyi mitä haluan, ja hetkellisen hämmästelyn jälkeen sohin ruokalistasta riviä jossa luki Pulppo På Biblioteket eli Pulpo á Feira (huomasitteko että tossa a-kirjaimen päällä on tommonen pilkku? Se on tärkeä juttu, kai.).

Pulpo a feira_vigo

Pöytään tuotiin eka leipää, ja sitä horin sisuksiini aika paljon siltä varalta että ne paprikaiset pyyhekumin palaset ei maistuisi. Olin myös tietämättäni tehnyt ison etikettivirheen, koska en pyytänyt ruokajuomaksi nuorta punaviiniä vaan oisinko jotain kokis lightia ja vettä siinä ryystänyt, jälkikäteen luin että varsinkaan vettä ei saisi mustekalan kanssa juoda, mutta turistit saa kaikenlaisia raakalaismaisia tapojaan anteeksi eikä minuakaan sinne ravintolan pöytään kivitetty vaikken osannutkaan käyttäytyä kuten normaalit ihmiset.

En onneksi ollut ehtinyt vielä kaikkia pöytään tuotuja leipiä syödä kun tarjoilija jo kiikutti eteeni ison puuvadillisen punavalkoisia möykkyjä, joiden päälle oli paprikamausteen lisäksi ripoteltu reippaasti suolaa ja oliiviöljyä. Siinä niitä pyyhekumin palasia nyt sitten oli, ja niitä oli vielä aika paljon. Joissain oli vielä imukupitkin jäljellä, mutta naama pokkana törkkäsin yhtä haarukalla, odotin hetken josko se alkaisi tappelemaan vastaan, ja kun klöntti pysyi hiljaa tungin sen suuhuni. Ja voi hitto, eihän se ollut mitään pyyhekumia nähnytkään! Se oli ihan sairaan hyvää, ihmettelin oikein että mikäköhän kumma kemiallinen reaktio syntyy kun pyyhekumia, paprikaa, suolaa ja oliiviöljyä sekottaa, jos siitä kerran näin erinomaista möhnää tulee. Horin koko lautasen tyytyväisenä tyhjäksi, imukuppipalatkin hävisi tosta vaan ja leivillä vielä pyyhin puuvadilta pois kaikki viimeisetkin mustekalamähnät.

Pulpo a feira_vigo

Nyt kun käytiin tuossa äskettäin Hulin ja pienen ihmeen kanssa Espanjassa ja Galician maakunnassa, hehkutin Hulillekin että sitten hei mennään kyllä syömään Pulppo Ahvestronista tai jotain sellasta, ei sitä tarvitse Santiago de Compostelaan asti mennä edes syömään koska sitä kyllä saa kaikkialta muualtakin Galiciasta. Pelkäsin, että olisin puhkirummuttanut koko ruoan siten että Hulilla on odotukset niin pilvissä ettei niihin päästä, mutta kun sitten viimein jossain Vigon kadunvarsiravintolassa löydettiin Bulbasaurus Aframframia niin kyllä Hulikin ihan vakuuttavasti sanoi sitä hyväksi, ja söikin melkein kaiken. Pari eniten imukuppista lonkeronpalaa siltä jäi syömättä, minä toki söin nekin sitten oman annokseni lisäksi ja meinasin vielä puraista palasen lautasestakin jos siihen vaikka olisi ehtinyt imeytyä vähän makua.

Pulpo a feira_vigo

Pulpo a Feira tai Polbo á Feira on tosiaan galicialainen perinneruoka, joka koostuu keitetystä mustekalasta joka leikataan saksilla mukavankokoisiksi paloiksi, ja sitten palojen päälle pirskotellaan suolaa, paprikaa ja oliiviöljyä. Ei sen kummempaa, mutta ei se mitään muuta kyllä tarvitsekaan. Mustekalan keittoprosessissa on kuulemma tärkeää, että mustekalaa ensin dippaillaan kiehuvaan veteen pääosasta kiinnipitäen, siten että sen lonkerot kipristyvät rullalle, ja sen jälkeen mustekala tungetaan kattilaan pää edellä. Mustekalan oikeanlaisen kypsyyden saavutus on tärkeää, jos se menee pieleen, niin sitten otus maistuu tosiaan pyyhekumeilta. Kuulemma 20 minuuttia pitää mustekalaa keitellä, ja sen jälkeen mustekalan pitää vielä antaa lojua vedessä toiset 20 minuuttia, pois lämmönlähteen päältä.

Pulpo a feira_vigo

Pulpo a Feira on perinteisesti tarjoiltu puuastioilta, ja Santiago de Compostelassa näin ainakin vielä toimittiin vaikka tapa onkin pikkuhiljaa jäämässä unholaan, puuastiat kun on vähän hankalia pitää puhtaina ja epäkulahtaneen näköisinä kovassa käytössä. Mustekalan kanssa on tapana tarjota keitettyjä perunaviipaleita ja leipää, me ei tosin saatu pottuviipaleita kummallakaan kerralla ja tultiin kyllä ilmankin hyvin toimeen.

Pulpo a Feira ja muut mustekalaruoat on olleet Espanjassa jännästi historiallisesti vähän enemmän sisämaan juttuja, koska mustekalaa tavattiin kuivattaa jolloin se säilyi pidempään ja sitä voitiin jollain hiton aasivankkureilla viedä sisämaahankin ilman että kaikki oli parin tunnin matkanteon jälkeen pilalla. Nykyään käytetään enemmän pakastemustekalaa kuin kuivattua tai edes tuoretta mustekalaa, koska pakastetun mustekalan käytössä on semmonen etu ettei mustekalaa tarvitse moukaroida ennen ruoanvalmistusta, toisin kuin tuoreen mustekalan kanssa. Melkoista käsittelyä joutuvat kyllä mustekalaraukat kärsimään, ei riitä että ne tapetaan vaan sitten pitää vielä ruumista piestä ja ennen armollista kattilaan tunkemista pitää sitä murjottua kalmoa vielä kotva dippaillakin sinne kiehuvaan veteen. Onneksi elukkaparat ainakin Euroopassa eivät ole enää käsittelyn alkaessa elossa, Aasiassa kuulemma joissain maissa näitä melko älykkääksi tiedettyjä otuksia leikellään paloiksi elävältäkin, koska on kuulemma kiva syödä lonkeronpalasia kun ne vielä viimeisiään vedelleen kiemurtelevat lautasella. Yök.

Pulpo a feira_vigo

Galiciasta voi vähän sieltä täältä löytää myös mustekalaan erikoistuneita polberias-nimellä kulkevia ravintoloita. Polberias on galiciaa ja tarkottaa kirjaimellisesti mustekalaravintolaa, ne on usein semmosia vähän rohjoisempia ja rentoja ruokapaikkoja, ei mitään kuuden Michelin-tähden valkopöytäliinapaikkoja. Semmoseen sitten vaan jos joskus alueelle eksytte, ja muistakaa lausua paprikamustekala oikein eli Polberos Por Favoreten tai muuten espanjalaiset orjuuttaa sinut ja koko kansasi, vie maasi ja luonnonvarasi ja pakottavat koko maanosan puhumaan espanjaa.

Pulpo a feira_vigo

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Olisi reissun toisen videopäiväkirjan aika! Tämäkään ei Madridin videon tapaan ole kovin kummoinen, mutta kunhan nyt saadaan terkut teille sinne.

Täällä Vigossa ollaan siis oltu pienen ihmeen kanssa ihan kahdestaan kaikki päivät, kun herra Longfield on ollut töissä. Mukavasti ollaan päästy liikkeelle, vaikka kyllä meidän perään on katseltu. Pieni ihme kun ei rattaissa(kaan) hereillä viihdy, jonka lisäksi nukahtamista ennen huudetaan aina kurkku suorana 5-15 minuuttia ja sekös on espanjalaisia mummeleita kiinnostanut.

Muutenkin meidän valkoinen viikinkipoika kiinnostaa täällä kovasti vanhempaa kansaa. Tosi moni mummeli ja pappa on tullut häntä moikkaamaan, lässyttämään hänelle, koskettelemaan ja jopa pussailemaan tuosta noin vaan! Eipä olla samaan Suomessa törmätty!

Suomalaiset voisivat ottaa espanjalaisista sen verran oppia, että voisimme alkaa olla hieman lapsirakkaampaa kansaa. Täällä lapset ovat mukana kaikkialla, ravintoloissa kuulee lasten mekastusta eikä meitä olla pahalla silmällä katsottu kertaakaan, vaikka voin taata, että meidän pojasta lähtee tosi komeat desibelit kun hän sille päälle sattuu. Pahaa silmää en ole myöskään saanut imettäessäni vauvaa – ja sitä olen tehnyt täysin julkisesti ties missä.

Herra Longfieldillä on huomenna viimeinen työpäivä ja lauantaina matkaamme takaisin Madridiin, josta lennämme takaisin kotiin sunnuntaina. Reissu on ollut ennen kaikkea antoisa ja opettavainen. On ollut ihana huomata, että pärjään vauvan kanssa hyvin myös reissussa ihan yksikseen. Yritän koota ajatuksia reissusta blogiin kunhan kotiudutaan, nyt nautitaan vielä loppuviikko ihanan lämpimistä keleistä ennen kuin palaamme Suomeen ottamaan syksyn vastaan.

Herra Longfield työmatkailee – Vigo, Espanja

Mola, Herra Longfield tässä. Kesäloma oli ja meni, ja kun se oli mennyt, olikin heti suorilta lähdettävä työreissulle. Tällä kertaa kohde oli ihan Euroopassa vain, nimittäin Espanjassa Vigon kaupungin lähettyvillä oli eräs paikka minne pääsin viikoksi elämää ihmettelemään.

vigo (5)

Espanjassa en ollut aiemmin työmatkalla käynytkään. Maa kyllä oli saatu jo ruksittua pois valtionkeruulistaltamme, Kanarian saarilla meinaan käytiin Hulin kanssa meidän ihka ekalla yhteisellä ulkomaanmatkallamme joskus vuonna miekka ja serpentiini, ja lisäksi Barcelonassakin ollaan joskus käyty lomaa viettämässä. Mulla on jotenkin ollut aina vähän nuiva suhtautuminen espanjalaisiin. En tiedä tuleeko se siitä, että Barcelonan matkalla mua alkoi pariin otteeseen ärsyttämään kun ihmiset ei osanneet jonottaa tai muuten vaan asiat ei toimineet, vai jostain historian tunnilta kun on kerrottu espanjalaisten touhuista löytöretkien aikaan. Jostain kohtalaisen turhasta kuitenkin on tämmönen pieni tympääntynyt asenne Espanjaa kohtaan pääkoppaani pesiytynyt. Kovin isosta asennevammasta ei kyllä ole kyse, koska olen kyennyt kuitenkin tykkäämään Espanjan maajoukkueen edesottamuksista jalkapallon saralla, ja lisäksi pystyn auliisti myöntämään että Espanjasta tulee yksi kovimmista TV-sarjoista koskaan – Serranon perhe. Diegon, Santin ja Fitin toilailuja pystyi oikein hyvin kattelemaan, yhtään ei harmittanut että hemmetin spaniardit, mitään ette osaa. No, ei se kolmikko kyllä oikeastaan mitään osannutkaan.

vigo (7)vigo (6)vigo (8)

Työmatka alkoi melko dramaattisesti, sillä kotipihalta taksiin astuttuani ei oltu keretty ajamaan kuin parisataa metriä, kun jo taksi ajoi liikenneympyrässä pyöräilevän pojan päälle. Mitään törmäyksessä ei onneksi käynyt, mitä nyt taksikuski puhalteli jonkun aikaa ja soimasi tuuppaisusta itseään sen jälkeen kun oli tarkistanut että pojalla oli kaikki OK eikä pyörällekään ollut käynyt mitään. Ja varmaan sitä poikaakin vähän nolotti kun kaverinsa edessä joutui tommoseen tilanteeseen, mutta naarmuitta kuitenkin selvittiin.

Kommellukset menomatkalla päättyivät onneksi siihen, lento Madridiin ja vaihto sieltä Vigoon menivät ihan normaalisti, ja hotellillekin löysin näpsäkästi. Vigo oli kaupunkina yksi viihdyttävimmistä paikoista missä oon näiden työjuttujen takia joutunut asumaan. Paikka sijaitsee merenrannalla, ja on ihan kunnon kokoinen kaupunki. Pääsin kerrankin turisteeraamaan ihan siinä kaupungissa missä asuin, hortoilin pitkin rantaa ja kapusin keskustasta löytyvälle mäennyppylälle ja siellä sijaitsevalle linnalle, josta avautui hienot näkymät kaupungin yli Atlantille sekä vuorille. Aamuisin mereltä tuli pariin otteeseen todella sankka sumu, jonka läpi oli jotenkin hieno ajella merenrantaa ja kukkuloiden rinteitä pitkin meneviä teitä.

vigo (2)vigo (3)

Myös työkohde sijaitsi normaalista poiketen meren rannalla, en oo aiemmin pystynyt töissä kattelemaan ikkunasta delfiinien pomppelehtimista, mutta nytpä semmonenkin tapaus kävi. Lisäksi oli metka katella, kuinka meri laskuveden aikana vetäytyi, ja veden alta paljastuneille hiekkasärkille pelmahti iso kasa porukkaa keräilemään simpukoita tai jotain. Siellä ne kyykki korien kanssa niinku meillä mummot mustikassa. Onkohan Espanjassa semmosta sanontaa, että mummot meni simpukkaan, mutta toinen ei mahtunutkaan?

Paikallisturisteerauksen lisäksi yksi ilta pääsin niin aikaisin töistä, että ajelin Portugaliin, koska se oli aika vieressä, ja siellä en ollut vielä aiemmin käynyt. Katoin kartasta vaan jonkun kaupungin, mikä oli ihan siinä Espanjan ja Portugalin rajan takana – Valenca oli sen paikan nimi – ja ajoin sinne. Aattelin että käyn vähän syömässä ja etsimässä josko paikassa ois jotain näkemisen arvoista.

Mutta siellä Valencassapa olikin aika messevä linna! Linnat on kivoja, monessa semmosessa oon aina matkoillani käynyt jos moisia vastaan tulee, joten toki menin sitten Valencankin linnaan. Vähän jännitti körötellä sinne sisälle vuokra-autolla, koska tie kulki linnan muurit puhkovien hemmetin kapeiden porttien läpi. Niistä aukoista mahtui yksi auto just ja just kerrallaan, porttien molemmilla puolilla oli liikennevalot ohjailemassa ettei jotkut yrittäneet samaan aikaan porttien molemmilta puolilta tulla, muuten ois tuloksena ollut nokkakolari. Linnan sisällä ajoin auton jonnekin kentälle parkkiin, ja haahuilin Valencassa aikani. Siellä linnanmuurien keskellä oli kapeilla kaduilla kaikenlaista kojua ja kauppaa, joissa lähinnä myytiin jotain rihkamaa, mutta portviiniä sieltä kävin semmosesta hauskannäköisestä viinikaupasta ostamassa, koska se myyjä jotain tuli niitä portviinejä siinä sormella tökkimään ja kovasti melttosi niistä. Aattelin että ovatkohan ne sitten Portugalista, kun nimessä on port, ja ostin pari pulloa vähän niinku tuliaisiksi. Hulille muuten ostin kanssa Valencasta tuliaisen, semmosen jostain ihme nahkasta tehdyn laukun, siitä tehtyjä tavaroita yksi kauppa oli väärällään, ja aattelin että sieltä pitää joku juttu Hulille ottaa. Ilmeisesti se laukku ei ollut kovin onnistunut valinta, koska laukku päätyi suoraa päätä kirppistavaroihin. Viesti itselle: älä osta Hulille ikinä mitään omin päin, ostat kuitenkin väärin ja hukkaan menee rahat. No, laukku päätyi lopulta Hulin äidille, joten ei se ihan hukkaan mennyt.

vigo (11)vigo (1)vigo (10)

Tuli sitä espanjalaistakin meininkiä Vigossa vastaan, niin hyvässä kuin pahassa. Kerran jäin hotellin parkkihalliin jumiin, kun puomi ei auennut, ja melkein puoli tuntia kesti ennen kun löysin jonkun joka jaksoi lähteä asiaa kanssani selvittämään ja pääsin hallista pakoon. Hotellissa, missä yövyin, myös oli jostain syystä vain yksi silityssetti. Sitä kyselin viikon aikana varmaan kuusi kertaa, mutta se oli aina lainassa jollain muulla hotellivieraalla. Semmoset ei kauheesti luulis maksavan, jos vaikka toisen laudan ja raudan varalle hommaisi. No, en sitten ryppysissä kauluspaidoissa mennyt siellä, onneksi oli t-paitojakin sen verran että niillä selvisi.

Mutta olihan niissä paikallisissa kyllä jotenkin aika hellyyttävääkin sakkia. Tuli ihan Serranon perhe –fibat välillä, kun töissä joku nainen kävi välillä vähän itkemässä toimistossaan, tai äijä tuli ruokatunnilta ihan viinalta haisten, tai kun jollekin jutellessa se toinen tulee ihan kiinni ja kauheen tomerana selittää jotain ihan tavallista asiaa käsiä heilutellen ja voluumit korkealla. Sellasella intensiteetillä välillä juteltiin jostain yhdentekevistä numeroista että jos niiden kanssa joku menisi väärin, maailma tuhoutuisi. Hauska, joskin mun mielestä epäkäytännöllinen, oli myös sellanen tapa, että työkohteessa ihmiset liikkui aina työunivormuissa ja –varusteissa, mutta kun lähdettiin syömään, kaikki vaihtoi siviilivaatteet päälle. Ruokalaan ei saanut ees mennä jos ei ollut siviilivaatteet niskassa. Sit siellä pitkin toimistoja jampat hillui kalsareissaan kun ruoka-aika lähestyi. Naispuoliset henkilöt harmillisesti vaihtoi vaatteensa jossain muualla kun keskellä käytäviä.

vigo_c_matka_.jpg

Kaiken kaikkiaan Vigon matka sujui oikein hyvin, ja sai kyllä itseni loiventamaan nuivaa asennettani espanjalaisia kohtaan. Ei kai se oo niin justiinsa jos on silitysraudat vähän hukassa ja parkkihallista ei pääse pois. T-paidassa on mukavampi mennä, ja kaikki siellä parkkihallissakin vietetty aika oli kuitenkin pois töistä. Liikennekin sujuu siellä selvästi paljon paremmin kuin Suomessa – kertaakaan ei Espanjassa taksikuski ajanut polkupyöräilevän ihmisen päälle.

vigo (9)