Taaperon iloiset hetket Espanjassa

Olipahan onnistunut reissu!

taaperon kanssa matkustus

Jännitin niin kovin ennen matkaa lentoja, mutta ihan turhaahan se oli. Lennot sujuivat Madridiin sekä sieltä Vigoon varsin mallikkaasti. Virikkeitä kyllä piti olla ja touhua riitti, mutta taaperon korvat eivät kipeytyneet ja vasta tulomatkalla pieni ihme sai pienen väsykiukkukohtauksen ennen kuin nukahti syliini.

Onhan se hieman erilaista matkustaa vilkkaan taaperon kanssa, mutta siitäkin selviää kun varustautuu lennoille hyvin ja ainakin yrittää astella koneeseen astetta rennommalla fiiliksellä.

taaperon kanssa matkustus

Vaikka pieni ihme ei näistä ensimmäisten vuosien matkoistaan tule isona mitään muistamaan, uskon silti vahvasti, että kaikki kokemukset, uudet ärsykkeet aisteille sekä sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin auttavat pientä poikaa kasvamaan aikanaan vahvemmaksi, varmemmaksi sekä itsenäisemmäksi pojaksi, mieheksi, isäksi, vaariksi jne.

taaperon kanssa matkustus

Ilman että mietin reissua ja sen tapahtumia mitenkään erityisen tarkasti, päätin koota tähän postaukseen spontaanisti reissun sellaiset hetket, joissa koin pienen ihmeen aistivan sekä kokevan jotain uutta. Jotain sellaista mitä emme välttämättä pystyisi hänelle kotioloissa tarjoamaan. Ei nämä asiat yhtään sen kummempia ole kokea Suomessa tai Espanjassa tai missä vain, mutta nämä nyt olivat meidän taaperolle matkan aikana eteen tulleita uusia juttuja ja niiden aikana pystyin itse aistimaan, että lapsi on onnellinen kaiken uuden ja ihmeellisen edessä.

taaperon kanssa matkustus

Lentokentän omituiset kulkuvälineet

Lentokentän suurista ikkunoista pieni ihme pystyi tarkkailemaan vaikka minkämoisia kulkuvälineitä. Suurien lentokoneiden lisäksi ihastuneita kiljahduksia sekä ärähtelyjä aiheuttivat trukit, lentokenttäbussit, kiitorata-alueella hurjastelevat autot, matkalaukkuautot sekä omituiset kulkuvälineet, jotka kuljettivat mukanaan portaita, joilla pääsee lentokoneista ulos. Pojat on poikia, ei siitä mihinkään pääse.

Pallomeri

Madridin lentokentällä on tosi iso leikkialue lapsien käyttöön. Samaisella alueella on myös pimeä huone täynnä pinnasänkyjä sekä isot pesutilat lapsille. Viime elokuun reissulla oleilimme samassa tilassa mutta vain siellä pimeässä huoneessa, pääsin sinne imettämään pientä ihmettä kaikessa rauhassa. Nyt kun pienestä vauvasta on kasvanut taapero, pääsimme testaamaan myös leikkialueen. Leikkialueen suurin hitti oli isohko ja yllättävän syvä pallomeri, jonne uppouduimme lopulta koko perheen voimin.

Pulut sekä lokit

Madridissa, Vigossa, Pontevedrassa, Santiago de Compostelassa sekä Portugalin puolella Caminhan kaupungissa oli paljon puluja sekä lokkeja. Kaupunkien aukioilla parveili erityisen paljon puluja, ja jestas kun niitä oli mukava jahdata. Pieni ihme jaksoi juosta lintujen perässä tosi pitkiä aikoja. Ähinä vaan kuului kun taapero mennä metkotti pulujen perässä sormi tiukasti uusia tuttavuuksia osoitellen. Harmittavasti poika ei yhtään lintua ennättänyt kiinni saada.

Lokkeja katseltiin enemmän matkarattaiden kyydistä. Mummu heitteli muutamalle lokille leipääkin ja se vasta kummallista olikin. Me aikuiset matkittiin lokkien ääntä sekä siipien heilutusta pitkin koko reissua. Se jaksoi hymyilyttää sekä naurattaa poikaa koko matkan ajan.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Aamupalan jälkeiset jaloitteluhetket

Viikonloppuja lukuunottamatta kävimme syömässä aamupalaa äitini sekä pojan kanssa. Herra Longfield lähti töihin sen verran aikaisin, ettemme olisi millään ehtineet työpäivisin hänen kanssaan aamupalalle. Meille tuli äitini kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tavaksi mennä nauttimaan viimeinen kahvikuppi hedelmäpalojen kera hotellin kattoterassille. Kattoterassi oli kompakti ja ennen kaikkea suljettu tila, joten taapero saattoi juoksennella siellä ihan vapaasti. Tepasteluhetket venyivät usein melkein tunnin mittaisiksi. Suunnittelimme päivän ohjelmaa, nautimme aamupäivän auringosta ja annoimme pienen ihmeen kuluttaa energiaa ennen kuin törkkäisimme hänet matkarattaisiin istumaan.

Kattoterassilla pieni ihme tepasteli varsin onnellisena. Terassilla oli lämmin, sieltä saattoi ihmetellä lokkeja, pöllökoristetta sekä palmuja ja muutamia koristekasveja. Niin ja kiipeillä löhönurkkauksen sohvilla. Jaloitteluhetken jälkeen pieni mies jaksoi istua kiltisti matkarattaissa vaikka kuinka kauan ennen seuraavaa tepasteluhetkeä.

Eläintarha

Vigon eläintarha oli ihastuttava! Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessakin hieman myöhemmin. Eläintarhassa poika oli niin hyvillään useita kertoja. Isot kalat tiikeriaitauksen altaassa olivat t o d e l l a jännittäviä – niille ähistiin aivan villinä. Me aikuiset yritimme näyttää pojalle kahta komeaa tiikeriä, mutta ei – kalat olivat paljon mielenkiintoisempia.

Ihan kunnon räkätysnaurut saatiin aikaan lampaiden aitauksen luona. Syötimme lampaille ruohoa, kun paikalle saapui kaksi isoa pässiä, jotka puskivat komeilla sarvillaan pienemmät lampaat sivuun ruohoapajilta. Tämäkös se vasta pientä ihmettä nauratti! Aina kun jompikumpi pässeistä puski sarvillaan toisia lampaita tai kopautti päällään aitaa, poika räkätti innoissaan.

Laamat olivat pojasta myös varsin lystikkäitä, niiden hassuille naamoille jaksettiin kikattaa pitkään.

taaperon kanssa matkustus

Uimarantojen hiekka

Ollaan mietitty jo tovi kannattaako meidän hommata jo täksi kesäksi pihaan hiekkalaatikko. Reissun jälkeen päätös on selvä, hiekkalaatikko on saatava. Ei sitä voi näin aikuisena käsittää miten upeaa hiekka voi pienestä lapsesta olla. Sitä kaavittiin, heiteltiin, viskottiin, syötiin, laitettiin ämpäriin sekä lippalakkiin, kauhottiin kaksin käsin housut ja taskut täyteen. Ja kun oli pakko lopettaa ja jatkaa matkaa eteenpäin, tuli raivokiukut.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Simpukat

Simpukoita pieni ihme ei ollut ennen nähnyt. Hän oli aivan ihmeissään kun Ciesin saarilla niitä rannalta löysimme. Voi sitä kulmien kohottelua kun poika tutki vaaleanpunaista simpukkaa täysin haltioituneena. Tuo simpukka (sekä pari muuta) oli pakko pakata matkamuistoksi kotiin.

Erilaiset kävelyalustat

Oli hauska seurata kuinka innoissaan poika oli kävellessään erilaisilla alustoilla. Pehmeässä rantahiekassa hän ei oikein ensin osannut edes askeleita ottaa kunnes tajusi jujun. Sitten oli pehmeä nurmikko sekä puinen terassi, josta pieni ihme oli hiekan jälkeen eniten innoissaan. Vigon satama-alue on lähes kokonaan puisen boardwalkin reunustama. Osa laudoista oli hieman irrallaan, lautojen välistä kasvoi pieniä kukkia ja jotkut nauloista törrötti vähän koholla. Onhan siinä lapselle jo aika paljon tutkittavaa. Varsin hassua oli katsella kun poika oikein tamppasi lautoja jalkojensa alle tuntien varmasti miten laudat vähän joustivat.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Koirat

Horatio on pienelle ihmeelle niin tärkeä otus. Reissussa jokainen koira sai osakseen hymyn, sormella osoittamisen sekä söpön äännähdyksen. Se oli söpöä.

Keinut

Keinuissa ollaan kiikuttu Suomessakin, mutta silti kipusimme jokaisen leikkipuiston keinuun joka vain vastaan tuli. Mentiin myös yhdessä hämähäkkikeinuun kiikkumaan. Komeimmat maisemat olivat Bouzasissa, jossa keinuista sai ihailla täydellistä maisemaa merelle. Maisemista ei pieni ihme toki tajunnut mitään, mutta me aikuiset kyllä tajuttiin!

taaperon kanssa matkustus

Kiipeäminen

Tämä uusi taito opittiin reissulla. Pieni ihme oppi kiipeämään ihan itse portaalle. Alastuloa pitää treenata vielä joku tovi kotona, mutta kyllä oli ylpeä ja muikea poika kun pääsi ”suorin jaloin” kapuamaan esim. kiviportaiden päälle. Todella söpöä seurattavaa oli toisen ähellys ja reisitreeni! Ja totisesti se onnistumisen riemu oli meistä kaikista ihan käsin kosketeltavaa.

taaperon kanssa matkustus

Uiminen

Uiminenkaan ei ole meidän taaperolle uusi juttu. Olemme käyneet viime kesästä asti vauvauinnissa, ja pieni ihme nauttii uimisesta kovasti. Porealtaissa emme olleet ennen päässeet käymään, mutta nyt on sekin testattu! Porealtaat olivatkin tosi kiva juttu, pieni ihme pääsi jopa vähän kävelemään niissä ilman, että pidän hänestä koko ajan kiinni. Kyllä oli muikea poika allasalueella! Huomiotakin hän herätti varsin paljon ylisöpössä punaisessa Muumi-uikkarissaan. Jestas mikä söpöläinen!

taaperon kanssa matkustus

Meri

Meren aaltoja poika katseli tarkkaan. Hän osoitti merta tiukasti ja katsoi minuun käskien ”anna, anna, anna”. Hän olisi halunnut päästä mereen laiturilta. Mutta eihän se toki passannut, vaan piti odottaa retkipäivää Cies-saarille. Kun meri sitten oli ihan siinä varpaiden edessä, otti poika reippaasti askeleen kohti tuntematonta ja sitten kylmä Atlantin valtameri osui jalkoihin. Naama vääntyi ihan nurinkurin, mutta itkua ei tullut. Mutta se riitti, talviturkkia vaippahousu ei sentään heittänyt Cies-saaren kauniilla rannalla. Ciesin saarista on tulossa blogiin myös oma postaus jossain välissä.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Autot, bussit, rekat, moottoripyörät sekä skootterit

Pojat. Kaikki nämä hökötykset olivat vain niin siistejä. Erityisesti bussit sekä motskarit ovat tällä hetkellä tosi kova juttu.

Puut sekä palmut

Pieni ihme osaa neljä sanaa: äiti, isi, anna ja puu. Hän myös ymmärtää näiden sanojen merkityksen ja osoitteli innoissaan useita puita kun reissasimme rattailla siellä täällä. Matkarattaiden uumenista kuului pitkin päivää ”puu, puu, puu, puu” samalla kun sormi viittoili palmuihin sekä muihin puihin joita vastaan tuli.

taaperon kanssa matkustus

Lepertelevät espanjalaiset, aasialaiset ja kaikki muutkin

Viime elokuussa pellavapäinen viisikuukautinen sai Vigossa osakseen valtavasti huomiota. Ja niin sai edelleen. Pojan kiharoita hiuksia, suuria sinisiä silmiä sekä veikeää hymyä kehuttiin päivittäin, ja lentokoneessa eräs aasialainen nainen toi pienen ihmeen toljotteluista ja temppuiluista ihastuneena pojalle origamilinnun. Mutta kyllä osaa pieni ihmekin nykyään lirkutella ihmisille takaisin – vieno hymy, silkosilmät sekä vastustamattoman kauniit silmät kertoivat meille vanhemmille, että poika oli tosiaan haltioissaan saamastaan huomiosta. Toisinaan hän jopa vilkutteli tuntemattomille omatoimisesti ja oli kovasti mielissään kun hänelle vilkutettiin takaisin. Reippaasti hän myös taapersi muutamien nuorten naisten luokse, nosti heidän hameenhelmaa ylös ja lähti pois. Että näin!

taaperon kanssa matkustus

Oletko sinä huomannut pienissä matkakumppaneissa jotain hassuja ilon- sekä onnenhetkiä? Sellaisia joista ei välttämättä enää isona osaa niin isoa iloa ottaa irti?

Vauvavuoden positiiviset

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.
– Wahlgren

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että olen kertonut meidän vauvavuodesta rehellisesti ja ärräpäitä säästelemättä. Haluan tässä kohden kiittää myös teitä. Olen saanut kasan kauniita tsemppiviestejä sekä ihan konkreettista apua meidän ongelmiin blogin avulla. Kireistä huuli- taikka kielijänteistä en ollut esimerkiksi koskaan kuullut mitään, kunnes sain eräältä teistä pitkän sähköpostin jossa kyseltiin että olemmeko selvittäneet voisiko pienen ihmeen itkuisuuden yksi syy olla kireät jänteet suussa. Ja kuinkas kävikään? Pian tämän viestin jälkeen istuimme Töölön Mehiläisessä odottamassa aikaa kieli- sekä huulijänteiden operoimiseen.

Ihan sydämeni pohjasta haluan kiittää teitä kaikkia, että olette roikkuneet mukanamme koko vauvavuoden. Lähettäneet niitä kauniita viestejänne, kommentoineet blogiin sekä jakaneet omia vinkkejä ihan kaikkeen vauvoissa liittyvissä asioissa. Kaunis kiitos teille ihanaiset! ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Meillä menee tällä hetkellä todella hyvin. Pieni ihme on tomera, vauhdikas sekä reipas taapero, joka nukkuu, syö sekä touhuaa kuten taaperoiden kuuluu touhuta. Tästä eteenpäin blogissakin saadaan varmasti lukea positiivisempia juttuja lapsiperhearjesta – ainakin siihen ensimmäiseen uhmaikään asti, heh!

Vaikka vauvavuosi oli rankka, mahtui siihen toki tosi paljon myös positiivisia asioita, hetkiä joita emme vaihtaisi mistään hinnasta pois. Näitä hetkiä ja asioita olen listannut tähän postaukseen. Postausta kuvittaa upeat Linnolahti Photographyn nappaamat yksivuotiskuvat pienestä ihmeestä. Sydän pakahtuu kun näitä kuvia selaa. ♥ Elina Linnolahti nappasi kuvia muuten aikanaan myös 6 päivää vanhasta pienestä ihmeestä, jutun vastasyntyneen valokuvauksesta voi käydä lukemassa täältä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Synnytys

Synnytys oli upea kokemus. Miten voikaan 16 tunnissa kokea niin paljon varmuutta ja epävarmuutta samaan aikaan. Kasvaa alle vuorokaudessa äidiksi, isäksi ja perheeksi. Saada käsiin maailman arvokkain asia.

Sylipäikkärit

Heittämällä parasta koko vauvavuodessa! Ihan parhaita huilimishetkiä pienen vauvan kanssa. Rinnalle taikka syliin nukahtava vauva on vain jotain niin täydellistä. Siinä yhdistyy lapsi vanhemman kanssa valtavan kauniilla tavalla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ryömimään lähteminen

Yhtään en enää muista minkä ikäinen pieni ihme oli kun ryömimisen tajusi. Kovasti sitä yritettiin jo tuossa 4 kuukauden jälkeen, mutta vauhtiin päästiin vähän myöhemmin. Istuskelin olohuoneen lattialla, ja pieni ihme möllötti vatsallaan lattialla ilmaa takajaloillaan potkien. Olin jostain syystä tuonut olohuoneen matolle ison muovialustan miettien minne sen laittaisin jemmaan. Pieni ihme sattui olemaan muovin päällä, ja varmaan liukas alusta sai pikkuisen tajuamaan mitä niillä käsillä pitää tehdä, jotta pääsee eteenpäin. Siinä muovialustan päällä pieni poika ryömi värikkäässä raidallisessa bodyssaan ensimmäiset sentit. Satuin saamaan ihan ensimmäiset sentit jopa videolle. Tekniikka kehittyi nopeasti, ja pian pieni pötkylä meni varsin näppärästi pitkin lattioita vuorovedoin ryömien. Se oli söpöä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ensiaskeleet

Ryömimisen jälkeen alettiin myös jossain kohtaa kontata, mutta sitä merkkipaalua en suuremmin muista. Mutta ensiaskeleita en unohda koskaan! Pieni ihme lähti kävelemään 4 päivää ennen 11 kuukauden ikää. Mielestämme meno on ollut alusta asti varsin vakaata, ja pahimmilta kaatumisilta on vältytty. Mikään täysin aivoton menijä pieni ihme ei ole ollut, vaikka vauhtia on riittänyt.

Mutta ne ensiaskeleet. Millä vimmalla niitä harjoiteltiin. En ikinä unohda niitä hetkiä pienen ihmeen huoneessa, kun istuimme herra Longfieldin kanssa metrin päässä toisistamme ja pieni ihme vaan otti niin rohkeasti ensin yhden askeleen ja heittäytyi sen jälkeen meistä toisen syliin ja sitten taas toiseen suuntaan. Pian askeleita saatiin otettua kaksi, sitten kolme ja siitä se sitten lähti! Naurettiin kaikki ihan kippurassa. Upeita hetkiä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Leppäkertut

On niin söpöä kun pieni ihme etsii kaikista kirjoistaan leppäkerttuja. Ja mikä ilo ja onni kun hän leppäkertun kirjojen sivuilta löytää (oletteko muuten huomanneet, että leppäkerttuja on ihan jokaisessa lastenkirjassa?). Yhdessä kirjassa leppäkerttu on piilotettu jokaiselle sivulle, ja joka päivä tätä kirjaa selataan suurella vimmalla, joka sivulta vauhdilla osoitetaan leppäkerttua ja sen jälkeen sivu vaihtuu nopeasti toiseen ja uuden leppäkertun metsästys alkaa. Tämän kyseisen kirjan leppäkertut pieni ihme osaa jo ulkoa, joten kirjanen selataan nykyään läpi noin 15 sekunnissa sivujen vaan vaihtuessa ja pienen sormen osoittaessa jokaisen aukeaman leppäkerttua erikseen.

Vastaanottokomitea kotiin tullessa

Heti kun pieni ihme lähti liikkeelle, alkoi hän valua ovelle kun isä taikka äiti saapui kotiin. Parhaimmalta pojan vastaanottokomitea on tuntunut sen jälkeen kun palasin töihin. Sitä ihan oikeasti juoksee kotiovelle, että pääsee näkemään iloisen hymyn ja syliin kurottavat kädet, sekä kuulemaan kauneimman sanan ”äiti”.. Se on maailman välittömintä sekä aidointa rakkautta – molemminpuolista sellaista.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hiusten silittely

Tarkemmin sanottuna äidin hiusten silittely. Mun hiukset ja niiden harominen sekä silittely rauhoittaa pientä ihmettä suuresti. Hän saa niiden avulla unen päästä uudestaan kiinni ja rauhoittuu päikkäreille kuin itsestään jos vaan saa upottaa pienet kätensä äitinsä hiuksiin. Kuinka suloista!

Ylpeä onnistumisista

On mahtavaa, kun pieni ihme onnistuu jossain ja ymmärtää itsekin, että nyt tuli tehtyä jotain hienoa! Onnistumisen päätteeksi poika hymyilee ja hihkaisee niin onnellisena, ettei siinä voi kuin onnitella pikkuista. Näkisitte miten onnellinen hän on esimerkiksi silloin kun saa kasattua puupalikoita päällekkäin, tai onnistuu löytämään aiemmin mainitun leppäkertun kirjojen sivuilta, tai löytää isän tai äidin navan, Horation nenän taikka onnistuu laittamaan pesukoneen päälle äidin pyynnöstä ihan itse. Voi sitä riemua ja onnea!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Tiukka sormella osoittelu

Sormella osoittelu nauratti meitä tosi usein – ja naurattaa edelleen. Tomera ja tiukka etusormi on mahtava! Pieni ihme alkoi osoitella ensin ruokapöydän päällä olevaa lamppua, hän oppi lamppu-sanan merkityksen joulukuussa ja sillä brassailimme mammakahveilla ja muissa riennoissa. Lisäksi saimme huijattua pienen ihmeen suuhun monen monta puurolusikkaa kun iltapalalla kysyttiin kymmeniä kertoja ”missä lamppu”, ”missa Horatio” ja ”missä takka”. Aina pieni ihme osasi vastauksen ja osoitti kysymäämme kohdetta varsin tömäkästi söpöllä etusormellaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Urahtelu

Teidän pitäisi kuulla mikä urahtelija meillä on kotona. Siis niin mahtava ääni! Emme ole ihan varmoja onko murahtelun takana Horatio vai mistä ihmeestä pieni ihme on oppinut murisemaan niin hurjasti. Kaikki uudet ja ihmeelliset jutut osoitetaan aina ensin tiukasti sormella, ja sitten liikettä säestetään valtavan kovalla urahtelulla. Tästä pitää nauttia nyt, sillä jossakin välissä ihan oikeat sanat tulevat korvaamaan murahtelun.

Tanssimuuvsit

Voi tämä saa mut nauramaan vaikka vain kirjoitan tästä! Meillä tanssiminen on yleensä sellaista söpöä tepsuttelua sekä ympyrää kävelemistä. Jos radio pauhaa ihan naaman edessä ja pieni ihme pitää pöydän reunasta kiinni, niin silloin heiluu koko kroppa. Aivan ylisöpöä. Tanssitaan olohuoneessa koko perhe yhdessä tosi usein, ja sekös vasta hauskaa onkin kun voi yrittää matkia äidin ja isän hassuja liikkeitä – tai ainakin alkaa käkättää niille!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nukahtaminen omaan sänkyyn

Tämä oli kahdeksan kuukauden unitaistelujen jälkeen parasta maailmassa! Jokainen vanhempi, jolla on ollut vauvan kanssa univaikeuksia ja saa lapsen lopulta nukahtamaan omaan sänkyyn ilman huutoa, voi varmasti yhtyä tähän.

”Äiti” ja ”Isi”

Pienen ihmeen ensimmäiset sanat. Ensin niitä hoilotettiin putkessa ”äitiisiäitiisiäitiisi”, sen jälkeen yritettiin pelkkää äitiä, mutta se oli sen verran vaikea, että ”isi” sanottiin selkeästi ensin 7.12.2017. Seuraavana päivänä suusta putkahti puhdas ”äiti”.

Tällä hetkellä sanavarasto on neljän sanan mittainen, äidin ja isän rinnalle on tulleet sanat ”anna” ja ”puu”. Horatiota yritetään myös sanoa päivittäin, mutta onhan se ihan mahdottoman vaikea ja pitkä sana, vielä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Vaunulenkit

Luonto on ollut meille tosi tärkeä elementti ja osa arkea niin kauan kuin muistan. Kävelin viime kesänä pururadoilla aivan hurjasti, onnea on valtavat lenkkimaastot takapihalla. Muistan elävästi parin tunnin vaunulenkit viime keväänä ja kesänä mammakavereiden kanssa. Huolet, itkuisuus ja kaikki muukin saatiin unohdettua hetkeksi metsän siimeksessä. Lämmin aurinkokin yllätti viime kesänä jokusen kerran ja siivitti askellusta vieläkin enemmän. Ulkoilman vaikutusta omaan hyvinvointiin ei pidä koskaan väheksyä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hippaleikit

Herra Longfield muisti hippaleikit. Hänestä ne ovat tosi hauskoja. Pieni ihme pitää minua turvakeskuksena, ja juoksee luokseni naama hassussa virneessä samalla kun isä ottaa häntä kiinni. Ennen kuin pieni ihme osasi kävellä ilman tukea, hän juoksi syliini sohvan reunoja pitkin. Leikkiä jatkettiin vaikka kuinka kauan, ja riemukas nauru täytti hippaleikkien aikana vihreän Vihervaaran. Parasta!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Espanjan matka

Viime elokuun matkan aikaan pieni ihme oli 5 kuukautta vanha. Jännitimme matkaa todella paljon, ja vaikka vietin päivät yksin pikkuisessa Vigon kaupungissa hyvin huonosti vaunuissa viihtyvän vauvan kanssa, loi matka uskoa tulevaan ja siihen, että pääsemme kyllä jatkamaan reissailua koko perheen voimin myös vauvan syntymän jälkeen. Miten ihanaa on antaa lapselle muistoja, kokemuksia sekä ymmärrystä maailmasta matkailun avulla. Meillä on suuri haave päästä matkustelemaan perheenä mahdollisimman paljon. Eikä sen tarvitse olla edes mikään haave, sen kuin vain lähdetään reippaasti ja rohkeasti reissuun! Nythän sen pitäisi olla iisiä kun kaikki ongelmat on selätetty ja matkalla ei tarvitse pelätä jatkuvasti milloin kivuliaat itkukohtaukset alkavat.

Hiljaiset automatkat

Voi nämä ovat niin luksusta! Olemme vasta alkaneet harjoitella sitä että pieni ihme on takapenkillä yksin. Automatkat olivat niin hurjia vauvavuotena, ettei tullut edes mieleen jättää huutavaa vauvaa yksin takapenkille – siellä tehtiin ihan kaikki sen eteen, että toisella olisi edes hetki parempi olla. Mutta tosiaan nyt matkat menevät jo niin paljon paremmin!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Muistot

Tärkeimpänä kaikista ovat nämä sekä lukuisat muut muistot. Niitä on saatu tallennettua omaan sekä tietokoneen muistiin valokuvien ja videoiden avulla vaikka kuinka. Muistojen avulla näihin hellyyttäviin hetkiin voi palata vuosien saatossa vielä useita satoja kertoja.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Minulle sanottiin vauvavuoden aikana usein, että rankat jaksot unohtuvat nopeasti, ja mieli täyttyy kaikella sillä ihanalla mitä pieni ihme toi mukanaan. Tätä oli vaikea uskoa, mutta nyt kun touhuamme valloittavan taaperomme kanssa, minun on pakko yhtyä tähän. Olen niin onnellinen sekä rakastunut pieneen poikaamme, etten aidosti enää muista miltä ne viikot yksin koliikkisen vauvan kanssa tuntuivat. Miltä tuntui nukuttaa viikko (eiku kuukausi) toisensa jälkeen tunteja itkevää vauvaa, miltä tuntui kun tunsi itsensä täysin hyödyttömäksi kun ei voinut auttaa vauvan oloa, miltä tuntui kun apua ei ollut oikein saatavilla ja oma pää alkoi hajota..

Ikävät muistot ovat totisesti kadonneet! Mitä kaikkea me saamme vielä pojan kanssa kokea, sitä ei malttaisi edes odottaa.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Katsellessani vastasyntyneen pienen ihmeen valokuvia, hymyilen. Miten kauniisti Linnolahti Photography sai ikuistettua pienen käärömme. Samalla hymyilen sille miten paniikissa olimme kuvaussessiossa. Meidän pieni perhe, vanhemmat päästään aivan sekaisin vastasyntyneen kanssa ja vauva niin autuaan tietämätön kaikesta häsästä mitä me vanhemmat hänen ympärillään häsäsimme. Kuvat ovat rauhoittavia, ja pieni vauva näyttää niissä valtavan kauniilta – täydelliseltä. Miten upeita muistoja vuoden takaiset kuvat saivatkaan aikaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ja sitten nämä uunituoreet yksivuotiaan kuvat, jälleen taitavan Elina Linnolahden ottamia. Kuvaussessio oli vuoden takaiseen verrattuna meille vanhemmille paljon rennompi, olemme kasvaneet vanhemmiksi ja pieni vauva kasvanut reippaaksi taaperoksi. Eihän tässä ole enää mitään hätää.

Tätä matkaa on upea jatkaa yhdessä eteenpäin – uusia unohtumattomia muistoja keräten!

Kerro meille omat parhaat hetkesi vauvavuodesta, niitä olisi ihana lukea. ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Yhteistyössä Linnolahti Photography