Herra Longfield työmatkailee: Varsova, Puola

Morwa, Herra Longfield tässä.

Tuossa vuoden vaihteen jälkeen on ollut melko kiireistä meininkiä työmatkojen osalta taas. Vuoden ekalla viikolla minun piti jo lähteä Puolassa piipahtamaan, mutta tuolloin keuhkoihini majapaikan tehnyt kuume pakkosiirsi reissua tuonnemmaksi. Uusi visiittiaika kuitenkin saatiin melko näpsäkästi solahtamaan jo kuukauden päähän, ja kävi vielä niin, että kun sitten viime viikolla Puolaan pääsin, aukeni reissun paluumatkalla vielä mahdollisuus käydä katselemassa Puolan pääkaupunki Varsovaa yhden illan verran.

Kerran aikaisemminkin olen Varsovassa illan oleillut, tuolloin tosin turisteerausaikaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, lähinnä vain piipahdettiin jossain kaupungin ravintolassa syömässä, ja silloin ihmettelin että mikä tuo hemmetin iso ja kolho pilvenpiirtäjä oikein on mikä vähän joka paikassa horisontissa möllötti. Nyt kun aikaa oli enemmän, päätin ensi töikseni mennä tekemään lähempää tuttavuutta tähän jylhään tönöön.

Talo on alkuperäiseltä nimeltään ”Josef Stalinille omistettu kulttuurin ja tieteen palatsi”, nimi juontaa juurensa siitä, että talo on aikoinaan ollut lahja Neuvostoliitolta Puolan kansalle. Talo rakennettiin neuvostoliittolaisten hellässä ohjauksessa vuosina 1952-1955, mutta huonoa käytöstä osoittaen kiittämätön Puolan kansa poisti jo vuonna 1956 talon nimestä viittauksen lahjan antaja Josef Staliniin (joka meni ja kuoli kesken talon rakentamisen vuonna 1953), siitä lähtien se on ollut vain Kulttuurin ja tieteen palatsi. Talo muistuttaa minun harjaantumattomaan silmääni vähän New Yorkin Empire State Buildingia, ja käsittääkseni Stalinilla olikin joku fiksaatio tehdä amerikkalaisten rehvastelemia massiivisia pilvenpiirtäjiä myös Neuvostoliiton alueelle, ja yksi sitten Puolaankin pykättiin näyttämään että osataan sitä täälläkin hei!

Puolalaiset eivät tämmöstä kommunismin ajan suurudenhullua ja tarpeettoman suurta rötisköä ole hirveästi arvostaneet, taloa on kutsuttu Stalinin Ruiskuksi, Venäläiseksi Hääkakuksi, ja jostain käsittämättömästä syystä myös Pitsialusvaatteiseksi Elefantiksi. Vasta joskus 2000-luvulla kylmän sodan ja kommunismin jättämät arvet puolalaisten mielikuviin alkoi sen verran laantua, että massiivinen Kulttuurin ja tieteen palatsikin alettiin näkemään oikeastaan ihan jylhänä ja historiallisenakin rakennuksena, ja 2007 se julistettiin suojelukohteeksi. Se on yhä Puolan korkein rakennus, ja oli hetken aikaa maailman korkein kellotorni, kun torniin milleniumin vaihtumisen aikoihin lisättiin kellotaulut jokaiselle neljälle sivulle. Minusta tornitalo on oikein komea ja hieno, ja ilman muuta suojelun arvoinen mötkäle, olkoonkin että se on joskus rakennettu hullun kansanmurhaajan toimesta.

Olen vanhempien kollegojen tarinoista ja itsekin nyt tässä 10 vuotta kestäneen työurani aikana pannut merkille, että meno koko Puolassa menee koko ajan eteenpäin melkoista vauhtia, ja Varsovassa se näkyy ehkä kaikkein eniten. Kulttuurin ja tieteen palatsin tornin huipulla on yleisölle avoinna oleva näköalatasanne, josta käsin avautuu aika hulppeat näkymät Varsovan ylle, ja näkymät on tätä nykyä jotain ihan muuta kuin mitä ehkä vielä useimpien mielikuvissa Varsova ja Puola herättää. Kaupungista löytyy tätä nykyä Stalinin Ruiskunkin korkeudellaan haastavia, moderneja ja hienoja pilvenpiirtäjiä useampiakin kappaleita, löytyy merkkiliikkeillään mainostavia tuliteriä ostoshelvettejä, metrolinjoja ja kehäteitä on kaupungin yhteyteen rakennettu ja yhä rakennetaan lisää, ja taannoin Puolassa ja Ukrainassa järjestettyjen jalkapallon EM-kisojen tiimoilta Varsovasta löytyy myös uudenkarhea, hieno futisstadion, joka hehkuu Puolan lipun väreissä joka ilta.

Modernimman Varsovan lisäksi kaupungista löytyy myös melko viihtyisä Vanhakaupunki, jonka natsit aikoinaan pistivät aivan palasiksi toisen maailmansodan jälkimainingeissa, tavoitteenaan tuhota niin paljon puolalaista kulttuurihistoriaa kuin ikinä vain aikaisiksi saavat ennen kuin tulee turpaan muulta maailmalta. Arvioiden mukaan natsit saivat 85 % Varsovasta totaalisesti tuhottua, mukana koko Vanhakaupungin alue ja Kuninkaanlinna, mutta turhaa oli työnsä, kaikki on sittemmin entisöity entisen veroiseksi ja siellä se Varsovan Vanhakaupunki tänä päivänäkin komeilee Unescon Maailmanperintölistalla, hähähä, natsit, ootte surkeita.

Olen aiemmin pitänyt Varsovaa vähän tylsänä ja huononakin matkakohteena, ja että Puolastakin löytyisi ainakin pari maan pääkaupunkia parempaa turisteerauskohdetta (Krakova ja Gdansk), mutta yhden illan pituinen visiittini nykyiseen Varsovaan pakotti kyllä miettimään asiaa uudelleen. Se huono kaupungissa yhä on, että sillä ei vieläkään ole täysin valmista kehätietä, joten kaupungin läpi virtaa melkoisesti liikennettä, ja isot, leveät autotiet halkovat Varsovaa vähän siellä sun täällä. Kun välimatkat Varsovan turistikohteiden välillä vielä ovat melko pitkiä, tietää se sitä että kohteesta toiseen siirryttäessä pitää jalkapatikassa etsiä useaan otteeseen leveiden autoteiden ylitys- tai alituskohtia. Poliisit sakottavat kaupungissa hanakasti autoteitä laittomista kohdista ylittävää kansaa. Jalankulkijoita on kyllä pyritty huomioimaan rakennuttamalla eritoten alikulkuväyliä runsain määrin, mutta silti kaupungissa kuljeskelu ei ole ihan yhtä näppärää kuin vaikkapa sitten siellä Krakovassa tai Gdanskissa. Yhtä kaikki, visiteeraamisen arvoinen paikka Varsova ehdottomasti tätä nykyä on, mene jo sinne ellet ole jo menossa!

Kurkkaa perään vielä muutama muukin postaus Puolasta.

Herra Longfield työmatkailee: Ostroleka, Puola

Moikkista koikkista.

Huli tuolla jossain jo mainitsikin, että sain jokin aika sitten puhelun jossa minua suurinpiirtein rukoiltiin tulemaan Puolaan niin pian kuin mahdollista, siellä oli puhelun mukaan lähestulkoon Tshernobylin tasoinen katastrofi tapahtumassa jollen äkkiä tulisi paikalle käsiäni heiluttelemaan ja numeroita kirjoittelemaan. No, tilanne ei loppujen lopuksi ollut ihan niin dramaattinen, ei oikeastaan sinne päinkään, mutta tulipa sentään käytyä taas Puolassa, ja vielä oikein Ostrolekassa asti!

puola

Ostroleka sijaitsee semmoinen sata kilometriä Varsovasta pohjoiseen, ja siellä ei ole mitään. Ehkä juuri siksi se on jotenkin kierolla tavalla sympaattinen paikka. Viime syksyllä Ostrolekan kaupungin lähellä sijaitsevan liikenneympyrän viereen avattiin niinkin ihmeellinen paikka kuin McDonalds, ja avajaisviikkona siellä oli varmaan kaupungin kaikki asukkaat paikkaa ihmettelemässä. Ruuhkat oli aika käsittämättömät, ja uunituoreilla parkkipaikoilla oli useita busseja joilla läheisten koulujen innosta kihiseviä lapsia oltiin paikalle tuotu. Siellä sitä sitten mokellettiin kuorossa konsonantteja ja ihmeteltiin että mikä on Big Mac ja miksei täältä mistään saa raakaa kaalia ja punajuuria. Puolalaiset on niin symppiksiä.

Puola

Puolaan olen USA:n jälkeen tainnut tehdä eniten työmatkoja, ja olen vuosien saatossa alkanut tykkäämään maasta ja varsinkin sen asukeista aika paljon – käytiinhän me  myös vapaa-ajalla Hulinkin kanssa maahan tarkemmin tutustumassa. Puolaa on viime vuosisadan aikana potkittu urakalla päähän, milloin oikealta ja milloin vasemmalta, ja maassa näkyy yhä varsinkin pitkät kommunismin ajan aiheuttamat haavat – ei kai esimerkiksi vaikkapa Ostrolekaan vuonna 2012 perustetun McDonaldsin aiheuttamaa paikallista hysteriaa voi muullakaan selittää.

Mutta onneksi Puola ei ole tätä nykyä natsien tuhovimman kohde numero 1 tai osa Neuvostoliittoa, vaan EU:n jäsen. EU näkyy Puolassa monessa paikassa: viime aikoina Puolassa on alettu peruskunnostamaan vanhoja teitä, lentokenttiä ja satamoita ja myös tekemään kaikenlaista uutta ja mukavaa, kuten esimerkiksi McDonaldseja. Lähes kaikissa rakennustyömaasta ilmoittavissa kylteissä komeilee aina jossain nurkassa EU:n lippu, joka tarkoittaa sitä että siihen nimenomaiseen rakennushankkeeseen on saatu tukea EU:lta. Jos olisin Timo Soini niin voisihan siitä ottaa nokkiinsakin, tyyliin että siellä ne nyt minun ja muiden suomalaisten rahoilla tekee teitä Gdanskin ja Lodzin välille, ja kunnostavat Chelmnon kirkkoa, ja samaan aikaan Suomessa vanhukset syö kissanmakkaraa ja kettuja viljellään ja mistä sitä nyt milloin valitetaankin. Mutta niinku sanoin, Puolaa on niin urakalla pistetty lähihistoriassa turpaan että jos he nyt kerrankin ovat hyötyvänä osapuolena jossain niin minua henkilökohtaisesti se ei haittaa yhtään. Ja jos saa valita, niin ennemmin antaisin omat roposeni sitten vaikka jonkun puolalaisen pikkukylän kirkon katonkorjaukseen kuin vaikkapa espanjalaiselle pankille, joka lainaa (eli antaa) rahat jalkapallojoukkueelle jotta siellä pelaava portugalilainen saa 100 000 euron suuruisen korotuksen viikkopalkkaansa jottei se enää mököttäisi maalin tehdessään.

Puola siis menee koko ajan eteenpäin, ja jo muutamassakin vuodessa muutos on ollut ihan huomattava. Silti maassa tulee vieläkin törmättyä aika absurdeihinkin tilanteisiin. Erään läntisempään Puolaan suuntautuneen työmatkan aikana päätin yksi päivä lähteä tehdasalueelta ulos, ja ajoin läheiseen Swiecien kaupunkiin syömään. Pyörin kaupungin katuja aikani, ja yritin tavata liikkeiden ovien päältä puolankielisiä sanoja, josko niistä joku olisi ollut sen verran tuttu että olisin ymmärtänyt kyseessä olevan ruokapaikka. Sellaista ei kuitenkaan tullut ihan heti vastaan, ja olin jo hyvän tovin ajanut autolla pitkin poikin kunnes viimein löysin kyltin jossa luki jotain ”Tschbyregrf Dzywergh Kebab”, ja tajusin että tuoltahan sitä nyt saa oikein puolalaista kebabia, sinne heti. Parkkeerasin auton ja astuin ovesta sisään, ja reipas myyjätyttönen mökelsi jotain konsonantteja iloisesti hymyillen, vissiin toivotti tervetulleeksi tai jotain. Nyökkäsin myyjälle ja aloin ihmettelemään tiskin yllä olevaa ruokalistaa. Kaikissa annoksissa oli yksi sana jonka ymmärsin, ja se oli Kebab, loput sanat oli sitten jotain mystisiä viritelmiä joissa oli paljon z-, k- ja c-kirjaimia ja loppujen kirjainten päälle oli vedetty jotain viivoja ja heittomerkkejä. Normaalia puolan kieltä siis.

Puola

Aikani listaa toljotelleeni päätin että sama se mitä sieltä tulee, kunhan jotain ruokaa saisi, ja aloin sattumanvaraisesti valittuja listan sanoja myyjälle tavailemaan. Myyjä kuitenkin pudisti päätään ja sanoi jotain puolaksi. Yritin englanniksi ilmoittaa että olen kehitysmaasta enkä osaa puolaa, ja myyjä suureksi hämmästyksekseni osasikin ihan auttavasti englantia. Hän ilmoitti, että haluamani annos on loppu. Kysyin sitten, että mitä annoksia teillä sen sijaan olisi tarjolla, mutta siihen myyjä vain näytti selkänsä takana tyhjänä nököttävää kebab-varrasta, ja sanoi että kebab on loppu. No, ei se mitään, ajattelin, ja yritin uudestaan kysyä että mitä muuta täältä voisi sitten saada. Myyjä näytti vähän hämmästyneeltä, ja sanoi että ei mitään, täällä myydään vain kebabia, mutta kuten sanoin, se on loppu, uutta tulee ehkä huomenna. No niinpä tietenkin, eli paikasta ei saa mitään, mutta silti se on auki, olisihan se nyt pitänyt ymmärtää. Lampsin siitä sitten lannistuneena pois. En jaksanut enkä oikeastaan olisi ehtinytkään enää toista ruokapaikkaa etsiä, joten ajoin läheiseen Lidliin josta ostin jotain sämpylöitä, leikkelepaketin ja mehua, ja niitä sitten autossani natustelin ja sieltä käsin vielä hämmästyneenä katselin kebab-paikkaa. Siellä se tyttö seisoskeli kassakoneen takana, tyhjän kebab-vartaan vieressä ja odotteli asiakkaita joille voisi iloisesti hymyillen kertoa että huomenna ehkä tulee taas kebabia ja silloin täältä taas voi jotain ruokaa saada. Ehkä.

Eniten hämmästyttäviä tilanteita Puolassa tulee vastaan liikenteessä. Maan tieverkosto on vielä aika rosoisessa kunnossa, vaikka isoja korjausprojekteja onkin koko ajan tekeillä, ja teillä – varsinkin syrjäseuduilla – ajellaan enemmän fiiliksen kuin minkään tylsien liikennesääntöjen mukaan. On aika normaalia, että vastaan tulee silloin tällöin autoja omalla kaistallasi, silloin pitää vaan tyynesti koukata vähän pientareen puolelle – ja toivoa että siellä ei ole jotain pullokasseja kauppaan pyörällään vievää papparaista tai Puolan metsiköissä kohtalaisen sankoin joukoin asustelevia iloluonteisia naikkosia, jotka usein varsin pienissä vaatteissa kokoontuvat teiden reunoille ohiajaville autoille vilkuttelemaan. Nopeusrajoituksia maassa tosin ollaan ymmärtääkseni aika tehokkaasti alettu valvomaan, ja muutaman kerran olen itsekin joutunut paikallisten poliisien kanssa kyseisestä asiasta juttelemaan. Yksi tällainen mielenkiintoinen juttutuokio tarjoutui juurikin tällä viimeisimmällä matkallani Ostrolekan liepeillä.

Puola

Puola
Puolan ruuhkissa voi kuskikin (Huli) välillä jaloitella

Yksi aamu lähdin hotellini parkkipaikalta ajelemaan kohti työpaikkaa. En ollut ehtinyt vielä parkkipaikalta pois, kun hämmästyksekseni huomasin takapeilissäni vilkkuvat poliisiauton valot. Joku poliisi oli siis sattumalta valinnut passipaikakseen peltojen keskellä sijaitsevan hotellini parkkipaikan. Käänsin parkkipaikalta ohikulkevalle tielle hyvin hitaasti, ja ihmettelin mitä olen tehnyt, mutta sitten poliisit kurvasivatkin vauhdilla ohitseni. Horisonttia kohti ne sitten ajoivat, kunnes pysäyttivät jonkun kuorma-auton jarruvalot loimottaen. Ajelin itse varovasti pysäytetyn kuorma-auton perään, ja katselin kuinka poliisit viittilöivät kuorma-autoa kääntymään läheiselle parkkipaikalle. Mutta sitten huomasin että poliisit viittilöivät myös minua seuraamaan heitä tuolle samaiselle parkkipaikalle. No, mikäs siinä, ajattelin että kyseessä on varmaan joku puhallutusratsia tai jotain.

Puola

Ajoimme kaikki kolme sulassa sovussa parkkipaikalle, ja poliisiautosta nousi kaksi poliisia, toinen lähti jututtamaan kuorma-autokuskia, toinen minua. Avatessani ikkunan minulle juttelemaan tullut isokokoinen, kalju poliisi sanoi rivakasti parit konsonantit, ja aloin heti sopertaa että ”English only, sorry”. Poliisi toljotti minua epämiellyttävästi steroidien sumentamilla silmillään, ja mokelsi lisää, tehostaen tällä kertaa jotain konsonantteja käsimerkeillä. En tajunnut mitään, ja koitin elekielen ja huonon rallienglannin yhdistelmällä saada tämän viestin menemään läpi poliisisedälle, mutta yhä uudestaan poliisi vain sanoi samalta kuulostavia sanoja, korottaen kerta kerran jälkeen volumea ja huitomalla rivakammin käsillään. Tarjosin poliisille ajokorttiani ja vuokra-auton papereita, jotka hän ottikin vastaan, mutta jatkoi silti mökellystään. Kuikuilin hermostuneena poliisin vyöltä roikkuvaa pistoolia, ja toivoin ettei poliisi päätä ratkaista erimielisyyttämme sen avulla, ja yritin parhaani mukaan levitellä käsiäni ja puistella päätäni sitä mukaa kun poliisi keräsi kierroksia. Aloin jo vähän huolestua, sillä yleensä ylinopeus- tai parkkierimielisyyksistä olen Puolan normaalisti leppoisien poliisien kanssa selvinnyt ulkomaalaisuuteeni, siitä johtuvaan typeryyteeni ja tyhjään lompakkooni vedoten. Tämä kyseinen yksilö oli kuitenkin sen verran uhkaavan oloinen, ja varsinkin koska en tiennyt miksi minut oli parkkipaikalla viittilöity, alkoi mieleen hiipiä kaikenlaiset ajatukset että näinköhän minua tällä kertaa epäillään murhasta tai huumekaupasta tai jostain.

Poliisin kanssa emme päässeet asiassa eteenpäin, mutta aloin sitten viittilöimään miehelle että jospa soittaisin puhelimella ja ehkä sitä kautta löytäisimme jonkun joka voisi tuoda meidät yhteisymmärrykseen. Soitinkin siitä sitten eräälle työkohteessa olevalle suomalaiselle, selitin hänelle tilanteeni ja pyysin häntä etsimään jonkun jampan joka osaisi sekä puolaa ja englantia. Suomalainen lähtikin vähän naureskellen tätä tehtävää suorittamaan, ja viittilöin poliisille puhelinta ja jotain sopersin että kohta kohta. Poliisi viittilöi puolestaan jotain, ja tulkitsin hänen eleidensä sisältävän viesti olevan jotakuinkin: ”Kun saat jonkun puolaa osaavan kiinni, tule tuonne poliisiautolle, tai ammun sinut täyteen reikiä!” Poliisi lähti sitten puhisten autolle, vieden ajokorttini ja vuokra-auton paperit mukanaan. Siinä vaiheessa päätin tehdä hyväksi havaitun tempun, ja tyhjensin lompakkoni seteleistä, jättäen sinne vain pari kulttuuriseteliä ja jonkun R-kioskin kuitin. Puolassa poliisit pyytävät aina ulkomaalaisia maksamaan sakot käteisellä, ja jos käteistä ei satu olemaan, homma menee ilmeisesti niin vaikeaksi että poliisit ovat tähän asti aina antaneet asian olla.

Puola

Puhelimen toisessa päässä suomalainen oli saanut jonkun puolaa ja englantia osaavan kaverin kiinni, ja taapersin puhelimen ja tyhjennetyn lompakkoni kanssa poliisiautolle. Ojensin puhelimen autossa istuvalle steroidipäälle, joka piirteli siellä kieli keskellä suuta ajokorttini tietoja ruutupaperille. Poliisi kuitenkin lopetti harrastuksensa, ja otti puhelimen ja mokelsi sinne jotain, ja antoi sitten luurin takaisin minulle. Puhelimen toisessa päässä oleva puolalainen selitti, että minua syytetään ylinopeudesta. Olin ihmeissäni, siellä hotellin parkkipaikallako olin sitä ylinopeutta ajanut? Tätä ei kuitenkaan auttanut kysellä puhelimitse siltä puolalaiselta, sen paremmin kuin siltä suomalaiseltakaan, joten kiittelin heitä avusta ja päätin ryhtyä asiaa elekielellä poliiseilta selvittämään.

Kummissani pyrin esittämään, että en ole ajanut mitään ylinopeutta, missä muka sitä ajoin, ja katsokaapa muuten tyhjää lompakkoanikin, ei siellä juuri mitään ole. Steroidipää tuijotti lompakkoa harmistuneen näköisenä, ja lausui kysyvästi ”Euro?” Puistin pahoillaan olevan näköisenä päätäni ja availin lompakkoni tyhjiä setelitaskuja, näytin heille myös kulttuuriseteleitäni ja sitä R-kioskin kuittia mutta ei ne kelvannut. Mutta sitten kuskin paikalla istunut poliisi huomasi luottokorttini, ja alkoi innoissaan mouhuamaan ”Aa, Mastercard, tak tak, Bankomat, bankomat, follow follow!” ja viittilöi samalla jonnekin kaukaisuuteen samalla kun steroidipäänkin katse kirkastui ja hänkin alkoi nyökytellen viittilöimään samaan kaukaisuuteen kuskin kanssa. Ties missä asti se pankkiautomaatti olisi ollut, ja nyt kun tiesin että ei minua olla tähän parkkipaikalle murhaamassa, rahaa pojat vain ovat vailla, yritin esittää vielä typerämpää kuin siihen asti olin ollut. Kohauttelin vähämielisenä olkiani ja irvistelin säälittävästi että en ymmärrä, en ymmärrä. Jossain vaiheessa vaihdoin englannista suomeen, ja aloin kaikenlaista ympäripyöreää poliiseille suomeksi juttelemaan. Siinä vaiheessa kun aloin SM-liigan sarjatilannetta ja SaiPan hienoa syksyä selvittämään, poliisit katsoivat tuskastuneena toisiaan, ja se kuski viittilöi minua painumaan helvettiin heidän aikaansa haaskaamasta. Nöyrästi anteeksipyydellen otin steroidipäältä vastaan ajokorttini ja auton paperit, ja hipsin kumarassa omalle autolleni, ja ajelin hermostuneesti hihitellen työpaikalle. Siellä saikin sitten kuulla koko päivän kuittia asiasta, mutta ei se mitään, olin iloinen että en ollut päässyt hengestäni ja että rahatkin vielä säästyi.

Tiedä sitten olivatko veijarit poliiseja ensinkään, maassa kun kuulemma liikkuu valepoliisejakin rahaa keräilemässä. Ei niillä ainakaan missään vaiheessa ollut minkäänlaista todistusaineistoa ylinopeudestani esittää, pari kertaa olen poliisien kanssa kyllä katsellut tutkan näytöltä autoni nopeuslukemaa: sellaista vempelettä ei näillä veikoilla ainakaan ollut. Vaatteet ja varusteet oli autoa myöten muuten kyllä ihan poliisien vempeleiden näköisiä, joten tiedä sitten vaikka ne olisi ihan oikeita poliisimiehiä olleetkin. Ehkä tutka vaan oli rikki.

Puola

Oli miten oli, hyvin siitäkin tuli selvittyä, ja vaikka se steroidipääkin alkuvaiheessa karjui aika intensiivisesti niin ihan kiltisti sekin loppujen lopuksi ajokorttini minulle takaisin antoi ja viittilöi minua jatkamaan matkaani. Puolalaiset on symppiksiä, oli ne sitten myymässä ei-oota kebab-ravintolassa, tavaamassa McDonaldsin annoksien nimiä, tulkkaamassa urpolle suomalaiselle poliisien juttuja tai sitten vaikka elehtimässä poliisin vormussa ylinopeudesta.

Krakovan TOP 3 nähtävyydet

Mitään kovin fiksua alustusta ei Krakovan TOP 3 nähtävyyksiin nyt ole, joten eiköhän käydä suoraan itse asiaan. Tässä tulisi omasta mielestäni Krakovan kolme kivointa/hienointa nähtävyyttä.

1. Vanhankaupungin aukio (Rynek Glowny)

Krakovan Vanhankaupungin aukio on yksi Euroopan suurimpia keskiaikaisia kaupunkitoreja, aukio on kooltaan 200 m * 200 m. Aukio on pysynyt kaupallisen ja huvielämän keskuksena, ja siellä vaeltaa turistien seassa myös paljon paikallisia.

Rynek Glownyn ja koko vanhankaupungin maamerkkinä toimii Mariankirkko, jota alettiin rakentaa jo 1220-luvulla. Kirkon korkeimmasta tornista soitetaan joka tunti merkkisoitto neljään eri ilmansuuntaan. Merkkisoittoa kutsutaan heynal-soitoksi. Soitto katkeaa äkillisesti kesken, näin muistetaan 1200-luvun vartijaa, joka sai mongolien toimesta nuolen kurkkuunsa yrittäessään varoittaa kaupunkia soittamalla heynal-soiton trumpetillaan. Me kipusimme Mariankirkon torniin, ja ylhäältä oli upeat maisemat koko Krakovaan.

krakovaAukion toinen silmiin pistävä rakennus on keskellä aukiota oleva Verkahalli (Cloth Hall). Verkahalli on ollut toiminnassa jo 1300-luvulta lähtien. Nykyään siellä myydään läjäpäin käsitöitä ja erilaisia matkamuistoja.

Erityisen tunnelmallinen ja ihana aukio oli iltaisin, kun ravintoloiden valot syttyivät ja paikka kuhisi turisteja ja paikallisia ihmisiä. Aukiolla viettivät aikaa niin lapset kuin vanhuksetkin, ja aukion keskellä pääsi ihailemaan erilaisia katuesityksiä. Me katselimme mm. hiphop-tanssia ja tulishow-esityksiä. Aukiolla on myös varmaan sata eri ravintolaa ja kahvilaa. Iltaisin ravintoloiden terassit täyttyvät ruokailijoista, joka vain lisää aukion viihtyvyyttä.

krakovaAukio sijaitsee muinaisella kruunajaisreitillä, joka kulkee Krakóvan vartiotornilta Wawel-linnalle. Eli jatketaan mekin matkaa kohti Wawel-linnaa.

2. Wawel-linna

krakovakuva lainattu: www.wawel.krakow.pl/en/

Wawel-linna on goottilainen linnoitus, joka on rakennettu suurimmilta osin 1300-luvulla.

Linna koostuu useista eri osasta, joissa on erilaisia näyttelyitä. Linna pitää sisällään katedraalin, katedraalimuseon, kuninkaallisia juhla- ja asuinhuoneistoja, Kadonnut Wawel -näyttelyn, aarrekammion, sekä lohikäärmeen luolan. Liput eri näyttelyihin ja osiin voi ostaa erikseen, eli jokainen voi valita itse ne kohteet joihin haluaa tutustua paremmin. Me kävimme läpi kaikki muut kohteet, mutta katedraalimuseon jätimme väliin. Linnan alueella ja mm. sisäpihalla sai kävellä, viettää aikaa ja kuvata ihan ilmaiseksi.

Hindujen mukaan täältä löytyy myös yksi maailman seitsemästä pyhästä paikasta. Wawel-linnan uumenissa pitäisi nimittäin olla jemmassa säteilevä tshakra-kivi. Ovi tähän pyhään paikkaan on kuitenkin suljettu, sillä puolalaiset eivät itse tähän usko, eivätkä ilmeisesti halua hinduja hillumaan linnan alueelle. Sinnikkäät hindulaiset kuitenkin vaeltelevat paikalle, ja koskettelevat erästä nurkkaa linnan sisäpihalla, joka on ilmeisesti lähinnä sitä paikkaa, jossa tshakra-kivi sijaitsee. Ennen kuin tajusimme tämän, olimme hieman ihmeissämme kun ihmiset jonottivat päästäkseen seisomaan kyseiseen nurkkaan ja halailivat nurkan lähellä olevia pylväitä. Se oli aika outoa, joten oli oikein hyvä kuulla moiselle selitys. Ne muut kuusi pyhää paikkaa löytyvät muuten seuraavista kaupungeista: Visegrád, Rooma, Jerusalem, Delfoi, Mekka ja Delhi.

Kävelimme linnan alueella todella usein, kuvattavaa oli paljon ja omaksi suosikikseni nousi lohikäärmen luolan jälkeen linnan sisäpiha, joka on saanut nykyisen italialaista renesanssia muistuttuvan asunsa 1500-luvun alussa. Linnan historia on myös hyvin kiinnostava, mutta siitä jokainen saa lukea tarkemmin jostain muualta, jottei tämä postaus veny ihan mielettömän pitkäksi.

krakovakuva lainattu: www.wawel.krakow.pl/en/

Wawel-linnalta on hyvä hypätä kruunajaistien (The Royal Route) toiseen päähän, jossa on vielä pystyssä Krakovan vartiotorni. Tornin molemmin puolin avautuu kaunis puisto, josta tarkemmin seuraavaksi.

3. Planty

Planty on puisto vanhankaupungin ympärillä. Puisto on neljä kilometriä pitkä, ja ennen puiston tilalla oli kaupungin puolustusmuurit. Muureista on joitakin perustuksia ja osia jäljellä, ja niitä voi bongailla kun puistoa kiertelee.

krakovakuva lainattu: www.wawel.krakow.pl/en/

Plantyä pitkin oli mukava kävellä. Puiden oksat tulivat todella matalalle joissakin kohdin ja aika ajoin eteen avautui erilaisia pieniä puutarhoja lampineen, suihkulähteineen ja kukkaistutuksineen. Täällä käveli ja vietti päivää kaikenikäiset ihmiset. Hyvin monella oli mukana myös koira, joita oli Puolassa muutenkin todella paljon. Kulkukoiria emme nähneet yhtään, mutta hihnan päässä niitä kulki lähes jokaisella.

Postauksesta jäi oikeastaan uupumaan tärkein nähtävyys, mutta koska se on tärkeä vain minulle ja miehelleni, en sitä tähän TOP 3 listaan laittanut. Kyseessä olisi ollut eräs patsas, joka esittää koiraa. Patsas on pystytetty erään uskollisen koiran muistolle. Mutta ei siitä sen enempää, TOP 3 on TOP 3, eikä TOP 4.

krakova

Gdansk & Sopot

Mietin kovasti miten olisi järkevintä jäsennellä reissun postaukset ja päädyin nyt kokoamaan tähän postaukseen kolmen ensimmäisen päivän tarinat. Nämä päivät vietimme suurimmaksi osaksi Gdanskissa, mutta kävimme retkellä myös Sopotin kaupungissa.

Gdansk, Sopot ja Gdynia muodostavat niin sanotun kolmikaupungin pohjois-Puolaan. Me jätimme Gdynian välistä, sillä mieheni on jo käynyt siellä, ja todennut paikan olevan aivan turha.

GDANSK

Historia

Gdansk on pohjois-Puolassa oleva satamakaupunki, jossa toimii mm. Gdanskin telakka. Telakalla alkoi vuonna 1980 lakko, joka johti lopulta kommunistisen hallinnon luuhistumiseen ja Lech Walesan suureen suosioon.

Nähtävyydet

Koko Gdanskin vanhakaupunki on hyvin kaunis ja pikkuisia kujia pitkin on ihana kävellä. Me otimme allemme myös hevosen ja kiersimme koko vanhankaupungin hevosvaunuissa. Hintaa 40 minuutin kyyditykselle tuli 25 euroa.
Gdansk & Sopot

Kauneimmillaan kaupunki oli auringon laskeuduttua ja kaupungin valojen syttyessä. Motlawa-joen rantakatu sekä Dlugi Targ -aukio saivat kameran käymään kuumana ilta-aikaan.

Gdansk & Sopot

Ruoka

Goldwasser-ravintolassa söimme eräänä päivänä oikein hyvän lounaan. Ravintola on saanut nimensä Goldwasser-vodkasta, jota on tuotettu Gdanskissa aina vuodesta 1598 asti. Me emme lounaallamme tätä vodkaa juoneet, vaan tyydyimme veteen ja alla oleviin herkkuihin, lohisalaattiin ja dipattaviin katkarapuihin.

Ravintola sijaitsi aivan hotellimme vieressä ja siellä oli hyvä syödä lounas ennen laivamatkaa Sopotiin. Mikäli siis kävelette joskus Tokarska-katua pitkin nälkäisinä, kannattaa kyseiseen ravintolaan suunnata. Palvelu oli ripeää, ruoka hyvää ja lasku naurettavan pieni.

Gdansk & Sopot

Toinen mainitsemisen arvoinen ravintola Gdanskissa on Euro. Ravintola on ihanan tunnelmallinen ja sisustus huokuu rokokoo-tyyliä. Täällä söin tajuttoman hyvää ankkaa, joka oli valmistettu gdanskilaiseen tapaan. Mieheni söi täällä ”tylsän” pihvin, joka oli kuulemma koko reissun paras ruoka. Eli tännekin kannattaa Gdanskin matkalla eksyä. Osoite on ul. Dluga 79/80.

Ai niin, unohdin ihan täysin, että täällä ravintolan ruokalistat haisivat minusta yrjöltä. 🙂 Mieheni mielestä ne haisivat vain nahkalle.

Gdansk & Sopot

SOPOT

Sopot on kesäkaupunki. Me menimme sinne harmaana päivänä, jolloin alkoi myös sataa. Sateisella säällä Sopotissa ei tee mitään. Se on täynnä ravintoloita ja baareja ja siellä on upea ranta. Niin ja sieltä löytyy myös Baltian pisin puinen laituri (511 m.), joka tunnetaan paikallisten kesken nimellä Molo. Hah.

Menimme Sopottiin laivalla, matka kesti noin tunnin ja hintaa sillä oli n. 8 euroa/hlö.

Gdansk & SopotKävelimme kaupungin katuja sateenvarjojen alla muutaman tunnin ja sen jälkeen suuntasimme junalla takaisin Gdanskiin.

Mutta onneksi kuitenkin menimme Sopotiin, sillä sieltä raahasimme kotiin uusimman pehmolelun! Nimekseen tämä pinkki merileijona sai Topso. Topso myös ääntelee kuten merileijonat jos sen kylkeä painaa. 🙂

Gdansk & SopotLoppuun vielä muutama asukuva ensimmäisiltä päiviltä. Näiden päivien aikana aurinko ei paljoa pilvien takaa pilkistänyt, joten vilukissana pitkähihainen piti olla päällä.

Gdansk & Sopot

Vasen kuva:
mekko: Frk, toppi: Vero Moda, laukku: Pepe Jeans, kengät: Spirit                 

Oikea kuva:
laukku: Pepe Jeans, neule: Global, toppi: Vero Moda, kaulakoru: Tous, housut: H&M, kengät: New Yorker