Kotibileiden pitsabuffet

Syyskuun lopussa kutsuimme kasan ystäviä meille kylään. Pienen ihmeen syntymän jälkeen eteen on tullut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei kylissä ole tullut käytyä entiseen tahtiin. Arki on alkanut kuitenkin viimeisten kuukausin aikana vihdoin luistaa, pienelle ihmeelle on saatu päivärytmi aikaan ja muutenkin oma varmuus on vanhempana kasvanut sen verran paljon, ettei menemiset ja tulemiset enää jännitä.

kotipizza_pitsabuffet

On ihanaa, kun kalenteri alkaa taas täyttyä, ja mukavaa tekemistä on useampana kertana viikossa. Toki kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää vauvaa ja on tärkeää, että viikkoon mahtuu myös ihan vain kotipäiviä, jolloin pikkuisen aivot saavat levätä ärsykkeistä ja vauva saa rauhoittua kotona tutussa ympäristössä vanhempien läheisyydessä.

kotipizza_pitsabuffet

Syyskuun lopussa vihreässä Vihervaarassa pörräsi tosiaan kasa ystäviä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja tuona kauniina syyskuisena päivänä juhlittiin pienen ihmeen puolivuotissynttäreitä.

Olin pyytänyt, että herra Longfield hoitaisi juhlien ruokapuolen (minä tilasin mammakaverilta vain kakun) ja herrahan tarttui pyyntööni oitis.

Koska kyseessä oli puolivuotissynttärit, herra leikkeli veitsellä erilaisia keksejä puolikkaiksi, sekä osti kaikkia mahdollisia karkkeja, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan jotenkin puolikkaita.

Toki juhliin tarvittiin myös jotain suolaista tarjottavaa, ja siitähän tässä koko postauksessa oli kyse. Helppouden nimessä herra päätyi vain tilaamaan Kotipizzasta kolme jättimäistä pitsaa, joista leikkasimme sopivia viipaleita vieraille. Pitsapalat olivat samalla vähän niin kuin puolikkaita, tai no, ainakaan tarjolla ei ollut kokonaisia pitsoja.

kotipizza_pitsabuffet

Herra päätyi valitsemaan pitsoiksi Kotipizzan listalta Berlusconin, Vuohenjuusto-falafelin sekä Perfettan omilla toivetäytteillään.

Berlusconi-pitsa on savuporoa sekä kanttarellia sisältävä pitsa, joka voitti vuonna 2008 New Yorkissa erään kansainvälisen pitsakilpailun. Nimensä pitsa on saanut Italian pääministerin mukaan, koska kaikilla tavoilla täydellinen herrasmies Berlusconi oli Suomen vierailunsa jälkeen haukkunut suomalaisen ruokakulttuurin ja valittanut kuinka kamalasti hän oli kärsinyt jouduttuaan syömään suomalaista ruokaa. Mahtoi Silviota kyrsiä kun sitten suomalainen kauhea ruokakulttuuri teki hänen nimeään kantavan pitsan, ja se vielä pesi pitsakilpailussa kaikkien muiden muassa myös italialaisten omat viritelmät heidän leipälajissaan. Mahtava vastaisku Kotipizzalta!

Odotukset olivat Berlusconi-pitsaa kohtaan suuret, mutta ne eivät ikävä kyllä täyttyneet. Pitsa ei ollut meistä kummastakaan kovinkaan hyvää. Omaan makuuni siinä maistui liika sieni, vaikka kanttarellit normaalisti törkeän hyviä ovatkin. Mutta jotenkin pitsasta puski liikaa sienen haju ja maku läpi, eikä se vain yksinkertaisesti ollut kovin hyvää. Rapesta ruispohjasta pidimme kyllä molemmat. Ehkä pitsa olisi ollut parempaa jos sitä ei olisi nimetty moukka-Silvion mukaan.

kotipizza_pitsabuffetkotipizza_pitsabuffet

Kasvispitsaksi herra valitsi Vuohenjuusto-falafelin. Ja se oli muuten törkeän hyvää! Ihan meidän suosikki kaikista kolmesta. Tätä on pakko saada lisää! Nimensä mukaisesti pitsa pitää sisällään vuohenjuustoa sekä falafelia, mutta myös vähän tujua chipotlemajoneesia sekä Koskenlaskija-juustokastiketta. Nam nam nam!

kotipizza_pitsabuffet

Kolmanteen pitsaan herra kokosi omat lempparipitsatäytteensä – pepperonimakkaraa, jalopenoa sekä fetajuustoa. Oikein hyvää oli tämäkin, mutta sen verran perus, että puun takaa tullut Vuohenjuusto-falafel veti kyllä pisimmän korren tässä kisassa.

kotipizza_pitsabuffet

Pitsabuffet toimi juhlissa oikein hyvin! Sliceja sai syötyä myös ilman aterimia, ja halutessaan hieman jäähtyneitä paloja saattoi lämmittää nopeasti mikrossa. Kun tarjolla oli kolmea eri vaihtoehtoa, löysivät vieraat varmasti (tai ainakin toivottavasti) jokainen jonkun hyvältä maistuvan vaihtoehdon. Ennen kaikkea pitsabuffet toimi kiireisen vauva-arjen keskellä enemmän kuin helposti! Ja helposta me nykyään tykätään.

kotipizza_pitsabuffet

Pitsaa pitsauunissa omalla terassilla

Muistaakohan kukaan enää elokuussa kertomistani valmistujaisjuhlistamme? Horatio oli tuolloin vielä aivan pieni poika, ja painoi vain noin kuusi kiloa. Nyt vihreässä Vihervaarassa häseltää hieman isompi poika, jolle on kertynyt elopainoa jo kunnioitettavat 20 kiloa. Mutta tämän postauksen päätähtenä ei ole Horatio, nyt puhutaan pitsoista – ihanan rasvaisista pitsoista!

valmistujaiset (9)

Kesän loppusuoralla juhlimme siis herra Longfieldin kanssa yhteisiä valmistujaisjuhliamme. Juhliin olimme saaneet viikonloppulainaan aidon puulämmitteisen pitsauunin, jossa eräs vanha ystäväni kokkasi juhlakansalle pitsoja. Olimme herran kanssa suunnitelleet juhliin kumpikin omat nimikkopitsamme, jotka pitivät sisällään meidän lempitäytteitämme. Vieraat saivat sitten valita halusivatko tilata yhden herra Longfieldin vai yhden Hulin. Kasvisvaihtoehto oli toki myös tarjolla.

Mun pitsaan tuli tomaattikastikkeen lisäksi salamia, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa sekä tuoretta rucolaa. Voi nam! Epäilin ensin herran pitsatäytteitä, mutta on kyllä pakko sanoa, että kebab, jalopeno, smetana sekä punasipuli toimivat yhdessä todella hyvin. Varsinkin lämmin ja ihanasti sulanut smetana oli taivaallista pitsan päällä. Kyselin vierailta juhlien aikana kumpaa pitsaa he olivat tilanneet, ja jos en ihan väärin muista, niin aika tasaisesti molempia pitsoja meni. Itse tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän herran pitsasta..

valmistujaiset (21)valmistujaiset (22)valmistujaiset (15)

Meillä oli käytössä kaupan pakastealtaasta napatut valmiit pitsapohjat, sillä oman taikinan teko olisi ollut 50 hengelle liian iso homma. Kokkina toiminut Mika olisi kyllä mieluusti heitellyt taikinapalloja vieraiden edessä, mutta terassilla, kuuman pitsauunin edessä, se olisi käynyt äkkiä liian tuskaiseksi hommaksi – ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi.

Teimme testipitsoja herran kanssa ennen juhlia pari kertaa. Ensimmäiset paistoimme keittiön uunissa, mutta se oli vikatikki.. Pohja jäi löysäksi ja se maistui yksinkertaisesti aika pahalta.. Onneksi päätimme vielä toisena iltana kokeilla miltä pitsat maistuivat pitsauunissa tehtyinä, ja kyllä kannatti kokeilla. Pohjasta tuli rapea ja maku oli ainakin kymmenen kertaa parempi kuin keittiön uunissa tehtynä! Pitsauunissa lämpö kohoaa noin 300 asteeseen, ja pitsat valmistuvat hiilloksella palavien puiden vieressä parissa hassussa minuutissa.

Juhlissa pitsat tekivät oikein hyvin kauppansa! Pitsauuni kävi kuumana aina kello neljästä eteenpäin. Viimeiset pitsat paistettiin puolen yön jälkeen, kokki oli jo siinä vaiheessa vapautettu tehtävistään ja vieraat ihan omatoimisesti sytyttelivät pitsauunia aina kun pieni nälkä pääsi taas yllättämään.

valmistujaiset (17)valmistujaiset (18)

Terassillamme viikonlopun ajan nököttänyt pitsauuni saatiin paikoilleen ihan meidän kahden voimin (meillä käytössä ollut uuni oli merkiltään Forno 5 Minuti). Toki pitsauuni painaa jonkin verran, sillä paistotasona on painava kivi (tai oikeastaan taso koostuu useammasta tiiliskiven mallisesta palasta). Kivi on vähän samanlainen kuin uuniin ostettava pyöreä pitsakivi, mutta pitsauunin sisällä olevat kivet ovat vain paljon paksumpia.

Isäni innostui kätevänkokoisesta pitsauunista sen verran paljon, että uhosi hommaavansa sellaisen vanhempieni terassille ensi keväänä. Pitääkin muistuttaa isää tästä lupauksesta. Jos isäni tosiaan pitsauunin pihalleen hommaa, tiedän kyllä kenen terassilla istun ensi kesänä useana iltana. Heh!

valmistujaiset (24)

Pitsauunissa voi sen nimestä huolimatta tehdä paljon muutakin ruokaa kuin vain pitsoja. Siellä valmistuu kätevästi niin leivät kuin kaikki pata- sekä uunivuokaruoatkin. Lisäksi pitsauuni toimii terassilla loppukesästä ja alkusyksystä tunnelmallisena ja lämmittävänä takkana. Me polttelimme herran kanssa pitsauunissa juhlien jälkeisenä iltana pelkkiä puita. Uunin avonaisesta suusta puhkui terassille lämpöä ja takkapuiden ritinää ja ratinaa oli mukava katsella yhdessä pimenevässä illassa.

valmistujaiset (23)

 

Valmistujaisjuhlat

Tasan viikko sitten niitä vihdoin juhlittiin oikein kunnolla. Herra Longfield sai paperit koulustansa ulos kyllä jo viime syksynä, mutta päätimme jo tuolloin juhlia meidän molempien valmistujaisia yhtä aikaa, ettei vaan tarvitse järkätä kaksia juhlia. No ei, olisin mieluusti pistänyt pystyyn vaikka kolmet juhlat, mutta ajattelimme sitten kuitenkin pitää kerralla koko porukalle kesäjuhlat vihreässä Vihervaarassa, joten niinpä juhlien ajankohdaksi valikoitui kesä 2015. Tämä päätös pakotti mutkin pitämään kiirettä lopputyöni kanssa, jotta sain paperit koulusta ulos kesäkuun 16. päivänä.

valmistujaiset_c_perhejuhlat_.jpgvalmistujaiset (14)

Juhlia suunnittelimme yhdessä ja erikseen pitkin kevättä ja kesää. Suomen epävakainen kesä aiheutti kyllä hieman päänvaivaa ihan loppumetreille asti, sillä suunnitellut kesäiset pihajuhlat näyttivät vielä juhlaviikolla aika epävarmoilta mystisesti etenevien saderintamien vuoksi. Mutta sääjumalat olivat puolellamme, ja juhlapäivänä taivaalta ei tullut kuin ihan muutama hassu sadepisara koko päivän aikana.

Säiden salliessa pääsimme nauttimaan ulkoilmasta terassilla sekä pihalla. Olimme virittäneet herran kanssa pihalle aika hankalan krokettiradan, jonka lisäksi pihalla saattoi pelata mölkkyä sekä heittää tikkaa. Alapihalla koko juhlakansa pääsi myös leikkimään illan aikana, sillä eräs työkaverini veti muutaman loistavan leikin vieraille tutustumismielessä. Vieraita saapui juhliin hieman eri suunnilta, ja mukana oli varmasti kaikille uusia kasvoja. Hauskat leikit ovat (ainakin musta) helppo ja mukava tapa tutustua uusiin ihmisiin ilman sen suurempia panikoimisia siitä, mitä fiksua uusille tuttavuuksille pitäisi sanoa. Leikkien ohessa saa sekoilla vapaasti, se on vaan hauskaa. Ja hauskat ihmiset ovat hauskoja.

valmistujaiset (11)valmistujaiset (12)

Myös terassilla oli tunnelmaa! Kesän alussa asennetut markiisit pääsivät vihdon tositoimiin, tarjoten vieraille suojaa auringolta sekä alkuillan tuulelta. Markiisien alla saatiin myös kuunnella kauniita musiikkiesityksiä, jotka olivat mun mielestä yksi juhlien kohokohdista. Hirmuisen ihana ystäväni laulaa lurautti meille herra Longfieldin säestyksellä kauniin Over the rainbow –biisin. Hymyilin koko esityksen ajan. Ja en sitten tietenkään juhlahumussa tajunnut ottaa esitystä videolle, vaikka niin sitä etukäteen suunnittelin.. Toisaalta esitys ei olisi varmasti ollut niin vaikuttava, jos olisin katsonut sitä videokamera kädessä, joten ehkä parempi näin.

Herra Longfield pääsi säestämään myös toista ihanaa lauluesitystä, jonka lauloi koulukaverini. Elina lauloi meille Arja Korisevan Enkelin silmin –biisin, jonka kertosäe on varsin tarttuva ja niin kivan pirteä! Tykkään hymyilevästä Arja Korisevasta paljon, joten kun sain valita parin biisin joukosta mulle mieluisemman laulun, oli päätös aika nopeasti tehty.

valmistujaiset (7)valmistujaiset (16)valmistujaiset (8)

Musiikkiesitysten lisäksi terassilla tarjoiltiin vieraille ruokaa ja juomaa. Juhlien ruokapuoli pyrittiin pitämään visusti salassa, sillä halusimme vähän yllättää juhlakansaa heidän saapuessaan paikalle. Olimme hommanneet terassille blogin kautta lainaan aidon puulämmitteisen pitsauunin, jossa eräs vanha ystäväni, joka toimii nykyisin kokkina Kaarnassa, kokkasi vieraille nimikkopitsojamme. Aika hauska, ja ennen kaikkea herkullinen idea, vaikka itse sanonkin!

Pitsat tekivät kauppansa, ja pitsauuni kävi kuumana neljästä eteenpäin. Viimeiset pitsat paistettiin puolen yön jälkeen, ja voi tavaton ne maistuivat hyviltä! Pitsojen kylkeen vieraat saivat vielä kylmää Coronaa, jota olimme lastanneet aikamoisen määrän terassille nostettuihin kottikärryihin. Juustoinen kuuma pitsa ja kylmä Corona limelohkolla antoivat kyllä potkua meidän kesäjuhliin! Kurkataan muuten tarkemmin nimikkopitsoihimme resepteineen omassa postauksessaan hieman myöhemmin. Meidän mielestä pitsaidea oli sen verran hauska, että siitä voisi kertoa hieman enemmänkin.

valmistujaiset (17)valmistujaiset (18)valmistujaiset (9)valmistujaiset (10)valmistujaiset (20)

Illan aikana vihreässä Vihervaarassa piipahti yhteensä viitisenkymmentä vierasta. Paikalla oli perhettä, sukulaisia, ystäviä, koulu- sekä työkavereita, joita toki voi mainiosti kutsua myös ystäviksi. Ehkä voisikin paremmin sanoa, että paikalla oli sekä uusia että vanhoja ystäviä. Juhlien jälkeisenä aamuna olo oli aika outo. Tuntui kuin en olisi jutellut kenenkään kanssa, saati kysynyt keneltäkään kuulumisia tai muutenkaan mitään fiksua. Häsäsin siellä täällä kamera kaulassa, unohtaen välillä syödä ja juoda. Kameraankin oli tarttunut illan aikana ehkä jopa 15 kuvaa. Mutta muistan kyllä halanneeni herra Longfieldin kanssa hurjan montaa ihmistä, kiittäneeni ja toivottanut heitä tervetulleeksi, ja ennen kaikkea olleeni onnellinen niin monesta ihanasta ihmisestä, jotka ovat ihan tässä meidän lähellämme. ♥

Kiitokset kaikille, kaikesta!

Superisot kiitokset vielä Miialle tavattoman kivoista leikeistä. Annalle ja Elinalle kauniista ja herkistä lauluesityksistä. Isoveljelle Remaxin pakettiautosta, jolla saimme pitsauunin pihaan. Pizzauunille mahdollisuudesta tehdä herkullisia pitsoja omalla terassilla. Mikalle pitsojen kokkaamisesta. Sinebrychoffille kylmistä kesäisistä Coronoista. Hannan Sopalle isosta jeesistä ruokaostosten kanssa.

valmistujaiset (13)