Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

Vuoden 2013 blogin arkistoista löytyy tosi herkullinen resepti siskonmakkarakastikkeeseen. Ihan sekopäistä ajatella, että tuolloin herra Longfield oli vasta aloittanut jatko-opinnot, ja minä olin vasta menossa valintakokeisiin. Nyt on molempien koulut käyty, talot rakennettu, harmaa karvainen kaveri tarkkailee meitä pilven reunalta, Horatio täyttää tänä vuonna jo kolme vuotta ja onhan täällä vihreässä Vihervaarassa 10-kuinen poikavauvakin. Jestas sentään mitä kaikkea näiden viime vuosien aikana on tapahtunut. Ja ne kaikki meidän elämän muutokset on tallennettu tänne pieneen blogiin talteen. Aika söpöä. Hurjaa on myös ajatella, mitä kaikkea seuraavien kolmen-neljän vuoden aikana meidän elämässä tapahtuu, toivottavasti blogi jaksaa sinnitellä vielä silloinkin menossa mukana. ♥

siskonmakkarapasta

Siskonmakkarat ovat edelleen minusta hurjan herkullisia. Niinpä innostuin heti kun törmäsin K-ruoka-lehdessä italialaisen makkarapadan reseptiin. En ole kyllä ihan varma siitä syödäänkö Italiassa siskonmakkaroita, vähän veikkaisin, että reseptiä on hiukan muuteltu suomalaiseen suuhun sopivammaksi.

siskonmakkarapasta

Minäkin jouduin pakon edessä muokkaamaan reseptiä, sillä vaikka olin ruokaostokset reseptin mukaan tehnyt, niin silti menin käyttämään reseptiin tarvittavan tomaattimurskan muutamaa päivää ennen kalapataan. Syytän äitiaivoja. Mutta kerrankin kävi tosi hyvin kun aloin reseptiä hieman suuremmalla kädellä muokkaamaan, omasta versiostani tuli nimittäin todella hyvää. Siis todella hyvää. Suosittelen testaamaan.

Pssst.. Niitä siskonmakkarapastareseptejä löytyi blogista itse asiassa myös toinen! Se on vuodelta 2012. Kurkkaa linkin takaa jos kiinnostaa.

siskonmakkarapasta

Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

6 annosta

  • 1 pkt (500 g) siskonmakkaroita
  • 1 kpl punasipuli
  • 5 kpl valkosipulinkynttä
  • 1 rs (200 g) tuoreita herkkusieniä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 dl vettä
  • 2 rkl Knorr Beef -lihafondia
  • 1 rs (125 g) babypinaattia
  • 1 tlk (340 g) salsakastiketta (meillä oli Old El Pason Hot Thick ’n’ chunky -salsaa)
  • 2 dl 15 % ruokakermaa
  • 2 tl pasta basilico -mausteseosta
  • 1-2 tl viherpippureita
  • 1-2 tl roseepippureita
  • 1-2 tl mustapippureita

Lisäksi pastaa, meillä oli Rummon Penne riagatea. Todella hyvää.

1. Kuori ja lohko punasipuli. Kuori ja viipaloi valkosipulit.

2. Puhdista ja paloittele herkkusienet.

3. Kuumenna öljy padassa tai isolla pannulla. Kuullota sipuleita siinä hetki. Purista siskonmakkaroista pieniä nokareita pannulle. Jatka paistamista kunnes ne saavat hieman väriä.

4. Lisää loput raaka-aineet sekä mausteet ja sekoita hyvin. Hauduta vielä noin 15 minuuttia.

5. Tarjoa makkarapata pastan kanssa.

siskonmakkarapasta

Kapen savulohipasta

Tykkään sympaattisesta Kari Aihisesta hurjasti. Sanoi hän sitten Puoli seiskassa mitä lystää, niin tykkään hänestä ja hänen hassusta sekä räväkästä puhetyylistään. Olin ihan viimeisilläni raskaana kun pääsin näkemään Kapen ensimmäistä kertaa livenä. Istuimme Myllärin brunssilla Kapen luotsaamassa Rosterissa, ja olin hormonipäissäni aivan sekaisin Kapesta eikä ruoka oikein maistunut, vaikka tarjolla oli vaikka mitä brunssiherkkuja.

Kapen savulohipasta

Sitten törmäsin jossain välissä Punavuori Gourmet -blogin Anikon kuvaan Kapen uudesta reseptikirjasta, ja sanoin siltä istumalta herra Longfieldille, että tuon kirjan haluan joululahjaksi. Ja pukkihan sen minulle kiikutti.

Kape 24 h -kirjaa en ole harmikseni vauva-arjen keskellä liiemmin ehtinyt selailla, mutta herra kävi sen kannesta kanteen läpi etsiessään jotain kivaa ja iisiä reseptiä. Kuulemani mukaan herra oli selaamisen alkumetreillä kovin pettynyt, sillä reseptit olivat toinen toisensa jälkeen todella vaativia, ainesosalistat julmetun pitkiä ja ruokakuvat sellaisia, ettei kyseisiä annoksia saisi kokoon kotikeittiössä koskaan. Ainakaan meillä. Mutta loppua kohden pettymys alkoi hieman väistyä kun vastaan alkoi tulla ”normaalien” ihmisten keittiöön sopivia reseptejä, kuten sivulla 234 oleva currylla maustettu savulohipasta.

Kapen savulohipasta

Kape kertoo reseptin yhteydessä pastan valmistuvan hetkessä, ja että se on yksi hänen poikiensa suosikeista ja että tätä reseptiä on jaettu eniten myös kavereille viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Näiden saatesanojen jälkeen herra Longfield oli sitä mieltä, että tätä pastaa meidänkin on pakko kokeilla.

Ja hyvä, että kokeiltiin! Curry passasi oikein mainiosti savulohen kaveriksi, vaikka sitä etukäteen hieman epäilimme. Ruokaisa pasta maistui vihreässä Vihervaarassa joulun jälkeen varsin mainiolta monen päivän kinkku- ja laatikkoähkyn jälkeen.

Kapen savulohipasta

4 annosta

  • tuoretta tilliä
  • 200 g kylmäsavulohta
  • 200 g lämminsavulohta
  • pastaa (meillä oli Rummon kierrepastaa, johon kastike tarrautuu ihanasti)
  • ½ purjo
  • voita paistamiseen
  • 3 tl curryjauhetta
  • 3 dl kuohukermaa
  • ½ prk ranskankermaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

1. Silppua tilli ja leikkaa lohet reilun kokoisiksi paloiksi (älä tee lohesta liian pientä silppua, tai kala menee kastikkeen seassa mössöksi). Tarkista, että kala on ruodotonta.

2. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Älä keitä pastaa ylikypsäksi, suutuntuma pitää olla.

3. Huuhtele sekä pilko purjo ja paista sitä voissa kevyesti niin, että pinta ei ruskistu. Lisää curry ja anna kypsyä vielä hetken, kunnes purjo pehmenee hieman. Lisää kerma ja keitä kastiketta kokoon noin 5 minuuttia.

4. Sekoita lohipalat varovasti joukkoon. Viimeistele ranskankermalla, sitruunamehulla ja tillisilpulla. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kylmä- ja lämminsavulohet ovat itsessään jo varsin suolaisia).

Kapen savulohipasta

Tuorepastaa pikana vauva-arjen keskellä

Olen tämän viikon työmatkaleskenä. Viimeksi olin yksin vauvan kanssa vielä silloin, kun pienellä ihmeellä oli kovat koliikit päällä. Taltioin tuon viikon blogiinkin 8 päivää yksin koliikkivauvan kanssa -postauksen muodossa. Viikko ei ollut helpoin mahdollinen, ja siihen mahtui kovasti kyyneleitä sekä minulta että pieneltä ihmeeltä.

Mutta nyt kaikki on toisin! Meillä menee pikkuisen kanssa niin paljon paremmin kuin viimeksi! Koliikit on selätetty, huuli- ja kielijänteet on leikattu ja elämä on viimein alkanut tuomaan ihanan hömppäistä vauva-arkea vihreään Vihervaaraan. Herra Longfieldin lähtiessä reissuun mua ei pelottanut tuleva viikko enkä tirauttanut kyyneleitä, olo oli luottavainen sekä jopa vähän odottava, sillä pieni ihme on niin valloittava tyyppi, että hänen kanssaan viettää aikaa enemmän kuin mieluusti.

vegaanipasta

Tuttuun tapaan olin tehnyt yksinäisen viikon osalle muutamia lupauksia. En pese pyykkiä yhtään koneellista, en imuroi, en pese lattioita, käytän mahdollisimman vähän astioita (viimeksi käytin kertiksiä, mutta ihan niin seko en ole enää), en stressaa vaate-/tavararöykkiöistä yhtään, en kirjoita blogia (ellei siihen tule mahdottoman hyvää mahdollisuutta pitkien päiväunien muodossa) enkä muutenkaan tee mitään ylimääräistä.

Ruokapuolen kanssa teimme jälleen yhdessä herran kanssa pakastimeen ruokaa valmiiksi. Siellä majaili jo valmiina viime viikolla postaamaani mac&cheesea, jonka lisäksi teimme ison kattilallisen mun herkkuruokaa – punakastiketta.

vegaanipasta

Punakastikkeen ollessa valmiina pakastimessa, ei mun tarvinnut tehdä lounaan eteen muuta kuin ottaa kastike jääkaapin puolelle edellisenä iltana ja keittää nopsaan tuorepastat kun nälkä pääsi yllättämään.

Ja tällä kertaa ei muuten ollut lautasella ihan mitä tahansa tuorepastaa, vaan gluteeniton, munaton, maidoton ja geenimuunnelluista viljoista vapaa vegaanituote. Kyllä! Luitte ihan oikein, nämä kaikki sanat käyvät toteen Glut0-tuorepastoissa (*pasta saatu blogin kautta). Totta puhuakseni en odottanut, että vegaanipasta yltää maultaan tai suutuntumaltaan kovin lähelle normaalia pastaa, mutta jestas olin väärässä. Glut0-tuorepasta näytti ihan normaalilta tuorepastalta, se keitettiin ihan normaalien tuorepastojen tapaan (kolme minuuttia kiehuvassa vedessä ja pasta on valmis) ja ennen kaikkea se maistui ihan normaalilta pastalta! Lisäksi suutuntuma oli kivan rapsakka, ikään kuin al dente. Mun lautaselle päätyi muuten Glut0:n Rigatoni-tuorepasta.

vegaanipastavegaanipasta

Onhan tää toki vähän hassua kertoa vegaanipastasta postauksen yhteydessä, jonka toisena päätähtenä on tomaattinen jauhelihakastike.. Mutta tätä yhdistelmää olen kuitenkin tällä viikolla kahdesti jo syönyt.

Tai ei se ole hassua, punakastikkeen voi hyvin toteuttaa myös korvaamalla jauhelihan vaikkapa Härkiksellä tai soijarouheella.

Mutta nyt mun täytyy jatkaa laatuajan viettämistä pikkuisen poikani kanssa. Ai että hän on ihana pakkaus! ♥

vegaanipasta

Twisted mac, chicken & cheese kotona

Reissuilla pyrimme välttämään ketjuravintoloita. Emme toki tee asiasta liian suurta numeroa – jos vaikkapa Espanjassa tekee mieli Big Macia, niin sitten menemme syömään Big Macit. Mutta noin pääsääntöisesti yritämme etsiä muita paikkoja kuin ketjumestoja aina kun olemme liikkeellä jossain päin maailmaa.

mac and cheese

On kuitenkin yksi ketjuravintola, jonka etsimme käsiimme jo kotisohvalla ennen matkalle lähtöä: Hard Rock Cafe. On ehkä vähän höpsöä, mutta herra Longfield ”kerää” Hard Rock Cafen t-paitoja. Hänelle on kertynyt niitä aikamoinen kasa, ja paidat ovat päivittäisessä käytössä. Paitoja on kerätty yli 10 vuotta, ja vain muutama t-paita on pitänyt siirtää muistojen kaappiin niiden alkaessa lahota käsiin. Uskomattoman kestäviä ovat olleet (tosin siihen hintaan paidat saavatkin kestää pari pesua).

mac and cheese

Nykyään emme käy enää Hard Rock Cafessa syömässä juuri koskaan (luoja siellä on aina niin kova melu!), mutta paita haetaan aina. Ennen kävimme kuitenkin paidan ostoreissulla myös syömässä. Noin 90 % kerroista söimme molemmat annoksen nimeltään Twisted mac, chicken & cheese. Onhan se oikeastaan ihan typerää syödä samaa pastaa Helsingissä, Lontoossa, Tukholmassa, Panamassa, Singaporessa ja Puolassa.. Siis tosi typerää, kun paikallisia ravintoloita olisi ihan vieressä vaikka kuinka. No mutta Hard Rock Cafen mac and cheese sattuu kuitenkin olemaan aivan törkeän hyvää.

mac and cheese

Herra Longfieldin kesäloman aikana herra yllätti minut eräänä päivänä ilmoittamalla, että hän haluaa kokeilla tehdä legendaarista mac and cheesea kotona. Niinpä hän kaivoi reseptin, teki ostoslistan ja haki kaupasta läjäpäin makaronia, juustoa sekä grillikanan.

Ruoka onnistui kotioloissa yllättävän hyvin! Hard Rock Cafen mac and cheese on ihanan tulista, ja vaikka herra yritti maustaa ruokaa kotona vaikka kuinka, piti valmiin ruoan päälle viskellä vielä iso tujaus Chili Explosion -mausteseosta, jotta pastaruokaan saatiin tarpeeksi potkua.

Terveellistä tämä ei ole, mutta uskoisin ruoan maistuvan lähes kaikille. Se on sellaista helppoa lohturuokaa, joka ainakin meillä nostatti monet matkamuistot pintaan.

mac and cheese

Twisted mac, chicken and cheese

6-8 annosta (iso uunivuoallinen)

  • 8 dl kuivia makaroneja
  • 100 g voita
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 8 dl maitoa
  • 2 tl suolaa
  • cayennepippuria
  • 1 kpl tuore punainen chili
  • 400 g cheddarjuustoa raastettuna
  • 1 kpl pieni sipuli
  • ½ dl korppujauhoja
  • 1 kpl grillikana riivittynä

1. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada keitinvesi pois.

2. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon jauhot ja keitä seosta 2 minuuttia koko ajan vispilällä sekoittaen. Lisää maito ja anna seoksen kiehahtaa koko ajan edelleen sekoittaen.

3. Heitä sekaan suola, cayennepippuri sekä silputtu punainen chili (tuore). Älä säästele mausteissa, ruoka vaatii potkua. Keitä miedolla lämmöllä vielä muutaman minuutin ajan.

4. Riivi grillikana suhteellisen pieniksi paloiksi. Sekoita kastike makaronien kanssa hyvin sekaisin. Lisää seokseen 7 dl raastettua cheddaria, sipulisilppu sekä riivityt kananpalat. Kaada makaroniseos öljyllä/voilla valeltuun isoon uunivuokaan.

5. Ripottele päälle loput juustoraasteet sekä korppujauhot. Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 30-40 minuuttia (kunnes pinta on kauniin ruskea).

mac and cheese

Kevättä! Parsapasta ja parsaviini

Vappupäivänä kevät tuntui ensimmäisen kerran ihan aidosti iholla. Täällä etelässä nautittiin hurjan aurinkoisesta ilmasta, ja vaikka päälle sai vetää vielä pitkän villakangastakin, saattoi tuona maanantaina ilmassa aistia kevään. Vapun jälkeen otettiin sitten aika monta askelta takapakkia kevään osalta, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tarttee vaan jaksaa vähän odottaa!

munkkiniemin kartano

Me suuntasimme vapun viettoon tänä vuonna Oxygenol-pariskunnan luokse Munkkiniemeen. Mukana oli myös pieni ihme, Horatio jäi tällä kertaa kotiin, sillä Munkassa asustaa myös eräs pieni pomeranian-koira, jota Horatio ei jätä hetkeksikään rauhaan. Sekä minun että herran kädet ovat pienen ihmeen myötä kohtuullisen sidotut, joten sekopäistä Horatiota (joka olisi halunnut leikkiä pienen karvaisen kaverinsa kanssa koko ajan) meillä ei olisi ollut enää mahdollista vahtia vierailun aikana.

Munkan kadut olivat täynnä valkolakkisia vaeltajia ajaessamme ystäväpariskuntamme asunnolle. Iloisia ihmisiä katsellessa tuli tosi kiva fiilis ja alkoi vähän harmittaa, että jätimme valkolakit tänä vuonna kaapin perukoille, vaikka ne on sieltä edellisinä vuosina aina kaivettu esiin.

urho kekkonen talo

Vappu piti sisällään kuplivaa, maukkaita alkupaloja, pitkän kaupunkikierroksen Munkkiniemen maastossa sekä parin tunnin ulkoilun päätteeksi herkullista parsapastaa, jonka seurana maistelimme keväistä parsaviiniä. Ai niin, ja ison kasan jälkkäreitä! Oli suklaita, juustokakkua sekä itsepaistettuja munkkeja, voi nam!

Teimme ison kattilan pastaa yhdessä. Minä tosin syötin pientä ihmettä melkein koko ruoanlaittoajan, mutta minkäs teet.. Pastan syömiseen osallistuin kuitenkin heti kun iso kattila nostettiin pöytään. Heh. Pastan kanssa juotiin tosiaan ns. parsaviiniä, jonka oikea nimi on: Cuvée René Dopff Muscat (*viini saatu blogin kautta). Klassista Muscatia kuvaillaan sanoilla: keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kukkainen ja aromikas. On pakko todeta, että kuvaus meni aika nappiin, vaikka usein me naureskellaan viinien hassuille makuadjektiiveille (ei olla mitään viiniasiantuntijoita). Tykkäsimme parsaviinistä kaikki neljä, ja jestas sitä oli mahtava maistella hyvien ystävien (jotka olivat vielä vastanneet samaisena päivänä myöntävästi kummikutsuun) seurassa keväisen auringon paistaessa sälekaihtimien läpi suoraan ruokapöytään. Ei edes haitannut, että söimme herran kanssa vuorotellen toisen pitäessä ja hyssytellessä pientä ihmettä.

parsapasta

Keväinen pasta kätki sisäänsä mm. tuoreita tomaatteja, parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Pastan teko kävi kuulemani mukaan oikein ripeästi. Tomaatit, parsat sekä kinkut tungettiin uuniin, pasta keitettiin ja sitten kaikki sekoitettiin keskenään. Ehkä tarkempi resepti on kuitenkin tarpeen, se tulee tässä.

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

parsapastaparsapasta

Parsapasta

4-6 annosta

  • 2 nippua tuoretta vihreää parsaa
  • 200 g parmankinkkua
  • 2 rs (500 g) miniluumutomaatteja
  • 400 g (täysjyvä)spagettia
  • 1-2 dl pastan keitinvettä
  • 1-2 rkl sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • 2 dl pecorinoa raastettuna (plus tarjoiluun 1-2 dl)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa (maun mukaan, voi jättää myös pois)

1. Huuhtele parsat. Napsauta parsoista varsi katki siitä kohta mistä varsi haluaa katketa kun alat taivuttaa sitä. Veistä ei ole tarvetta käyttää.

2. Levitä parsat, parmankinkkuviipaleet ja tomaatit uuninpellille leivinpaperin päälle. Paahda 225-asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkkuviipaleet rapeita. (Me paistoimme parmankinkut omalla uunipellillään sekä parsat ja tomaatit omallaan, parmankinkkuja 20 minuuttia, parsoja ja tomaatteja 10 minuuttia.)

3. Paloittele parsat ja murenna parmankinkut.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Säästä osa keitinvedestä ja valuta pastat lävikössä.

5. Sekoita kattilassa pastan joukkoon muutama desilitra keitinvettä ja sitruunan mehu. Lisää parsat, parmankinkku, tomaatit, oliiviöljy ja pecorinoraaste. Rouhi joukkoon mustapippuria ja tarkista maku (lisää tarvittaessa suolaa). Tarjoa parsapasta välittömästi pecorinoraasteen kanssa.

parsapasta

Kymmenen minuutin makkarapasta

Vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyy yksi meidän pastasuosikeista. On suoranainen ihme, ettei kymmenen minuutin makkarapasta ole päässyt tätä ennen blogiin.

Pasta on yksi Dagen efter -juttusarjan resepteistä, jotka vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehden toimittajat kertoivat lehden lukijoilleen. Reseptit pitävät yllättäen sisällään paljon suolaa sekä kermaa, jonka lisäksi niiden tekeminen käy ripeästi. Eihän kukaan jaksa juhlien jälkeen kokkailla mitään kovin hankalaa ja aivoja vaativaa.

makkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapastan reseptin paljasti toimitussihteeri Niina Mälkiä. Niina kuvaa reseptiä lehdessä seuraavasti.

Päänsärky taittuu hyvällä unella ja suolaisella ruoalla. Kymmenen minuutin sinnittely lieden äärellä tuottaa tulosta: kun vatsassa on reilu annos mausteista makkaraa, öljyistä pestoa, hiilihydraattipitoista pastaa ja suussa aamua parempi maku, on ihana kellahtaa parantaville päiväunille.

Kuulostaa hyvältä, darralla tai ilman. Darraa ei vihreässä Vihervaarassa ole toviin podettu, ja jos muistan ihan oikein, ei tätä pastaa olla meillä koskaan syöty juhlien jälkeen (silloin tilataan rehellisesti pitsaa tai käydään hamppareilla). Ehkä me ollaan vaan niin persoja suolalle, että pasta maistuu meille ihan tavallisinakin päivinä.

makkarapastamakkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapasta

2-4 annosta

  • 1 pkt (250 g) tuorepastaa (meillä oli tällä kertaa normaalia spagettia)
  • 4 kpl mausteista raakamakkaraa (meillä oli tällä kertaa chorizoa)
  • 2 tl öljyä
  • 2 dl punaista pestoa
  • pari kourallista tuoretta rucolaa
  • 1 dl parmesaanijuustolastuja (möhömaha jätti juuston omasta annoksestaan pois)
  • 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä (meillä oli tällä kertaa pinjansiemeniä)

1. Kiehauta vesi kattilassa pastaa varten. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuutioi makkarat. Paista makkarakuutiot öljyssä paistinpannulla kypsiksi. Lisää pesto ja kääntele se makkaroiden joukkoon.

3. Valuta valmiista pastata vesi pois. Yhdistä pasta, makkarapesto sekä rucola. Viimeistele annos parmesaanilla ja auringonkukansiemenillä.

Vinkki!

Voit myös korvata raakamakkarat esim. meetvurstilla ja lisätä ne paistamatta pastan joukkoon.

makkarapasta
Kurkkaa samaan hengenvetoon muutama muukin herkullinen pastaresepti vuosien varrelta alla olevasta linkistä.

Parhaat pastat

Spagettia, tomaatteja & paahdettua fetaa

Työaamuja olisi jäljellä 22. Minulla oli pieni kasa vanhoja ylityövapaita pitämättä, joten ennen kuin äitiysloma ihan virallisesti alkaa, teen jäljellä olevat viikot neljän päivän mittaisina. Aika jees. Tänään on siis lomailtu, kuten taidan tehdä melkein kaikki loputkin maanantait, mitä vielä jäljellä on. Herra Longfield lähti työreissuille, ja on kyllä pakko tunnustaa, että kotiin oli ihana jäädä yksin. Saan säheltää ja sekoilla kotona tulevien viikkojen aikana aivan rauhassa, siivota ja järkkäillä minkä ehdin. Parasta.

Aamulla heräsin Horation vartiointitehtäviin ja ovikellon soittoon joskus reippaasta yli yhdeksän. Postimies toi ovelle pari pakettia, jotka revin tuttuun tapaan heti innoissani auki. Horatio tykkää myös suuresti pakettien avaamisesta, jos paketin sisältö ei kiinnosta Horatiota, ainakin pieni jässikkä saa repiä pahvilaatikon tuhansiksi palasiksi (heti sen jälkeen, kun on todettu, ettei pakettien sisältöä tarvitse palauttaa).

Aamutoimet starttasivat postimiehen käynnin jälkeen hiljakseen. Ensin rauhallinen aamupala täysin hiljaisessa talossa ja siihen päälle reipas tunnin lenkki Horation kanssa metsän siimeksessä. Nämä hieman pidemmät lenkit Horation kanssa käyvät kyllä raskausviikko raskausviikolta hieman haastavimmiksi, ainakin näin talvella. Vessassa kun pitäisi päästä käymään tuon tuosta mikäli on pystyasennossa, eikä puskapissat oikein onnistu henkselitoppahousujen kanssa. Henkselitoppikset ovat ainoat lämpimät ulkoiluhousut joita voin vielä käyttää, vetoketju on täysin auki, mutta housut pysyvät kätevästi ylhäällä henkselien avulla. Päällä pitää vain olla hieman pidempi takki, ettei auki ammottava sepalus näy koko kansalle.

Aamulenkin jälkeen sähelsin kotosalla tovin jos toisenkin ennen kuin lähdin hoitamaan muutamia asioita. Kotiin tullessa olikin sitten huutava nälkä. Jääkaapista löytyi onneksi ainekset Jamie Oliverin tomaatti-juustopastaan, jota muokkasin kohtuullisen paljon omaan makuun sopivammaksi. Pastan teko ei käynyt ihan muutamassa minuutissa, joten söin ns. alkulounaan ennen varsinaista lounasta.

Varsinainen lounas oli maittava ja siitä jäi vielä kaksi tosi isoa annosta seuraaville päiville.

Spagettia, tomaatteja & paahdettua fetaa

4 annosta

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 15 g (puolikas nippu) tuoretta timjamia
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 1 kpl tuore punainen chili
  • 1 kpl sitruuna (koko sitruunan kuori ja puolikkaan mehu)
  • 500 g kirsikkatomaatteja
  • 200 – 250 g paketti fetaa (kokonainen klöntti)
  • 4 annosta spagettia
  • 4 kourallista rucolaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • chilihiutaleita/-rouhetta

1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Kaada oliiviöljy pieneen kulhoon. Riivi tuoreen timjamin lehdet kulhoon. Murskaa valkosipulin kynsi kulhoon. Viipaloi chili ja lisää sekin kulhoon. Raasta sitruunankuori mukaan, mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla ja sekoita ainekset keskenään.

3. Asettele huuhdellut kirsikkatomaatit uunivuoan pohjalle. Hiero mausteinen öljy fetaklöntin päälle ja nosta juusto keskelle uunivuokaa tomaattien päälle. Hiero loput mausteöljyt tomaatteihin. Lisää vuokaan tilkka vettä ja paahda uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

4. Kun tomaattien ja juuston paistoaikaa on jäljellä noin 15 minuuttia, kiehauta vesi ja keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.

5. Nosta feta ensin uunivuoasta pienelle lautaselle. Valuta spagetti ja lisää se tomaattien joukkoon. Purista sitruunamehu mukaan ja sekoita hyvin keskenään. Murenna lopuksi feta koko komeuden päälle, ripottele vuokaan myös revittyä rucolaa ja sekoita vimmatusti. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla, mustapippurilla sekä chilihiutaleilla/-rouheella. Tai muulla lempimausteellasi.

Parhaat pastat

Pasta. Tuo tuhottomasti muunneltavissa oleva ruoka, joka maistuu kaikille vauvasta vaariin. Pastan vääntää töiden jälkeen vartissa, mutta keittiössä saa halutessaan häärätä viikonloppuisin myös pidempään – pasta kun sopii ainakin meidän mielestä niin arkeen kuin juhlaan.

Aloin kaivaa blogin pastareseptejä, ja niitä tuli vastaan todella paljon. Ensin ajattelin nostavani ne kaikki tähän koostepostaukseen, mutta ei siitä olisi tullut mitään. Olisin kirjoittanut postausta vielä jouluna. Ja nyt olisi aikaa tunnista pariin ennen kuin nukkumatti tulee käymään.

Otetaan siis listaus mun mielestä parhaista pastoista, joita olemme kokkaileet herra Longfieldin kanssa tässä vuosien saatossa.

Punakastike

Punakastike on nakkimössön, jauhelihapasteijoiden, paksupohjaisen jauhelihapitsan sekä lettujen lisäksi the lapsuusruoka.

Punakastike oli yksi muutamista resepteistä, jotka kirjoitin muistiin, äitini ohjeiden mukaisesti, kotoa muuttoa edeltävinä viikkoina ostamaani Resepti-kirjaseen. Kirjoittamani resepti on edelleen minulla tallessa, paperin yläkulmassa lukee liilalla glitter-kynällä Punakastike ja perässä on hymiö. Otsikko on vielä havainnollisesti ympyröitä viivoittimen avulla punaisella tussilla.

Punakastike on yksinkertaisesti sanottuna mausteinen tomaattijauhelihakastike. On se myös aivan törkeän hyvää.

jauhelihakastike (2)

Nakkimössö

No sitten nakkimössön pariin, joka kuuluu myös lapsuuden herkkusapuskoihin.

Nakkimössö on legendaarinen ruoka. Se oli lapsuudessani sekä mun että isäni lempiruokaa. Sitä syötiin usein ja hartaasti samalla kun nakkimössön seassa olevista nakkipaloista taisteltiin viimeiseen palaseen asti. Nakkimössö tehtiin lapsuuden kodissani aina isoon vaaleanvihreään emalikattilaan, ja seuraavina päivinä sitä paistettiin voissa paistinpannulla. Maku vain parani parin päivän jääkaapissa makoilun aikana. Tartutin nakkimössöhimon aikojen alussa myös herra Longfieldiin.

nakkimössö

Soijapyörykkäpasta pestolla ja rucolalla

Tämä soijapyörykkäpasta oli ensimmäinen ruoka, jossa käytin soijaa. Lopputulos oli tosi herkullinen, onnistuin saamaan mauttomiin soijapyöryköihin kunnolla makua marinoinnin avulla. Tätä pastaa on kokkailtu viimeksi yli kolme vuotta sitten, ja olin ihan unohtanut sen! Heti kun sen blogin kätköistä löysin, kirjoitin muistivihkoon, että tätä pitää tehdä pian uudestaan. Tehkää tekin!

soijapasta

Sinihomejuusto-punasipulipasta

Perusmauista haettua maustamista: happoja balsamietikasta,  makeutta sokerista, suolaa purkista ja umamia sinihomejuustosta. Lisäksi väriä punasipulista, potkua tulisista valkosipulilastuista ja pureskeltavaa auringonkukansiemenistä. Näistä simppeleistä aineksista syntyy älyttömän hyvä pasta todella nopeasti.

Sinhomejuusto-punasipulipastan teko kestää suunnilleen spagetin keittämisen ajan, eli noin kymmenisen minuuttia. Tätä reseptiä voi siis oivallisesti käyttää myös arki-iltaisin, jolloin valmista ruokaa halutaan yleensä saada pöytään mahdollisimman helposti ja nopeasti.

punasipuli-aurajuustopasta

Kampasimpukkapasta

Nam nam ja vielä kerran nam! Limen, chilin ja kookosmaidon liitto toimi paremmin kuin hyvin ja tämä kampasimpukkapasta vei kieleni mennessään. Resepti on taattua Sara La Fountain -laatua, joten tätä uskaltaa suositella isoon ääneen.

Kampasimpukkapasta

Iisi lämminsavulohipasta

Nappasin lämminsavulohipastareseptin talteen eräästä Maku-lehdestä. Resepti kuulosti todella simppeliltä, nopealta ja ennen kaikkea herkulliselta. Resepti ei pidä sisällään kovin montaa ainesosaa, joka sekin pisti silmääni kun reseptiin lehdessä törmäsin. Pastaa kokkailimme kevään korvilla ystäväni uudessa kodissa. Ja itse asiassa ystäväni pyysi pastan reseptiä minulta viime viikolla, hänen oli alkanut tehdä mieli sitä uudestaan. En yhtään ihmettele. Arkisapuskaa parhaimmillaan.

lämminsavulohipasta4

Pinaatti-pekonipasta uppomunalla

Tämän pinaatti-pekonipastan kokkailun yhteydessä tein ensimmäistä kertaa uppomunia. Se oli tietenkin vähän jännittävää, mutta loppupeleissä ihan iisi juttu.

Itse pasta maistui munineen päivineen oikein herkulliselta. Tätäkin pitäisi tehdä uudestaan, oikein vesi herahti kielelle kun vanhoja kuvia tästä pastasta katselin.

pinaatti-pekonipasta

Siskonmakkarapasta

Siskonmakkarapasta kuuluu mun pitkäaikaisiin suosikkeihin. Tätä on kokkailtu moneen otteeseen. Siskonmakkarakeitto on myös ihan tosi herkkua, joten osasin jo etukäteen arvata, että tästä pastasta tulen pitämään.

Uskallatko sinä kokeilla?

Siskonmakkarapasta

Lovepasta

Lopetetaan tämä pastakatsaus listan söpöimpään annokseen, eli lovepastaan.

Jättimäiset lihapullat tarjoillaan pastoineen ja juustoineen yhdeltä isolta lautaselta kynttilänvalossa. Se on yhtä söpöä kuin Kaunotar ja Kulkuri -elokuvassa. ♥

lovepasta

Kurkkaa myös parhaiden suolaisten piirakoiden, salaattireseptien sekä makeiden kakkujen koostepostaukset!

Parhaat suolaiset piirakat

Parhaat salaatit kevyempään uuteen vuoteen

Parhaat kakut kesän juhliin

Hangon Makaronitehdas saapui Espooseen

Olen lukenut jo vuosia sitten Hangossa sijaitsevasta Makaronitehtaasta. Olen leikannut pari juttua ruokalehdistä jopa talteen, etten varmasti unohda ravintolaa, jonka pastoja on kehuttu vaikka kuinka.

Unohdin silti. Mutta sitten Isoa Omenaa laajennettiin valtavasti sinne (pian) puksuttavan metron takia. Selasin uuden Ison Omenan esitelehteä kesälomalla, ja bongasin sieltä varsin iloisen uutisen: Makaronitehdas avaa siellä ovensa! Aiemmin todella heikon ravintolatarjonnan omaava Omena sai laajennuksen jälkeen monta mielenkiintoista ravintolaa lisää.

hangon-makaronitehdas7hangon-makaronitehdas8

Pääsimme vihdoin tällä viikolla testaamaan Makaronitehtaan tuoreet ja herkulliset luomupastat. Istahdimme tunnelmalliseen ravintolaan sisään ennen leffailtaa. Herra Longfield on kova Apulanta-fani, ja bändistä kertova uusi Teit meistä kauniin -leffa piti päästä katsomaan heti ensi-iltana.

Pähkäilimme herkullisten kuuloisten pastojen äärellä pitkän tovin ennen kuin saimme tilauksen tehtyä. Minä päädyin lopulta kana-kookospastaan, jossa oli mukana korianteria (nammm!) ja herra otti lammaspastan. Sitten jäimme vain nälkäisinä odottamaan pastojamme, jotka valmistettiin aivan selkämme takana avonaisessa keittiössä. Voitte varmaan kuvitella kuinka mahtavat tuoksut keittiöstä kantautui neniimme..

Alkupalaleivät kiskottiin tyhjiin vatsoihin nopeasti, ihan sama vaikka hiilareita oli tiedossa pian aimo annos lisää. Nälkä oli hirmuinen.

hangon-makaronitehdas5hangon-makaronitehdas6

Hyvin maltillisen odottamisen jälkeen tarjoilija kantoi pöytäämme isot pasta-annokset! Olin odottanut pienempiä annoksia, mutta kyllä hymy oli aika mairea kun tajusin, että koko tuo annos oli minua varten.

Pastat maistuivat odotetusti todella herkullisilta. Pastat eivät uineet kastikkeessa, suolaa ei ollut liikaa, pastan kypsyys oli täydellinen, lihapaloja oli riittävästi, eivätkä ne loppuneet kesken. Niin ja jestas, että omassa annoksessani maistui ihanasti korianteri!

hangon-makaronitehdas3hangon-makaronitehdas2

Saimme lautaset kuin ihmeen kaupalla tyhjiksi. Ennen leffaa ehdimme vielä köpötellä pitkin uudistunutta Isoa Omenaa ja sulatella muhkeaa annosta ennen kuin istahdimme leffateatterin pehmeille penkeille katsomaan Teit meistä kauniin -leffaa.

hangon-makaronitehdas1

Vuohenjuusto-pinjansiemenpasta iisisti Luostolla

Jäljellä olisi vielä kaksi reseptiä Luoston keväiseltä matkaltamme. Tällä kertaa vuorossa on iisi vuohenjuusto-pinjansiemenpasta, joka taltutti meiltä nälän varsin aktiivisena ulkoilupäivänä.

luosto7

Rauhallisen aamun jälkeen lähdimme valloittamaan Ukko-Luostoa. Ukko-Luoston näköalapaikalta kuulemma piti avautua lumisen kauniit maisemat Luoston alueelle, ja lisäksi siellä piti olla valkoinen, isohko sääpallo. Maarit, Pää Pilvissä -blogista, on valloittanut miehensä kanssa Ukko-Luoston kesäaikaan, ja voi taivas miten erilaiselta paikka Maaritin blogissa näyttää – käy vaikka kurkkaamassa. Piiitkistä puisista portaista ei meidän alkukeväisellä reissulla ollut tietoakaan, saati että olisimme onnistuneet kammeta itsemme nelinkontin lumituiskussa aina sinne sääpallon luokse asti. Homma tyssähti hieman ennen tunturin lakea yksinkertaisesti siihen, että jalat upposivat jatkuvasti lähes reiteen asti, joka teki konttaamisesta aika raskasta. Raskasta saa toki olla, mutta kun lumen alla oli jemmassa Maaritin kuvissa näkyvät kivilohkareet, päätimme pysähtyä, hörpätä eväskahvit melkein tunturin laella ja lähteä sen jälkeen alaspäin. Nilkka olisi ollut ikävä taittaa keskellä lumipyryistä tunturia.

luosto2

Koska lumi tosiaan upotti ylempänä niin paljon, keksin fiksumman tavan alastuloon kuin kävelyn. Ensin liu’uimme pyllymäkeä ja sen jälkeen pyörimme peräkkäin tunturia alas niin kovasti, että pää meni sekaisin. Olimme alhaalla tuota pikaa.

luosto3luosto4_c_matka_

Hikisen kiipeilyn ja patikoinnin aikana nälkä oli päässyt yllättämään. Kipitimme kelomökkimme lämpöön, jossa valmistui muutamassa silmänräpäyksessä herkullinen vuohenjuusto-pinjansiemenpasta.

Lounaan jälkeen makoilimme hetken sängyllä, ennen kuin päivän toinen reippailuhetki pääsi alkamaan. Kävimme vuokraamassa meille loppupäiväksi lumikengät! Emme olleet kumpikaan kokeilleet lumikenkiä aiemmin, vaikka olen niiden ostosta jopa haavaillut useamman vuoden. Karautimme autolla semmoisen metsän viereen, jossa emme olleet reissun aikana vielä käyneet. Kiskoimme lumikengät jalkaan ja lähdimme umpimetsään.

luosto9luosto8luosto10

Lumikenkäily oli mahtavaa hommaa metsässä, jossa ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Olimme melko väsyneitä ja juttujen taso oli normaaliakin huonompaa. Nauroimme ratketaksemme tyhmille jutuillemme tyhjässä metsässä. Lisäksi meidän piti tietenkin kokeilla lumikengillä juoksemista sekä sitä kuinka hyvin kengät kannattelevat koskemattomalla hangella – hyvin ja hyvin huonosti. Itse onnistuin myös kaatumaan lumikengillä aivan suorilta jaloilta kahdesti, ja se sitten olikin hauskaa.

Kun vihdoin pääsimme illansuussa mökin ja saunan lämpöön, oli olo just niin ihanan vetämätön kun vaan voi olla. Uni tuli sekunnissa, ja reisilihakset kertoivat olemassa olostaan seuraavana aamuna.

luosto5

Mutta nyt sen reseptin pariin. Tässä olisi tosi iisin, nopean ja lihattoman pinjansiemen-vuohenjuustopastan resepti. Nam!

Vuohenjuusto-pinjansiemenpasta

2 reilua annosta

  • spaghettia kahdelle
  • ¾ dl pinjansiemeniä
  • 1 ruukku tuoretta basilikaa
  • 1 kpl sitruuna
  • 2-3 kpl valkosipulinkynttä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl ruoka- tai kuohukermaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 200 g vuohenjuustoa (paksusta tangosta)

1. Keitä spaghetti paketin ohjeiden mukaisesti. Tee kastike spaghettin kiehuessa.

2. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi. Siirrä ne lautaselle jäähtymään.

3. Hienonna basilika, raasta sitruunan kuori ja purista mehu lasiin. Kuori ja hienonna valkosipuli.

4. Kuullota valkosipulia pannulla öljyssä keskilämmöllä kypsäksi. Lisää kerma ja anna sen lämmetä. Lisää sen jälkeen mukaan basilika, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Mausta mustapippurilla maun mukaan.

5. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen. Murustele juusto pastan joukkoon ja ripottele päälle pinjansiemeniä. Tarjoa ja nauti heti.

luosto6