Liitovarjoilua Gardajärvellä

Kesän reissumme ainoana kokonaisena päivänä Gardalla varasimme heti aamusta aamupäivälle liitovarjoilun Monte Baldolta. Tästä uskaliaasta varauksesta kerroinkin teille jo reissun päältä aivan kesäkuun lopussa.

malcesine_paraglide_c_matka_.jpg

Olin katsellut, ja salaa haaveillut liitovarjolennosta jo kotona, mutta koska herra Longfield kieltäytyi hommasta heti alkuun, olin aika varma, etten minäkään sinne uskalla yksin lähteä. Mutta nähtyäni ensimmäisenä päivänä Baldo-vuoren huipulta liiteleviä tandem-hyppääjiä, oli päätös tehty. Menisin sinne vaikka yksin. En tiedä mitä suostuttelusanoja käytin, mutta niin siinä vain kävi, että korkeapaikankammoinen herra Longfield sanoi edeltävänä iltana, että hän lähtee sittenkin mukaani liitelemään! Jes, jaettu kokemus on aina aina astetta parempi juttu.

malcesine_paraglide (12)

Malcesinassa liitovarjolentoja tarjoaa Fly 2 Fun -niminen firma, jonka kautta saimme soitettua aamupalalta paikat kello 12 liitelyyn. Aamupäivä meni hermostuneissa merkeissä. Jolkotimme Malcesinen rantaviivaa aamupalan jälkeen edestakaisin aikaa kuluttaen. Yritimme puhua jostain muusta, mutta katseet kääntyivät jatkuvasti yläilmoihin ja siellä venkoileviin liitovarjoihin. Onkohan toi vaarallista? Miten se lähtö tehdään? Mitä jos me kuollaan? Mitä jos tuulet vaan loppuu kesken ja me paiskaudutaan päin Baldo-vuorta?

Kello 12.00 tapasimme vihdoin Fabion ja Stefanon Malcesinen köysiradalla. Herroilla oli selässään kevyet 33 kiloa painavat reput, jotka pitivät sisällään kaikki liitovarjoiluun tarvittavat välineet. Seurasimme herroja kiltisti naamat valkoisina. Sekä Fabio että Stefano yrittävät rauhoitella meitä, ja sanoivat, että ei paniikkia, se tuntuu samalta kuin istuisitte sohvalla. Niin vissiin!

malcesine_paraglide (13)

Köysiratakyyti kesti noin 20 minuuttia, ja se vei meidät 1700 metriin. Ilma oli tuona aamuna pilvinen, ja ylhäällä vuorella oli hieman viluista, onneksi olimme ottaneet pitkähihaiset mukaan. Siinä me sitten kävelimme jonossa viitisen minuuttia liitovarjoille tarkoitettuun lähtöpisteeseen, joka oli valtavan iso vihreä nurmialue. Mä menin Fabion pariksi ja herra Longfield nuoremman Stefanon kyytiin. Puimme takit päällemme, ja sitten meidän mukavat pilotit alkoivat vetää meille erilaisia liivejä ja mystisiä reppuja ja muita juttuja niskaamme. Fabio kertoi lentäneensä 27 vuotta, eikä ihan hirveästi kertonut mulle mitään ohjeita. Tärkeimmät ohjeet olivat hyvin yksinkertaiset: juostaan yhdessä niin pirusti ekat 5-10 metriä ja sitten vaan istut alas. OK! Vähän siinä ihmeissäni katselin kun samalla aikaa Stefano kertoi herra Longfieldille vaikka mitä ohjeita. Siellä ne jutteli ja kävi lentoa läpi, samalla kun mä seisoin paniikissa kypärä päässä ja oudot narut ja muut jutut selässäni Fabion testaillessa kaikessa rauhassa varjoa.

malcesine_paraglide (1)malcesine_paraglide (2)malcesine_paraglide (3)

Sitten Fabio sanoi ystävällisesti, että nyt on hyvät tuulet, eiköhän lähdetä, oletko valmis? Huusin vaan JOOOO (tai siis YEEEESSS), ja sitten Fabio kiinnitti mut itseensä ja sanoi NOW RUN. Ja sitten me juostiin.

Parin ekan askeleen jälkeen tuli täysi stoppi sillä varjo lähti ilmaan ja veti meitä taaksepäin. Parin naisellisen rääkäisyn jälkeen jalat kuitenkin jatkoivat juoksua ja sitten ne vain irtosivat maasta. Taisin siinä vielä jotain kirkua (lähinnä onnesta), sillä fiilis oli aivan tajuton. Fabio tiedusteli heti lähdön jälkeen onko mulla kaikki okei, ja käski mut istumaan taaksepäin ja nojaamaan rohkeasti häneen (olin edessä ja komea italialainen herrasmies takana). Tein työtä käskettyä ja sainkin todella mukavan asennon oudosta repputuolista. Ja sitten vain haukoin henkeä!

malcesine_paraglide (4)malcesine_paraglide (10)

Fiiliksiä on tosi vaikea kuvailla (vaikka kirjoitan tätä lennon jälkeisenä päivänä, ja kokemus on vielä tuoreessa muistissa). Maisemat olivat henkeäsalpaavat ja se tunne kun varjo liiteli kallionkielekkeiden yli kohti kaunista Gardajärveä, oli jotain aivan käsittämätöntä. Olimme 1700 metrissä ja kuulin vain tuulenvireen korvissani (niin ja Fabion jatkuvat tiedustelut onko kaikki ok). Fabio puhui mulle aika paljon ensimmäisten 10 minuutin aikana. Luulen, että sen avulla mies varmisti, että en saa sydäriä tai ole pyörtymisen partaalla. Herra Longfield sanoi, että samoin kävi hänen ja Stefanon kanssa – ensimmäiset hetket lennolla juteltiin ahkerasti ja koko ajan tiedusteltiin fiiliksiä.

malcesine_paraglide (8)malcesine_paraglide (11)malcesine_paraglide (9)

Fabio oli tosi kokenut liitovarjoilija, ja me menimme hänen kanssaan hurjan lähelle kallioseinämiä, puiden latvoja sekä jopa herra Longfieldin varjoa. Saatoimme jutella herran kanssa muutaman minuutin ajan lennon aikana. Se oli hauskaa – taisimme vain huutaa, että Eikö oo siistiä? Johon toinen vastasi Aivan tajuttoman siistiä!

Fabio alkoi myös huudella kesken lennon Pedroa, ja kun hetken aikaa liitelimme pienen maatalon yllä, tuli talosta ulos tosi vanha valkotukkainen mies. Huutelin papalle innoissani CIAO ja heiluttelin kaikkia mahdollisia ruumin osiani. Fabio jutteli vanhuksen kanssa pari lausetta ja kertoi minulle, että pappa on hänen hyvä ystävänsä.

malcesine_paraglide (5)malcesine_paraglide (6)malcesine_paraglide (14)

Liitovarjoilu ei ole vain hetken huumaa, sillä lento kestää tuuliolosuhteista riippuen 20-40 minuuttia ja sen aikana lennetään noin 45 kilometriä. Hintaan kuului ainakin Malcesinessa GoProlla kuvattu video, jonka sai mukaansa SD-kortilla. Herra Longfieldillä oli kädessään tikku ja mun GoPro oli kiinnitetty pääni yläpuolelle varjoon. Videoiden avulla saimme tosi mahtavat muistot lennosta! Teen teillekkin lennosta jossain välissä koosteen saamistamme videoista. Ihan koko lentoa ette varmasti jaksaisi katsoa. Esimakua voi kurkata jo reissun päällä postaamastani videosta, johon jouduin juttelemaan puheet uusiksi hotellihuoneesta käsin videolla pauhaavaan järisyttävän kovan tuulen takia. Videon äänet ovat siis aika hassut, mutta ihan samat jutut pölötin videolle lennon aikana.

Liitovarjon kyydissä oli mahdollista kuvailla myös omalla kameralla, järkkäri voi olla hieman liian hankala ja iso kyytiin, mutta mun pikkuinen Sony DSC-RX100 II kulki mukana tosi kätevästi.

Lennon loppupuolella saavuimme liitelemään Gadajärven päälle. Jossain välissä Fabio tiedusteli minulta haluanko jatkaa matkaa rauhallisesti alas asti, vai haluaisinko laskeutua alaspäin hieman hurjemmin spiraalin avulla. En tiennyt yhtään mitä spiraali tarkoittaa, mutta huusin kuin viimeistä päivää ”Let’s do the spiral!”.

Sitten mentiin! Fabio käänsi varjoa ja yhtäkkiä vauhti kasvoi hurjasti ja huomasin huutavani vaakatasossa. Pyörimme monen monta kierrosta spiraalin muodossa alaspäin, ja voi vitsit se oli siistiä! Herra Longfield katseli menoamme ja sanoi laskeutumisen jälkeen, että miten sä uskalsit! Stefano oli sanonut herralle, ettei hän osaa tehdä spiraalia, joten he laskeutuivat rauhallisempaan tahtiin. Herra kyllä sanoi myös, että spiraali näytti todella hienolta ja hurjalta. Siltä se kyllä tuntuikin!

malcesine_paraglide (15)malcesine_paraglide (17)malcesine_paraglide (16)

Moni on kysynyt meiltä reissun jälkeen miten liitovarjon kanssa laskeuduttiin. Laskeutuminen tapahtui paljon helpommin kuin olimme kummatkaan osanneet odottaa. Liitovarjoille oli varattu rannasta oma laskeutumisviheriö, jonne taitavat kuskit ohjasivat varjot. Kun maa alkoi lähestyä, käski Fabio minua nousemaan ylös penkistä jolla istuin. Piti siis vain törkätä peppu ylös ja seistä ikään kuin suorana. Fabio teki takanani temppujaan ja pian jalat koskivat nurmikkoon. Laskeutuminen oli meillä molemmilla todella pehmeä. Kun jalat ottivat maahan, piti alkaa köpötellä rauhassa ja sitten vauhti vain pysähtyi.

malcesine_paraglide (19)malcesine_paraglide (20)malcesine_paraglide (21)malcesine_paraglide (22)

Juttelimme vielä tovin Fabion ja Stefanon kanssa liitovarjoilun jälkeen. Meidän molempien naamat paistoivat onnea kuin Naantalin aurinko. Ehkä herra Longfieldin astetta enemmän, sillä hän totisesti voitti pelkonsa kun lähti hurjaan seikkailuun mukaan! Oli upeaa kokea tämä yhdessä. Kiitos herra Longfield, oot aika jeees!

p.s. Muistathan käydä peukuttamassa Pakkasukkoani Lux Helsingin -facebook-sivuilla! Kiitos! Peukuttaminen onnistuu suoraan tästä linkistä. Voit käydä myös lukemassa Pakkasukon tarinan tämän viikon postauksesta. Kiitos kaikille peukuttajille, nyt on käynnissä kova kisa!

malcesine_paraglide (7)

Gardajärvi: Malcesine

Gardajärvelle suuntasimme kesälomareissun toisella viikolla kahdeksi yöksi. Reissua suunnitellessa olisin halunnut olla Gardalla pidemmänkin aikaa, mutta erilaisten säätöjen jälkeen Gardajärvelle ei saatu mahdutettua enempää kuin kaksi yötä. Parissa päivässä ei Italian suurinta järveä (52 km pitkä) ja sen useita pieniä kyliä ehdi mitenkään ottaa haltuun, joten niinpä päätimme jo ennen reissua, että emme lähde Malcesine-kylästä vierailun aikana mihinkään. Gardalle voi aina palata, ja loman toisella viikolla arvelimme tarvitsevamme hetken hengähdystauon kaiken suhaamisen keskellä. Eli rantaa, aurinkoa, ruokaa ja mahdollisesti oman jaksamisen rajoissa joku pieni kiva vaellus Baldo-vuorella.

gardajärvi malcesine_c_matka_.jpggardajärvi malcesine (8)gardajärvi malcesine (6)

Malcesinessa asuu paikallisia noin 3 500. Se oli aikoinaan pieni kalastajakylä, aivan kuten monet muutkin Gardajärven kylistä. Nykyään toimeentulo saadaan pääosin turismista, jota on edesauttanut kaunis sijainti Monte Baldon juurella sekä omaleimainen keskiaikainen tunnelma. Kaupunki viettää hyvin jyrkästi järvelle, ja kylässä saakin tarpoa jatkuvasti ylös ja alas pieniä kapeita mukulakivikatuja. Kovien sateiden jälkeen sadevedet valuvat vuolaina pitkin kapeita kujia.

gardajärvi malcesine (3)gardajärvi malcesine (4)

Kaupunkikuvaa hallitsee ainakin rannalta käsin komea linna, jonka tornit kohoavat 33 metrin korkeuteen. Linnan rakennustyöt ovat joidenkin tietojen mukaan alkaneet jo vuonna 568 langobardien toimesta. Tunnetumpia linnan asukeita ovat kuitenkin varmasti Scala-suvun jäsenet, jotka pitivät linnaa hallussaan vuodesta 1227 lähtien aina venetsialaisten tuloon asti.

Linnaan pääsee tutustumaan muutaman euron sisäänpääsymaksulla. Sisällä linnassa on kauniita sisäpihoja, upeat maisemat Gardajärvelle sekä muutamia museoita. Me kävimme tutustumassa pieneen ja näppärään Museo del Garda e del Baldoon, joka esitteli Gardajärven kasvistoa sekä eläimistöä. Hieman ylempää löytyi myös Goethe-museo, jossa emme jaksaneet käydä. Jotenkin Goethe oli Malcesinelle ”tärkeä” jamppa, mutta en nyt jaksa muistaa miksi. Linnan aivan ylimmällä tasolla olisi ollut vielä yksi museo, jossa olisi esitelty mm. sitä, miten venetsialaiset kuljettivat sotalaivansa maata pitkin Gardajärvelle. Tämäkin museo jäi meiltä väliin. En oikeastaan edes muista miksi, herra Longfield olisi museossa kuulemma halunnut käydä, mutta homma meni multa kyllä jotenkin ihan ohi..

gardajärvi malcesine (5)gardajärvi malcesine (12)

Malcesinessa on pieni uimaranta, mutta auringonottopaikkoja löytyy kyllä kaikille, vaikka ranta olisikin täynnä. Saapuessamme Gardajärvelle sunnuntaina oli järveä kiertävän tien varteen parkkeerattu ihan tajuttomat määrät italialaisten autoja. Auringonottajia lojui joka paikassa, ja uimaan hypättiin ihan mistä vain. Mekin lojuimme sunnuntaina muutaman tunnin ajan pienellä betonisella venesatamalla, jossa saimme katsella kirkkaan järviveden lisäksi joutsenperhettä sekä hauskoja sorsia.

gardajärvi malcesine (7)gardajärvi malcesine (14)gardajärvi malcesine (10)gardajärvi malcesine (11)

Vesi on erityisesti Gardajärven pohjoisosassa puhdasta ja kirkasta. Herra Longfield totesikin reissulla uintihetken jälkeen, että ihan kuin olisi uinut vesijohtovedessä. Järvi on syvä, sen pohjoisosassa oleva syvin kohta on 346 metriä. Tästä, ja vuorilta valuvan veden ansiota, Gardajärven vesi on ainakin alkukesästä kylmää. Minä en esimerkiksi kyennyt uimaan järvessä, kastelin itseni kyllä mahaan asti, mutta iltauinnille vesi oli minulle liian viluista. Ei se kyllä muita rannalla olijoita näyttänyt haittaavan yhtään, mulla nyt vaan on aina kylmempi kuin muilla.

gardajärvi malcesine (1)

Malcesinen takana nousee 2218 metrinen jylhä Monte Baldo. Baldo-vuoren rinteet tarjoavat patikoijille sekä pyöräilijöille erinomaiset retkimaastot. Me jätimme Baldolle vaellukset väliin, sillä kroppa tahtoi loman toisella viikolla möllöttää mieluummin auringossa. Trekkikarttoja löysimme hotellimmekin aulasta, jonka lisäksi reittejä voi tutkailla hyvin etukäteen netin ihmeellisestä maailmasta. Baldo-vuorelle pääsee kätevästi (mutta ei kovin edukkaasti) köysiradan kyydillä (edestakainen matka oli 20 euroa), joka mahdollistaa hieman kevyemmätkin trekit todella komeissa maisemissa.

gardajärvi malcesine (9)gardajärvi malcesine (15)gardajärvi malcesine (16)

Jääkauden aikana etelään päin työntyvät jäämassat ja vesivirrat kulkivat mm. Baldon läpi ja hioivat Monte Baldon seinämät äkkijyrkiksi. Äkkijyrkkiin seinämiin pääsimme tutustumaan herra Longfieldin kanssa tarkemmin liitovarjon kyydistä. Me tosiaan keräsimme kaiken rohkeutemme ja teimme tandemtekniikalla liitovarjolennon Monte Baldolta. Tästä upeasta kokemuksesta tulee jossakin välissä ihan oma postaus, mutta pakko kertoa jo tässä vaiheessa, että jos suuntaatte Gardajärvelle, niin menkää ihmeessä liitovarjoilemaan! Se on aluksi aika jännittävää, mutta lähdön jälkeen voi kaikessa rauhassa vain ihailla huikeita maisemia ja nauttia osaavien pilottien kyydistä.

gardajärvi malcesine (17)gardajärvi malcesine (18)gardajärvi malcesine (20)

Ravintoloihin emme ihan hirveästi reissulla etukäteen tutustuneet. Söimme kuitenkin oikein hyviä pastoja sekä kala-annoksia kahden yön visiittimme aikana. Yksi ravintola täytyy erikseen mainita. Aivan Malcesinen pääaukion vieressä sijaitsee tasokas ja kohtuuhintainen ravintola nimeltään Al Gondoliere. Ravintola on saanut aika mahtavia arvosteluja myös TripAdvisorissa, joten pelkästään meidän sanaan ei tarvitse tässä tapauksessa luottaa.

gardajärvi malcesine (21)gardajärvi malcesine (22)

Al Gondolieren ilmapiiri oli hurmaava. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu pelasi. Pääsimme istumaan kuin onnen kaupalla ravintolan kattoterassille ilman pöytävarausta, ja saimme nauttia kolmen ruokalajin illallisen ihanan lämpimässä ja pimeässä illassa. Terassille kaikui mukavasti kaupungin äänet, ja pehmeä puheensorina sekä aterimien kiva kilinä täytti terassin. Kyllä kelpasi. Seuraavana aamuna meidän matka jatkui kohti Veronaa. Oli mukavaa saada huikealle Malcesinen pikavisiitille onnistunut ja ennen kaikkea herkullinen loppu. Malcesine jäi ikuisesti mieleemme!

gardajärvi malcesine (2)gardajärvi malcesine (13)

Italia @Instagram

Me ollaan kotona, ja kuinka ihanaa olikaan tulla takaisin kesäiseen Suomeen!

Ennen varsinaisia matkapostauksia, voitaisiin kurkistaa, miltä meidän kaksiviikkoinen reissu näytti Instagramin puolella. Meidäthän löytää Instagramista @meanwhileinlongfield, joten jos et vielä seuraile meitä siellä, niin tervetuloa mukaan. Jos taas seurailet meitä jo, voivat tämän postauksen kuvat olla sinulle jo tuttua kauraa. Mutta ehkä jutuissa on jotain uutta..?

Mutta nyt matkaan.

Juuri ennen reissulle lähtöä kävin hemmottelemassa itseäni ystäviltäni synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla Helsinki Day Spassa. Pedikyyrin ja kulmien muotoilun jälkeen olin valmis reissuun. Maa oli märkä, jalassa sandaalit ja varpaankynsissä ihana punainen lakka. Loma saattoi alkaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Firenze, jossa vietimme perjantain sekä osan lauantaista. Perjantaina lähetimme teille videoterveiset Santa Maria del Fiore -kirkon kellotornista. Kellotornissa käynnin lisäksi kävelimme kauniissa Firenzessä päättömästi ympäriinsä. Illalla todistimme reissun kauneinta auringonlaskua Ponte Vecchiolla. Se oli nätti! Auringonlaskun jälkeen päätön kävely jatkui vielä hyvän tovin. Firenzestä taisin napata koko reissun upeimmat yökuvat.

italy_c_matka_.jpg

Lauantaina kipusimme heti aamusta Santa Maria del Fiore -kirkon kupoliin, jonka rakentamista pidetään ihmeenä. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, kannattaa ehdottomasti kurkata Yle Areenalta Firenzen katedraali -dokkari (on nähtävissä vielä 9 päivää). Kahdentoista aikaan päivällä otimme vuokra-auton allemme, ja lähdimme kohti pientä Bucinen kylää Toscanassa, jossa meitä odotti kaunis Villa Catola kuudentoista kaverin voimin. Huvilalla söimme lounaan nurmikolla, ja kyllä muuten tuntui lomalta! Illalla osa huvilan porukasta suunnisti yhdessä syömään Bucinen kylässä olevaan Ristorante Il Paguro -ravintolaan. Söimme herra Longfieldin kanssa maittavan kalalautasen puoliksi naurun merkeissä. Aamulla kipitimme herran kanssa sitten ihan kahdestaan huvilan näköalapaikalle mussuttamaan aamupalaa kaikessa rauhassa. Tässä vaiheessa reissua olimme jo aivan myytyjä italialaisille leikkeleille, voi nam!

italy

Sunnuntaina hurautimme herra Longfieldin kanssa San Marinoon, jossa saimme nauttia hurjan kauniista maisemista ja korkeista pudotuksista. Kuva, jossa nostelen käsiäni, on oikeasti vähän pelottava – istun kuvassa kielekkeellä, jonka alla oli järkyttävän iso pudotus suoraan alas. Emme ihan voineet ymmärtää, miten tätä, ja useita muita pelottavia pudotuksien vieressä sijainneita paikkoja ei oltu aidattu kovinkaan hyvin. San Marinosta lähettämämme videoterveiset kuvasimme esimerkiksi turistipolun vierestä (istumalla pienellä tasanteella), josta oli myös todella pitkä pudotus kalliokielekkeeltä alas.

San Marinosta ehdimme vielä huvilalle niin aikaisin, etteivät kaikki olleet ehtineet käydä illallisella. Iso osa porukastamme haki pitsat, osa grillasi ja minä tein itselleni salaatin. Ilta oli ihan pimeä, ja haimme huvilalta kynttilöitä pihalle, jotta näimme syödä ja juoda. Tosi nasta ilta, jälleen kerran!

Maanantaina lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle vaellukselle. Mukaan saimme kolme kaveria, ja meidän viisihenkinen porukkamme ahtautui ensin neljän hengen Smartiin, ja lähti sen jälkeen kohti Monteriggionea, joka on kauniisti säilynyt muurien sisällä oleva kylä pienellä kukkulalla. Monteriggionen lähimaastossa piti olla komeita maisemia sisältävä 9,5 kilometrin trekki. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta me eksyimme trekillä tosi pahasti. Löysimme itsemme villisikojen muussaamilta poluilta, joilla lojui paljon haulikon hylsyjä. Jossain vaiheessa eksyimme myös kiellettyyn sienimetsään, ja tupsahdimme lopulta joidenkin ihmisten pihallekin, ei auttanut muu kuin pokkana morjenstaa lounashetkeä viettävää talon väkeä ja jatkaa matkaa.. Palataan trekkiin tarkemmin jossain välissä oman postauksen kera.

italy2

Tiistaina päätimme ottaa ihan iisisti. Aamupalaa kokkasimme kauniissa toscanalaisessa huvilassa, jonka jälkeen lähdimme kahdella autolla kohti Valdichianan outlet -kylää. Neljän ihmisen ostokset mahtuivat kuin ihmeen kaupalla miniautomme takakonttiin (minä ostin vain yhden Gantin paidan ja Asicsin lenkkarit). Illalla huvilan omistaja Fabio kokkasi meille perheineen ihastuttavan ja tunnelmallisen kolmen ruokalajin illallisen huvilan pihalle pystytetylle pöydälle. Olimme koko kööri kasassa, ja nauru raikui pikkuisessa Bucinen kylän yössä. Ihan mahtava ilta!

Keskiviikkona ei edellisillan juhlimisesta huolimatta jääty uima-altaalle notkumaan. Urhea ja reipas viiden hengen trekkiporukkamme lähti tällä kertaa kohti Monte Faetaa (toivoen, että tällä kertaa emme eksyisi).

italy3

Keskiviikon trekki menikin onneksi täydellisesti! Monte Faetan huipulta ihailimme maisemia mm. Pisaan, jossa piipahdimme reilun 12 kilometrin trekin jälkeen vielä syömään, hämmästelemään vinossa olevaa tornia ja ajelemaan ympäri kaupunkia viiden hengen polkupyörähässäkällä. Pisasta tulee kuvia ja juttua blogiin myöhemmin, Instagramiin en ollutkaan laittanut vinosta tornista yhtään kuvaa. Monte Faetan päältä lähetimme teille myös videoterkut.

Torstaina päiväretkikohteeksi otettiin hurjan kaunis Siena, jonne matkasimme Sohvi travelsin kanssa. Kipitimme Sienassa päättömän harhailun lisäksi kellotornin huipulle, josta saimme ihailla punatiilisiä taloja. Hurmaava paikka. Sienassa ehdimme hortoilla viiden tunnin ajan, ennen kuin pikkuinen Smarttimme piti ohjeistaa kohti majapaikkaamme Villa Catolaa.

Viimeisen illan kunniaksi olimme varanneet hirmuisten säätöjen saattelemana pöydän Castel Monasteron viinikellarista (La Cantina) seitsemälle hengelle. Illallismenu – jonka takana oli sellainen kaveri kuin Gordon Ramsay – oli aivan huikea, siitä(kin) blogissa myöhemmin lisää. Meidän viimeinen aamumme huvilalla alkoi aamupalalla sekä -uinnilla. Sen jälkeen pakkasimme kamamme kasaan, hyvästelimme upean Bucine-poppoomme, ja suuntasimme vuokra-Smartimme kohti..

italy4

Cinque Terreä!

Majoituimme Cinque Terren eteläisimpään kylään, jonka nimi on Riomaggiore. Perjantaina tutustuimme pieneen kylään, todeten sen olevan jotain todella söpöä. Satuimme törmäämään illansuussa myös yhteen tosi mukavaan työkaveriini, jonka kanssa vaihdoimme rannalla tunnelmia ja lomafiiliksiä, tosi hauska sattuma! Ilta-auringon aikaan otimme vielä aurinkoa isoilla rantakivillä, keräten voimia seuraavaan päivään. Lauantaina oli edessä 17 kilometrin tiukka trekki läpi neljän Cinque Terren kylän. Ja ei, trekkiä ei tehty ns. maatasossa, vaan me patikoimme kylien läpi vuorten yli. Tekemästämme videoterkuista voi ihailla maisemia parin minuutin ajan. Aivan upea trekki!

italy5

Trekin jälkeen menimme hetkeksi rannalle makoilemaan ja uimaan Välimereen, ennen kuin palasimme Riomaggioreen illalla laivalla, josta näimme kauniit kylät vielä myös mereltä päin. Päivä oli ollut sen verran hikinen ja rankka, että päätimme hakea kotimatkalla lähikaupasta sapuskoja, ja syödä ne kaikessa rauhassa pitkän suihkun jälkeen hotellihuoneemme terassilta, jolta aukeni mukavat maisemat yli Riomaggioren pienen ja värikkään kylän.

Sunnuntaina matkamme jatkui joskus aamupäivällä kohti Gardajärveä. Gardalla majoituimme Malcesinessa, jonne saavuimme kolmen aikaan iltapäivällä. Matkapäivä sujui tuttuun tapaan kaupunkiin tutustuessa. Illalla ihailimme uikkarit päällä auringonlaskua sen jälkeen, kun olimme heränneet päikkäreiltä rannalta.

Seuraava aamu (maanantai) alkoi jännittävissä tunnelmissa.. Kävelimme Malcesinen rantaviivaa pitkin, ja yritimme saada ajatukset pois tulevasta..

italy6

Jännityksen syy oli liitovarjoilu, joka oli kyllä kreiseintä mitä olemme koskaan ennen tehneet. Erityisesti herra Longfield oli aika paniikissa, sillä korkeat paikat eivät ole hänen lempimestojaan. Mutta niin vain hänkin uskalsi lopulta tulla mukaan – ja onneksi uskalsi, juoksu alas 1700-metriseltä Monte Baldo-vuorelta, ja liitovarjoilu Gardajärven päällä oli huikaiseva kokemus! Liitovarjon kyydistä lähetettiin myös terkut teille videon merkeissä.

Maanantaina loppupäivä meni liitovarjokokemusta sulatellessa. Söimme hyvin ja otimme kaikessa rauhassa aurinkoa rannalla. Uimassakin kävimme (minä tosin vain melkein) jäätävän kylmässä Gardajärvessä.

Tiistaina matka jatkui jälleen. Tällä kertaa kohti Veronaa, joka ei ollut alun perin matkasuunnitelmissa ollenkaan. Herra Longfield oli kuitenkin järjestänyt meille vierailun tiistaiksi Veronan lähettyvillä sijaitsevalle Pasqua-viinitilalle, jonka takia olimme varanneet hotellin vain yhdeksi yöksi Veronasta. Viinitilalla vierailu peruttiin kuitenkin viinitilan toimesta vierailua edeltävänä päivänä (melkoisen Pasqua temppu..), mutta koska Veronan hotellimme oli jo varattu, menimme sitten vain Veronaan. Meillä ei siis ollut Veronan osalta oikein mitään suunnitelmia, joten niinpä pörräsimme kaupungissa opaskirjan kanssa, kaikki kohteet kun olivat meille ihan tuntemattomia. Hotellihuoneemme ikkunasta näki Julian parvekkeen, joka oli selkeästi kova turistirysäkohde. Onneksi Veronassa kuitenkin piipahdimme, sillä sekin oli kaunis, tunnelmallinen ja värikäs pieni kaupunki, jossa nähtävää riitti.

italy7

Veronassa oli reissumme aikana käynnissä vuotuisat Veronan oopperajuhlat, jonne yritin hommata meille lippuja jo Suomesta. Meidän harmiksemme yhtään esityspäivää ei osunut niille päiville, kun me olisimme olleet edes säädyllisen matkan päässä Veronasta. Niinpä mahtava kulttuurikokemus jäi tällä erää kokematta.. On todella hienoa, että Veronan keskustassa sijaitsevaa vanhaa ja hienoa amfiteatteria käytetään yhä mm. oopperaesitysten ja ihan kaiken maailman poppareiden ja rokkareidenkin esiintymisten näyttämönä.

Veronasta matkamme jatkui vielä viimeiseen kohteeseemme. Vuokra-autolle sanoimme Veronassa heipat, joten sieltä siirryimme junalla Venetsiaan.

En osannut etukäteen oikein kuvitella, minkälaista Venetsiassa voisi olla. Pelkäsin isoja turistimassoja, haisevaa vettä, taskuvarkaita sekä ylihintaista turistisafkaa. Mutta turhaan pelkäsin – Venetsia oli huikaisevan upea ja se lumosi meidät molemmat parissa tunnissa. Eksyimme pienille kaduille lukemattomia kertoja, söimme todella hyvää ja edullista ruokaa, teimme hieman ostoksia, pohdimme oudon kaupungin historiaa sekä tulevaisuutta, ja tutustuimme upeisiin palatseihin sekä kirkkoihin. Niin ja teimme teille kellotornista reissun viimeiset videoterveiset.

italy8

Torstaina nautimme täysin rinnoin upeasta Venetsiasta. Kävelimme päivän aikana 15 kilometria reippaasti yli 30 asteessa, huh. Illalla palkitsimme itsemme viimeisen illan kunniaksi ylihintaisilla Spritz Veneziano -drinkeillä, jotka nautimme ilta-auringon aikaan San Marco -aukiolla. Terassilla soi live-musiikki viiden hengen orkesterin johdolla, jotka sähkökitaroiden sun muiden sijaan soittelivat viululla, huiluilla, haitarilla ja pianolla kaikenlaisia hienoja covereita tutuista biiseistä, joten mikäs siinä oli aperitiiveja hotkia. Illalliseksi söimme vielä pastaa pienen pienessä ravintolassa, joiden ainoat asiakkaat olimme loppuillasta. Perjantaina ehdimme vielä kiertää kaksi museota sekä Dogen palatsin ennen myöhäisen iltapäivän lentoa kotiin.

Olipahan reissu! Ihania muistoja sekä kokemuksia saatiin kasaan taas paljon! Kiitos todella paljon kaikille kavereille, jotka olivat mukana reissun ensimmäisellä viikolla Villa Catolassa! After partyt sitten syksyllä kuten puhuttiin. Lupaan tehdä ison kasan tiramisua, nam.

italy9

Videopäiväkirja liitovarjon kyydistä Gardajärveltä

Tupsahdimme herra Longfieldin kanssa Cinque Terrestä Gardajärvelle, jossa meidän oli tarkoitus alkaa rauhoittaa reissun tahtia ennen perjantaista kotiinlähtöä. Olimme kuitenkin varanneet hotellin ihan vain varmuudeksi Malcesinesta, joka sijaitsee aivan Baldo-vuoren juurella, jos sattuisimme vielä haikailemaan seikkailuja ja uusia vaellusreissuja.

Kotoa käsin olin jo selvittänyt, että Baldo-vuorelta on mahdollisuus tehdä tandemliitoja liitovarjoilla. Herra Longfield sanoutui hommasta heti irti, mutta lupasi tulla kannustamaan ja videoimaan mun lentoa, jos vain uskallan sinne yksikseni lähteä.

Malcesineen tulimme sunnuntaina, ja vaellusjalkaa alkoi kyllä heti vipattaa kun näimme komean Baldo-vuoren hotellimme takapihalla. Päivän käytimme kuitenkin Malcesinen kujiin tutustuen, ja kävimme toki myös lounaalla. Alkuillasta päätimme käydä tekemässä retken Baldo-vuorelle köysiradan avulla. Siinä samassa ajattelimme kysyä vinkkejä hyvistä trekkipoluista. Mutta köysirata ei ollutkaan iltaan asti auki, viimeinen vuoro ylös lähti jo kuudelta, joten homma jäi sunnuntaina väliin. Suuntasimme köysiradalta sitten rannalle, jossa aloimme kuunnella Hemingwayn Vanhus ja meri -äänikirjaa nukahtaen jossain välissä laineiden liplatukseen ihan totaalisesti. Teki aika hyvää. Heräsimme siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi laskea vastarannalla olevien vuorten taakse. Mikäs siinä oli kaunista auringonlaskua ihaillessa lämpimässä illassa.

Seuraavana aamuna sain herra Longfieldin puhuttua ympäri aiemmin mainitsemastani liitovarjoilusta. En ihan totta tiedä miten sen tein, mutta aamupalan jälkeen herra varasi meille molemmille liitovarjoilut kello 12.00. Aamupäivän kävelimme Malcesinen rantaviivaa edestakaisin aika hermostuneena. Katsoimme yläilmoihin, jossa hemmetin korkealla olevia liitovarjoilijoita näkyi vähän väliä. Lopulta suuntasimme köysiradalle, ja tapasimme siellä kahdentoista aikaan Fabion sekä Stefanon, jotka olivat meidät liitovarjopilottimme. Ja köysiratamatkan jälkeen sitten oltiinkin yhtäkkiä molemmat yläilmoissa, juostuamme pilottiemme kanssa 1700 metrin korkuiselta vuorelta alas!

Itse lennosta on aivan pakko kirjoittaa ihan oma postaus, mutta tässä nyt alkuun videopäiväkirjaterveiset yläilmoista! Ääni kuulostaa videolla tosi hassulta ja teennäiseltä, mutta se johtuu siitä, että puhe on nauhoitettu videon päälle illalla hotellihuoneessa. Jorisen kyllä sanasta sanaan samat jutut kuin oikeasti yläilmoissa kameralle puhuin! Videolla vaan kuului niin kamala tuulenvire, ettei kukaan olisi halunnut sitä katsella. Siksi nyt tehtiin näin – eläytyminen jälkikäteen johonkin tosi siistiin juttuun on muuten aika hankalaa. Se saattaa myös kuulua videolta läpi. Heh! Mutta ihan sama, kokemus oli aivan mieletön!