Scandic Oulu

Yhteistyössä Scandic Oulu.

Kevätloman ensimmäinen stoppi tehtiin Oulussa, jossa kävimme moikkaamassa Horation kasvattajia sekä syömässä aika herkullisen illallisen ravintola Hugossa. Hugon illallinen käsiteltiin edellisessä postauksessa, nyt olisi aika pölistä majapaikastamme.

scandic_oulu13_c_matka_

Scandic Oulu on ainakin omaan silmään uuden karhea, moderniin tyyliin kalustettu hotelli Oulun keskustassa. Hotellin ylimmistä kerroksista aukeaa komeat näkymät Perämerelle. Me saimme huhtikuun alussa ikuistaa vielä muutamia uhkarohkeita pilkkijöitä hotellihuoneemme terassilta, jotka pilkkivät osittain avoimen Perämeren jäällä. Hullut!

Aivan hotellin vieressä sijaitsee suuri elokuvateatteri, kulman takana on ostoskatu Rotuaari ja vain parin minuutin kävelymatkan päästä löytyy Oulun tori, jossa tarkkaavaisen katseen omaava Toripoliisi toivottaa kaikki torilla kävijät iloisesti tervetulleiksi.

scandic_oulu5scandic_oulu7scandic_oulu2scandic_oulu1

Meidän yön yli kestänyt visiittimme sujui Scandic Oulun hellässä huomassa enemmän kuin hyvin. Huoneessa meitä odotti Hugossa nautitun illallisen jälkeen kuohuviini kera tuoreiden marjojen ja karkkien (kuinka ihana yllätys!). Huoneessamme oli tautisen korkea sänky, jonne piti melkein hypätä nukkumaan kun saavuimme kasvattajien luolta myöhään illalla. Lisäksi huoneeseemme oli jemmattu sauna, jossa saunoimme kunnolla tuhdin aamupalan jälkeen. Huoneeseen ei ollut meidän jälkeen tulossa heti seuraavia vieraita, joten herra Longfield sai puhuttua meille myöhäisemmän uloskirjauksen. Otimme saunan päätteeksi vielä torkut, ennen kuin matka lopulta jatkui kohti Luostoa.

scandic_oulu12scandic_oulu10

Aamupalasta on toki aamupala- sekä brunssifanina pakko kertoa hieman enemmän. Lampsimme herran kanssa aamupalalle aamutossut jalassa. Aamutossuja olemme alkaneet ottaa reissuille mukaan, sillä erityisesti talviaikaan matkatessa mukana ei (yleensä) ole kevyitä kesäkenkiä, ja aamupalalle on meidän mielestä tylsä mennä paksuissa talvikengissä tai pitkissä saappaissa. Hotellien aamupaloilla jalkaan on mukava vetää löysät ja kevyet kengät, ja aamutossut ovat juuri sellaiset.

No nyt tossuista takaisin siihen ruokaan!

Scandic Oulun aamupalatila on suuri ja avara. Koko hotelli oli meistä hyvin valoisa, ja suurista ikkunoista sai nauttia myös aamupalatilassa. Sapuskapuoli oli hyvin uskollinen aamupalalle. Oli puurot, leivät, leikkeleet, juustot, jogurtit, myslit, hedelmät, kahvit, teet, mehut, keksit ja croissantit. Mutta meidän mielestä näitä perusjuttuja oli buustattu astetta mielenkiintoisemmaksi kivalla tavalla. Puuro oli jotain superpuuroa, leivät laadukkaita ja tuoreita, jogurtin kanssa oli laaja valikoima myslejä sekä siemeniä, teepussit eivät olleet niitä edullisimpia, hedelmäpöytä oli iso ja esim. ananasta sai leikata itse tuoreesta ananaksesta. Pikkujuttuja, joilla kuitenkin on iso vaikutus kokonaisuuteen. Hyvä Oulun Scandic!

scandic_oulu8scandic_oulu9

Mahat saatiin siis oikein täyteen. Tämä oli tärkeä juttu, sillä edessä oli vielä aikamoinen ajomatka Luostolle asti. Ei me tosin ihan perille asti jaksettu ilman taukoja. Pysähdyimme Rovaniemellä syömään, sillä herra Longfield halusi päästä maistamaan kuuluisaa Lordin kebabia Torikeitaan grillillä. Lordin kebabista herra ehti reissun aikana teille jo kertoakin tarkemmin. Tai no, ei siinä postauksessa kamalasti itse kebabista puhuttu, mutta jotenkin herra sai tuostakin aiheesta melkein romaanin aikaan. Heh.

scandic_oulu3scandic_oulu6

Oulussa tulemme tulevaisuudessakin piipahtamaan, sillä Horatio on sieltä kotoisin. Seuraavalla kerralla olisi tosin mahtavaa ottaa myös Horatio mukaan, Scandic Oulussa kun saa majoittua myös karvaiset vieraat. Horatiolle oli tällekin reissulle varattu huoneeseen juomakippo, sillä oli hieman epävarmaa otammeko koiran reissulle mukaan vai emme. Horatio jäi sitten kuitenkin lopulta hoitoon vanhemmilleni, sillä selvisi, ettei Luoston mökkiin saanut ottaa eläimiä mukaan.

Ensi kerralla sitten reissuun Horation kanssa, kyllähän pikkuisen prinssin pitää päästä moikkaamaan Ouluun Emma-mummoa, Leila-äitiä, Wagner-iskää ja Lucia-siskoa – niin ja käydä kusase.. eiku merkkaamassa Toripoliisin jalka!

scandic_oulu4

Ravintola Hugo, Oulu

Yhteistyössä Ravintola Hugo.

Kevätlomamme ensimmäinen kohde oli Oulu. Kuten osa teistä varmasti ehkä muistaa, Horatio on kotoisin Oulusta. Päätimmekin pysähtyä yhden yön verran Oulussa, jotta ehdimme käydä moikkaamassa Horation kasvattajia. Ouluun asti kun ei noin muuten tule kovin usein lähdettyä kahville.

Viime kesänä kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa viisiviikkoista karvapalloa Oulussa oikein lentokoneella. Saavuimme Ouluun aamulla, ja lento lähti takaisin illansuussa. Kasvattajat heittivät meidät tuolloin vierailun päätteeksi Oulun keskustaan hienon keltaisen rakennuksen eteen, aivan Oulun kauppatorin viereen. Tuo rakennus oli Uusi Seurahuone, jonka kulmassa sijaitsee ravintola Hugo.

Ravintola Hugo_Oulu (2)

Kahdella ensimmäisellä Oulun reissullamme emme Uutta Seurahuonetta sen suuremmin noteeranneet, söimme silloin mm. Kauppurin hyviä burgereita ja salaattia. Nyt kolmannella kerralla tutkin Oulun ravintolatarjontaa hieman tarkemmin, ja löysin lopulta maininnan Seurahuoneesta Suomen parhaat ravintolat –kirjasta. Varasin siltä istumalta ravintolasta pöydän.

Ravintola Hugo_Oulu (1)

Hugon ruoka-annoksissa voi maistaa vuodenaikojen vaihtelut. Päivää ennen meidän visiittiä menut oli laitettu kokonaan uusiksi kevään kunniaksi. Asiakkaiden lautasille halutaan tuoda sesongin mukaisia raaka-aineita puhtaasta pohjoisesta luonnosta perinteisellä ranskalaisen keittiön vivahteella. Eikö kuulosta aika hyvältä?

Me söimme herra Longfieldin kanssa Hugon nimikkomenut (minun menun tarjosi Hugo). Menu piti sisällään viisi toinen toistaan kekseliäämpää annosta, jotka veivät kyllä useaan otteeseen meidän kielet mennessään.

Alkuun otimme lasit proseccoa, jota siemailimme alkuleipien kanssa. Voi jestas kuinka hyvää kolmen leivän seassa ollut mallasleipä olikaan. Niin makeaa, pehmeää ja herkullista saaristolaisleipää en ole ennen syönyt. Saimme tätä siirappista unelmaa lisää kehuessamme sitä tarjoilijalle maasta taivaisiin.

Ravintola Hugo_Oulu (4)Ravintola Hugo_Oulu (5)

Varsinainen ruoka-osuus laitettiin käyntiin keitolla. Eteemme tuotiin kaunis annos, joka piti sisällään villiä siikaa, tapioka-helmiä, herneitä sekä minttupyreetä, joka kaadettiin teatraalisesti lautaselle vasta pöydässä. Alkuruoka toi mieleen kevään jo ihan väriensä ansiosta. Tapioka-helmiä emme olleet ennen maistaneet, niiden suutuntumasta pidimme paljon, vaikka olimme varmoja, että ne tuntuvat suussa sammakonkudulle. Muuten annos oli kokonaisuudessaan lempeä ja ehdottomasti keväinen.

Ravintola Hugo_Oulu (6)

Toisena alkuruokana meille tarjottiin kylmän kukkakaali-parmesaanipyreen päällä möllöttäviä hummerin palasia, kuivattua kukkakaalia, sahramihyytelöä sekä pistaasipähkinöitä (oma annokseni oli pähkinätön allergian vuoksi). Pyreen koostumus oli ihan tiptop. Annos oli kylmä (siis ihan tarkoituksella) ja sen päämakuna toimi vahvasti kukkakaali.

Ravintola Hugo_Oulu (7)

Esipääruokana toimi sitten kotimaisen possun ylikypsä poski. Kaverina lautasella oli ainakin parsaa, retikkaa, kevätsipulipyreetä sekä tulista hapatettua kaalia. Tarjoilija kertoi, että annokseen on pyritty tuomaan makumaailmaa idästä ja tässä oli totta vie onnistuttu. Hapatetussa kaalissa oli itämäistä potkua vaikka muille jakaa. Ja se tulisuus passasi niin kivasti rasvaisen possun posken kanssa, ai että.

Ravintola Hugo_Oulu (8)

Varsinaista pääruokaa saimme odotella hetken verran. Se oli kyllä ihan hyvä, sillä alkuruoat olivat tulleet pöytään aika haipakkaa, ja tässä välissä oli ihan fiksua pitää pieni paussi ja antaa maittavien alkusapuskojen laskeutua kunnolla mahaan.

Ennen pääruokaa saimme kuitenkin pääruoalle tarkoitetut aterimet eteemme – ison haarukan, sekä ihka oikean puukon. Puukon! Mieleeni tuli heti puukon nähdessäni, että joskohan pääruoka pitäisi sisällään poroa, sillä possua ja mereneläviä olimme illallisella jo aiemmin syöneet. Ja oikeassahan minä ajatusteni kanssa olin.

Ravintola Hugo_Oulu (10)

Pääruokalautasella oli kaksi kotimaisen Tannilan tilan poron muhkeaa ulkofilepalaa. Oli siinä lautasella myös pinaattia, palsternakkaa, kuusenkerkkäpunaviinikastiketta sekä hurjan kaunis rapea sipuliverkko, joka oli aseteltu annoksen päälle. Enpä osaisi itse moista väkertää.

Itse en ole poronlihan suurin fani, mutta herra Longfield kehui annosta juurta jaksaen. Liha oli kuulemma täydellistä. Uskokaa siis herraa, sillä itse en voi sille mitään, että poro maistuu mun suussa hieman maksalle, joka ei ole musta herkkua sitten ollenkaan. Mutta lisukkeet olivat omasta mielestänikin ihan taivaallisia.

Ravintola Hugo_Oulu (9)

Illallisen kruunasi runsas jälkiruoka. Annos, joka tuotiin eteemme, oli jälleen kerran hurjan kaunis. Sitruunapiirakka, jonka päällä oli lakritsijäätelöä ja lakritsinsiivuja, oli koristeltu orvokein. Keväistä eikö? Kävimme ahnaasti jälkkärin kimppuun. Jäätelö vei kielen mennessään. Sitruunapiirakka oli ennen kaikkea sitruunaista – ehkä kirpeä sitruuna pisti annoksesta jopa liian voimakkaasti esiin. Lisäksi piirakan pohja oli aika paksua, joka teki sen syömisestä hieman haastavaa. Tai ehkä parempi sana olisi väkivaltaista, sillä piirakan pohjaa sai tosissaan painaa voimalla aterimien avulla, jotta siitä sai sopivia paloja irti. Ei sillä, että tämä olisi makuun mitenkään vaikuttanut.

Ravintola Hugo_Oulu (11)

Kaiken kaikkiaan Hugon nimikkomenu toimi meidän mielestämme loistavasti. Herra Longfield piti siitä, että annosten eteen oli nähty vaivaa, kokonaisuutta oli selkeästi mietitty tovi jos toinenkin ja mukaan mahtui osittain tosi kekseliäitä juttuja.

Hugoon täytyy mennä uudestaan kun seuraavan kerran Horation kasvattajia piipahdamme moikkaamaan. Ei se varmaan ihan heti tapahdu, mutta Oulu on niin ihastuttava kaupunki, että kyllä sinne taas jossain välissä täytyy eksyä.

Ravintola Hugo_Oulu (3)

Kauppuri 5 – Oulun parhaat burgerit?

Horatio on kotoisin Oulusta. Kävimme Oulussa katsomassa Horatiota Leijonaharjan kennelissä kahdesti. Molemmilla kerroilla lensimme Ouluun Norwegianilla, sillä pääsimme Ouluun ennen kaikkea nopeasti, mutta myös edullisemmin, kuin autolla tai junalla matkustaminen olisi hotelliöineen tullut maksamaan.

Ensimmäisellä kerralla etsimme Oulusta lounaspaikkaa Googlen avulla. Herra Longfield löysi pikaisen etsimisen jälkeen Kauppuri 5 –nimisen burgeribaarin, josta piti netin mukaan saada törkeän hyviä purilaisia. Suunnistimme Kauppuri 5:n eteen, mutta sisään emme koskaan menneet. Miksi? No siksi, että Kauppuri 5 osoittautui mun mielestä rumaksi kuppilaksi, jonka terassien markiiseissa oli mielestäni yksi maailman tyhmimmistä mainoslauseista. Markiiseissa luki ”Krapulan hoitoa ja hankintaa”.

kauppuri 5 oulu_c_ravintola_.jpg

Emme siis menneet ensimmäisellä Oulu-visiitillämme kehutuille purilaisille Kauppuri 5:een. Herra Longfield kun sattuu olemaan niin ihana, että ymmärtää oudon vaimonsa outoja juttuja, niin hän suostui syömään purilaisensa tuolloin muualla, samalla kun minä ahmin mahaani siikaa. Oikein hyvä lounaan saimmekin syötyä myös Grill it! –ravintolassa.

Herra Longfield meni sitten kuitenkin mainitsemaan oudon vaimonsa oudoista jutuista kavereilleen, ja sai aikamoista satikutia osakseen. Kauppuri 5:sta saisi kuulemma oikeastikin todella hyviä purilaisia, sanoi outo vaimo mitä tahansa. Vähän samaan tapaan kävi myös mulle. Kerroin tyhmästä mainoslauseesta eräällä ystävälle, ja sain kertomukseni päälle aikamoiset huudot siitä, että olimme jättäneet käymättä Kauppuri 5:ssa. Tämä ystäväni sattuu olemaan aikamoinen Kauppuri 5 –fani, joten taisin mennä kertomaan asiasta täysin väärällä henkilölle. Heh! Onneksi meillä oli kuitenkin tiedossa vielä toinen käynti Oulussa. Niinpä minä sitten lupasin herralle tulevani sillä kertaa mielelläni Kauppuri 5:een syömään, tyhmästä mainoslauseesta huolimatta.

kauppuri 5 oulu (5)

Horation hakureissu koitti paria viikkoa myöhemmin. Kiertelimme aamupäivällä Oulun keskustassa kaikessa rauhassa mahat täynnä perhosia, kunnes lounasaika lopulta koitti. Vaikka emme jännityksen takia nälkää tunteneet, talsimme reippaasti kohti Kauppuri 5:sta.

Kun pääsimme markiisien alta sisälle burgeribaariin, oli meitä vastassa hurmaavan omaperäinen pieni ravintolasali. Alkoi heti harmittaa viime kertainen oikutteluni – miksi ihmeessä en suostunut edellisellä kerralla tulemaan edes ovista sisään katsomaan, mitä niiden rumien markiisien takaa löytyy! Tyhmä minä.

Ruokalista oli kirjoitettu selkeästi ravintolan seinälle värillisten liitujen avulla. Kassapöydän takana seisoskeli mukava ja rempseä nainen, jolle jätimme lopulta tilauksemme. Sen verran jästillä päällä kuitenkin olin, että jätin hampurilaisen väliin ja tilasin vuohenjuustosalaatin. Kassalle selitin, että syön kuitenkin puolet herran ranuista ja pari suupalaa saatan napata myös hampurilaisesta.

kauppuri 5 oulu (2)

Kun odottelimme tilaustamme, emme voineet jutella mistään muusta kuin Horatiosta. Mahassa olevat perhoset olivat päässeet valloilleen, sillä lounaalta meidän oli tarkoitus jatkaa suoraan bussilla kohti Leijonaharjan kenneliä. Onneksi ruoat saapuivat suhteellisen nopeasti ja saimme hetkeksi jotain muuta ajateltavaa.

Salaattini oli todella raikas! Vuohenjuusto on aina hyvää, varsinkin jos se on lämmintä. Ehkä salaatissa olisi voinut olla myös kanaa, mutta kevyehköksi lounaaksi se oli oikein pätevä. Herran annoksen ranut olivat todella hyviä – vetivät vertoja jopa Friends & Brgrs:n ranskalaisille, jotka olemme yhteistuumin lanseeranneet parhaiksi ranskalaisiksi, joita olemme popsineet. Hampurilainenkin oli herran mielestä oikein hyvä, mutta ei kuitenkaan ehkä ihan kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen. Mutta ei siinä mitään moittimistakaan ollut.

kauppuri 5 oulu (3)kauppuri 5 oulu (4)

Tunnelma Kauppurissa oli todella mukava. Valoisaan pieneen ravintolasaliin tuli jatkuvasti lisää lounastelijoita, joten paikka on selkeästi oululaisten tiedossa. Eikä se mikään ihme ole – kyllä mäkin sinne uudestaan menisin! Mutta että Oulun parhaat burgerit? Tiedä siitä sitten. Oululaiset ruokabloggarit nimittäin kehuivat mulle kovasti myös Roosterin burgereita, ehkä mennään seuraavalla kerralla testaamaan ne.

Loppuun on pakko laittaa onnellinen kuva meidän perheen äijistä. Onneksi päätimme lähteä Ouluun. ♥ Jos muuten Horation söpöt kuvat kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti kurkata blogin Instagram-tili. Sinne niitä karvapallokuvia tulee, päivittäin!

chow chow horatio