Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Joulukalenteri 1: Tyttöjen joulu

Christmas is forever, not for just one day, for loving, sharing, giving, are not to put away like bells and lights and tinsel, in some box upon a shelf. The good you do for others is good you do yourself.

Kirjoittaja Norman W. Brooks

tyttöjen joulu_c_joulu_.jpg

Korkataan Meanwhile in Longfield.. -blogin vuoden 2015 joulukalenteri komeasti käyntiin!

Kurkataan tarkemmin miltä marraskuun 15. päivänä vietetty Tyttöjen joulu näytti. Tyttöjen joulun ideanahan oli koota kymmenen ihanaa leidiä saman katon alle, ja viettää yhdessä joulua noin kuukautta ennen oikeaa joulua. Herra Longfield reissasi Tyttöjen joulun aikaan työmatkoilla, joten Horatio oli talon ainoa mies juhlahumun keskellä.

tyttöjen joulu (6)

Tyttöjen joulun valmistelut veivät minulta aikaa kokonaisen viikon. Valmistelupuuhat taittuivat kuitenkin mukavasti töiden ja jumppien jälkeen joululaulujen soidessa. Yhtenä iltana paistoin pipareita yli puolen yön, toisena iltana kuurasin taloa ja kävin ruokakaupassa, kolmantena iltana koristelin kotia joulukoristeilla ja kävin ruokakaupassa, neljäntenä iltana harvensin tiluksiamme kaatamalla sieltä kaksi pientä kuusta, viidentenä sekä kuudentena iltana kokkasin (ja kävin vielä kerran ruokakaupassa) ja seitsemäntenä päivänä ahersin keittiössä aamusta siihen asti, kunnes ihanat leidit saapuivat kolmen aikaan iltapäivällä vihreään Vihervaaraan. No okei, ahersin keittiössä vielä vieraiden saapumisenkin jälkeen jokusen tunnin, mutta sitä ei enää lasketa.

Tyttöjen illan teemana oli Wanhan ajan joulu. Halusin koota ruokapöytään perinteisiä jouluherkkuja, jotka ovat minulle kaikista tutuimpia, ja joiden parissa olen viettänyt monet joulut pikkuisesta tytöstä asti.

tyttöjen joulu (11)tyttöjen joulu (7)

Wanhan ajan joulu näkyi myös vihreän Vihervaaran koristelussa sekä ruokapöydän kattauksessa. Perinteisiä joulukoristeita- ja valoja, tuoreita havuja, punaisia yksityiskohtia siellä täällä, kynttilöitä ja kodikasta tunnelmaa – siitä on mun lempijoulut tehty.

Vieraiden saapuessa nostin olohuoneen sohvapöydälle suklaisia taateleita sekä itsetehtyä fudgea (reseptit ovat toki tulossa blogiin joulukalenterin aikana). Alkupalojen kanssa kilistelimme yhdessä tämän joulun ehdottomalla suosikilla Glöetillä, eli siis glögiskumpalla, joka nautitaan skumppalaseista kylmänä. Nam nam nam! Puolimakea Glöet ihastutti leidiporukkaamme, ja sitä tullaan varmasti lipittämään vielä lisää tämän joulun aikana.

tyttöjen joulu (3)

tyttöjen joulu (2)tyttöjen joulu (4)tyttöjen joulu (8)

Alkupalojen jälkeen minä hipsin yhden avustajaleidin kanssa keittiöön hommiin. Muu porukka ei toki jäänyt vain istuskelemaan, vaan he saivat koristella piparkakkutalon. Herra Longfield suunnitteli meille leideille kauniin piparkakkutalon (saatoin ehkä vähän antaa ohjeita), jonka osia paistoin eräänä iltana myöhään yöhön asti. Piparkakkutalo oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus koristella ja koota illan aikana, mutta päätimme jättää kokoamisen tekemättä, ettemme vain parin viinilasin jälkeen riko koko upeaa luomusta. Piparkakkutalo koottiin herra Longfieldin kotiinpalun jälkeen, ja voi että siitä tuli kaunis! Valmis piparkakkutalo paljastuu sekin myöhemmin erään joulukalenterin luukusta.

tyttöjen joulu (5)tyttöjen joulu (10)tyttöjen joulu (12)

Kun vihdoin sain keittiössä kaiken valmiiksi, pääsimme viimein syömään. Tässä vaiheessa iltaa kamera unohtui jonnekin sivupöydälle, ja me vain nautimme ruoasta, joululauluista, tyhmistä jutuista ja toistemme seurasta. Siinä sivussa maistelimme jouluruoille valittuja viinejä, joita arvostelimme ammattimaiseen tapaan, heh! Joulukalenterin eräästä luukusta paljastuu muuten myös vinkit perinteiseen joulupöytään sopivista viineistä.

Illan aikana myös joulupukki ja hänen karvainen apuritonttunsa kävivät kylässä! Joulupukille laulettiin kauniisti, ja heltyihän se pukki antamaan myös joululahjoja kaikille kilteille leideille.

tyttöjen joulu (15)

tyttöjen joulu (1)tyttöjen joulu (14)

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Valtasimme sohvan, joimme skumppaa, vaaleaa glögiä ja söimme jälkkäriksi kinuskisia ulkotulia. Puhetta piisasi ja johan siinä taas juteltiin ja räkätettiin ihan kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Kymmenen jälkeen viimeisetkin joululeidit lähtivät kotiin. Yksi tosin jäi yöksikin vierashuoneen sängylle, jossa on tavattoman kova vaahtomuovipatja. Aamulla söimme ruislepää joulukinkkusiivuilla ennen töihin lähtöä. Töissä olinkin sitten aivan töttöröö väsymyksestä. Mutta kyllä oli silti joulumieli saavutettu ja hymy oli herkässä! Ystävät ovat niin pop. ♥

Joulumieltä jokaiseen kotiin! Enää 23 yötä ja se on täällä..

tyttöjen joulu (13)

Tuo ihana arki

Nyt täällä ollaan taas yhtä isoa hymyä. Herra Longfieldin kuukausia ja taas kuukausia putkeen kestäneet työmatkat ovat tältä vuodelta ohi, ja nyt vihreässä Vihervaarassa alkaa pyöriä taas normaali arki. Miten ihanaa!

sushi (6)sushi (1)

Hyvä ja tavallinen arki. Niin ihana asia. Se on minusta perusta onnelle ja hyvällä olemiselle. Kun arjessa asiat pyörii omalla painollaan, jaksaa ottaa paremmin vastaan elämän tylsemmätkin asiat ja vastavuoroisesti nauttia ihan kympillä elämän luksushetkistä.

Arjen rakennuspalikat ovat kullakin omanlaisensa. Minulle arki on rauhallisia aamuja niin arkena kuin viikonloppuisin, hyvin nukuttuja yöunia, metsälenkkejä Horation kanssa, äänikirjoja, treenin jälkeistä rentoutumishetkeä saunan lauteilla, yhdessäoloa ja -tekemistä, herra Longfieldin kainalossa olemista, aamuteen juomista, töitä, blogia ja tällä hetkellä myös joulufiilistelyä. Sellainen arki on minusta hyvää arkea.

sushi (4)sushi (2)

Työmatkalaisen kotiinpaluu oli tänään kuitenkin hieman tavallista arkea parempaa, järkkäsin herra Longfieldille nimittäin pienen yllärin kotiinpaluun kunniaksi. Suloinen kortti, sushi-illallinen, kynttilät ja iso kasa salmiakkia varmistivat sen, että herran arkeen paluu kävi astetta pehmeämmin. Tämä ilta nautitaan kybällä näistä hetkistä, huomenna sitten taas tavallista arkea. Tai no, huomenna nähdään ystäviä hyvän ruoan ja joulukonsertin merkeissä, joten palataan siihen arkeen sittenkin vasta perjantaina!

sushi (7)sushi (5)

Jouluvalmisteluja tyttöjen jouluun

Pikaiset terveiset joulun keskeltä!

kannustalo joulu (3)

Huomenna vihreään Vihervaaraan saapuu kylään kahdeksan leidiä, joiden kanssa aloitamme joulufiilistelyn ihan tosissaan! Sain jo muutama kuukausi sitten idean tyttöjen joulusta, jonka ajatuksena oli viettää joulua jo ennen varsinaista joulua ystävien kanssa. Idea laitettiin toteen, ja huomenna meillä vietetään joulua lahjoineen, joulusafkoineen, joulukuusineen, koristeineen sekä joulumusiikkeineen. Aika jees!

kannustalo joulu (10)kannustalo joulu (1)kannustalo joulu (4)kannustalo joulu (2)

Tämä viikko on mennyt kokonaisuudessaan tyttöjen joulun valmisteluihin. Tein heti maanantaina listan, jossa jaoin tehtävät jokaiselle päivällä. Töiden, treenien ja Horation lenkkien välissä vihreässä Vihervaarassa on siivottu, leivottu, käyty kolmesti ruokakaupassa, suuniteltu illan oheisohjelmaa, katettu pöytää, kaadettu omalta pihalta joulukuusi, kaivettu joulukoristeet esiin ja koristelu kotia sopivasti (ei liikaa vielä näin marraskuussa).

Vihreässä Vihervaarassa on lisäksi tuoksunut keskiviikosta asti aito joulu! Piparit, itse tehty glögi sekä tänään paistettu kinkku ovat saaneet mut entistä enemmän sekaisin joulusta. Joulu kun sattuu olemaan ihan ehdottomasti vuoden suosikkijuhlani.

Toivon hurjasti, että sisälläni jylläävä joulufiilis saadaan huomenna tarttumaan ystäviini (joista yksi on anti-jouluihminen). Kaikki alkaa olla Vihervaarassa viimeisiä sapuskoja vaille valmiina, huomenna kipaisen vielä ehkä hakemaan kaupasta kivan ja sopivan juhlavan vaatteen iltaa varten. Kokeilin juhlakolttua jo tänään, mutta jätin sen jostain syystä rekkiin. Kolttu jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni, joten taidan käydä vielä kerran kurkkaamassa sitä..

Mahtavaa sunnuntaita kaikille! Aletaan yhdessä nauttia tuloillaan olevasta joulusta!

kannustalo joulu (6)kannustalo joulu (7)

kannustalo joulu (8)kannustalo joulu (9)kannustalo joulu_c_joulu_.jpgkannustalo joulu (11)

Markiisit kuuman terassin pelastajana

Jo heti ensimmäisenä kesänä vihreässä Vihervaarassa huomasimme, että etelään osoittava isohko terassi on pirun kuuma paikka aurinkoisella säällä. Perinteisistä aurinkovarjoista ei ole mihinkään, sillä Suomessa aurinko paistaa yksinkertaisesti liian alhaalta, jotta aurinkovarjoista saataisiin kunnolla hyötyä.

terassimarkiisit kannustalo (3)

Ensimmäisen kesän kärvistelimme tulikuumalla terassilla. Otimme aurinkoa, söimme ja grillasimme keskenämme sekä ystävien ja perheen kesken. Kaikki hikoilivat, ja välillä oli pakko siirtyä sisälle syömään, sillä terdellä oli liian kuuma.

Toisena kesänä keksin, että voisimme raahata kuumina päivinä grillin sekä terassipöydän tuoleineen takapihan nurmikolle, jossa on mukavan vilpoista istuskella varjossa. Takapihalla oli tosiaan mukava istua – varpaat sai upottaa paksuun nurmikkoon, jonka lisäksi takapihalla pääsi lähinaapureita lukuunottamatta muiden katseilta pakoon. Kovin kätevää terassikalusteiden ja grillin roudaaminen tontin toiselle puolelle ei kyllä ollut. Grilli painaa, ja isoa pöytää oli jopa suhteellisen huvittavaa kantaa vieraiden kanssa yhdessä takapihalle varjoon.

Kesän jälkeen muistin, että meidän varastokopissa on toinen terassikalusteryhmä. Päätin kantaa sen seuraavana kesänä pysyvästi takapihalle. Ajattelin myös, että ostamme takapihalle hiiligrillin, jotta painavaa grilliä ei tarvitse siirrellä seuraavana kesänä yhtään mihinkään.

Sitten tuli tämä kesä. Kaivoin yksikseni eräänä viikonloppuna varastokopin perukoilta toisen terassikalustesetin, pesin kalusteet ja siirsin ne pumppukärryn avulla takapihalle. Kaikki hyvin. Söin opintovapaan aikana takapihalla aamuauringossa pari kertaa aamupalaa, todeten samalla, että kalusteet uppoavat aika komeasti vielä hieman kevään kosteaan nurmikkoon.

Sitten tuli nurmikonleikkuun aika. Olin taas työmatkaleskenä, ja tartuin ruohonleikkuriin itsekseni. Voitte varmaan arvata miten ärsyttävää oli siirrellä nurmikonleikkuun yhteydessä puista sohvaa, neljää tuolia sekä isoa pöytää pois ruohonleikkurin alta. Meni ehkä vähän hermot.

Sitten mieleeni juolahti markiisit. Satuin kaiken kukkuraksi näkemään ensimmäiset hyvännäköiset markiisit juoksulenkillä hieman päähänpistoni jälleen. Nappasin markiiseista kuvan, ja näytin sen lenkin jälkeen herra Longfieldille. Markiisit päätettiin hommata siltä istumalta!

terassimarkiisit kannustalo (4)

terassimarkiisit kannustalo (7)

Otimme yhteyttä muistaakseni neljään eri markiisifirmaan päätyen lopulta Articin markiiseihin. Saimme markiiseista blogin kautta hieman alennusta, mutta ilman alennuksiakin Articin tarjous kuulosti parhaalta. Markiisit tilasimme ja ostimme A-Kaihtimelta, joka kuuluu Artic-ketjuun. Kävimme A-kaihtimien Espoon myymälässä tekemässä kaupat, sen jälkeen kun markiisiasentajat olivat ensin käyneet katsomassa sekä mittaamassa terassimme ja todenneet, että markiisien asennus onnistuu ilman ongelmia.

Tilauksen teon jälkeen jäimme odottamaan asennusmiehien soittoa. Markiisien toimitus kesti yllättävän pitkään – markiisit laitettiin tilaukseen toukokuun 11. päivä, ja ne asennettiin lopulta kesäkuun 16. päivänä.

terassimarkiisit kannustalo (5)terassimarkiisit kannustalo (2)

Asennuspäivä oli jännittävä. Ensinnäkin juhlin kyseisenä päivänä valmistumistani ylemmästä ammattikorkeakoulusta, jonka lisäksi mua jännitti suunnattomasti miltä massiiviset markiisit näyttäisivät terassillamme. En ole aiemmin ollut mikään markiisien suurin ihailija, mutta emme olleet parin edellisen vuoden aikana keksineet kuumalle terassille mitään muuta fiksua ratkaisua.

Jännitys ja pelko haihtuivat kuitenkin heti kun ajoimme koulun valmistujaisjuhlista kotipihalle, jossa asennusmiehet olivat täydessä työn touhussa. Miehet olivat saaneet asennettua ensimmäisen kahdesta terassille tulevasta markiisista, ja se näytti hyvältä. Jipii! Väri sopi kuin nakutettu taloomme, ja markiisi oli yllättävän kevyen näköinen. Markiisien asennus kävi näppärästi,  ja pian molemmat markiisit nököttivät omilla paikoillaan. Kiitimme asennusmiehiä, ja jäimme ihmettelemään markiiseja kahdestaan.

Tämä kesä ei nyt kyllä ole ollut kovin kuuma ja aurinkoinen, joten markiisien käyttö on ollut suhteellisen vähäistä. Tosin markiisit antavat suojaa myös sateen sattuessa, joten on niistä jotain hyötyä tänäkin kesänä jo ollut. Heh! Toivotaan kuitenkin, että saisimme nauttia loppukesästä vielä lämpimistä ja aurinkoisista keleistä, ja markiisit pääsisivät vielä tämän vuoden puolella toden teolla käyttöön!

Pssst.. Terassin avoin ja (todella) ruma alaosa piti koteloida tänä kesänä rimoilla, mutta se jääkin nyt sitten ensi kesään. Miksi? Koska Italian matka ja koiranpentu.

terassimarkiisit kannustalo (1)

Pihalla tapahtuu: rinteen pengerrys

Tiedän, että lupasin kuvia ja hieman tarinaa tontillamme olevan isohkon rinteen pengerryksestä jo viime viikolla. Kävi kuitenkin niin, että pihahommissa on tullut vietettyä niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa asiasta yhtään mitään. Liika on liikaa! Otan itseäni kuitenkin näin keskiviikkoillan kunniaksi niskasta kiinni, joten kurkataan seuraavaksi meidän rinteeseen.

Kannustalo Vihervaara pihatyöt

Rakennusvaiheessa emme osanneet hienoista arkkitehtien piirtämistä kuvista lukea, että talon eteen tulee aika jyrkkä rinne. Kun näin rinteen ensimmäisen kerran olin siitä innoissani: korkeuserot tuovat pihaan lisää ilmettä ja söpö Vihervaaramme näyttää pienen nyppylän päällä massiivisemmalta, kuin jos se nököttäisi litteällä tontilla. Rinne oli siis jees. Sitten aloimme herra Longfieldin kanssa miettiä mitä rinteelle pitäisi tehdä. Ensimmäisenä tajusimme, että rinne tulisi ehdottomasti tukea jotenkin. Tutkimme muurikivien hintoja ja nopeiden laskutoimitusten jälkeen tajusimme, ettei meillä ole mahdollisuutta laittaa kallista muurikiveä etupihan rinteen lisäksi takapihalle tonttia rajaamaan. Tässä kohtaa olimme vähän ahdistuneita, muurikivet maksoivat maltaita ja emme saaneet päähämme mitään muuta kelvollista ideaa etupihan rinteen ja tontin rajan tukemista varten.

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Kunnes idea sitten joskus syksyn ja talven paikkeilla putkahti päähäni. Vastauksemme oli luonnonkivi – iso lohkareinen luonnonkivi, jota saa täysin ilmaiseksi isoilta työmailta. Kuten jo kivimuuripostauksessa kerroin, saimme tontillemme yhteensä 50 eurolla kolme tai neljä lavallista isoja lohkarekiviä, joita käytimme sekä tontin rajalle tulleeseen kivimuuriin että etupihan rinteen pengertämiseen.

Itse emme tietenkään pystyneet kiviä siirtämään yhtään mihinkään. Niinpä paikalle soitettiin viime vuonna tontillamme töitä tehnyt maatyömies, joka osoittautui jo edellisenä keväänä aivan loistotyypiksi. Niinpä iloinen, juttelevainen, osaava ja aikaansaava maatyömies saapui tontillemme pari viikkoa sitten. Hän kävi katsomassa työmaan ennen ensimmäistä työpäiväänsä, jolloin sovimme ja juttelimme mitä tontilla pitäisi tehdä. Annoimme maatyömiehelle hyvin vapaat kädet, sillä tiesimme hänen olevan todella osaava tyyppi. Tästä saimme häneltä myös kiitosta – ei kuulemma ole jokaisen talon emäntä ollut yhtä hälläväliä-tyyppi! Hahhaha.

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötTKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Ja sitten alkoi tapahtua! Ensin maatyömies tuki rinteen kivillä asettelen niitä oikeisiin paikkoihin jopa käsin (käsittämätön tyyppi). Kävin välillä kurkkimassa miten hommat etenevät, ja samalla maatyömies tuli kysymään mielipidettäni esim. kivien paikkoihin ym. Lopulta rinteeseen oli muodostunut kauniin kaareva istutusallas, jonka keskellä pilkotti isompia kiviä koristeina. Huikeaa.

Jouduimme lähtemään herran kanssa Naantaliin viikonlopun viettoon kesken maatyömiehen hommia, joten näimme lopullisen tuloksen vasta reissulta kotiutumisen jälkeen. Voitte varmaan uskoa, miten jännittävää oli ajaa kotipihaan ja nähdä lopullinen piha valmiina!

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Sanomattakin on selvää, että olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä!

Tällä hetkellä hommat ovat edenneet jo näistäkin kuvista. Nurmikko on kylvetty koko pihaan, tontin etureunaan on istutettu kukkivat koristepensaat, pengerrykseen muodostunut istutusallas on suojattu aluskankaalla, nurmikon ja mullan ”suoja”reunukset ovat asennettu, kivimuurin ja pengerryksen kivet on pesty puhtaaksi, kaivoon on hankittu vesipumppu, jolla nurmikkoa on kasteltu ja olen aloittanut yksikseni tällä viikolla etuterassin kaiteiden maalaamisen. Hommia on siis paiskittu, eikä ne muuten ihan heti lopu. Jättimäisiä harppauksia on pihan kanssa kuitenkin otettu ja se tuntuu tosi hyvältä. Oi ihana omakotitaloasuminen!

Vihreä Vihervaara

No nyt taidan olla valmis näpyttelemään edes muutaman sanan meidän vastamaalatusta vihreästä Vihervaarasta (maalausurakan aikaisia fiiliksiä kirjoittelin jo aiemmin). Maalausurakkaan tuhraantui tosiaan ihan koko kesäloma, tarkalleen ottaen reilut kolme viikkoa. Isomman terassin kaiteet jätimme kiireen takia maalaamatta, ja niiden pariin on tarkoitus palata vielä ennen syksyn tuloa. Meidän on tosin lähes pakko saada vielä ennen lumentuloa varasto tontille pystyyn, joten jos aikaa ei vain riitä, maalataan kaiteet ensi keväänä.

Kannustalon muuttovalmiit talot ovat pohjamaalattuja, joten päädyimme maalaamaan talon yhteen kertaan oikein paksusti. Kyselimme asiasta kymmeniltä ja kymmeniltä ihmisiltä ja saimme sen verran monta omaa mielipidettämme vahvistavaa vastausta, että päädyimme lopulta yhteen maalikerrokseen. Kaikki valkoiset osat maalasimme kuitenkin kahteen kertaan, sillä valkoinen sävy vahvistui ja näytti paljon paremmalta toisen maalikerroksen jälkeen.

vihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalo

Juurikin valkoisten osien maalaamiseen meni tuhottoman paljon aikaa. Rajausteipin vetäminen oli hidasta puuhaa, ja vaikka teipillä yritti rajata rajoja kuinka tarkasti tahansa, jouduimme käymään tosi paljon rajoja läpi vielä teippien irrottamisen jälkeen muovisen lastan ja hirmuisen pikkusen pensselin kanssa.

Rajausteippeihin, maaleihin, kunnon pensseleihin ym. tarvikkeisiin meni toki aika paljon rahaa. Ostimme koko K-raudan kalleimmat ja parhaimmat pensselit, ja tätä päätöstä emme katuneet kertaakaan maalaamisen aikana. Hyvien pensselien avulla maalaus kävi sutjakasti, pensseli liukui puun pinnalla hyvin eikä maalia tippunut harjaksista juuri yhtään. Jouduimme myös vuokraamaan kolmeksi viikoksi kuuteen metriin asti ylettyvät telineet (ehdottomasti edullisimmat löysimme Vuokra-Pekoilta) sekä ostamaan sellaiset monitoimitikkaat, joiden avulla saimme maalattua kattolipat kaikista kätevimmin.

Maalaustarvikkeet: pensselit, hanskat ja kasa maalisia vaatteita

Kolmen viikon ajan me siis sudimme, sudimme ja sudimme. Ystäviä kävi auttamassa tosi upeasti, kiitos teille kaikille! ♥ Vaikka emme siis käyneet kesäloman aikana juuri missään, oli meillä yllättävän sosiaalinen loma. Kolmen viikon jälkeen talo oli kuitenkin maalattu ja se näytti juuri niin hyvältä kuin päässämme olimme ajatelleet. Vihreä Vihervaaramme on siis saanut ylleen arvoisensa kaavun, ja ensi keväänä pääsemme tositoimiin pihan kanssa. Tästä tuli ja tulee niin upea!

vihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalo

Kurkistus muuton keskelle

Tiedän, että siellä ruutujen takana on aika monta innokasta talomme sisäkuvien odottajaa. Nyt olisi sitten aika palkita teitä kaikkia, jotka olette kiltisti jaksaneet odotella sisäkuvia!

Meillähän on muutto meneillään ja kuvissa näkyy vielä kauniisti kasapäin mm. muuttolaatikoita, mutta koittakaa unohtaa ne ja nähdä talon kauneus ja söpöys niiden läpi. Takkakin on vielä ilman kaakeleita, sillä Uunisepät olivat tilanneet vääriä kaakeleita (itse asiassa kaksi kertaa peräkkäin), ja uusia oikeita kaakeleita odotellaan nyt kuumeisesti. Kuvat on myös napattu aika kiireellä, joten sommittelua tai muuta ei ole mietitty yhtään. Mutta ei anneta senkään häiritä! Itse olen (tosi yllättäen) täysin rakastunut tulevaan kotiimme – sen valoisuus, lämpö ja kompakti koko ovat varastaneet sydämeni ihan salakavalasti!

muuttovalmis kannustalo

muuttovalmis kannustalo

muuttovalmis kannustalo

Olohuoneeseen saapui perjantaina erityisen mielekäs paketti Vepsäläiseltä. Muistatteko vielä kun vaahtosin täydellistä sohvasta? Kannatti muuten vaahdota ja asettaa rima korkealle, nyt meillä on täydellinen löhösohva, jossa kelpaa möllöttää vilttien alla syksyn saapuessa! Kesällä ei sohvalla ole paljoa aikaa möllötellä, sillä pihamaa on kuin kuun kamara ja jotain siellä varmaan pitäisi lyhyen kesän aikana ennättää vielä tehdä.

Pikkuruinen matto sohvan edessä on testimatto. Meillä on samoja mattoja monessa eri koossa, ja oli tosi ihana huomata, että mattokaupoille ei tarvitse lähteä. Olin ihan varma, että ruskea lattia ja ruskea matto eivät sovi yhteen, mutta onneksi olin väärässä. Tässä mattoasiassa säästettiin tosi iso summa rahaa!

muuttovalmis kannustalo

muuttovalmis kannustalo

Keittiön puolella on tullut kokkailtua jo kaksi kertaa! Keittiön isojen ikkunoiden eteen on myös ilmestynyt pari yrttiä ja olenpa myös kokkailujen ohessa tajunnut kuinka ihanaa ruokaa on laittaa avotilan päällä. Tuossa ikkunan edessä on tilaa vaikka muille jakaa, eikä keittiön yläkaapit ole kokkailujen (lue: ison pääni) tiellä.

Ja huomaatteko kuinka kivasti ruudut jatkuvat matosta aina ikkunoiden yläosaan asti. 🙂 Ja kyllähän mä tiedän, että matto keittiön lattialla on vähän hassu valinta, mutta mun mielestä maton päällä on ihana tallustella ilman sukkia. Pelkkä lattia olisi mun makuun hieman liian kova ja kylmä (vaikka lattialämmitys onkin).

muuttovalmis kannustalo

muuttovalmis kannustalo

muuttovalmis kannustalo

Keittiön vierestä löytyy meidän makkari, joka on tällä hetkellä vielä tosi tyhjä. Makkarin kamppeet roudaamme uuteen taloon vasta virallisena muuttopäivänä, eli silloin kun emme enää palaa vanhalle asunnollemme.

Sen verran päämakkarissa on kuitenkin tapahtunut, että asensimme sinne sunnuntaina pimentävän rullaverhon sekä aiemmin samalla viikolla Elfan hyllyjä vaatehuoneen puolelle. Vielä puuttuu meikkipöytä, sänky, sivuverhot, verhotanko, telkkari, yöpöydät, valaisimet ym. ym.

muuttovalmis kannustalo

Toinen makkari on jo hieman paremmalla mallilla! Toisen makkarin seiniinhän maalasimme urhoollisesti itse raidat, joista olen mesonnut aika paljon mm. blogin facebook-sivulla. Raitojen lisäksi makkariin raahattiin mun vanha sänky (siis se jossa nukuin pikkuisena leidinä), isältäni saamamme suuren suuri senkki sekä herra Longfieldin isoisoisän tekemä vihreä arkku. Varsinainen nostalgiahuone siis tulossa! Makkariin on myös hommattu pimentävät rullaverhot, sillä kyseessä on koko huushollin kuumin huone.

Huoneen tarkoitus on vielä hieman epäselvä, joten tällä hetkellä se saa toimia varastona, jotta talon muut huoneen saadaan nopeasti järjestykseen!

muuttovalmis kannustalo

Kodinhoitohuone sekä pesuhuone saunoineen alkaa olla myös suht koht valmiita. Pesukone kyllä vielä puuttuu, mutta muuten khh:n kaapit alkavat olla täynnä ja tavarat oikealla paikoillaan.

Ensimmäistä suihkukertaa en malttaisi oikeastaan edes odottaa, sen verran ihanalta noiden isojen ”sade”suihkujen kuvittelen olevan. Ja kyllä se eka saunakertakin hieman jännittää. 🙂 Tosin ennen sitä saunan lauteet pitää vielä käsitellä parafiiniöljyllä. Saunasta vielä sen verran, että nyt on myös saunan lasiseinä oikean värinen. Aluksihan seinäksi oli asennettu kirkas lasi, vaikka olimme tilanneet pronssinvärisen seinän. Sun Sauna kävi vaihtamassa lasiseinän oikeaksi viime viikolla, ja nyt saunassa on hieman enemmän yksityisyyttä ja tunnelmaa.

muuttovalmis kannustalo

Eiköhän siinä ollut kohtuullisen kattava kuvapläjäys? 🙂 Paljon on vielä hommia sisälläkin, mutta onhan tässä aikaa. Kunhan nyt saisi ensiksi kaikki kamat ja itsensä yhden ja saman katon alle, niin asiat suttaantuisivat taas astetta paremmin. Tämä kahden asunnon välillä ravaaminen on kohtuullisen ärsyttävää. Illalla (lue: yöllä) ei haluaisi lähteä ”vanhaan” asuntoon millään, sillä uusi koti tuntuu niin hyvältä.