Lapsihoroskooppi: Oinaslapsi täytti 11 kuukautta

Muistan kun kerroin töissä pienen ihmeen lasketun ajan. Muutama nainen sanoi naureskellen, että tsemppiä, teille on tulossa oinaslapsi. Uudemmat tsempit sain osakseni samoilta naisilta kertoessani hieman myöhemmin, että meille on tulossa poika.

mimi design

Itse en tiedä horoskoopeista mitään, eivätkä ne minua edes suuremmin kiinnosta, mutta joskus niitä on hauska lueskella naureskellen sitä, miten jokainen kappale noin pääpiirteissään sopii jokaiselle ihmiselle.

Töissä saamieni tsemppitoivotusten jälkeen oli kyllä pakko kaivaa tietoa oinaksesta. Olin ihan unohtanut koko jutun, kunnes pienen ihmeen kummitäti alkoi lueskella meille oinaksen lapsihoroskooppia muutama viikko sitten. Kumman moni juttu sieltä meidän vahvatahtoiseen vauvaan sopi, joten katsotaanpas hieman tarkemmin minkälainen oinaslapsen tulisi olla, ja minkälainen veitikka meidän 11-kuukautisesta pojasta on kuoriutunut.

mimi design

Sinullako on elämää varten valmisteltavana Oinaslapsi? Oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-lapsesi on tunnistettavissa samasta periksiantamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta. Ihanan vilkas ja omatoiminen lapsi, sanovat vieraat nähdessään hänet ensimmäistä kertaa. Älä turhaan ala selittää asian nurjempaa puolta, sillä he tulevat sen kyllä huomaamaan viivyttyään luonanne hiukan pidempään. Kukaan Oinaslapsen lähellä elävä ei voi välttyä hänen intohimoltaan kokeilla kaikkia uusia asioita ja metkuja, etenkin kun on vieraita talossa.

Periksiantamattomuus on vain hyvä juttu! Ja sen pieni ihme on perinyt äidiltään. Tai ehkä myös isältään, mutta herra Longfieldillä tämä piirre on kovin piilossa. Se kytee pinnan alla, mutta hän ei tuo sitä esiin kuten minä. Periksiantamattomuus näkyy tällä hetkellä enemmänkin raivopuuskina, jos kaikki ei mene niin kuin pieni ihme haluaa (gröhöm miten tutulta kuulostaakin). Pieni ihme on vielä niin pieni, etten osaa sanoa onko hän vilkas taikka omatoiminen. Se on kuitenkin selvää, että hän ei ole mikään pötköttelijä – koko ajan pitää olla menossa.

Heti synnyttyään tämä terhakka vauveli tervehtii maailmaa tavallista kovemmalla äänellä. Eikä äänen hiljenemiselle kannata asettaa liian suuria odotuksia jatkossakaan. Tämä lapsi tulee ilmaisemaan omat mielitekonsa ja halunsa hyvin selkeästi läpi koko elämänsä. Ei tarvitse huolehtia ruoka-ajoista; kuulet varmasti milloin hänellä on nälkä. Sama pätee siihen asti, kun hän päättää lentää pois kotipesästä, mikä sekin tapahtuu tavallista kovemmalla rytinällä. Älä kuvittelekaan voivasi varjella tarmonpesääsi elämän kovilta kolhuilta hänen lapsuudessaan. Lukuisista kuhmuista ja haavoista huolimatta hän tulee selviämään muita merkkejä paremmin ja jopa paranee sairauksistaan tavallista nopeammin. Pahin, mitä voit tehdä, on holhota häntä liikaa. Älä säikähdä hänen törmäilyjään, sillä vain niiden avulla hän voi oppia hengissä pysymisen jalon taidon ja on myös aikuisena aina ensimmäisenä toteuttamassa uusia, ennen kokemattomia ideoita. Sinun on hyvä tietää muutamia syvempiäkin totuuksia tästä pioneriteetin merkistä.

Tässä kohden repesin! Kun pieni ihme putkahti maailmaan, sanoi kätilö oitis, että ”sinullahan on isot ja vahvat keuhkot”. Karjaisu oli valtaisa. Olemme monesti herran kanssa ihmetelleet miten pientä ääntä toiset vauvat pitävät! Meidän pikkuinen nimittäin pitää kovaa ääntä: huutaa, itkee, nauraa, kiljuu, hölöttää ja pölisee aina suurilla desibeleillä. Jestas meillä on Peltoreita tarvittu, ensimmäiset kahdeksan kuukautta kun olivat enemmän ja vähemmän jatkuvaa itkemistä ja huutamista. Automatkoilla mittasin voimakkuutta oikein desibelimittarilla, viisari heilahti hetkessä yli 100 desibelin. Niitä aikoja ei ole ikävä..

mimi design

Pahimmilta kolhuilta ja kaatumisilta olemme (vielä) välttyneet. Vaikka jässikkä lähti kävelemään suhteellisen aikaisin (juuri ennen kuin täytti 11 kk), on hän pysynyt yllättävän hyvin pystyssä. Menohaluja on ollut aivan alusta asti. Pieni ihme kiljui kovasti lattialla, kun oppi kierähtämään ympäri, sillä harmitushan siinä alkoi kun eteenpäin ei päässyt sitten millään.

Oma tahto hänellä on kova. Se on täysin selvää. Jotenkin olen hirmu iloinen ja otettu, kun meille on suotu tämmöinen tarmonpesä. Toivon niin, ettei tämä ominaisuus katoa mihinkään. Voimakkaalla tahdolla pääsee elämässä yllättävän pitkälle, saavuttaa asioita, joita jotkut eivät tohdi edes yrittää ja vastoinkäymiset on helpompi käsitellä kun mukana on hieman sellaista suomalaista sisua.

Mutta että ei saisi holholta liikaa.. Apua, haluaisin vain kietoa pienen poikani kiinni minuun, enkä koskaan ikinä päästää häntä luoltani pois!

Oinaslapsi syntyy maailmaan tullakseen mahdollisimman riippumattomaksi ja voidakseen toteuttaa itseään vapaasti ja impulsiivisesti. Ilman näitä peruselementtejä hän ei koskaan tule tuntemaan oloaan onnelliseksi. Varttuessaan hän tarvitsee esimerkkiä näille Oinaan piirteilleen. Palataanpa tuohon esimerkin etsimiseen ja keinoihin, joilla lapsi pyrkii saamaan sen esille. Koko asetelma pohjautuu siihen elämäntilanteeseen, jonka vallitessa Oinaslapsi syntyy. Sinulla on menossa voimakas itsenäistymisen ja riippumattomuuden etsimisen jakso. Lapsesi seuraa kuin haukka jokaista liikettäsi nähdäkseen kuinka saavutat näitä päämääriä, voidakseen myöhemmin toimia itse samalla tavalla. Ei ole väliä oletko isä vai äiti, hän ei halua mitään niin paljon kuin nähdä sinut toteuttamassa itseäsi vapaasti ja riippumattomasti. Lapsi ei 15 ikävuoteen saakka tee mitään pahaa tahallaan. Hän vain seuraa alitajuntansa täysin ehdottomia käskyjä saadakseen oikean mallin oinasmaiselle persoonallisuudelleen. Sinulla aikuisena on valinnan mahdollisuus, josta lapsi ei voi nauttia. Siksi Oinaslapsen kannalta on tärkeintä, mitä sinä teet, miten sinä uskallat nauttia elämästä, miten sinä pystyt ottamaan vastaan uusia vaativia haasteita. Oinaslapsi on herkempi kuin osaat ikinä kuvitella. Peräänantamattomasta taistelutahdostaan huolimatta hän kokee jokaisen moittivan sanan viiltävänä tuskana sydämessään.

Miten ihanaa olisikaan jos pieni ihme löytäisi ammatin ja harrastuksia, joissa saisi toteuttaa itseään. Olemme herra Longfieldin kanssa luvanneet tarjota hänelle mahdollisuuden tehdä ja harrastaa juuri niitä asioita mitä hän itse haluaa. Vaihtoehtoja tullaan tarjoamaan, ja olemme varmasti tukemassa häntä kaikessa mitä vastaan tulee.

mimi design

Olen itse varsin herkkä, ja en koskaan ikinä halua tuottaa pojalleni moittivien sanojen vuoksi pahaa mieltä. Niitä olen itse saanut kokea ihan tarpeeksi niin sukulaisilta kuin koulu- ja harrastuselämässä. Voin vieläkin kuulla edesmenneen mummoni sanat, kun hän totesi minulle, ettei tuommoinen pullukka varmasti osaa kuperkeikkaa tehdä, samalla kun hoikka ja urheilullinen serkkuni teki melkein voltteja mummoni sängyllä. Se tuntui kovin pahalta – että joku niinkin läheinen ihminen voi sanoa pienelle lapselle niin rumasti. Siinä tilanteessa olisin toivonut, että äitini olisi tullut tilanteeseen, ottanut syliin ja sanonut mummolleni, ettei noin saa sanoa, teepä itse se kuperkeikka jos se on niin kovin helppoa. Toivon sydämeni pohjasta, etteivät pienen ihmeen isovanhemmat koskaan tule pahoittamaan hänen mieltään – se jättää ikuiset arvet.

mimi design

Herkkä saa olla. Näin pojan äitinä sitä toki vähän jännittää miten saisi kasvatettua pojan, joka uskaltaa näyttää tunteitaan. Onneksi kotona häärää myös herra Longfield, joka on täysin vapaa kaikista miehisistä machoiluista ja antaa omalla terveellä itsetunnollaan pienelle ihmeelle valtavan upeaa esimerkkiä miehenä olemisesta.

Meillä on kotona myös uusi sääntö. Lapsen kuullen ei saa koskaan itseään (taikka muita ihmisiä) haukkua. Ei lihavaksi, rumaksi, näppylänaamaksi, möhömahaksi, isopeppuiseksi, selluliittireisiseksi tai miksikään vastaavaksi. Uskon vahvasti siihen, että aikuisen omalla käyttäytymisellä ja itsensä arvostamisella lapsi saa hyvän pohjan terveen itsetunnon kehittymiselle. Helppoa tämän säännön noudattaminen ei tule olemaan, mutta teemme sen eteen töitä.

Selviä sääntöjä ja rajoituksia tämä lapsi kaipaa ja niitä hän käyttäytymisellään etsii. Uskalla asettaa nuo rajat omien tarpeittesi pohjalta ja pysy niissä rakkaudella lastasi kasvattaen. Lapsellesi on tärkeämpää nähdä sinut vahvana, kuin saada kulloisetkin vaatimuksensa läpi. Vain sinulla on mahdollisuus ymmärtää tämä ja antaa sama ymmärrys lahjana lapsellesi. Haluatko, että hänestä kehittyy valoisa, innokas, rohkea ja huomaavainen uusien mahdollisuuksien toteuttaja? Ole sitten itse sellainen!

Rajojen asettamisessa ja niiden kiinni pitämisessä en ole kovin hyvä. Tämän asian kanssa joudumme varmasti vielä jossain vaiheessa istumaan herra Longfieldin kanssa alas, ja miettimään missä asioissa voimme antaa periksi ja minkä asioiden kanssa ei pelleillä, vaikka mikä tulisi. Emme olisi kumpikaan uskoneet ennen vauvan syntymää, että minusta kuoriutuisi perheen hyvä poliisi herra Longfieldin ollessa paha kyttä. Olimme varmoja, että roolit olisivat menneet automaattisesti toisinpäin.

Ensimmäiset 11 kuukautta ovat nyt takana. Pienestä ihmeestä on kehittymässä varsin reipas, touhukas ja kovatahtoinen taapero, jonka kanssa olemme varmasti vielä monesti helisemässä. Mutta ihan yhtä varmasti olemme hänen kanssaan paljon useammin onnesta ja rakkaudesta sekaisin. Miten me saatoimmekaan saada aikaan jotain näin upeaa! ♥

mimi design

Psssst.. Jos joku siellä ihailee pienen ihmeen vaatteita, niin tiedoksi, että päheäkuvioiset body sekä haaremihousut ovat virolaisen Mimi Disainin käsialaa. Suunnittelu- sekä valmistustyö tehdään kokonaan Virossa, ja näitä ihanuuksia saa käsiinsä kotimaisen Lily & Noa -verkkokaupan kautta. Mimi Disainin tuotteet ovat tehty mahdollisimman luonnonystävällisistä materiaaleista, mutta silti niiden hinta ei päätä huimaa! Pienen ihmeen päällä oleva setti kustantaa yhteensä esimerkiksi 35 euroa (*minä satuin voittamaan Lily & Noan järjestemässä kilpailussa vapaavalintaisen tuotteen heidän verkkokaupastaan, ja sain suureksi iloksi vielä voiton lisäksi setin toisen osan blogin kautta).

Rekiajelulla

Isäni on kova poika kiertämään huutokauppoja. Pienenä tyttönä kiersin isäni kanssa huutokauppoja mielelläni – niissä oli jotain jännittävää ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Joskus pääsin itsekin nostamaan käteni jonkin pienen kipon ollessa huudon kohteena. Eräästä konkurssipesästä huusin itselleni laatikkollisen krääsää, ja penkoessani 20 markan laatikkoani, löysin sieltä selkeästi hieman piilotetun esineen. Kävi ilmi, että se oli norsunluusta veistetty koriste-esine. Kilttinä tyttönä kävin näyttämässä esinettä huutokaupan pitäjälle, ja hän nappasi sen minulta hieman nolostuneena eikä selkeästi tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, jotain puhui laittomasta tavarasta ja ettei sitä olisi saanut myydä. Sinne meni minun hurjin huutokauppalöytöni!

rekiajelu

Isäni on tehnyt valtavasti upeita löytöjä huutokaupoista, ja jokunen niistä majailee myös vihreässä Vihervaarassa. Yksi niistä on kuvissakin näkyvä lasten reki. Reki on peräisin 1800-luvulta, ja siinä oleva samettinen istuinosa on alkuperäinen ja uskomattoman hyvässä kunnossa sen ikäiseksi. Reki on ollut alunperin musta, se on maalattu 1950-luvulla. Maali alkaa jo hieman hapertua, mutta toisaalta se tuo rekeen aika kauniin ja eläväisen pinnan. Isäni osti reen mieheltä, jonka perhe oli saanut sen lahjaksi vuonna 1918 Kankaisten kartanosta.

rekiajelurekiajelu

Reessä on tässä vuosien saatossa työnnelty Kodaa, ja sen lisäksi useampi kaverin lapsi on halunnut istua siinä meillä kyläillessään. Eilen reki pääsi ensimmäistä kertaa ihan tositoimiin! Nappasimme pienen ihmeen untuvapussin sisään ja istutimme pienen pojan reen kyytiin. Olimme lähes varmoja, ettei takorautainen reki kulje mihinkään, mutta sehän luisti kuin unelma!

rekiajelurekiajelu

Viipotimme pitkin Espoon keskuspuistoa ja kyllä siinä oli hymy herkässä kun ajattelimme miltä meidän kokoonpano näyttää! Horatio sekoili reen vieressä ja me lykimme pientä ihmettä antiikkireessäämme ylä- ja alamäissä hurjaakin vauhtia. Pieni ihme nautti menosta niin paljon, että otti ja nukahti reen kyytiin! Aamupäikkärit nukuttiin sitten pitkän metsälenkin aikana ihanan kirpsakassa talvisäässä.

rekiajelurekiajelu

Hieman jo lenkillä juttelimme, että voisiko rekeä kunnostaa ensi talvea varten jollakulla alan asiantuntijalla. Olisi upea saada se alkuperäiseen loistokuntoon (mustaa emme kyllä reestä haluaisi). Tosin en yhtään tiedä suostuuko pieni ihme siinä enää ensi talvena rauhassa istumaan. Mutta jos reen kunnostaisi, olisi se entistä upeampi sisustuselementti. Tällä hetkellä reellä ei kyllä oikein ole sellaista asiallista paikkaa vihreässä Vihervaarassa. Mutta eiköhän sekin järjesty kun pienen ihmeen huone saadaan joskus valmiiksi, ja sen myötä talon muutkin nyt hieman epämääräisissä paikoissa olevat huonekalut löytävät omille paikoilleen.

rekiajelu

Nyt pitää vain kovasti toivoa, että nämä upeat talvikelit kestäisivät etelässäkin edes hetken aikaa! Rekiajelulle haluamme ehdottomasti uudestaan – vielä monta kertaa!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

rekiajelu

Nakkikakku 2-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti viime perjantaina kaksi vuotta! ♥

idchow chow nakkikakku

Horatio-reppana on ollut niin ihana vauvan tulon jälkeen. Se on jaksanut kiltisti kuunnella koliikkivauvan huutoa ja odottanut omaa rapsutusvuoroa. Huutoa Horatio on kyllä välistä mennyt pakoon vaatehuoneseen sekä suihkuhuoneeseen, mutta ymmärtäähän sen. Ollaanhan me vanhemmatkin laitettu korvien suojaksi Peltorit, ja koiralla on kuitenkin paljon parempi kuulo kuin ihmisillä, eikä koirien vastamelukuulokkeita taida vielä markkinoilla olla.

chow chow nakkikakku

Vaunulenkeillä Horatio on oppinut kävelemään suhteellisen sievästi vaunujen vieressä kun tarpeeksi monta kertaa jäi vaunujen ”alle”. Tuore äitikään ei vispaa rattaita enää tuhatta ja sataa eteenpäin, sillä on ymmärtänyt, ettei pieni ihme herää vaikka vaunut hetkeksi pysähtyvätkin Horation oksien nuuhkuttamishetkillä (niitä on muuten paljon).

Rankat kuukaudet on takana koko perheellä, mutta eiköhän se tästä! Uutta on jouduttu ja saatu opetella hurjasti, eikä oppiminen varmasti pääty tähän.

chow chow nakkikakku

Horation synttäreiden kunniaksi kärräiltiin vaunujen ja Horation kanssa aamulenkillä Alepaan, ostettiin Saarioisten maksalaatikko sekä paketti nakkeja. Kotona vauva jäi nukkumaan ulos vaunuihin, ja me lähdettiin Horation kanssa tekemään nakkikakkua, joka koristeltiin lopuksi koirien kekseillä. Makoisan nakkikakun mamman kultapoika söi kaikessa rauhassa terassilla, ja sai päälle vielä pitkän rapsutustuokion. Vielä kun ehtisi jossain välissä pestä Horation oikein juurta jaksaen.

chow chow nakkikakku

Viime vuoden synttäritunnelmia voi käydä kurkkaamassa Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle -postauksesta.

Kallavesi, Kuopio

Äitiysloman toinen viikko on käynnissä. Ensimmäisen viikon siivosin kotona kuin sekopää. Lukeudun niihin omituisiin ihmisiin, jotka pitävät siivouksesta ihan aidosti. Kämpän kanssa päästiin oikein hyvään vauhtiin ensimmäisellä lomaviikolla, ja sunnuntaina olikin sitten kiva lähteä herra Longfieldin sekä Horation kanssa kohti Kuopiota.

Herra on työhommissa tämän viikon Kuopion lähellä, ja kun nyt kerrankin olin kotona ihan luvan kanssa, ajattelin lähteä herran työmatkakaveriksi. Kivempi täällä on aikaa viettää, kuin ihan yksin kotosalla (koko ajan siivoten). Horatio lähti myös mukaan! Jässikkähän on ollut hotelleissa jo monia öitä (kirjoittelin viime vuonna jopa pienen matkaoppaan hotellielämästä koiran kanssa), joten senkään puolesta ei tarvinnut jännittää. Eikä myöskään synnytyksen, nyt olisi tasan 1 kk laskettuun aikaan, joten aika epätodennäköistä olisi, että pieni ihme päättäisi tällä viikolla vielä maailmaan putkahtaa. Ja jos päättääkin, niin tervetuloa vaan! Turvakaukalo, villapeitto ja pari bodya on mukana, muut roippeet revitään käsiimme jostakin, jos niihin tulee tarvetta.

Sen verran hyvässä kunnossa olen vatsani kanssa, että suunnittelin oikeastaan jokaiselle päivälle jotain tekemistä reissun ajaksi. Eihän kaikkea tarvitse sitten tehdä jos väsymys jossain välissä iskee.

Ison osan ajasta vie toki Horatio. Vaikka koirahuoneet ovat hotelleissa isot, ei 30-kiloinen koira ”yksiössä” kamalasti aktiviteettejä voi suorittaa. Niinpä me kävellään Horation kanssa paljon.

Maanantaille sattui aivan upea ulkoiluilma! Köpöttelin eilen varmasti reippaat 10 kilometriä Horation kanssa sekä yksin pitkin Kuopion katuja. Aamulla suuntasimme Horation kanssa nokkamme kohti Kallavettä, jonka rannalla majapaikkamme (Scandic Kuopio) nököttää.

Kuopio sijaitsee Kallaveteen työntyvällä niemellä järven keskiosassa. Eikä kyseessä oli mikään ihan pieni järvi, Kallavedellä on pinta-alaa 472,76 neliökilometriä, mikä tekee siitä Suomen kymmenenneksi suurimman järven.

Näin talviaikaan Kallavesi on sen verran hyvässä jäässä, että sen päällä ajelee autoja, auroja ja traktoreita. Julkista autotietä jään päälle ei sentään ole tehty, mutta huoltoajoneuvoja siellä ajelee ihan jatkuvasti. Jäälle on tehty myös kamalat määrät hiihtolatuja, kävelypolkuja sekä useita eripituisia (retki)luistinratoja. Pisin bongaamani kyltti ilmoitti kevyestä 14,5 kilometrin luistelureitistä. Aika jees!

Luistelijoita Kallavedellä totisesti riittää! Siellä potkitaan menemään hokkareilla, kaunoluistimilla sekä retkiluistimilla. Osalla on allaan potkukelkka ja jotkut työntävät luistimet jalassa lastenvaunuja semmoista vauhtia, että heikompaa alkaa huimata! Minäkin saattaisin muuten pysyä lastenvaunujen kanssa luistimet jalassa jopa pystyssä, heh!

Luistelijoiden lisäksi jäällä on isot määrät hiihtäjiä sekä kävelijöitä. Me köpöttelimme Horation kanssa maanantaiaamuna järven jäällä reippaan tunnin. Ilma oli upea, ja Horatiokin taisi aistia kevään rinnassaan, sen verran kovat hepulit se sai lenkin aikana useampaan otteeseen!

Näissä maisemissa me vietämme tämän viikon ulkoillen ja Kuopion kaupunkiin tutustuen. Blogin Instagramin puolella voi seurata Kuopio-loman etenemistä! Täksi illaksi oli aika hauskaa ohjelmaa, eikä huominen taikka torstainen tule jäämään paljon huonommaksi – olkaahan siis kuulolla Instagramin puolella!

Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti yksi vuotta 9.6.2016.

Hienolle synttärisankaripojalle piti toki tehdä kakku. Ihan perus leivontahommiin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, kyseessä kun oli synttärikakun teko koiralle. Siispä skippasin ruokakaupassa jauhohyllyt, ja suunnistin oikopäätä nakkien sekä valmisruokien ihmeelliseen maailmaan.

Horation yksi suurista herkuista on maksalaatikko. Pikkuinen jässikkä sekoaa aika totaalisti kun maksalaatikon lätkäisee kuumalle pannulle ja sen huumaava tuoksu tavoittaa Horation kirsun. Kakun pohja oli näin nopeasti päätetty, Atrian valmis maksalaatikko sai ajaa kakkupohjan virkaa.

Horatio 1 vuotta_chow chow1

Seuraavaksi ostoslistalla luki ”kynttilä”. Horation hienoa punaista turkkia olisi ikävä kärventää tulella, joten kynttiläksi piti keksiä jotain muuta kuin palava synttärikynttilä. Siispä tutkimaan nakkeja. Etsin nakkihyllystä pisimmät nakit, ja lopulta ostoskoriin päätyi Atrian Hiillos-sarjan kuorettomat nakit.

Enää puuttui kakun koristeet, niitä varten piti suunnistaa Mustiin ja Mirriin, joka sattui onneksi olemaan kaupan ulkopuolella. Mustissa ja Mirrissa tultiin jälleen kerran palvelemaan melkein heti kun sisään astuin. Tällä kertaa päädyin normaalin ”mä vaan kattelen ja pyydän apua jos tarviin” -kommentin sijaan pyytämään heti apua. Pitäisi löytää luunmallisia koirankeksejä synttärikakkuun – mahdollisimman isoja. Sitten siinä naureskeltiin, että kyllähän koiralle pitää synttärit järjestää, ja saatoin myös vilauttaa maksalaatikkoa ja nakkipakettia myyjälle. Epäilen että näinköhän ne häntä kauheasti kiinnostivat, mutta näytin silti.

Horatio 1 vuotta_chow chow2

No juuri sopivat keksit löytyivätkin, ja sitten karautin Horation kanssa ystäväni luokse leivontahommiin. Paikalla oli myös ystäväni tytär, jonka kanssa yhdessä koristelimme Horation kakun, tungimme nakin kynttiläksi ja lauloimme synttärisankarille onnittelulaulun. Laulun ja nakkikakkua syövän Horation voitte nähdä alla olevalla videolla. Kyllä osaa nätisti pikku prinssi kakkuaan syödä! Ja jätti vielä herkkupalan, ison nakin, viimeiseksi.

Onnea mamman ja papan tuliketulle! ♥

1-vuotias Horatio

Rakkautta ei voi ostaa kuin koiranpennun muodossa.

Niin se taitaa olla, ja varmasti sanonta pätee aika lailla kaikkiin eläinvauvoihin. Vuosi sitten Ouluun syntyi kasa pieniä höpönassuja, oli poikia ja yksi tyttö. Me olimme joutuneet päästämään rakkaan Kodamme aiemmin keväällä koirien taivaaseen, ja hinku uudesta koirasta paloi vahvana sydämessämme. Muutamien sattumusten kautta istuimme heinäkuussa lentokoneessa matkalla katsomaan Leijonaharjan kenneliin syntyneitä pentuja. Meillä ei ollut tietoa löytyykö meille Oulusta sopiva pentu, ja mahassa oli kasa perhosia kun mietimme mitä Niina sekä Jarmo ovat meistä mieltä. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin, ja illalla kotimatkalla lentokoneessa istui kaksi hymyilevää tyyppiä. Meille oli löytynyt pentu, pentu nimeltään Horatio.

Ja siitä se ensimmäinen vuosi sitten lähti.. Toivottavasti meillä on edessä vielä hurjan monta yhtä upeaa ja riehakasta vuotta kuin tämä ensimmäinen! Nyt kurkistetaan miten meidän pikku prinssi on vuoden aikana kasvanut ja kehittynyt.

1 kk: Leijonaharjan kennel, Oulu

chow chow leijonharjan kennel (11)

2 kk: Lentoasema ja Haukilahden Paviljonki

chow chowhaukilahden paviljonki (5)

3 kk: Chow Chowien erikoisnäyttely, Porvoo

chow chow puppy

4 kk: Kotipihalla

chow chow puppy horatio (1)

5 kk: Espoon keskuspuisto

Chow chow puppy

6 kk: Espoon keskuspuisto ja keittiössä

chow chow puppy chow chow puppy

7 kk: Espoon keskuspuisto

chow chow puppy chow chow puppy

8 kk: Espoon keskuspuisto ja kotosalla

snow1horatio_chow chow

9 kk: Pirttimäen ulkoilualue

pirttimäki_chow chow10

10 kk: Uutelan koirapuisto ja Lappeenranta

Chow chow Chow chow

11 kk: Kotipihalla

chow chowchow chow

12 kk: Kotipihalla synttäripäivän aattona

chow chow chow chow

Psssst.. Blogin Youtube-kanavalle on tullut uusia videoita Horatiosta, käykäähän katsomassa! Sinne on tulossa myös synttärikakkuvideo ihan pian..

Ja lopuksi voitte vielä kurkata Leijonaharjan kennelin tekemän 1veevideon hurmaavasta pentueesta, siis siitä josta meidän Horatiokin on peräisin. ♥ Kuinka monesta kohdasta bongaatte Horation?

Chowcowboy Horatio

Muistatteko vielä kun kävimme Kodan kanssa kaksi vuotta sitten katsomassa Sotungissa lampaita? Koda oli nuorena neitinä kovin innokas lampaiden pussailija, mutta pari vuotta sitten vanha koiramummo ei jaksanut enää kiinnostua lampaista juuri ollenkaan.

lampaat ja chow chow

Horation tulon jälkeen päätimme, että matkaamme jälleen kesällä Sotunkiin tuttujen lampaiden luokse. Horatio on niin järjettömän rohkea poika, että se ei varmasti panisi pahakseen jos pääsisi toljottamaan lampaita silmästä silmään. Vielä ei taida lampaat olla laitumillaan, mutta ajoimme viikko sitten ihan sattumalta suuren lehmälaitumen ohi, ja pakkohan siihen viereen oli auto laittaa parkkiin.

Olimme kotimatkalla Haminan koiranäyttelystä, ja ajoimme hieman harhaan kun en ehtinyt laittaa herra Longfieldille navigointia kännykästä päälle, sillä Instagram ja muut blogin some-kanavat oli IHAN PAKKO katsoa läpi heti kun ehdin taas parin tunnin tauon jälkeen edes vilkaista puhelinta.

Meillä kävi kuitenkin pienestä lisämatkasta huolimatta onni!

chow chow and cows3chow chow and cows2

Mutkaisen hiekkatien varresta paljastui äkkiä eteemme suuri laidun, jolla möllötti iso kasa lehmiä. Herra Longfield ajoi laitumen viertä, ja kysyi pitäisikö meidän pysähtyä Horation kanssa tien sivuun. Kun sain katseeni irti kännykästä ja näin suuret lehmät laitumella, huusin JOOOOOOO. Auto saatiin tien sivuun, Horatio nostettiin takakontista pois ja sitten lähdimme talsimaan yhdessä tien sivua eteenpäin.

chow chow and cows5chow chow and cows8chow chow and cows12

Horatio ei äkännyt lehmiä heti, ne olivat aika kaukana ja märehtivät kuuman auringon alla. Aloin siinä sitten tehdä lehmämäisiä ääniä, ensin vähän hiljempaa ja sitten huutelin jo kurkku suorana ”ammuuuuu, ammuuuu, ammuuuu”. Yhtäkkiä yksi lehmistä alkoi vastata kutsuhuutooni – olen lehmäkuiskaaja! – ja pian koko lauma lähti tulemaan meitä kohti. Tässä kohden Horatiokin heräsi. Se tuhisi ensin, ja sen jälkeen alkoi ihan armoton haukunta! Koira peruutti ja oli todella hämillään siitä, miten lähelle kolistelevat isot lehmät tulivat. Haukunta ja tuhina jatkui vaikka uteliaat lehmät pysähtyivät viimein aivan aidan viereen.

chow chow and cows4chow chow and cows6chow chow and cows9

Menin sitten itse moikkaamaan lehmiä aidan viereen ja juttelin samalla Horatiolle tutulla äänellä kaikkea hölmöä. Tämän jälkeen ei mennyt kuin hetki, kun Horatio tuli rohkeasti (mutta edelleen aika epävarmasti) luokseni kohti lehmiä. Tuhina oli kova, ja Horatio otti kaksi askelta eteen ja yhden taakse, kunnes vihdoin saapui aidan viereen mun luokse turvaan.

Pelko oli pian tipotiessään ja utelias 11-kuukautinen koira nuuhkutteli vielä uteliaampien isojen lehmien kuonoja antaen niille pieniä pusuja. Vastineeksi Horatio sai hieman isompia ja märempiä pusuja! Ne jättimäiset lehmät ihan totta liputtelivat Horation naamaa kilpaa! Se oli niin hauskaa! Jos ette usko, niin katsokaas alla oleva video, jonka kuvasin reissun päällä.

chow chow and cows7chow chow and cows11chow chow and cows1

Lopulta emme meinanneet millään saada Horatiota poistumaan lehmien luota. Se jäi makoilemaan aivan lehmien eteen aitauksen toiselle puolelle, ja olisi aivan varmasti mennyt lehmien sekaan, ellei herra Longfield olisi ”kaikin voimin” pitänyt pikkuista jässikkäämme remmissä kiinni.

Kuinka hyvä tuuri kävikään, että ajoimme Haminassa hieman harhaan (suurin kiitos kuuluu some-addiktiolleni). Lehmien tapaaminen oli Horatiosta varmasti parempi juttu kuin näyttelykehässä kiertäminen. Ja se oli toden totta hyvä kokemus nuorelle koiralle. Uudet mukavat muistot ovat aina tervetulleita, ne kasvattavat koiran hermoja, ja antavat lujaa itsevarmuutta tuleviin seikkailuihin. Tosin toivottavasti tästä kaverista ei enää hurjan paljon itsevarmempaa tule, hehehhe!

Lystikästä viikkoa teille kaikille!

– terkuin Horatio

chow chow and cows10

Aurinkoinen talvipäivä Pirttimäellä

Kevät kävi viime viikolla näyttäytymässä täällä Pohjolassa ensimmäisen kerran pitkän tauon jälkeen. Aurinko paistoi monta päivää putkeen pilvettömältä taivaalta, ja sen seurauksena työhuoneen sälekaihtimia piti alkaa kääntää keskipäivällä tiukemmalle.

Päivä pitenee silmissä, ja olemme saaneet Horation kanssa nauttia metsässä upeista pinkeistä taivaista auringonlaskujen aikaan. Historiaa ovat ne päivät, kun pimeää oli jo ennen neljää.

pirttimäki_chow chow9pirttimäki_chow chow1

Erityisesti viime viikonloppuna lenkkipolut vilisivät talviunilta heränneitä ulkoilijoita, jotka halusivat jokainen saada palansa ihanasta aurinkoenergiasta! Me emme olleet poikkeus, ulos oli päästävä.

Lauantaina päätimme levittää isot kartat olohuoneen lattialle ja alkaa suunnitella päivän retkikohdetta. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen lähteä Pirttimäen ulkoilualueelle, joka on herra Longfieldille sekä minulle kovin tuttu paikka. Siispä grillimakkarat, kuksat, termarit sekä muut kamat reppuun, koko porukka autoon ja nokka kohti Pirttimäkeä. Ja täytyy muistaa myös mainita, että aurinkolasit kaivettiin tuona päivänä ensimmäistä kertaa tänä keväänä (voihan niin jo sanoa?) kaapin perukoilta ja laitettiin lepäämään nenän päälle.

pirttimäki_chow chow8

Pirttimäellä meitä odotti aivan odotetusti jokunen muukin reippailija. Autopaikkaa sai etsiä hetken ennen kuin pääsimme nostamaan Horation auton takakontista. Horatio ei ollut Pirttimäellä ennen käynytkään, joten paikka kuhisi uusia mielenkiintoisia tuoksuja, joita piti välittömästi alkaa nuuskia kovasti.

Suurin osa meidän tietämistä reiteistä oli varattu hiihtäjille, ja vaikka latujen välissä saakin Pirttimäellä kävellä, ei sinne ole koiran kanssa asiaa. Löysimme onneksi kivan metsäpolkureitin, jota pitkin pääsimme köpöttelemään aivan rauhassa grillikatokselle. Siellä pidimme ansaitun tauon 1,5 tunnin metsäsamoilun jälkeen.

pirttimäki_chow chow3pirttimäki_chow chow4pirttimäki_chow chow7pirttimäki_chow chow5

Grillimakkara maistui jälleen taivaallisen hyvältä kuuman teen kanssa. Voi nam! Horatio herätti tietenkin huomiota, ja sai muilta grillikatoksen ihmisiltä neljä kalkkunanakkia. Aika kivasti tehty!

pirttimäki_chow chow6pirttimäki_chow chow11

Tauon jälkeen läksimme tallustamaan samaa reittiä takaisin. Eväspaussi teki tehtävänsä, ja energiaa riitti koko loppumatkalle. Horatiolla ei kunto lopu millään, poika juoksi keppejä kantaen vielä kolmen tunnin samoilunkin jälkeenkin. Pidimme kuitenkin sunnuntaina hieman malttia lenkkien kanssa. Tulee nimittäin muistaa, että Horatio on vielä pentu, vaikka kokoa löytyy jo aikuisen chowin verran. Kasvuvaihe on vielä menossa ja lepoakin tarvitaan.

pirttimäki_chow chow10

pirttimäki_chow chow12

Ehdimme lenkin päätteeksi vielä juuri ja juuri Pirttimäen kahvilaan. Joimme kahvit ja teet pullien kera ulkona terassilla. Horatio keskittyi kahvipaussin aikana vartioimaan viereisessä pöydässä istuvaa pientä narttukoiraa, jolla oli omistajiensa mukaan juoksut. Horatio ei tyttöjen perään vielä ihan täysin tajua – kaikki karvaiset kaverit ovat onneksi vielä pelkkiä hyviä leikkikavereita sukupuolesta piittaamatta. Pitää toivoa, ettei Horatio liiemmin alkaisi isonakaan poikana räyhäämään muille uroksille.. Mutta se jää nähtäväksi!

Postauksen myötä haluan toivottaa kaikille reipasta viikonvaihdetta! Vaikka säät eivät ihan niin upeita ole kuin viime viikonloppuna, niin sehän ei toki ulkoilua estä millään tavalla.

pssst. Ollaan menossa sunnuntaina Horation kanssa mätsäreihin vähän treenaamaan kevään näyttelyitä varten. Pitäkää peukut pystyssä, että poika antaa tutkia hampaat nätisti! Se on meidän isoin kompastuskivi.. Täytyykin hakea lihapullapaketti kaupasta takataskuun mukaan.. Heh!

pirttimäki_chow chow2

Chow chow -treffit Nuuksiossa

chow chow_nuuksio8

Horatiolla oli varsin villi viikonloppu. Lauantaina vietimme koko illan herra Longfieldin sukulaisilla, jossa säheltää hieman Horatiota nuorempi berninpaimenkoira. Kuvan näistä kahdesta söpöläisestä voi kurkata blogin Instagramista.

Sunnuntaina suuntasimme heti aamupäivästä toisille koiratreffeille. Tällä kertaa otimme suunnaksi Nuuksion Haukkalammen, jossa järjestettiin sunnuntaina Etelän Chow Clubin talvitapaaminen. Paikalle saapui lopulta neljä chow chowia, jotka uhmasivat omistajineen rohkeasti sunnuntain lumimyräkkää!

chow chow_nuuksio3chow chow_nuuksio4chow chow_nuuksio9

Kävelimme ensin koiraporukalla Haukkalammen grillikatokselle, jossa olemme herra Longfieldin sekä Kodan kanssa useat makkarat paistaneet viime vuosien aikana. Nyt mukana oli ensimmäistä kertaa meidän tulikettu, eli siis Horatio.

Yhdessä hujauksessa grillikatoksessa rätisi notski ja kun sopiva hiillos oli saatu aikaan, revittiin makkarapaketit auki. Koirat peuhasivat omia juttujaan grillikatoksen edessä, ja leikkivät vuorotellen toistensa kanssa sulassa sovussa. Samalla me ihmiset avasimme termarit, kaadoimme kahvia sekä kaakaota kuksiin ja aloimme herkutella tämän vuoden ekoilla grillimakkaroilla. Voi jestas miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Koirat saivat toki myös makkaroista maistiaisia.

chow chow_nuuksio7chow chow_nuuksio5chow chow_nuuksio10chow chow_nuuksio13

Ilma oli aamuisesta lumimyräkästä huolimatta todella kaunis ja sopivan lämmin. Nuuksiossa tuli vastaan paljon muitakin reippailijoita, eikä meidän karvainen porukka jäänyt ilman huomioita. Vietimme grillikatoksen alla pari tuntia höpötellän kaikkea mahdollista. Kun hiillos saatiin sammumaan, pakkasimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme kotia kohti.

Horatio oli illalla aivan tööt. Meille tuli vielä ystäviä syömään illallista ja pelailemaan lautapelejä, ja saimme olla aivan rauhassa, sillä tulikettu kuorsasi koko illan pöydän vieressä kaikessa rauhassa.

Kiitos kaikille treffiseuralaisille – karvaisille ja karvattomille! Otetaanhan pian uudestaan!

chow chow_nuuksio6chow chow_nuuksio1
chow chow_nuuksio11