Brunssi: Weeruska (HKI)

Kodikas ja viihtyisä Weeruska on varmasti monelle Alppilan hoodeilla asuvalle tuttu kantapaikka. Minä pääsin tutustumaan ravintolaan ensimmäistä kertaa viime syksynä, kun menimme sinne koulukaverien kanssa synttäri-illalliselleni. Uusinta otettiin lähes samalla kouluporukalla muutama viikko sitten, kun kävimme testaamassa Weeruskan uuden brunssin Alppilan sydämessä.

Weeruskan brunssi7_c_ravintola_
Weeruskassa tarjoillaan tosiaan nykyään myös mukavan kotikutoista brunssia. Brunssi katetaan asiakkaiden iloksi aina sunnuntaisin kello 11 alkaen. Paikalle tulee saapua viimeistään 15.00. Pöytävaraus on varmasti tarpeen, sillä ainakin meidän visiitin aikaan tyhjiä pöytiä ei heti 11 jälkeen kovin montaa näkynyt. Toisaalta sen suuremmin en ehtinyt tyhjiä pöytiä tutkailla, sillä bongasimme brunssiherkkujen ääreltä Olavi Uusivirran! Olaville maistui useampi vohveli, joita herra paisteli kärsivällisesti jälkkäripöydällä olevilla vohvelipannuilla. Kun Olavi oli saanut perheelleen vohvelit valmiiksi, saatoimme mekin keskittyä brunssiin sekä kuulumisten vaihtamiseen hieman paremmin.

Weeruskan brunssi3Weeruskan brunssi10Weeruskan brunssi11

Weeruskan brunssi koostuu kokonaan buffetpöydän antimista. Runsailla salaattipöydän antimilla pääsee jo hyvään alkuun, varsinkin kun lautaselle nappaa mukaan ISON ja lämpimän croissantin sekä munavoilla kuorrutetun karjalanpiirakan. Nam!

Lämpimiä pääruokia löytyy sekä vegaanien että lihansyöjien makuun. Tarjolla oli pari viikkoa sitten niitä kuuluisia Weeruskan lihapullia, Roslundin tuoremakkaroita, lapsille ja lapsenmielisille tavallisia nauravia nakkeja ja sitten mm. vegaanista soijabolognesea, rakuunaporkkanoita sekä jänniä kukkakaalista tehtyä herkkupaloja, joita tarjoiltiin hot wing -kastikkeen kera. Jokaisen sunnuntain tarkka menu löytyy helpoiten Weeruskan nettisivuilta, joiden kautta voi käydä kuolaamassa jo valmiiksi seuraavan brunssin herkkuja.

Weeruskan brunssi12

Söimme sekä alku- että pääruokia hyvällä ruokahalulla. Mukana reippaili myös eräs reilun vuoden ikäinen pikku herra, joka varasti oikeutetusti shown brunssilla. Weeruska on varsin lapsiystävällinen paikka, sinne on tervetullut koko perhe. Lapsille on varattu jopa oma leikkikulma, jossa villit lapsukaiset voivat käydä purkamassa energiaansa sillä aikaa kun vanhemmat herkuttelevat. Pikkuisille brunssivieraille jaettiin myös brunssin aikana sinisiä ilmapalloja! Aika mahtava pieni lisä, joka ilostuttaa aivan varmasti lapsia.

Weeruskan brunssi5Weeruskan brunssi13

Weeruskan brunssin jälkiruokapöytä oli kattava. Itse tehdyt vohvelit ovat hauska idea, vaikka niiden paistaminen ei käy aivan käden käänteessä. Itse popsin vohvelin lisäksi onnesta sekaisin pieniä ja aika mitäänsanomattoman näköisiä brownieita, jotka osoittautuivat aivan tautisen hyviksi. Niitä olisi voinut syödä vaikka 10, mutta tyydyin vain neljään palaan. Heh.

Brunssin hintaan kuuluu mehut, vedet, kahvit sekä teet, ja koko setillä on hintaa 19,90 euroa. Ei paha. Lapset syövät halvemmalla, 6-12-vuotiaat puoleen hintaan ja 0-5 vuotiaat maksavat euron per ikävuosi.

Heräsikö mielenkiinto? Sitten vain brunssiporukka kasaan ja Alppilaan sunnuntaina! Ehkä tekin bongaatte siellä Uusivirran Olavin!

Mitä ja missä?

Weeruskan perheystävällinen brunssi Alppilassa, osoitteessa Porvoonkatu 19, 00510 Helsinki.
Puh. 020 7424 270
Sposti: weeruska@ravintolakolmio.fi

Weeruskan brunssi19Weeruskan brunssi21

Ravintola Hook, Helsinki & Tampere

Kuinka monelle Hookin wingsit ovat entuudestaan tuttuja? Minä en ollut edes kuullut niistä ennen kuin ystäväni mainitsi siivistä minulle jokunen vuosi sitten. Hän kertoi, että Tampereella pitää aina käydä vetämässä wings-överit Hookissa.

Ravintola Hook8

Vaikka Hook oli minulle täysin tuntematon, eivät wingsit aurajuustodipillä sitä todellakaan olleet. Niitä vedettiin teininä herra Longfield kanssa Chicosissa, ja kun opintotukirahat olivat tiukassa käytetty, kävimme vanhempieni kanssa ruokakaupassa, ja sieltä ostettiin hyvin usein mm. marinoituja siipiä ja sipseille tarkoitettua sinihomejuustodippiä. Niitä me sitten vedimme yhdessä onnesta sekaisin appiukolta saadulla sohvalla ensimmäisessä yhteisessä HOASin opiskelijakämpässä Jokiniemessä. Oi niitä aikoja!

Ravintola Hook7

Jokiniemiajoista on aikaa jo tosi monta vuotta, yli kymmenen jos tarkkoja ollaan. Vanhemmilta ei kinuta enää ruokarahaa, nykyinen sohva on ostettu omilla rahoilla ja opintolainat on maksettu pois jo vuosia sitten. Oi näitä aikoja!

Wingsejä ei ole tullut syötyä sitten HOASin opiskelijakämppäaikojen. Paitsi, että on. Kahdesti viime viikolla, jos taas ihan tarkkoja ollaan. Eikä muuten mitä tahansa Chicosin wingsejä, vaan niitä legendaarisia Hookin wingsejä.

Ravintola Hook1_c_ravintola_

Viime viikon keskiviikkona suuntasin ystäväni kanssa Helsingin Hook-ravintolaan, joka avattiin huhtikuun lopulla entisen Gringos Locosin tilalle Töölön Kisahallin päätyyn. Tämä ystävä on juuri se, joka oli hehkuttanut Hookin wingsejä minulle vuosia sitten.

Tilasimme kaksi litran limua, parit setit erilaisia ranuja dippien kera ja yhden setin tosi terveellisiä poppersseja noin niin kuin alkupaloiksi. Pääruoaksi otimme molemmat 12 kappaleen erän wingsejä. Ystäväni luotti medium-tason kastikkeeseen, minä uskalsin ottaa omat siipeni hot-kastikkeella, ja se kyllä osui jo upposi. Kastikkeessa oli potkua, mutta ei yhtään liikaa. Aurajuustodippi maistui taivaalliselta. Ja ne wingsit? Todella hyviä. Emmä niistä mitään muuta osaa sanoa.

Ravintola Hook9Ravintola Hook2

Keskiviikon mättösettien jälkeen oli vakuuttunut Hookista ja päätin, että herra Longfield pitää tuoda tänne asap. Herra saapui kotiin työmatkoilta vain viikonlopuksi, ja viikonlopun vietimme kokonaisuudessaan Tampereella. Olin varannut meille pöydän kehuja saaneesta tamperelaisesta ravintolasta kunnes tajusin viiden aikaan iltapäivällä, että Tampereella sijaitsee alkuperäinen Hook!

(Hienon) ravintolan pöytävaraus peruutettiin ja syöksyimme oitis kuuden jälkeen vuodesta 1997 samalla paikalla nököttäneen Hookin ovista sisään toivoen, että saamme pöydän vappuaattona ilman pöytävarausta. Meitä onnisti.

Ravintola Hook4Ravintola Hook5

Selitin herralle miten homma Hookissa toimii ja pian olimme jättäneet tilauksen: kaksi litran cokista, yhdet ristikkoperunat, yhdet poppersit, yhden 12 kappaleen setin wingsejä XHOT-kastikkeella herralle ja yhden ribs-annoksen ristikkoperunoilla minulle.

Herran piti sitten panna mua paremmaksi ja ottaa siipiateria astetta tulisemmalla kastikkeella. Maistelin muutaman herran wingseistä, ja olihan ne aika tujuja. Mutta ei mitään överitulisia kuitenkaan. Herralla tosin oli ylähuuli hieman rohtunut, joten loppumetreillä huulia piti viilentää litran kokistuopilla. No okei, oli se xhot-kastike aika tulinen ilman rohtuneita huuliakin. Huhuhuh!

Ribsit olivat wingsien tapaan todella maukkaita. Liha repesi luiden ympäriltä lähes itsestään ja totisesti Amerikalta maistuva paksu, tumma kastike kruunasi koko setin. Oikeesti, tosi hyvää ja ah niin tuhtia.

Ravintola Hook10Ravintola Hook6

Muuten tiesittekös sitä, että nyt kun Helsinki on valloitettu, on Hookin aika laajentua lisää. Seuraavaksi Hook on avautumassa omistajien mukaan Turkuun. Oletteko turkulaiset valmiita ottamaan pirullisen tuliset siivet vastaan?

Ravintola Hook3

Brunssi: Meripaviljonki (HKI)

Yhteistyössä Ravintola Meripaviljonki

Kesti 15 vuotta, ennen kuin Säästöpankinrantaan suunnitellun kelluvan ravintolan lupa-asiat saatiin kuntoon. Ravintola Meripaviljonki avasi ovensa vihdoin keväällä 2015. Ja nyt keväällä 2016 ravintola on alkanut tarjoilla kaupunkilaisille merellistä sunnuntaibrunssia. Me kävimme ystäväni kanssa testaamassa Meripaviljongin kolmannen brunssin viime viikon sunnuntaina.

Meripaviljonki_brunssi6

Sunnuntaina nappasin ystäväni auton kyytiin hänen kotipihaltaan. Satoi kaatamalla. Naureskelimme autossa, että mihin se lauantain upean aurinkoinen sää katosikin juuri tänä päivänä. Heti perään mietimme kyllä, että huonolla säällä on aika mahtia astua sisään lämpimään ravintolaan ja kökkiä siellä hyvän ruoan parissa kaikessa rauhassa piilossa kylmältä ja märältä ilmalta.

Karautin auton ajomatkan päätteeksi parkkiin Säästöpankinrantaan, ja siitä astelimme vain muutaman askeleen sateenvarjojen alla ravintola Meripaviljongin pääoville.

Meripaviljonki_brunssi12Meripaviljonki_brunssi1_c_ravintola_Meripaviljonki_brunssi11

Ravintolan sisäpuolella meitä odotti suuri, valoisa ja kotoisa ravintolasali. Ravintolan seinäpinta-alasta noin 70 % on lasia, joten valo pääsee tulvimaan sisään ihan koko päivän – vuodenajasta riippumatta. Suuresta lasipinta-alasta johtuen ravintola tarjoaa asiakkailleen makuelämysten lisäksi myös silmänruokaa. Vaikuttavat panoraamanäkymät aukeavat joka puolelta ravintolaa. Yhdellä silmäyksellä voi nähdä ainakin junaradan, Ympyrätalon sekä pienen palan Siltasaarta.

Meripaviljongin pyöreähkö muoto on saanut vahvasti vaikutteita vieressä nököttävältä Ympyrätalolta. Ravintolan kantavana teemana on merellisyys, joka näkyy maisemien lisäksi myös lautasella, brunssista aina a la carte -listan annoksiin asti.

Meripaviljonki_brunssi2

Tovin yritimme ystäväni kanssa etsiä tästä merellisestä ravintolasta myös kelluvaa terassia, mutta ei sitä löytynyt. Eikä meidän silmät olleet väärässä. Meripaviljonki on totta tosiaan ravintola ilman terassia. Ravintola haluaa kuuleman mukaan tulla tunnetuksi ensin ruokaravintolana, ja laajentaa toimintaansa vasta sen jälkeen terassitiloihin. Meidän brunssimme aikaan terassille ei olisi kyllä ollutkaan mitään asiaa, joten istuimme oikein mielellämme sisätiloihin ikkunan viereen, kilistelimme kuohuvalla ja kävimme buffetpöydän antimiin käsiksi.

Meripaviljonki_brunssi3Meripaviljonki_brunssi5

Brunssi kantaa nimeä Meribrunssi. Kala- ja äyriäisvalikoima oli brunssin nimen veroinen. Alkupalapöydästä löytyi iso kasa erilaisia merenantimia. Oli savustettuja kokonaisia katkarapuja, valikoima sillejä ja silakoita, muikkuleipiä, sinisimpukoita sekä lohipastramia. Kalojen kavereina tarjolla oli liuta erilaisia salaatteja ja iso kasa kaikenmoisia majoneeseja sekä kastikkeita.

Kovinkaan montaa punaisen lihan edustaa ei alkupalapöydässä ollut. Mutta ei niitä kyllä osannut edes kaivata, tuoreet ja sesongissa olevat kasvikset sekä laaja kirjo merenotuksia veivät kielen totaalisesti mennessään. Niin ja se focaccia, taivas kuinka hyvää!

Santsasimme ystäväni kanssa alkupaloja kahdesti, vai sittenkin kolmesti? Emmä enää muista, eikä sillä ole väliä. Kolme menee siinä missä kaksikin.

Meripaviljonki_brunssi7

Pääruoat oli sijoitettu keittiön lähelle lämpimien kupujen alle. Pääruoat jatkoivat teeman mukaisesti merellistä meininkiä. Harvoinhan pääruoat ainakaan minun mielestäni yltävät aivan alkupalojen tasolle, ja niin kävi myös Meripaviljongissa. Lohi maistui lohelle, mutta täytyy sanoa, että savusiikapiirakka sekä espanjalainen munakas kylmäsavustettuine haukineen olivat totisesti herkullisia – meistä molemmista. Mutta silti komea, värikäs ja maukas alkupalapöytä vei tälläkin kertaa voiton pääruoista.

Meripaviljonki_brunssi8

Jälkkäripöytä oli iloinen yllätys! Se piti sisällään juustoja ja hillokkeita, värikkäitä hedelmävartaita karvasmantelikermalla sekä raparperipiirakkaa vaniljamascarponella. Viime viikko piti sisällään neljä herkkupäivää (minusta riippumattomista syistä), joten oli huojentavaa, ettei vielä sunnuntainakin pitänyt ahmia sokeria kaksin käsin.

Värikäs jälkkärilautanen huuhdeltiin alas teen voimin. Olemme ystäväni kanssa molemmat kovia teenjuojia, ja pientä nipotusta pitää antaa siitä, että teetä tarjoiltiin pienehköistä kahvimukeista. Meidän mielestä teetä pitää saada juoda mahdollisimman isosta teemukista, jotta siitä voi nauttia mahdollisimman pitkään. Mutta joo, aika pieni juttu kuitenkin.

Meripaviljonki_brunssi9Meripaviljonki_brunssi4

Kaiken kaikkiaan Meripaviljongin meribrunssi oli tosi toimiva setti ruokineen sekä näköaloineen. Ravintola hakee vielä brunssikonseptiaan ja muutoksia voi olla tiedossa. Toiveitakin saa varmasti esittää, mutta ehkä ennen toiveiden esittämistä voisi käydä testaamassa brunssin? Sunnuntaina sitä olisi taas tarjolla, ja ihan kohtuulliseen hintaan verrattuna vastaaviin brunsseihin aivan Helsingin keskustassa (brunssi maksaa 29,50 euroa per naama).

Ravintola Meripaviljongi
Säästöpankinranta 6
00530 Helsinki
puh. 020 7425 320
sähköposti: meripaviljonki@graniittiravintolat.fi
Meripaviljonki_brunssi10

Brunssi: La Torrefazione (HKI)

Sain kahdelta ystävältä synttärilahjaksi lahjakortin La Torrefazionen brunssille. Synttärini olivat jo lokakuussa, ja vihdoin viime sunnuntaiksi saimme sovittua brunssitteluajan. Mahtavaa kun synttärilahjoista saa nauttia vielä pitkin kevättäkin!

la_torrefazione1

Kävelin sunnuntaina Annankadulta kohti Aleksanterinkatua ihmetellen, miten hiljainen Helsingin keskusta on hieman kymmenen jälkeen aamulla. Siellä ei ollut ketään. Piti ihan rannekellosta tarkistaa, etten ollut paikalla tunteja liian aikaisin, sillä vastaan tuli ehkä kolme ihmistä.

La Torrefazione sijaitsee kerrostalon toisessa kerroksessa osoitteessa Aleksanterinkatu 50. Olen kuullut paikasta vuosien saatossa paljon hyvää. Erityisesti kahvilan kahvit ovat olleet hehkutuksen kohteena. Itsehän en kahvia enää (juurikaan) juo, mutta brunssilla jätin teen tilaamatta ja maistelin pitkästä aikaa ison kupin cappuccinoa.

la_torrefazione5

La Torressa on tarjolla arkisin aamupalaa sekä viikonloppuisin brunssia. Viikonloppuisin valikoimassa on kolmen eri teeman mukaista brunssilautasta, ja lisäksi brunssin hintaan (21 euroa) kuuluu tuoremehu (ei vastapuristettu), erikoiskahvi sekä jälkkäriksi pannukakku tai smoothie.

Brunssilautasten teemat ovat Amerikka, Suomi sekä Eurooppa. Päädyimme ystävieni kanssa pitkän harkinnan jälkeen tilaamaan kaikille Eurooppa-lautaset. En tiedä muiden valintakriteereistä sen tarkemmin, mutta minun kriteereihini kuuluivat Eurooppa-lautaseen kuuluva croisantti sekä munakokkeli. Nam!

la_torrefazione4

Tilausta tehdessä meitä palveltiin rauhallisesti ja aidon hymyilevästi, vaikka kahvila oli tupaten täynnä ja jonoa muodostui koko ajan lisää.

Saimme kassalta mukaamme tuoremehut sekä kuohuviinit, kahveja sekä brunssilautasia tuli odotella jonkin aikaa pöydässä. Skumpalle oli kyllä aihetta, sillä jokaiselle meistä oli sattunut ihan lähiaikoina jotain uutta ja ihmeellistä. Minä olin saanut juuri ylennyksen töissä, toinen ystävistäni oli saanut lopputyönsä valmiiksi ja saapunut juuri upealta ”palkinto”matkalta Argentiinasta, ja kolmas leidi oli palannut pari viikkoa sitten töihin äitiyslomaltaan.

la_torrefazione3

Eurooppa-lautaset kannettiin lopulta pöytäämme, ja perään mukava miestarjoilija toi vielä erikoiskahvimme. Oli aika aloittaa herkuttelu!

Minä kävin heti käsiksi lautasen lämpimiin ruokiin – munakokkeliin, pekoniin sekä chipotle-makkaroihin. Munakokkeli oli aavistuksen kylmää, pekoni sekä makkarat taasen vielä tirisevän kuumia. Jogurtti tarjoiltiin kauniista läpinäkyvästä lasista, jonka pohjalla oli mangososetta. Jogurtin seassa lillui tuoreita ananaksen sekä melonin paloja. Jogurtin jälkeen leikkasin ihanan tuoreen ja rapean croissantin kahtia, ja tungin sen sisään lautasella olevia salaatinlehtiä, juustoa, tomaatteja sekä mozzarellaa. Nam! Ystäväni taasen nauttivat croissantinsa melkein kokonaan hillon kanssa, ja söivät tomaatit ja salaatit lautasella olleen paahdetun paahtoleivän kanssa. Mulla jäi koko paahtoleipä syömättä.

la_torrefazione7

Kun brunssilautaset oli koluttu tyhjäksi, oli aika siirtyä jälkkäreihin. Tilasimme kaikki pannukakkuannokset, ja ne tuotiin pikaisesti tilauksen jälkeen pöytään. Pannukakku on minusta parasta lämpimänä (ja äidin tekemänä), La Torressa se oli kylmää. Pannarin kaverina oli tomusokeria sekä kermavaahtoa. Pannukakku oli kuitenkin ihan kelvollista ja taltutti kyllä makeannälän hyvin. Jälkkärin kanssa olisi tosin voinut maistua vielä toinen kahvikupponen, tässä vaiheessa kun brunssin hintaan kuuluva kahvi oli jo lipitetty ihan loppuun. Huomasin, että moni muu brunssilla ollut henkilö tilasi jälkkäriksi smoothien ja otti sen mukaansa. Kätevää, kun smoothie tarjoiltiin take away –mukeihin.

la_torrefazione6

Istuimme brunssin päätteeksi La Torressa pitkän tovin jutellen niitä näitä. Matkamme jatkui brunssilta vielä ostoksille. Kolusimme mm. kaikki Stockan viimeiset alerekit löytäen aika kivoja juttuja. Kotiin tarttui mustat nahkasaappaat sekä kasa erilasia meikkisiveltimiä sekä –suteja. Mieltä jäi hieman kaihertamaan yksi mekko sekä untuvatakki..

la_torrefazione2

Pimeät illat Sinnessä

On tiistai. Olen saapunut edellisenä yönä unohtumattomalta tyttöjen Prahan reissulta ja vietän rentouttavaa lomapäivää vielä ennen keskiviikkoista töihin paluuta.

On märkää ja pimeää. Pakkaset ovat väistyneet ja Helsingin kadut ovat yltä päältä loskassa.

On viimeinen ilta ennen kuin herra Longfield suuntaa taas työmatkoille.

sinne helsinki2_c_ravintola_

Saavumme herran kanssa Helsingin Sinnen oville ja huomaamme, että ravintola on aivan pimeänä. Ulko-oven edessä roihuaa kuitenkin isot kynttilät. Kokeilemme avata ovea, se aukeaa. Astumme sisään hämyiseen ravintolaan, ja se ottaa meidät vastaan tunnelmallisena sekä lämpimänä. Tuikku siellä ja toinen täällä, onpas kaunista. Tarjoilijan ohjatessa meitä pöytäämme pimeän ravintolan läpi, kantautuu nenääni uskomattoman herkulliset tuoksut. Mietin voiko hajuaisti vahvistua kun yksi aisteista on suljettu lähes kokonaan pois.

Istahdan lopulta alas tarjoilijan osoittaman pöydän ääreen ja mietin, että tulin laittaneeksi tummanpunaista huulipunaa aivan turhaan. Ei täällä näe mitään.

sinne helsinki1

Miksi Sinnessä sitten oli niin pimeää? No koska siellä vietetään tammi- ja helmikuussa Pimeitä iltoja. Pimeät illat lähtivät liikkelle Porvoon Sinnestä ja ovat tänä vuonna rantautuneet myös Helsinkiin. Pimeiden iltojen idea ei suinkaan jää siihen, että illallista nautitaan tuikkujen loisteessa. Pimeintä koko hommassa on se, että asiakas saa itse päättää mitä syömästänsä ruoasta illan päätteeksi maksaa. Kyllä, kuulitte aivan oikein.

Tarjolla on Pimeinä iltoina yksi 3 ruokalajin yllätysmenu, joka nautitaan pimennetyssä ravintolassa. Silmilleen saa halutessaan myös silmälapun, jonka avulla ei totisesti näe mitään. Me olemme herran kanssa yhdellä täysin sokolla illallisella olleet, ja se ei ehkä ollut ihan mun juttu, joten jätimme laput pois silmiltä. Taidan olla sen verran esteetikko, että minulle yksi osa onnistunutta illallista on myös tunnelmallinen ja kaunis ympäristö.

Pimeissä illoissa tilataan juomat erikseen. Niiden hintoja ei asiakas saa itse päättää, mutta ruoan suhteen asiakkaalla on täysin vapaat kädet. Illallisen jälkeen tarjoilija tuo pöytään tiedot illan aikana syödyistä ruoista, tätä ennen voi vain arvailla mitä lautaseltaan suuhunsa laittaa. Tarjoilijan tuomaan lappuun tulee itse kirjoittaa kuinka paljon haluaa illallisesta maksaa. Homma hoidettiin Sinnessä hienosti, missään vaiheessa ei tullut ns. painostavaa ilmapiiriä ja paniikkia siitä, että nyt pitää maksaa enemmän. Päätöksen sai tehdä rauhassa ihan keskenään ja sitten lasku maksettiin normaaliin tapaan.

sinne helsinki5

Mitäs me sitten herran kanssa luulimme illan aikana suuhumme laittavamme ja mitä me oikeasti söimme?

Ennen alkupalaa pöytään tuotiin paperinen pussi, joka piti sisällään lämpimiä pieniä leipiä. Ne maistuivat voin kanssa tavattoman hyviltä. Varsinaisessa alkupalassa maistoimme heti lohta sekä avokadoa. Olin myös aivan varma, että annoksessa oli mukana majoneesia, jossa oli mausteena hieman sitruunaa. Annos oli hyvä. Nuolin salaa veistä, sillä eihän pimeässä tilassa sitä kukaan huomannut.

Oikea annos kuulosti tältä:

Lohiconfit, avokadoa, savustettuja katkarapuja, sitruuna gelé, korianteria ja viinisuolaheinää

Pääruoka tuotiin pian alkupalojen jälkeen. Ensimmäisen haukun jälkeen oli selvää, että lautasella on jotain punaista lihaa. Lisäksi löysimme lautaselta jonkin sortin pyreetä, sieniä, rapeaa sipulia, hurjan hyvää kastiketta (omasta mielestäni punaviinikastiketta) sekä maksaa. Yök. Se pala meni herran lautaselle. Herra Longfield oli sitä mieltä, että joku maistui hieman lihamurekkeelle. Kesken pääruoan syömisen viereiseen pöytään tuotiin lasku ja pöytäseurue alkoi tavata menua läpi. Laitoimme herran kanssa hetkeksi sormet korville ja jatkoimme syömistä kun viereinen pöytäseurue oli saanut menun luettua läpi.

Pääruoka piti oikeasti sisällään seuraavia juttuja:

Ahvenanmaan luomu karitsan ulkofileetä ja kateenkorvaa, sipulipyreetä, pikkelöityjä sinapinsiemeniä ja hopeasipulia, paistettuja herkkusieniä ja punaviinikastiketta

Jälkiruokaa jouduimme odottamaan jonkin tovin. Lopulta pöytämme viereen saapui eleetön mies kahden astian kanssa. Mies kaivoi taskustaan sytkärin ja sytytti toisen astian sisällä olevan mönjän palamaan. Ymmärsimme heti, että astiassa palaa alkoholi. Pöytäämme oli samalla tuotu kaksi jalallista lasiastiaa. Eleetön mies kaatoi palavaa alkoholia (tarkemmin sanottuna ranskalaista sitruslikööriä) astiasta toiseen ja se näytti kieltämättä todella upealta pimeässä ravintolasalissa! Wau!

Kun seos oli valmis, kaadettiin se jälkiruokakippoihin, jotka olivat siinä edessämme. Maistoin jälkiruokaa enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Ensin suussa maistui todella vahva ja kuuma alkoholi. Sen jälkeen suun täytti makeus, joka tuli selkeästi pehmeästä toffeepalasta. Jälkiruoassa oli niin paljon alkoholia, että se jäi minulta syömättä. Herra söi hyvällä ruokahalulla omansa ja jatkoi sitten minun annoksesta. Mutta ei herrakaan sitä mun annosta voinut loppuun syödä, siihen lorahti tosissaan aivan liikaa poltettua likööriä.

Jälkiruoka oli ehkä erikoisin koskaan maistamani. Jälkiruoka piti sisällään paljon muutakin kuin likööriä ja toffeeta:

Appelsiinilla maustettua porkkanakakkua, veriappelsiinikreemiä, terva karamelleja, tyrnimarjoja, appelsiinia, fudgea ja Trois Citrus likööriä

sinne helsinki4

Että sellainen setti! Oli kyllä hurjan tunnelmallinen, rento ja lämmin ilta. Voimme vain suositella! Pimeät illat jatkuvat tammikuussa kello 17.00 eteenpäin aina tiistai-iltaisin ja helmikuussa herkutellaan pimeässä aina keskiviikkoisin. Varauksen voi tehdä kätevästi netin kautta.

Pssst.. Ja koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa tietää, mitä me illallisesta maksoimme, niin kerrotaan nyt sekin. Ruoan osuudesta maksoimme 30 euroa per henkilö.

sinne helsinki3

Joulukalenteri 23: Treffi Pub & Bistron ranskalainen joulubrunssi

Treffi Pub & Bistro taitaa olla tällä hetkellä aika monen huulilla. Treffiä on hehkutettu ja samaan syssyyn myös haukuttu viime aikoina eri tuuteista. Osa kehuu Treffin ruokia maasta taivaisiin – Treffin burgeri on osan mielestä tällä hetkellä Hesan paras. Toiset taas pitää Treffin brunssivalikoimaa hieman sekavana, ja olenpa kuullut myös, etteivät kaikki uskalla/halua mennä Herttoniemen metroaseman vieressä olevaan pubiin ollenkaan lasten kanssa, koska ravintolan ympäristössä pyörii kaikenmoisia laitapuolen kulkijoita spurguista narkkareihin.

treffipub_brunssi (2)

Itse en ole ennen edes tiennyt, että jotkut pitävät Herttoniemen aseman aluetta jotenkin huonossa maineessa. Mulla on Herttoniemestä vain mukavia kokemuksia. Isosiskoni asui siellä aikoinaan, ja kävin siskollani pienenä tyttönä useinkin kylässä. Hieman isompana tyttönä veimme isäni kanssa herra Longfieldiä aika usein Herttoniemen asemalle, josta herra sitten jatkoi matkaansa Santahaminaan. Itkua noina 9 kuukaudelle osuneina iltoina väännettiin aika usein, olihan se nyt aika rankkaa olla toisesta erossa VIISI PÄIVÄÄ. Olisipa silloin joku kertonut, että reilun 10 vuoden päästä istuskelen työmatkaleskenä noin 100 päivää vuodessa. Olisin varmaan ajatellut, ettei semmosta kestä kukaan! Heh.

treffipub_brunssi_c_ravintola_.jpg

Me päädyimme herran kanssa Treffi Pub & Bistron brunssille arpajaisvoiton avulla. Osallistuin Tiskivuoren emäntä -blogin arvontaan, josta voitin ihan sattumalta kahden hengen brunssilahjakortin Treffin brunssille. Jei! Herran työmatkojen vuoksi pääsimme brunssille yhdessä vasta joulukuun 13. päivänä, jolloin tarjolla oli vuoden viimeinen brunssi. Teemana tuona sunnuntaina oli Ranska.

Treffin brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15. Brunssi on nyt joulutauolla, mutta jatkaa taas normaalisti 17.1. alkaen. Brunssin hinta on 25 euroa nupilta. Hintaan kuuluu alkupalat, pääruoka ja jälkiruoat. Juomina on tee/kahvi sekä vesi, muita juomia saa tilata lisämaksusta. Kannattaa tilata mahdolliset muut juomat jo heti alkuun brunssin maksun yhteydessä, sillä kassajonoa kertyy aika pian brunssin alettua, ja juomia voi joutua odottamaan aika pitkään.

treffipub_brunssi (6)

No mutta mitenkäs se ruokapuoli toimi? Meistä erinomaisesti.

Alkupalapöydässä oli tarjolla mm. ruokaisia salaatteja sekä herkullisia makkaroita. Alkupalapöydän parasta antia oli kuitenkin hieman yllättäen keitto. En olisi keittoa varmasti muuten edes maistanut, ellei brunssin pääkokkina toiminut herrasmies olisi tullut meille sitä erikseen kehumaan. Hän oli omien sanojensa mukaan erittäin tyytyväinen bouillabaisseen, jossa uiskenteli iso määrä sinisimpukoita sekä katkarapuja. Kokki kertoi alkaneensa kehitellä täydellistä bouillabaissea työskennellessään Careliassa vuosia sitten, ja nyt tätä tautisen hyvää bouillabaissea saa syödä keskellä Herttoniemeä. Maukasta keittoa saa brunssin lisäksi tilattua myös Treffipubin a la carte -listalta.

treffipub_brunssi (4)treffipub_brunssi (5)

Pääruokana oli kokonaisena grillattua härän entrecôtea, jonka kaveriksi lautaselle sai punaviinikastiketta sekä kermaperunoita. Muhkeat entrecôtet grillattiin Treffissä aidolla Inka-puuhiiligrillillä, joka loimusi kauniisti köökin puolella. Puuhiiligrilli antaa lihalle ainutlaatuisen savuaromin maun, joka vie kielen mennessään. Liha olikin aivan sairaan hyvää kermaperunoiden ja punaviinikastikkeen kera, sitä oli ihan pakko hakea vielä toinen annos lisää!

treffipub_brunssi (8)treffipub_brunssi (9)

Koska kyseessä oli ranskalainen joulubrunssi, oli jälkkäripöydässä tietenkin tarjolla jouluhalkoa sekä creme bruleeta. Jouluhalko oli omaan makuuni liian makeaa (Herra Longfield tosin tykkäsi siitä paljon), mutta creme bruleeta minä olisin voinut jäädä syömään Treffiin vaikka hieman pidemmäksikin aikaa. Se suli suuhun.

Me emme yksinkertaisesti voi kuin suositella Treffi Pub & Bistron brunssia. Tämä itähelsinkiläinen ravintola on varmasti paikallisten suosiossa, ja olisin hirmu tyytyväinen jos meidänkin lähettyvillä olisi Treffin kaltainen mesta. Ruoka oli hyvää, ja sehän se pääasia on. Sama se jos baarin puolella sitten istuukin pari Pekkaa ja Perttiä parantamassa maailmaa oluttuoppiensa äärellä.

treffipub_brunssi (1)

Joulukalenteri 15: Saagan Lappilainen joulupöytä

Viime viikolla suuntasin noin 20 hengen porukassa ravintola Saagaan. Iltapäivä alkoi eräällä työpalaverilla, jonka jälkeen lähdimme koko palaverissa olleen köörin kanssa herkuttelemaan Saagan joulupöydän ääreen.

ravintola saaga (5)

Saaga on lappilaisravintola keskellä Bulevardia. Kaikki ravintolassa – sisustuksesta ruokaan – ilmentää Lappia. Seinillä roikkuu poronsarvia, taljoja sekä Lappi-aiheisia koruja. Seinää vasten nojaa rivi heinäseipäitä ja vanhoja puusuksia. Valaistus on himmeä (valokuvaajan painajainen) ja silmät löytävät joka paikasta jotain uutta katseltavaa ja ihmeteltävää.

Ruoka on Saagassa peräisin Suomesta. Ravintola tekee paljon yhteistyötä useiden kotimaisten pientuottajien kanssa, mikä mahdollistaa puhtaiden ja kotimaisten luonnontuotteiden käytön. Tästä iso plussa!

ravintola saaga (3)ravintola saaga (2)

Joulukuun 21. päivään asti Saagassa on tarjolla Lappilainen joulupöytä (54 eur henkilö), jota me pääsimme maistelemaan viime viikolla. Olen halunnut käydä Saagassa jo useamman vuoden ajan. Eräänä isänpäivänä pääsin jo sisälle asti ravintolaan vanhempieni ja herra Longfieldin kanssa, mutta käännyimme melkein heti ovelta pois, sillä isänpäivän menun hinta oli vanhemmistani hieman liian korkea. Viime viikon visiitillä hinnalla ei ollut väliä, sillä en ollut itse maksumiehenä. Jei!

Saagan joulupöydästä ei löytynyt perinteistä joulukinkkua tai laatikoita. Alkupalapöytä koostui pitkälti useista erilaisista kalaruoista, joiden lisäksi tarjolla oli poroa, hirveä ja karhua erilaisissa yhdistelmissä. Kala- ja lihavaihtoehtojen lisäksi alkupalapöydässä oli hyvä salaatti- ja leipävalikoima. Harvoin sitä buffassa saa tuoretta rieskaa tai löökileipää (jonkin sortin sipulileipää). Tutuin jouluinen juttu Saagan joulupöydässä oli rosolli, tosin sekin oli toteutettu Lappi-twistillä – mausteena oli tervasiirappia.

Pääruokina oli alkupalojen tapaan Lappi-aiheisia ruokia. Oli perinteistä hirvikäristystä, pottuvoita, riistamakkaroita sekä paahdettua nieriää. Hirvikäristystä en maistanut, sillä en pidä siitä. Pottuvoita, joulusinappia sekä riistamakkaroita vedin sitten hirvikäristyksenkin edestä. Niin ja palan nieriää. Hyvää oli!

ravintola saaga_c_joulu_.jpgravintola saaga (4)

Sokerihiirenä ja kovana jälkkärien ystävänä on pakko sanoa, että Saagan joulupöydän heikoin lenkki oli minusta jälkiruokapöytä. Leipäjuusto maistuu minulle lämmitettynä, kylmänä en siitä erityisemmin välitä. Maustekakku oli kuivaa, ja glögillä maustettu joulusuklaa oli jopa minunkaltaiselleni suklaafriikille liian tummaa ja vähän kitkerää. Uuniomenapaistosta en voinut allergian takia maistaa, mutta onneksi karpalovanuks oli hyvää. Jälkkärin kanssa tilasin vielä kuuman glögin, joka tuotiin pöytään suloisessa mukissa.

Masut saatiin joulupöydässä mukavan täyteen, ja sain illan aikana työkaverilta mm. hirmuisen monta kivaa lautapelivinkkiä! Harmi vain, että olen niin tavattoman huono häviämään.. Herran kanssa ei lautapelejä voida tästä syystä oikein pelata, porukassa homma sentään toimii paremmin!

Saagalle lähtee ehdottomasti plussaa viehättävästä ilmapiiristä ja hyvistä alku- ja pääruoista! Saagan yläkerrassa pääsi karkaamaan tuulta ja viimaa ihanasti pakoon. Joulumieli nousi entisestään, ja oli mukavaa unohtaa työkiireet ja ulkona vaakatasossa hakkaava sade hetkeksi.

ravintola saaga (6)

Kallion Sandro kera koulukavereiden

Oli oikein hyvä idea lähteä vielä aikuisiällä koulunpenkille. Sen lisäksi, että takataskussa on nykyään MBA-paperit, sain haalittua mukaani mukavan kasan uusia ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet kohtuullisen tiiviisti yhteyttä sen jälkeen kun sain oman koulu-urakkani kesäkuussa päätökseen.

sandro kallio (3)

Koulukavereita otti osaa valmistujaisjuhliimme, jonka lisäksi olemme grillailleet niin meidän terassilla kuin Lohjallakin. Sitten me ollaan osan porukan kanssa käyty syömässä mun synttäri-illallista Weeruskassa, josta matka jatkui Lintsin Valokarnevaaleille. Ollaan myös osallistuttu kimpassa sisustuskutsuille ja kuunneltu pitkä, mutta komea Matteus-Passio. Loppuvuodeksi on sovittu vielä glögi-iltamat joulukuussa ja heti tammikuussa mennään maistelemaan yhdessä La Torrefazionen brunssia.

Nämä koulukaverit ovat siitä ihanaa porukkaa, että tykkäämme kaikki järkätä ja suunnitella yhteisiä tapaamisia. On hurjan kivaa kun kaikki arvostavat ja näkevät vaivaa yhteisten illanistujaisten eteen. Ruoat tehdään nyyttäriperiaatteella ja kaikki ehdottavat reippaasti mitä voisivat mukanaan minäkin kertana tuoda. Arvostan.

sandro kallio (4)

Jokunen aika sitten istahdimme viiden hengen koulukaveriporukalla Kallion Sandroon syömään illallista. Mietimme yhdessä mitä tekisimme ja heitin ihan hatusta, että voisimme mennä Sandroon syömään, vaikka kaikki ovat siellä jo sata kertaa käyneet. Mutta arvatkaapas mitä? Kukaan muu kuin minä, ei ollut meidän porukasta Sandrossa ennen käynyt! Monella se oli ollut to do -listalla, mutta jäänyt sitten kuitenkin testaamatta. Niinpä varasin meille viiden hengen pöydän erääksi perjantaiksi.

Ennen kuin saimme köörimme kasaan istahdimme osan porukan kanssa Kallion Oivaan, jossa tilasin kauden ensimmäisen glögin punaviinillä. Glögi maistui niin ihanan jouluiselta ja lämmitti siinä sivussa kropan sen verran hyvin, että hikoilin kuin pieni possu keinokuituisen paitani alla kyseisen illan. Paita lähti illan jälkeen pesun kautta kirpparille. Keinokuidut eivät jostain ihmeen syystä enää sovi mulle.

sandro kallio (1)

Oivasta jatkoimme matkaa muutaman hassun metrin Sandroon, jossa meitä odotti viihtyisä pöytä ikkunan vieressä. Sandron sapuskathan ovat kahdella sanalla sanottuna todella herkullisia. Miinusta on kuitenkin taivaallisesta safkasta riippumatta pakko antaa. Ensinnäkin Sandron taustamusiikki oli jälleen kerran hieman liian kovalla. Toiseksi Sandron ruokalista on järisyttävän sekava. Menu on tarjolla (vain) englanniksi, ja vaikka se enkku toki jotenkin taipuu, olisi mystiset nilviäiset ja oudot kasvikset mukava saada eteensä suomeksi. Viime kerralla käytimme ravintolassa googlen kuvahakua, kun emme tajunneet yhtään mitä jotkin ruoat pitivät sisällään. Kieliongelman lisäksi menu on tosiaan sekava, drinkit, alkuruoat, pääruot, menut ja jälkkärit ovat kaikki sulasti keskenään sekaisin, joka kyllä hämää tällaista järjestelmällistä ihmistä.

sandro kallio (6)sandro kallio (5)sandro kallio_c_ravintola_.jpg

Saimme tilauksen lopulta tehtyä ja pian pöytään jo kannettiin toinen toistaan herkullisempia annoksia. Oli pitsaa, purilaista, jättimäisiä salaatteja sekä simpukoita, joiden liemi oli taivaallista (vähän oli pakko maistaa kaverin lautaselta).

Oma salaattini oli niin hyvää etten sanotuksi saa. Sandro ei kyllä petä safkojen puolesta koskaan. Eiran Sandroon en ole vielä uskaltanut mennä, Kallio on vaan niin kova!

p.s. Sandrosta jatkoimme matkaa vielä uudestaan Oivaan, jossa maistelimme höpöttelyn ohessa pullollisen valkkaria. Aika kiva ilta!

sandro kallio (2)

Pakkasukko valtaa Lux Helsingin

Eräänä torstaina sain ottaa osaa Visit Helsingin järjestämään työpajaan, jossa väkersimme muutaman muun bloggarin kanssa omat lyhtyteokset vuoden 2016 Lux Helsinki -tapahtumaan. Siis niin siistiä. Työpajan veti ihka oikea valotaiteilija Mia Kivinen, joka vastasi jo viime vuonna Lux Helsingin Lantern Parkin suunnittelusta.

lux helsinki lantern park (11)

Äitiäni voisi hyvin sanoa varsinaiseksi käsityötaiteilijaksi. Hän osaa tehdä käsillään ihan mitä vaan, ja kouluttaa itseään vielä eläkkeelläkin vaikka minkämoisilla taidekursseilla. Minä taas olen sitten vähän eri maata. Tykkään kyllä askarrella paskarella, mutta ei mulla mitään taiteellista silmää ole. Äitini joskus sanoi aika kauniisti, että hän on hurjan onnellinen, että olen löytänyt valokuvauksesta itselleni harrastuksen. Hänen mukaansa kuvien kautta toteutan hienosti omaa sisäistä taiteellisuuttani, joka ei tosiaan ompelukoneen tai lankakerien kanssa oikein luonnistu. Mähän siis ostin uuden Singerin pari vuotta sitten, kun ajattelin alkaa korjata vaatteita ja lyhentää verhoja ihan itse ilman äidin apua. Singeriä ei ole käytetty kertaakaan, ja kuskaan edelleen äidille kaikki tuunausta vaativat vaatteet.

lux helsinki lantern park (2)

lux helsinki lantern park (1)lux helsinki lantern park (17)

Näillä taide-eväilläni lähdin rohkeasti lyhtytyöpajaan! Mia veti meille alkuun pienen briiffin mistä lyhtypuistossa on kyse, ja mikä on tämän vuoden teema. Lantern Park parkkeeraa tammikuun Lux Helsinki -tapahtumassa Ruttopuistoon, joka on entinen hautausmaa. Hautausmaasta Mia sai myös idean lyhtypuiston teemaan: aaveet, henget sekä ideaalit. Olin tämän kuultuani vähän paniikissa.

Katselin pöydällä olevaa Clas Ohlsonin mustaa tehdaslamppua ja pää löi tyhjää – mitä mä tosta nyt voin keksiä?!

lux helsinki lantern park (10)

Mutta sitten välähti! Lamppuhan näytti aivan (no ainakin vähän) silinterihattuiselta lumiukolta! Samalla hetkellä päähäni juolahti myös jouluaatton klassikkoelokuva, Lumiukko, jossa pieni poika saa kokea yöllä vanhempien nukkuessa upean seikkailun rakentamansa lumikon kanssa. Kyllä lentävässä lumiukossa on ihan tarpeeksi jouluhenkeä mukana. Hommiin siis!

Jokunen tunti siinä meni kun ähersin lyhtyni kanssa. Nimekseen valmis teos sai Pakkasukko, sillä pelkkä lumiukko olisi ollut mielestäni liian tylsä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Lyhty on minun näköiseni ja hyvin erityylinen kuin muiden bloggareiden teokset.

lux helsinki lantern park (12)lux helsinki lantern park (13)

Teokseni pääsee osaksi Lux Helsinki -tapahtumaa, joka järjesteään Helsingin keskustassa 6.-10.1.2016. Toivotaan, että Pakkasukko pysyy kasassa tammikuun alkuun asti. Heh!

Eikä tässä vielä kaikki! Lux Helsingin Facebook-sivuilla on käynnissä juuri nyt leikkimielinen kisa, jossa te saatte äänestää meidän bloggariporukan tekemiä lyhtyjä. Kaikkien tykkäysten jättäneiden kesken Visit Helsinki arpoo kahden yön majoituksen Original Sokos Hotel Helsingissä Lux-viikonloppuna 8.-10.1.2016. Eniten ääniä saaneen lyhdyn tekijä voittaa ravintolalahjakortin, ja toki minä sen haluaisin itselleni saada. Pakkasukosta voi käydä tykkäämässä suoraan tästä linkistä, kiitos ihan jokaisesta äänestä! Annetaan joulumielen vallata sydämemme ja nautitaan loppuvuoden jännittävästä sekä odotusta huokuvasta ajasta!

lux helsinki lantern park (18)lux helsinki lantern park (14)

Synttäribrunssilla Klaus K:ssa

Helsingin alueelta on vuosien saatossa löytynyt muutamia ns. varmoja mestoja jonne palaamme niin herra Longfieldin kuin ystävienkin kanssa aina vain uudestaan ja uudestaan. Näitä paikkoja on lisäksi helppoa ja turvallista suositella vaikkapa kavereille, jotka kyselevät hyvien ravintoloiden perään.

Näitä paikkoja ovat mm. Espoossa sijaitseva LN Sushi Art, josta saa valehtelematta Suomen parasta sushia. Espoon Haukilahdessa taasen sijaitsee Haukilahden paviljonki, jonka ihana terassi kutsuu meitä luokseen aina kesähelteillä. Haukilahdessa on myös vesitorni, jossa toimii maineikas Ravintola Haikaranpesä, jonka uusittu lista meidän pitäisi kyllä jossain välissä käydä testaamassa.

Helsingissä eksymme usein Ristorante Gastoneen syömään jo 11 vuotta listoilla ollutta härkäpastaa. Hesan muita suosikkeja ovat mm. Sandro, Skiffer, Alia sekä Yume. Eikä toki tule unohtaa Klaus K -hotellin Livingroom-ravintolaa, jossa olemme syöneet useita aamupaloja, brunsseja sekä illallisia viimeisten vuosien aikana.

klaus k brunssi_c_ravintola_.jpg

klaus k brunssi (2)

Viimeksi herkuttelimme hotellin aulatilan tunnelmallisessa peräosassa brunssilla herra Longfieldin ja anoppini kanssa lokakuussa. Olimme ostaneet anopilleni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Klaus K:n brunssille jo kesällä, ja yhteinen brunssihetki saatiin vihdoin sovittua lokakuulle.

Brunssi oli sitten viime kerran muuttunut sen verran, että nykyään brunssi toimii kokonaisuudessaan buffet-pöytäperiaatteella. Ennen pääruoka tilattiin listalta erikseen, ja se tuotiin suoraan pöytään. Pakko on kyllä sanoa, että pöytiintarjoiltu pääruoka teki brunssista hieman arvokkaamaan oloisen – onhan ammattilaisten kokoama lautanen houkuttelevampi kuin buffet-pöydän antimista itse kasattu lautanen. En edes viitsinyt napata kuvaa pääruokalautasestani, sillä se oli niin ruma.

klaus k brunssi (3)

Alkuruokapöydän antimet olivat kuitenkin taattua Klaus K:n laatua. Rapsakat croissantit (joita nappasin alkupalalautaselle kylläkin jälkiruokapöydästä), savustettu porsaanniska, mätimousse, luonnonjogurtti valtavalla myslivalikoimalla sekä ruokaisat salaatit veivät tuttuun tapaan kielen mennessään. Alkuruokia lappasin lautaselleni vielä lisää pääruokienkin kanssa.

Olin innoissani, kun huomasin, että pääruokien seassa oli mm. nieriää ja ruohosipulilla maustettua munakokkelia. Lapsuudenkodissani lohen kanssa oli aina tarjolla munakokkelia. Herralle tämä perinne on täysin outo, ja hänelle kalan ja munakokkelin yhdistäminen kuulostaa hieman liian erikoiselta. Ei siinä ole mitään erikoista! Lohi ja munakokkeli sopivat hurjan hyvin yhteen. Nam!

klaus k brunssi (6)klaus k brunssi (7)

Klaus K:n aamupalojen sekä brunssien parhaimmistoa on meistä aina olleet jälkiruoat. Jälkiruokapöytään on kasattu mielettömiä herkkuja, eikä mikään ollut onneksi muuttunut lokakuisella visiitillämme. Tiramisu sekä alla olevassa kuvassa näkyvä appelsiinilla maustettu mustikkajuustokakku olivat omia suosikkejani tällä kertaa. Niin ja ne croissantit, joita söin jo alkupalojen yhteydessä.

klaus k brunssi (4)klaus k brunssi (5)

Tiramisu saattoi antaa osviittaa joulukuussa starttaavaan Klaus K:n jouluravintolaan. Jouluravintola on pystytetty hotellin ravintolaan jo useana vuotena peräkkäin, mutta VIHDOIN jenkkiteema sai vaihtua ja tilalle saadaan jotain uutta! Vuosia sitten jouluravintolan teemana oli Tanskan Tivoli, mutta tuon vuoden jälkeen jälkeen on menty monen monta vuotta Amerikka-teemalla. Viime vuonna taisin uskaltaa sanoa ensimmäistä kertaa, että teema voisi jo pikku hiljaa vaihtua, ja niinpä se tällä kertaa myös vaihtui.

Klaus K:ssa nautitaan tänä jouluna maalaismaisesta, mutta silti modernista italialaisesta keittiöstä. Jouluravintola kulkee vuonna 2015 nimellä Tempo Di Natale. Meillä on pöytävaraustiedustelu jo menossa, toivotaan, että saamme pöydän varatuksi haluamallemme illalle.

Jos tarvitsette pukinkonttiin täytettä, voimme ainakin herran kanssa suositella lämpimästi Kämp Groupin -ravintoloiden lahjakortteja. Lahjakortteja on tarjolla yhden hengen 25 euron Klaus K -hotellin aamupalasta aina 224 euroa maksavalle Yumen illalliselle. Valinnanvaraa siis riittää! Me nappaamme tänä jouluna herkullisia lahjakortteja pukinkonttiin, mutta en kerro niistä enempää, sillä ne on vielä joulupukin ja joulumuorin välisiä salaisuuksia..