Aurinkoenergia: onko siinä nyt sitä järkeä vai ei?

Moff, Herra Longfield tässä.

Tässä kuluvan vuoden aikana olen päässyt kirjoittelemaan aurinkovoimasta ja sähköstä sun muusta jännittävästä. Nämä hölinäni ovat kirvoittaneet oikeastaan yllättävänkin paljon kommentteja ja mielipiteitä tänne blogiin, facebookiin sun muualle, pari kertaa olen oikein naamatustenkin päässyt asioista horisemaan ihmisten kanssa.

Syy postauksien kirjoittamiseen oli alunperin se, että Helen – eli entinen Helsingin Energia – on kovaa vauhtia vääntämässä itsestään Suomen ja varmaan piakkoin Pohjoismaidenkin isointa aurinkoenergian tuottajaa, ja he tahtoivat tällaiseen blogiyhteistyöhönkin asian tiimoilta ryhtyä, jotta aurinkoenergiasta heräisi keskustelua ja tietoisuus aiheesta lisääntyisi. Minusta oli Heleniltä alun alkujaan jo ihan rohkeaa hyväksyä minutkin heidän aurinkoenergiaprojekteistaan kirjoittamaan, vaikka ilmoitin että olen aurinkoenergiaan hyvin skeptisesti suhtautuva, energia-alalla insinöörin/konsultin hommia tekevä tyyppi, ja että tahtoisin tylsän insinöörimäisesti, faktoihin paneutuen ja objektiivisesti aiheesta kirjoittaa. Mutta niin vain sieltä tuli vihreää valoa että sen kun kirjoitat, ei paljoa pelota.

sun

Postaussarjan neljättä ja samalla viimeistä postausta varten Helenin oli tarkoitus viedä meidät blogikirjoittelijat katsomaan upouutta Kivikkoon valmistuvaa Helenin toista aurinkovoimalaa, ja samalla reissulla olisimme saaneet naamatusten kysellä Helenin edustajilta kiperiä kysymyksiä. Valitettavasti en omien työhässäköideni takia vierailulle sitten päässytkään, mutta Helen suostui järjestämään ihan minua varten oman pikku kysely/juttelutuokion toimistollaan. Keräilin edellisistä postauksista heränneistä keskusteluista, kommenteista sekä oman pääkoppapuuroni pyörimisen aiheuttamista ajatuksista viiden melko hyökkäävänkin kysymyksen patterin, jonka sitten Helenin viisaille ihmisille pääsin esittämään. Seuraavaksi siis seuraisi omien mölinöideni ja pohdintojeni lisäksi ihan oikeaa ja timantinkovaa faktaa Helenin viisailta ihmisiltä! Kysymykseni, ja Helenin väeltä saamani vastaukset olivat seuraavanlaisia.

1. Tekeekö aurinkopaneeleilla talvikuukausina mitään, kun auringonvalo on vähäistä ja paneelit on mahdollisesti lumen alla?

Talvikuukausina, kun auringonvalo on vähäistä, aurinkopaneeleiden tuottama sähköteho on kieltämättä hyvin pieni. Saman asian näkee suoraan Helenin sivuiltakin löytyvistä taulukoista, joissa kuvataan insinöörimäisen tarkasti sähköenergian mittaustulokset, joita jo pystytetty Suvilahden aurinkovoimala joka päivä suoltaa. Mitään ei piilotella tai kaunistella, mistä minä kovasti tylsänä insinöörinä tykkään. Paneeleita ei itse asiassa tulla talvisin edes puhdistamaan lumesta, koska puhdistamisessa on olemassa vaara, että paneelit saattavat mennä vahingossa rikki jos niiden seassa joku Osmo heiluu lumikolan kanssa harva se päivä. Tämä riski yhdessä puhdistuksesta muutenkin aiheutuvien kulujen kanssa on Helenin laskujen mukaan suurempi kuin puhdistuksen avulla talvisin tuotettavan aurinkoenergian määrän lisäämisen aiheuttama tuotto olisi.

Kesällä paneelit sitten tuuttaavatkin sähköä sitäkin enemmän, koska vastavuoroisesti kesällä aurinko hengailee Suomen kesätaivaalla pitkiä aikoja, eikä puhdistusongelmaakaan kesäisin ole. Kun katsellaan Helenin antamia aurinkoenergian vuosituottolukemia, onkin syytä muistaa, että ne ovat keskiarvolukemia koko vuoden ajalta: talvisin tuotto on paljon pienempää, ja kesäisin paljon suurempaa kuin vuosittainen keskiarvolukema.

sun

2. Onko Helenillä kehitteillä mitään ratkaisua sähkön varastointia koskien (akkuja ym.) joilla voisi tasata esim. tuuli- ja aurinkosähkön epäsäännöllisestä tuotannosta aiheutuvia tuotantomuutoksia?

Tämä sähkönvarastointiin liittyvä ongelma on yksi suurimmista esteistä, joka vielä tätä nykyä aiheuttaa ongelmia esim. tuuli- ja aurinkosähkön kaltaisiin epäsäännöllisiin ja hankalasti säädettävissä oleviin energiantuotantomuotoihin. Tätä asiaahan sivuttiin jo täällä meidän blogissammekin aurinkoenergiapostaussarjan ensimmäisessä osassa. Teknologia on vielä toistaiseksi sillä tasolla, että sähkön varastoinnista ei saa mitenkään kustannustehokasta nykyisillä sähkön ja energian hinnoilla. Tämä ei silti Heleniä lannista, vaan he ovat toteuttamassa Suvilahteen Pohjoismaiden suurinta sähkövarastoa. Kuulostaa melko massiiviselta, eikö vain? Sähkövarasto on pelkistetysti hemmetin iso akku, johon voi ladata sähköä ja purkaa sitä tarvittaessa. Tämä Helenin Pohjoismaiden suurin sähkövarasto pystyy lataamaan tai purkamaan 600 kWh määrän sähköä puolen tunnin ajan, ja tulee maksamaan Helenille noin 2 miljoonaa euroa. Määränä tuo puolen tunnin kertaluontoinen 600 kWh (tai pidempiaikainen mutta vähäisempi sähkömäärä) on valitettavasti sen verran pieni, että sillä ei pysty esim. vuorokausivaihtelun aiheuttamia sähköntuotanto ja -kulutuseroja tasaamaan mitenkään. Itse asiassa Helen on alustavasti laskenut, että vaikka kaikki sujuisikin ihan nappiin, ja uutta hienoa sähkövarastoa voitaisiin käyttää sähköntuotannon ja -kulutuksen erojen tasaamisen lisäksi myös häiriöreservikäyttöön, siitä saatava rahallinen tuotto riittää siltikin vain niukasti maksamaan itsensä takaisin ennen kuin sähkövaraston käyttöikä tulee täyteen. Mutta Helen silti kokee, että on tärkeää panostaa teknologian kehitykseen, jossa tämänkin sähkövaraston rakentaminen ja käytön seuraaminen tulee väistämättä auttamaan. Varastoa siis tullaan toki sen valmistuttua käyttämään ihan tosissaan sähköntuotannon apuna, mutta lähinnä tämä Pohjoismaiden suurin sähkövarastokin tehdään vielä tutkimus- ja kehitystyötä silmälläpitäen.

3. Miten Helenin sähköntuotanto nykyisin reagoi jos esim. aurinkoisena päivänä Helsinki menee pilveen, ja aurinkovoimaloiden tuotto yhtäkkiä tipahtaa nopeasti? Kuinka suuren sähköntuotantoromahduksen kyseinen tilanne aiheuttaa?

Helenillä on Kellosaaressa varavoimalaitos, jonka käynnistämiseen menee joitakin minuutteja, ja lisäksi Helen pystyy myös pelaamaan omaa sähkönkulutustaan väliaikaisesti pienentämällä ja kasvattamalla, ja siten tasaamaan sähköntuotannossa esiintyviä häiriöitä. Tosin Helenin nykyisten aurinkovoimaloiden tuotannot ovat vielä niin pieniä verrattuna Helenin kokonaissähköntuotantoon, että häiriöistä johtuvat muutokset auringonsähköntuotantoon ovat kokonaiskuvassa sen verran olemattomia, että niitä ei käytännössä edes havaita, eivätkä siten vaadi mitään ihmeellisiä säätökommervenkkejä. Toki tilanne voi muuttua, mikäli Helen pääsee yhä lisäämään aurinkosähkötuotantoaan tulevaisuudessa – isompi määrä aurinkosähköä tarkoittaisi isompia häiriöitäkin, ja tällöin esimerkiksi sähkövaraston antama tuki sähköntuotannon säätöön olisi hyvinkin käyttökelpoista.

sun

4. Onko Helen valmis tekemään niin paljon aurinkovoimaloita kuin kysyntää riittää? Ja jos on, onko aurinkovoimaloiden rakentaminen ja paneeleiden ”vuokraaminen” taloudellisesti kannattavaa Helenille, vai onko kyseessä vain markkinointi-/maailmanpelastustemppu?

Helen tahtoisi jo olemassaolevan Suvilahden ja piakkoin valmistuvan Kivikon aurinkovoimalankin jälkeen vielä kovasti omaa aurinkosähkötuotantoaan yhä lisätä, ja on sitoutunut rakentamaan vaikka 10 miljoonaa aurinkopaneelia lisää mikäli asiakkaat niitä niin monta tahtovat! Aurinkopaneeleiden rakentaminen ja vuokraaminen on itse asiassa hinnoiteltu siten, että vuokrauksesta saatavilla tuotoilla pystytään juuri ja juuri korvaamaan voimaloiden rakentamis- ja ylläpitokustannukset; käytännössä siis Helen ei tee yhtään voittoa paneeleillaan, oikeastaan päinvastoin: mikäli esim. aurinkosähkön myyntiin, markkinointiin sun muuhun oheistoimintaan (kuten vaikkapa niiden moneen kertaan hehkuttamieni Helenin aurinkovoimanettisivujen ylläpitoon ja pyörimiseen) menevät kulut otettaisiin laskuihin mukaan, Helen tekisi selkeästi tappiota paneeleillaan. Mutta Helen uskoo, että tulevaisuudessa teknologian ja Helenin omankin ymmärryksen kehittyessä aurinkosähköstäkin tulee vielä jossain vaiheessa kannattavaa myös taloudellisesti isossa mittakaavassa. Sen Helen tahtoi tuoda ilmi, että on eri asia kun kannattavuudesta puhutaan Helenin tai peruskuluttajan näkökulmasta. Yhden paneelin vuosittainen tuotto vastaa 11 % peruskuluttajan koko vuoden sähkön kulutuksesta, ja Helen kyllä hyvittää paneelin vuokraajille jokaikisen watin, mitä vuokrapaneeli verkkoon tuuttaa, oli se sitten Helenille kannattavaa tai ei.

5. Onko Helenillä suunnitteilla muita ns. vihreän sähkön projekteja aurinkovoimaloiden lisäksi?

Helenillä on paljonkin erilaisia vihreän sähkön projekteja suunnittelussa ja toteutuksessakin aurinkoenergian lisäksi, mm. vihreä kaukolämpö on yksi suurimpia kehitys- ja tutkimuskohteita. Lisätietoa Helenin tulevaisuuden projekteista löytyy vaikkapa täältä, näistä aiheista voisin hölistä jokaisesta varmaan tämmösen uuden neljän postauksen sarjan verran, mutta nyt on lienee paikallaan keskittyä pelkästään aurinkovoimaloihin – näistäkin kun tätä tarinaa tuntuu syntyvän jo ihan riittävästi ja vähän ylikin. Mutta siis pelkkään aurinkoenergian kehitykseen ei ole Helen voimavarojaan keskittänyt, vaan siellä operoidaan intensiivisesti jos jonkinlaisten muidenkin vihreän energian kehityskohteiden kimpussa.

sun

Siinähän sitä oli tykitystä kerrakseen. Itse pääsin kysymys-vastaus-sessiomme aikana yllättymään siitä, miten suorapuheisesti ja rehellisesti Helenin edustajat paikoin melko raflaaviinkin kysymyksiini vastasivat. Rehellisesti sieltä myönnettiin, että nykyinen aurinkosähkötoiminta on kuin onkin vielä lapsenkengissään, mutta taustalta olin huomaavinani lujaa uskoa siihen, että tähän hommaan on ihan oikeasti järkevää panostaa, ja tehdä vaikka sitten vielä näin alkuvaiheessa vähän tappiolla pioneerityötä kehityksen eteen. Ja tottahan se on, että niinhän tämmöstä touhua on yrityksen näkökulmasta tehtävä: Jos ihmisiltä kysyttäisiin kadulla, että onko sinusta esim. hyvä ajatus kehittää energiantuotantoa saasteettomampaan suuntaan, uskoisin että valtaosa huutaisi kovaan ääneen että totta kai on, sehän on ihan pakko, muistakaa Al Gore ja hiilijalanjälki! Mutta jos saman kysymyksen jälkeen kysyttäisiin, että oletko sitten valmis myös osallistumaan kehitykseen omalla rahallasi, olisikin paljon hiljaisempaa. Helen on valmis panostamaan asiaan taloudellisesti, mutta antaa samalla myös kaikille meille meuhkaajille mahdollisuuden osallistua omalla pienellä panoksellamme maailmanpelastukseen – sitten voi hyvällä omatunnolla vaikkapa keitellä aurinkoisena päivänä kahvia ja ajatella että tässä minä nyt hyvänä ihmisenä käytän omalla vuokrapaneelillani tuotettua aurinkosähköä, yhtään ei kissanraatoja polteta nyt minun kahvinkeittoni eteen, kyllä minä sitten olenkin mahtava ihminen, näetkö Al Gore?

sun (4)

Koska Helen on yritys, ei sekään toki ihan pelkkää hyvää hyvyyttään tätä hommaa tee. Olin Helenin tyyppien kanssa käymästämme jutustelutuokiosta ja muusta kaivamastani informaatiosta ymmärtäväni, että Helen tosiaan tahtoo hyvin voimakkaasti osallistua tulevaisuuden energiantuotannon kehitykseen, ja antaa insinöörien unelmoida ja kehittää uusia energiantuotantotapoja ja -kikkoja tulevaisuutta silmälläpitäen. Maailmanpelastuksen lisäksi taustalla tietenkin piilee ajatus, että nyt kun asiaa eturivissä kehitellään, voi se tulevaisuudessa myös avata rahahanoja Helenin suuntaan. Kun teknologia kehittyy sen verran, että esim. ne surullisen kuuluisat sähkövarastot alkavat olemaan käytettävyydeltään ja hinnoiltaan järkevämmällä tasolla, on Helenillä siinä vaiheessa jo hyvää käytännön kokemusta ja ymmärrystä aiheesta. Ja minä ainakin toivon että Helen tulee tässä kehitystyössä ja tulevaisuuteen valmistautumisessa onnistumaan, koska jos näin tapahtuu, ei siitä ole kuin hyötyä myös meille tavallisille suomalaisille kaduntallaajillekin: Helenin mahdollisista voitoista valuu kuitenkin verotuloina sun muina osa Helsingin, mutta myös Suomen ja sitä kautta meidän kaikkien yhteiseen kirstuun, eikä välttis tarvii tulevaisuuden sipilöiden, stubbien ja soinien tapella että mistä me nyt tänään leikataan, heitetäänkö vanhukset ja/tai lapset ojaan, vai laitetaanko veroprosentiksi 98 %? Niin ja joo, se maailmakin siinä saattaa epähuomiossa pelastua, jos hiilen, kissanraatojen ja muun fossiilisen kaman polttoa päästään isolla kädellä vähentämään. Ei sekään huono bonus olisi.

Hemmetti sentään, melkein tässä tekisi itsekin mieli vuokrata yksi paneeli. Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta niin vain taisi minun skeptisyyteni ja kyynisyyteni aurinkoenergiaa kohtaan kääntyä orastavaan optimismiin. Vielä on paljon matkaa jotta hommasta tulee isossa mittakaavassa järkevää, mutta sen Helen ja heidän viisas väkensäkin ilmeisesti tiedostaa oikein hyvin. Jos se ei silti saa heitä lannistumaan, niin miksi hitossa minunkaan sitten pitäisi vajavaisten tietojeni perusteella kyräillä nurkassa ja sanoa että ei tuosta mitään tule kuitenkaan? No ei pitäisikään! Hyvä tästä tulee! Hyvä Helen! Hyvä unelmoivat insinöörit! Maailma vielä pelastuu joku päivä!

Postaussarjan muut postaukset löytyvät hölinöineen seuraavien linkkien takaa.

  1. Aurinkovoima – järkeä vai ei?
  2. Helsinkiläistä aurinkosähköä – kohta sitä taas saa!
  3. Aurinkoenergiaa ja sähkönsäästöä

sun

Yhteistyössä Helen
Yhteistyössä Helen

Aurinkoenergiaa ja sähkönsäästöä

Molar, Herra Longfield tässä. Nyt olisi taas aika jutskailla aurinkoenergiasta ja sähköntuotannosta ja -kulutuksesta noin yleensäkin. Aiemmat jorinat löytyvät tuttuun tapaan blogin arkistoista. Toukokuussa pohdin onko aurinkovoimassa järkeä vai ei, ja kesäkuussa oli vuoro ottaa hieman omia mielipiteitä takaisin ja kertoa aurinkovoimasta enemmän tarkistettujen faktojen valossa. Käy toki tutustumassa myös edellisiin postauksiin, jos et ole niin jo tehnyt, tämä on jännää ja mielenkiintoista! On se!

Syksy saa, ja sehän tietää sitä, että kohta tuo taivaalla päivisin möllöttävä valopallo tekee enää vain lyhyitä piipahduksia Suomen taivaalle. Aurinkoenergian tuotannon kannalta tämä on toki valitettavaa, koska valoisien tuntien vähetessä myös aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön määrä vähenee – jos ette minua usko, niin käykää katsomassa Helenin erinomaisilta sivuilta kuinka vuodenaikojen vaihtelu ja vuorokauden aikakin vaikuttaa paneelien sähköntuotantoon! Harmillista kyllä, valon vähetessä samalla ilmat kylmenee, mikä taas tietää sitä että lämmitystarve lisääntyy, ja se tarkoittaa kokonaissähkönkulutukseen kasvua.

syksy

Mitäs tässä nyt sitten voisi tehdä? No, energiankulutusta ainakin voisi jokainen pyrkiä vähentämään. Täytyy tunnustaa, että minä ja Huli ollaan tässä hommassa todella huonoja. Yksi yleinen sähkönsäästövinkki on kodin sisälämpötilan laskeminen. Se ei onnistu meillä. Meidän talossa täytyy pitää lämpö 23 asteessa, tai muuten Huli kuolee hypotermiaan. Se kun toisinaan hytisee jo 23 asteenkin talossa villasukat jalassa ja kahden peiton alla. Yksikin aste pois niin siitä varmaan alkaisi kasvaa jääpuikkoja. Eikä nyt voi ihan pelkästään Hulia syyttää, minäkin tykkään kun kotona on lämmintä. Me toki saamme pienen synninpäästön siinä mielessä, että talomme peruslämmitys hoituu maalämmöllä, eli kissanraatoja ei meidän lämpömme eteen normaalisti polteta. Tosin, kylminä talvipäivinä maalämpöpumppumme ei yksinään kykene riittävästi lämpöä tuottamaan, vaan silloin pumppuhässäkkämme joutuu toisinaan turvautumaan sähköavusteiseen lisälämmitykseen, joten joudumme elämään sen tosiasian kanssa että meidän 23-asteisen talomme takia talvisin joudutaan jossain heittämään muutama ylimääräinen kissanraato nuotioon – ainakin iltaisin ja öisin, kun Helenin aurinkosähköpatteristot eivät verkkoon wattejaan tykitä.

aurinkovoima (2)

Toinen sähkönsäästövinkki jonka tästä lonkalta muistan, on sähkölaitteiden kytkeminen pois valmiustilasta. Siis sillee, että kun vaikkapa telkkaria kattelee, ja sitten päättää että en minä jaksa enää tuota laatikkoa toljotella, ja painaa kaukosäätimestä virta pois -nappulaa, niin se ei vielä riitä. Telkkari kun jää senkin jälkeen vielä valmiustilaan väijymään, että koska sieltä nyt joku losahtaa tuohon sohvalle taas ja painaa kaukosäädintä, minä olen sitten heti valmiina menemään päälle. Ja se valmiustilassa väijyminen kuluttelee koko ajan sähköä. Sähkönkulutuksen määrä ei ole iso, mutta jos kämpässä on vaikkapa parikin telkkaria ja tietokonetta tai vastaavia valmiustilaväijyjiä, niin kyllä niiden yhteenlaskettu väijymissähkö alkaa pitkässä juoksussa jo tuntumaan sähkölaskussakin. Jostain muistan lukeneeni, että kätsy keino lopettaa laitteiden väijyminen olisi kytkeä ne semmoseen pistorasiaan, josta saa virran kytkettyä pois nappulaa painamalla. Sitten kun telkkaria mielii katsella tai tietokonetta näpytellä, on toki nähtävä se suunnaton ylimääräinen vaiva, että menee napsauttamaan siitä pistorasian nappulasta virran päälle. Auta armias, jos vaikka sohvalle menee lösähtämään, ja onnesta myhäillen alkaa kaukosäätimen nappuloita painamaan, ja sitten muistaakin että voi taivas, unohdin sen virtanappulan käydä painamassa, täytyykö minun nyt nousta tästä sohvalta sitä painamaan, en ala, kutsukaa kansalliskaarti ja Hannu Karpo paikalle! Tässäkin sähkönsäästölajissa me ollaan Hulin kanssa surkeita. Telkkaria ei katella ees kun tosi harvoin, mutta aina se on meillä siinä väijymistilassa. Tietokoneita saatetaan joskus juoksuttaa päällä ihan huvin vuoksi yöt läpeensä kaksinkin kappalein, koska sitten aamulla on kiva kun ei tarvii odottaa sitä kamalan pitkää aikaa mikä tietokoneelta käynnistymiseen menee. Noloa nyt kun sen näin ääneen kirjoittaa.

aurinkovoima (3)

Yksi mikä kanssa voisi auttaa olisi jonkunnäkönen liikkeen- ja/tai pimeäntunnistin pihavaloihin. Meillä ei moisia kotkotuksia tällä hetkellä ole. Koska Huli varsinkin tykkää pitää pihavaloja aina päällä, koska silloin meidän talo näyttää niin kivalta, niin valot saattaa joskus palaa vuorokausiakin putkeen jos ei muisteta tai huomata käydä niitä pois napsauttamassa. Päivällähän pihavalojen poltto on täysin hyödytöntä, pimeäntunnistimella voisi estää niiden polttelun silloin kun se taivaan valopallokin riittää valoisuutta tuottamaan. Yöllä taas valot saisi liiketunnistimen avulla napsumaan päälle aina kun pihalla itse heiluu, muuten olisi piha pimeänä ja sähköä säästyisi. Toki sitten kuumottaisi todella paljon herätä keskellä yötä siihen, että pihavalot pläjähtää päälle – heti lähtisi aivo miettimään että kuka hemmetti siellä nyt pyörii ja millä asioilla, ei se ainakaan voi olla mikään kissa tai rusakko tai muu looginen vaihtoehto, ei, sen on pakko olla vähintään joku pelottava hirviö vai aseistautunut varas.

aurinkovoima (8)

Yksi asia saatiin sentään tehtyä sähkönsäästömielessä viisaasti kun taloamme rakennutettiin. Halusimme nimittäin ehdottomasti taloomme varaavan takan, vaikka sen hyöty onkin maalämpölämmitteisessä talossa vähän niin ja näin. Muistaakseni perusteltiin varaavaa takkaa toisillemme ja muille jotenkin siten, että vaikka emme takkaa lämmitykseen niin hirveästi tarvitsekaan, haluamme silti poltella puita koska se on kivaa ja luo fiilistä taloon, ja varaavasta takasta puunpolton aiheuttama lämpö leviää paljon tasaisemmin ja miellyttävämmin kämppään kun semmosesta pienemmästä ja halvemmasta takasta. Jos totta puhutaan, halusimme varaavan takan kuitenkin eniten lähinnä siksi, koska se näyttää meistä paljon komeammalta. Mutta nyt kun varaava takka on, niin sen fiilispolttelukin talvella kyllä vähentää sähkönkulutusta, koska takasta lähtevä lämpö vähentää maalämpöpumppuraukkamme tarvitsemaa lisäsähköä, ja kämppä pysyy 23 asteessa vähäisemmällä kissanraatojen polttelulla. Ja joka tapauksessa se on järkevämpää, kuin kommervenkki, jolla aikanaan lämmitimme Vantaan opiskelijakämppäämme. Siellä kun meinasi asteet olla liian alhaalla, pistettiin uuni täysille ja luukku auki, parikin tuntia saatettiin uunia posottaa jottei Huli paleltunut kuoliaaksi. Siinä sitä oli sähkönsäästö huipussaan!

takkamakkara

uunisepät kaakelitakka

Mitäs muita näitä tämmösiä sähkönsäästövinkkejä tulee mieleen? Olisi tosi metkaa jos viitsisitte kommentoida ja kertoa, millä tavalla teidän huushollissa sähköä säästetään. Ehkä mekin niistä Hulin kanssa saataisiin plokattua joitain keinoja, jotka ei tuota niin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kuin nämä sisälämpötilan laskut ja väijymistilan lopetukset!

Ensi kerralla pääsen toivottavasti kertomaan aurinkoenergiasta vähän enemmän timantinkovaan tietoon perustuen – meidät on nimittäin kutsuttu tutustumaan Helenin uuden aurinkovoimalan katolle käymään, ja sinne meidän mukaamme luultavasti tulee myös ihmisiä, jotka toivottavasti osaavat ja jaksavat vastata minun hölmöihin kysymyksiini. Minua kovasti ainakin kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea Helen tulevaisuudessa suunnittelee. Kovasti heillä tuntuu olevan meininki panostaa uusiutuvaan energiaan, ja uskon että siellä on mietitty tämän touhun mukanaan tuomia haasteitakin melkoisella intensiteetillä. Nyt täytyy vaan toivoa, että minun ja Helenin aikataulut osuvat sen verran kivasti yhteen, että visiitti järjestyy – minä kun olen pakotettu viettämään vielä muutamat seuraavat viikot työmatkoilla Qatarissa ja Pakistanissa, ja Helenillä on toki omat kommervenkkinsä aurinkovoimalan pystytyksen kanssa. Jos teillä muuten tulee mieleen jotain kysymyksiä joita Helenille voisi aurinkoenergiasta ja muustakin heidän toiminnastaan kysyä, niin laittakaa toki niitäkin tuonne kommentteihin, niin minä voin sitten omien tyhmien kysymyksieni loputtua pommittaa Helenin reipasta väkeä teidän viisailla kysymyksillä!

Yhteistyössä Helen
Yhteistyössä Helen