10 matkakuvaa, vol 2

Muistatteko vielä 10 matkakuvaa -haasteen, joka pyöri matkablogeissa viime keväänä? Minäkin osallistuin tuolloin matkakuvahaasteen ensimmäiseen osaan, ja ilokseni olen viime aikoina törmännyt haasteen toiseen osaan.

Journey Diary -matkablogista lähti myös tämä uusi kuvahaaste liikkeelle, ja pakkohan minunkin oli haaste ottaa vastaan. Vanhoja matkakuvia kun on niin hurjan mukava selailla, muistot heräävät henkiin ja pienessä hetkessä on matkannut tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ihan vain työhuoneessa istuskellessa.

Matkakuvahaasteen toisesssa osassa piti taas etsiä omista reissukuvista otsikoihin parhaiten sopivat kuvat. Päätin etukäteen, että tällä kertaa saan valita yhdeltä matkalta vain yhden kuvan. Hieman joutui valintoja tekemään, muutamilta reissuilta kun on kertynyt niin valtavasti ihania kuvia sekä upeita muistoja, että niistä voisi valita kuvat haasteen jokaisen otsikon alle. Yhden iltapäivän muistelin vanhoja reissuja Facebookin kuvista, ja aika moneen otsikkoon löysinkin tuona iltapäivänä juuri sopivat kuvat. Loppuja piti miettiä sitten hieman pidempään, mutta kyllä nekin lopulta löytyivät.

Tässä olisi Meanwhile in Longfield.. -blogin vastine 10 matkakuvaa, vol 2 -haasteeseen. Olkaapa hyvät!

1. Kuva täydellisestä hetkestä

Ei se vaan auta. Häämatka Malediiveille oli alusta loppuun täydellinen. No okei, kyllä siellä pari riitaa saatiin aikaan (toinen riidoista alkoi kun herra Longfield voitti mut jättishakissa..), mutta sanaharkat kuuluu meillä kyllä ihan normaaliin arkeen, joten vaikea niiltä on välttyä reissuillakaan.

Häämatka piti sisällään muutamasta pikkuriidasta huolimatta useammankin täydellisen hetken. Näin jälkikäteen kun reissua mietin, tulee mulle päällimmäisenä aina mieleen Kuredeu-saaren tyhjät rannat, rauhallinen ilmapiiri, ihanan vilpoinen tuuli sekä lämmin turkoosi vesi. Kävelimme tyhjillä rannoilla päivittäin. Oli niin lämmin, mutta tuulen ansioista ei lainkaan tukahduttavan kuuma. Mekon helmat heiluivat ja Panamasta ostamani panamahattu lähti lentoon useammankin kerran rantakävelyidemme aikana.

Se rauha sekä onni jota tunsin, ei katoa muistoistani koskaan. Onnea ei ole tarvinnut paljon edes muistella, sillä se ei ole kadonnut mihinkään.

2. Perinteinen turistikuva

No näitähän riittäisi. Valitsin pitkän pohdinnan jälkeen kuvan Pariisista, sillä siellä käy ihan pirusti turisteja joka vuosi. Me vietimme Pariisissa Oxygenol-pariskunnan kanssa uutta vuotta 2010. Söin Pariisissa kuin sika, sillä heti reissun jälkeen 11.1.2010 alkoi häädieetti, jonka aikana kropastani lähti vuodessa 35 kiloa, ja siitä sitten vielä 12 kiloa seuraavan puolen vuoden aikana. Kymmenen kiloa tuli tosin takaisinkin jossakin välissä, ja niiden kanssa tässä on nyt taisteltu jokunen hetki. Ja se taistelu jatkuu edelleen. Heh.

Ei varmaan tarvitse kertoa mistä tämä kuva on otettu?

matkakuvat1

3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Ennen kuin ryhdyin miettimään tähän sopivaa kuvaa, piti selvittää, mikä on kaukaisin paikka jossa olen ollut. Vaihtoehtoja oli kaksi, Panama tai Balin Nusa Lembongan. Arvaatteko kumpi voitti 869,19 kilometrillä? Kuvassa on vastaus. Vinkkinä voin kertoa, että kuvan ottopaikka ei ole lännessä.

bali nusa lembongan devils tears (6)

Blogista löytyy muuten seuraavat postaukset Nusa Lembonganilta:

4. Suurkaupungin sykettä

Pariisista ei saa kuvaa enää laittaa, joten New York tai Lontoo pitää valita, ja New York saakoon kunnian. Olihan se Iso Omena iso, aivan valtavan iso. En tiedä kuinka kauan aikaa pitäisi olla, että ehtisi koluta Nykin oikeasti kunnolla läpi kiinnostavista museoista, ravintoloista, kahviloista, nähtävyyksistä sekä ostospaikosta lähtien. Viikko siihen ei riitä, sen voin kokemuksesta kertoa!

Blogista löytyy seuraavanlaisia postauksia New Yorkista, jossa täytin 29 vuotta ja jossa herra Longfield on piipahtanyt myös työmatkalla:

5. Zzz-matkustaminen väsyttää

Harvoin matkustaminen kamalasti väsyttää, varsinkin jos menee aikaisin nukkumaan! Omaan oikein hyvät unenlahjat, ja lentokoneessa olen usein unessa hetki sen jälkeen kun moottorit laitetaan päälle. En mä toki koko lentoa pysty nukkumaan, mutta torkun aika kiitettävästi jos juttuseuraa ei ole, tai jos se juttuseura kuorsaa.

Kunnolla väsymys pääsi kuitenkin yllättämään Kuala Lumpurin ja Singaporen välisellä junamatkalla. Matka kesti kahdeksan tuntia ja meillä oli paikat 1. luokkaan. 1. luokka ei kyllä ollut mikään luksusvaunu – ihan tavalliset junanpenkit siellä oli. Ilmastointi ei toiminut kuin osan matkasta ja vaunussa tuli jossain välissä matkaa tukahduttavan kuuma. Kuumuus oli sen verran ahdistava, että jätimme paikkamme ja läksimme etsimään toisista vaunuista viileämpiä paikkoja. Tupsahdimme jossain välissä sattumalta makuuvaunuosastolle, jossa kävimme muina miehinä tyhjille makuupaikoille pötköttämään. Nukahdin viileässä vaunussa kaulaliinan alle muutamassa minuutissa ja nukuin melkein koko loppumatkan.

matkakuvat4

Singapore kuuluu omiin suosikkeihini, siitäkin on muutama postaus vuosien saatossa tullut blogiin kirjoitettua:

6. Auringonlasku

Monen monituista kaunista auringonlaskua olemme herra Longfieldin kanssa saaneet reissuillamme ihastella. Viime kesänä näimme yhden kauneimmista Firenzessä. Tuo ilta oli lomamme ensimmäinen ja satuimme kuuluisalle Ponte Vecchio -sillalle hieman sattumalta. Katusoittaja soitti auringonlaskun aikaan takanamme söpöjä biisejä ja kruunasi upeasti hunajaisilla soinnuillaan reissumme alkutaipaleen.

italy firenze (16)

7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Tähän kohtaan herra Longfield saa vastata puolestani.

Jaa. No vastataan sitten! Tässä on kyse puolalaisesta pikkukylästä nimeltä Chelmno. Tuossa paikassa olin aikanani ihan ensimmäistä kertaa täysin itsekseni työmatkalla, ja sittemmin vietin Chelmnon kylässä monta viikkoa. Asuin siellä useimmiten pienessä Karczma Chelminskaya nimisessä majatalossa, ja monet kerrat istuskelin iltaisin majatalon ravintolassa syömässä – siellä kun oli lähiseudun paras ruoka mielestäni – ja ihmettelin että miten hemmetissä mä oon tänne joutunut, työmatkailu oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä ja Puolakin tuntui tuolloin hyvin eksoottiselta ja kaukaiselta paikalta. Kun sitten vuosia myöhemmin tultiin Hulin kanssa Puolaan turisteeraamaan, halusin ehdottomasti käydä Hulin kanssa syömässä tässä itselleni aikanaan tutuksi tulleessa majataloravintolassa, ja siellähän me sitten automatkallamme Gdanskista Lodziin käytiin varikkopysäys tekemässä. Tuntui todella kummalliselta astella Hulin kanssa sinne tutun pikkukylän tuttuun pikkuravintolaan, piti oikein ottaa Hulista kuvakin kun se noiden paikan kummallisten puu-ukkojen ja akkojen välissä poseerasi. Ruoka oli edelleen oikein hyvää, muistakaa ihmiset Karczma Chelminskaya tai jotain hyvin lähelle sinne päin, kun seuraavan kerran ajatte Puolan Chelmnon lähettyvillä ja nälkä tai väsy yllättää! Voimme suositella, 10/10!

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Näitä olisi oikeastaan kolme. Ensimmäinen on Eiffel-torni, mutta Pariisista tuli tähän postaukseen jo kuva (ja lisäksi herra Longfield on tästä hyvin paljon eri mieltä). Toinen on New Yorkin Times Square. Emme edes tajunneet olevamme tällä kuuluisalla valotauluaukiolla ennen kuin tarkistimme asian kartasta. Odotin Times Squaren olevan jotain paljon isompaa ja ihmeellisempää. Ei vakuuttanut. Mutta koska Isosta Omenastakin on jo kuva, niin tähän kohtaan pitää kaivaa kortti numero kolme. Ja sehän on Prahan Kaarlensilta.

Lähdimme Prahan reissulla kuvaamaan oppaissa kehuttua siltaa pimeässä illassa kameroiden sekä jalustojen kanssa. Tupsahdimme hotelliltamme sillan lähettyville ja olin ihan, että missä se hieno ja massiivinen silta on. Siinä se oli ihan edessä. Ei vakuuttanut.

Suuntaan Prahaan uudestaan muuten huomenna! Sitä ennen voitte lukaista näitä vanhoja Prahan postauksia, uusia tulee viikonlopun reissun jälkeen.

9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen”-kuva

Tämä oli ehkä helpoin! Kuva siitä, kun alitan aitaa päästäkseni ystäväni kanssa salaa Berliinin hylättyyn ja kiellettyyn Spreepark-huvipuistoon kuuluu ihan ehdottomasti tähän kohtaan. Spreepark oli todella jännittävä kokemus, onko paikka teille tuttu?

spreepark berlin

10. Kuva roadtripiltä

Laitan tähän kuvan sijasta videon. Vuokraamme reissuilla usein auton, sillä haluamme nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Pidämme molemmat ajamisesta, joten pitkät matkat taittuvat mukavasti kun kuskeja on kaksi, eikä vain toinen joudu kökkimään jatkuvasti ratin takana.

Herra Longfield meuhkasi aikoinaan innoissaan, kun oli päässyt Saksan autobahnilla ajamaan tosi kovaa, jopa 200 km/h tunnissa. Minä en meuhkauksesta innostunut, vaan jäkätin että et sinä saa niin kovaa ajaa. Jäkätyksen perimmäinen syy oli toki pelko siitä, että herralle käy jotain työmatkoillaan. Kun eihän täällä Suomessa olla opittu ajamaan 200 kilsaa tunnissa, niin mitä jos siinä vauhdissa käykin sitten jotain yllättävää, siinähän voi reagoida ihan liian aggressiivisesti ja sitten jos jotain sattuu..

Mutta mitenkäs sitten kävi jäkättäjälle, joka pääsi itse ensimmäisen kerran elämässään Saksan autobahnille pikkaisen paremman auton rattiin? Heti oli se 200 nopeusmittarissa ja syke varmaan samoissa lukemissa. Lisää voitte lukea kaahailupostauksesta ja/tai katsomalla alla olevan videoklipin. Tämän jälkeen jäkätykset loppuivat kuin seinään.

Autobahn from Huli on Vimeo.

Tartu sinäkin tähän hauskaan haasteeseen! Tässä vielä ohjeet:

  1. Haasteeseen saa tarttua vapaasti, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Journey Diary -matkablogin (linkki tähän postaukseen).
  2. Linkitä vastauksesi Journey Diary -matkablogin alkuperäiseen haastepostaukseen kommenttikenttään, jotta kaikki haasteeseen osallistuneet postaukset saadaan koottua yhteen linkiksi/vinkiksi.
  3. Voit halutessasi haastaa useammankin bloggaajan tai vaihtoehtoisesti olla haastamatta ketään.
  4. Haasteeseen saa osallistua aivan vapaasti, ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku sinut haastaisi.

Liebster Award: 11 pientä matkatarinaa

Sain Suomeen juuri maailmanympärysmatkalta palanneilta Gialta ja Miikalta Liebster Award -haasteen, joka on kuulemma kiertänyt jo hyvän tovin matkablogeissa. Tartuin haasteeseen oitis suurella innolla! Postauksen kirjoittamisen yhteydessä sain nimittäin uppoutua kaikessa rauhassa monen tehdyn reissun valokuviin uudestaan. Vanhoja reissukuvia katsellessa matkamuistot pulpahtavat niin mukavasti mieleen tuoden fiilikset ja reissunaikaiset tuntemukset iholle asti pienen tauon jälkeen. Tämäkin postauksen tekemisen yhteydessä on hymyilty, hekotettu ja tunnettu muutama vatsanväänne (niin hyvässä kuin pahassa).

malediivit

Liebster Award -haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:

  • Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa (check)
  • Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen (ks. alla)
  • Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa (ks. postauksen loppupää)
  • Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille (ks. postauksen loppupää)

Ja sitten mun vastausten pariin. Kiitokset oivallisista kysymyksistä Matkakuume-blogille.

1. Mihin matkakohteeseen palaisit aina uudelleen ja uudelleen?

Malediiveille sekä Barcelonaan. Ehkä kuitenkin Barcelonaan, sillä onhan siellä nyt enemmän tekemistä kuin Malediiveilla. Lisäksi Malediivit oli niin huikea paketti kaiken kaikkiaan, että olisi vähän mälsää mennä sinne monta kertaa uudestaan ja ehkä siinä samalla ”pilata” häämatkan aikana kerätyt fiilikset paikasta (eikä sinne kyllä olisi mitenkään varaakaan mennä uudestaan kovinkaan montaa kertaa). Mutta kyllä me niiden maailman parhaiden rantojen ja snorklausvesien luokse vielä joskus palataan, se on jo yhteisesti päätetty. Haaveita pitää aina olla. Ennen sitä voidaan käydä pari kertaa Barcelonassa, vaikka herra Longfield ei kyllä ole kovin suuri Espanja-fani. Ehkä mä siis käyn Barcelonassa vaikka tyttöporukalla.

liebster award (3)liebster award (2)

2. Mikä on ikävin matka jonka olet koskaan tehnyt ja miksi?

Hmmm, ikävin matka.. Tätä pitää miettiä, siirryn tässä vaiheessa seuraavan kysymykseen.

Sanotaan nyt sitten vaikka Rooma. Oltiin reissussa mun vanhempien kanssa, ja he ovat kyllä mainiota reissuseuraa, mutta Rooma ei vaan sytyttänyt. Siellä oli liikaa kaikkea: ihmisiä, turisteja, kirkkoja, monumentteja, kiviröykkiöitä, kuumuutta, huonoa ruokaa, huonoa palvelua ja todella kallista.. Ei, Roomaan en halua mennä takaisin. Vanhempien kanssa lähden kyllä milloin vain uudestaan reissuun, mutta jonnekin muualle kuin Roomaan.

liebster award (8)

3. Mistä asioista turhaudut matkalla?

Ruuhkista, jonottamisesta, huonosta palvelusta sekä tinkimisestä. Eikä tule muuten unohtaa huonoa ruokaa! Voi että se on ärsyttävää kun on metsästänyt nälässä mahdollisimman kivaa ravintolaa ja sitten se osoittautuu ihan vikatikiksi.. Pinnahan siinä palaa.

Tunisiassa sain tarpeekseni taksikuskista, joka rupesi keskellä matkaa muuttamaan ennalta sovittua hintaa. Suutuin niin, että tiuskasin kuskille jotain tyhmää ja avasin auton oven. Olisin hypännyt taksista ulos, mutta kuski huusi ”crazy woman”, pysäytti auton ja lupasi sitten kuitenkin viedä meidät perille matkan alussa sovitulla hinnalla. En voi käsittää miksi mittaria ei voida laittaa päälle..

liebster award (9)

4. Millaisista paikoista haet tietoa ennen kuin lähdet matkalle?

Kirjoista, kavereilta, netistä ja lehdistä (tässä samaisessa järjestyksessä). Haluan saada tietyt matkaopukset kirjahyllyyn tekemistämme kohteista vähän niin kuin muistoksi, joten kirjaston kirjojen selaamisen lisäksi ostan aika paljon matkaoppaita kotiin. Netistä luen kyllä juttuja, mutta tietoa on niin paljon tarjolla, että pää menee yleensä ihan solmuun kun eksyy tutkimaan vaikkapa New Yorkin ravintolatarjontaa.. Huhuhuh.

Meillä on herra Longfieldin kanssa yleensä sellainen kirjoittamaton työnjako, että minä selaan kirjoja, lehtiä sekä nettiä ja keskustelen kaverien ym. kanssa tulevasta matkakohteestamme. Kerron sitten koosteen käsiini haalimistani tiedoista (ravintoloista, nähtävyykistä, tapahtumista yms.) herra Longfieldille, joka sitten tutkii mm. näitä kohteita tarkemmin.

Reissuaikataulun suunnittelen yleensä itse, sillä se vain luonnistuu minulta helpommin. Tätä toki helpottaa se, että meitä kiinnostaa aika pitkälti samat asiat, joten kummankaan ei tarvitse kummemmin raahautua toisen perässä mihinkään (huom! ei koske shoppailua). Herra Longfieldin vahvuus on valtava kiinnostus historiaan. Tämän lisäksi hän löytää kartan kanssa tai ilman ihan minne vain. Ja osiltaan runsaiden työmatkojensa vuoksi mm. autovaraukset, tapahtumien pääsyliput, lentokenttäsekoilut sekä kaiken maailman ongelmatilanteiden selvittämiset hoitaa meillä kyllä herra. Hän osaa olla ongelmatilanteissa korrekti ja rento, mutta ei anna koskaan periksi jos asiat eivät mene niin kuin on sovittu. Minähän menetän hermot hyvin nopeasti ja hyppään sitten vaikka kesken taksimatkan kyydistä, jos alkaa tarpeeksi ärsyttää.

liebster award (7)

5. Paras ja kamalin yömajasi?

Paras oli ehdottomasti Malediiveilla. Möllötimme kaksi viikkoa pienen pienellä Kuredun saarella, josta olimme varanneet häämatkan kunniaksi veden päällä nököttävän villan, jossa oli oma, meren päällä oleva kaksitasoinen terassi, josta pääsi kätevästi uimaan omalle takapihalle. Moni kysyi meiltä reissun jälkeen, oliko water villa hintansa väärti. Kyllä se oli.

Menimme useana iltana illallisen jälkeen juomaan teetä saaren teebaariin, josta matkasimme suoraan sänkyyn katsomaan animaatioelokuvia (kyllä me oltiin villejä!). Leffojen loputtua oli kieltämättä mieletöntä kuunnella suoraan alapuolella pauhaavaa merta ja sulkea silmänsä. Oih, haluan takaisin!

malediivit

Kamalin yöpymispaikka oli varmaankin Tunisiassa, jossa osallistuimme kahden päivän Sahara-retkelle. Itse hotelli oli kyllä hieno ja siisti, mutta en nukkunut tuona yönä tuntiakaan. Pelkäsin nimittäin aivan suunnattomasti skorpioneja, joista matkaopas oli varoittanut edellisenä iltana. Huoneessa piti oppaan mukaan tarkistaa illalla ja aamulla kengät, vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja kaikki muukin mahdollinen skorppareiden varalta. Yksi pistos saattoi kuulemma tappaa. Kiitos tiedosta. Meidän huoneessa yritettiin nukkua valot päällä, mutta ei siitä mitään tullut, sillä olin aivan varma, että myrkyllinen skorpioni hakeutuu lämpimälle iholleni pistäen minuun kuollettavan määrän myrkkyä. No, hengissä tässä ollaan vieläkin. Heh!

liebster award (1)

6. Tykkäätkö enemmän seikkailla ja samoilla vai haetko aurinkoa ja rantoja?

Seikkailla, samoilla ja kerätä mahdollisimman paljon uusia kokemuksia! Seikkailujen välissä voi kyllä kerätä hyvin voimia rannalla (mieluummin valitsen kyllä hotellin uima-altaan, jossa ei ole hiekkaa), mutta rajansa sillä makaamisellakin. Terassit ja yökerhot eivät ole minua varten. Ellen sitten ole matkalla kavereiden kanssa, joita ei voisi museot ja nähtävyydet vähempää kiinnostaa. Mutta kyllä teen silti kaikkeni, että saisin porukat raahattua edes yhteen kivaan museoon.

malediivit

7. Nimeä kolme parasta ruokaa mitä olet matkoillasi maistanut?

1. Amedissa söin maailman herkullisimman jälkiruoan, sen nimi oli coconut caramel bananas with ice cream. En ole vieläkään selvittänyt miten jälkkäriä voisi tehdä kotona.

2. Toscanassa kävimme kaveriporukalla syömässä Gordon Ramsayn ravintolassa jättimäisen illallisen. Yksi illallisen ruokalajeista oli toscanalainen tomaattikeitto (pappa al pomodoro), ja se oli järisyttävän hyvää. Tomaattikeittoa tein reissun jälkeen kotonakin, maku oli hyvä, mutta ei se ihan Gordonin tasolle vielä yltänyt.

3. Listan kolmanneksi nousee Kuala Lumpurissa syömämme lounas Shook-nimisessä ravintolassa. Lounaamme piti sisällään tulista nuudelikeittoa sekä susheja. Keitto oli taivaallista ja herran tilaamat sushit niin hyviä, etten sanotuksi saa.

liebster award (4)

8. Mitä et tekisi koskaan enää uudestaan matkalla?

En lähde enää koskaan matkalle liian pienellä budjetilla. Meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissumme suuntautui Lanzarotelle. Olimme molemmat opiskelijoita ja ihan peeaa jo ennen reissulle lähtöä. Olimme laskeneet todella pienen päiväbudjetin jokaiselle päivälle. Muistan ikuisesti miten lähdimme etsimään eräänä iltana safkapaikkaa muutamien kolikoiden kanssa. Ei siitä tullut mitään. Metsästimme koko viikon tarjouskuponkeja ravintoloihin, söimme Burger Kingissä, Mäkissä, joimme halpoja happy hour -drinkkejä ja eksyimme jossain välissä täysin vahingossa mystiseen miesstripparibaariin. Lisäksi teloin reissulla jalkani hotellihuoneen lasioveen sillä seurauksella, että jalkaani ommeltiin kuusi tikkiä (onneksi äiti osti minulle väkipakolla matkavakuutuksen ennen reissulle lähtöä), enkä saanut enää sillä reissulla uida. Vielä tänäkin päivänä vasemmassa polvessani on kaksi komeaa, kirkkovenettä erehdyttävästi muistuttavaa arpea. Hah! Ja vaikka äiti ei vieläkään usko, niin teloin polveni aamulla ja olin täysin selvinpäin.

Tuon reissun jälkeen meillä on pohdittu kaksi kertaa matkavarauksen yhteydessä sitä, onko meillä oikeasti varaa myös elää ja kokea kohteessa, eikä vain laskea pennosia.

malediivit

9. Kaksi huiminta juttua mitä olet koskaan tehnyt?

Liitovarjoilu Gardajärvellä oli huisia! Siitä tulee blogiin postaus jossakin välissä. Toisena on pakko sanoa herra Longfieldin pelastaminen merihädästä häämatkallamme. Olen tainnut tästä kertoa blogissakin jo aiemmin, mutta kerrataan vielä pikakelauksella mitä tapahtui.

1. Lähdettiin snorklailemaan pienessä aallokossa.

2. Nähtiin iso merikilpikonna.

3. Lähdettiin seuraamaan merikilpikonnaa kovaa vauhtia räpylät jalassa.

4. Seurattiin merikilpikonnaa hieman liian pitkälle rannasta.

5. Herra alkoi väsyä ja veti aikamoisen määrän merivettä keuhkoihinsa snorkkelin kautta.

6. Herra sanoi lähtevänsä takaisin rantaan, minä sain kuulemma jäädä vielä katselemaan kilpparia.

7. Herra lähti ja minä jatkoin kilpparin perässä.

8. Käännyin katsomaan missä herra menee. Ei se ollut liikkunut mihinkään. Pyöri paniikissa ympyrää ja kiskoi koko ajan lisää vettä suuhunsa ja sitä kautta myös keuhkoihinsa. Ei hyvä.

9. Ex-kilpauimari riensi paikalle, otti herran snorkkelit pois päästä, nappasi tuoreen aviomiehensä hengenpelastusotteella viereensä ja polskutti täydellä teholla väsyneen, yskivän ja paniikissa olevan rakkaan miehensä rantaan.

10. Päästiin rantaan. Ihmeteltiin mitä juuri tapahtui ja sitten naurettiin yhdessä armotonta stressinaurua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämän jälkeen herra on käyttänyt snorklatessa snorklausliivejä.

liebster award (5)

10. Kenen kanssa lähtisit / et lähtisi matkaan?

Herra Longfield on parasta matkaseuraa!

Kaverien kanssa reissaaminen on myös mukavaa, mutta toki silloin pitää ottaa muita aika paljon huomioon. Käsi kädessä voi olla tylsää koko ajan mennä, sillä jokainen haluaa nähdä ja kokea reissulla omia juttujaan. Mulla on onneksi kaverireissuista vain hyviä kokemuksia! Tykkään myös matkustaa vanhempieni kanssa. He eivät ole maailmaa juuri kiertäneet, ja ovatkin osaksi tästä syystä aina innoissaan lähdössä tutustumaan uusiin paikkoihin. Meidän pitäisi totisesti lähteä taas yhdessä jonnekin.

budapest

11. Mikä on elämäsi suurin unelma?

Punainen mansardikattoinen Kannustalo. Ei se matkustamiseen mitenkään liity (tai no ehkä niin, että kyseisen unelman toteuttamiseksi vaaditaan aika monen reissun unohtamista).

malediivit

Seuraavaksi olisi aika lähettää haaste eteenpäin. Ihan 11 blogia en kyllä keksi, mutta tässäpä haaste muutamille seuraamilleni blogeille eteenpäin (seuraajamääristänne en kyllä tiedä mitään). Muistakaa, rehellisyys maan perii. Jään innolla odottelemaan millaisia vastauksia haastamani blogit antavat näihin alla oleviin matkustamiseen liittyviin kysymyksiin.

1. Mikä ratkaisee hotellin valinnassa eniten?

2. Kuinka monessa maassa olet vieraillut?

3. Mikä on ihanin matkamuisto, joka tulee ensimmäisenä mieleesi?

4. Mikä on ollut pelottavin hetki ikinä reissun päällä?

5. Oletko joutunut taskuvarkaan uhriksi?

6. Teetkö matkoilla tuttavuutta paikallisten kanssa?

7. Romanttisin kohde jossa olet vieraillut?

8. Missä et pihtaa reissuilla?

9. Paras museo jossa olet käynyt?

10. Minkä maalaiseksi sinua on luultu matkoilla?

11. Missä olet nähnyt kauneimman auringonlaskun?