Kuvankauniit Cíes-saaret, Galicia, Espanja

Herra Longfield on työmatkaillut Vigossa ainakin viisi kertaa. Jo ensimmäisen reissunsa jälkeen vuosia sitten hän kertoi minulle, että kaupungista pääsisi tutustumaan johonkin lähellä olevaan järjettömän upeaan rantaan, mutta ei ollut jaksanut nähdä asian eteen tuolla kertaa vaivaa. Minä lähes ohitin koko tarinan, sillä uimarannat eivät liiemmin ole lempipaikkojani – siellä on liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Työmatkoja kertyi sitten Vigoon useampiakin, ja aina reissujen päätteeksi herra kertoi, ettei ollut taaskaan jaksanut lähteä käymään tällä kehutulla rannalla.

Cíes Islands

Cíes Islands

No sitten viime vuoden elokuussa me lähdimme pienen ihmeen kanssa Vigoon mukaan. Aloin tutkia, mitä voisimme viisikuukautisen vauvan kanssa päivisin kaupungissa tehdä, ja törmäsin siinä yhteydessä jälleen kerran tähän kehuttuun rantaan. Ajattelin, että jos aikaa on, teemme sinne vauvan kanssa päiväretken ihan kahdestaan. Luin samalla, että The Guardian oli valinnut kyseisen rannan maailman parhaimmaksi, mutta ei sekään saanut mielenkiintoani suuremmin heräämään. Edelleen – liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Vaikka The Guardianin perustelut aika vakuuttuvat olivatkin, vai mitä?

Las Islas Cíes, Galicia, Spain

Mention Spanish beaches and most people instinctively think of the Mediterranean. Yet the wilder, stunning Atlantic coastline of Galicia, just north of Portugal, has far more dramatic praias – with far fewer people on them. One of the jewels of this coast is on Las Islas Cíes, a 40-minute boat trip from the pretty town of Baiona. Once a pirates’ haunt, Cíes is now an uninhabited and pristine national park, open to the public only in summer. Galegos come here to spend long, lazy summer days on the Praia das Rodas, a perfect crescent of soft, pale sand backed by small dunes sheltering a calm lagoon of crystal-clear sea.

Locals call this their ”Caribbean beach”, and the water is turquoise enough, the sand white enough to believe the comparison … until you dip your toe in the water. Then it feels more like Skegness. You can sleep in an idyllic campsite, shaded by tall pine trees, with a view over the ocean. And, this being Spain, there’s even a proper restaurant serving great seafood.

Cíes Islands

Viime elokuussa me sitten rehvakkaasti taapersimme vauvan kanssa aamupalan jälkeen ostamaan lippuja Ciesin saarille. Olin paikalla vielä ajoissa (kerrankin) ja ilmoitin, että haluaisin ostaa lipun seuraavaan lauttaan Ciesin saarille ja tulla takaisin alkuillasta. Suureksi hämmennykseksi sain kuulla, että seuraava lautta oli jo myyty täyteen – kuten oli KAIKKI muutkin lautat seuraavalle kolmelle viikolle. Jäipä sitten tuolla reissulla Ciesin saaret näkemättä.

Matkailijoiden määrä on rajoitettu saaren aukioloaikoina (kevät-kesä sekä alkusyksy) reiluun 2000 vierailijaan päivässä. Pablo kertoi, että tätä määrää eivät kuljetuksia tarjonneet firmat olleet kuitenkaan rahanahneuksissaan noudattaneet, ja kun jäivät siitä kiinni, saivat kyseiset firmat todella isot sakot ja sen jälkeen on homma kuulemma pysynyt hallinnassa. Espanjalaiset.. Heh.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Sitten tuli tämän vuoden toukokuu, ja lähdimme Vigoon uudestaan herra Longfieldin työmatkalle mukaan. Tällä kertaa matkaseurueeseen liittyi myös äitini. Olimme olleet jo jokusen kuukauden ennen toukokuuta hereillä, ja yritimme ostaa lippuja Ciesin saarille verkosta etukäteen. Mutta eihän se niin kovin helposti käynytkään. Varauksessa piti syöttää ties mitä omituisia koodeja, joita ei meidän passeista löytynyt. Niinpä lippujen ostaminen ulkoistettiin herra Longfieldin espanjalaiselle työkaverille, joka lähti lopulta meidän mukaan saariretkelle. Pablo sai kuin saikin hommattua koko köörille liput, ja niinpä me vihdoin toukokuun alussa nousimme Vigon satamasta Ciesin saarille matkaavaan lauttaan.

Cíes Islands

Cíes Islands

Merimatka kesti noin 45 minuuttia, ja sen jälkeen eteemme avautui kuvankaunis näkymä. Oli kuin olisimme palanneet herra Longfieldin kanssa häämatkalle Malediiveille! Jo mereltä käsin saatoin aistia miksi tämän paikan ranta on valittu maailman upeimmaksi.

Kristallinkirkas vesi, puhdas sekä lähes vitivalkoinen hiekkaranta, saariryhmän korkeat vuorenrinteet rehevine puustoineen sekä osin jylhän kivikkoinen maisema oli kuin suoraan postikortista. Tai vieläkin parempaa, eihän kuvista koskaan välity paikan upeus kokonaisuutena. Kuvista ei voi aistia sitä kaikkea mitä silmät, korvat ja nenä kokevat kimpassa livenä paikan päällä ollessa.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cies-saaret ovat niin paljon enemmän kuin pelkkä ranta, vaikka sekin varsin komea olikin. Ciesin saariryhmä koostuu kolmesta saaresta: Monte Agudo, Faro ja San Martiño. Näistä kahden ensimmäisen väliin jää tämä The Guardianin hehkuttama ranta: Rodasin ranta (Play de Rodas). Rodas siis ikään kuin yhdistää kaksi saarta toisiinsa. Näiden saarien väliin muodostuu rannan toiselle puolelle pieni ja jäätävän kirkasvetinen laguuni, joka on Pablon mukaan meribiologien aarre. Sinne eksyy nousuveden aikaan ties mitä mereneleviä ja kun laskuvesi sulkee laguunin, jäävät ötökät ikään kuin akvaarioon jumiin. Ja sitten erilaiset tutkijat voivat vetää kurahousut jalkaan ja tutkia mereneläviä suuressa ulkoilma-akvaariossa kaikessa rauhassa. Merenelävät (isot ja pienet sellaiset) pääsevät aikanaan pakenemaan laguunista uusien nousu- ja laskuvesien aikana. Laguunissa uiminen on kielletty, vaikka se aivan rannan tuntumassa onkin.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Rodasin rannan lisäksi Cies-saarilla on muitakin rantoja, pieniä rantakaistaleita löytyy useampi ja jokainen voi valita omaan makuun sopivansa. Mutta mikäli kuuluu kaltaisiini ihmisiin, voi Ciesin saarilla tehdä paljon muutakin kuin möllöttää hiekan keskellä rannalla.

Cíes Islands

taaperon kanssa matkustus

Cies-saaret pitävät upeiden rantojen lisäksi sisällään paljon eritasoisia ja -pituisia patikkareittejä. Jalkapatikalla pääsee tutustumaan tähän upeaan luonnonsuojelualueeseen varsin kattavasti. Tähän väliin on pakko lisätä, että lastenrattaiden kanssa näille patikkareiteille ei ole asiaa, vaikka muuten saarella pääsee liikkumaan varsin kätevästi myös vaunujen kanssa. Me pakkaamme ensi kerralla mukaan kantorinkan, jotta pääsemme patikoimaan koko perheen voimin.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Nyt varsinaisesta patikkaosuudesta piti huolta herra Longfield sekä Pablo. He kiersivät yhdessä reilun 7 kilometrin reitin aina noin 200 metrin korkeuteen. Ette usko miten minua sapetti kun en päässyt mukaan, erityisesti sen jälkeen kun näin miesten ottamia kuvia reitin varrelta! Mutta kivaa meillä oli äitini ja pienen ihmeen kanssa myös hieman alempana. Tutkimme saarta niin paljon kuin matkarattaiden kanssa pystyimme, söimme rauhallisen lounaan kauniista merimaisemista nauttien, ja päivittelimme miten huikeaan paikkaan olimme päässeet tutustumaan.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Vigo_Galicia_Spain

Vigo_Galicia_Spain

Ciesin saarilla on mahdollisuus yöpyä leirintäalueella, josta voi varata oman telttapaikan. Mehän olemme pienen ihmeen kanssa yhden kerran teltassa pihalla (jo) nukkuneet, joten odottakaas vaan kun pääsemme tänne uudestaan! Telttayö toteutetaan aivan varmasti ensi kerralla. Tutkittavaa sekä ihmeteltävää täältä löytyisi vaikka useammaksikin päiväksi. Lisäksi en saata edes haaveilla miltä auringonlasku sekä -nousu täällä näyttäisivät.. Nyt pitää vain odotella, että herra kutsutaan Vigoon uudestaan töihin mahdollisimman pian – tai no jos saa toivoa, niin ensi kesänä!

Cíes Islands

Cíes Islands

Castron linnoitus Vigossa, Espanja & reissu-uutisia!

Arvatkaas mitä? Me lähdetään reissuun! Oikein ulkomaille asti. Koko perhe plus vielä pienen ihmeen mummu. Horatio menee isälleni hoitoon, saa möllötellä siellä isolla pihalla ja herkutella isäni kanssa ihan antaumuksella. Horatio on hoidossa varmasti enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä yhdentoista päivän ajan.

Minne me sitten mennään? No uudestaan Madridiin sekä Vigoon! Tai no Madridissa yövymme vain meno- sekä tulomatkalla lentokenttähotellissa, jotta päivät eivät olisi pienelle ihmeelle liian raskaat (ja meille vanhemmille liian jännittävät). Kotiin tullessa saatamme kyllä piipahtaa koko lössin voimin Madridin kujilla, mutta se katsotaan sitten fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Castro Vigo Spain

On mahtavaa, että pienen ihmeen mummu tulee mukaan! Ajatella, että pääsemme herra Longfieldin kanssa ihan kahdestaan syömään illalla, kun poika on nukkumassa ja mummu voi jäädä meidän huoneeseen univahdiksi. Aika jees! Herra Longfieldhän lähtee Vigoon jälleen työmatkalle, eli olemme pojan ja äitini kanssa päivät keskenämme Vigossa. Ollaan päätetty ottaa ihan rennosti, turhia suunnitelmia on hölmöä tehdä, katsotaan sitten miten kaikki menee taaperon kanssa. Paikkahan on minulle jo tuttu, joten ihan koko kaupunkia ei tarvitse alkaa koluta uudestaan – voidaan käydä äitini kanssa parhaat paikat kaikessa rauhassa läpi ja tehdä sitten koko porukalla jotain kivaa viikonloppuna.

Castro Vigo Spain

Viime elokuun Vigon matkalla kipusimme kovassa helteessä Vigon tärkeimmälle nähtävyydelle viisikuukautinen vauva rintarepussa. Olipahan kapuaminen Castron vanhan linnoituksen huipulle! Mutta kyllä se kannatti, maisemat olivat hurjan kauniit ylhäältä katsottuina!

Castro Vigo Spain

Vigo sijaitsee alueella, joka on kuuluisa siitä, että sen rantaviiva muistuttaa melkoisesti Norjan vuonoja: merestä työntyy sisämaahan päin useita pitkiä mutta kapeita vesilämmäreitä, joita kutsutaan nimellä Ria. Riat ovat vuonojen tapaan usein reunustettu kukkuloilla, joten alueella on paljon hienoja näköalapaikkoja. Vigo sijaitsee myös tämmöisen kukkulan ja meren risteyskohdassa, ja Castro-linnake sijaitsee melko korkealla kukkulalla, joten sinne kipuamalla saa nähtäväkseen aika messevät näkymät Vigon Rian ylitse ja ihan Atlantillekin asti. Näkyypä sieltä linnoituksen muureilta jopa Vigon lähistöllä sijaitseva saari Isla de Cias, jossa sijaitsee joidenkin arvioiden mukaan maailman upein ranta; kahden saaren väliin on muodostunut hiekasta kaistale, jonka molemmilla puolilla on merta.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Vigoa on aikojen saatossa käynyt häiriköimässä vähän kaikenlaiset kansat; viikingit, turkkilaiset, britit ja ranskalaiset on kaikki vuorollaan käyneet ryöstelemässä tai valtaamassa kylän. Tämmöset valtailut ja ryöstelyt saivat sitten lopulta aikaan sen että kylän turvaksi rakennettiin erilaisia puolustusrakennelmia, joista jylhä kukkulan juurelle rakennettu Castro oli tärkeässä asemassa. Castro-linnoituksen lisäksi kaupungin suojaksi rakennettiin toinenkin linnoitus nimeltään San Sebastian, ja linnoitukset yhdistettiin toisiinsa muurien avulla. Kaupungin muurit ovat tätä nykyä jo kadonneet olemasta, ja linnoitukset ja muurit eivät olemassaolonsakaan aikana kovin hyvin pelittäneet. Linnoituksista huolimatta Vigoa kävi yhä tämän tästä ties mikä kansakunta kerrallaan ahdistelemassa, koska uudet hienot puolustushösötykset eivät kuitenkaan kauhean hyvin pystyneet estämään vihollisia laskemaan maihin Vigon lähettyville.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Castro-linnoituksella on kuitenkin tärkeä paikka vigolaisten sydämessä, sillä vuonna 1809 Vigo ja sen linnoitukset olivat ranskalaisten valtaamina, mutta vigolaisetpa olivat silloin päättäneet että nyt tämä pelleily riittää, ja he olivat itse vallanneet Castro-linnoituksen takaisin itselleen ja ajoivat ranskalaiset valloittajat tiehensä. Kansalaisten suorittama Castron valtaus oli espanjalaisten mielestä niin hieno temppu, että Vigo sai tunnuslauseekseen ”Faithful, Loyal and Courageous” eli mitäs tuo nyt suomeksi tarkoittaa, jotain että ”Luotettava, uskollinen ja rohkea”.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Nykyisin Castroa ei enää tarvita kansalaisten suojelemiseen, tai no, mistä sitä tietää vaikka huomenna joku Irlanti päättäisi että nytpä lähdetään Vigo valloittamaan ja ryöstämään. Castrosta ei olisi varmaan senkään vertaa hyötyä tänä päivänä kaupungin puolustamiseen kuin joskus satoja vuosia sitten, koska nykyään siellä päivystää lähinnä kaupungissa vierailevat turistit ja vain satunnaiset lenkkeilevät tai koiraa ulkoiluttavat luotettavat, uskolliset ja rohkeat vigolaiset.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Saa nähdä teemmekö Castroon visiitin äitini sekä pienen ihmeen kanssa. Kantoreppu lähtee matkalle kyllä mukaan, sillä en nyt ihan tarkasti muista pääsikö perille asti rattaiden kanssa.

Ai niin! Matkaan me lähdetään muuten jo noin kahden viikon päästä! Nämä työmatkakuviot selviävät aina niin lyhyellä varoitusajalla, ettei tässä olla yhtään ehditty miettiä miten tämmöisen varsin vikkelän, reippaan ja tomeran yksivuotiaan kanssa matkustetaan! Nyt vinkit kuulkaas kehiin!

Castro Vigo Spain

Galicialaisia merenherkkuja Area Da Cruzin rannalla

Kerroin teille viime postauksessa pienen ihmeen ensimmäisestä kosketuksesta rantaelämään. Pääsimme tuolloin nauttimaan elokuisen iltapäivän ja illan auringosta O Groven -kaupungissa sijaitsevalla Area da Cruzin rannalla kauniin vehreässä Galiciassa, Espanjan luoteisosassa.

Rantahetken jälkeen suuntasimme herra Longfieldin työkaverin, paikallisen Pablon, perässä rannalla sijaitsevaan ravintolaan, jossa pääsimme maistelemaan Pablon opastuksella paikallisia merenherkkuja, joista osa oli nostettu aivan kyseisen rannan tuntumasta.

area da cruz_galicia_seafood

Galiciasta on sanottu saavan espanjan parasta ruokaa, sen vehreyden sekä suhteellisen suurien sademäärien vuoksi. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kyllähän melkein 1500 kilometrin rantaviiva antaa ainakin odottaa kohtuullisen herkullisia sekä tuoreita merenantamia. Merenherkut näyttelevät Galiciassa odotetusti suuren suurta osaa paikallisten ruokavaliossa.

Pablo kehotti meitä tilaamaan rantaravintolan listalta tiettyjä paikallisia herkkuja ja tottahan toki me häntä tottelimme. Siinä me sitten pian popsimme sisuksiimme tuoreita mereneläviä sekä padron pepperseitä. Kyllä vähän harmitti pienen ihmeen osalta, hän oli reissun aikaan vielä niin pieni, ettei hänelle voinut paikallisia herkkuja antaa edes maistettavaksi.

Pulpo a feira_vigoarea da cruz_galicia_seafood

Padron Peppers

Padron peppersit olivat hauskoja suupaloja. Ne ovat suhtellisen pieniä vihreitä paprikoita, joita kasvatetaan perinteisesti Padronin alueella Galiciassa. Paprikoiden syömisessä on eräs jännittävä puoli – hieman alle 10 prosenttia paprikoista on ihan tosissaan tulisia muiden ollessa täysin iisejä suupaloja. Espanjalaisilla on sanonta Unos Pican Otros No, joka viittaa juuri paprikoiden tulisuuteen: Toiset ovat tulisia, toiset eivät.

Meille kävi onneksi niin hyvä tuuri, että saimme herra Longfieldin kanssa puraista kumpainenkin tulista paprikaa, ja olihan se totisesti yllättävää – varsinkin kun Pablo kertoi meille tästä (ihan suunnitellusti) vasta sen jälkeen kun aloimme ihmetellä miksi suussa alkoi yllättäen polttaa hurjasti.

Paikalliset syövät näitä söpöjä pieniä paprikoita tapaksina, valmistaen ne simppelisti oliiviöljyssä paistamalla sekä suolaa päälle viskelemällä. Linkin takaa löytyy resepti, jos satutte jostain tuoreita padronin paprikoita löytämään.

area da cruz_galicia_seafood

Sinisimpukat

Sinisimpukat sekä niiden kasvatus on paikallisen talouden tukipilari Vigon alueella ja sen lähettyvillä. Herra Longfield kertoi minulle jo ensimmäisten Vigoon kohdistuvien työmatkojensa jälkeen, että rantojen läheisyydessä möllötti satoja ja taas satoja lauttoja, joiden tarkoitusta herra ihmetteli muutaman päivän ennen kuin kysyi asiasta työpaikalla.

Kävi ilmi, että näiden kelluvien lauttojen alla kasvatetaan luonnollisessa ympäristössä pääasiallisesti sinisimpukoita. Toki muistettiin myös mainita, että Galiciassa kasvatetut sinisimpukat ovat maailman parhaimpia, me emme ota siihenkään asiaan sen enempää kantaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy harmaita/vaalean ruskeita neliötä iso liuta vastarannalla, ne ovat juuri niitä simpukkalauttoja. Harmi kun emme parempia kuvia tajunneet lautoista ottaa!

kuva lainattu Terveisiä Espanjasta -blogista

Sinisimpukat eivät ole varmaan monelle kovin uusi tuttavuus, saahan niitä ihan koti-Suomestakin vaikka minkä ravintolan listoilta. Galician alueella sinisimpukoita syödään tuttuun tapaan höyrytettyinä tuoreiden sitruunalohkojen kera. Sinisimpukoita voi syödä myös raakoina osterin tapaan. Meidän nauttimamme simpukat oli höyrytetty ja niiden päälle puristettiin aimo annos sitruunaa.

Pablo osasi kertoa, että syömämme sinisimpukat on nostettu aivan rannan tuntumassa olevilta simpukkalautoilta. Eipä sitä paljon tuoreempia simpukoita voisi edes toivoa pääsevänsä syömään.

No miltä ne sitten maistuivat? Suolaiselta mereltä, ihan niin kuin niiden pitääkin.

 

area da cruz_galicia_seafood

Partaveitsisimpukat (navajas)

Hauskat pitkulaiset simpukat tunnetaan Espanjassa nimellä navajas. Suomalainen käännös on partaveitsisimpukka, joka tulee muotonsa lisäksi myös varsin terävistä simpukankuorien reunoista.

Nämä simpukat asustelevat pystyasennossa merenpohjamudassa ja sukeltajat nappaavat ne yksitellen koreihinsa. Koska simpukat nököttävät mudassa, tulee ne huuhdella varsin hyvin ennen keittämistä, jotta hiekkaa ei päädy ruokalautaselle taikka suuhun asti.

Partaveitsisimpukat voivat kasvaa jopa 23 senttimetrisiksi jötkäleiksi, me herkuttelimme Area Da Cruzin rannalla noin 15-senttisillä simpukoilla, joka lienee yleisin pituus.

Me söimme partaveitsisimpukat keitettyinä sitruunalohkojen kera. Maku oli hyvin simpukkamainen, pitkulainen muoto oli välillä haaste kun emme olleet ihan varmoja pitääkö koko lihaosuus tunkea kerralla suuhun vai paloitella se osiin. Erityisesti herra Longfield piti partaveitsisimpukoista hurjasti. Niiden kaverina ollut leipäkori tyhjeni kokonaan, sillä välillä suuhun piti saada muutakin makua kuin suolaista Atlantin valtamerta.

area da cruz_galicia_seafoodarea da cruz_galicia_seafood

Pulpo a feira

Pablo suositteli meitä maistamaan myös mustekalasta tehtyä pulpo a feiraa, mutta tätä paikallista herkkua olimme maistelleet aiemmin samalla viikolla Vigossa. Herra Longfield oli ihastunut pulpo a feiraan jo ensimmäisellä Vigon työmatkallaan, ja on hän kirjoittanut siitä myös oman postauksen blogiimme, sen voi kurkata seuraavan linkin takaa.

Pulpo a feira oli aivan tautisen hyvää! Mutta niin oli kaikki muutkin tämän postauksen herkut – voi mikä matkakuume täällä riehuu. Olisinkohan minä voinut mitenkään voittaa sitä 90 miljoonan eurojackpottia?!

Pulpo a feira_vigo

Area da Cruz, Galicia Espanja

Tällä rannalla ei varmasti kovin moni suomalainen turisti ole upottanut varpaitaan tulikuumaan hiekkaan. Saati pieni suomalainen 5-kuukautinen poikavauva.

imettäminen ulkomailla, espanja

Area de Cruz on ranta Espanjan luoteiskulmassa sijaitsevan Galicia-itsehallintoalueen O Grove -kunnassa. Emme olisi herra Longfieldin kanssa tätä totaalisesti paikallisten suosimaa rantaa löytäneet etsimälläkään. Mutta eipä meidän tarvinnut aloittaa edes etsimistä, sillä herran entinen paikallinen työkaveri vei meidät sinne viime kesän reissullamme.

Herra Longfield oli töissä tuolloin Vigossa, josta oli noin tunnin ajomatka O Groveen. Eräs herran entinen työkaveri tiesi, että olemme tulossa koko perheen voimin Vigoon, ja otti meihin sitten yhteyttä kun olimme Vigoon saapuneet. Sovimme treffit eräälle iltapäivälle herran työkaverin kotikaupunkiin O Groveen, jossa meidän oli tarkoitus kierrellä vähän paikkoja ennen kuin suuntaisimme rannalle.

Pulpo a feira_vigo

Ette voi uskoa kuinka ihana tämä espanjalainen Pablo oli! Nuori mies, ja silti ymmärsi heti mistä me naiset tykkäämme – shoppailusta! Saatuamme auton parkkiin hän tiedusteli heti haluaisinko piipahtaa muutamassa lastenvaateliikkeessä. No kyllä halusin! Siellä sitä Visaa sitten vingutettiin elokuisten alennusten huumassa.

Lopulta pääsimme sitten lähtemään kohti Area da Cruzia. Meillä ei ollut herran kanssa ihan käsitystä mitä ”we can go to the beach” tarkoitti (varsinkaan kun mukana oli 5-kuukautinen pieni ihme), joten emme sitten pohdinnan jälkeen ottaneet mukaan pyyhkeitä taikka uikkareita. Olisi kannattanut, sillä ihan oikeasti me mentiin rannalle. Uimaan.

area da cruz beach_galiciaarea da cruz beach_galicia

Onneksi herra tiedusteli tätä Pablolta hänen kotikylässään kierrellessämme, ja kipaisimme vielä sitten Pablon vanhempien luona hakemassa herralle uikkarit, meille kaikille yhteisen aurinkovarjon sekä kasan pyyhkeitä.

Kello oli tässä vaiheessa jo noin viisi, ja istuskelin takapenkillä huonosti autossa viihtyvän pienen ihmeen kanssa hieman jännittynein fiiliksin. Laulellessani siinä a-ram-sam-saa-laulua, kääntyi Pablo etupenkiltä kertoen, että hänen äitinsä oli laulanut hänelle tuota samaa biisiä lapsuudessaan. Se jotenkin helpotti omaa oloa ja ajattelin, että kyllä tästä illasta selvitään – meni miten myöhään meni.

area da cruz beach_galicia

Rannalle saavuttuamme olin haltioissani. Suomen kökkö kesä (mm. rankan koliikkijakson säestämänä) sai väistyä mielestä, ja kaunis pitkä ranta tulikuuman hiekan kera sai hengitykseni melkein salpaantumaan. En voinut uskoa, että seison siinä hetkessä pienen vauvan kanssa – mieheni ja hänen entinen työkaverinsa vierelläni.

Pablo valitsi meille paikan, tökkäsi aurinkovarjon maahan, levitti pyyhkeet ja vaihtoi uikkarit shortsien tilalle ihan siinä meidän edessä. Herra Longfield (joka tunnetaan myös varsinaisena siveyden sipulina) oli hetken hämillään, mutta alkoi sitten itsekin vaihtaa uikkareita kaiken kansan edessä. Me tutkimme pienen ihmeen kanssa samalla kuumaa hiekkaa. Hiekka ja koko ranta taisi laittaa vauvankin mielen sekä vatsan sekaisin, sellaiset jöötit hän rannalla veti, että kaikki vaatteet meni vaihtoon, heh.

area da cruz beach_galicia

Siinä istuskellessamme Pablo kertoi, että perheet kokoontuvat rannoille iltapäivisin sekä iltaisin kun lämpötilat alkavat laskea. Rannoilla vietetään iltaisin aikaa useita tunteja.

Koko Galicia on pitkälti sellaista aluetta, jonne lomaansa suuntaavat viettämään lähinnä espanjalaiset isommista sisämaan kaupungeista, joissa hellelukemat ovat päätä huimaavia mm. juuri elokuussa. Meille suomalaisille Galician lämpötilat muistuttavat mukavasti kotopuolen lämpimiä kesäpäiviä.

area da cruz beach_galiciaarea da cruz beach_galicia

Kun miehet lähtivät uimaan, kipitimme me pienen ihmeen kanssa myös aivan vedenrajaan tunnustelemaan varpailla Atlantin kylmää vettä. Totisesti Area da Cruz -rannalle huuhtoutuva vesi oli kylmää. Pablo selitti, ettei täällä suunnalla ole Golf-virtaa lämmittämässä vettä, joten hyytävän kylmä Atlantin valtameressä lilluva vesi iskee Espanjan luoteisosaan kohtuullisen viileänä. Minua ei olisi ikimaailmassa saanut mereen pulahtamaan, niin vilpoista vesi oli. Mutta siellä ne kaikki iloiset espanjalaiset uivat perheidensä kanssa varsin sujuvasti samalla kun herra Longfield sanoi dippaavansa itsensä kylmävesialtaaseen.

Pienen ihmeenkin naama meni hassulle ilmeelle kun kastelin hänen varpaitaan rantavedessä. Taltioimme tämän hetken kameralla ja lähetimme kyseisen kuvan korttina kotiin kummeille sekä isovanhemmille myöhemmin illalla hotellihuoneesta käsin.

Rannalla möllöttelyn jälkeen Pablo vei meidät vielä rannalla sijaitsevaan ravintolaan. Tosin ei se espanjalaisista ilmeisesti ravintola ollut, Pablo puhui nimittäin koko ajan paikasta termillä ”kiosk”. Mutta kyllä se meistä ihan rantaravintolalta vaikutti, sellaiselta rennolta ja mukavalta paikalta.

Kurkataan ”kioskiin” sekä sen antimiin kuitenkin toisessa postauksessa. Maistelimme ”kioskissa” nimittäin paikallisia mereneläviä, ja haluan niistä kertoa teille hieman enemmän.

Tämän postauksen myötä jäädään sitten vain odottamaan Suomen kesää – toivotaan, että siitä tulee viime kesää lämpöisempi ja mekin pääsemme nauttimaan kesästä koko perheen voimin hymyssä suin.

area da cruz beach_galicia

Herra Longfield työmatkailee: Galicia, Espanja

Monqistador, Herra Longfield täällä.

Galicia, spain8_c_matka_

Pakistanien sun muiden Qatarien vastapainoksi oon tässä viime aikoina päässyt välillä ihan inhimillisiin ja normaaleihinkin paikkoihin matkustelemaan työn merkeissä. Espanjan Galiciassa sijaitsevasta Vigosta oon täällä aiemminkin hölissyt, ja nyt menin samalle seudulle taas pariksi viikoksi asustelemaan, mutta ekaa yötä lukuunottamatta majailin tällä kertaa Pontevedra-nimisessä kaupungissa.

Galicia, spain2

Pontevedra olikin oikein mukava pieni kaupunki, yksi harvoista työmatkakohteista jonne voisin ihan hyvin kuvitella tuovani Hulinkin joskus mukanani jos tilaisuus aukenee. Pontevedrasta on hyvä tietää semmonen pieni knoppi, että siellä muinoin rakennettiin semmonen laiva ku Santa Maria. Tällä botskilla sitten eräs kaunis päivä tuossa viitisensataa vuotta sitten kaveri nimeltään Kristoffer Kolumbus lähti kavereidensa ja parin muun venhon kanssa vähän purjehtimaan, ja he saivat päähänsä että hei, mennäänpä nyt niin pitkälle tota Atlanttia kun kyetään, ja siinä tohinassa tulivat vahingossa löytäneeksi Amerikan.

Galicia, spain7

Hotelli, missä asustelin, sattui sijaitsemaan ihan Pontevedran vanhan kaupungin rajalla, joten mikäs sieltä oli tehdä iltaisin pistohyökkäyksiä vanhoja katuja ja taloja ihmettelemään. Ei haitannut, vaikka useimmiten työpäivät menivät tosi myöhään, ja hotellille pääsi vasta joskus iltakahdeksan jälkeen. Kaduilla oli iltaisinkin mukavan leppoisa meininki. Siellä pelattiin futista ja turistiin niitä näitä ja juotiin katukahviloissa kahvia tai jotain vahvempaa vielä iltayhdenkintoista aikaan arkipäivinä. Oikeastaan haittasi, jos töistä pääsi joskus normaaliin skandinaaviseen aikaan, koska sitten piti odottaa monta tuntia ennen kuin ravintolat aukaisivat ovensa. Espanjassa tuntuu edelleen olevan valloillaan aikoinaan siestasta johtunut elämäntapa, eli se että ihmiset tekevät asioita vasta hemmetin myöhään illalla. Se taas aiheuttaa sen, että mm. ravintolat avaavat ovensa vasta joskus iltakasin jälkeen, koska ennen sitä ei asiakkaita tule. Ennen, kun siestaa vielä vietettiin, työpäivä ihmisillä katkesi aina joskus lounasajan jälkeen pariksi kolmeksi tunniksi. Sitten käytiin himassa, syötiin perheen kanssa ja vähän ehkä jotain muutakin siinä puuhailtiin, ja sitten mentiin takaisin töihin ja töitä jatkettiin iltaan asti. Nykyään ei siestaa enää vietellä, mutta silti työpäivien pituus ei kuulemma ole entisajoista juurikaan lyhentynyt, ja normaali elämä keskittyy sen takia yhä hyvinkin painavasti myöhäisiltoihin. Turisteille ja muille vierailijoille toki kiva asia tuollainen, kun voi sitten myöhään illallakin lampsia pitkin paikkoja mukavassa ihmisvilinässä, mutta parin paikallisen suusta kuultuna tuo meininki on kuulemma ihan älytöntä. Ihmiset on vaan töissä eivätkä pysty olemaan perheidensä ja kavereidensa kanssa, unet jää vähiin ja viikonloppuna sitten lähinnä levätään että jaksaa taas viikolla olla espanjalainen. Yksi paikallinen kaveri oli ollut Norjassa joskus vaihdossa, ja häntä oli siellä alkanut oikein ärsyttämään miten ihmiset oli jo viiden aikoihin perheidensä kanssa jossain puistoissa tai ravintoloissa tai jossain. Miksi nuo voi tehdä tuolla tavalla, mutta meidän pitää olla 12 tuntia vuorokaudesta töissä?

Galicia, spain4

Yksi syy, miksi Espanjassa on melko kovat työajat, on maan yleinen jama. Se ei ole ihan kovimmassa tikissä meinaan. Suomessa voivotellaan nuorisotyöttömyyttä, mutta Espanjassa se on ihan eri sfääreissä Suomeen verrattuna – jostain luin että 15-24 -vuotiaiden espanjalaisten työttömyysprosentti on luokkaa 50 %, se on ihan karmean paljon enemmän kuin Suomessa (22,1 %, googlasin). Käytännössä siis puolet espanjalaisista vastavalmistuneista junnuista ei saa töitä, ja ne jotka saa, on vähän niinku pakotettuja sitten tekemään mitä pomo käskee, tai muuten tulee lähtö ja oven takana hattu kourassa pyörivästä 4000 innokkaasta odottelijasta valitaan joku toinen korvaamaan. Firmoilla on nykyään tapana ottaa ”trainee”-nimikkeellä koulusta valmistuneita tyyppejä töihin, määräaikaisella vuoden sopimuksella. Näille ympärivuosihessuille ei tarvitse maksaa kuin 600€ kuukausipalkkaa, joten firmoille on kiva juttu napsia innokkaita/epätoivoisia koulusta päässeitä ties mihin hommiin hanttiliksalla, ja vuoden jälkeen heittää kaikki pois ja ottaa uusi satsi tilalle. Jos joku junioreista oikein toden teolla näyttää vuoden aikana kyntensä, se saattaa ehkä saada peräti ihan oikeankin työpaikan, mutta kuulemma melko pienellä prosentilla tommonen onnistuu. Sama homma toki on sitten niillä vanhemmillakin työntekijöillä, jos alkaa hankalaksi ja valittaa että miksi on työaika näin pitkä, se helposti lyhenee nollaan ja sitten on joku innokas nuori siellä tilalla vetämässä naama väkinäisessä hymyssä 14-tuntista työpäivää.

Galicia, spain11

Espanjasta onkin kuulemma tätä nykyä käynnissä jonkinnäköinen pienimuotoinen nuorien maastapako. Se on toki ihan ymmärrettävää, jos ei kotimaasta meinaa töitä löytyä. Etelä-Amerikka varsinkin on espanjalaisille hyvä mesta, koska siellä puhutaan samaa kieltä, ja eurooppalainen koulutus on arvossaan. Tämä muuttoliike kyllä näkyi Pontevedrassakin, siellä nimittäin tuli vastaan huomattavasti enemmän vanhoja, eläkeikäisiä ihmisiä kuin nuoria tai edes keski-ikäisiä. Pitkällä tähtäimellä ei ole kovinkaan hyvä kehityssuunta tämmöinen.

Tiedä sitten johtuiko asia nuorisotyöttömyydestä vai rasismista vai ihan vaan siitä että jollain oli huono päivä ja mulla oli huono tuuri, mutta minä pääsin matkani aikana ehkäpä oikein viharikoksen uhriksi. Tai no, en minä oikeastaan, mutta minun vuokra-autoni kuskinpuoleinen ovi sai eräs päivä työpaikalla ollessani melkoiset avaimella raavitut ristinollanaarmut pintaansa. Tuona päivänä en mitenkään kusipäisesti ollut autoani pysäköinyt edes, joten kiukkukohtauksen syyn on täytynyt olla jotain muuta kuin liian lähelle parkkeerattu auto. Paikallisten kanssa asiaa pohtiessamme emme saaneet mitään selkeää syytä aikaiseksi. Kovasti siellä vakuuttivat, että eihän nyt kellään voi henkilökohtaisesti minua vastaan mitään olla, koska olen niin kiva ja mukava ja kaikenkaikkiaan ihan mahtavan hieno ja super ja paras kaikista ihmisistä. Autossani ei ollut väärän maan kilpiäkään, joten perusrasismikaan ei kuulemma oikein tuntunut uskottavalta selitykseltä, koska mistä joku olisi voinut tietää että se auto on ulkomaalaisen käytössä.

Galicia, spain1

Itse veikkasin, että muiden kivoista sanoista ja kehuista huolimatta varmaan jollain oli minua vastaan jotakin, ja se sitten jotenkin näki joku aamu että tuosta autosta se nyt nousi, ja sitä pitää nyt kolhia koska perkeleen suomalainen täällä vie meidän työt ja naiset tai miehet ja espanja espanjalaisille, rajat kiinni ja paikallinen Timo Soini ja kansa kyllä tietää, ja sitten olikin ovessa jo isot ristit ja ympyrät ja oliko neliökin siihen vielä hahmoteltu. Onneksi asia hoitui minun kannaltani ilmoittamisen jälkeen todella vaivattomasti, paikalliset turvallisuustyypit vähän yritti selvittää että näkyisikö turvakameroista kuka tempun oli tehnyt, ja ilmoittivat sitten että he hoitavat vuokrafirman kanssa asian kuntoon, mun ei enää tarvinnut sen jälkeen tehdä asian eteen yhtään mitään. Eikä kukaan ees tullut räkimään mua naamaan tai puukottamaan loppumatkallakaan.

Galicia, spain6

Vigo, Pontevedra ja Santiago de Compostela kuuluvat kaikki Galician itsehallintoalueeseen. Viimeisenä päivänäni tein suhailumatkan paikallisen junnun kanssa, koska heitin kaverin vähän matkan päässä sijainneeseen kotikyläänsä, jottei hän joutunut bussilla menemään ja sinne pennosiaan haaskaamaan (se oli yksi niistä 600 euron kuukausipalkan traineeista). Vastineeksi jamppa lupasi esitellä mulle mestoja. Se olikin oikein mukava suhailutuokio se, ja siinä erinäisiä rantoja, kukkulanhuippuja ja rannikkokyliä kierrellessä pääsi kaverin juttujen ansiosta vähän paremmin sisään paikallisten sielunelämään. Yksissä tuumin teimme reissun aikana sellaisen johtopäätöksen, että Galicia on Espanjan Suomi, ja Suomi Euroopan Galicia. Molemmat on muista vähän syrjässä olevia, kohtalaisen tuntemattomia kolkkia, joissa asuvat ihmiset eivät ole niin ulospäin suuntautuneita, mutta ovat keskimäärin ihan fiksuja ja ahkeria tyyppejä, ja molemmissa on oikein puhdasta ja nättiä luontoa vaikka muille jakaa.

Galicia, spain10

Galicialaiset kuulemma inhoavat madridilaisia, jotka ovat leuhkoja ja ylimielisiä ja haukkuvat Galician asukkaita junteiksi ja pölvästeiksi. Kaikesta näki, että tämä galicialainen junnu oli kotiseudustaan ylpeä, vaikka esittelikin paikkoja välillä semmosen pienen itseironian ja ehkä noloudenkin häive äänessään, vähän niinku suomalaisilla tiettekö, mitä ne nyt meistä ajattelee. Kaveri oli selkeästi oikein ajatuksen kanssa miettinyt että mitä paikkoja käydään katsomassa ja missä järjestyksessä. Jänskin paikka ja tarina oli eräällä kukkulan huipulla sijainneella puulla, johon paikkakunnan asukkaat olivat kuulemma joskus kauan aikaa sitten hirttäneet paikallisen aatelisen, jota kukaan ei voinut sietää. Kun paikalle oli tullut viranomaiset murhaa selvittämään, oli sitten paikallisilta alettu kysymään että kukas tän jätkän nyt oikein meni tähän puuhun hirttämään. Ylitsevuotavassa yhteishengessään paikalliset oli kuulemma kaikki vastanneet ”Me kaikki murhasimme aatelisen”, ja koska viranomaiset eivät koko kylää voinut oikein vankilaankaan passittaa, painettiin koko murha lopulta villaisella. Tuo puu kasvaa paikalla vieläkin, tosin se on nykyään jotenkin käpristynyt joksikin valkoista, puolikuollutta pensasta muistuttavaksi oksaryppääksi.

Galicia, spain5

Toinen jänskä paikka oli rantabaari, jonka terassille mekin mentiin muun väkijoukon sekaan istumaan. Siinä aikamme odoteltuamme lähdimme sisätiloihin katselemaan että missäs henkilökunta oikein luuraa, mutta baari oli sisältä ihan tyhjä, lukuunottamatta esiintymislavalla makoilevia kahta isoa koiraa. Se oli jotenkin absurdi tilanne, terassilla oli kymmeniä ihmisiä, kaikilla niillä oli juomat tai ruoat edessään mutta henkilökuntaa ei ollut, ainoat olennot baarin sisällä oli kaksi koiraa. Kyllä sitä henkilökuntaakin jostain sitten lopulta paikalle pelmahti, mutta ennen sitä baariin tuli vielä kolmaskin koira, jonka kanssa ne lavalla makoilleet hurtat alkoivat temmeltämään.

Galicia, spain12

Jampan kanssa tuli lopulta ajettua ympyrää koko ilta, pääsin näkemään mm. simpukankuorikirkon ja aasiaitauksen ja kiviveistoksia täynnä olleen rannan, ja siinä samalla tuli Galician ja Suomen lisäksi hölistyä myös muunmuassa koripallosta, Jari Litmasesta, ISISistä, Apocalypticasta, Wire-TV-sarjasta, appelsiineista ja Laplace-muunnoksista. Oikein mukavat suhailut oli, vaikkei meille käynytkään niin hyvin kuin Kristofferille, Amerikan sijaan löydettiin perille sinne minne pitikin. Mutta Galiciasta kyllä löytyi katseltavaa ja ihmeteltävää, seudulle voisi ihan tosissaan joskus jonkun turisteerausreissun Hulinkin kanssa joskus tehdä. Tee sinäkin! Tai jos et Hulia mukaasi tahdo, niin mene sit ilman.

Galicia, spain9