Hampurilaiset kanapekonipihvillä

Muistatteko kun kerroin teille Werner-ravintolasta? Saksassa tällä hetkellä asuva ystäväni tuli käymään Suomessa ja meidän piti mennä liuskoille (eli pitsoille) Skifferiin, mutta sitten herra Longfield lähtikin käymään just sinä päivänä työreissussa. Päätimme tulla meille grillaamaan, mutta se kaatui Suomen kesään ja monien vaiheiden jälkeen kävimme lopulta Skifferin sijasta Wernerissä, ja paistoimme hampparipihvit grillin sijaan paistinpannulla vihreän Vihervaaran keittiössä.

Kanahampurilaiset

Kävimme koko perheen voimin alkukesästä Teurastamolla maistelemassa Naapurin Maalaiskanan tuotteista tehtyjä grilliherkkuja. Söimme Teurastamolla törkeän hyviä hamppareita, joiden väliin oli piilotettu Naapurin Maalaiskanan kanapekonipihvi, salsaa, tulista majoneesia sekä iäkästä cheddaria oikein sellainen paksu siivu. Päätimme tuolloin, että näitä tehdään myös kotona.

Kanahampurilaiset

Saimme Teurastamolta mukaamme paketillisen kanapekonipihvejä, ja tarkoituksena oli ostaa niitä lisää ystävilleni hamppari-iltaa varten. Kävi vaan niin ikävästi, ettemme löytäneet pihvejä neljästä eri meidän lähialueen ruokakaupasta, joten lopulta tein itse jauhelihasta loput pihvit. En tiedä mistä näitä herkullisia kanapekonipihvejä saisi käsiinsä, yritimme nimittäin metsästää niitä toistamiseen kahdesta uudesta kaupasta tuloksetta tällä viikolla. Harmi, sillä piffit ovat tosi hyviä ja mehukkaita erityisesti hampurilaisten välissä.

No, pihvejä saatiin siis kuitenkin lopulta sopiva määrä tyttöjen hamppari-iltaa varten, vaikkakin kaikki eivät olleet samanlaisia.

Kanahampurilaiset

Kotona tehtävien hamppareiden heikoin lenkki on yleensä hampurilaissämpylät (ellei niitä tee itse). Höttöiset valmissämpylät eivät vain tee oikeutta hyvillä hampurilaisille. Tähän ongelmaan löysin kuitenkin niin ikään alkukesästä ratkaisun törmätessäni Leipomo Keisarin Instagram-tilillä kuvaan, jossa he mainostivat heidän omia hampurilaissämpylöitään. Näitä briossi(maisia) sämpylöitä voi ostaa Leipomo Keisarin myymälöistä koko kesän aina maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin sekä lauantaisin. (Toki olisimme tällä viikolla tarvinneet niitä tiistaina. Mutta se ei nyt liity tähän postaukseen.)

Leipomo Keisarin hampparisämpylät ovat totisesti hyviä! Ihanan ilmavia ja koostumukseltaan sellaisia, että hampurilaista on miellyttävä syödä sekä käsin että haarukalla ja veitsellä. Iso suositus!

Kanahampurilaiset

Eiköhän nyt voitaisi jo käydä hampurilaisten reseptin kimppuun! Nämä hampparit valmistuvat kivuttomasti sekä suhteellisen pienellä vaivalla. Niin, ja niiden teko onnistuu myös samalla kun vauva nököttää rintarepussa. Testattu on!

Hampurilaiset kanapekonipihvillä

  • Naapurin Maalaiskanan kana-pekonipihvejä
  • Leipomo Keisarin omia hampurilaissämpylöitä
  • majoneesia
  • Spice Up! -punaista chilitahnaa
  • Santa Marian chunky salsaa (tulisuusasteen saa päättää itse)
  • vanhaa cheddaria (kysy tarvittaessa apua juustotiskin myyjiltä)
  • (pekonia, jos haluaa; hampparit ovat kyllä hyviä myös ilman pekonia)

1. Sekoita majoneesi sekä punainen chilitahna sekaisin. Omaa makua miellyttävän tulisuuden saa aikaan vain maistamalla, aloita esim. sekoittamalla 1 dl majoneesia ja 2-4 rkl punaista chilitahnaa.

2. Kaada salsat lävikköön ja anna suurimpien nesteiden valua viemäriin. Chunky salsa on suoraan purkista otettuna vielä sen verran vetistä, ettei se ole sellaisenaan kovin käytännöllinen hampurilaisten välissä.

3. Leikkaa cheddarista tuhdit viipaleet jokaiselle pihville.

4. Paista/grillaa pihvit ja aseta juustoviipale pihvien päälle juuri ennen kuin ne ovat kypsät. Anna juuston sulaa hieman pihvien päälle.

5. Grillaa/lämmitä uunissa sämpylöitä hetken verran. Varo, etteivät ne pala.

(6. Paista/grillaa pekonit rapeiksi.)

7. Laita lämpimien sämpylöiden väliin, tulista majoneesia, pihvi juustolla sekä salsaa (ja pekonia). Sitten vain herkuttelemaan! Hampurilaisten kanssa sopii tarjottavaksi esim. raikas salaatti.

Kanahampurilaiset

Aprikoosihillolla ja briellä täytetyt croissantit

Viime torstaina saimme pienen ihmeen kanssa vieraita. Velourasuinen leidi toi luokseni vanhan luokkakaverin, jolle on myöskin syntynyt poika. Tosin hänen poikansa on ennättänyt jo vuoden ikään asti.

täytetyt croissantit

Vieraille piti toki tarjota jotain purtavaa. Miettiessäni nopeaa ja hyvää tarjottavaa, muistin hyvin nopeasti ystäväni luona syömäni herkku-croissantit, joihin rakastuin heti. Croissantit pitivät sisällään ainoastaan brie-juustoa sekä aprikoosihilloa. Tämä combo toimi yhteen todella hyvin, vaikka en oikeastaan brie-juustosta sellaisenaan suuremmin edes perusta, koska se ei minusta maistu oikein millekään.

täytetyt croissantit

Croissantit täytyy ehdottomasti hakea kaupan paistopisteeltä vasta tarjoilupäivänä, tai muuten ne ehtivät pehmentyä ikävästi yön aikana keittiön pöydällä. Niinpä pakkasin vauvan vaunuihin, Horation remmiin ja laitoin vielä rattaisiin roikkumaan kaksi isoa säkkiä tyhjiä pulloja (huom. kivennäisvesi- ja limupulloja, heh) ja sitten lähdettiin lähikauppaan croissantien ostoon. Mukaan tarttui kyllä muutakin tarpeellista, ja olimme varmasti kotimatkalla aikamoinen näky, sillä ruokaostokset roikkuivat vaunuissa, koska kaikki eivät mahtuneet vaunujen alaosaan. Nappasin kaupasta lisäksi oikeesti aika ison postipaketin, joka piti laittaa pystyyn vaunukopan päälle. Melkein henkeä pidätellen kärräsin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä pieni ihme saattaisi herätä vaunuista minä hetkenä hyvänsä ja silloin peli olisi menetetty.

Pieni mies heräsi 200 metriä ennen kotia, ja ehti huudella vaunujen uumenissa vain hetken ennen kuin pääsimme sisään ja sain purettua vauvan vaunuista äidin pehmoiseen syliin.

täytetyt croissantit

Croissantit kokosin viidessä minuutissa vieraille, ja ne maistuivat koko poppoolle oikein hyvin.

Herkku-croissantit

  • tuoreita croissanteja (älä osta croissantteja paistopisteeltä kotiin edellisenä päivänä)
  • brie-juustoa
  • aprikoosihilloa

1. Leikkaa croissanteihin kunnon viilto sen pitkältä sivulta.

2. Levitä aika runsaasti aprikoosihilloa croissantin sisään.

3. Leikkaa brie-juusto ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita noin 3-4 viipaletta juustoa jokaisen croissantin sisään. Sitten vain herkuttelemaan.

täytetyt croissantit

Kevättä! Parsapasta ja parsaviini

Vappupäivänä kevät tuntui ensimmäisen kerran ihan aidosti iholla. Täällä etelässä nautittiin hurjan aurinkoisesta ilmasta, ja vaikka päälle sai vetää vielä pitkän villakangastakin, saattoi tuona maanantaina ilmassa aistia kevään. Vapun jälkeen otettiin sitten aika monta askelta takapakkia kevään osalta, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tarttee vaan jaksaa vähän odottaa!

munkkiniemin kartano

Me suuntasimme vapun viettoon tänä vuonna Oxygenol-pariskunnan luokse Munkkiniemeen. Mukana oli myös pieni ihme, Horatio jäi tällä kertaa kotiin, sillä Munkassa asustaa myös eräs pieni pomeranian-koira, jota Horatio ei jätä hetkeksikään rauhaan. Sekä minun että herran kädet ovat pienen ihmeen myötä kohtuullisen sidotut, joten sekopäistä Horatiota (joka olisi halunnut leikkiä pienen karvaisen kaverinsa kanssa koko ajan) meillä ei olisi ollut enää mahdollista vahtia vierailun aikana.

Munkan kadut olivat täynnä valkolakkisia vaeltajia ajaessamme ystäväpariskuntamme asunnolle. Iloisia ihmisiä katsellessa tuli tosi kiva fiilis ja alkoi vähän harmittaa, että jätimme valkolakit tänä vuonna kaapin perukoille, vaikka ne on sieltä edellisinä vuosina aina kaivettu esiin.

urho kekkonen talo

Vappu piti sisällään kuplivaa, maukkaita alkupaloja, pitkän kaupunkikierroksen Munkkiniemen maastossa sekä parin tunnin ulkoilun päätteeksi herkullista parsapastaa, jonka seurana maistelimme keväistä parsaviiniä. Ai niin, ja ison kasan jälkkäreitä! Oli suklaita, juustokakkua sekä itsepaistettuja munkkeja, voi nam!

Teimme ison kattilan pastaa yhdessä. Minä tosin syötin pientä ihmettä melkein koko ruoanlaittoajan, mutta minkäs teet.. Pastan syömiseen osallistuin kuitenkin heti kun iso kattila nostettiin pöytään. Heh. Pastan kanssa juotiin tosiaan ns. parsaviiniä, jonka oikea nimi on: Cuvée René Dopff Muscat (*viini saatu blogin kautta). Klassista Muscatia kuvaillaan sanoilla: keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kukkainen ja aromikas. On pakko todeta, että kuvaus meni aika nappiin, vaikka usein me naureskellaan viinien hassuille makuadjektiiveille (ei olla mitään viiniasiantuntijoita). Tykkäsimme parsaviinistä kaikki neljä, ja jestas sitä oli mahtava maistella hyvien ystävien (jotka olivat vielä vastanneet samaisena päivänä myöntävästi kummikutsuun) seurassa keväisen auringon paistaessa sälekaihtimien läpi suoraan ruokapöytään. Ei edes haitannut, että söimme herran kanssa vuorotellen toisen pitäessä ja hyssytellessä pientä ihmettä.

parsapasta

Keväinen pasta kätki sisäänsä mm. tuoreita tomaatteja, parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Pastan teko kävi kuulemani mukaan oikein ripeästi. Tomaatit, parsat sekä kinkut tungettiin uuniin, pasta keitettiin ja sitten kaikki sekoitettiin keskenään. Ehkä tarkempi resepti on kuitenkin tarpeen, se tulee tässä.

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

parsapastaparsapasta

Parsapasta

4-6 annosta

  • 2 nippua tuoretta vihreää parsaa
  • 200 g parmankinkkua
  • 2 rs (500 g) miniluumutomaatteja
  • 400 g (täysjyvä)spagettia
  • 1-2 dl pastan keitinvettä
  • 1-2 rkl sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • 2 dl pecorinoa raastettuna (plus tarjoiluun 1-2 dl)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa (maun mukaan, voi jättää myös pois)

1. Huuhtele parsat. Napsauta parsoista varsi katki siitä kohta mistä varsi haluaa katketa kun alat taivuttaa sitä. Veistä ei ole tarvetta käyttää.

2. Levitä parsat, parmankinkkuviipaleet ja tomaatit uuninpellille leivinpaperin päälle. Paahda 225-asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkkuviipaleet rapeita. (Me paistoimme parmankinkut omalla uunipellillään sekä parsat ja tomaatit omallaan, parmankinkkuja 20 minuuttia, parsoja ja tomaatteja 10 minuuttia.)

3. Paloittele parsat ja murenna parmankinkut.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Säästä osa keitinvedestä ja valuta pastat lävikössä.

5. Sekoita kattilassa pastan joukkoon muutama desilitra keitinvettä ja sitruunan mehu. Lisää parsat, parmankinkku, tomaatit, oliiviöljy ja pecorinoraaste. Rouhi joukkoon mustapippuria ja tarkista maku (lisää tarvittaessa suolaa). Tarjoa parsapasta välittömästi pecorinoraasteen kanssa.

parsapasta

Babyshowerit

Eilinen ei ollutkaan ihan tavallinen päivä. Sen kyllä taisi jo osa huomata Instagramin puolella.

babyshower

Herra Longfield oli jo reipas kuukausi sitten sanonut minulle, että tänä sunnuntaina hän keksii meille pitkän työmatkarupeaman ja seuraavalla viikolla olevan ystävänpäivän takia jotain kivaa yllätystekemistä. Nukuimme pitkään, söimme aamupalan tuttuun tapaan hitaasti, katsoimme jakson House of Cardsia ja sen jälkeen lähdimme autolla jonnekin. Herra vei minut kurkkaamaan Juuso-karhun taideteoksia Ruplaan, jossa olemme molemmat halunneet päästä kovasti käymään.

Päivän kulttuurielämyksen jälkeen kävimme kahvilla ja suolaisella palalla Fazerin Munkkivuoren kahvilassa. Tämän jälkeen meidän piti kuulemma käydä vain kääntymässä kotona, laittaa päälle jotain lämmintä, napata Horatio mukaan ja lähteä seuraavaan yllätyspaikkaan. Olin aivan messissä!

babyshowerbabyshower

Mutta mitenkäs sitten kävikään? Tulimme kotiin ja laittaessani takkia vaatekaappiin katsoin samalla olohuoneeseen. Siinä pääsi aika komea MITÄ?!-huuto, sillä huomasin, että ruokapöytä oli täynnä herkkuja ja siellä komeili myös valtavan iso vaippakakku! Oli ilmapalloja ja vaikka mitä. Olin aivan äimänä, siis aivan! Mua on niin vaikea päästä yllättämään, ja nyt mua vedätettiin niin komeasti, että pää meni sekaisin. Koti oli kuitenkin ihan hiljainen, mutta pienen ihmeen huoneen ovi oli laitettu kiinni. Ryntäsin sinne ja siellähän mua odotti maailman parhaat ystävät yllätys-huudon sekä hymyilevien naamojen kera. Jestas, se oli ihan parasta!

Pienen ihmeen huoneesta salakuvattiin mun reaktio kun tulin kotiin. Heheheh! Törkätään video nyt tännekin muistiin.

Herra Longfield lähti pakoon ja me jäimme ystävieni kanssa herkuttelemaan, vaihtamaan kuulumisia, hiplailemaan pienen ihmeen vaatteita, vaunuja ja muita maailman söpöimpiä tarvikkeita. Otettiin vähän kuvia, tehtiin yhdessä arvauksia vauvan syntymäajasta, painosta, pituudesta ja nimestä (viimeisen kohtaan vain minä tiesin varmasti oikean vastauksen, heh), ja piti mun myös täytellä puuttuvia sanoja lastenlauluista (ei mennyt ihan putkeen) ja arvailla ystävien vauvakuvista kuka kukin oli. Niin ja ehkä koko illan kohokohta taisi olla ison yllätyksen lisäksi se kun avasin valtavan vaippakakun! Herra Longfield sai myös oman kakkunsa, mutta se oli sellainen söpö ja pieni, mun oli muhkea kuin mikä.

babyshower

Tuntui niin oudolta tutkia vaippakakun sisältöä, jotenkin koko vauva on vieläkin niin kovin epäkonkreettinen asia, eikä sitä osaa käsittää, että viiden viikon päästä meitä on vihreässä Vihervaarassa kolmen sijaan neljä. Ihan hassua.

Vaippakakun uumenista putkahti esiin läjäpäin vaippoja (kotimaisia Muumi-vaippoja tietenkin), sampanjaa, maailman ISOIN kylpyankka, Chjokon suklaakonvehteja, vauvaöljyä, Pentikin ihana pehmopupu, kotimaisia Myllymuksujen liivinsuojia, Sophie la girafe -purulelu, vauvan/lapsen nenänniistäjä, food feeder, sellainen savinen taulu, johon voi painaa pienen ihmeen käden-/jalanjäljet sekä tyhjän canvas-taulun, johon voimme pienen ihmeen kanssa maalailla sitten meidän omaa taidetta. Lisäksi sain vielä muhkean Body Shopin hemmottelupaketin. Oih!

babyshower

Siinä me sitten sohvan uumenissa istuttiin ja pölöteltiin niitä näitä raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Töitä olisi enää tämä viikko jäljellä. Olo on töiden osalta haikea, kotiin tuntuu niin hassulta jäädä ihan yksin. Jännittää mitä tekemistä keksin, saanko aikani kulumaan, kuinka ikävä kaikkia mahtavia työkavereita (ja juoruja!) tulee ja kuinka kauan joudun odottamaan, että saan pienen ihmeen seurakseni. Muutamia hankintoja pitää vielä tehdä, ja varmasti järjestän vauvanvaatteet vielä kymmenen kertaa uuteen järjestykseen, muuten kalenteri näyttää aika tyhjältä ja mieli on odottavainen.

Horation kanssa lähdemme kyllä herra Longfieldin työmatkalle mukaan viikolla 9, niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kuopioon. Siitä tulee varmasti kiva viikko! Olen varannut Kuopiosta jo kauneushoitoja, tutkinut kaupungin museo- ja ravintolatarjontaa sekä tiedustellut pääsisimmekö käymään ensimmäistä kertaa savusaunassa.

Mutta ennen Kuopion reissua fiilistellään ainakin pari päivää vielä ihanien vauvakutsujen tunnelmissa!

Kiitos ystävät rakkaat! ♥

babyshower

Cafe~Cafen salaattilounas, Praha

cafe cafe prague5_c_matka_

Oikein hyvää palautetta saanut kahvila aivan Prahan vanhan kaupungin sydämessä voi kuulostaa joidenkin korvaan liian hyvältä ollakseen totta. Eihän turistien valloittamissa keskustoissa voi koskaan olla mitään oikeasti hyvää kahvilaa/ravintolaa, jossa myös paikalliset viettäisivät aikaa. Näitä kaikkien metsästämiä kahvila- ja ravintolahelmiä tulee etsiä pieniltä sivukaduilta, joinne ei keskustan melut juuri edes kuulu.

No ei se kyllä ihan noinkaan mene. Ainakaan Prahassa sijaitsevan Cafe∼Cafen osalta. Jos ette mua usko, niin lukekaa muutama TripAdvisorin kommentti ja/tai käykää itse testaamassa paikka seuraavalla Prahan reissulla.

cafe cafe prague

Trendikäs ja freesi Cafe∼Cafe sijaitsee vain muutaman hassun askeleen päässä Vanhankaupungin aukiolta. Me satuimme menemään sisään ystäväni kanssa sattumalta. Lounasnälkä yllätti kaksi leidituristia, ja sen seurauksena aloin selata vatsa muristen opaskirjaa, josta bongasin yhden lupaavalta kuulostavan lounasravintolan. Menimme kolkuttelemaan paikan ovia, mutta meitä oli vastassa sen verran epämääräinen sisäänheittäjä, että päätimme kääntyä kannoillamme ja etsiä toisen lounasmestan.

Cafe∼Cafe sattui sijaitsemaan hyvin lähellä tätä toista ravintolaa, joten sen suurempia miettimättä astuimme sisään valoisaan kahvilaan joka melkein seireenien (mies-seireenien) tavoin kutsui meitä vellovan nälän kourissa riutuvia luokseen.

cafe cafe praguecafe cafe prague

Tilasimme lounaaksi raikkaat smoothiet sekä salaatit. Ystäväni kokeili pekonilla höystettyä ceasar-salaattia, jota hän muistaakseni tituleerasi parhaaksi koskaan syömäkseen salaatikseen. Minä nautin raikkaan rapusalaatin, jonka kruunasi hieman tulinen salsa, joka vei kieleni mennessään.

Salaattien ja smoothieiden lisäksi meidän pieneen pyöreään pöytään kannettiin myös vadillinen leipää sekä iso vesipullo. Vesilaseina toimi Suomenkin ravintoloissa tutuiksi tulleet Dietan Hobstar-lasit, joita löytyy itseasiassa meiltä kotoakin kahta eri kokoa yhteensä 24 kappaletta.

Lounashetki oli herkullinen, todella herkullinen. Cafe∼Cafea voimme suositella lämpimästä ystäväni kanssa kaikille Prahaan reissaaville! Kurkkaa lisätietoja kahvilan facebook-sivuilta.

cafe cafe prague

Ravintola Grosseto Marina, Praha

Praha5

Olimme kävelleet ystäväni kanssa jalat hajalle Prahan kauniilla kujilla. Viimeiseksi olimme olleet ihailemassa upeaa Vituksen katedraalia iltavalaistuksessa ja napanneet siinä sivussa ison kasan hassun hauskoja hyppyselfieitä käsikädessä. Vitukselta päätimme talsia yhteen Prahan vanhimmista olutpanimoista juomaan olutta, syömään olutjuustoa sekä lepuuttamaan väsyneitä jalkoja. Pivni syriä (olutjuustoa) olimme herra Longfieldin kanssa Prahassa jokunen kesä sitten syöneet, ja halusin viedä myös ystäväni sitä maistelemaan.

No sitten kävi niin, että vaikka kuinka seurasin karttaa ja ihan varmasti olimme oikeassa osoitteessa, ei siellä ollut Prahan vanhinta panimoa vaan järkyttävän pitkä, ikkunaton muurattu seinä. Siinä sitä sitten hekotettiin niin, että vedet valuivat silmistä. Olut jäi juomatta ja olutjuusto syömättä. Jatkoimme urhoollisesti matkaamme keskustaa kohti vaikka jalat huusivat hoosiannaa ja pientä lepohetkeä.

Praha9._c_matka_Praha1Praha8

Mutta onni kääntyi! Olimme ylittämässä janoissamme Manesuv Most -siltaa, kun huomasimme sen päässä olevan Grosseto Marina -ravintolan. Olimme edellisenä iltana illastaneet saman ketjun Pizzeria Grosseto Vinohrady -ravintolassa ja kuulleet Prahassa asuvalta ystävältämme, että tämä Marina on ehkä ketjun tunnetuin ravintola. Suuntasimme oitis kohti ravintolan kauniisti välkkyviä valoja sillan toisessa päässä.

Praha2

Tiedustelin ravintolassa voimmeko tulla ystäväni kanssa vain lasillisille. Tämä sopi, ja niin kaksi rähjäistä ja väsynyttä matkaajaa ohjattiin tunnelmallisen ravintolan baaritiskille. Olo oli tosiaan aika tööt. Tukka sojotti minne sattui ja takin alta saattoi ilmoille leimahtaa myös pienoinen hien haju. Koko päivän mittainen ravaaminen sisällä sekä ulkona villa- ja toppavaatteissa olivat saaneet hikianturat toimimaan kumman tehokkaasti.

Ja tästä huolimatta meitä palveltiin ravintolassa kuin kahta kuningatarta! Voi jestas sentään!

Ystäväni tilasi taivaallista punaviiniä ja minä ihan oikeaa samppanjaa. Pienen samppanjapullon korkille tuotiin jopa oma lautanen, josta sen totta kai nappasin matkamuistoksi kotiin. Fiilis oli sen verran ihana, että päädyimme tarjoilijan suosituksesta tilaamaan meille vielä juustolautasen. Olimme menossa Prahassa asuvan ystävämme luokse illalla syömään, mutta kyllä pari juustoviipaletta aina mahaan mahtuu.

Praha3Praha4

Meidät ohjattiin vielä myöhemmin baaritiskiltä parempaan pöytään, jonne tarjoilijat kantoivat kaikki juomamme sekä juusto- ja leipälautaset. Siemailimme juomiamme toden teolla kaikessa rauhassa ja räkätimme aina välissä tyhmille jutuille. Väsymys oli muuttunut jossain välissä päivää jatkuvaksi hekotukseksi, mutta mikäs siinä, se oli ihan parasta.

Kun olimme pitkän tovin jälkeen vihdoin valmiita jatkamaan matkaa, tuli meidän ihana miestarjoilija pukemaan meille vielä takit päällemme, ja hän jopa kietoi kaulaliinan kaulani ympärille. Näin hyvää palvelua ei voinut olla arvostamatta!

Isot kiitokset Grosseto Marinalle, viehättävä ja tunnelmallinen ravintola jäi mieleemme erittäin positiivisesti.

Praha10

Talvinen Praha ystävien kesken

prague with friends8_c_matka_

Hyvin ihastuttava sekä rohkea ystäväni otti ja lähti ulkomaille parisen vuotta sitten. Tällä hetkellä majapaikkana toimii Prahan vanha kaupunki, jossa ystäväni asuu kahden miespuolisen kämppiksen kanssa. Kaikki on mennyt hyvin – uusia ystäviä on tullut hurja määrä, töitä on piisannut, miessekoiluilta ei olla vältytty, maailmaa on kierrelty Prahasta käsin vaikka kuinka, ja ehkä se kaikkein tärkein asia on se, ettei koti-ikävää ole tullut. Ystäväni paikka on ulkomailla.

prague with friends10

Ystäväni on onneksi käynyt tasaiseen tahtiin Suomessakin, ja olemme aina häntä käyneet moikkaamassa brunssien taikka illanistujaisten merkeissä kun pikavisiitti kotiin on tehty. Meidän on ollut tarkoitus lähteä käymään Prahassa jo vuoden verran, ja lopulta pääsimme matkaan aivan tammikuun lopussa. Herra Longfield jätettiin tältä reissulta pois, sillä tarkoituksena oli viettää pidennetty viikonloppu ihan vain tyttöporukassa. Parasta!

prague with friends9

Mistä oli sitten tyttöjen pidennetty viikonloppu Prahassa tehty?

.. ensimmäisistä lennon jälkeisistä viini- sekä olutlaseista ystäväni asunnon lähellä olevassa Bar U Matěje -nimisessä paikallisessa, jossa ei toden totta ollut ketään muita kuin paikallisia.

.. ensimmäisestä aamusta Best Western Hotel Páv Prague -hotellin kattohuoneistossa, jonka terassilta sekä kattoikkunoista saimme ihailla lumen peittämiä kattoja. Prahassa ei ole kovin normaalia, että lunta tulee näin paljon, joten olimme aika onnekkaita kun saimme kokea talvisen Prahan lumen kera. Ystäväni ei kyllä ollut kanssani yhtä innoissaan lumesta. Hän tokaisi, että lunta hänellä olikin eniten ikävä, sitä kun oli tähän aikaan kotonakin mielin määrin.

.. shoppailusta, shoppailusta, shoppailusta, skumpasta, shoppailusta, shoppailusta. Parasta.

.. illallisesta Prahan yhdessä hienoimmista ravintoloista. Italialaisesta Grosseto-ravintolasta tulette kuulemaan vielä blogissakin lisää.

.. sishan polttelusta värikkäiden mattojen päällä röhnöttäen. Hekotimme sishapiiput suussa niin, että ravintolan tarjoilija tuli tiedustelemaan onko meillä kaikki ihan okei. Oli meillä! Tosin mulle koko sisha oli niin uusi juttu, etten oikein tiennyt mitä mieltä siitä olisi pitänyt olla. En myöskään osannut polttaa sitä sivistyneen kauniisti. Nauroimme niin kovasti, etten ihan totta muista olenko koskaan räkättänyt niin paljon. Parasta.

prague with friends1prague with friends2prague with friends3prague with friends14prague with friends5

.. aurinkoisesta sunnuntaiaamusta! Lumi alkoi sunnuntaina sulaa uhkaavasti aamuauringon säteiden aikaan. Meillä oli kaunis päivä edessämme!

.. vanhan kaupungin nähtävyyksien ihmettelystä. Minulle Prahan keikka oli toinen, mutta ystäväni oli siellä ensimmäistä kertaa, ja niinpä kävelimme sunnuntaina jalat puhki ja kolusimme Prahan tunnetuimpia nähtävyyksiä – minä matkaopas visusti kädessä, tietenkin.

.. Mlejnice-ravintolan leipägulassilounaasta. Tuttu ravintola, tuttu annos, tuttu sekä taattu laatu. Mlejnicen leipägulassia on yksinkertaisesti pakko syödä Prahassa.

.. suklaisista Trdelnikeistä. Nam!

.. iltavalaistusta Vituksen katedraalista. Niin upea!

.. puhkikuluneista jalkapohjista.

.. lasillista Moëtiä juustolautasen kera pitkän nähtävyyskierroksen päätteeksi Grosseto Marinassa. Parasta.

.. illallisesta ystäväni kotona. Vielä parempaa.

prague with friends7prague with friends17prague with friends18prague with friends13
prague with friends11prague with friends16prague with friends12prague with friends15

.. maanantaiaamuisesta seksivälinemuseokierroksesta, jossa olimme aivan äimän käkenä!

.. vanhasta juutalaisesta hautasmaasta, joka onnistui sykähdyttämään toisellakin kerralla.

.. herkullisesta viimeisestä yhteistä illallisesta Estrella-kasvisravintolassa. Ravintolasta suuntasimme suoraan taksilla lentokentälle jättäen isot halit ja kiitokset ystävällemme, joka järjesti meille ikimuistoisen pitkän viikonlopun. Sanoinko jo, että se oli p a r a s t a?

Tarkempia Prahan kuulumisia tulossa blogiin vino pino!

prague with friends4

Joulukalenteri 3: Maitosuklaa-pistaasitaatelit

Tyttöjen jouluun on päästy kurkistamaan jo muutamankin postauksen verran. Eikä loppua näy! Suurin osa tämän vuoden joulukalenteripostauksista liittyy jotenkin tyttöjen jouluun. Tänään vuorossa olisi maitosuklaiset pistaasitaatelit, joita syötiin tyttöjen kanssa alkupalana olohuoneen sohvan uumenissa. Taateleita huuhdeltiin alas tämän joulun hitillä – Glöetillä. Onko glögiskumppa teille jo tuttu? Alkosta se oli eilen päässyt taas loppumaan, joten menekki on selkeästi ollut hyvä.

suklaataatelit_c_joulu_.jpg

Taatelit maistuvat minusta joululle. Taatelit ovat tahmeita, pehmeitä ja ehkä aavistuksen hunajalta maistuvia makeita suupaloja, joihin jää koukkuun yhtä helposti kuin irttareihin. Herra Longfield työmatkaili syksyn aikana neljä viikkoa Qatarissa, ja hän toi sieltä tuliaisina mm. jäätävän ison kasan taateleita, joihin jäi itse reissuillaan koukkuun. Qatarin taatelit ovat tuoreita, ja niissä on vielä kuivattujen taateleiden pehmeys tallella. S-marketista ostetut taatelit tuppaavat usein olemaan kuivahkoja, eikä niiden mausta voi puhua edes samassa lauseessa qatarilaisten taateleiden kanssa.

Meillä on siis viimeiset viikot herkuteltu qatarilaisilla taateleilla. Tiesittekö muuten, että taateleissa on hedelmistä eniten sokeria? Tuoreiden taateleiden sokeripitoisuus kun on yli 50 prosenttia, ja kuivattujen jopa 70 prosenttia. Ei siis ihme, että tämä sokerihiiri pitää niistä! Mutta on niissä kuituakin – suunnilleen 7 prosenttia, onhan sekin jo jotain.

suklaataatelit (2)

Osa herran Qatarista mukanaan tuomista taateleista ei ollut ihan halpoja. Mustat, suhteellisen pienet taatelit, maksoivat 40 dollaria per boksi. Taatelit oli pakattu boksiin kuin suklaakonvehdit omiin pieneen papereihinsa. Nämä maltaita maksavat taatelit ovat taatelimyyjän mukaan muslimien pyhiä taateleita, joita he syövät ramadanin aikana. Muslimit uskovat saavansa kyseisistä taateleista proteiinia tai hiilareita, riippuen siitä, syödäänkö niitä parillinen vai pariton määrä. Uskoo ken tahtoo. Herrasta tarina oli sen verran hauska, että överihintaisia taateleita oli pakko ostaa kotiin.

suklaataatelit (1)

Maitosuklaisiin pistaasitaateleihin en tuhlannut hienoja mustia taateleita. Niihin käytin herran ihan tavallisesta qatarilaisesta ruokakaupasta ostamia taateleita, joita meillä on iso laatikko vieläkin jäljellä.

Maitosuklaa-pistaasitaatelit

noin 30 kpl

  • noin 15 kpl pehmeitä, kuivattuja taateleita (kivettömät käyvät myös)
  • 100 g maitosuklaata
  • 25 g voita
  • kuorittuja pistaasipähkinöitä (pieni määrä kannattaa ostaa irtokarkkilaareista)

1. Puolita taatelit pituussuunnassa ja poista mahdolliset kivet taatelien sisältä. Aseta puolitetut taatelit sisäpuoli ylöspäin leivinpaperin päälle.

2. Sulata maitosuklaa ja voi vesihauteessa, sekoita ainekset hyvin keskenään. Täytä esim. pienen lusikan avulla taatelinpuolikkaat suklaa-voiseoksella. Painele suklaalla täytettyjen taateleiden päälle muutamia pistaasipähkinöitä.

3. Nosta taatelit jääkaappiin kovettumaan muutaman tunnin ajaksi.

suklaataatelit (3)

Joulukalenteri 1: Tyttöjen joulu

Christmas is forever, not for just one day, for loving, sharing, giving, are not to put away like bells and lights and tinsel, in some box upon a shelf. The good you do for others is good you do yourself.

Kirjoittaja Norman W. Brooks

tyttöjen joulu_c_joulu_.jpg

Korkataan Meanwhile in Longfield.. -blogin vuoden 2015 joulukalenteri komeasti käyntiin!

Kurkataan tarkemmin miltä marraskuun 15. päivänä vietetty Tyttöjen joulu näytti. Tyttöjen joulun ideanahan oli koota kymmenen ihanaa leidiä saman katon alle, ja viettää yhdessä joulua noin kuukautta ennen oikeaa joulua. Herra Longfield reissasi Tyttöjen joulun aikaan työmatkoilla, joten Horatio oli talon ainoa mies juhlahumun keskellä.

tyttöjen joulu (6)

Tyttöjen joulun valmistelut veivät minulta aikaa kokonaisen viikon. Valmistelupuuhat taittuivat kuitenkin mukavasti töiden ja jumppien jälkeen joululaulujen soidessa. Yhtenä iltana paistoin pipareita yli puolen yön, toisena iltana kuurasin taloa ja kävin ruokakaupassa, kolmantena iltana koristelin kotia joulukoristeilla ja kävin ruokakaupassa, neljäntenä iltana harvensin tiluksiamme kaatamalla sieltä kaksi pientä kuusta, viidentenä sekä kuudentena iltana kokkasin (ja kävin vielä kerran ruokakaupassa) ja seitsemäntenä päivänä ahersin keittiössä aamusta siihen asti, kunnes ihanat leidit saapuivat kolmen aikaan iltapäivällä vihreään Vihervaaraan. No okei, ahersin keittiössä vielä vieraiden saapumisenkin jälkeen jokusen tunnin, mutta sitä ei enää lasketa.

Tyttöjen illan teemana oli Wanhan ajan joulu. Halusin koota ruokapöytään perinteisiä jouluherkkuja, jotka ovat minulle kaikista tutuimpia, ja joiden parissa olen viettänyt monet joulut pikkuisesta tytöstä asti.

tyttöjen joulu (11)tyttöjen joulu (7)

Wanhan ajan joulu näkyi myös vihreän Vihervaaran koristelussa sekä ruokapöydän kattauksessa. Perinteisiä joulukoristeita- ja valoja, tuoreita havuja, punaisia yksityiskohtia siellä täällä, kynttilöitä ja kodikasta tunnelmaa – siitä on mun lempijoulut tehty.

Vieraiden saapuessa nostin olohuoneen sohvapöydälle suklaisia taateleita sekä itsetehtyä fudgea (reseptit ovat toki tulossa blogiin joulukalenterin aikana). Alkupalojen kanssa kilistelimme yhdessä tämän joulun ehdottomalla suosikilla Glöetillä, eli siis glögiskumpalla, joka nautitaan skumppalaseista kylmänä. Nam nam nam! Puolimakea Glöet ihastutti leidiporukkaamme, ja sitä tullaan varmasti lipittämään vielä lisää tämän joulun aikana.

tyttöjen joulu (3)

tyttöjen joulu (2)tyttöjen joulu (4)tyttöjen joulu (8)

Alkupalojen jälkeen minä hipsin yhden avustajaleidin kanssa keittiöön hommiin. Muu porukka ei toki jäänyt vain istuskelemaan, vaan he saivat koristella piparkakkutalon. Herra Longfield suunnitteli meille leideille kauniin piparkakkutalon (saatoin ehkä vähän antaa ohjeita), jonka osia paistoin eräänä iltana myöhään yöhön asti. Piparkakkutalo oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus koristella ja koota illan aikana, mutta päätimme jättää kokoamisen tekemättä, ettemme vain parin viinilasin jälkeen riko koko upeaa luomusta. Piparkakkutalo koottiin herra Longfieldin kotiinpalun jälkeen, ja voi että siitä tuli kaunis! Valmis piparkakkutalo paljastuu sekin myöhemmin erään joulukalenterin luukusta.

tyttöjen joulu (5)tyttöjen joulu (10)tyttöjen joulu (12)

Kun vihdoin sain keittiössä kaiken valmiiksi, pääsimme viimein syömään. Tässä vaiheessa iltaa kamera unohtui jonnekin sivupöydälle, ja me vain nautimme ruoasta, joululauluista, tyhmistä jutuista ja toistemme seurasta. Siinä sivussa maistelimme jouluruoille valittuja viinejä, joita arvostelimme ammattimaiseen tapaan, heh! Joulukalenterin eräästä luukusta paljastuu muuten myös vinkit perinteiseen joulupöytään sopivista viineistä.

Illan aikana myös joulupukki ja hänen karvainen apuritonttunsa kävivät kylässä! Joulupukille laulettiin kauniisti, ja heltyihän se pukki antamaan myös joululahjoja kaikille kilteille leideille.

tyttöjen joulu (15)

tyttöjen joulu (1)tyttöjen joulu (14)

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Valtasimme sohvan, joimme skumppaa, vaaleaa glögiä ja söimme jälkkäriksi kinuskisia ulkotulia. Puhetta piisasi ja johan siinä taas juteltiin ja räkätettiin ihan kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Kymmenen jälkeen viimeisetkin joululeidit lähtivät kotiin. Yksi tosin jäi yöksikin vierashuoneen sängylle, jossa on tavattoman kova vaahtomuovipatja. Aamulla söimme ruislepää joulukinkkusiivuilla ennen töihin lähtöä. Töissä olinkin sitten aivan töttöröö väsymyksestä. Mutta kyllä oli silti joulumieli saavutettu ja hymy oli herkässä! Ystävät ovat niin pop. ♥

Joulumieltä jokaiseen kotiin! Enää 23 yötä ja se on täällä..

tyttöjen joulu (13)

Horatio kävi treffeillä

Uu la laa, Horatiolla oli tänään kaksi kiinalaista naisseuralaista! Horatio kävi nimittäin illansuussa ihanilla tuplatreffeillä isolla pellolla Hilman ja Selman kanssa. Hilma ja Selma ovat varsin kauniita chowityttöjä, vai voitteko väittää vastaan? Kauniit chowitytöt asustelevat ihan meidän lähellä, joten varmasti uusiakin treffejä on tiedossa. Kyllä on pakko sanoa, että Horatiolla kävi hyvä tuuri ensimmäisten varsinaisten treffiseuralaisten kanssa. ♥

Vilskettä ja vipinää riitti pellolla, ainakin Horation suunnasta, yllättävn pitkään. Toista chowileidiä ei olisi nuoren ja villin herran leikit voineet vähempää kiinnostaa, mutta Selma jaksoi onneksi sinnikkäästi juosta Horatiota, ja Horation naskaleita pakoon. Ja voi että meidän pieni poika nautti! Arvaatka kuka on nukkunut kuin tukki siitä asti kun tulimme kotiin?