Kanttarellikastike keitetyillä perunoilla

Pakastimen perukoilta löytyi ihan yllättäen isohko rasia viime syksyn kanttarelleja. En oikein voi ymmärtää, miten voin unohtaa kanttarellit pakastimeen, sen verran hyvä herkku on kuitenkin kyseessä. No sieltä se rasia kuitenkin löytyi ja heti alkoi tehdä mieli kanttarellikastiketta.

kanttarellikastike

Muistan kun vielä ihan sienestys”urani” alussa töissä muutama nainen vouhotti kanttarellikastikkeesta. Sanoivat suu vaahdoten, ettei tarvita kuin kasa kanttarelleja, voita, kermaa, sipulia ja pippuria. Niin ja totta kai keitettyjä perunoita.

Täytyy tunnustaa, että vaikka tuosta vouhotuksesta on aikaa jo vuosia, en ole ennen tätä syksyä kanttarellikastiketta tehnyt. Oli siis aika lähteä kauppaan ostoksille, ostoslistalle kertyi vain kaksi raaka-ainetta, kerma ja purjo. Muut ainekset löytyivät kotoa.

kanttarellikastike

Vaikka olin saanut työtovereilta vuosia sitten ohjeet kastikkeen tekoon, olivat ne sen verran epämääräiset (paljon sitä kermaa pitää olla, entä voita, onko kolme sipulia liikaa?), että piti vähän googletella.

Päädyin valitsemaan Valion reseptin, sillä niihin on voinut aina luottaa. Niin myös tällä kertaa. Kanttarellikastike oli todella herkullista. Löytyykö sinun pakastimesta yllärirasia kanttarelleja? Jos löytyy, niin tätä kannattaa kokeilla.

kanttarellikastike

Kanttarellikastike

4 annosta

  • vajaa litra kantarelleja
  • 1 kpl sipuli
  • 1 dl purjosipulia hienonnettuna
  • 3 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • suolaa
  • 1 dl hienonnettua ruohosipulia

1. Puhdista ja hienonna sienet. Hienonna myös sipuli ja purjosipuli.

2. Paista pannulla voissa (1 rkl) sieniä ja sipuleita, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut.

3. Lisää pannulle voita (2 rkl) voita, sulata voi ja kiehauta siinä jauhot koko ajan sekoittaen.

4. Lisää maito vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.

5. Lisää joukkoon vielä kerma. Mausta suolalla. Viimeistele kastike tuoreella ruohosipulilla.

6. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

kanttarellikastike

Sieni-kevätsipulipiirakka

Täällä on taas kokkailtu lisää suolaisia piirakoita kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt moikkaamassa pientä ihmettä.

sieni-kevätsipulipiirakka

Kaivelin reseptiarkistoja toivoen, että löytäisin jonkin uuden piirakkaohjeen ihan vain siitä syystä, että saisin blogiin uutta materiaalia. Pienen tonkimisen jälkeen törmäsin sieni-kevätsipulipiirakan reseptiin, ja päätin kokeilla sitä. Alkuperäisessä reseptissä piirakan pohjana käytettiin lehtitaikinaa, mutta halusin tehdä ihan normaalia suolaista piirakkaa, joten valtisin pohjaksi pakastealtaasta mun lempparipohjan: Myllärin pyöreän ruis-kaurapohjan.

sieni-kevätsipulipiirakkasieni-kevätsipulipiirakka

Tämä piirakka on ehdottomasti parasta lämpimänä, joko uunituoreena tai uunissa uudestaan lämmitettynä. Minä tarjosin sitä siskolleni hieman liian haalena, ja minusta maku ei silloin ollut paras mahdollinen.

Piirakan kaveriksi voi tehdä salaatin tai mennä sieltä mistä aita on matalempi, silloin lautasen reunalle riittää pikkutomaatit.

sieni-kevätsipulipiirakka

Sieni-kevätsipulipiirakka

  • 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
  • 200 g purkkiherkkusieniä
  • 200 g pinaattia
  • tilkka öljyä
  • 1 nippu kevätsipulia
  • 2 dl kermaa
  • 1 prk (150 g) ranskankermaa
  • 3 kpl kananmunaa
  • 200 g fetajuustoa
  • rouhittua mustapippuria
  • ripaus suolaa

1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Siivilöi purkkiherkkusienet lävikössä.

3. Poista pinaatinlehdistä tarvittaessa kovat lehtiruodit, huuhtele ja valuta lehdet.

4. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla. Paista sieniä ja pinaattia muutaman minuutin ajan käännellen. Ota pannu pois liedeltä.

5. Huuhtele ja paloittele kevätsipulit.

6. Sekoita kerma, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Murustele joukkoon fetajuusto. Mausta pippurilla ja ripauksella suolaa.

7. Painele sulanut piirakkapohja vuokaan. Levitä piiraspohjalle kermafetaseosta. Ripottele päälle kevätsipulit ja sieni-pinaattiseos.

8. Paista uunissa 175–200 asteessa noin 20–25 minuuttia.

sieni-kevätsipulipiirakka

Perunamuusi

Tunnustan! En ole koskaan tehnyt perunamuusia itse, sillä rakastan Mummon muusia.

perunamuusi

Äiti ja anoppi tekee tosi hyvää paksua muusia. Työpaikan muusi on liian lötköä, siitä en tykkää. Yksi työkaveri tykkää muusista niin paljon, että syö sitä sellaisenaan salaatin kera, mikäli muusia on työpaikan ruokalassa tarjolla.

Äitienpäivänä herra Longfield kokkaili mulle karjalanpaistia. Karjalanpaisti on herkkua, ja sen kanssa täytyy toki syödä perunamuusia. Herra Longfield halusi kokeilla tehdä muusia itse, mutta osti varulle paketin Mummon muusia, mikäli itse tehty muusi menisi jostain syystä piloille.

perunamuusiperunamuusi

No ei mennyt! Herra sai aikaan tuhtia ja paksua muusia, joka sopi niin hyvin yhteen perinteisen karjalanpaistin kanssa. Tässäpä olisi teille ihan vain perunamuusin resepti (kylläkin oikein herkullisen sellaisen), karjalanpaistin resepti tupsahtaa blogiin hieman myöhemmin. Herra Longfield nappasi muusin ohjeen Kotikokin nettisivuilta.

Perunamuusi

4-6 annosta

  • 8-12 kpl jauhoista perunaa
  • 50 g voita
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl maitoa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 kpl kananmunan keltuainen

1. Kuori ja keitä perunat. Kaada keitinvesi pois, kun perunat ovat kypsiä.

2. Kuumenna maito sekä kerma omassa kattilassaan.

3. Survo perunat soseeksi ja lisää joukkoon voi, suola ja kuumennettu maito- kermaseos vähitellen. Lisää survomisen loppuvaiheessa munankeltuainen sekaan ja survo vielä hiukan lisää.

perunamuusi

Kevättä! Parsapasta ja parsaviini

Vappupäivänä kevät tuntui ensimmäisen kerran ihan aidosti iholla. Täällä etelässä nautittiin hurjan aurinkoisesta ilmasta, ja vaikka päälle sai vetää vielä pitkän villakangastakin, saattoi tuona maanantaina ilmassa aistia kevään. Vapun jälkeen otettiin sitten aika monta askelta takapakkia kevään osalta, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tarttee vaan jaksaa vähän odottaa!

munkkiniemin kartano

Me suuntasimme vapun viettoon tänä vuonna Oxygenol-pariskunnan luokse Munkkiniemeen. Mukana oli myös pieni ihme, Horatio jäi tällä kertaa kotiin, sillä Munkassa asustaa myös eräs pieni pomeranian-koira, jota Horatio ei jätä hetkeksikään rauhaan. Sekä minun että herran kädet ovat pienen ihmeen myötä kohtuullisen sidotut, joten sekopäistä Horatiota (joka olisi halunnut leikkiä pienen karvaisen kaverinsa kanssa koko ajan) meillä ei olisi ollut enää mahdollista vahtia vierailun aikana.

Munkan kadut olivat täynnä valkolakkisia vaeltajia ajaessamme ystäväpariskuntamme asunnolle. Iloisia ihmisiä katsellessa tuli tosi kiva fiilis ja alkoi vähän harmittaa, että jätimme valkolakit tänä vuonna kaapin perukoille, vaikka ne on sieltä edellisinä vuosina aina kaivettu esiin.

urho kekkonen talo

Vappu piti sisällään kuplivaa, maukkaita alkupaloja, pitkän kaupunkikierroksen Munkkiniemen maastossa sekä parin tunnin ulkoilun päätteeksi herkullista parsapastaa, jonka seurana maistelimme keväistä parsaviiniä. Ai niin, ja ison kasan jälkkäreitä! Oli suklaita, juustokakkua sekä itsepaistettuja munkkeja, voi nam!

Teimme ison kattilan pastaa yhdessä. Minä tosin syötin pientä ihmettä melkein koko ruoanlaittoajan, mutta minkäs teet.. Pastan syömiseen osallistuin kuitenkin heti kun iso kattila nostettiin pöytään. Heh. Pastan kanssa juotiin tosiaan ns. parsaviiniä, jonka oikea nimi on: Cuvée René Dopff Muscat (*viini saatu blogin kautta). Klassista Muscatia kuvaillaan sanoilla: keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kukkainen ja aromikas. On pakko todeta, että kuvaus meni aika nappiin, vaikka usein me naureskellaan viinien hassuille makuadjektiiveille (ei olla mitään viiniasiantuntijoita). Tykkäsimme parsaviinistä kaikki neljä, ja jestas sitä oli mahtava maistella hyvien ystävien (jotka olivat vielä vastanneet samaisena päivänä myöntävästi kummikutsuun) seurassa keväisen auringon paistaessa sälekaihtimien läpi suoraan ruokapöytään. Ei edes haitannut, että söimme herran kanssa vuorotellen toisen pitäessä ja hyssytellessä pientä ihmettä.

parsapasta

Keväinen pasta kätki sisäänsä mm. tuoreita tomaatteja, parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Pastan teko kävi kuulemani mukaan oikein ripeästi. Tomaatit, parsat sekä kinkut tungettiin uuniin, pasta keitettiin ja sitten kaikki sekoitettiin keskenään. Ehkä tarkempi resepti on kuitenkin tarpeen, se tulee tässä.

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

parsapastaparsapasta

Parsapasta

4-6 annosta

  • 2 nippua tuoretta vihreää parsaa
  • 200 g parmankinkkua
  • 2 rs (500 g) miniluumutomaatteja
  • 400 g (täysjyvä)spagettia
  • 1-2 dl pastan keitinvettä
  • 1-2 rkl sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • 2 dl pecorinoa raastettuna (plus tarjoiluun 1-2 dl)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa (maun mukaan, voi jättää myös pois)

1. Huuhtele parsat. Napsauta parsoista varsi katki siitä kohta mistä varsi haluaa katketa kun alat taivuttaa sitä. Veistä ei ole tarvetta käyttää.

2. Levitä parsat, parmankinkkuviipaleet ja tomaatit uuninpellille leivinpaperin päälle. Paahda 225-asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkkuviipaleet rapeita. (Me paistoimme parmankinkut omalla uunipellillään sekä parsat ja tomaatit omallaan, parmankinkkuja 20 minuuttia, parsoja ja tomaatteja 10 minuuttia.)

3. Paloittele parsat ja murenna parmankinkut.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Säästä osa keitinvedestä ja valuta pastat lävikössä.

5. Sekoita kattilassa pastan joukkoon muutama desilitra keitinvettä ja sitruunan mehu. Lisää parsat, parmankinkku, tomaatit, oliiviöljy ja pecorinoraaste. Rouhi joukkoon mustapippuria ja tarkista maku (lisää tarvittaessa suolaa). Tarjoa parsapasta välittömästi pecorinoraasteen kanssa.

parsapasta

Ravintola Holiday 27.4.2017, Helsinki

Kuljin viime kesänä ainakin pari kertaa Sipuli-ravintolan ohi ihaillen sen vieressä olevaa Holiday-kylttiä ja nättejä ulkovaloja. Kuvittelin, että kyseessä on jokin biletila, jota voi vuokrata itselleen ja järjestää siellä juhlat. Toisella ohikulkumatkalla aloin hieman ihmetellä, että onpas hassua kun jo toinen bileporukka on koristellut juhlatilan terassin täysin samoilla kylteillä ja valoilla kuin se porukka, joka juhli paikassa kun edellisen kerran paikan ohi kuljin.

holiday helsinki

Vasta pitkän ajan jälkeen sain kuulla, ettei kyseessä ole mikään varattavissa oleva juhlatila, vaan ravintola, jonka nimi on Holiday. Ajattelin heti, että ravintola jonka terassi on niin kivasti laitettu, pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Viime kesä kuitenkin loppui ennen kuin pääsin kurkistamaan Holidayn sisään, joten ravintolan testaus piti jättää tällä kesälle.

Tämän vuoden kesää (saati edes kevättä) ei olla saatu vielä kunnolla käyntiin, mutta minäpäs astelin jo Holiday-ravintolaan syömään eräänä aurinkoisena päivänä työkaverien kanssa. Hyvin ihastuttava työkaveri (ja ystävä myös) otti ja lähti uusiin työhaasteisiin, joten hänelle järjestettiin läksiäiset. Läksiäisten viettopaikaksi työkaverit olivat valinneet Holidayn ja sehän passasi mulle enemmän kuin hyvin.

holiday helsinki

Pumppasin herra Longfieldille kasan maitoa, kävin pitkässä suihkussa jynssäten jokaisen kuivuneen maito- ja puklutahran ihosta sekä hiuksista pois, meikkasin ja valitsin vaatekaapista mekon, jossa EI VOI imettää (arjen luksusta nykyään) ja sitten olin valmis lähtemään!

Karautin paikalle autolla, sillä kotiin olisi lähdettävä heti jos herra Longfield soittaisi ja sanoisi, että maito alkaa loppua. Lisäksi ilman pumppua en voisi olla poissa kotoa kuin sellaisen neljä tuntia ennen kuin tissit räjähtäisivät.

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että oli varsin mahtavaa nähdä työkavereita! Jollain sairaalla tavalla mulla on tosi ikävä töihin.. Ekana päivänä kun herra lähti isyyslomien jälkeen töihin, olin täysin valmis vaihtamaan hänen kanssaan paikkoja. Uusi yksinäinen päiväarki jännitti kovasti, jonka lisäksi yksinolo ei kovasti huutavan vauvan kanssa tuntunut alkuun lainkaan miellyttävältä. Mutta ihanan joustavasti on herra saanut työnsä aloitettua, aamulla hänellä ei useimmiten ole kiire töihin, etäpäiviä voi tehdä joustavasti ja pari kertaa hän on lähtenyt kesken päivän kotiin kun huutava vauva on ottanut minusta yliotteen. Päivä päivältä arkipäivät alkavat rullata paremmin, opin tuntemaan ja lukemaan pientä ihmettä paremmin, ja sen lisäksi olemme uskaltaneet lähteä liikkeelle, vaikka masuvaivat voivat alkaa vaivata milloin vain. Ja se tarkoittaa sellaista huutokonserttia, ettei ole totta.

No mutta asiaan.

holiday helsinki

Oli tosiaan ihana nähdä työkavereita! Kyselin heti työkuulumisia muutamien isoimpien projektien osalta ja kerroin seuranneeni niiden kehitystä myös kotoa käsin mm. lehtien palstoilta. Seko mikä seko!

Pian meidät ohjattiin omaan pöytäämme rennosti sisustetun ravintolasalin läpi. Saimme tosi kivan ovaalin muotoisen pöydän, jossa ajattelimme kaikkien kuulevan hyvin toistemme jutut. Toisin kuitenkin kävi. Ravintolan sisällä soi DJ:n soittama musiikki niiiin kovaa, että hyvä jos vierustoverin äänen kuuli.. Sanoimme tästä asiasta pari kertaa tarjoilijalle, joka kävi huomauttamassa asiasta levyjä räpeltävälle herrasmiehelle. DJ laski äänti hetkellisesti, mutta heti kun seuraava biisi alkoi soida, oli melutaso entisellään. Se oli vähän harmi, olisi ollut tosi kiva jutella koko pöytäseurueen kanssa!

Mutta jos melutasosta tulee negatiivista palautetta, ei ruokapuolesta ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa! Siis tsiisus mitkä safkat!

holiday helsinki

Olen syönyt elämäni parhaimman alkupalan Singaporessa Pete’s Place -nimisessä ravintolassa. Popsin italialaisessa ravintolassa alkupalaksi burrata-juustoa, ja ihastuin siihen ikihyvikseni! Tuon ravintolaillan jälkeen en ole törmännyt burrataan kertaakaan Suomessa, vaikka olen sitä yrittänyt etsiä sekä ravintoloiden listoilta että markettien juustohyllyiltä. Burrataa saanee Suomessa tosi hankalasti käsiinsä (ymmärrykseni mukaan sitä saa muutamalta hassulta juustomyyjältä Hakaniemen kauppahallista), jonka lisäksi se on hurjan kallista.

Holidayn listalta burrataa kuitenkin löytyi 14 euron hintaan. Kermaan sotkettua mozzarellaa tarjoiltiin Holidayssa peston, mojo-kastikkeen sekä leivän kera. Taivaallisen hyvää! Olisin hyvin voinut tilata alkupala-annoksen myös pää- ja jälkiruoaksi. Harmikseni olin kuitenkin ehtinyt tehdä jo pääruokatilauksen.

holiday helsinki

Pääruoaksi valitsin listalta jättikatkarapupastaa, jonka huuhtelin alas valkoviinilasillisen kanssa. Oli muuten ihka ensimmäinen alkoholiannos sitten viime kesän kun sain tietää olevani raskaana. Yhdestä 16 cl annoksesta ei lähtenyt jalat alta, enkä käyttäytynyt nolosti oman esimieheni silmien alla (sen olen kyllä tehnyt jo useasti ennenkin, heh).

Pasta oli alkupalan tavoin tosi hyvää. Ei se burrataa kuitenkaan voittanut, mutta oli silti varsin hyvää. Kuulostelin pöytäseurueen muiden jäsenten fiiliksiä sapuskoista, ja kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Erityistä hehkutusta kuulin veefistä (vegaanit syö ainakin sitä, se on tehty jostain mystisestä seitanista), joka näytti ihan kebabilta. Maistui jopa vähän kebabilta, ja sen koostumuskin oli hurjan lihamainen.

holiday helsinki

Illallisen aikana syötiin tosi hyvä ruokaa, vaihdettiin kuulumisia (minä jorisin pienestä ihmeestä ja muut kertoivat työjuttuja), halailtiin ja annettiin työpaikkaa vaihtavalle leidille pieni muisto meistä. Niin tylsää kun hyvät tyypit lähtevät muualle hommiin, mutta minkäs teet. Onneksi tähän kyseiseen leidiin yhteydet säilyvät vaikka emme enää samalla käytävällä töissä istukaan! Siis sitten kun minä siellä taas joskus istun.

Muut jäivät vielä istumaan iltaa kun mun oli pakko lähteä (maitobaari oli sitä mieltä, että nyt äkkiä kotiin). Teki kuitenkin enemmän kuin hyvää päästä vähän tuulettumaan! Ja tiedättekö mikä oli koko reissun parasta antia (burratan ja työtovereiden näkemisen jälkeen)? Autossa täysillä soiva musiikki! Miten siistiä päästä hoilaamaan Spotifyn omaa listaa oikein antaumuksella, sekin tekee hyvää!

holiday helsinki

Pssst.. Holiday sijaitsee aivan Shelterin vieressä. Shelter on kanssa törkeän hyvä mesta, sekin kannattaa käydä testaamassa!

Munakoiso-vuohenjuustosalaatti ja naan-leivät

Viime viikolla pari hyvää työkaveria tuli töiden jälkeen moikkaamaan pientä ihmettä. Toinen leideistä saapui meille pyörällä, joten halusin tarjota vieraille jotain suolaista ja makeaa purtavaa pitkän työpäivän ja pyörälenkin päätteeksi. Ensin ajattelin kokkaavani suolaista piirakkaa, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, sillä pyöräilevä leidi ei syö lihaa, eikä minulle tullut siinä tohinassa mieleen yhtään hyvää kasvispiirakan reseptiä.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Niinpä päädyin tekemään hieman ruokaisampaa salaattia ja tarjoamaan sen kanssa uunivalmista naan-leipää. Makeasta puolesta piti huolen suklaamunat. Suklaamunia ostettiin lopulta kaupasta vähän isompa kasa, sillä toinen työkaveri tuli meille tyttärensä kanssa. Piilotimme pitkin vihreää Vihervaaraa suklaamunia, joita pieni prinsessa sai sitten etsiä. Hurjan nopeasti meidän kohtuullisen helppoihin piiloihin jemmatut suklaamunat löytyivätkin, mutta saipahan pikkuinen leidi hieman jotain tekemistä aikuisten tylsien jutustelujen ohessa.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Ennen suklaamunia syötiin kuitenkin sitä salaattia naan-leipien kera. Kokkailin pienen ihmeen päiväunien aikaan K-ruoka -lehden sivuilta vuosia sitten nappaamani reseptin avulla munakoiso-vuohenjuustosalaattia, joka osoittautui oikein herkulliseksi tapaukseksi. Salaatin lämmin (tosin aika aneemisen värinen) munakoisohöystö yllätti ainakin minut positiivisesti. Kun salaatin vielä kokosi värikkäälle lautaselle, oli se jopa aika houkuttelevan näköinen.

Salaatti ei välttämättä kaipaa seurakseen salaattikastiketta, mutta minä tarjosin sen kanssa lisänä öljypohjaista caesar-kastiketta.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Munakoiso-vuohenjuustosalaatti ja naan-leivät

4 annosta

  •  1 kpl (375 g) munakoiso
  • 1 kpl mieto punainen chili
  • 1-2 kpl valkosipulinkynttä
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl kuivattua minttua
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • 1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
  • 1 ps (65 g) salaattisekoitusta
  • 1 prk (365 g) Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita

Lisäksi 2 pkt uunivalmista Santa Maria -naan-leipää.

1. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi (noin 1,5 x 1,5 cm). Halkaise chilipalko, poista siemenet ja suikaloi chili. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet.

2. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota chiliä ja valkosipulia hetki pannulla. Lisää pannulle munakoisokuutiot ja mausta juustokuminalla, mintulla, suolalla ja mustapippurilla. Kääntele pannulla noin 3 minuuttia, kunnes munakoisot hieman kypsyvät.

3. Lisää kirsikkatomaatit pannulle ja jatka kuumennusta vielä pari minuuttia. Tomaattien on tarkoitus vain hieman lämmetä.

4. Levitä pesty salaattisekoitus laakealle tarjoiluastialle. Nostele munakoisoseos vadille ja ripottele valutetut vuohenjuustokuutiot salaatin pinnalle. Koristele tuoreella mintulla.

5. Tarjoile naan-leivän kanssa. Meillä oli uunivalmiita Santa Marian naan-leipiä, joista tykkäämme tosi paljon.

Lisää helpotusta salaattikuumeeseen löytyy Parhaat salaatit kevyempään uuteen vuoteen -postauksesta.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Lohipullat & sitruunainen kermaviilikastike

Yhteishyvä Ruoka -lehdestä olemme kokkailleet vuosien saatossa tosi monia simppeleitä ja herkullisia ruokia. Selasin tuttuun tapaani uusimman lehden reseptit viime viikolla läpi, ja sieltä osui silmiin helpon oloisten sitruunaisten lohipullien ohje.

lohipullat

Helppoja ja nopeita ruokia kaivataan juuri nyt kipeästi! Vauva pitää ottessaan meitä molempia vielä tosi paljon ja luppoaikaa ei paljon ole. Pakkaseen ehdin tehdä vain ison satsin punakastiketta ennen kuin pieni ihme päätti putkahtaa maailmaan viikkoa ennen laskettua aikaa. Pastakastike on popsittu parempiin suihin jo aika päivää sitten, ja vaikka pitsaa sekä muuta noutoruokaa on ihan mukava syödä, ei kotiruoan voittanutta (tällä hetkellä) ole.

Kalan syömistä pitäisi jatkaa imetyksen aikana muutamana päivänä viikossa. Jo raskausaikana juuri kalan riittävä saanti oli vaikeinta toteuttaa. Blogissa on muutamia tosi hyviä kalareseptejä valmiina, mutta silti tuntuu etten osaa tehdä mitään muuta kuin paistaa lohta. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kaivaa blogin arkistoista kalareseptit esiin!

kermaviilikastike lohelle

Ennen kuin hieman eksoottisemmat kalat päätyvät lautaselle, voin popsia näitä lohipullia vaikka kaksi viikkoa putkeen. Siis aivan törkeän hyviä! Herra Longfield kaivoi lohipullien kaveriksi vielä tosi hyvän sitruunaisen kermaviilikastikkeen reseptin, jonka kaveriksi lohipullat passasivat paremmin kuin hyvin. Lisukkeeksi teimme Mummon muusia (nam!) ja lautasen reunalle leikattiin vielä kurkunpaloja.

Kun koko komeus oli valmiina lautasella, nälkä kurni vatsassa, ihanat tuoksut valtasivat nenän, ja ajattelin ”ah miten ihanaa syödä kahdestaan ihan rauhassa kun pieni ihme vetää sikeitä sohvalla”, kuului sohvalta ”byäääääääääh”. Tietty. Vedin pullat lisukkeineen nassuun viidessä minuutissa ja sen jälkeen juoksin sohvan uumeniin täyttämään pienen ihmeen massun.

idlohipullat

Lohipullat & sitruunainen kermaviilikastike

4 annosta

Lohipullat

  • 600 g kypsää savulohta
  • 2 kpl sitruunaa
  • 2 dl korppujauhoja
  • 2 dl vettä
  • 2 kpl kananmunia
  • valkopippuria
  • suolaa

1. Säädä uuni 220 asteeseen. Riivi lohi pieneksi ja poista mahdolliset ruodot. Pese sitruunat ja raasta toisen sitruunan kuori hienoksi raasteeksi.

2. Mittaa korppujauhot ja vesi kulhoon, lisää kananmunat ja sekoita tasaiseksi. Purista sitruunoiden mehu ja lisää kuoriraaste seokseen. Mausta valkopippurilla. Jos lohi ei ole kovin suolaista, lisää myös hieman suolaa. Sekoita lohi joukkoon ja anna tekeytyä 10 minuuttia.

3. Pyörittele lohipullat käsin ja aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista uunissa 20 minuuttia tai kunnes pullat ovat kiinteitä ja hieman ruskistuneita.

lohipullat

Sitruunainen kermaviilikastike

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 kevätsipuli
  • ½ dl tuoretta tilliä
  • 1 rkl sinappia
  • sitruunan mehua maun mukaan
  • ripaus suolaa
  • ripaus pippurisekoitusta

1. Silppua kevätsipuli ja tilli, sekoita ne ja muut mausteet kermaviiliin, anna maustua hetken jääkapissa.

kermaviilikastike lohelle

Brunssi: Munkkivuoren Fazer 5.2.2017 (HKI)

Runebergin päivänä halusimme tehdä yhdessä herra Longfieldin kanssa jotain mukavaa. Herra oli työmatkojen välissä vain viikonlopun kotosalla, ja lauantaina hän oli sen verran tööt töistä ja pitkästä kotimatkasta, että möllötettiin vain sohvalla tuijottamassa House of Cardsia. Sunnuntaina piti päästä jo hieman liikkeelle.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Päätimme lähteä leffaan ja sitä ennen jonnekin brunssille. Leffaksi valikoitui aika pian La La Land, jossa komeilee ehkä luomakunnan komein vaaleaverikkö – Ryan Gosling. Leffa on kerännyt kehuja ja pystejä vaikka kuinka, joten odotukset olivat ihan vain Goslingin näkemisen lisäksi aika korkealla. Harmittavasti leffa ei vakuuttanut meitä kumpaakaan. Jotenkin se oli vähän pliisu, vaikkakin varsin kaunista katsottavaa.

No, onneksi ennen leffaa nauttimamme brunssi ei ollut pliisu. Brunssipaikaksi valikoitui Munkkivuoren Fazer, joka on taas pidemmän tauon jälkeen ottanut sunnuntaibrunssin valikoimiinsa. Munkkivuoren Fazerin brunssilla istuimme herran kanssa viimeksi loppuvuonna 2013, ja yllättävän samalta brunssisetti näytti myös reilun kolmen vuoden jälkeenkin.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Vuonna 2013 omia suosikkejani olivat Fazerin oma rapeakuorinen leipä, maalaispalvikinkku, croissantit sekä jälkkärikakut. Nämä pitivät edelleen pintansa, mutta mukaan listalle täytyy nostaa jogurtti mysleineen sekä haudutettu vihreä tee, joka tarjoillaan Fazerin kahviloissa aina ihan mahtavan kokoisista jättikupeista. Teetä pitää saada hörppiä isosta teemukista, pikkuruiset teemukit pitäisi kieltää kokonaan.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Fazer Café Munkkivuori tarjoilee brunssia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa kello 10.00-11.45 ja 12.00-14.00. Me olimme jälkimmäisessä kattauksessa, ja saimme vielä aamulla tehtyä pöytävarauksen kahdelle. Veikkaan, että pöytävaraus kannattaa tehdä, ettei sitten tule ikävää yllätystä paikan päällä. Meidän visiitin aikaan kahvilassa pörräsi hurjasti punaposkisia ulkoilijoita, jotka tulivat juomaan kupin kuumaa Runebergin tortun kanssa (ne tortut olivat kyllä harmittavasti päässeet jo loppumaan, mutta olihan tarjolla liuta muitakin uunituoreita pullia).

Brunssilla on hintaa 23,90 euroa per aikuinen. Lapset (4-11 vuotta) syövät puoleen hintaan. Vaikka pieni ihme ei ole vielä syntynytkään, niin huomasin, että Munkkivuoren Fazulaan mahtuu oivasti sisään myös rattaiden kanssa. Paikalle voi tulla ihan niiden isojen vankkurienkin kanssa reippaan vaunulenkin päätteeksi. Vessassa oli lisäksi tilava vaipanvaihtopiste, joten ehkä me aloitetaan brunssittelu perheenä sitten kevään/kesän korvilla Munkkivuoresta.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Munkkivuoren Fazer ei ole kooltaan kovin suuri. Myöskään brunssiherkkuja ei ole tarjolla tuhatta eri laatua, mutta ei sillä niin väliä. Kaikki salaatit, leikkeleet, kalat, leivät, pikkulämpimät, jogurtit, juustot, jälkiruokakakut sekä juomat maistuivat oikein herkullisilta. Brunssin hintaan kuuluu myös kahvi (Fazerin omat sekoitukset) sekä haudutettua irtoteetä (iso plussa siitä).

Tykättiin herran kanssa ruoan lisäksi siitä, että kahvila on varsin rauhallinen. Kluuvikadun Fazerilla saa melkein huutaa, että kuulee oman äänensä, mutta täällä on aina ollut mukavan iisi ja rauhallinen ilmapiiri. Plussaa siitäkin!

Nyt vain jännätään milloin pääsemme pienen ihmeen kanssa ensimmäisen kerran brunssille julkiselle paikalle. Jestas kun toivon koko sydämeni pohjasta, että kaikki menee vielä viimeiset raskausviikot hyvin, ja että vauva-arki lähtisi käyntiin pehmeästi ja mukavasti. ♥

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Brunssi: Klaus K 22.1.2017 (HKI)

Hommasimme joululahjaksi herra Longfieldin pikkuveljelle sekä hänen avovaimolleen brunssilahjakortin Klaus K:n brunssille. Lahjakortti oli neljälle, mutta lahjan saajat eivät saaneet valita brunssiseuraansa itse, sillä me halusimme lähteä mukaan.

Klaus K:n brunssilla olemme käyneet herran ja erilaisten ystäväkokoonpanojen kanssa ehdottomasti eniten kaikista testaamistamme brunssipaikoista. Klaus K:n brunssin merkeissä on juhlittu vuosipäiviä, kihlajaisia, synttäreitä ja isoin porukka istui saman pöydän ääreen häittemme jälkeen – kaasot sekä bestmanit saivat meiltä kiitokset brunssin merkeissä.

Klaus K:n brunssi on viehättänyt meitä jo vuosia. Emmehän me sinne muuten olisi eksyneet aina vain uudestaan. Klaus K:n ilmapiiri on rento, mutta silti tyylikäs ja arvokas. Brunssille voi vetää astetta paremmat koltut niskaan, mutta ihan yhtä hyvin sinne voi saapua rennosti farkuissa, löysässä paidassa sekä meikittömänä, hiukset ponnarilla. Palvelu on pelannut jokaisella käyntikerralla, ja ennen kaikkea ruoka on aina ollut hyvää. Erittäin hyvää.

Pidämme myös siitä, että brunsseja järjestetään aika ajoin erilaisilla teemoilla, jonka lisäksi menu uudistuu riittävän usein. Esimerkiksi nyt tammikuussa pääruokakonsepti on uusittu. Ensimmäisillä kerroilla vuosia sitten lämmin pääruoka tilattiin keittiöstä erikseen, ja se oli tosiaan ihan kunnon pääruoka. Ähky tuli aina, sillä alkuruoat sekä jälkkärit ovat tällä brunssilla meidän mielestä olleet aina ihan huippuja. Ja kun siihen päälle ahtaa sisäänsä vielä hampurilaisaterian, on mojova ähky taattu. No, jossain välissä pääruoka siirtyi buffetpöytään alkupalojen ja jälkkärien kanssa. Tämä uudistus oli meistä hieman hölmö, sillä suttuiset pääruokabuffet-astiat veivät Klaus K:n varsin tyylikästä brunssikokemusta hieman huonompaan suuntaan (eikä tämä muutos näkynyt brunssin hinnassa laskevasti). Tähän tuli ainakin meistä odotettu muutos nyt tammikuussa, sillä nykyään pääruoka tilataan taas keittiöstä, mutta se ei ole enää massiivinen risotto- taikka hampurilaisannos, vaan hillitympi enemmän aamiaiselle/lounaalle sopiva annos. Meidän vierailumme aikaan, reipas viikko sitten, tarjolla oli pääruoaksi joko eggs benedict, tattariblini tai punajuuriraviolit.

Pääruoka-annokset olivat pieniä, joten alku- sekä jälkiruokia sai mätätä ihan rauhassa useamman satsin. Tämä on ihan totta vain plussaa, sillä nämä ovat edelleen brunssin ehdottomasti parasta antia. Alkupalapöydän leivät, kalat, leikkeleet, nakit, munakokkeli, puurot, myslit ja jogurtit vievät yksinkertaisesti kielen mennessään. Oma ikuinen suosikkini on törkeän rapea leipä höystettynä aidolla voilla sekä leppäsavustetulla porsaanniskalla. Olen tainnut kehua porsaanniskaa jokaisella käyntikerralla, enkä voinut olla mainitsematta siitä tälläkään kertaa tarjoilijalle. Aivan törkeän hyvää.

Pääruoaksi koko meidän sakki otti perinteiset eggs benedictit, jotka tarjoiltiin fiksusti ilman tuhtia leipää. Jos leipää olisi tehnyt mieli, olisi sitä voinut hakea alkupalapöydästä, mutta siihen meillä kellään ei ollut tarvetta. Sitruunainen bearnaisekastike teki minuun suuren vaikutuksen, ja ainahan ne uppomunat ovat hyviä. Nam.

Jälkkäripöydän ehdoton kruunu oli tällä kertaa överi suklaa-kinuski-tökkäyskakku. Jessus. Vaikka lääkäri on sanonut minulle, että loppuraskauden ajan olisi hyvä olla sokerien kanssa tarkkana, mikäli en halua puskea viisikiloista pientä ihmettä keväällä sisältäni, unohdin lääkärin sanat tarkoituksella brunssilla. Kyllä voi silloin tällöin yhden kakkupalan syödä. Kerrotaan nyt tähän väliin, että sokeriarvoni ovat olleet läpi raskauden hyvät, sisällä vain kasvaa ilmeisesti melkoinen jässikkä (osaksi perinnöllisistä syistä), joten siksi sokerien kanssa pitäisi olla tarkkana. Mitään sokerilakkoa ei lääkärin mukaan tarvinnut aloittaa, kunhan ei vaan joka päivä kajoaisi irttareihin ja suklaaseen.

Jälkkäripöydästä löytyi myös mm. karpaloskonsseja, joista pidän hurjasti. Kyseisiä skonsseja on ollut Klaus K:n brunssilla jo vuosia (ainakin oman muistikuvani mukaan), ja en voi edelleenkään ymmärtää, miten niin ruttuinen ja kuivannäköinen leivonnainen voi maistua niin herkulliselta! Näitä olisi mahtavaa oppia tekemään myös itse.

Klaus K:n brunssia on tarjolla lauantaisin sekä sunnuntaisin kello 12-15. Hinta per pärstä on 35 euroa. Hintaan kuuluu ruokien lisäksi mehut, vedet sekä kahvi ja tee. Erikoiskahvit sekä viinit maksetaan sitten erikseen. Listalta löytyi mm. mukavan makuinen alkoholiton skumppa allekirjoittaneelle möhömahalle. Koko brunssimenun voi kurkistaa seuraavan linkin takaa, menu tosin vaihtuu aika ajoin ja tuoreimman listan löytää suoraan Klaus K:n sivuilta.

Onko Klaus K:n brunssi teille entuudestaan tuttu? Me ollaan pikaisten laskelmien mukaan käyty täällä noin 10 kertaa vuodesta 2011 lähtien, aika hyvin.


Jos muuten kaipaatte vinkkejä brunssipaikoista, niin kurkatkaa ihmeessä koostamani Brunssiarvostelut-sivu! Sieltä löytyy tuhoton määrä brunssiarvosteluja monien vuosien takaa. Harmittavaa kyllä, moni hyväkin paikka on tässä vuosien saatossa sulkenut ovensa.. Olen yrittänyt pitää listaa ajantasalla, mutta ihan viimeisintä tilannetta en ole Brunssiarvostelut-sivulle ehtinyt päivittää. Täytyypä ottaa se heti työn alle.

Brunssiarvostelut

Testissä Sannan ruokakassi (sis. alennuksen)


Postaus on toteutettu yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua 5 päivän perheruoka- sekä hedelmäkassiin, ja kertoa kyseisestä palvelusta teille lukijoille omien kokemusten pohjalta. Postauksen lopussa odottaa alennuskoodi, joka oikeuttaa 8 euron alennukseen mistä tahansa kotiovelle kannetusta Sannan ruokakassin ruokakassipalvelusta. Erilaiset ruokakassit ovat nähtävissä tuossa hieman alempana.

sannan ruokakassi

Heti tähän alkuun täytyy kertoa, että Sannan ruokakassia toimetaan tällä hetkellä jo varsin laajalle alueelle! Pääkaupunkiseutu lähialueineen (esim. Tuusula ja Nurmijärvi) on jo katettu, ja ihan uutukaisina tulokkaina ovat Tampere, Turku sekä Lahti. Vaasan ja Jyväskylän tarvitsee odottaa vielä pieni tovi, mutta ei hätää, pian myös Sportin ja JYPin kannattajat voivat tilata ruokakassia omalle kotiovelleen. Sannan ruokakassin nettisivuilta voi tarkistaa tarkemmin toimitusalueet oman postinumeron avulla (tätä varten jokin ruokakassi tulee lisätä ostoskoriin, jonka jälkeen pääsee tarkistamaan toimituksen onnistumisen omalla postinumerolla).

sannan ruokakassi

No mutta asiaan. Eiku alustetaan vielä hieman.

Meitä asuu vihreässä Vihervaarassa kaksi aikuista sekä Horatio, joka on 35-kiloinen chow chow, eli siis koira. Pian mukana häärää myös pieni ihme, mutta hänen ruokakulunsa jäävät kaiketi aika pieniksi, jos vain rinta pojalle alkaa maistua. Meidän talouden tarkoista ruokamenoista mulle ei ole mitään käsitystä. Syömme molemmat työpaikalla runsaan lounaan, joten kotona ei iltaisin varsinaisesti mitään illallista kokata. Paistellaan vaan jauhelihaa tai kanaa, popsitaan porkkanaa, levitetään oivariinia jälkiuunileivälle ja mussutetaan jogurttia (ja karkkia ja sipsiä ja popcornia) – semmoista iisiä ja helppoa. Horatio syö kahdesti päivässä kuivamuonaa, joita höystetään usein meidän ruokatähteillä, jotta hävikkiä tulisi vähemmän. Horation ruokakulut tiedän tasan tarkkaan, 70 euron 12 kilon ruokasäkki kestää melkeinpä tasan kuukauden.

sannan ruokakassi

Mitenkäs sitten meidän ihmisten ruokakulut? Veikkaan ihan hatusta, että meidän taloudessa liikutaan noin 200-400 euron kuukausitasolla. Tämä summa ei pidä sisällään ulkosyömisiä, joita harrastetaan jonkin verran. Kuukausisummaan vaikuttaa ehkä eniten se, kuinka paljon meillä käy kuukaudessa vieraita. Tykkään laittaa vieraille hyvää purtavaa, joten jos vieraita lappaa joka viikko, nousee ruokakustannukset huomattavasti siihen verrattuna, että kökötämme herran kanssa kahdestaan kotosalla. Niinä viikkoina, kun olen yksin kotona (eli aika usein), ruokakulut voivat olla pyöreä nolla ihan vain siitä syystä, että en liiemmin välitä käydä ruokakaupoissa.

sannan ruokakassi

Nämä faktat nyt ihan vain tiedoksi siitä syystä, että kun keskustellaan erilaisista ruokakassipalveluista, nousee hinta totta kai aina ensimmäisenä mieleen. Kotiovelle kiikutettuja ruokakasseja pidetään ainakin omasta mielestäni lähes poikkeuksetta kalliina, ja usein voi kuulla mietintöjä siitä, saako ruokakasseilla aidosti vastinetta rahoille, kuinka paljon halvempaa olisi hakea ainekset itse kaupasta jne… Tämähän riippuu aivan täysin palvelun tilaajasta. Jotkut ovat halukkaita maksamaan ekstraa ajan säästämisestä. Eikä sen aina tarvitse olla suurperheen äiti, joka haluaa viettää hieman enemmän aikaa perheensä kanssa, ajan säästäminen voi olla hurjan tärkeää myös lapsettomille pariskunnille, pitkiä päiviä työpaikalla painaville tai vaikka paljon urheilua harrastavalle yksinasujalle. Meitä on moneksi.

Toiset kiittelevät ja maksavat auliisti ekstraa monipuolisista resepteistä sekä siitä, että saavat valmiiden ruokakassien avulla vinkkejä köökin puolelle. Jotkut ovat onnesta soikeana, kun kauppaan ei tarvitse rynnätä ruuhka-aikoina, ja joku kolmas tekee tilauksen ihan vain siitä syystä, että kaveri kehui palvelua. Jokaisella on syynsä.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Meille ruokakassipalvelut ovat entuudestaan hieman tuttuja. Olemme tilanneet ruokakassin kaksi kertaa Anton & Antonilta, ja nyt pääsimme siis testaamaan Sannan ruokakassia, jonka idea on hyvin pitkälti sama kuin Anton & Antonilla. Yksinkertaisesti sanottuna: kuriiri tuo kotiovelle etukäteen sovittuna ajankohtana (Sannan ruokakassi kiikutetaan kotiin maanantai-iltana) ruokakassin, joka pitää sisällään x-määrän aineksia arkiruokiin. Ruokakassin hinta määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka monen päivän illalliset kassi pitää sisällään. Me testasimme perhekassia, joka piti sisällään viiden päivän illalliset neljälle hengelle. Kassin hinta on 95 euroa (huom! ensimmäinen tilaus tarjoushinnalla 79 euroa). Lisäksi pääsimme myös testaamaan 15 euron hintaista hedelmäkassia, joka pitää sisällään 3,5 kiloa kauden parhaita etelän hetelmiä (voi ne olla myös kotimaisia).

sannan ruokakassi

Jo tässä vaiheessa voin todeta, ettei hinta ole minusta liioiteltu. Pitkän matikan lukeneena osaan laskea, ettei meidän normaalilla ruokakuluilla päästä liiemmin plussalle taikka miinukselle, vaikka tilaisimme ruokakassia neljästi viikossa. Tämä olisi meidän tarpeisiin nähden aivan liikaa, pitkälle pötkittäisiin jo sillä, että ruokakassi toimitettaisiin meille joka toinen viikko. Tällöin kuluja tulisi noin 200 euroa kuussa.

Meitä on kaksi aikuista ja tämä neljän hengen perhekassi oli meidän ruoankulutukseen nähden valtava. Teimme osan resepteistä vain puolikkaina, ja tungimme pakastimeen kaiken (mahdollisen) ylimääräisen. Keittoa söimme kolmena päivänä, ja silti sitä laitettiin rasiallinen pakastimeen, kanaa söin yksin kolmena päivänä peräkkäin ja herra Longfield veti tacoja myöskin kolme päivää putkeen. Hedelmiä popsimme aamuisin ja pitkin päivää välipalaksi. Kyllä ei oltu muutamaan viikkoon nälässä!

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Missä olisi meistä parantamisen varaa?

  • Ruokakassi toimii parhaiten kaikkiruokaisessa perheessä, ellei sitten kovasti halua alkaa reseptejä muokkaamaan, mutta siinä menee vähän koko ruokakassin idea pilalle. Eli jos perheessä on useampi ruoan suhteen kovin nirso tapaus, voi ruokakassin sisältö olla pettymys. Siis nirsoille.
  • Sannan ruokakassin tulevien viikkojen reseptejä ei valitettavasti näe netistä etukäteen, siitä pitää antaa miinusta (kahden seuraavan viikon menut näkee reseptivihkosta, mutta sitähän ei ole saatavilla, ellei ole tilannut ruokakassia edellisellä viikolla).
  • Kassissa oli tomaattikeiton kaverina paketti näkkileipää. Ihan jees, mutta tuore ja rapea maalaisleipä tai tuhti jälkiuunileipä olisi ollut vielä parempi. Ja sitä olisi voinut puputtaa myös aamuisin, näkkäri ei ainakaan meillä kulu kovin kovaa vauhtia.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Mistä me tykättiin?

  • Reseptivihkosta. Ohjeet olivat selkeitä ja vihkonen oli laadukas kuvineen, teksteineen ja paksuine sivuineen päivineen.
  • Ruoista! Ruoat valmistuivat järjestään puolessa tunnissa. Resepteissä ei ollut liikaa hienostelua tai hifistelyä, sitä emme ainakaan me arkisafkoissa kaipaa. Ruoat maistuivat hyviltä, se kai on se tärkein juttu (tomaattikeitto sekä kananpojat kermakastikkeessa olivat törkeän hyviä!).
  • Hedelmäkassista. Kasa herkullisia omenoita, iso keltainen meloni, makeita mandariineja (tai klementtiinejä tai satsumoita) sekä pehmeät päärynät katosivat hedelmävadista hyvää vauhtia. Herra Longfield ei ole suuremmin salaattien ystävä, mutta hedelmiä hän popsi ennätysvauhtia kun niitä oli kerrankin rutkasti saatavilla.
  • Turskasta. Söin elämäni ensimmäisen kerran turskaa. Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi, toinen turskapaketti odottaa nimittäin pakastimessa äitiysloman alkua (enää alle 20 työpäivää jäljellä!).
  • Helppous. Onhan se aika mahtavaa kun räntää tulee taivaan täydeltä, istut sohvalla, ovikello soi ja rännän peitossa oleva kuriiri tuo isot kassit safkaa kotiovelle asti. Ei tartte kuin nousta sohvalta, avata ovi, kiittää, laittaa ovi kiinni, tunkea ostokset jääkaappiin ja palata sohvalle.
  • Hävikin määrä on pieni.
  • Kotimaisuus. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kanaa, sesongin mukaan kotimaisia kasviksia ja nämä kaikki mahdollisuuksien mukaan luomuna.

Alkoiko kiinnostaa?

Jos mielenkiinto heräsi, niin ei muuta kuin kokeilemaan! Meidän blogin lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla LONGFIELD17. Alennuskoodin voi käyttää tarjoushintaisesta ensimmäisestä tilauksesta. Koodi annetaan tilauslomakkeen yhteydessä. Tilauksen voi tehdä kätevästi Sannan ruokakassi -sivustolla.

sannan ruokakassi

Yhteistyössä Sannan ruokakassi