Piknik Träskändan puistossa, Espoo

Ensimmäisen kerran kävimme Träskändan puistossa piknikillä vuonna 2012. Tuon vuoden toukokuun piknik päätyi myös blogiin, ja sen jälkeen myös Auroran puistona tunnettu kaunis alue on kutsunut meitä luokseen jokaisena kesänä. Viime kesänä piknik jäi vauvavuoden sekoilujen vuoksi väliin, mutta nytpä sinne tehtiin ihan ensimmäinen perhepiknik.

Träskändan puisto

Träskändan puisto on varsin mainio piknikpaikka lasten kanssa. Puisto on todella iso sekä tasainen, lähellä ei ole autoteitä, pieni Glimsinjoki virtaa vasta aivan puiston toisessa päässä ja puistosta on lähes esteetön näkymä joka puolelle. Täällä voi vilkas taaperokin juosta ja tutkia maailmaa ihan rauhassa ilman, että vanhempien pitää jatkuvasti juosta perässä. Lisäksi puisto on todella rauhallinen, siellä ei ole koskaan meidän vierailujen aikana ollut kourallista enempää ihmisiä.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puisto sijaitsee kauniin Träskändan kartanon sekä rehevän metsän välissä. Kartanon tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Kartanon hienoin hetki koettiin 16.9.1863, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin kartanon pihamaalle kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”, jota voi edelleen ihailla puiston laidalla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puiston toisessa päässä on tosiaan pieni Glimsinjoki sekä varsin suuri metsä. Koko alue kuuluu Träskändan luonnonsuojelualueeseen, joka on pinta-alaltaan 32 hehtaaria. Metsään kätkeytyy reilun 2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kolmen erityylisen metsätyypin lävitse. Lähimpänä puistoa on puistometsä, jota Glimsinjoki reunustaa rehevillä rantavyöhykkeillään.

Träskändan puisto

Me olemme taapertaneet luontopolun kokonaankin, mutta tänä kesänä käyskentelimme vain puistometsän alueella, sillä metsässä oli arki-iltana pirusti hyttysiä, ja meillä kaikilla oli vain lyhyttä lahjetta sekä hihaa päällä. Lisäksi pieni ihme oli varsin innokkaalla päällä, ja olisi koko ajan halunnut kävellä itse. Se onnistui paljon paremmin puiston alueella – siellä eivät hyttyset häirinneet, ja tasaisella nurmikolla juoksentelu oli iisimpää kuin metsäpolulla. Metsäpolku on muuten sen verran leveä, että sinne pääsee myös lastenvaunujen kanssa.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puistometsän alueella voi ihailla monia suomalaisia jalopuita, sieltä löytyy tammia, jalavaa, metsälehmusta, vaahteraa sekä saarnia. Alueelta löytyy myös Suomen korkein metsälehmus, sekä peräti yli 300-vuotias tammi.

Lisäksi on aika upeaa, että joen ylittävä silta on edelleen samalla paikalla missä 1700-luvun lopulla oleva Kuninkaantien silta oli. Tosiaan, Kuninkaantie kulki tuolloin suoraan Träskändan puistoalueen läpi, mutta yleinen maantie siirrettiin vähän sivummalle kun varsinainen kartanopuisto perustettiin 1820-luvulla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Me olimme piknikillä eilen torstaina, ja upeat pionipuskat kukkivat silloin kauneimmillaan! Eli Träskändan puistoon kannattaa rynniä just nyt vaikkapa piknikille – ainakin jos haluaa ihailla pionien runsasta kukintaa!

Ollaan muuten piipahdettu Auroran puistossa myös huhtikuussa, silloin puisto näyttää kovin erilaiselta. Toki luonto on kaunis ihan mihin vuodenaikaan tahansa, joten puistossa kannattaa käydä oikeastaan milloin vain.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Ajo-ohjeet

Jos paikalle saapuu autolla, niin navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Träskändanristi 2. Suunnilleen tästä kohtaa pääsee kääntymään parkkipaikoille, jotka ovat aivan puiston vieressä. Parkkipaikat sijaitsevat kartanon takana, aivan keisarillisen käymälän läheisyydessä.

Träskändan puisto

Yksivuotisjuhlien tarjottavat

Pienen ihmeen yksivuotissynttärit saatiin juhlittua varsin onnistuneesti maaliskuun lopussa, ja sen jälkeen vauvavuotta on muisteltu blogissa muutamienkin postausten avulla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nyt kun malja on nostettu yksivuotiaalle, juhlahumusta on selvitty, yksivuotiskuvia on ihasteltu, vauvavuoden parhaat muistot on paketoitu blogiin ja vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet on listattu, voitaisiin kääntää katseeet vielä hetkeksi yksivuotissynttäreihin – tarkemmin sanottuna yksivuotisjuhlien tarjottaviin.

Yksivuotissynttärien ruokapuolta miettiessämme päätimme heti alkuun toteuttaa tarjoilut meidän uudella mahtavalla motolla: helppous edellä.

Herkullista, kaunista, riittoisaa sekä juhlavaa tarjottavaa on täysin mahdollista saada myös helpolla. Ja helposta me nykyään tykätään! Eikä helpolla tarkoita tässä yhteydessä sitä, että tilataan kaikki valmiina Stockan Herkusta, vaan sitä että saadaan hyvää ja halpaa helposti.

alkoholiton kuohuviini

Päätimme jo alkumetreillä ulkoistaa kakun osaaviin käsiin. Eräs mammakaveri tilasi oman tyttärensä yksivuotisjuhliin komean kakun Say It With a Caken kautta ja nähtyäni kakusta kuvan, oli päätös meidänkin kakun osalta tehty. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pyytää kakun teemaksi pääsiäinen, mutta varausta tehdessäni meidän teemana oli vielä metsä, joten sillä siis mentiin. Koti oli tosin koristeltu varsin pääsiäismäisesti, joten värikäs kakku olisi passannut juhlien teemaan paremmin. Mutta komea oli metsäinen kakkukin! Ja niin ihanan suklainen. Voi nam!

say it with a cake

Ennen kakkua tarjolla oli toki suolaiset purtavat. Niiden kanssa jouduimme istumaan jokusena iltana pienen ihmeen nukkumaanmenon jälkeen alas ja tekemään useammankin listan.

Helppoa ja hyvää piti keksiä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Salaattia on aina kiva olla tarjolla, ja niinpä teimme juhliin kaksi satsia meidän luottosalaattia. Maalaiskanasalaatti on toiminut jo vuosien ajan meidän lempparina, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Tämä salaatti on nopea ja helppo tehdä – se pitää sisällään vain muutaman raaka-aineen ja maistuu lisäksi lähes kaikille. Kehuja se on kerännyt jokaisissa kekkereissä joissa sitä on tarjolla ollut.

Maalaiskanasalaatti

  • tarvitsemasi määrä erilaisia salaatteja
  • 1 pussi valkosipulikrutonkeja
  • 1 grillikana
  • iso loraus valmista salaatinkastiketta (esim. Newman’s Ownin Parmesan & Roasted Garlic -kastiketta)
  • 1 pkt parmesaania raastettuna
  • reippaasti rouhittua mustapippuria

1. Raavi ja revi grillattu broileri pieniksi annospaloiksi (tämän voi tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi, säilö broiskun palat jääkaapissa)

2. Yhdistä salaattiseokseen salaatinkastike ja kumoa seos tarjoilukulhoon.

3. Lisää sekaan krutongit ja sopiviksi suupaloiksi pilkottu grillibroileri.

4. Mausta mustapippurilla ja viimeistele parmesaanilastuilla.

yksivuotisjuhlat

Meidän perheen ykkösherkku juhlissa on äitini tekemät jauhelihapasteijat. On ihan sama kuinka monta pellillistä äitini niitä tekee, joka ikinen pasteija syödään. Aina. Tosin pienen ihmeen synttäreillä tarjoiluastian pohjalle jäi yksi pasteija, minä tosin sen söin juhlien loppusuoralla, joten kyllä ne kaikki taas syötiin vaikka aikamoisen kasan äiti oli pasteijoita tehnyt.

Äidin jauhelipasteijat kuuluvat ensi sijaisesti jouluun, mutta niitä popsitaan sujuvasti mihin vuodenaikaan vaan jos niitä vain käsiin saadaan. Viime jouluna veljeni luona pasteijat loppuivat kesken, eikä esim. herra Longfield saanut ainuttakaan herkkupalaa suuhunsa. Se vähän harmitti herraa ja tästä syystä äiti toi meille ihan oman pussin pasteijoita jemmavarastoon seuraavaa päivää varten.

Äidin lihapasteijat

Täyte

1. Ruskista 200-500 g jauhelihaa ja sen joukossa 1 (tai 2) sipulia. Mausta mielesi mukaan suolalla, paprikalla ja valkopippurilla. Voit lisätä myös 1-2 valkosipulinkynttä pannulle mukaan.

2. Keitä irrallista riisiä 1-2 dl kypsäksi suolaisessa vedessä.

3. Keitä 1-2 kananmunaa kovaksi.

Sekoita maustettu ja ruskistettu jauheliha, riisi sekä silpotut kananmunat keskenään (en keksi millään mikä sen sellaisen kananmunansilppuajan nimi on!).

Kuori

Kauli valmiista voitaikinasta levyjä ja painele taikinasta pyöreällä muotilla pyöreitä paloja. Valmista taikinaa on tärkeä kaulia, jotta siitä saadaan tarpeeksi ohutta.

Lisää täytettä jokaiseen voitaikinapalaan (ei ihan keskelle eikä ihan reunoille, älä myöskään liioittele täytteen määrän kanssa) ja kostuta reunat vedellä, joka toimii liimana.

Asettele voitaikinapalan toinen puoli jauhelihatäytteen päälle kanneksi ja painele reunat haarukalla kiinni. Painele suhteellisen tiukasti, jotta pasteijat pysyvät uunissa varmasti kiinni.

Voitele vielä lopuksi kananmunalla ja pistele haarukalla pieniä reikiä pasteijoiden pintaan. Asettele pasteijat leivinpaperin päälle pellille.

Paista uunissa 200-225 asteessa kypsäksi (tarkempaa aikaa äitini ei ole antanut). Tarkkaile siis uunia, pasteijoiden tulee olla kauniin kullanruskeita!

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kaupan pakaste- sekä einesaltaat ovat tulleet meille viime vuoden aikana varsin tutuiksi. Meillä ei ole mitään eineksiä vastaan, joskus aika ja kädet eivät vain riitä ihan kaikkeen, ja silloin on enemmän kuin luvallista sanoa helppous edellä!

Synttäreillä tarjolla oli Dr. Oetkerin pikkupitsoja sekä täytettyjä pikkupatonkeja (*saatu blogin kautta). Saimme Dr. Oetkerin kautta hommattua lähes kaikkia Bistro Mini Baguette sekä Ristorante Piccolissima -makuvaihtoehtoja.

dr.oetker

Jestas miten nämä pikkupurtavat olivat helppoja! Sen kuin vain nappasi paketit pakastimesta, repi paketit auki, laittoi uunin päälle, levitti uunipellille leivinpaperin, asetteli jäiset pitsat sekä minipatongit leivinpaperin päälle ja tunki uunin täyteen! Kolme pellillistä paistui meidän kiertoilmauunissa yhtä aikaa. Siitä sitten vain vartin päästä valmiit herkut tarjoilualustoille ja siinä kaikki.

Näitä naposteltiin vielä juhlien jälkeisinäkin päivinä – koko perheen voimin, nämä maistuivat myös pienelle ihmeelle enemmän kuin hyvin.

dr.oetkeryksivuotisjuhlatarjottavat

Sopivan pientä ja helppoa purtavaa ovat myös ruisnapit tonnikalamoussella. Yleensä täytämme ruisnapit jo valmiiksi moussella, mutta nyt oiottiin siinäkin. Tein moussen erilliseen lasiastiaan, jonne törkkäsin pitkävartisen lusikan sekaan. Lasiastian viereen kaadoin ruisnapit ja taas säästettiin aikaa. Tein moussen jo edellisenä iltana valmiiksi kolminkertaisella määrällä. Mukaan lorahti aika paljon sitruunaa, ja äitini ainakin totesi, että sitä oli ehkä liiankin paljon. Muistakaa siis maistella moussea ja lisätkää mausteita pikkuhiljaa mukaan!

Tonnikalaruisnapit

noin 20 kpl

  • ruisnappeja
  • 1 prk tonnikalaa (meillä oli öljyssä)
  • 1 dl Hellmann’s majoneesia
  • 2 rkl sitruunan mehua (meillä oli purkkitavaraa)
  • Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Valuta tonnikalasta öljy pois.

2. Kaada tonnikala astiaan ja sekoita mukaan kaikki muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa Chili Explosionia, suolaa, mustapippuria ja/tai sitruunan mehua.

3. Anna seoksen maustua hetki jääkaapissa ja täytä ruisnapit vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne eivät mene liian vetisiksi. Täyttäminen onnistuu helposti pienellä lusikalla.

Psssst.. Jos haluat nappeihin enemmän väriä ja kauniimman ulkonäön, leikkaa päälle tuoretta ruohosipulia.

tonnikalamousse

Salaatin kaveriksi teimme suolaista piirakkaa. Tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa olen tehnyt vuodesta 2012 alkaen useita kertoja vuodessa. Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille tein kaksi piirakkaa jo edellisenä päivänä valmiiksi. Juhlapäivänä lämmitin piirakat vain nopeasti uunissa ennen vieraiden saapumista. Juhlia edeltävänä päivänä siskoni sekä äitini oli meillä siivoamassa, ja piirakat sattuivat unohtumaan uuniin vähän liian pitkäksi aikaa, samalla kun roudasimme valtavan isoa mattoa äitini autoon. Piirakat ottivat tuona viitenä minuuttina vähän liikaa väriä pintaan, mutta minkäs teet! Ei sillä niin väliä. Tuore timjamikin unohtui tällä kertaa piirakoiden päältä, mutta ei anneta senkään haitata.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

  • 1 kpl pyöreä ruis-kaura piirakkataikina (Myllyn paras)
  • n. 300 – 350 g kirsikkatomaatteja
  • n. 200 – 300 g pehmeää vuohenjuustoa
  • muutama oksa tuoretta timjamia
  • ripaus sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Sulata piirakkataikina ohjeen mukaan. Kauli jäähtynyt taikina sopivan kokoiseksi, ja painele se sen jälkeen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Huuhtele tomaatit ja leikkaa kukin tomaatti kolmeksi viipaleeksi. Pehmennä vuohenjuustoa hieman, ja levitä se sitten taikinan päälle. Asettele päälle tasaisesti tomaattiviipaleet. Ripota piirakan päälle tuoretta timjamia, sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.

3. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia (pohja on kypsä ja pinta kauniin paahtunut). Nosta piirakka jäähtymään ritilälle ennen vuoasta irrottamista.

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kakun ja suolaisten herkkujen lisäksi pitkin poikin vihreää Vihervaaraa oli erilaisia värikkäitä karkkiastioita, vaahtokarkkeja ja iso kasa äitini tuomia Jaffa-keksejä. Näillä eväillä saatiin vedettyä yksivuotissynttärit varsin mallikkaasti läpi!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Malja yksivuotiaalle & kuohuva-arvonta

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy.

En oikein käsitä, että vauvavuosi on takana. En jää kaipaamaan tuota vuotta mitenkään suuremmin – se oli rankka vuosi. Tai vuoden ensimmäiset 8 kuukautta olivat rankkoja, sen jälkeen elo alkoi olla vauvan kanssa varsin mutkatonta ja leppoisaa.

alkoholiton kuohuviini

Puolen vuoden kohdalla pidimme ystävillemme juhlat, sillä tuntui lähes uskomattomalta, että olimme selvinneet pienen ihmeen kanssa ensimmäiset kuusi kuukautta. Se oli meille vanhemmille varsinainen virstanpylväs. Ystäviä emme lisäksi olleet ensimmäisten kuukausien aikana yksinkertaisesti vain jaksaneet juuri nähdä, joten oli kiva saada porukka kasaan lämpimänä elokuisena päivänä.

Puolen vuoden kekkerien jälkeen edessä oli joulu, ja pian sen jälkeen tajusimme, että kohta meidän vauva täyttää vuoden. Oli aika alkaa suunnitella yksivuotissynttäreitä.

yksivuotissynttärit

Ystävät jätimme tällä kertaa rannalle ruikuttamaan, sillä yksivuotispippaloihin kutsuimme vain sukulaisia sekä pienen ihmeen kummit. Vihreä Vihervaara ei vetäisi sukulaisia sekä ystäviä sisäänsä talviaikaan, kun terassille ja pihalle ei voi levittäytyä viettämään aikaa. Mietimme kyllä jos olisimme pitäneet ystävillemme omat juhlat, mutta oikeasti kuinka montaa kaveria kiinnostaisi ihan aidosti tulla yksivuotissynttäreille..? Veikkaan, ettei kovin montaa. Nähdään kavereita sitten ihan omissa riennoissa.

Vaikka olivathan pienen ihmeen synttäritkin aikamoiset riennot! Tupa täynnä väkeä, tarjolla suolaista sekä makeaa purtavaa, komea syntymäpäiväkakku, laulua, musiikkiesityksiä, lahjoja, kasapäin suklaamunia sekä tietenkin kuohuvaa. Ja tietenkin alkoholitonta kuohuvaa, koska kyseessä oli lastenjuhlat.

yksivuotisjuhlatalkoholiton kuohuviini

En halua kuulostaa nipolta, mutta teimme jo raskausaikana lupauksen pienelle ihmeelle. Hän ei joutuisi kokemaan oloaan epämukavaksi juhlissa joissa äiti ja/tai isä alkavat käyttäytyä omituisesti, haisemaan oudolta taikka puhumaan oudosti alkoholin takia. Holillista juhlakuohuvaa taikka ruoan kanssa nautittua viinilasia (tai paria) emme ole jättämässä toki väliin, mutta siihen se saa jäädä – silloin kuin lapsi on mukana. Aikuisten riennot sitten erikseen.

Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille halusin ehdottomasti tarjolle kuohuvaa. Meillä on herra Longfieldin kanssa monta syytä kilistellä sille, että selvisimme kahdestaan vauvavuodesta. Siihen päälle kun lisää vielä onnenkilistelyt pikkuisesta 1-vuotiaasta taaperosta, hänen kehityksestään sekä ihan vain siitä, että meillä on hänet, niin kyllä se on totisesti kuohuvan paikka.

alkoholiton kuohuviini

Juhlissa meillä oli tarjolla raikkaan keväistä Henkell Sparkling Roseeta, jossa maistuu omasta mielestäni kesän ensimmäiset vanhempieni pihalta poimitut omenat. Pirskahteleva kuohuva ei häpeile yhtään holillisille sukulaisilleen. Tästä tuli heittämällä meidän tämän kesän juhlajuoma. Ainakin niiden juhlien, joissa pieni ihme häärää mukana.

Hennon vaaleanpunainen kuohuva oli omiaan näin kevään kynnyksellä. Koti oli koristeltu pajunkissoilla sekä tulppaaneilla ja kevään saattoi aistia sisälläkin. Ulkona lumi suli auringon voimasta ja keväinen sulamisvesien tiputteluääni kuului jos korviaan tunki yhtään ulko-ovien ulkopuolelle.

Yksivuotiaan maljat kohotettiin pienen puheen päätteeksi. Toki minä unohdin puheen päälle koko maljat, mutta onneksi pienen ihmeen kummisetä vinkkasi vierestäni, että eiköhän ne maljatkin pitäisi kohottaa! Äitiaivot on äitiaivot.

alkoholiton kuohuviinialkoholiton kuohuviini

Maljojen jälkeen koettiin ehkä koko synttärien ihanin hetki. Pienen ihmeen kummitäti on musiikkivirtuoosi, eikä herra Longfieldkään mikään rytmitajuton olento ole. Kummitäti oli tehnyt pienelle ihmeelle lahjaksi ihan ikioman biisin, jonka he sitten herra Longfieldin kanssa esittivät. Heittämällä paras lahja koskaan! Samainen duo esitti pienen pojan ristiäisissä Mestaripiirros biisin. Ristiäisissä en kyyneliä voinut esityksen aikana pidättää, mutta synttäreillä kyyneleet pysyivät kuin pysyivätkin kurissa jammaillessamme biisin tahdissa pienen ihmeen kanssa.

…Toisen vuoden matka kohta alussa
Tarinoita, turinoita luvassa
Tunnetulvan sanoiksi kun muodostaa
Pieni poika maailmaa kun innolla ahmia saa

Poistaa en maailman tyhmyyksiä voi, mutta auttaa ja opastaa voin

Aina kun tarvitset
Paikalla oon, paikalle tuun
Käyn mörköjen kanssa myös taisteluun
Paikalla oon, paikelle tuun
Yksin et joudu taisteluun…

Maljojen ja tunnelmallisen musiikkiesityksen jälkeen juhlat jatkuivat synttärikakun sekä kahvien merkeissä. Lahjatkin avattiin, ja pienen taaperon kädet pääsivät innosta soikeina pyörittelemään uusien kuormurien sekä rekka-autojen isoja pyöriä. Äiti tutki muita lahjoja yhtä innoissaan varsin kiitollisena ja onnellisena onnistuneista yksivuotissynttäreistä. Tätä lisää sitten taas vuoden päästä!

say it with a cake

Osa saattaa muistaa, että teimme Henkellin alkoholittomien kuohuvien kanssa yhteistyötä jo viime kesänä. Juhannus oli viime vuonna tuoreena perheenä aiempia vuosia erikoisempi, ja keskikesän hulinoiden keskellä skoolattiin muutamaan otteeseen Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohuvalla. Viime juhannuksen fiiliksiä voi kurkata seuraavan postauksen takaa.

Henkell haluaa tarjota teille lukijoille mahdollisuuden päästä kohottamaan maljaa alkoholittomalla rosee kuohuvalla tämän kevään ja kesän hulinoissa! Kertokaahan tämän postauksen kommenttiosuudessa mihin juhliin taikka tilaisuuteen alkoholiton rosee teistä sopisi parhaiten! Tässähän on vaput, koulunpäättäjäiset sekä juhannukset jo ihan kulman takana, joten juhlia ei varmasti kenenkään keväästä sekä kesästä tule puuttumaan. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan yksi laatikko (pitää sisällään kuusi isoa pulloa á 75cl) alkoholitonta Henkell Sparkling Roseeta. Ei huono! Kommentit tulee jättää viimeistään tämän viikon sunnuntaina, eli 8.4. mennessä – ehtii palkinto sitten varmasti vapuksi voittajalle!

alkoholiton kuohuviini

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Isän hoitovapaan puoliväli

Moitovapaa, Herra Longfield täällä.

On aika koti-isän kotiäitiyselämän tilannekatsauksen, jee, kaikki äkkiä lopettakaa kaikki tekeminen nyt ja tulkaa lukemaan!

mies hoitovapaalla

Nyt on ohitettu puolimatkan krouvi tässä minun kotiäitiurallani, ja tähän asti touhu on kyllä ollut oikein mukavaa. Ekoina päivinä kyllä vähän tylsistytti laitella neljättäkymmenettä kertaa palikoita riveihin ja kasoihin jotka pieni ihme sitten kaatoi, tai toljottaa aina uudestaan samaa rahisevaa ankkasivua pienen ihmeen suosikkikirjasta ”Arvaa kuka?”. Mutta sitten sitä jotenkin kelasi että eihän tämmöstä pönttöilyä nyt varmaan pääse enää elämän aikana koskaan luvan kanssa tämän jälkeen tekemään, ja että onhan tämä nyt aika mukavaa kun ei tarvitse yhtään mitään työjuttuja mietiskellä. Sen kun vaan yrittää ehtiä kasaamaan palikoista semmoset tornit mitkä yhdistyy kaaripalikalla toisiinsa, ja arvuuttelee että mitähän ankkasivulta löytyvä tuhatjalkainen tai perhonen mahtaa sanoa (niillä kun ei ole samanlaisia vinkkejä kuin ankalla, koiralla ja sammakolla). Ehkä eläkkeellä voi sitten taas alkaa turata aikaa johonkin vastaavanlaiseen turhuuteen, niinku vaikka johonkin perhokalastukseen tai rautatiepienoismallien kasaamiseen tai johonkin mitä eläkeläiset ajautuu tylsyyksissään.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Pieni ihme myös ryhtyi kävelemään tuossa reilu kuukausi sitten (varmasti vain sen takia että olen niin hyvä ja kannustava kotiäiti), ja sehän muutti melko tavalla asetelmaa koska nyt pieni ihme vaeltelee toisinaan omin päinkin taloa pitkin ja uppoutuu välillä ihan itsekseen leikkimään norsulla jonka kärsä sylkee palloja tai tutkimaan pienen ihmeen uutta suosikkikirjaa, ”Maalla” kuvasanakirjaa. Ensi alkuun oli jotenkin ihan friikkiä kun pieni ihme taapersi yhtäkkiä jostain kulman takaa esille, että miten hitossa se tolla lailla nyt on oppinut yhtäkkiä menemään. Vastahan se äsken just kiukutteli mahallaan matolla kun ei päässyt siitä mihinkään, ja nyt se jo tuossa talsii silmät teevadin kokoisina menemään ja itsekin selvästi ihmettelee mitä tässä tapahtuu.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Mukavaa touhusta on varmasti tehnyt myös se että pienen ihmeen ongelmat on tällä hetkellä saatu hyvin selätettyä. Mahavaivoista johtuvia muutaman tunnin huutoitkukonsertteja ei ole ollut enää aikoihin, nokkamukipullosta on opittu juomaan maitoa oikein mainiosti ja syöminen ja nukkuminen ja eritoten se ennen niin haastava nukahtaminen sujuu myös erinomaisesti nykyään. Autolla ja kärryllä kulkeminenkin on tässä ihan viime aikoina opittu suorittamaan ilman isompia huutoja. Voi lähinnä keskittyä vaan ihmettelemään kaverin päivittäin tapahtuvaa kehitystä ja välillä pukea hänet muovikassiin.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Kotona hengailun lisäksi olen pitänyt lupaukseni mennä ukkelin kanssa kaikkiin niihin samoihin musiikkileikkikouluihin ja värikylpyihin ja vauvasirkuksiin ja vauvauinteihin kuin missä Hulikin pienen ihmeen kanssa meni (vauvauintiin toki mennään aina koko poppoo yhdessä). Ensimmäiset kerrat vaikkapa muskarissa ja värikylvyssä oli kyllä vähän hirvittäviä kun oli vähän ulapalla vielä kaikista ihan perushommistakin, niinku vaikka että missä järjestyksessä pienelle ihmeelle kantsuikaan ulkovaatteet pukea ja joudummeko lastensuojelun piiriin jos pieni ihme alkaa huutamaan julkisilla paikoilla enkä saa sitä rauhoittumaan. Mutta vauvanhoidon kanssakin tuntuu olevan vähän sama kuin minkä tahansa muun homman kanssa, eniten oppii kun vaan menee heikoille jäille soheltamaan ja kantapään kautta huomaa mikä homma missäkin vaiheessa toimii. Ja täytyy kyllä tunnustaa että enhän minä oikeasti missään heikoilla jäillä ole ollut, Huli on varustanut minut semmosilla jäänaskaleilla ja kelluntaliiveillä eli neuvoilla ja vinkeillä ja järkännyt meidän kämpän sillä tavalla että kaikki vaatteet ja varusteet ja systeemit on millintarkassa järjestyksessä, että helppohan se sieltä on aina käydä ohjeiden mukaiset rensselit ja vermeet hakemassa.

mies hoitovapaallamies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Paikallisten kotimammojen kanssa olen myös jonkun verran asioinut, kuten uhosin. Yksillä kaverisynttäreillä käytiin pienen ihmeen kanssa, ja erinäisissä riennoissa (eli just näissä muskareissa ja värikylvyissä) on myös tullut paikallisia mammoja tavattua ja kuulumisia vaihdeltua. Ja vielä se WhatsApp-ryhmä mihin minut hyväksyttiin kotiäitiyteni alkumetreillä on ihan aktiivinen ja elinvoimainen, eli ei kai ne mitään varjoryhmää ole siihen sivuun perustaneet johon minut on unohdettu kutsua. Vakaa aikomukseni on vielä ennen työelämään paluuta järjestää jonkunnäköiset pullakahvisysteemit täällä meillä kotimammoille, kerran jo elvistelin pullanleipomisillani WhatsAppiin ja sain vastaukseksi kehotuksen jättää moiset ilmoittelut tekemättä jos en ole pullia muille tarjoamassa tai muuten sängyn päädystä voi joku kaunis aamu löytyä irtileikattu kumiankan pää.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Alkuperäisistä uhoamisistani olen siis kotiäitiyteni aikana leiponut pullaa ja tehnyt pataruokaa, makaronilaatikkoa piti myös tehdä karmea satsi ja siihenkin minulla on jo resepti katsottuna, joku päivä tarvitsisi vaan kaupassa käydä jotta pääsisi asiassa ajatusta pidemmälle. Ja nyt tosiaan tuo paikallisten mammojen pullakahvit täytyy myös järjestää. Sitten voin hyvillä mielin sanoa että minä olen kotiäidin poika, lähes kotiäiti siis itsekin.

mies hoitovapaalla

Alla olevan linkin takaa voitte käydä vielä lukemassa fiiliskiä ennen kotiäitiurani alkua.

Kun mies jää hoitovapaalle

Joulu saapui vihreään Vihervaaraan

Niin se vuoden herttaisin aika on vaan taas täällä. Joulu, jestas mä tykkään susta!

joulu

Tänä jouluna ei tonttuilla ja sekoilla ihan yhtä hurjasti kuin edellisinä jouluina, sillä vihreässä Vihervaarassa asustaa nykyään meidän ja Horation lisäksi yksi pienen pieni tonttu, joka määrää tahdin myös jouluna. Tänä jouluna tulemme viettämään enemmän aikaa kotona, jotta vauvan rytmit saadaan pidettyä koossa. Jouluviikolla meillä piipahtaa myös neuvolan kautta perhetyöntekijä, joka tulee kädestä pitäen opastamaan meille unikoulun salat, jotta pienen ihmeen unet nukahtamisineen saataisiin rauhoitettua – mielellään lopullisesti.

joulu

Varsin erityinen joulu tästä on tulossa. Toki pieni ihme ei tule ensimmäisestä joulustaan muistamaan yhtikäs mitään, mutta äiti sekä isä kyllä muistaa. Jo näin ennen joulukuun alkua olen tallentanut muutamia ihastuttavia muistoja talteen. Pieni ihme on esimerkiksi ihmetellyt valtavasti kotiimme ilmestyneitä jouluvaloja. Lucia-kynttelikkö sekä sohvan yläpuolella möllöttävä suuri tähti ovat suosikkeja – niitä voisi toljotella sekä osoitella vaikka kuinka pitkään. Niin ja pitää niille myös ähistä – kovasti toinen yrittää minulle hienoista koristeista jutella, mutta tähän mennessä suusta tulee vain ”ähh”, tiedä sitten mitä se tarkoittaa.

joulu

Joulukoristeet tosiaan valtasivat vihreän Vihervaaran jo hieman ennen 1. adventtia. Ihan jokaista punaista tonttu-ukkoa en koristeiden joukosta tänä jouluna esiin kaivanut. Ajattelin, että on loppiaisena sitten hieman pienempi homma kerätä koristeet pois. Mutta kaikki rakkaimmat koristeet pääsivät tutuille paikoilleen. Kun ilta pimenee, pääsevät kynttilät sekä jouluvalot luomaan kotiin aivan ihanan tunnelman. Tekee mieli vain laittaa glögi tulille ja hypätä sohvan uumeniin (heti kun pieni ihme on saatu nukkumaan). Tätä reseptiä olemme tällä viikolla aika pitkälti iltaisin herra Longfieldin kanssa noudattaneetkin. Ihan parasta. Vielä kun maahan sataisi valkoinen lumi, olisi tuloillaan oleva joulukuu enemmän kuin paras kuukausi koko vuodesta.

joulu

Joulukuusikin on oman pihan kuusista jo valittu. Aito kuusi on pakko saada, vaikka onhan se vähän riski tuon pikkuisen pojan kanssa, joka haluaa kiivetä ihan jokaiseen paikkaan ja napata käteensä ihan kaiken – ja maistaa vielä siihen päälle ihan kaikkea, mutta aito kuusi tekee joulun, ei siitä vain yli pääse. Olen suunnitellut laittavani kuusen korkeaan rottinkikoriin, jonka ansiosta kuusi ja sen alaoksat saavat ehkä olla rauhassa. Katsotaan miten käy! Tosin kyllä täällä semmoista vauhtia nytkin kaikki päivät pikkuisen perässä kipitetään, ettei olohuoneen lattialla oleva kuusi tilannetta varmasti kovin paljon muuta. Ja toisaalta ihmettelen sitä kuusta pienen ihmeen kanssa mieluummin kuin pesukoneen rumpua taikka astiapesukoneen koreja, hehheh!

joulu

Nyt täytyy kipittää kuuman glögin kanssa sinne sohvalle! Toivon teille kaikille hurjan tunnelmallista joulukuun alkua. Ripustelkaa koristeita, juokaa glögiä, tehkää ensimmäiset joulutortut, syökää pipareita sekä vihreitä kuulia, sytyttäkää muutamia kynttilöitä ja hoitakaa joululahjaostokset hyvissä ajoin, ettei tarvitse sitten aattoviikolla säheltää ihan niin paljon!

 

8 päivää yksin koliikkivauvan kanssa

Äitini on sanonut minulle seuraavat sanat useampaan kertaan viime vuosien aikana:

Vauvat ovat niin ihania, ne vaan nukkuvat, syövät ja tuhisevat.

Viime viikolla olin pienen ihmeen kanssa kahdeksan päivää yksin kun herra Longfield suunnisti ensimmäiselle pidemmälle työmatkalleen vauvan syntymän jälkeen. Näiden kahdeksan päivän jälkeen, en voi edelleenkään yhtyä äitini tokaisuun siitä, että vauvat vain nukkuvat, syövät ja tuhisevat.. Kurkataanpas seuraavaksi miten meidän viikko eteni.

Sunnuntai 11.6.

Hyvinpä lähti tämä 8 päivän yksinelo liikkeelle. Päätin, että pysyn kasassa ja hoidan hommat rauhallisesti ilman stressiä. No ei se ihan niin mennyt.

Olin ollut yksin 7 tuntia ja kaikki oli mennyt päin persettä. Aamupäivällä meni 50 minuuttia eteisessä pienen ihmeen kanssa, ennen kuin päästiin Horation kanssa aamulenkille (yleensä 2 minuutin homma). Vauva oli silmät ummessa sylissäni, mutta kun laitoin hänet vaunuihin, alkoi silmitön huuto. Hytkytin rattaita 15 sekuntia ja nappasin huutavan vauvan syliini. Rauhoitin hänet ja nakkasin uudestaan vaunuihin, mutta huuto alkoi samantien uudestaan. Sitten taas 15 sekunnin hytkytykset ja uudestaan syliin. Tätä kesti 50 minuuttia kunnes vauva nukahti omaan huutoonsa. Ärähdin vauvalle 3 kertaa, ja itkin itse vikat 20 minuuttia vauvan kanssa kilpaa.

Kun pääsimme vihdoin lähtemään, oli Horatio rikkonut pihalta ison lyhdyn (koira oli ollut pihalla yksikseen remmissä huutokonsertin ajan, ja jotenkin onnistunut kaatamaan lyhdyn joka oli mennyt rikki). Lisäksi otin itselleni ”palkinnoksi” (ja upean sään takia) jätskin mukaan, mutta kun avasin sen, siitä tippui koko toisen puolen suklaat maahan. Sitten räjähdin. Huusin täysiä naapuritalojen edessä ”no ei sitte v*ttu” ja jäätelö sai sen jälkeen kyytiä. Menin etsimään sitä lenkin jälkeen ja löysin sulaneen jätskin pitkältä nurmikolta.

Pieni ihme on nukkunut ihan alusta asti (ainoat pitkät) päiväunet lähes kellontarkasti klo 10-12. No eipä tietenkään tehnyt sitä sunnuntaina. Oltiin vain puolen tunnin lenkillä, ja kun tulin takaisin kotipihaan, alkoi vaunuista sillä sekunnilla kuulua huutoa. Kärryttelin pihassa vaunuja jonkin aikaa, mutta itku ei ottanut laantuakseen, joten ei siinä muu auttanut kuin tuoda vaunut sisään ja vauva syliin.

Herra Longfield soitti minulle ennen pisintä lentoaan, ja romahdin soiton aikana täysin. Itkin lähes hysteerisesti ja olin aivan varma, etten tule selviämään seuraavista 8 päivästä elävänä. Tai elävänä kyllä, mutta tuona hetkenä 8 päivää tuntui vuodelta ja olo oli sanoinkuvaamattoman raskas.

Sunnuntai jatkui, ja oikeastaan koko päivä oli enemmän ja vähemmän täynnä huutoa. Todella raskas päivä. Pieni ihme oli niin kärttyinen, ettei ollut toivoakaan, että olisin onnistunut viemään Horation iltapisulle vauvan kanssa. Niinpä juoksin Horation kanssa maailman lyhyimmälle iltalenkille kun pieni ihme oli viimein unessa, eikä ollut 30 minuuttiin herännyt. Tämä aiheutti tietenkin jäätävän huonon omatunnon, joka sopi totisesti sunnuntain yleiseen ilmapiiriin enemmän kuin hyvin.

Maanantai 12.6.

Koska sunnuntaina oli mennyt k a i k k i pieleen, heräsin tuskanhiessä maanantaiaamuun. Mun piti nimittäin lähteä käymään työpaikalla kympin pintaan. Eniten jännitin automatkaa, sillä pieni ihme ei ole vielä kertaakaan ollut koko automatkaa hiljaa, vaan pääsääntöisesti huuto alkaa heti kun hänet nakkaa turvakaukaloon ja huuto laantuu kun pääsee siitä pois. Ja nyt mun pitäisi olla autossa vielä kahdestaan pikkuisen kanssa.

Aamulla kaikki meni hyvin. Jopa niin hyvin, että pieni ihme nukahti ensimmäisen kerran ihan itse pinnasänkyyn ensimmäisten päiväunien aikaan. Sovitin vaatteita, sillä vaatekriisihän siinä iski kun piti töihin mennä! Pieni ihme huusi sängyssään ensin naama punaisena, sitten vähän vähemmän punaisena, sitten itku muuttui kitinäksi, joka muuttui hymyksi ja seuraavassa hetkessä jässikkä oli unessa! En voinut uskoa tätä todeksi! Olin ihan varma, että olen kämmännyt kaiken kun olen nukuttanut vauvaa (muita vaihtoehtoja ei koliikkivauvan kanssa ole vaan ollut) syliin sekä rinnalle, emmekä saisi häntä koskaan nukahtamaan itse omaan sänkyyn. No sinne hän kuitenkin nukahti. Historiallinen päivä.

Juuri ennen töihin lähtöä tankkasin pienen ihmeen täyteen maitoa ja yritin nukuttaa häntä. Siitä ei tullut mitään, ja turvakaukalossakin kitistiin vähän, mutta vain vähän. Nakkasin kamat autoon ja sitten lähdettiin. Takapenkillä oli pelottavan hiljaista, ja sitä hiljaiseloa jatkui koko matkan! Olin varma, että vauva oli nukahtanut kaukaloon, mutta ei – hän katseli ja tökki nyrkeillään ystävältäni saamaansa turvakaukalon lelua! Uskomatonta!

Töissäkin kaikki meni yllättävän hyvin. Ensin oltiin vähän hereillä ja kierrettiin työkavereiden syleissä, ja minä pälpätin kuin viimeistä päivää. Oli niin kivaa olla töissä! Sitten juuri ennen lounasaikaa pieni mies nukahti ja pääsin työkaverin kanssa lounaalle. Mahtavaa! Lounaan jälkeen piti vauvankin saada ruokaa, ja sen jälkeen menin juttelemaan esimieheni kanssa töihinpaluusta. Palaan töihin helmikuussa (JEEEE!) ja herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin. Olen niin ylpeä miehestäni ja siitä, että hän haluaa jäädä pienen ihmeen kanssa kotiin. Uskon, että heidän siteestään tulee vahvempi kun he saavat olla pidemmän pätkän kahdestaan ja opettaa toinen toisiaan.

Maanantai meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Työpaikalla vierailu väsytti pikkuista selkeästi, ja kotona nukuttiin yhdessä 2,5 tunnin päikkärit vierekkäin. Se oli kivaa. Iltakin meni mukavasti. Sain kaiken kukkuraksi Horatiolle iltalenkittäjän keskiviikkoon asti, joten meidän iltarutiinit hoituivat hurjan paljon helpommin. Onnea on ihanat kotiäitikaverit.

Tiistai 13.6.

Tiistai lähti hyvin käyntiin. Nukuttiin ensimmäistä kertaa seiskaan asti (yleensä täällä herätään joka aamu kuudelta) ja saatiin kaikki aamutoimet hoidettua ilman kiukkuja. Aamupäivälenkki saatiin tehtyä ilman sadetta. Käveltiin kaupalle, tehtiin ruokaostoksia ja lähdettiin kotiin. Kotimatka tehtiin metsän kautta kiertäen ja kyllä hieman huvitti – koira yhdessä kädessä, vauva kantorepussa, ruokaostokset olkapäällä ja toisessa kädessä jättimäinen paistopisteen suklaacookie. Niin ja korvissa soi Sinuhe Egyptiläinen. Tuli vähän sellainen fiilis, että tätäkö mä ihan oikeesti halusin? No sen cookien ja metsässä samoilun kyllä!

Tiistai sujui rauhallisissa merkeissä. Iltapäivälenkillä suunnattiinkin toiseen lähikauppaan hakemaan Elloksen pakettia. Silloin tosin satoi. Pientä ihmettä ei voi missään tapauksessa laittaa vaunuihin ellei hän ole simahtanut ensin syliin, ja koska Horation teki mieli jo pissata sisälle, oli pakko ottaa kantoreppu taas käyttöön. Vedin itseni ja kantorepun päälle sadetakin, joka meni just ja just kiinni. Vauvan pään päälle vedin vielä ulkona kantorepun suojan ja oltiin varmasti outo näky pihalla. Mutta eihän se ulkoilu ole kuin vaatetus- ja asennekysymys!

Illalla Horatio haettiin taas ulos, ja minä kipitin samalla pienen ihmeen kanssa suihkuun ja sieltä syöttöhommiin. Horatio palautettiin puolen tunnin päästä ja minä huikkasin kiitokset sängynpohjalta, ja sitten koko porukka nukahti.

Keskiviikko 14.6.

Aamu lähti ihan hyvin käyntiin. Pieni ihme heräsi kuudelta vääntämään kakkaa, mutta ei siitä tullut mitään. Sitä siinä ihmeteltiin puolisen tuntia ja sitten tainnutettiin tyyppi tissillä takaisin uneen. Puoli kahdeksan aikaan noustiin sitten ylös ja kaikki näytti menevän hyvin.

Siskoni oli tulossa käymään, ja aamulenkillä mun piti hakea meille kaupasta jotain purtavaa. Pieni ihme nukahti vaunuihin, ja lähdettiin reippaalle aamulenkille. Tiedä sitten mikä meni vikaan, mutta vartin päästä poika heräsi ja alkoi huutamaan kurkku suorana. Nälkä ei voinut olla, eikä muutenkaan minkään pitänyt olla vikana. Jatkoin kärräämistä ja otin jässikän kolme kertaa syliin reilun 30 minuutin aikana, mutta ei siitä mitään tullut. Huuto ei laantunut. Niinpä kauppa jäi ja kärräilimme takaisin kotiin. Laitoin siskolleni viestin, että jos haluat syödä niin tuo mukanasi jotain tai sitten tilataan pitsat, sillä mä en päässyt nyt kauppaan.

Siskoni haki meille eväät ja päätin lähteä häntä vastaan kun hänen bussinsa oli tulossa. Tiedä sitten taas mikä tuli, mutta maitobaarin tankkauksen jälkeen alkoi taas aivan jäätävä huuto. Niin jäätävä, että piti hakea Peltorit korvien suojaksi ja laittaa pienen ihmeen ympärille suojia ja juosta aina välistä mahdollisimman kauas huutavasta vauvasta. Horatio kipitti makuuhuoneen perälle piiloon ja minä menin perässä. Huuto ei vaan loppunut. Jätkä oli aivan yliväsynyt, huusi puoliksi unessa 40 minuuttia putkeen ennen kuin kuupahti. Ja ei, me ei keritty siskoa vastaan, vaan sisko sai todistaa huutokonserttia hetken aikaa (ja kävellä yksin bussipysäkiltä).

No sitten kävi niin ihanasti, että pieni mies nukkui reippaat kaksi tuntia putkeen. Heräsi hän kyllä kaksi kertaa huutamaan, mutta sain tainnutettua kärryttelemällä vauvan uudestaan uneen. Mikä helpotus. Unien jälkeen oli ruoka-aika, ja sitten oltiin ihan hyvällä päällä ja päästiin jopa saattamaan sisko kantorepussa möllöttävän vauvan kanssa pysäkille.

Mä en tiedä mikä keskiviikkona oli pielessä, mutta illalla taas huudettiin, ihan h*lvetisti. Minä hytkytin vauvaa vuoroin sylissä ja sitten taas sitterissä ne tutut Peltorit päässä ja manasin elämääni lähettäen herra Longfieldille oikein mukavia viestejä toiselle mantereelle. Meillä on sellainen sopimus, että saan purkaa tuntoja aivan rauhassa. Mun pitää saada kaikki harmitus ulos. Koliikkivauvan äitinä ei oikeasti ole aina kovin kivaa. Keskiviikkona istuin viidestä kahdeksaan rääkyvä vauva sylissäni (välillä sitterissä) Peltorit päässä ja ikään kuin suljin itseni siitä tilanteesta pois. Tuijotin vain seinää ajattelematta mitään.

Keskiviikko oli huono päivä. Ihan hemmetin huono. Onneksi sisko kävi moikkaamassa ja jässikkä nukkui ison osan tuosta vierailusta, joten saatiin pälpättää siskon kanssa ihan rauhassa.

Torstai 15.6.

Lomarahat on tilillä! Jeeeee!

Keskiviikko vielä kovin vahvasti mielessä aloin jo heti aamusta stressata illan Taste of Helsinkiä. Samalla mua alkoi ärsyttää itseni ja se, että stressaan niin paljon vauvan kanssa liikkumista. Kun en mä ole sellainen! Mutta totuus on kuitenkin se, ettei hiestä märkänä huutavan vauvan kanssa ole kovin kivaa liikkua. Toki mua harmittaa myös se, etten yksinkertaisesti pysty nauttimaan kaikkien hehkuttamasta vauva-ajasta, sillä kävelen koko ajan kuin heikoilla jäillä koliikkisen vauvan kanssa. Koskaan ei tiedä milloin hymy ja jokeltelu muuttuu jäätäväksi huudoksi.

Lähdetiin aamulenkille Horation ja vaunujen kera kymmeneltä. No tänäkään aamuna vaunuissa ei viihdytty 20 minuuttia pidempään, ja koko kotimatka huudettiin vaunuissa. Kotimatkalla mulla tuli mieleen, että voisiko pienellä ihmeellä olla nälkä. Vaikka mulla tulee maitoa hyvin, en yhtään tiedä onko se näin hellepäivinä tarvittavan tujua ja tuleeko sitä nyt sitten ihan oikeasti tarpeeksi kasvavan vauvan tarpeisiin. Neuvolassahan meillä on 7 viikon tauko, joten eipä voi sielläkään asiaa tarkistaa ihan toviin (joo voisin kyllä soittaa ja varata ajan).

Kolmen pintaan aloimme tehdä lähtöä Taste of Helsinkiin. Otettiin kunnon hörpyt maitoa ja sitten lähdettiin. Koko menomatkan pieni ihme oli autossa hiljaa. Uskomatonta, jo toisen kerran! Nukkumaan hän ei kuitenkaan käynyt, istuskeli vain leluaan katsellen. Olisin kovin halunnut työntää ruokatapahtumassa vaunuja, mutta sen verran kova kitinä alkoi turvakaukalon uumenista piakkoin kuulua, että heti kun pääsimme alueelle sisään, nakkasin pienen ihmeen kantoreppuun.

Pieni ihme nukkui repussa reippaat puolisen tuntia ja sen jälkeen loppuaika oli erinäistä kitinää ja tissittelyä yms. Tapahtuma ja safkat meni vähän ohi, kun oli pelko persuksissa koko ajan. Kotimatkalle lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja se taitettiin normaaliin tapaan huutokonsertin säestyksellä kotiovelle asti.

Ilta meni tutulla kaavalla, suihku ja sen jälkeen sänkyyn ja maitobaarin hanat auki. Siihen pieni kultainen poikani nukahtaa vartissa, ja nukkuu hyvin koko yön. Heräillään yhdessä yleensä yhden ja viiden aikaan, tankataan maitoa ja jatketaan unia vierekkäin. Yöt on mun lemppareita, nukkuva vauva on aivan tajuttoman söpö.

Perjantai 16.6.

Perjantai alkoi kuten muutkin päivät. Möyrittiin sängyssä noin puoli kahdeksaan, vaihdettiin vaipat ja valittiin vaatteet. Sen jälkeen pieni ihme sai aamupalaa ja sitten oli äidin vuoro. Ruoan päälle ”leikittiin” vähän aikaa, kunnes tankattiin lisää maitoa ja sitten Horatio alkoikin olla siinä pisteessä, että ulos pitäisi päästä.

Anoppi oli tulossa töidensä jälkeen hoitamaan pientä ihmettä, jotta minä saisin hetken hengähdystauon. Ajattelin ensin lähteväni salille (en jumppaan, vaan pitkään suihkuun ja saunaan), mutta sitten keksin paljon parempaa tekemistä. Mulla oli vihdoin mahdollisuus pestä ja puunata Horatio. Toki en pääsisi pois kotoa, mutta suihkuhuoneen uumenissa en itkua kuulisi. Iltapäivän pesuhetkeä ajatellen lähdin aamulenkille vaunujen kera. Otin mukaan myös Horation harjat ja ajattelin sutivani koirasta vielä pahimmat irtokarvat pois. Vaunujen pohjalta herättiin kuitenkin taas aika pian, joten kovin paljon en ehtinyt Horatiota harjata, mutta sentään hiukan.

Anoppi tuli kolmen jälkeen ja olin juuri saanut pienen ihmeen nukkumaan. Ehdimme syödä yhdessä, ja taisin minä pari kyyneltäkin ruokailun yhteydessä tirauttaa kun juttelimme näistä rankoista ensimmäisistä kuukausista. Se oli ehkä vähän noloa.

Sitten lähdin pesemään Horatiota ja sainkin koiran pestyä ja föönattuakin aika pitkälle, ennen kuin anoppi tuli oven taakse koputtelemaan. Pienen ihmeen huuto oli lähtenyt taas ihan käsistä, ja anoppi tiedusteli olisiko jo aika antaa tissiä. No kellon mukaan ei olisi, mutta huuto oli niin kovaa, että pakko oli jotain keksiä. Taas mieleeni tulvahti ajatus siitä, että saakohan vauva yksinkertaisesti liian vähän ruokaa. Syötin pikkuisen ja kävin sen jälkeen suihkussa. Kitinä alkoi uudestaan, mutta anoppi vapautti minut vielä sen verran, että ehdin viedä Horation metsälenkille. Kotiin tullessa kuulin jo oven takaa, että huuto on aikamoista.

No siinä sitten vaihdeltiin syliä ja yritettiin saada huuto lakkaamaan, mutta ei siitä tullut mitään. Vapautin anopin puoli kahdeksan aikaan sanoen, että me pärjätään kyllä ja kiittelin että tästä iltapäivästä oli ihan tosi iso apu!

Kahdeksan aikaan mentiin sitten kylpyyn ja siellä vaahtojen keskellä pikkuinen mies vihdoin rauhottui hymyillen minulle niin valtavan kauniisti. Iltapesun jälkeen oli aika kömpiä sänkyyn ja nukkua tuttuun tapaan parilla nopealla syötöllä aamuun asti.

Lauantai 17.6.

Lauantaina päätin ruveta antaa pienelle ihmeelle maitoa just niin paljon kuin hän haluaa. Mehän olimme saaneet kahdelta lääkäriltä ja kahdelta neuvolatädiltä ohjeen, että meidän täytyy pitää kolmen tunnin syöttövälit, jotta pienen ihmeen masu saa rauhoittua ruokailujen välissä. Maitoa minulta tulee niin paljon, ettei vauva voi kuulemma alkaa huutaa nälkää tunnin päästä. Lauantaina ajattelin, että hitot tästä ohjeesta. Itku oli ollut minusta tällä viikolla hieman erilaista kuin ennen, ja sen lisäksi vauvan vatsa oli alkanut toimia paljon paremmin. Niinpä ajattelin, että jos kyseessä on 3 kuukauden tiheän imun kausi, niin onpa mahtavaa, että olen antanut vauvan olla nälässä. Ja sitä paitsi, syteen tai saveen, ei se huutomäärä voisi tästä enää pahemmaksi mennä.

Yhdentoista aikaan pakkasin pienen ihmeen autoon ja lähdimme mammatreffeille Haagan alppiruusupuistoon. Reissu meni oikein hyvin! No okei, pieni ihme huusi aika raivokkaasti koko menomatkan, mutta nukahti kun pääsimme perille ja nukkui sen jälkeen koko reissun kotiin asti. Uskomatonta!

Kotona imettelin pikkuista lähes tunnin välein, joskus jopa tiheämpään. Rinnat olivat kyllä omasta mielestäni jo täysin tyhjät, mutta en hermostunut, vaan annoin vauvan olla rinnalla aina kun hän halusi. Huutokonsertteja saatiin pitkin iltapäivää ja iltaa, mutta ehdittiin siinä välissä myös harjoitella masullaan oloa sekä tutkia leluja. Päivän paras hetki oli se, kun pieni ihme tuijotti itseään peilistä ja yhtäkkiä sieppasi peilin aivan naamaansa kiinni ja alkoi villisti nuolla omaa peilikuvaansa, se oli niin söpöä!

Muuten lauantaina ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Olin kyllä aika väsynyt, mutta se johtui varmaan ihan siitä, että tiesin herra Longfieldin tulevan kotiin seuraavana päivänä ja tämä viikon urakka saataisiin päätökseen.

Sunnuntai 18.6.

Sunnuntaina jatkoin edelleen lapsentahtista imetystä. Imetin aamupäivän tunnin välein, jonka jälkeen pieni mies nukahti vaunuihin ilman itkuja. Ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tehdä pitkä metsälenkki, sillä vauva nukkuu varmasti pari tuntia, sillä on syönyt niin paljon. No mitenkäs kävi? 45 minuutin jälkeen pieni ihme heräsi vaunuista ja me oltiin jossain hiton metsän keskellä ja kotiin oli matkaa vielä toiset 45 minuuttia.

Herättyään pieni poikani aloitti tietenkin aika kovan metelin, ja siinä minä sitten pohdin kaksi kertaa, että mitä ihmettä teen. Kuin lahjana taivaalta kulman takaa paljastui penkki (siis penkki keskellä metsää!) ja siihen minä sitten istuuduin ja kaivoin maitobaarin ensimmäistä kertaa ulkona esiin. Oli se jännää! Horatio tuli istumaan jalkojeni päälle ja vahti, että imetyshetki oli rauhallinen sekä turvallinen.

Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa ja huudoksihan se aika pian meni. Päätin, että nyt me jatketaan matkaa ja juttelin huutavalle vauvalle ja paijasin häntä minkä ehdin. Noin kymmenisen minuutin päästä huuto lakkasi ja sen jälkeen kärryteltiin kotiin kaikessa rauhassa. Pieni ihme katseli vaunuista vihreää metsää (laskin vaunujen kuomun kokonaan alas) ja jokelteli. Aivan parasta!

Kotona kaikki sujui loppupäivän yllättävän hyvin. Kunnon päiväunetkin pieni mies päätti vihdoin ottaa! Nappasin vauvan jossain välissä viereeni sohvalle, tungin tissin suuhun ja aloin katsella House of Cardsin uusinta tuotantokautta. Sain katsottua melkein kaksi kokonaista jaksoa, ennen kuin herra Longfield saapui kotiin. Voi onnea! Olin niin onnellinen ja helpottunut. Horatio heilutti häntäänsä enemmän kuin koskaan, ja sai kyllä sellaiset rapsutukset herralta, ettei ole totta. Pieni ihme jatkoi vielä tirsojaan sohvalla ja me ehdimme halailla ja vaihtaa puolin ja toisin viikon hurjat kuulumiset.

Niin ne kahdeksan päivää olivat takana. Ja me selvisimme niistä. Nyt pitää sinnitellä vielä pari viikkoa ennen herran kesälomia ja sitten voidaan viettää koko perhe yhdessä aikaa. Nähtäväksi jää, ovatko ne viikot vihdoin itkuttomia vai vieläkö koliikki pitää pientä ihmettä otteessaan. Pääasia kuitenkin on, että olemme koko perhe kasassa, silloin kaikki voivat paremmin ja vaikeatkin päivät tuntuvat iisimmiltä.

Brunssi: La Torrefazione 15.4.2017, Iso Omena (ESP)

Lähdettiin pääsiäisviikonloppuna käymään Isossa Omenassa. Tarkoituksena oli ostaa uudet suojakuoret tablettiin sekä mun puhelimeen ja käydä siinä sivussa jossain kahvilla. Pakkasimme itsemme, pienen ihmeen, matkarattaat sekä hoitolaukun autoon kun aamutoimet oli saatu tehtyä, yhdet aamupäiväunet oli nukuttu ja maitobaaria oli tankattu sen verran, että meidän pitäisi päästä kauppakeskukseen asti ilman maitoraivoja. Jestas ne turvakaukalossa auton kyydissä tulevat raivarit on pyllystä! Kun et mitään pysty tekemään.. Tuttia yritän tunkea suuhun, mutta harvoin siitä mitään hyötyä on. Yleensä tutti lentää komeassa kaaressa punanaamaisen vauvan suusta ja huuto vain yltyy.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin perille ilman raivareita! Matkarattaisiin pieni ihme ei tosin suostunut menemään matkan päätteeksi pötköttämään, joten sylihommiksi meni. Kipitimme saman tien vaipanvaihtoon ja sen jälkeen lähdimme etsimään jotain kivaa ja rauhallista kahvilaa.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Tupsahdimme ihan sattumalta La Torrefazionen viereen ja iloksemme huomasimme, että tarjolla oli vielä monen tunnin ajan brunssia! Kaiken kukkuraksi La Torressa oli mukavasti tilaa. Löysimme tosi rauhallisen pöydän ja saatoin alkaa heti imetyshommiin.

Olen ollut koulukavereiden kanssa Helsingin keskustan La Torren brunssilla ja kirjoitellut siitä blogiinkin. Tuolloin tarjolla oli brunssilautasia eri maiden teemoilla. En tiedä onko lautausmallista brunssia tarjolla vielä keskustan kahvilassa, mutta Espoon sisarkahvilassa brunssi tarjoillaan buffetpöydästä.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Vajaan 20 euron hintaiseen brunssiin kuuluu sapuskojen lisäksi mehuja ja kaffet sekä teet. La Torrefazione tuo ainakin mulle heti mieleen päheät ja erikoiset kahviannokset, joita baristat tekevät varmoin ottein, joten on hieman tylsää ettei brunssin hintaan kuulu erikoiskahvia. Toki esim. latten saa ostaa brunssin kylkeen kahden euron lisähinnalla, mutta olisi mahtia jos brunssiin kuuluisi perinteisen suodatinkahvin sijasta erikoiskahvi – kun nyt kerran erikoiskahveja myyvässä kahvilassa ollaan.

Ison Omenan brunssivalikoima ei ollut päätä huimaavan runsas, mutta varsin pätevä. Oli lämpimiä ruokaisia juttuja, salaatteja, ihanan rasvaista jogurttia tykötarpeineen, erilaisia leipiä ja hedelmiä sekä aivan törkeän hyvää mutakakkua jälkkäriksi.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Koska pieni ihme nautti maitobaarin aineksista, en päässyt itse hakemaan ruokia, vaan herra Longfield kiikutti mulle juomat sekä ruoat suoraan pöytään. Varsin hyvät ja mun näköiset mätöt herra osasi valita, taitaa tuntea vaimonsa ruokamieltymykset aika hyvin. Lämpimästä chorizopaistoksesta sekä täytetyistä paprikoista pidin paljon, niin ja siitä ihanan tuhdista jogurtista siemensekoituksineen. Nam!

La Torrefazione_iso omena

Tee oli La Torressa semmoista tavallista pussiteetä, teefriikki olisi arvostanut enemmän haudutettua teetä, mutta ei siinä pussiteessäkään mitään sen suurempaa vikaa ollut. Teen pääsin lisäksi nauttimaan ihan kuumana, sillä pieni ihme otti ja nukahti (jee!) oman maitotäytteisen brunssihetkensä jälkeen matkarattaisiin, joka tarkoitti sitä, että saimme syödä brunssin alusta loppuun ihan rauhassa. Unet jatkuivat vielä brunssin jälkeenkin, joten pääsimme ostamaan ne suojakuoret ja ehdin lisäksi kipaista vähän vaatekaapoissa ennen kuin rattaiden uumenissa alkoi peitto liikkua (en voinut kirjoittaa ”peitto heilua”, se olisi kuulostanut liian härskiltä).

La Torrefazione_iso omena

Ison Omenan La Torrefazionen brunssi oli kaiken kaikkiaan ihan jees. Ei huono eikä myöskään mikään järisyttävän hyvä. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, paikka viihtyisä (ja ainakin meidän visiitin aikaan rauhallinen) ja vaunuille oli hyvin tilaa. Lapsiperheitä paikalla oli itse asiassa aika paljon, eli kyseessä on oikein lapsiystävällinen paikka. Sitä osaa nyt pienen vauvan kanssa arvostaa vähän eri tavalla kuin ennen.

Iso Omenan ravintolamaailma M.E.E.T on muuten juuri avattu. Siellä on vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, joihin meidän täytyy käydä vielä tutustumassa! Uskoisin myös, että kaikki ostoskeskusten ravintolat ovat sellaisia, joihin uskaltaa astua rohkeasti sisään myös lasten kanssa.

La Torrefazione_iso omena

Isänpäivänä

Omat isät ovat varmasti kaikille hyvin rakkaita. Niin myös minulle.

isänpäivä_c_perhejuhlat_.jpgisänpäivä (2)

Oma isäni on karski suomalainen mies, jonka sisältä löytyy valtavan suuri sydän. Tiedän tarkalleen keneltä olen perinyt jästipäisyyteni, kilpailuhenkisyyteni, reippauteni sekä periksiantamattomuuteni. Meidän kotona on puhuttu asioista aina asioiden oikeilla nimillä. Riidat on riidelty kunnolla, asioita ei ole lakaistu mattojen alle, vaan ne on puhuttu ja selvitetty halki, poikki ja pinoon. Ja sen jälkeen on jatkettu arkea normaaliin tapaan eteenpäin. Taaksepäin ei tarvitse katsoa, eikä menneitä miettiä, sillä asiat on käsitelty yhdeltä istumalta. Ehkä joitakin teinisekoiluja piti miettiä kahdenkin istuman ajan, mutta ei sen enempää.

Kotona ei ole koskaan tarvinnut esittää mitään.

Kotiin on aina ihana mennä.

Kotona voi puhua mistä vain.

Kotona saa aina pyyteetöntä apua.

isänpäivä (3)

isänpäivä (4)

Isänpäivänä olin pyytänyt vanhempani meille syömään. Isäni toi minulle pinkkiin paperiin käärityt ruusut ja minä ojensin isälleni punaiseen paperiin käärityn lahjan. Paketissa oli Bossin sukkia. Ihan vain sen takia, että isäni on Boss.

Ruokapöydän ääressä söimme hampurilaisia, joimme limua ja juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta mahdollisesta. Ennen jälkiruokaa katsoimme yhdessä lätkäpeliä sohvan perukoilla. Äitini kutoi kaulaliinaa ja korjasi siinä sivussa villahousuni, joihin Horatio oli purrut reiän. Niin ihanan kotoista ja rentoa.

Jälkiruoka nostettiin jossain välissä pöytään. Leipomani suklaisen mutakakun kuorrute oli jäätynyt kivikovaksi jääkaapissa, mutta mitä väliä. Nauroimme kivikovalle kuorrutteelle samalla, kun isäni sahasi kovasta kakusta ison palasen itselleen. Kakku oli kovasta suklaakuorestaan huolimatta todella herkullista vaniljajäätelön kera.

isänpäivä (6)isänpäivä (5)

isänpäivä (1)

Illansuussa hyvästelimme toisemme. Mahat olivat täynnä ja ilta oli ollut onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Perhe on paras. ♥

Brunssia ja taidetta Sipoossa: Gumbostrand Konst & Form

Gumbostrand Konst & Form on uniikki taide- ja tapahtumakokonaisuus Sipoon Gumbostrandissa. Meren äärellä, aidossa vanhassa tehdasmiljöössä on tarjolla ainutlaatuinen kattaus pohjoismaista taidetta ja muotoilua, suussa sulavia makuelämyksiä, sisustus- ja lahjatuotteita sekä inspiroivat puitteet yritystilaisuuksille ja tapahtumille.

gumbostrand (2)

Viime sunnuntaina suunnistin tyttöjen synttäribrunssille Sipooseen. Äitini sekä isosiskoni viettävät synttäreitään kesällä, ja päätimme tällä kertaa muiden kesähulinoiden takia viettää synttäreitä ihan vain kolmistaan hyvän ruoan ja lahjojen merkeissä.

Ajelin mystisen ja vaikean kuuloisen Gumbostrand Konst & Formin pihalle hieman ennen kahtatoista. Reitti taidetta ja ruokaa tarjoavalle mestalle oli kaunis. Sain ajella pikkuruisia teitä, joita reunusti aika ajoin kauniit meri- sekä pienvenesatamamaisemat. Ihmisiä oli kauniina ja aurinkoisena sunnuntaina liikkeellä paljon, ja kapealla tiellä joutui jatkuvasti tekemään tiukkoja ohituksia. Mutta eivät nämä sipoolaiset tiet olleet mitään verrattuna juuri päättyneen Italian reissumme sokkeloisiin vuoristoteihin, joilla olimme ajaneet 10 päivän ajan.

gumbostrand_c_ravintola_.jpg

Äitini on käynyt Gumbostrandissa aiemminkin, mutta silloin vain taidenäyttelyiden puolella. Päätimme tyttöjen kesken nauttia ensin brunssista, ja siirtyä sen jälkeen katsomaan taidetta, ja tutustua vielä lopuksi houkuttelevan näköisen museokaupan valikoimaan.

Brunssia tarjoillaan Sipoossa sunnuntaisin kello 11-14. Brunssin hinta on 24,90 euroa, ja se tulee maksaa ennen kuin käy käsiksi brunssipöydän antimiin.

Gumbostrandin brunssin valikoima vaihtelee kausittain. Oman paikan voi valita sisä- tai ullkotiloista. Huonolla säällä valoisa ja avara sisätila on paras vaihtoehto. Kesäisin voi sitten mennä istumaan aurinkovarjoilla varustetulle terassille, jossa me herkuttelimme äitini ja siskoni kanssa sunnuntaina.

Brunssin valikoima ei ole järin valtava, mutta kaikki tarjottavat ruoat ovat tuoreita ja ne on asetettu kauniisti esille. Brunssipöydällä olevien ruokien täyttäminen kävi henkilökunnalta välillä melko hitaasti, joka oli vähän ärsyttävää. Minulta jäi esimerkiksi kokonaan väliin jälkiruoaksi tarkoitetut hedelmät ja marjarahka.

gumbostrand (3) gumbostrand (6) gumbostrand (4) gumbostrand (5) gumbostrand (8)

Syömisen ohessa juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta. Jossain välissä oli myös lahjojen avaamisen hetki, ja oikein mieluisia lahjoja taisi molempien ihanien naisten lahjapaketeista löytyä. Minäkin sain siskoltani matkamuiston Pariisista, ja äidiltäni kasan taimia ja muutamia kesäkukkia (ne tosin odottivat auton takakontissa).

Brunssittelun jälkeen lähdimme tutustumaan vielä taidegallerian antimiin. Elokuun loppuun asti Gumbostrandissa voi ihailla esim. yhden maamme menestyneimmän nykytaiteilijan, Nanna Suden, kauniita tauluja. Tietoa muista tällä hetkellä käynnissä olevista, sekä tulevista näyttelyistä voi kurkistaa Gumbostrandin nettisivuilta. Gumbostrandin museokaupan kassalta voi ottaa näyttelyiden kiertämisen ajaksi mukaansa esitteen, jossa on tietoja taiteilijoista, heidän töistään, sekä myös taideteosten hinnat, jos kukkaron pohjalla sattuu vielä maleksimaan kesälomarahoja.

Näyttelyihin tutustumisen jälkeen kolusimme vielä tarkasti museokaupan laajan valikoiman. Löysin kaupasta vaikka mitä ihanaa, mutta koska tässä nyt on ollut ja tulee olemaan kaikenmoisia rahamenoja, oli tällä kertaa pysyttävä tiukkana ostosten kanssa. Ensi kerralla sitten! Gumbostrandissa on nimittäin pakko päästä käymään myös toiste, eikä toki vain museokaupan takia, vaan myös herkullisen ja maittavan brunssin vuoksi. Suosittelen piipahtamaan kauniissa Sipoossa kesän aikana!

gumbostrand (9) gumbostrand (10) gumbostrand (11) gumbostrand (12)