Pieni ihme 8 kuukautta

Varmaan pitäisi kirjoittaa, että jestas kun aika rientää, meidän vauva on jo 8 kuukauden ikäinen! Mutta ennemmin haluan sanoa, ettei aika ole koko aikaa rientänyt. Päivät ja viikot ovat tuntuneet välillä hurjan pitkiltä, arki on ollut rankkaa ja sitä on vain toivonut, että aika kuluisi nopeammin.

Mutta vaikka kuinka uupunut olenkaan, kuinka vähän omaa aikaa minulla onkaan, kuinka paljon kuulosuojaimet korvilla vauvaa yritän nukuttaa, kuinka monta suklaalevyä ja karkkipussia olenkin syönyt piristääkseni itseäni tai kuinka monta automatkaa olen istunut takapenkillä sormet korvien suojina, on pieni ihme niiden kaikkien arvoinen – aivan heittämällä!

Chow chow ja vauva

Se ilo, onni sekä rakkaus mitä voi toista kohtaan tuntea on jotain aivan käsittämätöntä. Se on aivan erilaista rakkautta mitä koen ystäviäni, miestäni, koiraamme taikka muuta perhettäni kohtaan. Se on jollain tavalla syvempää, tunnollisempaa ja pysäyttävämpää kuin mikään muu tunne mitä olen elämäni aikana kokenut.

Parasta tässä kaikessa on tähän asti ollut se, että näkee oman lapsen kehityksen niin läheltä kuin se vain on mahdollista. Toista ei halua päästää silmistään hetkeksikään, ettei vain missaa mitään tärkeää. Mahdollisimman hyvän ja vakaan kiintymyssuhteen vuoksi olen päättänyt heittäytyä täysin pienen ihmeen pauloihin ja olla häntä lähellä just niin paljon kuin hän vain sitä haluaa.

Herra Longfield saa punoa pian omaa kiintymyssuhdettaan pieneen ihmeeseen ihan tosissaan hänen jäädessään helmikuusta alkaen vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Katsotaan miten monet kyyneleet minä omassa työhuoneessani rintapumppua pumpaten tulen vielä helmikuusta alkaen vuodattamaan.. Onneksi kesän alusta on taas minun vuoro jäädä taaperomme kanssa kotiin sekoilemaan.

Chow chow ja vauva

Mutta siis tänään meidän oma pieni rakas poikavauva on 8 kuukautta vanha!

Viimeinen kuukausi on ollut kehityksen kannalta kaikista hurjin. Hampaita on tullut kaksi lisää ja yksi puskee läpi häiriten unia oikein tosissaan. On opittu istumaan, nousemaan tukea vastan seisomaan ja tänä aamuna pieni herra päätti alkaa kontata! Hoitopöydällä otettiin ensikonttaukset ja treenejä jatkettiin pitkin päivää. Kovin hataraa meno vielä on, mutta sen verran rohkea jässikkä täällä on, ettei varmaan kovin kauaa mene, kun vauhtia on enemmän kuin äiti kestää.

Totisesti pieni ihme on rohkea. Rohkea, tarkkaavainen ja temperamenttinen. Hän mennä metkottaa muskareissa, värikylvyissä ja kerhoissa ihan itsekseen pitkin huoneita tutustuen kaikkeen mahdolliseen uuteen. Äidin perään ei paljon jakseta katsella. Itku tulee vasta siinä vaiheessa, jos joku vieras aikuinen sattuu menemään liian lähelle. Vauvauinnissa ei ole itku tullut kertaakaan, siellä tehdään jo reippaasti yli metrin lähettisukelluksia ja tullaan pää edellä liukumäestä alas.

Kyllä meillä on menoa sekä melskettä tässä seuraavien kuukausien ja vuosien aikana tiedossa! Mutta jestas me odotamme sitä – yhteisiä seikkailuja, menemisiä, tulemisia, kaikkea uutta ja ihmeellistä mitä saamme perheenä yhdessä kokea! Ja tottahan toki menossa on mukana myös maailman paras karvainen isoveli.

Sanattoman onnellinen olen minä tästä kaikesta. ♥

Pssst.. Muistathan, että 45 euron Minisun-tuotepaketin arvontaan voi osallistua lauantaihin asti. Ohjeet tämän postauksen takaa!

Chow chow ja vauva

Ärsyttävimmät hokemat raskausaikana

Pieni ihme on saamassa alkukeväästä uuden serkun! ♥ Ja ei, se ei ole Sauli Niinistön vauva.

Herra Longfieldin siskon perhe on kasvamassa! Nähdessäni kälyni sekä hänen ihanan masunsa vähän aikaa sitten, tuli omaa raskausaikaa oikein ikävä!

Samalla muistin, että olin joskus viime vuoden puolella aloitellut postauksen ärsyttävistä ja mukavista hokemista raskausaikana. Mukavien hokemien postauksen viskasin jo pitkän aikaa sitten roskiin, koska siihen kertyi noin kolme hokemaa. Hah! Mutta näitä ärsyttäviä oli hieman enemmän, joten tätä postausta en ollut viskannut roskakoriin, vaan jemmannut ja unohtanut sen luonnosten sekaan.

Palataan siis hetkeksi noin vuosi taaksepäin ja katsotaan mitkä kommentit mua ärsytti raskaana ollessani.

Älä koske mun vatsaan

Tämä ei kyllä ole varsinaisesti mikään hokema, mutta mua ärsytti suunnattomasti kun vatsaa tultiin hiplaamaan tuosta noin vaan lähes tuntemattomien ihmisten toimesta. Tuli vaivaantunut olo ja vaistomaisesti vedin itseäni aina taaksepäin. Olisi ollut kiva, että hiplailijat olisivat edes kysyneet ensin lupaa. Toisaalta en kyllä keksi miten olisin osannut nätisti sanoa, että ”pidä kätesi minusta erossa, en minäkään tule sinun pyllyä hiplaamaan”.

En ihan saa kiinni siitä, miksi pyöristynyt vatsa on yhtäkkiä kaikkien yhteistä omaisuutta.

raskauden viimeinen kolmannes

Juo nyt aamukahvisi lämpimänä vielä kun voit

Olin kirjoittanut postaukseen seuraavan tekstin valmiiksi

Ensinnäkin en juo kahvia. Teen voin lämmittää aamun aikana vaikka 10 kertaa uudestaan. Ja eiköhän sen pienen ihmisen tarpeet mene noin niin kuin oletuksena kymmenen kertaa jonkun hemmetin lämpimän teen/kahvin edelle.

Komppaan omaa kommenttiani edelleen. Sen verran pitää lisätä, että olen kyllä synnytyksen jälkeen saanut ihan jokaisena aamuna juoda teeni kuumana.

Lisäsin tämän hokeman postauksen luonnokseen, kun olin käynyt kaupungin järjestämässä fyssarin tapaamisessa. Taisin olla tapaamisen jälkeen hieman hormonipäissä, sillä sain lähes raivarin kun olimme tekemässä lähtöä ja kolmen lapsen äitinä toiminut fyssari sanoi tämän aamukahvikommentin meille kaikille raskaana oleville äideille. Ettei hän sitten mitään muuta lopetuskommenttia ensimmäistä kertaa raskaina oleville naisille keksinut sanoa. Jestas, puhisin ja pihisin kun pääsin tapaamisesta pois.

Pian et saa syödä lounasta lämpimänä etkä rauhassa moneen vuoteen

Tähän alkuun pitää laittaa taas näkyville kommenttini jonka olin kirjoittanut postaukseen valmiiksi noin vuosi sitten:

No mutta hyvä, ehkä karistan raskauskilot siten nopeammin. Plus oikeasti kuinka moni nainen on Suomessa kuollut nälkään äidiksi tulemisen jälkeen? Veikkaan nolla. Rauhassa? Mitä sekin tarkoittaa? Jos menen töissä joskus harvoin yksin syömään, ahdan lounaan sisuksiini jälkkärin kera valehtelematta alle vartissa. Eiköhän pieni ihme anna minulle edes sen vartin omaa aikaa lounasaikaan? Ja jos ei anna, niin jätän jälkkärin väliin. Silloin kuluu vain 10 minuuttia.

Hahah, onpas tuo kirjoitettu varsin tuohtuneena!

raskauden viimeinen kolmannes

Lämpimänä olen lounaani kyllä saanut syödä, mutta en useinkaan rauhassa. Pieni ihme osoittautui alkuun varsin vaativaksi ja huomionkipeäksi tyypiksi, joten lounaan syön hyvin usein hänen (ja Horation) kanssa lattialla. Siinä on molemmat poikani ihan lähietäisyydellä ihmettelemässä mitä äiti oikein tekee. Jossain vaiheessa sanoin kyllä herra Longfieldille, että rauhallisia lounashetkiä on ikävä. Onneksi niistä pääsee nauttimaan aina silloin tällöin, kun pieni ihme nukkuu päiväunia, ja oma nälkä osuu juuri sille ajalle.

Ja ne raskauskilot? No ne kaikki 8 jäi synnärille, mutta jotenkin niitä on alkanut nyt tulla lisää! Mitä ihmettä?! Eikö sen imettämisen pitänyt kuluttaa kaikki ylimääräinen energia..? Heheh!

Nuku varastoon

Kun ei varastoon voi nukkua! Ja ainakin omalla kohdallamme olemme kyllä nämä jutut miettineet, tai ainakin tiedostaneet ennen kuin tähän hommaan päätimme ryhtyä. Väsymystä on tiedossa, se lienee täysin selvää. Kuinka kovasti se iskee? En voi tietää, enkä ala kauhistella muiden kokemuksilla. Otetaan vastaan mitä tulee ja mietitään keinoja sitten siinä tilanteessa. Apukäsiä meillä on onneksi lähellä. Siitä olemme kiitollisia jo näin etukäteen.

Näin totesin viime vuoden puolella. Nukkumispuolesta kirjoittelin blogiin just vähän aikaa sitten oman postauksen, sen voi kurkata tämän linkin takaa.

raskauden viimeinen kolmannes

Vaikka meillä ei täysiä öitä ole nukuttu vielä kertaakaan, niin rehellisesti voin sanoa, etten siitä huolimatta ole ollut väsynyt kuin ehkä parina päivänä. Hormonit varmaan jeesaavat minua, sillä herra Longfield on ollut päiväunien tarpeessa useammin kuin minä.

Kyllä ne vaivat ja kivut vielä tulevat

Tästä sain kuulla kaikista eniten! Pahimpiin voivottelijoihin törmäsin erilaisissa perhevalmennuksissa, joissa muut raskaana olevat naiset ihan kilpailivat siitä, kenellä oli eniten vaivoja, närästystä, selkäkipuja, turvotusta, oksentelua, mielitekoja jne jne jne. Eniten mieleen on jäänyt synnytysvalmennus, jossa edessämme istuvien naisten keskustelu eteni suunnilleen näin:

Nainen 1: Jos tää raskaus on tosiaan näin kamalaa, niin kyllä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi raskaudeksi.

Nainen 2: Joo, ihan sama. Mua närästää niin paljon, että söin eilen yhden koko levyn Rennietä.

Nainen 1: No äläpä! Mä söin eilen melkein kaksi levyllistä.

Itse kirjoittelin postauksen luonnokseen raskausaikana seuraavasti:

Ilmeisesti on täysin epätavallista voida raskauden aikana hyvin ja nauttia siitä? Eihän tässä mitään sairautta podeta, vaan eletään elämän yhtä ihmeellisintä ja upeinta aikaa! Yhdeksän kuukautta on ihmiselämästä varsin lyhyt aika.

idraskaudenviimeinenkolmannes

Mulla oli tosiaan maailman iisein raskaus. Nautin lähes joka sekunnista! Aina kun näen raskausmasun valtaa mut suunnaton onni ja samalla haikea olo. Se kaikki on omalta osaltani tällä hetkellä takana päin. Se, että sisälläsi kasvaa toinen ihminen, on jotain ihan käsittämätöntä – niin upeaa ja ainutlaatuista. En todellakaan tahdo mennä sitä aikaa keneltäkään muulta pilaamaan pelottelemalla niillä kivuilla ja vaivoilla jotka varmasti ihan just kohta sullekin iskee päälle, ja minä muuten söin sitten enemmän Rennietä kun sinä, ettäs tiedät.

Mitens Horatio?

Viimeisenä tähän listaan pääsee Horation ihmettelijät. Tai siis ne, jotka olivat vahvasti sitä mieltä, että Horatio ja pieni vauva ei jostain ihmeen syystä mahtuisi saman katon alle. Että mitähän v*ttua?

Horatio on ollut alusta asti ihan paras karvainen isoveli.

Horatio on lempeä, laiska, pehmeä, karvainen, suloinen, rauhallinen ja valtavan tunnollinen. Horatio asettuu hyvin usein pienen ihmeen viereen lattialle (pari kertaa on mätkähdetty myös osittain vauvan päälle), tulee lähes aina jalkojeni juureen kun imetän poikaa, ottaa rehvakkaan asennon vaunujen ja vastaantulevien juttelemaan jäävien ihmisten väliin, nukkuu pienen ihmeen pinnasängyn vieressä ja vartioi kotiamme terhakkaammin kuin koskaan ennen.

chow chow

Toki koiraa sekä vauvaa täytyy pitää silmällä, oli kyseessä sitten kuinka lepsu karvainen kaveri tahansa. Koskaan ei tiedä mitä voi sattua kun pikkuinen kiskaisee yllättäen viiksikarvoista tai tunkee sormensa koiran avonaiseen silmään. Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä pitäen eläinten kunnioittamista sekä oikeanlaista käsittelyä.

Horatio on vielä niin nuori poika, että pieni ihme saa kokea sen kanssa montaa upeaa ja kivaa hetkeä. Hullua ajatella, että Horatio on luultavammin meidän kanssa vielä silloinkin kuin pieni ihme astelee kouluun! Ja Horatio tulee olemaan myös se koira, josta pieni ihme saa ensimmäiset muistonsa ja tulee muistamaan Horation varmasti koko loppuelämänsä ajan. Niin minäkin muistan ikuisesti meidän ensimmäisen kissan sekä koiran – jotka asustelivat meillä kun itse olin aivan pieni vauva.

chow chow

Tätä postausta viilatessani herra Longfield kiikutti eteeni kirjekuoren, jossa meitä pyydettiin kälyni lapsen kummeiksi! Oih, kyllä oli ihana kirje se. Saa meidän pieni ihme sitten alkukeväällä lainasisaruksen, ja varmaan koetaan serkusten kanssa monia kivoja hetkiä tässä vuosien saatossa! Nyt pitää vain malttaa hetki vielä odotella pienokaisen syntymää sekä ehkä siihen päälle vielä jokunen vuosi, että päästään kunnolla rymyämään porukalla!

Elämä on. ♥

chow chow

Vauvan kanssa matkalla: vinkkejä helteiseen Espanjaan

Madridissa oli elokuussa odotetusti hurjat helteet. Kuumaksi kattilanpohjaksi olen Madridia kuullut sanottavan, eikä siinä liiemmin ole liioiteltu. Miljoonakaupunki, joka on kaukana merestä ja ikään kuin laakson pohjalla, ei ole mikään viilein vaikka kuumimpina kesäkuukausina.

Paikalliset pakenevat Madridista erityisesti elokuussa lomille mm. juuri Vigoon, jossa oleilimme viikon Madridissa suhaamisen jälkeen. Osa pienimmistä putiikeista sulkee jopa ovensa elokuussa muutamaksi viikoksi, osa koko kuukaudeksi. Meiltä jäi väliin esimerkiksi muutama hehkutettu herkkukauppa, sillä niissä oli elokuussa lappu luukulla.

Espanja, Vigo

Ennen matkaa en suuremmin miettinyt mitä seikkoja tulikuumassa kaupungissa tulisi 5-kuukautisen vauvan kanssa ottaa huomioon, eniten mietin ja jännitin lentoja sekä sitä, miten oma maitoni riittää pienelle ihmeelle, jos hänellä on kuumuuden takia jatkuvasti kova jano.

Mitään suunnitelmia emme menemisten ja tulemisten kanssa etukäteen tehneet, päätimme mennä täysin vauvan ehdoilla. Meillä kun sattuu olemaan sellainen vauva, joka ei vaunuissa hereillä viihdy, joten lähes kaikki liikkuminen tuli tehdä päiväunien aikaan. Ja niitä päiväunia meillä ei nukuttu reissun aikaan kuin sellaiset 40 minuuttia kaksi tai kolme kertaa päivässä.

Espanja, Madrid

Tein vauvalle ennen reissua joitakin hankintoja, jonka lisäksi pakkasin kotoa jo entuudestaan löytyneitä kamoja matkalaukun pohjalle – tarpeellisia sekä tarpeettomia.

UV-suojattu kesähattu lipalla sekä hauskalla selkälierillä oli reissussa varsin kätevä, vaikka tuntui aika pahalta maksaa hatusta melkein 20 euroa yhden matkan takia, samaan aikaan kun Suomessa oltiin ottamassa syksy vastaan. Hattu oli hyvä erityisesti silloin kun vaunuista herättiin ja alkoi armoton huuto. Silloin ei auttanut kuin napata poika syliin ja kantaa häntä. Kantaminen ei ollut mitään luksusta 40 asteen helteissä, vaikka kuinka valittiin aina teiden varjoinen puoli. Hatun takia vauvan olkapäät pysyivät kuitenkin auringolta suojattuina (meillä oli käytössä pääsääntöisesti hihattomia ja lyhythihaisia bodeja kuumimpina päivinä).

imettäminen ulkomailla, espanjaEspanja, Madrid

Kantamista helpottamaan meillä oli mukana kantoreppu, joka on ollut pojan syntymästä asti kovassa käytössä (juurikin siitä vaunukammosta johtuen). Kantorepun sai jemmattua matkarattaiden alakoriin, ja sieltä sen sai käyttöön aina kun tarvetta oli. Eniten käytin kantoreppua Vigossa, jossa olin päivät vauvan kanssa yksin, mutta kyllä sitä Madridissakin käytettiin. Ihan korvaamaton se oli mm. Kuninkaallisessa palatsissa, jossa saimme kierrellä upean palatsin täysin rauhassa läpi vauvan torkkuessa onnellisena kantorepun kyydissä äidin sydämentykytystä kuunnellen. Ei olisi kuuna päivänä onnistunut matkarattaiden kanssa!

Espanja, MadridEspanja, Madridvigo_espanja

Rattaista puheenollen meillä oli mukana vain matkarattaat. Hommasimme jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Babyzen Yoyo plussat, joihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Nämä matkarattaat eivät paina mitään, ne saa järkyttävän pieneen kokoon (ne saa ottaa myös lentokoneeseen mukaan), rattaat liikkuvat kuin unelmat (loskasta ja hiekkarannoista ei ole kokemusta) ja voin kannella niitä vauva kyydissä myös yksin esim. portaita ylös ja alas.

Espanja, MadridEspanja, Madrid

Hommasimme matkarattaisiin juuri ennen matkaa Babyzenin oman hyttysverkon sekä aurinkovarjon. Hyttysverkko oli täysin turha, mutta ehkä sille on käyttöä Suomessa ensi kesänä! Aurinkovarjoa osa kehui ja osa haukkui kun kyselin etukäteen sen tarpeellisuudesta. Meistä varjo oli tosi kätevä! Tätä meidän varjoa sai käänneltyä helposti ja nopeasti vaikka mihin asentoon ja se oli kätevää, kun eihän se aurinko koskaan samasta paikasta paista kun kaupungilla köpöttelee.

Varjon lisäksi mukana oli myös vaunuverho, jota pidimme aina päiväunien aikaan alhaalla. Vaunuverho jätti rattaiden sivuun sopivat kaistaleet, jotta ilma pääsi kiertämään rattaissa edes jonkin verran.

Espanja, Madrid

Ostin reissuun vauvalle myös oman aurinkorasvan. Kipitin apteekkiin ja kysyin minkämoista rasvaa voi viisikuukautiselle laittaa ja apteekkitäti näytti oikean pullon. Ei se alle 100 ml pullo ilmainen ollut, enkä osaa sen tarpeellisuudesta sen enempää sanoa. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen, vauvan iho ei ruskettunut taikka palanut, eikä se myöskään reagoinut rasvaan mitenkään (meidän jässikällä on luonnostaan kyllä hurjan hyvä iho). Vauvaa emme tietenkään pitäneet auringossa juurikaan, aina pyrimme olemaan varjossa, mutta silti rasvasin vauvan jalat, kädet sekä naaman joka aamu ennen kuin lähdimme liikkeelle. Rasvaa lisäsin tarpeen mukaan pitkin päivää – lähinnä jalkoihin, jotka pötköttivät rattaista auringon armoilla silloin tällöin.

imettäminen ulkomailla, espanja

Hoitolakkua emme ottaneet matkalle mukaan. Meidän hoitolaukkua kun ei ihan näppärästi kokonsa takia saa kiinni pikkuruisiin matkarattaisiin. Kävin siis ostamassa hoitorepun reissua varten. Ihan normaali Kiplingin reppu se on, ei siis mikään varsinainen hoitoreppu. Taskuja ja lokeroita laukussa on kuitenkin paljon, jonka lisäksi sen tärkein ominaisuus on se, että se mahtuu matkarattaiden suht kapeaan alakoriin. Lisäksi hoitolaukku olisi ollut aika mahdoton siitäkin syystä, ettei sitä sekä vauvaa olen kovin mielekästä kantaa samaa aikaa pitkiä aikoja. Reppu kulkee kätevästi tarpeen mukaan selässä oli vauva sylissä tai ei. Lisäksi reppu on näppärä silloinkin kun on liikkeellä vain kantorepun kanssa – vauva omassa repussaan etupuolella ja vaipat, harsot, lompakot, vaihtovaatteet yms. kulkee selän puolella omassa repussa.

vigo_espanja

Tämmöisiä juttuja tuli mieleen ensimmäisellä ulkomaanreissulla vauvan kanssa. Toki kaikkien hankintojen lisäksi vauvan kanssa matkatessa varmasti tärkein vinkki on avoin mieli! Mitä tahansa saattaa tapahtua, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikki vanhemmat haluavat matkaltaan vähän erilaisia juttuja. Omalla kohdalla teki esimerkiksi aika tiukkaa jättää useat museot sekä hienommat ravintolat väliin, lisäksi jatkuva vauvan ehdoilla liikkuminen ärsytti aika ajoin, matkarattaissa huutava vauva sai punan nousemaan kasvoille ja shoppailusta pitävänä saatoin muutamana kertana mielessä ajatella, että jestas kun saisin koluta kauppojen kesäalet läpi yksin, kaikessa rauhassa. Mutta nyt ei hetkeen olla yksin. Senkin aika koittaa taas kunhan pieni ihme kasvaa hieman ja maitobaarin läsnäolo ei ole enää muutamien tuntien välein pakollista. Nyt nautitaan tästä (lyhyestä) ajanjaksosta ja pyritään ottamaan siitä kaikki ilo irti!

vigo_espanja

Julki-imetys Espanjassa

Aloitetaan reissupostausten purkaminen hieman erikoisemmalla aiheella kuin mihin on normaalisti totuttu. Nimittäin imetysasioilla!

imettäminen ulkomailla, espanja

Haaveilin salaa kuuden kuukauden täysimetyksestä. Ihan siihen ei päästy, sillä lääkärin ja muutamien muiden alan ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päädyimme aloittamaan kiinteiden maistelut vajaan 5 kk iässä. Tämä ihan siitä syystä, että koska olen itse varsinainen ruoka-allergikko ja siihen päälle omistan vielä ongelmavatsan, saattaisi olla fiksua aloittaa maistelut hyvin rauhalliseen tahtiin ennen 6 kuukauden ikää. Puolivuotiaalle pitää nimittäin alkaa tarjota uusia ruoka-aineita hurjan kovaa vauhtia, ja silloin voi olla hankalampi huomata mahdollisia allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita.

imettäminen ulkomailla, espanja

Kiinteiden maistelut aloitettiin siis elokuun alussa. Korviketta en ole kuitenkaan vieläkään pienelle ihmeelle pystynyt antamaan. Miksi? Se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ja väärältä. Tätä on kyllä täysin mahdotonta selittää, koska missään selityksessä ei ole mitään järkeä omasta mielestänikään. Joku käsittämätön äiti-hormoni-juttu taustalla täytyy kuitenkin olla. Mulla tekee ihan fyysisesti pahaa katsoa jo sitä kun herra Longfield juottaa pientä ihmettä pullosta, jossa on mun itse pumppaamaani maitoa! Itse en ole tainnut kuin kerran kokeilla pullosta syöttämistä pienelle ihmeelle, sekin päättyi mun kyyneliin samalla kun rintoja alkoi pakottaa valtavasti. Sama homma kävi rintakumin kanssa aivan imetystaipaleen alussa. Rinnanpää vuosi verta, itkin ja imetin, sillä se teki niin kipeää. Muistin ostaneeni valmiiksi muutaman rintakumin ja testasin niitä. Sama fyysinen pahoinvointi alkoi heti kun näin pienen suun hamuavan kumista päätä, rintakumi lensi roskiin ja jatkoin kivuliasta imetystä. Kyllä on äitiys aivan outo juttu!

imettäminen ulkomailla, espanja

Espanjan matkalle otimme kuitenkin kasan korviketta varmuudeksi mukaan. En yhtään tiennyt miten maitobaarini toimii 30-40 asteen helteissä ja kuinka usein pienelle ihmeelle tulee semmoisissa helteissä nälkä. Hyvin oma maito kuitenkin riitti ja korvikkeet jätin hotellihuoneeseen.

Miten imetys sitten hoidettiin jättimäisessä Madridissa sekä pikkuruisessa Vigossa?

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Tähän kysymykseen teistäkin varmaan moni sanoisi vastaukseksi, että mitä siinä nyt on niin ihmeellistä. Tissit esiin ja imettämään – paikasta ja ajasta riippumatta. Mutta siinä se ongelma just onkin: paikasta ja ajasta riippumatta. Kaltaiseni siveyden sipuli kun ei koe mielekkääksi kaivaa rintavarustustaan esiin ihan missä vain, ei edes mammatapaamisilla, jossa rintoja ja nännejä vilahtaa tuon tuosta. Eikä niissä muiden rinnoissa ja nänneissä ole mitään kummalista, eivät ne mua häiritse, mutta itse en pidä vilauttelusta missään muualla kuin perheen kesken kotona. Mulla ei ole mitään ongelmaa imettää ystävien tai heidän puolisoidensa vieressä, kunhan varustus pysyy piilossa. Ongelmana ei myöskään ole imettää ravintoloissa, kaupoissa, museoissa tai missään muuallakaan, mutta en myöskään halua aiheuttaa muille vaivaannuttavaa oloa tai närkästystä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Reissussa imetin kerran vessassa, kerran siirryin ravintolasta puistonpenkille imettämään, ja lisäksi jätin imettämättä kirkossa, sillä en pitänyt sitä soveliaana. Muuten imetin siellä missä nälkä yllätti, siirtyen kuitenkin aina johonkin hieman syrjään tai valiten jo etukäteen esim. terassilta sellaisen pöydän, jossa pääsen mahdollisesti imettämään rauhassa.

Vessassa imettämistä vihaan, se on minusta jollain tasolla jopa alistavaa. Istua nyt syöttämässä (nuhjuisessa ja epäsiistissä) julkisessa vessassa, josta kuuluu ällöttäviä ääniä ohuen seinän takaa ja jatkuva vessanpönttöjen vetäminen sekä käsien kuivauslaitteiden hurina häiritsee herkkää hetkeä. Vessaan kuitenkin pakenin imettämään suuressa ostoskeskuksessa, jossa nälkä yllätti pienen ihmeen. Ostosten tekeminen oli kesken ja en löytänyt mistään sopivaa penkkiä, jolle olisin voinut käydä istumaan. Niinpä suuntasin vessaan, yök.

imettäminen ulkomailla, espanja

Madridin ruuhkaisilla kaduilla, toreilla sekä nähtävyyksillä julki-imettäminen tuotti eniten ongelmia. Vapaita penkkejä oli vaikea löytää, ainakaan sellaisia, joista olisi saanut koko penkin omaan käyttöön ilman, että aivan kiinni kyljessä olisi istunut joku vieras ihminen. Lisäksi en kehdannut käyttää ravintoloiden terasseja vain imettämiseen, enkä kokenut järkeväksi tilata aina juomaa/pientä purtavaa, että pääsisin imettämään pikkuista. Niinpä Madridissa imetettiin mm. pusikoiden takana, seisoen ruuhkaisella kadulla talon nurkkaan kääntyen, siellä ällöttävässä vessassa, puistoissa, sivukaduilla sekä lounaan että päivällisen aikoihin ravintoloiden terasseilla (rauhallisissa sivupöydissä).

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Madridissa koin imettämisen välillä hieman haastavaksi. Mutta toki se johtui vain omista henkilökohtaisista mielipiteistäni, moni muu olisi varmaan hoitanut asian paljon vähemmällä sekoilulla. Kukaan ei Madridin kuumuudessa ja ihmispaljoudessa minua kertaakaan ns. pahalla silmällä imetyshommissa katsonut, saimme hoitaa asian pienen ihmeen kanssa aina täysin rauhassa.

Matkamme jatkui jättimäisestä Madridista pikkuruiseen Vigoon, jossa odotinkin julkisesti imettämisen helpottavan. Ja niin se myös teki.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa oli kaikkialla rauhallista, tyhjiä penkkejä (kokonaisia rivejä) vapaana siellä täällä, suhteellisen hiljaiset terassit (ainakin siihen aikaan kun turisteina nälkä yllätti) ja hotelli oli aina lähellä, niin pikkuinen söpö Vigo oli.

Vigossa imetin ravintoloissa enemnän kuin Madridissa. Terassit ja sisätilat olivat rauhallisempia, mutta silti odotin aina, että sain tehtyä ruokatilauksen ja tilaamani juomat tuotiin pöytään. Sitten sain ilman häiriötekijöitä imettää ennen kuin ruoka saapui.

Vigossa kävimme myös herra Longfieldin työkaverin kanssa rannalla sekä rantaravintolassa syömässä. Imetin sekä rannalla että ravintolassa aivan herran työkaverin vieressä, eikä meistä kumpikaan ollut asiasta moksiskaan, keskustelu jatkui täysin normaalisti imetyksen aikana. Olin kyllä varta vasten valinnut tapaamiselle sellaiset vaatteet, että imettäminen onnistuu helposti eikä minun tarvitse alkaa säätää suojahuivien kanssa.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa vietin päivät pienen ihmeen kanssa kahdestaan, joten auttavia käsiä ja huivin pitelijää ei ollut käytettävissä. En tykkää/osaa oikein imettää huivin kanssa, joten esim. lentokoneessa ja Madridissa herra Longfield piteli huivia suojana muutamaan kertaan kun tarpeeksi rauhallista paikkaa en juuri sillä hetkellä löytänyt. Huivin käyttö oli myös kuumuuden takia matkalla aika hankalaa. Yli 30 asteen helteissä ei kukaan halua, että pään päälle laitetaan turhia huiveja.

imettäminen ulkomailla, espanja

Yllättyin, etten törmännyt koko reissumme aikana yhteenkään toiseen imettävään äitiin. Kuvittelin, että heitä olisi katukuvassa näkynyt, erityisesti siitä syystä, että Espanjaa pidetään niin kovin lapsirakkaana maana, jossa lapset ovat tervetulleempia esim. ravintoloihin kuin täällä Suomessa. Vaunujen kanssa kärryttelijöitä oli erityisesti Vigossa runsaasti, mutta imettäviin äiteihin en tosiaan törmännyt.

imettäminen ulkomailla, espanja

Toivottavasti kovin moni ei nyt ajattele, että miten teen ehkä maailman luonnollisemmasta asiasta näin suuren numeron. Postauksen mielipiteet ovat täysin minun omia, eikä minua itseäni hetkauta pätkääkään miten ja missä muut omia vauvojaan imettävät. Tai edes se, imettävätkö he ollenkaan. Jokainen tavallaan!

Reissu meni pienen ihmeen syöttöjen osaltakin varsin mallikkaasti, vaikka välillä sopivan rauhallista imetyspaikkaa etsiessäni mielessäni kävi ajatus miten helppoa olisi vain kaataa korviketta pulloon ja nakata se vauvan suuhun – ajasta ja paikasta riippumatta.

imettäminen ulkomailla, espanja

Baby bluesin täyteiset viikot

On niin mukavaa kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt kylässä moikkaamassa pientä ihmettä. Vieraita on ravannut tasaiseen tahtiin nyt nelisen viikkoa, ja on ihan pakko kiittää kaikkia kyläilijöitä! Ette usko miten voimaannuttava ja hyvä olo mulla vierailujen jälkeen on aina ollut. Jokaisella vierailulla on ollut ihan aidosti todella suuri merkitys.

baby blues

Ensimmäiset kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen podin nimittäin ns. baby bluesia, turha sitä on kiistää. Vaaleansinisestä vauvakuplasta ei ollut tietoakaan, kyyneleitä valui valtoimenaan pitkin päiviä ja olotila heitteli hormonien vuoksi laidasta laitaan. Herra Longfield ymmärsi mistä on kyse, antoi mulle tilaa, omaa aikaa, tukea, helliä sanoja sekä myös naurua niissä kohdin jossa sitä kipeimmin tarvittiin. Muistan miten herra nauroi ja minä yhdyin lopulta nauruun, kun itkeä pillitin sitä, ettemme pääse enää koskaan herran kanssa kahdestaan saunaan! Tai kun tirautin jokusen kyyneleen harmitellen sitä, etten halua/jaksa tutustua pienten vauvojen äiteihin, vaan haluan, että kaikki mun nykyiset ihanat ystävät saavat samanikäisen vauvan mun kanssa.

baby blues

Baby bluesin niska taitettiin katki parin viikon jälkeen pienen ihmeen syntymästä. Juttelin asiasta neuvolassa, perheelle sekä ystäville. Tiesin mistä on kyse ja en pelännyt pitkiä itkukohtauksia, mielialan vaihteluja taikka omituisia ajatuksia itsenäisyyden ja elämän menettämisestä. Annoin tunteiden tulla, mietin niitä ja kerroin niistä heti herralle ja monesti myös ystäville sekä perheelle viestien ja puheluiden muodossa. Päivä päivältä kaikki näytti positiivisemmalta ja sitten piti vain odottaa, että homma saatiin painaa lopullisesti villaisella.

baby blues

Ystävät sekä perhe olivat eniten tukenani. Moni kertoi muistaneensa, että suuret muutokset ovat aina olleet mulle kova paikka. Sisko kertoi, että muistaa miten soitin hänelle kun Horatio tuli meille. Kerroin siskolle, etten osaa/voi rakastaa Horatiota, koska se tuntuu väärältä edesmenneen Kodan takia. Eräs ystävä kertoi, että olin tosi allapäin muutettuamme vihreään Vihervaaraan, koska pihatyöt olivat tekemättä ja piha oli pelkkää mutaa. Herra Longfield muisteli miten jouduin palaamaan ekoiksi öiksi takaisin vanhempien luokse kun muutimme herran kanssa ensimmäiseen yhteisiin kotiimme. Itkin kuulemma niin lohduttomasti opiskelijakämpässä, että lopulta äiti ja isä soitettiin hakemaan mut takaisin kotiin. Herra myös kertoi, että olin aivan shokissa kun hän kosi minua. Hoin monta päivää kosinnan (ja totta kai myöntävän vastauksen) jälkeen, että mua pelottaa jos meidän täytyy nyt muuttua tylsiksi aikuisiksi kun menemme naimisiin. Epäilin kovasti, ettemme voisi enää olla hölmöjä ja sekoilla yhdessä kuten kosintaan asti olimme tehneet. Niin ja sitten oli vielä sellainen juttu, että kun jätimme Kodan ensimmäisen kerran pidemmäksi aikaa hoitoon Tahkovuoren reissun ajaksi, tuli mulle niin kamalan huono omatunto nähdessäni Kodan valokuvan kirjan välissä reissussa, että oksensin koko aamun.

baby blues

Mutta enkös mä sanonut vain joitain päiviä ennen pienen ihmeen syntymää, että hänen tulonsa tuntuu just nyt tavattoman luonnolliselta asialta..? Taidan olla luonteeltani vähän sellainen tyyppi, etten osaa stressata asioita kovin kattavasti etukäteen. Intoilen vaan onnesta soikeana kaikkea uutta, mutta en ajattele etukäteen kuin kaikkea sitä ihanaa ja positiivista, ja lakaisen kaiken muun jonnekin syvälle mattojen alle. Ja ainahan se sotku sieltä mattojen alta jossain välissä esiin tulee.

baby blues

Baby blues ei ole mikään harvinainen juttu, jopa 70-80 % uusista äideistä kokee sitä ensimmäisten päivien, viikkojen sekä kuukausien aikana. Osalla se menee ohi tosi nopsaan ja osan se pitää otteessaan hieman pidempään. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aletaan puhua sitten siinä vaiheessa, jos olotila ei ota parantuakseen. Omista fiiliksistä ja tuntemuksista kannattaa puhua avoimesti synnytyksen jälkeen. Neuvolassa, puolisolle, ystäville, perheelle tai vaikka nimettömänä netissä. Toisten kokemuksista ja tsemppaavista sanoista saa voimaa ja uskoa omaan jaksamiseen uuden ja ihmeellisen edessä!

Sillä uutta ja ihmeellistä tämä kaikki totisesti on! Itse ainakin koen, että tässä meni yhdessä hetkessä koko elämä tavallaan uusiksi, tuntui tämä kaikki sitten etukäteen kuinka luonnolliselta tahansa. Arki tulee saada toimimaan ja rullaamaan uudestaan, siihen pitää saada ynnättyä entisen ja uuden elämän parhaat jutut, niin että meillä kaikilla on hyvä olla. Uutta arkea ei rakenneta hetkessä, ei viikoissa eikä edes ehkä kuukausissakaan. Mutta se työ on saatu nyt vauhtiin kun aivot alkavat toimia normaalisti ja hormonit ovat tasoittuneet.

baby blues

Nyt – noin neljä viikkoa synnytyksen jälkeen – naputtelen tätä tekstiä kännykälläni sydän pakahtuen. Itkeä tirautan edelleen melkein päivittäin, mutta itken siitä käsittämättömästä tunteesta, että olen jollekulle äiti. Tuohon nelikirjaimiseen sanaan mahtuu niin paljon, että kyllä sitä saa vähän herkistellä aika ajoin!

Juuri nyt pieni ihme nukkuu olkapäälläni tuhisten ihan överisöpösti. Tuntuu oikealta olla juuri tässä ja nyt. Sain piipahtaa aiemmin päivällä Sellossa shoppailemassa ja parin tunnin oma aika teki taas hurjan hyvää. Nyt jaksan taas painaa pepun sohvalle ja nököttää tässä niin kauan kun pieni ihme minua vain tarvitsee.

idbaby blues

 

Isänpäivänä

Omat isät ovat varmasti kaikille hyvin rakkaita. Niin myös minulle.

isänpäivä_c_perhejuhlat_.jpgisänpäivä (2)

Oma isäni on karski suomalainen mies, jonka sisältä löytyy valtavan suuri sydän. Tiedän tarkalleen keneltä olen perinyt jästipäisyyteni, kilpailuhenkisyyteni, reippauteni sekä periksiantamattomuuteni. Meidän kotona on puhuttu asioista aina asioiden oikeilla nimillä. Riidat on riidelty kunnolla, asioita ei ole lakaistu mattojen alle, vaan ne on puhuttu ja selvitetty halki, poikki ja pinoon. Ja sen jälkeen on jatkettu arkea normaaliin tapaan eteenpäin. Taaksepäin ei tarvitse katsoa, eikä menneitä miettiä, sillä asiat on käsitelty yhdeltä istumalta. Ehkä joitakin teinisekoiluja piti miettiä kahdenkin istuman ajan, mutta ei sen enempää.

Kotona ei ole koskaan tarvinnut esittää mitään.

Kotiin on aina ihana mennä.

Kotona voi puhua mistä vain.

Kotona saa aina pyyteetöntä apua.

isänpäivä (3)

isänpäivä (4)

Isänpäivänä olin pyytänyt vanhempani meille syömään. Isäni toi minulle pinkkiin paperiin käärityt ruusut ja minä ojensin isälleni punaiseen paperiin käärityn lahjan. Paketissa oli Bossin sukkia. Ihan vain sen takia, että isäni on Boss.

Ruokapöydän ääressä söimme hampurilaisia, joimme limua ja juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta mahdollisesta. Ennen jälkiruokaa katsoimme yhdessä lätkäpeliä sohvan perukoilla. Äitini kutoi kaulaliinaa ja korjasi siinä sivussa villahousuni, joihin Horatio oli purrut reiän. Niin ihanan kotoista ja rentoa.

Jälkiruoka nostettiin jossain välissä pöytään. Leipomani suklaisen mutakakun kuorrute oli jäätynyt kivikovaksi jääkaapissa, mutta mitä väliä. Nauroimme kivikovalle kuorrutteelle samalla, kun isäni sahasi kovasta kakusta ison palasen itselleen. Kakku oli kovasta suklaakuorestaan huolimatta todella herkullista vaniljajäätelön kera.

isänpäivä (6)isänpäivä (5)

isänpäivä (1)

Illansuussa hyvästelimme toisemme. Mahat olivat täynnä ja ilta oli ollut onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Perhe on paras. ♥

Punakastike

Postaus olisi varmaan pitänyt nimetä jotenkin google-seksikkäämmin, kuten mausteinen jauhelihakastike tai tomaattinen jauhelihakastike pastalle yms. Mutta enpä nimennyt, sillä kyseessä on punakastike. Piste.

jauhelihakastike (2)

Punakastike on nakkimössön, paksupohjaisen jauhelihapitsan, jauhelihapasteijoiden sekä lettujen lisäksi the lapsuusruoka. Punakastike oli lapsuudenkodissani sen verran suosittua, että eräs ystäväni kommentoi sitä äitini Facebook-sivuilla jokunen aika sitten. Ystäväni kertoi, kuinka muistaa edelleen äitini tekemän punakastikkeen, jota kokattiin valtavan painavassa punaisessa rautapannussa.

Punakastike oli myös yksi muutamista resepteistä, jotka kirjoitin muistiin, äitini ohjeiden mukaisesti, kotoa muuttoa edeltävinä viikkoina ostamaani Resepti-kirjaseen. Kirjoittamani resepti on edelleen minulla tallessa, paperin yläkulmassa lukee liilalla glitter-kynällä Punakastike ja perässä on hymiö. Otsikko on vielä havainnollisesti ympyröitä viivoittimen avulla punaisella tussilla.

jauhelihakastike (1)

Punakastike on edelleen hurjan hyvää, ja sitä kokataan meillä aika ajoin. Myös herra Longfield pitää siitä kovasti. Muutamaan kertaan äitini on kysynyt minulta puhelimessa mitä haluaisimme herran kanssa syödä vierailumme aikana, ja ei jää ihan pariin kertaan kun herra Longfield on huutanut kysymyksen kuulemisen jälkeen toisesta huoneesta ”voisko Onerva tehdä punakastiketta?!”. Kyllä on punakastike ollut niinä kertoina meitä odottamassa koti-kotona.

Joko alkoi kiinnostaa mitä punakastike pitää sisällään? Vastaus löytyy alta reseptin muodossa. Kokeilkaa ihmeessä jäättekö tekin koukkuun äitini punakastikkeeseen, jota tulee muuten syödä kuvista poiketen Barilla spaghettin kanssa! Kokkasin punakastiketta itselleni maanantaina saikkupäivänä, ja spagetti oli päässyt loppumaan.. Niinpä söin kastiketta spelttipastan kanssa, ai ai ai.. Mutta hain heti illalla kaupasta paketillisin Barilla spaghettia, joten seuraavat päivät mussutan punakastiketta alkuperäisen lisukkeen kanssa. Nam!

jauhelihakastike (4)

Punakastike

noin 6 annosta

  • 1 pkt Barilla spaghettia
  • suolaa pastan keitinveteen
  • 500 g (ylämaankarjan) jauhelihaa
  • 2 kpl sipulia
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 2 kpl raastettua porkkanaa
  • kunnon pala selleriä (ei nyt sentään nyrkin kokoista)
  • öljyä
  • 2 prk tomaattimurskaa (mulla oli yksi yrttinen ja yksi valkosipulinen)
  • 4 rkl tomaattipyreetä
  • vettä max. 5 dl
  • suolaa
  • 4 tl kuivattua oreganoa
  • 4 tl kuivattua basilikaa
  • mustapippuria
  • 2 kpl lihaliemikuutiota
  • raastettua emmentalia

1. Laita pastavesi kiehumaan. Lisää pasta suolattuun veteen kun vesi alkaa kiehua.

2. Silppua sipuli, hienonna valkosipuli, raasta porkkanat ja paloittele selleri pieniksi kuutioiksi.

3. Laita öljyä kasariin ja laita vihannekset pannun pohjalle. Sekoittele keskilämmöllä noin 8 minuutin ajan.

4. Lisää kasariin jauheliha ja ruskista se. Kun jauheliha on ruskistettu, lisää joukkoon tomaattimurska ja -pyree. Sekoita kunnes kastike on lämmintä.

5. Lisää joukkoon vettä (ensin noin 2 dl, ja sitten oman halun mukaan lisää, jos kastike on liian paksua) ja sekoita hyvin.

6. Lisää kastikkeeseen vielä mausteet ja lihaliemikuutiot ja anna porista rauhassa niin kauan kunnes pasta on valmista.

7. Raasta lopuksi annoksen päälle iso kasa emmentalia.

jauhelihakastike (3)

Valmistujaisillallinen siskon tykönä

Kuten jo aiemmin Stansvikin brunssipostauksessa totesin, siskoni perheineen tarjosi meille valmistujaisillallisen kotonaan, sillä he olivat estyneitä tulemaan varsinaisiin juhliimme, joita juhlittiin vihreässä Vihervaarassa viime lauantaina.

Valmistujaisillallista varten laitoimme kotona hieman hienommat vaatteet yllemme, jonka jälkeen otimme auton alle ja lähdimme ajelemaan kohti siskoni kotia. Saavuimme siskolleni ensimmäistä kertaa ilman harmaata karvaista kaveria. Vastassa meitä oli Jimi-niminen labradorinnoutaja sekä Annabelle-kissa. Näimme kissan ensimmäistä kertaa kunnolla ja pääsimme jopa rapsuttamaan sitä myöhemmin illan aikana. Kaikilla edellisillä kerroilla Annabelle juoksi saman tien karkuun kun tulimme ovesta sisään muhkean harmaan karvaisen kaverin kanssa. Mutta nyt olimme tosiaan paikalla ilman omaa koiraa, joten kissa uskalsi liikkua omassa kodissaan ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

valmistujaiset (2)

Illallinen laitettiin käyntiin itse tehdyillä marengeilla sekä kotimaisella Lehtikuohulla. Nam! Herra Longfield yritti kerran tehdä ylijääneistä valkuaisista marenkia, mutta ei siitä mitään tullut. Siskoni mies oli onnistunut hommassa huomattavasti paremmin. Rapsakat, mutta sisältä pehmeät marengit sulivat suussa samalla kun makeahko Lehtikuohu huuhteli koko komeuden kurkusta alas. Alkumaljan yhteydessä jaeltiin myös lahjoja. Mehän saimme lahjaksi lahjakortin Stansvikin brunssille, josta kirjoittelin jo viime viikolla oman postauksen. Mekin toimme mukanamme pieniä tuliaisia apu- sekä pääkokille, sillä kylään ei ole kiva mennä tyhjin käsin.

valmistujaiset (3)

Alkumaljojen jälkeen isäntäpariskunta hävisi vielä hetkeksi keittiöön, samalla kun me jäimme leikkimään perheen koiran kanssa olohuoneeseen. Kovin kauaa emme kuitenkaan ehtineen Jimiä viihdyttää, ennen kuin pöytään kannettiin varsinainen alkuruoka.

Alkupalaksi saimme herkutella oman maan pikkuisilla retiiseillä, joita söimme voin sekä suolan kanssa. Oletteko koskaan kuullut tästä ranskalaisesta ruokalajista, jonka nimi on radis beurre? Meille se oli herra Longfieldin kanssa täysin vieras juttu, mutta kylläpä voi vastapoimitut retiisit maistua hyviltä voin sekä suolan kanssa! Siskon mies on kuuleman mukaan popsinut retiisejä ranskalaiseen tapaan ihan lapsesta asti.

valmistujaiset (4)valmistujaiset (5)

Alkupalojen jälkeen pöytään nostettiin luonnollisesti pääruoka. Siskoni mies on kova Jamie Oliver -fani, josta olen tainnut blogissakin teille joskus aiemmin kertoa. Tällä(kin) kertaa saimme maistella pääruoaksi Jamien reseptillä tehtyä safkaa. Pöytään nostettiin hurmaavan tuoksuinen astia, jossa lepäsi pekoniin käärittyä possun sisäfileetä. Erotin tuoksuhuumasta heti salvian, joka on aina hyvä valinta possun maustamiseen. Kyllä Jamie tietää nää jutut.

Possun kaverina syötiin uusia pottuja sekä raparperia. Possu suli lisukkeineen suuhun, ja koska ruoka oli niin hyvää, pyysin possun reseptin mukaani. Vielä emme ole kokkailupuuhiin kotona ehtineet ryhtyä, mutta tässä teille linkki reseptiin, jonka satuin löytämään Puolialastoman kokin blogista. Tämähän on loistava valinta myös isommalle porukalle tarjotessa, sillä possu on suhteellisen halpaa (ja tässä tapauksessa myös todella hyvää).

valmistujaiset (6)

Olemme syöneet siskoni luona jo muutamaan eri otteeseen täydellistä creme bruleeta, jota emme ole vielä tähän päivään asti tehneet kotona, vaikka tohotin ja sopivat astiat on hommattu jo aika päiviä sitten valmiiksi kaappiin.. Mietin itse asiassa illalliskutsun saapuessa, että uskaltaisinko laittaa viestiä perään ja esittää vienon toiveen, että jälkiruoaksi olisi creme bruleeta. En sitten kehdannut.

Ja eipä haitannut, että en kehdannut laittaa viestiä, sillä jälkkäriksi oli kuin olikin creme bruleeta! Tällä kertaa se oli maustettu kauden teeman mukaisesti raparperilla, ja voi kuulkaa se maistui jälleen kerran enemmän kuin paremmalta. Oi jospa olisin saanut sitä kaksi kipollista yhden sijaan. Nam!

valmistujaiset (1)

Kun mahat oli saatu erittäin tyytyväiseen tilaan ja kuulumiset vaihdettua ruokailun yhteydessä, siirryimme koko konkkaronkan kanssa istumaan sohvalle. Jokainen otti hyvän asennon sohvalta ja sitten valitsimme leffan Elisa Viihteestä. Siinä sitä sitten istuttiin ja katsottiin mielenkiintoista leffaa loppuilta. Leffan jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme kotia kohti. Olipahan mukava sunnuntai! Kannattaa valmistua koulusta!

Brunssia ja taidetta Sipoossa: Gumbostrand Konst & Form

Gumbostrand Konst & Form on uniikki taide- ja tapahtumakokonaisuus Sipoon Gumbostrandissa. Meren äärellä, aidossa vanhassa tehdasmiljöössä on tarjolla ainutlaatuinen kattaus pohjoismaista taidetta ja muotoilua, suussa sulavia makuelämyksiä, sisustus- ja lahjatuotteita sekä inspiroivat puitteet yritystilaisuuksille ja tapahtumille.

gumbostrand (2)

Viime sunnuntaina suunnistin tyttöjen synttäribrunssille Sipooseen. Äitini sekä isosiskoni viettävät synttäreitään kesällä, ja päätimme tällä kertaa muiden kesähulinoiden takia viettää synttäreitä ihan vain kolmistaan hyvän ruoan ja lahjojen merkeissä.

Ajelin mystisen ja vaikean kuuloisen Gumbostrand Konst & Formin pihalle hieman ennen kahtatoista. Reitti taidetta ja ruokaa tarjoavalle mestalle oli kaunis. Sain ajella pikkuruisia teitä, joita reunusti aika ajoin kauniit meri- sekä pienvenesatamamaisemat. Ihmisiä oli kauniina ja aurinkoisena sunnuntaina liikkeellä paljon, ja kapealla tiellä joutui jatkuvasti tekemään tiukkoja ohituksia. Mutta eivät nämä sipoolaiset tiet olleet mitään verrattuna juuri päättyneen Italian reissumme sokkeloisiin vuoristoteihin, joilla olimme ajaneet 10 päivän ajan.

gumbostrand_c_ravintola_.jpg

Äitini on käynyt Gumbostrandissa aiemminkin, mutta silloin vain taidenäyttelyiden puolella. Päätimme tyttöjen kesken nauttia ensin brunssista, ja siirtyä sen jälkeen katsomaan taidetta, ja tutustua vielä lopuksi houkuttelevan näköisen museokaupan valikoimaan.

Brunssia tarjoillaan Sipoossa sunnuntaisin kello 11-14. Brunssin hinta on 24,90 euroa, ja se tulee maksaa ennen kuin käy käsiksi brunssipöydän antimiin.

Gumbostrandin brunssin valikoima vaihtelee kausittain. Oman paikan voi valita sisä- tai ullkotiloista. Huonolla säällä valoisa ja avara sisätila on paras vaihtoehto. Kesäisin voi sitten mennä istumaan aurinkovarjoilla varustetulle terassille, jossa me herkuttelimme äitini ja siskoni kanssa sunnuntaina.

Brunssin valikoima ei ole järin valtava, mutta kaikki tarjottavat ruoat ovat tuoreita ja ne on asetettu kauniisti esille. Brunssipöydällä olevien ruokien täyttäminen kävi henkilökunnalta välillä melko hitaasti, joka oli vähän ärsyttävää. Minulta jäi esimerkiksi kokonaan väliin jälkiruoaksi tarkoitetut hedelmät ja marjarahka.

gumbostrand (3) gumbostrand (6) gumbostrand (4) gumbostrand (5) gumbostrand (8)

Syömisen ohessa juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta. Jossain välissä oli myös lahjojen avaamisen hetki, ja oikein mieluisia lahjoja taisi molempien ihanien naisten lahjapaketeista löytyä. Minäkin sain siskoltani matkamuiston Pariisista, ja äidiltäni kasan taimia ja muutamia kesäkukkia (ne tosin odottivat auton takakontissa).

Brunssittelun jälkeen lähdimme tutustumaan vielä taidegallerian antimiin. Elokuun loppuun asti Gumbostrandissa voi ihailla esim. yhden maamme menestyneimmän nykytaiteilijan, Nanna Suden, kauniita tauluja. Tietoa muista tällä hetkellä käynnissä olevista, sekä tulevista näyttelyistä voi kurkistaa Gumbostrandin nettisivuilta. Gumbostrandin museokaupan kassalta voi ottaa näyttelyiden kiertämisen ajaksi mukaansa esitteen, jossa on tietoja taiteilijoista, heidän töistään, sekä myös taideteosten hinnat, jos kukkaron pohjalla sattuu vielä maleksimaan kesälomarahoja.

Näyttelyihin tutustumisen jälkeen kolusimme vielä tarkasti museokaupan laajan valikoiman. Löysin kaupasta vaikka mitä ihanaa, mutta koska tässä nyt on ollut ja tulee olemaan kaikenmoisia rahamenoja, oli tällä kertaa pysyttävä tiukkana ostosten kanssa. Ensi kerralla sitten! Gumbostrandissa on nimittäin pakko päästä käymään myös toiste, eikä toki vain museokaupan takia, vaan myös herkullisen ja maittavan brunssin vuoksi. Suosittelen piipahtamaan kauniissa Sipoossa kesän aikana!

gumbostrand (9) gumbostrand (10) gumbostrand (11) gumbostrand (12)