Megalistaus: Vauvavuoden turhakkeet ja hyödykkeet & Lapsimessulippujen arvonta

* sisältää mainoslinkkejä

Idean tähän listauspostaukseen sain Mistä on pienet pojat tehty -blogista. Luin vastaavia postauksia useasta eri blogeista ollessani raskaana ja yrittäessäni selvittää mitä kaikkea vauvakamaa olisi pakko hommata etukäteen, mitä voisimme ostaa tarvittaessa ja mitä emme tarvitse ollenkaan.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että meille putkahti ihan omanlaisensa vauva, jonka tavat sekä tarpeet eivät olleet ihan yksi yhteen muiden vauvojen kanssa. Ja näinhän se tietenkin menee, jokainen vauva, jokainen äiti, jokainen isä ja jokainen perhe on erilainen, eikä etukäteen vaan voi liiaksi suunnitella. Tämän asian sisäistäminen ja hyväksyminen vei ainakin allekirjoittaneelta tovin jos toisenkin. Minä kun olen mestari suunnittelemaan kaiken etukäteen, minuutilleen.

Chow chow ja vauva

Meidän suurimmat hyödykkeet sekä turhakkeet liittyivät pääsääntöisesti siihen, että pieni ihme kärsi koliikista sekä allergioista 8 kuukauden ajan, ja lisäksi hän ei huolinut koskaan tuttia taikka tuttipulloa. Niin ja mistään pötköttelystä ei meidän reipas poika ole koskaan piitannut – menoa on riittänyt alusta asti eikä paikoillaan ole viihdytty juuri ollenkaan. Tästä kertoo sekin, että ollessamme ihan alkukuukausien aikana seurakunnan kerhossa, tuli pappi puhumaan minulle kerhon jälkeen. Hän totesi, että näytän väsyneeltä ja kyseli vointiani. Lisäsi vielä lopuksi, että hän haluaisi olla näkemässä minkä urheilulajin poikamme valitsee, hänestä näki kuulemma heti, että hän on voimakas ja urheilullinen. Voiko yksivuotiaan ilmoittaa jo Teemu Selänteen kiekkokouluun? Heheheh!

baby blues

Jotta postaus ei veny kahden romaanin mittaiseksi, niin jätän listalta kaikki vauvanvaatteisiin liittyvät turhakkeet ja hyödykkeet pois. Niistä voisin helposti raapustaa teille vaikka oman postauksen – sen verran paljon vaatteiden kanssa on onnistumisia ja sekoiluja ensimmäisen vuoden aikana tullut tehtyä.


Jos jaksat lukea koko postauksen, niin lopussa odottaa yllätys!
Siellä on ohjeet kahden lipun arvontaan Lapsimessuille!


Hyödykkeet

Kaalinlehdet olivat aivan ehdoton imetystaipaleen alkumetreillä. Jääkaapissa piti olla aina valmiiksi revittyjä kaalinlehtiä, joilla pingottuneita rintoja saatiin rauhoitettua. Meidän koko kämppä haisi ekat kuukaudet kaalille – kaalinlehtiä oli jääkaapissa, keittiön tasoilla, yöpöydillä, lakanoiden välissä, roskiksissa ja ties missä.

Kauratyynyn sain joululahjaksi herra Longfieldilta. Ajattelin aluksi, ettei sille olisi käyttöä. Eikä ollutkaan ennen kuin imetys alkoi. Kauratyynyä lämmitettiin kuitenkin jatkuvasti kotiutumisen jälkeen. Se helpotti pingottuneiden rintojen paineen tunnetta, ja auttoi uudemman kerran viime vuoden lopulla kahden päivän rintatulehduksen kanssa suuresti.

Lansinoh-voidetta meni litroittain. Olin aivan shokissa, kun ymmärsin kuinka paljon yksi voidepurkki maksaa, ja kuinka paljon sillä läträsin. Sitä haettiin apteekista joka viikko lisää. Rinnat olivat kovalla imetyksen alkaessa, rikkoutuneet rinnanpäät tekivät imetyksestä todella kivuliasta, mutta sisulla siitä selvittiin ja sain lopulta kokea ihanan sekä onnistuneen imetystaipaleen, josta kirjoittelin jokunen aika sitten myös blogissa.

minisun mama imetys

Jumppapallo* oli pienen ihmeen synnytyksessä isosti mukana. Sairaalaan asti en sitä raahannut, mutta kotona se oli käytössä. Pienen ihmeen synnytyskertomuksen voi lukea täältä, se taitaa olla koko viime vuoden luetuimpien postausten joukossa. Mutta synnytyksen jälkeenkin jumppapallo oli päivittäin käytössä, sillä ei jumpattu, vaan sen päällä kevyesti istualtaan pomppelehtien saatiin koliikkinen vauva rauhoittumaan ja usein myös nukahtamaan huutokonsertin päätteeksi. Jumppapallo on myyty jo eteenpäin, en halunnut säästää sitä, sillä sen päällä itkimme pienen ihmeen kanssa usein kilpaa, enkä halunnut jättää niitä muistoja turhaan nurkkiin pyörimään.

Imetysvaatteet ja -liivit olivat ihan ehdottomat onnistuneeseen ja mukavaan imetykseen. Laitoin imetysvaatteisiin sekä -liiveihin useamman sata euroa, enkä kadu niitä pennosia yhtään. Oli ihanaa lähteä liikkeelle ja olla kotona istuvissa ja mukavissa imetysvaatteissa, joiden takia ei tarvinnut piiloutua muiden katseilta toisiin huoneisiin taikka verhota itseään suuremmin. Lisäksi hyväkuntoiset imetysvaatteet liikkuvat kirppareilla varsin hyvin.

Kestävimmät, mukavimmat ja edelleen käytössä olevat imetysliivit ovat Boobin liivit*. Parhaimmat ne ovat myös siitä syystä, että niissä on ikään kuin vähän suojaa, sillä pieni kangaspala jää rinnan päälle kun liivin ”oven” avaa. Näitä käytin aina kylissä sekä julkisilla paikoilla.

Pakko kyllä tunnustaa, että nyt odotan aika kovasti sitä hetkeä kun saan polttaa roviolla kaikki imetysvaatteet ja tutkia mitä muuta omasta vaatekaapista löytyykään.

Liivinsuojat olivat ihan ehdottomia kaltaiseni suihkutissin kanssa. Aivan ehdottomat. Ja ehdottomasti parhaat (testasin useat) olivat Natusan Baby -liivinsuojat.

imettäminen ulkomailla, espanja

Aventin sähkökäyttöinen rintapumppu oli jokaisen euron arvoinen. Teimme pumpattuun maitoon puuroa ja yritimme juottaa maitoa myös tuttipullolla kun minä olin poissa, mutta sen kanssa meillä oli ongelmia, sillä pullo ei oikein kelvannut. Mutta vaikka varsinaisesti pumpattua maitoa emme saaneet tuttipullolla alas, jouduin käyttämään pumppua ihan vain rintojen tyhjentämiseen, sillä maitoa tuli niin hurjasti.

Ergobaby-kantoreppu ja vastasyntyneen lisäosa oli koliikkivauvan kanssa täysin välttämätön. Pystyasento oli usein ainoa, jossa vauvalla oli hyvä (tai ainakin parempi) olla, joten kantoreppu oli meillä aivan alusta asti käytössä. Onneksi olin ostanut kantoreppuun etukäteen myös vastasyntyneen lisäosan, sen avulla saimme repun heti käyttöön. Toki kantoreppu oli myös koiraperheessä tosi kätevä, varsinkin perheessä jossa tykätään samoilla metsässä. Kantorepun avulla pääsimme metsään koko perheen voimin niin, että Horatiokin pääsi nauttimaan tutuista metsäpoluista vauvan syntymänkin jälkeen.

Alla olevassa kuvassa päällä Vertbaudet-imetysmekko*.

Bouzas_Vigo_Spain

Stokke Steps -syöttötuoli tarjottimella on ollut todella hyvä sijoitus. Vankka, kaunis, laadukas, toimiva, pitkäikäinen sekä helppohoitoinen. Ei se enempää lätinöitä kaipaa.

Teutonian Prestige -vaunut löysimme Tori.fistä. Ne olivat uudet, sillä niiden alkuperäinen omistaja muutti perheineen vanhaan kerrostaloon, jossa oli niin pieni hissi, etteivät isot vaunut mahtuneet siihen. Meillä kävi niin hyvä tuuri! Teutoniat ovat olleet jokaisen kehun arvoiset, todella laadukkaat saksalaiset kärryt. Toimintoja on vaikka kuinka ja pehmeä kantokoppa toimi meillä paremmin kuin kova koppa. Suuret kääntymättömät renkaat olivat meidän ehdottomalla vaatimuslistalla ja tätä vaatimusta emme ole katuneet. Vaunut ovat toimineet joka säässä ja ties missä metsäteillä todella hyvin.

chow chow

Babyzen YoYo Plus -matkarattaat ostin jo raskausaikana heti kun bongasin ne pienessä alessa. Olin lukenut niistä niin paljon hyvää ja suhteellisen paljon matkustelevana meitä kiehtoi se, että matkarattaat saa ottaa lentokoneeseen mukaan käsimatkatavaroina. Autossa ja sisällä kotonakin ne vievät niin vähän tilaa, että hyvä jos niiden olemassaoloa edes huomaa. Matkarattaita on lisäksi helppo sekä mukava työntää, ja ne kääntyvät todella pienessä tilassa hyvin vaivattomasti.

Espanja, Madrid

Sinkkivoide on ollut eniten käyttämämme voide vauvalla ensimmäisen vuoden aikana. Aivan huikea aine vaippaihottumaan sekä reisien ja poikien varusteiden väleihin.

Bebanthen-voide on ollut sinkkivoiteen jälkeen toiseksi käytetyin rasva. Käytän sitä paljon myös itse huuliin sekä vauvavuoden aikana rintoihin kun pienet hampaat alkoivat hinkata imettäessä ikävästi. Pieni ihme ei ole koskaan purrut minua, mutta kun hampaita alkoi rytinällä tulla, ei imuote korjaantunut ihan yhtä nopeasti.

Weleda Calendula Baby Oil* oli ihan mahtava ensimmäisten kuukausien aikana, kun koliikki oli kovimmillaan. Vauvakerhossa oli kerran vauvahieroja paikalla, ja kun hän kuuli tilanteestamme, antoi hän minulle tarkan yksityisopetuksen vauvahierontaa varten. Sillä sai masusta ilmoja paremmin pihalle, ja se toki helpotti pienen vauvan oloa. Weledan Calendula vauvaöljy oli vauvahierontaan todella hyvä, se on öljymäinen, mutta ei kuitenkaan liian märkää taikka liukasta. Vauvan poskiin olen sitä myös välillä levittänyt.

Hoitotaso kodinhoitohuoneessa oli fiksu veto. Mietin pitkään, että haluaisin erillisen kauniin hoitopöydän pienen ihmeen omaan huoneeseen, mutta lopulta kuuntelin kavereita jotka totesivat, että kaikista fiksuinta on asettaa hoitopöytä vesipisteen lähelle – meidän tapauksessa kodinhoitohuoneeseen. Ja onhan se ollut todella kätevä, kaikki tavarat ovat olleet alusta asti lähettyvillä vesipisteen ja vaatteiden lisäksi.

pojan huone

Imetystyyny meillä oli valmiina, mutta koin pitkulaisen tukityynyn sen verran hankalaksi imettäessä, etten käyttänyt sitä enää tyynyn alkuperäisessä tarkoituksessa. Tilalle ostin kehutun Doomoon*, joka oli mahtava. Testasin sitä ensin ystävän luona ja totesin, että vastaava oli saatava. Käytin imetystyynyä muistaakseni nelisen kuukautta, jonka jälkeen myin sen eteenpäin. Neljän kuukauden jälkeen imetys toimi jo kuin itsestään, enkä kaivannut tyynyä enää avuksi.

Pinnasängyn saimme ystävältämme. Jämäkkä, kotimainen pinnasänky on täyttä puuta ja se painaa hurjan paljon. Vielä en osaa arvioida kuinka kauan pinnis tulee olemaan käytössä. Jos joutuisin ostamaan pinnasängyn itse, ostaisin sellaisen josta saisi yhden pitkän päädyn pois, jotta pinnasänky toimisi vanhempien sängyn jatkeena. Pieni ihme siirtyi omaan huoneeseen noin 7-8 kuukauden ikäisenä (jos en täysin väärin muista), hänen nukkumisistaan kirjoittelin blogiin jo aiemmin.

Nuppu print lakanat

Hoitolaukun tilasin Briteistä. Mietin pitkään onko se aivan turha kapistus, mutta kun törmäsin omasta mielestäni maailman kauneimpaan hoitolaukkuun, oli se pakko saada. Onneksi tilasin, karhukuvioinen Mamas&Papas-hoitolaukku on ollut järisyttävän toimiva. Siihen kuuluva taitettava kosteussuojattu hoitoalusta on ollut myös todella kätevä kapistus. Hoitolaukku on saanut myös tosi paljon kehuja!

Tärkeintä hoitolaukussa on mielestäni tilava koko, hyvät kantomahdollisuudet (eli siis kunnon kantohihnat) sekä se, että laukun saa helposti vaunujen aisaan roikkumaan.

Nabby-itkuhälyttimen ostin sen saamien arvostelujen perusteella jo raskausaikana. Pieni, luotettava, hyvän akkukeston omaava, ei turhista äänistä häikkää ottava itkuhälytin kuulosti oikein passelilta. Ja sitä Nabby on ollut. Ei mitään pahaa sanottavaa, iso suositus.

Vauvavakuutus otettiin jo raskauden aikana. Itselläni ei vakuutusta lapsena ollut, ja muistan ne kymmenet ja taas kymmenet kerrat kun jonotimme äitini kanssa keskellä yötä reilut kolme tuntia Peijaksen päivystyksessä korvatulehdusten takia kännikalojen seassa. Ei kiva. Vakuutusta on tullut ensimmäisen vuoden aikana käytettyä – kävimme koliikin, masuvaivojen, kireiden huuli- ja kielijänteiden sekä allergioiden takia useamman kerran lääkärissä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Cybex Sirona Plus -turvaistuin hommattiin tosi aikaisessa vaiheessa. Pieni ihme huusi kuin riivattu kaikki automatkat turvakaukalossa, ja ajattelimme kokeilla jos turvaistuimeen vaihto auttaisi asiaa. Kyllä se vähän taisi jopa auttaa, tilavampi ja paremmilla säätömahdollisuuksilla varustettu istuin tuntui hieman miellyttävän pientä ihmettä. Kokonaan autossa huutaminen saatiin loppumaan vasta sen jälkeen kun piipahdimme allergialääkärin luona saaden sieltä lääkkeet ja ohjeet minun sekä vauvan ruokavalioon. Allergisten vauvojen autoraivot olivat lääkärin mukaan yleisiä – tiukka istuma-asento kiristää vatsan seutua ja saa aikaan todella ikäviä kouristuksia vatsassa. Vatsavaivat on tällä erää selätetty ja Cybexin istuin on edelleen loistava, sen myös pitäisi pysyä käytössä vielä pitkään. Plus-kankaista kannattaa maksaa jokunen kymppi lisää, ovat paljon laadukkaammat ja vähemmän hiostavat kuin peruskankaat.

Knitworksin villapeitto lähti mukaan Gumbostrandin brunssilta jo ennen kuin raskauden ensimmäinen kolmannes oli selätetty! Ihastuin villapeittoon heti ja se oli aivan pakko saada. Villapeitto on palvellut hurjan hyvin. Sen pehmeä pinta ei kutita ja pienen käärön voi kietoa siihen heti syntymän jälkeen. Meillä oli peitto mukana jo synnärillä ja kätilö sekä kaksi hoitajaa kehuivat sitä kilpaa. Useita kehuja se on kerännyt myös kotiutumisen jälkeen. Villapeitto on käytössä edelleen ja keväällä sitä tullaan varmasti käyttämään rattaissa lämmikkeenä kun lämpöpussit on aika heittää mäkeen. Iso peukku suomalaisen käsityön puolesta!

Babynest-unipesän suojissa pieni ihme nukkui perhepedissä ensimmäiset kuukaudet. Pinnis raahattiin makkariin vähän myöhemmin kun alkoi tuntua siltä, että vauvaa olisi hyvä alkaa opettaa nukkumaan omassa sängyssä.

Saimme unipesän veljeltäni, jonka kuopus oli juuri kasvanut pesästä ulos. Siis unipesästä, pienen ihmeen serkku on 6 kuukautta meidän poikaa vanhempi, joten kotipesästä hän saa lentää vasta vuosien ja vuosien jälkeen! Unipesä oli aivan huippu. Sitä siirreltiin joustavasti rattaiden, matkarattaiden, pinniksen sekä kehdon välillä aina kun tarve vaati. Imetin öisin unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut öisin edes siirtää, ja koko perhe sai jatkaa unia kun tissi oli saatu suuhun.

swaddle up

Peltorit olivat välttämättömät koliikkiperheessä. Välttämättömät. Ei muuta lisättävää.

Untuvapussiksi hommasin Stokken untuvapussin enkä katunut. Tätä olisi voinut käyttää jo vastasyntyneellä, mutta eka kevät mentiin äitiyspakkauksen makuupussilla. Nyt untuvapussi on pakattu jo kirppiskamoihin ja käytössä on vielä tämän lopputalven kevyempi lämpöpussi. Untuvapussin kanssa ei tarvinnut koskaan miettiä voiko ulos lähteä ja mitä vauvalle pitää pukea ulos päälle. Untuvapussi passasi myös matkarattaisiin, joten tarpeen vaatiessa se heivattiin toisiin vaunuihin. Ehkä ainoa miinus Stokken pussissa oli fleecesuikale vauvan pään ja selän alla. Fleece hiostaa, ja välistä pienen ihmeen niska sekä pää olivat päiväunien jälkeen litimärät.

Fleecepussi toimi toisena lämpöpussina vaunuissa untuvapussin rinnalla. Ostin kevyemmän lämpöpussin tajutessani, että untuvapussi on todella lämmin, eikä sen kanssa sovi ihan miinus viiteen asteeseen lähteä. Kevyempi pussi löytyi tosi hyvässä alessa eikä sille jäänyt hintaa kuin 20 euroa. Tätä pussia käytämme nyt rattaissa, pituus alkaa olla jo liian pieni, mutta juuri ja juuri vetskarit saa vielä kiinni.

Aventin höyrysterilointilaitteen tarpeellisuutta mietin tovin ostohetkellä, mutta päätin sen kuitenkin ostaa koska hintaa ei kovin montaa kymppiä ollut. Mutta vaikka pieni ihme ei tutteja taikka tuttipulloja koskaan oikein huolinut, steriloin laitteen avulla rintapumpun osia, puruleluja sekä satunnaisia kertoja tutteja ja pulloja. Laite oli tosi näppärä ja ensimmäisten kuukausien aikana se pyöri useamman kerran päivässä mikrossa. Miten paljon se olisi siellä pyörinytkään mikäli pullot ja tutit olisivat kunnolla vauvalle kelvanneet!

Mies on ehdottomasti tärkein kaikesta. Ilman herra Longfieldia en olisi vauvavuodesta selvinnyt. Kiitos rakas!

isä hoitovapaa

Turhakkeet

Muumi leikkimattoa emme olleet hommanneet valmiiksi ja sen hommaamisen olisi voinut jättää kokonaan väliin. Pieni ihme ei ole koskaan viihtynyt pötkötysasennossa pidempään kuin ehkä minuutin. Sylissä hän sen sijaan viihtyi varsin tiiviisti. Melkein 80 euroa maksanut leikkimatto oli täten täysin turha, Horatio siellä kyllä jokusen kerran nukkui, mutta muuten sillä ei juuri mitään tehty. Onneksi sain leikkimaton myytyä varsin kohtuulliseen hintaan eteenpäin kirpputorilla, toivottavasti se ilostuttaa seuraavaa omistajaansa enemmän kuin meidän vauvaa.

muumi_martinex

Rintakumit viskasin hormonipäissäni roskiin. Kerroin jo aiemmin eräässä imetyspostauksessa siitä kuinka en voinut rintakumeja käyttää. En pysty tätä mitenkään järjellä selittämään, mutta rintakumien käyttö tuntui väärältä. Syytän hormoneita. Olin hommanut muutamat rintakumit valmiiksi, mutta ne lensivät roskiin kyynelten virratessa silmistä, koska tunsin itseni jotenkin täysin epäkelvoksi äidiksi mikäli vauvani joutuisi imemään maitoa rintakumien läpi. En ymmärrä itseäni vieläkään.

Stokke Steps Bouncer sitteri. Sitteri itsessään oli toki todella tarpeellinen. Mutta ei siitä meidän tapauksessa olisi kannattanut reipasta 150 euroa maksaa. Kuten jo alussa kerroin, pieni ihme ei oikein viihtynyt selällään koliikin ja vatsavaivojen takia, joten sitteriä meillä ei loppupeleissä kovin paljon käytetty. Syöttötuolina se toimi ennen kuin vauva oppi itse istumaan, ja jokuset päiväunet siinä nukkui, mutta muuten jäi varsin vähälle käytölle. Sylissä oltiinkin sitten hurjasti. Mutta sehän on vain hyvä asia. ♥

Tosin sain myytyä sitterin yli 100 euron hinnalla eteenpäin, joten eipä siitä kuitenkaan montaa kymppiä meille maksettavaa jäänyt.

idnewborn

Tutit eivät meidän pojalle kelvanneet, eivät koskaan. Aivan turhaan ostin varmasti 10 erilaista tuttia testiin. Yksikään ei kelvannut.

Tuttipulloihin käytin valehtelematta useamman sata euroa rahaa. Kyllä kaduttaa. Ne eivät vain kelvanneet ja se siitä. Jälkiviisaana olisin ostanut valmiiksi yhden pullon (en kuutta(toista)) ja luovuttanut erilaisten pullojen testaamisen jo aikaisemmassa vaiheessa. Lähes käyttämättömistä pulloista annoin osan eteenpäin Tasty Travelissimo -blogin Martinalle, loput vein neuvolan vaatepisteeseen, josta perheet voivat ottaa vaatteita ja muita tarvikkeita ilmaiseksi itselleen.

Kehto oli ihana. Isälläni on ollut tapana antaa jokaiselle lapsenlapselleen kehto, eikä pieni ihme ollut poikkeus. Rakastuin kehtoon heti kun sen näin ja ajattelin heijaavani siinä vauvaa syntymän jälkeen kaikessa rauhassa. No ei se ihan niin mennyt, kun tosiaan tämä meidän pikkuinen ei ollut mikään pötköttelijä, kehdossa ei hereillä viihdytty juuri lainkaan vaikka kuinka heijasi. Kehdossa nukuttiin kyllä päiväunia ja myös osa yöunista, sillä emme raahanneet pinnasänkyä heti meidän makkariin, mutta suurimman osan alkukuukausien unista vauva nukkui minun kainalossa rinnalle nukahtaen. Se oli meidän perheelle paras ratkaisu, saimme kaikki levättyä näin eniten, ja se jos mikä oli alkukuukausina tärkeää. Mutta jäähän kehto upeaksi sisustuselementiksi meille, joten ei se tavallaan turha ollut – ei vain päässyt niin paljon nukkumiskäyttöön kun olimme alunperin ajatelleet.

Nuppu print lakanat

Talkki. En vieläkään ymmärrä mitä sillä pitää tehdä. Kaksi avaamatonta purkkia meiltä löytyy, enkä totisesti tiedä mihin niitä voisi käyttää.

Vauvan kylpyvaahto, pesuaine sekä ihorasva kiikutettiin meille oikein Puolasta asti. Olen kahdella Prahan reissulla ihastunut suunnattomasti paikallisen Manufactura-sarjan tuotteisiin ja raahannut niitä kotiin aika monta purnukkaa (heidän miesten sarjan tuotteet ovat herra Longfieldista täydellisiä). Vauvalle piti toki tilata omat purnukat törkeillä postikuluilla varustettuina. No eipä ole näitä purkkeja paljon käytetty. Pienen ihmeen iho on niin hyvä, ettei sitä ole tarvinnut rasvata eikä pesujen yhteydessä ole saippuoita juuri käytetty.

Unipussia kohtaan meillä oli suuret odotukset. Ja olihan se toisaalta ihan kätevä, mutten osaa sanoa miten se olisi eronnut tavallisista yöpuvuista. Meillä oli Swaddle Up -pusseja käytössä yhteensä neljä kappaletta, ja kovassa käytössä ne olivat. Jossain vaiheessa koin, että vauvaa oli hieman hankala liikutella/kantaa kun hän oli tiukasti pussin sisällä. Asento oli varmasti vauvalle turvallinen ja tiukka, eikä vauva päässyt lätkimään/raapimaan itseään päähän pussin sisällä, mutta en silti osaa sanoa oliko pussit vajaan 40 euron arvoisia vai olisiko normaalit yöpuvut ajaneet saman asian.

swaddle up

Mobilet pinnasängyn sekä hoitotason päällä olivat täysin turhia! Ja mikä homma niiden kiinnittämisessä ja paikkojen suunnittelussa nähtiinkään. Hoitotason päällä oleva Muumi-mobile tarttui hiuksiini ehkä 50 kertaa kunnes viimein revin sen alas ja heitin roskiin. Pinnasängyn päällä hilluva mobile oli yhtä tyhjän kanssa, pieni ihme ei varmasti koskaan edes tajunnut, että hänen päänsä päällä oli jotain ”kiinnostavaa”.

Turvakaukaloa ilman emme olisi toki mitenkään päässeet esim. synnäriltä kotiin, mutta silti sijoitan sen tänne turhakkeiden sekaan. Pieni ihme huusi kaukalossa aina niin valtavasti, ettei sitä voi edes uskoa. Sydämeen sattuu kun katson videoita huutavasta vauvasta kaukalossa.. Otin itkuvideoita lääkäriä varten talteen, enkä ole niitä voinut puhelimen uumenista poistaa, vaikka niiden katsominen sattuu paljon.

Kaukolossa vauva ei siis viihtynyt, joten häntä ei siinä pidetty yhtään ylimääräistä sekuntia ja jo aikaisin kesällä ostimme turvaistuimen, jossa oli parempi istuma-asento, enemmän säätömahdollisuuksia sekä tilaa.

Äitiyspakkaus. Jestas tuntuu pahalta laittaa äitiyspakkaus tänne turhakkeiden sekaan. Niin upea asia kuin äitiyspakkaus onkin, niin kaltaiselleni suunnittelijalle ja himoshoppaajalle se oli kuitenkin loppupeleissä enemmän turhake kuin hyödyke. Vauvan- ja lastenvaatteet ovat vieneet sydämeni ja hamstrasin niitä jo raskausaikana vinot pinot kaappeihin. Lisäksi äitini halusi ostaa vauvalle ”paremman” peiton ja hän on ommellut lapsenlapselleen kaikki lakanat, joten nekin olivat meille turhia. Mitäs muuta siellä pakkauksessa olikaan..? No toki se itse laatikko on tosi hyvä, meillä se toimii muistojen arkkuna ja mahtuu oikein passelisti pinnasängyn alle jemmaan.

Koliikkikeinu ostettiin vähän paniikissa Tori.fistä kovimpien huutojaksojen aikaan. Eihän se koliikkia parantanut, mutta antoi minulle välillä pariksi minuutiksi lepohetken kun jätin vauvan keinuun ja juoksin talon toiseen päähän puhaltelemaan pahimmat puuskat ulos. Jokusen kuukauden keinu meillä majaili, sitten hökötys myytiin samaan hintaan eteenpäin, eli kuluja tästä ei toisaalta aiheutunut meille yhtään. Uusille omistajille toivotin sydämeni pohjasta jaksamista rankkaan koliikkijaksoon.

Stokken kylpyamme ja kylvetystuki ovat osoittautuneet meille aivan turhiksi. Kodinhoitohuoneessaamme on isompi allas kuin amme on, joten kylvetys onnistuu siinä tosi näppärästi samalla kun oma selkä saa olla suorana. Kylvetystukea käytimme kolme kertaa.. Aivan turha! Ihan vauvana (ja vieläkin) pieni ihme suihkuttelee isänsä kanssa joka ilta, joten ammetta ei siitäkään näkövinkkelistä tarvittu oikeastaan kuin saunassa. Saunassa käymme vauvauinnin yhteydessä joka sunnuntai, joten kotona olemme saunoneet tosi vähän – ehkä viitisen kertaa.

Kaukaloadapterit vaunuihin maksoivat 80 euroa ja olivat kyllä turhimmat 80 euroa koskaan. Tästähän jo lätisin, pieni ihme ei kaukalossa viihtynyt, ihan sama missä tai mihin kaukalo oli kiinnitetty. Yhden kerran onnistuimme käydä Helsingissä niin, että pieni ihme nukkui meno- ja tulomatkan autossa ja vielä lounashetken kaukalossa, joka oli kiinnitetty adaptereilla vaunuihin. Mutta vain sen yhden kerran tämä onnistui. Muuten reissut tehtiin pitkälti kantorepussa.

Hyppykiikku oli kirppislöytö. Mammakaveri löysi sen ja osti meille. Hintaa oli viitisen euroa. Olin varma, että hyppykiikku olisi kova hitti, toisin kävi. Kiikkua käytettiin keinuna ja se oli jokusen hetken ihan lystikästä pienestä ihmeestä, mutta hyppimistä hän ei tajunnut. Kiukku vaan meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan kiikun kyydissä, hah!

Babyzen YoYo Plus -matkarattaiden makuuosa ostettiin ihan siitä syystä, että pääsisimme kesällä reissuun vauvan kanssa. Sehän meillä oli suurena haaveena. Että matkustaisimme äitiyslomani aikana vaikka minne vauvan kanssa ja reissuissa olisi tosi kätevä olla mukana kevyet matkarattaat, jotka saisi vielä ottaa lentokoneeseen mukaan.

No mutta sitten tuli koliikit, masuvaivat sekä allergiat, joten matkasuunnitelmat menivät uusiksi. Makuuasento ei miellyttänyt, joten matkarattaiden makuuosaa ei päästy käyttämään niin paljon kuin oli suunniteltu. Toki se oli valtavan kätevä niinä kertoina kun uskaltauduimme reissuun ja kaikki meni hyvin. Pieni ihme mötkötti vaunuissa esim. lähes koko Muumimaailma-reissun ajan viime juhannuksena ja kyllä matkarattailla tehtiin myös kahvilareissuja sekä muita lyhyitä matkoja. Onneksi makuuosan sai myytyä tosi hyvään hintaan eteenpäin, eli loppupeleissä sille ei kovasti hintaa jäänyt.

isä hoitovapaa

Siinä se oli! Aikamoinen lista! Vieläkö joku jäi uupumaan? Kerro kommenteissa teidän vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet ja olet mukana kahden Lapsimessulipun arvonnassa. Liput ovat omani, mutta me emme pääsekään osallistumaan Lapsimessuille, joten laitetaan liput jollekin onnekkaalle eteenpäin. Lapsimessut järjestetään Messukeskuksessa 20.-22.4.2018. Kommentointiaikaa on torstaille 12.4. asti! Otan voittajaan heti seuraavana perjantaina yhteyttä, ja laitan liput postiin. Niiden pitäisi ehtiä hyvin perille ennen Lapsimessuja.

Isän hoitovapaan puoliväli

Moitovapaa, Herra Longfield täällä.

On aika koti-isän kotiäitiyselämän tilannekatsauksen, jee, kaikki äkkiä lopettakaa kaikki tekeminen nyt ja tulkaa lukemaan!

mies hoitovapaalla

Nyt on ohitettu puolimatkan krouvi tässä minun kotiäitiurallani, ja tähän asti touhu on kyllä ollut oikein mukavaa. Ekoina päivinä kyllä vähän tylsistytti laitella neljättäkymmenettä kertaa palikoita riveihin ja kasoihin jotka pieni ihme sitten kaatoi, tai toljottaa aina uudestaan samaa rahisevaa ankkasivua pienen ihmeen suosikkikirjasta ”Arvaa kuka?”. Mutta sitten sitä jotenkin kelasi että eihän tämmöstä pönttöilyä nyt varmaan pääse enää elämän aikana koskaan luvan kanssa tämän jälkeen tekemään, ja että onhan tämä nyt aika mukavaa kun ei tarvitse yhtään mitään työjuttuja mietiskellä. Sen kun vaan yrittää ehtiä kasaamaan palikoista semmoset tornit mitkä yhdistyy kaaripalikalla toisiinsa, ja arvuuttelee että mitähän ankkasivulta löytyvä tuhatjalkainen tai perhonen mahtaa sanoa (niillä kun ei ole samanlaisia vinkkejä kuin ankalla, koiralla ja sammakolla). Ehkä eläkkeellä voi sitten taas alkaa turata aikaa johonkin vastaavanlaiseen turhuuteen, niinku vaikka johonkin perhokalastukseen tai rautatiepienoismallien kasaamiseen tai johonkin mitä eläkeläiset ajautuu tylsyyksissään.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Pieni ihme myös ryhtyi kävelemään tuossa reilu kuukausi sitten (varmasti vain sen takia että olen niin hyvä ja kannustava kotiäiti), ja sehän muutti melko tavalla asetelmaa koska nyt pieni ihme vaeltelee toisinaan omin päinkin taloa pitkin ja uppoutuu välillä ihan itsekseen leikkimään norsulla jonka kärsä sylkee palloja tai tutkimaan pienen ihmeen uutta suosikkikirjaa, ”Maalla” kuvasanakirjaa. Ensi alkuun oli jotenkin ihan friikkiä kun pieni ihme taapersi yhtäkkiä jostain kulman takaa esille, että miten hitossa se tolla lailla nyt on oppinut yhtäkkiä menemään. Vastahan se äsken just kiukutteli mahallaan matolla kun ei päässyt siitä mihinkään, ja nyt se jo tuossa talsii silmät teevadin kokoisina menemään ja itsekin selvästi ihmettelee mitä tässä tapahtuu.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Mukavaa touhusta on varmasti tehnyt myös se että pienen ihmeen ongelmat on tällä hetkellä saatu hyvin selätettyä. Mahavaivoista johtuvia muutaman tunnin huutoitkukonsertteja ei ole ollut enää aikoihin, nokkamukipullosta on opittu juomaan maitoa oikein mainiosti ja syöminen ja nukkuminen ja eritoten se ennen niin haastava nukahtaminen sujuu myös erinomaisesti nykyään. Autolla ja kärryllä kulkeminenkin on tässä ihan viime aikoina opittu suorittamaan ilman isompia huutoja. Voi lähinnä keskittyä vaan ihmettelemään kaverin päivittäin tapahtuvaa kehitystä ja välillä pukea hänet muovikassiin.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Kotona hengailun lisäksi olen pitänyt lupaukseni mennä ukkelin kanssa kaikkiin niihin samoihin musiikkileikkikouluihin ja värikylpyihin ja vauvasirkuksiin ja vauvauinteihin kuin missä Hulikin pienen ihmeen kanssa meni (vauvauintiin toki mennään aina koko poppoo yhdessä). Ensimmäiset kerrat vaikkapa muskarissa ja värikylvyssä oli kyllä vähän hirvittäviä kun oli vähän ulapalla vielä kaikista ihan perushommistakin, niinku vaikka että missä järjestyksessä pienelle ihmeelle kantsuikaan ulkovaatteet pukea ja joudummeko lastensuojelun piiriin jos pieni ihme alkaa huutamaan julkisilla paikoilla enkä saa sitä rauhoittumaan. Mutta vauvanhoidon kanssakin tuntuu olevan vähän sama kuin minkä tahansa muun homman kanssa, eniten oppii kun vaan menee heikoille jäille soheltamaan ja kantapään kautta huomaa mikä homma missäkin vaiheessa toimii. Ja täytyy kyllä tunnustaa että enhän minä oikeasti missään heikoilla jäillä ole ollut, Huli on varustanut minut semmosilla jäänaskaleilla ja kelluntaliiveillä eli neuvoilla ja vinkeillä ja järkännyt meidän kämpän sillä tavalla että kaikki vaatteet ja varusteet ja systeemit on millintarkassa järjestyksessä, että helppohan se sieltä on aina käydä ohjeiden mukaiset rensselit ja vermeet hakemassa.

mies hoitovapaallamies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Paikallisten kotimammojen kanssa olen myös jonkun verran asioinut, kuten uhosin. Yksillä kaverisynttäreillä käytiin pienen ihmeen kanssa, ja erinäisissä riennoissa (eli just näissä muskareissa ja värikylvyissä) on myös tullut paikallisia mammoja tavattua ja kuulumisia vaihdeltua. Ja vielä se WhatsApp-ryhmä mihin minut hyväksyttiin kotiäitiyteni alkumetreillä on ihan aktiivinen ja elinvoimainen, eli ei kai ne mitään varjoryhmää ole siihen sivuun perustaneet johon minut on unohdettu kutsua. Vakaa aikomukseni on vielä ennen työelämään paluuta järjestää jonkunnäköiset pullakahvisysteemit täällä meillä kotimammoille, kerran jo elvistelin pullanleipomisillani WhatsAppiin ja sain vastaukseksi kehotuksen jättää moiset ilmoittelut tekemättä jos en ole pullia muille tarjoamassa tai muuten sängyn päädystä voi joku kaunis aamu löytyä irtileikattu kumiankan pää.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Alkuperäisistä uhoamisistani olen siis kotiäitiyteni aikana leiponut pullaa ja tehnyt pataruokaa, makaronilaatikkoa piti myös tehdä karmea satsi ja siihenkin minulla on jo resepti katsottuna, joku päivä tarvitsisi vaan kaupassa käydä jotta pääsisi asiassa ajatusta pidemmälle. Ja nyt tosiaan tuo paikallisten mammojen pullakahvit täytyy myös järjestää. Sitten voin hyvillä mielin sanoa että minä olen kotiäidin poika, lähes kotiäiti siis itsekin.

mies hoitovapaalla

Alla olevan linkin takaa voitte käydä vielä lukemassa fiiliskiä ennen kotiäitiurani alkua.

Kun mies jää hoitovapaalle

Äidin lihapiirakka uunissa

En nyt uskalla edes veikata kuinka kauan sitten uunipeltilihapiirakat olivat tosi in. Niitä putkahteli monessa blogissa tuolloin vastaan, ja muistan miettineeni, että meidän kotona vastaavaa popsittiin kun olin ihan pieni tyttö. Tuolloin buumin aikaan lihapiirakka jäi kuitenkin tekemättä, vaikka se to do -listalla olikin.

lihapiirakka uunissa

Meidän kotona äiti ei tehnyt lihapiirakkaa uuninpellille, vaan uunivuokaan. Päälle laitettiin yleensä jokin koriste ylijäämätaikinasta – kerran se oli isäni nimi kun piirakkaa syötiin hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Meillä ei olla koskaan kiskottu mitään hienoja ruokia viinien kera vanhempien synttärien aikaan, pöytään on nostettu ihan tavallista kotiruokaa ja ruokajuomana on ollut maito.

rylee + cru

Maitoa olen varmasti juonut tuhansia ja taas tuhansia litroja elämäni aikana. Nythän tässä ollaan pian aika jännän edessä, kun pieni ihme täyttää vuoden ja hänelle pitäisi alkaa jonkinlaista maitoa juottaa – siis muuta kuin (tai ainakin rinnalla jotain muuta kuin) äidinmaitoa. Jos imetys aiheuttaa aikamoisia tunnepuuskia lähes jokaisessa äidissä, niin samoja fiiliksiä on havaittavissa myös taaperoikäisten maidon valinnasta puhuttaessa. Että onko se oikea valinta nyt sitten rasvaton maito, kevyt maito, täysmaito, luomu maito vai kenties kaura- tai soijamaito.

Mekin olemme asiaa jonkin verran miettineet, ja tulleet siihen järkevään ratkaisuun, että pieni ihme alkaa vuoden ikäisenä juoda ihan samaa maitoa kuin me vanhemmatkin. Ruokajuomana pidetään pääsääntöisesti vesi, mutta onhan se vain taivaan tosi, että joidenkin ruokien kanssa on pakko juoda maitoa. Tämmöisiä ruokia ovat esimerkiksi maksalaatikko, letut, suklaa (kaikissa olomuodoissa), pulla, hernekeitto, nakkimössö sekä äidin paksupohjainen jauhelihapitsa. Niin ja tietenkin äidin lihapiirakka.

lihapiirakka uunissa

Tekaisin lihapiirakan herra Longfieldin tädille, jonne kokoonnuimme ison köörin kanssa eräänä viikonloppuna. Pienen ihmeen uusin serkkupoika oli tuohon aikaan Tasty Travelissimo -blogin Martinan masussa, joten meidän poika oli ison lapsikatraan nuorin edustaja. Siellä meidän pieni touhottoja ähisi FMAMin nahkatöppösissä sekä rusetissa. Päälle valikoitui tällä kertaa Rylee + Crun ihastuttava ketturomper, josta tilasin ensin liian pienen koon, mutta koska kuosi oli niin nätti, oli toinenkin tilaus pakko tehdä.

rylee + cru

Kyllä oli taas mukava kaikkia sukulaisia nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Pieni ihmekin oli yllättävän rohkea kyläilijä! Hyvä tästä vielä tulee, tosi hyvä.

Äidin lihapiirakka uunissa

  • 400 g jauhelihaa
  • 2 kpl sipulia hienonnettuna
  • suolaa maun mukaan
  • 1 kpl lihaliemikuutio
  • 1-2 tl paprikaa jauhettuna
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 dl kermaa (tai vettä)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • 2 kpl kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 2 kpl Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikina 500 g
  • 1 kpl kananmuna voiteluun

1. Ruskista jauheliha pannulla. Lisää mukaan hienonnettu sipuli, mausteet, lihaliemi ja neste. Hauduta. Lisää riisit. Anna jäähtyä. Lisää paloitellut kovaksi keitetyt kananmunat.

2. Kauli sulaneesta voitaikinasta pohjaksi isompi levy ja kanneksi pienenpi.

3. Aseta isompi levy laakean, voidellun uunivuoan pohjalle. Pohjapalan reunat saavat tulla uunivuoan reunojen yli, ne nostetaan myöhemmin kannen päälle. Levitä päälle täyte tasaisesti. Nosta kansilevy täytteen päälle. Nosta pohjalevyn reunat kannen päälle ja nipistä ne kauniisti kanteen kiinni. Apuna voi käyttää vettä, joka toimii liiman tapaan.

4. Koristele halutessasi ylijäämätaikinalla. Minä tein suurella karhupiparkakkumuotilla voitaikinasta lihapiirakan päälle karhukuvion. Voitele lihapiirakka kananmunalla ja pistele sen jälkeen haarukalla ilmareikiä sinne tänne.

5. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Lihapiirakka on valmis kun se on pinnalta kauniin rusehtava.

lihapiirakka uunissa

Kurkkaa vielä lopuksi postaus Lappeenrannan perinneherkuista – Vetystä ja Atomista. Eli paikallisista lihiksistä.

Kun mies jää hoitovapaalle

Moliikki, Herra Longfield täällä.

Minullapa alkaa piakkoin uusi ura. Olen elämäni aikana normaalien työ- ja opiskeluhommien ja tämän bloggailun lisäksi kokeillut mm. mallin, näyttelijän, rokkitähden, kolumnistin ja tieteislehtitoimittajan uraa. En löytänyt noilta aloilta kutsumustani, mutta ehkä löydän sen seuraavaksi kun tarkoitus olisi kokeilla miten siipeni kestävät kotiäitinä.

isä hoitovapaa

(Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa miten nuo muut urani menivät, niin: malliurani koostui yhdestä hiusmallina olosta Sörnäisissä joidenkin brittiläisten saksiniekkojen leikeltävänä, näyttelijänurallani esitin Juulian Totuudet –tv-sarjassa jääkiekkojoukkueen varamaalivahtia eli seisoin rivissä jäähallissa jääkiekkopaita päälläni samalla kun Reino Nordin ja Martti Syrjä ja jotkut muut näytteli oikeasti, rokkitähtivaiheessani soitin vanhan ala-asteemme limudiskossa bändimme kanssa yhden keikan, kolumnistiurani koostuu yhdestä Mondo-lehteen kirjoitetusta artikkelista ja tieteislehtitoimittajan ominaisuudessa olin mukana kirjoittamassa jotain liirumlaarumia höyryverkkosäädöistä ja niiden simuloinneista johonkin alan lehteen jota lukee ehkä 7 ihmistä maailmassa.)

Kotiäitiurani ei näillä näkymin tule olemaan kovinkaan paljon noita edellisiä urakokeilujani mullistavampi, sillä tarkoitus olisi olla yhdessä pienen ihmeen kanssa kotona kokonaista 3 kuukautta. Sen jälkeen tehdään Hulin kanssa taas läpsystä vaihto, minä menen takaisin töihin ja Huli tulee korjaamaan pienen ihmeen 3 kuukauden aikana särkyneen psyykeen.

isä hoitovapaa

Mutta, kyllä tämä kotiäitiyden kokeileminen hieman enemmän jännittää kuin esimerkiksi aikoinaan jäähallissa rivissä seisominen. Olen nyt tuosta joulukuun puolivälistä lähtien ollut jo täyspäiväisesti kotona Hulin ja pienen ihmeen kanssa, ja entistä kirkkaammaksi on muodostunut kuva siitä että kotiäitiys tulee olemaan aika hemmetin rankkaa puuhaa sitten kun helmikuussa ryhdyn tätä koko palettia yksinäni täällä pyörittämään ja Huli käy arkipäivisin hakemassa leivän pöytään. Pieni ihme on kaikesta mahtavuudestaan huolimatta aika vaativa kaveri, ei laisinkaan sellainen paikallaan köllöttäjä kuin jotkut tapaamani vauvat ovat. Koko ajan on meno ja touhotus päällä, ja itsesuojeluvaistoa kaverilla ei tunnu olevan laisinkaan joten kopsahteluja ja muksahteluja sattuu tuon tuosta jos silmä välttää. Muutamana päivänä oon nyt hengaillut jampan kanssa kahdestaan joitakin tunteja kun Huli on jossain omilla teillään riekkunut, ja ei se kyllä mitään sohvalla makoilua ja telkkarin katselua ole ollut. Päiväunien aikana sentään saa vähän hengähtää, tosin silloinkin yleensä tekee mieli siivota kaikki edellisen hereilläoloajan sotkut ja ehkä jotain ruokaa tehdä tai vastaavaa. Ja koska pienen ihmeen päiväuniajat on keskimäärin semmosta 45 minuutin luokkaa, niin ei siinä paljoa ehdi ostos-tv:tä katsella.

isä hoitovapaa

Huli on melko ahkerasti rampannut pienen ihmeen kanssa ties missä aktiviteeteissa, ja minä kyllä olen ajatellut jatkaa samalla linjalla – kaikki musiikkileikkikoulut, värikylvyt ja vauvauinnit jatkuu samalla tavalla minunkin kotiäitiyteni aikana, ja lisäksi sain joululahjaksi Hulilta vielä jonkun ihme vauvasirkushässäkän aloittamisen joten sinnekin sit mennään piene ihmeen kanssa kekkuloimaan. Olen kyllä käynyt jo ainakin kertaalleen kaikkia näitä jutskia Hulin kanssa kokeilemassa, ja ihan mukavaa puuhaahan se on pienen ihmeen kanssa käydä muita vauvoja ja vanhempia kattelemassa ja siinä sivussa vähän jotain helistimiä heiluttelemassa ja katsomassa kuinka vauvat litistelee mustikoita paperille ja harjoittelevat sukeltamista. Kai me niissä pienen ihmeen kanssa kahdestaankin pärjätään. Huli ja pieni ihme ovat myös sulautuneet osaksi erilaisia kotimammaporukoita jotka jotain kahvitteluhetkiä ja vauvalenkkejä ja tämmösiä järjestävät, ja kovasti mieleni tekisi mennä näihinkin porukoihin kuokkimaan ja ihmettelemään että mitä siellä oikein tapahtuu – luulisin että ainakin kerran pystyisin itseni muljuttamaan kotiäitikahveille mukaan, seuraavalle kerralle saattaa sitten olla uusi erillinen WhatsApp-ryhmä perustettu johon minut on sattumoisin unohdettu kutsua.

isä hoitovapaa

Vaikka nykyaikana tämmöinen perheen isän suorittama kotiäitiysjakso ei nyt enää mitään ihan tavatonta ole – kaveripiirissä ja työelämässä vastaan tulleista isukeista aika moni muukin on tätä kokeillut – niin olen huomannut että kyllä tähän vielä vähän jännästi suhtaudutaan. Varsinkin naisväeltä tulee herkästi ylistäviä ja kannustavia kommentteja että on se hienoa että tämmöseen ryhdyt ja kyllä se onkin mainiota että uskallat ja voi että mikä sankari olet, patsas sinulle tulisi pystyttää ja paraati ja kansallinen liputuspäivä perustaa. En usko että naiset saa hirveästi mitään tämmösiä kommentteja kun kertovat, että minä sitten kotiin jään lapsia hoitamaan, mutta sitten kun mies jää muutamaksi kuukaudeksi puuroja keittämään ja vaippoja vaihtamaan ja kärrylenkkejä tekemään, niin se onkin Nobel-palkinnon arvoista itsensä uhraamista. Päin naamaa en ole tainnut kuulla vielä kertaakaan mitään tämmösiä ”kai sä pidät hametta sit kanssa päällä” –kommentteja, joita kuulemma vielä melko lähimenneisyydessä kotiin jäävät isät varsinkin muilta miehiltä herkästi saivat, eli sillä osastolla on sitten kai jotain kehitystä tapahtunut  (paitsi omalla kohdallani, koska itse tituuleeraan itseäni kotiäidiksi). Ehkä tasa-arvon ja yleisen järkevyyden lisääntymisen lisäksi tää tämmönen koti-isukkien kuolemattomiksi sankareiksi kohottaminen on myös niitä kommentteja hillinnyt, mutta nyt saattais sitten olla aika jo kääntää sitäkin kelkkaa, ei tässä nyt kuitenkaan mitään raajoja olla itseltään amputoimassa.

isä hoitovapaa

Mutta vaikkei käsiä irti sahatakaan, niin kyllä tämä kotiäitiyteen heittäytyminen silti tosiaan hieman jännittää. Sitä miettii että pärjätäänkö me kahdestaan vai voiko pieni ihme jotenkin saada itsensä lukittua pesukoneen sisään ja entä jos joskus epähuomiossa syötänkin sille aamupuuron sijaan mikrotettua erikeeper-liimaa ja mitä hittoa minä sitten teen jos pieni ihme alkaa kesken musiikkileikkikoulun huutamaan kuin palosireeni ja voiko se tukehtua kuumuuteen jos lähdetään plussakeleillä vaunulenkille ja olen pukenut sille neljät talvihaalarit päälle. Olen kyllä yrittänyt kuunnella Hulin ohjeita ja myös välillä koittanut työntää sitä syrjään ja tehdä itse ja sitä kautta sitten oppia näitä tämmösiä pukemiskommervenkkejä ja syöttämistekniikoita kantapään kautta, ja joka päivä tässä luotto kasvaa että ehkä me kuitenkin selviämme tästä kaikki melkein täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja kenties jopa ilman yhtään lastensuojeluilmoitusta.

isä hoitovapaa

Yhtään en kyllä ihmettele sitä mitä työterveydenhoitajalta kuulin kun hänelle kotiinjäämisaikeistani kerroin. Hän nimittäin tiesi kertoa, että vaikka aika moni mies nykyään kotiäitiyttä kokeileekin, on kuitenkin vielä paljon niitäkin jotka eivät hommaan ryhdy, ja he usein perustelevat sitä sillä että perheen talous ei kestä jos minä en ole tienaamassa ja ei pysty nyt just kun projektia pukkaa ja oon niin tärkee jätkä kato että maailma kaatuu jos jäisin himaan ja mitä näitä nyt on. Toki varsinkin tämmöset taloussyyt saattaa usein olla ihan relevanttejakin, varsinkin jos mies tienaa paljon naista enemmän, koska nää tämmöset kotihoidon tuet ja mitä lie kuntalisiä siinä kotiin jäädessä saakaan on kyllä sen verran pikkusia summia, että hankalahan niillä on toimeen tulla jos toisen puolison tulot on kovastikin paljon pienemmät. Usein kuitenkin kun asiasta sitten enemmän keskustelee, tulee ilmi että talous- ja työkiireasioiden sijaan useammin on kyse ihan vaan siitä, että miehet ei uskalla jäädä himaan, koska se tuntuu jotenkin niin isolta muutokselta ja ajatus siitä että sitten minulla on vastuu siitä lapsesta ja minähän en osaa enkä tiedä mitään enkä pärjää, en tahdo, en uskalla. Siihen ajatusmaailmaan pystyn kyllä hyvin samaistumaan, koska on tässä kuitenkin aika isosta asiasta ja vastuusta kyse kun omaa lasta jää hoitamaan ja hengissä pitämään. Tosin odotan kyllä kaiken kauhun seassa kotiin jäämistä myös ihan innolla ja mielenkiinnollakin, koska tällaista tilaisuutta meille tuskin enää tulee (ainakin just nyt tuntuu siltä että pieni ihme ei tule sisaruksia saamaan), joten tästä mahdollisuudesta on nyt otettava kaikki irti. Viime aikoina on tuntunut, että joka viikko pieni ihme keksii jotain uutta ja ihmeellistä, ja tuntuu mukavalta päästä seuraamaan tätä kehitystä ihan lähietäisyydeltä ja herkeämättä edes nyt sitten 3 kuukauden ajaksi. Pieni ihme tulee kotiinjäämisjaksoni aikana viettämään ensimmäisiä syntymäpäiviään ja kukaties ottamaan ensi askeliaan ja kehittämään kommunikointiaan nykyisestä ähkimisestä ja sormella osoittamisesta ihan oikeihin sanoihin asti, ja ties vaikka osaisi musiikkileikkikoulussa tamburiiniakin heiluttaa melkein tahdissa. Ja on kyllä kiva hypätä työasioistakin ihan ulos muutamaksi kuukaudeksi, ei tässä varmaan ennen eläkkeellä jääntiä tämmöstäkään mahdollisuutta enää tule.

isä hoitovapaa

Saapa nähdä. Minun pitäisi kotiinjäämisjaksoni aikana vielä kirjoittaa fiiliksistäni tänne blogiin, ja vielä kerta kiellon jälkeen rustata joku yhteenveto koko ruljanssista sittenkin kun taas työelämään siirryn takaisin. Ihan mielenkiintoista nähdä onko tämän hetken kauhukuvat muodostuneet todellisuudeksi ja olen jossain lataamossa kun 3 kuukautta on lusittu, vai sujuuko kaikki kuin tanssi ja minä pakotan Hulin jäämään töihin ja otan itse loparit jotten vaan tipahda kotimammojen uusimmista juoruista ulos.

isä hoitovapaa

Vuosi 2018 – haaveet ja toiveet

Viime keväänä, pienen ihmeen syntymän jälkeen, tuntui täysin mahdottomalta, että kesä saapuisi joskus – saati joulu. Mutta niin ne rankat päivät, viikot sekä myös kuukaudet kuluivat vauvan kanssa. Ensin selätettiin imetyksen kivulias alkutaival, sitten koliikki, sitten leikattiin kireät huuli- sekä kielijänteet, sen jälkeen vuorossa olivat hampaat, jotka saivat pienen pojan varsin kiukkuiseksi. Sen jälkeen alettiin vierastaa kaikkia muita paitsi äitiä ja isää, jossain välissä vain äiti kelpasi. Vauvan itkuisuus jatkui. Päiväunia nukuttiin kaksi kertaa 30 minuuttia 15-60 minuutin huutokonsertin päätteeksi. Öisin herättiin sentään vain pari kertaa. Äidin paino alkoi nousta ja tulevaisuus ei näyttänyt ihanan aurinkoiselta – hyvä kun jaksoi ajatella seuraavaa itkuista päivää. Tässä välissä taisi tuoreen äidin pää hajota ja piti käydä lääkärin luona purkamassa omia tuntoja. Neuvolan täti alkoi viimein uskoa, ettei kaikki ole ihan okei ja vanhemmat alkavat näyttää aika väsyneiltä. Saimme perhetyöntekijän kylään auttamaan unikoulun kanssa, hoitoapuakin olisimme saaneet, mutta en ollut valmis ottamaan sitä vastaan. Kaikki aikanaan. Samassa rytäkässä suuntasimme kotimammakavereiden vinkkien toimesta yhdelle etelä-Suomen ”parhaalle” allergialääkärille, ja vihdoin alkoi aurinko paistaa vihreään Vihervaaraankin. Kun vielä joulun aikoihin pienen ihmeen eroahdistus alkoi lieventyä, saatamme nyt vihdoin sanoa, että tiedämme miltä siellä vaaleansinisessä vauvakuplassa oikein tuntuu olla. Siihen vain meni meidän tapauksessa noin kahdeksan kuukautta. ♥

vuosi 2018

Vuosi 2017 piti sisällään niin paljon kyyneleitä, raskaita päiviä, huolta pienestä sekä omasta jaksamisesta, että otan uuden vuoden enemmän kuin mielelläni vastaan.

Olen tosi huono tekemään lupauksia jotka myös pidän, ja sen lisäksi minulle on kerrottu, että minun tulisi pyrkiä eroon kaikista täydellisistä mielikuvistani, joita olen varsin hyvä luomaan pienen pääni sisällä. Sen sijaan minun tulisi näin vauvan saapumisen jälkeen pyrkiä ajattelemaan, että asiat menevät miten menevät. Niinpä en tehnyt yhden yhtä lupausta vuodelle 2018, mutta haaveita ja toiveita kaikilla saa toki olla. Haluatteko kuulla minun toiveeni vuodelle 2018?

vuosi 2018

Ensinnäkin odotan aidosti todella paljon helmikuuta, jolloin palaan hetkeksi töiden pariin. On ihanaa päästä hengähtämään tämän kaiken vauva-arjen keskeltä täysin toisenlaiseen ympäristöön, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa ikään kuin puhtaalta pöydältä toukokuussa jäädessäni hoitovapaalle. Lisäksi on helpottavaa tietää, että pieni ihme on hyvässä hoidossa isänsä kanssa kotona.

Kuinka upeaa onkaan, että isä voi viettää pienen poikansa kanssa tiivistä aikaa kolmen kuukauden ajan aivan kahdestaan? Se tekee meille kaikille kolmelle todella hyvää. Herra Longfield saa opetella itse omat rutiininsa pienen ihmeen kanssa ilman, että minä olen koko ajan kertomassa miten asiat tulisi tehdä. He voivat tehdä ihan mitä lystäävät, tulla ja mennä miten haluavat ja näin tiivistää keskenäistä suhdettaan aivan uudella tavalla. Ja mikä parasta – samalla minä saan kaivattua omaa aikaa, joskin toki töiden ääressä, mutta tällaiselle suorittajalle (oli kyse sitten työntekijänä olemisesta taikka äitydestä) tekee enemmän kuin hyvää irrottautua arkisin työpäivien ajaksi vauvasta ihan kokonaan.

vuosi 2018

Toukokuusta alkaen on sitten taas minun vuoroni jäädä kotiin. Tosin aika pian sen jälkeen herra Longfield pitää kesälomansa sekä isyysvapaansa ja salaa haaveilemme kesällä yhteisestä reissusta. Siis koko perheen voimin (miinus Horatio). Mutta reissun kohtalo selviää kun kevät etenee, ja näemme mihin ihmeeseen kotihoidon tuki riittää. Meillähän oli suuret suunnitelmat suunnata koko tammikuuksi reissuun, mutta ne suunnitelmat kuopattiin jo aikoja sitten kun vauva-arjen todellisuus iski päin kasvoja ihan tosissaan. Reissujen aika on sitten kun on. Nyt on hyvä olla kotona kaikessa rauhassa.

vuosi 2018

Toivon, että imetystaival ei päättyisi vielä ihan pian. Toki en osaa sanoa miten töihinpaluuni asiaan vaikuttaa, mutta jos vain maitoa tulee entiseen tahtiin, niin imettämisen lopettamisen kanssa ei ole kiirus. Mutta tosiasia on varmaan se, että tämän vuoden aikana saan kroppani taas kokonaan ihan vain omaan käyttööni. Sitä minä kyllä odotan. Odotan, että saan viskata KAIKKI kauhtuneet imetysliivit sekä -vaatteet roskiin (parasta olisi polttaa ne roviolla) ja ostaa uusia alusvaatteita niin paljon kuin vain pankkitili antaa myöten. Aion uskaltautua ensimmäisen kerran elämässäni liiviasiantuntijan käsittelyyn ja paljastaa hänelle itseni. Se jännittää jo nyt.

vuosi 2018

Nyt pitää kyllä perua aiemmin sanomaani. Yhden lupauksen olen nimittäin itselleni salaa vuodelle 2018 tehnyt. Rankan vauva-arjen keskellä itsestä huolehtiminen jäi jonnekin risukasan pohjalle, ja paino nousi synnytyksen jälkeen ihan liikaa. Pakko se on tunnustaa, että rankkojen aikojen aikana ainoa huvi oli iltaisin avattu karkkipussi, sillä sai jotenkin nollattua rankan päivän, vaikka joskus karkit suussakin vollotin ihan tosissaan.

Sain omasta toiveestani joululahjaksi kolmen kuukauden tapaamiset ravintoterapautin kanssa, ja huomenna meillä on ensimmäinen tapaaminen. Ruokavalio on laitettava nyt kuntoon. Totuus on se, etten yksinkertaisesti ehdi käymään nyt jumpissa (ainakaan kun palaan töihin), joten mitään PT-tapaamisia minun on aivan turha ottaa, tekemättömistä treeneistä saisin vain lisää stressiä ja sitä en totisesti tähän elämänvaiheeseen kaipaa. Jumppien aika on sitten kun on. Juuri nyt liikunta rajoittuu lähinnä vaunulenkkeihin ja sen kanssa on vain elettävä.

Paino laitetaan tämän vuoden aikana ruotuun. Hidasta se tulee olemaan, sillä imettämisen yhteydessä laihduttaminen on vähän niin kuin kiellettyä, mutta katsotaan mitä saamme ravintoterapeutin kanssa aikaan. Hän tietää tilanteeni varsin yksityiskohtaisesti, ja odotan hurjasti meidän huomisia treffejä. Minun tulee olla kunnossa – sekä henkisesti että fyysisesti. Pieni ihme on ansainnut sen. Eiku MINÄ olen ansainnut sen.

vuosi 2018

Blogin osalta elettiin loppuvuonna hauraalla pohjalla. Mietin jo kesän jälkeen pitäisikö pillit laittaa pussiin. Haluan antaa kaikkeni pienelle ihmeelle, olla aidosti läsnä, olla mahdollisimman hyvä äiti ja näiden vahvojen tunteiden sekamelskassa blogi alkoi tuntua täysin turhalta ajankäytöltä, sillä haluan olla myös mahdollisimman hyvä vaimo rakkaalle miehelleni, jota rakastan niin syvästi, ettei sitä voi oikein edes selittää. Yhteinen aika on kortilla ja kaikki koneella vietetty aika kutistaa tuota aikaa entisestään.

Mutta jokin suurempi voima minua koneelle kuitenkin vetää. Ei läheskään niin usein kuin ennen, mutta kuitenkin. Kameraa raahaan mukanani enää harvoin, mutta kyllä se hoitolaukkuun sujahtaa uusien postausideoiden toiveissa aina silloin tällöin.

Blogin kohtalolla en sen suuremmin mieltäni rasita. Eihän tämä nyt ihan oikeasti ole kuin yksi blogi miljoonien muiden joukossa, mutta toki minulle ja herra Longfieldille varsin rakas sellainen.

Mitäs muuta? Ennen kaikkea toivon vuodelta 2018 itselleni mielenrauhaa, luottamusta olla sellainen äiti kuin olen, rakkautta rakkaimpiani kohtaan, ikimuistoisia hetkiä pienen perheeni kanssa ja kaivattua rakkautta itseltäni itselleni. Se oli vuonna 2017 vähän kadoksissa.

Eiköhän tästä aika upea vuosi vielä saada!

vuosi 2018

Villahääpäivä 1.1.18

janne miettinen hääkuva

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni – ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani, kerro silti. Kerro usein, jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen, minkä vapiseva sydämeni jo tietää.

♥♥♥

1.1.12 Paperihääpäivä

1.1.13 Pumpulihääpäivä

1.1.14 Nahkahääpäivä

1.1.15 Keramiikkahääpäivä

1.1.16 Puuhääpäivä

Joulukuu numeroina

1. joulu pienelle ihmeelle

joulukonserttia pienen ihmeen kanssa ennen jouluaattoa

3-vanainen amaryllis tuo jouluntunnelmaa ruokapöydän päällä

kynttelikköä koristaa vihreää Vihervaaraa

pulloa glögiä juotu tähän mennessä

(siis kuusi) kannetaan sisään huomenna, se kaadetaan omasta pihasta

päivän päästä pääsemme herkuttelemaan koko perheen voimin Klaus K:n joululounaalla

erilaista jouluvaloa valaisee vihreää Vihervaaraa sisällä ja ulkona

joululahjaa vielä hommaamatta (miten tässä näin kävi, mun piti olla ajoissa tänä vuonna!)

10 yötä jouluun

11 aitoa kynttilää lämmittää kotiamme

12 yön jälkeen vihreässä Vihervaarassa keitetään kaksi isoa valurautapannullista riisipuuroa

13 joulukoristetta on ripustettuna vihreässä Vihervaarassa

14. joulu kun vietämme joulua yhdessä herra Longfieldin kanssa

15 kuukautta sitten tiesimme, että vuoden 2016 joulu tulee olemaan viimeinen, jonka vietämme ilman pientä ihmettä

16. joulukuuta alkaa herra Longfieldin 4,5 kk loma yhdistettynä hoitovapaaseen

17 vuotta sitten ostin herra Longfieldille ensimmäisen joululahjan

18 vuoden päästä pieni ihme on täysi-ikäinen ja saa juoda aattona terästettyä glögiä sekä viiniä ruoan kanssa. Meidän pieni poika!

19 asteen pakkasessa talsin jokunen joulu sitten lenkkiä Kodan kanssa. Se taitaa olla muistini mukaan kovin pakkanen, jossa olen koiran kanssa kävellyt. Ei se nyt sinänsä jouluun liity, mutta tuli heti mieleen kun näin numeron 19 ammottavan postauksen luonnoksessa tyhjänä. Silloin oli kylmä, ripset sekä kulmakarvat olivat ihan jäässä lenkin päätteeksi.

20. joulukuuta olen päättänyt harjata sekä pestä Horation ihan vimosen päälle

21 päivää ja vanhempainrahakauteni päättyy!

22. joulukuuta laitamme kinkun uuniin, jotta pääsemme syömään sitä jo aatonaattona. Aattona emme ole kotona, joten joulua fiilistellään kotona jo etukäteen.

23 on aatonaatto. Masussa on perhosia, ja ihana kutkuttava jännitys valtaa mielen sekä koko kropan. Illalla koko perhe menee joulusaunaan, vihta on hommattu.

24. joulukuuta vietämme joulua veljeni luona, heidän kotinsa on kuin tehty joulua varten. Tulee varmasti tunnelmallinen ja lämmin joulu kera ison lapsikatraan!

Helmeilevää joulun odotusta jokaiseen kotiin!

Pieni ihme 8 kuukautta

Varmaan pitäisi kirjoittaa, että jestas kun aika rientää, meidän vauva on jo 8 kuukauden ikäinen! Mutta ennemmin haluan sanoa, ettei aika ole koko aikaa rientänyt. Päivät ja viikot ovat tuntuneet välillä hurjan pitkiltä, arki on ollut rankkaa ja sitä on vain toivonut, että aika kuluisi nopeammin.

Mutta vaikka kuinka uupunut olenkaan, kuinka vähän omaa aikaa minulla onkaan, kuinka paljon kuulosuojaimet korvilla vauvaa yritän nukuttaa, kuinka monta suklaalevyä ja karkkipussia olenkin syönyt piristääkseni itseäni tai kuinka monta automatkaa olen istunut takapenkillä sormet korvien suojina, on pieni ihme niiden kaikkien arvoinen – aivan heittämällä!

Chow chow ja vauva

Se ilo, onni sekä rakkaus mitä voi toista kohtaan tuntea on jotain aivan käsittämätöntä. Se on aivan erilaista rakkautta mitä koen ystäviäni, miestäni, koiraamme taikka muuta perhettäni kohtaan. Se on jollain tavalla syvempää, tunnollisempaa ja pysäyttävämpää kuin mikään muu tunne mitä olen elämäni aikana kokenut.

Parasta tässä kaikessa on tähän asti ollut se, että näkee oman lapsen kehityksen niin läheltä kuin se vain on mahdollista. Toista ei halua päästää silmistään hetkeksikään, ettei vain missaa mitään tärkeää. Mahdollisimman hyvän ja vakaan kiintymyssuhteen vuoksi olen päättänyt heittäytyä täysin pienen ihmeen pauloihin ja olla häntä lähellä just niin paljon kuin hän vain sitä haluaa.

Herra Longfield saa punoa pian omaa kiintymyssuhdettaan pieneen ihmeeseen ihan tosissaan hänen jäädessään helmikuusta alkaen vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Katsotaan miten monet kyyneleet minä omassa työhuoneessani rintapumppua pumpaten tulen vielä helmikuusta alkaen vuodattamaan.. Onneksi kesän alusta on taas minun vuoro jäädä taaperomme kanssa kotiin sekoilemaan.

Chow chow ja vauva

Mutta siis tänään meidän oma pieni rakas poikavauva on 8 kuukautta vanha!

Viimeinen kuukausi on ollut kehityksen kannalta kaikista hurjin. Hampaita on tullut kaksi lisää ja yksi puskee läpi häiriten unia oikein tosissaan. On opittu istumaan, nousemaan tukea vastan seisomaan ja tänä aamuna pieni herra päätti alkaa kontata! Hoitopöydällä otettiin ensikonttaukset ja treenejä jatkettiin pitkin päivää. Kovin hataraa meno vielä on, mutta sen verran rohkea jässikkä täällä on, ettei varmaan kovin kauaa mene, kun vauhtia on enemmän kuin äiti kestää.

Totisesti pieni ihme on rohkea. Rohkea, tarkkaavainen ja temperamenttinen. Hän mennä metkottaa muskareissa, värikylvyissä ja kerhoissa ihan itsekseen pitkin huoneita tutustuen kaikkeen mahdolliseen uuteen. Äidin perään ei paljon jakseta katsella. Itku tulee vasta siinä vaiheessa, jos joku vieras aikuinen sattuu menemään liian lähelle. Vauvauinnissa ei ole itku tullut kertaakaan, siellä tehdään jo reippaasti yli metrin lähettisukelluksia ja tullaan pää edellä liukumäestä alas.

Kyllä meillä on menoa sekä melskettä tässä seuraavien kuukausien ja vuosien aikana tiedossa! Mutta jestas me odotamme sitä – yhteisiä seikkailuja, menemisiä, tulemisia, kaikkea uutta ja ihmeellistä mitä saamme perheenä yhdessä kokea! Ja tottahan toki menossa on mukana myös maailman paras karvainen isoveli.

Sanattoman onnellinen olen minä tästä kaikesta. ♥

Pssst.. Muistathan, että 45 euron Minisun-tuotepaketin arvontaan voi osallistua lauantaihin asti. Ohjeet tämän postauksen takaa!

Chow chow ja vauva

Ärsyttävimmät hokemat raskausaikana

Pieni ihme on saamassa alkukeväästä uuden serkun! ♥ Ja ei, se ei ole Sauli Niinistön vauva.

Herra Longfieldin siskon perhe on kasvamassa! Nähdessäni kälyni sekä hänen ihanan masunsa vähän aikaa sitten, tuli omaa raskausaikaa oikein ikävä!

Samalla muistin, että olin joskus viime vuoden puolella aloitellut postauksen ärsyttävistä ja mukavista hokemista raskausaikana. Mukavien hokemien postauksen viskasin jo pitkän aikaa sitten roskiin, koska siihen kertyi noin kolme hokemaa. Hah! Mutta näitä ärsyttäviä oli hieman enemmän, joten tätä postausta en ollut viskannut roskakoriin, vaan jemmannut ja unohtanut sen luonnosten sekaan.

Palataan siis hetkeksi noin vuosi taaksepäin ja katsotaan mitkä kommentit mua ärsytti raskaana ollessani.

Älä koske mun vatsaan

Tämä ei kyllä ole varsinaisesti mikään hokema, mutta mua ärsytti suunnattomasti kun vatsaa tultiin hiplaamaan tuosta noin vaan lähes tuntemattomien ihmisten toimesta. Tuli vaivaantunut olo ja vaistomaisesti vedin itseäni aina taaksepäin. Olisi ollut kiva, että hiplailijat olisivat edes kysyneet ensin lupaa. Toisaalta en kyllä keksi miten olisin osannut nätisti sanoa, että ”pidä kätesi minusta erossa, en minäkään tule sinun pyllyä hiplaamaan”.

En ihan saa kiinni siitä, miksi pyöristynyt vatsa on yhtäkkiä kaikkien yhteistä omaisuutta.

raskauden viimeinen kolmannes

Juo nyt aamukahvisi lämpimänä vielä kun voit

Olin kirjoittanut postaukseen seuraavan tekstin valmiiksi

Ensinnäkin en juo kahvia. Teen voin lämmittää aamun aikana vaikka 10 kertaa uudestaan. Ja eiköhän sen pienen ihmisen tarpeet mene noin niin kuin oletuksena kymmenen kertaa jonkun hemmetin lämpimän teen/kahvin edelle.

Komppaan omaa kommenttiani edelleen. Sen verran pitää lisätä, että olen kyllä synnytyksen jälkeen saanut ihan jokaisena aamuna juoda teeni kuumana.

Lisäsin tämän hokeman postauksen luonnokseen, kun olin käynyt kaupungin järjestämässä fyssarin tapaamisessa. Taisin olla tapaamisen jälkeen hieman hormonipäissä, sillä sain lähes raivarin kun olimme tekemässä lähtöä ja kolmen lapsen äitinä toiminut fyssari sanoi tämän aamukahvikommentin meille kaikille raskaana oleville äideille. Ettei hän sitten mitään muuta lopetuskommenttia ensimmäistä kertaa raskaina oleville naisille keksinut sanoa. Jestas, puhisin ja pihisin kun pääsin tapaamisesta pois.

Pian et saa syödä lounasta lämpimänä etkä rauhassa moneen vuoteen

Tähän alkuun pitää laittaa taas näkyville kommenttini jonka olin kirjoittanut postaukseen valmiiksi noin vuosi sitten:

No mutta hyvä, ehkä karistan raskauskilot siten nopeammin. Plus oikeasti kuinka moni nainen on Suomessa kuollut nälkään äidiksi tulemisen jälkeen? Veikkaan nolla. Rauhassa? Mitä sekin tarkoittaa? Jos menen töissä joskus harvoin yksin syömään, ahdan lounaan sisuksiini jälkkärin kera valehtelematta alle vartissa. Eiköhän pieni ihme anna minulle edes sen vartin omaa aikaa lounasaikaan? Ja jos ei anna, niin jätän jälkkärin väliin. Silloin kuluu vain 10 minuuttia.

Hahah, onpas tuo kirjoitettu varsin tuohtuneena!

raskauden viimeinen kolmannes

Lämpimänä olen lounaani kyllä saanut syödä, mutta en useinkaan rauhassa. Pieni ihme osoittautui alkuun varsin vaativaksi ja huomionkipeäksi tyypiksi, joten lounaan syön hyvin usein hänen (ja Horation) kanssa lattialla. Siinä on molemmat poikani ihan lähietäisyydellä ihmettelemässä mitä äiti oikein tekee. Jossain vaiheessa sanoin kyllä herra Longfieldille, että rauhallisia lounashetkiä on ikävä. Onneksi niistä pääsee nauttimaan aina silloin tällöin, kun pieni ihme nukkuu päiväunia, ja oma nälkä osuu juuri sille ajalle.

Ja ne raskauskilot? No ne kaikki 8 jäi synnärille, mutta jotenkin niitä on alkanut nyt tulla lisää! Mitä ihmettä?! Eikö sen imettämisen pitänyt kuluttaa kaikki ylimääräinen energia..? Heheh!

Nuku varastoon

Kun ei varastoon voi nukkua! Ja ainakin omalla kohdallamme olemme kyllä nämä jutut miettineet, tai ainakin tiedostaneet ennen kuin tähän hommaan päätimme ryhtyä. Väsymystä on tiedossa, se lienee täysin selvää. Kuinka kovasti se iskee? En voi tietää, enkä ala kauhistella muiden kokemuksilla. Otetaan vastaan mitä tulee ja mietitään keinoja sitten siinä tilanteessa. Apukäsiä meillä on onneksi lähellä. Siitä olemme kiitollisia jo näin etukäteen.

Näin totesin viime vuoden puolella. Nukkumispuolesta kirjoittelin blogiin just vähän aikaa sitten oman postauksen, sen voi kurkata tämän linkin takaa.

raskauden viimeinen kolmannes

Vaikka meillä ei täysiä öitä ole nukuttu vielä kertaakaan, niin rehellisesti voin sanoa, etten siitä huolimatta ole ollut väsynyt kuin ehkä parina päivänä. Hormonit varmaan jeesaavat minua, sillä herra Longfield on ollut päiväunien tarpeessa useammin kuin minä.

Kyllä ne vaivat ja kivut vielä tulevat

Tästä sain kuulla kaikista eniten! Pahimpiin voivottelijoihin törmäsin erilaisissa perhevalmennuksissa, joissa muut raskaana olevat naiset ihan kilpailivat siitä, kenellä oli eniten vaivoja, närästystä, selkäkipuja, turvotusta, oksentelua, mielitekoja jne jne jne. Eniten mieleen on jäänyt synnytysvalmennus, jossa edessämme istuvien naisten keskustelu eteni suunnilleen näin:

Nainen 1: Jos tää raskaus on tosiaan näin kamalaa, niin kyllä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi raskaudeksi.

Nainen 2: Joo, ihan sama. Mua närästää niin paljon, että söin eilen yhden koko levyn Rennietä.

Nainen 1: No äläpä! Mä söin eilen melkein kaksi levyllistä.

Itse kirjoittelin postauksen luonnokseen raskausaikana seuraavasti:

Ilmeisesti on täysin epätavallista voida raskauden aikana hyvin ja nauttia siitä? Eihän tässä mitään sairautta podeta, vaan eletään elämän yhtä ihmeellisintä ja upeinta aikaa! Yhdeksän kuukautta on ihmiselämästä varsin lyhyt aika.

idraskaudenviimeinenkolmannes

Mulla oli tosiaan maailman iisein raskaus. Nautin lähes joka sekunnista! Aina kun näen raskausmasun valtaa mut suunnaton onni ja samalla haikea olo. Se kaikki on omalta osaltani tällä hetkellä takana päin. Se, että sisälläsi kasvaa toinen ihminen, on jotain ihan käsittämätöntä – niin upeaa ja ainutlaatuista. En todellakaan tahdo mennä sitä aikaa keneltäkään muulta pilaamaan pelottelemalla niillä kivuilla ja vaivoilla jotka varmasti ihan just kohta sullekin iskee päälle, ja minä muuten söin sitten enemmän Rennietä kun sinä, ettäs tiedät.

Mitens Horatio?

Viimeisenä tähän listaan pääsee Horation ihmettelijät. Tai siis ne, jotka olivat vahvasti sitä mieltä, että Horatio ja pieni vauva ei jostain ihmeen syystä mahtuisi saman katon alle. Että mitähän v*ttua?

Horatio on ollut alusta asti ihan paras karvainen isoveli.

Horatio on lempeä, laiska, pehmeä, karvainen, suloinen, rauhallinen ja valtavan tunnollinen. Horatio asettuu hyvin usein pienen ihmeen viereen lattialle (pari kertaa on mätkähdetty myös osittain vauvan päälle), tulee lähes aina jalkojeni juureen kun imetän poikaa, ottaa rehvakkaan asennon vaunujen ja vastaantulevien juttelemaan jäävien ihmisten väliin, nukkuu pienen ihmeen pinnasängyn vieressä ja vartioi kotiamme terhakkaammin kuin koskaan ennen.

chow chow

Toki koiraa sekä vauvaa täytyy pitää silmällä, oli kyseessä sitten kuinka lepsu karvainen kaveri tahansa. Koskaan ei tiedä mitä voi sattua kun pikkuinen kiskaisee yllättäen viiksikarvoista tai tunkee sormensa koiran avonaiseen silmään. Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä pitäen eläinten kunnioittamista sekä oikeanlaista käsittelyä.

Horatio on vielä niin nuori poika, että pieni ihme saa kokea sen kanssa montaa upeaa ja kivaa hetkeä. Hullua ajatella, että Horatio on luultavammin meidän kanssa vielä silloinkin kuin pieni ihme astelee kouluun! Ja Horatio tulee olemaan myös se koira, josta pieni ihme saa ensimmäiset muistonsa ja tulee muistamaan Horation varmasti koko loppuelämänsä ajan. Niin minäkin muistan ikuisesti meidän ensimmäisen kissan sekä koiran – jotka asustelivat meillä kun itse olin aivan pieni vauva.

chow chow

Tätä postausta viilatessani herra Longfield kiikutti eteeni kirjekuoren, jossa meitä pyydettiin kälyni lapsen kummeiksi! Oih, kyllä oli ihana kirje se. Saa meidän pieni ihme sitten alkukeväällä lainasisaruksen, ja varmaan koetaan serkusten kanssa monia kivoja hetkiä tässä vuosien saatossa! Nyt pitää vain malttaa hetki vielä odotella pienokaisen syntymää sekä ehkä siihen päälle vielä jokunen vuosi, että päästään kunnolla rymyämään porukalla!

Elämä on. ♥

chow chow

Vauvan kanssa matkalla: vinkkejä helteiseen Espanjaan

Madridissa oli elokuussa odotetusti hurjat helteet. Kuumaksi kattilanpohjaksi olen Madridia kuullut sanottavan, eikä siinä liiemmin ole liioiteltu. Miljoonakaupunki, joka on kaukana merestä ja ikään kuin laakson pohjalla, ei ole mikään viilein vaikka kuumimpina kesäkuukausina.

Paikalliset pakenevat Madridista erityisesti elokuussa lomille mm. juuri Vigoon, jossa oleilimme viikon Madridissa suhaamisen jälkeen. Osa pienimmistä putiikeista sulkee jopa ovensa elokuussa muutamaksi viikoksi, osa koko kuukaudeksi. Meiltä jäi väliin esimerkiksi muutama hehkutettu herkkukauppa, sillä niissä oli elokuussa lappu luukulla.

Espanja, Vigo

Ennen matkaa en suuremmin miettinyt mitä seikkoja tulikuumassa kaupungissa tulisi 5-kuukautisen vauvan kanssa ottaa huomioon, eniten mietin ja jännitin lentoja sekä sitä, miten oma maitoni riittää pienelle ihmeelle, jos hänellä on kuumuuden takia jatkuvasti kova jano.

Mitään suunnitelmia emme menemisten ja tulemisten kanssa etukäteen tehneet, päätimme mennä täysin vauvan ehdoilla. Meillä kun sattuu olemaan sellainen vauva, joka ei vaunuissa hereillä viihdy, joten lähes kaikki liikkuminen tuli tehdä päiväunien aikaan. Ja niitä päiväunia meillä ei nukuttu reissun aikaan kuin sellaiset 40 minuuttia kaksi tai kolme kertaa päivässä.

Espanja, Madrid

Tein vauvalle ennen reissua joitakin hankintoja, jonka lisäksi pakkasin kotoa jo entuudestaan löytyneitä kamoja matkalaukun pohjalle – tarpeellisia sekä tarpeettomia.

UV-suojattu kesähattu lipalla sekä hauskalla selkälierillä oli reissussa varsin kätevä, vaikka tuntui aika pahalta maksaa hatusta melkein 20 euroa yhden matkan takia, samaan aikaan kun Suomessa oltiin ottamassa syksy vastaan. Hattu oli hyvä erityisesti silloin kun vaunuista herättiin ja alkoi armoton huuto. Silloin ei auttanut kuin napata poika syliin ja kantaa häntä. Kantaminen ei ollut mitään luksusta 40 asteen helteissä, vaikka kuinka valittiin aina teiden varjoinen puoli. Hatun takia vauvan olkapäät pysyivät kuitenkin auringolta suojattuina (meillä oli käytössä pääsääntöisesti hihattomia ja lyhythihaisia bodeja kuumimpina päivinä).

imettäminen ulkomailla, espanjaEspanja, Madrid

Kantamista helpottamaan meillä oli mukana kantoreppu, joka on ollut pojan syntymästä asti kovassa käytössä (juurikin siitä vaunukammosta johtuen). Kantorepun sai jemmattua matkarattaiden alakoriin, ja sieltä sen sai käyttöön aina kun tarvetta oli. Eniten käytin kantoreppua Vigossa, jossa olin päivät vauvan kanssa yksin, mutta kyllä sitä Madridissakin käytettiin. Ihan korvaamaton se oli mm. Kuninkaallisessa palatsissa, jossa saimme kierrellä upean palatsin täysin rauhassa läpi vauvan torkkuessa onnellisena kantorepun kyydissä äidin sydämentykytystä kuunnellen. Ei olisi kuuna päivänä onnistunut matkarattaiden kanssa!

Espanja, MadridEspanja, Madridvigo_espanja

Rattaista puheenollen meillä oli mukana vain matkarattaat. Hommasimme jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Babyzen Yoyo plussat, joihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Nämä matkarattaat eivät paina mitään, ne saa järkyttävän pieneen kokoon (ne saa ottaa myös lentokoneeseen mukaan), rattaat liikkuvat kuin unelmat (loskasta ja hiekkarannoista ei ole kokemusta) ja voin kannella niitä vauva kyydissä myös yksin esim. portaita ylös ja alas.

Espanja, MadridEspanja, Madrid

Hommasimme matkarattaisiin juuri ennen matkaa Babyzenin oman hyttysverkon sekä aurinkovarjon. Hyttysverkko oli täysin turha, mutta ehkä sille on käyttöä Suomessa ensi kesänä! Aurinkovarjoa osa kehui ja osa haukkui kun kyselin etukäteen sen tarpeellisuudesta. Meistä varjo oli tosi kätevä! Tätä meidän varjoa sai käänneltyä helposti ja nopeasti vaikka mihin asentoon ja se oli kätevää, kun eihän se aurinko koskaan samasta paikasta paista kun kaupungilla köpöttelee.

Varjon lisäksi mukana oli myös vaunuverho, jota pidimme aina päiväunien aikaan alhaalla. Vaunuverho jätti rattaiden sivuun sopivat kaistaleet, jotta ilma pääsi kiertämään rattaissa edes jonkin verran.

Espanja, Madrid

Ostin reissuun vauvalle myös oman aurinkorasvan. Kipitin apteekkiin ja kysyin minkämoista rasvaa voi viisikuukautiselle laittaa ja apteekkitäti näytti oikean pullon. Ei se alle 100 ml pullo ilmainen ollut, enkä osaa sen tarpeellisuudesta sen enempää sanoa. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen, vauvan iho ei ruskettunut taikka palanut, eikä se myöskään reagoinut rasvaan mitenkään (meidän jässikällä on luonnostaan kyllä hurjan hyvä iho). Vauvaa emme tietenkään pitäneet auringossa juurikaan, aina pyrimme olemaan varjossa, mutta silti rasvasin vauvan jalat, kädet sekä naaman joka aamu ennen kuin lähdimme liikkeelle. Rasvaa lisäsin tarpeen mukaan pitkin päivää – lähinnä jalkoihin, jotka pötköttivät rattaista auringon armoilla silloin tällöin.

imettäminen ulkomailla, espanja

Hoitolakkua emme ottaneet matkalle mukaan. Meidän hoitolaukkua kun ei ihan näppärästi kokonsa takia saa kiinni pikkuruisiin matkarattaisiin. Kävin siis ostamassa hoitorepun reissua varten. Ihan normaali Kiplingin reppu se on, ei siis mikään varsinainen hoitoreppu. Taskuja ja lokeroita laukussa on kuitenkin paljon, jonka lisäksi sen tärkein ominaisuus on se, että se mahtuu matkarattaiden suht kapeaan alakoriin. Lisäksi hoitolaukku olisi ollut aika mahdoton siitäkin syystä, ettei sitä sekä vauvaa olen kovin mielekästä kantaa samaa aikaa pitkiä aikoja. Reppu kulkee kätevästi tarpeen mukaan selässä oli vauva sylissä tai ei. Lisäksi reppu on näppärä silloinkin kun on liikkeellä vain kantorepun kanssa – vauva omassa repussaan etupuolella ja vaipat, harsot, lompakot, vaihtovaatteet yms. kulkee selän puolella omassa repussa.

vigo_espanja

Tämmöisiä juttuja tuli mieleen ensimmäisellä ulkomaanreissulla vauvan kanssa. Toki kaikkien hankintojen lisäksi vauvan kanssa matkatessa varmasti tärkein vinkki on avoin mieli! Mitä tahansa saattaa tapahtua, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikki vanhemmat haluavat matkaltaan vähän erilaisia juttuja. Omalla kohdalla teki esimerkiksi aika tiukkaa jättää useat museot sekä hienommat ravintolat väliin, lisäksi jatkuva vauvan ehdoilla liikkuminen ärsytti aika ajoin, matkarattaissa huutava vauva sai punan nousemaan kasvoille ja shoppailusta pitävänä saatoin muutamana kertana mielessä ajatella, että jestas kun saisin koluta kauppojen kesäalet läpi yksin, kaikessa rauhassa. Mutta nyt ei hetkeen olla yksin. Senkin aika koittaa taas kunhan pieni ihme kasvaa hieman ja maitobaarin läsnäolo ei ole enää muutamien tuntien välein pakollista. Nyt nautitaan tästä (lyhyestä) ajanjaksosta ja pyritään ottamaan siitä kaikki ilo irti!

vigo_espanja