Hanikan luontopolku, Espoo

Espoo on siitä mahtava paikka, että täällä pääsee varsin helposti metsään. Ihan oikeisiin metsiin. Espoon keskuspuisto on meille varsin tuttu, sitä on koluttu vuosien saatossa juosten, hiihtäen, Horation kanssa köpötellen sekä nykyään myös pienen ihmeen kanssa vaunulenkkien muodossa. Vaikka neljän vuoden aikana on Keskuspuistoon muodostunut ns. omat reitit, osaa iso metsäpläntti yllättää edelleen. Jos en nyt varsinaisesti enää eksy sinne, niin aina välillä olen ihan ällikällä lyötynä siitä mihin ihmeeseen tupsahdin.

Hanikan luontopolku espoo

Espoon keskuspuiston lisäksi sekä Nuuksion että Luukin metsiköt ovat meille tuttuja. Niissä on tullut seikkailtua jo melkein kymmenen vuotta herra Longfieldin sekä Kodan että Horation kanssa. Metsiköt tulevat myös pienelle ihmeelle aivan varmasti tutuiksi, hänen pitää vain ensin vähän kasvaa, että päästään patikoimaan yhdessä ihan tosissaan. Haluan ehdottomasti opettaa ja näyttää lapsellemme miten kaunis ja arvokas Suomen upea luonto on.

Hanikan luontopolku espoo

Pieni ihme tutkii ympäristöään jo nyt varsin suurella mielenkiinnolla kantorepusta käsin (vaunuista ei oikein näe mitään, sillä ratasosa ei ole vielä käytössä). Metsässä kävellessämme pikkuisen pää kääntyy silmät ammollaan hänen ihmetellessään kaikkia metsän puita, vahvoja vihreän sävyjä, uusia ääniä sekä tuoksuja. Uudet ihmeelliset asiat tuppaavat kyllä väsyttämään, ja pieni ihme nukahtaa kantorepussa hyvin nopsaan makoisille päiväunille.

Näin kävi myös Hanikan luontopolulla, jossa seikkailimme koko perheen voimin heinäkuun alussa.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolku löytyy Soukan kaakkoispuolelta, Espoosta. Soukka on aivan Suvisaariston kupeessa, ja noin viiden kilometrin pituisella luontopolulla saa ihailla yllättävän upeita sekä vaihtelevia maisemia, vaikka välistä reitti kulkee kerrostalojenkin ohi.

Reitti kulkee osin suhteellisen jyrkissä kalliomaisemissa (hyvät kengät ovat reitillä arvokkaat), lisäksi pitkospuita pitkin saa tallustaa toooosi paljon ja eipä reitin varrelta ole kauniita merimaisemiakaan unohdettu.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Luontopolku on merkitty maastoon maalatuilla keltaisilla palloilla. Muutamaan otteeseen saimme hieman etsiskellä seuraavaa palloa. Reitti on niin lähellä asutusta, että sen varrelle on muodostunut aikojen saatossa useitakin eri koiranulkoilutusreittejä ja muita epämääräisiä polkuja, joten jos varsinaisella reitillä haluaa pysyä, niin hieman pitää tarkkailla mitä polkua lähtee milloinkin seuraamaan.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Maisemien lisäksi reitin varrella voi ihailla suuren suurta siirtolohkaretta (jättimäisen kiven päälle pääsee myös kiipeämään) sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Me olemme törmänneet hautaröykkiöihin eräällä Turun lähistöllä tehdyllä patikointimatkalla. Onni sinänsä, sillä Hanikan luontopolun varrelta löytyvät haudat jouduimme tällä kertaa jättämään välistä, sillä pieni ihme alkoi kitistä kantorepussa sen verran paljon, että reitin loppupää kipitettiin hieman nopeampaa reittiä kuntopolkua pitkin takaisin autolle.

Hanikan luontopolku espoo

Meillä meni luontopolun kiertämiseen (pieni pätkä jäi tosin välistä) reippaat pari tuntia. Pieni ihme kulki meidän molempien sylissä kantorepussa, ja pidetiin keskellä matkaa myös yksi maitobaaritauko. Kuumana päivänä reitillä sai vauva kantorepussa hieman hikoillakin, erityisesti kallioisemmalla osuudella. Meillä oli myös Horatio mukana, jolle maistui iso satsi vettä retken päätteeksi auton luona.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolulta matkamme jatkui vielä Haukilahden Paviljongin terassille, joka kuuluu meidän jokakesäisiin käyntikohteisiin. Ravintolan terassi on upealla paikalla venesataman tuntumassa ja se on koiraystävällinen. Horatio piipahti siellä jo ihan pentuna, ylisöpöt kuvat pienestä Horatiosta voi kurkata linkin takaa löytyvästä postauksesta.

Jos pieni patikkareissu alkoi kiinnostaa, niin kurkkaa Hanikan luontopolun info-lehtinen Espoon nettisivuilta. Info-lehtisessä on mm. ajo-ohjeet paikalle.

Hanikan luontopolku espoo

Nokkalan Majakka 26.5.2017

Nokkalan venesatamaan Matinkylään on avattu aika päheä uusi rantakahvila.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Kävimme kääntymässä Nokkalan Majakalla pienen ihmeen kanssa alkukeväästä, mutta paikka oli tuona aurinkoisena sunnuntaina niin täynnä porukkaa, ettemme halunneet jäädä jonottamaan paikkaa ihan pikkuisen vauvan kanssa. Totesimme vain, että tänne täytyy palata uudestaan.

Palasimme pienen ihmeen kanssa Nokkalan Majakalle helatorstain jälkeisenä perjantaina. Mukaan tuli myös ystäväpariskunta valloittavan parivuotiaan poikansa kanssa. Kevät näytti tuona perjantaina parastaan ja hurjaksi yllätykseksemme Nokkalan Majakassa oli iso osa pöydistä vapaana! Saavuimme paikalle neljältä, ja viiden jälkeen porukkaa alkoikin sitten valua paikalle ihan tosissaan, joten paikkaa olisi viiden jälkeen joutunut taas metsästämään.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Nokkalan Majakka on hyödyntänyt loistavasti huikeat merimaisemat. Rantakahvilan seinät ovat pääsääntöisesti lasia, ja sisältä aukeaa kohtuullisen huikeat maisemat Suomenlahdelle. Sisätilojen lisäksi upeita merimaisemia pääsee kesäisin nauttimaan suurelta kattoterassilta. Kattoterassilta löytyy monenmoista istuinryhmää, joten siellä voi halutessaan syödä taikka vaihtoehtoisesti ottaa drinksun käteen, kerätä kaverit viereen ja nauttia olosta sekä maisemista löhöpenkeillä.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Rantakahvila tarjoaa asiakkailleen laajan kattauksen purtavaa ja juotavaa. Löytyy kasa kahvilatuotteita (pullaa, piirakkaa sekä kakkuja), lämpimiä ruokia, erikoiskahveja, viinejä sekä mm. pienpanimoiden oluita.

Me tilasimme koko porukalle Majakanvartijan leivät (minä otin leivästä kasvisversion) ranskalaisilla. Leivät maistuivat koko porukalle, ainoastaan omenahillo oli kuulemma vähän hassu lisä leivän lihaisessa versiossa. Leivän sisälle oli piilotettu herkullista BBQ-possua, jonka kaveriksi olisi ehkä sopinut paremmin joku hieman tulisempi/mausteisempi kastike kuin omenahillo. Omassa kasvisleivässäni kaikki maut olivat kohdallaan: bataatti, halloumi, harissamajoneesi sekä hummus sopivat totisesti yhteen.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Osa porukasta tilasi myös jälkkäriä. Minä jätin jälkkärin väliin, sillä tässä kohden pieni ihme heräsi ja oli aika avata maitobaari. Pöytään kannettiin ainakin juustokakkua, pullaa, cafe latte sekä muutama Helsingin panimon kesäisen oranssi lonkero.

Kun jälkkärit oli syöty ja maitobaari suljettu, siirryimme Nokkalan Majakan kattoterassille, sillä pakkohan sekin oli aurinkoisena päivänä päästä näkemään!

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Olihan ne maisemat upeat ja terassi muutenkin tosi viihtyisä! Yllättävän kauan saimme terassilla möllötellä ennen kuin pienen ihmeen kitinä yltyi sen verran kovaksi, että tuoreet vanhemmat olivat varmoja siitä, että kaikki alkoivat tuijottaa ja polttaa katsellaan selkäämme. Oli aika suunnata kotiin.

Kiitokset ystäväpariskunnalle kun pyysivät meitä mukaan! Ja kiitokset meille kun uskalsimme lähteä julkisille paikoille. Erityiskiitokset pienelle ihmeelle joka huusi toki automatkat kurkku suorana, mutta nukkui kiltisti koko sen ajan kun söimme!

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Ristiäiset ja brunssi Kaisankodissa 21.5.2017 (ESP)

Viime sunnuntaina juhlimme perheen ja kummien kesken pienen ihmeen ristiäisiä aurinkoisessa säässä viehättävässä hyvinvointikartano Kaisankodissa Bodomjärven pohjoispäässä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Pohdimme pitkään pitäisimmekö ristiäiset kotona vai jossakin muualla. Tykkään järjestää juhlia kotosalla, mutta jokin ääni pääni sisällä hoki, että nyt voisi olla aika antaa ohjakset toisten käsiin. Aloin tutkia ja tehdä listaa varteenotettavista paikoista jo äitiysloman alussa, kun pieni ihme möllötti vielä vatsani sisällä. Tiedustelin kaiken maailman facebook-ryhmissä vinkkejä tunnelmallisista sekä pienistä juhlatiloista Espoossa. Sain hurjasti hyviä vinkkejä ja sitten alkoi karsiminen. Lopulta päädyimme ottamaan yhteyttä Kaisankotiin. Kaisankodissa näytti olevan varattavissa sopivan pieniä juhla- sekä kokoustiloja ja tärkeimpänä kriteerinä oli se, että Kaisankodissa tarjoillaan sunnuntaisin brunssia. Kyllähän kahden brunssiharrastajan täytyy viedä juhlakansa brunssille!

Kaisankoti brunssi

Olen niin iloinen, että emme alkaneet häsätä kastejuhlaa omin päin vihreässä Vihervaarassa. Pieni ihme on ollut alusta asti päivisin niin kovin itkuinen, ettei juhlien järjestämisestä olisi ihan aidosti tullut mitään. Pieni poika on ollut käytännöllisesti katsoen täysin sylivauvana kaiken hereilläoloaikansa (eli paljon, sillä meillä on nukuttu pääsääntöisesti yhdet 2 tunnin päiväunet ja se on sitten siinä), joten siivoaminen, kaupassa käynti, ruokien valmistaminen, koristeiden yms. väsääminen olisi ollut todella hankalaa toteuttaa. Vihreänä kateudesta olen kuunnellut meidän alueen muiden äitien kertomuksia siitä kuinka heidän samanikäiset vauvansa nukkuvat lähes koko päivän, eivät itke juuri yhtään ja kuinka he nököttävät täysin tyytyväisinä sitterissä taikka leikkimatolla useiden tuntien ajan putkeen. Juu, ei meillä..

Kaisankoti brunssi

Itkuisen alun takia jännitimme herra Longfieldin kanssa kastepäivänä ilmojakin enemmän sitä kuinka itkuinen pieni ihme olisi juhlissa. Kastepäivän aamu ei luvannut hyvää, pikkuinen poika sai kahdet ihan kunnolliset ja rajut itkukohtaukset ennen kuin pääsimme lähtemään, ja tottahan toki autossa piti vielä karjua kolmannet huudot. Huh. Aamun aikana taisin sanoa herralle jokusen kerran, että perutaanko koko bileet ja otetaan kuukauden päästä uudestaan. Yritin ehdottaa, että valehdellaan vieraille, että mulle tuli yöllä oksennustauti. Herra pysyi kovana ja ilmoitti, että poika kastetaan tänään, ihan sama vaikka pieni ihme huutaisi koko juhlien ajan kurkku suorana.

Kaisankoti brunssi

No niin ne juhlat sitten pidettiin. Saavuimme hyvissä ajoin Kaisankodin pihalle ja voi jestas miten kaunista paikan päällä oli! Kevät näytti parastaan, luonto oli silmiinpistävän vihreää ja meille varattu juhlatila oli ihan täydellinen. Yksi iso kauniisti katettu pöytä, ja suuret ikkunat, jotka avautuivat suoraan vihreään puutarhaan samalla kun aurinko porotti taivaalla.

Kaisankoti brunssi

Vieraita alkoi saapua paikalle samalla kun minä imetin pienen ihmeen täyteen maitoa ja sitten vaihdettiin päivän tähdelle juhlavaatteet päälle. Instagramin puolella kastepäivän aamuna jo kerroinkin, että pieni ihme kastettiin herra Longfieldin vaarin kastemekossa. Tässä suvussa kiertäneessä mekossa on kastettu ensimmäisen kerran herra Longfieldin vaari vuonna 1922, ja sen jälkeen mm. appiukko sekä tietenkin myös herra Longfield sisaruksineen. Niin ja liuta muitakin herra Longfieldin sukulaisia.

Kaisankoti brunssikastemekko

Kasteseremonia eteni hyvin. Pieni ihme kitisi vain ihan alkuun jokusen minuutin ennen kuin nukahti isänsä syliin. Mikä helpotus! Sen jälkeen saimme nauttia papin lämpimistä sanoista ja julistaa vihdoin juhlavieraille pienen ihmeen nimen (jonka olin kämmännyt etukäteen paikalla olevista juhlavieraista vain äidilleni).

Olemme nyt sen verran tylsiä tyyppejä, että pidämme pikkuisen miehen täällä blogin puolella jatkossakin pienenä ihmeenä. Toivottavasti se sopii teille?

Kaisankoti brunssi

Kasteseremonian jälkeen menimme ottamaan pihalle muutamia perhepotretteja samalla kun ohjasimme vieraat brunssiherkkujen äärelle.

Kaisankodin kartanoravintolan brunssi on katettuna jokaisena sunnuntaina kello 12-15. Näin kesäaikaan brunssista voi nauttia joko kartanon sisällä taikka pihamaalla, jonne on aseteltu nurmikon päälle terassipöytiä sekä tuoleja. Näin idyllisissä maisemissa emme ole brunssia kovin montaa kertaa saaneet syödä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Brunssi löytyy kokonaisuudessaan noutopöydästä. Se on runsas ja valikoimassa on pyritty sesonkiherkkuihin. Menu vaihtuu kuukausittain ja sen voi kurkata etukäteen Kaisankodin nettisivuilta. Toukokuussa brunssi piti sisällään osuvasti hyvin keväisiä makuja: parsaa, kevätsipulia, uusia perunoita, savustettua lohta, mummonkurkkuja, nokkos-munakasrullaa (nokkosia kannattaa muuten kerätä pihalta nyt kun ne ovat täysin tuoreita), luonnonjogurttia kartanon omalla granolalla, pariloituja kauden kasviksia, kasvis-kevätkääryleitä, focacciaa sekä tapenadea (jota ainakin minä ja äitini luultiin suklaamousseksi. Äitini tunki suolaista tapenadea croissanttien väliin ja hänen ilmeensä oli hauska tajutessaan, ettei kyseessä ollutkaan makeaa tahnaa), mansikka- ja suklaakakkua, juustoja, hedelmiä sekä mm. raparperi-hunajasmoothieta.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Vaikka pieni ihme olikin juhlien pääpisteenä ja vaikka anoppi otti pienen ihmeen hellään syliinsä niin, että me saimme syödä rauhassa (suuret kiitokset siitä ihanalla anopille!), ei rauhassa syömisestä tullut oikein mitään. Oli mukava vaihtaa kuulumisia vieraiden kanssa ja hotkia siinä sivussa ruokaa ripeästi suuhunsa. Niin ja samalla kuunnella milloin pieni ihme saa itkuraivarit, sillä silloin anoppi tulisi mennä pelastamaan. On kyllä tosi harmi, että meillä on ollut pienen ihmeen kanssa karikkoinen ja itkuinen alku. Emme osaa herra Longfieldin kanssa rauhoittua missään kodin ulkopuolella, pelkäämme jatkuvasti, että pieni poika aloittaa kipuitkun, jota ei saa sitten millään loppumaan. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kotoa lähtemiselle on asetettu aivan liian suuret muurit. Eikä kotoa lähtemistä autolla helpota yhtään se, että pieni ihme ei viihdy ollenkaan turvakaukalossa, vaan huutaa valehtelematta naama punaisena, hiki hatussa sekä melkein omaan itkuunsa tukehtuen helposti sellaiset 15-30 minuuttia. Yritä siinä sitten ajaa rauhassa määränpäähän keskittyen liikenteeseen ja yrittäen nauttia matkasta. Niin ja arvatkaa kelpaako pikku miehelle tutti..?

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

No mutta takaisin siihen brunssiin. Pidin brunssilla ehdottomasti eniten alkuruoista, salaatit, tuore focaccia, savustettu lohi sekä kauden kasvikset maistuivat tälle mammalle enemmän kuin hyvin. Lisäksi tykkäsin hurjasti tuhdista suklaakakusta sekä keittiömestarin juustovalikoimasta croissanttien kera. Nam! Useampi vieras kehui kartanon omaa granolaa sekä luonnonjogurttia, ja näin jälkikäteen minua harmittaa, etten suurena jogurtin ja myslien ystävänä maistanut niitä ollenkaan! Täytyy varmaan piipahtaa brunssilla kesällä vielä toistamiseen heti kun pienen ihmeen itkuisuus saadaan päättymään ja meillä voi alkaa aivan normaali vauva-arki, josta koko perhe nauttii (Horatiota myöten).

Niin ja kun uudemman kerran brunssille menemme, voisin minä jatkaa brunssilta suoraan hemmoteltavaksi! Kaisankodissa voi nimittäin saunoa, pulahtaa uima- taikka porealtaaseen sekä nauttia erilaisista hemmotteluhoidoista. Sain itseasiassa herralta yhdeksi äitienpäivälahjaksi lahjakortin kauneushoitoihin, ehkäpä käytän lahjakortin Kaisankodissa.

Kaisankoti brunssi

Tiesittekö muuten, että Kaisankoti on saanut nimensä presidenttirouva Kaisa Kallion mukaan? Kaisa Kallio halusi perustaa lepokodin naisille, jotka ”elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa”. Kuulostaa siltä, että minäkin sovin tähän kategoriaan tällä hetkellä oikein hyvin, heh! Naisten lepokoti perustettiin alunperin vuonna 1950 Kauniaisiin, kunnes vuonna 1958 se siirtyi nykyiselle paikalle Bodomjärven pohjoispäähän vanhan Bäckbyn kartanon tiloihin. Nykyisin Kaisankotiin ovat tervetulleita niin naiset kuin miehetkin. Paikalle voi tulla nauttimaan kauniista luonnosta, syömään hyvin taikka mennä keräämään voimia hemmotteluhoitojen parissa.

Lisäksi Kaisankodissa voi viettää oikein viehättävät sekä lämminhenkiset ristiäiset! ♥

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään..

kaisankoti espoo

Yhteistyössä Kaisankoti

 

Espoon ravintolat

Ai että Espoossa ei ole yhtään hyvää ravintolaa? PAH sanon minä!

Tässä olisi teille 11 Espoosta löytyvää ravintolaa sekalaisessa järjestyksessä. Listasta puuttuu muutama ravintola, joista ei ole blogiin asti postausta tullut. Näitä ovat mm. Sellosta löytyvä ravintola Retro sekä Lime Leaf, Haukilahden vesitorniravintola Haikaranpesä sekä Tapiolan keskustassa sijaitseva ravintola Kylä. Näitä voimme myös suositella.

Kerrothan kommenttiboksiin omat suosikkisi! Uusia espoolaisia ravintoloita lähdemme testaamaan aina mieluusti.

Espoon ravintolat

Fuku Supreme, Leppävaara (Sello)

Meidän arvostelu vuodelta 2015 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Sushibuffet, joka pitää sisällään myös lämpimän ruoan sekä jälkkärin. Sushit ovat kuitenkin Fuku Supremen juttu. Arkisin on tarjolla hieman edullisempi lounasbuffet (14,50 euroa) ja iltaisin sitten iltabuffet (22,50 euroa). Iltabuffet pyörii samalla hinnalla myös viikonloppuisin, jolloin tarjolla on lisäksi lounasbuffet hintaan 19,50 euroa.

Sushia voi hakea myös take away -meiningillä. Saat käteesi boksin, jonne voit haalia susheja suoraan buffetpöydästä. Hinnat edullisemmat kuin koko buffet.

Missä?

Viaporintorilla, Kauppakeskus Sellon 2. kerroksessa. Sisäänkäynti Viaporintorilta.

Plussat

+ Sushit ovat yllättävän laadukkaita buffetpöydästä huolimatta
+ Tilaa on aina, pöytävarausta ei tarvitse tehdä
+ Sushipöytää täydennetään ripeästi

Miinukset

– Arkisin iltabuffet alkaa vasta 17.00. Joskus olisi mukava lähteä töistä esim. kolmelta, ja nähdä kavereita sushin äärellä heti töiden jälkeen

Fuku Supreme Sello Espoo_c_ravintola_.jpg

KG, Nihtisilta/Kilo

Meidän arvostelu vuodelta 2014 löytyy linkin takaa.

Mitä?

KG eli Kilo on rento ja sporttinen ruokaravintola. Listalta löytyy pihvejä, pizzoja ja burgereita. KG ei ole välttämättä laihduttajan paikka. Mutta mitäs väliä sillä on, välillä tekee mieli suolaa ja rasvaa samalla kertaa.

KG:n seinillä roikkuu paljon urheilukamaa ja useampi telkkari, joissa pyörii urheiluohjelmia. Nykyisin tarjolla on myös sunnuntaibrunssia (se meidän täytyy käydä herra Longfieldin kanssa jossakin välissä testaamassa).

Missä?

Nihtisillassa, osoitteessa Nihtisillantie 1, 02630 Espoo.

Plussat

+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on paljon
+ Palvelu on ollut jokaisella kerralla ystävällistä
+ Syömään mahtuu aina, ravintolasali on tilava ja avara

Miinukset

– Listalta ei montaa kevyempää annosta löydy

Scandic Kilo KG (7)

Haukilahden paviljonki, Haukilahti

Meidän arvostelu vuodelta 2012 löytyy linkin takaa. Vuoden 2014 arvostelu löytyy tämän linkin takaa. Ja vuoden 2015 arvostelu löytyy seuraavan linkin takaa.

Mitä?

Meistä ehdottomasti ainoastaan kesäravintola (on auki ympäri vuoden). Terassi meren äärellä on ihana. Tarjolla kepeitä salaatteja, muhkeita burgereita sekä jonkin verran kalaa. Passelia ja maistuvaa kesäterassiruokaa. Tänne on kiva mennä ystävien kanssa, sillä maisemat ovat niin kauniit ja safkan jälkeen voi tehdä pienen kävelylenkin rannalla.

Missä?

Espoon Haukilahdessa pienvenesatamassa. Osoite on Mellstenintie 12, 02170 Espoo.

Plussat

+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on paljon
+ Maisemat ovat upeat
+ Ruoka on ollut jokaisella kerralla hyvää
+ Terassi on koiraystävällinen

Miinukset

– Terassilta on parhaina kesäpäivinä hieman haastavaa löytää tilaa, aina ollaan kyllä pöytä saatu ilman varauksia
– Palvelu on ruuhkaisimpina kesäaikoina hieman kiireistä ja kireääkin

haukilahden paviljonki (8)

Moms, Kauniainen

Meidän arvostelu vuodelta 2012 löytyy tämän linkin takaa. Vuoden 2013 arvostelu taasen löytyy seuraavan linkin takaa.

Mitä?

Momsissa on tullut istuttua useasti. Ravintolan yhteydessä on myös (urheilu)baari, mutta se on jemmattu hienosti ravintolan taakse, joten täällä viihtyy hyvin lapset, äidit, iskät, mummit sekä ukit. Ruokalistaan ilmestyy sopivin väliajoin uutuuksia ilman, että klassikkoannokset lähtevät mihinkään.

Momsista saa maittavaa ruokaa. On pastaa, salaattia, pitsaa, burgereita, keittoja yms. Kaikille jotain, liioittelematta kuitenkaan turhan massiivisella a la carte -listalla. Me tykätään Momsista tosi paljon.

Missä?

Kauniaisen ytimessä. Kauppakeskus Grani, Promenadi 1, 02700 Kauniainen.

Plussat

+ Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi
+ Palvelu pelaa ja se on ystävällistä
+ Pöytä on saatu aina ilman varausta
+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on paljon

Miinukset

– Ei niitä ole

Moms

Il Gabbiano, Leppävaara (Sello)

Meidän arvostelu vuodelta 2013 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Meidän mielestä Il Gabbianosta saa maailman parasta pasta carbonaraa. Tilaamme sitä tässä ravintolassa jokaisena kertana. No okei, muutaman kerran ollaan hairahduttu tilaamaan jotain muutakin, mutta ei olisi pitänyt. Pasta carbonara on täällä törkeän hyvää (kunhan siihen lisää itse pöytämaustepurkeista suolaa sekä mustapippuria ja sekoittaa sen jälkeen vimmatusti kaikki sekaisin).

Il Gabbiano taitaa olla myös ainoa ravintola, jonne olen lähtenyt yksin kotoa varta vasten vain syömään. Arvaatte varmaan minkä annoksen tilasin?

Missä?

Sellon Vapaa-ajankeskuksen tiloissa. Käynti Viaporintorilta. Samassa rakennuksessa on myös Finnkino ja liuta muita ravintoloita.

Plussat

+ Isot annokset, nälkä kyllä lähtee
+ Palvelu pelaa ja se on ystävällistä
+ Tilaa on aina
+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on Sellossa paljon

Miinukset

– Ei tule mieleen

il gabbiano

LN-Sushi Art, Tapiola ja Iso Omena

Olen kirjoittanut LN-Sushista neljästi. Kahdesti vuonna 2012 (postaus 1 ja postaus 2), yhden kerran 2013 ja viimeisen kerran viime vuonna.

Mitä?

Heittämällä parasta sushia mitä olen Suomessa syönyt. Tähän yhtyy useampi tuttavani, joten vain mun sanaan ei tarvitse luottaa. Menkää testamaan jos sushi maistuu. Oikeesti, menkää jo.

Sushit saa tilattua myös etukäteen kotiin, kotiinkuljetusta ravintola ei (valitettavasti) tarjoa, joten tilaus pitää noutaa ravintolasta itse.

Missä?

LN-Sushi Art sijaitsee Espoon Tapiolassa, Tapiolan Kinon vieressä (ei Tapiolan keskustassa) ja toinen ravintola sijaitsee Espoon Matinkylässä, Ison Omenan vieressä.

Plussat

+ Törkeän hyvää sushia
+ Palvelu pelaa ja se on ystävällistä
+ Tilaa on aina

Miinukset

– Suomen kieli ei taitu kaikilta ravintolan työntekijöiltä parhaalla mahdollisella tavalla
– Ei kotiinkuljetusta

sushi (7)

Sumo, Tapiola (Ainoa)

Meidän arvostelu vuodelta 2013 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Jos sushinälkä iskee Tapiolassa ostoksia tehdessä, voi suunnata Ainoa-kauppakeskuksen 3. kerrokseen Sumo-ravintolaan. Täältä saa hyvää sushia. Sushien lisäksi ruokalistalta löytyy myös muuta japanilaista ruokaa.

Missä?

Ainoa-kauppakeskuksen 3. kerros.

Plussat

+ Hyvää sushia
+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on kauppakeskuksen alla paljon

Miinukset

– Ei voita LN Sushi Artin susheja

Sumo Tapiola Ainoa

Peshawar, Nihtisilta/Kilo

Meidän arvostelu vuodelta 2014 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Peshawar on pelastanut meidät nälkäkuolemalta tosi monta kertaa. On suoranainen ihme, että olen kirjoittanut tästä Nihtisillan helmestä blogiin vain kerran. Olemme käyneet Peshawarissa valehtelematta varmasti 20 kertaa. Eiku nyt kyllä valehtelin, emme ole syöneet paikan päällä koskaan, vaan hakeneet sapuskat aina mukaan, sillä ravintolan sisustus ja yleisilme on vähän sellainen.. No miten sen nyt sanoisi.. Nuhjuinen?

Peshawar tarjoilee massiivisen listan pakistanilaista ruokaa. Itse popsin täällä aina lammasta, olen tainnut testata jokaisen lammasruoan heidän listaltaan. Lamb Chili sekä Lamb Karahi ovat ehkä omat suosikkini.

Missä?

Nihtisillan S-marketin vieressä, osoite on Kutojantie 3, 02630 Espoo.

Plussat

+ Törkeän hyvät lammasruoat
+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on paljon
+ Annokset ovat isoja, nälkä lähtee aivan varmasti

Miinukset

– Ravintolan yleisilme ei miellytä
– Ei kotiinkuljetusta

peshawar

Chalupa, Kauniainen

Meidän arvostelu vuodelta 2014 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Chalupa tarjoaa rentoa meksikolaista (pika)ruokaa Kauniaisten keskuksen välittömässä läheisyydessä. Ruoan saa eteensä nopeasti, ja maku voittaa mäkkärin purilaiset 100-0. Kastikkeilla ja muilla lisukkeilla voi säätää annosten tulisuutta omalle maulle sopivaksi.

Ravintolan sisustus on värikäs ja pirteä. Annokset saa tilattua kassalta myös kotiin, jos haluaa viettää vaikkapa meksikolaista iltaa kotona.

Missä?

Kauniaisten keskuksen välittömässä läheisyydessä osoitteessa Tunnelitie 1, 02700 Kauniainen.

Plussat

+ Ruoan saa yhtä nopeasti kuin mäkkärissä
+ Mukavan tuliset maut
+ Koiraystävällinen (Horatio on ollut meidän mukana kerran syömässä)

Miinukset

– Autopaikkoja on aivan ravintolan läheisyydessä vähän

chalupa5

Pohjaanmaan grilli, Kilo

Meidän arvostelu vuodelta 2015 löytyy linkin takaa.

Mitä?

Pohjaanmaan grilliltä saa rehellistä grillisafkaa. Ei siinä taida mitään muuta lisättävää olla. Paitsi, että myös Arman Alizad diggaa Pohjanmaan grillistä.

Missä?

Espoon Kilon poliisiaseman lähettyville osoitteessa Nihtisillankuja 2, 02630 Espoo.

Plussat

+ Nälkä lähtee
+ Palvelu on iloista ja ystävällistä
+ Autolla pääsee ihan viereen

Miinukset

– Hampurilaisten litteä sämpylä ei ollut omasta mielestäni paras mahdollinen (maku oli hyvä, mutta sämpylä oli kovin litteä)

pohjanmaan grilli (5)

Makaronitehdas, Iso Omena

Meidän ihan tuore arvostelu (vuodelta 2016) löytyy linkin takaa.

Mitä?

Vihdoinkin Makaronitehdas tuli etelä-Suomeen! Olemme käyneet tässä lähiviikkoina sekä Jumbon että Ison Omenan Makaronitehtaassa, ja jestas on ollut herkullista.

Pastat maistuvat just niin hyvältä kuin odotinkin. Pastat eivät ui kastikkeissa, suolaa ei ole liikaa, pastan kypsyys on täydellinen ja pastan seassa olevia sattumia on riittävästi. Ihan täydellistä.

Missä?

Ison Omenan laajennusosan ravintolamaailmassa.

Plussat

+ Todella hyvää ja tuoretta pastaa
+ Paikalle pääsee helposti autolla, ilmaista parkkitilaa on kauppakeskuksen alla paljon
+ Kookkaat annokset

Miinukset

– Ruuhkaa on, ja pöytää voi joutua odottamaan

hangon-makaronitehdas3

Hangon Makaronitehdas saapui Espooseen

Olen lukenut jo vuosia sitten Hangossa sijaitsevasta Makaronitehtaasta. Olen leikannut pari juttua ruokalehdistä jopa talteen, etten varmasti unohda ravintolaa, jonka pastoja on kehuttu vaikka kuinka.

Unohdin silti. Mutta sitten Isoa Omenaa laajennettiin valtavasti sinne (pian) puksuttavan metron takia. Selasin uuden Ison Omenan esitelehteä kesälomalla, ja bongasin sieltä varsin iloisen uutisen: Makaronitehdas avaa siellä ovensa! Aiemmin todella heikon ravintolatarjonnan omaava Omena sai laajennuksen jälkeen monta mielenkiintoista ravintolaa lisää.

hangon-makaronitehdas7hangon-makaronitehdas8

Pääsimme vihdoin tällä viikolla testaamaan Makaronitehtaan tuoreet ja herkulliset luomupastat. Istahdimme tunnelmalliseen ravintolaan sisään ennen leffailtaa. Herra Longfield on kova Apulanta-fani, ja bändistä kertova uusi Teit meistä kauniin -leffa piti päästä katsomaan heti ensi-iltana.

Pähkäilimme herkullisten kuuloisten pastojen äärellä pitkän tovin ennen kuin saimme tilauksen tehtyä. Minä päädyin lopulta kana-kookospastaan, jossa oli mukana korianteria (nammm!) ja herra otti lammaspastan. Sitten jäimme vain nälkäisinä odottamaan pastojamme, jotka valmistettiin aivan selkämme takana avonaisessa keittiössä. Voitte varmaan kuvitella kuinka mahtavat tuoksut keittiöstä kantautui neniimme..

Alkupalaleivät kiskottiin tyhjiin vatsoihin nopeasti, ihan sama vaikka hiilareita oli tiedossa pian aimo annos lisää. Nälkä oli hirmuinen.

hangon-makaronitehdas5hangon-makaronitehdas6

Hyvin maltillisen odottamisen jälkeen tarjoilija kantoi pöytäämme isot pasta-annokset! Olin odottanut pienempiä annoksia, mutta kyllä hymy oli aika mairea kun tajusin, että koko tuo annos oli minua varten.

Pastat maistuivat odotetusti todella herkullisilta. Pastat eivät uineet kastikkeessa, suolaa ei ollut liikaa, pastan kypsyys oli täydellinen, lihapaloja oli riittävästi, eivätkä ne loppuneet kesken. Niin ja jestas, että omassa annoksessani maistui ihanasti korianteri!

hangon-makaronitehdas3hangon-makaronitehdas2

Saimme lautaset kuin ihmeen kaupalla tyhjiksi. Ennen leffaa ehdimme vielä köpötellä pitkin uudistunutta Isoa Omenaa ja sulatella muhkeaa annosta ennen kuin istahdimme leffateatterin pehmeille penkeille katsomaan Teit meistä kauniin -leffaa.

hangon-makaronitehdas1

Aurinkoinen talvipäivä Pirttimäellä

Kevät kävi viime viikolla näyttäytymässä täällä Pohjolassa ensimmäisen kerran pitkän tauon jälkeen. Aurinko paistoi monta päivää putkeen pilvettömältä taivaalta, ja sen seurauksena työhuoneen sälekaihtimia piti alkaa kääntää keskipäivällä tiukemmalle.

Päivä pitenee silmissä, ja olemme saaneet Horation kanssa nauttia metsässä upeista pinkeistä taivaista auringonlaskujen aikaan. Historiaa ovat ne päivät, kun pimeää oli jo ennen neljää.

pirttimäki_chow chow9pirttimäki_chow chow1

Erityisesti viime viikonloppuna lenkkipolut vilisivät talviunilta heränneitä ulkoilijoita, jotka halusivat jokainen saada palansa ihanasta aurinkoenergiasta! Me emme olleet poikkeus, ulos oli päästävä.

Lauantaina päätimme levittää isot kartat olohuoneen lattialle ja alkaa suunnitella päivän retkikohdetta. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen lähteä Pirttimäen ulkoilualueelle, joka on herra Longfieldille sekä minulle kovin tuttu paikka. Siispä grillimakkarat, kuksat, termarit sekä muut kamat reppuun, koko porukka autoon ja nokka kohti Pirttimäkeä. Ja täytyy muistaa myös mainita, että aurinkolasit kaivettiin tuona päivänä ensimmäistä kertaa tänä keväänä (voihan niin jo sanoa?) kaapin perukoilta ja laitettiin lepäämään nenän päälle.

pirttimäki_chow chow8

Pirttimäellä meitä odotti aivan odotetusti jokunen muukin reippailija. Autopaikkaa sai etsiä hetken ennen kuin pääsimme nostamaan Horation auton takakontista. Horatio ei ollut Pirttimäellä ennen käynytkään, joten paikka kuhisi uusia mielenkiintoisia tuoksuja, joita piti välittömästi alkaa nuuskia kovasti.

Suurin osa meidän tietämistä reiteistä oli varattu hiihtäjille, ja vaikka latujen välissä saakin Pirttimäellä kävellä, ei sinne ole koiran kanssa asiaa. Löysimme onneksi kivan metsäpolkureitin, jota pitkin pääsimme köpöttelemään aivan rauhassa grillikatokselle. Siellä pidimme ansaitun tauon 1,5 tunnin metsäsamoilun jälkeen.

pirttimäki_chow chow3pirttimäki_chow chow4pirttimäki_chow chow7pirttimäki_chow chow5

Grillimakkara maistui jälleen taivaallisen hyvältä kuuman teen kanssa. Voi nam! Horatio herätti tietenkin huomiota, ja sai muilta grillikatoksen ihmisiltä neljä kalkkunanakkia. Aika kivasti tehty!

pirttimäki_chow chow6pirttimäki_chow chow11

Tauon jälkeen läksimme tallustamaan samaa reittiä takaisin. Eväspaussi teki tehtävänsä, ja energiaa riitti koko loppumatkalle. Horatiolla ei kunto lopu millään, poika juoksi keppejä kantaen vielä kolmen tunnin samoilunkin jälkeenkin. Pidimme kuitenkin sunnuntaina hieman malttia lenkkien kanssa. Tulee nimittäin muistaa, että Horatio on vielä pentu, vaikka kokoa löytyy jo aikuisen chowin verran. Kasvuvaihe on vielä menossa ja lepoakin tarvitaan.

pirttimäki_chow chow10

pirttimäki_chow chow12

Ehdimme lenkin päätteeksi vielä juuri ja juuri Pirttimäen kahvilaan. Joimme kahvit ja teet pullien kera ulkona terassilla. Horatio keskittyi kahvipaussin aikana vartioimaan viereisessä pöydässä istuvaa pientä narttukoiraa, jolla oli omistajiensa mukaan juoksut. Horatio ei tyttöjen perään vielä ihan täysin tajua – kaikki karvaiset kaverit ovat onneksi vielä pelkkiä hyviä leikkikavereita sukupuolesta piittaamatta. Pitää toivoa, ettei Horatio liiemmin alkaisi isonakaan poikana räyhäämään muille uroksille.. Mutta se jää nähtäväksi!

Postauksen myötä haluan toivottaa kaikille reipasta viikonvaihdetta! Vaikka säät eivät ihan niin upeita ole kuin viime viikonloppuna, niin sehän ei toki ulkoilua estä millään tavalla.

pssst. Ollaan menossa sunnuntaina Horation kanssa mätsäreihin vähän treenaamaan kevään näyttelyitä varten. Pitäkää peukut pystyssä, että poika antaa tutkia hampaat nätisti! Se on meidän isoin kompastuskivi.. Täytyykin hakea lihapullapaketti kaupasta takataskuun mukaan.. Heh!

pirttimäki_chow chow2

Chalupa avasi ovensa Kauniaisissa

Kauniaisten välittömässä läheisyydessä on tähän asti ollut kolme ravintolaa, joista olemme pitäneet. Ne taitavat kyllä olla aika pitkälti myös alueen ainoat ravintolat.. Yksi on Kauniaisten keskustassa sijaitseva Moms, toinen on Nihtisillassa Espoon puolella oleva Peshawar ja kolmas on Kilon KG. Helmikuussa Kauniaisten ravintoloiden lukumäärä kuitenkin kasvoi, kun sinne avattiin minun tietämyksen mukaan Suomen neljäs Chalupa-ravintola. Me kävimme testaamassa Chalupan fast casual –konseptin heti avajaispäivän jälkeen.

chalupa2
Chalupa on osa Kotipizza-groupia. Sen kantavana ideana on raikas meksikolainen ruoka, jota ei tarvitse odotella maha muristen. Ruoka valmistetaan asiakkaan silmien alla, hyvin pitkälti samaan tapaan kuin Subwayssa tehdään patonkeja. Chalupan fast casual –konsepti on meille entuudestaan tuttu ainakin Friends & Brgerista, joiden hampparipihvit sekä ranut kuuluvat kyllä alansa parhaimpiin.

Chalupasta ei saa hamppareita eikä ranuja, siellä syödään burritoja, tacoja sekä nachoja erilaisten täytteiden sekä kastikkeiden kera.

chalupa3

Astuessamme herra Longfieldin kanssa sisään uudenkarheaan Chalupaan, viehätyin heti paikan freesistä ja persoonallisesta sisustuksesta. Tuoleille oli levitetty värikkäitä meksikolaisia mattoja, ja seinillä oli suuria värikylläisiä kuvia.

Päästyämme ravintolan perällä olevalle tilaustiskille, alkoi tiskin takana oleva nuori herra puhua meille englantia.

Okay. So we don’t have any clue how this is working. So many choices.. Mitä sä haluisit herra Longfield syödä? Ei, mä en tiedä vielä mitä haluan. Sano sä eka jos oot valmis. What is that naked burrito? Oh, it’s like a salad? I will take one of those. Mitä sä herra tilasit? Tommosen quesadillan. Yes, no beans for me. Yes, rice please, etc..

chalupa4chalupa8chalupa7

Tilaus saatiin lopulta tehtyä yllättävän helposti, vaikka valinnanvaraa oli paljon ja toki sormi meni ensin kaikkien erilaisten valintojen kanssa suuhun. Tilauksen olisi voinut kyllä tehdä suomenkin kielellä, jos englanti ei taivu, mutta me tilattiin ruoat rallienglannillamme ja ihan oikein ne taisi mennä.

Jäimme syömään paikan päälle ravintolaan, ja olin hieman pettynyt siitä, että tarjoiluastiat olivat kertakäyttöisiä. Varsinkin muoviset aterimet olivat aika hankalat – herra Longfield sai yhden haarukan rikkikin yrittäessään pilkkoa kuumaa quesadillaansa sopiviksi suupaloiksi.

chalupa5chalupa6

Ruoka oli kuitenkin kertiksistä huolimatta meistä hyvää pikasafkaa. Oli mukava huomata, että paikka veti porukkaa, ja muutenkin olen huomannut ravintolassa olevan välillä oikein ruuhkaa kun olen sen ohi autolla karauttanut.

Katuruoka on ollut jo pidempään kovassa nosteessa, ja toivon, että Chalupa vakiinnuttaa asemansa Kauniaisten keskustassa ja vetää porukkaa hyvin myös alkuinnostuksen jälkeen.

chalupa1

Rehellistä grillisafkaa Kilon Pohjanmaan grillistä

Espoon Kilon poliisiaseman lähettyville avattiin keväällä uusi grilli. Pohjanmaan grilli sijaitsee tavattoman rumalla paikalla bensa-aseman välittömässä läheisyydessä aivan Nihtisillan ja Kilon poliisiaseman välissä. Ilmeisen monelle paikka tuli tutuksi tänä kesänä, kun herra nimeltään Arman Alizad kehui paikan purilaista maasta taivaisiin omalla facebook-seinällään kuvan kera.

En tiiä onks tää jo tuttu teille mut vein autoni huoltoon Nihtisiltaan ja törmäsin tähän. Pohjanmaan Grilli. Omistaja on pohjanmaalta. Nyt on kyl sen tason grillisafkaa et Anthony Bourdain pitää saada takas Suomeen ja tonne. Ostin juusto-pekoni-muna-hampurilaisen ja tää on matkalaukun kokonen ja maistuu niin hyvälle et taju lähtee. #pojanmaangrilli#pohjalaistaruokaa#nihtisilta

Arman Alizad 6.7.2015

pohjanmaan grilli

Minä en tuhansien muiden tapaan törmännyt grilliin ensimmäisen kerran Armanin kehotuksesta, vaan luin siitä vanhanaikaisesti Länsiväylästä heinäkuun 22. päivä (lehtiartikkeli on vielä tallella, joten sen takia tarkka päivä on tiedossa). Leikkasin lehtiartikkelin talteen, jemmasin sen kalenterin väliin päättäen, että vien herra Longfieldin sinne jossakin välissä vähän niin kuin yllätykseksi syömään.

Tuo päivä koitti Suomen luonnon päivänä aivan elokuun lopussa, jolloin lähdimme seikkailemaan Porkkalanniemen upeisiin maisemiin. Ennen patikointiretkeä käskin herran kuitenkin karauttamaan autolla osoitteeseen, jossa nökötti isolla helavyöllä koristeltu punainen Pohjanmaan grilli.

pohjanmaan grilli (3)pohjanmaan grilli (2)

Grilliä pyörittää Topi Tamppari sekä hänen vaimonsa Jenna Ala-Panula, jotka ovat molemmat kotoisin Lapualta. Grillin säilöntäaineettomat hampurilaisleivät ovat kotoisin niin ikään lapualaiselta Hietalan leipomolta. Hampurilaissämpylät eivät ole muodoltaan tai koostumukseltaan tavanomaisia hampurilaissämpylöitä, ne ovat lättänät ja enemmän leipämäiset. Täytteitä löytyy laidasta laitaan – pekonia, kananmunaa, nyhtöpossua, aurajuustoa, kokolihapihvejä, lauantaimakkaraa, tonnikalaa, kebabia jne.. Myös kasvishampurilainen sekä muutama erilainen salaatti löytyy listalta.

Länsiväylän jutussa Ile Vainio kehui Armanin tapaan Pohjanmaan grillin purilaisia taivaallisen hyviksi. Aika paljon kehuja punaiselle grillikontille! Oli aika selvittää, mitä kaksi tavallista kaduntallaajaa olisi paikan purilaisista mieltä.

pohjanmaan grilli (4)pohjanmaan grilli (6)

Meidän vierailumme aikana paikalla ei ollut yhtään jonoa. Instagramin kuvien sekä netin kommenttien perusteella, grillillä on aika usein porukkaa ihan ruuhkaksi asti. Sunnuntaina yhden aikaan paikalla oli kuitenkin meidän safkatauon aikana vain kaksi muuta pariskuntaa, joten saimme valita rauhassa mieluisan paikan grillikontin vieressä olevilta pöydiltä.

Tilasimme molemmille purilaiset ja yhdet yhteiset ranskalaiset ketsupilla (ranut eivät meistä kaipaa seurakseen muuta). Minun purilaiseni väliin tuli kokolihapihvin sekä aurajuuston lisäksi muutamia muita perusjuttuja. Herra taasen tilasi nyhtöpossupurilaisen, jonne tungettiin herran pyynnöstä myös jalopenoja.

pohjanmaan grilli (5)pohjanmaan grilli (1)

No miltä maistui? Rehelliseltä grillisafkalta. Täytteet toimivat hyvin, ja niitä oli purilaisen välissä rutkasti. Itse sämpylöitä emme voi herran kanssa kehua yhtä hurjasti kuin Arman ja Ile, mutta se nyt on tietenkin vain maku- ja tottumuskysymys. Me tykätään enemmän sellaisista tavallisista muhkeista hampurilaissämpylöistä.

Lättänät sämpylät helpottivat kuitenkin täytteitä pursuavan purilaisen syömistä yllättävän paljon. Koko paketin sai tungettua suhteellisen helposti suuhun ilman, että leukaperät loksahtivat paikoiltaan. Maku oli kohdallaan, joten mikäs siinä oli syödessä. Grillin ympäristö ei kyllä silmiä hivellyt, mutta hittoako silläkään oli mitään väliä, grillillähän kun oltiin.

Tervemenoa syömähän!

Pohjanmaan grilli
Nihtisillankuja 2
02630 Espoo

Pssst.. Jos bisse maistuu, niin nyt kannattaa käydä osallistumassa blogin facebook-sivuilla arvontaan, jossa on jaossa 10 lippua Suomen Olutmestari -tapahtumaan 9.10. ravintola Maxinessa. Mäkin oon siellä! Arvontaan on osallistunut vasta 1 tyyppi, joten nyt olisi liput tiedossa suht helpolla. Vink vink!

olutmestari

Koiraystävällinen terassi: Haukilahden paviljonki

Viime perjantaina herra Longfieldin saavuttua kotiin työmatkaltaan, karautti pihaamme harmaa Toyota, jonka kyydistä putkahti ulos herran pikkuveli, hänen tyttöystävänsä sekä musta mittelspitz nimeltään Kuro. Kuro on muuten japania, ja tarkoittaa mustaa. Mustalle koiralle Kuro on siis oikein oivallinen nimi.

haukilahden paviljonki (5)haukilahden paviljonki (4)

Illan ideana oli tutustuttaa Horatio Kuroon, jotta heistä saataisiin hyvät kaverukset vuosiksi eteenpäin. Ensimmäinen tapaaminen menikin oikein hyvin. Kaverukset juoksivat hurjina ympäri alapihaamme ja pian Horation pää oli aivan kuolassa ja pieni sininen kieli roikkui puoliksi ulkona suusta. Todellisuudessa Horatio teki kaikkensa jotta olisi pysynyt edes jotenkin vikkeläjalkaisen Kuron perässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja molemmat koirat näyttivät leikin ohessa enemmän kuin onnellisilta!

Kun kovin leikki-into alkoi muuttua väsymykseksi, pakkasimme koko konkkaronkkamme koirineen autoon, ja lähdimme kohti Haukilahtea. Alkuperäisenä ideana oli hakea safkat Peshawarista, mutta upea aurinkoinen sää pakotti meidät lähtemään nauttimaan kauniista kesäillasta terassille. Lisäksi terassilla istuminen muiden ihmisten seassa olisi Horatiolle oikein hyvää treeniä – kaikkeen kun pitää tottua.

haukilahden paviljonki (10)haukilahden paviljonki (3)

Haukilahti otti meidät upeasti vastaan. Venesatama kylpi auringossa ja Haukilahden paviljongin terassi pursusi porukkaa. Satuimme kuitenkin löytämään loistavan neljän hengen pöydän aivan terassin reunasta, jonne saimme parkkeerattua kahden koiran kanssa enemmän kuin hyvin. Pakko on kyllä myöntää, että kahden nuoren koiran kanssa terassilla istumisessa oli välillä vähän säätämistä. Vesikippo kaadettiin pari kertaa, remmit olivat solmussa kymmeniä kertoja, hyviltä tuoksuvia ruokia kerjättiin aika ajoin, ja välillä karvainen kaksikko olisi halunnut kovasti alkaa leikkimään keskenään. Oman mausteensa soppaan toi myös terassilla olevat muut koirat, joita vilisi tuttun tapaan Haukilahden paviljongin koiraystävällisellä terassilla. Niin ja sitten oli vielä ne kymmenet ihmiset jotka ihastelivat Horatiota ja tulivat rapsuttamaan häntä. Mutta kaikki se oli vain ja ainoastaan positiivista, Horatio sai mukavan ja arvokkaan kokemuksen, ja vielä jonain päivänä meidän Iso-H osaa käyttäytyä terasseilla yhtä upeasti kuin edesmennyt Koda.

haukilahden paviljonki (2)haukilahden paviljonki (9)haukilahden paviljonki (6)

Me ihmiset saimme myös syödäksemme kaiken säätämisen keskellä. Herra Longfield tilasi sushia, herran pikkuveli ja tyttöystävä ottivat hampurilaiset ja minä vuohenjuustosalaatin. Olen popsinut samaa salaattia ravintolan terassilla ensimmäisen kerran vuonna 2012, kun järjestin herralle pienen kesäyllätyksen Haukilahden paviljongissa. Salaatti maistui edelleen kolmen vuoden jälkeen hyvältä! Toistamiseen kävimme Haukilahden paviljongissa viime vuoden heinäkuussa. Sillä kertaa mukana oli vielä ihastuttava harmaa karvainen kaveri, joka osasi totisesti olla hienosti ihan missä paikassa vaan.

haukilahden paviljonki (7)haukilahden paviljonki (8)haukilahden paviljonki (12)haukilahden paviljonki_c_ravintola_.jpg

Ruoan jälkeen lähdimme vielä jätskeille. Kävelimme venesataman läpi Haukilahden uimarannan puolelle, jossa sijaitsee meille tuttu jätskikiska. Koirien kanssa ei rannalle saa mennä, joten lähdimme tyttöjen ja koirien kanssa odottamaan herrasväkeä laiturille. Jätskien syöminen oli kahden innokkaan karvapallon kanssa välillä hieman haastavaa, mutta hyvin siitäkin selviydyttiin. Naurua ainakin piisasi!

Jätksien jälkeen lähdimme vielä kiertelemään kaunista Haukilahden rantaviivaa ennen kuin pakkasimme itsemme takaisin autoon ja ajoimme vihreän Vihervaaran pihaan. Vieraat tulivat vielä sisälle, jotta koirat pystyivät sekoilemaan vielä hetken aikaa kahdestaan ilman remmejä. Ja voi sitä vauhtia ja onnen määrää, kun kaksi koiraa pisti juoksuksi sisällä sekä terassilla! Katselimme villiä touhua sohvan uumenista ja olimme yhtä mieltä siitä, että ensi yönä molemmat karvapallot nukkuisivat kuin tukit. Ja niinhän siinä kävi. Horatio sammui heti kun vieraat lähtivät ovesta ulos ja nukkui pitkälle aamuun.

Kuvia leikkihetkistä on turha toivoa, niitä oli täysin toivotonta yrittää ottaa kahdesta jatkuvasti vimmaisessa liikkeessä olevasta otuksesta. Hah!

haukilahden paviljonki (13)haukilahden paviljonki (1)

Treeniä ja saunajoogaa Oittaalla

Maaliskuussa alkaneen juoksukoulun aikana mua on puraissut jonkin sortin juoksukärpänen. Juoksukoulun ensimmäisellä kerralla jokaisen piti kertoa omat tavoitteet juoksun saralta, ja heitin siinä sitten sen suurempia miettimättä, että olisi siistiä jaksaa juosta 10 kilometriä putkeen. Ajattelin, että jaksan kiskoa kympin hiki hatussa joskus loppukesästä, jos vain treenaan ahkerasti. Mutta sitten kävi niin, että pinkaisin elämäni ensimmäisen kympin jo noin kahden kuukauden päästä juoksukoulun alkamisesta. Fiilis oli törkeän hyvä, ja viimeisen kilometrin hymyilin kuin Naantalin aurinko (olin myös yhtä punainen kuin tulikuuma aurinko).

Tuon ensimmäisen kympin jälkeen, on kymppejä juostu pääsääntöisesti kerran viikossa muiden juoksutreenien ohessa. Sykkeet ovat laskeneet huomattavasti, ja tällä hetkellä pystyn juoksemaan (hölkkäämään) kympin kokonaisuudessaan alle 140 sykkeillä. Se on mulle tosi hyvin. Tällä viikolla testasin ihan huvikseni kuinka kovaa vitonen menee nykyjuoksukunnolla. Maaliskuun alun ajasta on nipistetty 11 minuuttia! Jotain on siis tehty oikein.

oittaa trainers united personal trainer (8)

Trainers Unitedin järjestämä juoksukoulu päättyi toukokuun viimeinen päivä, ja koska olen päässyt niin hyvään alkuun uuden harrastuksen parissa, päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi jotain varsin liikunnallista. Palkkasimme juoksukoulun vetäjän, huikean Elina Koposen, erään toisen juoksukoululaisen kanssa meidän yhteiseksi personal traineriksi ainakin syksyyn asti. Yhteistreenit onnistuvat meiltä loistavasti, sillä kuntomme on suunnilleen samaa tasoa, ja sen lisäksi molemmilla on tavoitteena pudottaa painoa, ja saada kroppaan (erityisesti käsiin) lisää voimaa. Ja ei sitä juoksua tule myöskään unohtaa!

Ollaan nyt tavattu Elinan kanssa kolme kertaa. Ekat kerrat sekoilimme salilla, sillä siellä on kuulemma vähän niin kuin pakko alkaa käydä. Sali ei kyllä kuulu millään mittapuulla tämän jumppapirkon mielipuuhiin, mutta olen siellä nyt kuitenkin tunnollisesti kahdesti viikossa käynyt. Yök.

oittaa trainers united personal trainer (2)oittaa trainers united personal trainer (4)oittaa trainers united personal trainer (7)

Viime sunnuntaina jätimme tunkkaiset salit sikseen, ja teimme treenitreffit Oittaan ulkoilualueelle. Oittaa on mulle kovin tuttu paikka, siellä on tullut mm. soudeltua, lenkkeiltyä, brunssiteltua, suppailtua, saunajoogailtua ja hiihdeltyä Bodom-järven jäällä. Oittaa tarjoaa tosi monipuolisia palveluita kaikille – löytyy rantaa, uimapaikkaa, lenkkimaastoja, nurmikenttää erilaisiin peleihin, Angry Birds -leikkipuistoa, kahvilaa, ravintolaa sekä välinevuokrausta soutuveneistä iglun tekovälineisiin. Kaikille jotain ympäri vuoden.

Meidän kimppatreenit alkoivat pienellä hölkällä ja muilla kevyillä lämmittelyliikkeillä. Varsinaisen lämmittelyn aikana meinasi sitten tulla jo itku – piti nostella polvia, tehdä vatsoja ja punnerruksia sellaista vauhtia, että aloin jo pelätä, mitä lopputreeni tuo tullessaan. Lämmittelyn jälkeen siirryimme uimarannan hiekalle tekemään varsinaista treeniä. Treenin aikana kahvakuulat lensivät pitkin hiekkaa, jonka lisäksi niitä nosteltiin ja kannettiin ympäri rantaa. Hiki siinä tuli, ja hyvä niin. Treenin kivoin osuus oli ihan lopussa, sillä silloin tehtiin juoksuvetoja! En tiedä mikä mun päässä on vikana, mutta kovissa ja räjähtävissä vedoissa on jotain tosi siistiä. Tosin kovin räjähtäviltä lähdöt eivät tuntuneet siinä vaiheessa, kun vedot piti aloittaa maaten selällään maassa. Tunsin oloni enemmän rannalla makaavaksi mursuksi, kuin ketteräksi juoksijaksi. Hah!

oittaa trainers united personal trainer (9)oittaa trainers united personal trainer (1)

Treenin jälkeen totesimme Elinalle, että ensi kerralla meitä saa rääkätä vielä enemmän! Ihanaa kun olen löytänyt seuraa, joka tykkää sekopäisen kovista treeneistä. Niitä ei oikein saa tehtyä itsekseen, koska silloin on liian helppo hellittää sillä hetkellä kun alkaa tuntua tosi pahalta. Tosin harmittelin myös nyt sitä, että miksi himmailin lähes tiedostamatta joissakin liikkeissä. Lupasin itselleni, että ensi kerralla teen kaiken 110 prosentilla alusta loppuun (tai ainakin niin pitkälle kuin mahdollista).

oittaa trainers united personal trainer (5)oittaa trainers united personal trainer (6)

Treenin jälkeen emme lähteneetkään kotia kohti, sillä tiedossa oli vielä ihanan rentouttava saunajooga Oittaan saunatiloissa! Olin järkännyt juoksukoululaisille saunajoogatunnin, jota tuli vetämään tosi mukava Pekka Saunayogasta.

Mehän kävimme viime vuonna herra Longfieldin kanssa Oittaalla järjestetyissä ja Pekan vetämissä saunajoogissa. Päätin ottaa Saunayogaan yhteyttä sen jälkeen, kun meillä oli eräänä sunnuntaina juoksukoulussa käyty läpi juoksijan joogaa. Onneksi saimme lopulta sovittua Pekan ja Oittaan kanssa sopivan päivän saunajoogalle. Oli kivaa, että ainakin osa meidän juoksukouluporukasta pääsi testaamaan tätä rentouttavaa liikuntamuotoa. Pekka kertoi tunnin jälkeen, että elo-syyskuussa he alkavat vetää tunteja Sokos Hotel Presidentin saunatiloissa. Hintaan kuulemma kuuluu myös hotellin uima-altaiden käyttö saunajoogan yhteydessä. Kuulostaisi aika kivalta hemmotteluhetkeltä syksyn pimeinä iltoina.

Pakko kertoa vielä sen verran, että herra Longfield saapui sunnuntaina työmatkoilta rapakon takaa, ja tuli saunajoogaan melkein suoraan lentokoneesta. Maanantaiaamuna herra totesi, ettei kroppa ole koskaan ennen tuntunut pitkien lentojen jälkeen niin hyvältä ja rennolta, kuin se oli saunajoogan jälkeisenä aamuna. Jomotus, turvotus sekä kireys olivat poissa, jonka lisäksi herra nukkui aikaerosta huolimatta kuin tukki koko yön (reippaat 12 tuntia). Mulla ei ollut aamulla ihan niin raukea olo – edellisen päivän uimarantatreeni tuntui yläkropassa ja persuksissa.

saunayoga (2) saunayoga (3) saunayoga (1)

Alla oleva saunajoogasta kertova artikkeli on kotoisin Kotilääkäri-lehdestä, kurkkaa artikkelin vinkit, ja kokeile saunajoogaa oman saunan lämmössä (saunassa tulee olla asteita vain noin 50).

saunayoga