Nakkikakku 2-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti viime perjantaina kaksi vuotta! ♥

idchow chow nakkikakku

Horatio-reppana on ollut niin ihana vauvan tulon jälkeen. Se on jaksanut kiltisti kuunnella koliikkivauvan huutoa ja odottanut omaa rapsutusvuoroa. Huutoa Horatio on kyllä välistä mennyt pakoon vaatehuoneseen sekä suihkuhuoneeseen, mutta ymmärtäähän sen. Ollaanhan me vanhemmatkin laitettu korvien suojaksi Peltorit, ja koiralla on kuitenkin paljon parempi kuulo kuin ihmisillä, eikä koirien vastamelukuulokkeita taida vielä markkinoilla olla.

chow chow nakkikakku

Vaunulenkeillä Horatio on oppinut kävelemään suhteellisen sievästi vaunujen vieressä kun tarpeeksi monta kertaa jäi vaunujen ”alle”. Tuore äitikään ei vispaa rattaita enää tuhatta ja sataa eteenpäin, sillä on ymmärtänyt, ettei pieni ihme herää vaikka vaunut hetkeksi pysähtyvätkin Horation oksien nuuhkuttamishetkillä (niitä on muuten paljon).

Rankat kuukaudet on takana koko perheellä, mutta eiköhän se tästä! Uutta on jouduttu ja saatu opetella hurjasti, eikä oppiminen varmasti pääty tähän.

chow chow nakkikakku

Horation synttäreiden kunniaksi kärräiltiin vaunujen ja Horation kanssa aamulenkillä Alepaan, ostettiin Saarioisten maksalaatikko sekä paketti nakkeja. Kotona vauva jäi nukkumaan ulos vaunuihin, ja me lähdettiin Horation kanssa tekemään nakkikakkua, joka koristeltiin lopuksi koirien kekseillä. Makoisan nakkikakun mamman kultapoika söi kaikessa rauhassa terassilla, ja sai päälle vielä pitkän rapsutustuokion. Vielä kun ehtisi jossain välissä pestä Horation oikein juurta jaksaen.

chow chow nakkikakku

Viime vuoden synttäritunnelmia voi käydä kurkkaamassa Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle -postauksesta.

Chowcowboy Horatio

Muistatteko vielä kun kävimme Kodan kanssa kaksi vuotta sitten katsomassa Sotungissa lampaita? Koda oli nuorena neitinä kovin innokas lampaiden pussailija, mutta pari vuotta sitten vanha koiramummo ei jaksanut enää kiinnostua lampaista juuri ollenkaan.

lampaat ja chow chow

Horation tulon jälkeen päätimme, että matkaamme jälleen kesällä Sotunkiin tuttujen lampaiden luokse. Horatio on niin järjettömän rohkea poika, että se ei varmasti panisi pahakseen jos pääsisi toljottamaan lampaita silmästä silmään. Vielä ei taida lampaat olla laitumillaan, mutta ajoimme viikko sitten ihan sattumalta suuren lehmälaitumen ohi, ja pakkohan siihen viereen oli auto laittaa parkkiin.

Olimme kotimatkalla Haminan koiranäyttelystä, ja ajoimme hieman harhaan kun en ehtinyt laittaa herra Longfieldille navigointia kännykästä päälle, sillä Instagram ja muut blogin some-kanavat oli IHAN PAKKO katsoa läpi heti kun ehdin taas parin tunnin tauon jälkeen edes vilkaista puhelinta.

Meillä kävi kuitenkin pienestä lisämatkasta huolimatta onni!

chow chow and cows3chow chow and cows2

Mutkaisen hiekkatien varresta paljastui äkkiä eteemme suuri laidun, jolla möllötti iso kasa lehmiä. Herra Longfield ajoi laitumen viertä, ja kysyi pitäisikö meidän pysähtyä Horation kanssa tien sivuun. Kun sain katseeni irti kännykästä ja näin suuret lehmät laitumella, huusin JOOOOOOO. Auto saatiin tien sivuun, Horatio nostettiin takakontista pois ja sitten lähdimme talsimaan yhdessä tien sivua eteenpäin.

chow chow and cows5chow chow and cows8chow chow and cows12

Horatio ei äkännyt lehmiä heti, ne olivat aika kaukana ja märehtivät kuuman auringon alla. Aloin siinä sitten tehdä lehmämäisiä ääniä, ensin vähän hiljempaa ja sitten huutelin jo kurkku suorana ”ammuuuuu, ammuuuu, ammuuuu”. Yhtäkkiä yksi lehmistä alkoi vastata kutsuhuutooni – olen lehmäkuiskaaja! – ja pian koko lauma lähti tulemaan meitä kohti. Tässä kohden Horatiokin heräsi. Se tuhisi ensin, ja sen jälkeen alkoi ihan armoton haukunta! Koira peruutti ja oli todella hämillään siitä, miten lähelle kolistelevat isot lehmät tulivat. Haukunta ja tuhina jatkui vaikka uteliaat lehmät pysähtyivät viimein aivan aidan viereen.

chow chow and cows4chow chow and cows6chow chow and cows9

Menin sitten itse moikkaamaan lehmiä aidan viereen ja juttelin samalla Horatiolle tutulla äänellä kaikkea hölmöä. Tämän jälkeen ei mennyt kuin hetki, kun Horatio tuli rohkeasti (mutta edelleen aika epävarmasti) luokseni kohti lehmiä. Tuhina oli kova, ja Horatio otti kaksi askelta eteen ja yhden taakse, kunnes vihdoin saapui aidan viereen mun luokse turvaan.

Pelko oli pian tipotiessään ja utelias 11-kuukautinen koira nuuhkutteli vielä uteliaampien isojen lehmien kuonoja antaen niille pieniä pusuja. Vastineeksi Horatio sai hieman isompia ja märempiä pusuja! Ne jättimäiset lehmät ihan totta liputtelivat Horation naamaa kilpaa! Se oli niin hauskaa! Jos ette usko, niin katsokaas alla oleva video, jonka kuvasin reissun päällä.

chow chow and cows7chow chow and cows11chow chow and cows1

Lopulta emme meinanneet millään saada Horatiota poistumaan lehmien luota. Se jäi makoilemaan aivan lehmien eteen aitauksen toiselle puolelle, ja olisi aivan varmasti mennyt lehmien sekaan, ellei herra Longfield olisi ”kaikin voimin” pitänyt pikkuista jässikkäämme remmissä kiinni.

Kuinka hyvä tuuri kävikään, että ajoimme Haminassa hieman harhaan (suurin kiitos kuuluu some-addiktiolleni). Lehmien tapaaminen oli Horatiosta varmasti parempi juttu kuin näyttelykehässä kiertäminen. Ja se oli toden totta hyvä kokemus nuorelle koiralle. Uudet mukavat muistot ovat aina tervetulleita, ne kasvattavat koiran hermoja, ja antavat lujaa itsevarmuutta tuleviin seikkailuihin. Tosin toivottavasti tästä kaverista ei enää hurjan paljon itsevarmempaa tule, hehehhe!

Lystikästä viikkoa teille kaikille!

– terkuin Horatio

chow chow and cows10

Mitä Horatiolle kuuluu?

Nyt voisi olla hyvä aika kertoa uudemman kerran mitä Horatiolle kuuluu. Viimeeksi terkkuja kerrottiin syyskuun alussa, ja paljon on tuostakin ajasta meidän pienen prinssin elämässä tapahtunut.

chow chow puppy

chow chow puppy

Ensinnäkin Horatiosta on kuoriutunut varsinainen vartiokoira! Pöhinää, puhinaa, murinaa ja hassuja ensimmäisiä haukkumisia on saatu kuunnella viime aikoina aika paljon. Inhottavinta on herätä keskellä yötä siihen kun Horatio murisee ja haukkuu terassin lasiovien edessä. Siinä alkaa tuskanhiki valua kun yrittää sängystä varovasti kurkkia olohuoneen puolelle, että onko siellä terassilla joku kutsumaton vieras vai ei. Tähän asti ei ole ollut, mutta eivät ne herätykset siltikään mukavia ole.

Murinaa saa kuunnella myös aamu- ja iltalenkkien aikana kun pihalla on pimeää. Jokaista liikkuvaa juttua pitää vartioida, oli se sitten tuulen mukana lentelevä lehti, yöperhonen taikka ihminen. Tosin mikäli ihmisellä on koira mukana, on vartioinnit Horatiosta ihan turhia, sillä KAIKKI koirat ovat niin jees-juttuja.

Pihalla pyöriville lapsille mulla on usein mukana herkkupaloja, joita he voivat antaa Horatiolle, jotta pikku prinssi tottuisi lapsiin. Eräällä lenkillä kolme tyttöä harjoittelivat Horation kanssa istumista ja tassun antamista. Oli siinä meidän poika vähän ihmeissään kun kolme tyttöä huusi kilpaa ”ISTU” ja ”ANNA TASSU”. Mutta hienosti Horatio istui ja antoi tytöille tassua alkuhämmästyksen jälkeen.

chow chow horatio9

chow chow puppy horatio (1)

Yksi juttu on vartioinnista vielä kerrottava. Äiti oli hoitamassa Horatiota viime torstaina, kun minä olin juhlimassa työkaverin eläkkeelle lähtöä. Horatio on kyllä äitini nähnyt ja ollut myös vanhemmillani hoidossa, mutta eipä ollut poika päästänyt äitiäni eteisestä eteenpäin kun hän tuli sisään! Horatio oli asettautunut keskelle eteistä ja murisi ja haukkui siinä äidin mukaan todella vakuuttavasti ja pelottavasti. Äiti oli laskenut laukkunsa ja odottanut rauhassa, että Horatio tuli lopulta nuuhkimaan laukkua ja sen jälkeen myös äitiäni. Loppuilta oli mennyt kuitenkin onneksi hyvin. Tässä vielä äidin sanoin mitä viime torstaina tapahtui (kopsattu äitini facebook-sivuilta).

Horatiolla oli tosi kovaääninen haukku ja kun niiden väliin tulee se chow chowimainen urahdus ja olemus hyvin itsetietoinen, ei auttanut muu kuin seisoa oven sisäpuolella ja odottaa että hyväksyy tulijan. Enkä varmasti katsonut suoraan silmiin. Kosketin ulkoiluremmiä ja juttelin, lopulta ilmeni pari mitätöntä hännän liikahdusta ja Horatio hivuttautui makaamaan jalkojeni viereen ja aloitti varovaisen nuuhkimisen. Lopulta ojensin käteni nuuhkittavaksi, seuraavaksi taputukset ja remmi kaulaan ja ulos. Takaisin tullessa oltiin jo tutumpia.

chow chow puppy horatio (10)

chow chow puppy horatio (2)

No mitäs muuta. Ollaan menossa Horation kanssa joulukuun alussa Messukeskukseen isoon pentunäyttelyyn, jonne tulee mukaan myös Horation sisaruksia. Olemme yrittäneet aina välillä harjoitella paikallaan seisomista, mutta ei me olla vielä kovin hyviä. Mutta ihan sama miten meillä kehässä menee, on tosi kiva nähdä Leijonaharjan jengiä ja päästä rapsuttelemaan Horation sisaruksia!

Kaksissa mätsäreissä (harjoitusnäyttelyissä) ollaan kyllä käyty Horation kanssa ihan kahdestaan. Molemmista saimme punaisen nauhan, mutta emme sijoittuneet sen kummemmin. Mätsäreidenkin parasta antia oli kyllä ehdottomasti toisten koirien tapaaminen sekä se, että Horatiota käsittelee ja koskee muutkin ihmiset kuin ihan vaan Horation parhaat ihmiskaverit.

chow chow puppy horatio (12)chow chow puppy horatio (11)

Horatio on toki myös kasvanut. Perjantaisella rokotuskäynnillä poika painoi 20 kiloa. Tiedossa on jo nyt, että Horatiosta tulee hyvin todennäköisesti aika kookas kaveri. Tassut sekä pää ovat tällä hetkellä melkein luonnottoman kokoiset, ja irtonaista nahkaa on paljon. Pulskaa Horatiosta ei saa mitenkään (tarkistin asian lääkäriltäkin), mutta kasvuvaraa on vielä aika rutkasti. Kuulin tässä eräänä päivänä, että yksi narttu chowi painaa nyt yksivuotiaana saman verran kuin Horatio 4,5-kuisena. Heh!

Hieman harmillista on, että Horatio on alkanut aristaa ihmisiä. Ihan pentuna tällaista käytöstä ei ollut havaittavissa, mutta viime aikoina olen lenkkien yhteydessä huomannut, että useammat aikuiset ihmiset eivät Horatiota enää pääse silittämään. Tämähän on kyllä osittain hyvin chowimaista käytöstä – kyseessä on hyvin itsenäinen ja perhekeskeinen rotu – mutta hyvähän se olisi, jos Horatiosta tulisi mahdollisimman ihmisrakas kaveri. Jatkossa kannamme poikaa edelleen aina mukanamme ja yritämme totuttaa sen mahdollisimman mukaviin ihmisiin. Täytyy muuten alkaa antaa myös aikuisille herkkunappuloita ulkona! Lasten kanssa tämä jekku on ainakin toiminut tosi hyvin.

chow chow puppy horatio (4)chow chow puppy horatio (13)

Meillä menee siis oikein kivasti! Herra Longfield on nyt todella paljon poissa, mutta hyvin me ollaan Horation kanssa pärjätty ihan kahdestaan. Pureminen on myös vähentynyt hurjasti, mikä on todella mukavaa! Lisäksi Horatio on alkanut mötkötellä sohvalla ja tykkää suuresti kiivetä syliin. Se on aika lutuista.

Sisäsiistiksi en pentua uskalla vielä sanoa, mutta tosiasia on se, ettei Horatio ole tehnyt sisälle mitään muutamaan kuukauteen. Työpäivien aikana ei myöskään kotia ole tuhottu yhtään, vastaan mua tulee aina iltapäivisin unenpöpperöinen kaveri. Katsotaan muuttuuko touhu siinä vaiheessa, kun murrosikä alkaa noin 8 kuukauden iässä. Muutaman tarinan olen kuullut, joiden mukaan urosten murrosiässä saattaa kaikki siihen mennessä opitut asiat unohtua kokonaan muutaman kuukauden ajaksi. Mutta siihen asti meillä jatketaan uusiin asioihin tutustumista ihan rauhallisesti. Palataan Horation terkkuihin taas jonkin ajan päästä!

Horatio seikkailee muuten nykyään videoiden merkeissä Snapchatissa. Meidät löytää nimimerkillä @huli_longfield, tervetuloa mukaan. Pörröistä ja lämmintä ensi viikkoa kaikille!

chow chow puppy

chow chow puppy

 

Horatio kävi treffeillä

Uu la laa, Horatiolla oli tänään kaksi kiinalaista naisseuralaista! Horatio kävi nimittäin illansuussa ihanilla tuplatreffeillä isolla pellolla Hilman ja Selman kanssa. Hilma ja Selma ovat varsin kauniita chowityttöjä, vai voitteko väittää vastaan? Kauniit chowitytöt asustelevat ihan meidän lähellä, joten varmasti uusiakin treffejä on tiedossa. Kyllä on pakko sanoa, että Horatiolla kävi hyvä tuuri ensimmäisten varsinaisten treffiseuralaisten kanssa. ♥

Vilskettä ja vipinää riitti pellolla, ainakin Horation suunnasta, yllättävn pitkään. Toista chowileidiä ei olisi nuoren ja villin herran leikit voineet vähempää kiinnostaa, mutta Selma jaksoi onneksi sinnikkäästi juosta Horatiota, ja Horation naskaleita pakoon. Ja voi että meidän pieni poika nautti! Arvaatka kuka on nukkunut kuin tukki siitä asti kun tulimme kotiin?

Horation ”somejulkkiksen” tykätyimmät kuvat

Horatio on virallisesti meidän perheen somejulkkis. @mydogiscutest jakoi ihan oma-aloitteisesti ja yllättäen Horation kuvan omalla tilillään, ja siitä se sitten lähti. Horation pikselöitynyt kuva keräsi päivässä reippaat 10 000 tykkäystä (luitte ihan oikein, yli kymmenentuhatta tykkäystä), ja me oltiin ihan hämmästyneitä. Toki me tiedetään herran kanssa, että Horatio on maailman suloisin koiranpentu, mutta että somejulkkis.

Chow chowien erikoisnäyttelyssä Porvoossa saimme kulkea todellisen julkkisen seurassa. Kuulimme näyttelyalueella monen monituista kertaa täysin tuntemattomilta ihmisiltä iloisia huudahduksia ”onko tämä nyt se Horatio?”, ”saako Horatiosta ottaa kuvan?”  ja ”saako Horatiota silittää?”. Instagram-kuvamme olivat selkeästi levinneet muidenkin rotuharrastajien tietouteen.

Koiranpennun kanssa on kyllä enemmän kuin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Täällä meidän kotikonnuillakin olen vaihtanut kuulumisia ja puhelinnumeroita ihmisten kanssa, joihin olen törmännyt jatkuvasti viimeisen parin vuoden aikana, mutta vasta nyt Horation kotiutumisen jälkeen, avannut suuni heille. En minä kyllä aloitetta nytkään ole tehnyt, ollaan vain Horation kanssa satuttu kävelemään ohi, ja siitä se jutustelu on aina luonnollisesti lähtenyt käyntiin.

Jos sinä et vielä kuulu blogin Instagram-tilin seuraajiin ja söpöt julkkiskoirakuvat kiinnostavat, niin klikkaa @meanwhileinlongfield. Horatio kertoo siellä kuulumisiaan jännittävän elämänsä alkumetreistä (ja välillä mä laitan jotain tylsiä ruoka- ja matkakuvia täytteeksi).

Loppuun vielä Horation top-10 tykätyimmät kuvat Instagramin puolelta. Tykkäysmäärät ovat näillä kuvilla 170 – 851. Ne on aika paljon tällaiselle pikkuiselle blogille. Kiitos. ♥

chow chow_horatio1chow chow horatio1 chow chow horatio2 chow chow horatio3 chow chow horatio4 chow chow horatio5 chow chow horatio6 chow chow horatio7 chow chow horatio8 chow chow horatio9

 

Mitä Horatiolle kuuluu?

Moni on tiedustellut miten pikkuisen Horation arki on lähtenyt luonamme rullaamaan. Tässä välissä voisi olla hyvä kertoa teille ihan yhteisesti, mitä Horatiolle kuuluu.

chow chow horatio (15)chow chow horatio (8)

Horatio saapui meille keskiviikkona 29.7. Tästä ikimuistoisesta päivästä Ouluun ja takaisin on nyt kulunut päivää vaille viisi viikkoa. Tänään pikkuinen poika täytti 12 viikkoa, ja sen kunniaksi käymme illalla rokottamassa Horation ensimmäistä kertaa tutulla eläinlääkärillä. Nyt voimme alkaa vielä vapaammin tutustua maailmaan, ja ennen kaikkea uusiin eläinkavereihin.

Ensimmäiset päivät ja viikot menivät Horation kanssa aika sumussa. Kaikki oli taas puolen vuoden koirattomana olon jälkeen uutta. Heräsimme jatkuvasti yöllä heti kun Horatio liikkui vähänkin, seurasimme pennun liikkeitä melkein 24/7 ja olimme koko ajan väsyneitä. Väsymys alkoi painaa erityiseti minua sillä viikolla, kun herra Longfield pakeni viikoksi työmatkalle. Olin tuon viikon lomalla, ja kiertelimme Horation kanssa ahkerasti uusia paikkoja yhdessä. Kun herra sitten perjantaina saapui kotiin, nukuin minä seuraavana aamuna melkein kahteentoista, jonka jälkeen olo alkoi taas olla normaalin pirteä.

Ensimmäisten viikkojen aikana itkin myös aika paljon edesmennyttä Kodaa.. Horation läsnäolo toi Kodan muistot pintaan, ja hieman surumielistä olotilaa vahvisti myös se, etten vielä tuntenut Horatiota, eikä se meitä. Kun sitten lopulta Horation häntä alkoi heilua kun juttelin sille, alkoi surumielikin väistyä. Nyt mieli on iloinen sekä onnellinen, ja alkaa tuntua, että meidän välille on rakentumassa yhtä hyvä side, kuin mitä meillä Kodan kanssa oli. Yhteiseloa meillä on toivottavasti hurjan paljon edessä, ja varmasti jonain päivänä Horatiostakin kasvaa ihan yhtä upea ja reipas koira, kuin mitä Koda oli.

chow chow horatio (2)chow chow horatio (3)chow chow horatio (4)chow chow horatio (14)

Mitäs muuta? No ainakin semmoista, että Horatio on sata kertaa uteliaampi, rohkeampi ja jästipäisempi mitä Koda oli. Tämä herra ei pelkää (melkein) mitään, tutustuu kaikkeen uuteen mielenkiinnolla eikä anna periksi sitten millään. Onkohan se ihan hyvä juttu? Hah!

Reipas poika on seikkaillut kanssamme jo vaikka missä. Olemme kokeilleet autolla matkustamista (ei mitään ongelmia), olleet piknikillä ystäväni kanssa (oli aika mahdotonta säätämistä), istuneet muutamalla terassilla syömässä ystävien kanssa (remmit olivat sekaisin Haukilahden paviljongissa kahden koiran kanssa), käyneet moikkaamassa ihania Blogiringin leidejä Helsingissä (Horatio nukkui koko vierailun ajan), juhlineet valmistujaisiamme 50 ihmisen kanssa (Horatio oli kuin kotonaan), käyneet hoitamassa veljenpoikia Vantaalla (Horatio leikki villisti ison saksanpaimenkoiran kanssa), tutustuneet muutamaan leikkisään koirakaveriin (valkoinen Otto-villakoira sekä musta Kuro ovat tällä hetkellä lempparit) ja käyneet vierailulla anoppini luona (Horatio pissasi kahdelle eri matolle). Tämän lisäksi Horatio oli edellisellä viikolla yksin kotona ensimmäiset kokonaiset työpäivät. Työpäiviemme aikana pikkuinen poika on tehnyt kahdet pissat sisälle paperien päälle, ja siinä se. Voitteko kuvitella? Karvapallo ei ole tuhonnut (vielä) mitään! Niin ja olihan Horatio jo hoidossakin kun juhlimme herra Longfieldin serkun häitä reipas viikko sitten. Hoitopaikkana toimi vanhempieni koti, jossa äitini sekä isäni saivat kuuleman mukaan todistaa erittäin villiä ja purevaa pentua.

chow chow horatio (1)chow chow horatio (13)chow chow horatio (17)chow chow horatio (6)chow chow horatio (10)chow chow horatio (12)

Kaikki on siis mennyt oikeastaan todella hyvin. Ainoa mikä ketuttaa, on pureminen. Meidän molempien nilkat sekä varpaat ovat vuotaneet verta ja kädet ovat naarmuilla. EI-sanaa on huudettu ja paljon, mutta ei siitä ole suuremmin hyötyä ollut. Onneksi varpaiden ja jalkojen pureminen on vähentynyt, mutta edelleen kovimpien villiintymiskohtausten aikana meidän jalkoihin on vaan ihan pakko tarttua terävillä naskaleilla. Ja se sattuu ihan h*lvetisti. Mutta toki pureminen loppuu, kun ikää tulee lisää.

Horation suloisuuskerroin on kuitenkin sen verran iso, ettei vertavuotavien jalkojenkaan kanssa voi kovin kauaa vihainen olla. Kun silmiin toljottaa pieni pyöreä naama ja kippuralla oleva häntä vismuttaa viimeistä päivää, niin sydänhän siinä sulaa.

Ja on muuten sulanut monen muunkin sydän. Horation kanssa on mahdotonta olla missään ilman, että läheltä alkaa kuulua lässytystä. Vieraiden ihmisten suupielet kaartuvat ihan itsestään hymyyn ja päät kääntyilevät vauvasta vaariin. Kaikkien on myös lähes poikkeuksetta ihmeteltävä pikkuisen karvapallon sinistä kieltä. Onhan se ihan ymmärrettävääkin, sinertävä kieli näyttää aika hassulta.

chow chow horatio (11)chow chow horatio (16)

Elämä ja arki 12-viikkoisen karvapallon kanssa jatkuu täällä meillä – päivittäin opitaan ja tutustutaan uusiin asioihin, ja päivä päivältä opimme tuntemaan toisemme paremmin. Tärkeää sidettä rakennetaan yhdessäolemisen ja -tekemisen kautta. Meistä tulee vielä tiivis ja vahva kolmikko. Koda ei katoa sydämestä koskaan, mutta sinne on tehty tilaa myös uudelle perheenjäsenellemme.

Pssst.. Blogin Instagramiin tulvii Horation kuvia lähes päivittäin. Klikkaa itsesi siis tykkääjiemme joukkoon, jos suloiset karvapallokuvat ovat mieleesi.

chow chow horatio (5)chow chow horatio (7)chow chow horatio (9)

 

Horatio the chow chow *söpöysvaroitus*

Moni siellä ruutujenkin takana tietää, että olemme herra Longfieldin kanssa isosti koiraihmisiä. Suurin osa varmasti muistaa vielä ihanan harmaan karvaisen kaverin, joka nukkui pois helmikuun lopulla, jättäen valtavan ison aukon meidän molempien sydämiin. Kyyneleitä olemme molemmat tirauttaneet helmikuun lopun jälkeen aina silloin, kun mukavat muistot puskevat mieleen. Kodan viimeiset hetket taltioin myös blogiin, ja tähän silmät sumussa kirjoittamaani postaukseen palaan edelleen yllättävän usein. Suru ja ikävä ovat helpottaneet ajan myötä, mutta vihreässä Vihervaarassa on silti ollut Kodan lähdettyä liian hiljaista, liian tyhjää ja liian karvatonta..

Tähän tulee kuitenkin muutos muutaman hassun viikon päästä! Meille muuttaa nimittäin aivan heinäkuun lopussa tavattoman söpö Leijonaharjan Brave Horatio Crane, joka varasti meidän sydämet parin kasvattajan lähettämän kuvan ja videon jälkeen. Ette usko miten upealta meistä tuntuu!

chow chow leijonharjan kennel (11)chow chow leijonharjan kennel (14)chow chow leijonharjan kennel (15)

Kävimme katsomassa Horatiota eilen Oulussa Leijonaharjan kennelissä, ja voi kuulkaa miten upea kaveri me ollaan saamassa. Pentueen isoin poika tietää mitä tahtoo (yleensä ruokaa), ja on näyttänyt jo nyt viisiviikkoisena vilahduksen ihasta chowimaisesta jääräpäisestä ja itsenäisestä luonteestaan. Meillä on edessä jännittävä ja söpö loppukesä Horation kanssa – ja toki me odotamme herran kanssa myös edessä olevia vuosia uuden perheenjäsenemme kanssa. Meille tulee nyt kotiin ukkovalta, saa nähdä miten pärjään kahden herran seurassa, hah.

Loppuun sitten yksi eilen kuvaamamme video, sekä sata kuvaa Horatiosta ja hänen sisaruksistaan. Voi tätä söpöyden ja onnen määrää!

chow chow leijonharjan kennel (7)chow chow leijonharjan kennel (2)chow chow leijonharjan kennel (4)chow chow leijonharjan kennel (5)chow chow leijonharjan kennel (6)chow chow leijonharjan kennel (8)chow chow leijonharjan kennel (12)chow chow leijonharjan kennel (9)chow chow leijonharjan kennel (10)chow chow leijonharjan kennel (13)chow chow leijonharjan kennel (16)chow chow leijonharjan kennel (1)