Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla & viimeinen työpäivä

Tää on niin outoa. On maanantai, olen kotona, olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestänyt paikkoja kuin sekopää, tiskikone pyörii toistamiseen, Horation kanssa on lenkkeilty ilman mitään kiirettä aamupalan jälkeen täysin hiljaisessa metsässä ja nyt ajattelin kirjoitella blogia seuraavien tuntien ajan. Jossain välissä pyöräytän lounasta.

Äitiysloma on alkanut. Ja se tuntuu niin väärältä.

Mutta jos tuntuu äitiysloma näin alkuun oudolta, niin viimeiset viikot töissäkin olivat ihan hassuja. Kehuja, kiitoksia, halauksia, lahjoja, muistamisia ja herkkuja sateli niin paljon, että välillä pää meni jo aivan pyörälle. Koko syksy ja loppuvuosi oli ehdottomasti raskainta ja kiireisintä aikaa mitä tämänhetkisessä työpaikassani olen viettänyt ( ja työvuosia on kertynyt jo kymmenen!). Töitä paiskittiin tämänkin vuoden puolella niin pitkälle, että vasta viikkoa ennen äitiysloman alkamista aloin vain tuijottaa tietokoneen ruutua ja miettiä, että mitä ihmettä teen nämä viimeiset päivät.

Perjantaina se viimeinen päivä sitten koitti. Olo oli perjantaina (ja on edelleen varmasti vielä jonkin aikaa) täysin absurdi. Pakata nyt koko työhuone muuttolaatikoihin, luovuttaa kulkuluvat, läppärit ja kaikki mahdollinen irtaimisto pois, napsauttaa päivän päätteeksi tyhjän työhuoneen valot pois ajatellen, että tulen tänne takaisin ehkä joskus vuonna 2018.

Ennen kuin päästiin siihen asti, että työhuoneen valot sammutettiin ”viimeisen” kerran, juttelin kymmenien ja taas kymmenien työkaverien kanssa äitiysloman alkamisesta ja kaikesta raskauteen liittyvästä. Lupasin tulla mahdollisimman pian pienen ihmeen kanssa moikkaamaan työkavereita. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hienosti loppuun asti, ja toipuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tai ei sen nopeasti tarvitse tapahtua, omalla painollaan riittää oikein hyvin.

Eikä se viimeinen työpäivä kyynelittä onnistunut. Kahvitauon jälkeen totuus iski vasten kasvoja – mun pitäisi ihan kohta lähteä täältä pois. Pois.. Satun kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka nauttivat työstään ihan aidosti. Tykkään työstäni, tiedän olevani hyvä sekä tarpeellinen siinä mitä teen, ja kun siihen päälle lisätään vielä mahtavat työkaverit, ei töistä voi sen suuremmin valittaa. No okei, en minä joka päivä leiju suuressa hurmoksessa pitkin työpaikan käytäviä, mutta ison osan ajasta olen tyytyväinen.

No, mutta siis sen kahvitauon jälkeen alkoi äkkiä tuntua siltä, että nyt äkkiä vessaan piiloon. Kipitin vessaan, ja siellä ne kyyneleet sitten puskivat ulos. Istuskelin vessassa vartin ja annoin tunteiden tulla, viedä mukanaan. Vessahetken jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olin valmis päivän viimeisiin halauksiin!

Viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ei varmasti unohdu koskaan. Se absurdi, haikea sekä jotenkin luvaton olo ei kyllä hevillä muistojen arkusta lähde karkuun. Tässä pitäisi nyt sitten viitisen viikkoa keksiä itselleen tekemistä. Touhotan varmasti tuttuun tapaani niin pitkälle kuin vain jaksan. To do -lista on aika muhkea – kirjoitin sen eilen illalla valmiiksi. Katsotaan, kuinka paljon siitä saadaan asioita ruksittua yli ennen kuin pikkuinen poika on täällä. Jestas, tämä kaikki tuntuu niin uskomattoman oudolta.

Apua! Unohdin ihan kertoa mikä tämän postauksen pääjuttu oli! Leivoin töihin viimeisen päivän kunniaksi uusimman Maku-lehden ohjeella suklaajuustokakkua mutakakkupohjalla. Lisäksi ostin kasan sinisiä karkkeja ja erilaisia lapsellisia keksejä työkavereita piristämään. Kakku oli taivaallisen hyvää, niin tuhtia ja makeaa, että oksat pois.

Nyt jatkan äityslomaan totuttelua. Mainiota alkuviikkoa kaikille – kotiin tai töihin!

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla

noin 15 annosta

Pohja

  • 200 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 2 kpl kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta

1. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija noin 26 cm) reunat. Vuoraa pohja leivinpaperilla.

2. Sulata pohjan suklaa ja voi varovasti kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti muna-sokerivaahtoon.

4. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom. Pohja on mutakakkupohja, joten sen kuuluukin jäädä sisältä löysäksi.

Täyte

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g maitosuklaata
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
  • 4 dl kuohukermaa
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • ½ dl tomusokeria
  • ¼ tl vaniljajauhetta

1. Sulata täytteen suklaat varovasti vesihauteessa tai kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

2. Upota liivatteet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Keitä vahvaa kahvia, ja purista liivatteet kahvin sekaan. Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto toisessa kulhossa. Lisää tuorejuuston sekaan vatkattu kermavaahto, sokeri sekä vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen ensin liivateseos ohuena nauhana, ja sen perään vielä suklaa voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan (tai seuraavaan päivään).

5. Irrota irtopohjavuoan reuna kakun ympäriltä. Nosta kakku tarjoiluvadille, ja koristele haluamallasi tavalla.

Chjokon Chocolate High Tea

Muistattehan vielä Chjokon? Ihanan herkullisen suklaapuodin Liisankadulla Kruununhaassa?

chjoko (5)

Olen ollut Chjokon suklaabrunssilla kahdesti (vuonna 2012 sekä viime vuoden joulukuussa), ja kun sain kuulla, että brunssi on alkusyksystä uudistettu Chocolate High Tea -setiksi, varasin sinne oitis pöydän ystäväni kanssa. Tupsahdimme sateisena syyskuun alun lauantaina sisälle suklaita pursuavaan puotiin, josta nappasimme kivoimman pöydän ikkunan äärestä ja jäimme odottamaan innostuneina miltä Chocolate High Tea -setti näyttäisi, ja ennen kaikkea, miltä kaikki herkut maistuisivat.

chjoko (1)chjoko (3)

Pian pöytäämme tuotiin teekupit sekä haudutettua teetä. Teen tilalle on mahdollista saada myös kahvia, mutta meille maistui tällä kertaa tee. Pian pöytäämme tuotiin kerrostarjotin, jossa oli suolaisia ja makeita herkkuja kolmessa kerroksessa. Olin ollut varauksen kanssa sen verran tyhmä, että unohdin mainita pähkinä- sekä muut allergiani, ja totta kai isossa osassa suklaaherkkuja oli mukana pähkinää.. En kehdannut enää paikan päällä asiasta alkaa vollottaa, joten herkkuja vedettiin sitten tietoisina siitä, että maha olisi illalla kipeä.

chjoko (8)

Kerrostarjotin piti sisällään suklaisten herkkujen lisäksi onneksi myös suolaisia pikkupaloja. Suolaiset macaronit olivat ehkä kekseliäimmät – ruiskuorien välissä oli pienen pieni munakas, jossa taisi muistini mukaan olla myös tuoretta basilikaa. Pienet täytetyt croissantit olivat ehkä lempparini suolaisista paloista, vaikka toki ne ovat aika perinteiset, mutta toimivat niin vallan mainiosti että miksi muuttaa mitään. Tai ehkä lempparini oli sittenkin savulohimoussella täytetyt pienet piiraat. Joo mä valitsen ne, ne oli törkeen hyviä! Kerrostarjottimelta löytyi vielä suolaisia parsakaali-kinkkupiiraita, jotka maistuivat parsakaali-kinkkupiiraille.

chjoko (4)

Kerrostarjottimen alimmalla tasolla möllötti suolaisten croissanttien kanssa kaksi pientä sitruuna-possettia, yksi isohko tummasuklainen mojito-moussekakku sekä kaksi keltaista macaronia. Emme ole ystäväni kanssa kummatkaan macaronien ystäviä, ne eivät vain maistu meidän mielestä miltään, emmekä kummatkaan ole vielä tähän päivään asti syöneet yhtään hyvää macaronia. Ne jäivät siis tälläkin kertaa syömättä.. Ja eikös macaronit ole tehty osittain mantelijauhosta yms.? Pähkinäallergiani takia ne jäävät siis muutenkin multa syömättä.

No sitruuna-possetit sekä mojito-moussekakku katosivat tarjottimen alaosalta pikavauhtia, nam! Samoin kävi keskikerroksen suklaisille myslipatukoille sekä tajuttoman pehmeille maitosuklaapannacottille, jotka ihan totta vain sulivat suussa. Keskikerroksella oli myös herkullisen näköisiä raakasuklaalla kuorrutettuja pähkinöitä, mutta ne eivät macaronien tapaan maistuneet meille.. Raakasuklaakaan ei kuulu minun ja ystäväni suosikkeihin. Me ollaan vähän sitä mieltä, että syödään suklaa suklaana, ja terveelliset jutut sitten ihan erikseen.

chjoko (7)

chjoko (6)

Tarjottimen ylimmällä tasolla oli vielä muutaman vihreän macaronin lisäksi odotettuja Chjokon suklaakonvehteja. Inkivääriä sisältävissä suklaahuulissa oli potkua yhtä paljon kuin kunnon suudelmassa. Persikkatikkarit taas jättivät suuhun pehmeän ja hennon maun.

Kokonaisuudessaan herkkutarjotin toimi hyvin. Suupaloja oli sopivasti kahdelle, ja tarjolla oli sekä suolaista että makeaa. Teetä olisin kyllä itse toivonut isomman kannun, mutta olisihan sitä varmasti saanut pyynnöstä lisää. Ehdottomasti isot pojot Chjokolle siitä, että kaikki syömättä jääneet (omat) herkut saa viedä pienessä rasiassa kotiin. Me syötiin macaroneja ja muutamaa pientä raakasuklaapalloa myöten kyllä koko tarjotin tyhjäksi.

chjoko (9)

Chocolate High Teata on tarjolla lauantaisin kolmessa kattauksessa ennakkovarauksesta. Hintaa kertyy 25 euroa henkilöltä, jonka lisäksi kannattanee varata hieman rahaa muutamaan herkulliseen tuliaiseen kotiväelle. Minä esimerkiksi ostin kotiinviemiseksi neljä hauskaa suklaista robocopia, joita en kyllä juuri alkaneen irtokarkki- ja herkkulakon takia voi syödä.. Mutta lakon jälkeen ne maistuvat varmasti vielä paremmilta!

Lisätietoja herkkusetistä löytää Chjokon nettisivuilta. Tässä voisi olla mukava ja hieman erikoinen joululahjaidea suklaan ystäville! Chjokoon voi ostaa myös herkullisia lahjakortteja kaikille kaltaisilleni sokerihiirille.

chjoko_c_ravintola_.jpg