Kotimainen broilerituotanto

Olen mukana Atria Perhetila –kampanjassa, ja tämä postaus on tehty yhteistyössä Atria Perhetilojen kanssa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila5

En voi sanoa, että tätä postausta olisi ollut helppo kirjoittaa. En voi myöskään sanoa, ettenkö olisi miettinyt tähän kampanjaan mukaan lähtemistä enemmän kuin kymmenen kertaa. Vielä lähtöaamunakin mietin miksi ihmeessä lähdin mukaan, koska eihän mulla voi olla mitään hyvää sanottavaa broileritilasta. Mun teki kyllä kovasti mieli päästä käymään Atria Perhetilalla, jossa broiskut kasvavat, sekä Nurmon tehtaalla, jossa tapahtuu se kaikkein hurjin – teurastus, lihan käsittely sekä pakkaus. Mutta tuntui hankalalta kertoa näistä asioista postauksessa, erityisesti kampanjapostauksessa. Onneksi mukaan lähti kuitenkin tosi kiva porukka, joilla ajattelin olevan samoja fiiliksiä kuin mulla, joten päätin rohkeasti ottaa härkää sarvista ja astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

broilerinkasvatus_atria-perhetila17broilerinkasvatus_atria-perhetila16

Keskiviikkoaamun ensimmäisenä kohteena oli Jalasjärvellä sijaitseva Latva-Kiviniemen tila, jossa on tilat 80 000 broilerille. Kyllä luitte oikein, 80 000 broilerille (yhdellä neliömetrillä on 17 broileria). Jalasjärven tila on yksi reilusta 80:stä Atria Perhetilasta, joissa kasvatetaan broilereita. Broilerit elävät Jalasjärvellä kolmessa kasvatushallissa, jotka ovat hyvin pitkälti tietokoneistettuja – halleissa kyllä käydään tilan omistajien toimesta päivittäin, mutta valvontaa hoidetaan pitkälti erilaisten kameroiden sekä lämpö- ja ilmanlaatuanturoiden avulla.

Broilerit elävät Jalasjärvellä kasvatushalleissa keskimäärin 35 vuorokautta, jonka jälkeen ne lastataan laatikoihin, rekkoihin ja sitä kautta Nurmon tehtaalle noin 50 kilometrin päähän. Keskimääräinen matka kasvatustilalta teurastamolle on Atrialla 38 kilometriä. Tämä on hyvä asia: linnut eivät joudu kulkemaan pitkiä matkoja laatikoissa rekan kyydissä. Matkan aikana niiden stressitaso nousee, ja se aiheuttaa erilaisia ongelmia, esimerkiksi sydänkohtauksista johtuvia kuolemia.

broilerinkasvatus_atria-perhetila13broilerinkasvatus_atria-perhetila12

Tähän väliin on varmaan syytä sanoa, että meidän taloudessa broilerin syönti väheni huomattavasti Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut –kirjan lukemisen jälkeen. Samaisen kirjan jälkeen alkoi myös possulakko, joka kuihtui kyllä nopeasti kasaan meidän selkärangattomuutemme takia. Pekoni sekä makkara maistuvat meille liian hyvin.. Broilerin käyttökään ei loppunut kirjan lukemisen jälkeen, mutta sentään vähentyi.

Suurimpana syynä broilerin käytön vähentämiselle oli se, että tajusin kuinka jalostettu ja tuotannollinen eläin broileri on. Siipikarjan olot ovat kyllä kirjankin mukaan Suomessa yleisesti ottaen hyvät verrattuna useisiin muihin maihin. Lisäksi Suomessa kasvatetun broilerin liha on eittämättä maailman puhtainta – salmonellasta ei ole tietoakaan, eikä broilereilla ole tavattu Suomessa moniin vuosiin sellaisia tauteja, joihin olisi tarvittu antibiootteja. Joissakin maissa antibiootteja juotetaan broilereille juomaveden mukana, sillä hygienia ei ole sillä tasolla, että tilalliset voisivat luottaa siihen, että linnut pysyvät muutoin terveinä ja hengissä. (Muistattehan siis varmistaa ravintoloissa, että heidän käyttämänsä broilerin liha on kotimaista.)

broilerinkasvatus_atria-perhetila10broilerinkasvatus_atria-perhetila11

Syötäväksi kasvatetut -kirjan kuvat eivät järkyttäneet minua, vaikka yleensä olenkin aikamoinen nössö kaiken ikävän ja epämiellyttävän sisällön suhteen. Enemmän minua järkytti se, että broilerin elinikä on niin tavattoman lyhyt, ja että eläin on jalostettu kasvamaan nopeasti, vain jotta se saataisiin mahdollisimman nopeasti meidän ihmisten ruokapöytiin.

Totuus on kuitenkin se, että broileri kelpaa vuosi vuodelta kuluttajille paremmin. Pehmeä, proteiinipitoinen ja vähärasvainen liha, joka on helppo ja nopea valmistaa, ja on kaiken päälle vielä suhteellisen edullista, kiinnostaa kuluttajia. Ja kuluttajien tarpeeseen on vastattava. Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuluttajat tulisi saada valitsemaan entistä herkemmin kotimainen tuote. Meillä on Suomessa tiukka lainsäädäntö, joka asettaa tilallisille normit, ja siinä sivussa myös valvoo tilojen toimintaa ja lihan laatua. Haluan uskoa, että valvonta toimii, epäkohtiin tartutaan ja ne saadaan hoidettua kuntoon yhdessä tilallisten kanssa.

Atria Perhetiloilla työskentelee ihmisiä – perheitä, joiden elanto on kiinni broilerien tuotannosta. En halua uskoa, etteikö jokainen tilallinen tahtoisi pitää broilereistaan hyvää huolta, sillä muutenhan se olisi sama kuin ampuisi itseään nilkkaan. Ongelmia voi tulla vastaan kaikilla. Silloin pitää pyytää apua. Apua ja tukea on Atrian kaltaisissa isoissa organisaatioissa saatavilla monelta eri osa-alueelta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila15broilerinkasvatus_atria-perhetila14

Yksi kysymys, jonka olin ennen retkeämme kirjannut ylös muistivihkooni, kuului seuraavasti: Kuinka monta lintua tilalla kuolee keskimäärin päivässä? Olin laatinut muitakin tiukkoja kysymyksiä, ja luettuani herra Longfieldille koko kysymyspatteristoni, tokaisi hän, että sut varmaan heivataan sieltä vierailulta noiden jälkeen pellolle. Eipä heitetty. Sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini.

Monia muitakin varmasti kiinnostaa kuolleisuusmäärät. Alustetaan sen verran, että lajista riippumatta eläinten pentuaika on yleisesti otollisinta aikaa erilaisille sairauksille, ongelmille sekä sitä kautta kuolleisuudelle. Broilerit elävät keskimäärin vain 35 vuorokautta, ne eivät ehdi tulla sukukypsiksi, joten ne ovat melkein koko elinkaarensa ajan pentuiässä. Tilan omistaja kertoi silmiään räpäyttämättä, että heillä kuolleisuus on 3,5-4 %. Tämä prosenttimäärä on noin 3 200 lintua per 80 000 broilerin erä. Ja kun broiskut elävät sen 35 vuorokautta, saadaan päiväkohtaiseksi kuolleiden määräksi noin 91 lintua. Kuolleet ja sairaat yksilöt poistetaan kasvatushalleista päivittäin käsin. Sairailta yksilöiltä taitetaan niskat nurin heti maasta nostamisen jälkeen.

broilerinkasvatus_atria-perhetila7

Toinen asia joka minua kiinnosti suuresti, oli kasvatushallien päivien ja öiden pituudet. Kasvatushalleissa ei ole ikkunoita, joten vuorokausirytmiä säädellään valoin. Broilerit syövät pitkälti koko ajan hereillä ollessaan (valoisaan aikaan), ja pidentämällä valoisaa aikaa broiskut luonnollisesti kasvavat nopeammin, sillä ne syövät enemmän. Latva-Kiviniemen tilalla pimeää aikaa on vuorokaudessa yhteensä 6 tuntia. Neljä tuntia yöllä ja kaksi tuntia keskellä päivää.

broilerinkasvatus_atria-perhetila8broilerinkasvatus_atria-perhetila6

Jalasjärvellä vierailun päätteeksi putkahdimme broilerien kasvatushallista ulos, riisuimme saappaat sekä siniset ufopukumme, ja kiitimme suuresti tilanpitäjiä siitä, että pääsimme kuulemaan tilan toiminnasta sekä kurkistamaan broilerien elämään näinkin läheltä. Matkamme jatkui Perhetilalta Seinäjoelle lounaalle, ja sieltä päivän ehkä jännittävimpään paikkaan – Nurmon tehtaan broilerilinjalle.

Nurmon tehtaalle broilerit saapuvat viimeiseltä matkaltaan. Ne saapuvat tänne suoraan kasvatushalleista, ja lähtevät täältä Atrian rekoilla muovirasioissa ympäri Suomen ruokakauppoja. Ihan pientä määrää broiskuja Nurmon tehtaalla ei päivittäin käsitellä. Päivittäin tehtaan uumenissa teurastetaan noin 110 000 broileria, jotka ovat kaikki peräisin Atria Perhetiloilta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila3

Käsitellään se teurastus ensin. Linnut saapuvat tehtaalle päällekkäin olevissa laatikoissa. Ne kuskataan trukeilla hämyiseen halliin, jossa on sinertävä valo. Hallissa oli tavattoman rauhallista, linnut olivat hiljaa, ja pääosin vain pötköttivät toistensa vieressä. Mitään huumausaineita linnuille ei annettu, pelkkä hämyisen sininen valo sai ne rauhoittumaan. Laatikoista linnut kipattiin tainnutusputkeen, jossa ne saivat ensin happiannoksen, joka sai ne rauhoittumaan entistä enemmän. Sen jälkeen putkeen laitetaan hiilidioksidia, joka tainnuttaa linnut. Olihan se hurjaa katsoa, miten valkoiset linnut availivat suutaan ja silmiään viimeisiä kertoja ennen kuin taju lähti. Kysyin, onko koskaan käynyt niin, että joku broileri ei olisi kaasuputkessa tajuaan menettänyt, ja ei kuulemma ole.

broilerinkasvatus_atria-perhetila2

Kun linnut ovat tajuttomia, nostetaan ne jaloistaan pitkin hallia liikkuville kiskoille. Kiskot vievät linnut leikkurin läpi, joka leikkaa tajuttomilta linnuilta kurkun auki. Sen jälkeen alkaa veri valua. Haju oli verilammikoiden keskellä seistessä ikimuistoinen. Tästä eteenpäin vuorossa on mm. kyniminen ja suolistus, ja pikkuhiljaa kiskot vievät broilerit kylmähuoneiden kautta aina vain eteenpäin. Osa tippuu kiskoilta kokonaisina painon mukaisiin laatikoihin – ne päätyvät esim. S-marketin grillibroilereiksi tai kokonaisina pakkaseen. Osa jatkaa matkaa erilaisten leikkurien luokse. Kaikki broilerin osat leikataan pääsääntöisesti koneellisesti. On leikkuri joka leikkaa siivet, toinen leikkaa reisipalat ja kolmas irrottaa tuosta noin vaan rintafileet. Kiskojen ja leikkurien seuraaminen oli ajoittain jopa hypnoottista. Broilereita viiletti sivuilla sekä yläpuolella sellaista vauhtia, että silmissä vilisi.

broilerinkasvatus_atria-perhetila1

Valmiit palat viedään maustamishalliin, jossa niitä suolataan ja marinoidaan tarkkojen reseptien mukaisesti. Tämän jälkeen maustetut fileet, koivet, siivet sekä suikaleet pakataan ja päälle läiskästään Perhetilan nimi, josta selviää lihan alkuperä aina tilalle asti. Tämän jälkeen tuote on valmis kaupan hyllylle. Järisyttävän tehokasta ja organisoitua toimintaa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila4

Useille, ehkä jopa lähes kaikille kuluttajille broilerien elämä on kovin etäistä. Broilereita ei näe koskaan missään. Moni varmasti myös sekoittaa kanan ja broilerin keskenään. Kasvatushallit sekä teurastamot ovat suljettuja jo ihan hygienian vuoksi, eikä niiden sisään pääse kurkistamaan lähes koskaan. Tästä näkövinkkelistä Atria teki minusta todella rohkeasti kutsuessaan meidän viiden hengen bloggaajaporukan tutustumaan tähän mielipiteitä kovasti jakavaan siipikarjalajiin. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat näissä asioissa pelkkää plussaa, ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä. Faktojen (ei vain mielikuvien) perusteella jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä ja toimia niiden mukaan.

broilerinkasvatus_atria-perhetila9

Yhteistyössä Atria Perhetila

indiedays-ja-brm-yhteislogo

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

Ilmalämpöpumppujen suosio erityisesti sähkölämmitteisissä taloissa ei varmasti näe laantumisen merkkejä ihan heti. Meidän vihreän Vihervaaramme lämmitysmuotona on maalämpö, ja sen lisäksi olohuoneessa nököttää varaava takka, joten me emme hakeneet ilmalämpöpumpulla halvempia sähkölaskuja, vaan yksinkertaisesti viileämpää kämppää kesällä. Tiesittekö muuten, että ilmalämpöpumput on alunperin kehitetty juurikin viilentämään sisäilmaa, ja moni muu on meidän tavoin valmis maksamaan jo yksin siitä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu2

Takana on nyt kolme kesää vihreässä Vihervaarassa – kaksi hikistä ja yksi hietön. Nyt vain toivotaan, että hiettömiä kesiä on edessä vielä ainakin noin 10-15 kappaletta. Sen verran meidän uuden ilmalämpöpumpun pitäisi käytössä kestää.

Toshiba Suzumi 16 on tosiaan nyt puhissut olohuoneessa kuukauden päivät, asennukset kävi heinäkuun puolella tekemässä LämpöYkkösen kaksi varsin komeaa nuorta miestä. Kokosin teille tähän postaukseen 10 faktaa ilmalämpöpumpuista, mistään tekniikoiden paasauksesta ei kuitenkaan ole kyse – vaan ihan semmoisia perusjuttuja, jotka ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Faktat löytyvät oheiselta videolta (videolla tuhisee myös Horatio) sekä hieman pidempänä sepustuksena postauksesta (ilman Horation tuhinoita). Olkaapas hyvä!

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

1. Viilennä vain omaa kotiasi

Aloitetaan tällä kaikista yksinkertaisimmalla faktalla. Kun ilmalämpöpumppu on päällä, tulee ovet ja ikkunat sulkea. Muuten laite yrittää viilentää/lämmittää koko ympäröivää asuinaluetta, ja siinä ei ole mitään järkeä.

2. Valitse oikea pumppu omiin tarpeisiisi

Meidän tarpeena oli saada talo viileäksi kesäisin. Lämmitysominaisuutta emme tarvitse ollenkaan, sillä emme tule pitämään laitetta päällä kuin kesäaikaan. Ennen kuin ilmalämpöpumppu kotiutui olohuoneeseemme terassin ovien päälle, nukuimme kuumimmat yöt terassin ovet auki. Tämä tarkoitti eittämättä sitä, että Horatio puhisi ja pihisi pitkin yötä, sillä pihamaalla juoksenteli kissoja, pupuja, lintuja ja välillä varmaan naapureitakin häiritsemässä Horation yöunia. Ja aina kun Horatio puhisi, me heräsimme – useita kertoja yössä.

Mutta eipä herätä enää! Nyt olohuoneessa surisee Toshiba Suzumi 16 -ilmalämpöpumppu, jonka ansiosta saamme kaikki nukkua yöt rauhassa, ilman hikipisaroita ja hyttysiä.

3. Ilmalämpöpumppu voi näyttää myös hyvältä – sisältä ja ulkoa

Sisäyksikkö on lähes näkymätön, ainakin jos seinät ovat vaaleat. Me päädyimme laittamaan sisäyksikön olohuoneeseen, aivan terassin ovien yläpuolelle, jolloin pumpusta saadaan meidän talossamme paras hyöty irti. Tila johon pumppu ilmaa puhaltaa on avara, ja viileä ilma pääsee liikkumaan avoimesta tilasta vaivattomasti tärkeimpiin viilennystä vaativiin huoneisiin.

Yllätyin, kuinka vähän valkoiseen sisäyksikköön kiinnittää huomiota. Se istuu meidän olohuoneeseemme hienosti, nousematta oikeastaan yhtään esille vaaleasta tapetista.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu1

Ulkoyksikön paikka oli etukäteen jo aika selvä. Saimme sen hyvin jemmaan terassin kaiteen taakse, jossa se on katseilta hyvin piilossa. Hommasimme LämpöYkköseltä samaan syssyyn myös mittojen mukaan tehdyn puisen kotelon ulkoyksikölle, sillä halusin saada siitä mahdollisimman siistin ja huomaamattoman. Kotelossa on peltinen valkoinen kansi. Mietin tovin, maalaanko kotelon valkoiseksi vai samalla vihreällä maalilla kuin talokin on maalattu. Päädyin lopulta pohdintojeni päätteeksi sutimaan kotelon vihreällä värillä, jotta se ei nousisi liiaksi esiin talon seinästä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen – vihreää hökötystä ei erota kunnolla edes pihallemme johtavalta tieltä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu4

4. Lähes äänetön

Ensimmäisellä asennuksen jälkeisellä viikolla kysyimme muutaman kerran olohuoneessa ollessamme, että alkoiko ulkona sataa vettä. No ei alkanut, vaan tasainen pieni hurina oli peräisin Toshibastamme. Viikon jälkeen emme ole ääntä huomanneet enää mitenkään. Mainoslehdessä Toshiba kertoo sisäyksikkönsä olevan luokkansa hiljaisin. Laitteen äänitaso on varmasti monelle asiakkaalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista pumpun hankintaa mietittäessä, joten sen tuleekin olla hyvin hiljainen.

5. Oikean viilennyslämpötilan valitseminen

Viilennys toimii pääpiirteissään niin, että sisäyksikkö sitoo huoneilmasta lämpöä, joka luovutetaan ulkoyksikön kautta pihalle.

Meidän tapauksessa tulee ottaa huomioon maalämpöjärjestelmän sisälämpötilan asetusarvo. Ilmalämpöpumpulle ei kannata antaa maalämpöjärjestelmälle annettua asetusarvoa alempaa viilennyslämpötilaa, jotta nämä kaksi lämmitystahoa eivät ala tapella keskenään – muuten ilmalämpöpumppu yrittää koko ajan viilentää ja maalämpöpumppu samanaikaisesti lämmittää talon sisälämpötilaa, jolloin molemmat tekevät turhaa työtä ja siitä nyt ei säästöä varmasti synny senttiäkään.

Ennen kuin laitamme pumpun talviunille syksymmällä, tulee meidän ennen OFF-painikkeen painamista (Standby-tila ei ole sama asia) pitää laitetta hetken aikaa lämmitysmoodissa, jotta se kuivuu kunnolla ja ylimääräinen kosteus saadaan laitteesta pois ennen pitkää talvea. Talven ajan meidän talomme lämpötilasta pitää sitten huolta maalämpö sekä varaava takka.

6. Sisä- ja ulkoyksikön oikea sijoituspaikka

Ilmalämpöpumpun voi asentaa käytännössä vaikka minkälaisiin taloihin. Taloyhtiöllä taikka kunnalla saattaa kuitenkin olla ehtoja siitä mihin ulkoyksikön saa asentaa, joten asia kannattaa tarkistaa ennen projektiin ryhtymistä ainakin kerros- sekä rivitaloissa.

Viilennystoiminnolla meidän Toshibamme poistaa itsestään kondenssivettä noin 5 litraa päivässä. Tämä vesi tippuu kondenssivesiputkea pitkin suoraan maahan, joten putken pään sijoituspaikka on hyvä miettiä etukäteen – se ei saisi olla esim. aivan kiinni talon seinässä, siitä voi pitkässä juoksussa kehkeytyä kosteusvaurioita. Meillä putken pää menee terassin alle sepelien sekaan.

Itse ulkoyksikölle kannattaa yrittää löytää mahdollisimman suojainen ja avara paikka. Ulkoyksikön paikan ei tarvitse olla sisäyksikön välittömässä läheisyydessä, vaan se voidaan putkien avulla vetää vaikka kuinka kauas sisäyksiköstä. Ulkoyksikön päälle voi lisäksi tilata lisävarusteena (tai askarrella itse) puisen kotelon, jonka voi maalata millä värillä tahansa. Meille kotelo tilattiin ja asennettiin LämpöYkkösen toimesta, maalauksen hoidin itse, ja käytin samaa värisävyä jolla talon ulkoseinä on maalattu.

7. Anna ammattilaisten hoitaa asennus – saat siitä kotitalousvähennystä

Ilmalämpöpumppua ei suositella asennettavaksi itse, vaan siihen kannattaa pestata asiantunteva ja pätevä asentaja. Jo ihan vakuutusten takia. Ja myös sen takia, että pumpusta saadaan varmasti kaikki tehot irti. Väärin asennettu pumppu voi myös esimerkiksi pitää tavallista kovempaa meteliä, ja parhaassa tapauksessa koko laite hajoaa ennen aikojaan jos se on törkätty seinään miten sattuu. Tee-se-itse-miehet kannattaa siis taivuttaa ammattilaisten puoleen, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Joskus on varsin mukavaa vaan katsoa vierestä kun asiantuntijat tekevät hommat.

Asennustöistä (työn osuudesta) saa lisäksi kotitalousvähennystä. LämpöYkköseltä saimme jopa vähennyksen hakuun tarvittavat veropaperit valmiiksi täytettyinä, aika kätevää!

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu8 lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu14

8. Älä käytä automaattiasetusta

Sama sääntö kuuluu myös kameroiden kanssa, niissä ei pitäisi käyttää automaattiasetusta, ainakaan jos haluat napata helposti ja vaivattomasti parempi kuvia. Ilmalämpöpumpussa automaattiasetus ei ole tarkoitettu/suunniteltu Suomen sääolosuhteille. Täällä on kosteaa, märkää, kuumaa, kuivaa ja kaikkea siltä väliltä, hyvässä tapauksesa yhden ja saman päivän aikana. Tasaiset sääolosuhteet ei vaan kuulu Suomeen, joten automaattiasetus ei toimi täällä Pohjolassa – sillä saa myös helposti ilmalämpöpumpun ja mahdollisen toisen lämmitysmuodon tappelemaan keskenään. Kannattaa siis pitää pumppu tarpeen mukaan joko viilennys- tai lämmennysasetuksella.

9. Putsaa ja huolla riittävän usein

Jotta pumppu pysyy toimintakunnossa, täytyy se muistaa putsata ja huoltaa riittävän usein. Koiratalouksissa ilmalämpöpumpun putsaamisesta täytyy pitää vielä astetta enemmän huolta, Horatiosta kun irtoilee ilmaan jatkuvasti karvaa ja hilsettä, joka tietyllä aikavälillä kerääntyy myös ilmalämpöpumpun filttereihin.

Oikeat puhdistusohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta. Meidän Toshiban sisäyksikön filtterit tulee imuroida kevyesti kuukauden välein, ja varsinainen huolto on syytä tilata kolmen vuoden välein. Ulkoyksikön päältä tulee kerätä lehdet ja muut roskat pois, mikäli ulkoyksikön päällä ei ole erillistä koteloa. Meillä kotelo on, mutta siitäkin huolimatta kotelon sisään tulee kurkata aika ajoin, jotta mahdolliset sinne ajautuneet roskat saadaan sieltä pois.

10. Ulkoyksikkö kiinni maa- tai seinätelineellä

Tämän saat päättää ihan itse. Me valitsimme seinäkiinnityksen, sillä ajattelin sen näyttävän siistimmältä. LämpöYkkösen asentaja sanoi, että mikäli asustelee puutalossa ja aikoo käyttää ilmalämpöpumppua myös talon lämmitykseen, ulkoyksikköä ei kannata kiinnittää ainakaan makuuhuoneen seinään, sillä puu saattaa alkaa ikään kuin vatkata laitteen mukana, ja siitä johtuva tärinä saattaa häiritä herkkäunisempia. Vaikka emme pumpun lämmitysominaisuutta tarvitse, on ulkoyksikkö kiinni tietokonehuoneen seinässä – tosin ihan vain siitä syystä, että se sattui olemaan lähin seinä jonne pumpun sai parhaiten piiloon pihalla.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu6

Onko ilmalämpöpumppu jo monelle teistä tuttu kapistus? Me ollaan pieneen hurisijaan tykästytty kovasti, ja nyt vain odotellaan vielä oikein kunnon intiaanikesää! Sitä odotellessa, voitte käydä kurkkaamassa muutkin LämpöYkkösen kampanjapostaukset Blogiringin sivuilta.

Yhteistyössä LämpöYkkönen
Yhteistyössä LämpöYkkönen

Dry rub -kanasalaatti grillissä

dry rub grillattu kanasalaatti8

Kesän ehkä kuumin grillijippo on tänä vuonna rubbaaminen eli hienosti sanottuna dry rub. Kyseessä on lihan kuivamarinointi, jossa kaikki mausteet pääsevät jylläämään suorassa kosketuksessa lihan pintaan marinoinnin sekä kypsennyksen aikana. Kuivamarinoinnissa ei nimensä mukaisesti ole mitään märkää, vaan ainoastaan kuivia mausteita sekä yrttejä. Mausteseos hierotaan lihan pintaan ennen kypsennystä, ja se voidaan poistaa osittain lihan pinnalta ennen kypsennystä tai jättää lihan pintaan kypsennyksen sekä myös syömisen ajaksi.

dry rub grillattu kanasalaatti5dry rub grillattu kanasalaatti9

Yksi rubbaamisen ehdoton valtti on se, että tiedät tasan tarkkaan millä olet lihasi marinoinut. Kaupan valmiit marinadit kun voivat pitää sisällään melkein mitä vain, ja olla jopa yllättäviä (turhia) kaloripommeja. Maustetut lihat sopivat toki mm. helppoutensa puolesta ruoanlaittoon hyvin, mutta meidän vihreän Vihervaaran keittiössä on käytetty jo vuosia pääsääntöisesti vain maustamattomia broilerituotteita. Muiden lihatuotteiden kanssa en ole ihan niin tarkka..

Atria on muuten koonnut sivuilleen muutamia herkullisen kuuloisia dry rub -reseptejä. Kokeile niitä tai tämän postauksen helppoa rubbausreseptiä maustamattomalle broilerille.

dry rub grillattu kanasalaatti3

Eräänä kesäisenä viikonloppuna grillasimme herra Longfieldin kanssa pitkästä aikaa salaattia. Kyllä, kuulitte ihan oikein. Salaattia voi grillata siinä missä makkaraakin. Salaatista tulee grillissä jumalaisen pehmeän makuista. Rapeus kuitenkin säilyy, kunhan ei grillaa salaattia liian pitkään. Salaatin öljyttyyn pintaan on tarkoitus saada vain vähän väriä, joten tarkkana pitää olla, ettei mene vihersalaatti mustaksi.

dry rub grillattu kanasalaatti2dry rub grillattu kanasalaatti4

Salaatin kaveriksi grillasimme isoja katkaravunpyrstöjä, patonkia sekä Atrian Perhetilan ohuita maustamattomia broilerin fileeleikkeitä, joita kuivamarinoimme noin 15 minuuttia ennen grillausta. Nämä Atrian Perhetilan broiskupaketit ovat tilamerkittyjä, meidän paketin sisältö oli kotoisin L. ja M. Saaren tilalta Kurikasta. Atrian tuotteet ovat kotoisin suomalaisilta maatiloilta, ja Perhetilan tuotteiden takaa löytyy aina tilalla häärivien ihmisten nimet ja naamat. Tilalliset seisovat tuotteidensa takana, jotta me kuluttajat voimme paremmin olla varmoja lihan alkuperästä. Lisätietoja Atrian lihatuotteiden alkuperästä voi lukea Atrian sivuilta.

dry rub grillattu kanasalaatti1dry rub grillattu kanasalaatti7
Mutta nyt siihen grillattuun kanasalaattiin. Reseptin myötä haluan myös toivottaa kaikille juhannuksesta kesälomansa aloittaneille hurjan upeaa lomakautta! Me lomaillaan sitten elokuussa, kun te kaikki muut olette jo palanneet töihin, heh.

Dry rub -kanasalaatti grillissä

kahdelle herkkusuulle

Broileri

Katkaravut

  • noin 200 g kuorittuja jättiläiskatkaravunpyrstöjä (pakaste)
  • 2 rkl mustapippuriöljyä
  • 1 rkl kuivattuja valkosipulilastuja rouhittuna
  • 10 tippaa Tabascoa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • ½ tl tulista savupaprikajauhetta

Muut

  • 2 kerää sydänsalaattia (myös isompi roomansalaatti käy)
  • maalaispatongin viipaleita
  • öljyä
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • Newman’s Own Parmesan & Roasted Garlic -salaatinkastiketta
  • parmesaania paksuina lastuina
  • sitruunan lohkoja
  • puisia grillitikkuja

1. Sulata jättiläiskatkarapujen pyrstöt paketin ohjeen mukaan.

2. Laita puiset grillitikut likoamaan veteen, jotta ne eivät pala kuumassa grillissä.

3. Sekoita broilerin dry rub -mausteseos. Tarkkoja mittoja ei ole: suolaa, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, chili explosionia sekä rouhittua mustapippuria sekoitetaan sen verran kuin mieli tekee (paprikaa eniten ja valkosipulijauhetta vähiten). Nosta broilerin fileeleikkeet lautaselle ja hiero niiden pintaan dry ryb -mausteseos. Pujota fileet maustamisen jälkeen pituussuunnassa puisiin grillitikkuihin. Jos fileet ovat kovin leveitä, voit leikata ne ennen varrastikkuihin pujottamista kahtia. Anna broilerien maustua noin 15 minuuttia.

4. Mausta sen jälkeen jättiläiskatkarapujen pyrstöt. Sekoita keskenään mustapippuriöljy, rouhitut kuivatun valkosipulin lastut, Tabasco, sitruunamehu sekä savupaprikajauhe. Dippaa sulaneet katkaravut yksitellen mausteliemeen ja pujota ne sen jälkeen kahden puisen grillitikun läpi (pysyvät näin paremmin kasassa grillissä). Käytä maustelientä myös grillauksen aikana! Valele katkarapuja liemellä muutaman kerran kypsentämisen aikana.

5. Käsittele seuraavaksi salaatti. Leikkaa soma sydänsalaatti kahtia, sivele pintaan hieman öljyä ja ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria.

6. Sitten on patongin vuoro. Leikkaa maalaispatongista ohuehkoja viipaleita ja sivele niiden päälle hieman öljyä.

7. Vihdoin päästään grillaushommiin. Grillaus on syytä aloittaa broilereista. Seuraavaksi grillin lämpöön laitetaan katkaravut ja viimeisenä salaatti sekä patonki, niiden grillaukseen kun kuluu aikaa vain muutama minuutti per puoli.

8. Kun kaikki ainekset ovat valmiita, on aika aloittaa herkuttelu. Lisää vielä lopuksi salaatin päälle lempisalaatinkastikettasi, tuoretta sitruunan mehua sekä parmesaanin lastuja. Ja niin kesä on lautasellasi.


Lisää mainioita grillipostauksia löytyy Blogiringin kampanjasivulta. Grilliherkkuja voi fiilistellä myös Atrian Instagram-tililtä, jonka minäkin kaappaan vielä kertaalleen tämän kesän aikana! Atrian Instassa arvotaan myös joka viikko pieni punainen pallogrilli ja 20 euron edestä grillattavaa.

dry rub grillattu kanasalaatti6

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria

Suora vai epäsuora grillaus

epäsuora ja suora grillaus

Viime torstaina saimme maistaa kovin tuttua Suomen kesää. Ihan kuin sääjumalat olisivat tajunneet, että juhannus on tuloillaan ja päättäneet sen seurauksena heittää suomalaisten niskaan aimo annoksen vettä laskien siinä sivussa myös ihanan korkeisiin lukemiin nousseet lämpöasteet aivan uusiin lukemiin.

Mutta eihän me anneta parin pisaran haitata! Suhasin ensin pyörällä töistä kotiin ja olin kotiovella alusvaatteita myöten litimärkä. Nauratti. Kävin suihkussa, vaihdoin päälleni kuivat vaatteet sekä keltaisen sadetakin ja hyppäsin autoon. Suunnaksi otin Kauniaisen, jossa meidän oli tarkoitus osallistua muutaman bloggarin kanssa Familian, Blogiringin sekä Indiedaysin järjestämään rentoon grillausiltaan.

epäsuora ja suora grillausepäsuora ja suora grillaus

Sade unohtui pian sen jälkeen kun olin astunut suurelle katetulle terassille Kauniaisten sydämeen. Pöydillä notkui herkullisen näköiset rotukarjan lihat, grillit olivat kuumina, viinejä kannettiin sivupöydälle ja mukava puheensorina pääsi irti.

Rennon illan aikana pääsimme tutustumaan laajaan Familian lihavalikoimaan, kuulemaan tiukkaa faktaa lihoista ja niiden grillaamisesta, maistelemaan mahtavia uusia makuja sekä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ilta vietettiin hulppeassa kaunialaisessa kodissa, jossa hääri myös koira! Perheen koira nuuhki erityisesti minun kasseja tarkasti, taisi saada vainun meidän Horatiosta.

epäsuora ja suora grillaus

Sain itse illasta eniten irti grillausvinkeistä. Meillä grillataan pienehköllä punaisella kaasugrillillä sekä vielä pienemmällä oranssilla kaasugrillillä. Lämmöt on aina täysillä ja kyllä te tiedätte minkälaisia herkkuja sillä menetelmällä saa aikaan. Kokosin itseäni sekä teitä varten pienen infopaketin kahdesta grillausmenetelmästä, joista puhutaan nykyään paljon. Weberin pallogrilli on ollut ostoslistalla jo useamman vuoden, ehkä me tänä kesänä saadaan se vihdoin hommattua, tosin kaasugrillilläkin pääsee käyttämään sekä suoraa että epäsuoraa grillausmenetelmää. Kurkataan tarkemmin mitä ne tarkoittavat.

Suora grillausmenetelmä

Suora grillaus on sitä perinteistä grillausta, jolla grillataan makkarat, maissit, kasvikset ja ohuet pihvit. Lämpö tulee suorassa grillausmenetelmässä suoraan grillattavan tuotteen alta. Tämä perinteinen menetelmä sopii mainiosti kaikkeen kypsentämiseen, joka vie aikaa alle puolisen tuntia.

kuva: http://www.webergrill.fi
kuva: http://www.webergrill.fi

epäsuora ja suora grillaus

Familian rotukarjan komeat entrecote-pihvit grillattiin tuossa tuokiossa suoralla grillausmenetelmällä. Grillimestari nosti ne kuumaan kaasugrilliin ja käänsi pihvejä ennen puolenkääntämistä 90-astetta, jotta sai pihvien pintaan hyvännäköiset ristikot. Kun nestettä alkoi nousta pihvin keskelle, olivat ne kypsyneet mediumiksi. Tässä vaiheessa piffit nostettiin lautaselle ja niiden annettiin vetäytyä ilman foliota hetken ennen syömistä.

Pihvit olivat grillissä ilman mitään mausteita. Juuri ennen tarjoilua grillimestari ripotteli niiden pintaan savustettua suolaa. Ja siinä se! Ei mitään muuta. Voin kertoa, että pihvit maistuivat aivan täydellisiltä. Näitä on pakko testata myös kotosalla, vaikka pahasti pelkään, että saan itse aikaan vain kuivia kengänpohjia, hah!

epäsuora ja suora grillaus

Epäsuora grillausmenetelmä

Epäsuorassa grillausmenetelmässä lämpö ei tule suoraan grillattavan tuotteen alta, vaan sivuilta/sivulta. Tämä tekniikka mahdollistaa esim. suurempien lihaklönttien grillaamisen, sillä paistit, kokonaiset kanat yms. kypsyvät tasaisesti sekä sisältä että pinnalta. Suuret lihapalat pysyvät epäsuorassa grillauksessa mehevinä, sillä mehut pysyvät ns. sisällä kun lihaa ei tarvitse leikata pihveiksi ennen grillausta, vaan vasta sen jälkeen. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mikäli tuotteen kypsentämiseen menee yli 20-30 minuuttia, on syytä käyttää epäsuoraa grillausmenetelmää.

Kaasugrilli muuntautuu brikettigrillin tavoin myös epäsuoraan menetelmään. Kaasugrillissä tulee vain sytyttää osa polttimoista ja asettaa grillattava liha niin, ettei se ole päällä olevan polttimon kohdalla, vaan siellä missä poltin on kiinni.

kuva: http://www.webergrill.fi
kuva: http://www.webergrill.fi

Epäsuoraa grillausta käytetiin Familian flank steakin valmistukseen. Kyseessä oli tri-tip, joka on naudan lihas jossain siellä naudan takaosassa. Lihan pintaan hierottiin noin 15 minuuttia ennen grilliin tunkemista mausteseos, joka piti sisällään suolaa, paprikaa sekä kuivattua korianteria. Suolaista mausteseosta ei kannata hieroa lihan pintaan kovin kauaa ennen lihan kypsentämistä, sillä se kuivattaa lihaa.

Liha lätkäistiin epäsuoran lämmön alle Weberin Master-Touchin brikettipallogrilliin lämpömittarin kanssa. Lihan tavoitesisälämpötila oli 58 astetta, tähän meni yllättävän vähän aikaa, noin 40 minuuttia. Liha sai ylleen kauniin ruskean pinnan, vaikka sitä ei oltu ruskistettu ennen epäsuoraa lämpöä ollenkaan. Kun tavoitelämpötila oli saavutettu, laitettiin lihat vetäytymään folioon reiluksi vartiksi.

epäsuora ja suora grillaus

Meidän grillimestari leikkasi lihan tottuneesti niin, että lihassyyt olivat pystysuuntaan. Jos lihassyyt menevät leikkauksessa väärin, menettää liha välittömästi mureutta ja siitä tulee sitkoisempaa. Enpä ole tätäkään ennen tiennyt, ei tartte enää ihmetellä miksi meidän paistit ovat yleensä olleet aika sitkeitä.

Nappasin maistiaisen leikkuulaudalta ja siinä kertakaikkisen maukasta lihaa mussuttaessani ajattelin, että kyllä oli herra Longfield hölmö kun jäi kotiin katsomaan futista.

epäsuora ja suora grillaus

Sen yksinkertaisemmin en osaa selittää suoran ja epäsuoran grillauksen eroja. Toivottavasti teille on tästä pienestä infopaketista jotain hyötyä nyt vaikka jo juhannuksena. Ja hei, jos juhannussafkat on vielä hankkimatta, niin kipittäkää ihmeessä huomenissa Familian lihaystävänmyyntiin Helsinkiin! Tarjolla on varmasti upea kattaus rotukarjan lihoja niin pakasteena kuin tuoreina.

Herkullista Juhannusta!

Yhteistyössä Blogirinki, Indiedays ja Familia.

Kurkkaa samalla kampanjan muut grillikoulun postaukset Blogiringin sivuilta.

epäsuora ja suora grillaus

Mausteiset nakkipiilot piknik-grillissä

Me ollaan herra Longfieldin kanssa kovia piknikillä kävijöitä. Blogin puolelle on vuosien saatossa ilmaantunut monen monituista piknik-postausta. Välillä ollaan nautittu kesäistä piknikiä kahden puistossa, kallioilla tai ystävien kanssa, on juhlittu anopin synttäreitä herkkujen äärellä, sateen sattuessa on istuttu olohuoneen lattialle viettämään mukavaa aikaa yhdessä, ja jokunen kerta on piknik-viltti levitetty myös ulkomailla – ainkin New Yorkissa ja Münchenissä saimme nauttia kauniista ilmasta ja hyvistä herkuista.

Yhtä kaikki, meistä piknik on aina hyvä idea.

nakkipiilot7

Tänä kesänä, kesä tuli ajoissa. Heti ensimmäisten lämmittävien auringonsäteiden aikaan toukokuun alussa kävimme ostamassa meille täksi kesäksi uuden piknik-kaverin. Kyseessä on suloinen, pieni ja pirtsakan värinen piknik-grilli, jota aiomme kanniskella kesän piknikeillä mukanamme. Grilli toimii noin puolen litran limupullon kokoisella ”kertakäyttö”kaasupullolla, josta riittää virtaa noin 1,5-2 tunnin yhtäjakoiseen grillaukseen.

nakkipiilot11

Kuten moni varmasti jo tietää, on herra Longfield ollut viime syksystä asti tavattoman paljon työmatkoilla. Kotona häntä on näkynyt lähinnä vain viikonloppuisin sekä jokusena viikkona siellä täällä. Vähäisen yhteisen aikamme olemme pyrkineet käyttämään tehokkaasti – ja ennen kaikkea olemalla yhdessä.

Herra on puheluiden sekä viestien muodossa useasti sanonut, että kun kesä koittaa ja hän on jossakin välissä kotona, pitää meidän taas käydä mahdollisimman paljon piknikeillä. Tähän mulla ei todella ole mitään vastaanväittämistä, piknikit ovat niin mukava ja rentouttava tapa viettää kauniita kesäpäiviä, että lähden niille heti kun kutsu käy!

nakkipiilot2

Kerran herra sitten tuli hetkeksi kotiin toukokuun alussa, ja mehän lähdimme heti testaamaan muutamaa viikkoa aiemmin löytämääni uutta piknik-paikkaa lähimetsässä. Tämä kallion päällä oleva paikka on mahtava. Kuivalta kalliolta aukeaa näkymä alas pienelle lammelle, jossa käy näin alkukesästä kova kuhina erilaisten isompien ja pienempien lintujen toimesta. Paikka on lisäksi helppo tavoittaa vieressä kulkevalta pururadalta, mutta on kuitenkin sen verran piilossa, ettei sitä näe suoraan metsäpolulta. Ihan viis kautta viis.

nakkipiilot4nakkipiilot12

Mukaan toukokuiselle piknikille lähti toki myös uusi oranssi piknik-grillimme, jolla grillasimme enemmän ja vähemmän onnistuneita juttuja. Ensinnäkin broileripekoniin (jeps, kuulitte oikein! Jyväbroilerin tuotteista löytyy myös broileripekonia) käärityt, tuorejuustotahnalla ja feta-pinaatti broilerigrillimakkaroilla täytetyt suippopaprikat menivät vähän mönkään. Emme oikein osanneet ekalla kerralla säätää pienen grillin lämpöä oikeaksi, ja paksujen suippopaprikoiden kääntäminen oli ilman asianmukaisia ottimia aika haastavaa.. Pekoni kypsentyi nopeasti, ja kun herra sitten yritti kääntää paprikoita, tursui niistä tuorejuustotahnat pitkin grillilevyä. Ei hyvä. Lopulta heitimme paprikat roskapussiin ja laitoimme pelkät tuorejuustotahnaiset broilerimakkarat grillille tirisemään. Ne sentään onnistuivat, heh!

nakkipiilot9_c_grillaus_

Toisena grillattavana oli vartaita, joihin olimme pujottaneet herkullisia Jyväbroilerin kolmen juuston broilerinakin paloja, herkkusieniä sekä paprikaa. Vartaat olimme koonneet jo kotona, ja sivelleet niiden pintaan jääkaapista löytämäämme BBQ-kastiketta. Käärin vartaat kotona folioon, jossa ne kulkivat repun pohjalla kätevästi ehjinä piknik-paikalle asti. Vartaat onnistuivat suippopaprikoita paremmin, vaikkakin vartaissa olleet herkkusienet irtoilivat yksi toisensa jälkeen kääntelyn yhteydessä varrastikuista. Se ei onneksi vaikuttanut vartaiden makuun.

nakkipiilot13nakkipiilot6

Kolmantena herkkuna kannoimme upealle piknikpaikallemme leivinpaperiin käärittyjä nakkipiiloja. Nakkipiilot onnistuivat ja maistuivat hurjan hyviltä! Tosin jos on pakko jotain parannettavaa hakea, niin hieman ruskeaksihan nuo menivät, mutta se johtui siitä ettemme tosiaan ekalla kerralla osanneet säätää grillin lämpötilaa tarpeeksi hyvin. Teimme nakkipiiloja uudestaan kotipihalla pari päivää piknikin jälkeen, ja ne olivat jo hieman vähemmän tummanruskeita. Harjoitus tekee mestarin.

nakkipiilot16nakkipiilot14nakkipiilot8

Nakkipiiloja on tehty meillä ennenkin, tosin uunissa. Tuolloin apurina oli pieni leipurineiti. Nakkipiilot ovatkin varmasti monelle lapsiperheelle tuttuja, niitä on helppo sekä nopea valmistaa ja ne näyttävät maistuvat erityisen hyvin pikkuväelle. Mutta kyllä ne maistuvat hieman isommallekin väelle! Aikuisten makuun oleviin nakkipiiloihin piilotettiin sisään hieman parempia ja täyteläisempiä nakkeja, sekä rutkasti enemmän mausteita. Nappaa tästä kesän piknikeille takuuvarman herkun resepti talteen!

Grillatut nakkipiilot

1. Avaa croissant-taikinatölkki ohjeiden mukaan. Levitä työalustalle eteesi kolmionmalliset croissant-taikinapalat.

2. Laita taikinan päälle yksi cheddarjuustoviipale ja mausta pizzamausteseoksella sekä muutamalla Chipotle Tabasco -pisaralla.

3. Puolita broilerinakit ja aseta jokaiselle nakkipiilolle yksi nakinpätkä cheddarjuustoviipaleen päälle. Rullaa taikina tiukalle rullalle (aloita rullaus leveästä päästä). Voitele lopuksi kananmunalla ja paketoi sen jälkeen nakkipiilot leivinpaperiin. Jemmaa kääröt piknik-repun/-korin uumeniin.

4. Grillaa nakkipiiloja keskilämpöisellä grillillä vimmatusti käännellen, kunnes sisällä oleva juusto alkaa sulaa ja nakkipiilot saavat ylleen kauniin ruskea värin (meidän paikoin turhankin tummanruskeista versioista ei tarvitse ottaa suoraan mallia).

5. Herkuttele hyvässä seurassa terassilla taikka piknikillä.

Kurkkaa myös muut herkulliset Jyväbroiler-kampanjan reseptit Blogiringin sivuilta. Ja sitten vain grilli kuumaksi!

nakkipiilot5nakkipiilot35

Yhteistyössä Jyväbroiler
Yhteistyössä Jyväbroiler

Täytetty kukkaleipä pääsiäsipöytään

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari11

Pääsiäinen tarkoittaa minulle ehdotonta lupausta keväästä pitkän talven jälkeen. Aurinko mollottaa taivaalla aina vain pidempään, ensimmäiset sipulikukat puskevat itsensä urhoollisesti ohuen lumikerroksen läpi ja aamulenkillä voi kuunnella pikkutirppojen ensimmäisiä viserryksiä.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta tuntuu, että kevät olisi ollut lapsuudessa usein hurjan pitkällä jo palmusunnuntaisin. Muistan, kuinka jaoimme ystäväni kanssa virpoen metsästetyn suklaamunasaaliimme pihamme nurmikolla auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta. Elämä hymyili kahdelle pienelle tytölle, kun käsissä oli isot kasat suklaata, ja olipa usein mukana myös jokunen kolikko, joilla saattoi ostaa herkkuja koulun jälkeen uimahallin kiskalta sitten kun kaikki pääsiäisherkut olisi tuhottu.
Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari8_c_paasiainen_

Nyt hieman isompana tyttönä suklaamunat kuuluvat edelleen pääsiäisen herkkuihin. Meillä on tapana piilottaa toisillemme munia pääsiäispäivänä pitkin kämppää ja etsiä niitä yhdessä ennen aamupalalle siirtymistä. Suklaamunien rinnalle on näin aikuisena tullut myös hyvä ruoka. Pääsiäisen aikoihin tulee ravattua paljon sukulaisissa, ja siellä sitä hyvää ruokaa yleensä riittää. Mukana on toki ystävällistä aina viedä jotain – suolaista, makeaa tai vaikkapa värikkäitä kukkia.

Tänä pääsiäisenä me karkaamme herra Longfieldin kanssa Imatralle, joten vierailut jäävät meiltä tällä kertaa väliin. Hyvästä ruoasta saamme kuitenkin toivon mukaan nauttia ravintoloissa. Mikäli teillä on tiedossa kyläilyjä pääsiäisen aikoihin, mukaan viemiseksi voi kokkailla tämän postauksen pääosassa olevaa hurjan kaunista ja herkullista täytettyä kukkaleipää, joka kerää varmasti kehuja kahvipöydässä.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari4Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari2Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari5

Täytetty kukkaleipä muistuttaa krysanteemia, tuota värikästä ja sinnikästä kukkaa, joka jaksaa oikein hoidettuna ilahduttaa vaikka läpi kesän. Chrysanthemum pastries on alunperin kotoisin Georgiasta. Tai no tavallaan Venäjältä, koska Georgia oli muinoin osa Neuvostoliittoa.

Krysanteemileipää voidaan tehdä makeana tai suolaisena versiona. Täytteenä voi oikeastaan olla ihan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Minä päädyin täyttämään leivän tällä kertaa suolaisilla jutuilla (ensi kerralla on ehkä pakko kokeilla makeaa versiota ja tunkea leipään Nutellaa!). Päätähtenä olivat Atria Kulinaari -kokolihaleikkeleet, joista päädyin valitsemaan sekä kylmäsavuhärkää että kylmäsavukinkkua.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari3

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari1Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari6

Kokolihaleikkeleiden lisäksi tungin leivän sisuksiin paljon väriä pääsiäisen kunniaksi. Citymarketista löytynyt mexicana cheddar oli löytö, sitä kannattaa metsästää. Jos tulista juustoa ei kuitenkaan juustohyllyltä löydy, voi sen korvata perinteisellä cheddarilla sekä jokusella jalopenolla ja vaikkapa yhdellä punaisella chilillä.

Sitten vain leipomaan ja viettämään herkullista pääsiäistä! Kurkkaa ihmeessä muidenkin Blogiringin bloggareiden Atria Kulinaari -reseptit Blogiringin Vain maku ratkaisee -teemasivuilta.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari9Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari10

Täytetty kukkaleipä

tekovaihe noin 3 tuntia, annoskoko noin 8

Taikina

  • 500 g vehnäjauhoja
  • 7 g kuivahiivaa
  • 125 ml kädenlämpöistä kevytmaitoa
  • 125 ml turkkilaista jogurttia
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • 90 ml öljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva maidon sekaan.

2. Lisää neste yleiskoneeseen ja kaada mukaan loput ainekset. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Taikinan tulee irrota kulhon reunoista kunnolla.

3. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinan alla noin 1-1½ tuntia. Tässä välissä ehtii hyvin tehdä leivän täytteen (ks. ohje alla).

Täyte

Lisäksi voiteluun ruokalusikallinen maitoa sekä yksi kananmuna.

1. Raasta juustot. Cheddar tulee raastaa jääkaappikylmänä, jolloin se on mahdollisimman kiinteää. Sekoita juustot keskenään ja siirrä hetkeksi sivuun.

2. Pilko paprikat, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, basilika, timjami, kevätsipulit sekä leikkeleet mahdollisimman pieniksi paloiksi. Mitä pienemmäksi, sen parempi. Sekoita ainekset isossa kulhossa sekaisin.

4. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan, ja käsittele kerrallaan yhtä osaa, anna muiden osien olla edelleen liinan alla lämpimässä. Jauhota leivinalusta ja kauli taikinasta noin 3 mm levy. Tee pyöreällä muotilla (halkaisija noin 6-8 cm) kaulitusta taikinasta pyöreitä paloja niin paljon kuin pystyt. Tee ylijäämäpaloista uusi möykky, kaulitse siitä uusi levy ja tee siitä lisää pyöreitä paloja.

5. Öljyä tässä välissä noin 26-28 cm pyöreä piirakkavuoka ja ota se työtasolle viereesi.

6. Ota yksi pyöreä taikinapala kerralla eteesi. Laita taikinan päälle ensin juustoraastetta ja sen jälkeen varsinaista leikkeletäytettä. Muista, että palojen päälle ei tule laittaa liikaa täytettä, jotta ne eivät pursua uunissa rumiksi.

7. Sitten tulee vaikein osuus. Käännä pyöreä pala ensin kahtia niin, että edessäsi on puolikuun muotoinen pala. Sen jälkeen pala pitäisi taittaa vielä kahtia niin, että puolikuun kärjet koskevat toisiaan. Jos kärjet eivät meinaa pysyä kiinni, voi niitä kostuttaa hieman vedellä ja painaa sitten päät kiinni toisiinsa.

8. Tämän jälkeen pala tulee nostaa piirakkavuokaan siten, että auki oleva osa on ylöspäin (täyte näkyy). Ja sitten sama homma pitää toistaa aika monta kertaa!

9. Piirakkavuoan voi täyttää tähän tapaan ihan loppuun asti, siten että paloista muodostuu vuokaan krysanteemin terälehtiä muistuttava kuvio. Itse tein niin, että lisäsin ikään kuin kukan keskusosaksi vielä erillisen ison palan. Kaulin hieman isomman, suorakaiteen muotoisen palan (palan reunat kannattaa tasoittaa veitsellä), jonka täytin juustoraasteella sekä leikkeletäytteellä normaaliin tapaan. Tämän jälkeen taitoin suorakaiteen puoliksi sen pitkää sivua pitkin, ja lopuksi rullasin sen kierukaksi, ja nostin piirakkavuoan keskelle siten, että täytteet olivat ylöspäin.

10. Sivele vielä lopuksi leivän päälle maito-munaseosta sudin avulla.

11. Paista täytettyä leipää 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna valmiin leivän levähtää liinan alla puolisen tuntia ennen tarjoilua. Leipä on ehdottomasti parasta hieman lämpimänä. Sen voi lämmittää tarpeen vaatiessa lempeässä uunin lämmössä uudestaan (noin 100 asteessa).

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari12

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria Kulinaari

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

joulu2014 (8)

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

joulu2014 (1)

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

tyttöjen joulu (11)

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

tyttöjen joulu (12)

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

atria_joulu_alkuruoka (2)

atria_joulu_alkuruoka (1)

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

atria_joulu_pääruoka (1)

Laatikkokimara

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

atria_joulu_pääruoka (2)

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

  • 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • ½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl kanelia
  • ½ dl sulatettua voita
  • ¾ dl täysmaitoa
  • 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

atria_joulu_jälkiruoka (1)

Kinuski:

  • 4 dl kermaa
  • 2½ dl fariinisokeria
  • 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

atria_joulu_jälkiruoka (2)

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria

Aurinkoenergiaa ja sähkönsäästöä

Molar, Herra Longfield tässä. Nyt olisi taas aika jutskailla aurinkoenergiasta ja sähköntuotannosta ja -kulutuksesta noin yleensäkin. Aiemmat jorinat löytyvät tuttuun tapaan blogin arkistoista. Toukokuussa pohdin onko aurinkovoimassa järkeä vai ei, ja kesäkuussa oli vuoro ottaa hieman omia mielipiteitä takaisin ja kertoa aurinkovoimasta enemmän tarkistettujen faktojen valossa. Käy toki tutustumassa myös edellisiin postauksiin, jos et ole niin jo tehnyt, tämä on jännää ja mielenkiintoista! On se!

Syksy saa, ja sehän tietää sitä, että kohta tuo taivaalla päivisin möllöttävä valopallo tekee enää vain lyhyitä piipahduksia Suomen taivaalle. Aurinkoenergian tuotannon kannalta tämä on toki valitettavaa, koska valoisien tuntien vähetessä myös aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön määrä vähenee – jos ette minua usko, niin käykää katsomassa Helenin erinomaisilta sivuilta kuinka vuodenaikojen vaihtelu ja vuorokauden aikakin vaikuttaa paneelien sähköntuotantoon! Harmillista kyllä, valon vähetessä samalla ilmat kylmenee, mikä taas tietää sitä että lämmitystarve lisääntyy, ja se tarkoittaa kokonaissähkönkulutukseen kasvua.

syksy

Mitäs tässä nyt sitten voisi tehdä? No, energiankulutusta ainakin voisi jokainen pyrkiä vähentämään. Täytyy tunnustaa, että minä ja Huli ollaan tässä hommassa todella huonoja. Yksi yleinen sähkönsäästövinkki on kodin sisälämpötilan laskeminen. Se ei onnistu meillä. Meidän talossa täytyy pitää lämpö 23 asteessa, tai muuten Huli kuolee hypotermiaan. Se kun toisinaan hytisee jo 23 asteenkin talossa villasukat jalassa ja kahden peiton alla. Yksikin aste pois niin siitä varmaan alkaisi kasvaa jääpuikkoja. Eikä nyt voi ihan pelkästään Hulia syyttää, minäkin tykkään kun kotona on lämmintä. Me toki saamme pienen synninpäästön siinä mielessä, että talomme peruslämmitys hoituu maalämmöllä, eli kissanraatoja ei meidän lämpömme eteen normaalisti polteta. Tosin, kylminä talvipäivinä maalämpöpumppumme ei yksinään kykene riittävästi lämpöä tuottamaan, vaan silloin pumppuhässäkkämme joutuu toisinaan turvautumaan sähköavusteiseen lisälämmitykseen, joten joudumme elämään sen tosiasian kanssa että meidän 23-asteisen talomme takia talvisin joudutaan jossain heittämään muutama ylimääräinen kissanraato nuotioon – ainakin iltaisin ja öisin, kun Helenin aurinkosähköpatteristot eivät verkkoon wattejaan tykitä.

aurinkovoima (2)

Toinen sähkönsäästövinkki jonka tästä lonkalta muistan, on sähkölaitteiden kytkeminen pois valmiustilasta. Siis sillee, että kun vaikkapa telkkaria kattelee, ja sitten päättää että en minä jaksa enää tuota laatikkoa toljotella, ja painaa kaukosäätimestä virta pois -nappulaa, niin se ei vielä riitä. Telkkari kun jää senkin jälkeen vielä valmiustilaan väijymään, että koska sieltä nyt joku losahtaa tuohon sohvalle taas ja painaa kaukosäädintä, minä olen sitten heti valmiina menemään päälle. Ja se valmiustilassa väijyminen kuluttelee koko ajan sähköä. Sähkönkulutuksen määrä ei ole iso, mutta jos kämpässä on vaikkapa parikin telkkaria ja tietokonetta tai vastaavia valmiustilaväijyjiä, niin kyllä niiden yhteenlaskettu väijymissähkö alkaa pitkässä juoksussa jo tuntumaan sähkölaskussakin. Jostain muistan lukeneeni, että kätsy keino lopettaa laitteiden väijyminen olisi kytkeä ne semmoseen pistorasiaan, josta saa virran kytkettyä pois nappulaa painamalla. Sitten kun telkkaria mielii katsella tai tietokonetta näpytellä, on toki nähtävä se suunnaton ylimääräinen vaiva, että menee napsauttamaan siitä pistorasian nappulasta virran päälle. Auta armias, jos vaikka sohvalle menee lösähtämään, ja onnesta myhäillen alkaa kaukosäätimen nappuloita painamaan, ja sitten muistaakin että voi taivas, unohdin sen virtanappulan käydä painamassa, täytyykö minun nyt nousta tästä sohvalta sitä painamaan, en ala, kutsukaa kansalliskaarti ja Hannu Karpo paikalle! Tässäkin sähkönsäästölajissa me ollaan Hulin kanssa surkeita. Telkkaria ei katella ees kun tosi harvoin, mutta aina se on meillä siinä väijymistilassa. Tietokoneita saatetaan joskus juoksuttaa päällä ihan huvin vuoksi yöt läpeensä kaksinkin kappalein, koska sitten aamulla on kiva kun ei tarvii odottaa sitä kamalan pitkää aikaa mikä tietokoneelta käynnistymiseen menee. Noloa nyt kun sen näin ääneen kirjoittaa.

aurinkovoima (3)

Yksi mikä kanssa voisi auttaa olisi jonkunnäkönen liikkeen- ja/tai pimeäntunnistin pihavaloihin. Meillä ei moisia kotkotuksia tällä hetkellä ole. Koska Huli varsinkin tykkää pitää pihavaloja aina päällä, koska silloin meidän talo näyttää niin kivalta, niin valot saattaa joskus palaa vuorokausiakin putkeen jos ei muisteta tai huomata käydä niitä pois napsauttamassa. Päivällähän pihavalojen poltto on täysin hyödytöntä, pimeäntunnistimella voisi estää niiden polttelun silloin kun se taivaan valopallokin riittää valoisuutta tuottamaan. Yöllä taas valot saisi liiketunnistimen avulla napsumaan päälle aina kun pihalla itse heiluu, muuten olisi piha pimeänä ja sähköä säästyisi. Toki sitten kuumottaisi todella paljon herätä keskellä yötä siihen, että pihavalot pläjähtää päälle – heti lähtisi aivo miettimään että kuka hemmetti siellä nyt pyörii ja millä asioilla, ei se ainakaan voi olla mikään kissa tai rusakko tai muu looginen vaihtoehto, ei, sen on pakko olla vähintään joku pelottava hirviö vai aseistautunut varas.

aurinkovoima (8)

Yksi asia saatiin sentään tehtyä sähkönsäästömielessä viisaasti kun taloamme rakennutettiin. Halusimme nimittäin ehdottomasti taloomme varaavan takan, vaikka sen hyöty onkin maalämpölämmitteisessä talossa vähän niin ja näin. Muistaakseni perusteltiin varaavaa takkaa toisillemme ja muille jotenkin siten, että vaikka emme takkaa lämmitykseen niin hirveästi tarvitsekaan, haluamme silti poltella puita koska se on kivaa ja luo fiilistä taloon, ja varaavasta takasta puunpolton aiheuttama lämpö leviää paljon tasaisemmin ja miellyttävämmin kämppään kun semmosesta pienemmästä ja halvemmasta takasta. Jos totta puhutaan, halusimme varaavan takan kuitenkin eniten lähinnä siksi, koska se näyttää meistä paljon komeammalta. Mutta nyt kun varaava takka on, niin sen fiilispolttelukin talvella kyllä vähentää sähkönkulutusta, koska takasta lähtevä lämpö vähentää maalämpöpumppuraukkamme tarvitsemaa lisäsähköä, ja kämppä pysyy 23 asteessa vähäisemmällä kissanraatojen polttelulla. Ja joka tapauksessa se on järkevämpää, kuin kommervenkki, jolla aikanaan lämmitimme Vantaan opiskelijakämppäämme. Siellä kun meinasi asteet olla liian alhaalla, pistettiin uuni täysille ja luukku auki, parikin tuntia saatettiin uunia posottaa jottei Huli paleltunut kuoliaaksi. Siinä sitä oli sähkönsäästö huipussaan!

takkamakkara

uunisepät kaakelitakka

Mitäs muita näitä tämmösiä sähkönsäästövinkkejä tulee mieleen? Olisi tosi metkaa jos viitsisitte kommentoida ja kertoa, millä tavalla teidän huushollissa sähköä säästetään. Ehkä mekin niistä Hulin kanssa saataisiin plokattua joitain keinoja, jotka ei tuota niin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kuin nämä sisälämpötilan laskut ja väijymistilan lopetukset!

Ensi kerralla pääsen toivottavasti kertomaan aurinkoenergiasta vähän enemmän timantinkovaan tietoon perustuen – meidät on nimittäin kutsuttu tutustumaan Helenin uuden aurinkovoimalan katolle käymään, ja sinne meidän mukaamme luultavasti tulee myös ihmisiä, jotka toivottavasti osaavat ja jaksavat vastata minun hölmöihin kysymyksiini. Minua kovasti ainakin kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea Helen tulevaisuudessa suunnittelee. Kovasti heillä tuntuu olevan meininki panostaa uusiutuvaan energiaan, ja uskon että siellä on mietitty tämän touhun mukanaan tuomia haasteitakin melkoisella intensiteetillä. Nyt täytyy vaan toivoa, että minun ja Helenin aikataulut osuvat sen verran kivasti yhteen, että visiitti järjestyy – minä kun olen pakotettu viettämään vielä muutamat seuraavat viikot työmatkoilla Qatarissa ja Pakistanissa, ja Helenillä on toki omat kommervenkkinsä aurinkovoimalan pystytyksen kanssa. Jos teillä muuten tulee mieleen jotain kysymyksiä joita Helenille voisi aurinkoenergiasta ja muustakin heidän toiminnastaan kysyä, niin laittakaa toki niitäkin tuonne kommentteihin, niin minä voin sitten omien tyhmien kysymyksieni loputtua pommittaa Helenin reipasta väkeä teidän viisailla kysymyksillä!

Yhteistyössä Helen
Yhteistyössä Helen

Laitetaan mahavaivat pakettiin

Kirjoittelen blogiin tällä erää viimeisen kerran mysteerisestä mahasta.

dogtacon (2)

Homma laitettiin käyntiin toukokuussa, jolloin kerroin avoimesti omista mahavaivoista, ja ensimmäisestä käynnistäni Doctagon-lääkäriasemalla Helsingin keskustan makkaratalossa. Minulle tehtiin Doctagonissa ensin GastroPanel-testi, jolla selvitetään mahan limakalvon terveydentilaa, jonka lisäksi testi osoittaa mahdollisen heliobakteeri-infektion. GastroPanel-testin lisäksi minulta otettiin näytteitä keliakiaa sekä mahan tulehdusarvojen testaamista varten.

Tulokset sain kuulla Doctagonin videovastaanotolla. Kirjoittelin tulosten saamisen jälkeen blogiin toisen postauksen mysteerisestä mahastani, jossa kertoilin mm. testien tulokset sekä mahan muut viimeisimmät kuulumiset.

Testien tulokset olivat aika tylsät – ei mitään vikaa missään, kaikki näytti oikein hyvältä. Kiva. Mutta kun mua sattuu silti mahaan.. Videovastaanoton aikana tulimme lääkärin kanssa aina vain enemmän siihen tulokseen, että stressaan erilaisista asioista sekä tilanteista vatsani kautta. Tämän asian tiedostamisen jälkeen aloin miettiä ja tarkkailla erilaisia sosiaalisia tilanteita, ja sitä miten mahani niissä käyttäytyy. Ja löytyihän sieltä aika selkeä yhteys. Näistäkin jutuista kirjoittelin enemmän mysteerisen mahan jatko-osa-postauksessa.

SONY DSC

Ennen kesälomia kipitin vielä työterveyslääkärin pakeille asian tiimoilta. Kerroin mitä testejä minulta on kevään aikana otettu, ja mikä tilanne mahan kanssa on ollut viimeisten 10 vuoden aikana. Juttelutuokion jälkeen minut lähetettiin kilpirauhastesteihin, jonka jälkeen lääkäri halusi kuumeisesti jutella vauvoista. Miten se nyt liittyi mihinkään? Tai no, kasvaahan ne vauvat tietenkin mahassa.. Mutta silti.

Sain soiton lääkäriltä istuessani Veronan Piazza Bralla nauttimassa kylmää alkoholitonta drinkkiä. Testien tulokset olivat tulleet. Olin noin 80 % varma, että minulla on vikaa kilpirauhasissa. Moni työkaveri sekä ystävä on sanonut, että minun tulisi mennä testaamaan kilpirauhasarvot, ja luettuna ennen työterveyslääkärikäyntiä asiasta enemmän, olin aika varma, että tämä mun kropassa mättää.

Mutta ei. Niissä tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, lääkäri jopa sanoi, että tulokset ovat erinomaiset. Niinpä tietenkin!

dogtacon (1)

Työterveyslääkärini sekä Doctagonin Erik-lääkäri olivat molemmat sitä mieltä, että testien ottaminen ei missään tapauksessa ole ollut turhaa. Niiden avulla on saatu suljettua pois monta yleisintä syytä mysteerisiin mahavaivoihin. Testien jälkeen oma päänikin on hurjan paljon tietoisempi siitä missä mennään, enkä enää syytä keliakiaa tai kilpirauhasiani kipeästä vatsasta, sillä tiedostan, että syy vatsakipuihin on jossain muualla. Omassa tapauksessani syynä on usein tilanne jossa olen.

Minullahan on lisäksi liuta ruoka-aineallergioita, joiden takia mahani on entistä kovemmalla ruokailun yhteydessä. Ja koska olen minä, en tietenkään kärsi normaaleista ruoka-aineallergiareaktioista (kuten ihon kutiaminen, kurkun turpoaminen), vaan allerginen reaktio tapahtuu yllättäen mahassani.

Mutta nyt ainakin tiedän mistä on (suhteellisen varmasti) kyse!

Kesän aikana olen kärsinyt vatsan turpoamisesta kerran. Se on todella vähän. Olen alkanut tarkoituksella miettiä erilaisia tilanteita etukäteen. Mietin mitä voin syödä, ja mitä minun tulee jättää syömättä (pyrin välttämään nykyään allergisoivien ruokien lisäksi FODMAP-hiilareita). Lisäksi mietin tilannetta jonne olen menossa, sekä omaa fiilistäni. Olenko väsynyt, ärtyinen, iloinen, epävarma vai kenties hieman stressaantunut. Onko paikalle tulossa uusia, ärsyttäviä vai tosi kivoja tyyppejä. Kun vähän pohtii ja puntaroi etukäteen, ei itse tilanteessa tule välttämättä niin isoja yllätyksiä vastaan. Tämäkin puntarointi on varmasti jeesannut siinä, että maha voi nykyään paremmin.

GastroPanel-testistähän tämä kaikki lähti liikkeelle toukokuussa. Jos siellä ruutujen toisella puolella jollakulla on vastaavia vaivoja, niin ehkä kannattaa startata selvitystyö lääkärin kanssa juttelusta ja GastroPanel-testistä. Minä olen ainakin iloinen, että uskalsin lähteä mukaan Blogiringin ja Doctagonin vatsavaiva-kampanjaan, ja kertoa omista vaivoista avoimesti.

Vaivatonta ja ihanaa loppukesää kaikille! Ei anneta sateen stressata. Onko oikeesti koskaan heinäkuun lopulla ollut näin upean vihreää ja vehreää?

Yhteistyössä GastroPanel ja Doctagon

Mysteerisen mahan jatko-osa

Palaan takaisin mysteerisen mahani pariin, josta kertoilin teille ensimmäisen kerran noin kolmisen viikkoa sitten bloginkin puolella.

doctagon (3)doctagon (6)

Kuten Doctagon-lääkärikeskuksen Erik Mandelin arveli jo ensimmäisellä tapaamisellamme, ei minusta otetuista näytteistä löytynyt mitään kummallista. Ei heliobakteeria, ei mitään tulehduksia, eikä keliakiaa. Kaikki näytti siltä, että mun maha on täysin normaali.

Mutta kun ei se ole. Juttelimme tästä Erikin kanssa Doctagonin videovastaanotolla, jonne soitin hienot lennonjohtajakuulokkeet päässä eräänä päivänä. Videovastaanototsta on pakko sanoa sen verran, että se yllätti mut tosi positiivisesti. Tekniikka toimi moitteettomasti, tällainen tietojärjestelmäihminen arvostaa sellaista hurjasti. Lisäksi koin videopuhelun paljon henkilökohtaisemmaksi kohtaamiseksi lääkärin kanssa, kuin perinteisen puhelun, jolla tulokset (ainakin tällaiset ei-vakavat) yleensä kerrotaan. Puhelun tuppaa aina haluta lopettamaan mahdollisimman pian, mutta nähdessäni lääkärin istumassa kaikessa rauhassa omassa tyhjässä vastaanottohuoneessaan, ei mitään kiireen tuntua tullut. Videovastaanotolla saattoi lätistä niitä näitä paljon luontevammin kuin puhelun aikana.

doctagon (9)doctagon (1)

Videovastaanotolla kävimme siis näytteiden tulokset läpi, jonka lisäksi kerroin teidän kommenteistanne, joita sateli ihanasti edelliseen aiheen tiimoilta kirjoittamaani postaukseen (kiitos vielä niistä hurjasti!). Ärtyneen suolen oireyhtymästä kysyessäni, Erik totesi sen olevan ns. kaatoluokka niihin tapauksiin, joihin ei saada muuta lääketieteellistä vastausta. Erikin mukaan ärtynyt suoli saattaa hyvin todennäköisesti olla oire muutamista, tai monista muista ongelmista, joita ei olla vielä saatu lääketieteen avulla selville.

Stressistä olitte myös maininneet viime postauksen kommenteista, ja siitä me puhuimme myös Erikin kanssa. Erik totesi, että mun vatsavaivat aiheuttaa hyvin todennäköisesti oma pääkoppani. Jollakin tavalla epämiellyttävillä sosiaalisilla tilanteilla, sekä ruoalla on mun vatsavaivojen kanssa selkeä yhteys. Epämiellyttävä tilanne aiheuttaa mulle ilmeisesti stressiä, jota en itse tunne ”normaalilla” tavalla jännityksenä tms., mutta koska aivot ovat yhteydessä myös masuun, lähtee sieltä aivoista jotain kutsuja mahaan sellaisissa tilanteissa, joissa mun on jotenkin epämukava olla, ja sitten maha tulee pirun kipeäksi ja alkaa turvota. Ja koska olen elänyt kipujen kanssa jo vuosia, ja tiedän miten kivuliaita ne ovat, alkaa mua stressata entistä enemmän sillä hetkellä kun tajuan, että nyt vatsa alkaa taas oikutella, enkä pääse (tai edes haluaisi päästä) tilanteesta ihan heti kotiin rauhoittumaan. Ja poks, vatsa turpoaa vaan enemmän ja enemmän.

doctagon (5)doctagon (4)

Olen oikein yrittänyt tässä muutamien viikkojen aikana haarukoida, minkälaisissa sosiaalisissa tilanteissa mahani on vuosien saatossa ollut tosi kipeä. Mieleen putkahti tilanteita laidasta laitaan. Kaikki eivät siis ole olleet mulle ikäviä tilanteita, vaan eri tavoilla epämukavia. Lista voisi kuulua vaikka näin: väsymys, jännitys, kärhämää kotona, kiire töissä, tekemättömät kotityöt, stressaava palaveri seuraavana päivänä, ärsyttäviä ihmisiä ympärillä, paha mieli, epäpätevä olo, epävarma olo, haluun pois -fiilis, liian innostunut tai liian paljon syönyt.

Viime aikoina olen ollut hurjan tarkkana siitä, mitä pistän suuhuni erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Olen pyrkinyt jättämään ruoka-aineallergioiden lisäksi kaikki kaalit, sipulit, palkokasvit, tuliset ruoat, kahvin sekä ison osan vehnätuotteista pois, ja kas kummaa, vatsa on voinut paremmin.

Vatsa on tosiaan ollut rauhallisempi, jonka lisäksi se on toiminut paremmin kuin koskaan ennen viimeisten neljän kuukauden ajan. Tästä selkeästä aineenvaihdunnan parantumisesta syytän vain ja ainoastaan vihreää teetä. Aloin juoda vihreää teetä päivittäin opintovapaan alussa, lopettaen samalla kahvin juonnin (lähes) kokonaan. Litkin puhdasta vihreää teetä joka aamu vajaan litran verran, ja vartin päästä teen lipittämisestä saan juosta vessaan. Vessassa ravaamisen lisäksi olen alkanut hikoilla! Jee! Jokunen lukija saattaa vielä muistaa, kun valitin vuosia sitten blogissa mm. huonoa aineenvaihduntaani ja sitä, etten hikoile vaikka jumppaan kuin sekopää. Kolmen tunnin spinningmaratonin jälkeenkään ei naamallani ollut pisaraakaan hikeä. Naama oli kyllä tosi punainen, jonka lisäksi olo oli aika tukala. Nyt KAIKKI on muuttunut! Combatissa hikipisarat valuvat pitkin naamaa, ja saavat silmät kirvelemään kun suolainen hiki valuu silmiin. Tämän lisäksi spinningissä käsivarteni ovat täynnä söpöjä hikipisaroita, joita en ole raaskinut pyyhkiä pois, sillä ne on vaan niin ihana nähdä! Lenkin jälkeen saan vetää päältäni litimärät urheiluliivit ja juoksupaidatkin kastuvat hiestä tietyistä kohdin jokaisen lenkin jälkeen. Luksusta!

doctagon (7)doctagon (2)

Vaikka vatsa toimii paremmin, ei turvotuskohtaukset ole poistuneet kokonaan. Erik antoi minulle videovastaanotolla erään kollegansa tiedot, joka on erikoistunut mystisiin vatsavaivoihin ja erilaisten entsyymien pilkkoutumiseen vatsassa. Älkää nyt suuttuko, jos ilmaisu meni ihan pieleen, mutta jotenkin noin se meni. Aion olla tähän herraan yhteydessä, ja käydä kesän aikana hänen vastaanotollaan. Erik sanoi, että tällä hänen kollegallansa voisi olla lisätietoja ja parempaa ymmärrystä mysteerisestä mahastani. Taistelu ei siis ole vielä ohi! Ennen kuin saan ajan varattua, ja tapaan tämän mahaherran, jatkan omatoimisia tutkimuksia, ja pyrin saamaan vieläkin paremman käsityksen siitä, milloin ja mihin mahani eniten reagoi.

Mutta nyt kohti kesää ja uusia ihania seikkailuja – toivottavasti ilman kipeää mahaa!

doctagon (8)

Yhteistyössä GastroPanel ja Doctagon