Kanttarellikastike keitetyillä perunoilla

Pakastimen perukoilta löytyi ihan yllättäen isohko rasia viime syksyn kanttarelleja. En oikein voi ymmärtää, miten voin unohtaa kanttarellit pakastimeen, sen verran hyvä herkku on kuitenkin kyseessä. No sieltä se rasia kuitenkin löytyi ja heti alkoi tehdä mieli kanttarellikastiketta.

kanttarellikastike

Muistan kun vielä ihan sienestys”urani” alussa töissä muutama nainen vouhotti kanttarellikastikkeesta. Sanoivat suu vaahdoten, ettei tarvita kuin kasa kanttarelleja, voita, kermaa, sipulia ja pippuria. Niin ja totta kai keitettyjä perunoita.

Täytyy tunnustaa, että vaikka tuosta vouhotuksesta on aikaa jo vuosia, en ole ennen tätä syksyä kanttarellikastiketta tehnyt. Oli siis aika lähteä kauppaan ostoksille, ostoslistalle kertyi vain kaksi raaka-ainetta, kerma ja purjo. Muut ainekset löytyivät kotoa.

kanttarellikastike

Vaikka olin saanut työtovereilta vuosia sitten ohjeet kastikkeen tekoon, olivat ne sen verran epämääräiset (paljon sitä kermaa pitää olla, entä voita, onko kolme sipulia liikaa?), että piti vähän googletella.

Päädyin valitsemaan Valion reseptin, sillä niihin on voinut aina luottaa. Niin myös tällä kertaa. Kanttarellikastike oli todella herkullista. Löytyykö sinun pakastimesta yllärirasia kanttarelleja? Jos löytyy, niin tätä kannattaa kokeilla.

kanttarellikastike

Kanttarellikastike

4 annosta

  • vajaa litra kantarelleja
  • 1 kpl sipuli
  • 1 dl purjosipulia hienonnettuna
  • 3 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • suolaa
  • 1 dl hienonnettua ruohosipulia

1. Puhdista ja hienonna sienet. Hienonna myös sipuli ja purjosipuli.

2. Paista pannulla voissa (1 rkl) sieniä ja sipuleita, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut.

3. Lisää pannulle voita (2 rkl) voita, sulata voi ja kiehauta siinä jauhot koko ajan sekoittaen.

4. Lisää maito vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.

5. Lisää joukkoon vielä kerma. Mausta suolalla. Viimeistele kastike tuoreella ruohosipulilla.

6. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

kanttarellikastike

Lempeä suppilovahveromunakas uunissa

Tänään sain vihdoin loputkin viikonlopun sienireissun suppilovahverot pakastimeen. Kaivoin netistä liudan erilaisia sienireseptejä talteen, sillä syksyn mittaan olisi kiva kokkailla sienistä muutakin kuin keittoja ja piirakkaa. Muutama löydöksistäni kuulosti hirmu kivalta, ja yhtä piti päästä testaamaan heti tänään. Töiden jälkeen ruokakauppareissulta tarttui sitten mukaan ainekset suppilovahveromunakkaaseen.

suppilovahveromunakas

Ruokakaupan lisäksi hoidin myös liudan asioita Sellossa. Kävin mm. maksamassa erään valokuvauskurssin, kyselin vinkkejä kameran objektiiveihin ja ostin kynsien hoitotuotteita sekä kaksi kansiota meidän talopapereille. Olemme jakaneet hommat aika lailla puoliksi herra Longfieldin kanssa, ja nyt mun papereille on hommattu pinkki kansio ja herran papereille musta kansio. Mulla ihan kädet jo syyhyää, sillä tahtoisin kovasti jo alkaa rei’ittämään papereita omaan kansiooni (aion kyllä järjestää myös herran kansion, sillä muuten ne paprut eivät ehkä ikinä eksyisi mustan kansion sisään). Ensin pitää kuitenkin saada tämä postaus valmiiksi ja sen jälkeen haluan mennä kuumaan suihkuun. Vasta suihkun jälkeen on kansioiden järkkäilyn aika.

suppilovahveromunakas

Tämän päiväisestä munakkaasta löytyy aika pitkälti samoja aineksia joita olemme törkänneet alkusyksyn mittaan niin sienikeittoihin kuin myös -piirakkaan. Munakas oli hirmuisen lempeän makuinen ja sitä oli mukava syödä. Munakkaan kaveriksi teimme Ullan Pakarin ruissämpylöistä valkosipulibruschettoja, joista tuli oikein maukkaita (valkosipuli maistuu vieläkin voimakkaasti suussani). Tämä sapuska sopii varmasti hyvin myös viikonlopun aamupaloilla/brunsseilla! Joten nyt vain keräämään niitä sieniä sieltä märästä metsästä.

suppilovahveromunakas

Suppilovahveromunakas uunissa

4 annosta

  • 200 g tuoreita suppilovahveroita
  • 1 pkt parmankinkkua
  • 2 kpl porkkanaa
  • 1 kpl punainen suippopaprika
  • 1 kpl sipuli (isohko)
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 1 rkl öljyä
  • ½ dl ruohosipulia
  • rouhittua mustapippuria
  • 4 kpl kananmunia
  • 200 g (1 pkt) (kevyt)kermaviiliä
  • n. 1 dl voimakasta juustoraastetta

1. Puhdista ja paloittele suppilovahverot. Raasta porkkanat hienoksi ja suikaloi paprika. Kuori ja hienonna myös sipuli ja valkosipuli.

2. Kuumenna sieniä kuivalla pannulla niin kauan, että neste haihtuu. Siirrä sienet sivuun.

3. Paista parmankinkkuviipaleet pannulla ja siirrä ne sen jälkeen hetkeksi sivuun.

4. Lorauta pannulle öljyä ja lisää sekaan porkkanaraaste, sienet, sipulit sekä paloitellut parmankinkut. Sekoittele noin viiden minuutin ajan. Lisää pannulle lopuksi paprika, ruohosipuli sekä mustapippuria.

5. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon kermaviili. Sekoita tasaiseksi.

6. Kaada sieniseos voidellun vuoan pohjalle. Kaada päälle muna-kermaviiliseos. Raasta päälle vielä hieman voimakasta juustoa.

7. Paista sienimunakasta 200-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia.

suppilovahveromunakas

Sieniä löytyy pakkasesta vielä iso kasa, joten tässä syksyn aikana pääsette lukemaan vielä useita sienireseptejä. Onneksi ne näyttävät teitä myös kiinnostavan, sillä sen verran usein blogiini nykyään jollakin sienireseptin hakusanalla eksytään. 🙂

Sienipiirakka suppilovahveroista

Tarvoin tänään sienimetsässä kolme tuntia noukkien maasta kamalan määrän suppilovahveroita. Tällä kerralla sienestämisestä teki extra-kivaa se, että mulla oli harmaan karvaisen kaverin lisäksi toinenkin neitipuolinen kaveri mukana! Olin saanut nimittäin sienestysseuraa Helsingistä asti. Hain aamutuimaan juna-asemalta erään punaista ämpäriä kantavan leidin, jonka kanssa suuntasimme märkään metsään. Kuin ihmeen kaupalla aamuinen sade loppui ja sieniretkemme aikana metsässä alkoi paistaa myös aurinko. Ilma oli siis mitä parhain!

Löysimme punaista ämpäriä kantavan leidin kanssa ihan kamalan määrän suppiksia. Huusimme innoissamme ”täällä, täällä” huutoja aina kun jompikumpi bongasi uuden suppismättään. Lopulta punainen ämpäri oli melkein täynnä ja mun punainen kori ihan täynnä, joten loppumatkalla emme olleet enää kovin innoissamme uusista suppismättäistä.. Lopulta huudahtelimme lähinnä ”ei enää, mä en halua nähdä enää yhtään suppista!”. Sienestämisessä on sellainen hullu juttu, että vaikka tietää kuinka kamala homma niiden sienten puhdistamisessa on, ei yhtään näkemäänsä sientä (siis sellaista syötävää) voi sinne metsään jättää, vaan ne pitää kaikki hamstrata omaan koriin. Ahne mikä ahne.

suppilovahveripiirakka

Kun saavuimme takaisin meille aloimme samantien putsata sieniä. Herra Longfield tuli auttamaan meitä kun tajusi kuinka paljon niitä sieniä olimme lopulta löytäneet. Tein  meille myös siinä ohessa välipalaksi leipiä, sillä kolmen tunnin metsässä tarpominen oli saanut masumme murisemaan.

Meillä oli tarkoitus puhdistaa ainakin sen verran sieniä, että saimme tehtyä suunnitellun sienipiirakan. Lopulta saimme putsattua kuitenkin noin viitisen litraa, jonka jälkeen aloin tehdä sitä piirakkaa (punaista ämpäriä kantava leidi sekä herra Longfield jatkoivat vielä ahkerasti sienten puhdistamista).

suppilovahveripiirakka

Jätin oikeastaan yhden jutun kertomatta.. Eli palataan takaisin siihen hetkeen kun me kaikki kolme putsasimme sieniä. Pelkään aika paljon kaikenlaisia öttiäisiä. Ja totta kai noista meidän sienistä löytyi vaikka mitä öttiäisiä, oli hämähäkkejä, matoja, luteita, musta leppäkerttu sekä pari etanaa. Ja aina kun mä näin sellaisen öttiäisen hyppäsin tuolilta ilmaan ja aloin huutaa. Punaista ämpäriä kantava leidi piti mua muutenkin varmaan kamalan hienohelmana, sillä poimin sieniä kumihanskat kädessä. 🙂 Mutta mun on pakko, sillä mua ällöttää (ja pelottaa) ne öttiäiset siellä metsässä. Musta voisi oikeastaan tehdä leffan, sen nimi voisi hyvin olla Peloton Huli.

suppilovahveripiirakka

Jossain piirakanteon yhteydessä meidän etuovesta tupsahti myös lisää ihmisiä sisään. Punaista ämpäriä kantavan leidin mies lapsineen ja koirineen saapuivat myös maistelemaan meidän piirakkaa. Ja eivät he kyllä totta tosissaan turhaan meille raahautuneet – piirakka oli hirmuisen hyvää ja saimme sen neljään pekkaan (pikkuinen tyttö ei vielä isojen ihmisten ruokaa syö) syötyä ihan kokonaan pois. Teimme piirakkaan kaveriksi myös ihan perussalaatin tomaatteineen ja kurkkuineen, joka raikasti tuhtia sienipiirakkaa tosi kivasti.

suppilovahveripiirakka

Suppilovahveropiirakka

  • 1 kpl pyöreä ruis-kaura piirakkataikina (Myllyn paras)
  • noin 1 rkl voita
  • 2 litraa tuoreita suppilovahveroita
  • paketti parmankinkkua
  • 1 kpl iso sipuli
  • mustapippuria
  • basilikaa
  • yrttisuolaa
  • 2 kpl kananmunaa
  • 1 prk Valion Kipparijuusto-ruokakermaa
  • tuoretta ruohosipulia
  • 150 g voimakasta juustoraastetta

1. Sulata piirakkataikina ohjeen mukaan. Kauli jäähtynyt taikina sopivan kokoiseksi, ja painele se sen jälkeen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Puhdista sienet ja pilko ne pienemmiksi. Kuumenna sieniä kuivalla pannulla niin kauan, että neste haihtuu. Siirrä sienet sivuun.

3. Ruskista pannussa parmankinkkuviipaleet. Siirrä ruskistuneet viipaleet sivuun ja kuullota pannulla sen jälkeen hienonnettu sipuli. Lisää lopuksi sienet ja silputtu parmankinkku pannulle. Mausta makusi mukaan mustapippurilla, basilikalla sekä yrttisuolalla.

4. Levitä täyte tasaisesti piirakkapohjan päälle. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki (esim. haarukalla), lisää ruokakerma ja ruohosipuli. Kaada seos tasaisesti piirakan päälle ja ripottele päälle vielä juustoraaste.

5. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

suppilovahveripiirakkasuppilovahveripiirakka