Kotimainen broilerituotanto

Olen mukana Atria Perhetila –kampanjassa, ja tämä postaus on tehty yhteistyössä Atria Perhetilojen kanssa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila5

En voi sanoa, että tätä postausta olisi ollut helppo kirjoittaa. En voi myöskään sanoa, ettenkö olisi miettinyt tähän kampanjaan mukaan lähtemistä enemmän kuin kymmenen kertaa. Vielä lähtöaamunakin mietin miksi ihmeessä lähdin mukaan, koska eihän mulla voi olla mitään hyvää sanottavaa broileritilasta. Mun teki kyllä kovasti mieli päästä käymään Atria Perhetilalla, jossa broiskut kasvavat, sekä Nurmon tehtaalla, jossa tapahtuu se kaikkein hurjin – teurastus, lihan käsittely sekä pakkaus. Mutta tuntui hankalalta kertoa näistä asioista postauksessa, erityisesti kampanjapostauksessa. Onneksi mukaan lähti kuitenkin tosi kiva porukka, joilla ajattelin olevan samoja fiiliksiä kuin mulla, joten päätin rohkeasti ottaa härkää sarvista ja astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

broilerinkasvatus_atria-perhetila17broilerinkasvatus_atria-perhetila16

Keskiviikkoaamun ensimmäisenä kohteena oli Jalasjärvellä sijaitseva Latva-Kiviniemen tila, jossa on tilat 80 000 broilerille. Kyllä luitte oikein, 80 000 broilerille (yhdellä neliömetrillä on 17 broileria). Jalasjärven tila on yksi reilusta 80:stä Atria Perhetilasta, joissa kasvatetaan broilereita. Broilerit elävät Jalasjärvellä kolmessa kasvatushallissa, jotka ovat hyvin pitkälti tietokoneistettuja – halleissa kyllä käydään tilan omistajien toimesta päivittäin, mutta valvontaa hoidetaan pitkälti erilaisten kameroiden sekä lämpö- ja ilmanlaatuanturoiden avulla.

Broilerit elävät Jalasjärvellä kasvatushalleissa keskimäärin 35 vuorokautta, jonka jälkeen ne lastataan laatikoihin, rekkoihin ja sitä kautta Nurmon tehtaalle noin 50 kilometrin päähän. Keskimääräinen matka kasvatustilalta teurastamolle on Atrialla 38 kilometriä. Tämä on hyvä asia: linnut eivät joudu kulkemaan pitkiä matkoja laatikoissa rekan kyydissä. Matkan aikana niiden stressitaso nousee, ja se aiheuttaa erilaisia ongelmia, esimerkiksi sydänkohtauksista johtuvia kuolemia.

broilerinkasvatus_atria-perhetila13broilerinkasvatus_atria-perhetila12

Tähän väliin on varmaan syytä sanoa, että meidän taloudessa broilerin syönti väheni huomattavasti Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut –kirjan lukemisen jälkeen. Samaisen kirjan jälkeen alkoi myös possulakko, joka kuihtui kyllä nopeasti kasaan meidän selkärangattomuutemme takia. Pekoni sekä makkara maistuvat meille liian hyvin.. Broilerin käyttökään ei loppunut kirjan lukemisen jälkeen, mutta sentään vähentyi.

Suurimpana syynä broilerin käytön vähentämiselle oli se, että tajusin kuinka jalostettu ja tuotannollinen eläin broileri on. Siipikarjan olot ovat kyllä kirjankin mukaan Suomessa yleisesti ottaen hyvät verrattuna useisiin muihin maihin. Lisäksi Suomessa kasvatetun broilerin liha on eittämättä maailman puhtainta – salmonellasta ei ole tietoakaan, eikä broilereilla ole tavattu Suomessa moniin vuosiin sellaisia tauteja, joihin olisi tarvittu antibiootteja. Joissakin maissa antibiootteja juotetaan broilereille juomaveden mukana, sillä hygienia ei ole sillä tasolla, että tilalliset voisivat luottaa siihen, että linnut pysyvät muutoin terveinä ja hengissä. (Muistattehan siis varmistaa ravintoloissa, että heidän käyttämänsä broilerin liha on kotimaista.)

broilerinkasvatus_atria-perhetila10broilerinkasvatus_atria-perhetila11

Syötäväksi kasvatetut -kirjan kuvat eivät järkyttäneet minua, vaikka yleensä olenkin aikamoinen nössö kaiken ikävän ja epämiellyttävän sisällön suhteen. Enemmän minua järkytti se, että broilerin elinikä on niin tavattoman lyhyt, ja että eläin on jalostettu kasvamaan nopeasti, vain jotta se saataisiin mahdollisimman nopeasti meidän ihmisten ruokapöytiin.

Totuus on kuitenkin se, että broileri kelpaa vuosi vuodelta kuluttajille paremmin. Pehmeä, proteiinipitoinen ja vähärasvainen liha, joka on helppo ja nopea valmistaa, ja on kaiken päälle vielä suhteellisen edullista, kiinnostaa kuluttajia. Ja kuluttajien tarpeeseen on vastattava. Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuluttajat tulisi saada valitsemaan entistä herkemmin kotimainen tuote. Meillä on Suomessa tiukka lainsäädäntö, joka asettaa tilallisille normit, ja siinä sivussa myös valvoo tilojen toimintaa ja lihan laatua. Haluan uskoa, että valvonta toimii, epäkohtiin tartutaan ja ne saadaan hoidettua kuntoon yhdessä tilallisten kanssa.

Atria Perhetiloilla työskentelee ihmisiä – perheitä, joiden elanto on kiinni broilerien tuotannosta. En halua uskoa, etteikö jokainen tilallinen tahtoisi pitää broilereistaan hyvää huolta, sillä muutenhan se olisi sama kuin ampuisi itseään nilkkaan. Ongelmia voi tulla vastaan kaikilla. Silloin pitää pyytää apua. Apua ja tukea on Atrian kaltaisissa isoissa organisaatioissa saatavilla monelta eri osa-alueelta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila15broilerinkasvatus_atria-perhetila14

Yksi kysymys, jonka olin ennen retkeämme kirjannut ylös muistivihkooni, kuului seuraavasti: Kuinka monta lintua tilalla kuolee keskimäärin päivässä? Olin laatinut muitakin tiukkoja kysymyksiä, ja luettuani herra Longfieldille koko kysymyspatteristoni, tokaisi hän, että sut varmaan heivataan sieltä vierailulta noiden jälkeen pellolle. Eipä heitetty. Sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini.

Monia muitakin varmasti kiinnostaa kuolleisuusmäärät. Alustetaan sen verran, että lajista riippumatta eläinten pentuaika on yleisesti otollisinta aikaa erilaisille sairauksille, ongelmille sekä sitä kautta kuolleisuudelle. Broilerit elävät keskimäärin vain 35 vuorokautta, ne eivät ehdi tulla sukukypsiksi, joten ne ovat melkein koko elinkaarensa ajan pentuiässä. Tilan omistaja kertoi silmiään räpäyttämättä, että heillä kuolleisuus on 3,5-4 %. Tämä prosenttimäärä on noin 3 200 lintua per 80 000 broilerin erä. Ja kun broiskut elävät sen 35 vuorokautta, saadaan päiväkohtaiseksi kuolleiden määräksi noin 91 lintua. Kuolleet ja sairaat yksilöt poistetaan kasvatushalleista päivittäin käsin. Sairailta yksilöiltä taitetaan niskat nurin heti maasta nostamisen jälkeen.

broilerinkasvatus_atria-perhetila7

Toinen asia joka minua kiinnosti suuresti, oli kasvatushallien päivien ja öiden pituudet. Kasvatushalleissa ei ole ikkunoita, joten vuorokausirytmiä säädellään valoin. Broilerit syövät pitkälti koko ajan hereillä ollessaan (valoisaan aikaan), ja pidentämällä valoisaa aikaa broiskut luonnollisesti kasvavat nopeammin, sillä ne syövät enemmän. Latva-Kiviniemen tilalla pimeää aikaa on vuorokaudessa yhteensä 6 tuntia. Neljä tuntia yöllä ja kaksi tuntia keskellä päivää.

broilerinkasvatus_atria-perhetila8broilerinkasvatus_atria-perhetila6

Jalasjärvellä vierailun päätteeksi putkahdimme broilerien kasvatushallista ulos, riisuimme saappaat sekä siniset ufopukumme, ja kiitimme suuresti tilanpitäjiä siitä, että pääsimme kuulemaan tilan toiminnasta sekä kurkistamaan broilerien elämään näinkin läheltä. Matkamme jatkui Perhetilalta Seinäjoelle lounaalle, ja sieltä päivän ehkä jännittävimpään paikkaan – Nurmon tehtaan broilerilinjalle.

Nurmon tehtaalle broilerit saapuvat viimeiseltä matkaltaan. Ne saapuvat tänne suoraan kasvatushalleista, ja lähtevät täältä Atrian rekoilla muovirasioissa ympäri Suomen ruokakauppoja. Ihan pientä määrää broiskuja Nurmon tehtaalla ei päivittäin käsitellä. Päivittäin tehtaan uumenissa teurastetaan noin 110 000 broileria, jotka ovat kaikki peräisin Atria Perhetiloilta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila3

Käsitellään se teurastus ensin. Linnut saapuvat tehtaalle päällekkäin olevissa laatikoissa. Ne kuskataan trukeilla hämyiseen halliin, jossa on sinertävä valo. Hallissa oli tavattoman rauhallista, linnut olivat hiljaa, ja pääosin vain pötköttivät toistensa vieressä. Mitään huumausaineita linnuille ei annettu, pelkkä hämyisen sininen valo sai ne rauhoittumaan. Laatikoista linnut kipattiin tainnutusputkeen, jossa ne saivat ensin happiannoksen, joka sai ne rauhoittumaan entistä enemmän. Sen jälkeen putkeen laitetaan hiilidioksidia, joka tainnuttaa linnut. Olihan se hurjaa katsoa, miten valkoiset linnut availivat suutaan ja silmiään viimeisiä kertoja ennen kuin taju lähti. Kysyin, onko koskaan käynyt niin, että joku broileri ei olisi kaasuputkessa tajuaan menettänyt, ja ei kuulemma ole.

broilerinkasvatus_atria-perhetila2

Kun linnut ovat tajuttomia, nostetaan ne jaloistaan pitkin hallia liikkuville kiskoille. Kiskot vievät linnut leikkurin läpi, joka leikkaa tajuttomilta linnuilta kurkun auki. Sen jälkeen alkaa veri valua. Haju oli verilammikoiden keskellä seistessä ikimuistoinen. Tästä eteenpäin vuorossa on mm. kyniminen ja suolistus, ja pikkuhiljaa kiskot vievät broilerit kylmähuoneiden kautta aina vain eteenpäin. Osa tippuu kiskoilta kokonaisina painon mukaisiin laatikoihin – ne päätyvät esim. S-marketin grillibroilereiksi tai kokonaisina pakkaseen. Osa jatkaa matkaa erilaisten leikkurien luokse. Kaikki broilerin osat leikataan pääsääntöisesti koneellisesti. On leikkuri joka leikkaa siivet, toinen leikkaa reisipalat ja kolmas irrottaa tuosta noin vaan rintafileet. Kiskojen ja leikkurien seuraaminen oli ajoittain jopa hypnoottista. Broilereita viiletti sivuilla sekä yläpuolella sellaista vauhtia, että silmissä vilisi.

broilerinkasvatus_atria-perhetila1

Valmiit palat viedään maustamishalliin, jossa niitä suolataan ja marinoidaan tarkkojen reseptien mukaisesti. Tämän jälkeen maustetut fileet, koivet, siivet sekä suikaleet pakataan ja päälle läiskästään Perhetilan nimi, josta selviää lihan alkuperä aina tilalle asti. Tämän jälkeen tuote on valmis kaupan hyllylle. Järisyttävän tehokasta ja organisoitua toimintaa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila4

Useille, ehkä jopa lähes kaikille kuluttajille broilerien elämä on kovin etäistä. Broilereita ei näe koskaan missään. Moni varmasti myös sekoittaa kanan ja broilerin keskenään. Kasvatushallit sekä teurastamot ovat suljettuja jo ihan hygienian vuoksi, eikä niiden sisään pääse kurkistamaan lähes koskaan. Tästä näkövinkkelistä Atria teki minusta todella rohkeasti kutsuessaan meidän viiden hengen bloggaajaporukan tutustumaan tähän mielipiteitä kovasti jakavaan siipikarjalajiin. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat näissä asioissa pelkkää plussaa, ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä. Faktojen (ei vain mielikuvien) perusteella jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä ja toimia niiden mukaan.

broilerinkasvatus_atria-perhetila9

Yhteistyössä Atria Perhetila

indiedays-ja-brm-yhteislogo

Dry rub -kanasalaatti grillissä

dry rub grillattu kanasalaatti8

Kesän ehkä kuumin grillijippo on tänä vuonna rubbaaminen eli hienosti sanottuna dry rub. Kyseessä on lihan kuivamarinointi, jossa kaikki mausteet pääsevät jylläämään suorassa kosketuksessa lihan pintaan marinoinnin sekä kypsennyksen aikana. Kuivamarinoinnissa ei nimensä mukaisesti ole mitään märkää, vaan ainoastaan kuivia mausteita sekä yrttejä. Mausteseos hierotaan lihan pintaan ennen kypsennystä, ja se voidaan poistaa osittain lihan pinnalta ennen kypsennystä tai jättää lihan pintaan kypsennyksen sekä myös syömisen ajaksi.

dry rub grillattu kanasalaatti5dry rub grillattu kanasalaatti9

Yksi rubbaamisen ehdoton valtti on se, että tiedät tasan tarkkaan millä olet lihasi marinoinut. Kaupan valmiit marinadit kun voivat pitää sisällään melkein mitä vain, ja olla jopa yllättäviä (turhia) kaloripommeja. Maustetut lihat sopivat toki mm. helppoutensa puolesta ruoanlaittoon hyvin, mutta meidän vihreän Vihervaaran keittiössä on käytetty jo vuosia pääsääntöisesti vain maustamattomia broilerituotteita. Muiden lihatuotteiden kanssa en ole ihan niin tarkka..

Atria on muuten koonnut sivuilleen muutamia herkullisen kuuloisia dry rub -reseptejä. Kokeile niitä tai tämän postauksen helppoa rubbausreseptiä maustamattomalle broilerille.

dry rub grillattu kanasalaatti3

Eräänä kesäisenä viikonloppuna grillasimme herra Longfieldin kanssa pitkästä aikaa salaattia. Kyllä, kuulitte ihan oikein. Salaattia voi grillata siinä missä makkaraakin. Salaatista tulee grillissä jumalaisen pehmeän makuista. Rapeus kuitenkin säilyy, kunhan ei grillaa salaattia liian pitkään. Salaatin öljyttyyn pintaan on tarkoitus saada vain vähän väriä, joten tarkkana pitää olla, ettei mene vihersalaatti mustaksi.

dry rub grillattu kanasalaatti2dry rub grillattu kanasalaatti4

Salaatin kaveriksi grillasimme isoja katkaravunpyrstöjä, patonkia sekä Atrian Perhetilan ohuita maustamattomia broilerin fileeleikkeitä, joita kuivamarinoimme noin 15 minuuttia ennen grillausta. Nämä Atrian Perhetilan broiskupaketit ovat tilamerkittyjä, meidän paketin sisältö oli kotoisin L. ja M. Saaren tilalta Kurikasta. Atrian tuotteet ovat kotoisin suomalaisilta maatiloilta, ja Perhetilan tuotteiden takaa löytyy aina tilalla häärivien ihmisten nimet ja naamat. Tilalliset seisovat tuotteidensa takana, jotta me kuluttajat voimme paremmin olla varmoja lihan alkuperästä. Lisätietoja Atrian lihatuotteiden alkuperästä voi lukea Atrian sivuilta.

dry rub grillattu kanasalaatti1dry rub grillattu kanasalaatti7
Mutta nyt siihen grillattuun kanasalaattiin. Reseptin myötä haluan myös toivottaa kaikille juhannuksesta kesälomansa aloittaneille hurjan upeaa lomakautta! Me lomaillaan sitten elokuussa, kun te kaikki muut olette jo palanneet töihin, heh.

Dry rub -kanasalaatti grillissä

kahdelle herkkusuulle

Broileri

Katkaravut

  • noin 200 g kuorittuja jättiläiskatkaravunpyrstöjä (pakaste)
  • 2 rkl mustapippuriöljyä
  • 1 rkl kuivattuja valkosipulilastuja rouhittuna
  • 10 tippaa Tabascoa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • ½ tl tulista savupaprikajauhetta

Muut

  • 2 kerää sydänsalaattia (myös isompi roomansalaatti käy)
  • maalaispatongin viipaleita
  • öljyä
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • Newman’s Own Parmesan & Roasted Garlic -salaatinkastiketta
  • parmesaania paksuina lastuina
  • sitruunan lohkoja
  • puisia grillitikkuja

1. Sulata jättiläiskatkarapujen pyrstöt paketin ohjeen mukaan.

2. Laita puiset grillitikut likoamaan veteen, jotta ne eivät pala kuumassa grillissä.

3. Sekoita broilerin dry rub -mausteseos. Tarkkoja mittoja ei ole: suolaa, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, chili explosionia sekä rouhittua mustapippuria sekoitetaan sen verran kuin mieli tekee (paprikaa eniten ja valkosipulijauhetta vähiten). Nosta broilerin fileeleikkeet lautaselle ja hiero niiden pintaan dry ryb -mausteseos. Pujota fileet maustamisen jälkeen pituussuunnassa puisiin grillitikkuihin. Jos fileet ovat kovin leveitä, voit leikata ne ennen varrastikkuihin pujottamista kahtia. Anna broilerien maustua noin 15 minuuttia.

4. Mausta sen jälkeen jättiläiskatkarapujen pyrstöt. Sekoita keskenään mustapippuriöljy, rouhitut kuivatun valkosipulin lastut, Tabasco, sitruunamehu sekä savupaprikajauhe. Dippaa sulaneet katkaravut yksitellen mausteliemeen ja pujota ne sen jälkeen kahden puisen grillitikun läpi (pysyvät näin paremmin kasassa grillissä). Käytä maustelientä myös grillauksen aikana! Valele katkarapuja liemellä muutaman kerran kypsentämisen aikana.

5. Käsittele seuraavaksi salaatti. Leikkaa soma sydänsalaatti kahtia, sivele pintaan hieman öljyä ja ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria.

6. Sitten on patongin vuoro. Leikkaa maalaispatongista ohuehkoja viipaleita ja sivele niiden päälle hieman öljyä.

7. Vihdoin päästään grillaushommiin. Grillaus on syytä aloittaa broilereista. Seuraavaksi grillin lämpöön laitetaan katkaravut ja viimeisenä salaatti sekä patonki, niiden grillaukseen kun kuluu aikaa vain muutama minuutti per puoli.

8. Kun kaikki ainekset ovat valmiita, on aika aloittaa herkuttelu. Lisää vielä lopuksi salaatin päälle lempisalaatinkastikettasi, tuoretta sitruunan mehua sekä parmesaanin lastuja. Ja niin kesä on lautasellasi.


Lisää mainioita grillipostauksia löytyy Blogiringin kampanjasivulta. Grilliherkkuja voi fiilistellä myös Atrian Instagram-tililtä, jonka minäkin kaappaan vielä kertaalleen tämän kesän aikana! Atrian Instassa arvotaan myös joka viikko pieni punainen pallogrilli ja 20 euron edestä grillattavaa.

dry rub grillattu kanasalaatti6

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria

Täytetty kukkaleipä pääsiäsipöytään

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari11

Pääsiäinen tarkoittaa minulle ehdotonta lupausta keväästä pitkän talven jälkeen. Aurinko mollottaa taivaalla aina vain pidempään, ensimmäiset sipulikukat puskevat itsensä urhoollisesti ohuen lumikerroksen läpi ja aamulenkillä voi kuunnella pikkutirppojen ensimmäisiä viserryksiä.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta tuntuu, että kevät olisi ollut lapsuudessa usein hurjan pitkällä jo palmusunnuntaisin. Muistan, kuinka jaoimme ystäväni kanssa virpoen metsästetyn suklaamunasaaliimme pihamme nurmikolla auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta. Elämä hymyili kahdelle pienelle tytölle, kun käsissä oli isot kasat suklaata, ja olipa usein mukana myös jokunen kolikko, joilla saattoi ostaa herkkuja koulun jälkeen uimahallin kiskalta sitten kun kaikki pääsiäisherkut olisi tuhottu.
Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari8_c_paasiainen_

Nyt hieman isompana tyttönä suklaamunat kuuluvat edelleen pääsiäisen herkkuihin. Meillä on tapana piilottaa toisillemme munia pääsiäispäivänä pitkin kämppää ja etsiä niitä yhdessä ennen aamupalalle siirtymistä. Suklaamunien rinnalle on näin aikuisena tullut myös hyvä ruoka. Pääsiäisen aikoihin tulee ravattua paljon sukulaisissa, ja siellä sitä hyvää ruokaa yleensä riittää. Mukana on toki ystävällistä aina viedä jotain – suolaista, makeaa tai vaikkapa värikkäitä kukkia.

Tänä pääsiäisenä me karkaamme herra Longfieldin kanssa Imatralle, joten vierailut jäävät meiltä tällä kertaa väliin. Hyvästä ruoasta saamme kuitenkin toivon mukaan nauttia ravintoloissa. Mikäli teillä on tiedossa kyläilyjä pääsiäisen aikoihin, mukaan viemiseksi voi kokkailla tämän postauksen pääosassa olevaa hurjan kaunista ja herkullista täytettyä kukkaleipää, joka kerää varmasti kehuja kahvipöydässä.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari4Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari2Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari5

Täytetty kukkaleipä muistuttaa krysanteemia, tuota värikästä ja sinnikästä kukkaa, joka jaksaa oikein hoidettuna ilahduttaa vaikka läpi kesän. Chrysanthemum pastries on alunperin kotoisin Georgiasta. Tai no tavallaan Venäjältä, koska Georgia oli muinoin osa Neuvostoliittoa.

Krysanteemileipää voidaan tehdä makeana tai suolaisena versiona. Täytteenä voi oikeastaan olla ihan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Minä päädyin täyttämään leivän tällä kertaa suolaisilla jutuilla (ensi kerralla on ehkä pakko kokeilla makeaa versiota ja tunkea leipään Nutellaa!). Päätähtenä olivat Atria Kulinaari -kokolihaleikkeleet, joista päädyin valitsemaan sekä kylmäsavuhärkää että kylmäsavukinkkua.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari3

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari1Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari6

Kokolihaleikkeleiden lisäksi tungin leivän sisuksiin paljon väriä pääsiäisen kunniaksi. Citymarketista löytynyt mexicana cheddar oli löytö, sitä kannattaa metsästää. Jos tulista juustoa ei kuitenkaan juustohyllyltä löydy, voi sen korvata perinteisellä cheddarilla sekä jokusella jalopenolla ja vaikkapa yhdellä punaisella chilillä.

Sitten vain leipomaan ja viettämään herkullista pääsiäistä! Kurkkaa ihmeessä muidenkin Blogiringin bloggareiden Atria Kulinaari -reseptit Blogiringin Vain maku ratkaisee -teemasivuilta.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari9Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari10

Täytetty kukkaleipä

tekovaihe noin 3 tuntia, annoskoko noin 8

Taikina

  • 500 g vehnäjauhoja
  • 7 g kuivahiivaa
  • 125 ml kädenlämpöistä kevytmaitoa
  • 125 ml turkkilaista jogurttia
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • 90 ml öljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva maidon sekaan.

2. Lisää neste yleiskoneeseen ja kaada mukaan loput ainekset. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Taikinan tulee irrota kulhon reunoista kunnolla.

3. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinan alla noin 1-1½ tuntia. Tässä välissä ehtii hyvin tehdä leivän täytteen (ks. ohje alla).

Täyte

Lisäksi voiteluun ruokalusikallinen maitoa sekä yksi kananmuna.

1. Raasta juustot. Cheddar tulee raastaa jääkaappikylmänä, jolloin se on mahdollisimman kiinteää. Sekoita juustot keskenään ja siirrä hetkeksi sivuun.

2. Pilko paprikat, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, basilika, timjami, kevätsipulit sekä leikkeleet mahdollisimman pieniksi paloiksi. Mitä pienemmäksi, sen parempi. Sekoita ainekset isossa kulhossa sekaisin.

4. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan, ja käsittele kerrallaan yhtä osaa, anna muiden osien olla edelleen liinan alla lämpimässä. Jauhota leivinalusta ja kauli taikinasta noin 3 mm levy. Tee pyöreällä muotilla (halkaisija noin 6-8 cm) kaulitusta taikinasta pyöreitä paloja niin paljon kuin pystyt. Tee ylijäämäpaloista uusi möykky, kaulitse siitä uusi levy ja tee siitä lisää pyöreitä paloja.

5. Öljyä tässä välissä noin 26-28 cm pyöreä piirakkavuoka ja ota se työtasolle viereesi.

6. Ota yksi pyöreä taikinapala kerralla eteesi. Laita taikinan päälle ensin juustoraastetta ja sen jälkeen varsinaista leikkeletäytettä. Muista, että palojen päälle ei tule laittaa liikaa täytettä, jotta ne eivät pursua uunissa rumiksi.

7. Sitten tulee vaikein osuus. Käännä pyöreä pala ensin kahtia niin, että edessäsi on puolikuun muotoinen pala. Sen jälkeen pala pitäisi taittaa vielä kahtia niin, että puolikuun kärjet koskevat toisiaan. Jos kärjet eivät meinaa pysyä kiinni, voi niitä kostuttaa hieman vedellä ja painaa sitten päät kiinni toisiinsa.

8. Tämän jälkeen pala tulee nostaa piirakkavuokaan siten, että auki oleva osa on ylöspäin (täyte näkyy). Ja sitten sama homma pitää toistaa aika monta kertaa!

9. Piirakkavuoan voi täyttää tähän tapaan ihan loppuun asti, siten että paloista muodostuu vuokaan krysanteemin terälehtiä muistuttava kuvio. Itse tein niin, että lisäsin ikään kuin kukan keskusosaksi vielä erillisen ison palan. Kaulin hieman isomman, suorakaiteen muotoisen palan (palan reunat kannattaa tasoittaa veitsellä), jonka täytin juustoraasteella sekä leikkeletäytteellä normaaliin tapaan. Tämän jälkeen taitoin suorakaiteen puoliksi sen pitkää sivua pitkin, ja lopuksi rullasin sen kierukaksi, ja nostin piirakkavuoan keskelle siten, että täytteet olivat ylöspäin.

10. Sivele vielä lopuksi leivän päälle maito-munaseosta sudin avulla.

11. Paista täytettyä leipää 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna valmiin leivän levähtää liinan alla puolisen tuntia ennen tarjoilua. Leipä on ehdottomasti parasta hieman lämpimänä. Sen voi lämmittää tarpeen vaatiessa lempeässä uunin lämmössä uudestaan (noin 100 asteessa).

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari12

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria Kulinaari

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

joulu2014 (8)

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

joulu2014 (1)

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

tyttöjen joulu (11)

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

tyttöjen joulu (12)

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

atria_joulu_alkuruoka (2)

atria_joulu_alkuruoka (1)

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

atria_joulu_pääruoka (1)

Laatikkokimara

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

atria_joulu_pääruoka (2)

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

  • 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • ½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl kanelia
  • ½ dl sulatettua voita
  • ¾ dl täysmaitoa
  • 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

atria_joulu_jälkiruoka (1)

Kinuski:

  • 4 dl kermaa
  • 2½ dl fariinisokeria
  • 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

atria_joulu_jälkiruoka (2)

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria