Brunssi: Hotelli Mesikämmen, Ähtäri 19.2.2017

Kaupallinen yhteistyö Hotelli Mesikämmenen kanssa.

Sain viime viikon alkupuolella varsin ihastuttavan sähköpostin Ähtäristä asti. Meitä pyydettiin tulemaan maistelemaan Hotelli Mesikämmenen brunssia, jota tarjoillaan kevään aikana kerran kuussa aina vappuun asti. Tutkin kalenteria, ja näytti siltä, että ainoa varmasti sopiva ajankohta olisi heti saman viikon sunnuntaina. Vaihdoimme muutamia sähköposteja, jonka jälkeen meille oli varattu hotellihuone sekä brunssi Hotelli Mesikämmenestä, ja päälle saimme vielä liput aivan hotellin vieressä sijaitsevaan Ähtärin eläinpuistoon.

Perjantaina olin viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaa, ja heti lauantaiaamuna auto starttasi kohti Ähtäriä. Aika mainio tapa aloittaa äitiysloma!

Lauantaina ehdimme loistavasti kiertää sekä Ähtärin eläinpuiston että kotieläinpihan upeassa kevätalven säässä. Herra Longfield jorisikin teille jo aiemmin tällä viikolla eläimistä joihin Ähtärissä törmäsimme, joten ei niistä tässä postauksessa sen enempää. Noin kolmen tunnin ulkoilun jälkeen pulahdimme hotellin kylpylään, josta matka jatkui illalliselle hotellin ravintolan puolelle. Sunnuntaina nukuimme pitkään jättäen aamupalan aivan tarkoituksella väliin. Hotellien aamupalat ovat ihania, mutta nyt se oli pakko jättää väliin, sillä kello 11.00 meillä oli pöytävaraus hotellin brunssille.

Viime sunnuntaina brunssin teemana oli ystävänpäivä. Tallustellessamme ravintolan puolelle oli meitä vastassa kauniisti sisustettu, tilava ravintolasali. Taustalla soi tunnelmallinen, ystävänpäiväteemaan hienosti sopiva musiikki. Lisäksi luminen maisema avautui suurista ikkunoista ja brunssiherkkuja oli vaikka muille jakaa. Erityisesti jälkiruokapöytä sai huomiomme heti käännettyä itseensä. Söpösti asetellut jälkiruokaherkut saivat veden herahtamaan kielelle.

Brunssille kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan mennä heti ensimmäiseen kattaukseen, näin buffetpöydät ovat vielä vimosen päälle laitettuina ennen kuin niihin käydään nälkäisten asiakkaiden toimesta käsiksi.

Jälkiruokapöydän lisäksi suuresta tilasta löytyi oma piste salaateille, jogurtille sekä puurolle ja itse tehdyille granoloille (voi nam!), leiville, juomille (kolmea eri mehua sekä vettä), lämpimille ruoille sekä leikkeleille ja muille kylmille ”alku”paloille. Olimme ruoanpaljouden seassa aluksi hieman hädissämme siitä mistä pöydästä lähtisimme liikkeelle, mutta alkupaniikin jälkeen homma lähti rullaamaan ja lautaset täyttyivät kuin itsestään.

Mitenköhän tähän nyt olisi fiksua kertoa mitä kaikkea oli tarjolla!

Leipäpuolesta pitivät huolta talon leipä, croissantit, juustoskonssit, ruisnapit sekä siemennäkkäri. Leipien kaveriksi saattoi lautaselleen napsia marinoitua kukkakaalia, graavattua lohta, hirven paahtopaistia, savumeetvurstia sekä juustoleikkeleitä. Omassa pöydässään olivat vielä salaatit. Niitä oli kolmea eri sorttia: feta-granaattiomena-couscoussalaattia, pesto-perunasalaattia sekä tietenkin caesarsalaattia.

Croissantit sekä juustoskonssit olivat törkeän hyviä, muita emme maistaneet. Minä tungen usein croissantin väliin juustoa, tomaattia sekä salaattia, ja niin tein nytkin. Hyvää oli. Vastapaistetut, lämpimät juustoskonssit maistuivat myös meille molemmille enemmän kuin hyvin.

Lämpimiä ruokia oli myös reilusti tarjolla. Ne onnistuivat kuitenkin olemaan hyvin aamiaismaisia, eli lohta taikka broilerin nuijia ei ollut tarjolla. Sen sijaan oli nakkeja talon sinapilla (iso nam!), parmesan-rucola-munakasta, vuohenjuusto-paprikamuffinsseja, pekonia, pieniä karjalanpiirakoita (kai ne tunnetaan paremmin Vuoksen piirakoina), falafelejä tsatsikilla sekä herra Longfieldin suureksi iloksi blinejä kaikilla lisukkeilla. Blinit ovat raskauden takia jääneet väliin, ja oli kiva, että herra pääsi niillä nyt brunssin yhteydessä herkuttelemaan!

Blinit tosiaan maistuivat herralle, minä pidin taasen hurjasti munakkaasta ja nakeista talon sinapin kera.

Puuroja masuihimme ei mahtunut, niitä muut brunssivieraat kyllä ahkerasti söivät. Tarjolla oli luomukaurapuuroa sekä pitkään haudutettua vaniljaista kookos-ohrapuuroa. Puurojen kanssa tarjolla oli tuoreita mustikoita. Ei huono.

Puurojen sijaan vedimme isot kulholliset paksua maustamatonta jogurttia itse tehtyjen granoloiden kanssa. Jessus, että maistui hyvältä. Kipasimme hakemaan jogurtin ja granolan päälle vielä jälkkäripöydästä tuoreita vadelmia. Olisin ollut tyytyväinen jo ihan pelkästään tähän jogurttiannokseen! Kotonakin syön ihan jokaisena aamuna Valion kreikkalaista jogurttia granaattiomenan siemenien kanssa, aivan törkeän hyvää.

No joko olisi niiden jälkiruokien aika! Kauniisti katettu jälkiruokapöytä jäi varmasti jokaisen brunssittelijan mieleen. Upeat punaherukka-valkosuklaakakut kruunasivat koko pöydän. Kakkua minun möhömahaani ei brunssin loppusuoralla enää mahtunut, mutta sydänkeksejä, suklaa-vadelma kuppikakkuja sekä suklaista marenkia vedin kyllä niin, että napa paukkui. Herra maistoi kakun lisäksi myös kääretorttua ja kehui ruokaa alituiseen tahtiin.

Makean osuuden lisäksi jälkiruoaksi saattoi nauttia myös juustoja (Herra Longfield piti hyvin paljon yhdestä tarjolla olleista juustoista, mutta juuston merkki ja malli on päässyt unohtumaan vaikka oikein erikseen käytiin se kysymässä), hedelmiä sekä marjaista smoothieta. Että kyllä varmasti jokaiselle löytyi jotain!

Yleensä näin runsaiden brunssien akilleen kantapää on juuri liika runsaus. Alkaa olla mahdotonta pitää korkeaa tasoa ja laadukkaita raaka-aineita yllä, jos tarjolla on tuhat ja sata eri lajiketta. Mutta Hotelli Mesikämmenen brunssi ei kaatunut tähän, päinvastoin, valikoiman laajuudesta huolimatta myös laatu oli enemmän kuin kohdillaan! Ehkä tähän on syynä se, ettei brunsseja ole Hotelli Mesikämmenessä tarjolla joka viikonloppu, ja jokaisen brunssin ympärillä on teema, jonka avulla brunssien sisältöä mietitään varmasti tarkemmin kuin ns. perusbrunsseja.

Seuraavan kerran Hotelli Mesikämmenessä brunsseillaan sunnuntaina 5.3.2017. Sen jälkeen 9.4.2017 ja kevään viimeinen brunssi on tarjolla vappuna 1.5.2017. Tarkemmat tiedot löytyvät Hotelli Mesikämmenen nettisivuilta. Meiltä lähtee ainakin tosi isot suositukset!


Ja hei, ettehän unohda arvontaa, joka on käynnissä 4.3.2017 asti! Meillä olisi herra Longfieldin kanssa teille jemmassa yhteensä viisi sisäänpääsyranneketta Ähtäri Zoohon. Rannekkeilla pääsee villieläin- sekä kotieläinpuistoon, ja ne ovat voimassa vuoden päivät. Rannekkeita arvotaan yhteensä kolmelle onnekkaalle: kaksi kahden rannekkeen lippupakettia ja yksi yhden rannekkeen paketti. Lippupakettien arvontaan osallistut jättämällä kommentin herra Longfieldin kirjoittamaan Ähtäri Zoo -postaukseen (ei siis tähän postaukseen) viimeistään lauantaina 4.3.2017. Lippupaketit arvotaan sunnuntaina 5.3.2017.

Yhteistyössä Hotelli Mesikämmen

Ähtäri Zoo (sis. lippupakettien arvonnan)

Kaupallinen yhteistyö Ähtäri Zoon kanssa.

Morhu, Herra Longfield tässä.

Jos joku sanoo Ähtäri, niin mitäpä siitä tulee mieleen ekana? Mulle tulee mieleen karhu. En ees oikeastaan tiedä miksi, jostain Ähtärin eläinpuiston eli Ähtäri Zoon mainoksista se varmaan on jonnekin ajokoppaan istuttautunut. Tai ehkä se on jäänyt sinne siitä kun joskus pienenä poikana käytiin kerran Ähtärissä eläimiä kattelemassa, ja paikan karhut on jotenkin sitten jääneet alitajuntaan asti hengailemaan.

Kun Huli sitten tuossa joku päivä kertoi, että nyt olisi mahdollisuus lähteä Ähtärissä käymään, niin hetihän minä ajattelin että jippii, karhuja pääsee katselemaan, lähdetään jo! Karhut on metkoja otuksia, aina oon niistä tykännyt. Lempparikarhuni ei oo Nalle Puh tai mikään muukaan fiktiivinen karhuherra sadetakissa tai jymyhunaja purkki kädessä, vaan ihka aito ja oikea Juuso-karhu Kuusamon suurpetokeskuksesta. Juuso on mainospuheiden mukaan Suomen suurin karhu lähes 500 kilon talviunia edeltävällä elinpainollaan, ja Juuson käsittämättömän lämpimät välit hoitajaansa Sulo Karjalaiseen ja herrojen yhteiset videot ovat tehneet niin Juusosta kuin Sulostakin oikein julkkiksia. Sulo oli viime vuonna Linnan juhlissa Saulia kättelemässä, ja Juuso on alkanut videoilla hölmöilyjen lisäksi tekemään tauluja, joita on parina viime vuonna myyty New Yorkia myöten. Mekin käytiin Juuson taidenäyttely pikaisesti katsastamassa läpi tuossa jokunen viikko sitten, ja kovasti tekisi mieli saada omaan kotiin yksi aito Juuson maalaama taulu – ne oli vaan taas tänäkin vuonna myyty niin äkkiä loppuun että ilman jäätiin.

Mutta, jos on Juuso nykyään maailmankuulu julkkis, niin melkoisen kuuluisa karhurouva asustaa Ähtärissäkin. Siellä nimittäin asustaa Mimmi, jonka erikoisalaa on joogaaminen. Mimmi-karhun joogauskuvat levisivät vuonna 2010 pitkin maailmaa, ja päätyivät lopulta vuonna 2011 peräti National Geographiciin asti. Kuuleman mukaan Mimmi oppi joogan salat emoltaan, joka taas oli keksinyt alkaa temppuilemaan herkkujen jaon aikana huomiota herättääkseen, ja kuulemma Mimmin jälkikasvukin on osoittanut kiinnostusta joogaliikkeisiin.

Hetken ehdin vain olla karhuista innoissani, kunnes katsoin ikkunasta ulos ja muistin että ai niin, nyt on talvi, ja talvella karhut nukkuu. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen! (Miltä hätä sitten oikein näyttää? Aina vain sanotaan että se ei ole tämän näköinen, mutta minkä näköinen se sitten on? Googlen kuvahakukaan ei auta tässä dilemmassa.) Talvisinkin Ähtärin eläinpuistossa on kyllä ihmeteltävää vaikkei julkkikset siellä silloin joogaakaan. Useat muut eläimet, kuten esimerkiksi lumileopardit, ahmat, saukot ja ilvekset peuhaavat paljon enemmän talvisin lumessa komeissa talviturkeissaan, kuin kesän paahtavassa kuumuudessa.

Me päästiin omalla kierroksellamme katselemaan ahman touhuja, kun se venkoili jonkun ihme luupalan tai minkä lie suolakivilohkareen kanssa, välillä se hautasi sen maahan ja juoksi muualle tonkimaan maasta jotain muuta, mutta palasi aina palikkansa luokse. Juokseva ahma on muuten aika jännä näky, se sillee kummasti klenkkailee menemään, etu- ja takatassut aina sillee tasajalkaa ponnistelevat vuorollaan ahman ruhoa eteenpäin. Ahmahan on myös muuten antanut nimensä melko suositulle sarjakuvasankarille, tosin se nimi on ensin käännetty englanniksi. Kieltämättä Wolverine kyllä kuulostaa vähän coolimmalta ku Ahma. Ei se jotenkin ois sama ku Hugh Jackman olisi jossain yliphotoshopatussa julisteessa naama irveessä ja adamantium-kynnet esillä, ja sitten siinä alla lukisi AHMA. Ei, Wolverine on Hugh Jackmanille parempi, Ahma sopii sitten enemmän Pirkka-Pekka Peteliukselle ja Taneli Mäkelälle, turvallista matkaa ja voi hitsin hitsi.

Ahman lisäksi lumileopardikaksikko pisti meille kunnon shown pystyyn, ne siellä lumessa vaanivat toisiaan ja hyökkäsivät toistensa kimppuun tai muuten vaan sätkyilivät selittämättömästi niinku kaikki normaalit kotikissatkin aina välillä tekevät. Muistan joskus yhden kaverin vitsailleen, että Korkeasaaressa kun käy niin siellä joka toisessa häkissä on lumileopardi. Se on sinänsä aika hassu juttu koska lumileopardi on yhä edelleen uhanalainen laji, kissapedon huikean kaunis turkki on ymmärettävästi aikoinaan vetänyt turkismetsästäjiä puoleensa ja siinähän tuppaa sitten aina käymään niin että eläimiä metsästetään ihan liian kanssa. Korkeasaari on tämän eläinlajin suojelemiseen erikoistunut, 1960-luvulta lähtien siellä on syntynyt yli sata lumileopardin pentua, mikä on enemmän kuin missään muualla eläintarhassa maailmassa. Siksi niitä siellä niin paljon tuntuu olevan, ja lumileopardihan on valikoitunut myös Korkeasaaren tunnuseläimeksi. Ähtäri Zoo on myös jo kauan kantanut kortensa kekoon tämän hienon lajin suojelua varten, tällä hetkellä kaiketi taas odotellaan, josko eläinpuiston tiloissa keskenään viihtyvä kaksikko äityisi tekemään pennun keskenään. Oikein hyvät välit niillä ainakin näytti olevan, eivät vaan jurottaneet häkkiensä nurkissa Tinderiä suihkien vaan keskenään peuhasivat.

Muista eläimistä meihin teki eniten vaikutuksen komean näköiset pöllöt ja maakotkat (hitto että sitä pelästyisi jos metsässä kävellessä joku pöllö vaikka suhahtaisi pään yli, ihan eri kokoluokan lintuja ovat ku jotkut perus talitintit, maakotkasta nyt puhumattakaan!), hemmetin utelias kettu joka seurasi meidän touhuja melkeinpä kiinnostuneempana kuin me sitä, ja tässä ihan viime aikoina vähän ikävääkin julkisuutta saanut Ähtärin susilauma, joka vierailumme aikana pisti pari kertaa sellaisen ulvomiskonsertin pystyyn ettei tosikaan. Susien leikkiessä keskenään lihakimpaleilla, katseltiin että on hullua että tommosista on jalostettu maailmaan jos jonkunnäköistä ja -kokoista koirarotua, meidän Horatiokin kai on jotain sukua susille vaikkei kyllä uskoisi, enemmän Horatio näyttää sen uteliaan ketun lihavalta serkkupojalta. Saukko ja majava nähtiin vain pesissään nukkumassa, ja ilves hengaili omassa laavussaan, se sieltä raimohelmismäisen majesteettisesti toljotteli meitä. Hulin lemppareihin lukeutuvat villisiat veteli nekin kaikki sikeitä olkien seassa. Sitten siellä oli vielä poroja ja kauriita ja visenttejä ja mitä lie muitakin sarvipäisiä otuksia, hirviäkin siellä oli, harmillisesti ne vaan oli niin kaukana että ne jäivät vähän etäisiksi.

Ähtäri Zoo tarjoaa talvisin myös pulkanvuokrausta, jonka avulla perheen pienimmät saadaan kuljeteltua kolmikilometrisen luontoreitin läpi, ja henkilökunta pitää alueella nuotiotulia palamassa, joiden ääressä voi lämmitellä tai vaikka paistaa makkaraa. Villieläinten lisäksi Ähtärin eläinpuistossa voi käydä tutustumassa myös kotieläimiin, alueelle on vastikään avattu kotieläintila, josta käsin voi käydä tutustumassa lehmiin, hevosiin, kilipukkeihin ja meidän kotieläintarhan suosikeiksi nousseisiin villasikoihin, jotka tulivat hyvin uteliaina kärsiensä kanssa toikkaroimaan aidan toiselle puolelle meitä ihmettelemään. Ei Huliakaan niin harmittanut niiden villisikojen missaaminen kun oli melkeinpä samannimisen lajin kanssa kuitenkin päästy läheisiin tekemisiin.

Ähtäriin on kyllä tässä vuoden tai parin kuluttua pakko päästä itse uudestaankin. Siellä ollaan nimittäin tälläkin hetkellä kovaa vauhtia järjestelemässä aitauksia Suomen ensimmäisille pandakarhuille! Tarkkaa ajankohtaa pandojen tulolle ei olla vielä annettu, me kuulimme paikallisilta huhuja vuodesta 2018. Saattaa olla, että pandojen Ähtäriin kotiutuessa jää Mimmit ja Juusot vähäksi aikaa mediapimentoon, elleivät ne sitten äidy jotain Mona Lisoja tai yhdellä etutassulla seisten tehtyjä aurinkosotureita tehtailemaan.

Alkoiko jo kauheesti kihelmöittämään että voi kun minäkin pääsisin Ähtäriin eläimiä kattelemaan. No tiedätkö mitä? Nytpä voit sitten päästäkin sinne, hei! Saimme läksiäislahjaksi peräti 5 kpl rannekkeita, ja ne nyt sitten arvottaisiin! Rannekkeilla pääsee sekä villieläin- että kotieläinpuistoon, ja ne ovat voimassa vuoden päivät.

Rannekkeita arvotaan yhteensä kolmelle onnekkaalle: kaksi kahden rannekkeen lippupakettia ja yksi yhden rannekkeen paketti. Lippupakettien arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen viimeistään lauantaina 4.3.2017. Lippupaketit arvotaan sunnuntaina 5.3.2017. Kommentissa haluaisimme kuulla minkä eläimen haluaisit ehdottomasti Ähtärin eläinpuistossa nähdä. Kaikki Ähtäri Zoossa vipeltävät eläimet ovat nähtävissä Ähtäri Zoon nettisivuilla.

Sitten vain eläimellistä kommenttia tulemaan ja onnea arvontaan! Otamme yhteyttä voittajiin sunnuntaina 5.3.2017 sähköpostitse.

Yhteistyössä Ähtäri Zoo