Chilihärkää nuudeleilla

Tätä reseptiä varten kaupasta piti hakea ainoastaan thai-chilikastiketta sekä tuoretta inkivääriä, kaikki muut ainekset löytyivät kaapista valmiina. Makean thai-chilikastikkeen kanssa meni kyllä tovi ison Cittarin hyllyjen välissä, en nimittäin millään löytänyt sellaista kivan pientä purkkia, ainoastaan jättimäisen lasipullon, joka oli viimein pakko viskata ostoskärryihin, sillä kaikissa muissa vastaavissa kastikkeissa eivät ainesosat olleet kuitenkaan yhtään samankaltaiset kuin makeassa thai-chilikastikkeessa. Mutta ei se haittaa, chilihärkänuudelit olivat tosi iisi tehdä ja maistuivat oikein maukkailta, joten tätä pöperöä tulemme varmasti tekemään vielä uudemman kerran. Pakkasessakin lojuu naudan ulkofileetä monta monituista pakettia valmiina, niitä kun tulee aina silloin tällöin jemmattua hyvän tarjouksen verukkeella pakastimeen. Se on kyllä hyvä, ei tarvitse meidän sitten hoitovapaalla elää ihan vain tonnikalalla ja purkkihernekeitolla.

chilihärkää nuudeleilla

Herra Longfield kokkasi tämän ruoan. Olimme pienen ihmeen sekä Horation kanssa vaunulenkillä ja kun tulimme kotiin, jätin vauvan ulos nukkumaan ja kipitin hyvän tuoksun saattelemana suoraan ruokapöytään. Pieni ihme heräsi tosin noin 5 minuutin päästä, joten lounasta syötiin koko perheen voimin ruokapöydän ääressä.

chilihärkää nuudeleilla

On se muuten kumma, kun kaikissa vauvaohjeissa neuvotaan syömään jo ihan vauvasta asti perheen kanssa yhtä aikaa, jotta lapsi tottuu ja näkee heti mallia perheen ruokakulttuurista. Ihan jees juttuhan se on, erityisesti kun pienelle ihmeelle maistuu sormiruokakin tosi hienosti ja siinä sivussa saa itsekin syötyä aika rauhassa. Mutta meidän jässikälle ei yleensä koskaan maistu omat soseet ja ruoat jos vanhempien lautasella on jotain. Ihan sama onko siellä ruisleipää, tulista keittoa, sushia, nakkikastiketta, maksalaatikkoa tai ihan mitä vaan, äidin ja isän lautaselta on saatava ruokaa. Ja saahan hän, aina.. Koska äiti on heikko. Mutta onhan se nyt törkeän söpöä kun pieni jässikkä osoittaa tiukka ilme kasvoillaan äidin lautasta, sormi visusti ojossa ja melkein huutaa ”anna-anna-anna-anna-anna”. Niinpä meillä on maisteltu sujuvasti mm. sushiriisiä, ruisleipää voilla, erilaisia leikkeleitä, jogurtteja, rahkoja, vanukkaita, nakkikastikkeen nakkeja, spaghettia, maksalaatikon rusinoita jne..

Chilihärkänuudeleista pieni ihme sai maistaa nuudeleita (ne oli napattu hänelle sivuun jo ruoanlaiton yhteydessä) sen verran tujua kastike oli, etten sitä sentään vauvalle tohtinut antaa.

chilihärkää nuudeleilla

Chilihärkää nuudeleilla

4 annosta

  •  200 g nuudeleita
  • 350 g naudan ulkofileetä suikaleina
  • 2 rkl öljyä
  • 1 pieni purjo suikaleina
  • 2 punaista paprikaa suikaleina
  • 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 3 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 6 rkl makeaa thai-chilikastiketta
  • ½ limetin mehu
  • 1 rkl seesamiöljyä

1. Kuumenna öljy wokissa/isossa paistinpannussa ja ruskista lihasuikaleita siinä pari minuuttia. Lisää kasvikset, inkivääri sekä valkosipuli ja paista 3-4 minuuttia koko ajan käännellen.

2. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Valuta siivilässä ja anna oleilla siinä hetken aikaa.

3. Mausta kastike soija- ja chilikastikkeella sekä limetin mehulla. Lisää valmiit nuudelit ja tilkka seesamiöljyä. Kuumenna vielä koko ajan sekoittaen, niin että kastike ja nuudelit ovat hyvin sekaisin. Sitten vain syömään!

chilihärkää nuudeleilla

Kapen savulohipasta

Tykkään sympaattisesta Kari Aihisesta hurjasti. Sanoi hän sitten Puoli seiskassa mitä lystää, niin tykkään hänestä ja hänen hassusta sekä räväkästä puhetyylistään. Olin ihan viimeisilläni raskaana kun pääsin näkemään Kapen ensimmäistä kertaa livenä. Istuimme Myllärin brunssilla Kapen luotsaamassa Rosterissa, ja olin hormonipäissäni aivan sekaisin Kapesta eikä ruoka oikein maistunut, vaikka tarjolla oli vaikka mitä brunssiherkkuja.

Kapen savulohipasta

Sitten törmäsin jossain välissä Punavuori Gourmet -blogin Anikon kuvaan Kapen uudesta reseptikirjasta, ja sanoin siltä istumalta herra Longfieldille, että tuon kirjan haluan joululahjaksi. Ja pukkihan sen minulle kiikutti.

Kape 24 h -kirjaa en ole harmikseni vauva-arjen keskellä liiemmin ehtinyt selailla, mutta herra kävi sen kannesta kanteen läpi etsiessään jotain kivaa ja iisiä reseptiä. Kuulemani mukaan herra oli selaamisen alkumetreillä kovin pettynyt, sillä reseptit olivat toinen toisensa jälkeen todella vaativia, ainesosalistat julmetun pitkiä ja ruokakuvat sellaisia, ettei kyseisiä annoksia saisi kokoon kotikeittiössä koskaan. Ainakaan meillä. Mutta loppua kohden pettymys alkoi hieman väistyä kun vastaan alkoi tulla ”normaalien” ihmisten keittiöön sopivia reseptejä, kuten sivulla 234 oleva currylla maustettu savulohipasta.

Kapen savulohipasta

Kape kertoo reseptin yhteydessä pastan valmistuvan hetkessä, ja että se on yksi hänen poikiensa suosikeista ja että tätä reseptiä on jaettu eniten myös kavereille viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Näiden saatesanojen jälkeen herra Longfield oli sitä mieltä, että tätä pastaa meidänkin on pakko kokeilla.

Ja hyvä, että kokeiltiin! Curry passasi oikein mainiosti savulohen kaveriksi, vaikka sitä etukäteen hieman epäilimme. Ruokaisa pasta maistui vihreässä Vihervaarassa joulun jälkeen varsin mainiolta monen päivän kinkku- ja laatikkoähkyn jälkeen.

Kapen savulohipasta

4 annosta

  • tuoretta tilliä
  • 200 g kylmäsavulohta
  • 200 g lämminsavulohta
  • pastaa (meillä oli Rummon kierrepastaa, johon kastike tarrautuu ihanasti)
  • ½ purjo
  • voita paistamiseen
  • 3 tl curryjauhetta
  • 3 dl kuohukermaa
  • ½ prk ranskankermaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

1. Silppua tilli ja leikkaa lohet reilun kokoisiksi paloiksi (älä tee lohesta liian pientä silppua, tai kala menee kastikkeen seassa mössöksi). Tarkista, että kala on ruodotonta.

2. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Älä keitä pastaa ylikypsäksi, suutuntuma pitää olla.

3. Huuhtele sekä pilko purjo ja paista sitä voissa kevyesti niin, että pinta ei ruskistu. Lisää curry ja anna kypsyä vielä hetken, kunnes purjo pehmenee hieman. Lisää kerma ja keitä kastiketta kokoon noin 5 minuuttia.

4. Sekoita lohipalat varovasti joukkoon. Viimeistele ranskankermalla, sitruunamehulla ja tillisilpulla. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kylmä- ja lämminsavulohet ovat itsessään jo varsin suolaisia).

Kapen savulohipasta

Rekiajelulla

Isäni on kova poika kiertämään huutokauppoja. Pienenä tyttönä kiersin isäni kanssa huutokauppoja mielelläni – niissä oli jotain jännittävää ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Joskus pääsin itsekin nostamaan käteni jonkin pienen kipon ollessa huudon kohteena. Eräästä konkurssipesästä huusin itselleni laatikkollisen krääsää, ja penkoessani 20 markan laatikkoani, löysin sieltä selkeästi hieman piilotetun esineen. Kävi ilmi, että se oli norsunluusta veistetty koriste-esine. Kilttinä tyttönä kävin näyttämässä esinettä huutokaupan pitäjälle, ja hän nappasi sen minulta hieman nolostuneena eikä selkeästi tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, jotain puhui laittomasta tavarasta ja ettei sitä olisi saanut myydä. Sinne meni minun hurjin huutokauppalöytöni!

rekiajelu

Isäni on tehnyt valtavasti upeita löytöjä huutokaupoista, ja jokunen niistä majailee myös vihreässä Vihervaarassa. Yksi niistä on kuvissakin näkyvä lasten reki. Reki on peräisin 1800-luvulta, ja siinä oleva samettinen istuinosa on alkuperäinen ja uskomattoman hyvässä kunnossa sen ikäiseksi. Reki on ollut alunperin musta, se on maalattu 1950-luvulla. Maali alkaa jo hieman hapertua, mutta toisaalta se tuo rekeen aika kauniin ja eläväisen pinnan. Isäni osti reen mieheltä, jonka perhe oli saanut sen lahjaksi vuonna 1918 Kankaisten kartanosta.

rekiajelurekiajelu

Reessä on tässä vuosien saatossa työnnelty Kodaa, ja sen lisäksi useampi kaverin lapsi on halunnut istua siinä meillä kyläillessään. Eilen reki pääsi ensimmäistä kertaa ihan tositoimiin! Nappasimme pienen ihmeen untuvapussin sisään ja istutimme pienen pojan reen kyytiin. Olimme lähes varmoja, ettei takorautainen reki kulje mihinkään, mutta sehän luisti kuin unelma!

rekiajelurekiajelu

Viipotimme pitkin Espoon keskuspuistoa ja kyllä siinä oli hymy herkässä kun ajattelimme miltä meidän kokoonpano näyttää! Horatio sekoili reen vieressä ja me lykimme pientä ihmettä antiikkireessäämme ylä- ja alamäissä hurjaakin vauhtia. Pieni ihme nautti menosta niin paljon, että otti ja nukahti reen kyytiin! Aamupäikkärit nukuttiin sitten pitkän metsälenkin aikana ihanan kirpsakassa talvisäässä.

rekiajelurekiajelu

Hieman jo lenkillä juttelimme, että voisiko rekeä kunnostaa ensi talvea varten jollakulla alan asiantuntijalla. Olisi upea saada se alkuperäiseen loistokuntoon (mustaa emme kyllä reestä haluaisi). Tosin en yhtään tiedä suostuuko pieni ihme siinä enää ensi talvena rauhassa istumaan. Mutta jos reen kunnostaisi, olisi se entistä upeampi sisustuselementti. Tällä hetkellä reellä ei kyllä oikein ole sellaista asiallista paikkaa vihreässä Vihervaarassa. Mutta eiköhän sekin järjesty kun pienen ihmeen huone saadaan joskus valmiiksi, ja sen myötä talon muutkin nyt hieman epämääräisissä paikoissa olevat huonekalut löytävät omille paikoilleen.

rekiajelu

Nyt pitää vain kovasti toivoa, että nämä upeat talvikelit kestäisivät etelässäkin edes hetken aikaa! Rekiajelulle haluamme ehdottomasti uudestaan – vielä monta kertaa!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

rekiajelu

Kun mies jää hoitovapaalle

Moliikki, Herra Longfield täällä.

Minullapa alkaa piakkoin uusi ura. Olen elämäni aikana normaalien työ- ja opiskeluhommien ja tämän bloggailun lisäksi kokeillut mm. mallin, näyttelijän, rokkitähden, kolumnistin ja tieteislehtitoimittajan uraa. En löytänyt noilta aloilta kutsumustani, mutta ehkä löydän sen seuraavaksi kun tarkoitus olisi kokeilla miten siipeni kestävät kotiäitinä.

isä hoitovapaa

(Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa miten nuo muut urani menivät, niin: malliurani koostui yhdestä hiusmallina olosta Sörnäisissä joidenkin brittiläisten saksiniekkojen leikeltävänä, näyttelijänurallani esitin Juulian Totuudet –tv-sarjassa jääkiekkojoukkueen varamaalivahtia eli seisoin rivissä jäähallissa jääkiekkopaita päälläni samalla kun Reino Nordin ja Martti Syrjä ja jotkut muut näytteli oikeasti, rokkitähtivaiheessani soitin vanhan ala-asteemme limudiskossa bändimme kanssa yhden keikan, kolumnistiurani koostuu yhdestä Mondo-lehteen kirjoitetusta artikkelista ja tieteislehtitoimittajan ominaisuudessa olin mukana kirjoittamassa jotain liirumlaarumia höyryverkkosäädöistä ja niiden simuloinneista johonkin alan lehteen jota lukee ehkä 7 ihmistä maailmassa.)

Kotiäitiurani ei näillä näkymin tule olemaan kovinkaan paljon noita edellisiä urakokeilujani mullistavampi, sillä tarkoitus olisi olla yhdessä pienen ihmeen kanssa kotona kokonaista 3 kuukautta. Sen jälkeen tehdään Hulin kanssa taas läpsystä vaihto, minä menen takaisin töihin ja Huli tulee korjaamaan pienen ihmeen 3 kuukauden aikana särkyneen psyykeen.

isä hoitovapaa

Mutta, kyllä tämä kotiäitiyden kokeileminen hieman enemmän jännittää kuin esimerkiksi aikoinaan jäähallissa rivissä seisominen. Olen nyt tuosta joulukuun puolivälistä lähtien ollut jo täyspäiväisesti kotona Hulin ja pienen ihmeen kanssa, ja entistä kirkkaammaksi on muodostunut kuva siitä että kotiäitiys tulee olemaan aika hemmetin rankkaa puuhaa sitten kun helmikuussa ryhdyn tätä koko palettia yksinäni täällä pyörittämään ja Huli käy arkipäivisin hakemassa leivän pöytään. Pieni ihme on kaikesta mahtavuudestaan huolimatta aika vaativa kaveri, ei laisinkaan sellainen paikallaan köllöttäjä kuin jotkut tapaamani vauvat ovat. Koko ajan on meno ja touhotus päällä, ja itsesuojeluvaistoa kaverilla ei tunnu olevan laisinkaan joten kopsahteluja ja muksahteluja sattuu tuon tuosta jos silmä välttää. Muutamana päivänä oon nyt hengaillut jampan kanssa kahdestaan joitakin tunteja kun Huli on jossain omilla teillään riekkunut, ja ei se kyllä mitään sohvalla makoilua ja telkkarin katselua ole ollut. Päiväunien aikana sentään saa vähän hengähtää, tosin silloinkin yleensä tekee mieli siivota kaikki edellisen hereilläoloajan sotkut ja ehkä jotain ruokaa tehdä tai vastaavaa. Ja koska pienen ihmeen päiväuniajat on keskimäärin semmosta 45 minuutin luokkaa, niin ei siinä paljoa ehdi ostos-tv:tä katsella.

isä hoitovapaa

Huli on melko ahkerasti rampannut pienen ihmeen kanssa ties missä aktiviteeteissa, ja minä kyllä olen ajatellut jatkaa samalla linjalla – kaikki musiikkileikkikoulut, värikylvyt ja vauvauinnit jatkuu samalla tavalla minunkin kotiäitiyteni aikana, ja lisäksi sain joululahjaksi Hulilta vielä jonkun ihme vauvasirkushässäkän aloittamisen joten sinnekin sit mennään piene ihmeen kanssa kekkuloimaan. Olen kyllä käynyt jo ainakin kertaalleen kaikkia näitä jutskia Hulin kanssa kokeilemassa, ja ihan mukavaa puuhaahan se on pienen ihmeen kanssa käydä muita vauvoja ja vanhempia kattelemassa ja siinä sivussa vähän jotain helistimiä heiluttelemassa ja katsomassa kuinka vauvat litistelee mustikoita paperille ja harjoittelevat sukeltamista. Kai me niissä pienen ihmeen kanssa kahdestaankin pärjätään. Huli ja pieni ihme ovat myös sulautuneet osaksi erilaisia kotimammaporukoita jotka jotain kahvitteluhetkiä ja vauvalenkkejä ja tämmösiä järjestävät, ja kovasti mieleni tekisi mennä näihinkin porukoihin kuokkimaan ja ihmettelemään että mitä siellä oikein tapahtuu – luulisin että ainakin kerran pystyisin itseni muljuttamaan kotiäitikahveille mukaan, seuraavalle kerralle saattaa sitten olla uusi erillinen WhatsApp-ryhmä perustettu johon minut on sattumoisin unohdettu kutsua.

isä hoitovapaa

Vaikka nykyaikana tämmöinen perheen isän suorittama kotiäitiysjakso ei nyt enää mitään ihan tavatonta ole – kaveripiirissä ja työelämässä vastaan tulleista isukeista aika moni muukin on tätä kokeillut – niin olen huomannut että kyllä tähän vielä vähän jännästi suhtaudutaan. Varsinkin naisväeltä tulee herkästi ylistäviä ja kannustavia kommentteja että on se hienoa että tämmöseen ryhdyt ja kyllä se onkin mainiota että uskallat ja voi että mikä sankari olet, patsas sinulle tulisi pystyttää ja paraati ja kansallinen liputuspäivä perustaa. En usko että naiset saa hirveästi mitään tämmösiä kommentteja kun kertovat, että minä sitten kotiin jään lapsia hoitamaan, mutta sitten kun mies jää muutamaksi kuukaudeksi puuroja keittämään ja vaippoja vaihtamaan ja kärrylenkkejä tekemään, niin se onkin Nobel-palkinnon arvoista itsensä uhraamista. Päin naamaa en ole tainnut kuulla vielä kertaakaan mitään tämmösiä ”kai sä pidät hametta sit kanssa päällä” –kommentteja, joita kuulemma vielä melko lähimenneisyydessä kotiin jäävät isät varsinkin muilta miehiltä herkästi saivat, eli sillä osastolla on sitten kai jotain kehitystä tapahtunut  (paitsi omalla kohdallani, koska itse tituuleeraan itseäni kotiäidiksi). Ehkä tasa-arvon ja yleisen järkevyyden lisääntymisen lisäksi tää tämmönen koti-isukkien kuolemattomiksi sankareiksi kohottaminen on myös niitä kommentteja hillinnyt, mutta nyt saattais sitten olla aika jo kääntää sitäkin kelkkaa, ei tässä nyt kuitenkaan mitään raajoja olla itseltään amputoimassa.

isä hoitovapaa

Mutta vaikkei käsiä irti sahatakaan, niin kyllä tämä kotiäitiyteen heittäytyminen silti tosiaan hieman jännittää. Sitä miettii että pärjätäänkö me kahdestaan vai voiko pieni ihme jotenkin saada itsensä lukittua pesukoneen sisään ja entä jos joskus epähuomiossa syötänkin sille aamupuuron sijaan mikrotettua erikeeper-liimaa ja mitä hittoa minä sitten teen jos pieni ihme alkaa kesken musiikkileikkikoulun huutamaan kuin palosireeni ja voiko se tukehtua kuumuuteen jos lähdetään plussakeleillä vaunulenkille ja olen pukenut sille neljät talvihaalarit päälle. Olen kyllä yrittänyt kuunnella Hulin ohjeita ja myös välillä koittanut työntää sitä syrjään ja tehdä itse ja sitä kautta sitten oppia näitä tämmösiä pukemiskommervenkkejä ja syöttämistekniikoita kantapään kautta, ja joka päivä tässä luotto kasvaa että ehkä me kuitenkin selviämme tästä kaikki melkein täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja kenties jopa ilman yhtään lastensuojeluilmoitusta.

isä hoitovapaa

Yhtään en kyllä ihmettele sitä mitä työterveydenhoitajalta kuulin kun hänelle kotiinjäämisaikeistani kerroin. Hän nimittäin tiesi kertoa, että vaikka aika moni mies nykyään kotiäitiyttä kokeileekin, on kuitenkin vielä paljon niitäkin jotka eivät hommaan ryhdy, ja he usein perustelevat sitä sillä että perheen talous ei kestä jos minä en ole tienaamassa ja ei pysty nyt just kun projektia pukkaa ja oon niin tärkee jätkä kato että maailma kaatuu jos jäisin himaan ja mitä näitä nyt on. Toki varsinkin tämmöset taloussyyt saattaa usein olla ihan relevanttejakin, varsinkin jos mies tienaa paljon naista enemmän, koska nää tämmöset kotihoidon tuet ja mitä lie kuntalisiä siinä kotiin jäädessä saakaan on kyllä sen verran pikkusia summia, että hankalahan niillä on toimeen tulla jos toisen puolison tulot on kovastikin paljon pienemmät. Usein kuitenkin kun asiasta sitten enemmän keskustelee, tulee ilmi että talous- ja työkiireasioiden sijaan useammin on kyse ihan vaan siitä, että miehet ei uskalla jäädä himaan, koska se tuntuu jotenkin niin isolta muutokselta ja ajatus siitä että sitten minulla on vastuu siitä lapsesta ja minähän en osaa enkä tiedä mitään enkä pärjää, en tahdo, en uskalla. Siihen ajatusmaailmaan pystyn kyllä hyvin samaistumaan, koska on tässä kuitenkin aika isosta asiasta ja vastuusta kyse kun omaa lasta jää hoitamaan ja hengissä pitämään. Tosin odotan kyllä kaiken kauhun seassa kotiin jäämistä myös ihan innolla ja mielenkiinnollakin, koska tällaista tilaisuutta meille tuskin enää tulee (ainakin just nyt tuntuu siltä että pieni ihme ei tule sisaruksia saamaan), joten tästä mahdollisuudesta on nyt otettava kaikki irti. Viime aikoina on tuntunut, että joka viikko pieni ihme keksii jotain uutta ja ihmeellistä, ja tuntuu mukavalta päästä seuraamaan tätä kehitystä ihan lähietäisyydeltä ja herkeämättä edes nyt sitten 3 kuukauden ajaksi. Pieni ihme tulee kotiinjäämisjaksoni aikana viettämään ensimmäisiä syntymäpäiviään ja kukaties ottamaan ensi askeliaan ja kehittämään kommunikointiaan nykyisestä ähkimisestä ja sormella osoittamisesta ihan oikeihin sanoihin asti, ja ties vaikka osaisi musiikkileikkikoulussa tamburiiniakin heiluttaa melkein tahdissa. Ja on kyllä kiva hypätä työasioistakin ihan ulos muutamaksi kuukaudeksi, ei tässä varmaan ennen eläkkeellä jääntiä tämmöstäkään mahdollisuutta enää tule.

isä hoitovapaa

Saapa nähdä. Minun pitäisi kotiinjäämisjaksoni aikana vielä kirjoittaa fiiliksistäni tänne blogiin, ja vielä kerta kiellon jälkeen rustata joku yhteenveto koko ruljanssista sittenkin kun taas työelämään siirryn takaisin. Ihan mielenkiintoista nähdä onko tämän hetken kauhukuvat muodostuneet todellisuudeksi ja olen jossain lataamossa kun 3 kuukautta on lusittu, vai sujuuko kaikki kuin tanssi ja minä pakotan Hulin jäämään töihin ja otan itse loparit jotten vaan tipahda kotimammojen uusimmista juoruista ulos.

isä hoitovapaa

Vuosi 2018 – haaveet ja toiveet

Viime keväänä, pienen ihmeen syntymän jälkeen, tuntui täysin mahdottomalta, että kesä saapuisi joskus – saati joulu. Mutta niin ne rankat päivät, viikot sekä myös kuukaudet kuluivat vauvan kanssa. Ensin selätettiin imetyksen kivulias alkutaival, sitten koliikki, sitten leikattiin kireät huuli- sekä kielijänteet, sen jälkeen vuorossa olivat hampaat, jotka saivat pienen pojan varsin kiukkuiseksi. Sen jälkeen alettiin vierastaa kaikkia muita paitsi äitiä ja isää, jossain välissä vain äiti kelpasi. Vauvan itkuisuus jatkui. Päiväunia nukuttiin kaksi kertaa 30 minuuttia 15-60 minuutin huutokonsertin päätteeksi. Öisin herättiin sentään vain pari kertaa. Äidin paino alkoi nousta ja tulevaisuus ei näyttänyt ihanan aurinkoiselta – hyvä kun jaksoi ajatella seuraavaa itkuista päivää. Tässä välissä taisi tuoreen äidin pää hajota ja piti käydä lääkärin luona purkamassa omia tuntoja. Neuvolan täti alkoi viimein uskoa, ettei kaikki ole ihan okei ja vanhemmat alkavat näyttää aika väsyneiltä. Saimme perhetyöntekijän kylään auttamaan unikoulun kanssa, hoitoapuakin olisimme saaneet, mutta en ollut valmis ottamaan sitä vastaan. Kaikki aikanaan. Samassa rytäkässä suuntasimme kotimammakavereiden vinkkien toimesta yhdelle etelä-Suomen ”parhaalle” allergialääkärille, ja vihdoin alkoi aurinko paistaa vihreään Vihervaaraankin. Kun vielä joulun aikoihin pienen ihmeen eroahdistus alkoi lieventyä, saatamme nyt vihdoin sanoa, että tiedämme miltä siellä vaaleansinisessä vauvakuplassa oikein tuntuu olla. Siihen vain meni meidän tapauksessa noin kahdeksan kuukautta. ♥

vuosi 2018

Vuosi 2017 piti sisällään niin paljon kyyneleitä, raskaita päiviä, huolta pienestä sekä omasta jaksamisesta, että otan uuden vuoden enemmän kuin mielelläni vastaan.

Olen tosi huono tekemään lupauksia jotka myös pidän, ja sen lisäksi minulle on kerrottu, että minun tulisi pyrkiä eroon kaikista täydellisistä mielikuvistani, joita olen varsin hyvä luomaan pienen pääni sisällä. Sen sijaan minun tulisi näin vauvan saapumisen jälkeen pyrkiä ajattelemaan, että asiat menevät miten menevät. Niinpä en tehnyt yhden yhtä lupausta vuodelle 2018, mutta haaveita ja toiveita kaikilla saa toki olla. Haluatteko kuulla minun toiveeni vuodelle 2018?

vuosi 2018

Ensinnäkin odotan aidosti todella paljon helmikuuta, jolloin palaan hetkeksi töiden pariin. On ihanaa päästä hengähtämään tämän kaiken vauva-arjen keskeltä täysin toisenlaiseen ympäristöön, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa ikään kuin puhtaalta pöydältä toukokuussa jäädessäni hoitovapaalle. Lisäksi on helpottavaa tietää, että pieni ihme on hyvässä hoidossa isänsä kanssa kotona.

Kuinka upeaa onkaan, että isä voi viettää pienen poikansa kanssa tiivistä aikaa kolmen kuukauden ajan aivan kahdestaan? Se tekee meille kaikille kolmelle todella hyvää. Herra Longfield saa opetella itse omat rutiininsa pienen ihmeen kanssa ilman, että minä olen koko ajan kertomassa miten asiat tulisi tehdä. He voivat tehdä ihan mitä lystäävät, tulla ja mennä miten haluavat ja näin tiivistää keskenäistä suhdettaan aivan uudella tavalla. Ja mikä parasta – samalla minä saan kaivattua omaa aikaa, joskin toki töiden ääressä, mutta tällaiselle suorittajalle (oli kyse sitten työntekijänä olemisesta taikka äitydestä) tekee enemmän kuin hyvää irrottautua arkisin työpäivien ajaksi vauvasta ihan kokonaan.

vuosi 2018

Toukokuusta alkaen on sitten taas minun vuoroni jäädä kotiin. Tosin aika pian sen jälkeen herra Longfield pitää kesälomansa sekä isyysvapaansa ja salaa haaveilemme kesällä yhteisestä reissusta. Siis koko perheen voimin (miinus Horatio). Mutta reissun kohtalo selviää kun kevät etenee, ja näemme mihin ihmeeseen kotihoidon tuki riittää. Meillähän oli suuret suunnitelmat suunnata koko tammikuuksi reissuun, mutta ne suunnitelmat kuopattiin jo aikoja sitten kun vauva-arjen todellisuus iski päin kasvoja ihan tosissaan. Reissujen aika on sitten kun on. Nyt on hyvä olla kotona kaikessa rauhassa.

vuosi 2018

Toivon, että imetystaival ei päättyisi vielä ihan pian. Toki en osaa sanoa miten töihinpaluuni asiaan vaikuttaa, mutta jos vain maitoa tulee entiseen tahtiin, niin imettämisen lopettamisen kanssa ei ole kiirus. Mutta tosiasia on varmaan se, että tämän vuoden aikana saan kroppani taas kokonaan ihan vain omaan käyttööni. Sitä minä kyllä odotan. Odotan, että saan viskata KAIKKI kauhtuneet imetysliivit sekä -vaatteet roskiin (parasta olisi polttaa ne roviolla) ja ostaa uusia alusvaatteita niin paljon kuin vain pankkitili antaa myöten. Aion uskaltautua ensimmäisen kerran elämässäni liiviasiantuntijan käsittelyyn ja paljastaa hänelle itseni. Se jännittää jo nyt.

vuosi 2018

Nyt pitää kyllä perua aiemmin sanomaani. Yhden lupauksen olen nimittäin itselleni salaa vuodelle 2018 tehnyt. Rankan vauva-arjen keskellä itsestä huolehtiminen jäi jonnekin risukasan pohjalle, ja paino nousi synnytyksen jälkeen ihan liikaa. Pakko se on tunnustaa, että rankkojen aikojen aikana ainoa huvi oli iltaisin avattu karkkipussi, sillä sai jotenkin nollattua rankan päivän, vaikka joskus karkit suussakin vollotin ihan tosissaan.

Sain omasta toiveestani joululahjaksi kolmen kuukauden tapaamiset ravintoterapautin kanssa, ja huomenna meillä on ensimmäinen tapaaminen. Ruokavalio on laitettava nyt kuntoon. Totuus on se, etten yksinkertaisesti ehdi käymään nyt jumpissa (ainakaan kun palaan töihin), joten mitään PT-tapaamisia minun on aivan turha ottaa, tekemättömistä treeneistä saisin vain lisää stressiä ja sitä en totisesti tähän elämänvaiheeseen kaipaa. Jumppien aika on sitten kun on. Juuri nyt liikunta rajoittuu lähinnä vaunulenkkeihin ja sen kanssa on vain elettävä.

Paino laitetaan tämän vuoden aikana ruotuun. Hidasta se tulee olemaan, sillä imettämisen yhteydessä laihduttaminen on vähän niin kuin kiellettyä, mutta katsotaan mitä saamme ravintoterapeutin kanssa aikaan. Hän tietää tilanteeni varsin yksityiskohtaisesti, ja odotan hurjasti meidän huomisia treffejä. Minun tulee olla kunnossa – sekä henkisesti että fyysisesti. Pieni ihme on ansainnut sen. Eiku MINÄ olen ansainnut sen.

vuosi 2018

Blogin osalta elettiin loppuvuonna hauraalla pohjalla. Mietin jo kesän jälkeen pitäisikö pillit laittaa pussiin. Haluan antaa kaikkeni pienelle ihmeelle, olla aidosti läsnä, olla mahdollisimman hyvä äiti ja näiden vahvojen tunteiden sekamelskassa blogi alkoi tuntua täysin turhalta ajankäytöltä, sillä haluan olla myös mahdollisimman hyvä vaimo rakkaalle miehelleni, jota rakastan niin syvästi, ettei sitä voi oikein edes selittää. Yhteinen aika on kortilla ja kaikki koneella vietetty aika kutistaa tuota aikaa entisestään.

Mutta jokin suurempi voima minua koneelle kuitenkin vetää. Ei läheskään niin usein kuin ennen, mutta kuitenkin. Kameraa raahaan mukanani enää harvoin, mutta kyllä se hoitolaukkuun sujahtaa uusien postausideoiden toiveissa aina silloin tällöin.

Blogin kohtalolla en sen suuremmin mieltäni rasita. Eihän tämä nyt ihan oikeasti ole kuin yksi blogi miljoonien muiden joukossa, mutta toki minulle ja herra Longfieldille varsin rakas sellainen.

Mitäs muuta? Ennen kaikkea toivon vuodelta 2018 itselleni mielenrauhaa, luottamusta olla sellainen äiti kuin olen, rakkautta rakkaimpiani kohtaan, ikimuistoisia hetkiä pienen perheeni kanssa ja kaivattua rakkautta itseltäni itselleni. Se oli vuonna 2017 vähän kadoksissa.

Eiköhän tästä aika upea vuosi vielä saada!

vuosi 2018

Villahääpäivä 1.1.18

janne miettinen hääkuva

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni – ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani, kerro silti. Kerro usein, jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen, minkä vapiseva sydämeni jo tietää.

♥♥♥

1.1.12 Paperihääpäivä

1.1.13 Pumpulihääpäivä

1.1.14 Nahkahääpäivä

1.1.15 Keramiikkahääpäivä

1.1.16 Puuhääpäivä

Vuoden 2017 vähiten kiinnostavimmat postaukset

Vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Täällä vihreässä Vihervaarassa on eletty heittämällä erikoisin, tunnerikkain sekä rankin vuosi koskaan. Odotan vuotta 2018 hurjalla innolla! On ihanaa päästä helmikuussa hetkeksi takaisin töihin hengähtämään, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa kotona oleskelu ihan puhtaalta pöydältä taas toukokuussa.

Mutta ennen kuin vuosi 2018 otetaan vastaan, kurkataan hieman vuoteen 2017. Tällä kertaa en listaa vuoden suosituimpia postauksia, vaan niitä vähemmän suosittuja! Alla olisi 500 luetuimman postauksen 10 vähiten luettua postausta. Suosituinta postausta on luettu vuoden 2017 aikana yli 30 000 kertaa, näitä loppupään postauksia alle 60 kertaa.

Sijalla 10, 56 katselukertaa

Aakkoset: C niin kuin Chow chow

Aakkos-postaukset.. Jestas olin niiden kanssa innoissani kun viimein pitkän pohdiskelun jälkeen laitoin blogin pystyyn kesäkuussa 2011. Kovin pitkälle aakkosia en kuitenkaan päässyt, kun into näiden postausten tekoon romahti.

Meidän matkassa kulkee tällä hetkellä Horatio, mutta ennen tätä reipasta chowipoikaa meitä ilahdutti 10 vuoden ajan harmaa Koda, jota rakastimme ihan hurjasti. Chow Chow on rotuna mitä mainioin, ja näitä karvapalloja tulee meillä olemaan uudempia vauvoja varmemmin vielä useita kappaleita! Pentukuume on ainainen.

Sijalla 9, 56 katselukertaa

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Juustopuu koristi eräänä jouluna leidien pikkujouluja. Herkullinen juustopuu oli minusta kiva ja erityisesti herkullinen idea. Ensi jouluna juustopuu voisi hyvin koristaa taas tarjoilupöytiä joulun alla. Harmi etten tajunnut jakaa postausta joulukuussa blogin facebookissa, se olisi voinut päätyä ilahduttamaan jonkun teidän lukijan joulupöytää!

Sijalla 8, 56 katselukertaa

Kukkakaalipyre

Tämän herkullisen lisukkeen olin unohtanut ihan täysin! Kokkailin sitä eräässä blogitapahtumassa Raakel Lignellin kanssa. Raakel oli ihan mahtava tyyppi! Ja on sitä varmasti edelleen. Kukkakaalipyreen nappasin heti to do -listalle, ja tammikuussa aion sitä tehdä pitkän tauon jälkeen, tehkää tekin. Pienien säätöjen avulla myös pieni ihme pääsee maistelemaan tätä herkkua!

Sijalla 7, 56 katselukertaa

Pimeät illat Sinnessä

Pimeä ilta Helsingin Sinnessä oli varsin erilainen ja lämminhenkinen kokemus. Liekitetty jälkiruoka on jäänyt komeana lopetuksena mieleeni. Helsingin Sinne on sittemmin sulkenut ovensa, joten ei tästä sen enempää.

Sijalla 6, 56 katselukertaa

Kurkistus muuton keskelle

Tämän(kin) postauksen olin tyystin unohtanut! Jestas vihreä Vihervaara näyttää hassulta yli 4 vuotta vanhoissa kuvissa. Ja miten hurjaa ajatella, että olemme asuneet täällä jo 4,5 vuotta! Vastahan kannoimme ensimmäiset muuttolaatikot sisään. Postauksen kuvissa taitaa ainoastaan sohva sekä työhuoneen pöytä olla samoilla paikoilla, kaikki muu onkin sitten muuttunut.

Miltäköhän täällä näyttää 4,5 vuoden päästä? Leluja on ainakin ihan pirusti joka puolella – sen voin luvata!

Sijalla 5, 56 katselukertaa

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla Anton&Antonin tyyliin

VÄÄRYYS! Siis niin iso vääryys, että tämä herkullinen resepti on kerännyt vain 56 katselukertaa vuonna 2017. Kylmäsavulohilasagne on varmasti top kympissä lempparireseptieni osalta. Tätä tehdään meillä tasaisin väliajoin ja aina se on yhtä hyvää.

Nyt klikkaatte tuota linkkiä ja testaatte tätä, ihan totta!

Sijalla 4, 55 katselukertaa

eShop: Essin maailma

Tämä postaus on ehkä koko blogihistorian huonoimpia. Harmi kyllä, että Essin maailma on lopettanut hauskojen korujen teon. Minulla on niitä edelleen (kuvassa näkyvät korvikset ovat lempparini) ja ne saavat osakseen vieläkin kivoja kommentteja.

Sijalla 3, 55 katselukertaa

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Vigon videopäiväkirja oli luokattoman huono. Oltiin ihan puhki herra Longfieldin kanssa kiivettyämme varmaan tuhat porrasta Vigon vanhan linnoituksen päälle pieni ihme kantorepussa. Muistimme yhtäkkiä, ettemme ole tehneet reissusta videopäiväkirjaa ja sen enempää videon sisältöä miettimättä painon rec. Ei hyvä idea.

Sijalla 2, 54 katselukertaa

Brunssi: SIS.Deli + Café (ESP)

Espoon WeeGee-näyttelykeskus on meille kahdelle museohullulle varsin tuttu paikka. Kävin siellä myös pienen ihmeen kanssa varmaan viisi kertaa syksyn aikana vaunutreffeillä, ja kerran kiersimme näyttelyt vauvan ja siskoni kanssa läpi. Brunssilla emme ole täällä pitkään aikaan käyneet, mutta syksyn aikana lounastin kahvila-ravintolassa jokaisena kertana kun siellä kävin.

Kahvila on käsittääkseni juuri nyt vähän aikaa kiinni omistajamuutoksen takia, mutta avaa ovensa taas vuodenvaihteen jälkeen. Toivottavasti entistä ehompana. Ja toivottavasti sieltä saa edelleen mantelicroissantteja – ne on siis niin törkeän hyviä!! Oletteko koskaan maistaneet? Saakohan niitä mistään muualta kuin täältä? Kävimme loppuvuodesta kummitätini luona Haukilahdessa kylässä, ja koukkasimme WeeGeen kautta, jotta saimme viemisiksi mantelicroissantteja. Onko vähän noloa jos tunnustan ostaneeni yhden ylimääräisen croissantin, sen vedimme herran kanssa autossa jo ennen vierailua. Heh!

Sijalla 1, 54 katselukertaa

Brunssi: Alia (HKI)

Alian brunssipostauksen huono sijoitus on myös vääryys. Alia on aivan huikean upea paikka! Olemme ostaneet brunssille myös lahjakortteja tuttaville lahjaksi. Jos joku miettii siellä kesän brunssipaikkoja jo nyt, niin menkää hyvät ihmiset Aliaan!

Luumuinen rahkakerroskakku

Äiti ja siskoni kävi meillä joululounaalla joulukuun alussa. Jokainen toi jotain, ja äitini kontolle jäi jälkiruoka.

luumuinen rahkakerroskakku

Äiti teki todella herkullista luumuista rahkakerroskakkua Valion reseptin mukaan. Reseptin hän oli bongannut Hesarin kuukausiliitteestä. Äitini ei ole koskaan ennen tehnyt rahkakakkuja, tai siis tämmöisiä jääkaapissa jäädytettäviä kakkuja, joten hän oli sitä mieltä, että kakusta pitää äkkiä leikata palat ja laittaa kakku takaisin jääkaappiin, ettei se vaan sula pöydälle. Heh!

Kakkua jäi valtavasti yli, ja kun yritin tarjota sitä siskolleni sekä äidilleni mukaan, niin äiti oli sitä mieltä, ettei kakkua voi antaa mukaan, koska se sulaa kotimatkalla (tulomatkalle äiti oli toki pakannut kakun jääpalojen sekaan). Niinpä söimme kakkua hyvillä mielin herra Longfieldin kanssa seuraavat kolme päivää.

luumuinen rahkakerroskakku

Sain kakun kuvattua vasta joululounaan jälkeisenä päivänä, eli älkää välittäkö puolikkaan kakun kuvista!

Jos joulupöydästä puuttuu vielä herkku, niin tässäpä aivan mainio vaihtoehto!

Luumuinen rahkakerroskakku

pohja

  • 150 g keksejä, esim. Bastogne
  • 75 g voita

Luumu-kanelitäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 2 dl Valio kuohukermaa
  • 2 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

väliin

  • 1 ½ dl omena-, aprikoosi- tai luumumarmeladia, (Saarioinen tai Dronningholm)

vaniljatäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 4 dl Valio kuohukermaa
  • 1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa vanilja
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

koristeluun

  • 25 g suklaalastuja
  • 100 g tuoreita luumuja

luumuinen rahkakerroskakku

1. Murenna keksit esim. monitoimikoneessa tai paksussa muovipussissa hienoksi. Sulata voi. Lisää keksimuruihin. Taputtele irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle leivinpaperille. Jos teet kakun kovin paljon suurempaan vuokaan, niin kakusta ei tule niin korkea.

2. Luumu-kanelitäyte: Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Purista liivatelehdet ja sulata kiehuvan kuumaan maitojuomaan. Kaada seos rahkan joukkoon ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta sokerilla. Lisää lopuksi kermavaahto varovasti nostellen.

3. Kaada täyte kakkuvuoan pohjalle. Tasoita pinta. Peitä. Hyydytä kakkua jääkaapissa n. tunti tai kunnes pinta on hyvin jähmettynyt.

4. Sekoita marmeladi kulhossa notkeaksi. Levitä se varoen täytteen päälle.

5. Valmista vaniljatäyte samaan tapaan kuin luumu-kanelitäyte. Lisää täyte hillon päälle. Tasoita pinta. Peitä. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 – 6 tuntia (äiti piti kakkua jääkaapissa yön yli).

6. Irrota kakku veitsellä vuoan reunasta. Poista rengas. Siirrä kakku tarjoiluvadille.

7. Koristele (katso kakun koristeluvideo) pinta juuri ennen tarjoilua suklaalastuilla ja luumulohkoilla.

luumuinen rahkakerroskakku

3. adventti: Piparkakkutrifle

Tällä viikolla vihreässä Vihervaarassa on ollut sutinaa! Maanantaina meille kokoontuivat muskarimammat vauvoineen, tiistaina kävimme äitini ja pienen ihmeen kanssa Nukketeatteri Sammon Joulu tulla jolkottaa -konsertissa, kävimme syömässä Sellossa lounasta ja vietimme lopulta koko päivän äitini kanssa. Torstaina meille saapui valtava kasa meidän asuinalueen kotimammoja vauvoineen ja isompine lapsineen. Kyllä oli muuten vipinää! Perjantaina karkasin itse herkuttelemaan ystävieni luokse, ja eilen pienen ihmeen kummitäti sekä -setä tulivat meille syömään pitkän kaavaan mukaan. Meidän PITI kokata heille kolmen ruokalajin menu ihan itse, mutta arvaatteko miten lopulta kävi? Herra Longfield haki kaiken valmiina Peshawarista sekä Leipomo Keisarista. Ups.. No kokkaillaan sitten joskus kun aikaa on taas enemmän!

piparkakkutrifle

Torstaina sain sentään (eiku siis myöhään keskiviikkoiltana) tehtyä kotimammaporukallemme piparkakkutrifleä torstain joulukahveille. Trifle onnistui ihan todella hyvin, vaikka säädin reseptin kanssa jonkin verran. Tämä trifle oli siitä helppo, että se pitää tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta se saa vetäytyä ja kerätä makua oikein kunnolla ennen kuin siihen käydään käsiksi.

piparkakkutriflepiparkakkutrifle

Trifle keräsi hurjasti kehuja mammakavereilta, ja sen reseptiä pyydettiin minulta pian. No tässä se nyt olisi, niin pian kuin vain ehdin sen tänne blogiin naputella.

Herkullista 3. adventtia! Tasan viikon päästä se joulu onkin jo sitten täällä. ♥

Pssst.. Älkää ihmetelkö postauksen kuvia, napsin suurimman osan triflekuvista yhdestä lasiin tehdystä annoksesta, sillä aineksia jäi juuri sen verran yli. Lisäksi lasiannos oli paljon kauniimpi kuin varsinaiseen tarjoiluastiaan tekemäni trifle.

piparkakkutrifle

Piparkakkutrifle

noin 2 litran tarjoiluastia

Kakkupohja

  • 1 dl siirappia
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 100 g voita
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • 1½ rkl perunajauhoja (tai Maizenaa)
  • ½ tl ruokasoodaa
  • 1 kpl kananmuna

Kostutukseen

  • 1-2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)

Täyte

Koristeluun

  • murennettuja piparkakkuja

1. Valmista ensin kakkupohja. Mittaa siirappi ja mausteet kattilaan, kiehauta ja lisää sekaan paloiteltu rasva. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita keskenään jauhot ja ruokasooda. Vaahdota kananmuna ja lisää vaahto sulatettuun rasvaseokseen vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

3. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan hieman jäähtyä ja kostuta sen jälkeen maidolla.

4. Ota kostutetusta pohjasta lasilla/piparkakkumuotilla kakkupaloja sivuun odottamaan.

5. Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja lisäämällä sekaan nostellen keskenään sekoitetut muut ainekset tasaiseksi seokseksi.

6. Täytä tarjoiluastia vuorotellen kostutetuilla kakkupaloilla ja täyteseoksella. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi täytettä. Peitä ja laita astia vetäytymään jääkaappiin yön yli.

7. Koristele annokset hetki ennen tarjoilua murennetulla piparkakuilla.

piparkakkutrifle