Brunssi: Munkkivuoren Fazer 5.2.2017 (HKI)

Runebergin päivänä halusimme tehdä yhdessä herra Longfieldin kanssa jotain mukavaa. Herra oli työmatkojen välissä vain viikonlopun kotosalla, ja lauantaina hän oli sen verran tööt töistä ja pitkästä kotimatkasta, että möllötettiin vain sohvalla tuijottamassa House of Cardsia. Sunnuntaina piti päästä jo hieman liikkeelle.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Päätimme lähteä leffaan ja sitä ennen jonnekin brunssille. Leffaksi valikoitui aika pian La La Land, jossa komeilee ehkä luomakunnan komein vaaleaverikkö – Ryan Gosling. Leffa on kerännyt kehuja ja pystejä vaikka kuinka, joten odotukset olivat ihan vain Goslingin näkemisen lisäksi aika korkealla. Harmittavasti leffa ei vakuuttanut meitä kumpaakaan. Jotenkin se oli vähän pliisu, vaikkakin varsin kaunista katsottavaa.

No, onneksi ennen leffaa nauttimamme brunssi ei ollut pliisu. Brunssipaikaksi valikoitui Munkkivuoren Fazer, joka on taas pidemmän tauon jälkeen ottanut sunnuntaibrunssin valikoimiinsa. Munkkivuoren Fazerin brunssilla istuimme herran kanssa viimeksi loppuvuonna 2013, ja yllättävän samalta brunssisetti näytti myös reilun kolmen vuoden jälkeenkin.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Vuonna 2013 omia suosikkejani olivat Fazerin oma rapeakuorinen leipä, maalaispalvikinkku, croissantit sekä jälkkärikakut. Nämä pitivät edelleen pintansa, mutta mukaan listalle täytyy nostaa jogurtti mysleineen sekä haudutettu vihreä tee, joka tarjoillaan Fazerin kahviloissa aina ihan mahtavan kokoisista jättikupeista. Teetä pitää saada hörppiä isosta teemukista, pikkuruiset teemukit pitäisi kieltää kokonaan.

Munkkivuoren Fazer brunssi

Fazer Café Munkkivuori tarjoilee brunssia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa kello 10.00-11.45 ja 12.00-14.00. Me olimme jälkimmäisessä kattauksessa, ja saimme vielä aamulla tehtyä pöytävarauksen kahdelle. Veikkaan, että pöytävaraus kannattaa tehdä, ettei sitten tule ikävää yllätystä paikan päällä. Meidän visiitin aikaan kahvilassa pörräsi hurjasti punaposkisia ulkoilijoita, jotka tulivat juomaan kupin kuumaa Runebergin tortun kanssa (ne tortut olivat kyllä harmittavasti päässeet jo loppumaan, mutta olihan tarjolla liuta muitakin uunituoreita pullia).

Brunssilla on hintaa 23,90 euroa per aikuinen. Lapset (4-11 vuotta) syövät puoleen hintaan. Vaikka pieni ihme ei ole vielä syntynytkään, niin huomasin, että Munkkivuoren Fazulaan mahtuu oivasti sisään myös rattaiden kanssa. Paikalle voi tulla ihan niiden isojen vankkurienkin kanssa reippaan vaunulenkin päätteeksi. Vessassa oli lisäksi tilava vaipanvaihtopiste, joten ehkä me aloitetaan brunssittelu perheenä sitten kevään/kesän korvilla Munkkivuoresta.

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Munkkivuoren Fazer ei ole kooltaan kovin suuri. Myöskään brunssiherkkuja ei ole tarjolla tuhatta eri laatua, mutta ei sillä niin väliä. Kaikki salaatit, leikkeleet, kalat, leivät, pikkulämpimät, jogurtit, juustot, jälkiruokakakut sekä juomat maistuivat oikein herkullisilta. Brunssin hintaan kuuluu myös kahvi (Fazerin omat sekoitukset) sekä haudutettua irtoteetä (iso plussa siitä).

Tykättiin herran kanssa ruoan lisäksi siitä, että kahvila on varsin rauhallinen. Kluuvikadun Fazerilla saa melkein huutaa, että kuulee oman äänensä, mutta täällä on aina ollut mukavan iisi ja rauhallinen ilmapiiri. Plussaa siitäkin!

Nyt vain jännätään milloin pääsemme pienen ihmeen kanssa ensimmäisen kerran brunssille julkiselle paikalle. Jestas kun toivon koko sydämeni pohjasta, että kaikki menee vielä viimeiset raskausviikot hyvin, ja että vauva-arki lähtisi käyntiin pehmeästi ja mukavasti. ♥

Munkkivuoren Fazer brunssiMunkkivuoren Fazer brunssi

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla & viimeinen työpäivä

Tää on niin outoa. On maanantai, olen kotona, olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestänyt paikkoja kuin sekopää, tiskikone pyörii toistamiseen, Horation kanssa on lenkkeilty ilman mitään kiirettä aamupalan jälkeen täysin hiljaisessa metsässä ja nyt ajattelin kirjoitella blogia seuraavien tuntien ajan. Jossain välissä pyöräytän lounasta.

Äitiysloma on alkanut. Ja se tuntuu niin väärältä.

Mutta jos tuntuu äitiysloma näin alkuun oudolta, niin viimeiset viikot töissäkin olivat ihan hassuja. Kehuja, kiitoksia, halauksia, lahjoja, muistamisia ja herkkuja sateli niin paljon, että välillä pää meni jo aivan pyörälle. Koko syksy ja loppuvuosi oli ehdottomasti raskainta ja kiireisintä aikaa mitä tämänhetkisessä työpaikassani olen viettänyt ( ja työvuosia on kertynyt jo kymmenen!). Töitä paiskittiin tämänkin vuoden puolella niin pitkälle, että vasta viikkoa ennen äitiysloman alkamista aloin vain tuijottaa tietokoneen ruutua ja miettiä, että mitä ihmettä teen nämä viimeiset päivät.

Perjantaina se viimeinen päivä sitten koitti. Olo oli perjantaina (ja on edelleen varmasti vielä jonkin aikaa) täysin absurdi. Pakata nyt koko työhuone muuttolaatikoihin, luovuttaa kulkuluvat, läppärit ja kaikki mahdollinen irtaimisto pois, napsauttaa päivän päätteeksi tyhjän työhuoneen valot pois ajatellen, että tulen tänne takaisin ehkä joskus vuonna 2018.

Ennen kuin päästiin siihen asti, että työhuoneen valot sammutettiin ”viimeisen” kerran, juttelin kymmenien ja taas kymmenien työkaverien kanssa äitiysloman alkamisesta ja kaikesta raskauteen liittyvästä. Lupasin tulla mahdollisimman pian pienen ihmeen kanssa moikkaamaan työkavereita. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hienosti loppuun asti, ja toipuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tai ei sen nopeasti tarvitse tapahtua, omalla painollaan riittää oikein hyvin.

Eikä se viimeinen työpäivä kyynelittä onnistunut. Kahvitauon jälkeen totuus iski vasten kasvoja – mun pitäisi ihan kohta lähteä täältä pois. Pois.. Satun kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka nauttivat työstään ihan aidosti. Tykkään työstäni, tiedän olevani hyvä sekä tarpeellinen siinä mitä teen, ja kun siihen päälle lisätään vielä mahtavat työkaverit, ei töistä voi sen suuremmin valittaa. No okei, en minä joka päivä leiju suuressa hurmoksessa pitkin työpaikan käytäviä, mutta ison osan ajasta olen tyytyväinen.

No, mutta siis sen kahvitauon jälkeen alkoi äkkiä tuntua siltä, että nyt äkkiä vessaan piiloon. Kipitin vessaan, ja siellä ne kyyneleet sitten puskivat ulos. Istuskelin vessassa vartin ja annoin tunteiden tulla, viedä mukanaan. Vessahetken jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olin valmis päivän viimeisiin halauksiin!

Viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ei varmasti unohdu koskaan. Se absurdi, haikea sekä jotenkin luvaton olo ei kyllä hevillä muistojen arkusta lähde karkuun. Tässä pitäisi nyt sitten viitisen viikkoa keksiä itselleen tekemistä. Touhotan varmasti tuttuun tapaani niin pitkälle kuin vain jaksan. To do -lista on aika muhkea – kirjoitin sen eilen illalla valmiiksi. Katsotaan, kuinka paljon siitä saadaan asioita ruksittua yli ennen kuin pikkuinen poika on täällä. Jestas, tämä kaikki tuntuu niin uskomattoman oudolta.

Apua! Unohdin ihan kertoa mikä tämän postauksen pääjuttu oli! Leivoin töihin viimeisen päivän kunniaksi uusimman Maku-lehden ohjeella suklaajuustokakkua mutakakkupohjalla. Lisäksi ostin kasan sinisiä karkkeja ja erilaisia lapsellisia keksejä työkavereita piristämään. Kakku oli taivaallisen hyvää, niin tuhtia ja makeaa, että oksat pois.

Nyt jatkan äityslomaan totuttelua. Mainiota alkuviikkoa kaikille – kotiin tai töihin!

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla

noin 15 annosta

Pohja

  • 200 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 2 kpl kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta

1. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija noin 26 cm) reunat. Vuoraa pohja leivinpaperilla.

2. Sulata pohjan suklaa ja voi varovasti kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti muna-sokerivaahtoon.

4. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom. Pohja on mutakakkupohja, joten sen kuuluukin jäädä sisältä löysäksi.

Täyte

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g maitosuklaata
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
  • 4 dl kuohukermaa
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • ½ dl tomusokeria
  • ¼ tl vaniljajauhetta

1. Sulata täytteen suklaat varovasti vesihauteessa tai kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

2. Upota liivatteet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Keitä vahvaa kahvia, ja purista liivatteet kahvin sekaan. Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto toisessa kulhossa. Lisää tuorejuuston sekaan vatkattu kermavaahto, sokeri sekä vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen ensin liivateseos ohuena nauhana, ja sen perään vielä suklaa voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan (tai seuraavaan päivään).

5. Irrota irtopohjavuoan reuna kakun ympäriltä. Nosta kakku tarjoiluvadille, ja koristele haluamallasi tavalla.

Herra Longfield työmatkailee: Varsova, Puola

Morwa, Herra Longfield tässä.

Tuossa vuoden vaihteen jälkeen on ollut melko kiireistä meininkiä työmatkojen osalta taas. Vuoden ekalla viikolla minun piti jo lähteä Puolassa piipahtamaan, mutta tuolloin keuhkoihini majapaikan tehnyt kuume pakkosiirsi reissua tuonnemmaksi. Uusi visiittiaika kuitenkin saatiin melko näpsäkästi solahtamaan jo kuukauden päähän, ja kävi vielä niin, että kun sitten viime viikolla Puolaan pääsin, aukeni reissun paluumatkalla vielä mahdollisuus käydä katselemassa Puolan pääkaupunki Varsovaa yhden illan verran.

Kerran aikaisemminkin olen Varsovassa illan oleillut, tuolloin tosin turisteerausaikaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, lähinnä vain piipahdettiin jossain kaupungin ravintolassa syömässä, ja silloin ihmettelin että mikä tuo hemmetin iso ja kolho pilvenpiirtäjä oikein on mikä vähän joka paikassa horisontissa möllötti. Nyt kun aikaa oli enemmän, päätin ensi töikseni mennä tekemään lähempää tuttavuutta tähän jylhään tönöön.

Talo on alkuperäiseltä nimeltään ”Josef Stalinille omistettu kulttuurin ja tieteen palatsi”, nimi juontaa juurensa siitä, että talo on aikoinaan ollut lahja Neuvostoliitolta Puolan kansalle. Talo rakennettiin neuvostoliittolaisten hellässä ohjauksessa vuosina 1952-1955, mutta huonoa käytöstä osoittaen kiittämätön Puolan kansa poisti jo vuonna 1956 talon nimestä viittauksen lahjan antaja Josef Staliniin (joka meni ja kuoli kesken talon rakentamisen vuonna 1953), siitä lähtien se on ollut vain Kulttuurin ja tieteen palatsi. Talo muistuttaa minun harjaantumattomaan silmääni vähän New Yorkin Empire State Buildingia, ja käsittääkseni Stalinilla olikin joku fiksaatio tehdä amerikkalaisten rehvastelemia massiivisia pilvenpiirtäjiä myös Neuvostoliiton alueelle, ja yksi sitten Puolaankin pykättiin näyttämään että osataan sitä täälläkin hei!

Puolalaiset eivät tämmöstä kommunismin ajan suurudenhullua ja tarpeettoman suurta rötisköä ole hirveästi arvostaneet, taloa on kutsuttu Stalinin Ruiskuksi, Venäläiseksi Hääkakuksi, ja jostain käsittämättömästä syystä myös Pitsialusvaatteiseksi Elefantiksi. Vasta joskus 2000-luvulla kylmän sodan ja kommunismin jättämät arvet puolalaisten mielikuviin alkoi sen verran laantua, että massiivinen Kulttuurin ja tieteen palatsikin alettiin näkemään oikeastaan ihan jylhänä ja historiallisenakin rakennuksena, ja 2007 se julistettiin suojelukohteeksi. Se on yhä Puolan korkein rakennus, ja oli hetken aikaa maailman korkein kellotorni, kun torniin milleniumin vaihtumisen aikoihin lisättiin kellotaulut jokaiselle neljälle sivulle. Minusta tornitalo on oikein komea ja hieno, ja ilman muuta suojelun arvoinen mötkäle, olkoonkin että se on joskus rakennettu hullun kansanmurhaajan toimesta.

Olen vanhempien kollegojen tarinoista ja itsekin nyt tässä 10 vuotta kestäneen työurani aikana pannut merkille, että meno koko Puolassa menee koko ajan eteenpäin melkoista vauhtia, ja Varsovassa se näkyy ehkä kaikkein eniten. Kulttuurin ja tieteen palatsin tornin huipulla on yleisölle avoinna oleva näköalatasanne, josta käsin avautuu aika hulppeat näkymät Varsovan ylle, ja näkymät on tätä nykyä jotain ihan muuta kuin mitä ehkä vielä useimpien mielikuvissa Varsova ja Puola herättää. Kaupungista löytyy tätä nykyä Stalinin Ruiskunkin korkeudellaan haastavia, moderneja ja hienoja pilvenpiirtäjiä useampiakin kappaleita, löytyy merkkiliikkeillään mainostavia tuliteriä ostoshelvettejä, metrolinjoja ja kehäteitä on kaupungin yhteyteen rakennettu ja yhä rakennetaan lisää, ja taannoin Puolassa ja Ukrainassa järjestettyjen jalkapallon EM-kisojen tiimoilta Varsovasta löytyy myös uudenkarhea, hieno futisstadion, joka hehkuu Puolan lipun väreissä joka ilta.

Modernimman Varsovan lisäksi kaupungista löytyy myös melko viihtyisä Vanhakaupunki, jonka natsit aikoinaan pistivät aivan palasiksi toisen maailmansodan jälkimainingeissa, tavoitteenaan tuhota niin paljon puolalaista kulttuurihistoriaa kuin ikinä vain aikaisiksi saavat ennen kuin tulee turpaan muulta maailmalta. Arvioiden mukaan natsit saivat 85 % Varsovasta totaalisesti tuhottua, mukana koko Vanhakaupungin alue ja Kuninkaanlinna, mutta turhaa oli työnsä, kaikki on sittemmin entisöity entisen veroiseksi ja siellä se Varsovan Vanhakaupunki tänä päivänäkin komeilee Unescon Maailmanperintölistalla, hähähä, natsit, ootte surkeita.

Olen aiemmin pitänyt Varsovaa vähän tylsänä ja huononakin matkakohteena, ja että Puolastakin löytyisi ainakin pari maan pääkaupunkia parempaa turisteerauskohdetta (Krakova ja Gdansk), mutta yhden illan pituinen visiittini nykyiseen Varsovaan pakotti kyllä miettimään asiaa uudelleen. Se huono kaupungissa yhä on, että sillä ei vieläkään ole täysin valmista kehätietä, joten kaupungin läpi virtaa melkoisesti liikennettä, ja isot, leveät autotiet halkovat Varsovaa vähän siellä sun täällä. Kun välimatkat Varsovan turistikohteiden välillä vielä ovat melko pitkiä, tietää se sitä että kohteesta toiseen siirryttäessä pitää jalkapatikassa etsiä useaan otteeseen leveiden autoteiden ylitys- tai alituskohtia. Poliisit sakottavat kaupungissa hanakasti autoteitä laittomista kohdista ylittävää kansaa. Jalankulkijoita on kyllä pyritty huomioimaan rakennuttamalla eritoten alikulkuväyliä runsain määrin, mutta silti kaupungissa kuljeskelu ei ole ihan yhtä näppärää kuin vaikkapa sitten siellä Krakovassa tai Gdanskissa. Yhtä kaikki, visiteeraamisen arvoinen paikka Varsova ehdottomasti tätä nykyä on, mene jo sinne ellet ole jo menossa!

Kurkkaa perään vielä muutama muukin postaus Puolasta.

Babyshowerit

Eilinen ei ollutkaan ihan tavallinen päivä. Sen kyllä taisi jo osa huomata Instagramin puolella.

babyshower

Herra Longfield oli jo reipas kuukausi sitten sanonut minulle, että tänä sunnuntaina hän keksii meille pitkän työmatkarupeaman ja seuraavalla viikolla olevan ystävänpäivän takia jotain kivaa yllätystekemistä. Nukuimme pitkään, söimme aamupalan tuttuun tapaan hitaasti, katsoimme jakson House of Cardsia ja sen jälkeen lähdimme autolla jonnekin. Herra vei minut kurkkaamaan Juuso-karhun taideteoksia Ruplaan, jossa olemme molemmat halunneet päästä kovasti käymään.

Päivän kulttuurielämyksen jälkeen kävimme kahvilla ja suolaisella palalla Fazerin Munkkivuoren kahvilassa. Tämän jälkeen meidän piti kuulemma käydä vain kääntymässä kotona, laittaa päälle jotain lämmintä, napata Horatio mukaan ja lähteä seuraavaan yllätyspaikkaan. Olin aivan messissä!

babyshowerbabyshower

Mutta mitenkäs sitten kävikään? Tulimme kotiin ja laittaessani takkia vaatekaappiin katsoin samalla olohuoneeseen. Siinä pääsi aika komea MITÄ?!-huuto, sillä huomasin, että ruokapöytä oli täynnä herkkuja ja siellä komeili myös valtavan iso vaippakakku! Oli ilmapalloja ja vaikka mitä. Olin aivan äimänä, siis aivan! Mua on niin vaikea päästä yllättämään, ja nyt mua vedätettiin niin komeasti, että pää meni sekaisin. Koti oli kuitenkin ihan hiljainen, mutta pienen ihmeen huoneen ovi oli laitettu kiinni. Ryntäsin sinne ja siellähän mua odotti maailman parhaat ystävät yllätys-huudon sekä hymyilevien naamojen kera. Jestas, se oli ihan parasta!

Pienen ihmeen huoneesta salakuvattiin mun reaktio kun tulin kotiin. Heheheh! Törkätään video nyt tännekin muistiin.

Herra Longfield lähti pakoon ja me jäimme ystävieni kanssa herkuttelemaan, vaihtamaan kuulumisia, hiplailemaan pienen ihmeen vaatteita, vaunuja ja muita maailman söpöimpiä tarvikkeita. Otettiin vähän kuvia, tehtiin yhdessä arvauksia vauvan syntymäajasta, painosta, pituudesta ja nimestä (viimeisen kohtaan vain minä tiesin varmasti oikean vastauksen, heh), ja piti mun myös täytellä puuttuvia sanoja lastenlauluista (ei mennyt ihan putkeen) ja arvailla ystävien vauvakuvista kuka kukin oli. Niin ja ehkä koko illan kohokohta taisi olla ison yllätyksen lisäksi se kun avasin valtavan vaippakakun! Herra Longfield sai myös oman kakkunsa, mutta se oli sellainen söpö ja pieni, mun oli muhkea kuin mikä.

babyshower

Tuntui niin oudolta tutkia vaippakakun sisältöä, jotenkin koko vauva on vieläkin niin kovin epäkonkreettinen asia, eikä sitä osaa käsittää, että viiden viikon päästä meitä on vihreässä Vihervaarassa kolmen sijaan neljä. Ihan hassua.

Vaippakakun uumenista putkahti esiin läjäpäin vaippoja (kotimaisia Muumi-vaippoja tietenkin), sampanjaa, maailman ISOIN kylpyankka, Chjokon suklaakonvehteja, vauvaöljyä, Pentikin ihana pehmopupu, kotimaisia Myllymuksujen liivinsuojia, Sophie la girafe -purulelu, vauvan/lapsen nenänniistäjä, food feeder, sellainen savinen taulu, johon voi painaa pienen ihmeen käden-/jalanjäljet sekä tyhjän canvas-taulun, johon voimme pienen ihmeen kanssa maalailla sitten meidän omaa taidetta. Lisäksi sain vielä muhkean Body Shopin hemmottelupaketin. Oih!

babyshower

Siinä me sitten sohvan uumenissa istuttiin ja pölöteltiin niitä näitä raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Töitä olisi enää tämä viikko jäljellä. Olo on töiden osalta haikea, kotiin tuntuu niin hassulta jäädä ihan yksin. Jännittää mitä tekemistä keksin, saanko aikani kulumaan, kuinka ikävä kaikkia mahtavia työkavereita (ja juoruja!) tulee ja kuinka kauan joudun odottamaan, että saan pienen ihmeen seurakseni. Muutamia hankintoja pitää vielä tehdä, ja varmasti järjestän vauvanvaatteet vielä kymmenen kertaa uuteen järjestykseen, muuten kalenteri näyttää aika tyhjältä ja mieli on odottavainen.

Horation kanssa lähdemme kyllä herra Longfieldin työmatkalle mukaan viikolla 9, niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kuopioon. Siitä tulee varmasti kiva viikko! Olen varannut Kuopiosta jo kauneushoitoja, tutkinut kaupungin museo- ja ravintolatarjontaa sekä tiedustellut pääsisimmekö käymään ensimmäistä kertaa savusaunassa.

Mutta ennen Kuopion reissua fiilistellään ainakin pari päivää vielä ihanien vauvakutsujen tunnelmissa!

Kiitos ystävät rakkaat! ♥

babyshower

Vegemunakas salsalla


Kaupallinen yhteistyö Apetitin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua tarkemmin yhteen Apetitin uuteen Kasvisjauhis-tuoteperheeseen kuuluvaan ruokapakasteeseen ja kehitellä tuotteen ympärille resepti.

Kehittelemäni vegemunakasresepti osallistuu kampanjan aikana reseptikisaan, joka on käynnissä 28.2.2017 asti. Kaikki kisaan osallistuneet reseptit ovat nähtävissä Apetitin kisasivuilla, jossa te voitte käydä antamassa parhaalle reseptille äänenne. Kaikkien äänestäneiden kesken Apetit Ruoka Oy arpoo yhteensä viisi kappaletta 100 euron ravintolalahjakortteja – eli nyt vaan kaikki äänestämään (äänestysaikaa on 28.2.2017 asti)! En muuten suutu, jos äänenne ei mene vegemunakkaalleni, vaikkakin sen maku pääsi yllättämään itsenikin todella positiivisesti. Niin helppoa ja hyvää!

Apetit Kasvisjauhis-pakastetuotteisiin kuuluu kasvisjauhispihvit, kasvisjauhispihvit crispy, sekä kasvisjauhispyörykät, joihin minä tutustuin tarkemmin. Pyörykät ovat koostumukseltaan hyvin pitkälti lihaisten valmispullien oloisia, suutuntuma on kuitenkin selkeästi kevyempi ja sellainen falafelimäinen (eli siis hyvä). Kasvisjauhispyöryköitä voi nakella suuhunsa kylminä, mutta ihan yhtä hyvin ne voi lämmittää mikrossa, paistinpannulla taikka uunissa.

Koko Kasvisjauhis-sarja on sopiva niin sekasyöjille kuin myös vegaaneille. Tuotteet ovat lisäksi laktoosittomia, gluteenittomia, soijattomia, munattomia, runsaskuituisia ja runsasproteiinisia. Mutta mauttomia ne eivät ole! Ja mikä parasta (omalla kohdallani ainakin), tuotteita voi popsia myös möhömahainen odottava äiti, ihan yhtä hyvillä mielin kuin perheen pienimmätkin otukset. Luulen, että jopa erityisen nirso isäni voisi näitä syödä, toki hänelle ei missään nimessä saisi kertoa, että kyseessä on vegaaninen kasvislihapulla – ei, semmoista virhettä ei pitäisi mennä tekemään, sen jälkeen pyörykät jäisivät häneltä aivan varmasti syömättä.

Pyörittelin tovin jos toisenkin päässäni kolmea eri ideaa, joissa uusia Kasvisjauhispyöryköitä olisi voinut käyttää. Lopulta päädyin ehkä listan arkisimpaan ruokaan – munakkaaseen. Meillä kuitenkin syödään yllättävän paljon munakkaita, ne maistuvat sekä aamulla että lounaalla, ja munakkaaseen voi jemmata jääkaapin perukoilta melkeinpä mitä tahansa.

Vegemunakkaaseen tungin Kasvisjauhispyöryköiden lisäksi kasan kasviksia, jonka lisäksi munakkaan lisukkeina toimivat rucola sekä hieman tulinen salsakastike. Kombo toimi yllättävän hyvin, ja vetelin vegemunakasta kahtena päivänä peräkkäin suurella ruokahalulla.

Vegemunakkaan resepti on nähtävissä alla. Sitä saa tosiaan käydä äänestämässä Apetitin kisasivuilla, josta löytyy muuten yhteensä 15 herkullista vegereseptiä! Ne kannattaa käydä kurkkaamassa, jos on vailla uusia vege- tai vegaanisia reseptejä. Vegemunakasta pääsee äänestämään mm. klikkaamalla tätä suoraa linkkiä. Sitten vain onnea 100 euron lahjakorttien arvontaan ja oikein herkullista viikonloppua!

Vegemunakas salsalla

2 annosta

  • ½ pkt Apetit Kasvisjauhispyöryköitä
  • 1 kpl punainen suippopaprika
  • ½ kpl sipuli (isohko)
  • 150 g kirsikkatomaatteja
  • öljyä
  • 4 kpl luomu kananmunaa
  • loraus maitoa (meillä oli rasvatonta luomua)
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • Tabasco-maustekastiketta
  • 2 kourallista rucolaa
  • raastettua parmesaania
  • 1-2 dl Santa Maria Garlic Salsa -kastiketta

1. Kuori sipuli ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Poista suippopaprikan sisältä siemenet ja pilko sekin pienehköiksi paloiksi. Puolita vielä kasvisjauhispyörykät sekä kirsikkatomaatit veitsellä.

2. Paista ensin paistinpannulla tilkassa öljyä kasvisjauhispyörykät. Nosta pyörykät hetkeksi sivuun paistinpannulta. Kuullota pannulla sen jälkeen tilkassa öljyä sipuli sekä paprika.

3. Kasvisten ollessa pannulla, riko kananmunat kulhoon, sekoita joukkoon tilkka maitoa sekä suola ja mustapippuri. Vispaa reippaasti sekaisin noin minuutin ajan.

4. Kaada munaseos sipuleiden ja paprikoiden päälle. Asettele munakkaan päälle kasvisjauhispyöryköiden sekä kirsikkatomaattien puolikkaita, ja anna munakkaan hautua sen jälkeen miedolla lämmöllä paistinpannulla noin 10-15 minuuttia.

5. Siirrä valmis vegemunakas tarjoiluastialle. Ripottele päälle muutamia pisaroita tabascoa. Asettele vegemunakkaan päälle pari kourallista rucolaa, ja raasta päälle hieman parmesaania. Tarjoile valmis munakas medium-tulisuusasteen Santa Maria Garlic Salsan kanssa.

Yhteistyössä Apetit

Kymmenen minuutin makkarapasta

Vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyy yksi meidän pastasuosikeista. On suoranainen ihme, ettei kymmenen minuutin makkarapasta ole päässyt tätä ennen blogiin.

Pasta on yksi Dagen efter -juttusarjan resepteistä, jotka vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehden toimittajat kertoivat lehden lukijoilleen. Reseptit pitävät yllättäen sisällään paljon suolaa sekä kermaa, jonka lisäksi niiden tekeminen käy ripeästi. Eihän kukaan jaksa juhlien jälkeen kokkailla mitään kovin hankalaa ja aivoja vaativaa.

makkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapastan reseptin paljasti toimitussihteeri Niina Mälkiä. Niina kuvaa reseptiä lehdessä seuraavasti.

Päänsärky taittuu hyvällä unella ja suolaisella ruoalla. Kymmenen minuutin sinnittely lieden äärellä tuottaa tulosta: kun vatsassa on reilu annos mausteista makkaraa, öljyistä pestoa, hiilihydraattipitoista pastaa ja suussa aamua parempi maku, on ihana kellahtaa parantaville päiväunille.

Kuulostaa hyvältä, darralla tai ilman. Darraa ei vihreässä Vihervaarassa ole toviin podettu, ja jos muistan ihan oikein, ei tätä pastaa olla meillä koskaan syöty juhlien jälkeen (silloin tilataan rehellisesti pitsaa tai käydään hamppareilla). Ehkä me ollaan vaan niin persoja suolalle, että pasta maistuu meille ihan tavallisinakin päivinä.

makkarapastamakkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapasta

2-4 annosta

  • 1 pkt (250 g) tuorepastaa (meillä oli tällä kertaa normaalia spagettia)
  • 4 kpl mausteista raakamakkaraa (meillä oli tällä kertaa chorizoa)
  • 2 tl öljyä
  • 2 dl punaista pestoa
  • pari kourallista tuoretta rucolaa
  • 1 dl parmesaanijuustolastuja (möhömaha jätti juuston omasta annoksestaan pois)
  • 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä (meillä oli tällä kertaa pinjansiemeniä)

1. Kiehauta vesi kattilassa pastaa varten. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuutioi makkarat. Paista makkarakuutiot öljyssä paistinpannulla kypsiksi. Lisää pesto ja kääntele se makkaroiden joukkoon.

3. Valuta valmiista pastata vesi pois. Yhdistä pasta, makkarapesto sekä rucola. Viimeistele annos parmesaanilla ja auringonkukansiemenillä.

Vinkki!

Voit myös korvata raakamakkarat esim. meetvurstilla ja lisätä ne paistamatta pastan joukkoon.

makkarapasta
Kurkkaa samaan hengenvetoon muutama muukin herkullinen pastaresepti vuosien varrelta alla olevasta linkistä.

Parhaat pastat

Paistettua kananpoikaa kermakastikkeessa

Palataan vielä tämän postauksen ajaksi Sannan ruokakassikokeiluumme. Ruokakassin tomaattikeittoa ehdin teille jo hehkuttaa omassa postauksessaan, ja nyt olisi vuorossa toisen hehkuttamisen arvoisen reseptin julkistus.

Paistettu kananpoika kermakastikkeessa oli tomaattikeiton ohella ehdoton suosikkimme kokeilemastamme Sannan ruokakassista. Ruoka valmistui pikaisesti, eikä edes salaatin kanssa tarvinnut hienostella – sen kuin raastoi ja pilkkoi porkkanat ja viipaloi kurkun. Ei paljon helpommalla salaatin kanssa pääse. No okei, tomaattien huuhtelu ja lautasen reunalle törkkääminen käy vielä nopeammin.

sannan ruokakassi

Broileri sekä erilaiset kananpojan fileet ovat varmasti tuttu näky usean talouden arkiruokapöydässä. Meillä paistellaan silloin tällöin broilerin pihvejä pannulla ja vedellään ne esim. tomaatin kanssa parempiin suihin töiden jälkeen. Sen hienompaa illallista jaksamme harvoin arkena tehdä. Riisiä taikka kastikkeita emme väsää arkena oikeastaan koskaan, kastikkeen virkaa ajaa usein valmiit tomaattipohjaiset chilimöhnät, ja jos hiilarihimo iskee, ruoan kanssa popsitaan leipää.

Kun yleensä oiomme broilerin kanssa näin kovasti, oli varsin virkistävää tehdä siitä kerrankin ihan oikeaa, herkullista ruokaa.

sannan ruokakassi

Paistettua kananpoikaa kermakastikkeessa

4 annosta

  • 600 g kananpojan fileetä (4 pihviä)
  • öljyä (meillä oli rypsiöljyä)
  • 3½ dl riisiä (kuivana)
  • suolaa
  • mustapippuria
  • ½ rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kermaa
  • 2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • 1 tl soijaa
  • 1 kpl kanaliemikuutio
  • ½ ruukku ruohosipulia
  • 1 kpl kurkku
  • 4 kpl porkkanaa

1. Keitä 3½ dl riisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Mausta kananpojan fileet suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna öljyluraus paistinpannulla ja ruskista fileitä muutama minuutti per puoli.

3. Nosta kananpojan fileet hetkeksi pannulta syrjään. Ripottele pannuun vehnäjauho ja sekoita vispilällä koko ajan vispaten joukkoon myös kerma, maito, soija ja kanaliemikuutio. Kun seos alkaa paksuuntua, nosta kananpojan fileet pannuun ja anna porista kannen alla noin 10 minuuttia (tai kunnes kana on läpikypsää).

4. Kuori porkkanat ja leikkaa niistä tikkuja. Viipaloi kurkku. Tarjoa kanan, riisin sekä kermakastikkeen kanssa.

sannan ruokakassi

Voi muuten hyvin olla, ettei tämä postaus jäänytkään viimeiseksi Sannan ruokakassipostaukseksi. Tilasin nimittäin omalla alennuskoodillani (kurkkaa koodi Sannan ruokakassipostauksesta jos tilaus kiinnostaa) seuraavan ruokakassitoimituksen heti ensimmäiselle äitiyslomaviikolle. Ajattelin, ettei tule liian suurta muutosta heti loman alkuun, kun joudun sanomaan tosi pitkäksi aikaa ihanalle työpaikkaruokalalle heipat.. Haikeaa! Mutta ehkä kotiin kannettu ruokakassi helpottaa oloa hieman.

Brunssi: Klaus K 22.1.2017 (HKI)

Hommasimme joululahjaksi herra Longfieldin pikkuveljelle sekä hänen avovaimolleen brunssilahjakortin Klaus K:n brunssille. Lahjakortti oli neljälle, mutta lahjan saajat eivät saaneet valita brunssiseuraansa itse, sillä me halusimme lähteä mukaan.

Klaus K:n brunssilla olemme käyneet herran ja erilaisten ystäväkokoonpanojen kanssa ehdottomasti eniten kaikista testaamistamme brunssipaikoista. Klaus K:n brunssin merkeissä on juhlittu vuosipäiviä, kihlajaisia, synttäreitä ja isoin porukka istui saman pöydän ääreen häittemme jälkeen – kaasot sekä bestmanit saivat meiltä kiitokset brunssin merkeissä.

Klaus K:n brunssi on viehättänyt meitä jo vuosia. Emmehän me sinne muuten olisi eksyneet aina vain uudestaan. Klaus K:n ilmapiiri on rento, mutta silti tyylikäs ja arvokas. Brunssille voi vetää astetta paremmat koltut niskaan, mutta ihan yhtä hyvin sinne voi saapua rennosti farkuissa, löysässä paidassa sekä meikittömänä, hiukset ponnarilla. Palvelu on pelannut jokaisella käyntikerralla, ja ennen kaikkea ruoka on aina ollut hyvää. Erittäin hyvää.

Pidämme myös siitä, että brunsseja järjestetään aika ajoin erilaisilla teemoilla, jonka lisäksi menu uudistuu riittävän usein. Esimerkiksi nyt tammikuussa pääruokakonsepti on uusittu. Ensimmäisillä kerroilla vuosia sitten lämmin pääruoka tilattiin keittiöstä erikseen, ja se oli tosiaan ihan kunnon pääruoka. Ähky tuli aina, sillä alkuruoat sekä jälkkärit ovat tällä brunssilla meidän mielestä olleet aina ihan huippuja. Ja kun siihen päälle ahtaa sisäänsä vielä hampurilaisaterian, on mojova ähky taattu. No, jossain välissä pääruoka siirtyi buffetpöytään alkupalojen ja jälkkärien kanssa. Tämä uudistus oli meistä hieman hölmö, sillä suttuiset pääruokabuffet-astiat veivät Klaus K:n varsin tyylikästä brunssikokemusta hieman huonompaan suuntaan (eikä tämä muutos näkynyt brunssin hinnassa laskevasti). Tähän tuli ainakin meistä odotettu muutos nyt tammikuussa, sillä nykyään pääruoka tilataan taas keittiöstä, mutta se ei ole enää massiivinen risotto- taikka hampurilaisannos, vaan hillitympi enemmän aamiaiselle/lounaalle sopiva annos. Meidän vierailumme aikaan, reipas viikko sitten, tarjolla oli pääruoaksi joko eggs benedict, tattariblini tai punajuuriraviolit.

Pääruoka-annokset olivat pieniä, joten alku- sekä jälkiruokia sai mätätä ihan rauhassa useamman satsin. Tämä on ihan totta vain plussaa, sillä nämä ovat edelleen brunssin ehdottomasti parasta antia. Alkupalapöydän leivät, kalat, leikkeleet, nakit, munakokkeli, puurot, myslit ja jogurtit vievät yksinkertaisesti kielen mennessään. Oma ikuinen suosikkini on törkeän rapea leipä höystettynä aidolla voilla sekä leppäsavustetulla porsaanniskalla. Olen tainnut kehua porsaanniskaa jokaisella käyntikerralla, enkä voinut olla mainitsematta siitä tälläkään kertaa tarjoilijalle. Aivan törkeän hyvää.

Pääruoaksi koko meidän sakki otti perinteiset eggs benedictit, jotka tarjoiltiin fiksusti ilman tuhtia leipää. Jos leipää olisi tehnyt mieli, olisi sitä voinut hakea alkupalapöydästä, mutta siihen meillä kellään ei ollut tarvetta. Sitruunainen bearnaisekastike teki minuun suuren vaikutuksen, ja ainahan ne uppomunat ovat hyviä. Nam.

Jälkkäripöydän ehdoton kruunu oli tällä kertaa överi suklaa-kinuski-tökkäyskakku. Jessus. Vaikka lääkäri on sanonut minulle, että loppuraskauden ajan olisi hyvä olla sokerien kanssa tarkkana, mikäli en halua puskea viisikiloista pientä ihmettä keväällä sisältäni, unohdin lääkärin sanat tarkoituksella brunssilla. Kyllä voi silloin tällöin yhden kakkupalan syödä. Kerrotaan nyt tähän väliin, että sokeriarvoni ovat olleet läpi raskauden hyvät, sisällä vain kasvaa ilmeisesti melkoinen jässikkä (osaksi perinnöllisistä syistä), joten siksi sokerien kanssa pitäisi olla tarkkana. Mitään sokerilakkoa ei lääkärin mukaan tarvinnut aloittaa, kunhan ei vaan joka päivä kajoaisi irttareihin ja suklaaseen.

Jälkkäripöydästä löytyi myös mm. karpaloskonsseja, joista pidän hurjasti. Kyseisiä skonsseja on ollut Klaus K:n brunssilla jo vuosia (ainakin oman muistikuvani mukaan), ja en voi edelleenkään ymmärtää, miten niin ruttuinen ja kuivannäköinen leivonnainen voi maistua niin herkulliselta! Näitä olisi mahtavaa oppia tekemään myös itse.

Klaus K:n brunssia on tarjolla lauantaisin sekä sunnuntaisin kello 12-15. Hinta per pärstä on 35 euroa. Hintaan kuuluu ruokien lisäksi mehut, vedet sekä kahvi ja tee. Erikoiskahvit sekä viinit maksetaan sitten erikseen. Listalta löytyi mm. mukavan makuinen alkoholiton skumppa allekirjoittaneelle möhömahalle. Koko brunssimenun voi kurkistaa seuraavan linkin takaa, menu tosin vaihtuu aika ajoin ja tuoreimman listan löytää suoraan Klaus K:n sivuilta.

Onko Klaus K:n brunssi teille entuudestaan tuttu? Me ollaan pikaisten laskelmien mukaan käyty täällä noin 10 kertaa vuodesta 2011 lähtien, aika hyvin.


Jos muuten kaipaatte vinkkejä brunssipaikoista, niin kurkatkaa ihmeessä koostamani Brunssiarvostelut-sivu! Sieltä löytyy tuhoton määrä brunssiarvosteluja monien vuosien takaa. Harmittavaa kyllä, moni hyväkin paikka on tässä vuosien saatossa sulkenut ovensa.. Olen yrittänyt pitää listaa ajantasalla, mutta ihan viimeisintä tilannetta en ole Brunssiarvostelut-sivulle ehtinyt päivittää. Täytyypä ottaa se heti työn alle.

Brunssiarvostelut

Jamie Oliverin aamiaispaistikkaat

Herra Longfield kotiutui työmatkojen välissä viikonlopuksi. Herra puskee työmatkoja nyt vielä reilun kuukauden ja rauhoittaa tahtia sen jälkeen, jotta pääsee mukaan synnytykseen. Tai eihän sitä koskaan tiedä milloin h-hetki koittaa, mutta ei tässä voi koko elämää laittaa montaa kuukautta etukäteen aivan uusiksi. Toisella on työnsä ja sen kanssa meidän tulee joka tapauksessa oppia elämään.

Espanjasta herra sai tällä viikolla jo viestin, ettei hänen tarvitse tulla paikan päälle ennen kuin vauva on syntynyt. Että nyt on tärkeämpää tehtävää kotosalla kuin espanjalaisessa tehtaassa. Siellä Espanjan päässä pomona on nainen, viestissä oli käytetty oikein söpöä punaista väriä. Naiset niin tajuaa nämä jutut!

Herra jo kyseli heti tänä aamuna, että voisimmekohan lentää hänen kanssaan Espanjaan vauvan syntymän jälkeen. Isyysvapaiden ja lomien jälkeen pieni ihme olisi noin 1-2 kuukauden ikäinen, kuulostaa aika pieneltä, joten ehkä me skipataan ensimmäinen työmatka ja yritetään sitten tilanteen mukaan päästä mukaan myöhemmin. Tai mistä me mitään vielä tiedetään, siis minkälainen kaveri sieltä putkahtaa ja kuinka nopeasti arki alkaa rullata yms. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, ettemme osaa yhtään ajatella milloin mitäkin voi alkaa tehdä. Eikä sitä oikeastaan etukäteen voi edes suunnitella, mennään siis tilanteen mukaan.

jamie oliver_paistikkaat

Täksi aamuksi kokkasin herralle pienen kotiintuloaamupalan. Kiskoin eilen töiden jälkeen Icebugit jalkaan sekä otsalampun otsaan. Tallustimme Horation kanssa pimeän ja jäisen metsän läpi ruokakaupalle, josta kävin tankkaamassa aamupala-ainekset täksi aamuksi.

Kokkasin Jamie Oliverin ohjeella herkullisia aamiaispaistikkaita, joissa maistui parmesaani, kinkku, sienet sekä tomaatti. Nam! Paistikkaiden kaverina oli vielä täytetyt croissantit, appelsiinituoremehua, teetä ja kahvia sekä ihan vain omenoita.

Aamiaispaistikkaat pyöräytti yllättävän nopeasti, ja aamupalapöytään päästiin nopeasti. Loppupäivän heilun ystävän kanssa Vegemessuilla Kattilahallilla ja sieltä suuntaamme vielä vanhempieni luokse kylään (ja pitsalle). Äiti on saanut ainakin lakanoita pienelle ihmeelle valmiiksi, isällä on jokin tietokoneongelma ja minä tarvitsisin päällisen imetystyynyyn – äiti tekee sellaisen tuosta noin vaan.

Eipä tässä sitten muuta kuin oikein rattoisaa viikonloppua kaikille!

jamie oliver_paistikkaat

Aamiaispaistikkaat

2 annosta

  • 1 kukkurainen rkl täysjyväjauhoja (käytin perusvehnäjauhoja)
  • ripaus leivinjauhetta
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • 3 rkl raejuustoa
  • 2 siivua savukinkkua
  • 1 kpl tomaatti
  • 3 kpl pienehköä herkkusientä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • öljyä
  • 1-2 dl raastettua parmesaania
  • tulista chilikastiketta
  • 2-4 rkl luonnonjogurttia
  • 2 kourallista rucolaa
  • puolikkaan sitruunan mehu

1.Vatkaa kulhossa jauho, leivinjauhe, kananmuna sekä raejuusto. Hienonna kinkku, tomaatti sekä sienet. Sekoita ne munaseokseen. Lisää reipas ripaus suolaa ja mustapippuria.

2. Kuumenna suuri paistinpannu keskikuumaksi, lisää tilkka öljyä ja sen jälkeen munaseosta pannulle ruokalusikan avulla. Seoksesta pitäisi tulla kuusi paistikkaa. Anna paistikkaiden kypsyä rauhassa (niihin ei tarvitse koskea) 3-5 minuuttia. Kun pystyt kääntämään paistikkaat lastan avulla, käännä ne ja paina lastalla niin, että paistikkaista tulee reilun sentin paksuisia. Anna paistua myös toiselta puolelta noin 3-5 minuuttia.

3. Kun paistikkaat ovat ruskistuneet molemmin puolin, nosta ne pannulta sivuun esim. lautaselle. Kytke virta pois liesilevyltä. Raasta parmesaani suoraan pannulle ja asettele paistikkaat poreilevan juuston päälle. Kun juusto on tarttunut paistikkaiden pintaan kunnolla, siirrä valmiit paistikkaat tarjoilulautaselle.

4. Pyöräytä hieman chilikastiketta jogurtin sekaan, sekoita sitruunamehu rucolan joukkoon ja tarjoile molemmat aamiaispaistikkaiden kanssa. Hyvää on!

jamie oliver_paistikkaat

Tomaattikeittoa ja persiljapaistettuja katkarapuja

Sannan ruokakassin kampanjapostaus on saatu pakettiin, eikä tällä postauksella ole enää kampanjan kanssa mitään tekemistä. Mutta mun on pakko kertoa teille ruokakassikokeilusta vielä kahden postauksen verran. Ihan siitä syystä, että kokkasimme ruokakassista kahta niin herkullista ruokaa, että niiden reseptit pitää saada talteen blogin arkistoihin, ja toki myös siinä samalla teille tiedoksi.

Toisen reseptin pääraaka-aineena olivat mehevät kananpojat, mutta ne saavat odottaa vielä hetken, ensin käydään nimittäin valehtelematta maailman parhaan tomaattikeiton kimppuun. Tai ehkä tässä oli nyt hieman värikynää mukana, sanotaan nyt sitten vaikka niin, että käydään meidän maistamista tomaattikeitoista parhaan mahdollisen kimppuun. Emmehän toki ole syöneet jokaista maailmassa tehtyä tomaattikeittoa.

Tämän tomaattikeiton juju piilee keiton kanssa tarjottavissa lisukkeissa: pastassa, katkaravuissa sekä paprikassa, jotka lisätään keittoon juuri ennen tarjoilua. Keitto on lisukkeineen hurjan täyttävää ja ennen kaikkea aivan törkeän hyvää. Lisukkeiden ansiosta suutuntuma on erilainen kuin keittojen kanssa yleensä – on kylmää paprikaa, tulikuumaa pehmeää keittoa, kypsää pastaa sekä maustettuja katkarapuja. Suussa rapisee sekä narskuu, ja samalla hampaatkin joutuvat töihin. Tätä keittoa ei voi vaan hörppiä sisuksiinsa.

Alla olevasta reseptistä kokkailee keittoa ison satsin, noin 8 annosta.

Tomaattikeittoa ja persiljapaistettuja katkarapuja

8 annosta

  • pastaa
  • 1 kpl sipuli
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • oliiviöljyä
  • 4 kpl kanaliemikuutioita
  • 3 rkl hunajaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 prk tomaattipyreetä
  • 2 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
  • 2 prk paseerattuja tomaatteja
  • 1 ruukku tuoretta persiljaa
  • 2 purkkia (a 150 g) katkarapuja (meillä oli Arvo Kokkosen katkarapuja tapas-marinadissa)
  • 1 kpl punainen paprika

Lisukkeeksi esim. näkkileipää.

1. Keitä noin 150 g pastaa pakkauksen ohjeen mukaan (huom! 150 g pasta-annos riittää neljään annokseen, keitä pastaa lisää aina sinä päivänä kun keittoa syöt. Pasta ei säily hyvänä jääkaapissa).

2. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista sipuleita isossa kattilassa pienessä määrässä öljyä 2-3 minuuttia. Lisää purkillinen tomaattipyreetä ja paista vielä minuutin ajan.

3. Sekoita joukkoon säilötyt kirsikkatomaatit, paseeratut tomaatit, 1 litra vettä, kananliemikuutiot ja hunaja. Sekoita ja anna porista noin 10 minuuttia.

4. Silppua ruukullinen persiljaa. Kuullota persiljaa paistinpannulla noin 3 minuuttia.

5. Valuta katkaravuista neste pois ja kuumenna ne nopeasti paistinpannulla persiljan kanssa. Laita kulhoon.

6. Leikkaa paprika kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Kaada vielä pastan keitinvesi pois ja laita pastakin omaan kulhoonsa.

7. Lisää keittoon suolaa sekä mustapippuria maun mukaan ja soseuta keitto sen jälkeen sileäksi sauvasekoittimella. Tarjoile keitto keitetyn pastan, katkarapujen, paprikan sekä vaikkapa näkkileivän kera.

tomaattikeitto