Sieni-kevätsipulipiirakka

Täällä on taas kokkailtu lisää suolaisia piirakoita kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt moikkaamassa pientä ihmettä.

sieni-kevätsipulipiirakka

Kaivelin reseptiarkistoja toivoen, että löytäisin jonkin uuden piirakkaohjeen ihan vain siitä syystä, että saisin blogiin uutta materiaalia. Pienen tonkimisen jälkeen törmäsin sieni-kevätsipulipiirakan reseptiin, ja päätin kokeilla sitä. Alkuperäisessä reseptissä piirakan pohjana käytettiin lehtitaikinaa, mutta halusin tehdä ihan normaalia suolaista piirakkaa, joten valtisin pohjaksi pakastealtaasta mun lempparipohjan: Myllärin pyöreän ruis-kaurapohjan.

sieni-kevätsipulipiirakkasieni-kevätsipulipiirakka

Tämä piirakka on ehdottomasti parasta lämpimänä, joko uunituoreena tai uunissa uudestaan lämmitettynä. Minä tarjosin sitä siskolleni hieman liian haalena, ja minusta maku ei silloin ollut paras mahdollinen.

Piirakan kaveriksi voi tehdä salaatin tai mennä sieltä mistä aita on matalempi, silloin lautasen reunalle riittää pikkutomaatit.

sieni-kevätsipulipiirakka

Sieni-kevätsipulipiirakka

  • 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
  • 200 g purkkiherkkusieniä
  • 200 g pinaattia
  • tilkka öljyä
  • 1 nippu kevätsipulia
  • 2 dl kermaa
  • 1 prk (150 g) ranskankermaa
  • 3 kpl kananmunaa
  • 200 g fetajuustoa
  • rouhittua mustapippuria
  • ripaus suolaa

1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Siivilöi purkkiherkkusienet lävikössä.

3. Poista pinaatinlehdistä tarvittaessa kovat lehtiruodit, huuhtele ja valuta lehdet.

4. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla. Paista sieniä ja pinaattia muutaman minuutin ajan käännellen. Ota pannu pois liedeltä.

5. Huuhtele ja paloittele kevätsipulit.

6. Sekoita kerma, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Murustele joukkoon fetajuusto. Mausta pippurilla ja ripauksella suolaa.

7. Painele sulanut piirakkapohja vuokaan. Levitä piiraspohjalle kermafetaseosta. Ripottele päälle kevätsipulit ja sieni-pinaattiseos.

8. Paista uunissa 175–200 asteessa noin 20–25 minuuttia.

sieni-kevätsipulipiirakka

Karhunvatukkajäätelö ilman jäätelökonetta


Kaupallinen yhteistyö St. Dalfourin kanssa. Kampanjan ideana oli kehitellä juhlava resepti St. Dalfourin uudesta karhunvatukkahillosta.

karhunvatukkajäätelö

Viikonloppuna Pekka Poudan ei tarvinnut enää nauraa suorassa lähetyksessä toukokuun kylmille ilmoille, täällä etelässä oli nimittäin aivan törkeän kuuma! Kannoin vaunuraivarit saanutta pientä ihmettä sylissäni metsälenkillä reippaan tunnin paksuissa farkuissa sekä pitkähihaisessa paidassa ja voin kertoa, että olin hiestä märkänä kun vihdoin pääsin kotiin. Siinä samassa varpaisiinkin oli tullut komea vesikello. Vaikka raskauskiloista päästiin eroon jo synnärillä ja omat (vanhat) vaatteet sujahtavat päälle, kengät tuppaavat puristamaan ihan oudoista paikoista. Sovitin esimerkiksi kaapissa olevia korkokenkiä pienen ihmeen ristiäisiin, ja niin vain piti unohtaa korkokengät ja valita jalkaan ballerinat, sillä korkkarit puristivat jaloissa niin kovin. Nähtäväksi jää kasvoiko jo valmiiksi jättimäinen (koon 41) jalkani vielä koon verran raskausaikana..

Saavuin siis kotiin hiestä märkänä. Pieni ihme nukahti syliini jossain metsälenkin loppuvaiheilla ja ajattelin, että pääsen käymään rauhassa suihkussa, jos vain onnistun laittamaan vauvan nukkumaan vaunuihin. Arvaatteko miten kävi? Sillä sekunnilla, kun laskin pienen ihmeen vaunuihin, avautuivat pienen pojan silmät ja suihku oli vain kaunis muisto. Heh!

karhunvatukkajäätelö

Onneksi samana päivänä ei ollut enää muita menoja, joten vauva hoitopöydälle, hikiset vaatteet pois päältä, vauvalle kuiva vaippa sekä minulle uudet vaatteet hikisten tilalle, vauva olalle ja kohti pakastinta! Pakastimessa mua nimittäin odotti maukas ja jääkylmä karhunvatukkajäätelö. Kyllä maistui tuona kuumana päivänä jäätelö hyvältä, vaikka sen joutuikin taiteilemaan kuppiin sekä sen jälkeen vielä suuhun yhdellä kädellä.

Älkää muuten kuvitelko, että postauksen kuvat on napattu tuona hikisenä päivänä. Ehei, ne otettiin jo paljon ennen tuota päivää kaikessa rauhassa herra Longfieldin ollessa vauvan kanssa.

karhunvatukkajäätelö

Jäätelöhän sopii oivasti niin lasten kuin aikuistenkin juhliin. Aikuisten juhlia varten voi pöytään nostaa hieman erikoisemmalta maistuvaa jäätelöä ja panostaa esillepanoon sekä esimerkiksi jäätelön kanssa tarjottaviin lisukkeisiin. Karhunvatukkajäätelön kanssa lisukkeiksi sopivat erilaiset pähkinät, kuivatut kookoksen palat, jogurtilla höystetyt rusinat sekä tietenkin tuoreet marjat. Värikkäät karkit sekä strösselit voi jättää lastenkutsuille.

karhunvatukkajäätelö

Itse jäätelön teko onnistuu enemmän kuin helposti ilman jäätelökonetta. Kananmunien, kerman ja tomusokerin lisäksi tarvitaan vain muutamia aineksia maustamaan jäätelö sekä glukoosisiirappia, joka antaa jäätelölle sellaisen samettisen pehmeän koostumuksen, jota on aika vaikea saavuttaa ilman siirappia. Jäätelö tekeytyy yksinkertaisesti pakastimen uumenissa, jossa sen on hyvä antaa olla vaikkapa yön yli.

karhunvatukkajäätelökarhunvatukkajäätelö

Karhunvatukkajäätelöni maustoi St. Dalfourin uusin hillotulokas: karhunvatukkahillo. Hilloa pitäisi olla saatavilla sekä K- että S-ryhmän kaupoista, mutta jos sitä ei jostain syystä hillohyllyltä löydy, voi asiasta hyvin käydä vinkkaamassa kauppiaalle.

Hillo antoi jäätelölle herkullisen maun lisäksi upean liilan värin! Hillon avulla olisi voinut myös tehdä jäätelöön ”hillovanoja”, mutta minä halusin sekoittaa hillon kunnolla jäätelömassan sekaan, jotta jäätelö värjäytyi kauttaaltaan kauniin väriseksi.

karhunvatukkajäätelö

St. Dalfourin kauniit hillopurkit erottuvat edukseen kaupan hillohyllyllä. Itse olen käyttänyt kyseisiä korkeita ja kapeita hillopurkkeja mm. aterimien säilytysastioina vihreässä Vihervaarassa järjestetyissä juhlissa. Hilloista on toki ilman lasipurkkejakin hyötyä erilaisissa herkuissa kevään ja kesän juhlissa. Vain mielikuvitus on rajana!

Juhlien jälkeen purkin pohjalle jääneen jämähillon voi käyttää vaikkapa suolaisten aamupalaleipien välissä. Otetaan pari palaa vaaleaa leipää ja laitetaan väliin hilloa sekä pehmeää juustoa (esim. brie sopii tähän hommaan enemmän kuin hyvin). Koko komeus sitten vain hetkeksi paistinpannulle lämpiämään ja ei kun herkuttelemaan.

karhunvatukkajäätelö

Mutta koska nyt on kesä, tehdään me jäätelöä! Se ei tosiaan vaadi erillistä jäätelökonetta eikä jätski sisällä mitään ylimääräistä. Makeaa ja jätskintäytteistä kesän alkua kaikille!

Karhunvatukkajäätelö

6 annosta

1. Halkaise vaniljatanko ja keitä sitä hiljalleen vedessä kannen alla noin 10 min.

2. Erottele kulhoihin keltuaiset ja valkuaiset. Siivilöi tomusokeri keltuaisten joukkoon, ja vatkaa seos vaahdoksi.

3. Kiehauta kerma ja glukoosisiirappi liedellä. Anna kiehua koko ajan sekoittaen ainakin pari kolme minuuttia.

4. Vatkaa keltuais-sokeriseos kermaseokseen. Rapsuta keitettyjen vaniljatankojen siemenet jäätelömassaan ja sekoita hyvin.

5. Lisää sekaan vielä karhunvatukkahillo ja sekoita niin kauan, että jäätelömassa on kauttaaltaan värjäytynyt.

6. Kaada seos esim. uunivuokaan ja anna sen jäähtyä ennen kuin laitat sen pakastimeen. Nosta jäähtynyt seos pakastimeen vähintään viideksi tunniksi. Parhaan tuloksen saat reippaalla 12 tunnin pakastamisella. Jäätelöä on tärkeä käydä sekoittamassa kunnolla ensimmäisten tuntien aikana, jotta saadaan aikaan tasainen jäätelömassa.

karhunvatukkajäätelö

Kuinka moni teistä on tehnyt jätskiä itse? Me ollaan kokkailtu jätskejä ennenkin kotosalla. Kurkkaa tähän samaan syssyyn blogiin aiemmin ilmestyneet jäätelöreseptit. Ne on kaikki tehty ilman jäätelökonetta (osassa on käytetty aiemmin mainitsemaani glukoosisiirappia, osassa ei).

Perunamuusi

Tunnustan! En ole koskaan tehnyt perunamuusia itse, sillä rakastan Mummon muusia.

perunamuusi

Äiti ja anoppi tekee tosi hyvää paksua muusia. Työpaikan muusi on liian lötköä, siitä en tykkää. Yksi työkaveri tykkää muusista niin paljon, että syö sitä sellaisenaan salaatin kera, mikäli muusia on työpaikan ruokalassa tarjolla.

Äitienpäivänä herra Longfield kokkaili mulle karjalanpaistia. Karjalanpaisti on herkkua, ja sen kanssa täytyy toki syödä perunamuusia. Herra Longfield halusi kokeilla tehdä muusia itse, mutta osti varulle paketin Mummon muusia, mikäli itse tehty muusi menisi jostain syystä piloille.

perunamuusiperunamuusi

No ei mennyt! Herra sai aikaan tuhtia ja paksua muusia, joka sopi niin hyvin yhteen perinteisen karjalanpaistin kanssa. Tässäpä olisi teille ihan vain perunamuusin resepti (kylläkin oikein herkullisen sellaisen), karjalanpaistin resepti tupsahtaa blogiin hieman myöhemmin. Herra Longfield nappasi muusin ohjeen Kotikokin nettisivuilta.

Perunamuusi

4-6 annosta

  • 8-12 kpl jauhoista perunaa
  • 50 g voita
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl maitoa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 kpl kananmunan keltuainen

1. Kuori ja keitä perunat. Kaada keitinvesi pois, kun perunat ovat kypsiä.

2. Kuumenna maito sekä kerma omassa kattilassaan.

3. Survo perunat soseeksi ja lisää joukkoon voi, suola ja kuumennettu maito- kermaseos vähitellen. Lisää survomisen loppuvaiheessa munankeltuainen sekaan ja survo vielä hiukan lisää.

perunamuusi

Kevättä! Parsapasta ja parsaviini

Vappupäivänä kevät tuntui ensimmäisen kerran ihan aidosti iholla. Täällä etelässä nautittiin hurjan aurinkoisesta ilmasta, ja vaikka päälle sai vetää vielä pitkän villakangastakin, saattoi tuona maanantaina ilmassa aistia kevään. Vapun jälkeen otettiin sitten aika monta askelta takapakkia kevään osalta, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tarttee vaan jaksaa vähän odottaa!

munkkiniemin kartano

Me suuntasimme vapun viettoon tänä vuonna Oxygenol-pariskunnan luokse Munkkiniemeen. Mukana oli myös pieni ihme, Horatio jäi tällä kertaa kotiin, sillä Munkassa asustaa myös eräs pieni pomeranian-koira, jota Horatio ei jätä hetkeksikään rauhaan. Sekä minun että herran kädet ovat pienen ihmeen myötä kohtuullisen sidotut, joten sekopäistä Horatiota (joka olisi halunnut leikkiä pienen karvaisen kaverinsa kanssa koko ajan) meillä ei olisi ollut enää mahdollista vahtia vierailun aikana.

Munkan kadut olivat täynnä valkolakkisia vaeltajia ajaessamme ystäväpariskuntamme asunnolle. Iloisia ihmisiä katsellessa tuli tosi kiva fiilis ja alkoi vähän harmittaa, että jätimme valkolakit tänä vuonna kaapin perukoille, vaikka ne on sieltä edellisinä vuosina aina kaivettu esiin.

urho kekkonen talo

Vappu piti sisällään kuplivaa, maukkaita alkupaloja, pitkän kaupunkikierroksen Munkkiniemen maastossa sekä parin tunnin ulkoilun päätteeksi herkullista parsapastaa, jonka seurana maistelimme keväistä parsaviiniä. Ai niin, ja ison kasan jälkkäreitä! Oli suklaita, juustokakkua sekä itsepaistettuja munkkeja, voi nam!

Teimme ison kattilan pastaa yhdessä. Minä tosin syötin pientä ihmettä melkein koko ruoanlaittoajan, mutta minkäs teet.. Pastan syömiseen osallistuin kuitenkin heti kun iso kattila nostettiin pöytään. Heh. Pastan kanssa juotiin tosiaan ns. parsaviiniä, jonka oikea nimi on: Cuvée René Dopff Muscat (*viini saatu blogin kautta). Klassista Muscatia kuvaillaan sanoilla: keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kukkainen ja aromikas. On pakko todeta, että kuvaus meni aika nappiin, vaikka usein me naureskellaan viinien hassuille makuadjektiiveille (ei olla mitään viiniasiantuntijoita). Tykkäsimme parsaviinistä kaikki neljä, ja jestas sitä oli mahtava maistella hyvien ystävien (jotka olivat vielä vastanneet samaisena päivänä myöntävästi kummikutsuun) seurassa keväisen auringon paistaessa sälekaihtimien läpi suoraan ruokapöytään. Ei edes haitannut, että söimme herran kanssa vuorotellen toisen pitäessä ja hyssytellessä pientä ihmettä.

parsapasta

Keväinen pasta kätki sisäänsä mm. tuoreita tomaatteja, parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Pastan teko kävi kuulemani mukaan oikein ripeästi. Tomaatit, parsat sekä kinkut tungettiin uuniin, pasta keitettiin ja sitten kaikki sekoitettiin keskenään. Ehkä tarkempi resepti on kuitenkin tarpeen, se tulee tässä.

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

parsapastaparsapasta

Parsapasta

4-6 annosta

  • 2 nippua tuoretta vihreää parsaa
  • 200 g parmankinkkua
  • 2 rs (500 g) miniluumutomaatteja
  • 400 g (täysjyvä)spagettia
  • 1-2 dl pastan keitinvettä
  • 1-2 rkl sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • 2 dl pecorinoa raastettuna (plus tarjoiluun 1-2 dl)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa (maun mukaan, voi jättää myös pois)

1. Huuhtele parsat. Napsauta parsoista varsi katki siitä kohta mistä varsi haluaa katketa kun alat taivuttaa sitä. Veistä ei ole tarvetta käyttää.

2. Levitä parsat, parmankinkkuviipaleet ja tomaatit uuninpellille leivinpaperin päälle. Paahda 225-asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkkuviipaleet rapeita. (Me paistoimme parmankinkut omalla uunipellillään sekä parsat ja tomaatit omallaan, parmankinkkuja 20 minuuttia, parsoja ja tomaatteja 10 minuuttia.)

3. Paloittele parsat ja murenna parmankinkut.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Säästä osa keitinvedestä ja valuta pastat lävikössä.

5. Sekoita kattilassa pastan joukkoon muutama desilitra keitinvettä ja sitruunan mehu. Lisää parsat, parmankinkku, tomaatit, oliiviöljy ja pecorinoraaste. Rouhi joukkoon mustapippuria ja tarkista maku (lisää tarvittaessa suolaa). Tarjoa parsapasta välittömästi pecorinoraasteen kanssa.

parsapasta

Ravintola Holiday 27.4.2017, Helsinki

Kuljin viime kesänä ainakin pari kertaa Sipuli-ravintolan ohi ihaillen sen vieressä olevaa Holiday-kylttiä ja nättejä ulkovaloja. Kuvittelin, että kyseessä on jokin biletila, jota voi vuokrata itselleen ja järjestää siellä juhlat. Toisella ohikulkumatkalla aloin hieman ihmetellä, että onpas hassua kun jo toinen bileporukka on koristellut juhlatilan terassin täysin samoilla kylteillä ja valoilla kuin se porukka, joka juhli paikassa kun edellisen kerran paikan ohi kuljin.

holiday helsinki

Vasta pitkän ajan jälkeen sain kuulla, ettei kyseessä ole mikään varattavissa oleva juhlatila, vaan ravintola, jonka nimi on Holiday. Ajattelin heti, että ravintola jonka terassi on niin kivasti laitettu, pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Viime kesä kuitenkin loppui ennen kuin pääsin kurkistamaan Holidayn sisään, joten ravintolan testaus piti jättää tällä kesälle.

Tämän vuoden kesää (saati edes kevättä) ei olla saatu vielä kunnolla käyntiin, mutta minäpäs astelin jo Holiday-ravintolaan syömään eräänä aurinkoisena päivänä työkaverien kanssa. Hyvin ihastuttava työkaveri (ja ystävä myös) otti ja lähti uusiin työhaasteisiin, joten hänelle järjestettiin läksiäiset. Läksiäisten viettopaikaksi työkaverit olivat valinneet Holidayn ja sehän passasi mulle enemmän kuin hyvin.

holiday helsinki

Pumppasin herra Longfieldille kasan maitoa, kävin pitkässä suihkussa jynssäten jokaisen kuivuneen maito- ja puklutahran ihosta sekä hiuksista pois, meikkasin ja valitsin vaatekaapista mekon, jossa EI VOI imettää (arjen luksusta nykyään) ja sitten olin valmis lähtemään!

Karautin paikalle autolla, sillä kotiin olisi lähdettävä heti jos herra Longfield soittaisi ja sanoisi, että maito alkaa loppua. Lisäksi ilman pumppua en voisi olla poissa kotoa kuin sellaisen neljä tuntia ennen kuin tissit räjähtäisivät.

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että oli varsin mahtavaa nähdä työkavereita! Jollain sairaalla tavalla mulla on tosi ikävä töihin.. Ekana päivänä kun herra lähti isyyslomien jälkeen töihin, olin täysin valmis vaihtamaan hänen kanssaan paikkoja. Uusi yksinäinen päiväarki jännitti kovasti, jonka lisäksi yksinolo ei kovasti huutavan vauvan kanssa tuntunut alkuun lainkaan miellyttävältä. Mutta ihanan joustavasti on herra saanut työnsä aloitettua, aamulla hänellä ei useimmiten ole kiire töihin, etäpäiviä voi tehdä joustavasti ja pari kertaa hän on lähtenyt kesken päivän kotiin kun huutava vauva on ottanut minusta yliotteen. Päivä päivältä arkipäivät alkavat rullata paremmin, opin tuntemaan ja lukemaan pientä ihmettä paremmin, ja sen lisäksi olemme uskaltaneet lähteä liikkeelle, vaikka masuvaivat voivat alkaa vaivata milloin vain. Ja se tarkoittaa sellaista huutokonserttia, ettei ole totta.

No mutta asiaan.

holiday helsinki

Oli tosiaan ihana nähdä työkavereita! Kyselin heti työkuulumisia muutamien isoimpien projektien osalta ja kerroin seuranneeni niiden kehitystä myös kotoa käsin mm. lehtien palstoilta. Seko mikä seko!

Pian meidät ohjattiin omaan pöytäämme rennosti sisustetun ravintolasalin läpi. Saimme tosi kivan ovaalin muotoisen pöydän, jossa ajattelimme kaikkien kuulevan hyvin toistemme jutut. Toisin kuitenkin kävi. Ravintolan sisällä soi DJ:n soittama musiikki niiiin kovaa, että hyvä jos vierustoverin äänen kuuli.. Sanoimme tästä asiasta pari kertaa tarjoilijalle, joka kävi huomauttamassa asiasta levyjä räpeltävälle herrasmiehelle. DJ laski äänti hetkellisesti, mutta heti kun seuraava biisi alkoi soida, oli melutaso entisellään. Se oli vähän harmi, olisi ollut tosi kiva jutella koko pöytäseurueen kanssa!

Mutta jos melutasosta tulee negatiivista palautetta, ei ruokapuolesta ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa! Siis tsiisus mitkä safkat!

holiday helsinki

Olen syönyt elämäni parhaimman alkupalan Singaporessa Pete’s Place -nimisessä ravintolassa. Popsin italialaisessa ravintolassa alkupalaksi burrata-juustoa, ja ihastuin siihen ikihyvikseni! Tuon ravintolaillan jälkeen en ole törmännyt burrataan kertaakaan Suomessa, vaikka olen sitä yrittänyt etsiä sekä ravintoloiden listoilta että markettien juustohyllyiltä. Burrataa saanee Suomessa tosi hankalasti käsiinsä (ymmärrykseni mukaan sitä saa muutamalta hassulta juustomyyjältä Hakaniemen kauppahallista), jonka lisäksi se on hurjan kallista.

Holidayn listalta burrataa kuitenkin löytyi 14 euron hintaan. Kermaan sotkettua mozzarellaa tarjoiltiin Holidayssa peston, mojo-kastikkeen sekä leivän kera. Taivaallisen hyvää! Olisin hyvin voinut tilata alkupala-annoksen myös pää- ja jälkiruoaksi. Harmikseni olin kuitenkin ehtinyt tehdä jo pääruokatilauksen.

holiday helsinki

Pääruoaksi valitsin listalta jättikatkarapupastaa, jonka huuhtelin alas valkoviinilasillisen kanssa. Oli muuten ihka ensimmäinen alkoholiannos sitten viime kesän kun sain tietää olevani raskaana. Yhdestä 16 cl annoksesta ei lähtenyt jalat alta, enkä käyttäytynyt nolosti oman esimieheni silmien alla (sen olen kyllä tehnyt jo useasti ennenkin, heh).

Pasta oli alkupalan tavoin tosi hyvää. Ei se burrataa kuitenkaan voittanut, mutta oli silti varsin hyvää. Kuulostelin pöytäseurueen muiden jäsenten fiiliksiä sapuskoista, ja kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Erityistä hehkutusta kuulin veefistä (vegaanit syö ainakin sitä, se on tehty jostain mystisestä seitanista), joka näytti ihan kebabilta. Maistui jopa vähän kebabilta, ja sen koostumuskin oli hurjan lihamainen.

holiday helsinki

Illallisen aikana syötiin tosi hyvä ruokaa, vaihdettiin kuulumisia (minä jorisin pienestä ihmeestä ja muut kertoivat työjuttuja), halailtiin ja annettiin työpaikkaa vaihtavalle leidille pieni muisto meistä. Niin tylsää kun hyvät tyypit lähtevät muualle hommiin, mutta minkäs teet. Onneksi tähän kyseiseen leidiin yhteydet säilyvät vaikka emme enää samalla käytävällä töissä istukaan! Siis sitten kun minä siellä taas joskus istun.

Muut jäivät vielä istumaan iltaa kun mun oli pakko lähteä (maitobaari oli sitä mieltä, että nyt äkkiä kotiin). Teki kuitenkin enemmän kuin hyvää päästä vähän tuulettumaan! Ja tiedättekö mikä oli koko reissun parasta antia (burratan ja työtovereiden näkemisen jälkeen)? Autossa täysillä soiva musiikki! Miten siistiä päästä hoilaamaan Spotifyn omaa listaa oikein antaumuksella, sekin tekee hyvää!

holiday helsinki

Pssst.. Holiday sijaitsee aivan Shelterin vieressä. Shelter on kanssa törkeän hyvä mesta, sekin kannattaa käydä testaamassa!

Savulohi-sienipiirakka

Kärryttelin pienen ihmeen kanssa tovin yksikseni pitkin ja poikin Espoon keskuspuistoa. Vastaan tuli eräällä lenkillä kaksi naista vaunujen ja koirien kanssa. Ajattelin naiset nähtyäni, että olisipa kiva saada itsekin kärryttelyseuraa. En kuitenkaan uskaltanut kääntyä ja huikata naisille, että voisinko liittyä heidän seuraan, vaan jatkoin matkaani Horation ja vaunujen kanssa toiseen suuntaan.

savulohi-sienipiirakka

Kotona päätin kuitenkin laittaa viestiä meidän asuinalueen kotiäitien facebook-ryhmään. Tiedustelin, että mikäli alueelle on muodostunut kärrylenkkiporukoita, liittyisin enemmän kuin mieluusti mukaan. Yksi asia johti toiseen, ja pian olimme porukalla sopineet viikottaisista vaunulenkeistä sekä kahviringin perustamisesta. Vaunulenkeille startattaisiin aina tiistaisin leikkipuiston kulmilta, ja torstaisin kokoontuisimme toistemme luokse kahvittelemaan nyyttäriperiaatteella.

Käyn tiistaisin seurakunnan vauvakerhossa, joten vaunulenkeille en aina pääse mukaan. Mutta torstain kahvirinki sopii omiin aikatauluihin lähes poikkeuksetta.

savulohi-sienipiirakka

Kokoonnuimme viime viikon torstaina ensimmäisen kerran kahvittelemaan ja voitteko arvata mitä tapahtui? Kahvittelemaan saapui kaksi tuttua naamaa mun työpaikalta. Siis kaksi! Ollaan oltu molempien kanssa samoissa projekteissa, törmätty saman kerroksen käytävillä sekä ruokalassa ja molempien naisten vauvamasut kyllä huomasin alkuvuoden aikana. Eipä sitten vaan olla koskaan törmätty täällä kotiseuduilla.

Eikä tässä vielä kaikki. Työkavereiden lisäksi paikalle tupsahti meidän naapuri sekä läjä muita äitejä, jotka viettävät kaiket päivät kotosalla vauvan/lasten kanssa. Ihan uskomatonta! Ja minä luulin, ettei täällä asu ketään muita samassa tilanteessa olevia naisia, mutta niin vain yht’äkkiä meitä istui kymmenkunta saman katon alla vauvat kainalossa. Niin siistiä!

savulohi-sienipiirakka

Ensimmäisille mammatreffeille kokkasin savukala-sienipiirakkaa. Käytin piirakkaan appiukolta saatuja kuivattuja kanttarelleja, mutta piirakkaan voi hyvin piilottaa mitä vain sieniä (kuivattuja tai tuoreita) mistä itse eniten tykkää. Alkuperäisessä reseptissä taidettiin mainita mustatorvisienet.

Savulohi-sienipiirakka

  • 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
  • 3 dl kuivattuja kanttarelleja (tai muita sieniä)
  • 1 kpl purjo
  • 250 g savulohta
  • 240 g (1 prk) Creme Bonjour valkosipuli-yrtit
  • 3 kpl kananmunaa
  • ½ dl ruokakermaa
  • 1 rkl sinappia
  • ½ tl yrttisuolaa
  • ½ tl sitruunapippuria

1. Sulata pakastetaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Painele taikina leivinpaperin päälle irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Liuota kuivattuja sieniä noin 30 minuuttia kylmässä vedessä. Paista sieniä pannulla voinokareessa, kunnes neste on haihtunut. Siirrä sienet pannulta astiaan odottamaan. Kuullota silputtu ja pesty purjo pannulla pehmeäksi.

3. Revi savulohi pienehköiksi paloiksi.

4. Yhdistä keskenään muut täytteen ainekset ja sekoita seos tasaiseksi.

5. Levitä taikinapohjalle sienet, kalapalat ja kuullotettu purjo. Kaada päälle täyteseos ja paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut kauniin kullanruskean värin.

Kurkkaa myös kasa muita suolaisten piirakoiden reseptejä seuraavan linkin takaa!

idsavulohi-sienipiirakka

Brunssi: La Torrefazione 15.4.2017, Iso Omena (ESP)

Lähdettiin pääsiäisviikonloppuna käymään Isossa Omenassa. Tarkoituksena oli ostaa uudet suojakuoret tablettiin sekä mun puhelimeen ja käydä siinä sivussa jossain kahvilla. Pakkasimme itsemme, pienen ihmeen, matkarattaat sekä hoitolaukun autoon kun aamutoimet oli saatu tehtyä, yhdet aamupäiväunet oli nukuttu ja maitobaaria oli tankattu sen verran, että meidän pitäisi päästä kauppakeskukseen asti ilman maitoraivoja. Jestas ne turvakaukalossa auton kyydissä tulevat raivarit on pyllystä! Kun et mitään pysty tekemään.. Tuttia yritän tunkea suuhun, mutta harvoin siitä mitään hyötyä on. Yleensä tutti lentää komeassa kaaressa punanaamaisen vauvan suusta ja huuto vain yltyy.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin perille ilman raivareita! Matkarattaisiin pieni ihme ei tosin suostunut menemään matkan päätteeksi pötköttämään, joten sylihommiksi meni. Kipitimme saman tien vaipanvaihtoon ja sen jälkeen lähdimme etsimään jotain kivaa ja rauhallista kahvilaa.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Tupsahdimme ihan sattumalta La Torrefazionen viereen ja iloksemme huomasimme, että tarjolla oli vielä monen tunnin ajan brunssia! Kaiken kukkuraksi La Torressa oli mukavasti tilaa. Löysimme tosi rauhallisen pöydän ja saatoin alkaa heti imetyshommiin.

Olen ollut koulukavereiden kanssa Helsingin keskustan La Torren brunssilla ja kirjoitellut siitä blogiinkin. Tuolloin tarjolla oli brunssilautasia eri maiden teemoilla. En tiedä onko lautausmallista brunssia tarjolla vielä keskustan kahvilassa, mutta Espoon sisarkahvilassa brunssi tarjoillaan buffetpöydästä.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Vajaan 20 euron hintaiseen brunssiin kuuluu sapuskojen lisäksi mehuja ja kaffet sekä teet. La Torrefazione tuo ainakin mulle heti mieleen päheät ja erikoiset kahviannokset, joita baristat tekevät varmoin ottein, joten on hieman tylsää ettei brunssin hintaan kuulu erikoiskahvia. Toki esim. latten saa ostaa brunssin kylkeen kahden euron lisähinnalla, mutta olisi mahtia jos brunssiin kuuluisi perinteisen suodatinkahvin sijasta erikoiskahvi – kun nyt kerran erikoiskahveja myyvässä kahvilassa ollaan.

Ison Omenan brunssivalikoima ei ollut päätä huimaavan runsas, mutta varsin pätevä. Oli lämpimiä ruokaisia juttuja, salaatteja, ihanan rasvaista jogurttia tykötarpeineen, erilaisia leipiä ja hedelmiä sekä aivan törkeän hyvää mutakakkua jälkkäriksi.

La Torrefazione_iso omenaLa Torrefazione_iso omena

Koska pieni ihme nautti maitobaarin aineksista, en päässyt itse hakemaan ruokia, vaan herra Longfield kiikutti mulle juomat sekä ruoat suoraan pöytään. Varsin hyvät ja mun näköiset mätöt herra osasi valita, taitaa tuntea vaimonsa ruokamieltymykset aika hyvin. Lämpimästä chorizopaistoksesta sekä täytetyistä paprikoista pidin paljon, niin ja siitä ihanan tuhdista jogurtista siemensekoituksineen. Nam!

La Torrefazione_iso omena

Tee oli La Torressa semmoista tavallista pussiteetä, teefriikki olisi arvostanut enemmän haudutettua teetä, mutta ei siinä pussiteessäkään mitään sen suurempaa vikaa ollut. Teen pääsin lisäksi nauttimaan ihan kuumana, sillä pieni ihme otti ja nukahti (jee!) oman maitotäytteisen brunssihetkensä jälkeen matkarattaisiin, joka tarkoitti sitä, että saimme syödä brunssin alusta loppuun ihan rauhassa. Unet jatkuivat vielä brunssin jälkeenkin, joten pääsimme ostamaan ne suojakuoret ja ehdin lisäksi kipaista vähän vaatekaapoissa ennen kuin rattaiden uumenissa alkoi peitto liikkua (en voinut kirjoittaa ”peitto heilua”, se olisi kuulostanut liian härskiltä).

La Torrefazione_iso omena

Ison Omenan La Torrefazionen brunssi oli kaiken kaikkiaan ihan jees. Ei huono eikä myöskään mikään järisyttävän hyvä. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, paikka viihtyisä (ja ainakin meidän visiitin aikaan rauhallinen) ja vaunuille oli hyvin tilaa. Lapsiperheitä paikalla oli itse asiassa aika paljon, eli kyseessä on oikein lapsiystävällinen paikka. Sitä osaa nyt pienen vauvan kanssa arvostaa vähän eri tavalla kuin ennen.

Iso Omenan ravintolamaailma M.E.E.T on muuten juuri avattu. Siellä on vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, joihin meidän täytyy käydä vielä tutustumassa! Uskoisin myös, että kaikki ostoskeskusten ravintolat ovat sellaisia, joihin uskaltaa astua rohkeasti sisään myös lasten kanssa.

La Torrefazione_iso omena

Tortelliini-mansikkasalaatti

Kyllä on some mahtava paikka! Pienen vauvan kanssa ei enää koneella suuremmin ole aikaa viettää, mutta puhelimesta en suostuisi luopumaan mistään hinnasta. Vaikka monet vauvaoppaat kertovat heti etusivulla, että ”ei ruutuaikaa vaan naama-aikaa”, niin siitäkin huolimatta puhelimen kautta avautuu kontaktit maailmalle samalla kun itse nököttää tissitakiaisen kanssa sohvalla.

Toisaalta oma äitini kertoi lukeneensa tuhottoman määrän kirjoja minua imettäessään. Miten se nyt eroaa siitä, että minä luen uutisia sekä blogeja, selaan Instagramia ja kirjoittelen postauksia kännykällä samalla kun maitobaari on auki?

mansikkasalaatti

No mutta siihen salaattiin. Törmäsin siihen nimittäin somessa, tarkemmin sanottuna Instagramissa. Värikäs salaatti kiinnitti heti huomioni ja sai veden herahtamaan kielelle. Jo heti seuraavana päivänä kipitimme vaunujen kanssa lähikauppaan ja ostimme salaattiin vaadittavat ainekset.

Myöhemmin samana päivänä pieni ihme nukahti iltapäiväpäiväunilleen herra Longfieldin rinnalle ja minä pääsin kokkaamaan itselleni värikästä salaattia.

Salaatin kokoaa eteensä lautaselle vartissa. Pisin aika menee tortelliinien keittämiseen, tai siis veden kiehumiseen. Ainakin jos ei omista induktioliettä, jolla kuulemma vesikin alkaa kiehua kattilassa vain muutamassa minuutissa. Tortelliinit valmistuvat veden kiehumisen jälkeen viidessä minuutissa.

mansikkasalaatti

Bongasin salaatin Mirkemirian Instagram-tililtä, jossa Mirkemiria antoi mulle vinkin kehittämäänsä salaattiin, sen jälkeen kun olin sitä kommentoinut ja todennut, että kyseistä salaattia on pakko kokeilla itsekin kotosalla. Tortelliineiksi kannattaa Mirkemirian vinkin perusteella valita juustotäytteinen vaihtoehto, sillä se riitelee vähiten mansikan kepeän kesäisen maun kanssa. Yhdyn tähän, juustotäytteiset tortelliinit toimivat salaatissa tosi hyvin.

mansikkasalaatti

Tortelliini-mansikkasalaatti

  • valmista salaattisekoitusta
  • tuoreita mansikoita
  • juustotäytteisiä tortelliineja keitettyinä (yhden hengen annokseen puolikas paketti)
  • fetaa
  • paahdettuja siemeniä (mulla oli valmiiksi paahdettuja)
  • öljypohjaista caesar-kastiketta, tai muuta salaatinkastiketta (yhden hengen annokseen noin 1 rkl)

1. Keitä tortelliinit pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Laita pesty salaatti lautasen pohjalle, pilko tuoreet mansikat kahteen tai neljään osaan ja kippaa salaatin päälle. Murenna feta (tai käytä valmiita kuutioita) ja viskele lautaselle. Kaada salaatinkastike lautaselle ja heittele siemeniä sekaan sen verran kuin mieli tekee. Lopuksi nosta lautaselle keitetyt tortelliinit ja sitten vain herkuttelemaan!

mansikkasalaatti

Baby bluesin täyteiset viikot

On niin mukavaa kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt kylässä moikkaamassa pientä ihmettä. Vieraita on ravannut tasaiseen tahtiin nyt nelisen viikkoa, ja on ihan pakko kiittää kaikkia kyläilijöitä! Ette usko miten voimaannuttava ja hyvä olo mulla vierailujen jälkeen on aina ollut. Jokaisella vierailulla on ollut ihan aidosti todella suuri merkitys.

baby blues

Ensimmäiset kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen podin nimittäin ns. baby bluesia, turha sitä on kiistää. Vaaleansinisestä vauvakuplasta ei ollut tietoakaan, kyyneleitä valui valtoimenaan pitkin päiviä ja olotila heitteli hormonien vuoksi laidasta laitaan. Herra Longfield ymmärsi mistä on kyse, antoi mulle tilaa, omaa aikaa, tukea, helliä sanoja sekä myös naurua niissä kohdin jossa sitä kipeimmin tarvittiin. Muistan miten herra nauroi ja minä yhdyin lopulta nauruun, kun itkeä pillitin sitä, ettemme pääse enää koskaan herran kanssa kahdestaan saunaan! Tai kun tirautin jokusen kyyneleen harmitellen sitä, etten halua/jaksa tutustua pienten vauvojen äiteihin, vaan haluan, että kaikki mun nykyiset ihanat ystävät saavat samanikäisen vauvan mun kanssa.

baby blues

Baby bluesin niska taitettiin katki parin viikon jälkeen pienen ihmeen syntymästä. Juttelin asiasta neuvolassa, perheelle sekä ystäville. Tiesin mistä on kyse ja en pelännyt pitkiä itkukohtauksia, mielialan vaihteluja taikka omituisia ajatuksia itsenäisyyden ja elämän menettämisestä. Annoin tunteiden tulla, mietin niitä ja kerroin niistä heti herralle ja monesti myös ystäville sekä perheelle viestien ja puheluiden muodossa. Päivä päivältä kaikki näytti positiivisemmalta ja sitten piti vain odottaa, että homma saatiin painaa lopullisesti villaisella.

baby blues

Ystävät sekä perhe olivat eniten tukenani. Moni kertoi muistaneensa, että suuret muutokset ovat aina olleet mulle kova paikka. Sisko kertoi, että muistaa miten soitin hänelle kun Horatio tuli meille. Kerroin siskolle, etten osaa/voi rakastaa Horatiota, koska se tuntuu väärältä edesmenneen Kodan takia. Eräs ystävä kertoi, että olin tosi allapäin muutettuamme vihreään Vihervaaraan, koska pihatyöt olivat tekemättä ja piha oli pelkkää mutaa. Herra Longfield muisteli miten jouduin palaamaan ekoiksi öiksi takaisin vanhempien luokse kun muutimme herran kanssa ensimmäiseen yhteisiin kotiimme. Itkin kuulemma niin lohduttomasti opiskelijakämpässä, että lopulta äiti ja isä soitettiin hakemaan mut takaisin kotiin. Herra myös kertoi, että olin aivan shokissa kun hän kosi minua. Hoin monta päivää kosinnan (ja totta kai myöntävän vastauksen) jälkeen, että mua pelottaa jos meidän täytyy nyt muuttua tylsiksi aikuisiksi kun menemme naimisiin. Epäilin kovasti, ettemme voisi enää olla hölmöjä ja sekoilla yhdessä kuten kosintaan asti olimme tehneet. Niin ja sitten oli vielä sellainen juttu, että kun jätimme Kodan ensimmäisen kerran pidemmäksi aikaa hoitoon Tahkovuoren reissun ajaksi, tuli mulle niin kamalan huono omatunto nähdessäni Kodan valokuvan kirjan välissä reissussa, että oksensin koko aamun.

baby blues

Mutta enkös mä sanonut vain joitain päiviä ennen pienen ihmeen syntymää, että hänen tulonsa tuntuu just nyt tavattoman luonnolliselta asialta..? Taidan olla luonteeltani vähän sellainen tyyppi, etten osaa stressata asioita kovin kattavasti etukäteen. Intoilen vaan onnesta soikeana kaikkea uutta, mutta en ajattele etukäteen kuin kaikkea sitä ihanaa ja positiivista, ja lakaisen kaiken muun jonnekin syvälle mattojen alle. Ja ainahan se sotku sieltä mattojen alta jossain välissä esiin tulee.

baby blues

Baby blues ei ole mikään harvinainen juttu, jopa 70-80 % uusista äideistä kokee sitä ensimmäisten päivien, viikkojen sekä kuukausien aikana. Osalla se menee ohi tosi nopsaan ja osan se pitää otteessaan hieman pidempään. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aletaan puhua sitten siinä vaiheessa, jos olotila ei ota parantuakseen. Omista fiiliksistä ja tuntemuksista kannattaa puhua avoimesti synnytyksen jälkeen. Neuvolassa, puolisolle, ystäville, perheelle tai vaikka nimettömänä netissä. Toisten kokemuksista ja tsemppaavista sanoista saa voimaa ja uskoa omaan jaksamiseen uuden ja ihmeellisen edessä!

Sillä uutta ja ihmeellistä tämä kaikki totisesti on! Itse ainakin koen, että tässä meni yhdessä hetkessä koko elämä tavallaan uusiksi, tuntui tämä kaikki sitten etukäteen kuinka luonnolliselta tahansa. Arki tulee saada toimimaan ja rullaamaan uudestaan, siihen pitää saada ynnättyä entisen ja uuden elämän parhaat jutut, niin että meillä kaikilla on hyvä olla. Uutta arkea ei rakenneta hetkessä, ei viikoissa eikä edes ehkä kuukausissakaan. Mutta se työ on saatu nyt vauhtiin kun aivot alkavat toimia normaalisti ja hormonit ovat tasoittuneet.

baby blues

Nyt – noin neljä viikkoa synnytyksen jälkeen – naputtelen tätä tekstiä kännykälläni sydän pakahtuen. Itkeä tirautan edelleen melkein päivittäin, mutta itken siitä käsittämättömästä tunteesta, että olen jollekulle äiti. Tuohon nelikirjaimiseen sanaan mahtuu niin paljon, että kyllä sitä saa vähän herkistellä aika ajoin!

Juuri nyt pieni ihme nukkuu olkapäälläni tuhisten ihan överisöpösti. Tuntuu oikealta olla juuri tässä ja nyt. Sain piipahtaa aiemmin päivällä Sellossa shoppailemassa ja parin tunnin oma aika teki taas hurjan hyvää. Nyt jaksan taas painaa pepun sohvalle ja nököttää tässä niin kauan kun pieni ihme minua vain tarvitsee.

idbaby blues

 

Munakoiso-vuohenjuustosalaatti ja naan-leivät

Viime viikolla pari hyvää työkaveria tuli töiden jälkeen moikkaamaan pientä ihmettä. Toinen leideistä saapui meille pyörällä, joten halusin tarjota vieraille jotain suolaista ja makeaa purtavaa pitkän työpäivän ja pyörälenkin päätteeksi. Ensin ajattelin kokkaavani suolaista piirakkaa, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, sillä pyöräilevä leidi ei syö lihaa, eikä minulle tullut siinä tohinassa mieleen yhtään hyvää kasvispiirakan reseptiä.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Niinpä päädyin tekemään hieman ruokaisampaa salaattia ja tarjoamaan sen kanssa uunivalmista naan-leipää. Makeasta puolesta piti huolen suklaamunat. Suklaamunia ostettiin lopulta kaupasta vähän isompa kasa, sillä toinen työkaveri tuli meille tyttärensä kanssa. Piilotimme pitkin vihreää Vihervaaraa suklaamunia, joita pieni prinsessa sai sitten etsiä. Hurjan nopeasti meidän kohtuullisen helppoihin piiloihin jemmatut suklaamunat löytyivätkin, mutta saipahan pikkuinen leidi hieman jotain tekemistä aikuisten tylsien jutustelujen ohessa.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Ennen suklaamunia syötiin kuitenkin sitä salaattia naan-leipien kera. Kokkailin pienen ihmeen päiväunien aikaan K-ruoka -lehden sivuilta vuosia sitten nappaamani reseptin avulla munakoiso-vuohenjuustosalaattia, joka osoittautui oikein herkulliseksi tapaukseksi. Salaatin lämmin (tosin aika aneemisen värinen) munakoisohöystö yllätti ainakin minut positiivisesti. Kun salaatin vielä kokosi värikkäälle lautaselle, oli se jopa aika houkuttelevan näköinen.

Salaatti ei välttämättä kaipaa seurakseen salaattikastiketta, mutta minä tarjosin sen kanssa lisänä öljypohjaista caesar-kastiketta.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4

Munakoiso-vuohenjuustosalaatti ja naan-leivät

4 annosta

  •  1 kpl (375 g) munakoiso
  • 1 kpl mieto punainen chili
  • 1-2 kpl valkosipulinkynttä
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl kuivattua minttua
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • 1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja
  • 1 ps (65 g) salaattisekoitusta
  • 1 prk (365 g) Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita

Lisäksi 2 pkt uunivalmista Santa Maria -naan-leipää.

1. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi (noin 1,5 x 1,5 cm). Halkaise chilipalko, poista siemenet ja suikaloi chili. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet.

2. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota chiliä ja valkosipulia hetki pannulla. Lisää pannulle munakoisokuutiot ja mausta juustokuminalla, mintulla, suolalla ja mustapippurilla. Kääntele pannulla noin 3 minuuttia, kunnes munakoisot hieman kypsyvät.

3. Lisää kirsikkatomaatit pannulle ja jatka kuumennusta vielä pari minuuttia. Tomaattien on tarkoitus vain hieman lämmetä.

4. Levitä pesty salaattisekoitus laakealle tarjoiluastialle. Nostele munakoisoseos vadille ja ripottele valutetut vuohenjuustokuutiot salaatin pinnalle. Koristele tuoreella mintulla.

5. Tarjoile naan-leivän kanssa. Meillä oli uunivalmiita Santa Marian naan-leipiä, joista tykkäämme tosi paljon.

Lisää helpotusta salaattikuumeeseen löytyy Parhaat salaatit kevyempään uuteen vuoteen -postauksesta.

munakoiso-vuohenjuustosalaatti4