Orinoron rotko, Leppävirta Savo

Orinoro, Pohjois-savo15

Ilma on kostea. Hyttysiä vilisee siellä täällä. Kaikkialla on hurjan vihreää. Taustalla solisee niin kauniisti, että voisi luulla olevansa kaukana ulkomailla – vaikkapa aidossa japanilaisessa puutarhassa. Mutta ei. Nyt ollaan Pohjois-Savossa upean Orinoron rotkon pohjalla Leppävirralla.

Orinoro, Pohjois-savo7Orinoro, Pohjois-savo11

Olemme köpötelleet kumisaappaat jalassa herra Longfieldin sekä Horation kanssa reilun kilometrin, pienen hiekkaisen Hanhiahontien vieressä olevalta parkkipaikalta hyvin merkittyä luontopolkua pitkin. Olemme juuri saapuneet noin 200 metriä pitkän Orinoron rotkon pohjalle. Rotkon pohja on ajoittain vain 5 metriä leveä, ja pystyseinäinen kallio kohoaa ympärillämme lähes 20 metriin. Näky on hyvin vaikuttava.

Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, jalkojemme alla on liukkaat ja märät pitkospuut sekä osittain hyvin kivikkoista maastoa. Horatio hakee tassuilleen sopivia askelmia ja me tasapainoilemme koiran perässä. Minä yritän vielä siinä sivussa napsia rotkosta kuvia. Ihme, että pysymme pystyssä.

Orinoro, Pohjois-savo12Orinoro, Pohjois-savo8Orinoro, Pohjois-savo2Orinoro, Pohjois-savo3

Soisalon saaressa Mustinmäessä Leppävirralla sijaitseva Orinoron rotko on suosittu luontoretkikohde, jonka sanotaan olevan yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Kukaan ei tunnu tietävän niitä kuutta muuta ihmettä, mutta samapa tuo. Orinoro on ihmeellinen.

Orinoron rotko on vanha, hyvin vanha. Sen alkuperäistä ikää on vaikea määrittää, mutta nykyisen muotonsa rotko on saanut viimeisen jääkauden sulamisvesien virtaamisen myötä. Luoteesta kaakkoon virrannut sulamisvesivirta on mannerjään vetäytyessä huuhtonut Orinoron puhtaaksi irtaimesta maa-aineksesta noin 10 000 vuotta sitten.

Orinoro, Pohjois-savo14Orinoro, Pohjois-savo4Orinoro, Pohjois-savo6_c_matka_

Satumainen valo, rauhallinen soliseva vesi ja metsän upea vihreä väri sekä ympäröivä rauhallisuus ovat totisesti kokemisen arvoiset.

Pohjois-Savoon voisi tulla hyvin visiitille ihan vain Orinoron takia (ja sammen ja kaviaarin, mutta siitä lisää myöhemmin). Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kumisaappaat, monessa paikassa on nimittäin pitkospuiden ympärillä suota, jonne ei ole kiva pludata lenkkareilla. Koirakin on syytä pitää remmissä jos sillä on tapana poukkoilla pitkospuilta sinne tänne.

Lisätietoja Orinorosta sekä selkeän vaelluskartan löydtä tämän linkin takaa.

Orinoro, Pohjois-savo9 Orinoro, Pohjois-savo10 Orinoro, Pohjois-savo13

Ratia Ranchin ylämaankarjan vasikoita moikkaamaassa

Muistatteko vielä upeat Ratia Ranchin karvalehmät, joita kävimme herra Longfieldin kanssa moikkaamassa viime kesänä Monninkylässä Askolassa? Tuolloin kerroin, että maatilan pitäjät, Asmo ja Johanna, ovat loppuvuoden puolella saamassa ensimmäiset luomuleimalla hyväksytyt tuotteensa ulos markkinoille, ja niin myös tapahtui! Meille kävi niin upea tuuri, että saimme osallistua ensimmäiseen lihatilaukseen, ja eräänä sateisena syyspäivänä karautin autoni Vantaan Ikean parkkipaikalle, josta noudin ison kassin ensiluokkaista ylämaankarjan lihaa.

Elämä tilalla on jatkunut syksyn kautta talven koviin pakkasiin, ja kevään kautta uuteen kesään. Talven aikana noin viisikymmenpäinen luomuylämaankarjalauma on saanut mm. uusia tiloja, jonka lisäksi sekä Asmo että Johanna ovat painaneet paljon hommia tämän keväisten vasikoiden parissa.

Siitossonni Falcon on tällä hetkellä vielä hetkeksi erotettu emolehmistä sekä kevään vasikoista, jotta uusiin petipuuhiin ei ryhdyttäisi ihan vielä. Tämä siitä syystä, että vasikoiden syntymä ei ajoittuisi aivan niin aikaiseen kevääseen kuin tänä vuonna. Tänä keväänä vasikoiden poikimisaika kesti noin 1,5 kuukautta, ja voin uskoa, että töitä on riittänyt maatilalla tuona aikana ihan hurjasti. Jokaisen vasikan syntymä on varmasti upea ja ainutlaatuinen tapahtuma, joka vaatii tarkkaavaisuutta sekä ripauksen onneakin.

  Ratia ranch_highlandcattle3

Me karautimme viime perjantaina Itä-Uudellemaalle moikkaamaan Johannaa sekä rapsuttelemaan kevään söpöjä uusia vasikoita. Samalla noudimme uusimman lihatilauksemme – nyt pakastimessa on myös monta kiloa luomuylämaankarjanjauhelihaa, josta kokkaamme varmasti bloginkin puolelle jotain herkkuja. Mikä on teidän jauhelihaherkku? Itse ajattelin tehdä pakastimen lihoista ainakin perinteistä makaronilaatikkoa, äidin reseptillä tietenkin.

Ratia ranch_highlandcattle3

Pääsimme tänäkin vuonna Johannan kanssa emolehmien sekä vasikoiden aitaukseen. Viime kesänä olimme vierailulla hieman myöhemmin kesällä ja vasikat olivat tuolloin jo ehtineet hieman tottua ihmisiin. Mutta kyllä näin alkukesästäkin löytyi jo muutama utelias vasikka, jotka tulivat ensiksi varovasti nuuhkimaan ja pian sen jälkeen annettiin jo karhean märkiä pusuja isolla kielellä! Pusuja sai ensin maistaa herra Longfield, joka sai kyllä napattua tän kesän hellyyttävimmät selfiet itsestään ja noin kolmen kuukauden ikäisistä vasikoista. Katsokaa nyt, eikö ole jo melkein liian sokerisia kuvia?

Ratia ranch_highlandcattle3

Ratia ranch_highlandcattle3

Laitumella köpöttelyn päätteeksi joimme vielä teet, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Johanna lähetti Horatiollekin tervehdyksen. Meidän pikku prinssi sai kolme isoa haikkujen jalkaluuta (älkää kysykö mikä luu), jossa oli vielä maistuvia kalvoja ja vähän lihaakin jäljellä. Voitte varmaan uskoa kuinka paljon Horatio sekosi kun tulimme säkkien kanssa kotiin ja anoimme jässikälle yhden luista. Jestas, sellaista touhotusta ja intoa ei ole ennen Horatiosta irronnutkaan! Luu on Horation suurin saalis. Olisi ehkä pitänyt antaa ensimmäinen luu sille vasta ensi viikolla kun meidän pikku prinssi täyttää yhden vuoden! Nähtäväksi jää minkä lahjan Horatiolle keksin..

Lopuksi on vielä pakko mainita, että Ratia Ranchilla järjestetään
lauantaina 18.6.2016 avoimet ovat kello 11-15!

Menkää ihmeessä paikalle! Johanna kertoi, että avoimien ovien aikaan on mahdollista tutustua tilan elämään, ihailla Johannan ottamia upeita kuvia haikuista sekä maistella miltä se haikkujen luomuliha nyt sitten maistuu. Me ei valitettavasti päästä itse avoimiin oviin mukaan, mutta voimme molemmat lämpimästi suositella vierailua Monninkylässä. Linkin takaa löytyy Facebookin tapahtumakutsu Avoimiin oviin. Laittakaa ihmeessä kalentereihinne ylös!

Prahan vanha juutalainen hautausmaa

Prahan vanha juutalainen hautausmaa7

Jos minun pitäisi mainita yksi Prahan nähtävyys, jota ei kannata jättää väliin edes lyhyellä Prahan visiitillä, olisi se Prahan vanha juutalainen hautausmaa. En oikeastaan osaa kovin tarkasti edes selittää, mikä kyseisessä paikassa minua niin suuresti viehättää. Ehkä se on paikan mykistävä ilmapiiri kolhoine hautakivineen, jotka ovat jokainen enemmän tai vähemmän vinossa ja sammaleen peitossa. Tai sitten syy piilee siinä, että hautausmaa vetää hiljaiseksi. Sen ympärillä olevat korkeat muurit tekevät kävelyhetkestä vielä astetta suljetumman ja muurien sisällä unohtaa hetkeksi olevan Tsekin pääkaupungissa, jossa tepastelee noin 1,3 miljoonaa asukasta.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa13Prahan vanha juutalainen hautausmaa12

Prahan vanha juutalainen hautausmaa4

Prahan vanha juutalainen hautausmaa sijaitsee Josefovin juutalaiskorttelissa, joka on Euroopan vanhimpia. Alueen historia alkaa jo yli 800 vuoden takaa. 1200-luvulla alue eristettiin portein sekä matalin muurein ja se jopa suljettiin yöaikaan. Alueen tiedetään myös kukoistaneen aikojen saatossa, mutta 1800-luvun lopulla Josefov oli päässyt slummiutumaan pahasti. Alueen mittavissa uudistustöissä purettiin suurin osa korttelin rakennuksista, vain hautausmaa, raatihuone sekä synagogat säästyivät purkutöiltä.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa1_c_matka_Prahan vanha juutalainen hautausmaa2

Vanha juutalainen hautausmaa oli käytössä vuosina 1439-1787. Alueella ikuista untaan nukkuvien vainajien tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, villien veikkausten mukaan niitä voi olla pienellä alueella jopa 100 000. Tilanpuutteen vuoksi vainajia on jouduttu hautaamaan useampaan kerrokseen, jopa 12 kerrokseen. Hautausmaalla kävellessä vastaan tulee satoja ja taas satoja sojottavia hautakiviä, joiden päällä näkee paljon pikkukiviä sekä pikkuriikkisiä paperikääröjä. Pikkukivet eivät ole hautojen päällä sattumalta. Juutalaisen tradition mukaan kukat kuihtuvat, mutta kivi säilyy ikuisesti. Kiviin ei tule siis koskea, vaikka saisi kuinka mahtavan idean viedä niistä yhden matkamuistona kotiin.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa10Prahan vanha juutalainen hautausmaa8Prahan vanha juutalainen hautausmaa9

Suurimmassa osassa hautakivistä on näkyvissä vainajan nimi sekä kuolinhetki. Juutalaiset hautakivet tunnistaa yleensä Daavidin tähdestä sekä hepreankielisestä kirjoituksesta. Naisten haudoilla on menora, eli seitsenhaarainen kynttilänjalka. Hautakivissä saattaa olla myös vainajan isän nimi sekä runollisia viestejä, jotka liityvät usein vainajan elämään.

Hautausmaalle hautaaminen lopetettiin kieltolailla vuonna 1787, sillä alueen pelättiin levittävän ruttoa. Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat Prahan juutalaisväestön lähes kokonaan. Hitler säästi kuitenkin juutalaiskorttelin synagogat ja hautausmaan, sillä tämä herra suunnitteli ihan omaa museota ns. sammuneelle rodulle. Hitler lähetti Prahaan museotaan varten paljon juutalaisten esineistöä, ja auttoi näin tietämättään nykysen juutalaisen museon perustamista.

Tänä päivänä suurin osa hautakivistä on kallellaan tai kaatunut kokonaan. Tunnelma hautausmaalla on karu, unohdetut ja hylätyt haudat ovat surullisen näköisiä nojatessaan toisiinsa. Aika on pysähtynyt.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa14Prahan vanha juutalainen hautausmaa3Prahan vanha juutalainen hautausmaa11

Lisätietoja löytyy Prahan juutalaismuseon nettisivuilta.

Ruotsalainen runoilija Oscar Levertin (1862-1906) on kuvaillut eräässä runossaan osuvasti Prahan vanhaa juutalaista hautausmaata seuraavin sanoin.

At the Jewish cemetery in Prague

Do not lay flowers, fringes, ribbons
on monuments above their bones,
life did not choose green wreaths to give them
but stones. On monuments lay stones.

As did the forefathers, those hounded
from land to land with taunts and shame
who’ve seen through centuries unrounded
their line by ghetto’s curse so maimed.

Where to the weary rest is given
from homeless roaming’s path of thorns,
and anxious heart no more is riven
by self-shed tears and others’ scorn.

Where summer promises if spoken
won’t fool death’s quietness now full-known.
Do not lay flowers as love’s token
on monuments, or wreaths. Lay stones.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa6

Pyhän Markuksen aukio, Venetsia

Pyhän Markuksen aukiota on ylistetty yhdeksi maailman kauneimmista julkisista aukioista. Ja sitä se totisesti on. Enhän toki ole nähnyt kovin montaa maailman kaikista julkisista aukioista, mutta Pyhän Markuksen aukio veti kyllä hiljaiseksi kaikessa komeudessaan.

Venice_Piazza San Marco14

Suuri osa turisteita lähtee tutustumaan tarunhohtoiseen Venetsiaan Pyhän Markuksen aukiolta. Aukiota ympäröi toinen toistaan hulppeammat historialliset rakennukset. Aukion kulmalta löytyy mm. valtava Dogen palatsi, massiivinen Pyhän Markuksen viiden kupolin kirkko, korkea kellotorni, Huokausten silta, kasa upeita museoita sekä päheitä kahviloita, joissa hinnat ovat kovat, mutta kyllä niistä maisemista sekä viiden tähden palvelusta voi jokusen lantin ylimääräistä maksaakin. Niin ja tietysti aukiolla parveilee sadoittain pulskia puluja, jotka nauttivat turistien ruokajämistä ihan kympillä.

Pyhän Markuksen kirkko nököttää aukion itäisessä päässä. Kirkko on jo kolmas tällä paikalla oleva kirkko, ja se on venetsialaiseen tapaan koristeltu taitavasti ja hyvällä, runsaalla maulla. Kirkon edessä kököttää pystyssä kolme pronssista lipputankoa, jotka ovat peräisin 1500-luvulta.

Venice_Piazza San Marco2Venice_Piazza San Marco1Venice_Piazza San Marco4

Kirkon kellotorni ei ole yhteydessä itse kirkkoon. Campanile-kellotorni kohoaa 96 metriin (jostain luin myös 99 metriä) ja sen huipulta aukeaa odotetusti satumaiset maisemet Venetsian ylle. Kellotornin huipulta ei tosin erota lainkaan Venetsian 118 erillisen saaren välissä kulkevia kanavia. Ylhäältä katsottuna Venetsia näyttää yhtenäiseltä merenrantakaupungilta, tämä tosiseikka yllätti meidät molemmat kun maisemia kellotornin huipulta ihailimme viime kesänä.

Venice_Piazza San Marco3Venice_Piazza San Marco7Venice_Piazza San Marco5Venice_Piazza San Marco6

Kuvasimme herra Longfieldin kanssa teille Campanilen huipulta pienen videonkin matkamuistoksi. Kellotorni on Venetsian korkein rakennus ja sen huipulle pääsee iisisti ilman hikipisaroita hissillä.

Ehkä ihastuttavin aika aukiolla hengailulle oli hieman viileämmän auringonlaskun aikaan. Eräänä iltana istahdimme Caffe Quadrin terassille ja tilasimme koko reissun kalleimmat drinksut. Orkesteri soitteli sivulla omalla lavallaan mukavia klassisia biisejä, ja minä aloin hytkyä rennosti mukana. Loma oli lopuillaan, mutta silti hyvä olo kulki koko kropan läpi ja päätin nauttia viimeisistä lomahetkistä täysillä.

Caffe Quadri ei ole muuten ihan tavallinen kahvila-ravintola. Se oli itävaltalaisten kantapaikka 1800-luvulla, jolloin maa hallitsi Venetsiaa. Tuona aikana paikalliset joivat ja söivät yksinomaan aukion toisella puolella olevassa Caffe Florianissa. Varmaan on pahaa silmää lähetetty puolin ja toisin kahviloiden omilta terasseilta muinaisina aikoina. Ensi kerralla meidän täytyy käydä sitten testaamassa Caffe Florianin kalliit drinkit.

Venice_Piazza San Marco13Venice_Piazza San Marco10Venice_Piazza San Marco12c_matka_

Aivan veden tuntumassa aukion reunalla kohoaa kaksi graniittista pylvästä, joita koristaa Venetsian alkuperäinen suojeluspyhimys Pyhä Theodorus ja kaupungin suojeluspyhimystä Markusta symboloiva siivekäs leijona. Näiden pylväiden välissä on ammoisina aikoina hirtetty rikollisia. Vankityrmät sattuivat sijaitsemaan kätevästi aivan pylväiden läheisyydessä olevissa vankityrmissä, joten sieltä tuhmat lainrikkojat oli helppo ja nopea kuskata viimeiselle matkalleen.

Nykyisin tällä paikalla parveilee enää tuhatmäärin turisteja ihastelemassa aukion krumeluurisia rakennuksia sekä aistimassa historian havinaa tässä valloittavan kauniissa kaupungissa, jonka luulisi vievän jalat alta kyynisiltäkin vierailijoita. Vastaavaan paikkaan ei varmasti törmää missään muualla maailmassa.

Venice_Piazza San Marco9Venice_Piazza San Marco11

Lappineitsyt

Liemessä-blogissa mietittiin tovi sitten mistä tunnistaa Business class –neitsyeen. Jennin hauskan postauksen innoittamana syntyi tämä postaus, jossa kerron mistä tunnistaa lappineitsyeen.

Luosto (8)Luosto (9)Luosto (7)

.. Lappineitsyt kaivaa autossa kameran esille heti kun tienvarressa oleva kyltti kertoo auton ohittaneen Lapin rajan siinä uskossa, että nyt niitä poroja alkaa köpötellä tien yli jatkuvasti.

.. Lappineitsyt pysähtyy syömään myöhäistä lounasta Rovaniemen torille (Lordin kebabia tietenkin) ja kuvittelee, että torilla tulee vastaan neljäntuulenhattuja pitäviä lappalaisia.

.. Lappineitsyt kuvittelee, että Lapissa osa ihmisistä liikkuu paikasta toiseen porojen vetämillä kärryillä tai koiravaljakoilla.

.. Lappineitsyt luuli vielä joskus yläasteella, että ihmiset asuvat Lapissa kodissa (siis niissä kota-teltoissa). Tästä harhaluulosta lappineitsyt on sentään päässyt vuosien saatossa eroon.

Luosto (3)Luosto (12)

.. Lappineitsyt nappaa onnellisena kuvan Napapiiri-kyltistä Joulupukin kylässä ja somettaa sen heti jokaiseen mahdolliseen some-kanavaan.

.. Lappineitsyt ei tiedä mikä on tunturin ja vuoren ero.

.. Lappineitsyt yllättyy, kun lapissa puhutaan täysin sujuvaa suomea, eikä sen suurempaa murretta ole havaittavissa.

.. Lappineitsyt on haltioissaan nähdessään ensimmäiset tunturit auton ikkunasta.

Luosto (6)Luosto (5)

.. Lappineitsyt hiihtää tunturilla ja silmäilee jatkuvasti ympärilleen etsien metsästä susia, kettuja, metsoja, poroja ja muita metsäneläimiä, joita on pakko tulla vastaan, Lapissa kun ollaan.

.. Lappineitsyt hihittelee söpöille kitukasvuisille puille tuntureilla reissatessaan, tietämättä puiden nimiä. Ne vaan näyttävät lappineitsyestä valtavan hassuilta.

.. Lappineitsyt hiihtelee ensimmäistä kertaa tunturilla ja näkee naavaa tietämättä mitä se on. Ensimmäinen ajatus mikä lappineitsyeelle tulee mieleen on se, että naava varmaan lämmittää puita kylmän talven aikana.

.. Lappineitsyt lumoutuu kauniista luonnosta ikihyvikseen.

Lopuksi lappineitsyt on onnellinen, ettei ole enää lappineitsyt. Lappi on valloittavan kaunis ja tänne on päästävä uudestaan! Miten lappineitsyeellä menikin yli 30 vuotta, että hän näki ja koki Lapin?

Luosto (10)Luosto (11)Luosto (1)Luosto (13)

Pssst.. Lappineitsyt luuli itseään myös hieman liian kovaksi eräjormaksi ja yritti kavuta Pyhä-Luoston kansallispuiston korkeimman tunturin eli Noitatunturin huipulle tuosta noin vaan patikkaretken päätteeksi. Luonto voitti lappineitsyeen, jolle tuli pupu pöksyyn. Tarkemmat jorinat videolta.

Huokausten silta, Venetsia

Venetsian kanavasokkelossa on yhteensä yli 400 siltaa. Osa silloista johtaa asuintalojen kotioville, osan avulla päästään siirtymään vaivatta seuraavalle pienelle saarelle ja sitten on yksi silta, jota ei ainakaan yksikään vanki olisi halunnut ylittää ennen muinoin vapaaehtoisesti.

venetsia_huokausten silta4

Ponte dei Sospiri, eli Huokausten silta yhdistää Dogen palatsin ja sillan toisella puolella, vedenrajan alapuolella olevat vankityrmät toisiinsa. Silta on rakennettu vuonna 1602, ja kaiketi kuuluisin vanki joka on siltaa pitkin huokaillen kävellyt, on itse Casanova. Casanova istui vankityrmässä viiden vuoden tuomiota taikuudesta, vakoilusta sekä Jumalan pilkasta syytettynä. Tarinan mukaan Casanovan onnistui kuitenkin karata ylemmän kerroksen lyijykammiosta vuonna 1755. Tiedä sitten kuinka totta taru on.

venetsia_huokausten silta1_c_matka_

Dogen palatsi (Palazzo Ducale) toimi dogien hallituspalatsina. Doget olivat Italian kaupunkivaltioiden valtionpäämiehiä, ja palatsi toimi Venetsian dogien asuinpaikkana vuosisatojen ajan. Palatsi kätkee sisäänsä myös tuomioistuimen, joten oli kätevää rakennettaa palatsin ja vankityrmien väliin silta, jota pitkin vangit voitiin kuljettaa kätevästi niin tyrmästä tuomioistuimen eteen, kuin myös tuomion julistamisen jälkeen suorinta reittiä vankilaan.

venetsia_huokausten silta9venetsia_huokausten silta6

Nykyään Huokausten silta on eittämättä Venetsian toiseksi tunnetuin silta heti Rialton jälkeen. Rialto on vuonna 1591 valmistunut silta, joka oli ensimmäinen Canal Granden yli rakennettu kivisilta. Meidän visiitin aikana Rialto oli peruskorjauksen alla, joten kovin kummoisia kuvia tästä huputetusta sillasta emme onnistuneet saamaan.

Mistä sitten on peräisin tämä hieman romanttiseltakin kuulostava nimi vankityrmään johtavalle sillalle?

Huokausten silta on katettu. Ainoa näköyhteys ulkoilmaan on sillan seinissä olevat pienet koristeelliset aukot, joista avautuu kaunis näkymä Venetsiaan. Silta pitää sisällään kaksi toisistaan erotettua käytävää, joista toisen käytävän aukoista aurinko laskee kuin suunnitellusti juuri pienistä rei’istä avautuvaan suuntaan, ja ehkä tämä maisema on saanut siltaa pitkin tyrmiinsä kävelevät vankit huokailemaan kohtaloaan niin kovasti, että sillalle annettiin nimi Huokausten silta.

venetsia18

venetsia_huokausten silta3venetsia_huokausten silta2

Sillalle pääsee kävelemään Dogen palatsista. Kierrosta palatsissa ei kannata jättää missään tapauksessa väliin. Dogen palatsi on gotiikan mestariteos, jonka kauneutta sekä ylitsepääsemätöntä krumeluurin määrää on syytä mennä ihmettelemään ajan kanssa.

venetsia_huokausten silta7

Venetsia – mikä mesta!

venetsia14_c_matka_

Venetsia. Tuo maailmankuulu uppoava kaupunki, joka on aikoinaan rakennettu parin metrin syvyisen laguunin päälle, ja jonka historiallinen keskusta (vanhakaupunki) koostuu 118 erillisestä saaresta. Vanhassakaupungissa asui vielä vuonna 1953 noin 172 000 asukasta. Väkiluku pienenee jatkuvasti, ja nykyään siellä asuu enää noin 59 000 vakituista asukasta.

Venetsiaa tituleerataan usein yhdeksi maailman romanttisimmista matkakohteista. Siellä käy vuosittain noin 24 miljoonaa turistia, joista neljä viidesosaa käy kaupungissa ainoastaan päivän vierailulla. Me vietimme tässä kanavia halkovassa kaupungissa kolme päivää viime vuoden heinäkuussa uhmaten sekä turistirysiä että polttavan kuumaa aurinkoa.

Kannattiko?

venetsia1venetsia3

Moni oli varoitellut meitä etukäteen Venetsiasta. Sen piti olla haiseva, kuuma ja aivan liian täynnä turisteja. Niin ja toki pirun kallis. Venetsia oli meidän viime kesän Italian matkan viimeinen kohde. Venetsiaan saapuessamme meillä oli takana melkein kaksi viikkoa kaikkea mahdollista: Firenzeä, Toscanan maaseutua ystävien kanssa, hyvää ruokaa, San Marinoa, patikkaretkiä mitä upeimmissa maisemissa, liitovarjoilua Gardajärvellä, Pisaa, Sienaa, Cinque Terreä sekä Veronaa. Mietimme, voiko Venetsia tarjota meille enää mitään uutta näin onnistuneen matkan päätteeksi.

venetsia4venetsia5venetsia18venetsia20

Päätimme ottaa Venetsian ennakkoluulottomasti vastaan, välittämättä kommenteista joita olimme siitä etukäteen kuulleet. Koti-ikävä alkoi jo reissun lopussa painaa, ja lisäksi pikkuinen Horatio odotteli meitä jo Oulussa, mutta siitäkin huolimatta halusimme antaa tarunhohtoiselle Venetsialle mahdollisuuden.

Pakkohan kaupunki oli toisaalta ennakkoluulottomasti ottaakin vastaan, sillä rehellisesti sanottuna, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä meitä paikan päällä odotti. Toki olin nähnyt kaupungista ja sen kanaaleista paljon valokuvia, mutta niidenkään avulla en saanut piirrettyä kovin tarkkaa mielikuvaa päähäni Venetsiasta. Lisäksi emme olleet ehtineet tutustua kaupunkiin kovinkaan tarkasti etukäteen. Hyvä kun ehdimme junamatkalla Veronasta kaivaa Suomesta ostetun matkaoppaan esiin, ja selata sitä hieman, ennen kuin jo olikin aika alkaa haahuilla päämäärättömästi laukkujen ja rinkkojen kanssa Venetsian päärautatieasemalla.

venetsia9venetsia16

Hyppäsimme lopulta oikeaan vesibussiin, ja istuimme kassiemme kanssa alas. Vaporetto (se vesibussi siis) lähti liikkeelle, ja me aloimme ahnaasti vilkuilla ympärillemme.

Pian tupsahdimme Venetsian pääkanavalle – Canale Grandelle – joka on 30-70 metriä leveä ja neljä kilometriä pitkä kanaali. Leuka meinasi loksahtaa meiltä molemmilta paikoiltaan sillä sekunnilla, kun näimme ensi kertaa Venetsian Vaporetton kyydistä. Se oli yhtä aikaa uskomattoman kaunis, kiehtova, kummallinen, hurmaava sekä jopa salaperäinen. Miten missään voi näyttää tältä?

venetsia8

venetsia10venetsia15

Liu’uimme vesibussin kyydissä Rialton sillan alta, ja niskat meinasivat mennä nurin yrittäessämme nähdä kaiken kerralla. Aivan poikkeuksellinen paikka.

Hyppäsimme vesibussin kyydistä oikealla pysäkillä pois ja lähdimme tarpomaan kohti hotelliamme. Majapaikkanamme toimi seuraavien kahden yön ajan Hotel Bella Venezia, jonka etsimisessä meillä meni piiitkä tovi. Minä olen aika surkea karttojen kanssa, mutta herra Longfield löytää perille aina. Tällä kertaa homma ei ollut kuitenkaan ihan helppo. Monesta paikasta olimme lukeneet, että Venetsiassa eksyy varmasti, mutta että herra Longfield..? Kyllä. Hotellille oli oikeasti lyhyt matka, mutta karttaan ei ollut piirretty läheskään kaikkia pienen pieniä katuja, ja kun huonoon karttaan yhdistää yli 30 asteen paahteen, isot matkalaukut sekä järjettömän ahtaat kapeat kujat, saattaa herrakin mennä harhaan. Lopulta se hotelli kuitenkin löytyi.

venetsia6venetsia7venetsia19venetsia2venetsia17venetsia11venetsia12

Kanaalien yli kaartuvat sillat yhdistävät toisiinsa Venetsian vanhankaupungin 118 pientä saarta. Osa silloista – joita on Venetsiassa yhteensä 354 – johtaa suoraan paikallisten asukkaiden kotioville, kun taas osa ohjaa valtavia turistimääriä tutustumaan kaupunkiin tarkemmin aina vain uusien ja taas uusien kanaalien yli. Siltoja ylittäessä ei voi olla huomaamatta kaupungin kanaaleissa viliseviä gondoleita, jotka kuljettavat turisteja (romanttisesti) keula kiinni edellä menevän mustan gondolin perässä. Gondolit ovat tosiaan nykyään kaikki mustia, ja kyydeillä on kiinteät hinnat. Näin turisteja ei päästä huijaamaan liian kovilla kuljetusmaksuilla, eikä kilpavarustelujakaan pääse tekemään.

Me jätimme gondolikyydin reissullamme väliin. Mutta jestas me kävelimme, eksyimme ja ihastuimme Venetsiaan. Tästä viehättävästä kaupungista tulette kuulemaan vielä lisää..

Ainiin, kannattiko?

Totta hitossa!

venetsia13

Aurinkoinen talvipäivä Pirttimäellä

Kevät kävi viime viikolla näyttäytymässä täällä Pohjolassa ensimmäisen kerran pitkän tauon jälkeen. Aurinko paistoi monta päivää putkeen pilvettömältä taivaalta, ja sen seurauksena työhuoneen sälekaihtimia piti alkaa kääntää keskipäivällä tiukemmalle.

Päivä pitenee silmissä, ja olemme saaneet Horation kanssa nauttia metsässä upeista pinkeistä taivaista auringonlaskujen aikaan. Historiaa ovat ne päivät, kun pimeää oli jo ennen neljää.

pirttimäki_chow chow9pirttimäki_chow chow1

Erityisesti viime viikonloppuna lenkkipolut vilisivät talviunilta heränneitä ulkoilijoita, jotka halusivat jokainen saada palansa ihanasta aurinkoenergiasta! Me emme olleet poikkeus, ulos oli päästävä.

Lauantaina päätimme levittää isot kartat olohuoneen lattialle ja alkaa suunnitella päivän retkikohdetta. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen lähteä Pirttimäen ulkoilualueelle, joka on herra Longfieldille sekä minulle kovin tuttu paikka. Siispä grillimakkarat, kuksat, termarit sekä muut kamat reppuun, koko porukka autoon ja nokka kohti Pirttimäkeä. Ja täytyy muistaa myös mainita, että aurinkolasit kaivettiin tuona päivänä ensimmäistä kertaa tänä keväänä (voihan niin jo sanoa?) kaapin perukoilta ja laitettiin lepäämään nenän päälle.

pirttimäki_chow chow8

Pirttimäellä meitä odotti aivan odotetusti jokunen muukin reippailija. Autopaikkaa sai etsiä hetken ennen kuin pääsimme nostamaan Horation auton takakontista. Horatio ei ollut Pirttimäellä ennen käynytkään, joten paikka kuhisi uusia mielenkiintoisia tuoksuja, joita piti välittömästi alkaa nuuskia kovasti.

Suurin osa meidän tietämistä reiteistä oli varattu hiihtäjille, ja vaikka latujen välissä saakin Pirttimäellä kävellä, ei sinne ole koiran kanssa asiaa. Löysimme onneksi kivan metsäpolkureitin, jota pitkin pääsimme köpöttelemään aivan rauhassa grillikatokselle. Siellä pidimme ansaitun tauon 1,5 tunnin metsäsamoilun jälkeen.

pirttimäki_chow chow3pirttimäki_chow chow4pirttimäki_chow chow7pirttimäki_chow chow5

Grillimakkara maistui jälleen taivaallisen hyvältä kuuman teen kanssa. Voi nam! Horatio herätti tietenkin huomiota, ja sai muilta grillikatoksen ihmisiltä neljä kalkkunanakkia. Aika kivasti tehty!

pirttimäki_chow chow6pirttimäki_chow chow11

Tauon jälkeen läksimme tallustamaan samaa reittiä takaisin. Eväspaussi teki tehtävänsä, ja energiaa riitti koko loppumatkalle. Horatiolla ei kunto lopu millään, poika juoksi keppejä kantaen vielä kolmen tunnin samoilunkin jälkeenkin. Pidimme kuitenkin sunnuntaina hieman malttia lenkkien kanssa. Tulee nimittäin muistaa, että Horatio on vielä pentu, vaikka kokoa löytyy jo aikuisen chowin verran. Kasvuvaihe on vielä menossa ja lepoakin tarvitaan.

pirttimäki_chow chow10

pirttimäki_chow chow12

Ehdimme lenkin päätteeksi vielä juuri ja juuri Pirttimäen kahvilaan. Joimme kahvit ja teet pullien kera ulkona terassilla. Horatio keskittyi kahvipaussin aikana vartioimaan viereisessä pöydässä istuvaa pientä narttukoiraa, jolla oli omistajiensa mukaan juoksut. Horatio ei tyttöjen perään vielä ihan täysin tajua – kaikki karvaiset kaverit ovat onneksi vielä pelkkiä hyviä leikkikavereita sukupuolesta piittaamatta. Pitää toivoa, ettei Horatio liiemmin alkaisi isonakaan poikana räyhäämään muille uroksille.. Mutta se jää nähtäväksi!

Postauksen myötä haluan toivottaa kaikille reipasta viikonvaihdetta! Vaikka säät eivät ihan niin upeita ole kuin viime viikonloppuna, niin sehän ei toki ulkoilua estä millään tavalla.

pssst. Ollaan menossa sunnuntaina Horation kanssa mätsäreihin vähän treenaamaan kevään näyttelyitä varten. Pitäkää peukut pystyssä, että poika antaa tutkia hampaat nätisti! Se on meidän isoin kompastuskivi.. Täytyykin hakea lihapullapaketti kaupasta takataskuun mukaan.. Heh!

pirttimäki_chow chow2

Talvinen Praha ystävien kesken

prague with friends8_c_matka_

Hyvin ihastuttava sekä rohkea ystäväni otti ja lähti ulkomaille parisen vuotta sitten. Tällä hetkellä majapaikkana toimii Prahan vanha kaupunki, jossa ystäväni asuu kahden miespuolisen kämppiksen kanssa. Kaikki on mennyt hyvin – uusia ystäviä on tullut hurja määrä, töitä on piisannut, miessekoiluilta ei olla vältytty, maailmaa on kierrelty Prahasta käsin vaikka kuinka, ja ehkä se kaikkein tärkein asia on se, ettei koti-ikävää ole tullut. Ystäväni paikka on ulkomailla.

prague with friends10

Ystäväni on onneksi käynyt tasaiseen tahtiin Suomessakin, ja olemme aina häntä käyneet moikkaamassa brunssien taikka illanistujaisten merkeissä kun pikavisiitti kotiin on tehty. Meidän on ollut tarkoitus lähteä käymään Prahassa jo vuoden verran, ja lopulta pääsimme matkaan aivan tammikuun lopussa. Herra Longfield jätettiin tältä reissulta pois, sillä tarkoituksena oli viettää pidennetty viikonloppu ihan vain tyttöporukassa. Parasta!

prague with friends9

Mistä oli sitten tyttöjen pidennetty viikonloppu Prahassa tehty?

.. ensimmäisistä lennon jälkeisistä viini- sekä olutlaseista ystäväni asunnon lähellä olevassa Bar U Matěje -nimisessä paikallisessa, jossa ei toden totta ollut ketään muita kuin paikallisia.

.. ensimmäisestä aamusta Best Western Hotel Páv Prague -hotellin kattohuoneistossa, jonka terassilta sekä kattoikkunoista saimme ihailla lumen peittämiä kattoja. Prahassa ei ole kovin normaalia, että lunta tulee näin paljon, joten olimme aika onnekkaita kun saimme kokea talvisen Prahan lumen kera. Ystäväni ei kyllä ollut kanssani yhtä innoissaan lumesta. Hän tokaisi, että lunta hänellä olikin eniten ikävä, sitä kun oli tähän aikaan kotonakin mielin määrin.

.. shoppailusta, shoppailusta, shoppailusta, skumpasta, shoppailusta, shoppailusta. Parasta.

.. illallisesta Prahan yhdessä hienoimmista ravintoloista. Italialaisesta Grosseto-ravintolasta tulette kuulemaan vielä blogissakin lisää.

.. sishan polttelusta värikkäiden mattojen päällä röhnöttäen. Hekotimme sishapiiput suussa niin, että ravintolan tarjoilija tuli tiedustelemaan onko meillä kaikki ihan okei. Oli meillä! Tosin mulle koko sisha oli niin uusi juttu, etten oikein tiennyt mitä mieltä siitä olisi pitänyt olla. En myöskään osannut polttaa sitä sivistyneen kauniisti. Nauroimme niin kovasti, etten ihan totta muista olenko koskaan räkättänyt niin paljon. Parasta.

prague with friends1prague with friends2prague with friends3prague with friends14prague with friends5

.. aurinkoisesta sunnuntaiaamusta! Lumi alkoi sunnuntaina sulaa uhkaavasti aamuauringon säteiden aikaan. Meillä oli kaunis päivä edessämme!

.. vanhan kaupungin nähtävyyksien ihmettelystä. Minulle Prahan keikka oli toinen, mutta ystäväni oli siellä ensimmäistä kertaa, ja niinpä kävelimme sunnuntaina jalat puhki ja kolusimme Prahan tunnetuimpia nähtävyyksiä – minä matkaopas visusti kädessä, tietenkin.

.. Mlejnice-ravintolan leipägulassilounaasta. Tuttu ravintola, tuttu annos, tuttu sekä taattu laatu. Mlejnicen leipägulassia on yksinkertaisesti pakko syödä Prahassa.

.. suklaisista Trdelnikeistä. Nam!

.. iltavalaistusta Vituksen katedraalista. Niin upea!

.. puhkikuluneista jalkapohjista.

.. lasillista Moëtiä juustolautasen kera pitkän nähtävyyskierroksen päätteeksi Grosseto Marinassa. Parasta.

.. illallisesta ystäväni kotona. Vielä parempaa.

prague with friends7prague with friends17prague with friends18prague with friends13
prague with friends11prague with friends16prague with friends12prague with friends15

.. maanantaiaamuisesta seksivälinemuseokierroksesta, jossa olimme aivan äimän käkenä!

.. vanhasta juutalaisesta hautasmaasta, joka onnistui sykähdyttämään toisellakin kerralla.

.. herkullisesta viimeisestä yhteistä illallisesta Estrella-kasvisravintolassa. Ravintolasta suuntasimme suoraan taksilla lentokentälle jättäen isot halit ja kiitokset ystävällemme, joka järjesti meille ikimuistoisen pitkän viikonlopun. Sanoinko jo, että se oli p a r a s t a?

Tarkempia Prahan kuulumisia tulossa blogiin vino pino!

prague with friends4

Chow chow -treffit Nuuksiossa

chow chow_nuuksio8

Horatiolla oli varsin villi viikonloppu. Lauantaina vietimme koko illan herra Longfieldin sukulaisilla, jossa säheltää hieman Horatiota nuorempi berninpaimenkoira. Kuvan näistä kahdesta söpöläisestä voi kurkata blogin Instagramista.

Sunnuntaina suuntasimme heti aamupäivästä toisille koiratreffeille. Tällä kertaa otimme suunnaksi Nuuksion Haukkalammen, jossa järjestettiin sunnuntaina Etelän Chow Clubin talvitapaaminen. Paikalle saapui lopulta neljä chow chowia, jotka uhmasivat omistajineen rohkeasti sunnuntain lumimyräkkää!

chow chow_nuuksio3chow chow_nuuksio4chow chow_nuuksio9

Kävelimme ensin koiraporukalla Haukkalammen grillikatokselle, jossa olemme herra Longfieldin sekä Kodan kanssa useat makkarat paistaneet viime vuosien aikana. Nyt mukana oli ensimmäistä kertaa meidän tulikettu, eli siis Horatio.

Yhdessä hujauksessa grillikatoksessa rätisi notski ja kun sopiva hiillos oli saatu aikaan, revittiin makkarapaketit auki. Koirat peuhasivat omia juttujaan grillikatoksen edessä, ja leikkivät vuorotellen toistensa kanssa sulassa sovussa. Samalla me ihmiset avasimme termarit, kaadoimme kahvia sekä kaakaota kuksiin ja aloimme herkutella tämän vuoden ekoilla grillimakkaroilla. Voi jestas miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Koirat saivat toki myös makkaroista maistiaisia.

chow chow_nuuksio7chow chow_nuuksio5chow chow_nuuksio10chow chow_nuuksio13

Ilma oli aamuisesta lumimyräkästä huolimatta todella kaunis ja sopivan lämmin. Nuuksiossa tuli vastaan paljon muitakin reippailijoita, eikä meidän karvainen porukka jäänyt ilman huomioita. Vietimme grillikatoksen alla pari tuntia höpötellän kaikkea mahdollista. Kun hiillos saatiin sammumaan, pakkasimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme kotia kohti.

Horatio oli illalla aivan tööt. Meille tuli vielä ystäviä syömään illallista ja pelailemaan lautapelejä, ja saimme olla aivan rauhassa, sillä tulikettu kuorsasi koko illan pöydän vieressä kaikessa rauhassa.

Kiitos kaikille treffiseuralaisille – karvaisille ja karvattomille! Otetaanhan pian uudestaan!

chow chow_nuuksio6chow chow_nuuksio1
chow chow_nuuksio11