Illallinen Puijon Tornissa 1.3.2017, Kuopio

Kaupallinen yhteistyö Puijon Torniravintolan kanssa.

Olemme vuoden sisällä käyneet Puijon Tornissa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla, melkeinpä tasan vuosi sitten, söimme pyörivässä ravintolasalissa lounasta ennen kuin jatkoimme silloisen kotimatkamme viimeiselle etapille. Olimme tuolloin olleet viikon Luostolla hiihtelemässä, ja pysähdyimme kotimatkalla yhdeksi yöksi Kuopioon. Nyt toisella kerralla vietimme Kuopiossa kokonaisen viikon, ja söimme tällä kertaa Puijon Torniravintolassa oikein kolmen ruokalajin illallisen.

Otetaan tähän alkuun tornin strategiset mitat. Puijon Torni on valmistunut vuonna 1963 (rakennusmateriaalina on betoni). Torni on 75 metriä korkea, ja sen sisällä oleva pyörivä ravintola sijaitsee 224 metriä Kallaveden pinnan yläpuolella. Puijon torni sijaitsee noin 2 kilometrin päässä Kuopion torilta. Torni nököttää korkealla mäen harjalla, jonne olisi aivan kaameaa juosta taikka ajaa pyörällä! Tornin näköalatasanteella piipahtaa vuosittain jopa 80 000 ihmistä ihailemassa varsin komeita ja laajoja näkymiä Kuopion yli ties kuinka kauas. Puijon mäellä oleva torni ei suinkaan ole ensimmäinen tällä paikalla nököttänyt torni. Ehei, tämä on jo kolmas laatuaan. Ensimmäinen 16 metriä korkea torni rakennettiin jo vuonna 1856 puusta, ja toinen 24-metrinen torni tehtiin vuonna 1906 punatiilestä.

Puijon Tornissa toimii näköalatasanteen sekä matkamuistomyymälän lisäksi myös ravintola. Tämä Puijon Torniravintola oli avautuessaan pohjoismaiden ensimmäinen näköalatornissa sijaitseva pyörivä ravintola. Torniravintolan lattia pyörähtää ympäri kerran tunnissa, joten maisemia ehtii ihailla jokaiseen suuntaan jo lounaankin aikana.

Parituntisen illallisen aikana ehdimme herra Longfieldin kanssa ihmetellä maisemia oikein tosissaan – alkuillasta auringonvaloakin vielä riitti, ja loppuillasta sitten kaupungin valot valaisivat muuten täysin pimeää maisemaa.

Valitsimme ravintolan listalta Puijo- sekä Savomenun. Herra Longfield pisti vielä ihan ranttaliksi ja otti oman Savomenunsa kylkeen viinipaketin. Minulle ja vatsassa potkivalle pienelle ihmeelle riitti tavallinen vesi ruoan kaveriksi.

Heti keittiön tervehdyksistä aina jälkiruokaan asti saimme ihailla valtavan kauniista annoksista. Annokset olivat poikkeuksetta myös hurjan hyviä, mutta erityisesti illalliselta jäi mieleen kauniit ja tasapainoiset annokset. Menujen (kolme erilaista) hinnat ovat 43-51 euroa, ja viinipaketti kustantaa siihen päälle vain 20 euroa menusta riippumatta. Tähän hintaan Kuopiossa kannattaa melkein piipahtaa ihan vain illallisen takia, heh!

Keittiön tervehdys oli merikrotti-ceviche, johon lisäpotkua antoi chili ja punasipuli. Oikein raikas aloitus illalliselle.

Varsinaisilla alkuruoilla illallinen kuitenkin törkättiin totisesti vauhtiin. Minun metsäjänispateeni toimi kaikilla lisukkeilla tosi hyvin. Pateen kaverina lautasella oli mm. jäkälää, piparjuurikreemiä ja puolukkaa. Jänispatee oli yllättävän pehmeän makuista. Olen Tallinnassa joskus vuosia sitten syönyt jänistä, ja siellä jänöjussin liha maistui vahvalle, omaan makuuni liian vahvalle, mutta patee meni alas ihan itsestään. Karpalotkin poksuivat siinä sivussa suussa hauskasti.

Herran perunakeitto sai ylistystä osakseen. Keiton seassa olevia gnoccheja herra jaksoi kehua varmasti kolmeen eri otteeseen. Perunakeiton kanssa tarjoiltu ranskalainen valkkari (Pinot Gris Nature, Julien Schaal) oli herran mielestä hyvää, hän sanoi sen maistuvan vähän jälkiruokaviinille.

Pääruokina oli kuhaa sekä kotimaista härän fileetä. Arvaatte varmaan kummalla oli kumpaa? Molemmat annokset olivat isoja! Kalaa olen nyt raskausaikana yrittänyt syödä mahdollisimman paljon, ja oikein mieluusti tämänkin paistetun järvikuhan pistelin sinisimpukkakastikkeineen kurkusta alas. Samoin teki myös herra Longfield oman härkäannoksensa kanssa. Pääruokaviininä oli jälleen ranskalainen viini, punaista tällä kertaa (Côtes du Rhône Mon Coeur, Jean-Louis Chave), ja siitä herra piti suuresti, kunhan sen ensin oli antanut kunnolla ilmaantua.

Omasta annoksesta on pakko sanoa vielä sen verran, että en ollut jälleen aivan varma olisiko kuhan nahan saanut syödä vai ei. Mutta kun se niin pehmeältä vaikutti, niin kyllä sekin vatsaan asti meni. Mistä ihan totta tietää, voiko/saako kalan nahan syödä ravintoloissa vai ei? Kun välillä tuntuu, että ajattelevatkohan tarjoilijat, että mikä ihmeen ahmatti olen kun syön kalan nahkoineen päivineen..

Ennen jälkiruokaa pöytään tuotiin suloiset kylmät lasipurkit, jotka pitivät sisällään sitruunaista sorbettia, joka neutralisoi suun tuhdeilta mauilta ennen jälkiruokaa. Raikas sorbetti olisi ollut ihan itsessäänkin herkullinen jälkiruoka! Toki sitä olisi saanut olla vaikka 5 desiä, muutaman ruokalusikallisen sijasta.

Jälkiruokien osalta minä vein kyllä voiton. Kukilla koristeltu sitruunatorttu lakritsaisen sorbetin sekä marengin kanssa oli aivan taivaallista. Herra ei oikein osaa syödä mitään kirpeää, joten hänen karpalojäädykkeensä oli herralle hieman liian kirpsakka. Onneksi jälkiruokaviini (Muscat Beaumes de Venice, Perrin, France) oli kuulemma tosi hyvää. Sen verran on kyllä pakko herran jälkiruokaa puolustaa, että herrasta ihan perus omenakin on liian kirpeää, ei se karpalojäädyke normaalien ihmisten kuten minun makuuni mitään liian kirpeää ollut.

Parituntinen illallinen Puijon Torniravintolassa oli oikein onnistunut. Paikalla oli vain muutama pöytäseurue keskiviikkoiltana, joten tunnelma oli ihanan rauhallinen. Taustalla soi mukava musiikki ja erityisesti herra Longfield rentoutui illallisen aikana pitkän työpäivänsä päätteeksi. Itsehän olin Kuopiossa mukana työmatkaseuralaisena, äitiyslomalla kun ei tarvitse enää töitä tehdä. Herran työmatkalla oli oikein nastaa olla mukana, ja varmasti lähdemme jatkossakin sitten koko perheen voimin matkaan kunhan pieni ihme putkahtaa maailmaan ja arki alkaa rullata.

Aurinkoista kevään alkua kaikille!

Yhteistyössä Puijon Torniravintola

 

Brunssi: Hotelli Mesikämmen, Ähtäri 19.2.2017

Kaupallinen yhteistyö Hotelli Mesikämmenen kanssa.

Sain viime viikon alkupuolella varsin ihastuttavan sähköpostin Ähtäristä asti. Meitä pyydettiin tulemaan maistelemaan Hotelli Mesikämmenen brunssia, jota tarjoillaan kevään aikana kerran kuussa aina vappuun asti. Tutkin kalenteria, ja näytti siltä, että ainoa varmasti sopiva ajankohta olisi heti saman viikon sunnuntaina. Vaihdoimme muutamia sähköposteja, jonka jälkeen meille oli varattu hotellihuone sekä brunssi Hotelli Mesikämmenestä, ja päälle saimme vielä liput aivan hotellin vieressä sijaitsevaan Ähtärin eläinpuistoon.

Perjantaina olin viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaa, ja heti lauantaiaamuna auto starttasi kohti Ähtäriä. Aika mainio tapa aloittaa äitiysloma!

Lauantaina ehdimme loistavasti kiertää sekä Ähtärin eläinpuiston että kotieläinpihan upeassa kevätalven säässä. Herra Longfield jorisikin teille jo aiemmin tällä viikolla eläimistä joihin Ähtärissä törmäsimme, joten ei niistä tässä postauksessa sen enempää. Noin kolmen tunnin ulkoilun jälkeen pulahdimme hotellin kylpylään, josta matka jatkui illalliselle hotellin ravintolan puolelle. Sunnuntaina nukuimme pitkään jättäen aamupalan aivan tarkoituksella väliin. Hotellien aamupalat ovat ihania, mutta nyt se oli pakko jättää väliin, sillä kello 11.00 meillä oli pöytävaraus hotellin brunssille.

Viime sunnuntaina brunssin teemana oli ystävänpäivä. Tallustellessamme ravintolan puolelle oli meitä vastassa kauniisti sisustettu, tilava ravintolasali. Taustalla soi tunnelmallinen, ystävänpäiväteemaan hienosti sopiva musiikki. Lisäksi luminen maisema avautui suurista ikkunoista ja brunssiherkkuja oli vaikka muille jakaa. Erityisesti jälkiruokapöytä sai huomiomme heti käännettyä itseensä. Söpösti asetellut jälkiruokaherkut saivat veden herahtamaan kielelle.

Brunssille kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan mennä heti ensimmäiseen kattaukseen, näin buffetpöydät ovat vielä vimosen päälle laitettuina ennen kuin niihin käydään nälkäisten asiakkaiden toimesta käsiksi.

Jälkiruokapöydän lisäksi suuresta tilasta löytyi oma piste salaateille, jogurtille sekä puurolle ja itse tehdyille granoloille (voi nam!), leiville, juomille (kolmea eri mehua sekä vettä), lämpimille ruoille sekä leikkeleille ja muille kylmille ”alku”paloille. Olimme ruoanpaljouden seassa aluksi hieman hädissämme siitä mistä pöydästä lähtisimme liikkeelle, mutta alkupaniikin jälkeen homma lähti rullaamaan ja lautaset täyttyivät kuin itsestään.

Mitenköhän tähän nyt olisi fiksua kertoa mitä kaikkea oli tarjolla!

Leipäpuolesta pitivät huolta talon leipä, croissantit, juustoskonssit, ruisnapit sekä siemennäkkäri. Leipien kaveriksi saattoi lautaselleen napsia marinoitua kukkakaalia, graavattua lohta, hirven paahtopaistia, savumeetvurstia sekä juustoleikkeleitä. Omassa pöydässään olivat vielä salaatit. Niitä oli kolmea eri sorttia: feta-granaattiomena-couscoussalaattia, pesto-perunasalaattia sekä tietenkin caesarsalaattia.

Croissantit sekä juustoskonssit olivat törkeän hyviä, muita emme maistaneet. Minä tungen usein croissantin väliin juustoa, tomaattia sekä salaattia, ja niin tein nytkin. Hyvää oli. Vastapaistetut, lämpimät juustoskonssit maistuivat myös meille molemmille enemmän kuin hyvin.

Lämpimiä ruokia oli myös reilusti tarjolla. Ne onnistuivat kuitenkin olemaan hyvin aamiaismaisia, eli lohta taikka broilerin nuijia ei ollut tarjolla. Sen sijaan oli nakkeja talon sinapilla (iso nam!), parmesan-rucola-munakasta, vuohenjuusto-paprikamuffinsseja, pekonia, pieniä karjalanpiirakoita (kai ne tunnetaan paremmin Vuoksen piirakoina), falafelejä tsatsikilla sekä herra Longfieldin suureksi iloksi blinejä kaikilla lisukkeilla. Blinit ovat raskauden takia jääneet väliin, ja oli kiva, että herra pääsi niillä nyt brunssin yhteydessä herkuttelemaan!

Blinit tosiaan maistuivat herralle, minä pidin taasen hurjasti munakkaasta ja nakeista talon sinapin kera.

Puuroja masuihimme ei mahtunut, niitä muut brunssivieraat kyllä ahkerasti söivät. Tarjolla oli luomukaurapuuroa sekä pitkään haudutettua vaniljaista kookos-ohrapuuroa. Puurojen kanssa tarjolla oli tuoreita mustikoita. Ei huono.

Puurojen sijaan vedimme isot kulholliset paksua maustamatonta jogurttia itse tehtyjen granoloiden kanssa. Jessus, että maistui hyvältä. Kipasimme hakemaan jogurtin ja granolan päälle vielä jälkkäripöydästä tuoreita vadelmia. Olisin ollut tyytyväinen jo ihan pelkästään tähän jogurttiannokseen! Kotonakin syön ihan jokaisena aamuna Valion kreikkalaista jogurttia granaattiomenan siemenien kanssa, aivan törkeän hyvää.

No joko olisi niiden jälkiruokien aika! Kauniisti katettu jälkiruokapöytä jäi varmasti jokaisen brunssittelijan mieleen. Upeat punaherukka-valkosuklaakakut kruunasivat koko pöydän. Kakkua minun möhömahaani ei brunssin loppusuoralla enää mahtunut, mutta sydänkeksejä, suklaa-vadelma kuppikakkuja sekä suklaista marenkia vedin kyllä niin, että napa paukkui. Herra maistoi kakun lisäksi myös kääretorttua ja kehui ruokaa alituiseen tahtiin.

Makean osuuden lisäksi jälkiruoaksi saattoi nauttia myös juustoja (Herra Longfield piti hyvin paljon yhdestä tarjolla olleista juustoista, mutta juuston merkki ja malli on päässyt unohtumaan vaikka oikein erikseen käytiin se kysymässä), hedelmiä sekä marjaista smoothieta. Että kyllä varmasti jokaiselle löytyi jotain!

Yleensä näin runsaiden brunssien akilleen kantapää on juuri liika runsaus. Alkaa olla mahdotonta pitää korkeaa tasoa ja laadukkaita raaka-aineita yllä, jos tarjolla on tuhat ja sata eri lajiketta. Mutta Hotelli Mesikämmenen brunssi ei kaatunut tähän, päinvastoin, valikoiman laajuudesta huolimatta myös laatu oli enemmän kuin kohdillaan! Ehkä tähän on syynä se, ettei brunsseja ole Hotelli Mesikämmenessä tarjolla joka viikonloppu, ja jokaisen brunssin ympärillä on teema, jonka avulla brunssien sisältöä mietitään varmasti tarkemmin kuin ns. perusbrunsseja.

Seuraavan kerran Hotelli Mesikämmenessä brunsseillaan sunnuntaina 5.3.2017. Sen jälkeen 9.4.2017 ja kevään viimeinen brunssi on tarjolla vappuna 1.5.2017. Tarkemmat tiedot löytyvät Hotelli Mesikämmenen nettisivuilta. Meiltä lähtee ainakin tosi isot suositukset!


Ja hei, ettehän unohda arvontaa, joka on käynnissä 4.3.2017 asti! Meillä olisi herra Longfieldin kanssa teille jemmassa yhteensä viisi sisäänpääsyranneketta Ähtäri Zoohon. Rannekkeilla pääsee villieläin- sekä kotieläinpuistoon, ja ne ovat voimassa vuoden päivät. Rannekkeita arvotaan yhteensä kolmelle onnekkaalle: kaksi kahden rannekkeen lippupakettia ja yksi yhden rannekkeen paketti. Lippupakettien arvontaan osallistut jättämällä kommentin herra Longfieldin kirjoittamaan Ähtäri Zoo -postaukseen (ei siis tähän postaukseen) viimeistään lauantaina 4.3.2017. Lippupaketit arvotaan sunnuntaina 5.3.2017.

Yhteistyössä Hotelli Mesikämmen

Vegemunakas salsalla


Kaupallinen yhteistyö Apetitin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua tarkemmin yhteen Apetitin uuteen Kasvisjauhis-tuoteperheeseen kuuluvaan ruokapakasteeseen ja kehitellä tuotteen ympärille resepti.

Kehittelemäni vegemunakasresepti osallistuu kampanjan aikana reseptikisaan, joka on käynnissä 28.2.2017 asti. Kaikki kisaan osallistuneet reseptit ovat nähtävissä Apetitin kisasivuilla, jossa te voitte käydä antamassa parhaalle reseptille äänenne. Kaikkien äänestäneiden kesken Apetit Ruoka Oy arpoo yhteensä viisi kappaletta 100 euron ravintolalahjakortteja – eli nyt vaan kaikki äänestämään (äänestysaikaa on 28.2.2017 asti)! En muuten suutu, jos äänenne ei mene vegemunakkaalleni, vaikkakin sen maku pääsi yllättämään itsenikin todella positiivisesti. Niin helppoa ja hyvää!

Apetit Kasvisjauhis-pakastetuotteisiin kuuluu kasvisjauhispihvit, kasvisjauhispihvit crispy, sekä kasvisjauhispyörykät, joihin minä tutustuin tarkemmin. Pyörykät ovat koostumukseltaan hyvin pitkälti lihaisten valmispullien oloisia, suutuntuma on kuitenkin selkeästi kevyempi ja sellainen falafelimäinen (eli siis hyvä). Kasvisjauhispyöryköitä voi nakella suuhunsa kylminä, mutta ihan yhtä hyvin ne voi lämmittää mikrossa, paistinpannulla taikka uunissa.

Koko Kasvisjauhis-sarja on sopiva niin sekasyöjille kuin myös vegaaneille. Tuotteet ovat lisäksi laktoosittomia, gluteenittomia, soijattomia, munattomia, runsaskuituisia ja runsasproteiinisia. Mutta mauttomia ne eivät ole! Ja mikä parasta (omalla kohdallani ainakin), tuotteita voi popsia myös möhömahainen odottava äiti, ihan yhtä hyvillä mielin kuin perheen pienimmätkin otukset. Luulen, että jopa erityisen nirso isäni voisi näitä syödä, toki hänelle ei missään nimessä saisi kertoa, että kyseessä on vegaaninen kasvislihapulla – ei, semmoista virhettä ei pitäisi mennä tekemään, sen jälkeen pyörykät jäisivät häneltä aivan varmasti syömättä.

Pyörittelin tovin jos toisenkin päässäni kolmea eri ideaa, joissa uusia Kasvisjauhispyöryköitä olisi voinut käyttää. Lopulta päädyin ehkä listan arkisimpaan ruokaan – munakkaaseen. Meillä kuitenkin syödään yllättävän paljon munakkaita, ne maistuvat sekä aamulla että lounaalla, ja munakkaaseen voi jemmata jääkaapin perukoilta melkeinpä mitä tahansa.

Vegemunakkaaseen tungin Kasvisjauhispyöryköiden lisäksi kasan kasviksia, jonka lisäksi munakkaan lisukkeina toimivat rucola sekä hieman tulinen salsakastike. Kombo toimi yllättävän hyvin, ja vetelin vegemunakasta kahtena päivänä peräkkäin suurella ruokahalulla.

Vegemunakkaan resepti on nähtävissä alla. Sitä saa tosiaan käydä äänestämässä Apetitin kisasivuilla, josta löytyy muuten yhteensä 15 herkullista vegereseptiä! Ne kannattaa käydä kurkkaamassa, jos on vailla uusia vege- tai vegaanisia reseptejä. Vegemunakasta pääsee äänestämään mm. klikkaamalla tätä suoraa linkkiä. Sitten vain onnea 100 euron lahjakorttien arvontaan ja oikein herkullista viikonloppua!

Vegemunakas salsalla

2 annosta

  • ½ pkt Apetit Kasvisjauhispyöryköitä
  • 1 kpl punainen suippopaprika
  • ½ kpl sipuli (isohko)
  • 150 g kirsikkatomaatteja
  • öljyä
  • 4 kpl luomu kananmunaa
  • loraus maitoa (meillä oli rasvatonta luomua)
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • Tabasco-maustekastiketta
  • 2 kourallista rucolaa
  • raastettua parmesaania
  • 1-2 dl Santa Maria Garlic Salsa -kastiketta

1. Kuori sipuli ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Poista suippopaprikan sisältä siemenet ja pilko sekin pienehköiksi paloiksi. Puolita vielä kasvisjauhispyörykät sekä kirsikkatomaatit veitsellä.

2. Paista ensin paistinpannulla tilkassa öljyä kasvisjauhispyörykät. Nosta pyörykät hetkeksi sivuun paistinpannulta. Kuullota pannulla sen jälkeen tilkassa öljyä sipuli sekä paprika.

3. Kasvisten ollessa pannulla, riko kananmunat kulhoon, sekoita joukkoon tilkka maitoa sekä suola ja mustapippuri. Vispaa reippaasti sekaisin noin minuutin ajan.

4. Kaada munaseos sipuleiden ja paprikoiden päälle. Asettele munakkaan päälle kasvisjauhispyöryköiden sekä kirsikkatomaattien puolikkaita, ja anna munakkaan hautua sen jälkeen miedolla lämmöllä paistinpannulla noin 10-15 minuuttia.

5. Siirrä valmis vegemunakas tarjoiluastialle. Ripottele päälle muutamia pisaroita tabascoa. Asettele vegemunakkaan päälle pari kourallista rucolaa, ja raasta päälle hieman parmesaania. Tarjoile valmis munakas medium-tulisuusasteen Santa Maria Garlic Salsan kanssa.

Yhteistyössä Apetit

Testissä Sannan ruokakassi (sis. alennuksen)


Postaus on toteutettu yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua 5 päivän perheruoka- sekä hedelmäkassiin, ja kertoa kyseisestä palvelusta teille lukijoille omien kokemusten pohjalta. Postauksen lopussa odottaa alennuskoodi, joka oikeuttaa 8 euron alennukseen mistä tahansa kotiovelle kannetusta Sannan ruokakassin ruokakassipalvelusta. Erilaiset ruokakassit ovat nähtävissä tuossa hieman alempana.

sannan ruokakassi

Heti tähän alkuun täytyy kertoa, että Sannan ruokakassia toimetaan tällä hetkellä jo varsin laajalle alueelle! Pääkaupunkiseutu lähialueineen (esim. Tuusula ja Nurmijärvi) on jo katettu, ja ihan uutukaisina tulokkaina ovat Tampere, Turku sekä Lahti. Vaasan ja Jyväskylän tarvitsee odottaa vielä pieni tovi, mutta ei hätää, pian myös Sportin ja JYPin kannattajat voivat tilata ruokakassia omalle kotiovelleen. Sannan ruokakassin nettisivuilta voi tarkistaa tarkemmin toimitusalueet oman postinumeron avulla (tätä varten jokin ruokakassi tulee lisätä ostoskoriin, jonka jälkeen pääsee tarkistamaan toimituksen onnistumisen omalla postinumerolla).

sannan ruokakassi

No mutta asiaan. Eiku alustetaan vielä hieman.

Meitä asuu vihreässä Vihervaarassa kaksi aikuista sekä Horatio, joka on 35-kiloinen chow chow, eli siis koira. Pian mukana häärää myös pieni ihme, mutta hänen ruokakulunsa jäävät kaiketi aika pieniksi, jos vain rinta pojalle alkaa maistua. Meidän talouden tarkoista ruokamenoista mulle ei ole mitään käsitystä. Syömme molemmat työpaikalla runsaan lounaan, joten kotona ei iltaisin varsinaisesti mitään illallista kokata. Paistellaan vaan jauhelihaa tai kanaa, popsitaan porkkanaa, levitetään oivariinia jälkiuunileivälle ja mussutetaan jogurttia (ja karkkia ja sipsiä ja popcornia) – semmoista iisiä ja helppoa. Horatio syö kahdesti päivässä kuivamuonaa, joita höystetään usein meidän ruokatähteillä, jotta hävikkiä tulisi vähemmän. Horation ruokakulut tiedän tasan tarkkaan, 70 euron 12 kilon ruokasäkki kestää melkeinpä tasan kuukauden.

sannan ruokakassi

Mitenkäs sitten meidän ihmisten ruokakulut? Veikkaan ihan hatusta, että meidän taloudessa liikutaan noin 200-400 euron kuukausitasolla. Tämä summa ei pidä sisällään ulkosyömisiä, joita harrastetaan jonkin verran. Kuukausisummaan vaikuttaa ehkä eniten se, kuinka paljon meillä käy kuukaudessa vieraita. Tykkään laittaa vieraille hyvää purtavaa, joten jos vieraita lappaa joka viikko, nousee ruokakustannukset huomattavasti siihen verrattuna, että kökötämme herran kanssa kahdestaan kotosalla. Niinä viikkoina, kun olen yksin kotona (eli aika usein), ruokakulut voivat olla pyöreä nolla ihan vain siitä syystä, että en liiemmin välitä käydä ruokakaupoissa.

sannan ruokakassi

Nämä faktat nyt ihan vain tiedoksi siitä syystä, että kun keskustellaan erilaisista ruokakassipalveluista, nousee hinta totta kai aina ensimmäisenä mieleen. Kotiovelle kiikutettuja ruokakasseja pidetään ainakin omasta mielestäni lähes poikkeuksetta kalliina, ja usein voi kuulla mietintöjä siitä, saako ruokakasseilla aidosti vastinetta rahoille, kuinka paljon halvempaa olisi hakea ainekset itse kaupasta jne… Tämähän riippuu aivan täysin palvelun tilaajasta. Jotkut ovat halukkaita maksamaan ekstraa ajan säästämisestä. Eikä sen aina tarvitse olla suurperheen äiti, joka haluaa viettää hieman enemmän aikaa perheensä kanssa, ajan säästäminen voi olla hurjan tärkeää myös lapsettomille pariskunnille, pitkiä päiviä työpaikalla painaville tai vaikka paljon urheilua harrastavalle yksinasujalle. Meitä on moneksi.

Toiset kiittelevät ja maksavat auliisti ekstraa monipuolisista resepteistä sekä siitä, että saavat valmiiden ruokakassien avulla vinkkejä köökin puolelle. Jotkut ovat onnesta soikeana, kun kauppaan ei tarvitse rynnätä ruuhka-aikoina, ja joku kolmas tekee tilauksen ihan vain siitä syystä, että kaveri kehui palvelua. Jokaisella on syynsä.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Meille ruokakassipalvelut ovat entuudestaan hieman tuttuja. Olemme tilanneet ruokakassin kaksi kertaa Anton & Antonilta, ja nyt pääsimme siis testaamaan Sannan ruokakassia, jonka idea on hyvin pitkälti sama kuin Anton & Antonilla. Yksinkertaisesti sanottuna: kuriiri tuo kotiovelle etukäteen sovittuna ajankohtana (Sannan ruokakassi kiikutetaan kotiin maanantai-iltana) ruokakassin, joka pitää sisällään x-määrän aineksia arkiruokiin. Ruokakassin hinta määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka monen päivän illalliset kassi pitää sisällään. Me testasimme perhekassia, joka piti sisällään viiden päivän illalliset neljälle hengelle. Kassin hinta on 95 euroa (huom! ensimmäinen tilaus tarjoushinnalla 79 euroa). Lisäksi pääsimme myös testaamaan 15 euron hintaista hedelmäkassia, joka pitää sisällään 3,5 kiloa kauden parhaita etelän hetelmiä (voi ne olla myös kotimaisia).

sannan ruokakassi

Jo tässä vaiheessa voin todeta, ettei hinta ole minusta liioiteltu. Pitkän matikan lukeneena osaan laskea, ettei meidän normaalilla ruokakuluilla päästä liiemmin plussalle taikka miinukselle, vaikka tilaisimme ruokakassia neljästi viikossa. Tämä olisi meidän tarpeisiin nähden aivan liikaa, pitkälle pötkittäisiin jo sillä, että ruokakassi toimitettaisiin meille joka toinen viikko. Tällöin kuluja tulisi noin 200 euroa kuussa.

Meitä on kaksi aikuista ja tämä neljän hengen perhekassi oli meidän ruoankulutukseen nähden valtava. Teimme osan resepteistä vain puolikkaina, ja tungimme pakastimeen kaiken (mahdollisen) ylimääräisen. Keittoa söimme kolmena päivänä, ja silti sitä laitettiin rasiallinen pakastimeen, kanaa söin yksin kolmena päivänä peräkkäin ja herra Longfield veti tacoja myöskin kolme päivää putkeen. Hedelmiä popsimme aamuisin ja pitkin päivää välipalaksi. Kyllä ei oltu muutamaan viikkoon nälässä!

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Missä olisi meistä parantamisen varaa?

  • Ruokakassi toimii parhaiten kaikkiruokaisessa perheessä, ellei sitten kovasti halua alkaa reseptejä muokkaamaan, mutta siinä menee vähän koko ruokakassin idea pilalle. Eli jos perheessä on useampi ruoan suhteen kovin nirso tapaus, voi ruokakassin sisältö olla pettymys. Siis nirsoille.
  • Sannan ruokakassin tulevien viikkojen reseptejä ei valitettavasti näe netistä etukäteen, siitä pitää antaa miinusta (kahden seuraavan viikon menut näkee reseptivihkosta, mutta sitähän ei ole saatavilla, ellei ole tilannut ruokakassia edellisellä viikolla).
  • Kassissa oli tomaattikeiton kaverina paketti näkkileipää. Ihan jees, mutta tuore ja rapea maalaisleipä tai tuhti jälkiuunileipä olisi ollut vielä parempi. Ja sitä olisi voinut puputtaa myös aamuisin, näkkäri ei ainakaan meillä kulu kovin kovaa vauhtia.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Mistä me tykättiin?

  • Reseptivihkosta. Ohjeet olivat selkeitä ja vihkonen oli laadukas kuvineen, teksteineen ja paksuine sivuineen päivineen.
  • Ruoista! Ruoat valmistuivat järjestään puolessa tunnissa. Resepteissä ei ollut liikaa hienostelua tai hifistelyä, sitä emme ainakaan me arkisafkoissa kaipaa. Ruoat maistuivat hyviltä, se kai on se tärkein juttu (tomaattikeitto sekä kananpojat kermakastikkeessa olivat törkeän hyviä!).
  • Hedelmäkassista. Kasa herkullisia omenoita, iso keltainen meloni, makeita mandariineja (tai klementtiinejä tai satsumoita) sekä pehmeät päärynät katosivat hedelmävadista hyvää vauhtia. Herra Longfield ei ole suuremmin salaattien ystävä, mutta hedelmiä hän popsi ennätysvauhtia kun niitä oli kerrankin rutkasti saatavilla.
  • Turskasta. Söin elämäni ensimmäisen kerran turskaa. Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi, toinen turskapaketti odottaa nimittäin pakastimessa äitiysloman alkua (enää alle 20 työpäivää jäljellä!).
  • Helppous. Onhan se aika mahtavaa kun räntää tulee taivaan täydeltä, istut sohvalla, ovikello soi ja rännän peitossa oleva kuriiri tuo isot kassit safkaa kotiovelle asti. Ei tartte kuin nousta sohvalta, avata ovi, kiittää, laittaa ovi kiinni, tunkea ostokset jääkaappiin ja palata sohvalle.
  • Hävikin määrä on pieni.
  • Kotimaisuus. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kanaa, sesongin mukaan kotimaisia kasviksia ja nämä kaikki mahdollisuuksien mukaan luomuna.

Alkoiko kiinnostaa?

Jos mielenkiinto heräsi, niin ei muuta kuin kokeilemaan! Meidän blogin lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla LONGFIELD17. Alennuskoodin voi käyttää tarjoushintaisesta ensimmäisestä tilauksesta. Koodi annetaan tilauslomakkeen yhteydessä. Tilauksen voi tehdä kätevästi Sannan ruokakassi -sivustolla.

sannan ruokakassi

Yhteistyössä Sannan ruokakassi

Joulukalenteri 12: Punainen & valkoinen sillileipä


Postaus on toteutettu yhteistyössä Ahti-sillien kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Ahti Perinteinen -sillifileisiin sekä Ahti matjessillifileisiin, ja kehitellä niistä yhdessä tai erikseen jouluinen herkku.

ahti-sillit

Kala on kuulunut iät ja ajat olennaisena osana suomalaiseen joulupöytään. Tuossa 1700-luvulla ja sen jälkeen kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Samoihin aikoihin suolan käyttö alkoi yleistyä tavistenkin keskuudessa. Näinä päivinä suomalaisessa joulupöydässä tavataan edelleenkin hyvin usein erästä suolakalaa, silliä.

Oma sillin käyttöni toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Kesän alussa vedetään uusia pottuja sillin sekä voin kanssa, ja jouluna toistetaan sama setti sillä erotuksella, että potut eivät ole uusia. Olen huono syömään mitään mössöjä, joissa silli on silputtu pieneksi. Pidän perinteisestä sillistä ilman ylimääräisiä mausteliemiä taikka muita härpäkkeitä.

ahti-sillit

Joulupöydän kalaosastolta suosikkini on ollut jo vuosien ajan kylmäsavulohi (ei graavattu, se on pahaa) sinappisella mestarikastikkeella. Tänä jouluna kyseinen herkku jää minulta väliin vatsassa kasvavan pienen ihmeen vuoksi, ja se on ihan ok (ainakin vielä). Silliä saa kuitenkin kiskoa sisuksiinsa möhömahankin kanssa, joten täksi jouluksi joulupöytään piti kehitellä uusia sillireseptejä niiden iän ikuisten Ahti Perhesilli -palojen, perunoiden ja voin lisäksi.

Reseptin kehittely ei tällä kertaa käynyt ihan hetkessä. Päätin käyttää reseptissä sekä Ahti Perinteinen -sillifileitä että Ahti matjessillifileitä, sillä sillien käyttö ruoissa ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja halusin tutustua niihin kunnolla.

ahti-sillitahti-sillit

Molemmat sillifileet on valmistettu Turussa, ja paketeista löytyy MSC-merkintä, joka kertoo kuluttajalle, että kala on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla.

Ahti Perinteinen -sillifilee tunnettiin ennen nimellä Boy kevytsuolattu silli. Tuote on edelleen täysin sama, vain paketissa oleva nimi on muuttunut. Uusi nimi kertoo aika yksiselitteisesti mistä on kyse, perinteisestä suolatusta sillistä. Ahti matjessillifilee taasen on maustettu suolainen silli. Koska molemmat sillifileet ovat varsin suolaisia (erityisesti perinteinen sillifilee), kannattaa niitä liottaa vedessä tunnin taikka pari ennen käyttöä. Näin sormukset saattavat mennä sormiin vielä seuraavana aamuna, heh.

ahti-sillit

Mutta nyt käydään mun kehittelemien sillileipien kimppuun! Joulun kunniaksi suunnittelin valkoisen sekä punaisen sillileivän. Valkoisessa versiossa sillinä toimi Ahti Perinteinen -sillifilee, ja punaisessa versiossa Ahti matjessillifilee. Olin täysin varma, että valkoinen sillileipä on enemmän omaan makuuni, mutta niin vain pääsi punainen versio yllättämään ja se nousi näistä kahdesta omaksi suosikikseni. Ei valkoisessakaan mitään vikaa ollut, punainen nyt vain veti tällä kertaa himpun verran pidemmän korren.

Kumman ajattelisit olevan oma suosikkisi? Lisäinspiraatiota erilaisiin silliresepteihin löytyy Sillikoulun nettisivuilta.

ahti-sillit

Valkoinen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti Perinteinen -sillifileetä
  • 120 g smetanaa
  • ½ kpl sipuli
  • 1 kpl suolakurkku
  • 2 rkl dijon-sinappia
  • 1 rkl piparjuuritahnaa (horseradish)
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl silputtua ruohosipulia ja toinen mokoma leipien päälle koristeeksi

1. Liota sillifileitä vedessä muutaman tunnin ajan.

2. Silppua silli, sipuli, suolakurkku sekä ruohosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

3. Sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin ja laita seos maustumaan jääkaappiin vähintään yön yli.

4. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita ja nosta valkoista silliseosta leipäviipaleille. Koristele leivät lopuksi silputulla ruohosipulilla.

ahti-sillit

Punainen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti matjessillifileetä
  • 2-3 pienehköä punajuurta (semmoisesta kaupan isosta liemiastiasta noukittuja)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 5 kpl luomu kananmunia keitettynä
  • 120 g smetanaa
  • tuoretta tilliä silputtuna

1. Keitä kananmunat läpikypsiksi.

2. Soseuta sauvasekoittimella punajuuret sekä oliiviöljy tasaiseksi seokseksi. Sekoita punajuuritahnan sekaan smetana.

3. Leikkaa kananmunat viipaleiksi munaleikkurilla. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita. Leikkaa sillifileestä noin 1-1½ cm paksuisia viipaleita.

4. Lado leipäviipaleen päälle ensin kananmunaviipaleita, sen jälkeen punajuuri-smetanatahnaa ja lopuksi vielä sillipaloja. Viimeistele annos silputulla tuoreella tillillä.

ahti-sillit ahti-sillit

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 12. luukut!

Vuoden 2011 12. luukku: Joulupierut a.k.a chilisuklaa-jauhelihakierteet

Vuoden 2012 12. luukku: Huopapallokuusi

Vuoden 2015 12. luukku: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

foodlover

Yhteistyössä Ahti-sillit

Joulukalenteri 7: Gluteenittomat browniejoulukuuset & arvonta


Postaus on toteutettu yhteistyössä Helsingin Myllyn kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Myllärin kotimaisiin, gluteenittomiin kauratuotteisiin ja suunnitella tuotteista resepti. Postaus sisältää myös arvonnan, josta tarkemmin postauksen loppupäässä!

gluteeniton-brownie

Joku saattaa vielä muistaa, kun kirjoittelin vuonna 2015 mystisestä mahastani. Mystisen mahani kanssa olen vuosien saatossa oppinut elämään, ja vaikka mitään lääketieteellistä selitystä oudoille vatsaväänteilleni ei ole löytynyt, olen oppinut tunnistamaan tilanteita sekä ruoka-aineita, jotka eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Jotkin epämiellyttävät sosiaaliset tilanteet täytyy tosin hoitaa, oli maha siitä mitä mieltä tahansa. Mutta vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita voi sentään välttää hyvin helposti.

Listasin vuonna 2015 ylös kalenterin takasivuille erityisesti töissä vatsaani ärsyttäviä ruoka-aineita. Huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että töissä mystinen vatsa oireili eniten – lääkäri osasi selittää miksi. Töissä koneen ääressä istuessa suolisto nököttää paikoillaan, ja silloin ruokamassat eivät pääse liikkumaan suoliston uumenissa kovinkaan tehokkaasti, ja se edesauttaa mystisen mahan oireilua.

Kaivoin kirjaamani listan tätä postausta varten esiin. Mukaan mahtuu hyvin selkeitä vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita, jonka lisäksi monia yhdistää eräs tietty asia. Gluteeni.

  • pasta, nuudelit
  • sipuli ja valkosipuli, raakana sekä kypsennettynä
  • tuc-keksit
  • vaalea vehnäleipä
  • tulinen ruoka
  • kaali (keitossa, kääryleissä sekä salaatissa)

Tämän tajutessani olen tietoisesti vähentänyt hurjasti viljatuotteiden syömistä, erityisesti töissä. Juttelen asiasta kuin asiasta avoimesti lähes joka paikassa, ja myös mystisestä mahastani on juteltu töissä niin lounas- kuin kahvipöydässäkin. Eräs työkaveri osasi kertoa minulle, että kaura on vatsalle kovin ystävällistä, ja hän ei voi oikeastaan syödä muuta leipää kuin täyskauraa, sillä vehnä sekä ruis saa vatsan turpoamaan suureksi palloksi. Otin neuvosta vaarin, ja etsin seuraavalla kauppareissulla leipähyllystä 100 % kauraleipää. Sen jälkeen kotona on puputettu lähes poikkeuksetta täyskauraleipää jälkiuunileivän lisäksi (oma mystinen mahani ei ole moksiskaan ruisleivästä).

gluteeniton-brownie

Gluteenittomien tuotteiden kirjo on lisääntynyt kaupan hyllyillä viime vuosina valtavasti. Hinnat ovat siinä sivussa myös laskeneet, ja nämä syyt ovat varmasti olleet yhteydessä siihen, että Kela lakkautti (isomman tahon käskystä) tämän vuoden alusta ruokavaliokorvauksen, jolla tuettiin keliakiaa sairastavien gluteenittoman ruokavalion korkeampia kustannuksia reilulla 20 eurolla kuukaudessa.

Oman mystisen mahani selitys ei ollut keliakia, mutta selkeä yhteys inhottavan pistäviin vatsakipuihin gluteenilla kuitenkin on. Gluteenitonta ruokavaliota en ole edes kokeillut, sillä mm. tietoinen vehnätuotteiden vähentäminen on jo auttanut omaa tilannettani aivan riittävästi. Tosin, jos totta puhutaan, niin nyt raskausaikana tuntuu siltä, että voisin syödä vaikka yhtä aikaa kaikkia ruoka-aineita joille olen allerginen (niitä on pitkä lista), eikä niillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Vatsa on voinut paremmin kuin vuosiin raskausaikana, ja ihan mielenkiinnosta kokeilin jokunen kuukausi sitten omenan syömistä. Ennen pala raakaa tai kypsennettyä omenaa sai vatsan turpoamaan palloksi, huulet kutisemaan vimmatusti ja kurkkukin tuntui karhealta syömisen päätteeksi. Mutta nytpä ei tule mitään oireita! Syön pari omenaa päivässä ja missään ei tunnu mitään. Todella mystistä, laitetaan vaikka sitten niiden kuuluisien hormonien piikkiin.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Helsingin Myllyn kampanjassa päätin lopulta kokeilla Myllärin gluteenittomista tuotteista kotimaisia, gluteenittomia kaurajauhoja (muita vaihtoehtoja olisi ollut kaurarouhe taikka kauralese). Reseptiä pyörittelin hetken mielessäni, kunnes törmäsin Pinterestissä söpöihin joulukuusibrownieihin. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan! Reseptin pohjana toimii äidiltäni saatu brownietaikinaohje, johon vaihdoin vain vehnäjauhojen tilalle Myllärin gluteenittomat kaurajauhot. Voiko gluteenittoman leivonnaisen tekeminen enää helpommin onnistua? Ei minusta, ihan turhaan panikoin sitä miten mystiseltä kuulostavia kaurajauhoja voisi käyttää, sen kun vain vaihtoi reseptin jauhot kauraiseen vaihtoehtoon.

Koristeluidea on kotoisin suoraan Pinterestistä. Kolmionmallisiin brownieihin suditaan päälle vihreää sokerikuorrutetta, latvaan laitetaan pieni keltainen sokeritähti ja joulukuusen koristeina toimivat värikkäät nonparellit. Niin söpöä ja helppoa!

Onko sinun tuttavapiirissäsi gluteenitonta ruokavaliota noudattavia henkilöitä? Lisää inspiraatiota herkullisiin resepteihin löytyy mm. Myllärin FB-sivuilta, joista kannattaa käydä tykkäämässä.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Gluteenittomat brownie-joulukuuset

Browniet
(isolle pellille, puolita annos jos käytössäsi on kapeampi uuni)

  • 400 g voita
  • 6 kpl kananmunia
  • 3 dl sokeria
  • 6 dl Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
  • 2 dl Van Houten kaakaojauhetta
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vahvaa kahvia (suodatinkahvin sekaan on hyvä heittää espressokahvin muruja)

1. Sulata voi mikrossa.

2. Vaahdota kananmunat ja sokeri.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseokseen sen jälkeen vuorotellen sulanut voi sekä kahvi.

4. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tarkista, että leivinpaperia on riittävästi ja kaikki pellin reunat on suojattu leivinpaperilla. Tasoita taikina pellille esim. nuolijan avulla.

5. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 15-20 min.

6. Anna valmiin browniepohjan jäähtyä kaikessa rauhassa ennen kuin alat leikata siitä kuusenmuotoisia kolmioita.

Koristeluun

  • vihreää sokerikuorrutetta
  • keltaisia tähdenmallisia sokerikoristeita
  • värikkäitä nonparelleja

1. Kun browniepohja on täysin jäähtynyt, voit alkaa leikata siitä kolmioita. Me käytimme apuna pitkiä puisia grillitikkuja, jotta saimme kolmioista samankokoisia. Tai mitä mä valehtelen, tässä välissä minä hipsin pakoon ja herra Longfield teki laskelmia ja suunnitteli miten kaikista kolmioista saisi saman kokoisia. Alla on yksi havainnekuva siitä miten herra sai hienot kolmiot aikaan.

2. Aloita kuusien koristelu vihreällä sokerikuorrutteella, sen jälkeen kuusen latvaan voi laittaa tähden ja lopuksi viskellä värikkäät nonparellit kuusen ylle.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Loppuun vielä se arvonta, josta alussa mainitsin! Arvonnan voittanut lukija saa palkinnoksi Myllärin gluteenittomat -tuotepaketin, jossa on yksi kappale jokaista Myllärin gluteenitonta tuotetta (Kauramysli, Kaurarouhe, Kauralese, Iso Kaurahiutale, Kaurajauho sekä Tropical Mysli). Osallistuaksesi arvontaan, tulisi sinun kertoa tämän postauksen kommenttiboksissa oletko huomannut, että vatsasi alkaisi oikuttelemaan esim. vehnä- tai ruisleivästä, vai onko vatsasi tehty teräksestä, eikä sitä pienet (taikka suuret) vehnäsämpylämäärät paljon hetkauta.

Kommentointiaikaa on 13.12. asti. Otan voittajaan yhteyttä keskiviikkona 14.12., ilmoitathan ystävällisesti myös sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Kurkkaa vielä lopuksi blogin aiempien joulukalenterien 7. luukut!

Vuoden 2011 7. luukku: Furoshiki

Vuoden 2015 7. luukku: Ystävien koristelema piparkakkutalo

gluteeniton-brownie

Yhteistyössä Helsingin Mylly

Kotimainen broilerituotanto

Olen mukana Atria Perhetila –kampanjassa, ja tämä postaus on tehty yhteistyössä Atria Perhetilojen kanssa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila5

En voi sanoa, että tätä postausta olisi ollut helppo kirjoittaa. En voi myöskään sanoa, ettenkö olisi miettinyt tähän kampanjaan mukaan lähtemistä enemmän kuin kymmenen kertaa. Vielä lähtöaamunakin mietin miksi ihmeessä lähdin mukaan, koska eihän mulla voi olla mitään hyvää sanottavaa broileritilasta. Mun teki kyllä kovasti mieli päästä käymään Atria Perhetilalla, jossa broiskut kasvavat, sekä Nurmon tehtaalla, jossa tapahtuu se kaikkein hurjin – teurastus, lihan käsittely sekä pakkaus. Mutta tuntui hankalalta kertoa näistä asioista postauksessa, erityisesti kampanjapostauksessa. Onneksi mukaan lähti kuitenkin tosi kiva porukka, joilla ajattelin olevan samoja fiiliksiä kuin mulla, joten päätin rohkeasti ottaa härkää sarvista ja astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

broilerinkasvatus_atria-perhetila17broilerinkasvatus_atria-perhetila16

Keskiviikkoaamun ensimmäisenä kohteena oli Jalasjärvellä sijaitseva Latva-Kiviniemen tila, jossa on tilat 80 000 broilerille. Kyllä luitte oikein, 80 000 broilerille (yhdellä neliömetrillä on 17 broileria). Jalasjärven tila on yksi reilusta 80:stä Atria Perhetilasta, joissa kasvatetaan broilereita. Broilerit elävät Jalasjärvellä kolmessa kasvatushallissa, jotka ovat hyvin pitkälti tietokoneistettuja – halleissa kyllä käydään tilan omistajien toimesta päivittäin, mutta valvontaa hoidetaan pitkälti erilaisten kameroiden sekä lämpö- ja ilmanlaatuanturoiden avulla.

Broilerit elävät Jalasjärvellä kasvatushalleissa keskimäärin 35 vuorokautta, jonka jälkeen ne lastataan laatikoihin, rekkoihin ja sitä kautta Nurmon tehtaalle noin 50 kilometrin päähän. Keskimääräinen matka kasvatustilalta teurastamolle on Atrialla 38 kilometriä. Tämä on hyvä asia: linnut eivät joudu kulkemaan pitkiä matkoja laatikoissa rekan kyydissä. Matkan aikana niiden stressitaso nousee, ja se aiheuttaa erilaisia ongelmia, esimerkiksi sydänkohtauksista johtuvia kuolemia.

broilerinkasvatus_atria-perhetila13broilerinkasvatus_atria-perhetila12

Tähän väliin on varmaan syytä sanoa, että meidän taloudessa broilerin syönti väheni huomattavasti Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut –kirjan lukemisen jälkeen. Samaisen kirjan jälkeen alkoi myös possulakko, joka kuihtui kyllä nopeasti kasaan meidän selkärangattomuutemme takia. Pekoni sekä makkara maistuvat meille liian hyvin.. Broilerin käyttökään ei loppunut kirjan lukemisen jälkeen, mutta sentään vähentyi.

Suurimpana syynä broilerin käytön vähentämiselle oli se, että tajusin kuinka jalostettu ja tuotannollinen eläin broileri on. Siipikarjan olot ovat kyllä kirjankin mukaan Suomessa yleisesti ottaen hyvät verrattuna useisiin muihin maihin. Lisäksi Suomessa kasvatetun broilerin liha on eittämättä maailman puhtainta – salmonellasta ei ole tietoakaan, eikä broilereilla ole tavattu Suomessa moniin vuosiin sellaisia tauteja, joihin olisi tarvittu antibiootteja. Joissakin maissa antibiootteja juotetaan broilereille juomaveden mukana, sillä hygienia ei ole sillä tasolla, että tilalliset voisivat luottaa siihen, että linnut pysyvät muutoin terveinä ja hengissä. (Muistattehan siis varmistaa ravintoloissa, että heidän käyttämänsä broilerin liha on kotimaista.)

broilerinkasvatus_atria-perhetila10broilerinkasvatus_atria-perhetila11

Syötäväksi kasvatetut -kirjan kuvat eivät järkyttäneet minua, vaikka yleensä olenkin aikamoinen nössö kaiken ikävän ja epämiellyttävän sisällön suhteen. Enemmän minua järkytti se, että broilerin elinikä on niin tavattoman lyhyt, ja että eläin on jalostettu kasvamaan nopeasti, vain jotta se saataisiin mahdollisimman nopeasti meidän ihmisten ruokapöytiin.

Totuus on kuitenkin se, että broileri kelpaa vuosi vuodelta kuluttajille paremmin. Pehmeä, proteiinipitoinen ja vähärasvainen liha, joka on helppo ja nopea valmistaa, ja on kaiken päälle vielä suhteellisen edullista, kiinnostaa kuluttajia. Ja kuluttajien tarpeeseen on vastattava. Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuluttajat tulisi saada valitsemaan entistä herkemmin kotimainen tuote. Meillä on Suomessa tiukka lainsäädäntö, joka asettaa tilallisille normit, ja siinä sivussa myös valvoo tilojen toimintaa ja lihan laatua. Haluan uskoa, että valvonta toimii, epäkohtiin tartutaan ja ne saadaan hoidettua kuntoon yhdessä tilallisten kanssa.

Atria Perhetiloilla työskentelee ihmisiä – perheitä, joiden elanto on kiinni broilerien tuotannosta. En halua uskoa, etteikö jokainen tilallinen tahtoisi pitää broilereistaan hyvää huolta, sillä muutenhan se olisi sama kuin ampuisi itseään nilkkaan. Ongelmia voi tulla vastaan kaikilla. Silloin pitää pyytää apua. Apua ja tukea on Atrian kaltaisissa isoissa organisaatioissa saatavilla monelta eri osa-alueelta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila15broilerinkasvatus_atria-perhetila14

Yksi kysymys, jonka olin ennen retkeämme kirjannut ylös muistivihkooni, kuului seuraavasti: Kuinka monta lintua tilalla kuolee keskimäärin päivässä? Olin laatinut muitakin tiukkoja kysymyksiä, ja luettuani herra Longfieldille koko kysymyspatteristoni, tokaisi hän, että sut varmaan heivataan sieltä vierailulta noiden jälkeen pellolle. Eipä heitetty. Sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini.

Monia muitakin varmasti kiinnostaa kuolleisuusmäärät. Alustetaan sen verran, että lajista riippumatta eläinten pentuaika on yleisesti otollisinta aikaa erilaisille sairauksille, ongelmille sekä sitä kautta kuolleisuudelle. Broilerit elävät keskimäärin vain 35 vuorokautta, ne eivät ehdi tulla sukukypsiksi, joten ne ovat melkein koko elinkaarensa ajan pentuiässä. Tilan omistaja kertoi silmiään räpäyttämättä, että heillä kuolleisuus on 3,5-4 %. Tämä prosenttimäärä on noin 3 200 lintua per 80 000 broilerin erä. Ja kun broiskut elävät sen 35 vuorokautta, saadaan päiväkohtaiseksi kuolleiden määräksi noin 91 lintua. Kuolleet ja sairaat yksilöt poistetaan kasvatushalleista päivittäin käsin. Sairailta yksilöiltä taitetaan niskat nurin heti maasta nostamisen jälkeen.

broilerinkasvatus_atria-perhetila7

Toinen asia joka minua kiinnosti suuresti, oli kasvatushallien päivien ja öiden pituudet. Kasvatushalleissa ei ole ikkunoita, joten vuorokausirytmiä säädellään valoin. Broilerit syövät pitkälti koko ajan hereillä ollessaan (valoisaan aikaan), ja pidentämällä valoisaa aikaa broiskut luonnollisesti kasvavat nopeammin, sillä ne syövät enemmän. Latva-Kiviniemen tilalla pimeää aikaa on vuorokaudessa yhteensä 6 tuntia. Neljä tuntia yöllä ja kaksi tuntia keskellä päivää.

broilerinkasvatus_atria-perhetila8broilerinkasvatus_atria-perhetila6

Jalasjärvellä vierailun päätteeksi putkahdimme broilerien kasvatushallista ulos, riisuimme saappaat sekä siniset ufopukumme, ja kiitimme suuresti tilanpitäjiä siitä, että pääsimme kuulemaan tilan toiminnasta sekä kurkistamaan broilerien elämään näinkin läheltä. Matkamme jatkui Perhetilalta Seinäjoelle lounaalle, ja sieltä päivän ehkä jännittävimpään paikkaan – Nurmon tehtaan broilerilinjalle.

Nurmon tehtaalle broilerit saapuvat viimeiseltä matkaltaan. Ne saapuvat tänne suoraan kasvatushalleista, ja lähtevät täältä Atrian rekoilla muovirasioissa ympäri Suomen ruokakauppoja. Ihan pientä määrää broiskuja Nurmon tehtaalla ei päivittäin käsitellä. Päivittäin tehtaan uumenissa teurastetaan noin 110 000 broileria, jotka ovat kaikki peräisin Atria Perhetiloilta.

broilerinkasvatus_atria-perhetila3

Käsitellään se teurastus ensin. Linnut saapuvat tehtaalle päällekkäin olevissa laatikoissa. Ne kuskataan trukeilla hämyiseen halliin, jossa on sinertävä valo. Hallissa oli tavattoman rauhallista, linnut olivat hiljaa, ja pääosin vain pötköttivät toistensa vieressä. Mitään huumausaineita linnuille ei annettu, pelkkä hämyisen sininen valo sai ne rauhoittumaan. Laatikoista linnut kipattiin tainnutusputkeen, jossa ne saivat ensin happiannoksen, joka sai ne rauhoittumaan entistä enemmän. Sen jälkeen putkeen laitetaan hiilidioksidia, joka tainnuttaa linnut. Olihan se hurjaa katsoa, miten valkoiset linnut availivat suutaan ja silmiään viimeisiä kertoja ennen kuin taju lähti. Kysyin, onko koskaan käynyt niin, että joku broileri ei olisi kaasuputkessa tajuaan menettänyt, ja ei kuulemma ole.

broilerinkasvatus_atria-perhetila2

Kun linnut ovat tajuttomia, nostetaan ne jaloistaan pitkin hallia liikkuville kiskoille. Kiskot vievät linnut leikkurin läpi, joka leikkaa tajuttomilta linnuilta kurkun auki. Sen jälkeen alkaa veri valua. Haju oli verilammikoiden keskellä seistessä ikimuistoinen. Tästä eteenpäin vuorossa on mm. kyniminen ja suolistus, ja pikkuhiljaa kiskot vievät broilerit kylmähuoneiden kautta aina vain eteenpäin. Osa tippuu kiskoilta kokonaisina painon mukaisiin laatikoihin – ne päätyvät esim. S-marketin grillibroilereiksi tai kokonaisina pakkaseen. Osa jatkaa matkaa erilaisten leikkurien luokse. Kaikki broilerin osat leikataan pääsääntöisesti koneellisesti. On leikkuri joka leikkaa siivet, toinen leikkaa reisipalat ja kolmas irrottaa tuosta noin vaan rintafileet. Kiskojen ja leikkurien seuraaminen oli ajoittain jopa hypnoottista. Broilereita viiletti sivuilla sekä yläpuolella sellaista vauhtia, että silmissä vilisi.

broilerinkasvatus_atria-perhetila1

Valmiit palat viedään maustamishalliin, jossa niitä suolataan ja marinoidaan tarkkojen reseptien mukaisesti. Tämän jälkeen maustetut fileet, koivet, siivet sekä suikaleet pakataan ja päälle läiskästään Perhetilan nimi, josta selviää lihan alkuperä aina tilalle asti. Tämän jälkeen tuote on valmis kaupan hyllylle. Järisyttävän tehokasta ja organisoitua toimintaa.

broilerinkasvatus_atria-perhetila4

Useille, ehkä jopa lähes kaikille kuluttajille broilerien elämä on kovin etäistä. Broilereita ei näe koskaan missään. Moni varmasti myös sekoittaa kanan ja broilerin keskenään. Kasvatushallit sekä teurastamot ovat suljettuja jo ihan hygienian vuoksi, eikä niiden sisään pääse kurkistamaan lähes koskaan. Tästä näkövinkkelistä Atria teki minusta todella rohkeasti kutsuessaan meidän viiden hengen bloggaajaporukan tutustumaan tähän mielipiteitä kovasti jakavaan siipikarjalajiin. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat näissä asioissa pelkkää plussaa, ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä. Faktojen (ei vain mielikuvien) perusteella jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä ja toimia niiden mukaan.

broilerinkasvatus_atria-perhetila9

Yhteistyössä Atria Perhetila

indiedays-ja-brm-yhteislogo

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

Ilmalämpöpumppujen suosio erityisesti sähkölämmitteisissä taloissa ei varmasti näe laantumisen merkkejä ihan heti. Meidän vihreän Vihervaaramme lämmitysmuotona on maalämpö, ja sen lisäksi olohuoneessa nököttää varaava takka, joten me emme hakeneet ilmalämpöpumpulla halvempia sähkölaskuja, vaan yksinkertaisesti viileämpää kämppää kesällä. Tiesittekö muuten, että ilmalämpöpumput on alunperin kehitetty juurikin viilentämään sisäilmaa, ja moni muu on meidän tavoin valmis maksamaan jo yksin siitä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu2

Takana on nyt kolme kesää vihreässä Vihervaarassa – kaksi hikistä ja yksi hietön. Nyt vain toivotaan, että hiettömiä kesiä on edessä vielä ainakin noin 10-15 kappaletta. Sen verran meidän uuden ilmalämpöpumpun pitäisi käytössä kestää.

Toshiba Suzumi 16 on tosiaan nyt puhissut olohuoneessa kuukauden päivät, asennukset kävi heinäkuun puolella tekemässä LämpöYkkösen kaksi varsin komeaa nuorta miestä. Kokosin teille tähän postaukseen 10 faktaa ilmalämpöpumpuista, mistään tekniikoiden paasauksesta ei kuitenkaan ole kyse – vaan ihan semmoisia perusjuttuja, jotka ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Faktat löytyvät oheiselta videolta (videolla tuhisee myös Horatio) sekä hieman pidempänä sepustuksena postauksesta (ilman Horation tuhinoita). Olkaapas hyvä!

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

1. Viilennä vain omaa kotiasi

Aloitetaan tällä kaikista yksinkertaisimmalla faktalla. Kun ilmalämpöpumppu on päällä, tulee ovet ja ikkunat sulkea. Muuten laite yrittää viilentää/lämmittää koko ympäröivää asuinaluetta, ja siinä ei ole mitään järkeä.

2. Valitse oikea pumppu omiin tarpeisiisi

Meidän tarpeena oli saada talo viileäksi kesäisin. Lämmitysominaisuutta emme tarvitse ollenkaan, sillä emme tule pitämään laitetta päällä kuin kesäaikaan. Ennen kuin ilmalämpöpumppu kotiutui olohuoneeseemme terassin ovien päälle, nukuimme kuumimmat yöt terassin ovet auki. Tämä tarkoitti eittämättä sitä, että Horatio puhisi ja pihisi pitkin yötä, sillä pihamaalla juoksenteli kissoja, pupuja, lintuja ja välillä varmaan naapureitakin häiritsemässä Horation yöunia. Ja aina kun Horatio puhisi, me heräsimme – useita kertoja yössä.

Mutta eipä herätä enää! Nyt olohuoneessa surisee Toshiba Suzumi 16 -ilmalämpöpumppu, jonka ansiosta saamme kaikki nukkua yöt rauhassa, ilman hikipisaroita ja hyttysiä.

3. Ilmalämpöpumppu voi näyttää myös hyvältä – sisältä ja ulkoa

Sisäyksikkö on lähes näkymätön, ainakin jos seinät ovat vaaleat. Me päädyimme laittamaan sisäyksikön olohuoneeseen, aivan terassin ovien yläpuolelle, jolloin pumpusta saadaan meidän talossamme paras hyöty irti. Tila johon pumppu ilmaa puhaltaa on avara, ja viileä ilma pääsee liikkumaan avoimesta tilasta vaivattomasti tärkeimpiin viilennystä vaativiin huoneisiin.

Yllätyin, kuinka vähän valkoiseen sisäyksikköön kiinnittää huomiota. Se istuu meidän olohuoneeseemme hienosti, nousematta oikeastaan yhtään esille vaaleasta tapetista.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu1

Ulkoyksikön paikka oli etukäteen jo aika selvä. Saimme sen hyvin jemmaan terassin kaiteen taakse, jossa se on katseilta hyvin piilossa. Hommasimme LämpöYkköseltä samaan syssyyn myös mittojen mukaan tehdyn puisen kotelon ulkoyksikölle, sillä halusin saada siitä mahdollisimman siistin ja huomaamattoman. Kotelossa on peltinen valkoinen kansi. Mietin tovin, maalaanko kotelon valkoiseksi vai samalla vihreällä maalilla kuin talokin on maalattu. Päädyin lopulta pohdintojeni päätteeksi sutimaan kotelon vihreällä värillä, jotta se ei nousisi liiaksi esiin talon seinästä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen – vihreää hökötystä ei erota kunnolla edes pihallemme johtavalta tieltä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu4

4. Lähes äänetön

Ensimmäisellä asennuksen jälkeisellä viikolla kysyimme muutaman kerran olohuoneessa ollessamme, että alkoiko ulkona sataa vettä. No ei alkanut, vaan tasainen pieni hurina oli peräisin Toshibastamme. Viikon jälkeen emme ole ääntä huomanneet enää mitenkään. Mainoslehdessä Toshiba kertoo sisäyksikkönsä olevan luokkansa hiljaisin. Laitteen äänitaso on varmasti monelle asiakkaalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista pumpun hankintaa mietittäessä, joten sen tuleekin olla hyvin hiljainen.

5. Oikean viilennyslämpötilan valitseminen

Viilennys toimii pääpiirteissään niin, että sisäyksikkö sitoo huoneilmasta lämpöä, joka luovutetaan ulkoyksikön kautta pihalle.

Meidän tapauksessa tulee ottaa huomioon maalämpöjärjestelmän sisälämpötilan asetusarvo. Ilmalämpöpumpulle ei kannata antaa maalämpöjärjestelmälle annettua asetusarvoa alempaa viilennyslämpötilaa, jotta nämä kaksi lämmitystahoa eivät ala tapella keskenään – muuten ilmalämpöpumppu yrittää koko ajan viilentää ja maalämpöpumppu samanaikaisesti lämmittää talon sisälämpötilaa, jolloin molemmat tekevät turhaa työtä ja siitä nyt ei säästöä varmasti synny senttiäkään.

Ennen kuin laitamme pumpun talviunille syksymmällä, tulee meidän ennen OFF-painikkeen painamista (Standby-tila ei ole sama asia) pitää laitetta hetken aikaa lämmitysmoodissa, jotta se kuivuu kunnolla ja ylimääräinen kosteus saadaan laitteesta pois ennen pitkää talvea. Talven ajan meidän talomme lämpötilasta pitää sitten huolta maalämpö sekä varaava takka.

6. Sisä- ja ulkoyksikön oikea sijoituspaikka

Ilmalämpöpumpun voi asentaa käytännössä vaikka minkälaisiin taloihin. Taloyhtiöllä taikka kunnalla saattaa kuitenkin olla ehtoja siitä mihin ulkoyksikön saa asentaa, joten asia kannattaa tarkistaa ennen projektiin ryhtymistä ainakin kerros- sekä rivitaloissa.

Viilennystoiminnolla meidän Toshibamme poistaa itsestään kondenssivettä noin 5 litraa päivässä. Tämä vesi tippuu kondenssivesiputkea pitkin suoraan maahan, joten putken pään sijoituspaikka on hyvä miettiä etukäteen – se ei saisi olla esim. aivan kiinni talon seinässä, siitä voi pitkässä juoksussa kehkeytyä kosteusvaurioita. Meillä putken pää menee terassin alle sepelien sekaan.

Itse ulkoyksikölle kannattaa yrittää löytää mahdollisimman suojainen ja avara paikka. Ulkoyksikön paikan ei tarvitse olla sisäyksikön välittömässä läheisyydessä, vaan se voidaan putkien avulla vetää vaikka kuinka kauas sisäyksiköstä. Ulkoyksikön päälle voi lisäksi tilata lisävarusteena (tai askarrella itse) puisen kotelon, jonka voi maalata millä värillä tahansa. Meille kotelo tilattiin ja asennettiin LämpöYkkösen toimesta, maalauksen hoidin itse, ja käytin samaa värisävyä jolla talon ulkoseinä on maalattu.

7. Anna ammattilaisten hoitaa asennus – saat siitä kotitalousvähennystä

Ilmalämpöpumppua ei suositella asennettavaksi itse, vaan siihen kannattaa pestata asiantunteva ja pätevä asentaja. Jo ihan vakuutusten takia. Ja myös sen takia, että pumpusta saadaan varmasti kaikki tehot irti. Väärin asennettu pumppu voi myös esimerkiksi pitää tavallista kovempaa meteliä, ja parhaassa tapauksessa koko laite hajoaa ennen aikojaan jos se on törkätty seinään miten sattuu. Tee-se-itse-miehet kannattaa siis taivuttaa ammattilaisten puoleen, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Joskus on varsin mukavaa vaan katsoa vierestä kun asiantuntijat tekevät hommat.

Asennustöistä (työn osuudesta) saa lisäksi kotitalousvähennystä. LämpöYkköseltä saimme jopa vähennyksen hakuun tarvittavat veropaperit valmiiksi täytettyinä, aika kätevää!

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu8 lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu14

8. Älä käytä automaattiasetusta

Sama sääntö kuuluu myös kameroiden kanssa, niissä ei pitäisi käyttää automaattiasetusta, ainakaan jos haluat napata helposti ja vaivattomasti parempi kuvia. Ilmalämpöpumpussa automaattiasetus ei ole tarkoitettu/suunniteltu Suomen sääolosuhteille. Täällä on kosteaa, märkää, kuumaa, kuivaa ja kaikkea siltä väliltä, hyvässä tapauksesa yhden ja saman päivän aikana. Tasaiset sääolosuhteet ei vaan kuulu Suomeen, joten automaattiasetus ei toimi täällä Pohjolassa – sillä saa myös helposti ilmalämpöpumpun ja mahdollisen toisen lämmitysmuodon tappelemaan keskenään. Kannattaa siis pitää pumppu tarpeen mukaan joko viilennys- tai lämmennysasetuksella.

9. Putsaa ja huolla riittävän usein

Jotta pumppu pysyy toimintakunnossa, täytyy se muistaa putsata ja huoltaa riittävän usein. Koiratalouksissa ilmalämpöpumpun putsaamisesta täytyy pitää vielä astetta enemmän huolta, Horatiosta kun irtoilee ilmaan jatkuvasti karvaa ja hilsettä, joka tietyllä aikavälillä kerääntyy myös ilmalämpöpumpun filttereihin.

Oikeat puhdistusohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta. Meidän Toshiban sisäyksikön filtterit tulee imuroida kevyesti kuukauden välein, ja varsinainen huolto on syytä tilata kolmen vuoden välein. Ulkoyksikön päältä tulee kerätä lehdet ja muut roskat pois, mikäli ulkoyksikön päällä ei ole erillistä koteloa. Meillä kotelo on, mutta siitäkin huolimatta kotelon sisään tulee kurkata aika ajoin, jotta mahdolliset sinne ajautuneet roskat saadaan sieltä pois.

10. Ulkoyksikkö kiinni maa- tai seinätelineellä

Tämän saat päättää ihan itse. Me valitsimme seinäkiinnityksen, sillä ajattelin sen näyttävän siistimmältä. LämpöYkkösen asentaja sanoi, että mikäli asustelee puutalossa ja aikoo käyttää ilmalämpöpumppua myös talon lämmitykseen, ulkoyksikköä ei kannata kiinnittää ainakaan makuuhuoneen seinään, sillä puu saattaa alkaa ikään kuin vatkata laitteen mukana, ja siitä johtuva tärinä saattaa häiritä herkkäunisempia. Vaikka emme pumpun lämmitysominaisuutta tarvitse, on ulkoyksikkö kiinni tietokonehuoneen seinässä – tosin ihan vain siitä syystä, että se sattui olemaan lähin seinä jonne pumpun sai parhaiten piiloon pihalla.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu6

Onko ilmalämpöpumppu jo monelle teistä tuttu kapistus? Me ollaan pieneen hurisijaan tykästytty kovasti, ja nyt vain odotellaan vielä oikein kunnon intiaanikesää! Sitä odotellessa, voitte käydä kurkkaamassa muutkin LämpöYkkösen kampanjapostaukset Blogiringin sivuilta.

Yhteistyössä LämpöYkkönen
Yhteistyössä LämpöYkkönen

Viinitasting omalla terassilla

Yhteistyössä Solera Finland.

Mordonnay, Herra Longfield tässä.

Viime viikonloppuna vietettiin minun äidin ja Hulin anopin yllätys 60-vuotisjuhlia. Huli oli järkännyt yhtenä ohjelmanumerona juhlapaikalle Solera Finlandin Tiia Seppälän maistattamaan ja kertomaan juhlakansalle Hardysin viineistä. Rento viinitasting pidettiin loppukesän auringon alla vihreän Vihervaaran terassilla, jonne juhlakansa pakkaantui istumaan vieri viereen.

viinitasting_hardys5_c_perhejuhlat_

Koska juhlakansa ei ollut mitään viinialan terävintä asiantuntijaryhmää, piti Tiia meille aluksi pienen selostuksen viinimaistelun alkeista. Tärkeää on kaataa lasiin aina riittävästi viiniä, jotta viinin tuoksu pääsee esille. Liikaa ei kantsu laittaa, koska jotta viineistä saa aromit revittyä esiin, lasia täytyy vähän pyöritellä ennen nuuhkimista ja maistelua, ja jos lasi on pyöritysvaiheessa liian täysi, lentää viinit kauluspaidoille ja kesämekoille ja sitten tulee itku. Lasinpyörittelyäkin nopeasti kuivaharjoiteltiin ennen kuin alettiin varsinaisten aineksien kanssa läträämään, pöytää vasten saa amatöörikin hallitusti lasia pyöritettyä siten että viini pääsee molskahtelemaan reunoja vasten ja aromit pääsevät estradille.

viinitasting_hardys2viinitasting_hardys4

Hardysistäkin Tiia nopeaan kertoili, kyseessä on australialainen hyvin tunnettu ja palkittu viinitalo, jolla on 160 vuotta historiaa takanaan. Talon perustaja Thomas Hardy oli sen verran vekkuli kaveri, että se keksi jo vuonna 1853 sekoittaa eri alueiden rypäleitä parhaan lopputuloksen takaamisesta, ja tämän tempun takia miekkosta pidetäänkin rypäleiden sekoittamisen uranuurtajana.

Kun oli perusteet viininmaistelusta ja pullojen sisällön tuottaneesta talosta kunnossa, avattiin ensimmäinen pullo ja alettiin sen sisällä ollutta nestettä pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan. Ensimmäinen viini oli puolikuiva Hardys Nottage Hill -valkoviini, joka oli Rieslingiä rypälelajikkeeltaan. Tiia kehotti meitä etsiskelemään viinin hajuista ja mauista jotain kuvaavia sanoja, ja siitä sitten alettiinkin ihmettelemään että mistä ne kaikki viinejä kuvaavat ”satulanmakuinen” ja ”sikarilaatikkomainen” sun muut kummat adjektiivit oikein keksitäänkään. Ei kuulemma ole mitään sanakirjaa mistä pitää viinigurujen valita millainen mikäkin viini on, vaan jos jonkun mielestä joku viini maistuu vaikkapa vastaleikatulta ruoholta, niin sitten kirjoitetaan niin. Toki on sitten näitä tämmösiä marjaisia ja puolikuivia ja raikkaita ja muita normaalimpia ja yleisimpiä laatusanoja, joita käytetään yleisemmin kuin vaikkapa auringossa haalistuneen kuparilantin kaltaisen tapaisia.

Me löydettiin Nottage Hillin valkoviinistä vähän makeutta ja sitrusmaisuutta, ja Tiia kehuikin että vähän limeen päin olevaa sitrusta ja eksoottista hedelmää pitäisikin hajusta löytää. Tiia myös kehotti meitä ihan reippaasti purskuttelemaan viiniä suussa, jotta maut pääsevät paremmin esiin, ja siinä sitten rivissä purskuteltiin valkkaria pitkin suuta ja oltiin kovin asiantuntijamaisia koko porukka. Tämä viini on kuulemma kuin tehty suomalaiseen makuun, ja kyllä sitä meidänkin seurueessa ylistettiin. Viini sopii kuulemma vaikkapa rapujen ja savukalan kanssa.

viinitasting_hardys6

Toisena viininä oli toinen valkkari, puolikuiva Hardys VR oli tämän nimi, ja siinä oli rypäleenä Chardonnayta. Tämä viini oli ensimmäistä hieman halvempi, ja se kirvoittikin sitten kysymyksiä siitä mistä kaikesta viinien hinnat oikein määräytyy. Valtiomme verotuspolitiikka aiheuttaa ravintoloissa ja Alkoissa myytävien viinien hintaan melkoisen siivun, mutta jos ei eri maiden veroja ja rahteja oteta huomioon, niin hinta määräytyy lähinnä käytetyn rypälelajikkeen ja eritoten rypäleet viljelleen tarhan laadusta, sekä siitä, minkälainen kaveri viinin valmistusta on oikein valvonut, ja onko rypäleet poimittu koneilla vai käsityönä. Eri vuosina saatetaan saada joiltain tiloilta parempia rypäleitä, ja tämän johdosta jotkut tietyt vuosikerrat sitten ovat toisia kalliimpia.

Viinien säilymisestäkin kyseltiin, ja kuulemma Alkosta ostetut normiviinit pitäisi juoda vähintään vuoden sisällä ostopäivästä, ja avattu pullo säilyy jääkaapissa semmoset kolme päivää. Viinilaatikot taas säilyvät avaamisen jälkeen paljon pidempään, joku 3-4 viikkoa, koska niissä pakkauksissa on semmoinen mekanismi, ettei ulkopuolinen ilma pääse viinin sekaan asioita sotkemaan. Hardys VR oli minun mielestäni parempi näistä kahdesta valkoviinistä, mutta olin selkeästi vähemmistöä mielipiteeni kanssa, useammat tykkäsivät enemmän siitä ensimmäisestä, kalliimmasta Nottage Hillistä, tätä VR-valkkaria pidettiin vähän pliisumpana ja helpompana.

viinitasting_hardys7

Valkkareiden jälkeen siirryttiinkin sitten punkkujen pariin, ensimmäisenä avattiin viimeisimmän VR-valkkarin kaveri, VR-punkku nimittäin. VR ei ole lyhennys Valtion Rautateistä tai Virtual Realitystä, vaan sanoista Varietal Range. Hardysin VR-viinit ovat yhden rypäleen viinejä Australian sisämaan lämpimiltä alueilta, suurten jokien lähettyviltä olevista viinitarhoista, ettäs tiedätte. VR-punkussa rypäleet olivat merkkiä Cabernet Sauvignon.

Punaviinien kanssa puhutaan usein sellaisesta asiasta kuin tanniinisuus, joka on luontainen ominaisuus punaviinille, ja seurausta siitä että punaviinien valmistuksessa osa marjojen rangoista lojuu rypäleiden kanssa valmistusprosessissa kauemmin kuin vaikkapa valkoviinien valmistuksessa, ja niistä rangoista ja myös rypäleiden siemenistä ja kypsennyksessä käytettävistä tammitynnyreistä pääsee viiniin tanniinisuutta. Tanniinit mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniininen viini taas maistuu karvaalta ja aiheuttaa helposti päänsärkyä. Olen itse henkilökohtaisesti huomannut, että muissakin alkoholijuomissa on ilmeisesti tätä vaarallista tanniinia, sillä jos alkoholia juo paljon, seuraavana päivänä on useimmiten päänsärkyä ja jopa suoranaista pahoinvointia, ilmiselvästi siksi että elimistöön on kerääntynyt aivan liian paljon tanniineja. En tarkistanut tätä faktaa Tiialta, mutta pakkohan sen on totta olla!

viinitasting_hardys9

VR-punkkua lipiteltäessämme julistimme viinin melko makeaksi, ja jotkut sieltä osasivat poimia myös marjaisuutta ja hilloisuuttakin, ainakin sitten kun Tiia oli meitä vähän siihen suuntaan johdatellut. Tämä punkku sopii kuulemma erinomaisesti grillaukseen, ja Tiia tiesi kertoa, että punkkujakin kannattaisi ennen tarjoilua pitää joku puolisen tuntia jääkaapissa, ja vastaavasti normaalisti jääkaapissa säilöttävät valkoviinit kannattaisi ottaa sieltä joku puoli tuntia ennen tarjoilua ulos. Viinien jäähdyttämiseen voi kuulemma myös käyttää pakastettuja viinirypäleitä, tummia punkkujen kanssa ja vihreitä valkkareiden kanssa. Jäitä ei välttämättä kannata käyttää koska ne laimentavat viiniä, mutta jos joku tykkää jääpaloja viinilasiin laittaa niin ei sekään väärin ole, makuasioitahan nämä tämmöset ovat. Äitini tästä rohkaistui kertomaan, että hänellä on toisinaan tapana laittaa jääkaapissa ollutta punkkua lasiin ja pistää viinilasi hetkeksi mikroaaltouuniin lämpenemään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Tiia tai kukaan muukaan tällaisesta tavasta oli kuullut, ja reaktioista päätellen tämä ei välttämättä ole ihan kärkipäässä viinien kanssa suositeltavien kommervenkkien listalla.

viinitasting_hardys10

Marjaisan ja hilloisan VR-punkun jälkeen maisteltiin sitten vähän tanniinisemmaksi varoitettua kaveria, eli Hardysin Nottage Hill –sarjan punaviiniä. Tämä viini on Shiraz-rypäleistä tehty, ja oli ensimmäistä täyteläisempi, kirsikkaa ja luumua keksittiin hajuihin ja makuihin ehdotella. Tämän punkun kanssa sopisi kuulemma erityisen hyvin jokin kevyt liharuoka, tai sitten juustot, kuten vaikkapa brie. Tästä punaviinistä keksittiin myös sellaista sanoa, että tätä ei ehkä ihan omana itsenään tulisi juotua, toisin kuin sitä ekaa VR-punkkua, vaan juoma vaatisi nimenomaan jotain liharuokaa kaveriksi. Sattumoisin meillä oli juhlakansalle tarjolla varsin kattava juustopöytä, ja siellä oli sitä brie-juustoakin sitten tarjolla, joten päästiin käytännössä oitis testaamaan että toimiiko nämä kaverukset keskenään. Ei kukaan mitään soraääniä esittänyt, hyvin menivät brie ja Nottage Hill –punaviini alas toistensa kavereina.

viinitasting_hardys3

Koska oli kyse 60-vuotisjuhlista, oli Tiia tuonut meille vielä ylläriksi yhden erikoisemman viinin maisteltavaksi. Tämä Hardys HRB eli Heritage Reserve Bin –punaviini on varsinainen Hardysin kruununjalokivi ja taidonnäyte, jota tuotetaan pieniä määriä vain hyvinä viinivuosina. Viinin rypäleet valikoidaan tarkkaan kolmelta Hardysin parhaalta alueelta, ja Hardysin pääviiniguru on tarkasti valvonut viinin valmistusprosessia alusta lähtien. Tätä viiniä oli Suomeen saatu tällä kertaa 60 pullon erä, Alkostakin voi tätä olla vajaan kolmenkympin hintaan vielä pullo tai pari saatavilla, mutta nopeasti nämä tämmöiset kuulemma aina osaavien viinimiekkosten ja –naikkosten kyytiin Alkosta lähtevät. Tämä viini olikin yksimielisesti koko seurueen mielestä parasta, se oli täyteläistä ja hiukkasen toffeen makuista, todella hyvää ihan sellaisenaankin eikä oikeastaan edes vaadi mitään syötävää kaveriksi. Kyllä ne gurut jotain siellä sitten palkkansa eteen tekevät, rypälelajikkeena tässä oli käytetty samaa Cabernet Sauvignonia kuin siihen ekaan VR-punkkuunkin, mutta mauissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

viinitasting_hardys11

Hardysin kruununjalokiven maisteluun olikin sitten sopiva päättää viininmaistelu-urakkamme. Juhlakansa tuntui kovasti ohjelmanumerosta tykkäävän, ja pitkin iltaa muistettiin kertoa kuinka kiva maistelutilaisuus oli ollut, ja miten mukava ja helppo viininmaisteluemäntä Tiia oli ollut, kukaan ei aristellut kysyä niitä kaikkein tyhmimpiäkään kysymyksiä, ja tulipa luotua sellainenkin uutuuskäsite kuin mikroaaltouuniviini. Jos tästä tulee joskus vielä joku iso juttu, niin muistakaa että minun äiti oli se joka tämän keksi! Hän voi tulla sitten opastamaan millä teholla ja kuinka monella sekunnilla mitäkin viinilajiketta tulee mikrottaa optimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

viinitasting_hardys8

Yhteistyössä Solera Finland.

Scandic Kuopio

Yhteistyössä Scandic Kuopio.

Kevään lappiloman viimeinen yö vietettiin Kuopiossa. Menomatkallahan yövyimme loman ensimmäisen yön Oulun Scandicissa. Oulussa kävimme moikkaamassa Horation kasvattajia ja söimme herkullisen illallisen ravintola Hugossa. Tulomatkalle olimme myös keksineet kivaa ohjelmaa. Emme halunneet ajaa Luostolta yhtä soittoa kotiin, vaan nautimme lomasta vielä yhden yön verran ennen kotiinpaluuta. Viimeiseksi lomakohteeksi valikoitui Kuopio, jossa halusimme maistaa aitoa kalakukkoa, syödä burgerit Ehta-ravintolassa ja käydä ihailemassa maisemia Puijon tornista.

scandic kuopio4

Kuopion majapaikaksi valikoitui Scandic Kuopio, jonka vuonna 2014 täysin uudistetut modernit huoneet ottivat meidät oikein lämpimästi vastaan. Kontrasti hotellin ulkokuoren kanssa oli suuri, hieman tylsähkö keltainen möhkäle kätkikin sisälleen ihanan freesejä harmaalla sisustuksella varustettuja hotellihuoneita, jotka kelpaavat varmasti kaikenlaisille vieraille.

scandic kuopio1scandic kuopio2

Kauniin ja raikkaan sisustuksen lisäksi huoneet kätkevät sisälleen muutakin upeaa. Nimittäin näköalan Kallavedelle. Meidän huoneessa oli terassi, jolta saimme katsella juuri puhjennutta kevättä ja sen mukanaan tuomia ensimmäisiä vihreitä lehtiä kuohujuoman kera. Jestas!

Maisema näytti sen verran ihastuttavalta, että pistin kellon soimaan viideltä seuraavana aamuna, jotta näkisimme auringonnousun terassilta. Kannatti herätä!

scandic kuopio9scandic kuopio3scandic kuopio5_c_matka_scandic kuopio6

Pitkän päivän päätteeksi suuntasimme illalla hotellin saunaosastolle. Tälläkin saralla Scandic Kuopio pääsi yllättämään oikein positiivisesti. Saunat ja allasosasto ovat hotellivieraiden käytössä ilman erillistä maksua. Me satuimme paikalle niin myöhään, ettei saunaosastolla ollut meidän lisäksi ketään muita. Saunoja oli tarjolla kolme erilaista (joskin ne eivät olleet sekasaunoja) ja allasosastolla meitä odotti suuri valaistu uima-allas sekä lämmin poreallas. Kyllä kelpasi täällä huuhdella Lapin trekkien pölyjä kropasta ja rentoutua kunnolla ennen seuraavana päivänä starttaavaa kotimatkaa.

Uima-allasosastoa hallitsi suuret koko seinänkokoiset tummennetut ikkunat, jotka avautuivat Kallaveden suuntaan. Me olimme uimaskelemassa niin myöhään, että ulkona oli jo aivan pimeää, mutta näköalat ovat varmasti päheät valoisaan aikaan.

scandic kuopio13scandic kuopio11scandic kuopio12

Aamulla menimme vielä nukkumaan sen jälkeen kun auringonnousu oli saatu ihasteltua ja ikuistettua muistikortille. Heräsimme virkeinä, mutta nälkäisinä, useita tunteja aamun ensimmäisen herätyksen jälkeen. Oli aika siirtyä aamupalalle.

Scandic Kuopion aamupalatila oli suuri, valoisa sekä viihtyisä. Tarjolla oli kaikkea mitä kunnon hotelliaamupalalta voi toivoa. Plussaa pitää ehdottomasti antaa teekannuista sekä tuoreista hedelmistä, joita riitti vaikka kuinka. Teekannuja toivoisi näkevän muillakin hotelliaamupaloilla. On inhottavaa juoda teetä pienistä kahvimukeista, sillä teemukin pitää olla ISO. Itse juon joka aamu kannullisen (vajaan litran) vihreää teetä, joten alle kahden desin muki tuntuu naurettavan pieneltä teeannokselta. Teen pitää antaa hautua rauhassa ja sitä on ihana hörppiä isot kasat kaikessa rauhassa.

scandic kuopio7scandic kuopio8

Aamupalan jälkeen aloimme laittaa kamoja kasaan. Ihailimme vielä hetken terassilta keväistä Kallavettä ja sitten suhasimme autolla kotiin. Scandic Kuopio tarjoaa asiakkailleen ilmaisen parkkipaikan hotellin pääovien vierestä, joten kamoja ei autosta/autoon tarvitse kovin pitkää matkaa kanniskella.

Nyt mä kyllä vähän huijasin, ei me suoraan hotellilta kotiin ajettu. Käytiin matkan varrella vielä siellä Puijon tornissa lounaalla, siitä kuitenkin enemmän toisella kerralla.

scandic kuopio10