Berliini, päivä 4: Morgenlandin brunssi ja Klunkerkranich

Reissun viimeinen kokonainen päivä alkoi hurjasti kehuja keränneellä kahvila-ravintola Morgenlandin brunssilla. Söpö, oranssit seinät omaava kahvila-ravintola sijaitsee Kreuzbergissä, Berliinin kaakkoisosassa. Kreuzberg on ehdottomasti Berliinin etnisesti monipuolisinta aluetta. Se oli vuoteen 1989 asti marginaaliryhmien, vierastyöläisten ja toisinajattelijoiden aluetta, jonne siellä asuvat loivat omanlaisensa elämäntyylin. Alueella voi aistia vieläkin eksoottisia fiiliksiä, jonka lisäksi siellä törmää hyvin moneen turkkilaiseen herrasmieheen sekä rouvasnaiseen.

morgenland berlin (2) morgenland berlin (1)

Olimme tehneet brunssille jo Suomesta käsin pöytävarauksen, ja suosittelen kaikkien muiden tapaan tekemään varauksen etukäteen mikäli Morgenlandin brunssi kiinnostaa. Paikka on todella suosittu – pieniä pöytiä on ahdettu jokainen tyhjä kolo täyteen ja kaikissa pöydissä istuu joku. Vaikka porukkaa on paljon ja paikka on meluisa, ei ruoka lopu Morgenlandin brunssilta kesken. Sitä oli aivan valtavasti!

morgenland berlin (5) morgenland berlin (4) morgenland berlin (6) morgenland berlin (3)

Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei kaikkia herkkuja voinut mitenkään maistaa yhden brunssin aikana. Vieläkin tulee melkein hiki kun ajattelen brunssin suurta tarjontaa. Brunssi keskittyy lähinnä turkkilaiseen ja Keski-Idän inspiroimaan ruokaan, mutta oli tarjolla ranuja ja broilerinuijiakin. Kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä.

Brunssi oli runsas ja eksoottinen, mukaan mahtui vahvoja makuja ja uusia makuelämyksiä. Suomen brunsseista Morgenlandin brunssi muistutti eniten Sandron brunssia. Ei huono!

morgenland berlin (7) morgenland berlin (8)

Brunssilta matka jatkui mahat täysinä Charlottenburgin linnalle sekä linnan puutarhaan.

Charlottenburgin linna sai alkunsa vuonna 1699, jolloin se oli Sophie Charlotte von Hannoverin vaatimaton ja pienehkö kesänviettopaikka. Kävi sitten niin, että Sophie Charlotten mies vihittiin vuonna 1701 Preussin ensimmäiseksi kuninkaaksi, ja siitä alkoi Charlottenburgin linnan laajentaminen ja kaunistaminen, jota tehtiin useaan otteeseen eri kunkkujen ja keisarien toimesta. Sophie Charlotte kuoli jossain välissä, jonka jälkeen hänen kunkkumiehensä, Fredrik I, nimesi palatsin vaimonsa mukaan. Kiltti mies.

charlottenburg (4) charlottenburg (3)

Linnaan pääsee vierailemaan myös sisään, mutta me tyydyimme tällä kertaa kiertämään linnaa vain ulkopuolelta. Linnan alueella oli jokunen turisti sekä yksi hääpari, jotka ottivat linnan ympäristössä hääpotretteja. Linnan takapihalla on upea ja suuri puutarha, jonka 55 hehtaarin alueella saa kyllä vietettyä aikaa useamman tunnin ajan. Puisto on niin suuri, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle kiva ja rauhallinen piknikpaikka.

charlottenburg (2) charlottenburg (1)

Linnalta matka jatkui ostoskeskuksiin. Yritimme kovasti etsiä molemmille mekkoja synttärijuhliimme siinä kuitenkaan onnistumatta. Taisin ostaa koko reissulla kolmet sukkahousut ja kahdet villapohjalliset kenkiin. Ihan uskomatonta, yleensä löydän liikkeestä kuin liikkeestä jotain kivaa! Mutta ehkä tällä kertaa etsin liikaa juuri tietynlaista mekkoa.. Yleensä parhaimmat löydöt tekee silloin kuin käy vain nopeasti tappamassa kaupassa pari minuuttia aikaa ennen junan tai bussin lähtöä.

Ei sillä, villapohjalliset sekä ostamani sukkikset ovat olleet todella hyviä. Viimeksi tänään jalassa oli lämpimät thermo-sukkikset ja kengissä ruskeat paksut villapohjalliset. Ei tullut kylmä!

berliini (18)

Laihaksi jääneen shoppailun jälkeen suuntasimme hostellimme lähellä olevaan pikkuiseen ravintolaan maistamaan Berliinin ehkä kuuluisinta safkaa – currywurstia. Luulin pitkään, että currywurstin makkara pitää sisällään currya, mutta niin se homma ei mene. Currywurstin takana on nainen nimeltään Herta Charlotte Heuwer, joka kehitti kuuluisan ruoan sodan jälkeen vuonna 1949 brittisotilaiden jälkeensä jättämistä aineksista. Currywurstin salaisuus on ketsupin, Worcestershiren kastikkeen sekä curryjauheen sekoitus. Mausteista kastiketta läväytetään hervoton kasa wurstin päälle ja sitten herkku popsitaan parempiin suihin.

berliini currywurst

Wurstittelun jäkeen kipitimme hostelliin, jossa aloimme laittaa itseämme kuntoon iltaa varten. Olimme tehneet pöytävarauksen lupaavalta kuulostavaan turkkilaiseen Merhaba-ravintolaan, jossa meidän piti syödä lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Ennen ravintolaan suuntaamista suunnitelmissa oli mennä parille drinksulle ystäväni ystävän meille vinkkaamaan paikkaan, josta ei kuulemma yksikään turisti tiedä.

Tämä turistien tietämättömissä olevan paikka on nimeltään Klunkerkranich. Ja voi luoja miten upea paikka se oli! Klunkerkranich on ostoskeskuksen katolla oleva terassi, baari ja ravintola. Kattoterassille ei päässyt hissillä, vaan ensin piti mennä ostoskeskuksen hisseillä ylimpään mahdolliseen kerrokseen. Hissien ovien avautuessa tupsahdimme parkkihalliin, ja hetken ihmettelyn jälkeen painelimme takaisin hissiin ja takaisin kerrokseen josta lähdimme liikkeelle. Toisen hetken ihmeteltyämme päätimme yrittää uudestaan, onneksi hissiin tuli tällä kertaa paikallisia, joita lähdimme seuraamaan parkkihallin lävitse (olimme olleet ensimmäisellä kerralla ihan oikeassa paikassa). Klunkerkranichiin päästäkseen piti kävellä parkkihallin läpi, ja jatkaa matkaa vielä yhden kerroksen verran ylös autoramppia pitkin. Rampin päälle tullessamme meitä oli vastassa liuta iloisia saksalaisia ja varsin päheät näkymät Berliinin ylle!

Napsimme auringonlaskun aikaan kuvia todella paljon, ja paikalliset alkoivat jo nauraa häseltämisellemme. Ehkä täällä ei tosiaan kovin paljon turisteja käy. Kannattaisi kyllä käydä!

Klunkerkranich (2) Klunkerkranich (3) Klunkerkranich (4) Klunkerkranich (5) Klunkerkranich_c_matka_

Kävimme tilaamassa valkkarit, joita siemailimme samaan aikaan kun aurinko laski Berliinin talojen taakse. Ilta pimeni nopeaan, ja pian Klunkerkranichin kattoterassin täytti värikkäät valot ja baarin sisätiloissa soittavan bändin musa.

Fiilis oli tosi kiva! Olisimme kovasti halunneet jäädä viettämään iltaa kattoterassille, mutta turkkilaiseen ravintolaan tekemämme pöytävarauksen aika alkoi tulla vastaan, jotan matkaa oli pakko jatkaa. Tänne on kyllä palattava fiilistelemään seuraavalla Berliinin matkalla!

Klunkerkranich (1) Klunkerkranich (8) Klunkerkranich (6) Klunkerkranich (7) Klunkerkranich (9)

Matka siis jatkui kohti turkkilaista ravintolaa, josta piti arvostelujen mukaan saada törkeän hyvää lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Minä toimin matkan aikana karttavastaavana, ja olin merkinnyt mukana olevaan karttaan ison ruksin erään kadun kohdalle. Suuntasimme ruksia kohden. Löysimme kadun, jolla ruksi oli, mutta siihen se sitten jäi. Turkkilaista ravintolaa emme paikalta (emmekä koko kadulta) löytäneet. Netti ei tietenkään toiminut, ja vastaan tuli vain yksi mies, joka puhui niin huonoa englantia, että emme saaneet hänestä mitään irti. Soitin jopa herra Longfieldille kotiin, joka biletti työkavereidensa kanssa meillä, enkä tiedä sainko hänen puheestaan paljonkaan enemmän irti kuin huonosti englantia puhuvan miehen hölötyksistä. Hah!

Lopputulema oli se, että ravintolaa ei löytynyt, ja olin aika harmissani, sillä olin varma, että olin sekoillut osoitteen kanssa ja merkinnyt ravintolan karttaan aivan väärin. Suuntasimme lopulta nälissämme hostellimme lähellä olevaan ravintolaan, josta tilasimme listan kaikki tapakset. Ei lammasta, ei grillattua vuohenjuustoa, vaan saksalaisia tapaksia. Heheh!

tapas (1) tapas (2)

Eniten ehkä naurattaa näin jälkikäteen se, että etsimämme ravintola oli karttaan merkkaamassani kohtaa. Emme vain nähneet ravintolaa, sillä se oli hieman jemmassa kulttuuritalon sisällä. Täytyy mennä maistamaan kehuttua lammasta sitten seuraavalla Berliinin reissulla. Nyt ainakin tiedän missä se on!

Berliini, päivä 1

Kuten blogin Instagramia seuraavat ovat varmasti huomanneet, olin ystäväni kanssa Berliinissä syyskuun lopussa. Matkan tarkoitus oli juhlistaa ystäväni kolmekymppisiä kaupunkiloman merkeissä. Ystäväni pyysi minua aluksi viikoksi reissuun, mutta työtilanne ei antanut mahdollisuutta olla poissa koko viikkoa, erityisesti siitä syystä, että hipsimme herra Longfieldin kanssa vain viikon Berliinistä kotiutumisen jälkeen Aasiaan viettämään minun kolmekymppisiäni pariksi viikoksi.

Mietimme matkakohdetta suhteellisen pitkään, ja lopulta päädyimme Berliiniin. Herra Longfield oli niin kultainen, että lahjoitti meille omia lentopisteitään, joten maksoimme lentolipuista lopulta vain 60 euroa veroja. Ei paha!

Berliini, Berlin

Matkaan lähdimme keskiviikkoaamuna kello kuuden aikaan. Näimme lentokentällä, jossa homma lähti käyntiin halauksella, jonka yhteydessä toivotimme toisillemme hauskaa ja ikimuistoista reissua. Emme päässeet ruinauksista huolimatta herran kultakortilla lentokentän loungeen, joten odottelimme koneen lähtöä lentokentällä sekoillen.

Ensimmäinen pysähdys oli Oslossa, jossa kävelimme oikopäätä syömään aikaista lounasta. Caesarsalaattia mussuttaessa teimme vielä viimeisiä matkasuunnitelmia ja sitten olimme valmiita valloittamaan Berliinin!

Berliini, Berlin

Berliiniin saavuimme sopivasti kello kahden aikaan iltapäivällä. Majoituspaikaksi olimme varanneet huikean kivan The Circus Hostellin. Berliinissä järjestettiin samalla viikolla Berliinin maraton, joten varatessamme majoituspaikkaa, saimme huomata, että lähes KAIKKI hotellit oli jo varattu täyteen kyseiselle pitkälle viikonlopulle. Ystäväni kaveri kuitenkin onneksi suositteli meille The Circus Hotellia. Itse hotelli oli tietenkin jo buukattu täyteen, mutta sieltä vinkattiin ystävällisesti saman ketjun hostellia. Varasimme huoneiston noin 100 euron yö-hinnalla, ja olimme väliaikaiseen kotiimme todella tyytyväisiä. Läpitalon huoneisto oli kooltaan varmaan 50 neliötä, ja piti sisällään kaksi parveketta, keittiön ja kaikki mahdolliset ruokailuvälineet. Ei me kyllä niitä käytetty, mutta siellä ne olisivat olleet jos olisimme halunneet kokata jotain itse.

Saimme huoneiston avaimet kolmen aikaan, ja lähdimme liikkeelle heti kun saimme kamat pois käsistämme. Nälkä oli jo kova, joten hyppäsimme metroon ja suuntasimme Alexanderplatzille haukkaamaan jotain opaskirjoissa kehuttua katusafkaa. Pian käsissämme olikin dönerit, jotka söimme hymyissä suin. Ottakaahan mallia Street Gastron äijät, nämä leivät olivat täynnä täytteitä ja leipä oli ihanan rapea!

Berliini, Berlin

Mahat täysinä lähdimme jatkamaan matkaa bussilla kohti eläintarhaa. Bussimatka kesti reippaat puoli tuntia, ja jo tässä vaiheessa tajusimme Berliinin olevan valtavan iso kaupunki. Päästyämme lopulta eläintarhalle, huomasimme, että osa eläintaloista oli mennyt jo kiinni ja koko puisto suljettaisiin vain vajaan kahden tunnin päästä. Olemme molemmat hurjan eläinrakkaita ihmisiä, joten päätimme palata eläintarhaan jonain muuna päivänä, jotta ehtisimme varmasti koluta sen kaikki polut tarkasti läpi.

Berliini, BerlinBerliini, Berlin

Eläintarhan lähellä sijaitsee valokuvamuseo (Museum für Fotografie), jonne päätimme talsia seuraavaksi. No, kävi sitten niin hölmösti, että valokuvamuseo osoittautui isoksi kolmekerroksiseksi näyttelyksi, jota emme kassavirkailijan mukaan ennättäisi käydä kunnolla läpi reippaassa puolessa tunnissa. Jäi sitten sekin keskiviikkona väliin.

Koska museot ja eläintarhat eivät olleet ystäviä tuona iltana, päätimme lähteä talsimaan kuuluisaa Kurfürstendamm-ostoskatua, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Berliinin kuuluisin ostoskeskus KaDeWe (Kaufhaus des Westens). Aurinko laski, ja Berliinin ylle laskeutui pimeys samalla kun katuvalot valaisivat katuja kauniisti.

Berliini, Berlin, KaDeWe

Shoppailun jälkeen kävelimme tunnetulle Holokaustin muistomerkille, jonka sokkeloissa oli hieman hankala kävellä pimeällä. Muistomerkki on tehty Euroopan murhattujen juutalaisten kunniaksi, ja se koostuu 2711 erikokoisen kivilaatikon suoraviivaisesta ja järjestelmälliseltä näyttävästä labyrintista.

berliini_c_matka_.jpg Berliini, Berlin

Holokaustin muistomerkki on vain muutaman hassun askeleen päässä mahtipontiselta Brandenburgin portilta, joka möllöttää isohkolla aukealla alueella entisen idän ja lännen rajalla Pariser Platzilla. Valtava portti liitettiin vuonna 1961 osaksi Berliinin muuria. Nykyisin se toimii mm. konserttien lavasteena. Kelatkaa miten upealta bändit näyttävät valaistun ja massiivisen portin edessä!

Räpsimme muiden turistien tapaan portista kamalasti kuvia. Sunnuntaina järjestetty Berliinin maraton päättyi portille, siitä juoksi maaliin myös meidän ikioma hymysuu Stubb.

Berliini, Berlin Berliini, Berlin

Illan päätteeksi lähdimme vielä syömään. Olimme etsineet jo ennen matkaa kivoja ravintoloita, ja tehneet muutamaan myös pöytävarauksen Suomesta käsin. Keskiviikkoiltana suuntasimme kuitenkin päättäväisesti ilman pöytävarausta Monsieur Vuong –nimiseen vietnamilaiseen ravintolaan, josta ystäväni oli lukenut netistä.

Ravintolan edessä oli jonoa, mutta päätimme jäädä odottamaan pöytää. Odottaminen ja jonottaminen kannatti, safka oli hirmuisen hyvää! Monsieur Vuongista haluan tehdä vielä myöhemmin ihan oman postauksen, joten ei kerrota paikasta tässä vaiheessa sen enempää.

Berliini, Berlin

Illallisen jälkeen köpöttelimme kaikessa rauhassa takaisin hotellille, jossa ihastelimme näkymiä huoneistomme parvekkeelta. Näissä maisemissa olisi hyvä viettää seuraavat neljä päivää!

Berliini, Berlin

Äitienpäivälahjavinkit

Tasan viiden viikon päästä juhlitaan äitejä, mammoja, mummeja, äitiliinejä sekä mutseja. Nyt on syytä alkaa jo miettiä lahjaa maailman tärkeimmälle ihmiselle! Tässä vinkkejä – olkaapa hyvä!

Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäivänä toivotan.

Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.

Uniikit lahjat

Vähän erikoisempia lahjaideoita löytyy kasapäin The Lost Lanes -verkkokaupasta. Miten olisi #selfie-paita nuorekkaalle äidille tai pääkalloesiliina rokkimammalle? Itse tykkäisin kamalasti leivinpaahdinkaulakorusta! Tosin mä en ole äiti, joten lahjoja ei tipu 11.5.

äitienpäivä

Lounas Nygårdsissa

Me lounastelimme viime äitienpäivänä tunnelmallisessa Nygårdsissa Sotungin maaseudulla koko perheen voimin. Äitienpäivälounas on tarjolla myös tänä vuonna! Menun voi kurkata News Cateringin nettisivuilta jo etukäteen, ja sieltä löytyy ohjeet myös pöytävarauksen tekoon, joka on varmasti fiksua tehdä.

Me suuntaamme Nygårdsiin uudestaan tänä äitienpäivänä äidin, isän, siskon ja herra Longfieldin kanssa. Pian siis herkutellaan! Nam.

kuva: http://newscatering.fi/nygards.html
kuva: http://newscatering.fi/nygards.html

Nygårds

Kotibrunssi

Jos ei jaksa lähteä kotoa mihinkään, voi äidille järkätä herkullisen brunssin myös kotona. Me järkkäsimme siskoni kanssa meidän äiti-kullalle kotibrunssin vuonna 2012. Tarjolla oli mm. skumppaa, vaahtokarkkeja, suklaisia croissantteja, piirakoita, salaattia, cocktail-paloja, hedelmiä sekä suloisia kuppikakkuja.

äitienpäivä äitienpäivä

Kukat

En usko, että maailmasta löytyy kovin montaa äitiä, jotka eivät pitäisi kukista. Jos aika on tiukalla ja ideat vähissä, voi äitienpäiväaamuna karauttaa kukkakaupan pihalle ja napata sieltä mukaansa muhkean ja värikkään kukkakimpun!

Ehkä siihen kylkeen kannattaa ostaa myös suklaata. Liisankadun Chjokosta saa upeita suklaaherkkuja!

kukkakimppu kukkaKukkachjoko

Kakku

Rakkaudella leivottu makea kakku ei jätä ketään äitiä kylmäksi.

Mun suosikkeja omista leipomuksistani on appelsiini-suklaakakku, appelsiinimutakakku, New Yorkin -juustokakku, tiramisu-rahkakakku sekä kostea persikkasuklaakakku.

mutakakku tiramisu-rahkakakku New Yorkin juustokakku appelsiinimutakakku

Saunayoga äidin kanssa

Oittaan kartanossa voi huhtikuusta alkaen saunayogailla aina toukokuun loppuun asti! Eikös olisi aika mahtia mennä äidin kanssa kahdestaan saunayogailemaan? Ja mikä parasta, saunayoga sopii kaikille, siinä ei tarvita isoja muskeleita tai huippukuntoa.

Saunayogaan kannattaa tehdä varaukset etukäteen, sillä 30 minuutin sessioon mahtuu mukaan 10 henkeä per kerta (hinta on 17 euroa kerralta).

Saunayoga on noin 50-asteisen saunan lämmössä lauteilla istuen tehtävä harjoitus. Kehoa ja mieltä hellivä kokemus syntyy saunan hiljaisuudesta ja joogaan pohjautuvista helpoista liikkeistä. Saunan mieto lämpö ja lempeät joogaliikkeet purkavat yhdessä kehon jännitystiloja ja rauhoittavat mieltä.

kuva: http://www.oittaankartano.fi/
kuva: http://www.oittaankartano.fi/

Pinkeillä kynsillä & kukallisella maxilla varustettu Huli

Työmatkafillarointi saatiin aloitettua tällä viikolla. Takana on kolme 25 kilsan lenkkiä, ja juuri kun pehmustettu takalistoni alkoi tänään tottua pieneen satulaan sekä mukulakiviin, tulee talvi takaisin. Eiiiii!

Vein pyörän töiden jälkeen keväthuoltoon, jotta se on heti tuliterässä kunnossa kun takatalvi on saatu selätettyä. Huoltopiste sijaitsi kätevästi ihan Sellon läheisyydessä, joten kipitin hipelöimään kauppojen kevätuutuuksia pitääkseni mukavan kevätfiilikseni päällä vielä hetken ennen viikonlopun lumimyräkkää.

maxi hame
kynsilakka: Make Up Store Muchion shimmer 101

Kauppojen vaaterekeille oli ilmestynyt kasoittain värikkäitä vaatteita! Syksyn ja talven tylsistä väreistä oli päästy vihdoin eroon ja tilalle oli tuotu hempeitä mekkoja, keveitä puseroita sekä lyhyitä kevättakkeja. Pidän kovasti väreistä, joten kun silmiini osui kuvissa komeileva maximittainen kukkahame, oli ostopäätös tehty jo ennen sovituskopissa käyntiä.

Pidän jostain syystä värien lisäksi myös kovasti maximitasta. Hameiden kanssa on vain kovin usein vaikea keksiä mitään kivaa yläosaa. Olen kyttäillyt ja koonnut ideoita jo jonkin aikaa blogin Pinterestin My dream wardrobe -tauluun, joten pikkuhiljaa mulla alkaa olla tiedossa minkälaisia yläosia löysien ja hulmuavien hameiden kanssa voisi käyttää. Tässä olisi yksi variaatio – löysä valkoinen pusero tiukan vyön kanssa istuu minusta uuden hameen kanssa tosi mukavasti yhteen. Tällä asulla olen valmis ottamaan kesän vastaan (heti viikonlopun jälkeen jos sääherroille ja -rouville vaan sopii)!

Aurinkoista perjantaita kaikille kukista ja heiluvista helmoista pitäville leideille!

maxi hame

maxi hame
pusero: Gina Tricot, vyö: Part two, hame: KappAhl, kengät: Sanita

Leila’s General Store i Moodgallerian i Stockholm

Leila’s General Store

Ystävänpäivänä auennut ruotsalaisen kokin Leila Lindholmin kivijalkakauppa oli ehdoton pysähtymispaikka viikonlopun terveysmatkallamme Tukholmaan. Leila’s General Storen löytää jatkossa nettikaupan lisäksi muodikkaasta ja kovin trendikkäästä Mood-ostoskeskuksesta ihan NK-tavaratalon takaa.

Leilan putiikki on parilla sanalla sanottuna fantastinen sekä jätte härlig.  Kauppa on tungettu niin täyteen mitä söpömpiä kokkailuun liittyviä tarvikkeita, että paikan päällä ei voi kuin inspiroitua! Minua jopa hieman jännitti mennä kauppaan, sillä en tiennyt tuotteiden hinnoista etukäteen mitään. Ajattelin, että pikkukipotkin maksavat maltaita ja saan ostettua mukaani vain pari pikkuista juttua. Mutta toisin kävi! Liikkeen tuotteet ovat sopuhintaisia, ja mukaan lähti vähän useampikin kiva juttu täyttämään keittiön kaappeja.

Leila’s General StoreLeila’s General StoreLeila’s General Store

Leila pitää myös hurjan kivaa blogia, missä hän on luonnollisesti meuhkannut myös uudesta liikkeestään. Pari päivää avajaisten jälkeen Leila laittoi blogiinsa kuvia uudesta liikkeestään ja olin jo tuon postauksen jälkeen aivan myyty. Putiikin (ja Leilan) tyyli uppoaa tähän leidiin kuin Leilan tekemä New Yorkin juustokakku mun suuhun.

Uskoisin, että moni muukin suomalainen tulee piipahtamaan Leilan kaupassa Tukholman reissuillaan. Putiikki on helppo löytää, ja se on lähellä keskustaa, tai siis se on keskustassa. Kaupassa käyntiä varten ei muuten tarvitse miettiä rahanvaihtoa. Leila’s General Storessa ei nimittäin voi maksaa ollenkaan käteisellä, siellä käy maksuvälineenä vain kortti.

Leila’s General Store Leila’s General Store Leila’s General Store Leila’s General Store Leila’s General Store Leila’s General StoreOmat ostokseni odottavat tällä hetkellä kuumeisesti sitä hetkeä kun ne pääsevät käyttöön. Suurelle piirakkavuoalle (vuoasta saa vielä pohjankin irti) olen kehitellyt jo sopivan suolaisen piirakkareseptin, söpöt kuppikakkukoristeet sopisivat ihanasti johonkin kesän juhlaan, pikkuisilla tartelettivuoilla aion tehdä jossain välissä jotain kivaa  kotibrunssille, ja sanomalehden näköisiin leivinpapereihin saisi käärittyä aika kivasti vaikka hampparit tai kotitekoiset ranut.

Kuvissa näkyvää keksileimasinta ei ole ostettu Leila’s General Storesta. Viskasin sen kuitenkin mukaan kuviin, sillä niitäkin lojui useampaa sorttia Leilan kaupan tavaroita pursuavilla hyllyillä. Keksileimasinta pitäisi myös jossain välissä ehtiä käyttää, voisin vaikka leipoa ison satsin suklaakeksejä työpaikalle!

Leila’s General Store Leila’s General Store Leila’s General Store   Leila’s General Store Leila’s General Store

Tukholman hälsoresa tiivistettynä

Ne jotka seurailevat blogiani myös facebookin puolella, eivät voineet olla huomaamatta viikonloppuna suoritettua terveysmatkaa Tukholmaan. Neljä kevätkevennysleidiä suuntasivat viikonlopuksi Tukholmaan tarkoituksenaan viettää aikaa yhdessä ruoan, juoman, shoppailun ja yhden museon merkeissä. Miten meidän kävi? Siitä seuraavaksi.

Treffasimme lauantaiaamuna seiskalta Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta Finnairin kone lähti kasilta kohti Tukholmaa. Siirtyminen Arlandan kentältä keskustaan tehtiin Arlanda Express -junalla, jonne kannattaa ihan ehdottomasti ostaa liput etukäteen netistä, sillä lippujen hinnat ovat lähes puolet halvemmat netin kautta etukäteen ostettuina. Junamatka kesti noin 20 minuuttia, ja päärautatieasemalta köpöttelimme vain muutaman hassun askeleen verran hotelliimme. Tukikohtana toimi Kungsbron niminen hotelli, jonka respassa meitä palveli kahden päivän ajan maailman söpöin ja hymyilevin respapoika. Hellanlettas hän oli ihana! ♥

TukholmaLeila’s General Store

Lauantaipäivä oli pyhitetty kokonaan shoppailulle. Lähdimme hotellilta hieman ennen kello kymmentä kohti Drottninggatania, jota pitkin tallustelimme kaikessa rauhassa. Ostoksia kertyi jonkin verran ja aina sopivassa välissä pysähdyimme tauolle. Istuskelimme ainakin Kulturhusetin Café Panoramassa skumppalasillisilla, Gallerian Edelweiss Cafe & Bistrossa söimme lounaan, marjasmoothieita juotiin Kungshallenin yläkerrassa, ja vielä juuri ennen hotellille paluuta kävimme juomassa päheät 15 euron drinkit Scandic Grand Central -hotellin kahvibaarissa.

TukholmaTukholmaTukholmaTukholma

Kuuden aikaan illalla saavuimme takaisin hotellille. Esittelimme ostoksia, avasimme punkkupullon ja aloimme valmistautua illallista varten. Meikkisudit heiluivat ja mekkojen helmat hulmusivat kun neljä leidiä laittoi itseään kuntoon. Ennen ravintolaan lähtöä menimme vielä hotellin aulaan juomaan loput punkusta ja ottamaan pari ryhmäkuvaa (joissa hotellin respaväki auttoi meitä kiltisti).

Puoli ysiltä astuimme sisään täpötäyteen ravintola Eastiin jonne olimme tehneet pöytävarauksen viikkoa aiemmin. Paikka oli hurjan mukava ja nuorekas, ja ennen kaikkea ruoka oli todella hyvää! Tilasimme ruoan kylkeen skumppapullon, joka riitti hyvin ruokajuomaksi veden kanssa. Tilasimme kaikki erilaiset annokset, pöytään tuotiin kanaa sisältävä Bibim bap, pähkinäistä ankkaa, tulisella (ja ihan törkeän maukkaalla) tamarindi-kastikkeella höystettyä nautaa sekä porsaan niskaa.

East Tukholma East TukholmaEast TukholmaEast Tukholma

Olisimme mieluusti tilanneet myös jälkkärit, mutta tarjoilijamme oli sen verran tylsä (ja hidas) tapaus, että päätimme mennä jälkkäreille muualle. Ihan helposti jälkkärin metsästäminen ei yhdentoista jälkeen Tukholmassa käynyt. Halusimme jäätelöä, ja saimme pakit varmaan neljästä eri hamppariketjusta ennen kuin meitä onnisti aivan hotellin vieressä olevassa Maxissa (vai olikohan se sittenkin Burger King..). Mussutimme jätskit, jonka jälkeen suunnistimme hotellille nukkumaan.

Aamulla tapasimme 9.30 hotellin aamupalalla. Suunnittelimme päivän ohjelmaa ja päädyimme lopulta aloittamaan päivän museokäynnillä. Olin reissun museovastaava, ja suuresta vastustuksesta huolimatta sain raahattua leidiporukan ehkä yhteen lempparimuseoistani. Kyseessä on Livrustkammaren-museo Kuninkaanlinnan kellareissa. Museossa pääsee tutustumaan mm. upeisiin kruunajaisvaunuihin sekä vanhoihin haarniskoihin ja lasten vaatteisiin. Ja on siellä myös näytillä Kustaa II Aadolfin täytetty ori. Suosittelen museota kaikille, heillekin joita ei museot normaalisti kiinnosta.

TukholmaTukholmaTukholma

Museovisiitin jälkeen jäimme ihmettelemään Kuninkaanlinnan porteista sisäänajavia mustia hienoja autoja. Satuimme näkemään yhdessä autossa myös Carl Philipin, jonka jälkeen meidän oli pakko mennä tiedustelemaan mitä linnassa oikein tapahtui. Eräs kameramies kertoi, että linnassa oli juhlat Madeleinen ja Chrisin lapsen kunniaksi. Juhlakalu vanhempineen ei kyllä ollut paikalla, joten ne oli ehkä vähän hassut juhlat.

Jatkoimme Kuninkaanlinnalta matkaa kahville. Kahvittelimme tällä kertaa NK-tavaratalon yläkerran kahvilassa, josta jatkoimme matkaa kaupoissa kierrellen. Kaikki olivat aika väsyneitä ja jutut sen mukaisesti aika huonoja. Heh. Iltapäivällä suunnistimme sitten lounaalle Kungshallenin alakertaan, jossa toimii hurjan hyvä food court. Itse en ollut tuhdin aamupalan jälkeen vielä yhtään nälkäinen, joten jätin myöhäisen lounaan kokonaan väliin.

Valuimme lounaan jälkeen kaikessa rauhassa takaisin hotellille, josta haimme matkatavaramme ja sitten suunnistimme juna-aseman kautta lentokentälle. Vietimme lentokentällä pari tuntia, ensin shoppailimme vielä hiukan ja sen jälkeen istuimme kahvilla höpötellen niitä näitä kunnes kone oli lähtövalmis. Puoli yhdentoista aikaan illalla kone laskeutui ja arvatkaapas ketkä olivat mua vastassa? Herra Longfield oli napannut harmaan karvaisen kaverin kentälle mukaan, ja sieltä se karvakasa tuli mun luokse häntä vimmatusti heiluen. Se oli hirmuisen kivaa. ♥

Kotona juoksin nopeasti suihkun kautta sänkyyn ja joskus puoli yhdeltä ummistin silmät. Maanantai meni töissä aika sumussa, mutta reissu oli kyllä sen arvoinen. Kiitokset upeille ja hauskoille leideille matkaseurasta! Hälsoresa är slut.

Tukholma

Shoppailua, keittoa voitaikinakuorella, 9 kilsan lenkki ja kouluun valmistautumista

Tänään sain aikaan vaikka mitä! Palkkapäivän ja muhevien ylityökorvausten kunniaksi olin luvannut itselleni shoppailupäivän. Vein herran aamulla töihin, ja sitten suuntasin suoraan ostoksille. Ostoskasseihin tarttui muutaman tunnin kierroksen aikana pari korua, toppeja, musta mekko sekä epämääräistä rojua Tiimarin loppuunmyynnistä. Päättömän shoppailun lomassa sain myös muutamia rästihommeja tehtyä pois alta – rannekello sai uudet rannekkeet ja patterit, penaaliin ostettiin uusia kyniä (koulu alkaa huomenna!), ostin multaa parille kukalle, hommasin olohuoneeseen pitkän verhotangon ja tutkin suksitarjontaa (sukset jäivät vielä ostamatta). Niin ja kävin shoppailukierroksen jälkeen vielä ruokakaupassa.

Kotiin päästyäni maha murisi kovasti ja päädyin tekemään nopean valmiskeiton. Boostasin kuitenkin Violan valmista savuporokeittoa hieman tekemällä keiton päälle voitaikinakuoren (vinkin tähän sain valmiskeittopurkin kyljestä). Annoin voitaikinalevyn sulaa hieman ennen kuin aloin muovailla siitä palloa. Kun taikina oli täysin sula, kaulin siitä pyöreän ympyrän ja varmistin, että se olisi hieman suurempi kuin keittolautaseni. Tämän jälkeen lämmitin keiton liedellä, kaadoin kuuman keiton lautaselle, nostin voitaikinakannen päälle, voitelin kannen kananmunalla, ripottelin sen päälle seesamin- ja auringonkukansiemeniä ja törkkäsin koko komeuden uuniin (225 astetta) noin 10-15 minuutiksi. Kun voitaikina oli ruskettunut kevyesti, otin keiton uunista ja hörpin sen sisuksiini, oli nannaa!

savuporokeitto voitaikinakuorella

savuporokeitto voitaikinakuorella
Ruskea pikkukori kotiutui tänään Tiimarin loppuunmyynnistä

Tulikuuman keiton litkimisen jälkeen vedin kieli palaneena toppavaatteet päälleni ja lähdin ulos. Loman aikana oli tarkoitus vaeltaa metsissä, ja sitä olen tehnyt joka päivä. Tällä kertaa jätin koiran kotiin, sillä halusin tehdä pitkän lenkin. Meidän vanhus ei valitettavasti nivelrikkojensa kanssa voi enää köpötellä reippaan tunnin lenkkejä.. Ennen lähtöä laitoin korviin vielä soimaan Peter Franzenin Tumman veden päällä -äänikirjan ja sitten suunnistin metsään.

Yhdeksän kilsan aikana ehdin eksyä kolme kertaa ja löytää itseni aivan mystisistä paikoista. Onneksi kännykässä on kartat!! Kirpakassa pakkasessa tehdyn lenkin aikana sain äänikirjan melkein loppuun, ja kotona postiluukussa odotti kiva yllätys! Reippaat kaksi viikkoa sitten tilaamani mekot olivat saapuneet Briteistä, mutta ennen kuin saatoin tutustua ostoksiini, piti herra hakea töistä kotiin.

metsä
Lenkkimaisemia

Kun herrakin saatiin lopulta kotiin, sujui loppuilta uusiin vaatteisiin tutustuen sekä ekaan koulupäivään valmistautuen. Repun pakkaaminen kävi sutjakasti! Laitoin penaaliin uudet kynät, nakkasin erinäisen määrän tärkeitä papereita reppuun ja suljin repun vetoketjut tarkasti. Fiilis oli kuin ekaluokkalaisella, mutta sellainenhan musta kyllä taitaa nyt tulla. Aika jännää!

Ekan koulupäivän vaatteet piti myös valita, ja sehän ei tietenkään käynyt ihan hetkessä.. Testailin järjettömän määrän mekkoja ja housuja päätyen lopulta mustaan uuteen mekkoon, beigeen vanhaan villaneuleeseen sekä uuteen kaulakoruuni, jonka nappasin alehyllystä aiemmin päivällä. Istuin vaatteet päällä peilin edessä ja katsoin miltä näytän kun esittelen itseäni – musta mekko oli tähän hyvä, se piilottaa ylimääräiset makkarat ja beige villaneule lämmittää ihanasti. Suuri koru taas toimii kivana katseenvangitsijana, sillä se on hirmuisen kaunis.

Saatuani vaatteet päätettyä levisi kasvoille iso hymy (ja saatettiin täällä Vihervaaran lattiolla nähdä myös pari tanssimuuvsia)! Mua jännittää hirmuisesti, mutta olo on kuitenkin aika luottavainen, sillä koulutusohjelman asiat pitäisi olla mulle oman työn kautta kyllä ihan hyvin hanskassa. Ehkä. Sen näkee sitten.

Alla oleva asukuva oli tän päivän #satasyytäollaonnellinen-juttu (haasteen etemistä voi seurailla tarkemmin blogin facebook-sivuilla). Kuvanoton aikaan olo oli pienen paniikin jälkeen rauhallinen ja hymy kiiri kasvoille.

Reppu, vaatteet sekä leidi ovat siis valmiita palaamaan koulunpenkille. Toivottakaahan onnea! 🙂

#satasyytäollaonnellinen

(Reissu)ostokset tositoimissa

Otetaanpas tähän väliin tämmöinen monen asun Päivän asu -postaus. Näistä asuista on aika iso nähty kyllä jo blogin facebook-sivuilla, mutta päätin lopulta koota asuista ihan oman postauksen. Postaukseen piti tulla vain reissun aikana ostettuja vaatteita, mutta kun noita ryysyjä tuli sitten kuitenkin hommattua lisää myös heti reissun jälkeenkin (hyi mua!), niin onhan se ihan luonnollista tyrkätä ne samaan postaukseen. Ihan kaikkia reissun päältä hommattuja kolttuja ei tähän postaukseen päätynyt, joten katsotaan jos jossain välissä tekisin vielä toisen vastaavan postauksen.

Lähdetään liikkeelle Sellon KappAhlista ostamastani paljettimekosta. Yritin jo reissun päällä etsiä ns. bilemekkoja, mutta jostain syystä niitä ei oikein eteen tullut. Tämä saattaa kyllä johtua siitä, että silmäni bongaavat nykyään paljon helpommin mammamaisia (tylsiä) mekkoja, kuin teinien päällä näkyviä glitterihirvityksiä. Olenko mä nyt sitten aikuinen nainen?

No tähän mekkoon kuitenkin iskin silmäni heti KappAhliin astuessani. Hauskan kultaisen hameosan takia mekko lähti sovitukseen ja sovituskopin kautta kotiin. Mekko on kyllä omaan makuuni todella lyhyt, ja se päällä on vähän sellainen outo olo. Duunipaikan Casino-illassa mekko kuitenkin pääsi oikeuksiinsa mustien Minna Parikan Raquelien kanssa! Tanssijalkaakin vipatti Elviksen lauleskellessa, ja loppuillasta toimin onnettarena muutamassakin eri pelissä. Mekko on siis testikäytetty ja todettu toimivaksi (pituuskaan ei ahdista parin viinilasin jälkeen niin kovasti).

päivän asu
Sovituskopissa ja Casinon vessassa

Seuraavassa asussa onkin sitten jo Nykistä hommattuja kolttuja. Musta hame on oikeastaan neuloshame, sitä ei vain näy kuvista juurikaan. Hame on ostettu Joy-nimisestä liikkeestä New Yorkista. Mustat nahkabootsit kotiutuivat myös Nykistä, ne ovat kotoisin Century21-liikkeestä. Hintaa näille nahkanilkkureille jäi alejen jälkeen vain 68 dollaria! Nilkkurit ovat olleet tänä syksynä kovassa käytössä, saappaita en ole vielä edes kerinnyt kaivaa esiin, sillä olen pärjännyt tosi hyvin uusilla mustilla nilkkureilla sekä viime vuonna ostamillani korollisilla ruskeilla nilkkureilla.

Valkoisen pantteripaidan ostin KappAhlin alerekistä samaan aikaan kuin tuon edellisenkin paljettimekon, hintaa sille jäi vain 7 euroa, joten se oli pakko ottaa messiin. Pinkki kevytuntsikka on Cubukselta, sain sen herra Longfieldiltä jostain kumman syystä lahjaksi eräällä Kariston reissulla.

Niin ja nämä kuvat on otettu Gina Tricotin sovituskoppien edestä Klaus K:n brunssin jälkeen (postaus brunssista on tulossa heti ensi viikon alussa). Kuvien oton aikaan Turkinpippuri sovitti farkkuja.

päivän asu

Ja sitten mennään töihin! Päälläni oleva pitkä paimentolaisviitta on jälleen reissuostoksia. Pitkä neule on silkin ja villan sekoite, joten se on tosi lämmin, vaikka onkin suhteellisen ohut. Lisäksi neule näyttää niin pehmeältä, että muutama työkaveri halusi silitellä mun kättä nähtyään neuleen. Annoin niiden silitellä. 🙂

Neuleen alla oleva valkoinen paita on myös Nykistä. Valkoinen ”alus”paita on Uniqlosta ja sen matskun pitäisi olla sellainen, että se on tosi lämmin olematta kuitenkaan mikään urheilupaita. Uniqlosta lähti mukaan myös sukkiksia sekä aluspaidan kanssa samaa matskua olevia toppeja. Niissä ei ole kuitenkaan mitään kuvattavaa, ne on vaan sukkiksia ja toppeja.

päivän asu

Lisää työvaatteita. Musta neule, liila kaula- ja rannekoru sekä mustat nilkkurit ovat kaikki Century21:stä (New Yorkista). Pelkän kaulakorun normihinta oli yli 100 dollaria (minä maksoin siitä 26 dollaria), joten aikamoisista tarjoushaukan löydöistä voidaan puhua. Myös liilat housut ovat alerekin löytöjä (Riveristä), ne tosin ovat jo reippaan vuoden vanhat.

Kuvissa näkyviä koruja käytin paljon jo reissun aikana. Niitä kehui eräs myyjä Empire State Buildingin turistikaupassa ja innoissani sitten hänelle selitin, että hän voi mennä ostamaan samat korut Century21:sta. Minä ja suuri (hölö)suuni.

päivän asu

Tässä näette sitten ihka oikean karvamekon! Karvamekko on tilattu Nellyltä (merkki on Panos Emporio) reissun jälkeen (hyi mua!). Tehtiin Turkinpippurin kanssa yhteistilaus, Turkinpippuri tilasi nahkahousut ja mun ostoskoriin tarttui karvamekon lisäksi punainen peplum-mekko. Peplum on ihana, mutta vielä liian pieni.. Siitä tuli kuitenkin motivaatiomekko, joka tulee mahtumaan mulle kunhan painoa saadaan semmoiset reippaat viisi kiloa pois (lupaan palata naamakirjassakin hehkuttamaani kuuriin bloginkin puolella jossain välissä!).

Karvamekko mahtui kuitenkin päälle, ja totta kai se piti laittaa heti seuraavana päivänä töihin. Karvamekkoa kummasteltiin töissä yllättävän paljon ja mua tultiin taas paijaamaan, tällä kertaa paijaajia oli kuitenkin varmaan kymmenen, mukaan mahtui myös yksi mies – mun esimies. Hahhah. 😀

päivän asu

Ja sitten vielä tämän postauksen viimeiset asut. Vasemmalla on jälleen Century21:sta ostettu mekko. Ja jälleen se on toooosi lyhyt! Tätä en ole vielä uskaltanut käyttää, päälle se on päässyt vain Toronton hotellissa. Mekon kanssa on reissulla ostetut tummansiniset korkkarit (nekin ovat Century21:stä), niistä tosin ei näe juuri mitään.

Oikealla on sitten taas viime viikon työasu, joka sisältää reissun jälkeen ostetun paidan. Tämäkin pantteripaita on KappAhlista, ja sekin maksoi vain 7 euroa, joten pakkohan se oli saada. Tästä pantteripaidasta tykkään hitosti. Se sopii mulle mun mielestä tosi hyvin. Moni työkaverinkin sanoi, että se hieman hurja printti näyttää päälläni kivalta, joten siinäs kuulitte – pantteria päälle ja rohkeasti ulos! Se on nyt kuuminta hottia. 🙂

päivän asu


«Vuosi sitten: Jennifer Lopez – Dance Again World Tour at Helsinki 7.11.2012»
«Kaksi vuotta sitten: Aamupala: Tallink Star (HEL-TAL)»

DIY Karhutaulut

Emme ole tietoisesti pitäneet mitään kiirettä taulujen ripustamisen kanssa, sillä olemme halunneet rauhassa tutkailla tyhjiä seiniä odottaen mitkä kohdat alkavat huutaa tyhjyyttään. Näin on kahden kuukauden jälkeen tehnyt mm. olohuoneen television päällä oleva seinä sekä sohvan vieressä oleva seinä.

Tupareita varten halusin kovasti saada tyhjille seinille edes jotain roikkumaan, ja kuin ihmeen kaupalla mun päähän välähti tajuttoman upea idea vain päivää ennen tupareita! Ja nyt on kyseessä ihan ikiomassa pääkopassani kehitelty idea, olen itsestäni kovin ylpeä.

karhutaulu

Pidämme herra Longfieldin kanssa kovasti eläimistä. Eritoten (tai oikeastaan muun muassa) karhut ovat lähellä sydämiämme. Lisäksi olen tällä hetkellä ihastunut kovasti erilaisiin printteihin. Olen tilannut viime aikoina printtejä ympäri maailmaa ja perjantaina törmäsin täysin sattuman kaupalla Jamie Mitchellin nettisivuihin. Ihastuminen tapahtui minuuteissa. Ostoskoriin päätyi kamalan piinallisen pohdiskelun jälkeen yksi printti ja yksi sohvatyyny – kaikkea haluamaani en vain voinut tilata. Ostoskorin ulkopuolelle jääneet printit alkoivat kuitenkin lounastauolla ahdistaa ja silloin se valo syttyi pääni yläpuolella (syynä hyvin toimivaan päähän saattoi olla myös tajuttoman hyvä duuniruokalan ranskalainen sipulikeitto).

Lounaan jälkeen kipitin työhuoneeseeni ja aloin googlailla. Googlailin Jamie Mitchellin kuvia laittamalla hakutekijäksi vain kaikista isoimmat kuvat. Ja niinhän siinä kävi, että satuin löytämään googlen kuvahaulla isokokoiset kuvat juuri niistä kahdesta printistä jotka jouduin aamulla jättämään tilaamatta. Tässä vaiheessa olin jo aika täpinöissä. Edessä oli kuitenkin vielä koko homman jännin osuus – tulostaminen. Avasin kuvat Photoshoppiin ja valitsin tulostusasetuksiksi kaikista parhaan laadun ym. Ja sitten painoin PRINT.

Lähes tulkoon juoksin (ei, kyllä mä juoksin) kerroskirjoittimelle katsomaan mitä lasertulostin syöksi sisuksistaan. Ja sieltähän tuli hiton hyvää jälkeä! Kohti kävelevä karhu (joka oli eräästä tuparivieraasta aika pelottava) tulostui upeasti A3:lle ja silmää vinkkaava karhukin tulostui tarkasti A4:lle (pandan tulostin myös, vaikka se lähti aamulla tilaukseen. Vaihdan tulostetun pandan aitoon printtiin kunhan tilaus vaan saapuu). Olin niin happy!

karhutaulu

Töiden jälkeen suuntasin Ikeaan hakemaan ilmaisia printtejäni varten kehyksiä sekä tauluhyllyjä. Kuvassa näkyvät tauluhyllyt maksoivat yhteensä noin 15 euroa ja kehykset yhteensä jotain 20 euroa, eli kyseessä on törkeän halpa setti. Tauluhyllyjen avulla voin vaihtaa mielen mukaan kehyksiin uusia kuvia, ja mikä parasta, vanhat kuvat voi huoletta viskata vaikka takkaan! Tosin olemme ihastuneet karhukollaasiin sen verran syvästi, että ihan heti nämä kaverukset eivät telkkarin päältä häviä.

karhutaulu

karhutaulu


«Vuosi sitten: Asuja reissulta»
«Kaksi vuotta sitten: Łódź»

Samppanjanvärinen maksimekko

Puutarhassamme on todella kauniin väriset kukat omaava ruusu. Ruusun terälehdet ovat hennon samppanjanväriset ja ruusu on minusta tavattoman arvokkaan ja upean näköinen. Juuri tällä hetkellä ruusussa ei ole yhtään kukkaa, mutta nuppuja kuitenkin (olen niin iloinen, että sain siirrettyä ruusun ehjänä uuden talon pihaan!).

Ruususta päästään oivaa aasinsiltaa pitkin samppanjanväriseen maksimekkooni. Yksin en olisi mekkoon törmännyt koskaan, sillä työkaverini esitteli mulle joskus alkukeväästä Forever21-verkkokaupan valikoimaa ja näytti siinä samassa mulle tämän samppanjanvärisen maksimekon johon oli itse ihastunut tavattomasti. Muutamaa hetkeä myöhemmin olimme tehneet yhteistilauksen, joka sisälsi mm. kaksi samanlaista maksia.

Forever21

Maksit toimitettiin about viikossa suoraan töihin, joka tarkoitti sitä, että mekot vedettiin päälle ja niissä hilluttiin pitkin käytäviä esitellen samanlaisia mekkojamme muille työkavereille. Meistä napattiin myös yhteiskuva, joka toimitettiin kuvaviestinä eräällä lomalla olevalla työkaverilla. Vaatejutut ovat tärkeitä juttuja!

Työkaverini käytti mekkoa mua paljon nopeammin, ja sai siitä mm. eräältä tuntemattomalta pojalta kehuja bussissa. Aika södeä. Mulla mekko päätyi päälle ekan kerran vasta viime viikolla suunnistaessamme vuosipäiväillalliselle Kuurnaan. Mekkoni on kerännyt kehuja herra Longfieldin lisäksi kahdelta kaverilta (toinen olisi jopa halunnut lainata sitä).

Tuubimaisen maksin päälle kiskaisin boleron, joka tarttui mukaan tämän kesän aleostoksilta. Bolero näyttää omasta mielestäni kuvissa vähän mummomaiselta.. Peilin edessä en tätä tätimäisyyttä huomannut, mutta kuvia selatessa en voinut olla huomaamatta sen vanhahtavaa mallia/tyyliä (ehkä ne on noi röpelöiset reunat ja roikkuvat ”nauhat”). Menkööt nyt kuitenkin – tämä nuori leidi tykkää niin kovasti boleron kivasta väristä!

forever21

forever21
bolero: Flash Woman, mekko: Forever21



«Vuosi sitten: Prahan TOP 4 nähtävyydet»
«Kaksi vuotta sitten: Omaa tyyliä metsästämässä: Päällysvaatteet»