Muumit saapuivat vauvan vaatekaappiin & 30 € lahjakortin arvonta

Olen aina pitänyt vaatteista, erityisesti niiden ostamisesta. Minusta on ihanaa uppoutua vaaterekkien väliin unohtaen harmistukset, työkiireet, vauvajutut, likainen koti ja kaikki. Älkää nyt pitäkö minua kovin pinnallisena, samaan fiilikseen pääsen myös metsässä samoillessani tai kaappeja siivotessa, mutta en mahda sille mitään, että materia vetää välillä puoleensa ja uusien vaatteiden päälle laittaminen tuntuu vain tajuttoman kivalta.

muumi_martinex

Pienen ihmeen myötä minulle on avautunut aivan uusi taivas: lastenvaatteet! Omaan vaatekaappiin ei imetysvaatteiden lisäksi ole täydennystä juuri tullut, sillä en oikeastaan tarvitse vanhempainvapaalla ollessani muuta kuin lenkki- ja kotivaatteita. Silkkipaidat, siistit housut, ihanat mekot ja kynähameet saavat odottaa töihinpaluuta vaatehuoneen perukoilla vielä hetken.

Mutta vaikka omat vaatehankinnat ovat nyt jäässä, tulee pienelle ihmeelle ostettua uusia kolttuja aika tiuhaan tahtiin. Jo ennen rakkaan poikamme syntymää minulla oli valmiina vaatteita aikamoinen kasa 86 cm asti. Hamstrasin vaatteita etukäteen lähinnä alennusmyynneistä.

muumi_martinex

Sen verran fiksu olin, että pyrin ostamaan etukäteen ainoastaan sellaisia vaatteita joita voi käyttää ympäri vuoden. Toppa-asuja, sadevaatteita, kenkiä yms. kausituotteita en ostanut etukäteen juuri ollenkaan. Hyvä niin, sillä pikkuinen poikamme on kasvanut koko ajan yläkäyrillä. Hänen ollessaan 5 kk vanha, sain kaivaa vaatekaapista 74 cm bodyt käyttöön, sillä 68 cm vaatteet alkoivat istua päällä jo vähän turhankin hyvin.

Talvea varten olen kesän alennusmyynneistä hommannut toppapuvun, villahaalareita sekä mm. untuvapussin rattaisiin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mahtuvatko päälle kun pakkaset saapuvat.

Syksyn vaatehankinnat olivat hieman kinkkisemmät. Ainakin näin esikoisen kohdalla. Pakkasella vedetään totta kai toppahaalari päälle, mutta mitä vauvalle pitää pukea päälle reilun 10 asteen lämpötiloihin? Entä pitääkö rattaissa olla enemmän päällä kuin vaunukopassa? Tarvitseeko vaunuissa/rattaissa möllöttävä vauva talvikengät, vai riittääkö villasukat ja haalarien kääntyvät lahkeet? Entäs ne hatut – milloin pitää siirtyä trikoopipoista villahattuihin?

muumi_martinex

Yleisesti olen pitänyt hyvänä vinkkinä sitä, että pue lapselle saman verran kuin itsellesi, mutta toisaalta eihän vauva lyki hiki hatussa vaunuja ylämäkiin vaunuissa maatessaan, tai kisko Horatiota sinne ja tänne tai stressaa lenkillä siitä milloin vauva avaa silmänsä ja alkaa huutaa, jonka jälkeen hänet pitää kantaa kotiin.

muumi_martinex

Syksyä varten olin hommannut etukäteen mm. windstopper-puvun sekä muutaman villasekoitehaalarin. Välikausihaalaria en erään mammakaverin vinkistä vielä täksi syksyksi hommannut, pieni ihme kun ei vielä liiku itse yhtään mihinkään, joten tänä syksynä meillä ei vielä myöritä likaisessa maassa taikka haluta kävellä itse sateessa kotiin. Vauva nukkuu visusti vaunujen kätkössä ja tarvitsee toistaiseksi päälleen vain jotain lämmintä, sateen- tai tuulenpitävyydellä ei ole vielä suurta merkitystä.

muumi_martinex

Sain loppukesästä mukavan viestin Martinexilta pienen ihmeen syysvaatteita ajatellen. Pääsisin tutustumaan heidän syksyn Muumi-uutuuksiin! Ihan mahtava viesti, sillä mehän ollaan koko perhe (miinus Horatio) kovia Muumi-faneja, ja koska pieni ihme on Suomi100-vauva, sopivat Muumit hänelle kuin Nuuskamuikkunen telttaansa.

Meillä on Muumeja pienelle ihmeelle kotona siellä ja täällä. Löytyy Muumi-mobile, Muumi-valokuvakehys, Muumi-säästölipas, Muumi-leikkimatto, Muumi-kirjoja sekä Muumi-taulu.

muumi_martinex

Ja nyt saimme tosiaan valita vielä liudan ihania luomupuuvillaisia Muumi-lastenvaatteita pienelle ihmeelle syksyä varten. Martinexin söpöt Muumi-vaatteet suunnitellaan muuten Suomen Raisiossa. Syysuutuuksia pääsee helpoiten ihastelemaan Martinexin nettikaupan kautta, josta vaatteita voi luonnollisesti tilata myös näppärästi kotiin. Koot vastaavat hyvin kokomerkintöjä – vaatteet eivät ole nafteja, vaan varsin sopivia nöpönenäisille suomalaisvauvoille.

Ihastuin hurjasti Muumi-syysuutuuksissa harmaaseen Retki- sekä siniseen Vilijonkka-kuosiin. Lopulta meille rantautui harmaata Retki-kuosia ihan siitä syystä, että tykätään trekkailla ja samoilla metsässä niin paljon.

muumi_martinex

Olen ilmoittautunut pienen ihmeen kanssa loppuvuodeksi vaikka minkämoisiin juttuihin. On muskaria, vauvauintia, vauvajumppaa, vauvakerhoa, värikylpyä sekä taidetuokioita. Kahdelle ekalle muskarikerralle puin pienen ihmeen päästä varpaisiin Muumi-vaatteisiin, ja niinhän niitä heti tultiin kehumaan jopa kolmen äidin toimesta! Mutta mikäs ihme se nyt on, onhan nää ihan törkeän söpöjä (ja niin on pieni ihmekin). ♥

muumi_martinex

Hatut-fleecehaalari sai osakseen eniten kehuja. Eräs äiti totesi, että pitäisi hommata se semmoiseksi astetta hienommaksi haalariksi, jolla voisi lähteä käymään vaikka ostoskeskuksessa tai isovanhempien luona. Itse olen tykännyt fleecehaalarista kovasti. Se on pitkän vetskarinsa ansiosta helppo pukea myös puoliunessa olevalla vauvalle, ja tumput sekä tossut on voinut jättää kotiin kääntyvien hihansuiden ja lahkeiden ansiosta.

muumi_martinex

Muskarin touhukkaassa menossa joustavat luomupuuvillaiset Retki-kuosin housut ja body toimivat hurjan hyvin. Vauva pääsi liikkumaan (eli kääntymään) helposti ja minun oli helppo käännellä ja väännellä vauvaa sylissä laulujen ja lorujen tahdissa.

Muskarin päätteeksi lauletaan aina kaunis ”suljen ihanan, soittorasian..” -biisi ja sen jälkeen mennään mammojen kanssa imettämään väsyneet ja nälkäiset vauvelit ennen kotimatkaa. Me kärrytellään jokusen kilometrin matka aina muskarista kotiin, viimeksi kuljin osan matkasta kahden uuden mukavan mammakaverin kanssa. Tämä pidempi kotona olo on ollut kyllä aivan mahtava tilaisuus tutustua tosi kivoihin uusiin tyyppeihin. Toivottavasti osa mammakavereista muuntautuu tässä matkalla ystäviksi, ja pidämme tiiviisti yhteyttä myös sen jälkeen kun kukin ajallaan palaa takaisin työelämään.

muumi_martinex

Mutta ennen kuin mietitään sen enempää työelämään paluuta (se tapahtuu mun osalta helmikuussa kun herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin), on aika nauttia pienen ihmeen seurasta, antaa hänelle mahdollisimman paljon kivoja muistoja ja virikkeitä jo näin elämän alkumetreillä. Päivätkin menevät mukavammin kun on tekemistä ja viikoittaisia sovittuja juttuja, on sitten mitä odottaa ja rytmikin pysyy paremmin kasassa!

muumi_martinex

Tämän postauksen loppuun laitetaan vielä Muumi-aiheinen arvonta pystyyn! Martinex lupautui arpomaan kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken 30 euron lahjakortin heidän verkkokauppaansa. Teidän pitäisi vain käydä kurkkaamassa syksyn Muumi-uutuudet linkin takaa, valita sieltä teidän suosikki ja kertoa se tämän postauksen kommenttiosuudessa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 12.9.2017. Keskiviikkona otan arvonnan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, ja hän pääsee shoppailemaan söpöjä Muumi-vaatteita syksyn uutuuksien joukosta!

Kerrohan siis onko sinun suosikkisi postauksessakin vilahdellut Hatut-fleecehaalari vai jokin ihan muu juttu?

muumi_martinex

Yhteistyössä Martinex

Tarjoushaukka lastenvaateostoksilla K-Citymarketissa & 50 € lahjakortin arvonta


Kaupallinen yhteistyö K-Citymarketin mywearin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua syksyn kynnyksellä lanseerattaviin K-Citymarketien mywear-malliston vaatteisiin. Uudesta mallistosta löytyy laadukkaita, värikkäitä, mukavia sekä ennen kaikkea edullisia vaatteita koko perheelle.

mywear Citymarket

Moni tuttuni kutsuu minua tarjoushaukaksi. Olen tästä lempinimestä varsin otettu, sillä taidan totisesti olla sellainen. Rakastan penkoa alerekkejä tuntitolkulla ja tehdä niistä järisyttävän upeita löytöjä, joilla brassaillen sitten kavereilleni. Kuumimmat alennusmyyntiajat ovat vuodenvaihteen sekä heinäkuun tienoilla, mutta tarjoushaukan ei tarvitse olla muutakaan aikaa vuodesta toimettomana, sillä hän osaa bongata alerekit tutuista kaupoista mihin vuodenaikaan tahansa. Kauppakeskus Sellossa, jossa piipahdan nykyään useimmiten, mulla on ihan selkeä reitti jonka kipitän läpi kun menen kauppakeskukseen pörräämään. Tiedän tasan mistä lähden etsimään esim. uusia tennareita, korkokenkiä, mekkoja, takkeja, urheiluvaatteita, alusvaatteita jne..

Ennen kuin Sellon K-Citymarket uudistui, oli ehkä koko kauppakeskuksen parhaat alerekit Cittarissa (okei, Halosenkin urheiluostolla on myös törkeän hyvät aletangot ja -hyllyt). Tein ennen ruokaostoksille siirtymistä ihan mielettömiä löytöjä naistenvaateosastolta. Pitkiä villaneuleita viidellä eurolla, kesävaatteita lomareissuille muutamalla eurolla, istuvia housuja vähän pulleammalle kropalle kympillä.. Lähes aina löytyi jotain kivaa. No sitten Sellon Cittari uudistui ja sieltä katosi kokonaan naistenvaatteet. Harmitti.

mywear Citymarket

Mutta sitten syntyi pieni ihme! Ja voi kuulkaas, hänelle ostettiin vaatteita jo ennen ensimmäistä ultraa (siis ennen varhaisultraa, heh). Minulle avautui aivan uusi maailma, kun pääsin tutustumaan lastenvaatteiden valtavaan valikoimaan. En ole mikään merkkivaatteiden perässä juoksija, vaan arvostan vaatteissa (niin omissa kuin vauvankin) laadukkaita materiaaleja, kivoja kuoseja, istuvuutta, värikkyyttä, poikkeavia malleja ja muutenkin sellaisia vähän erilaisia kuin mitä muilla on. Vaatteiden merkkien suhteen olen hyvin kaikkiruokainen, pienelle ihmeelle on esimerkiksi hommattu vaatteita niin Mololta, Mini Rodinilta, Reimalta kuin Lindexiltä, KappAhlista, kirppareilta ja hypermarketeista. Kaikki käy, kunhan laatu ja hinta kohtaavat!

mywear Citymarket

Pääsin tämän kampanjan avulla tutustumaan uuteen mywear-mallistoon, joka on pärähtänyt K-Citymarketeihin vain vähän aikaa sitten. Sellon cittari on minulle tosiaan jo ennestään tuttu paikka niin vaatteiden kuin ruokaostostenkin osalta, mutta koska sieltä ei enää naistenvaatteita löydy, piti minun lähteä hieman tuntemattomille vesille ja matkustaa Vantaalle kauppakeskus Jumbon isoon K-Citymarketiin.

Jumbon K-Citymarketista löysin helposti mywear-vaatteet, sen verran isosti niitä eri vaateosastoilla mainostettiin. Kolusin ensin naistenvaatteet ja viskelin ostoskärryyn julmetun ison kasan mukavalta vaikuttavia vaatteita. Lopulta kotiin asti rantautui kahdet jegginsit (tummansiniset ovat päälläni alla olevissa kuvissa), roosa bolero (sekin näkyy kuvissa), kukalliset tennarit (niin ikään kuvissa), musta pitkä neuletakki sekä ihanan pehmeä luumunvärinen huppari vetoketjulla (kotiäitinä sitä arvostaa mukavia kotivaatteita aika tavalla).

mywear Citymarketmywear Citymarket

Kun omaan vaatekaappiin oli löydetty sopivasti uutta sisältöä, oli aika siirtyä lastenvaateosastolle. Siellä minua odotti värikkäät bodyt, sisähousut, leggarit, yökkärit, mekot ja paidat. Aloin hiplailla valikoimaa ja ilokseni huomasin, että iso osa mywear-malliston lastenvaatteista oli miellyttävää materiaalia, joka koostuu puuvillasta (95 %) sekä elastaanista (5 %). Tämän yhdistelmän olen todennut toimivan vauvanvaatteissa kaikista parhaiten. Pieni joustavuus helpottaa vaatteiden päälle- ja poispukemista, ja sen lisäksi kovasti liikkumista harjoitteleva pieni ihme pääsee kääntymään ja kaatumaan ilman, että vaatteet tuottavat turhaa lisävastusta.

mywear Citymarketmywear Citymarketmywear Citymarket

Meillä ei vielä päästä eteenpäin omin avuin senttiäkään, mutta yritys on valtaisaa (ja raivo sen mukana, sillä turhautuminen alkaa melkein heti kun poika kääntyy vatsalleen eikä pääse siitä mihinkään). Tähän asti kaikki liian pieneksi jääneet vaatteet ovat olleet kuin uusia, sillä eihän ne sylissä möllöttävällä vauvalla mihinkään kulu. Mutta odottakaas vaan kun aloitamme tosissaan kiinteiden harjoittelun sekä sen hetken, kun pikkuinen tajuaa miten niitä jalkoja ja käsiä pitää liikutella, että pääsee eteenpäin. Silloin alkaa vaatteetkin kulua aivan uudella tavalla.

Niinpä olin kaukaa viisas ja hamstrasin mywear-mallistosta pienelle ihmeelle ison kasan koon 74, 80 ja 86 vaatteita jo varastoon. Tällä hetkellä meillä käytetään 68 kokoa, mutta eipä aikaakaan kun 74-koon vaatteet saa jo kaivaa esille.

mywear Citymarketmywear Citymarketmywear Citymarket

Muutamia juttuja ostin toki myös koossa 68, jotta pääsimme heti testaamaan osaa vaatteista. Kuvissa näkyvää raidallista bodya taisin ostaa jopa kolmessa eri koossa, sen verran laadukkaalta tämä alle 8 euron body vaikutti! Eikä laatu pettänyt kotona käytön sekä pesun jälkeen. Näitä voisin hakea vielä jokaista väriä muutamassa eri koossa varastoon. Ehkäpä haenkin niitä näppärästi seuraavan kauppareissun yhteydessä (onneksi lastenvaatteita löytyy vielä Sellonkin Cittarista iso kasa).

mywear Citymarketmywear Citymarket

Mitenkäs te muut? Mitä asioita arvostatte lastenvaatteiden ja kenkien hankinnassa? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä, sillä minähän olen vasta aivan alussa tässä lastenvaatteiden maailmassa, ja kaikki vinkit ja niksit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kommentti kannattaa jättää myös sen takia, että kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti K-Citymarketiin. Pääsee sitten joku toinenkin onnekas shoppailemaan mywear-malliston vaatteita lapselle (taikka itselle). Arvonnan säännöt voi käydä lukaisemssa linkin takaa. Kommentointiaikaa on lauantaille 12.8.2017 asti.

mywear Citymarketmywear Citymarket

Markiisit kuuman terassin pelastajana

Jo heti ensimmäisenä kesänä vihreässä Vihervaarassa huomasimme, että etelään osoittava isohko terassi on pirun kuuma paikka aurinkoisella säällä. Perinteisistä aurinkovarjoista ei ole mihinkään, sillä Suomessa aurinko paistaa yksinkertaisesti liian alhaalta, jotta aurinkovarjoista saataisiin kunnolla hyötyä.

terassimarkiisit kannustalo (3)

Ensimmäisen kesän kärvistelimme tulikuumalla terassilla. Otimme aurinkoa, söimme ja grillasimme keskenämme sekä ystävien ja perheen kesken. Kaikki hikoilivat, ja välillä oli pakko siirtyä sisälle syömään, sillä terdellä oli liian kuuma.

Toisena kesänä keksin, että voisimme raahata kuumina päivinä grillin sekä terassipöydän tuoleineen takapihan nurmikolle, jossa on mukavan vilpoista istuskella varjossa. Takapihalla oli tosiaan mukava istua – varpaat sai upottaa paksuun nurmikkoon, jonka lisäksi takapihalla pääsi lähinaapureita lukuunottamatta muiden katseilta pakoon. Kovin kätevää terassikalusteiden ja grillin roudaaminen tontin toiselle puolelle ei kyllä ollut. Grilli painaa, ja isoa pöytää oli jopa suhteellisen huvittavaa kantaa vieraiden kanssa yhdessä takapihalle varjoon.

Kesän jälkeen muistin, että meidän varastokopissa on toinen terassikalusteryhmä. Päätin kantaa sen seuraavana kesänä pysyvästi takapihalle. Ajattelin myös, että ostamme takapihalle hiiligrillin, jotta painavaa grilliä ei tarvitse siirrellä seuraavana kesänä yhtään mihinkään.

Sitten tuli tämä kesä. Kaivoin yksikseni eräänä viikonloppuna varastokopin perukoilta toisen terassikalustesetin, pesin kalusteet ja siirsin ne pumppukärryn avulla takapihalle. Kaikki hyvin. Söin opintovapaan aikana takapihalla aamuauringossa pari kertaa aamupalaa, todeten samalla, että kalusteet uppoavat aika komeasti vielä hieman kevään kosteaan nurmikkoon.

Sitten tuli nurmikonleikkuun aika. Olin taas työmatkaleskenä, ja tartuin ruohonleikkuriin itsekseni. Voitte varmaan arvata miten ärsyttävää oli siirrellä nurmikonleikkuun yhteydessä puista sohvaa, neljää tuolia sekä isoa pöytää pois ruohonleikkurin alta. Meni ehkä vähän hermot.

Sitten mieleeni juolahti markiisit. Satuin kaiken kukkuraksi näkemään ensimmäiset hyvännäköiset markiisit juoksulenkillä hieman päähänpistoni jälleen. Nappasin markiiseista kuvan, ja näytin sen lenkin jälkeen herra Longfieldille. Markiisit päätettiin hommata siltä istumalta!

terassimarkiisit kannustalo (4)

terassimarkiisit kannustalo (7)

Otimme yhteyttä muistaakseni neljään eri markiisifirmaan päätyen lopulta Articin markiiseihin. Saimme markiiseista blogin kautta hieman alennusta, mutta ilman alennuksiakin Articin tarjous kuulosti parhaalta. Markiisit tilasimme ja ostimme A-Kaihtimelta, joka kuuluu Artic-ketjuun. Kävimme A-kaihtimien Espoon myymälässä tekemässä kaupat, sen jälkeen kun markiisiasentajat olivat ensin käyneet katsomassa sekä mittaamassa terassimme ja todenneet, että markiisien asennus onnistuu ilman ongelmia.

Tilauksen teon jälkeen jäimme odottamaan asennusmiehien soittoa. Markiisien toimitus kesti yllättävän pitkään – markiisit laitettiin tilaukseen toukokuun 11. päivä, ja ne asennettiin lopulta kesäkuun 16. päivänä.

terassimarkiisit kannustalo (5)terassimarkiisit kannustalo (2)

Asennuspäivä oli jännittävä. Ensinnäkin juhlin kyseisenä päivänä valmistumistani ylemmästä ammattikorkeakoulusta, jonka lisäksi mua jännitti suunnattomasti miltä massiiviset markiisit näyttäisivät terassillamme. En ole aiemmin ollut mikään markiisien suurin ihailija, mutta emme olleet parin edellisen vuoden aikana keksineet kuumalle terassille mitään muuta fiksua ratkaisua.

Jännitys ja pelko haihtuivat kuitenkin heti kun ajoimme koulun valmistujaisjuhlista kotipihalle, jossa asennusmiehet olivat täydessä työn touhussa. Miehet olivat saaneet asennettua ensimmäisen kahdesta terassille tulevasta markiisista, ja se näytti hyvältä. Jipii! Väri sopi kuin nakutettu taloomme, ja markiisi oli yllättävän kevyen näköinen. Markiisien asennus kävi näppärästi,  ja pian molemmat markiisit nököttivät omilla paikoillaan. Kiitimme asennusmiehiä, ja jäimme ihmettelemään markiiseja kahdestaan.

Tämä kesä ei nyt kyllä ole ollut kovin kuuma ja aurinkoinen, joten markiisien käyttö on ollut suhteellisen vähäistä. Tosin markiisit antavat suojaa myös sateen sattuessa, joten on niistä jotain hyötyä tänäkin kesänä jo ollut. Heh! Toivotaan kuitenkin, että saisimme nauttia loppukesästä vielä lämpimistä ja aurinkoisista keleistä, ja markiisit pääsisivät vielä tämän vuoden puolella toden teolla käyttöön!

Pssst.. Terassin avoin ja (todella) ruma alaosa piti koteloida tänä kesänä rimoilla, mutta se jääkin nyt sitten ensi kesään. Miksi? Koska Italian matka ja koiranpentu.

terassimarkiisit kannustalo (1)

Fjällräven selässä kelpaa köpötellä kesässä

Mulla on uusi kesäkaveri. Sen nimi on Fjällräven Rucksack.

fjällräven rucksack (5)

Törmäsin tähän reppuun ensimmäisen kerran viime syksynä. Nappasin repusta kuvan, ja lisäsin sen oitis listaan, jonne kerään ostoslistamaisesti kaikkia kivoja juttuja, joita kaupoissa tulee vastaan. Lista on oikeasti tosi kätevä. Sen voi lähettää viestillä ennen syntymäpäiviä ja joulua herra Longfieldille, ja koska lista on aika pitkä, on listalta lopulta valikoitunut lahja aina iso yllätys myös itselle. Välillä pitää ihan ajatella, että milloin mä tämmöisen kivan jutun olen listalle lisännyt. Listalta voi myös nopeasti ja kätevästi ilmoittaa lahjatoiveita esim. vanhemmille, jos heillä on vaikeuksia keksiä vaikkapa nyt joululahjoja. Lahjoja on ihan yhtä ihana antaa, kuin myös saada. Tästä syystä mulla on myös toinen lista, jonne kerään toisille ihmisille keksimiäni lahjaideoita. Tämäkin lista on lähes korvaamaton. Olen listan avulla auttanut useasti muita henkilöitä keksimään esim. herralle lahjoja. Tämän lisäksi lista toimii hyvin myös omassa käytössä. Vuoden aikana erilaisten lahjojen keksiminen onkin listojen avulla aika simppeliä puuhaa.

Fjällrävenin kettureppu minulta jo löytyy. Pikkuista liilaa reppua olen käyttänyt käsilaukun tapaan. Se on hauska ja hieman erikoinen asuste normaalien (hieman tylsien) toimistovaatteiden kanssa käytettynä. Reppu on aika päheä esim. mustan villakangastakin kanssa. Käytyämme tutustumassa jokunen aika sitten Vanhaan Raumaan, otettiin muhun yhteyttä raumalaisesta retkeilyyn erikoistuneesta kaupasta nimeltään Sissos. Sissoksen verkkokaupasta voi tilata valtavan määrän erivärisiä sekä kokoisia Fjällräven kettureppuja. Mulle suotiin ihana tilaisuus valita Sissoksen valtavasta Fjällrävenin valikoimasta itselleni sopiva kesäreppu. Päätös oli aika nopea, halusin Rucksackin! Rucksackia saa Kånkenin (ketturepun) tapaan todella monessa eri värissä. Pähkäilin pitkään punaisen ja tumman liilan välillä, päätyen lopulta liilaan. Tilauksen jälkeen reppu saapui lähipostiin parissa hassussa päivässä. Todella nopeaa toimintaa!

fjällräven rucksack (4) fjällräven rucksack (1)fjällräven (4)fjällräven (3)

Reppu on ollut käytössä nyt parin kuukauden ajan. Se on kerännyt paljon kehuja söpöllä ulkonäöllään (äitini on erityisen ihastunut siihen). Tämän postauksen kuvat on napattu Turusta sekä Italiasta. Reppu oli molemmilla reissuilla tiiviissä käytössä, ja herra Longfieldinkin suostui tuosta vaan kantamaan reppua selässään – se on hänestäkin aika cool. Hah! Italian reissulla oli ajoittain todella kuuma, joten reppu selässä t-paitojen, toppien sekä mekkojen repun alla oleva osuus oli välillä ihan litimärkä, mutta sehän kuuluu vain kesään! Trekeillä meillä oli mukana ns. kunnon vaellusreppu, jossa on pehmusteet, tuet ja erilaiset remmit käytössä. Tämä söpö Fjällräven kulkee meillä jatkossakin mukana kaupunkireissureppuna, sekä ihan muutenkin arjessa.

fjällräven (2)

Sissos-retkikaupalla on myös oma Instagram-tili (@sissosfi), jonne he toivovat kovasti kuvia teidän kaikkien Fjällräven Kånken -repuista! Lisäksi Sissos arpoo aina 50 seuraajan välein lahjakortteja verkkokauppaansa, joten nyt kannattaa tosiaan kaivaa kettureput kaapeista, napata siitä kuva, tykätä Sissoksen Insta-tilistä ja linkittää vielä kettureppukuva #sissoskånken hashtagilla Instagramiin. Minä olen jo pari kuvaa linkannut. Heh! Aurinkoista kesää kaikille! Kesällä on aikaa retkeillä, joten reput selkään ja tutustumaan mitä jännittävää kulman tai kahden takaa paljastuu!

Postaus toteutettu yhteistytössä Sissoksen kanssa.

fjällräven rucksack (6) fjällräven (1)

Italia @Instagram

Me ollaan kotona, ja kuinka ihanaa olikaan tulla takaisin kesäiseen Suomeen!

Ennen varsinaisia matkapostauksia, voitaisiin kurkistaa, miltä meidän kaksiviikkoinen reissu näytti Instagramin puolella. Meidäthän löytää Instagramista @meanwhileinlongfield, joten jos et vielä seuraile meitä siellä, niin tervetuloa mukaan. Jos taas seurailet meitä jo, voivat tämän postauksen kuvat olla sinulle jo tuttua kauraa. Mutta ehkä jutuissa on jotain uutta..?

Mutta nyt matkaan.

Juuri ennen reissulle lähtöä kävin hemmottelemassa itseäni ystäviltäni synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla Helsinki Day Spassa. Pedikyyrin ja kulmien muotoilun jälkeen olin valmis reissuun. Maa oli märkä, jalassa sandaalit ja varpaankynsissä ihana punainen lakka. Loma saattoi alkaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Firenze, jossa vietimme perjantain sekä osan lauantaista. Perjantaina lähetimme teille videoterveiset Santa Maria del Fiore -kirkon kellotornista. Kellotornissa käynnin lisäksi kävelimme kauniissa Firenzessä päättömästi ympäriinsä. Illalla todistimme reissun kauneinta auringonlaskua Ponte Vecchiolla. Se oli nätti! Auringonlaskun jälkeen päätön kävely jatkui vielä hyvän tovin. Firenzestä taisin napata koko reissun upeimmat yökuvat.

italy_c_matka_.jpg

Lauantaina kipusimme heti aamusta Santa Maria del Fiore -kirkon kupoliin, jonka rakentamista pidetään ihmeenä. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, kannattaa ehdottomasti kurkata Yle Areenalta Firenzen katedraali -dokkari (on nähtävissä vielä 9 päivää). Kahdentoista aikaan päivällä otimme vuokra-auton allemme, ja lähdimme kohti pientä Bucinen kylää Toscanassa, jossa meitä odotti kaunis Villa Catola kuudentoista kaverin voimin. Huvilalla söimme lounaan nurmikolla, ja kyllä muuten tuntui lomalta! Illalla osa huvilan porukasta suunnisti yhdessä syömään Bucinen kylässä olevaan Ristorante Il Paguro -ravintolaan. Söimme herra Longfieldin kanssa maittavan kalalautasen puoliksi naurun merkeissä. Aamulla kipitimme herran kanssa sitten ihan kahdestaan huvilan näköalapaikalle mussuttamaan aamupalaa kaikessa rauhassa. Tässä vaiheessa reissua olimme jo aivan myytyjä italialaisille leikkeleille, voi nam!

italy

Sunnuntaina hurautimme herra Longfieldin kanssa San Marinoon, jossa saimme nauttia hurjan kauniista maisemista ja korkeista pudotuksista. Kuva, jossa nostelen käsiäni, on oikeasti vähän pelottava – istun kuvassa kielekkeellä, jonka alla oli järkyttävän iso pudotus suoraan alas. Emme ihan voineet ymmärtää, miten tätä, ja useita muita pelottavia pudotuksien vieressä sijainneita paikkoja ei oltu aidattu kovinkaan hyvin. San Marinosta lähettämämme videoterveiset kuvasimme esimerkiksi turistipolun vierestä (istumalla pienellä tasanteella), josta oli myös todella pitkä pudotus kalliokielekkeeltä alas.

San Marinosta ehdimme vielä huvilalle niin aikaisin, etteivät kaikki olleet ehtineet käydä illallisella. Iso osa porukastamme haki pitsat, osa grillasi ja minä tein itselleni salaatin. Ilta oli ihan pimeä, ja haimme huvilalta kynttilöitä pihalle, jotta näimme syödä ja juoda. Tosi nasta ilta, jälleen kerran!

Maanantaina lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle vaellukselle. Mukaan saimme kolme kaveria, ja meidän viisihenkinen porukkamme ahtautui ensin neljän hengen Smartiin, ja lähti sen jälkeen kohti Monteriggionea, joka on kauniisti säilynyt muurien sisällä oleva kylä pienellä kukkulalla. Monteriggionen lähimaastossa piti olla komeita maisemia sisältävä 9,5 kilometrin trekki. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta me eksyimme trekillä tosi pahasti. Löysimme itsemme villisikojen muussaamilta poluilta, joilla lojui paljon haulikon hylsyjä. Jossain vaiheessa eksyimme myös kiellettyyn sienimetsään, ja tupsahdimme lopulta joidenkin ihmisten pihallekin, ei auttanut muu kuin pokkana morjenstaa lounashetkeä viettävää talon väkeä ja jatkaa matkaa.. Palataan trekkiin tarkemmin jossain välissä oman postauksen kera.

italy2

Tiistaina päätimme ottaa ihan iisisti. Aamupalaa kokkasimme kauniissa toscanalaisessa huvilassa, jonka jälkeen lähdimme kahdella autolla kohti Valdichianan outlet -kylää. Neljän ihmisen ostokset mahtuivat kuin ihmeen kaupalla miniautomme takakonttiin (minä ostin vain yhden Gantin paidan ja Asicsin lenkkarit). Illalla huvilan omistaja Fabio kokkasi meille perheineen ihastuttavan ja tunnelmallisen kolmen ruokalajin illallisen huvilan pihalle pystytetylle pöydälle. Olimme koko kööri kasassa, ja nauru raikui pikkuisessa Bucinen kylän yössä. Ihan mahtava ilta!

Keskiviikkona ei edellisillan juhlimisesta huolimatta jääty uima-altaalle notkumaan. Urhea ja reipas viiden hengen trekkiporukkamme lähti tällä kertaa kohti Monte Faetaa (toivoen, että tällä kertaa emme eksyisi).

italy3

Keskiviikon trekki menikin onneksi täydellisesti! Monte Faetan huipulta ihailimme maisemia mm. Pisaan, jossa piipahdimme reilun 12 kilometrin trekin jälkeen vielä syömään, hämmästelemään vinossa olevaa tornia ja ajelemaan ympäri kaupunkia viiden hengen polkupyörähässäkällä. Pisasta tulee kuvia ja juttua blogiin myöhemmin, Instagramiin en ollutkaan laittanut vinosta tornista yhtään kuvaa. Monte Faetan päältä lähetimme teille myös videoterkut.

Torstaina päiväretkikohteeksi otettiin hurjan kaunis Siena, jonne matkasimme Sohvi travelsin kanssa. Kipitimme Sienassa päättömän harhailun lisäksi kellotornin huipulle, josta saimme ihailla punatiilisiä taloja. Hurmaava paikka. Sienassa ehdimme hortoilla viiden tunnin ajan, ennen kuin pikkuinen Smarttimme piti ohjeistaa kohti majapaikkaamme Villa Catolaa.

Viimeisen illan kunniaksi olimme varanneet hirmuisten säätöjen saattelemana pöydän Castel Monasteron viinikellarista (La Cantina) seitsemälle hengelle. Illallismenu – jonka takana oli sellainen kaveri kuin Gordon Ramsay – oli aivan huikea, siitä(kin) blogissa myöhemmin lisää. Meidän viimeinen aamumme huvilalla alkoi aamupalalla sekä -uinnilla. Sen jälkeen pakkasimme kamamme kasaan, hyvästelimme upean Bucine-poppoomme, ja suuntasimme vuokra-Smartimme kohti..

italy4

Cinque Terreä!

Majoituimme Cinque Terren eteläisimpään kylään, jonka nimi on Riomaggiore. Perjantaina tutustuimme pieneen kylään, todeten sen olevan jotain todella söpöä. Satuimme törmäämään illansuussa myös yhteen tosi mukavaan työkaveriini, jonka kanssa vaihdoimme rannalla tunnelmia ja lomafiiliksiä, tosi hauska sattuma! Ilta-auringon aikaan otimme vielä aurinkoa isoilla rantakivillä, keräten voimia seuraavaan päivään. Lauantaina oli edessä 17 kilometrin tiukka trekki läpi neljän Cinque Terren kylän. Ja ei, trekkiä ei tehty ns. maatasossa, vaan me patikoimme kylien läpi vuorten yli. Tekemästämme videoterkuista voi ihailla maisemia parin minuutin ajan. Aivan upea trekki!

italy5

Trekin jälkeen menimme hetkeksi rannalle makoilemaan ja uimaan Välimereen, ennen kuin palasimme Riomaggioreen illalla laivalla, josta näimme kauniit kylät vielä myös mereltä päin. Päivä oli ollut sen verran hikinen ja rankka, että päätimme hakea kotimatkalla lähikaupasta sapuskoja, ja syödä ne kaikessa rauhassa pitkän suihkun jälkeen hotellihuoneemme terassilta, jolta aukeni mukavat maisemat yli Riomaggioren pienen ja värikkään kylän.

Sunnuntaina matkamme jatkui joskus aamupäivällä kohti Gardajärveä. Gardalla majoituimme Malcesinessa, jonne saavuimme kolmen aikaan iltapäivällä. Matkapäivä sujui tuttuun tapaan kaupunkiin tutustuessa. Illalla ihailimme uikkarit päällä auringonlaskua sen jälkeen, kun olimme heränneet päikkäreiltä rannalta.

Seuraava aamu (maanantai) alkoi jännittävissä tunnelmissa.. Kävelimme Malcesinen rantaviivaa pitkin, ja yritimme saada ajatukset pois tulevasta..

italy6

Jännityksen syy oli liitovarjoilu, joka oli kyllä kreiseintä mitä olemme koskaan ennen tehneet. Erityisesti herra Longfield oli aika paniikissa, sillä korkeat paikat eivät ole hänen lempimestojaan. Mutta niin vain hänkin uskalsi lopulta tulla mukaan – ja onneksi uskalsi, juoksu alas 1700-metriseltä Monte Baldo-vuorelta, ja liitovarjoilu Gardajärven päällä oli huikaiseva kokemus! Liitovarjon kyydistä lähetettiin myös terkut teille videon merkeissä.

Maanantaina loppupäivä meni liitovarjokokemusta sulatellessa. Söimme hyvin ja otimme kaikessa rauhassa aurinkoa rannalla. Uimassakin kävimme (minä tosin vain melkein) jäätävän kylmässä Gardajärvessä.

Tiistaina matka jatkui jälleen. Tällä kertaa kohti Veronaa, joka ei ollut alun perin matkasuunnitelmissa ollenkaan. Herra Longfield oli kuitenkin järjestänyt meille vierailun tiistaiksi Veronan lähettyvillä sijaitsevalle Pasqua-viinitilalle, jonka takia olimme varanneet hotellin vain yhdeksi yöksi Veronasta. Viinitilalla vierailu peruttiin kuitenkin viinitilan toimesta vierailua edeltävänä päivänä (melkoisen Pasqua temppu..), mutta koska Veronan hotellimme oli jo varattu, menimme sitten vain Veronaan. Meillä ei siis ollut Veronan osalta oikein mitään suunnitelmia, joten niinpä pörräsimme kaupungissa opaskirjan kanssa, kaikki kohteet kun olivat meille ihan tuntemattomia. Hotellihuoneemme ikkunasta näki Julian parvekkeen, joka oli selkeästi kova turistirysäkohde. Onneksi Veronassa kuitenkin piipahdimme, sillä sekin oli kaunis, tunnelmallinen ja värikäs pieni kaupunki, jossa nähtävää riitti.

italy7

Veronassa oli reissumme aikana käynnissä vuotuisat Veronan oopperajuhlat, jonne yritin hommata meille lippuja jo Suomesta. Meidän harmiksemme yhtään esityspäivää ei osunut niille päiville, kun me olisimme olleet edes säädyllisen matkan päässä Veronasta. Niinpä mahtava kulttuurikokemus jäi tällä erää kokematta.. On todella hienoa, että Veronan keskustassa sijaitsevaa vanhaa ja hienoa amfiteatteria käytetään yhä mm. oopperaesitysten ja ihan kaiken maailman poppareiden ja rokkareidenkin esiintymisten näyttämönä.

Veronasta matkamme jatkui vielä viimeiseen kohteeseemme. Vuokra-autolle sanoimme Veronassa heipat, joten sieltä siirryimme junalla Venetsiaan.

En osannut etukäteen oikein kuvitella, minkälaista Venetsiassa voisi olla. Pelkäsin isoja turistimassoja, haisevaa vettä, taskuvarkaita sekä ylihintaista turistisafkaa. Mutta turhaan pelkäsin – Venetsia oli huikaisevan upea ja se lumosi meidät molemmat parissa tunnissa. Eksyimme pienille kaduille lukemattomia kertoja, söimme todella hyvää ja edullista ruokaa, teimme hieman ostoksia, pohdimme oudon kaupungin historiaa sekä tulevaisuutta, ja tutustuimme upeisiin palatseihin sekä kirkkoihin. Niin ja teimme teille kellotornista reissun viimeiset videoterveiset.

italy8

Torstaina nautimme täysin rinnoin upeasta Venetsiasta. Kävelimme päivän aikana 15 kilometria reippaasti yli 30 asteessa, huh. Illalla palkitsimme itsemme viimeisen illan kunniaksi ylihintaisilla Spritz Veneziano -drinkeillä, jotka nautimme ilta-auringon aikaan San Marco -aukiolla. Terassilla soi live-musiikki viiden hengen orkesterin johdolla, jotka sähkökitaroiden sun muiden sijaan soittelivat viululla, huiluilla, haitarilla ja pianolla kaikenlaisia hienoja covereita tutuista biiseistä, joten mikäs siinä oli aperitiiveja hotkia. Illalliseksi söimme vielä pastaa pienen pienessä ravintolassa, joiden ainoat asiakkaat olimme loppuillasta. Perjantaina ehdimme vielä kiertää kaksi museota sekä Dogen palatsin ennen myöhäisen iltapäivän lentoa kotiin.

Olipahan reissu! Ihania muistoja sekä kokemuksia saatiin kasaan taas paljon! Kiitos todella paljon kaikille kavereille, jotka olivat mukana reissun ensimmäisellä viikolla Villa Catolassa! After partyt sitten syksyllä kuten puhuttiin. Lupaan tehdä ison kasan tiramisua, nam.

italy9

Vanha Rauma ”Ol niingon gotonas”

Rauma on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista, se perustettiin vuonna 1442. Vanha Rauma hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Omaleimainen 28 hehtaarin kokoinen puukaupunki pitää sisällään noin 600 rakennusta ja 800 asukasta. Vanhassa Raumassa asutaan, eletään ja tehdään töitä ympäri vuoden.

Vanha Rauma kätkee sisäänsä kauniita puutaloja, söpöjä pihoja, värikkäitä lauta-aitoja, kapeita mukulakivikujia, ihania pieniä putiikkeja sekä herkullisia ja kutsuvia kahviloita sekä ravintoloita.

Tervetuloa mukaan kierrokselle Vanhaan Raumaan!

vanha rauma

Vanhan Rauman pohjoisosassa nököttää kaunis kivinen kirkko. Kirkko on nimeltään Pyhän Ristin kirkko. Kirkko perustettiin alun perin fransiskaaniluostariksi, joka vihittiin käyttöön vuonna 1512. Kun luostari lakkautettiin, jatkoi rakennus toimintaansa luterilaisena kirkkona.

Me emme valitettavasti päässeet käymään kirkon sisällä vierailumme aikana, sillä kirkossa oli tuolloin menossa vihkimistilaisuus. Ulkopuolelta ehdimme kuitenkin kirkkoa ihailla. Kaunis rakennus, jonka kruunaa tunnelmallinen pihapiiri.

Vanha RaumaVanha Raumavanha rauma

Kirkolta matka jatkuu pientä Raumanjokea pitkin kohti Merimiehen kotimuseo Kirstiä. Vanhassa Raumassa jokaisella talolla on oma nimi. Nimeä ei saa vaihtaa mikäli ostaa Vanhan Rauman alueelta itselleen talon. Keltaisen merimiehen kotimuseon talon nimi on Kirsti, ja sillä selvä.

Kirstissä voi tutustua kesäisin 1900-luvun asumiseen. Joskus muinoin oli tavallista vuokrata asunnoista huone sukulaisille tai muille lähituttaville kesäksi, kun talojen isännät lähtivät pitkiksi ajoiksi kalastusmatkoilleen. Vuokralaisten ansiosta talon emännät saivat lompakkoihin täytettä, ja toki myös seuraa kesän ajalle.

Kirstin pihapiiri kertoo 1700-luvun sekä 1800-luvun alkupuolen rakennustyylistä ja -tavasta. Pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi aitta, talli, varasto sekä navetta, joita voi tutkia ja ihailla astuttuaan ensin keltaisen lauta-aidan kautta pihalle.

Mikäli halajaa romanttista puutaloa Vanhasta Raumasta nykyaikana, tulee siitä pulittaa kohtuullisen paljon rahaa. Vanhat, isoa remonttia kaipaavat talot maksavat oppaan tietojen mukaan noin 150 000 euroa. Hinta voi kuulostaa edulliselta, mutta kun päälle lisätään remonttikulut, pompahtaa hinta helposti yli 400 000 euron. Remontoitujen talojen hinnat pyörivät noin 450 000 euron tietämillä. Ja kuten arvata saattaa, puutaloja ei lähes koskaan ilmesty lehtien tai netin asuntosivuille – ne myydään ennen kuin myynnistä ehditään kunnolla edes puhua.

vanha rauma Kirstivanha rauma Kirstivanha rauma KirstiVanha Rauma

Kirstiltä matka voi jatkua Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioille. Vanhan Rauman kaakkoisosassa on näkyvissä komea kirkon kivijalka, josta on tarinan mukaan käyty nappaamassa iso määrä kiviä muiden Vanhassa Raumassa sijaitsevien puutalojen kivijalkoihin. Paikalla oli joskus muinoin Pyhän Kolminaisuuden kirkko, joka valitettavasti paloi vuoden 1640 tulipaloissa. Kirkko oli rakennettu kivijalkaa lukuun ottamatta puusta, joten liekit veivät sen lopulta suhteellisen helposti mennessään.

Kirkon kivijalan läheisyydestä voi löytää myös muutamia hautoja. Kirkosta, ja sen historiasta voi käydä lukemassa mielenkiintoisen artikkelin Retkipaikka-sivustolta.

vanha rauma (1)vanha rauma

Rauma on hyvin tunnettu pitsistään. Pitsinnypläys on Raumalla vanha perinne, joka elää kaupungissa vielä tänäkin päivänä. Pitsinnypläys ei suinkaan ole vain vanhojen ihmisten harrastus, sitä tehdään iästä ja sukupuolesta riippumatta – eikö ole aika upeaa?

Pitsiä on nyplätty Raumalla ainakin 1700-luvun puolestavälistä lähtien. Naiset tienasivat pitsinnypläyksellä kesäaikaan rahaa, miesten ollessa omilla kalastusretkillään. Pitsinnypläys on varsin hidasta ja vaativaa puuhaa. Näihin upeisiin käsitöihin voi tutustua Vanhassa Raumassa mm. Raatihuoneella sijaitsevassa näyttelyssä tai Pits-Priiassa, josta minä ostin omalla äidilleni tuliaiseksi kauniin pienen pitsiliinan (isoon ei ollut varaa).

Vanhan Rauman lounaisosassa voi käydä katsomassa nyplääjäpatsasta, joka sijaitsee Helsingintorilla. Rauman pitsiviikkoa vietetään muuten tänä kesänä 18.-27.7. Tapahtumasta voi lukea lisää Rauman kaupungin sivuilta.

vanha rauma pitsi (1)

Vanha Rauma Pits-Priia

Vanhan Rauman vilkkain alue on Kauppatori, jonka välittömästä läheisyydestä löytyy iso kasa kuppiloita, ravintoloita sekä putiikkeja. Suurella Kauppatorilla järjestetään ympäri vuoden erilaisia tapahtumia. Me otimme osaa Suvi Päi -tapahtumaan, jossa pääsimme herkuttelemaan muiden bloggareiden kanssa paikallisilla oluilla sekä Rauman alueen ravintoloiden street foodeilla. Me maistoimme herra Longfieldin kanssa mm. paikallista herkkua nimeltään lapskoussi. Lapskoussi ei näytä järin kauniilta, mutta se maistuu hyvältä! Ruoan ovat kehittäneet merimiehet, ja se tunnetaan useissa satamakaupungeissa ympäri Eurooppaa. Perusraaka-aineena toimivat naudan- ja porsaanliha, peruna, kasvikset, suola sekä pippuri. Ruokaa voisi kutsua hyvin esimerkiksi soseutetuksi lihakeitoksi.

Mukavasta ja herkullisesta Suvi Päi -tapahtumasta voi käydä lukemassa tarkempia fiiliksiä vaikkapa Köökistä kajahtaa -blogista.

lapskoussivanha rauma kauppatori (3)vanha rauma kauppatori (1)

Niin ja pakko kertoa vielä sen verran Suvi Päi -tapahtumasta, että jostain ihmeen syystä astelin Mini & Me -blogin Aijan kanssa Kauppatorin lavalle puhumaan yleisölle bloggaamisesta. Se oli hauskaa, ja hyvin me kyllä Aijan kanssa vedettiin!

Kauppatorin laidalla nököttää kaunis Raatihuone, joka toimii nykyisin museona. Knoppitietona täytyy kertoa sellainen fakta, että rakennuksen toisen kerroksen keskimmäinen ikkuna ei ole ikkuna ollenkaan. Valeikkuna tehtiin Raatihuoneen seinään siitä syystä, että rakennuksen julkisivu olisi mahdollisimman symmetrisen näköinen.

Vanha Rauma

Raumalle on Helsingistä 242 kilometrin matka. Ihan päiväretkikohteeksi Raumaa ei voi suositella, ainakaan Helsingistä asti, mutta yöpymällä paikan päällä vaikkapa yhden yön, ehtii kauniiseen Vanhaan Raumaan tutustua kaikessa rauhassa. Hotellimajoitusvinkkinä voimme suositella Best Western Raumanlinnaa, jonka aamupalalla törmäsimme herra Longfieldin kanssa Apulannan Toniin ja Sipeen. Se oli muuten herralle aika tärkeä, ja ainutkertainen kokemus. Herra oli jopa vähän kade, sillä Toni jutteli mulle kahvikeittimen luona. Menin vähän shokkiin kun tajusin kuka mulle puhui.

Jos Vanha Rauma alkoi kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä miltä Rauman kesä 2015 näyttää. Vanhan Rauman putiikit löytyvät taasen kätevästi Rakastanut Raumaan -sivustolta.

vanha rauma (5)Vanha Rauma

Rakastunut Raumaan!

Meillä on takana aika upea viikonloppu! Auto starttasi perjantaina kohti Raumaa, jonne saimme kutsun Rakastunut Raumaan -yrittäjien järjestämään bloggaajapäivään. Varsinainen bloggaajapäivä oli lauantaina, jolloin kauniissa Vanhassa Raumassa järjestettiin kesän aloituksen kunniaksi Suvi Päi -tapahtuma. Me otimme herra Longfieldin kanssa kuitenkin varaslähdön, ja saavuimme Raumalle jo perjantaina.

Vanha Rauma Vanha Raumarauma_c_matka_.jpg

Melkein kolmen tunnin ajomatkan aikana satoi rakeita, ja välillä taivas oli pilvetön. Emme oikein tienneet minkälainen sää määränpäässä meitä odotti, mutta kylläpäs meillä kävi tuuri. Ajaessamme Best Western Raumanlinnan parkkipaikoille, tummat pilvet hävisivät, ja tilalle tuli auringonpaiste. Tuuli Raumalla kyllä kävi, mutta mieluummin tuuli ja aurinko kuin rankkasateet rakeiden kera. Heitimme kamat hotellihuoneeseen ja lähdimme heti tutustumaan Vanhaan Raumaan.

Ehdimme iltapäivän ja illan aikana kävellä sikin sokin söpöjä ja kutsuvia Vanhan Rauman katuja. Vanhan Rauman koko yllätti meidät – se on Porvoon vanhaakaupunkia huomattavasti isompi alue, joka on täynnä viehättäviä putiikkeja sekä toinen toistaan kauniimpia pihoja, jotka kutsuvat sisään.

Vanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha Rauma

Pääsimme lauantaina osallistumaan kahden tunnin opastetulle kierrokselle Vanhaan Raumaan. Tulette kuulemaan lisää hurmaavan viehättävästä Vanhasta Raumasta omassa postauksessaan, sillä saimme kuulla kierroksen aikana paljon tarinoita Vanhan Rauman historiasta, jotka haluan toki jakaa myös teidän kanssa.

Perjantaina päätimme lähteä Vanhaan Raumaan tutustumisen jälkeen vielä merenrannalle. Raumahan on merenrantakaupunki, jonne merenkulku sekä korkeat ja massiiviset satamien nosturit ovat kuuluneet ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Otimme herran kanssa suunnaksemme Fåfänganniemen, jonka lähistöllä on aikoinaan biletetty mm. Raumanmeren juhannusta. Tai siis ei me olla, mutta aika moni muu on. Fåfänganniemessä sijaitsee kesäteatteri, maauimala, kauniit hiekkarannat, korkea Kiikartorni, venesatama sekä Poroholman leirintäkeskus. Tarkemmin osa näistä paikoista sijaitsee kyllä Otanlahden rannalla, mutta ihan vierekkäin ne kaikki siinä rannan tuntumassa olivat.

RaumaRaumaRaumaVanha RaumaRauma

Ajattelimme, että jäisimme Fåfängaan katsomaan auringonlaskua, mutta aurinkohan laskee jo näin kesän alkumetreillä tosi myöhään! Ei me vanhukset jaksettu siis jäädä odottamaan auringonlaskua merenrannalle, vaan lähdimme takaisin kohti hotellia, jossa käperryimme kuuman suihkun jälkeen pehmeisiin lakanoihin katsomaan telkkarista tullutta leffaa.

Herra Longfield totesi illalla hotellilla Rauman olevan tosi kiva paikka! Taidettiin rakastua Raumaan heti ensimmäisenä päivänä.. ♥

RaumaVanha Rauma

Sasso ja Stockan kantismenu

Tarjoushaukka on ollut taas liikenteessä!

Me ollaan nyt vähennetty herra Longfieldin kanssa brunsseiluja ja yritetty käydä enemmän illallisilla. Stockan kantislehden saapuessa kaivan esiin heti kuukauden ravintolatarjoukset, ja tsekkaan olisiko niissä jotain uusia hyviä paikkoja, joita voitaisiin käydä testaamassa. Helmikuun alussa kävimme testaamassa Sasson, jossa herra Longfield oli ihan vähän aikaa sitten käynyt yksikseen lehdistölounaalla.

sasso stockmann (6)

Sassossa olemme olleet yhdessä kerran aiemmin. Eräänä ystävänpäivänä joskus tosi monta vuotta sitten, suunnilleen 10 vuotta sitten. Olimme silloin vielä opiskelijoita, ja reilusti yli 100 euron loppulasku tuntui tosi hurjalta. Ilta oli kuitenkin onnistunut, ruoka hyvää ja meitä kahta opiskelijaa kohdeltiin ravintolassa mainiosti. Tunsimme olomme oikein hienoiksi ravintolaillan päätteeksi.

En muista mitä tuolloin 10 vuotta Sassossa söimme, mutta ravintolan päheä fiilis ja kaunis sisustus on jäänyt mieleeni. Nyt, vuonna 2015, ravintolaan astuessani en meinannut tunnistaa paikkaa. Järjestystä oli muutettu ja ravintolasali oli minusta astetta valoisempi ja freesimpi. Oikein kiva nytkin, mutta muistojen Sasso oli minusta kodikkaampi ja hieman tunnelmallisempi.

Ennen kuin pääsimme käsiksi Stockan kantismenuun, tuotiin pöytään alkupalaleipiä sekä skumppaa, ihanan kylmää skumppaa! Nam. Maukkaat alkupalaleivät hupenivat sitä vauhtia, että niitä tuotiin meille lisää. Oli vähän nälkä. Varsinainen alkuruoka piti sisällään artisokansydämiä sekä munakoisokaviaaria. Raikas setti, joka maistui ihan ookoolta.

sasso stockmann (3)sasso stockmann (4)

Pääruoan kanssa herra Longfield tahtoi ehdottomasti lehdistölounaalla maistamaansa Valpolicella Ripasso -punaviiniä. Minä emmin ensin punkun kanssa, mutta päädyin lopulta tilaamaan samaa viiniä, maistettuani punkkua herran lasista. Eiku mulle tuotiinkin oma lasi, josta sain maistaa viiniä. Aika ovela temppu tarjoilijalta. Heh! Valpolicella Ripasso -punaviini maistui totta tosiaan hurjan hyvältä, erityisen hyvältä sen jälkeen kun se oli saanut asettua lasissa vähän aikaa. Punkkua saa Alkosta alle 15 eurolla, lasi Sassossa maksoi reippaat 11 euroa (pullo maksoi 70 euroa).

Pääruoaksi tilasimme menun molemmat vaihtoehdot. Minä otin liguinea, punajuuria ja meiramiricottaa herran popsiessa rigatonia ja ylikypsää possua oreganopestolla. Punajuuripastani vaati suolaa, mutta oli sen jälkeen oikein maittavaa. Herran possupastan possu suli suuhun, ulalaa!

sasso stockmann (5)sasso stockmann (7)

Jälkkäri taisi olla tällä kertaa tämän menun parasta antia. Raikas sitruuna-mascarponepiiras kruunasi illan. Piirasta olisin voinut helposti syödä toisenkin annoksen. Piiraan päällä ollut lemon curd virkisti makean tortun makua, ja sai piiraan sulamaan suuhun. Ja kuinka söötti olikaan pienen pieni kukka piiraspalan päällä!

Menun tarjoushinta oli 29,60 euroa henkilöltä, normaalihinnan ollessa 37,00 euroa. Huomautimme laskun maksun yhteydessä laskusta puuttuvasta viinilasillisesta, ja siitä hyvästä saimme kaksi lahjakorttia ravintolaan. Lahjakorteilla saa kaksi menua yhden hinnalla aina naistenpäivään asti. Me ollaan reippaina varattu jo kaksi seuraavaa reissua Sassoon! Toinen lahjakorteista ollaan jo itse asiassa käytetty. Pyydettiin Oxygenol-pariskunta tämän viikon tiistaina halvalle illalliselle kanssamme. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Illan opetus: Kannattaa olla rehellinen.

p.s. Voi olla, että menut saa kaksi yhden hinnalla myös ilman lahjakortteja. Siinä tapauksessa me oltiin turhaan rehellisiä, heh.

sasso stockmann (1)

Viikonloppu sanoin ja kuvin

Viime viikonloppuna ehdimme tehdä yhtä sun toista. Sunnuntai-iltana sohvalla mötkötti kaksi niin väsynyttä reissaajaa, että piti jättää ihanista ihanin tanssituntikin väliin.. Jumpan sijaan katsoimme monen monta Luther-sarjan jaksoa keräten voimia seuraavaan viikkoon.

apulanta barona areena (1)apulanta barona areena (3) apulanta barona areena (4)

Perjantaina istuin koko päivän todella tylsässä seminaarissa laskien minuutteja työpäivän päättymiseen. Onneksi tapahtuman järjestäjät olivat reiluja, ja pääsimme kaikki lähtemään kotiin jo puoli kolmen aikaan. Kotona söin hiukan, ja sitten jatkoimme herra Longfieldin kanssa matkaa kohti Barona Areenaa, jossa Apulanta heitti komean keikan! Keikan aikana multa valui jopa kyyneleet pitkin poskia Maanantai-biisin soidessa.. Hyvä biisi yhdistettynä teinivuosien muistoihin sekä kännykänvaloja tuikkivaan pimeään jäähalliin, oli mulle vähän liikaa. Hah! Kyyneleiden lisäksi valui myös hiki pitkin selkää. Hypin ja pompin sen verran ahkerasti kolmetuntisen keikan aikana, että vaatteet menivät keikan jälkeen suoraan pesukoneeseen. Olipahan show!

apulanta barona areena (5)apulanta barona areena (2)

Lauantaina suuntasimme Lahden seudulle ystäväpariskunnan luokse kylään. Matkalaukkuun pakattiin mukaan pullo vuoden 2014 punkkua ja toinen pullo Bollingeria. Niin ja uikkarit.

Määränpäässä kävimme ensin shoppailemassa. Shoppailu vaan kuuluu ystäväni ja mun yhteisiin harrastuksiin. Emme ole tainneet edes kovin montaa kertaa tavata ilman muutamassa kaupassa pyörähtämistä. Heh. Tällä(kin) kertaa teimme kaikki kivoja löytöjä. Herra Longfield löysi uuden talviurheilutakin, lämpökerraston sekä paidan. Ystäväni hamstrasi tarjousrekkien paitoja ja minä löysin pipon, lämpökerraston, ihanan pitkän villatakin, oudon punasävyisen kimonon sekä kullanhohtoisen mekon. Itse asiassa ostimme ystäväni kanssa molemmat kullanhohtoiset mekot. Ne olivat vaan niin kivat, ja niin hyvässä tarjouksessa.

karisto (1)karisto (4) karisto (3) karisto (6) karisto (5)

Ostoshuuman ja ystäväni olohuoneessa tehdyn vaate-esittelyshown jälkeen aloimme valmistaa illallista. Teimme joulukinkun (se on sellainen hassu perinne), jota söimme hampurilaisten kanssa. Oi nam! Laseihin kaadettiin vuoden 2014 punkkua (ei ollut kyykkyviini meistä kovinkaan erikoista) ja sitten vain oltiin ja möllötettiin yhdessä. Juteltiin, vaihdettiin kuulumisia, juoruiltiin, suunniteltiin tulevaa, mietittiin kesää ja unelmoitiin uusista autoista.

Illan pimetessä jääkaapista kaivettiin esiin Bollinger-pullo, joka korkattiin ja sitten kilisteltiin hymyssä suin (Bollinger oli törkeän hyvää, kyllä Cheek tietää). Loppuilta pelattiin Scattergories-lautapeliä, kunnes yhdeltä yöllä sauna ja ulkona oleva poreallas olivat lämpimiä.

Saunasta juoksimme kuumaan porealtaaseen, jonka syleilyssä oli aika päheetä makoilla keskellä nousevaa lumimyrskyä. Tulipa siinä kahden aikaan yöllä tehtyä myös lumienkeleitä ensimmäistä kertaa mun elämän aikana. Hauskaa oli!

karisto (7) karisto (8) karisto (2)

Aamulla (lue aamupäivällä) väsyneet riehujat tapasivat tukka pystyssä keittiössä, johon taiottiin herkullinen aamupala. Aamupalan jälkeen rojahdimme kaikki sohvalle vaaka-asentoon katsomaan luonto-ohjelmia sekä hiihtokisoja. Mäkäräinen veti hienosti, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin voittaakseen koko kisan. Siinä sohvalla makoillessa ystäväni pompahti jossain vaiheessa ylös, ja meni paistamaan meille vohveleita! En tiedä mitä siinä oikein tapahtui, mutta yhtäkkiä keittiöstä kantautui huuto, että nyt syömään vohveleita hillon ja kermavaahdon kanssa. Totta kai me mentiin! Mä niin tykkään reippaista ihmisistä!

Kahden pintaan kävimme herran kanssa pakkaamassa kamamme ja läksimme kotia kohti. Mä taisin nukkua reiluna koko automatkan, ja sama homma jatkui kotona sohvalla. Onneksi silloin myös herra Longfield sai laittaa simmut kiinni.

karisto (9) karisto (10)

Berliini, päivä 4: Morgenlandin brunssi ja Klunkerkranich

Reissun viimeinen kokonainen päivä alkoi hurjasti kehuja keränneellä kahvila-ravintola Morgenlandin brunssilla. Söpö, oranssit seinät omaava kahvila-ravintola sijaitsee Kreuzbergissä, Berliinin kaakkoisosassa. Kreuzberg on ehdottomasti Berliinin etnisesti monipuolisinta aluetta. Se oli vuoteen 1989 asti marginaaliryhmien, vierastyöläisten ja toisinajattelijoiden aluetta, jonne siellä asuvat loivat omanlaisensa elämäntyylin. Alueella voi aistia vieläkin eksoottisia fiiliksiä, jonka lisäksi siellä törmää hyvin moneen turkkilaiseen herrasmieheen sekä rouvasnaiseen.

morgenland berlin (2) morgenland berlin (1)

Olimme tehneet brunssille jo Suomesta käsin pöytävarauksen, ja suosittelen kaikkien muiden tapaan tekemään varauksen etukäteen mikäli Morgenlandin brunssi kiinnostaa. Paikka on todella suosittu – pieniä pöytiä on ahdettu jokainen tyhjä kolo täyteen ja kaikissa pöydissä istuu joku. Vaikka porukkaa on paljon ja paikka on meluisa, ei ruoka lopu Morgenlandin brunssilta kesken. Sitä oli aivan valtavasti!

morgenland berlin (5) morgenland berlin (4) morgenland berlin (6) morgenland berlin (3)

Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei kaikkia herkkuja voinut mitenkään maistaa yhden brunssin aikana. Vieläkin tulee melkein hiki kun ajattelen brunssin suurta tarjontaa. Brunssi keskittyy lähinnä turkkilaiseen ja Keski-Idän inspiroimaan ruokaan, mutta oli tarjolla ranuja ja broilerinuijiakin. Kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä.

Brunssi oli runsas ja eksoottinen, mukaan mahtui vahvoja makuja ja uusia makuelämyksiä. Suomen brunsseista Morgenlandin brunssi muistutti eniten Sandron brunssia. Ei huono!

morgenland berlin (7) morgenland berlin (8)

Brunssilta matka jatkui mahat täysinä Charlottenburgin linnalle sekä linnan puutarhaan.

Charlottenburgin linna sai alkunsa vuonna 1699, jolloin se oli Sophie Charlotte von Hannoverin vaatimaton ja pienehkö kesänviettopaikka. Kävi sitten niin, että Sophie Charlotten mies vihittiin vuonna 1701 Preussin ensimmäiseksi kuninkaaksi, ja siitä alkoi Charlottenburgin linnan laajentaminen ja kaunistaminen, jota tehtiin useaan otteeseen eri kunkkujen ja keisarien toimesta. Sophie Charlotte kuoli jossain välissä, jonka jälkeen hänen kunkkumiehensä, Fredrik I, nimesi palatsin vaimonsa mukaan. Kiltti mies.

charlottenburg (4) charlottenburg (3)

Linnaan pääsee vierailemaan myös sisään, mutta me tyydyimme tällä kertaa kiertämään linnaa vain ulkopuolelta. Linnan alueella oli jokunen turisti sekä yksi hääpari, jotka ottivat linnan ympäristössä hääpotretteja. Linnan takapihalla on upea ja suuri puutarha, jonka 55 hehtaarin alueella saa kyllä vietettyä aikaa useamman tunnin ajan. Puisto on niin suuri, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle kiva ja rauhallinen piknikpaikka.

charlottenburg (2) charlottenburg (1)

Linnalta matka jatkui ostoskeskuksiin. Yritimme kovasti etsiä molemmille mekkoja synttärijuhliimme siinä kuitenkaan onnistumatta. Taisin ostaa koko reissulla kolmet sukkahousut ja kahdet villapohjalliset kenkiin. Ihan uskomatonta, yleensä löydän liikkeestä kuin liikkeestä jotain kivaa! Mutta ehkä tällä kertaa etsin liikaa juuri tietynlaista mekkoa.. Yleensä parhaimmat löydöt tekee silloin kuin käy vain nopeasti tappamassa kaupassa pari minuuttia aikaa ennen junan tai bussin lähtöä.

Ei sillä, villapohjalliset sekä ostamani sukkikset ovat olleet todella hyviä. Viimeksi tänään jalassa oli lämpimät thermo-sukkikset ja kengissä ruskeat paksut villapohjalliset. Ei tullut kylmä!

berliini (18)

Laihaksi jääneen shoppailun jälkeen suuntasimme hostellimme lähellä olevaan pikkuiseen ravintolaan maistamaan Berliinin ehkä kuuluisinta safkaa – currywurstia. Luulin pitkään, että currywurstin makkara pitää sisällään currya, mutta niin se homma ei mene. Currywurstin takana on nainen nimeltään Herta Charlotte Heuwer, joka kehitti kuuluisan ruoan sodan jälkeen vuonna 1949 brittisotilaiden jälkeensä jättämistä aineksista. Currywurstin salaisuus on ketsupin, Worcestershiren kastikkeen sekä curryjauheen sekoitus. Mausteista kastiketta läväytetään hervoton kasa wurstin päälle ja sitten herkku popsitaan parempiin suihin.

berliini currywurst

Wurstittelun jäkeen kipitimme hostelliin, jossa aloimme laittaa itseämme kuntoon iltaa varten. Olimme tehneet pöytävarauksen lupaavalta kuulostavaan turkkilaiseen Merhaba-ravintolaan, jossa meidän piti syödä lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Ennen ravintolaan suuntaamista suunnitelmissa oli mennä parille drinksulle ystäväni ystävän meille vinkkaamaan paikkaan, josta ei kuulemma yksikään turisti tiedä.

Tämä turistien tietämättömissä olevan paikka on nimeltään Klunkerkranich. Ja voi luoja miten upea paikka se oli! Klunkerkranich on ostoskeskuksen katolla oleva terassi, baari ja ravintola. Kattoterassille ei päässyt hissillä, vaan ensin piti mennä ostoskeskuksen hisseillä ylimpään mahdolliseen kerrokseen. Hissien ovien avautuessa tupsahdimme parkkihalliin, ja hetken ihmettelyn jälkeen painelimme takaisin hissiin ja takaisin kerrokseen josta lähdimme liikkeelle. Toisen hetken ihmeteltyämme päätimme yrittää uudestaan, onneksi hissiin tuli tällä kertaa paikallisia, joita lähdimme seuraamaan parkkihallin lävitse (olimme olleet ensimmäisellä kerralla ihan oikeassa paikassa). Klunkerkranichiin päästäkseen piti kävellä parkkihallin läpi, ja jatkaa matkaa vielä yhden kerroksen verran ylös autoramppia pitkin. Rampin päälle tullessamme meitä oli vastassa liuta iloisia saksalaisia ja varsin päheät näkymät Berliinin ylle!

Napsimme auringonlaskun aikaan kuvia todella paljon, ja paikalliset alkoivat jo nauraa häseltämisellemme. Ehkä täällä ei tosiaan kovin paljon turisteja käy. Kannattaisi kyllä käydä!

Klunkerkranich (2) Klunkerkranich (3) Klunkerkranich (4) Klunkerkranich (5) Klunkerkranich_c_matka_

Kävimme tilaamassa valkkarit, joita siemailimme samaan aikaan kun aurinko laski Berliinin talojen taakse. Ilta pimeni nopeaan, ja pian Klunkerkranichin kattoterassin täytti värikkäät valot ja baarin sisätiloissa soittavan bändin musa.

Fiilis oli tosi kiva! Olisimme kovasti halunneet jäädä viettämään iltaa kattoterassille, mutta turkkilaiseen ravintolaan tekemämme pöytävarauksen aika alkoi tulla vastaan, jotan matkaa oli pakko jatkaa. Tänne on kyllä palattava fiilistelemään seuraavalla Berliinin matkalla!

Klunkerkranich (1) Klunkerkranich (8) Klunkerkranich (6) Klunkerkranich (7) Klunkerkranich (9)

Matka siis jatkui kohti turkkilaista ravintolaa, josta piti arvostelujen mukaan saada törkeän hyvää lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Minä toimin matkan aikana karttavastaavana, ja olin merkinnyt mukana olevaan karttaan ison ruksin erään kadun kohdalle. Suuntasimme ruksia kohden. Löysimme kadun, jolla ruksi oli, mutta siihen se sitten jäi. Turkkilaista ravintolaa emme paikalta (emmekä koko kadulta) löytäneet. Netti ei tietenkään toiminut, ja vastaan tuli vain yksi mies, joka puhui niin huonoa englantia, että emme saaneet hänestä mitään irti. Soitin jopa herra Longfieldille kotiin, joka biletti työkavereidensa kanssa meillä, enkä tiedä sainko hänen puheestaan paljonkaan enemmän irti kuin huonosti englantia puhuvan miehen hölötyksistä. Hah!

Lopputulema oli se, että ravintolaa ei löytynyt, ja olin aika harmissani, sillä olin varma, että olin sekoillut osoitteen kanssa ja merkinnyt ravintolan karttaan aivan väärin. Suuntasimme lopulta nälissämme hostellimme lähellä olevaan ravintolaan, josta tilasimme listan kaikki tapakset. Ei lammasta, ei grillattua vuohenjuustoa, vaan saksalaisia tapaksia. Heheh!

tapas (1) tapas (2)

Eniten ehkä naurattaa näin jälkikäteen se, että etsimämme ravintola oli karttaan merkkaamassani kohtaa. Emme vain nähneet ravintolaa, sillä se oli hieman jemmassa kulttuuritalon sisällä. Täytyy mennä maistamaan kehuttua lammasta sitten seuraavalla Berliinin reissulla. Nyt ainakin tiedän missä se on!