Helppo ja nopea tonnikalamousse ruisnapeille

Voih! Näin kotiäitinä sitä on opinnut rakastamaan kaikkea helppoa. Jos meidän entinen motto oli jotain suunnitellaan kolme päivää, tehdään toiset kolme päivää, ja jos ei mene täydellisesti, tehdään kaikki alusta niin kauan kunnes on täydellistä niin nykyään motto voisi olla helpoimman kautta.

Enää ei vaan ehdi viikata sukkia täydellisiin pinoihin, lajitella vaatteita kaappiin hihanpituuksien mukaan (värien mukaan saa nykyään riittää), jynssätä koiran kuolaa seinistä joka viikko, tehdä valokuva-albumeita yötä myöten, suunnitella matkoja kuukausitolkulla (Espanjan reissua varten olen sentään ostanut yhden matkaoppaan, ei sitä kyllä ennen reissua ehditty avata kertaakaan..), nyppiä rikkaruohoja perennapenkistä useita kertoja viikossa jotta puutarha näyttäisi täydelliseltä (ehtisi edes nurmikon leikata) tai edes kaivaa hiusharjaa ja meikkejä joskus esiin.

tonnikalamousse

Tässä äitiyden ja vanhemmuuden alkutaipaleella on ollut pakko jättää tekemättä kaikki sellainen turha, jota on ennen pitänyt välttämättömänä. Vaikka voisi kuvitella, että kaltaiseni järjestysfriikki olisi hermostuneempi taikka kiukkuisempi kuin ennen, niin päinvastoin. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin olisimme riidelleet herra Longfieldin kanssa pienen ihmeen syntymän jälkeen, en muista edes kiukutelleeni kovinkaan paljon. Semmoiseen turhaan ei vain ole aikaa, eikä kallista yhteistä aikaa kannata todellakaan tuhlata ärräpäiden viljelemiseen. Ihan kasvattava kokemus on siis vauvan tulo ollut senkin osalta!

Nykyään meillä ei ole enää kolmen ruokalajin illallista tarjolla vieraille, eikä pöytä notku omatekemiä herkkuja kun kavereita saapuu kylään. Nykyään ostetaan paljon valmista ja tehdään itse jaksamisen rajoissa iisejä juttuja. Näin mennään nyt sen hetken kun vauva-arki alkaa asettua (asettuuko se koskaan?!) ja pieni ihme ei vaadi aivan jatkuvaa huomiota osakseen.

tonnikalamousse

Helposta puheenollen, nyt tulisi kyllä ehkä maailman nopein ja herkullisin suolainen tarjottava vieraille. Söin näitä täytettyjä ruisnappeja kälyni luona ja jäin totaalisesti koukkuun. Reseptiä muokkasin ihan vain vähän, jottei se nyt täysin samanlaisena pärähdä tänne kuin mitä se on kälyn Tasty Travellisimo -blogissa.

tonnikalamousse

Tonnikalaruisnapit

noin 20 kpl

  • ruisnappeja
  • 1 prk tonnikalaa (meillä oli öljyssä)
  • 1 dl Hellmann’s majoneesia
  • 2 rkl sitruunan mehua (meillä oli purkkitavaraa)
  • Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Valuta tonnikalasta öljy pois.

2. Kaada tonnikala astiaan ja sekoita mukaan kaikki muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa Chili Explosionia, suolaa, mustapippuria ja/tai sitruunan mehua.

3. Anna seoksen maustua hetki jääkaapissa ja täytä ruisnapit vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne eivät mene liian vetisiksi. Täyttäminen onnistuu helposti pienellä lusikalla.

Psssst.. Jos haluat nappeihin enemmän väriä ja kauniimman ulkonäön, leikkaa päälle tuoretta ruohosipulia.

tonnikalamousse

Tuorepastaa pikana vauva-arjen keskellä

Olen tämän viikon työmatkaleskenä. Viimeksi olin yksin vauvan kanssa vielä silloin, kun pienellä ihmeellä oli kovat koliikit päällä. Taltioin tuon viikon blogiinkin 8 päivää yksin koliikkivauvan kanssa -postauksen muodossa. Viikko ei ollut helpoin mahdollinen, ja siihen mahtui kovasti kyyneleitä sekä minulta että pieneltä ihmeeltä.

Mutta nyt kaikki on toisin! Meillä menee pikkuisen kanssa niin paljon paremmin kuin viimeksi! Koliikit on selätetty, huuli- ja kielijänteet on leikattu ja elämä on viimein alkanut tuomaan ihanan hömppäistä vauva-arkea vihreään Vihervaaraan. Herra Longfieldin lähtiessä reissuun mua ei pelottanut tuleva viikko enkä tirauttanut kyyneleitä, olo oli luottavainen sekä jopa vähän odottava, sillä pieni ihme on niin valloittava tyyppi, että hänen kanssaan viettää aikaa enemmän kuin mieluusti.

vegaanipasta

Tuttuun tapaan olin tehnyt yksinäisen viikon osalle muutamia lupauksia. En pese pyykkiä yhtään koneellista, en imuroi, en pese lattioita, käytän mahdollisimman vähän astioita (viimeksi käytin kertiksiä, mutta ihan niin seko en ole enää), en stressaa vaate-/tavararöykkiöistä yhtään, en kirjoita blogia (ellei siihen tule mahdottoman hyvää mahdollisuutta pitkien päiväunien muodossa) enkä muutenkaan tee mitään ylimääräistä.

Ruokapuolen kanssa teimme jälleen yhdessä herran kanssa pakastimeen ruokaa valmiiksi. Siellä majaili jo valmiina viime viikolla postaamaani mac&cheesea, jonka lisäksi teimme ison kattilallisen mun herkkuruokaa – punakastiketta.

vegaanipasta

Punakastikkeen ollessa valmiina pakastimessa, ei mun tarvinnut tehdä lounaan eteen muuta kuin ottaa kastike jääkaapin puolelle edellisenä iltana ja keittää nopsaan tuorepastat kun nälkä pääsi yllättämään.

Ja tällä kertaa ei muuten ollut lautasella ihan mitä tahansa tuorepastaa, vaan gluteeniton, munaton, maidoton ja geenimuunnelluista viljoista vapaa vegaanituote. Kyllä! Luitte ihan oikein, nämä kaikki sanat käyvät toteen Glut0-tuorepastoissa (*pasta saatu blogin kautta). Totta puhuakseni en odottanut, että vegaanipasta yltää maultaan tai suutuntumaltaan kovin lähelle normaalia pastaa, mutta jestas olin väärässä. Glut0-tuorepasta näytti ihan normaalilta tuorepastalta, se keitettiin ihan normaalien tuorepastojen tapaan (kolme minuuttia kiehuvassa vedessä ja pasta on valmis) ja ennen kaikkea se maistui ihan normaalilta pastalta! Lisäksi suutuntuma oli kivan rapsakka, ikään kuin al dente. Mun lautaselle päätyi muuten Glut0:n Rigatoni-tuorepasta.

vegaanipastavegaanipasta

Onhan tää toki vähän hassua kertoa vegaanipastasta postauksen yhteydessä, jonka toisena päätähtenä on tomaattinen jauhelihakastike.. Mutta tätä yhdistelmää olen kuitenkin tällä viikolla kahdesti jo syönyt.

Tai ei se ole hassua, punakastikkeen voi hyvin toteuttaa myös korvaamalla jauhelihan vaikkapa Härkiksellä tai soijarouheella.

Mutta nyt mun täytyy jatkaa laatuajan viettämistä pikkuisen poikani kanssa. Ai että hän on ihana pakkaus! ♥

vegaanipasta

Brunssi: Vanha Viilatehdas, Kuninkaan lohet 29.7.2017 (Vantaa)

Moni blogiani pidempään seurannut varmasti tietääkin, että olemme tavanneet herra Longfieldin kanssa hurjan nuorina. Niin nuorina, että olen viettänyt herran kanssa jo yli puolet elämästäni. Olin vasta viidentoista, kun päätimme alkaa olla yhdessä. Heinäkuun viimeisenä päivänä meillä oli 17. vuosipäivä, ja samaisena päivänä juhlimme myös 8. kihlajaispäivää.

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Yhdessä tallustettuihin vuosiin mahtuu niin paljon muistoja, että niistä voisi kirjoittaa kirjasarjan. Tietyltä kantilta kun asiaa ajattelee, niin on täysin käsittämätöntä, että kaksi näinkin erilaista ihmistä on pitänyt yhtä aivan teiniajoista asti.

Suhteessamme taidan rakastaa eniten sitä, että olemme ihan aidosti kasvaneet yhteen. Tunnemme toisemme läpikotaisin, meillä ei ole varmasti mitään sellaista mitä toinen ei toisesta tietäisi, ja tärkeimpänä kaikista pidän sitä, että meillä on hyvä olla yhdessä. Emme kaipaa suuremmin omaa aikaa erossa toisistamme, vaan tykkäämme tehdä ja olla yhdessä.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Muistan, kun olimme neuvolan järjestämässä perheillassa odottaessani pientä ihmettä. Pariskunnat, joista kaikki siis odottivat esikoistaan, kertoivat tilaisuuden alussa toisistaan, ja satuimme olemaan viimeiset jotka pääsivät ääneen. Kun kerroimme olleemme yhdessä pian 17 vuotta, kuului huoneessa muutama yllättynyt äännähdys. Tilaisuuden vetäjä onnitteli meitä sanoen, että taisimme tehdä hänen järjestämien esikoisperheiltojen ennätyksen. Se tuntui hassulta, sillä yhdessä viettämämme aika ei tunnu pitkältä ajalta.

Lapsia meille olisi toki voinut tulla tässä ajassa jo vaikka vähän suurempikin katras, mutta pienen ihmeen aika tuli vastaan reilun 16 vuoden jälkeen.

mywear Citymarket

Tämän vuoden heinäkuun viimeisenä päivänä emme siis olleet enää kahdestaan, joten vuosipäivän juhlistaminen ei käynyt ihan niin helposti kuin edellisinä 16 vuotena. Pieni ihme ei ole ollut hoidossa, sillä alun koliikkihuudot olivat sen verran rajut, ettemme yksinkertaisesti halunneet viedä vauvaa hoitoon. Eikä meillä muutenkaan ole ollut mitään tarpeita lähteä kahdestaan mihinkään, joten hoitotarpeita ei ole edes ollut. Mutta nyt sellainen tuli vastaan.

Päätimme lähteä viettämään vuosipäivää brunssin merkeissä. Olemmehan hurjia brunssifaneja jo usean vuoden takaa, ja vauvan vieminen hoitoon tuntui jotenkin iisimmältä päivä- kuin ilta-aikaan. Hoitajaksi valikoitui ihana anoppini, ja brunssipaikkaa aloimme metsästää anopin lähimaastosta. Herra Longfield löysi lopulta Vantaalta minulle täysin tuntemattoman paikan, joka osoittautui ihan nappivalinnaksi.

Paikan nimi oli Vanha Viilatehdas, ja sen tiloissa toimii Kuninkaan lohet -niminen ravintola. Ravintolassa tarjoillaan brunssia aina silloin tällöin, ja sattumalta 29.7. brunssi oli ohjelmistossa. Seuraavan kerran brunssia taitaa olla tarjolla syyskuun 9. päivä, jonka lisäksi Isänpäivänä katetaan runsas lounas ravintolan tiloihin.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

En ollut itse koskaan kuullutkaan koko paikasta, vaikka olen asunut Vantaalla reippaasti yli 20 vuotta.

Vanha Viilatehdas on kuitenkin nököttänyt Vantaankosken vieressä jo vuodesta 1888 asti. Viilatehdas oli tuohon aikaan puinen tehdasrakennus, jossa toimi varsinaisen viilatehtaan (ei ne varmaan siellä kynsiviiloja kuitenkaan tehneet) lisäksi mylly ja saha. Vuonna 1903 hirsirakenteinen viilatehdas sai väistyä uuden, tiilisen rakennuksen tieltä. Uusi rakennus tehtiin tismalleen alkuperäisen paikalle, ja on sittemmin laajentunut useaan otteeseen.

Viilatehtaan toiminta lakkasi 1960-luvulla ja sen jälkeen viilatehtaan alue myytiin perikunnan toimesta Vantaan kaupungille. Sitten eivät asiat menneet ihan putkeen, kaupunki ei keksinyt rakennukselle käyttöä, ja vuonna 1984 tehdas tuhopoltettiin, mutta ponnekkaiden vantaalaisten ansioita vuonna 1985 viilatehtaalle ja sen alueelle myönnettiin museoviraston suojelupäätös. Kaupunki alkoi kunnostaa aluetta ja vuonna 2002 löytyi vielä sopiva vuokralainen, joka aloitti ravintolatoiminnan Vanhan Viilatehtaan tiloissa elokuussa 2002.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Ja nyt tässä kauniissa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa voi brunssitella. Miten mahtavaa!

Brunssi koostuu ikään kuin jättimäisestä salaattipöydästä. Jokainen voi koota mieluisensa kokonaisuuden – enemmän tai vähemmän salaattimaisen. Toki brunssipöydästä löytyy myös croissantit, karjalanpiirakat, kahvit, teet sekä jälkkärit, mutta minusta oli oikein virkistävää huomata, että jotkut keksivät vielä uusia juttuja brunsseille.

Varsinaisia lämpimiä ruokia ei pinaattimunakasta lukuunottamtta ollut tarjolla ollenkaan. Kauniisti katettu, ja upeilla kukka-asetelmilla koristeltu noutopöytä notkuikin freeseistä salaateista, joihin oli piilotettu niin kalaa, kanaa kuin läjäpäin kasviksia ja hedelmiä. Lisukkeita oli vaikka kuinka, ja ensimmäistä kertaa törmäsin brunsseilla murennettuun Aurajuustoon. Jestas se maistui hyvältä perunasalaatin kanssa, nam!

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Ei olla herran kanssa yhdessä brunssiteltukaan sitten pienen ihmeen syntymän, joten ei oikein muistettu miten paljon lautaselle ruokaa kannattaa hamstrata. Liikaahan sitä taas otettiin ja masut alkoivat olla tupaten täynnä jo ennen jälkkäreihin siirtymistä. Urhoollisesti kuitenkin hain muutamia herkkuja lisää, mm. savulohisalaatti, perunasalaatti, puolikuivatut kirsikkatomaatit sekä leikkeleet maistuivat minulle oikein hyvin. Ja jotenkin ihmeen kaupalla sain vielä ahdettua sisääni pari palaa pannukakkua jälkkäriksi. Olipahan hyvää!

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Odotimme molemmat, että ensimmäinen kerta ulkona ilman vauvaa tuntuisi jotenkin oudolta ja erikoiselta, mutta ei se kyllä tuntunut miltään. Ihan normaalilta. Puhelintakaan emme tuijottaneet sen enempää kuin normaalisti, sillä anoppi osaa kyllä hommansa. Katsoimme itse asiassa liudan Horation pentukuvia brunssilla, sillä Horatio tupsahti meille suunnilleen tasan kaksi vuotta sitten. Vitsit Horatio on ollut söpö!

Ruoan jälkeen päätimme tehdä vielä pienen kierroksen Vanhan Viilatehtaan ympäristössä, sillä se näytti varsin kutsuvalta. Lisäksi olimme syöneet tuttuun tapaamme tosi nopeasti, joten ajattelimme kaiken olevan täysin okei anopin tykönä. Köpöttelimme käsi kädessä Vantaanjoen rantoja kunnes oli aika lähteä takaisin.

Kotimatkalla saimme anopilta viestin, että pieni ihme on herännyt ja pullo ei kelpaa. Heh! Sitten vain tuhatta ja sataa pelastamaan anoppi. Kuulimme jo pihalle asti tutun huudon (pienellä ihmeellä on valtavan kova ääni!) ja melkein naureskellen kipitimme pimpottamaan ovikelloa. Anoppi sanoi iloisesti, että oli meillä hyviäkin hetkiä!

No se oli vasta eka kerta, ensi kerralla menee varmasti (TOIVOTTAVASTI) paremmin!

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Twisted mac, chicken & cheese kotona

Reissuilla pyrimme välttämään ketjuravintoloita. Emme toki tee asiasta liian suurta numeroa – jos vaikkapa Espanjassa tekee mieli Big Macia, niin sitten menemme syömään Big Macit. Mutta noin pääsääntöisesti yritämme etsiä muita paikkoja kuin ketjumestoja aina kun olemme liikkeellä jossain päin maailmaa.

mac and cheese

On kuitenkin yksi ketjuravintola, jonka etsimme käsiimme jo kotisohvalla ennen matkalle lähtöä: Hard Rock Cafe. On ehkä vähän höpsöä, mutta herra Longfield ”kerää” Hard Rock Cafen t-paitoja. Hänelle on kertynyt niitä aikamoinen kasa, ja paidat ovat päivittäisessä käytössä. Paitoja on kerätty yli 10 vuotta, ja vain muutama t-paita on pitänyt siirtää muistojen kaappiin niiden alkaessa lahota käsiin. Uskomattoman kestäviä ovat olleet (tosin siihen hintaan paidat saavatkin kestää pari pesua).

mac and cheese

Nykyään emme käy enää Hard Rock Cafessa syömässä juuri koskaan (luoja siellä on aina niin kova melu!), mutta paita haetaan aina. Ennen kävimme kuitenkin paidan ostoreissulla myös syömässä. Noin 90 % kerroista söimme molemmat annoksen nimeltään Twisted mac, chicken & cheese. Onhan se oikeastaan ihan typerää syödä samaa pastaa Helsingissä, Lontoossa, Tukholmassa, Panamassa, Singaporessa ja Puolassa.. Siis tosi typerää, kun paikallisia ravintoloita olisi ihan vieressä vaikka kuinka. No mutta Hard Rock Cafen mac and cheese sattuu kuitenkin olemaan aivan törkeän hyvää.

mac and cheese

Herra Longfieldin kesäloman aikana herra yllätti minut eräänä päivänä ilmoittamalla, että hän haluaa kokeilla tehdä legendaarista mac and cheesea kotona. Niinpä hän kaivoi reseptin, teki ostoslistan ja haki kaupasta läjäpäin makaronia, juustoa sekä grillikanan.

Ruoka onnistui kotioloissa yllättävän hyvin! Hard Rock Cafen mac and cheese on ihanan tulista, ja vaikka herra yritti maustaa ruokaa kotona vaikka kuinka, piti valmiin ruoan päälle viskellä vielä iso tujaus Chili Explosion -mausteseosta, jotta pastaruokaan saatiin tarpeeksi potkua.

Terveellistä tämä ei ole, mutta uskoisin ruoan maistuvan lähes kaikille. Se on sellaista helppoa lohturuokaa, joka ainakin meillä nostatti monet matkamuistot pintaan.

mac and cheese

Twisted mac, chicken and cheese

6-8 annosta (iso uunivuoallinen)

  • 8 dl kuivia makaroneja
  • 100 g voita
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 8 dl maitoa
  • 2 tl suolaa
  • cayennepippuria
  • 1 kpl tuore punainen chili
  • 400 g cheddarjuustoa raastettuna
  • 1 kpl pieni sipuli
  • ½ dl korppujauhoja
  • 1 kpl grillikana riivittynä

1. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada keitinvesi pois.

2. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon jauhot ja keitä seosta 2 minuuttia koko ajan vispilällä sekoittaen. Lisää maito ja anna seoksen kiehahtaa koko ajan edelleen sekoittaen.

3. Heitä sekaan suola, cayennepippuri sekä silputtu punainen chili (tuore). Älä säästele mausteissa, ruoka vaatii potkua. Keitä miedolla lämmöllä vielä muutaman minuutin ajan.

4. Riivi grillikana suhteellisen pieniksi paloiksi. Sekoita kastike makaronien kanssa hyvin sekaisin. Lisää seokseen 7 dl raastettua cheddaria, sipulisilppu sekä riivityt kananpalat. Kaada makaroniseos öljyllä/voilla valeltuun isoon uunivuokaan.

5. Ripottele päälle loput juustoraasteet sekä korppujauhot. Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 30-40 minuuttia (kunnes pinta on kauniin ruskea).

mac and cheese

Rahkainen marjasmoothie

Eräänä heinäkuisena aamuna velourasuinen leidi karautti meidän pihalle jo ennen yhdeksää. Normaalistihan emännillä ja isännillä on pöytä koreana, mutta nytpä ei ollut. Keittiönpöydällä lojui vielä aamusta sekalaisia kasoja vanhoja posteja, kuitteja, jokunen likainen astia, pienen ihmeen vauvakirja, läppäri ja lukemattomia lehtiä.

marjasmoothie

Velourasuisella leidillä oli mukanaan kassillinen ruokaa sekä vohvelipannu, sillä meillä oli aamupalatreffit. Tosin tällä kertaa meidän panos oli aika heikko. Emme olleet ehtineet käydä vielä ystäväni saavuttua edes kaupassa hommaamassa meille nakitettuja juttuja.. Herra sai lattiat sentään imuroitua noin viisi minuuttia ennen kuin ystäväni auto saapui pihaan. Kyllä on tahti muuttunut sen jälkeen kun pieni ihme saapui vihreään Vihervaaraan.

marjasmoothie

No herra lähti sitten käymään lähikaupassa (onneksi niitä on nykyään jopa kaksi ihan lähellä) ja pian pääsimme valmistelemaan aamupalaa yhdessä.

Ystäväni valmisti vohvelitaikinan valmiiksi, leikkasi melonin paloiksi, ja minä törkkäsin pekonit uunin, laitoin kahvin tippumaan, siivosin ruokapöydän ja katoin sen. Nostimme lautasille tuoreet karjalanpiirakat lisukkeineen ja sitten pitikin enää tehdä smoothie.

marjasmoothie

En ollut edes tajunnut miten näppärästi keittiön monitoimikoneen pirtelöosalla saa surrautettua herkullisen aamupalasmoothien. Onhan meillä smoothieita ennenkin tehty, mutta ystäväni versio yllätti näppäryyden lisäksi myös ainesten yksinkertaisuudella.

Kauniin roosan väriset smoothiet koristeltiin lopuksi tuoreilla vadelmilla. Kuvissa näkyy paperiset pillit, mutta ne vaihdettiin perinteisiin muovipilleihin, sillä paperipilli tuntui suussa vähän ällöttävältä.

marjasmoothie

Rahkainen marjasmoothie

4 annosta

  • 4 kypsää banaania
  • 4 prk (á 2,5 dl) maustamatonta maitorahkaa (meillä oli Ehrmannin rahkaa)
  • 1 ps (250 g) pakastemarjoja (meillä oli Pakkasmarjojen Kuningas Marjasekoitus)
  • isohko loraus maitoa
  • 1 rkl sokeria
  • tuoreita marjoja koristeluun

1. Pilko banaanit ja viskaa sen jälkeen kaikki ainekset tehosekoittimeen.

2. Surruta tehosekoitinta pari minuuttia kunnes smoothie on tasaista. Koristele halutessasi smoothie tuoreilla marjoilla.

marjasmoothie

Pakko linkata tähän loppuun vielä blogissa aiemmin ilmestyneet smoothiereseptit. Niitähän olikin yllättävän monta!

Hampurilaiset kanapekonipihvillä

Muistatteko kun kerroin teille Werner-ravintolasta? Saksassa tällä hetkellä asuva ystäväni tuli käymään Suomessa ja meidän piti mennä liuskoille (eli pitsoille) Skifferiin, mutta sitten herra Longfield lähtikin käymään just sinä päivänä työreissussa. Päätimme tulla meille grillaamaan, mutta se kaatui Suomen kesään ja monien vaiheiden jälkeen kävimme lopulta Skifferin sijasta Wernerissä, ja paistoimme hampparipihvit grillin sijaan paistinpannulla vihreän Vihervaaran keittiössä.

Kanahampurilaiset

Kävimme koko perheen voimin alkukesästä Teurastamolla maistelemassa Naapurin Maalaiskanan tuotteista tehtyjä grilliherkkuja. Söimme Teurastamolla törkeän hyviä hamppareita, joiden väliin oli piilotettu Naapurin Maalaiskanan kanapekonipihvi, salsaa, tulista majoneesia sekä iäkästä cheddaria oikein sellainen paksu siivu. Päätimme tuolloin, että näitä tehdään myös kotona.

Kanahampurilaiset

Saimme Teurastamolta mukaamme paketillisen kanapekonipihvejä, ja tarkoituksena oli ostaa niitä lisää ystävilleni hamppari-iltaa varten. Kävi vaan niin ikävästi, ettemme löytäneet pihvejä neljästä eri meidän lähialueen ruokakaupasta, joten lopulta tein itse jauhelihasta loput pihvit. En tiedä mistä näitä herkullisia kanapekonipihvejä saisi käsiinsä, yritimme nimittäin metsästää niitä toistamiseen kahdesta uudesta kaupasta tuloksetta tällä viikolla. Harmi, sillä piffit ovat tosi hyviä ja mehukkaita erityisesti hampurilaisten välissä.

No, pihvejä saatiin siis kuitenkin lopulta sopiva määrä tyttöjen hamppari-iltaa varten, vaikkakin kaikki eivät olleet samanlaisia.

Kanahampurilaiset

Kotona tehtävien hamppareiden heikoin lenkki on yleensä hampurilaissämpylät (ellei niitä tee itse). Höttöiset valmissämpylät eivät vain tee oikeutta hyvillä hampurilaisille. Tähän ongelmaan löysin kuitenkin niin ikään alkukesästä ratkaisun törmätessäni Leipomo Keisarin Instagram-tilillä kuvaan, jossa he mainostivat heidän omia hampurilaissämpylöitään. Näitä briossi(maisia) sämpylöitä voi ostaa Leipomo Keisarin myymälöistä koko kesän aina maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin sekä lauantaisin. (Toki olisimme tällä viikolla tarvinneet niitä tiistaina. Mutta se ei nyt liity tähän postaukseen.)

Leipomo Keisarin hampparisämpylät ovat totisesti hyviä! Ihanan ilmavia ja koostumukseltaan sellaisia, että hampurilaista on miellyttävä syödä sekä käsin että haarukalla ja veitsellä. Iso suositus!

Kanahampurilaiset

Eiköhän nyt voitaisi jo käydä hampurilaisten reseptin kimppuun! Nämä hampparit valmistuvat kivuttomasti sekä suhteellisen pienellä vaivalla. Niin, ja niiden teko onnistuu myös samalla kun vauva nököttää rintarepussa. Testattu on!

Hampurilaiset kanapekonipihvillä

  • Naapurin Maalaiskanan kana-pekonipihvejä
  • Leipomo Keisarin omia hampurilaissämpylöitä
  • majoneesia
  • Spice Up! -punaista chilitahnaa
  • Santa Marian chunky salsaa (tulisuusasteen saa päättää itse)
  • vanhaa cheddaria (kysy tarvittaessa apua juustotiskin myyjiltä)
  • (pekonia, jos haluaa; hampparit ovat kyllä hyviä myös ilman pekonia)

1. Sekoita majoneesi sekä punainen chilitahna sekaisin. Omaa makua miellyttävän tulisuuden saa aikaan vain maistamalla, aloita esim. sekoittamalla 1 dl majoneesia ja 2-4 rkl punaista chilitahnaa.

2. Kaada salsat lävikköön ja anna suurimpien nesteiden valua viemäriin. Chunky salsa on suoraan purkista otettuna vielä sen verran vetistä, ettei se ole sellaisenaan kovin käytännöllinen hampurilaisten välissä.

3. Leikkaa cheddarista tuhdit viipaleet jokaiselle pihville.

4. Paista/grillaa pihvit ja aseta juustoviipale pihvien päälle juuri ennen kuin ne ovat kypsät. Anna juuston sulaa hieman pihvien päälle.

5. Grillaa/lämmitä uunissa sämpylöitä hetken verran. Varo, etteivät ne pala.

(6. Paista/grillaa pekonit rapeiksi.)

7. Laita lämpimien sämpylöiden väliin, tulista majoneesia, pihvi juustolla sekä salsaa (ja pekonia). Sitten vain herkuttelemaan! Hampurilaisten kanssa sopii tarjottavaksi esim. raikas salaatti.

Kanahampurilaiset

Pekoni-varhaisperunasalaatti

Törmäsin Maistuis varmaan sullekin -blogissa kesäkuun puolella hurjan herkulliselta kuulostavaan reseptiin, jonka jemmasin oitis talteen. Ainakin omaan korvaani ”pekoni-varhaisperunasalaatti” kuulosti tosi hyvältä yhdistelmältä. Oikeastaan on kyllä ihan sama mitä muuta resepti pitää sisällään; jos siinä vain on pekonia, niin yleensä ruoka on aina hyvää.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Kotimaisia uusia pottuja on saanut nyt jo hyvän tovin kohtuuhintaan, joten vihdoin heinäkuun alussa pääsimme kokeilemaan tätä kevyttä (heheheh) kesäsalaattia lounasaikaan kotosalla. Matkimme Maistuis varmaan sullekin -blogin reseptiä orjallisesti, ainoat muutokset jotka teimme olivat sellaiset, että törkkäsimme salaattiin kaksi pakettia pekonia (sitä ei voi koskaan olla liikaa), jonka lisäksi emme kuorineet/puhdistaneet uusia pottuja kuin kevyesti harjaamalla. Mulla on joku outo päähänpinttymä siitä, että kuorissa on vihannesten yms. kaikki terveelliset osat, joten meillä ei kuorita pottuja koskaan.

Pottujen kuorista tuli mieleen, että aina kun syömme Picnicissä, tilaan minä salaatin ja herra Longfield uuniperunat. Herra syö uuniperunoista vaan sen ällötävän höttösisälmyksen ja jättää mulle rapsakat kuoret. Jestas ne on hyviä oman salaattini rippeiden kanssa! Voisikohan Picnicistä tilata pelkät uuniperunoiden kuoret kolmella täytteellä?

pekoni-varhaisperunasalaatti

Pekoni-varhaisperunasalaatista en jätä perunoita taikka niiden kuoria syömättä. Tämä oli tosi hyvää! Tuhti salaatti sopisi oivasti esim. kesäiseen buffetpöytään. Me popsimme sitä sellaisenaan lounaaksi, mutta ihan omiaan se olisi tosiaan buffetpöydässä muiden herkkujen kaverina.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Resepti napattu Maistuis varmaan sullekin -blogista.

Pekoni-varhaisperunasalaatti

4 annosta

  • noin 800 g varhaisperunoita
  • suolaa
  • 2 pkt (á 170 g) pekonia
  • 3 pienehköä varhaissipulia
  • 1 prk (200 g) creme fraichea
  • 1 ps Taffel Ranch -dippijauhetta
  • mustapippuria myllystä

1. Keitä pestyt varhaisperunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Jäähdytä perunat ja kuutioi ne.

2. Paista pannulla pieneksi paloitellut pekonisiivut rapeiksi. Kaada paistettu pekonisilppu talouspaperin päälle jäähtymään, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.

3. Hienonna kevätsipuli. Kaada perunakuutiot, pekoni ja kevätsipuli tarjoiluastiaan. Jätä pekonia ja kevätsipulia hieman koristeluun.

4. Sekoita creme fraichen joukkoon dippijauhe ja kaada kastike salaatin joukkoon. Sekoita ainekset keskenään sekaisin. Koristele salaatin pinta pekonilla ja kevätsipulilla, rouhi päälle mustapippuria myllystä. Anna makujen tasaantua vielä viileässä ennen tarjoilua.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Aprikoosihillolla ja briellä täytetyt croissantit

Viime torstaina saimme pienen ihmeen kanssa vieraita. Velourasuinen leidi toi luokseni vanhan luokkakaverin, jolle on myöskin syntynyt poika. Tosin hänen poikansa on ennättänyt jo vuoden ikään asti.

täytetyt croissantit

Vieraille piti toki tarjota jotain purtavaa. Miettiessäni nopeaa ja hyvää tarjottavaa, muistin hyvin nopeasti ystäväni luona syömäni herkku-croissantit, joihin rakastuin heti. Croissantit pitivät sisällään ainoastaan brie-juustoa sekä aprikoosihilloa. Tämä combo toimi yhteen todella hyvin, vaikka en oikeastaan brie-juustosta sellaisenaan suuremmin edes perusta, koska se ei minusta maistu oikein millekään.

täytetyt croissantit

Croissantit täytyy ehdottomasti hakea kaupan paistopisteeltä vasta tarjoilupäivänä, tai muuten ne ehtivät pehmentyä ikävästi yön aikana keittiön pöydällä. Niinpä pakkasin vauvan vaunuihin, Horation remmiin ja laitoin vielä rattaisiin roikkumaan kaksi isoa säkkiä tyhjiä pulloja (huom. kivennäisvesi- ja limupulloja, heh) ja sitten lähdettiin lähikauppaan croissantien ostoon. Mukaan tarttui kyllä muutakin tarpeellista, ja olimme varmasti kotimatkalla aikamoinen näky, sillä ruokaostokset roikkuivat vaunuissa, koska kaikki eivät mahtuneet vaunujen alaosaan. Nappasin kaupasta lisäksi oikeesti aika ison postipaketin, joka piti laittaa pystyyn vaunukopan päälle. Melkein henkeä pidätellen kärräsin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä pieni ihme saattaisi herätä vaunuista minä hetkenä hyvänsä ja silloin peli olisi menetetty.

Pieni mies heräsi 200 metriä ennen kotia, ja ehti huudella vaunujen uumenissa vain hetken ennen kuin pääsimme sisään ja sain purettua vauvan vaunuista äidin pehmoiseen syliin.

täytetyt croissantit

Croissantit kokosin viidessä minuutissa vieraille, ja ne maistuivat koko poppoolle oikein hyvin.

Herkku-croissantit

  • tuoreita croissanteja (älä osta croissantteja paistopisteeltä kotiin edellisenä päivänä)
  • brie-juustoa
  • aprikoosihilloa

1. Leikkaa croissanteihin kunnon viilto sen pitkältä sivulta.

2. Levitä aika runsaasti aprikoosihilloa croissantin sisään.

3. Leikkaa brie-juusto ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita noin 3-4 viipaletta juustoa jokaisen croissantin sisään. Sitten vain herkuttelemaan.

täytetyt croissantit

Alkoholiton juhannus vauvan kanssa & arvonta

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Koko odotusaika oli luonnollisesti alkoholiton. Vaikeuksia tuo aika ei tuottanut, taisin olla lisäksi sen verran tylsä, etten oikeastaan himoinnut raskausaikana mitään kiellettyjä ruoka-aineita. Jouluna tosin harmitti kun emme voineet ostaa joulupöytään kylmäsavustettua lohta, mutta ne himot oli siinä. Edes sushin perään en raskausaikana osannut itkeä.

No sitten pieni ihme putkahti maailmaan ja alkoi imetys, joka onneksi lähti käyntiin ja alkusekoilujen jälkeen toimii edelleen. Meillä on menty täysimetyksellä, ja salaisena haaveenani olisi saada 6 kk täysimetystä onnistumaan. Paineita en tuosta ajasta ota, katson ensin 4 kk asti ja sitten päätetään jatkosta. Pieni ihme kasvaa pelkillä maitobaarin antimilla oikein hyvin (3 kk neuvolassa vaaka näytti lähes grammalleen 7 kiloa), joten senkään vuoksi korvikkeelle taikka kiinteiden aloitukselle ei ole juuri nyt mitään tarvetta.

Koska pieni ihme on täysimetyksellä, pitää mun jo ihan imetyksen takia olla edelleen alkoholin kanssa tarkkana. Annoksen tai kaksi voin silloin tällöin nauttia ilman tunnon tuskia, mutta silloinkin pyrimme siihen, että toinen meistä vanhemmista on vesiselvä. Vauvan käsittely on meille molemmille kuitenkin vielä niin uutta, että on turha ottaa ylimääräisiä riskejä sen kanssa, että pari skumppalasia hujahtaisikin päähän, jonka seurauksena omat (tai isän) reaktiot hidastuisivat, jolloin vauvan hoito ei onnistuisikaan kuten selvinpäin. Jos jotain tapahtuisi, ei sitä voisi antaa itselle koskaan anteeksi.

Olen lisäksi lukenut, että pieni vauva tunnistaa vanhempiensa tuoksun, ja se toimii tutun sylin sekä äänen tavoin rauhoittavana tekijänä. Alkoholi muuttaa tuota tuttua ja turvallista tuoksua, ja sekin voi aiheuttaa pienelle vauvalle turhaa sekaannusta.

Näillä viitesanoilla voidaankin sitten hypätä meidän hieman erilaiseen juhannukseen!

Meidän entiset juhannukset eivät ole läheskään aina pitäneet sisällään perinteistä mökkiviikonloppua järvimaisemineen. Ollaan me joku juhannus mökilläkin oltu, mutta yleensä ollaan grillailtu ihan kotipihalla kaverien kanssa taikka istuttu iltaa vanhempieni luona. Saunaankaan ei olla usein jaksettu mennä, mutta alkoholia on kyllä aina pöydässä ollut. Eihän sitä keskikesän juhlaa ilman skumppaa voi viettää. Eihän?

Tämän vuotinen juhannus poikkesi entisistä ihan jokaisella mahdollisella tavalla:

  • meillä oli sylissämme 3-kuukautinen pieni poika
  • olimme matkustamassa Naantalin Muumimaailmaan ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa
  • Horatio vietiin hoitoon koko pitkäksi viikonlopuksi
  • yövyimme hotellissa Turussa vauva mukanamme
  • alkoholia en nauttinut tipan tippaa

Vaikka alkoholia ei sisuksiini mennytkään, skumppaa kyllä join! Nimittäin alkoholitonta Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohujuomaa. Kyllä keskikesän juhlan aikaan täytyy pari lasia skumppaa saada – oli sitten raskaana taikka imetti.

Ensimmäiset kippistelyt kesälle tehtiin Muumimaailmassa juhannustanssien aikaan. Juhannussalko oli nostettu pystyyn keskelle Muumimaailmaa, ja kaikki muumihahmot hakivat lapsia tanssimaan, samalla kun me kippistelimme kätevillä Henkellin piccolo -pikkupulloilla iloista tanssia katsellen. Pieni ihme nukkui vaunuissa, eikä päässyt katsomaan hassuja muumeja tanssin pyörteissä, mutta ehkä hän pääsee osallistumaan tansseihin jo ensi juhannuksena. Voin nimittäin kertoa tuhannen taalan vinkin: Muumimaailmassa on kohtuullisen rauhallista juhannuksena! Näin ei kuulemma loppukesästä enää ole.

Muumimaailma, Naantali sekä Turku jätettiin taakse lauantaina, kun kotimatkamme alkoi. Kotona koko porukka oli enemmän ja vähemmän väsyneitä ja painuimmekin pehkuihin suhteellisen aikaisin.

Sunnuntaina olikin sitten aika suunnistaa vanhempieni luokse viettämään juhannuksen rippeitä. Horatio tuli meitä häntä heiluen vastaan, ja pian grillikin saatiin kuumenemaan. Keittiössä kiehui kotimaiset uudet perunat, teimme äitini kanssa lihojen kaveriksi kevyttä salaattia ja herra Longfield kaivoi tuliaiskasseista mm. isot pullot alkoholitonta kuoharia esiin.

Ja niin sitä päästiin taas kippistelemään kesälle, joka tulee totisesti olemaan meidän osalta hyvin erilainen kuin koskaan ennen. Ilokseni voin kuitenkin kertoa teille kaikille, että pienen ihmeen koliikki on päättynyt! Se loppui kuin seinään juhannusviikolla, sen kammottavan 8 päivän jälkeen, jonka vietin pikkuisen kanssa kahdestaan. Meillä asustaa nykyisin hurjasti jokelteleva ja hymyilevä poika. Ja voin rehellisesti sanoa, että olen vihdoin nauttinut hänen seurastaan vuorokauden ympäri. Olipahan totisesti aloitus vauva-arjelle, mutta saatiinhan se vaaleansininen vauvakupla vihdoinkin myös vihreään Vihervaaraan.

Lisäksi herra Longfieldin loma alkaa tänään, joten tässähän on monen monta asiaa jolle pitäisi kippistää. Ja mehän kippistetään! Jääkaapissa odottaa vielä pari pulloa Henkellin alkoholitonta skumppaa, ja kunhan herra saapuu töistä kotiin, pitää meidän ehdottomasti kilistellä herran loman kunniaksi! Samalla voidaan hörpätä isot kulaukset pienen ihmeen koliikin päättymiselle!

Näin mukavien kesäisten tunnelmien lomassa arvomme teidän lukijoiden kesken kuuden kappaleen pullosetin (á 0,75 l) Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohujuomaa! Teidän pitäisi kommentoida tähän postaukseen mille te tulette tänä kesänä kippistelemään yhdessä ystävien taikka perheen kesken. Vastausaikaa on ensi viikon tiistaihin asti, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 4.7.2017 Muistakaa jättää myös sähköpostiosoitteenne, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä heti keskiviikkona kun olemme saaneet arvonnan suoritettua. Arvottavan paketin arvo on noin 38 euroa (6 * 0,75 l plo).

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Raparperisiirappi ja siitä tehty alkoholiton kesäjuoma

Tämän kauden raparperit alkavat olla valmiita vanhempieni pihalla, samalla kun pakastimen perukoilta löytyy vielä muutama rasia viime kesän satoa. Niille piti keksiä jotain käyttöä.

raparperisiirappi

Blogiin olen postannut vuosia sitten tosi herkullisen raparperipiirakan ohjeen, ja sen kyllä teen vielä viime kesän raparpereista, mutta ennen sitä halusin kokeilla jotain uutta. Ystäväni vinkkasi minulle jo aikaisin keväällä kesäjuomasta, joka maustetaan itse tehdyllä raparperisiirapilla. Siirappia en ole koskaan ennen tehnyt mistään aineksista itse, joten raparperista sellaista piti ehdottomasti päästä kokeilemaan.

raparperisiirappi

Raparperi on latinaksi Rheum rhabarbarum. Sen nimi juontaa juurensa ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä kuljetettiin Uralin rinteiltä Välimeren maihin. Tämä kauppaväylä oli nimeltään barbaarien joki (Rha Barbarum), tunnetummin Volga.

Tuona aikoina raparperista ei tehty piirakoita taikka siirappia, vaan sitä käytettiin lääkekasvina. Vielä 1700-luvulla tätä isolehtistä kasvia pidettiin syötäväksi kelpaamattomana, kunnes jotkut uskaliaat kokeilivat tehdä siitä ensimmäistä kertaa piirakkaa. No okei, ei siitä varmaan ensimmäisenä piirakkaa tehty, mutta joku sitä jossain vaiheessa suuhunsa laittoi todeten, että siitä olisi muuhunkin kuin lääkkeeksi.

raparperisiirappi

Tekaisin raparperisiirappia ja tein siitä viileää kesäjuomaa terassin avajaisiin kotiäitiporukalle. Juoma oli viileää sekä raikasta, ja se passaa alkoholittomaksi kesäjuomaksi koko perheelle, joten nyt vain siirapin tekoon!

Pssss.. Tosi moni on kysellyt minulta, mistä kuvissakin näkyvä hanallinen juoma-astia on kotoisin. Se on ostettu Finnmarilta vuosia sitten, mutta sitä on saatavilla naurettavan halpaan hintaan (12,90 euroa) heiltä edelleen (linkki tässä). Astia vetää 6 litraa, joten se on aika iso. Finnmarilta löytyy myös vastaava asia hieman pienempänä (3,8 litraa), linkki tässä.

raparperisiirappiraparperisiirappi

Resepti on mukailtu Jotain maukasta -blogin reseptistä.

Raparperisiirappi

noin 5 dl valmista siirappia

  • 1,5 l raparperia paloiksi pilkottuna
  • 5 dl sokeria
  • 2 dl ruokosokeria
  • 7 dl vettä
  • 1 kpl vaniljatanko halkaistuna

1. Pilko raparperit. Halkaise vaniljatanko.

2. Laita kaikki ainekset isoon kattilaan kiehumaan ilman kantta. Keitä 25 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi raparperit pois ja keitä vielä 40 minuuttia välillä sekoittaen.

3. Siirappi säilyy jääkaapissa, mutta me tehdään siitä nyt heti kesäjuomaa. Anna siirapin kuitenkin jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin alat tehdä siitä kesäjuomaa.

raparperisiirappi

Kesäjuoma raparperisiirapista

noin 5 litraa valmista juomaa

  • 5 dl valmista raparperisiirappia (ks. ohje yllä)
  • 3 kpl 1,5 litran maustamatonta kivennäisvettä
  • 1 l pakastettuja/jäisiä raparperin paloja

1. Kaada juoma-astiaan kivennäisvedet ja sekoita siirappi joukkoon. Mikäli siirappi on kovin paksua, kannattaa se sekoittaa kivennäisveden sekaan esim. käsivatkaimen avulla.

2. Nosta juoma jääkaappiin ja ota se esiin juuri ennen tarjoilua. Viimeistele juoma jäisillä raparperinpaloilla, jotka tuovat makua sekä pitävät juoman hieman pidempään kylmänä.

raparperisiirappi