Herkkuhampurilaiset helposti kotona

Hampurilaisten teko kotona on jotenkin aina kamalan hankala operaatio. Liikaa liikkuvia osia, eikä lopputulos sitten kuitenkaan aina vastaa ihan niitä Mäkkärin ja Hesen purilaisia, ainakaan mun mielestä. Ranutkaan ei oman uunin uumenissa paistu ihan yhtä rapsakoiksi kuin rasvakeittimellä tehdyt, joten hampurilaisia tulee tehtyä kotona tosi harvoin. Kesällä grillissä niitä on tosin hauska kokata kavereiden kanssa, mutta muuten hampurilaisia ei ainakaan vihreän Vihervaaran keittiössä juuri kokata.

Atria hampurilaiset

Sain blogin kautta käsiini Atrian kokoaman Jauhelihakirjan, joka pitää sisällään 100 jauhelihareseptiä. Korvamerkitsin kirjasta tosi monta simppeliltä kuulostavaa reseptiä ja yksi niistä oli ”Maailmanennätysburger parmesan-majoneesilla”. Nimi antoi odottaa tuhottoman pitkää ainesosaluetteloa sekä monen päivän kokkauspuuhia, mutta ei! Ainesosaluettelo piti sisällään tasan 9 asiaa ja valmistusohjeet oli koottu 8 lauseeseen.

Atria hampurilaiset

Näitä burgereita oli pakko päästä testaamaan. Kirjan mukaan burgereita paistettiin tuhansia kappaleita Lahden MM-kisoissa talvella 2017. Siellä samoissa kisoissa Iivo Niskanen vetäisi aivan mahtavan hiihdon! Kun Iivo siinä maaliviivan takana makasi maassa kaikkensa antaneena, alkoi minulta oikein kyyneleet valua silmistä.

Hampurilaisia syödessä ei onnen kyyneleet ihan päässeet tirahtamaan silmäkulmassta, vaikka nämä burgerit olivatkin tosi herkullisia ja ennen kaikkea ne teki iisisti ihan kotikeittiössä keskellä talvea.

Atria hampurilaiset

Maailmanennätysburger parmesan-majoneesilla

4 hampurilaista

  • 1 pkt naudanjauhelihaa (n. 400 g)
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl mustapippurirouhetta
  • 1 pkt pekonia (n. 140 g)
  • 4 kpl briossisämpylöitä (älä tingi näistä, briossisämpylät ovat parhaita)
  • salaatinlehtiä

Parmesaanimajoneesi

  • 30 g parmesaania
  • 1 dl majoneesia
  • 1-2 rkl sitruunamehua

1. Mausta jauheliha suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massaa pari minuuttia. Muotoile massasta 4 pihviä ja anna niiden vetäytyä jääkaapissa kelmun alla tunti ennen niiden paistamista.

2. Raasta parmesaani kulhoon. Lisää joukkoon majoneesi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi, tarkista maku.

3. Paista pekoni pannulla rapsakaksi ja laita paperin päälle vetäytymään, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

4. Paista pihvit pannulla kypsiksi. Paahda briossisämpylöitä uunin grillivastusten alla 250 asteessa leikkuupinta ylöspäin muutama minuutti. Tarkkaile uunia, etteivät sämpylät vain pala.

5. Kokoa burgerit. Sämpylöiden päälle ensin majoneesia (itse laitan aina sekä pohja- että päällipalan pinnalle), sitten pihvi, sitten pekoni ja lopuksi salaatinlehdet. Niin ja tietenkin lopuksi kansi päälle. Tarjoile burgerit raikkaan salatin kera.

Atria hampurilaiset

Pssst.. Kurkkaa perään myös blogin aiemmat hampurilaisreseptit, niitä löytyi ihan yllättäen jopa neljä kappaletta (vaikka aiemmin väitin, ettei hamppareita meillä juuri koskaan kokata, heh).

  1. Hampurilaiset kanapekonipihvillä, julkaistu 21.7.2017
  2. Kasvishampurilaisia ja lätkää, julkaistu 12.5.2013 (tämän postauksen takaa löytyy muuten tosi nopeat ja oikeasti hyvät ranskikset!)
  3. Ultimate hampurilaiset & sipulirenkaat, julkaistu 4.2.2013
  4. Äidin tekemiä hampurilaisia, julkaistu 8.9.2011

Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

Vuoden 2013 blogin arkistoista löytyy tosi herkullinen resepti siskonmakkarakastikkeeseen. Ihan sekopäistä ajatella, että tuolloin herra Longfield oli vasta aloittanut jatko-opinnot, ja minä olin vasta menossa valintakokeisiin. Nyt on molempien koulut käyty, talot rakennettu, harmaa karvainen kaveri tarkkailee meitä pilven reunalta, Horatio täyttää tänä vuonna jo kolme vuotta ja onhan täällä vihreässä Vihervaarassa 10-kuinen poikavauvakin. Jestas sentään mitä kaikkea näiden viime vuosien aikana on tapahtunut. Ja ne kaikki meidän elämän muutokset on tallennettu tänne pieneen blogiin talteen. Aika söpöä. Hurjaa on myös ajatella, mitä kaikkea seuraavien kolmen-neljän vuoden aikana meidän elämässä tapahtuu, toivottavasti blogi jaksaa sinnitellä vielä silloinkin menossa mukana. ♥

siskonmakkarapasta

Siskonmakkarat ovat edelleen minusta hurjan herkullisia. Niinpä innostuin heti kun törmäsin K-ruoka-lehdessä italialaisen makkarapadan reseptiin. En ole kyllä ihan varma siitä syödäänkö Italiassa siskonmakkaroita, vähän veikkaisin, että reseptiä on hiukan muuteltu suomalaiseen suuhun sopivammaksi.

siskonmakkarapasta

Minäkin jouduin pakon edessä muokkaamaan reseptiä, sillä vaikka olin ruokaostokset reseptin mukaan tehnyt, niin silti menin käyttämään reseptiin tarvittavan tomaattimurskan muutamaa päivää ennen kalapataan. Syytän äitiaivoja. Mutta kerrankin kävi tosi hyvin kun aloin reseptiä hieman suuremmalla kädellä muokkaamaan, omasta versiostani tuli nimittäin todella hyvää. Siis todella hyvää. Suosittelen testaamaan.

Pssst.. Niitä siskonmakkarapastareseptejä löytyi blogista itse asiassa myös toinen! Se on vuodelta 2012. Kurkkaa linkin takaa jos kiinnostaa.

siskonmakkarapasta

Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

6 annosta

  • 1 pkt (500 g) siskonmakkaroita
  • 1 kpl punasipuli
  • 5 kpl valkosipulinkynttä
  • 1 rs (200 g) tuoreita herkkusieniä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 dl vettä
  • 2 rkl Knorr Beef -lihafondia
  • 1 rs (125 g) babypinaattia
  • 1 tlk (340 g) salsakastiketta (meillä oli Old El Pason Hot Thick ’n’ chunky -salsaa)
  • 2 dl 15 % ruokakermaa
  • 2 tl pasta basilico -mausteseosta
  • 1-2 tl viherpippureita
  • 1-2 tl roseepippureita
  • 1-2 tl mustapippureita

Lisäksi pastaa, meillä oli Rummon Penne riagatea. Todella hyvää.

1. Kuori ja lohko punasipuli. Kuori ja viipaloi valkosipulit.

2. Puhdista ja paloittele herkkusienet.

3. Kuumenna öljy padassa tai isolla pannulla. Kuullota sipuleita siinä hetki. Purista siskonmakkaroista pieniä nokareita pannulle. Jatka paistamista kunnes ne saavat hieman väriä.

4. Lisää loput raaka-aineet sekä mausteet ja sekoita hyvin. Hauduta vielä noin 15 minuuttia.

5. Tarjoa makkarapata pastan kanssa.

siskonmakkarapasta

Chilihärkää nuudeleilla

Tätä reseptiä varten kaupasta piti hakea ainoastaan thai-chilikastiketta sekä tuoretta inkivääriä, kaikki muut ainekset löytyivät kaapista valmiina. Makean thai-chilikastikkeen kanssa meni kyllä tovi ison Cittarin hyllyjen välissä, en nimittäin millään löytänyt sellaista kivan pientä purkkia, ainoastaan jättimäisen lasipullon, joka oli viimein pakko viskata ostoskärryihin, sillä kaikissa muissa vastaavissa kastikkeissa eivät ainesosat olleet kuitenkaan yhtään samankaltaiset kuin makeassa thai-chilikastikkeessa. Mutta ei se haittaa, chilihärkänuudelit olivat tosi iisi tehdä ja maistuivat oikein maukkailta, joten tätä pöperöä tulemme varmasti tekemään vielä uudemman kerran. Pakkasessakin lojuu naudan ulkofileetä monta monituista pakettia valmiina, niitä kun tulee aina silloin tällöin jemmattua hyvän tarjouksen verukkeella pakastimeen. Se on kyllä hyvä, ei tarvitse meidän sitten hoitovapaalla elää ihan vain tonnikalalla ja purkkihernekeitolla.

chilihärkää nuudeleilla

Herra Longfield kokkasi tämän ruoan. Olimme pienen ihmeen sekä Horation kanssa vaunulenkillä ja kun tulimme kotiin, jätin vauvan ulos nukkumaan ja kipitin hyvän tuoksun saattelemana suoraan ruokapöytään. Pieni ihme heräsi tosin noin 5 minuutin päästä, joten lounasta syötiin koko perheen voimin ruokapöydän ääressä.

chilihärkää nuudeleilla

On se muuten kumma, kun kaikissa vauvaohjeissa neuvotaan syömään jo ihan vauvasta asti perheen kanssa yhtä aikaa, jotta lapsi tottuu ja näkee heti mallia perheen ruokakulttuurista. Ihan jees juttuhan se on, erityisesti kun pienelle ihmeelle maistuu sormiruokakin tosi hienosti ja siinä sivussa saa itsekin syötyä aika rauhassa. Mutta meidän jässikälle ei yleensä koskaan maistu omat soseet ja ruoat jos vanhempien lautasella on jotain. Ihan sama onko siellä ruisleipää, tulista keittoa, sushia, nakkikastiketta, maksalaatikkoa tai ihan mitä vaan, äidin ja isän lautaselta on saatava ruokaa. Ja saahan hän, aina.. Koska äiti on heikko. Mutta onhan se nyt törkeän söpöä kun pieni jässikkä osoittaa tiukka ilme kasvoillaan äidin lautasta, sormi visusti ojossa ja melkein huutaa ”anna-anna-anna-anna-anna”. Niinpä meillä on maisteltu sujuvasti mm. sushiriisiä, ruisleipää voilla, erilaisia leikkeleitä, jogurtteja, rahkoja, vanukkaita, nakkikastikkeen nakkeja, spaghettia, maksalaatikon rusinoita jne..

Chilihärkänuudeleista pieni ihme sai maistaa nuudeleita (ne oli napattu hänelle sivuun jo ruoanlaiton yhteydessä) sen verran tujua kastike oli, etten sitä sentään vauvalle tohtinut antaa.

chilihärkää nuudeleilla

Chilihärkää nuudeleilla

4 annosta

  •  200 g nuudeleita
  • 350 g naudan ulkofileetä suikaleina
  • 2 rkl öljyä
  • 1 pieni purjo suikaleina
  • 2 punaista paprikaa suikaleina
  • 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 3 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 6 rkl makeaa thai-chilikastiketta
  • ½ limetin mehu
  • 1 rkl seesamiöljyä

1. Kuumenna öljy wokissa/isossa paistinpannussa ja ruskista lihasuikaleita siinä pari minuuttia. Lisää kasvikset, inkivääri sekä valkosipuli ja paista 3-4 minuuttia koko ajan käännellen.

2. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Valuta siivilässä ja anna oleilla siinä hetken aikaa.

3. Mausta kastike soija- ja chilikastikkeella sekä limetin mehulla. Lisää valmiit nuudelit ja tilkka seesamiöljyä. Kuumenna vielä koko ajan sekoittaen, niin että kastike ja nuudelit ovat hyvin sekaisin. Sitten vain syömään!

chilihärkää nuudeleilla

Kapen savulohipasta

Tykkään sympaattisesta Kari Aihisesta hurjasti. Sanoi hän sitten Puoli seiskassa mitä lystää, niin tykkään hänestä ja hänen hassusta sekä räväkästä puhetyylistään. Olin ihan viimeisilläni raskaana kun pääsin näkemään Kapen ensimmäistä kertaa livenä. Istuimme Myllärin brunssilla Kapen luotsaamassa Rosterissa, ja olin hormonipäissäni aivan sekaisin Kapesta eikä ruoka oikein maistunut, vaikka tarjolla oli vaikka mitä brunssiherkkuja.

Kapen savulohipasta

Sitten törmäsin jossain välissä Punavuori Gourmet -blogin Anikon kuvaan Kapen uudesta reseptikirjasta, ja sanoin siltä istumalta herra Longfieldille, että tuon kirjan haluan joululahjaksi. Ja pukkihan sen minulle kiikutti.

Kape 24 h -kirjaa en ole harmikseni vauva-arjen keskellä liiemmin ehtinyt selailla, mutta herra kävi sen kannesta kanteen läpi etsiessään jotain kivaa ja iisiä reseptiä. Kuulemani mukaan herra oli selaamisen alkumetreillä kovin pettynyt, sillä reseptit olivat toinen toisensa jälkeen todella vaativia, ainesosalistat julmetun pitkiä ja ruokakuvat sellaisia, ettei kyseisiä annoksia saisi kokoon kotikeittiössä koskaan. Ainakaan meillä. Mutta loppua kohden pettymys alkoi hieman väistyä kun vastaan alkoi tulla ”normaalien” ihmisten keittiöön sopivia reseptejä, kuten sivulla 234 oleva currylla maustettu savulohipasta.

Kapen savulohipasta

Kape kertoo reseptin yhteydessä pastan valmistuvan hetkessä, ja että se on yksi hänen poikiensa suosikeista ja että tätä reseptiä on jaettu eniten myös kavereille viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Näiden saatesanojen jälkeen herra Longfield oli sitä mieltä, että tätä pastaa meidänkin on pakko kokeilla.

Ja hyvä, että kokeiltiin! Curry passasi oikein mainiosti savulohen kaveriksi, vaikka sitä etukäteen hieman epäilimme. Ruokaisa pasta maistui vihreässä Vihervaarassa joulun jälkeen varsin mainiolta monen päivän kinkku- ja laatikkoähkyn jälkeen.

Kapen savulohipasta

4 annosta

  • tuoretta tilliä
  • 200 g kylmäsavulohta
  • 200 g lämminsavulohta
  • pastaa (meillä oli Rummon kierrepastaa, johon kastike tarrautuu ihanasti)
  • ½ purjo
  • voita paistamiseen
  • 3 tl curryjauhetta
  • 3 dl kuohukermaa
  • ½ prk ranskankermaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

1. Silppua tilli ja leikkaa lohet reilun kokoisiksi paloiksi (älä tee lohesta liian pientä silppua, tai kala menee kastikkeen seassa mössöksi). Tarkista, että kala on ruodotonta.

2. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Älä keitä pastaa ylikypsäksi, suutuntuma pitää olla.

3. Huuhtele sekä pilko purjo ja paista sitä voissa kevyesti niin, että pinta ei ruskistu. Lisää curry ja anna kypsyä vielä hetken, kunnes purjo pehmenee hieman. Lisää kerma ja keitä kastiketta kokoon noin 5 minuuttia.

4. Sekoita lohipalat varovasti joukkoon. Viimeistele ranskankermalla, sitruunamehulla ja tillisilpulla. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kylmä- ja lämminsavulohet ovat itsessään jo varsin suolaisia).

Kapen savulohipasta

Vuoden 2017 vähiten kiinnostavimmat postaukset

Vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Täällä vihreässä Vihervaarassa on eletty heittämällä erikoisin, tunnerikkain sekä rankin vuosi koskaan. Odotan vuotta 2018 hurjalla innolla! On ihanaa päästä helmikuussa hetkeksi takaisin töihin hengähtämään, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa kotona oleskelu ihan puhtaalta pöydältä taas toukokuussa.

Mutta ennen kuin vuosi 2018 otetaan vastaan, kurkataan hieman vuoteen 2017. Tällä kertaa en listaa vuoden suosituimpia postauksia, vaan niitä vähemmän suosittuja! Alla olisi 500 luetuimman postauksen 10 vähiten luettua postausta. Suosituinta postausta on luettu vuoden 2017 aikana yli 30 000 kertaa, näitä loppupään postauksia alle 60 kertaa.

Sijalla 10, 56 katselukertaa

Aakkoset: C niin kuin Chow chow

Aakkos-postaukset.. Jestas olin niiden kanssa innoissani kun viimein pitkän pohdiskelun jälkeen laitoin blogin pystyyn kesäkuussa 2011. Kovin pitkälle aakkosia en kuitenkaan päässyt, kun into näiden postausten tekoon romahti.

Meidän matkassa kulkee tällä hetkellä Horatio, mutta ennen tätä reipasta chowipoikaa meitä ilahdutti 10 vuoden ajan harmaa Koda, jota rakastimme ihan hurjasti. Chow Chow on rotuna mitä mainioin, ja näitä karvapalloja tulee meillä olemaan uudempia vauvoja varmemmin vielä useita kappaleita! Pentukuume on ainainen.

Sijalla 9, 56 katselukertaa

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Juustopuu koristi eräänä jouluna leidien pikkujouluja. Herkullinen juustopuu oli minusta kiva ja erityisesti herkullinen idea. Ensi jouluna juustopuu voisi hyvin koristaa taas tarjoilupöytiä joulun alla. Harmi etten tajunnut jakaa postausta joulukuussa blogin facebookissa, se olisi voinut päätyä ilahduttamaan jonkun teidän lukijan joulupöytää!

Sijalla 8, 56 katselukertaa

Kukkakaalipyre

Tämän herkullisen lisukkeen olin unohtanut ihan täysin! Kokkailin sitä eräässä blogitapahtumassa Raakel Lignellin kanssa. Raakel oli ihan mahtava tyyppi! Ja on sitä varmasti edelleen. Kukkakaalipyreen nappasin heti to do -listalle, ja tammikuussa aion sitä tehdä pitkän tauon jälkeen, tehkää tekin. Pienien säätöjen avulla myös pieni ihme pääsee maistelemaan tätä herkkua!

Sijalla 7, 56 katselukertaa

Pimeät illat Sinnessä

Pimeä ilta Helsingin Sinnessä oli varsin erilainen ja lämminhenkinen kokemus. Liekitetty jälkiruoka on jäänyt komeana lopetuksena mieleeni. Helsingin Sinne on sittemmin sulkenut ovensa, joten ei tästä sen enempää.

Sijalla 6, 56 katselukertaa

Kurkistus muuton keskelle

Tämän(kin) postauksen olin tyystin unohtanut! Jestas vihreä Vihervaara näyttää hassulta yli 4 vuotta vanhoissa kuvissa. Ja miten hurjaa ajatella, että olemme asuneet täällä jo 4,5 vuotta! Vastahan kannoimme ensimmäiset muuttolaatikot sisään. Postauksen kuvissa taitaa ainoastaan sohva sekä työhuoneen pöytä olla samoilla paikoilla, kaikki muu onkin sitten muuttunut.

Miltäköhän täällä näyttää 4,5 vuoden päästä? Leluja on ainakin ihan pirusti joka puolella – sen voin luvata!

Sijalla 5, 56 katselukertaa

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla Anton&Antonin tyyliin

VÄÄRYYS! Siis niin iso vääryys, että tämä herkullinen resepti on kerännyt vain 56 katselukertaa vuonna 2017. Kylmäsavulohilasagne on varmasti top kympissä lempparireseptieni osalta. Tätä tehdään meillä tasaisin väliajoin ja aina se on yhtä hyvää.

Nyt klikkaatte tuota linkkiä ja testaatte tätä, ihan totta!

Sijalla 4, 55 katselukertaa

eShop: Essin maailma

Tämä postaus on ehkä koko blogihistorian huonoimpia. Harmi kyllä, että Essin maailma on lopettanut hauskojen korujen teon. Minulla on niitä edelleen (kuvassa näkyvät korvikset ovat lempparini) ja ne saavat osakseen vieläkin kivoja kommentteja.

Sijalla 3, 55 katselukertaa

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Vigon videopäiväkirja oli luokattoman huono. Oltiin ihan puhki herra Longfieldin kanssa kiivettyämme varmaan tuhat porrasta Vigon vanhan linnoituksen päälle pieni ihme kantorepussa. Muistimme yhtäkkiä, ettemme ole tehneet reissusta videopäiväkirjaa ja sen enempää videon sisältöä miettimättä painon rec. Ei hyvä idea.

Sijalla 2, 54 katselukertaa

Brunssi: SIS.Deli + Café (ESP)

Espoon WeeGee-näyttelykeskus on meille kahdelle museohullulle varsin tuttu paikka. Kävin siellä myös pienen ihmeen kanssa varmaan viisi kertaa syksyn aikana vaunutreffeillä, ja kerran kiersimme näyttelyt vauvan ja siskoni kanssa läpi. Brunssilla emme ole täällä pitkään aikaan käyneet, mutta syksyn aikana lounastin kahvila-ravintolassa jokaisena kertana kun siellä kävin.

Kahvila on käsittääkseni juuri nyt vähän aikaa kiinni omistajamuutoksen takia, mutta avaa ovensa taas vuodenvaihteen jälkeen. Toivottavasti entistä ehompana. Ja toivottavasti sieltä saa edelleen mantelicroissantteja – ne on siis niin törkeän hyviä!! Oletteko koskaan maistaneet? Saakohan niitä mistään muualta kuin täältä? Kävimme loppuvuodesta kummitätini luona Haukilahdessa kylässä, ja koukkasimme WeeGeen kautta, jotta saimme viemisiksi mantelicroissantteja. Onko vähän noloa jos tunnustan ostaneeni yhden ylimääräisen croissantin, sen vedimme herran kanssa autossa jo ennen vierailua. Heh!

Sijalla 1, 54 katselukertaa

Brunssi: Alia (HKI)

Alian brunssipostauksen huono sijoitus on myös vääryys. Alia on aivan huikean upea paikka! Olemme ostaneet brunssille myös lahjakortteja tuttaville lahjaksi. Jos joku miettii siellä kesän brunssipaikkoja jo nyt, niin menkää hyvät ihmiset Aliaan!

Luumuinen rahkakerroskakku

Äiti ja siskoni kävi meillä joululounaalla joulukuun alussa. Jokainen toi jotain, ja äitini kontolle jäi jälkiruoka.

luumuinen rahkakerroskakku

Äiti teki todella herkullista luumuista rahkakerroskakkua Valion reseptin mukaan. Reseptin hän oli bongannut Hesarin kuukausiliitteestä. Äitini ei ole koskaan ennen tehnyt rahkakakkuja, tai siis tämmöisiä jääkaapissa jäädytettäviä kakkuja, joten hän oli sitä mieltä, että kakusta pitää äkkiä leikata palat ja laittaa kakku takaisin jääkaappiin, ettei se vaan sula pöydälle. Heh!

Kakkua jäi valtavasti yli, ja kun yritin tarjota sitä siskolleni sekä äidilleni mukaan, niin äiti oli sitä mieltä, ettei kakkua voi antaa mukaan, koska se sulaa kotimatkalla (tulomatkalle äiti oli toki pakannut kakun jääpalojen sekaan). Niinpä söimme kakkua hyvillä mielin herra Longfieldin kanssa seuraavat kolme päivää.

luumuinen rahkakerroskakku

Sain kakun kuvattua vasta joululounaan jälkeisenä päivänä, eli älkää välittäkö puolikkaan kakun kuvista!

Jos joulupöydästä puuttuu vielä herkku, niin tässäpä aivan mainio vaihtoehto!

Luumuinen rahkakerroskakku

pohja

  • 150 g keksejä, esim. Bastogne
  • 75 g voita

Luumu-kanelitäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 2 dl Valio kuohukermaa
  • 2 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

väliin

  • 1 ½ dl omena-, aprikoosi- tai luumumarmeladia, (Saarioinen tai Dronningholm)

vaniljatäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 4 dl Valio kuohukermaa
  • 1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa vanilja
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

koristeluun

  • 25 g suklaalastuja
  • 100 g tuoreita luumuja

luumuinen rahkakerroskakku

1. Murenna keksit esim. monitoimikoneessa tai paksussa muovipussissa hienoksi. Sulata voi. Lisää keksimuruihin. Taputtele irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle leivinpaperille. Jos teet kakun kovin paljon suurempaan vuokaan, niin kakusta ei tule niin korkea.

2. Luumu-kanelitäyte: Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Purista liivatelehdet ja sulata kiehuvan kuumaan maitojuomaan. Kaada seos rahkan joukkoon ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta sokerilla. Lisää lopuksi kermavaahto varovasti nostellen.

3. Kaada täyte kakkuvuoan pohjalle. Tasoita pinta. Peitä. Hyydytä kakkua jääkaapissa n. tunti tai kunnes pinta on hyvin jähmettynyt.

4. Sekoita marmeladi kulhossa notkeaksi. Levitä se varoen täytteen päälle.

5. Valmista vaniljatäyte samaan tapaan kuin luumu-kanelitäyte. Lisää täyte hillon päälle. Tasoita pinta. Peitä. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 – 6 tuntia (äiti piti kakkua jääkaapissa yön yli).

6. Irrota kakku veitsellä vuoan reunasta. Poista rengas. Siirrä kakku tarjoiluvadille.

7. Koristele (katso kakun koristeluvideo) pinta juuri ennen tarjoilua suklaalastuilla ja luumulohkoilla.

luumuinen rahkakerroskakku

3. adventti: Piparkakkutrifle

Tällä viikolla vihreässä Vihervaarassa on ollut sutinaa! Maanantaina meille kokoontuivat muskarimammat vauvoineen, tiistaina kävimme äitini ja pienen ihmeen kanssa Nukketeatteri Sammon Joulu tulla jolkottaa -konsertissa, kävimme syömässä Sellossa lounasta ja vietimme lopulta koko päivän äitini kanssa. Torstaina meille saapui valtava kasa meidän asuinalueen kotimammoja vauvoineen ja isompine lapsineen. Kyllä oli muuten vipinää! Perjantaina karkasin itse herkuttelemaan ystävieni luokse, ja eilen pienen ihmeen kummitäti sekä -setä tulivat meille syömään pitkän kaavaan mukaan. Meidän PITI kokata heille kolmen ruokalajin menu ihan itse, mutta arvaatteko miten lopulta kävi? Herra Longfield haki kaiken valmiina Peshawarista sekä Leipomo Keisarista. Ups.. No kokkaillaan sitten joskus kun aikaa on taas enemmän!

piparkakkutrifle

Torstaina sain sentään (eiku siis myöhään keskiviikkoiltana) tehtyä kotimammaporukallemme piparkakkutrifleä torstain joulukahveille. Trifle onnistui ihan todella hyvin, vaikka säädin reseptin kanssa jonkin verran. Tämä trifle oli siitä helppo, että se pitää tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta se saa vetäytyä ja kerätä makua oikein kunnolla ennen kuin siihen käydään käsiksi.

piparkakkutriflepiparkakkutrifle

Trifle keräsi hurjasti kehuja mammakavereilta, ja sen reseptiä pyydettiin minulta pian. No tässä se nyt olisi, niin pian kuin vain ehdin sen tänne blogiin naputella.

Herkullista 3. adventtia! Tasan viikon päästä se joulu onkin jo sitten täällä. ♥

Pssst.. Älkää ihmetelkö postauksen kuvia, napsin suurimman osan triflekuvista yhdestä lasiin tehdystä annoksesta, sillä aineksia jäi juuri sen verran yli. Lisäksi lasiannos oli paljon kauniimpi kuin varsinaiseen tarjoiluastiaan tekemäni trifle.

piparkakkutrifle

Piparkakkutrifle

noin 2 litran tarjoiluastia

Kakkupohja

  • 1 dl siirappia
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 100 g voita
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • 1½ rkl perunajauhoja (tai Maizenaa)
  • ½ tl ruokasoodaa
  • 1 kpl kananmuna

Kostutukseen

  • 1-2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)

Täyte

Koristeluun

  • murennettuja piparkakkuja

1. Valmista ensin kakkupohja. Mittaa siirappi ja mausteet kattilaan, kiehauta ja lisää sekaan paloiteltu rasva. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita keskenään jauhot ja ruokasooda. Vaahdota kananmuna ja lisää vaahto sulatettuun rasvaseokseen vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

3. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan hieman jäähtyä ja kostuta sen jälkeen maidolla.

4. Ota kostutetusta pohjasta lasilla/piparkakkumuotilla kakkupaloja sivuun odottamaan.

5. Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja lisäämällä sekaan nostellen keskenään sekoitetut muut ainekset tasaiseksi seokseksi.

6. Täytä tarjoiluastia vuorotellen kostutetuilla kakkupaloilla ja täyteseoksella. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi täytettä. Peitä ja laita astia vetäytymään jääkaappiin yön yli.

7. Koristele annokset hetki ennen tarjoilua murennetulla piparkakuilla.

piparkakkutrifle

2. adventti: Nakkitähti

Nakkitähden piti päästä mukaan jo viime vuoden blogin joulukalenteriin, mutta onnettomien sattumusten kautta se ei sinne ehtinyt, vaikka tein nakkitähden ihan blogia varten viime joulukuussa kahteen otteeseen.

Tänä vuonna sen täytyi siis ihan ehdottomasti päästä tänne blogiin asti!

nakkitähti

Tosin ei se tänäkään vuonna ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kävi nimittäin niin, että tehdessäni nakkitähteä itsenäisyyspäiväksi, jätin nakit liian pitkiksi, ja valmis torttu näytti ihan oikeasti siltä, että siinä olisi nököttänyt pystyssä läjäpäin giggeleitä (kuva taideteoksesta löytyy blogin Instagramista). Ei hyvä (vaikka maku hyvä olikin).

Niinpä tein nakkitähden uudestaan kun äitini ja siskoni tuli meille joululounaalle perjantaina. Ja vihdoin, neljännellä kerralla, sain räpsittyä tästä herkullisesta suolaisesta tarjottavasta valokuvat valoisaan aikaan, ilman että tähti olisi näyttänyt liian törkeältä.

nakkitähti

Tätä samaa nakkitähteä väsään vielä ensi viikolla kahteen otteeseen, kun sekä maanantaina että torstaina vihreän Vihervaaran valtaa ihanat mammakaverit. Tiedossa olisi kahdet herkulliset joulukaffet – kotimammaporukan sekä muskarimammojen kanssa. Eli herkuttelua olisi tiedossa ensi viikolla(kin)!

Nakkitähteen kannattaa käyttää hieman mausteisempia nakkeja, ettei siitä tule liian pliisun makuista. Viime vuonna kaupasta oli kerran loppuneet kaikki maustenakit, ja tarjolla oli vain perusnakkeja. Tällöin viskasin täytteiden sekaan chilirouhetta, jotta sain nakkitähteen vähän potkua. Juustoraasteeksikin voi hyvin valita jonkun vähän tujumman juuston, sekin antaa kivaa makua!

Ja vielä sellainen vinkki, että nakeiksi kannattaa ottaa suoria nakkeja, ei kovin käyriä, sillä suorat istuvat vuokaan paljon paremmin kuin käyrät.

nakkitähti

Nakkitähti

  • 2 pkt lehtitaikinaa
  • sinappia (tavallista taikka Dijonia)
  • 100 g juustoraastetta (valitse juusto oman maun mukaan)
  • 500-600 g nakkeja (meillä on tänä vuonna ollut Atrian Rehti Chorizo-nakkeja, tosi hyviä ja suoria)
  • 1 kpl kananmuna
  • öljyä/voita vuoan voiteluun

1. Sulata lehtitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Voitele esim. tähden mallinen vuoka _kunnolla_ voilla/öljyllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2. Sivele taikinalevyille ensin sinappia sellainen sopiva kerros, älä jätä kulmia/reunoja sivelemättä, sinappia tulee olla koko taikinalevyn alueella. Ripottele sen jälkeen päälle juustoraastetta maltillinen määrä.

3. Leikkaa nakit tarvittaessa saman pituisiksi kuin lehtitaikinalevyn leveys on (eli levyn lyhyempi reuna). Rullaa nakki taikinalevyyn, ja leikkaa levy pidemmältä sivulta puolesta välistä poikki. Eli siis yhteen taikinalevyyn menee kaksi nakkia. Leikkaa nakkirullat tämän jälkeen vielä puoliksi, ja nosta ne sen jälkeen pystysuunnassa voideltuun vuokaan. Jatka kunnes vuoka on täynnä. Nakkirullia ei ole syytä laittaa liian tiukkaan, taikina turpoaa uunissa aika paljon ja kolot kyllä menevät umpeen.

4. Voitele koko komeus lopuksi rikotulla kananmunalla ja ripottele päälle loput juustoraasteet.

5. Paista uunin keskitasolla noin 30-45 minuuttia. Tarkkaile paistosta, se saa tulla kunnolla rusehtavaksi, jotta myös keskusosa kypsyy kunnolla.

6. Anna jäähtyä vuoassa kunnolla ennen tarjoilua. Lämmin nakkitähden tulee kuitenkin tarjoiltaessa olla.

nakkitähti

1. adventti: Nutella-taatelikuusi

Neljä viikkoa jouluun (edit. eiku KOLME)!

nutella-taatelikuusi

Eilen kävi ihan mahtava juttu. Olin ensimmäistä kertaa 8,5 kuukauteen yksin kotona monta tuntia! Herra Longfield otti ja lähti äitinsä luokse, ja nappasi vielä pienen ihmeenkin mukaan. Tässä on oma jaksaminen ollut vähän kortilla, ja ihan asiantuntijoiden mukaan mulle pitää nyt järkätä omaa aikaa. Siispä sitä alettiin järkätä.

Siellä ruutujen toisella puolella varmaan useampi ajattelee, että miten voi olla edes mahdollista, etten ole omaa aikaa yksin kotona tätä aiemmin järjestänyt. En osaa kysymykseen edes vastata. Olen niin kiintynyt pieneen ihmeeseen, ja koska hän tissittelee vielä yli 10 kertaa päivässä, eikä pullo kelpaa, olen vähän niin kuin päättänyt etten voi olla vauvasta erossa kovin pitkää aikaa. Tottahan se toisaalta on, mutta kuten mulle on nyt vakuuteltu, ei vauva kuivu pois muutaman hassun tunnin aikana.

nutella-taatelikuusi

Heidi, kun hoidat itseäsi, hoidat vauvaasi.

Tuo lause sai kyynelkanavani auki jokunen viikko sitten. Kuinka totta se voikaan olla.

Joten täälläpäs hoidettiin lauantaina itseä ja omaa mieltä oikein urakalla! Toki piti pienet itkut tirauttaa kun mies ja poika oven takanaan sulkivat, mutta kun sain anopin vinkkien jälkeen skumppalasin käteen niin johan alkoi hymyilyttää!

nutella-taatelikuusi

Lauantaina pääsin leipomaan vähän joulujuttuja. Meille on tulossa kivoja vieraita pitkin joulukuuta, ja halusin testata ensimmäisenä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni nutella-taatelikuusen reseptiä. Kuusen väkerrän näillä näkymin vielä kaksille eri mammakahveille joulukuun aikana, sen verran maukas tästä makeasta kuusesta tuli. Kuusi näyttääkin vielä niin hienolta, että sen kehtaa nostaa pöytään esille!

nutella-taatelikuusi

Nutella-taatelikuusi

  • 1 paketti (600 g) pakastelehtitaikinaa
  • 1 kananmuna voiteluun
  • 0,5 dl tomusokeria

Täyte

  • 15 taatelia
  • 1 dl vettä
  • 1 dl Nutellaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl jauhettua inkivääriä

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Poista taateleista kivet. Keitä taateleita vedessä 3 minuuttia. Soseuta taatelit ja vesi sauvasekoittimella. Sekoita pähkinälevite ja mausteet joukkoon.

3. Yhdistä 4 taikinalevyä ja vaivaa ne käsin yhdeksi taikinapalloksi (en ollut ihan varma pitääkö tämä tehdä näin vai käyttää vain kahta levyä, mutta kahdesta levystä olisi tullut niin pieni kuusi, että päädyin yhdistämään taikinan. Ihan niin ilmava ja lehtävä taikinasta ei näin tullut, mutta oikein siedettävä kuitenkin). Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat jauhotetulla alustalla samankokoisiksi ½ cm paksuiksi levyiksi. Leikkaa palat joulukuusen muotoisiksi kolmioiksi ja muotoile alaosaan kuusen jalka.

4. Laita yksi pala leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä reilusti täytettä taikinalle. Paina toinen pala päälle. Leikkaa kuuselle oksat eli viillot 1 cm:n välein ikään kuin puun rungosta oksankärkeen. Pyöritä oksat kierteelle (minä pyörittelin alaoksia muutamaan kertaa ja yläoksia vain kertaalleen).

5. Leikkaa ylijääneistä taikinapaloista kuuselle tähti ja tee tähtitorttuja taatelitäytteellä.

6. Voitele taikina kevyesti kananmunalla. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä noin 15-30 minuuttia. Koristele tomusokerilla.

nutella-taatelikuusi

Psssst.. Katso herkkukuusen teko-ohjeet myös alla olevasta Yhteishyvän videolta, jos ohjeet oli muuten hieman sekavat!

Brunssi: Kaupungintalon ravintola 21.11.2017 (HKI)

Pieni ihme oli ensimmäisellä brunssillaan vajaan kuukauden ikäisenä. Tuolloin testasimme sattumien kautta Ison Omenan La Torrefazionen brunssin. Torren brunssin aikoihin elettiin aikamoisia koliikkiaikoja, joten Torrea lukuunottamatta brunssit jätettiin suosiolla pois viikonlopuista, ja lukittauduimme vauvan kanssa neljän seinän sisälle odottamaan rauhallisempia aikoja. Ristiäisten aikaan kotoa oli pakko lähteä liikkeelle. Ristiäisiä vietettiin aurinkoisessa kevätsäässä Kaisankodissa Espoossa, ja tunnelmallisen tilaisuuden päätteeksi koko juhlaporukka nautti Kaisankodin brunssia. Koliikkiajat jatkuivat vielä ristiäisten jälkeen, ja vaikka nuo ajat ovatkin jo takanapäin, emme ole koko perheen voimin brunsseille vielä lähteneet. Suurimpana syynä on ollut se, ettei pieni ihme ole voinut istuskella syöttötuolissa. Voisihan vauvaa rattaissakin syömisen ajan pitää, mutta kun meidän jässikkä ei paikoillaan olevissa rattaissa viihdy, ja rauhallisen brunssin idea kärsii aika paljon kun kaikesta varsin kiinnostunutta vauvaa joutuu pitämään jatkuvasti sylissä. Niinpä brunssien kanssa on odoteltu rauhassa sitä päivää kun pikkuisen voi nakata istumaan syöttötuoliin. Ja se päivä tuli kuin tulikin vihdoin vastaan!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kävi vielä niin mukavasti, että minulla oli lokakuussa synttärit, ja sain pienen ihmeen kummivanhemmilta lahjaksi brunssin uudistetussa ja vastikään kaikelle kansalle avatussa Kaupungintalon ravintolassa.

Älkää antako hieman pelottavan ravintolan nimen hämätä! Kuulimme ystäväpariskunnalta, että ravintolan avautuessa kaikelle kansalle, käynnistettiin sen nimestä kilpailu. Tiedä sitten saiko kilpailuun osallistua vain Kaupungintalon virkamiehet, mutta nimeksi valikoitui niinkin villi aivomyrskyn tuotos kuin Kaupungintalon ravintola. Heh.

Mutta jos totta puhutaan, niin kyllä nimi ainakin minua hieman ihmetyttää. Tai siis jos en tietäisi, että ravintolaan saisi astua kuka tahansa kaduntallaaja, niin varmana en uskaltaisi nenääni ovista sisään tunkea, sillä kuvittelisin ravintolan olevan tarkoitettu vain Kaupungintalon työntekijöille.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Mutta kuka vaan saa kyllä astua ravintolaan sisään! Kaupungintalon työntekijät ravintolassa kyllä lounastavat edelleen, mutta muukin kansa on enemmän kuin tervetullutta. Meidän brunssimme aikaan lähellä olevaan pöytään muuten istahti ihan uusi ja tuore Helsingin pormestari! Ettei vain olisi herra Vapaavuori ollut tekemässä ylitöitä lauantaina.

No me emme sentään olleet ylitöissä, vaan testaamassa Kaupungintalon ravintolan brunssia. Jestas minkälainen brunssi se olikaan! Tähän alkuun pitää heti todeta, että hinta-laatusuhde oli brunssilla erinomainen! Vaivaisella 24 eurolla sai syödäkseen valtavat määrät herkullisia ja tuoreita sapuskoita. Kaiken kukkuraksi brunssilla on aina jokin teema, meidän visiitin aikaan herkuteltiin Oktoberfest-brunssilla. Tuolloin tuloillaan oli ainakin Halloween-brunssi lokakuun lopussa.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Tarjolla oli toinen toistaan raikkaampia ruokaisia salaatteja, tuoreita leipiä, lapsille oma buffet-pöytä (josta me aikuiset löysimme kyllä monen monta herkkua myös omille lautasillemme), mehuja, smoothieita, jogurttia lisukkeineen, hyvää kaffetta sekä lisäksi vielä tuhdit lämpimät vaihtoehdot. Oktoberfest-teemaan sopien tarjolla oli hurjan pehmeää possunposkea, chorizomakkaraa sekä sinappista perunamuusia.

Eikä siinä todellakaan ollut vielä kaikki! Lisäksi oli tietenkin myös jälkkäreitä. Jestas mitä herkkuja olivatkaan Kaupungintalon ravintolan kokit brunssikansalle loihtineet. Oli ainakin tiramisua, muffineita, suklaaleivoksia, tuoreita hedelmiä sekä semmoista pinkkiä marjapuuron väristä jälkkäriä. Tiramisu sekä suklaaleivokset nousivat ehdottomasti omaksi suosikeikseni!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Pieni ihme nautti brunssin syöttötuolissa istuen ja lasten buffet-pöydän hedelmävartaita syöden. Kyllähän siitä aika sotku saatiin aikaan, kun tuollainen 7-kuinen poika sormiruokailee, mutta jälkemme totta kai siivosimme ja sotkujen ansiosta me vanhemmat saimme varsin tervetulleen paussin visusti sylissä viihtyvältä pieneltä ihmeeltä.

kaupungintalon ravintola_brunssi

Vähän harmiksi täytyy todeta, että kovin moni muu ei meidän ja Jan Vapaavuoren lisäksi ollut brunssia löytänyt.. Suuri ravintosali oli hiljainen, ja tyhjiä pöytiä oli valmistettuun ruokamäärään nähden aivan liikaa tyhjinä. Tosi harmi! Tänä viikonloppuna tarjolla on kuitenkin isänpäiväbrunssi, kattauksia löytyy sekä lauantaille että sunnuntaille – toivon hurjasti, että paikalle eksyy useampikin herkkusuu! Onko teillä vielä isänpäivän ohjelma epäselvä? Jos on, niin tänne vaan herkuttelemaan!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

En nyt sitten tiedä jatkuuko brunssi vielä isänpäivän jälkeen, sillä Kaupungintalon ravintolan nettisivuilla kerrottiin, että 18.11. alkaen ravintolassa aletaan tarjoilla lauantailounasta. Hurjan harmillista jos brunssi ei jatku! Toivotaan nyt kuitenkin, että ainakin isänpäivän kaltaiset juhla-/teemabrunssit pysyisivät valikoimassa. Sen verran laadukas kokonaisuus oli kuitenkin kyseessä!

Ehkä se on se nimi, kukaan ei uskalla sisään kun pelkää, että vastaan tulee vaan kaikenmoisia pormestareita, kunnanvaltuutettuja, ministereitä ja muita pelottavia virkamiehiä! Mutta vaikka tuleekin niin kyllä sinne sekaan mahtuu!

kaupungintalon ravintola_brunssi