Äidin lihapiirakka uunissa

En nyt uskalla edes veikata kuinka kauan sitten uunipeltilihapiirakat olivat tosi in. Niitä putkahteli monessa blogissa tuolloin vastaan, ja muistan miettineeni, että meidän kotona vastaavaa popsittiin kun olin ihan pieni tyttö. Tuolloin buumin aikaan lihapiirakka jäi kuitenkin tekemättä, vaikka se to do -listalla olikin.

lihapiirakka uunissa

Meidän kotona äiti ei tehnyt lihapiirakkaa uuninpellille, vaan uunivuokaan. Päälle laitettiin yleensä jokin koriste ylijäämätaikinasta – kerran se oli isäni nimi kun piirakkaa syötiin hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Meillä ei olla koskaan kiskottu mitään hienoja ruokia viinien kera vanhempien synttärien aikaan, pöytään on nostettu ihan tavallista kotiruokaa ja ruokajuomana on ollut maito.

rylee + cru

Maitoa olen varmasti juonut tuhansia ja taas tuhansia litroja elämäni aikana. Nythän tässä ollaan pian aika jännän edessä, kun pieni ihme täyttää vuoden ja hänelle pitäisi alkaa jonkinlaista maitoa juottaa – siis muuta kuin (tai ainakin rinnalla jotain muuta kuin) äidinmaitoa. Jos imetys aiheuttaa aikamoisia tunnepuuskia lähes jokaisessa äidissä, niin samoja fiiliksiä on havaittavissa myös taaperoikäisten maidon valinnasta puhuttaessa. Että onko se oikea valinta nyt sitten rasvaton maito, kevyt maito, täysmaito, luomu maito vai kenties kaura- tai soijamaito.

Mekin olemme asiaa jonkin verran miettineet, ja tulleet siihen järkevään ratkaisuun, että pieni ihme alkaa vuoden ikäisenä juoda ihan samaa maitoa kuin me vanhemmatkin. Ruokajuomana pidetään pääsääntöisesti vesi, mutta onhan se vain taivaan tosi, että joidenkin ruokien kanssa on pakko juoda maitoa. Tämmöisiä ruokia ovat esimerkiksi maksalaatikko, letut, suklaa (kaikissa olomuodoissa), pulla, hernekeitto, nakkimössö sekä äidin paksupohjainen jauhelihapitsa. Niin ja tietenkin äidin lihapiirakka.

lihapiirakka uunissa

Tekaisin lihapiirakan herra Longfieldin tädille, jonne kokoonnuimme ison köörin kanssa eräänä viikonloppuna. Pienen ihmeen uusin serkkupoika oli tuohon aikaan Tasty Travelissimo -blogin Martinan masussa, joten meidän poika oli ison lapsikatraan nuorin edustaja. Siellä meidän pieni touhottoja ähisi FMAMin nahkatöppösissä sekä rusetissa. Päälle valikoitui tällä kertaa Rylee + Crun ihastuttava ketturomper, josta tilasin ensin liian pienen koon, mutta koska kuosi oli niin nätti, oli toinenkin tilaus pakko tehdä.

rylee + cru

Kyllä oli taas mukava kaikkia sukulaisia nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Pieni ihmekin oli yllättävän rohkea kyläilijä! Hyvä tästä vielä tulee, tosi hyvä.

Äidin lihapiirakka uunissa

  • 400 g jauhelihaa
  • 2 kpl sipulia hienonnettuna
  • suolaa maun mukaan
  • 1 kpl lihaliemikuutio
  • 1-2 tl paprikaa jauhettuna
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 dl kermaa (tai vettä)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • 2 kpl kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 2 kpl Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikina 500 g
  • 1 kpl kananmuna voiteluun

1. Ruskista jauheliha pannulla. Lisää mukaan hienonnettu sipuli, mausteet, lihaliemi ja neste. Hauduta. Lisää riisit. Anna jäähtyä. Lisää paloitellut kovaksi keitetyt kananmunat.

2. Kauli sulaneesta voitaikinasta pohjaksi isompi levy ja kanneksi pienenpi.

3. Aseta isompi levy laakean, voidellun uunivuoan pohjalle. Pohjapalan reunat saavat tulla uunivuoan reunojen yli, ne nostetaan myöhemmin kannen päälle. Levitä päälle täyte tasaisesti. Nosta kansilevy täytteen päälle. Nosta pohjalevyn reunat kannen päälle ja nipistä ne kauniisti kanteen kiinni. Apuna voi käyttää vettä, joka toimii liiman tapaan.

4. Koristele halutessasi ylijäämätaikinalla. Minä tein suurella karhupiparkakkumuotilla voitaikinasta lihapiirakan päälle karhukuvion. Voitele lihapiirakka kananmunalla ja pistele sen jälkeen haarukalla ilmareikiä sinne tänne.

5. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Lihapiirakka on valmis kun se on pinnalta kauniin rusehtava.

lihapiirakka uunissa

Kurkkaa vielä lopuksi postaus Lappeenrannan perinneherkuista – Vetystä ja Atomista. Eli paikallisista lihiksistä.

Galicialaisia merenherkkuja Area Da Cruzin rannalla

Kerroin teille viime postauksessa pienen ihmeen ensimmäisestä kosketuksesta rantaelämään. Pääsimme tuolloin nauttimaan elokuisen iltapäivän ja illan auringosta O Groven -kaupungissa sijaitsevalla Area da Cruzin rannalla kauniin vehreässä Galiciassa, Espanjan luoteisosassa.

Rantahetken jälkeen suuntasimme herra Longfieldin työkaverin, paikallisen Pablon, perässä rannalla sijaitsevaan ravintolaan, jossa pääsimme maistelemaan Pablon opastuksella paikallisia merenherkkuja, joista osa oli nostettu aivan kyseisen rannan tuntumasta.

area da cruz_galicia_seafood

Galiciasta on sanottu saavan espanjan parasta ruokaa, sen vehreyden sekä suhteellisen suurien sademäärien vuoksi. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kyllähän melkein 1500 kilometrin rantaviiva antaa ainakin odottaa kohtuullisen herkullisia sekä tuoreita merenantamia. Merenherkut näyttelevät Galiciassa odotetusti suuren suurta osaa paikallisten ruokavaliossa.

Pablo kehotti meitä tilaamaan rantaravintolan listalta tiettyjä paikallisia herkkuja ja tottahan toki me häntä tottelimme. Siinä me sitten pian popsimme sisuksiimme tuoreita mereneläviä sekä padron pepperseitä. Kyllä vähän harmitti pienen ihmeen osalta, hän oli reissun aikaan vielä niin pieni, ettei hänelle voinut paikallisia herkkuja antaa edes maistettavaksi.

Pulpo a feira_vigoarea da cruz_galicia_seafood

Padron Peppers

Padron peppersit olivat hauskoja suupaloja. Ne ovat suhtellisen pieniä vihreitä paprikoita, joita kasvatetaan perinteisesti Padronin alueella Galiciassa. Paprikoiden syömisessä on eräs jännittävä puoli – hieman alle 10 prosenttia paprikoista on ihan tosissaan tulisia muiden ollessa täysin iisejä suupaloja. Espanjalaisilla on sanonta Unos Pican Otros No, joka viittaa juuri paprikoiden tulisuuteen: Toiset ovat tulisia, toiset eivät.

Meille kävi onneksi niin hyvä tuuri, että saimme herra Longfieldin kanssa puraista kumpainenkin tulista paprikaa, ja olihan se totisesti yllättävää – varsinkin kun Pablo kertoi meille tästä (ihan suunnitellusti) vasta sen jälkeen kun aloimme ihmetellä miksi suussa alkoi yllättäen polttaa hurjasti.

Paikalliset syövät näitä söpöjä pieniä paprikoita tapaksina, valmistaen ne simppelisti oliiviöljyssä paistamalla sekä suolaa päälle viskelemällä. Linkin takaa löytyy resepti, jos satutte jostain tuoreita padronin paprikoita löytämään.

area da cruz_galicia_seafood

Sinisimpukat

Sinisimpukat sekä niiden kasvatus on paikallisen talouden tukipilari Vigon alueella ja sen lähettyvillä. Herra Longfield kertoi minulle jo ensimmäisten Vigoon kohdistuvien työmatkojensa jälkeen, että rantojen läheisyydessä möllötti satoja ja taas satoja lauttoja, joiden tarkoitusta herra ihmetteli muutaman päivän ennen kuin kysyi asiasta työpaikalla.

Kävi ilmi, että näiden kelluvien lauttojen alla kasvatetaan luonnollisessa ympäristössä pääasiallisesti sinisimpukoita. Toki muistettiin myös mainita, että Galiciassa kasvatetut sinisimpukat ovat maailman parhaimpia, me emme ota siihenkään asiaan sen enempää kantaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy harmaita/vaalean ruskeita neliötä iso liuta vastarannalla, ne ovat juuri niitä simpukkalauttoja. Harmi kun emme parempia kuvia tajunneet lautoista ottaa!

kuva lainattu Terveisiä Espanjasta -blogista

Sinisimpukat eivät ole varmaan monelle kovin uusi tuttavuus, saahan niitä ihan koti-Suomestakin vaikka minkä ravintolan listoilta. Galician alueella sinisimpukoita syödään tuttuun tapaan höyrytettyinä tuoreiden sitruunalohkojen kera. Sinisimpukoita voi syödä myös raakoina osterin tapaan. Meidän nauttimamme simpukat oli höyrytetty ja niiden päälle puristettiin aimo annos sitruunaa.

Pablo osasi kertoa, että syömämme sinisimpukat on nostettu aivan rannan tuntumassa olevilta simpukkalautoilta. Eipä sitä paljon tuoreempia simpukoita voisi edes toivoa pääsevänsä syömään.

No miltä ne sitten maistuivat? Suolaiselta mereltä, ihan niin kuin niiden pitääkin.

 

area da cruz_galicia_seafood

Partaveitsisimpukat (navajas)

Hauskat pitkulaiset simpukat tunnetaan Espanjassa nimellä navajas. Suomalainen käännös on partaveitsisimpukka, joka tulee muotonsa lisäksi myös varsin terävistä simpukankuorien reunoista.

Nämä simpukat asustelevat pystyasennossa merenpohjamudassa ja sukeltajat nappaavat ne yksitellen koreihinsa. Koska simpukat nököttävät mudassa, tulee ne huuhdella varsin hyvin ennen keittämistä, jotta hiekkaa ei päädy ruokalautaselle taikka suuhun asti.

Partaveitsisimpukat voivat kasvaa jopa 23 senttimetrisiksi jötkäleiksi, me herkuttelimme Area Da Cruzin rannalla noin 15-senttisillä simpukoilla, joka lienee yleisin pituus.

Me söimme partaveitsisimpukat keitettyinä sitruunalohkojen kera. Maku oli hyvin simpukkamainen, pitkulainen muoto oli välillä haaste kun emme olleet ihan varmoja pitääkö koko lihaosuus tunkea kerralla suuhun vai paloitella se osiin. Erityisesti herra Longfield piti partaveitsisimpukoista hurjasti. Niiden kaverina ollut leipäkori tyhjeni kokonaan, sillä välillä suuhun piti saada muutakin makua kuin suolaista Atlantin valtamerta.

area da cruz_galicia_seafoodarea da cruz_galicia_seafood

Pulpo a feira

Pablo suositteli meitä maistamaan myös mustekalasta tehtyä pulpo a feiraa, mutta tätä paikallista herkkua olimme maistelleet aiemmin samalla viikolla Vigossa. Herra Longfield oli ihastunut pulpo a feiraan jo ensimmäisellä Vigon työmatkallaan, ja on hän kirjoittanut siitä myös oman postauksen blogiimme, sen voi kurkata seuraavan linkin takaa.

Pulpo a feira oli aivan tautisen hyvää! Mutta niin oli kaikki muutkin tämän postauksen herkut – voi mikä matkakuume täällä riehuu. Olisinkohan minä voinut mitenkään voittaa sitä 90 miljoonan eurojackpottia?!

Pulpo a feira_vigo

Herkkuhampurilaiset helposti kotona

Hampurilaisten teko kotona on jotenkin aina kamalan hankala operaatio. Liikaa liikkuvia osia, eikä lopputulos sitten kuitenkaan aina vastaa ihan niitä Mäkkärin ja Hesen purilaisia, ainakaan mun mielestä. Ranutkaan ei oman uunin uumenissa paistu ihan yhtä rapsakoiksi kuin rasvakeittimellä tehdyt, joten hampurilaisia tulee tehtyä kotona tosi harvoin. Kesällä grillissä niitä on tosin hauska kokata kavereiden kanssa, mutta muuten hampurilaisia ei ainakaan vihreän Vihervaaran keittiössä juuri kokata.

Atria hampurilaiset

Sain blogin kautta käsiini Atrian kokoaman Jauhelihakirjan, joka pitää sisällään 100 jauhelihareseptiä. Korvamerkitsin kirjasta tosi monta simppeliltä kuulostavaa reseptiä ja yksi niistä oli ”Maailmanennätysburger parmesan-majoneesilla”. Nimi antoi odottaa tuhottoman pitkää ainesosaluetteloa sekä monen päivän kokkauspuuhia, mutta ei! Ainesosaluettelo piti sisällään tasan 9 asiaa ja valmistusohjeet oli koottu 8 lauseeseen.

Atria hampurilaiset

Näitä burgereita oli pakko päästä testaamaan. Kirjan mukaan burgereita paistettiin tuhansia kappaleita Lahden MM-kisoissa talvella 2017. Siellä samoissa kisoissa Iivo Niskanen vetäisi aivan mahtavan hiihdon! Kun Iivo siinä maaliviivan takana makasi maassa kaikkensa antaneena, alkoi minulta oikein kyyneleet valua silmistä.

Hampurilaisia syödessä ei onnen kyyneleet ihan päässeet tirahtamaan silmäkulmassta, vaikka nämä burgerit olivatkin tosi herkullisia ja ennen kaikkea ne teki iisisti ihan kotikeittiössä keskellä talvea.

Atria hampurilaiset

Maailmanennätysburger parmesan-majoneesilla

4 hampurilaista

  • 1 pkt naudanjauhelihaa (n. 400 g)
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl mustapippurirouhetta
  • 1 pkt pekonia (n. 140 g)
  • 4 kpl briossisämpylöitä (älä tingi näistä, briossisämpylät ovat parhaita)
  • salaatinlehtiä

Parmesaanimajoneesi

  • 30 g parmesaania
  • 1 dl majoneesia
  • 1-2 rkl sitruunamehua

1. Mausta jauheliha suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massaa pari minuuttia. Muotoile massasta 4 pihviä ja anna niiden vetäytyä jääkaapissa kelmun alla tunti ennen niiden paistamista.

2. Raasta parmesaani kulhoon. Lisää joukkoon majoneesi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi, tarkista maku.

3. Paista pekoni pannulla rapsakaksi ja laita paperin päälle vetäytymään, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

4. Paista pihvit pannulla kypsiksi. Paahda briossisämpylöitä uunin grillivastusten alla 250 asteessa leikkuupinta ylöspäin muutama minuutti. Tarkkaile uunia, etteivät sämpylät vain pala.

5. Kokoa burgerit. Sämpylöiden päälle ensin majoneesia (itse laitan aina sekä pohja- että päällipalan pinnalle), sitten pihvi, sitten pekoni ja lopuksi salaatinlehdet. Niin ja tietenkin lopuksi kansi päälle. Tarjoile burgerit raikkaan salatin kera.

Atria hampurilaiset

Pssst.. Kurkkaa perään myös blogin aiemmat hampurilaisreseptit, niitä löytyi ihan yllättäen jopa neljä kappaletta (vaikka aiemmin väitin, ettei hamppareita meillä juuri koskaan kokata, heh).

  1. Hampurilaiset kanapekonipihvillä, julkaistu 21.7.2017
  2. Kasvishampurilaisia ja lätkää, julkaistu 12.5.2013 (tämän postauksen takaa löytyy muuten tosi nopeat ja oikeasti hyvät ranskikset!)
  3. Ultimate hampurilaiset & sipulirenkaat, julkaistu 4.2.2013
  4. Äidin tekemiä hampurilaisia, julkaistu 8.9.2011

Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

Vuoden 2013 blogin arkistoista löytyy tosi herkullinen resepti siskonmakkarakastikkeeseen. Ihan sekopäistä ajatella, että tuolloin herra Longfield oli vasta aloittanut jatko-opinnot, ja minä olin vasta menossa valintakokeisiin. Nyt on molempien koulut käyty, talot rakennettu, harmaa karvainen kaveri tarkkailee meitä pilven reunalta, Horatio täyttää tänä vuonna jo kolme vuotta ja onhan täällä vihreässä Vihervaarassa 10-kuinen poikavauvakin. Jestas sentään mitä kaikkea näiden viime vuosien aikana on tapahtunut. Ja ne kaikki meidän elämän muutokset on tallennettu tänne pieneen blogiin talteen. Aika söpöä. Hurjaa on myös ajatella, mitä kaikkea seuraavien kolmen-neljän vuoden aikana meidän elämässä tapahtuu, toivottavasti blogi jaksaa sinnitellä vielä silloinkin menossa mukana. ♥

siskonmakkarapasta

Siskonmakkarat ovat edelleen minusta hurjan herkullisia. Niinpä innostuin heti kun törmäsin K-ruoka-lehdessä italialaisen makkarapadan reseptiin. En ole kyllä ihan varma siitä syödäänkö Italiassa siskonmakkaroita, vähän veikkaisin, että reseptiä on hiukan muuteltu suomalaiseen suuhun sopivammaksi.

siskonmakkarapasta

Minäkin jouduin pakon edessä muokkaamaan reseptiä, sillä vaikka olin ruokaostokset reseptin mukaan tehnyt, niin silti menin käyttämään reseptiin tarvittavan tomaattimurskan muutamaa päivää ennen kalapataan. Syytän äitiaivoja. Mutta kerrankin kävi tosi hyvin kun aloin reseptiä hieman suuremmalla kädellä muokkaamaan, omasta versiostani tuli nimittäin todella hyvää. Siis todella hyvää. Suosittelen testaamaan.

Pssst.. Niitä siskonmakkarapastareseptejä löytyi blogista itse asiassa myös toinen! Se on vuodelta 2012. Kurkkaa linkin takaa jos kiinnostaa.

siskonmakkarapasta

Italialainen makkarapata siskonmakkaroista

6 annosta

  • 1 pkt (500 g) siskonmakkaroita
  • 1 kpl punasipuli
  • 5 kpl valkosipulinkynttä
  • 1 rs (200 g) tuoreita herkkusieniä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 dl vettä
  • 2 rkl Knorr Beef -lihafondia
  • 1 rs (125 g) babypinaattia
  • 1 tlk (340 g) salsakastiketta (meillä oli Old El Pason Hot Thick ’n’ chunky -salsaa)
  • 2 dl 15 % ruokakermaa
  • 2 tl pasta basilico -mausteseosta
  • 1-2 tl viherpippureita
  • 1-2 tl roseepippureita
  • 1-2 tl mustapippureita

Lisäksi pastaa, meillä oli Rummon Penne riagatea. Todella hyvää.

1. Kuori ja lohko punasipuli. Kuori ja viipaloi valkosipulit.

2. Puhdista ja paloittele herkkusienet.

3. Kuumenna öljy padassa tai isolla pannulla. Kuullota sipuleita siinä hetki. Purista siskonmakkaroista pieniä nokareita pannulle. Jatka paistamista kunnes ne saavat hieman väriä.

4. Lisää loput raaka-aineet sekä mausteet ja sekoita hyvin. Hauduta vielä noin 15 minuuttia.

5. Tarjoa makkarapata pastan kanssa.

siskonmakkarapasta

Chilihärkää nuudeleilla

Tätä reseptiä varten kaupasta piti hakea ainoastaan thai-chilikastiketta sekä tuoretta inkivääriä, kaikki muut ainekset löytyivät kaapista valmiina. Makean thai-chilikastikkeen kanssa meni kyllä tovi ison Cittarin hyllyjen välissä, en nimittäin millään löytänyt sellaista kivan pientä purkkia, ainoastaan jättimäisen lasipullon, joka oli viimein pakko viskata ostoskärryihin, sillä kaikissa muissa vastaavissa kastikkeissa eivät ainesosat olleet kuitenkaan yhtään samankaltaiset kuin makeassa thai-chilikastikkeessa. Mutta ei se haittaa, chilihärkänuudelit olivat tosi iisi tehdä ja maistuivat oikein maukkailta, joten tätä pöperöä tulemme varmasti tekemään vielä uudemman kerran. Pakkasessakin lojuu naudan ulkofileetä monta monituista pakettia valmiina, niitä kun tulee aina silloin tällöin jemmattua hyvän tarjouksen verukkeella pakastimeen. Se on kyllä hyvä, ei tarvitse meidän sitten hoitovapaalla elää ihan vain tonnikalalla ja purkkihernekeitolla.

chilihärkää nuudeleilla

Herra Longfield kokkasi tämän ruoan. Olimme pienen ihmeen sekä Horation kanssa vaunulenkillä ja kun tulimme kotiin, jätin vauvan ulos nukkumaan ja kipitin hyvän tuoksun saattelemana suoraan ruokapöytään. Pieni ihme heräsi tosin noin 5 minuutin päästä, joten lounasta syötiin koko perheen voimin ruokapöydän ääressä.

chilihärkää nuudeleilla

On se muuten kumma, kun kaikissa vauvaohjeissa neuvotaan syömään jo ihan vauvasta asti perheen kanssa yhtä aikaa, jotta lapsi tottuu ja näkee heti mallia perheen ruokakulttuurista. Ihan jees juttuhan se on, erityisesti kun pienelle ihmeelle maistuu sormiruokakin tosi hienosti ja siinä sivussa saa itsekin syötyä aika rauhassa. Mutta meidän jässikälle ei yleensä koskaan maistu omat soseet ja ruoat jos vanhempien lautasella on jotain. Ihan sama onko siellä ruisleipää, tulista keittoa, sushia, nakkikastiketta, maksalaatikkoa tai ihan mitä vaan, äidin ja isän lautaselta on saatava ruokaa. Ja saahan hän, aina.. Koska äiti on heikko. Mutta onhan se nyt törkeän söpöä kun pieni jässikkä osoittaa tiukka ilme kasvoillaan äidin lautasta, sormi visusti ojossa ja melkein huutaa ”anna-anna-anna-anna-anna”. Niinpä meillä on maisteltu sujuvasti mm. sushiriisiä, ruisleipää voilla, erilaisia leikkeleitä, jogurtteja, rahkoja, vanukkaita, nakkikastikkeen nakkeja, spaghettia, maksalaatikon rusinoita jne..

Chilihärkänuudeleista pieni ihme sai maistaa nuudeleita (ne oli napattu hänelle sivuun jo ruoanlaiton yhteydessä) sen verran tujua kastike oli, etten sitä sentään vauvalle tohtinut antaa.

chilihärkää nuudeleilla

Chilihärkää nuudeleilla

4 annosta

  •  200 g nuudeleita
  • 350 g naudan ulkofileetä suikaleina
  • 2 rkl öljyä
  • 1 pieni purjo suikaleina
  • 2 punaista paprikaa suikaleina
  • 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 3 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 6 rkl makeaa thai-chilikastiketta
  • ½ limetin mehu
  • 1 rkl seesamiöljyä

1. Kuumenna öljy wokissa/isossa paistinpannussa ja ruskista lihasuikaleita siinä pari minuuttia. Lisää kasvikset, inkivääri sekä valkosipuli ja paista 3-4 minuuttia koko ajan käännellen.

2. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Valuta siivilässä ja anna oleilla siinä hetken aikaa.

3. Mausta kastike soija- ja chilikastikkeella sekä limetin mehulla. Lisää valmiit nuudelit ja tilkka seesamiöljyä. Kuumenna vielä koko ajan sekoittaen, niin että kastike ja nuudelit ovat hyvin sekaisin. Sitten vain syömään!

chilihärkää nuudeleilla

Kapen savulohipasta

Tykkään sympaattisesta Kari Aihisesta hurjasti. Sanoi hän sitten Puoli seiskassa mitä lystää, niin tykkään hänestä ja hänen hassusta sekä räväkästä puhetyylistään. Olin ihan viimeisilläni raskaana kun pääsin näkemään Kapen ensimmäistä kertaa livenä. Istuimme Myllärin brunssilla Kapen luotsaamassa Rosterissa, ja olin hormonipäissäni aivan sekaisin Kapesta eikä ruoka oikein maistunut, vaikka tarjolla oli vaikka mitä brunssiherkkuja.

Kapen savulohipasta

Sitten törmäsin jossain välissä Punavuori Gourmet -blogin Anikon kuvaan Kapen uudesta reseptikirjasta, ja sanoin siltä istumalta herra Longfieldille, että tuon kirjan haluan joululahjaksi. Ja pukkihan sen minulle kiikutti.

Kape 24 h -kirjaa en ole harmikseni vauva-arjen keskellä liiemmin ehtinyt selailla, mutta herra kävi sen kannesta kanteen läpi etsiessään jotain kivaa ja iisiä reseptiä. Kuulemani mukaan herra oli selaamisen alkumetreillä kovin pettynyt, sillä reseptit olivat toinen toisensa jälkeen todella vaativia, ainesosalistat julmetun pitkiä ja ruokakuvat sellaisia, ettei kyseisiä annoksia saisi kokoon kotikeittiössä koskaan. Ainakaan meillä. Mutta loppua kohden pettymys alkoi hieman väistyä kun vastaan alkoi tulla ”normaalien” ihmisten keittiöön sopivia reseptejä, kuten sivulla 234 oleva currylla maustettu savulohipasta.

Kapen savulohipasta

Kape kertoo reseptin yhteydessä pastan valmistuvan hetkessä, ja että se on yksi hänen poikiensa suosikeista ja että tätä reseptiä on jaettu eniten myös kavereille viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Näiden saatesanojen jälkeen herra Longfield oli sitä mieltä, että tätä pastaa meidänkin on pakko kokeilla.

Ja hyvä, että kokeiltiin! Curry passasi oikein mainiosti savulohen kaveriksi, vaikka sitä etukäteen hieman epäilimme. Ruokaisa pasta maistui vihreässä Vihervaarassa joulun jälkeen varsin mainiolta monen päivän kinkku- ja laatikkoähkyn jälkeen.

Kapen savulohipasta

4 annosta

  • tuoretta tilliä
  • 200 g kylmäsavulohta
  • 200 g lämminsavulohta
  • pastaa (meillä oli Rummon kierrepastaa, johon kastike tarrautuu ihanasti)
  • ½ purjo
  • voita paistamiseen
  • 3 tl curryjauhetta
  • 3 dl kuohukermaa
  • ½ prk ranskankermaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

1. Silppua tilli ja leikkaa lohet reilun kokoisiksi paloiksi (älä tee lohesta liian pientä silppua, tai kala menee kastikkeen seassa mössöksi). Tarkista, että kala on ruodotonta.

2. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Älä keitä pastaa ylikypsäksi, suutuntuma pitää olla.

3. Huuhtele sekä pilko purjo ja paista sitä voissa kevyesti niin, että pinta ei ruskistu. Lisää curry ja anna kypsyä vielä hetken, kunnes purjo pehmenee hieman. Lisää kerma ja keitä kastiketta kokoon noin 5 minuuttia.

4. Sekoita lohipalat varovasti joukkoon. Viimeistele ranskankermalla, sitruunamehulla ja tillisilpulla. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kylmä- ja lämminsavulohet ovat itsessään jo varsin suolaisia).

Kapen savulohipasta

Vuoden 2017 vähiten kiinnostavimmat postaukset

Vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Täällä vihreässä Vihervaarassa on eletty heittämällä erikoisin, tunnerikkain sekä rankin vuosi koskaan. Odotan vuotta 2018 hurjalla innolla! On ihanaa päästä helmikuussa hetkeksi takaisin töihin hengähtämään, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa kotona oleskelu ihan puhtaalta pöydältä taas toukokuussa.

Mutta ennen kuin vuosi 2018 otetaan vastaan, kurkataan hieman vuoteen 2017. Tällä kertaa en listaa vuoden suosituimpia postauksia, vaan niitä vähemmän suosittuja! Alla olisi 500 luetuimman postauksen 10 vähiten luettua postausta. Suosituinta postausta on luettu vuoden 2017 aikana yli 30 000 kertaa, näitä loppupään postauksia alle 60 kertaa.

Sijalla 10, 56 katselukertaa

Aakkoset: C niin kuin Chow chow

Aakkos-postaukset.. Jestas olin niiden kanssa innoissani kun viimein pitkän pohdiskelun jälkeen laitoin blogin pystyyn kesäkuussa 2011. Kovin pitkälle aakkosia en kuitenkaan päässyt, kun into näiden postausten tekoon romahti.

Meidän matkassa kulkee tällä hetkellä Horatio, mutta ennen tätä reipasta chowipoikaa meitä ilahdutti 10 vuoden ajan harmaa Koda, jota rakastimme ihan hurjasti. Chow Chow on rotuna mitä mainioin, ja näitä karvapalloja tulee meillä olemaan uudempia vauvoja varmemmin vielä useita kappaleita! Pentukuume on ainainen.

Sijalla 9, 56 katselukertaa

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Juustopuu koristi eräänä jouluna leidien pikkujouluja. Herkullinen juustopuu oli minusta kiva ja erityisesti herkullinen idea. Ensi jouluna juustopuu voisi hyvin koristaa taas tarjoilupöytiä joulun alla. Harmi etten tajunnut jakaa postausta joulukuussa blogin facebookissa, se olisi voinut päätyä ilahduttamaan jonkun teidän lukijan joulupöytää!

Sijalla 8, 56 katselukertaa

Kukkakaalipyre

Tämän herkullisen lisukkeen olin unohtanut ihan täysin! Kokkailin sitä eräässä blogitapahtumassa Raakel Lignellin kanssa. Raakel oli ihan mahtava tyyppi! Ja on sitä varmasti edelleen. Kukkakaalipyreen nappasin heti to do -listalle, ja tammikuussa aion sitä tehdä pitkän tauon jälkeen, tehkää tekin. Pienien säätöjen avulla myös pieni ihme pääsee maistelemaan tätä herkkua!

Sijalla 7, 56 katselukertaa

Pimeät illat Sinnessä

Pimeä ilta Helsingin Sinnessä oli varsin erilainen ja lämminhenkinen kokemus. Liekitetty jälkiruoka on jäänyt komeana lopetuksena mieleeni. Helsingin Sinne on sittemmin sulkenut ovensa, joten ei tästä sen enempää.

Sijalla 6, 56 katselukertaa

Kurkistus muuton keskelle

Tämän(kin) postauksen olin tyystin unohtanut! Jestas vihreä Vihervaara näyttää hassulta yli 4 vuotta vanhoissa kuvissa. Ja miten hurjaa ajatella, että olemme asuneet täällä jo 4,5 vuotta! Vastahan kannoimme ensimmäiset muuttolaatikot sisään. Postauksen kuvissa taitaa ainoastaan sohva sekä työhuoneen pöytä olla samoilla paikoilla, kaikki muu onkin sitten muuttunut.

Miltäköhän täällä näyttää 4,5 vuoden päästä? Leluja on ainakin ihan pirusti joka puolella – sen voin luvata!

Sijalla 5, 56 katselukertaa

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla Anton&Antonin tyyliin

VÄÄRYYS! Siis niin iso vääryys, että tämä herkullinen resepti on kerännyt vain 56 katselukertaa vuonna 2017. Kylmäsavulohilasagne on varmasti top kympissä lempparireseptieni osalta. Tätä tehdään meillä tasaisin väliajoin ja aina se on yhtä hyvää.

Nyt klikkaatte tuota linkkiä ja testaatte tätä, ihan totta!

Sijalla 4, 55 katselukertaa

eShop: Essin maailma

Tämä postaus on ehkä koko blogihistorian huonoimpia. Harmi kyllä, että Essin maailma on lopettanut hauskojen korujen teon. Minulla on niitä edelleen (kuvassa näkyvät korvikset ovat lempparini) ja ne saavat osakseen vieläkin kivoja kommentteja.

Sijalla 3, 55 katselukertaa

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Vigon videopäiväkirja oli luokattoman huono. Oltiin ihan puhki herra Longfieldin kanssa kiivettyämme varmaan tuhat porrasta Vigon vanhan linnoituksen päälle pieni ihme kantorepussa. Muistimme yhtäkkiä, ettemme ole tehneet reissusta videopäiväkirjaa ja sen enempää videon sisältöä miettimättä painon rec. Ei hyvä idea.

Sijalla 2, 54 katselukertaa

Brunssi: SIS.Deli + Café (ESP)

Espoon WeeGee-näyttelykeskus on meille kahdelle museohullulle varsin tuttu paikka. Kävin siellä myös pienen ihmeen kanssa varmaan viisi kertaa syksyn aikana vaunutreffeillä, ja kerran kiersimme näyttelyt vauvan ja siskoni kanssa läpi. Brunssilla emme ole täällä pitkään aikaan käyneet, mutta syksyn aikana lounastin kahvila-ravintolassa jokaisena kertana kun siellä kävin.

Kahvila on käsittääkseni juuri nyt vähän aikaa kiinni omistajamuutoksen takia, mutta avaa ovensa taas vuodenvaihteen jälkeen. Toivottavasti entistä ehompana. Ja toivottavasti sieltä saa edelleen mantelicroissantteja – ne on siis niin törkeän hyviä!! Oletteko koskaan maistaneet? Saakohan niitä mistään muualta kuin täältä? Kävimme loppuvuodesta kummitätini luona Haukilahdessa kylässä, ja koukkasimme WeeGeen kautta, jotta saimme viemisiksi mantelicroissantteja. Onko vähän noloa jos tunnustan ostaneeni yhden ylimääräisen croissantin, sen vedimme herran kanssa autossa jo ennen vierailua. Heh!

Sijalla 1, 54 katselukertaa

Brunssi: Alia (HKI)

Alian brunssipostauksen huono sijoitus on myös vääryys. Alia on aivan huikean upea paikka! Olemme ostaneet brunssille myös lahjakortteja tuttaville lahjaksi. Jos joku miettii siellä kesän brunssipaikkoja jo nyt, niin menkää hyvät ihmiset Aliaan!

Luumuinen rahkakerroskakku

Äiti ja siskoni kävi meillä joululounaalla joulukuun alussa. Jokainen toi jotain, ja äitini kontolle jäi jälkiruoka.

luumuinen rahkakerroskakku

Äiti teki todella herkullista luumuista rahkakerroskakkua Valion reseptin mukaan. Reseptin hän oli bongannut Hesarin kuukausiliitteestä. Äitini ei ole koskaan ennen tehnyt rahkakakkuja, tai siis tämmöisiä jääkaapissa jäädytettäviä kakkuja, joten hän oli sitä mieltä, että kakusta pitää äkkiä leikata palat ja laittaa kakku takaisin jääkaappiin, ettei se vaan sula pöydälle. Heh!

Kakkua jäi valtavasti yli, ja kun yritin tarjota sitä siskolleni sekä äidilleni mukaan, niin äiti oli sitä mieltä, ettei kakkua voi antaa mukaan, koska se sulaa kotimatkalla (tulomatkalle äiti oli toki pakannut kakun jääpalojen sekaan). Niinpä söimme kakkua hyvillä mielin herra Longfieldin kanssa seuraavat kolme päivää.

luumuinen rahkakerroskakku

Sain kakun kuvattua vasta joululounaan jälkeisenä päivänä, eli älkää välittäkö puolikkaan kakun kuvista!

Jos joulupöydästä puuttuu vielä herkku, niin tässäpä aivan mainio vaihtoehto!

Luumuinen rahkakerroskakku

pohja

  • 150 g keksejä, esim. Bastogne
  • 75 g voita

Luumu-kanelitäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 2 dl Valio kuohukermaa
  • 2 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

väliin

  • 1 ½ dl omena-, aprikoosi- tai luumumarmeladia, (Saarioinen tai Dronningholm)

vaniljatäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 4 dl Valio kuohukermaa
  • 1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa vanilja
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

koristeluun

  • 25 g suklaalastuja
  • 100 g tuoreita luumuja

luumuinen rahkakerroskakku

1. Murenna keksit esim. monitoimikoneessa tai paksussa muovipussissa hienoksi. Sulata voi. Lisää keksimuruihin. Taputtele irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle leivinpaperille. Jos teet kakun kovin paljon suurempaan vuokaan, niin kakusta ei tule niin korkea.

2. Luumu-kanelitäyte: Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Purista liivatelehdet ja sulata kiehuvan kuumaan maitojuomaan. Kaada seos rahkan joukkoon ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta sokerilla. Lisää lopuksi kermavaahto varovasti nostellen.

3. Kaada täyte kakkuvuoan pohjalle. Tasoita pinta. Peitä. Hyydytä kakkua jääkaapissa n. tunti tai kunnes pinta on hyvin jähmettynyt.

4. Sekoita marmeladi kulhossa notkeaksi. Levitä se varoen täytteen päälle.

5. Valmista vaniljatäyte samaan tapaan kuin luumu-kanelitäyte. Lisää täyte hillon päälle. Tasoita pinta. Peitä. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 – 6 tuntia (äiti piti kakkua jääkaapissa yön yli).

6. Irrota kakku veitsellä vuoan reunasta. Poista rengas. Siirrä kakku tarjoiluvadille.

7. Koristele (katso kakun koristeluvideo) pinta juuri ennen tarjoilua suklaalastuilla ja luumulohkoilla.

luumuinen rahkakerroskakku

3. adventti: Piparkakkutrifle

Tällä viikolla vihreässä Vihervaarassa on ollut sutinaa! Maanantaina meille kokoontuivat muskarimammat vauvoineen, tiistaina kävimme äitini ja pienen ihmeen kanssa Nukketeatteri Sammon Joulu tulla jolkottaa -konsertissa, kävimme syömässä Sellossa lounasta ja vietimme lopulta koko päivän äitini kanssa. Torstaina meille saapui valtava kasa meidän asuinalueen kotimammoja vauvoineen ja isompine lapsineen. Kyllä oli muuten vipinää! Perjantaina karkasin itse herkuttelemaan ystävieni luokse, ja eilen pienen ihmeen kummitäti sekä -setä tulivat meille syömään pitkän kaavaan mukaan. Meidän PITI kokata heille kolmen ruokalajin menu ihan itse, mutta arvaatteko miten lopulta kävi? Herra Longfield haki kaiken valmiina Peshawarista sekä Leipomo Keisarista. Ups.. No kokkaillaan sitten joskus kun aikaa on taas enemmän!

piparkakkutrifle

Torstaina sain sentään (eiku siis myöhään keskiviikkoiltana) tehtyä kotimammaporukallemme piparkakkutrifleä torstain joulukahveille. Trifle onnistui ihan todella hyvin, vaikka säädin reseptin kanssa jonkin verran. Tämä trifle oli siitä helppo, että se pitää tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta se saa vetäytyä ja kerätä makua oikein kunnolla ennen kuin siihen käydään käsiksi.

piparkakkutriflepiparkakkutrifle

Trifle keräsi hurjasti kehuja mammakavereilta, ja sen reseptiä pyydettiin minulta pian. No tässä se nyt olisi, niin pian kuin vain ehdin sen tänne blogiin naputella.

Herkullista 3. adventtia! Tasan viikon päästä se joulu onkin jo sitten täällä. ♥

Pssst.. Älkää ihmetelkö postauksen kuvia, napsin suurimman osan triflekuvista yhdestä lasiin tehdystä annoksesta, sillä aineksia jäi juuri sen verran yli. Lisäksi lasiannos oli paljon kauniimpi kuin varsinaiseen tarjoiluastiaan tekemäni trifle.

piparkakkutrifle

Piparkakkutrifle

noin 2 litran tarjoiluastia

Kakkupohja

  • 1 dl siirappia
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 100 g voita
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • 1½ rkl perunajauhoja (tai Maizenaa)
  • ½ tl ruokasoodaa
  • 1 kpl kananmuna

Kostutukseen

  • 1-2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)

Täyte

Koristeluun

  • murennettuja piparkakkuja

1. Valmista ensin kakkupohja. Mittaa siirappi ja mausteet kattilaan, kiehauta ja lisää sekaan paloiteltu rasva. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita keskenään jauhot ja ruokasooda. Vaahdota kananmuna ja lisää vaahto sulatettuun rasvaseokseen vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

3. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan hieman jäähtyä ja kostuta sen jälkeen maidolla.

4. Ota kostutetusta pohjasta lasilla/piparkakkumuotilla kakkupaloja sivuun odottamaan.

5. Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja lisäämällä sekaan nostellen keskenään sekoitetut muut ainekset tasaiseksi seokseksi.

6. Täytä tarjoiluastia vuorotellen kostutetuilla kakkupaloilla ja täyteseoksella. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi täytettä. Peitä ja laita astia vetäytymään jääkaappiin yön yli.

7. Koristele annokset hetki ennen tarjoilua murennetulla piparkakuilla.

piparkakkutrifle

2. adventti: Nakkitähti

Nakkitähden piti päästä mukaan jo viime vuoden blogin joulukalenteriin, mutta onnettomien sattumusten kautta se ei sinne ehtinyt, vaikka tein nakkitähden ihan blogia varten viime joulukuussa kahteen otteeseen.

Tänä vuonna sen täytyi siis ihan ehdottomasti päästä tänne blogiin asti!

nakkitähti

Tosin ei se tänäkään vuonna ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kävi nimittäin niin, että tehdessäni nakkitähteä itsenäisyyspäiväksi, jätin nakit liian pitkiksi, ja valmis torttu näytti ihan oikeasti siltä, että siinä olisi nököttänyt pystyssä läjäpäin giggeleitä (kuva taideteoksesta löytyy blogin Instagramista). Ei hyvä (vaikka maku hyvä olikin).

Niinpä tein nakkitähden uudestaan kun äitini ja siskoni tuli meille joululounaalle perjantaina. Ja vihdoin, neljännellä kerralla, sain räpsittyä tästä herkullisesta suolaisesta tarjottavasta valokuvat valoisaan aikaan, ilman että tähti olisi näyttänyt liian törkeältä.

nakkitähti

Tätä samaa nakkitähteä väsään vielä ensi viikolla kahteen otteeseen, kun sekä maanantaina että torstaina vihreän Vihervaaran valtaa ihanat mammakaverit. Tiedossa olisi kahdet herkulliset joulukaffet – kotimammaporukan sekä muskarimammojen kanssa. Eli herkuttelua olisi tiedossa ensi viikolla(kin)!

Nakkitähteen kannattaa käyttää hieman mausteisempia nakkeja, ettei siitä tule liian pliisun makuista. Viime vuonna kaupasta oli kerran loppuneet kaikki maustenakit, ja tarjolla oli vain perusnakkeja. Tällöin viskasin täytteiden sekaan chilirouhetta, jotta sain nakkitähteen vähän potkua. Juustoraasteeksikin voi hyvin valita jonkun vähän tujumman juuston, sekin antaa kivaa makua!

Ja vielä sellainen vinkki, että nakeiksi kannattaa ottaa suoria nakkeja, ei kovin käyriä, sillä suorat istuvat vuokaan paljon paremmin kuin käyrät.

nakkitähti

Nakkitähti

  • 2 pkt lehtitaikinaa
  • sinappia (tavallista taikka Dijonia)
  • 100 g juustoraastetta (valitse juusto oman maun mukaan)
  • 500-600 g nakkeja (meillä on tänä vuonna ollut Atrian Rehti Chorizo-nakkeja, tosi hyviä ja suoria)
  • 1 kpl kananmuna
  • öljyä/voita vuoan voiteluun

1. Sulata lehtitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Voitele esim. tähden mallinen vuoka _kunnolla_ voilla/öljyllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2. Sivele taikinalevyille ensin sinappia sellainen sopiva kerros, älä jätä kulmia/reunoja sivelemättä, sinappia tulee olla koko taikinalevyn alueella. Ripottele sen jälkeen päälle juustoraastetta maltillinen määrä.

3. Leikkaa nakit tarvittaessa saman pituisiksi kuin lehtitaikinalevyn leveys on (eli levyn lyhyempi reuna). Rullaa nakki taikinalevyyn, ja leikkaa levy pidemmältä sivulta puolesta välistä poikki. Eli siis yhteen taikinalevyyn menee kaksi nakkia. Leikkaa nakkirullat tämän jälkeen vielä puoliksi, ja nosta ne sen jälkeen pystysuunnassa voideltuun vuokaan. Jatka kunnes vuoka on täynnä. Nakkirullia ei ole syytä laittaa liian tiukkaan, taikina turpoaa uunissa aika paljon ja kolot kyllä menevät umpeen.

4. Voitele koko komeus lopuksi rikotulla kananmunalla ja ripottele päälle loput juustoraasteet.

5. Paista uunin keskitasolla noin 30-45 minuuttia. Tarkkaile paistosta, se saa tulla kunnolla rusehtavaksi, jotta myös keskusosa kypsyy kunnolla.

6. Anna jäähtyä vuoassa kunnolla ennen tarjoilua. Lämmin nakkitähden tulee kuitenkin tarjoiltaessa olla.

nakkitähti