Vuoden 2017 vähiten kiinnostavimmat postaukset

Vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Täällä vihreässä Vihervaarassa on eletty heittämällä erikoisin, tunnerikkain sekä rankin vuosi koskaan. Odotan vuotta 2018 hurjalla innolla! On ihanaa päästä helmikuussa hetkeksi takaisin töihin hengähtämään, ja aloittaa pienen ihmeen kanssa kotona oleskelu ihan puhtaalta pöydältä taas toukokuussa.

Mutta ennen kuin vuosi 2018 otetaan vastaan, kurkataan hieman vuoteen 2017. Tällä kertaa en listaa vuoden suosituimpia postauksia, vaan niitä vähemmän suosittuja! Alla olisi 500 luetuimman postauksen 10 vähiten luettua postausta. Suosituinta postausta on luettu vuoden 2017 aikana yli 30 000 kertaa, näitä loppupään postauksia alle 60 kertaa.

Sijalla 10, 56 katselukertaa

Aakkoset: C niin kuin Chow chow

Aakkos-postaukset.. Jestas olin niiden kanssa innoissani kun viimein pitkän pohdiskelun jälkeen laitoin blogin pystyyn kesäkuussa 2011. Kovin pitkälle aakkosia en kuitenkaan päässyt, kun into näiden postausten tekoon romahti.

Meidän matkassa kulkee tällä hetkellä Horatio, mutta ennen tätä reipasta chowipoikaa meitä ilahdutti 10 vuoden ajan harmaa Koda, jota rakastimme ihan hurjasti. Chow Chow on rotuna mitä mainioin, ja näitä karvapalloja tulee meillä olemaan uudempia vauvoja varmemmin vielä useita kappaleita! Pentukuume on ainainen.

Sijalla 9, 56 katselukertaa

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Juustopuu koristi eräänä jouluna leidien pikkujouluja. Herkullinen juustopuu oli minusta kiva ja erityisesti herkullinen idea. Ensi jouluna juustopuu voisi hyvin koristaa taas tarjoilupöytiä joulun alla. Harmi etten tajunnut jakaa postausta joulukuussa blogin facebookissa, se olisi voinut päätyä ilahduttamaan jonkun teidän lukijan joulupöytää!

Sijalla 8, 56 katselukertaa

Kukkakaalipyre

Tämän herkullisen lisukkeen olin unohtanut ihan täysin! Kokkailin sitä eräässä blogitapahtumassa Raakel Lignellin kanssa. Raakel oli ihan mahtava tyyppi! Ja on sitä varmasti edelleen. Kukkakaalipyreen nappasin heti to do -listalle, ja tammikuussa aion sitä tehdä pitkän tauon jälkeen, tehkää tekin. Pienien säätöjen avulla myös pieni ihme pääsee maistelemaan tätä herkkua!

Sijalla 7, 56 katselukertaa

Pimeät illat Sinnessä

Pimeä ilta Helsingin Sinnessä oli varsin erilainen ja lämminhenkinen kokemus. Liekitetty jälkiruoka on jäänyt komeana lopetuksena mieleeni. Helsingin Sinne on sittemmin sulkenut ovensa, joten ei tästä sen enempää.

Sijalla 6, 56 katselukertaa

Kurkistus muuton keskelle

Tämän(kin) postauksen olin tyystin unohtanut! Jestas vihreä Vihervaara näyttää hassulta yli 4 vuotta vanhoissa kuvissa. Ja miten hurjaa ajatella, että olemme asuneet täällä jo 4,5 vuotta! Vastahan kannoimme ensimmäiset muuttolaatikot sisään. Postauksen kuvissa taitaa ainoastaan sohva sekä työhuoneen pöytä olla samoilla paikoilla, kaikki muu onkin sitten muuttunut.

Miltäköhän täällä näyttää 4,5 vuoden päästä? Leluja on ainakin ihan pirusti joka puolella – sen voin luvata!

Sijalla 5, 56 katselukertaa

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla Anton&Antonin tyyliin

VÄÄRYYS! Siis niin iso vääryys, että tämä herkullinen resepti on kerännyt vain 56 katselukertaa vuonna 2017. Kylmäsavulohilasagne on varmasti top kympissä lempparireseptieni osalta. Tätä tehdään meillä tasaisin väliajoin ja aina se on yhtä hyvää.

Nyt klikkaatte tuota linkkiä ja testaatte tätä, ihan totta!

Sijalla 4, 55 katselukertaa

eShop: Essin maailma

Tämä postaus on ehkä koko blogihistorian huonoimpia. Harmi kyllä, että Essin maailma on lopettanut hauskojen korujen teon. Minulla on niitä edelleen (kuvassa näkyvät korvikset ovat lempparini) ja ne saavat osakseen vieläkin kivoja kommentteja.

Sijalla 3, 55 katselukertaa

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Vigon videopäiväkirja oli luokattoman huono. Oltiin ihan puhki herra Longfieldin kanssa kiivettyämme varmaan tuhat porrasta Vigon vanhan linnoituksen päälle pieni ihme kantorepussa. Muistimme yhtäkkiä, ettemme ole tehneet reissusta videopäiväkirjaa ja sen enempää videon sisältöä miettimättä painon rec. Ei hyvä idea.

Sijalla 2, 54 katselukertaa

Brunssi: SIS.Deli + Café (ESP)

Espoon WeeGee-näyttelykeskus on meille kahdelle museohullulle varsin tuttu paikka. Kävin siellä myös pienen ihmeen kanssa varmaan viisi kertaa syksyn aikana vaunutreffeillä, ja kerran kiersimme näyttelyt vauvan ja siskoni kanssa läpi. Brunssilla emme ole täällä pitkään aikaan käyneet, mutta syksyn aikana lounastin kahvila-ravintolassa jokaisena kertana kun siellä kävin.

Kahvila on käsittääkseni juuri nyt vähän aikaa kiinni omistajamuutoksen takia, mutta avaa ovensa taas vuodenvaihteen jälkeen. Toivottavasti entistä ehompana. Ja toivottavasti sieltä saa edelleen mantelicroissantteja – ne on siis niin törkeän hyviä!! Oletteko koskaan maistaneet? Saakohan niitä mistään muualta kuin täältä? Kävimme loppuvuodesta kummitätini luona Haukilahdessa kylässä, ja koukkasimme WeeGeen kautta, jotta saimme viemisiksi mantelicroissantteja. Onko vähän noloa jos tunnustan ostaneeni yhden ylimääräisen croissantin, sen vedimme herran kanssa autossa jo ennen vierailua. Heh!

Sijalla 1, 54 katselukertaa

Brunssi: Alia (HKI)

Alian brunssipostauksen huono sijoitus on myös vääryys. Alia on aivan huikean upea paikka! Olemme ostaneet brunssille myös lahjakortteja tuttaville lahjaksi. Jos joku miettii siellä kesän brunssipaikkoja jo nyt, niin menkää hyvät ihmiset Aliaan!

Luumuinen rahkakerroskakku

Äiti ja siskoni kävi meillä joululounaalla joulukuun alussa. Jokainen toi jotain, ja äitini kontolle jäi jälkiruoka.

luumuinen rahkakerroskakku

Äiti teki todella herkullista luumuista rahkakerroskakkua Valion reseptin mukaan. Reseptin hän oli bongannut Hesarin kuukausiliitteestä. Äitini ei ole koskaan ennen tehnyt rahkakakkuja, tai siis tämmöisiä jääkaapissa jäädytettäviä kakkuja, joten hän oli sitä mieltä, että kakusta pitää äkkiä leikata palat ja laittaa kakku takaisin jääkaappiin, ettei se vaan sula pöydälle. Heh!

Kakkua jäi valtavasti yli, ja kun yritin tarjota sitä siskolleni sekä äidilleni mukaan, niin äiti oli sitä mieltä, ettei kakkua voi antaa mukaan, koska se sulaa kotimatkalla (tulomatkalle äiti oli toki pakannut kakun jääpalojen sekaan). Niinpä söimme kakkua hyvillä mielin herra Longfieldin kanssa seuraavat kolme päivää.

luumuinen rahkakerroskakku

Sain kakun kuvattua vasta joululounaan jälkeisenä päivänä, eli älkää välittäkö puolikkaan kakun kuvista!

Jos joulupöydästä puuttuu vielä herkku, niin tässäpä aivan mainio vaihtoehto!

Luumuinen rahkakerroskakku

pohja

  • 150 g keksejä, esim. Bastogne
  • 75 g voita

Luumu-kanelitäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 2 dl Valio kuohukermaa
  • 2 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

väliin

  • 1 ½ dl omena-, aprikoosi- tai luumumarmeladia, (Saarioinen tai Dronningholm)

vaniljatäyte

  • 3 liivatelehteä
  • 4 dl Valio kuohukermaa
  • 1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa vanilja
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 2 rkl Valio Eila maitojuomaa

koristeluun

  • 25 g suklaalastuja
  • 100 g tuoreita luumuja

luumuinen rahkakerroskakku

1. Murenna keksit esim. monitoimikoneessa tai paksussa muovipussissa hienoksi. Sulata voi. Lisää keksimuruihin. Taputtele irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle leivinpaperille. Jos teet kakun kovin paljon suurempaan vuokaan, niin kakusta ei tule niin korkea.

2. Luumu-kanelitäyte: Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Purista liivatelehdet ja sulata kiehuvan kuumaan maitojuomaan. Kaada seos rahkan joukkoon ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Mausta sokerilla. Lisää lopuksi kermavaahto varovasti nostellen.

3. Kaada täyte kakkuvuoan pohjalle. Tasoita pinta. Peitä. Hyydytä kakkua jääkaapissa n. tunti tai kunnes pinta on hyvin jähmettynyt.

4. Sekoita marmeladi kulhossa notkeaksi. Levitä se varoen täytteen päälle.

5. Valmista vaniljatäyte samaan tapaan kuin luumu-kanelitäyte. Lisää täyte hillon päälle. Tasoita pinta. Peitä. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 – 6 tuntia (äiti piti kakkua jääkaapissa yön yli).

6. Irrota kakku veitsellä vuoan reunasta. Poista rengas. Siirrä kakku tarjoiluvadille.

7. Koristele (katso kakun koristeluvideo) pinta juuri ennen tarjoilua suklaalastuilla ja luumulohkoilla.

luumuinen rahkakerroskakku

3. adventti: Piparkakkutrifle

Tällä viikolla vihreässä Vihervaarassa on ollut sutinaa! Maanantaina meille kokoontuivat muskarimammat vauvoineen, tiistaina kävimme äitini ja pienen ihmeen kanssa Nukketeatteri Sammon Joulu tulla jolkottaa -konsertissa, kävimme syömässä Sellossa lounasta ja vietimme lopulta koko päivän äitini kanssa. Torstaina meille saapui valtava kasa meidän asuinalueen kotimammoja vauvoineen ja isompine lapsineen. Kyllä oli muuten vipinää! Perjantaina karkasin itse herkuttelemaan ystävieni luokse, ja eilen pienen ihmeen kummitäti sekä -setä tulivat meille syömään pitkän kaavaan mukaan. Meidän PITI kokata heille kolmen ruokalajin menu ihan itse, mutta arvaatteko miten lopulta kävi? Herra Longfield haki kaiken valmiina Peshawarista sekä Leipomo Keisarista. Ups.. No kokkaillaan sitten joskus kun aikaa on taas enemmän!

piparkakkutrifle

Torstaina sain sentään (eiku siis myöhään keskiviikkoiltana) tehtyä kotimammaporukallemme piparkakkutrifleä torstain joulukahveille. Trifle onnistui ihan todella hyvin, vaikka säädin reseptin kanssa jonkin verran. Tämä trifle oli siitä helppo, että se pitää tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta se saa vetäytyä ja kerätä makua oikein kunnolla ennen kuin siihen käydään käsiksi.

piparkakkutriflepiparkakkutrifle

Trifle keräsi hurjasti kehuja mammakavereilta, ja sen reseptiä pyydettiin minulta pian. No tässä se nyt olisi, niin pian kuin vain ehdin sen tänne blogiin naputella.

Herkullista 3. adventtia! Tasan viikon päästä se joulu onkin jo sitten täällä. ♥

Pssst.. Älkää ihmetelkö postauksen kuvia, napsin suurimman osan triflekuvista yhdestä lasiin tehdystä annoksesta, sillä aineksia jäi juuri sen verran yli. Lisäksi lasiannos oli paljon kauniimpi kuin varsinaiseen tarjoiluastiaan tekemäni trifle.

piparkakkutrifle

Piparkakkutrifle

noin 2 litran tarjoiluastia

Kakkupohja

  • 1 dl siirappia
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 100 g voita
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • 1½ rkl perunajauhoja (tai Maizenaa)
  • ½ tl ruokasoodaa
  • 1 kpl kananmuna

Kostutukseen

  • 1-2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)

Täyte

Koristeluun

  • murennettuja piparkakkuja

1. Valmista ensin kakkupohja. Mittaa siirappi ja mausteet kattilaan, kiehauta ja lisää sekaan paloiteltu rasva. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita keskenään jauhot ja ruokasooda. Vaahdota kananmuna ja lisää vaahto sulatettuun rasvaseokseen vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

3. Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan hieman jäähtyä ja kostuta sen jälkeen maidolla.

4. Ota kostutetusta pohjasta lasilla/piparkakkumuotilla kakkupaloja sivuun odottamaan.

5. Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja lisäämällä sekaan nostellen keskenään sekoitetut muut ainekset tasaiseksi seokseksi.

6. Täytä tarjoiluastia vuorotellen kostutetuilla kakkupaloilla ja täyteseoksella. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi täytettä. Peitä ja laita astia vetäytymään jääkaappiin yön yli.

7. Koristele annokset hetki ennen tarjoilua murennetulla piparkakuilla.

piparkakkutrifle

2. adventti: Nakkitähti

Nakkitähden piti päästä mukaan jo viime vuoden blogin joulukalenteriin, mutta onnettomien sattumusten kautta se ei sinne ehtinyt, vaikka tein nakkitähden ihan blogia varten viime joulukuussa kahteen otteeseen.

Tänä vuonna sen täytyi siis ihan ehdottomasti päästä tänne blogiin asti!

nakkitähti

Tosin ei se tänäkään vuonna ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kävi nimittäin niin, että tehdessäni nakkitähteä itsenäisyyspäiväksi, jätin nakit liian pitkiksi, ja valmis torttu näytti ihan oikeasti siltä, että siinä olisi nököttänyt pystyssä läjäpäin giggeleitä (kuva taideteoksesta löytyy blogin Instagramista). Ei hyvä (vaikka maku hyvä olikin).

Niinpä tein nakkitähden uudestaan kun äitini ja siskoni tuli meille joululounaalle perjantaina. Ja vihdoin, neljännellä kerralla, sain räpsittyä tästä herkullisesta suolaisesta tarjottavasta valokuvat valoisaan aikaan, ilman että tähti olisi näyttänyt liian törkeältä.

nakkitähti

Tätä samaa nakkitähteä väsään vielä ensi viikolla kahteen otteeseen, kun sekä maanantaina että torstaina vihreän Vihervaaran valtaa ihanat mammakaverit. Tiedossa olisi kahdet herkulliset joulukaffet – kotimammaporukan sekä muskarimammojen kanssa. Eli herkuttelua olisi tiedossa ensi viikolla(kin)!

Nakkitähteen kannattaa käyttää hieman mausteisempia nakkeja, ettei siitä tule liian pliisun makuista. Viime vuonna kaupasta oli kerran loppuneet kaikki maustenakit, ja tarjolla oli vain perusnakkeja. Tällöin viskasin täytteiden sekaan chilirouhetta, jotta sain nakkitähteen vähän potkua. Juustoraasteeksikin voi hyvin valita jonkun vähän tujumman juuston, sekin antaa kivaa makua!

Ja vielä sellainen vinkki, että nakeiksi kannattaa ottaa suoria nakkeja, ei kovin käyriä, sillä suorat istuvat vuokaan paljon paremmin kuin käyrät.

nakkitähti

Nakkitähti

  • 2 pkt lehtitaikinaa
  • sinappia (tavallista taikka Dijonia)
  • 100 g juustoraastetta (valitse juusto oman maun mukaan)
  • 500-600 g nakkeja (meillä on tänä vuonna ollut Atrian Rehti Chorizo-nakkeja, tosi hyviä ja suoria)
  • 1 kpl kananmuna
  • öljyä/voita vuoan voiteluun

1. Sulata lehtitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Voitele esim. tähden mallinen vuoka _kunnolla_ voilla/öljyllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2. Sivele taikinalevyille ensin sinappia sellainen sopiva kerros, älä jätä kulmia/reunoja sivelemättä, sinappia tulee olla koko taikinalevyn alueella. Ripottele sen jälkeen päälle juustoraastetta maltillinen määrä.

3. Leikkaa nakit tarvittaessa saman pituisiksi kuin lehtitaikinalevyn leveys on (eli levyn lyhyempi reuna). Rullaa nakki taikinalevyyn, ja leikkaa levy pidemmältä sivulta puolesta välistä poikki. Eli siis yhteen taikinalevyyn menee kaksi nakkia. Leikkaa nakkirullat tämän jälkeen vielä puoliksi, ja nosta ne sen jälkeen pystysuunnassa voideltuun vuokaan. Jatka kunnes vuoka on täynnä. Nakkirullia ei ole syytä laittaa liian tiukkaan, taikina turpoaa uunissa aika paljon ja kolot kyllä menevät umpeen.

4. Voitele koko komeus lopuksi rikotulla kananmunalla ja ripottele päälle loput juustoraasteet.

5. Paista uunin keskitasolla noin 30-45 minuuttia. Tarkkaile paistosta, se saa tulla kunnolla rusehtavaksi, jotta myös keskusosa kypsyy kunnolla.

6. Anna jäähtyä vuoassa kunnolla ennen tarjoilua. Lämmin nakkitähden tulee kuitenkin tarjoiltaessa olla.

nakkitähti

1. adventti: Nutella-taatelikuusi

Neljä viikkoa jouluun (edit. eiku KOLME)!

nutella-taatelikuusi

Eilen kävi ihan mahtava juttu. Olin ensimmäistä kertaa 8,5 kuukauteen yksin kotona monta tuntia! Herra Longfield otti ja lähti äitinsä luokse, ja nappasi vielä pienen ihmeenkin mukaan. Tässä on oma jaksaminen ollut vähän kortilla, ja ihan asiantuntijoiden mukaan mulle pitää nyt järkätä omaa aikaa. Siispä sitä alettiin järkätä.

Siellä ruutujen toisella puolella varmaan useampi ajattelee, että miten voi olla edes mahdollista, etten ole omaa aikaa yksin kotona tätä aiemmin järjestänyt. En osaa kysymykseen edes vastata. Olen niin kiintynyt pieneen ihmeeseen, ja koska hän tissittelee vielä yli 10 kertaa päivässä, eikä pullo kelpaa, olen vähän niin kuin päättänyt etten voi olla vauvasta erossa kovin pitkää aikaa. Tottahan se toisaalta on, mutta kuten mulle on nyt vakuuteltu, ei vauva kuivu pois muutaman hassun tunnin aikana.

nutella-taatelikuusi

Heidi, kun hoidat itseäsi, hoidat vauvaasi.

Tuo lause sai kyynelkanavani auki jokunen viikko sitten. Kuinka totta se voikaan olla.

Joten täälläpäs hoidettiin lauantaina itseä ja omaa mieltä oikein urakalla! Toki piti pienet itkut tirauttaa kun mies ja poika oven takanaan sulkivat, mutta kun sain anopin vinkkien jälkeen skumppalasin käteen niin johan alkoi hymyilyttää!

nutella-taatelikuusi

Lauantaina pääsin leipomaan vähän joulujuttuja. Meille on tulossa kivoja vieraita pitkin joulukuuta, ja halusin testata ensimmäisenä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni nutella-taatelikuusen reseptiä. Kuusen väkerrän näillä näkymin vielä kaksille eri mammakahveille joulukuun aikana, sen verran maukas tästä makeasta kuusesta tuli. Kuusi näyttääkin vielä niin hienolta, että sen kehtaa nostaa pöytään esille!

nutella-taatelikuusi

Nutella-taatelikuusi

  • 1 paketti (600 g) pakastelehtitaikinaa
  • 1 kananmuna voiteluun
  • 0,5 dl tomusokeria

Täyte

  • 15 taatelia
  • 1 dl vettä
  • 1 dl Nutellaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl jauhettua inkivääriä

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Poista taateleista kivet. Keitä taateleita vedessä 3 minuuttia. Soseuta taatelit ja vesi sauvasekoittimella. Sekoita pähkinälevite ja mausteet joukkoon.

3. Yhdistä 4 taikinalevyä ja vaivaa ne käsin yhdeksi taikinapalloksi (en ollut ihan varma pitääkö tämä tehdä näin vai käyttää vain kahta levyä, mutta kahdesta levystä olisi tullut niin pieni kuusi, että päädyin yhdistämään taikinan. Ihan niin ilmava ja lehtävä taikinasta ei näin tullut, mutta oikein siedettävä kuitenkin). Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat jauhotetulla alustalla samankokoisiksi ½ cm paksuiksi levyiksi. Leikkaa palat joulukuusen muotoisiksi kolmioiksi ja muotoile alaosaan kuusen jalka.

4. Laita yksi pala leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä reilusti täytettä taikinalle. Paina toinen pala päälle. Leikkaa kuuselle oksat eli viillot 1 cm:n välein ikään kuin puun rungosta oksankärkeen. Pyöritä oksat kierteelle (minä pyörittelin alaoksia muutamaan kertaa ja yläoksia vain kertaalleen).

5. Leikkaa ylijääneistä taikinapaloista kuuselle tähti ja tee tähtitorttuja taatelitäytteellä.

6. Voitele taikina kevyesti kananmunalla. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä noin 15-30 minuuttia. Koristele tomusokerilla.

nutella-taatelikuusi

Psssst.. Katso herkkukuusen teko-ohjeet myös alla olevasta Yhteishyvän videolta, jos ohjeet oli muuten hieman sekavat!

Brunssi: Kaupungintalon ravintola 21.11.2017 (HKI)

Pieni ihme oli ensimmäisellä brunssillaan vajaan kuukauden ikäisenä. Tuolloin testasimme sattumien kautta Ison Omenan La Torrefazionen brunssin. Torren brunssin aikoihin elettiin aikamoisia koliikkiaikoja, joten Torrea lukuunottamatta brunssit jätettiin suosiolla pois viikonlopuista, ja lukittauduimme vauvan kanssa neljän seinän sisälle odottamaan rauhallisempia aikoja. Ristiäisten aikaan kotoa oli pakko lähteä liikkeelle. Ristiäisiä vietettiin aurinkoisessa kevätsäässä Kaisankodissa Espoossa, ja tunnelmallisen tilaisuuden päätteeksi koko juhlaporukka nautti Kaisankodin brunssia. Koliikkiajat jatkuivat vielä ristiäisten jälkeen, ja vaikka nuo ajat ovatkin jo takanapäin, emme ole koko perheen voimin brunsseille vielä lähteneet. Suurimpana syynä on ollut se, ettei pieni ihme ole voinut istuskella syöttötuolissa. Voisihan vauvaa rattaissakin syömisen ajan pitää, mutta kun meidän jässikkä ei paikoillaan olevissa rattaissa viihdy, ja rauhallisen brunssin idea kärsii aika paljon kun kaikesta varsin kiinnostunutta vauvaa joutuu pitämään jatkuvasti sylissä. Niinpä brunssien kanssa on odoteltu rauhassa sitä päivää kun pikkuisen voi nakata istumaan syöttötuoliin. Ja se päivä tuli kuin tulikin vihdoin vastaan!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kävi vielä niin mukavasti, että minulla oli lokakuussa synttärit, ja sain pienen ihmeen kummivanhemmilta lahjaksi brunssin uudistetussa ja vastikään kaikelle kansalle avatussa Kaupungintalon ravintolassa.

Älkää antako hieman pelottavan ravintolan nimen hämätä! Kuulimme ystäväpariskunnalta, että ravintolan avautuessa kaikelle kansalle, käynnistettiin sen nimestä kilpailu. Tiedä sitten saiko kilpailuun osallistua vain Kaupungintalon virkamiehet, mutta nimeksi valikoitui niinkin villi aivomyrskyn tuotos kuin Kaupungintalon ravintola. Heh.

Mutta jos totta puhutaan, niin kyllä nimi ainakin minua hieman ihmetyttää. Tai siis jos en tietäisi, että ravintolaan saisi astua kuka tahansa kaduntallaaja, niin varmana en uskaltaisi nenääni ovista sisään tunkea, sillä kuvittelisin ravintolan olevan tarkoitettu vain Kaupungintalon työntekijöille.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Mutta kuka vaan saa kyllä astua ravintolaan sisään! Kaupungintalon työntekijät ravintolassa kyllä lounastavat edelleen, mutta muukin kansa on enemmän kuin tervetullutta. Meidän brunssimme aikaan lähellä olevaan pöytään muuten istahti ihan uusi ja tuore Helsingin pormestari! Ettei vain olisi herra Vapaavuori ollut tekemässä ylitöitä lauantaina.

No me emme sentään olleet ylitöissä, vaan testaamassa Kaupungintalon ravintolan brunssia. Jestas minkälainen brunssi se olikaan! Tähän alkuun pitää heti todeta, että hinta-laatusuhde oli brunssilla erinomainen! Vaivaisella 24 eurolla sai syödäkseen valtavat määrät herkullisia ja tuoreita sapuskoita. Kaiken kukkuraksi brunssilla on aina jokin teema, meidän visiitin aikaan herkuteltiin Oktoberfest-brunssilla. Tuolloin tuloillaan oli ainakin Halloween-brunssi lokakuun lopussa.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Tarjolla oli toinen toistaan raikkaampia ruokaisia salaatteja, tuoreita leipiä, lapsille oma buffet-pöytä (josta me aikuiset löysimme kyllä monen monta herkkua myös omille lautasillemme), mehuja, smoothieita, jogurttia lisukkeineen, hyvää kaffetta sekä lisäksi vielä tuhdit lämpimät vaihtoehdot. Oktoberfest-teemaan sopien tarjolla oli hurjan pehmeää possunposkea, chorizomakkaraa sekä sinappista perunamuusia.

Eikä siinä todellakaan ollut vielä kaikki! Lisäksi oli tietenkin myös jälkkäreitä. Jestas mitä herkkuja olivatkaan Kaupungintalon ravintolan kokit brunssikansalle loihtineet. Oli ainakin tiramisua, muffineita, suklaaleivoksia, tuoreita hedelmiä sekä semmoista pinkkiä marjapuuron väristä jälkkäriä. Tiramisu sekä suklaaleivokset nousivat ehdottomasti omaksi suosikeikseni!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Pieni ihme nautti brunssin syöttötuolissa istuen ja lasten buffet-pöydän hedelmävartaita syöden. Kyllähän siitä aika sotku saatiin aikaan, kun tuollainen 7-kuinen poika sormiruokailee, mutta jälkemme totta kai siivosimme ja sotkujen ansiosta me vanhemmat saimme varsin tervetulleen paussin visusti sylissä viihtyvältä pieneltä ihmeeltä.

kaupungintalon ravintola_brunssi

Vähän harmiksi täytyy todeta, että kovin moni muu ei meidän ja Jan Vapaavuoren lisäksi ollut brunssia löytänyt.. Suuri ravintosali oli hiljainen, ja tyhjiä pöytiä oli valmistettuun ruokamäärään nähden aivan liikaa tyhjinä. Tosi harmi! Tänä viikonloppuna tarjolla on kuitenkin isänpäiväbrunssi, kattauksia löytyy sekä lauantaille että sunnuntaille – toivon hurjasti, että paikalle eksyy useampikin herkkusuu! Onko teillä vielä isänpäivän ohjelma epäselvä? Jos on, niin tänne vaan herkuttelemaan!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

En nyt sitten tiedä jatkuuko brunssi vielä isänpäivän jälkeen, sillä Kaupungintalon ravintolan nettisivuilla kerrottiin, että 18.11. alkaen ravintolassa aletaan tarjoilla lauantailounasta. Hurjan harmillista jos brunssi ei jatku! Toivotaan nyt kuitenkin, että ainakin isänpäivän kaltaiset juhla-/teemabrunssit pysyisivät valikoimassa. Sen verran laadukas kokonaisuus oli kuitenkin kyseessä!

Ehkä se on se nimi, kukaan ei uskalla sisään kun pelkää, että vastaan tulee vaan kaikenmoisia pormestareita, kunnanvaltuutettuja, ministereitä ja muita pelottavia virkamiehiä! Mutta vaikka tuleekin niin kyllä sinne sekaan mahtuu!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kanttarellikastike keitetyillä perunoilla

Pakastimen perukoilta löytyi ihan yllättäen isohko rasia viime syksyn kanttarelleja. En oikein voi ymmärtää, miten voin unohtaa kanttarellit pakastimeen, sen verran hyvä herkku on kuitenkin kyseessä. No sieltä se rasia kuitenkin löytyi ja heti alkoi tehdä mieli kanttarellikastiketta.

kanttarellikastike

Muistan kun vielä ihan sienestys”urani” alussa töissä muutama nainen vouhotti kanttarellikastikkeesta. Sanoivat suu vaahdoten, ettei tarvita kuin kasa kanttarelleja, voita, kermaa, sipulia ja pippuria. Niin ja totta kai keitettyjä perunoita.

Täytyy tunnustaa, että vaikka tuosta vouhotuksesta on aikaa jo vuosia, en ole ennen tätä syksyä kanttarellikastiketta tehnyt. Oli siis aika lähteä kauppaan ostoksille, ostoslistalle kertyi vain kaksi raaka-ainetta, kerma ja purjo. Muut ainekset löytyivät kotoa.

kanttarellikastike

Vaikka olin saanut työtovereilta vuosia sitten ohjeet kastikkeen tekoon, olivat ne sen verran epämääräiset (paljon sitä kermaa pitää olla, entä voita, onko kolme sipulia liikaa?), että piti vähän googletella.

Päädyin valitsemaan Valion reseptin, sillä niihin on voinut aina luottaa. Niin myös tällä kertaa. Kanttarellikastike oli todella herkullista. Löytyykö sinun pakastimesta yllärirasia kanttarelleja? Jos löytyy, niin tätä kannattaa kokeilla.

kanttarellikastike

Kanttarellikastike

4 annosta

  • vajaa litra kantarelleja
  • 1 kpl sipuli
  • 1 dl purjosipulia hienonnettuna
  • 3 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • suolaa
  • 1 dl hienonnettua ruohosipulia

1. Puhdista ja hienonna sienet. Hienonna myös sipuli ja purjosipuli.

2. Paista pannulla voissa (1 rkl) sieniä ja sipuleita, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut.

3. Lisää pannulle voita (2 rkl) voita, sulata voi ja kiehauta siinä jauhot koko ajan sekoittaen.

4. Lisää maito vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.

5. Lisää joukkoon vielä kerma. Mausta suolalla. Viimeistele kastike tuoreella ruohosipulilla.

6. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

kanttarellikastike

Helppoa ja hyvää: Kaunis marja-trifle

Marja-triflestä tuli kerrasta mun jälkkärisuosikki! Siis niin hyvää ja helppoa, ettei sitä voi edes todeksi uskoa.

trifle

Meille saapui ystäväpariskunta eräänä viikonloppuna kylään, ja heille piti kehitellä jotain iisiä jälkiruokaa. Iisiä siitä syystä, ettei täällä vauva-arjen keskellä enää mitään viiden ruokalajin illallisia ehditä tehdä. Kuten olen jo aiemmin sanonut, meidän uusi motto on ”helppous edellä”, ja se mielessä piti tarjottavat ystäville keksiä.

Varsinaiseksi ruoaksi olimme päättäneet jo aiemmin tehdä herkullista maalaiskanasalaattia paistovalmiiden naan-leipien kera. Jos ette vielä ole antaneet Santa Marian paistovalmiille naan-leiville mahdollisuutta, niin ostakaa paketti ja testatkaa. Me tykätään ihan julmetusti! Kaksi pakettia ollaan saatu vuosien saatossa myös poltettua mustiksi grillivastusten alla uunissa, joten ihan vinkkinä voimme sanoa, että kytätkää niiden paistumista silmä kovana.

trifle

Jälkkäriä miettiessäni muistin yhtäkkiä kälyn esikoisen 1-vuotissyntymäpäivillä syömämme todella makean ja herkullisen triflen. Etsin sen reseptiä kälyn blogista, mutta ei se ollut sinne (vielä) ilmestynyt. Piti siis kysellä perään, että mikäs se ihana jälkkäri oli ja oliko sitä vaikea tehdä.

No olihan se helppo ja reseptinkin sain käsiini. Resepti on peräisin Kinuskikissan blogista, ja me noudatimme sitä tarkasti, puolittaen kuitenkin alkuperäisen reseptin ainekset, sillä meitä oli vain neljä aikuista jälkiruoalla herkuttelemassa.

trifle

En olisi voinut uskoa, että jotain näin herkullista saa aikaan niin helposti ja nopeasti. Trfilen kanssa pätee vain muutama sääntö, älä sekoita joukkoon liikaa kardemummaa, äläkä tee sitä tunteja ennen tarjoilua valmiiksi, sillä keksinmurut vettyvät aika nopeasti.

Sitten vain tajuttoman hyvän reseptin kimppuun!

trifle

Marja-trifle

4-6 annosta

Kerros 1

  • 4 dl vispikermaa
  • 2 rkl sokeria
  • ½ rkl vaniljasokeria
  • 1 tl kardemummaa
  • 150 g mascarponejuustoa

Kerros 2

  • 1 pkt murennettuja Digestive-keksejä

Kerros 3

  • 350 g mansikoita (siivuina)
  • 3 dl mustikoita (meillä oli pensasmustikoita)

Pinnalle

  • mansikoita, mustikoita sekä keksimurua

1. Mittaa kulhoon kerma, sokerit ja kardemumma. Vatkaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarponejuusto.

2. Murskaa keksit tasaiseksi hakkeeksi.

3. Kokoa kakku latomalla lasikulhoon (tilavuus 1 litra) vuorotellen täytettä, marjoja ja murskattuja keksejä.

4. Laita pinnalle koristeeksi marjoja sekä ripottele päälle hieman keksimurua.

trifle

Kotibileiden pitsabuffet

Syyskuun lopussa kutsuimme kasan ystäviä meille kylään. Pienen ihmeen syntymän jälkeen eteen on tullut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei kylissä ole tullut käytyä entiseen tahtiin. Arki on alkanut kuitenkin viimeisten kuukausin aikana vihdoin luistaa, pienelle ihmeelle on saatu päivärytmi aikaan ja muutenkin oma varmuus on vanhempana kasvanut sen verran paljon, ettei menemiset ja tulemiset enää jännitä.

kotipizza_pitsabuffet

On ihanaa, kun kalenteri alkaa taas täyttyä, ja mukavaa tekemistä on useampana kertana viikossa. Toki kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää vauvaa ja on tärkeää, että viikkoon mahtuu myös ihan vain kotipäiviä, jolloin pikkuisen aivot saavat levätä ärsykkeistä ja vauva saa rauhoittua kotona tutussa ympäristössä vanhempien läheisyydessä.

kotipizza_pitsabuffet

Syyskuun lopussa vihreässä Vihervaarassa pörräsi tosiaan kasa ystäviä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja tuona kauniina syyskuisena päivänä juhlittiin pienen ihmeen puolivuotissynttäreitä.

Olin pyytänyt, että herra Longfield hoitaisi juhlien ruokapuolen (minä tilasin mammakaverilta vain kakun) ja herrahan tarttui pyyntööni oitis.

Koska kyseessä oli puolivuotissynttärit, herra leikkeli veitsellä erilaisia keksejä puolikkaiksi, sekä osti kaikkia mahdollisia karkkeja, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan jotenkin puolikkaita.

Toki juhliin tarvittiin myös jotain suolaista tarjottavaa, ja siitähän tässä koko postauksessa oli kyse. Helppouden nimessä herra päätyi vain tilaamaan Kotipizzasta kolme jättimäistä pitsaa, joista leikkasimme sopivia viipaleita vieraille. Pitsapalat olivat samalla vähän niin kuin puolikkaita, tai no, ainakaan tarjolla ei ollut kokonaisia pitsoja.

kotipizza_pitsabuffet

Herra päätyi valitsemaan pitsoiksi Kotipizzan listalta Berlusconin, Vuohenjuusto-falafelin sekä Perfettan omilla toivetäytteillään.

Berlusconi-pitsa on savuporoa sekä kanttarellia sisältävä pitsa, joka voitti vuonna 2008 New Yorkissa erään kansainvälisen pitsakilpailun. Nimensä pitsa on saanut Italian pääministerin mukaan, koska kaikilla tavoilla täydellinen herrasmies Berlusconi oli Suomen vierailunsa jälkeen haukkunut suomalaisen ruokakulttuurin ja valittanut kuinka kamalasti hän oli kärsinyt jouduttuaan syömään suomalaista ruokaa. Mahtoi Silviota kyrsiä kun sitten suomalainen kauhea ruokakulttuuri teki hänen nimeään kantavan pitsan, ja se vielä pesi pitsakilpailussa kaikkien muiden muassa myös italialaisten omat viritelmät heidän leipälajissaan. Mahtava vastaisku Kotipizzalta!

Odotukset olivat Berlusconi-pitsaa kohtaan suuret, mutta ne eivät ikävä kyllä täyttyneet. Pitsa ei ollut meistä kummastakaan kovinkaan hyvää. Omaan makuuni siinä maistui liika sieni, vaikka kanttarellit normaalisti törkeän hyviä ovatkin. Mutta jotenkin pitsasta puski liikaa sienen haju ja maku läpi, eikä se vain yksinkertaisesti ollut kovin hyvää. Rapesta ruispohjasta pidimme kyllä molemmat. Ehkä pitsa olisi ollut parempaa jos sitä ei olisi nimetty moukka-Silvion mukaan.

kotipizza_pitsabuffetkotipizza_pitsabuffet

Kasvispitsaksi herra valitsi Vuohenjuusto-falafelin. Ja se oli muuten törkeän hyvää! Ihan meidän suosikki kaikista kolmesta. Tätä on pakko saada lisää! Nimensä mukaisesti pitsa pitää sisällään vuohenjuustoa sekä falafelia, mutta myös vähän tujua chipotlemajoneesia sekä Koskenlaskija-juustokastiketta. Nam nam nam!

kotipizza_pitsabuffet

Kolmanteen pitsaan herra kokosi omat lempparipitsatäytteensä – pepperonimakkaraa, jalopenoa sekä fetajuustoa. Oikein hyvää oli tämäkin, mutta sen verran perus, että puun takaa tullut Vuohenjuusto-falafel veti kyllä pisimmän korren tässä kisassa.

kotipizza_pitsabuffet

Pitsabuffet toimi juhlissa oikein hyvin! Sliceja sai syötyä myös ilman aterimia, ja halutessaan hieman jäähtyneitä paloja saattoi lämmittää nopeasti mikrossa. Kun tarjolla oli kolmea eri vaihtoehtoa, löysivät vieraat varmasti (tai ainakin toivottavasti) jokainen jonkun hyvältä maistuvan vaihtoehdon. Ennen kaikkea pitsabuffet toimi kiireisen vauva-arjen keskellä enemmän kuin helposti! Ja helposta me nykyään tykätään.

kotipizza_pitsabuffet

Brunssi: Kuuma 30.9.2017 (HKI)

Kuuma on kuumaa kamaa, ainakin jos on Insta-kuvien ja muiden bloggareiden postauksia uskominen. Itsehän en täältä vauvakuplan sisältä ollut koko paikasta edes kuullut, ennen kuin Liemessä-blogin Jenni kyseli, olenko jo testannut Kuuman brunssin. No enpä ollut! Herra Longfieldin kanssa brunsseille lähteminen on vielä hieman vaiheessa, sillä pieni ihme ei nökötä vielä täysin selkä suorana syöttötuolissa, saati että saisi siinä viihdytettyä itseään kovinkaan kauaa. Koko perheen brunssit odottavat siis vielä hetken. Mutta onneksi ystävien kanssa voi brunssitella!

Kuuma brunssi

Viime lauantaina treffasimme ystäväni kanssa tasan kello 12.00 Albertinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa. Tässä kohtaa nököttää uusiin tiloihin muuttanut Kuuma, jossa parveilee ilmeisemmin paljon punavuorelaista hipsterikansaa, mutta hyvin minäkin epähipsteri sinne mukaan solahdin.

Kuuma brunssi

Kuumassa on tarjolla All day breakfastia 16 euron hintaan. Varsin kohtuullista! 16 euron settiin saa valita muutamista vaihtoehdoista itselleen sopivan kombon, ja lisämaksusta brunssilautaselle voi tilata mm. munakokkelia. Settiin kuuluu ruoan lisäksi kahvi taikka tee, kahvin voi vaihtaa erikoiskahviin/-teehen euron lisähinnalla.

Kuuma brunssiKuuma brunssi

Minun aamiaislautaselleni päätyi cafe latte, törkeän hyvä ja rapsakka croissant hillon sekä brie-juuston kera, jogurttiannos tuoreilla vatuilla sekä muhevalla myslillä höystettynä, kolmen munan munakokkeli sekä sitruuna-inkiväärimehu. Alkuun ajattelin, että näinköhän saan itselleni aikaiseksi ihanan brunssiähkyn pienen lautasen avulla, mutta turhaan murehdin. Aikaan saatiin aika täydellinen ähky – sellainen joka ei vedä sinua loppupäiväksi sänkypotilaaksi, mutta tiedät kuitenkin syöneesi isosti, eikä nälkä yllätä kuin vasta iltapala-aikaan.

Kuuma brunssi

Kuuman asiakaskunta oli kahvilan nimen mukaisesti aika kuumaa. Nuoria simpsakoita ihmisiä trendikkäissä vaatteissa, mukaan mahtui isompia kaveriporukoita sekä pariskuntia. Oli paikalla myös ihan pienen pieni vauva sekä kaksi koiraa. Pöytävarauksia Kuumaan ei voi tehdä ja se saattaa tuottaa hieman päänvaivaa, sillä paikka on ilmeisen suosittu. Meille vapautui isosta pöydästä päätypaikat oikein sopivasti, mutta kyllä jonoa aina aika ajoin oli sen verran paljon, että jonottajien päät kääntyilivät pöllöjen tapaan jotta mahdollisesti vapautuva pöytä bongattaisiin mahdollisimman nopeasti. Tosin ei sieltä jonon päästä kukaan saisi mennä vapautuvaa pöytää nappaamaan, se kuuluu niille jotka on jonossa ekana.

Kuuma brunssi

Aamupalalautanen oli kaunis kokonaisuus ja asiakkaiden kännykät napsivat lähes joka pöydässä kuvia hyvännäköisistä annoksista. Kuuman tunnetuin annos taitaa olla avokado-leipä, jota ystävänikin kehui hurjasti. Minä en voi avokadoa laittaa suuhun edes pisaraa, joten otin sen tilalle rapsakan croissantin (enkä pettynyt minäkään).

Mitään varsinaista makeaa jälkiruokaa lautaselle ei kuulunut. Se oli ainoa miinus. Tosin jogurttiannos piti sisällään niin ihanan paksua ja rasvaista jogurttia, että sen saattoi kuvitella olevan makea päätös herkulliselle brunssille.

Kuuma brunssi

Miinusta täytyy antaa lisäksi Kuuman nettisivuista, tai siis Facebook-sivuista. Tietoja aamupalasta yms. ei ole oikein tarjolla. Olisi mahtavaa jos tähänkin puoleen jaksettaisiin panostaa, jotta myös me, jotka ei asuta Punavuoressa, voisimme tutkia tarjontaa ja hintatietoja ennen kuin suuntaamme kurkistamaan paikan päälle, oliko siellä mitään meille sopivaa. Voihan toki lukea ja tutkia paikkaa postausten muodossa blogeista, mutta niidenkin jutut vanhenevat yllättävän nopeasti jos ravintola vaikkapa uudistaa aamupalaa jotenkin.

Mutta muuten Kuuma oli ihan 6/5! Suosittelen!

Kuuma brunssi Kuuma brunssi