Aprikoosihillolla ja briellä täytetyt croissantit

Viime torstaina saimme pienen ihmeen kanssa vieraita. Velourasuinen leidi toi luokseni vanhan luokkakaverin, jolle on myöskin syntynyt poika. Tosin hänen poikansa on ennättänyt jo vuoden ikään asti.

täytetyt croissantit

Vieraille piti toki tarjota jotain purtavaa. Miettiessäni nopeaa ja hyvää tarjottavaa, muistin hyvin nopeasti ystäväni luona syömäni herkku-croissantit, joihin rakastuin heti. Croissantit pitivät sisällään ainoastaan brie-juustoa sekä aprikoosihilloa. Tämä combo toimi yhteen todella hyvin, vaikka en oikeastaan brie-juustosta sellaisenaan suuremmin edes perusta, koska se ei minusta maistu oikein millekään.

täytetyt croissantit

Croissantit täytyy ehdottomasti hakea kaupan paistopisteeltä vasta tarjoilupäivänä, tai muuten ne ehtivät pehmentyä ikävästi yön aikana keittiön pöydällä. Niinpä pakkasin vauvan vaunuihin, Horation remmiin ja laitoin vielä rattaisiin roikkumaan kaksi isoa säkkiä tyhjiä pulloja (huom. kivennäisvesi- ja limupulloja, heh) ja sitten lähdettiin lähikauppaan croissantien ostoon. Mukaan tarttui kyllä muutakin tarpeellista, ja olimme varmasti kotimatkalla aikamoinen näky, sillä ruokaostokset roikkuivat vaunuissa, koska kaikki eivät mahtuneet vaunujen alaosaan. Nappasin kaupasta lisäksi oikeesti aika ison postipaketin, joka piti laittaa pystyyn vaunukopan päälle. Melkein henkeä pidätellen kärräsin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä pieni ihme saattaisi herätä vaunuista minä hetkenä hyvänsä ja silloin peli olisi menetetty.

Pieni mies heräsi 200 metriä ennen kotia, ja ehti huudella vaunujen uumenissa vain hetken ennen kuin pääsimme sisään ja sain purettua vauvan vaunuista äidin pehmoiseen syliin.

täytetyt croissantit

Croissantit kokosin viidessä minuutissa vieraille, ja ne maistuivat koko poppoolle oikein hyvin.

Herkku-croissantit

  • tuoreita croissanteja (älä osta croissantteja paistopisteeltä kotiin edellisenä päivänä)
  • brie-juustoa
  • aprikoosihilloa

1. Leikkaa croissanteihin kunnon viilto sen pitkältä sivulta.

2. Levitä aika runsaasti aprikoosihilloa croissantin sisään.

3. Leikkaa brie-juusto ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita noin 3-4 viipaletta juustoa jokaisen croissantin sisään. Sitten vain herkuttelemaan.

täytetyt croissantit

Raparperisiirappi ja siitä tehty alkoholiton kesäjuoma

Tämän kauden raparperit alkavat olla valmiita vanhempieni pihalla, samalla kun pakastimen perukoilta löytyy vielä muutama rasia viime kesän satoa. Niille piti keksiä jotain käyttöä.

raparperisiirappi

Blogiin olen postannut vuosia sitten tosi herkullisen raparperipiirakan ohjeen, ja sen kyllä teen vielä viime kesän raparpereista, mutta ennen sitä halusin kokeilla jotain uutta. Ystäväni vinkkasi minulle jo aikaisin keväällä kesäjuomasta, joka maustetaan itse tehdyllä raparperisiirapilla. Siirappia en ole koskaan ennen tehnyt mistään aineksista itse, joten raparperista sellaista piti ehdottomasti päästä kokeilemaan.

raparperisiirappi

Raparperi on latinaksi Rheum rhabarbarum. Sen nimi juontaa juurensa ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä kuljetettiin Uralin rinteiltä Välimeren maihin. Tämä kauppaväylä oli nimeltään barbaarien joki (Rha Barbarum), tunnetummin Volga.

Tuona aikoina raparperista ei tehty piirakoita taikka siirappia, vaan sitä käytettiin lääkekasvina. Vielä 1700-luvulla tätä isolehtistä kasvia pidettiin syötäväksi kelpaamattomana, kunnes jotkut uskaliaat kokeilivat tehdä siitä ensimmäistä kertaa piirakkaa. No okei, ei siitä varmaan ensimmäisenä piirakkaa tehty, mutta joku sitä jossain vaiheessa suuhunsa laittoi todeten, että siitä olisi muuhunkin kuin lääkkeeksi.

raparperisiirappi

Tekaisin raparperisiirappia ja tein siitä viileää kesäjuomaa terassin avajaisiin kotiäitiporukalle. Juoma oli viileää sekä raikasta, ja se passaa alkoholittomaksi kesäjuomaksi koko perheelle, joten nyt vain siirapin tekoon!

Pssss.. Tosi moni on kysellyt minulta, mistä kuvissakin näkyvä hanallinen juoma-astia on kotoisin. Se on ostettu Finnmarilta vuosia sitten, mutta sitä on saatavilla naurettavan halpaan hintaan (12,90 euroa) heiltä edelleen (linkki tässä). Astia vetää 6 litraa, joten se on aika iso. Finnmarilta löytyy myös vastaava asia hieman pienempänä (3,8 litraa), linkki tässä.

raparperisiirappiraparperisiirappi

Resepti on mukailtu Jotain maukasta -blogin reseptistä.

Raparperisiirappi

noin 5 dl valmista siirappia

  • 1,5 l raparperia paloiksi pilkottuna
  • 5 dl sokeria
  • 2 dl ruokosokeria
  • 7 dl vettä
  • 1 kpl vaniljatanko halkaistuna

1. Pilko raparperit. Halkaise vaniljatanko.

2. Laita kaikki ainekset isoon kattilaan kiehumaan ilman kantta. Keitä 25 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi raparperit pois ja keitä vielä 40 minuuttia välillä sekoittaen.

3. Siirappi säilyy jääkaapissa, mutta me tehdään siitä nyt heti kesäjuomaa. Anna siirapin kuitenkin jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin alat tehdä siitä kesäjuomaa.

raparperisiirappi

Kesäjuoma raparperisiirapista

noin 5 litraa valmista juomaa

  • 5 dl valmista raparperisiirappia (ks. ohje yllä)
  • 3 kpl 1,5 litran maustamatonta kivennäisvettä
  • 1 l pakastettuja/jäisiä raparperin paloja

1. Kaada juoma-astiaan kivennäisvedet ja sekoita siirappi joukkoon. Mikäli siirappi on kovin paksua, kannattaa se sekoittaa kivennäisveden sekaan esim. käsivatkaimen avulla.

2. Nosta juoma jääkaappiin ja ota se esiin juuri ennen tarjoilua. Viimeistele juoma jäisillä raparperinpaloilla, jotka tuovat makua sekä pitävät juoman hieman pidempään kylmänä.

raparperisiirappi

Neljän aineksen tuliset salamipasteijat

Viime viikolla oli taas aika kahvitella meidän mahtavalla kotiäitiporukalla. Tai oikeastaan kahvitella on vähän väärä sana, sillä pöytä notkuu kahvitapaamisissa aina suolaisia ja makeita herkkuja. Viime viikollakin tarjolla oli ainakin mutakakkua, karjalanpiirakoita munavoilla, pavlovaa, keksejä, suklaata, croissantteja, donitseja, hedelmiä, smoothieita sekä minun väsäämiäni tulisia salamipasteijoita.

salamipasteijat

Nämä tuliset salamipasteijat väsättiin ripeällä aikataululla heti kun vauva saatiin ysin aikaan edellisenä iltana nukkumaan. Niitä lämmitettiin seuraavana päivänä juuri ennen tarjoilua hetki mikrossa, eikä maku muuttunut juurikaan yön aikana. Jos aikaa on hieman enemmän, niin pasteijat voi toki lämmittää uudestaan myös uunissa.

Pasteijat pitävät sisällään vain neljää ainesta, joten ne tekee vauva-arjenkin keskellä helposti. Lisäksi pasteijat keräsivät monilta äideiltä kehuja, vaikka hieman jännitin miten ne menevät kaupaksi, sillä tulinen ruoka ja imetys voi olla huono yhdistelmä. En nimittäin muistanut miten ärhäkkää jalopeno on – sehän antoi pasteijoille totisesti potkua!

salamipasteijat salamipasteijat

Pasteijoiden helpon reseptin olen kaivanut vuosia sitten Yhteishyvä-lehdestä, resepti löytyy myös heidän nettisivuiltaan. Minä tuplasin ainesten määrät, jotta sain aikaiseksi 30 pasteijaa. Meidän mammaryhmä on sen verran iso, että pitää tehdä vähän isompi satsi herkkuja, heh! Jestas on kyllä mahtavaa, että ihan tästä vierestä löytyi niin iso kasa muitakin kotiäitejä! Pienellä ihmeellä tulee olemaan kasa ystäviä kunhan hän hieman kasvaa, alkuvuoden aikana tänne meidän lähistölle on syntynyt niin iso määrä vauvoja – yhdellä pikkuisella neidillä on pienen ihmeen kanssa vain päivän ikäero. Viime tapaamisella juuri naurettiin, että saadaan aikamoisia alkukevään kaverisynttäreitä aikaan jokusen vuoden päästä. Silloin pitää varmaan leipoa pasteijoita ainakin nelinkertainen määrä!

salamipasteijat

Tuliset salamipasteijat

30 pasteijaa

  • 2 pkt (a 400 g) ruis-perunataikinaa
  • 200 g salamitankoa
  • 5-6 rkl hienonnettua jalapenoa
  • 100-200 g salaattijuustoa (tai fetaa)

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Pilko salami pieniksi paloiksi ja sekoita täytteen ainekset.

3. Kauli taikina ohueksi levyksi. Paina pyöreällä pasteijamuotilla tai lasilla kiekkoja.

4. Nosta täytettä kiekkojen toiseen reunaan ja valele puolet kiekon reunasta vedellä. Käännä kiekot puolikuun muotoisiksi pasteijoiksi ja painele reunat hyvin kiinni, esim. haarukalla.

5. Paista pasteijoita 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

salamipasteijat

Kanaa lämpimällä perunasalaatilla sekä diagnoosina koliikkivauva

Herra Longfield lomaili helatorstain ympärillä yhteensä viisi päivää, ja jestas me saatiin asioita noina viitenä päivänä aikaiseksi! Herra lupasi viettää aikaa pienen ihmeen kanssa niin paljon kuin mahdollista, mun piti vain ilmestyä imettämään kolmen tunnin välein, ja väleissä sain jatkaa puuhastelujani pihalla. No ihan tähän ei päästy, pieni ihme nimittäin huusi niin valtavasti perjantaina sekä lauantaina, että kipaistiin Pikkujätissä sunnuntaina. Kipuitkua on ollut meillä päivisin ihan alusta asti, joten päätettiin nyt vihdoin käydä kysymässä lääkärin mielipidettä itkuun.

lämmin kanasalaatti

Mulla oli videoita pienen ihmeen huutokohtauksista sekä julmetun pitkä tarina lääkärille kerrottavana. Neuvolassa meidän huolestuneisuutta vauvan itkuisuudesta ei olla oikein otettu edes kuuleviin korviin, aina on vaan sanottu että se kuuluu asiaan, ja niinpä hyvin vähätellen aloin lääkärillekin asiasta ensin selittää. Mutta meitä kuunneltiin! Ihan aidosti ensimmäisen kerran! Lääkärisetä halusi ehdottomasti nähdä videoni, ja kuunteli tarkasti kaikki meidän höpötykset ihan vauvan syntymäkertomuksesta asti. Sen jälkeen lääkärisetä tutki vauvan korvat, kurkun, ihon, vatsan, sukupuolielimet ja kyseli vaikka mitä tarkentavia kysymyksiä. Lopulta saimme diagnoosin: päiväkoliikki.

lämmin kanasalaatti

Olimme tosi huojentuneita. Vauvalla ei ole mitään hätää, hän on terve, kasvaa t o d e l l a hyvin (ilmeisesti mun maitobaari tuottaa kermaa maidon sijasta) eikä mikään anna merkkejä siitä, että itkuun olisi jokin sairauteen tai vaivaan liittyvä syy. Huh! Huojentavaa oli myös kuulla, että tämän pitäisi helpottaa kuukauden sisällä jo huomattavasti. Eli enää ei pitäisi kauaa jaksaa kovia itkukohtauksia päiväsaikaan (yöthän menee onneksi edelleen hyvin rauhallisesti). Soittoaika meille kuitenkin varattiin kahden viikon päähän, mikäli oireet pahenevat, tulee lääkäriin kipittää uudestaan ja sitten tutkitaan itkun syytä vielä tarkemmin.

Ei hitto, taas mä lipesin aiheesta! Takaisin siihen reippaaseen viikonvaihteeseen!

lämmin kanasalaatti

Kuuntelin yhteensä 10 tuntia Sinuhe Egyptiläistä tehden pihalla hommia. Sain kaksi isointa terassia pestyä sekä öljyttyä. Saatiin terassikalusteet pestyä ja kannettua ne omille paikoilleen. Pesin grillin (miten sen huolto olikin taas unohtunut viime syksynä). Herra Longfield kunnosti ruohonleikkurin ja ajoi nurmikon, ja minä trimmasin kaikki nurtsin reunat trimmerillä. Kitkin molemmat isot perennapenkit ja tuhosin Fiskarsin voikukkaraudalla ison kasan nurmikolla lymyileviä voikukkia. Ah!

Kun minä häsäsin pihalla, piti herra Longfield pientä ihmettä kantorepussa ja laittoi meille ruokaa. Kaivoin Stockan sivuilta reseptin, jossa yhdistettiin uusia pottuja sekä parsaa lämpimään salaattiin. Resepti vaikutti niin hyvältä, että sitä piti päästä testaamaan heti kun törmäsin kaupassa uusiin pottuihin. Oli muuten hyvää, suosittelen testaamaan!

lämmin kanasalaatti

Hyvä ruoka parempi mieli! Niin se vain menee. Itkuakin jaksoi taas kuunnella kun sai syödä rauhassa hyvää ruokaa herra Longfieldin kanssa.

Kanaa lämpimällä perunasalaatilla

4 annosta

  • 1 kg uuden sadon perunoita
  • 400 g vihreää parsaa
  • 2 kpl kevätsipulia
  • 1 kpl sipuli
  • 3 kpl valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • ¾ dl valkoviiniä
  • 1 rkl dijoninsinappia
  • 4 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 pkt ohuita kanan rintaleikkeleitä
  • 1 prk Philadelphia-tuorejuustoa

1. Raaputa perunat puhtaiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

2. Katkaise parsoista kovat tyvet. Keitä suolalla maustetussa vedessä noin 4 minuuttia. Kaada keitinvesi pois. Huuhtele kylmällä vedellä. Leikkaa viipaleiksi.

3. Hienonna kevätsipulit ja laita ne hetkeksi sivuun. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita noin minuutti koko ajan sekoitellen. Ota pannu pois lämmöltä. Lisää joukkoon kevätsipuli, valkoviini, sinappi ja yrttisilppu.

4. Puolita tai viipaloi lämpimät perunat. Sekoita niiden joukkoon parsat ja sipulikastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

5. Paista kanat pannulla öljytilkassa kypsiksi.

6. Sivele kanojen pintaan Philadelphia-tuorejuustoa ja anna olla kuumalla pannulla vielä hetki niin, että tuorejuusto sulaa hieman kanan pintaan. Viimeistele rouhitulla mustapippurilla.

lämmin kanasalaatti

Karjalanpaisti

Mokka ja Moen tassu, Herra Longfield tässä.

Tänä vuonna kävi semmonen juttu, että meillepä syntyi poika, ei oo varmaan kukaan siitä vielä täällä blogissa sanallakaan kuullut. Mutta näin kävi, ja koska näin kävi, piti toukokuussa yhtenä sunnuntaina nyt sitten yhtäkkiä alkaa tekemään Hulille ruokaa koska se toukokuinen sunnuntai oli äitienpäivä ja koska meille syntyi poika niin Huli on nyt sitten äiti ja sille pitää äitienpäivänä tehdä ruokaa ja antaa lahjoja ja jotenkin kauheasti huomioida koko päivän ajan. Marraskuussa sitten puntit onneksi tasoittuu kun on isänpäivä. Miksiköhän se muuten on isänpäivä, yksikössä, mutta äitienpäivä on monikossa äitien eikä äidinpäivä?

perunamuusi

No, sama se. Minä en tehnyt muille äideille kuin Hulille ruokaa vaikka päivän nimessä äidit oli monikossa, mutta otin kyllä inspistä ruokaan äitini äidistä, joka aina teki meille karjalanpaistia kun mentiin jonnekin Savon sydämeen aikanaan mummon luo vierailulle. Karjalanpaisti oli juhlavinta ruokaa mitä mummo tiesi, ja oli aika mukavaa että se jaksoi aina sitä meille vääntää kun sinne savolaiselle maatilalle oikein Hessoista asti päräytettiin. Muistaakseni olin pienenä poikana aika nirso, mutta mummon karjalanpaisti oli aina hyvää ja sitä mieluusti söin – paitsi jos lautaselle volahti semmonen pelkkää läskiä oleva pala, hyi hitto, niitä en voinut syödä. Mutta onneksi ei tarvinnutkaan, koska ukko, eli äitini isä, hori ne aina hyvällä ruokahalulla sisäänsä ja ihmetteli vielä että miten poika ei ymmärrä hyvän päälle, annapa tänne se läskinpala niin kyllä minä syön!

perunamuusi

Reseptiä hakiessani vastaan tuli kaikenlaista kermaista ja mausteista ja etnistä karjalanpaistia, mutta ei niistä mikään kelvannut koska mummokaan ei mitään kermoja tai etnoja paistin sekaan laittanut. Hyvää reseptiä hakiessani selvisi myös, että joidenkin mielestä karjalanpaistiin ei kuulu porkkana, mutta ne ihmiset ovat ihan totaalisen väärässä koska mummon karjalanpaistissa oli porkkanoita ja se oli karjalanpaistia. Minä kimpaannuin moisista hötökommenteista sen verran että kun löysin jonkun hyvän reseptin pohjaksi missä oli porkkanaakin mukana, nelinkertaistin vielä kiusallani porkkanan määrän, ja nyt kun tämäkin resepti on netissä ja tulee löytymään ehkä googlella kun sinne kirjoittaa karjalanpaisti, niin katsokaapa vaan, porkkanaa on karjalanpaistissa koska niin lukee netissä ja kaikki mikä lukee internetissä on totta.

karjalanpaisti

Tässäpä tämä ainoa oikea karjalanpaistin resepti nyt on:

Karjalanpaisti

4-6 annosta

1. Lohko sipulit ja viipaloi porkkanat.

2. Ruskista lihat pannulla. Laita ne sen jälkeen pataan muiden ainesten kanssa. Kaada päälle vettä niin paljon, että lihat peittyvät.

3. Laita pata 150 asteiseen uuniin vähintään 3 tunniksi. Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista lopuksi maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

4. Tarjoile Hulille äitienpäivänä perunamuusin ja salaatin kanssa, kuuntele ruokamusiikkina vähän pienen ihmeen huutoa ja anna läskinpalat ukon sijaan Horatiolle. Tai sitten syöt vaan itseksesi joku tiistai raakana koko kattilallisen läskinpaloineen päivineen.

karjalanpaisti

Ristiäiset ja brunssi Kaisankodissa 21.5.2017 (ESP)

Viime sunnuntaina juhlimme perheen ja kummien kesken pienen ihmeen ristiäisiä aurinkoisessa säässä viehättävässä hyvinvointikartano Kaisankodissa Bodomjärven pohjoispäässä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Pohdimme pitkään pitäisimmekö ristiäiset kotona vai jossakin muualla. Tykkään järjestää juhlia kotosalla, mutta jokin ääni pääni sisällä hoki, että nyt voisi olla aika antaa ohjakset toisten käsiin. Aloin tutkia ja tehdä listaa varteenotettavista paikoista jo äitiysloman alussa, kun pieni ihme möllötti vielä vatsani sisällä. Tiedustelin kaiken maailman facebook-ryhmissä vinkkejä tunnelmallisista sekä pienistä juhlatiloista Espoossa. Sain hurjasti hyviä vinkkejä ja sitten alkoi karsiminen. Lopulta päädyimme ottamaan yhteyttä Kaisankotiin. Kaisankodissa näytti olevan varattavissa sopivan pieniä juhla- sekä kokoustiloja ja tärkeimpänä kriteerinä oli se, että Kaisankodissa tarjoillaan sunnuntaisin brunssia. Kyllähän kahden brunssiharrastajan täytyy viedä juhlakansa brunssille!

Kaisankoti brunssi

Olen niin iloinen, että emme alkaneet häsätä kastejuhlaa omin päin vihreässä Vihervaarassa. Pieni ihme on ollut alusta asti päivisin niin kovin itkuinen, ettei juhlien järjestämisestä olisi ihan aidosti tullut mitään. Pieni poika on ollut käytännöllisesti katsoen täysin sylivauvana kaiken hereilläoloaikansa (eli paljon, sillä meillä on nukuttu pääsääntöisesti yhdet 2 tunnin päiväunet ja se on sitten siinä), joten siivoaminen, kaupassa käynti, ruokien valmistaminen, koristeiden yms. väsääminen olisi ollut todella hankalaa toteuttaa. Vihreänä kateudesta olen kuunnellut meidän alueen muiden äitien kertomuksia siitä kuinka heidän samanikäiset vauvansa nukkuvat lähes koko päivän, eivät itke juuri yhtään ja kuinka he nököttävät täysin tyytyväisinä sitterissä taikka leikkimatolla useiden tuntien ajan putkeen. Juu, ei meillä..

Kaisankoti brunssi

Itkuisen alun takia jännitimme herra Longfieldin kanssa kastepäivänä ilmojakin enemmän sitä kuinka itkuinen pieni ihme olisi juhlissa. Kastepäivän aamu ei luvannut hyvää, pikkuinen poika sai kahdet ihan kunnolliset ja rajut itkukohtaukset ennen kuin pääsimme lähtemään, ja tottahan toki autossa piti vielä karjua kolmannet huudot. Huh. Aamun aikana taisin sanoa herralle jokusen kerran, että perutaanko koko bileet ja otetaan kuukauden päästä uudestaan. Yritin ehdottaa, että valehdellaan vieraille, että mulle tuli yöllä oksennustauti. Herra pysyi kovana ja ilmoitti, että poika kastetaan tänään, ihan sama vaikka pieni ihme huutaisi koko juhlien ajan kurkku suorana.

Kaisankoti brunssi

No niin ne juhlat sitten pidettiin. Saavuimme hyvissä ajoin Kaisankodin pihalle ja voi jestas miten kaunista paikan päällä oli! Kevät näytti parastaan, luonto oli silmiinpistävän vihreää ja meille varattu juhlatila oli ihan täydellinen. Yksi iso kauniisti katettu pöytä, ja suuret ikkunat, jotka avautuivat suoraan vihreään puutarhaan samalla kun aurinko porotti taivaalla.

Kaisankoti brunssi

Vieraita alkoi saapua paikalle samalla kun minä imetin pienen ihmeen täyteen maitoa ja sitten vaihdettiin päivän tähdelle juhlavaatteet päälle. Instagramin puolella kastepäivän aamuna jo kerroinkin, että pieni ihme kastettiin herra Longfieldin vaarin kastemekossa. Tässä suvussa kiertäneessä mekossa on kastettu ensimmäisen kerran herra Longfieldin vaari vuonna 1922, ja sen jälkeen mm. appiukko sekä tietenkin myös herra Longfield sisaruksineen. Niin ja liuta muitakin herra Longfieldin sukulaisia.

Kaisankoti brunssikastemekko

Kasteseremonia eteni hyvin. Pieni ihme kitisi vain ihan alkuun jokusen minuutin ennen kuin nukahti isänsä syliin. Mikä helpotus! Sen jälkeen saimme nauttia papin lämpimistä sanoista ja julistaa vihdoin juhlavieraille pienen ihmeen nimen (jonka olin kämmännyt etukäteen paikalla olevista juhlavieraista vain äidilleni).

Olemme nyt sen verran tylsiä tyyppejä, että pidämme pikkuisen miehen täällä blogin puolella jatkossakin pienenä ihmeenä. Toivottavasti se sopii teille?

Kaisankoti brunssi

Kasteseremonian jälkeen menimme ottamaan pihalle muutamia perhepotretteja samalla kun ohjasimme vieraat brunssiherkkujen äärelle.

Kaisankodin kartanoravintolan brunssi on katettuna jokaisena sunnuntaina kello 12-15. Näin kesäaikaan brunssista voi nauttia joko kartanon sisällä taikka pihamaalla, jonne on aseteltu nurmikon päälle terassipöytiä sekä tuoleja. Näin idyllisissä maisemissa emme ole brunssia kovin montaa kertaa saaneet syödä.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Brunssi löytyy kokonaisuudessaan noutopöydästä. Se on runsas ja valikoimassa on pyritty sesonkiherkkuihin. Menu vaihtuu kuukausittain ja sen voi kurkata etukäteen Kaisankodin nettisivuilta. Toukokuussa brunssi piti sisällään osuvasti hyvin keväisiä makuja: parsaa, kevätsipulia, uusia perunoita, savustettua lohta, mummonkurkkuja, nokkos-munakasrullaa (nokkosia kannattaa muuten kerätä pihalta nyt kun ne ovat täysin tuoreita), luonnonjogurttia kartanon omalla granolalla, pariloituja kauden kasviksia, kasvis-kevätkääryleitä, focacciaa sekä tapenadea (jota ainakin minä ja äitini luultiin suklaamousseksi. Äitini tunki suolaista tapenadea croissanttien väliin ja hänen ilmeensä oli hauska tajutessaan, ettei kyseessä ollutkaan makeaa tahnaa), mansikka- ja suklaakakkua, juustoja, hedelmiä sekä mm. raparperi-hunajasmoothieta.

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

Vaikka pieni ihme olikin juhlien pääpisteenä ja vaikka anoppi otti pienen ihmeen hellään syliinsä niin, että me saimme syödä rauhassa (suuret kiitokset siitä ihanalla anopille!), ei rauhassa syömisestä tullut oikein mitään. Oli mukava vaihtaa kuulumisia vieraiden kanssa ja hotkia siinä sivussa ruokaa ripeästi suuhunsa. Niin ja samalla kuunnella milloin pieni ihme saa itkuraivarit, sillä silloin anoppi tulisi mennä pelastamaan. On kyllä tosi harmi, että meillä on ollut pienen ihmeen kanssa karikkoinen ja itkuinen alku. Emme osaa herra Longfieldin kanssa rauhoittua missään kodin ulkopuolella, pelkäämme jatkuvasti, että pieni poika aloittaa kipuitkun, jota ei saa sitten millään loppumaan. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kotoa lähtemiselle on asetettu aivan liian suuret muurit. Eikä kotoa lähtemistä autolla helpota yhtään se, että pieni ihme ei viihdy ollenkaan turvakaukalossa, vaan huutaa valehtelematta naama punaisena, hiki hatussa sekä melkein omaan itkuunsa tukehtuen helposti sellaiset 15-30 minuuttia. Yritä siinä sitten ajaa rauhassa määränpäähän keskittyen liikenteeseen ja yrittäen nauttia matkasta. Niin ja arvatkaa kelpaako pikku miehelle tutti..?

Kaisankoti brunssiKaisankoti brunssi

No mutta takaisin siihen brunssiin. Pidin brunssilla ehdottomasti eniten alkuruoista, salaatit, tuore focaccia, savustettu lohi sekä kauden kasvikset maistuivat tälle mammalle enemmän kuin hyvin. Lisäksi tykkäsin hurjasti tuhdista suklaakakusta sekä keittiömestarin juustovalikoimasta croissanttien kera. Nam! Useampi vieras kehui kartanon omaa granolaa sekä luonnonjogurttia, ja näin jälkikäteen minua harmittaa, etten suurena jogurtin ja myslien ystävänä maistanut niitä ollenkaan! Täytyy varmaan piipahtaa brunssilla kesällä vielä toistamiseen heti kun pienen ihmeen itkuisuus saadaan päättymään ja meillä voi alkaa aivan normaali vauva-arki, josta koko perhe nauttii (Horatiota myöten).

Niin ja kun uudemman kerran brunssille menemme, voisin minä jatkaa brunssilta suoraan hemmoteltavaksi! Kaisankodissa voi nimittäin saunoa, pulahtaa uima- taikka porealtaaseen sekä nauttia erilaisista hemmotteluhoidoista. Sain itseasiassa herralta yhdeksi äitienpäivälahjaksi lahjakortin kauneushoitoihin, ehkäpä käytän lahjakortin Kaisankodissa.

Kaisankoti brunssi

Tiesittekö muuten, että Kaisankoti on saanut nimensä presidenttirouva Kaisa Kallion mukaan? Kaisa Kallio halusi perustaa lepokodin naisille, jotka ”elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa”. Kuulostaa siltä, että minäkin sovin tähän kategoriaan tällä hetkellä oikein hyvin, heh! Naisten lepokoti perustettiin alunperin vuonna 1950 Kauniaisiin, kunnes vuonna 1958 se siirtyi nykyiselle paikalle Bodomjärven pohjoispäähän vanhan Bäckbyn kartanon tiloihin. Nykyisin Kaisankotiin ovat tervetulleita niin naiset kuin miehetkin. Paikalle voi tulla nauttimaan kauniista luonnosta, syömään hyvin taikka mennä keräämään voimia hemmotteluhoitojen parissa.

Lisäksi Kaisankodissa voi viettää oikein viehättävät sekä lämminhenkiset ristiäiset! ♥

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään..

kaisankoti espoo

Yhteistyössä Kaisankoti

 

Sieni-kevätsipulipiirakka

Täällä on taas kokkailtu lisää suolaisia piirakoita kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt moikkaamassa pientä ihmettä.

sieni-kevätsipulipiirakka

Kaivelin reseptiarkistoja toivoen, että löytäisin jonkin uuden piirakkaohjeen ihan vain siitä syystä, että saisin blogiin uutta materiaalia. Pienen tonkimisen jälkeen törmäsin sieni-kevätsipulipiirakan reseptiin, ja päätin kokeilla sitä. Alkuperäisessä reseptissä piirakan pohjana käytettiin lehtitaikinaa, mutta halusin tehdä ihan normaalia suolaista piirakkaa, joten valtisin pohjaksi pakastealtaasta mun lempparipohjan: Myllärin pyöreän ruis-kaurapohjan.

sieni-kevätsipulipiirakkasieni-kevätsipulipiirakka

Tämä piirakka on ehdottomasti parasta lämpimänä, joko uunituoreena tai uunissa uudestaan lämmitettynä. Minä tarjosin sitä siskolleni hieman liian haalena, ja minusta maku ei silloin ollut paras mahdollinen.

Piirakan kaveriksi voi tehdä salaatin tai mennä sieltä mistä aita on matalempi, silloin lautasen reunalle riittää pikkutomaatit.

sieni-kevätsipulipiirakka

Sieni-kevätsipulipiirakka

  • 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
  • 200 g purkkiherkkusieniä
  • 200 g pinaattia
  • tilkka öljyä
  • 1 nippu kevätsipulia
  • 2 dl kermaa
  • 1 prk (150 g) ranskankermaa
  • 3 kpl kananmunaa
  • 200 g fetajuustoa
  • rouhittua mustapippuria
  • ripaus suolaa

1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Siivilöi purkkiherkkusienet lävikössä.

3. Poista pinaatinlehdistä tarvittaessa kovat lehtiruodit, huuhtele ja valuta lehdet.

4. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla. Paista sieniä ja pinaattia muutaman minuutin ajan käännellen. Ota pannu pois liedeltä.

5. Huuhtele ja paloittele kevätsipulit.

6. Sekoita kerma, ranskankerma ja kananmunat keskenään. Murustele joukkoon fetajuusto. Mausta pippurilla ja ripauksella suolaa.

7. Painele sulanut piirakkapohja vuokaan. Levitä piiraspohjalle kermafetaseosta. Ripottele päälle kevätsipulit ja sieni-pinaattiseos.

8. Paista uunissa 175–200 asteessa noin 20–25 minuuttia.

sieni-kevätsipulipiirakka

Karhunvatukkajäätelö ilman jäätelökonetta


Kaupallinen yhteistyö St. Dalfourin kanssa. Kampanjan ideana oli kehitellä juhlava resepti St. Dalfourin uudesta karhunvatukkahillosta.

karhunvatukkajäätelö

Viikonloppuna Pekka Poudan ei tarvinnut enää nauraa suorassa lähetyksessä toukokuun kylmille ilmoille, täällä etelässä oli nimittäin aivan törkeän kuuma! Kannoin vaunuraivarit saanutta pientä ihmettä sylissäni metsälenkillä reippaan tunnin paksuissa farkuissa sekä pitkähihaisessa paidassa ja voin kertoa, että olin hiestä märkänä kun vihdoin pääsin kotiin. Siinä samassa varpaisiinkin oli tullut komea vesikello. Vaikka raskauskiloista päästiin eroon jo synnärillä ja omat (vanhat) vaatteet sujahtavat päälle, kengät tuppaavat puristamaan ihan oudoista paikoista. Sovitin esimerkiksi kaapissa olevia korkokenkiä pienen ihmeen ristiäisiin, ja niin vain piti unohtaa korkokengät ja valita jalkaan ballerinat, sillä korkkarit puristivat jaloissa niin kovin. Nähtäväksi jää kasvoiko jo valmiiksi jättimäinen (koon 41) jalkani vielä koon verran raskausaikana..

Saavuin siis kotiin hiestä märkänä. Pieni ihme nukahti syliini jossain metsälenkin loppuvaiheilla ja ajattelin, että pääsen käymään rauhassa suihkussa, jos vain onnistun laittamaan vauvan nukkumaan vaunuihin. Arvaatteko miten kävi? Sillä sekunnilla, kun laskin pienen ihmeen vaunuihin, avautuivat pienen pojan silmät ja suihku oli vain kaunis muisto. Heh!

karhunvatukkajäätelö

Onneksi samana päivänä ei ollut enää muita menoja, joten vauva hoitopöydälle, hikiset vaatteet pois päältä, vauvalle kuiva vaippa sekä minulle uudet vaatteet hikisten tilalle, vauva olalle ja kohti pakastinta! Pakastimessa mua nimittäin odotti maukas ja jääkylmä karhunvatukkajäätelö. Kyllä maistui tuona kuumana päivänä jäätelö hyvältä, vaikka sen joutuikin taiteilemaan kuppiin sekä sen jälkeen vielä suuhun yhdellä kädellä.

Älkää muuten kuvitelko, että postauksen kuvat on napattu tuona hikisenä päivänä. Ehei, ne otettiin jo paljon ennen tuota päivää kaikessa rauhassa herra Longfieldin ollessa vauvan kanssa.

karhunvatukkajäätelö

Jäätelöhän sopii oivasti niin lasten kuin aikuistenkin juhliin. Aikuisten juhlia varten voi pöytään nostaa hieman erikoisemmalta maistuvaa jäätelöä ja panostaa esillepanoon sekä esimerkiksi jäätelön kanssa tarjottaviin lisukkeisiin. Karhunvatukkajäätelön kanssa lisukkeiksi sopivat erilaiset pähkinät, kuivatut kookoksen palat, jogurtilla höystetyt rusinat sekä tietenkin tuoreet marjat. Värikkäät karkit sekä strösselit voi jättää lastenkutsuille.

karhunvatukkajäätelö

Itse jäätelön teko onnistuu enemmän kuin helposti ilman jäätelökonetta. Kananmunien, kerman ja tomusokerin lisäksi tarvitaan vain muutamia aineksia maustamaan jäätelö sekä glukoosisiirappia, joka antaa jäätelölle sellaisen samettisen pehmeän koostumuksen, jota on aika vaikea saavuttaa ilman siirappia. Jäätelö tekeytyy yksinkertaisesti pakastimen uumenissa, jossa sen on hyvä antaa olla vaikkapa yön yli.

karhunvatukkajäätelökarhunvatukkajäätelö

Karhunvatukkajäätelöni maustoi St. Dalfourin uusin hillotulokas: karhunvatukkahillo. Hilloa pitäisi olla saatavilla sekä K- että S-ryhmän kaupoista, mutta jos sitä ei jostain syystä hillohyllyltä löydy, voi asiasta hyvin käydä vinkkaamassa kauppiaalle.

Hillo antoi jäätelölle herkullisen maun lisäksi upean liilan värin! Hillon avulla olisi voinut myös tehdä jäätelöön ”hillovanoja”, mutta minä halusin sekoittaa hillon kunnolla jäätelömassan sekaan, jotta jäätelö värjäytyi kauttaaltaan kauniin väriseksi.

karhunvatukkajäätelö

St. Dalfourin kauniit hillopurkit erottuvat edukseen kaupan hillohyllyllä. Itse olen käyttänyt kyseisiä korkeita ja kapeita hillopurkkeja mm. aterimien säilytysastioina vihreässä Vihervaarassa järjestetyissä juhlissa. Hilloista on toki ilman lasipurkkejakin hyötyä erilaisissa herkuissa kevään ja kesän juhlissa. Vain mielikuvitus on rajana!

Juhlien jälkeen purkin pohjalle jääneen jämähillon voi käyttää vaikkapa suolaisten aamupalaleipien välissä. Otetaan pari palaa vaaleaa leipää ja laitetaan väliin hilloa sekä pehmeää juustoa (esim. brie sopii tähän hommaan enemmän kuin hyvin). Koko komeus sitten vain hetkeksi paistinpannulle lämpiämään ja ei kun herkuttelemaan.

karhunvatukkajäätelö

Mutta koska nyt on kesä, tehdään me jäätelöä! Se ei tosiaan vaadi erillistä jäätelökonetta eikä jätski sisällä mitään ylimääräistä. Makeaa ja jätskintäytteistä kesän alkua kaikille!

Karhunvatukkajäätelö

6 annosta

1. Halkaise vaniljatanko ja keitä sitä hiljalleen vedessä kannen alla noin 10 min.

2. Erottele kulhoihin keltuaiset ja valkuaiset. Siivilöi tomusokeri keltuaisten joukkoon, ja vatkaa seos vaahdoksi.

3. Kiehauta kerma ja glukoosisiirappi liedellä. Anna kiehua koko ajan sekoittaen ainakin pari kolme minuuttia.

4. Vatkaa keltuais-sokeriseos kermaseokseen. Rapsuta keitettyjen vaniljatankojen siemenet jäätelömassaan ja sekoita hyvin.

5. Lisää sekaan vielä karhunvatukkahillo ja sekoita niin kauan, että jäätelömassa on kauttaaltaan värjäytynyt.

6. Kaada seos esim. uunivuokaan ja anna sen jäähtyä ennen kuin laitat sen pakastimeen. Nosta jäähtynyt seos pakastimeen vähintään viideksi tunniksi. Parhaan tuloksen saat reippaalla 12 tunnin pakastamisella. Jäätelöä on tärkeä käydä sekoittamassa kunnolla ensimmäisten tuntien aikana, jotta saadaan aikaan tasainen jäätelömassa.

karhunvatukkajäätelö

Kuinka moni teistä on tehnyt jätskiä itse? Me ollaan kokkailtu jätskejä ennenkin kotosalla. Kurkkaa tähän samaan syssyyn blogiin aiemmin ilmestyneet jäätelöreseptit. Ne on kaikki tehty ilman jäätelökonetta (osassa on käytetty aiemmin mainitsemaani glukoosisiirappia, osassa ei).

Perunamuusi

Tunnustan! En ole koskaan tehnyt perunamuusia itse, sillä rakastan Mummon muusia.

perunamuusi

Äiti ja anoppi tekee tosi hyvää paksua muusia. Työpaikan muusi on liian lötköä, siitä en tykkää. Yksi työkaveri tykkää muusista niin paljon, että syö sitä sellaisenaan salaatin kera, mikäli muusia on työpaikan ruokalassa tarjolla.

Äitienpäivänä herra Longfield kokkaili mulle karjalanpaistia. Karjalanpaisti on herkkua, ja sen kanssa täytyy toki syödä perunamuusia. Herra Longfield halusi kokeilla tehdä muusia itse, mutta osti varulle paketin Mummon muusia, mikäli itse tehty muusi menisi jostain syystä piloille.

perunamuusiperunamuusi

No ei mennyt! Herra sai aikaan tuhtia ja paksua muusia, joka sopi niin hyvin yhteen perinteisen karjalanpaistin kanssa. Tässäpä olisi teille ihan vain perunamuusin resepti (kylläkin oikein herkullisen sellaisen), karjalanpaistin resepti tupsahtaa blogiin hieman myöhemmin. Herra Longfield nappasi muusin ohjeen Kotikokin nettisivuilta.

Perunamuusi

4-6 annosta

  • 8-12 kpl jauhoista perunaa
  • 50 g voita
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl maitoa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 kpl kananmunan keltuainen

1. Kuori ja keitä perunat. Kaada keitinvesi pois, kun perunat ovat kypsiä.

2. Kuumenna maito sekä kerma omassa kattilassaan.

3. Survo perunat soseeksi ja lisää joukkoon voi, suola ja kuumennettu maito- kermaseos vähitellen. Lisää survomisen loppuvaiheessa munankeltuainen sekaan ja survo vielä hiukan lisää.

perunamuusi

Kevättä! Parsapasta ja parsaviini

Vappupäivänä kevät tuntui ensimmäisen kerran ihan aidosti iholla. Täällä etelässä nautittiin hurjan aurinkoisesta ilmasta, ja vaikka päälle sai vetää vielä pitkän villakangastakin, saattoi tuona maanantaina ilmassa aistia kevään. Vapun jälkeen otettiin sitten aika monta askelta takapakkia kevään osalta, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tarttee vaan jaksaa vähän odottaa!

munkkiniemin kartano

Me suuntasimme vapun viettoon tänä vuonna Oxygenol-pariskunnan luokse Munkkiniemeen. Mukana oli myös pieni ihme, Horatio jäi tällä kertaa kotiin, sillä Munkassa asustaa myös eräs pieni pomeranian-koira, jota Horatio ei jätä hetkeksikään rauhaan. Sekä minun että herran kädet ovat pienen ihmeen myötä kohtuullisen sidotut, joten sekopäistä Horatiota (joka olisi halunnut leikkiä pienen karvaisen kaverinsa kanssa koko ajan) meillä ei olisi ollut enää mahdollista vahtia vierailun aikana.

Munkan kadut olivat täynnä valkolakkisia vaeltajia ajaessamme ystäväpariskuntamme asunnolle. Iloisia ihmisiä katsellessa tuli tosi kiva fiilis ja alkoi vähän harmittaa, että jätimme valkolakit tänä vuonna kaapin perukoille, vaikka ne on sieltä edellisinä vuosina aina kaivettu esiin.

urho kekkonen talo

Vappu piti sisällään kuplivaa, maukkaita alkupaloja, pitkän kaupunkikierroksen Munkkiniemen maastossa sekä parin tunnin ulkoilun päätteeksi herkullista parsapastaa, jonka seurana maistelimme keväistä parsaviiniä. Ai niin, ja ison kasan jälkkäreitä! Oli suklaita, juustokakkua sekä itsepaistettuja munkkeja, voi nam!

Teimme ison kattilan pastaa yhdessä. Minä tosin syötin pientä ihmettä melkein koko ruoanlaittoajan, mutta minkäs teet.. Pastan syömiseen osallistuin kuitenkin heti kun iso kattila nostettiin pöytään. Heh. Pastan kanssa juotiin tosiaan ns. parsaviiniä, jonka oikea nimi on: Cuvée René Dopff Muscat (*viini saatu blogin kautta). Klassista Muscatia kuvaillaan sanoilla: keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kukkainen ja aromikas. On pakko todeta, että kuvaus meni aika nappiin, vaikka usein me naureskellaan viinien hassuille makuadjektiiveille (ei olla mitään viiniasiantuntijoita). Tykkäsimme parsaviinistä kaikki neljä, ja jestas sitä oli mahtava maistella hyvien ystävien (jotka olivat vielä vastanneet samaisena päivänä myöntävästi kummikutsuun) seurassa keväisen auringon paistaessa sälekaihtimien läpi suoraan ruokapöytään. Ei edes haitannut, että söimme herran kanssa vuorotellen toisen pitäessä ja hyssytellessä pientä ihmettä.

parsapasta

Keväinen pasta kätki sisäänsä mm. tuoreita tomaatteja, parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Pastan teko kävi kuulemani mukaan oikein ripeästi. Tomaatit, parsat sekä kinkut tungettiin uuniin, pasta keitettiin ja sitten kaikki sekoitettiin keskenään. Ehkä tarkempi resepti on kuitenkin tarpeen, se tulee tässä.

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

parsapastaparsapasta

Parsapasta

4-6 annosta

  • 2 nippua tuoretta vihreää parsaa
  • 200 g parmankinkkua
  • 2 rs (500 g) miniluumutomaatteja
  • 400 g (täysjyvä)spagettia
  • 1-2 dl pastan keitinvettä
  • 1-2 rkl sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • 2 dl pecorinoa raastettuna (plus tarjoiluun 1-2 dl)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa (maun mukaan, voi jättää myös pois)

1. Huuhtele parsat. Napsauta parsoista varsi katki siitä kohta mistä varsi haluaa katketa kun alat taivuttaa sitä. Veistä ei ole tarvetta käyttää.

2. Levitä parsat, parmankinkkuviipaleet ja tomaatit uuninpellille leivinpaperin päälle. Paahda 225-asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkkuviipaleet rapeita. (Me paistoimme parmankinkut omalla uunipellillään sekä parsat ja tomaatit omallaan, parmankinkkuja 20 minuuttia, parsoja ja tomaatteja 10 minuuttia.)

3. Paloittele parsat ja murenna parmankinkut.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Säästä osa keitinvedestä ja valuta pastat lävikössä.

5. Sekoita kattilassa pastan joukkoon muutama desilitra keitinvettä ja sitruunan mehu. Lisää parsat, parmankinkku, tomaatit, oliiviöljy ja pecorinoraaste. Rouhi joukkoon mustapippuria ja tarkista maku (lisää tarvittaessa suolaa). Tarjoa parsapasta välittömästi pecorinoraasteen kanssa.

parsapasta