Gluteenittomat kaurapalat

gluteeniton-kauraleipä

Osallistuin viime viikolla Myllärin järjestämälle gluteenittomalle kaurabrunssille. Brunssille oli taiottu kasa herkkuja Myllärin uudehkoilla gluteenittomilla tuotteilla, joihin teistäkin on varmasti ainakin jokunen törmännyt ruokakaupoissa. Myllärin tuotteet ovat ne liilan väriset noin puolen kilon paketit, jotka ainakin aika useassa espoolaisessa ruokakaupassa on laitettu ihan omalle pienelle ständille. Siitä ne kyllä erottuvat aika hyvin värikkäiden pakettiensa ansiosta.

gluteeniton-kauraleipä

Meillä on lähes jatkuvaan käyttöön jo aiemmin päässeet Myllärin gluteenittomat kaurahiutaleet puuron muodossa, sekä saman sarjan myslit, jotka ovat muuten kotimaista tuotantoa (moni mysli tulee meille merten takaa). Brunssilla tutustuin näiden lisäksi kahteen uuteen suosikkiin. Ne ovat Myllärin gluteeniton kotileipurin kaurapala-aines sekä gluteeniton rouhea siemenpuuro.

Siemenpuuroa popsin brunssilla tuoreiden marjojen kera ison vadin, ja tajusin vasta myöhemmin, että puuro piti sisällään pellavansiemeniä, joita ei raskaana ollessa saisi syödä. Niinpä puuroa popsitaan kotosalla seuraavan kerran sen jälkeen, kun pieni ihme on tupsahtanut seuraamme. Kaurapala-ainespaketti sen sijaan revittiin hyvin nopeasti brunssin jälkeen auki myös kotikeittiössä.

gluteeniton-kauraleipägluteeniton-kauraleipä

Puolen kilon kaurapala-ainespaketista tekee tosi helposti parisen kymmentä kauraleivän palasta. Pussin lisäksi kotoa tulee löytyä ainoastaan vettä, suolaa, hiivaa sekä gluteenitonta kaurajauhoa taikinan jauhottamiseen. Jos gluteenittomuus ei ole teidän taloudessa mikään tärkeä ominaisuus, niin jauhottamiseen voi toki käyttää muitakin jauhoja, joita kuivakaapin perukoilta sattuu löytymään.

gluteeniton-kauraleipä

Alla olevan reseptin avulla sitten vain kauraleipää kotona tekemään! Näissä kotitekoisissa kaurapaloissa on muuten kuitua noin 16 %, eli vatsakin kiittää.

Gluteenittomat kaurapalat

noin 20 palaa

Lisäksi jauhottamiseen Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa.

1. Sekoita kaurapala-aines, hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen (+42-asteiseen, jos käytät kuivahiivaa). Sekoita taikina hyvin käsin (tai yleiskoneella) kunnes se on tasaista. Peitä taikina liinalla ja anna sen levätä noin 60 minuuttia.

2. Kaada taikina gluteenittomilla kaurajauhoilla jauhoitetulle pöydälle. Jauhoita taikina hyvin (meillä jauhoja meni 2-3 desiä) ja taputtele noin 2-3 cm:n paksuiseksi levyksi (levy saa olla paksu, jotta palat voi leikata kahtia valmiina). Leikkaa levystä suorakaiteen muotoisia paloja ja siirrä ne pellille.

3. Pistele palat kevyesti haarukalla. Paista kaurapaloja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia (uunin keskitasolla).

Vinkki!

Saat leipiin rapeamman kuoren, kun laitat uunin alaosaan paiston ajaksi vedellä täytetyn, metallisen astian.

gluteeniton-kauraleipä

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla & viimeinen työpäivä

Tää on niin outoa. On maanantai, olen kotona, olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestänyt paikkoja kuin sekopää, tiskikone pyörii toistamiseen, Horation kanssa on lenkkeilty ilman mitään kiirettä aamupalan jälkeen täysin hiljaisessa metsässä ja nyt ajattelin kirjoitella blogia seuraavien tuntien ajan. Jossain välissä pyöräytän lounasta.

Äitiysloma on alkanut. Ja se tuntuu niin väärältä.

Mutta jos tuntuu äitiysloma näin alkuun oudolta, niin viimeiset viikot töissäkin olivat ihan hassuja. Kehuja, kiitoksia, halauksia, lahjoja, muistamisia ja herkkuja sateli niin paljon, että välillä pää meni jo aivan pyörälle. Koko syksy ja loppuvuosi oli ehdottomasti raskainta ja kiireisintä aikaa mitä tämänhetkisessä työpaikassani olen viettänyt ( ja työvuosia on kertynyt jo kymmenen!). Töitä paiskittiin tämänkin vuoden puolella niin pitkälle, että vasta viikkoa ennen äitiysloman alkamista aloin vain tuijottaa tietokoneen ruutua ja miettiä, että mitä ihmettä teen nämä viimeiset päivät.

Perjantaina se viimeinen päivä sitten koitti. Olo oli perjantaina (ja on edelleen varmasti vielä jonkin aikaa) täysin absurdi. Pakata nyt koko työhuone muuttolaatikoihin, luovuttaa kulkuluvat, läppärit ja kaikki mahdollinen irtaimisto pois, napsauttaa päivän päätteeksi tyhjän työhuoneen valot pois ajatellen, että tulen tänne takaisin ehkä joskus vuonna 2018.

Ennen kuin päästiin siihen asti, että työhuoneen valot sammutettiin ”viimeisen” kerran, juttelin kymmenien ja taas kymmenien työkaverien kanssa äitiysloman alkamisesta ja kaikesta raskauteen liittyvästä. Lupasin tulla mahdollisimman pian pienen ihmeen kanssa moikkaamaan työkavereita. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hienosti loppuun asti, ja toipuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tai ei sen nopeasti tarvitse tapahtua, omalla painollaan riittää oikein hyvin.

Eikä se viimeinen työpäivä kyynelittä onnistunut. Kahvitauon jälkeen totuus iski vasten kasvoja – mun pitäisi ihan kohta lähteä täältä pois. Pois.. Satun kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka nauttivat työstään ihan aidosti. Tykkään työstäni, tiedän olevani hyvä sekä tarpeellinen siinä mitä teen, ja kun siihen päälle lisätään vielä mahtavat työkaverit, ei töistä voi sen suuremmin valittaa. No okei, en minä joka päivä leiju suuressa hurmoksessa pitkin työpaikan käytäviä, mutta ison osan ajasta olen tyytyväinen.

No, mutta siis sen kahvitauon jälkeen alkoi äkkiä tuntua siltä, että nyt äkkiä vessaan piiloon. Kipitin vessaan, ja siellä ne kyyneleet sitten puskivat ulos. Istuskelin vessassa vartin ja annoin tunteiden tulla, viedä mukanaan. Vessahetken jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olin valmis päivän viimeisiin halauksiin!

Viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ei varmasti unohdu koskaan. Se absurdi, haikea sekä jotenkin luvaton olo ei kyllä hevillä muistojen arkusta lähde karkuun. Tässä pitäisi nyt sitten viitisen viikkoa keksiä itselleen tekemistä. Touhotan varmasti tuttuun tapaani niin pitkälle kuin vain jaksan. To do -lista on aika muhkea – kirjoitin sen eilen illalla valmiiksi. Katsotaan, kuinka paljon siitä saadaan asioita ruksittua yli ennen kuin pikkuinen poika on täällä. Jestas, tämä kaikki tuntuu niin uskomattoman oudolta.

Apua! Unohdin ihan kertoa mikä tämän postauksen pääjuttu oli! Leivoin töihin viimeisen päivän kunniaksi uusimman Maku-lehden ohjeella suklaajuustokakkua mutakakkupohjalla. Lisäksi ostin kasan sinisiä karkkeja ja erilaisia lapsellisia keksejä työkavereita piristämään. Kakku oli taivaallisen hyvää, niin tuhtia ja makeaa, että oksat pois.

Nyt jatkan äityslomaan totuttelua. Mainiota alkuviikkoa kaikille – kotiin tai töihin!

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla

noin 15 annosta

Pohja

  • 200 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 2 kpl kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta

1. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija noin 26 cm) reunat. Vuoraa pohja leivinpaperilla.

2. Sulata pohjan suklaa ja voi varovasti kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti muna-sokerivaahtoon.

4. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom. Pohja on mutakakkupohja, joten sen kuuluukin jäädä sisältä löysäksi.

Täyte

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g maitosuklaata
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
  • 4 dl kuohukermaa
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • ½ dl tomusokeria
  • ¼ tl vaniljajauhetta

1. Sulata täytteen suklaat varovasti vesihauteessa tai kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

2. Upota liivatteet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Keitä vahvaa kahvia, ja purista liivatteet kahvin sekaan. Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto toisessa kulhossa. Lisää tuorejuuston sekaan vatkattu kermavaahto, sokeri sekä vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen ensin liivateseos ohuena nauhana, ja sen perään vielä suklaa voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan (tai seuraavaan päivään).

5. Irrota irtopohjavuoan reuna kakun ympäriltä. Nosta kakku tarjoiluvadille, ja koristele haluamallasi tavalla.

Vegemunakas salsalla


Kaupallinen yhteistyö Apetitin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua tarkemmin yhteen Apetitin uuteen Kasvisjauhis-tuoteperheeseen kuuluvaan ruokapakasteeseen ja kehitellä tuotteen ympärille resepti.

Kehittelemäni vegemunakasresepti osallistuu kampanjan aikana reseptikisaan, joka on käynnissä 28.2.2017 asti. Kaikki kisaan osallistuneet reseptit ovat nähtävissä Apetitin kisasivuilla, jossa te voitte käydä antamassa parhaalle reseptille äänenne. Kaikkien äänestäneiden kesken Apetit Ruoka Oy arpoo yhteensä viisi kappaletta 100 euron ravintolalahjakortteja – eli nyt vaan kaikki äänestämään (äänestysaikaa on 28.2.2017 asti)! En muuten suutu, jos äänenne ei mene vegemunakkaalleni, vaikkakin sen maku pääsi yllättämään itsenikin todella positiivisesti. Niin helppoa ja hyvää!

Apetit Kasvisjauhis-pakastetuotteisiin kuuluu kasvisjauhispihvit, kasvisjauhispihvit crispy, sekä kasvisjauhispyörykät, joihin minä tutustuin tarkemmin. Pyörykät ovat koostumukseltaan hyvin pitkälti lihaisten valmispullien oloisia, suutuntuma on kuitenkin selkeästi kevyempi ja sellainen falafelimäinen (eli siis hyvä). Kasvisjauhispyöryköitä voi nakella suuhunsa kylminä, mutta ihan yhtä hyvin ne voi lämmittää mikrossa, paistinpannulla taikka uunissa.

Koko Kasvisjauhis-sarja on sopiva niin sekasyöjille kuin myös vegaaneille. Tuotteet ovat lisäksi laktoosittomia, gluteenittomia, soijattomia, munattomia, runsaskuituisia ja runsasproteiinisia. Mutta mauttomia ne eivät ole! Ja mikä parasta (omalla kohdallani ainakin), tuotteita voi popsia myös möhömahainen odottava äiti, ihan yhtä hyvillä mielin kuin perheen pienimmätkin otukset. Luulen, että jopa erityisen nirso isäni voisi näitä syödä, toki hänelle ei missään nimessä saisi kertoa, että kyseessä on vegaaninen kasvislihapulla – ei, semmoista virhettä ei pitäisi mennä tekemään, sen jälkeen pyörykät jäisivät häneltä aivan varmasti syömättä.

Pyörittelin tovin jos toisenkin päässäni kolmea eri ideaa, joissa uusia Kasvisjauhispyöryköitä olisi voinut käyttää. Lopulta päädyin ehkä listan arkisimpaan ruokaan – munakkaaseen. Meillä kuitenkin syödään yllättävän paljon munakkaita, ne maistuvat sekä aamulla että lounaalla, ja munakkaaseen voi jemmata jääkaapin perukoilta melkeinpä mitä tahansa.

Vegemunakkaaseen tungin Kasvisjauhispyöryköiden lisäksi kasan kasviksia, jonka lisäksi munakkaan lisukkeina toimivat rucola sekä hieman tulinen salsakastike. Kombo toimi yllättävän hyvin, ja vetelin vegemunakasta kahtena päivänä peräkkäin suurella ruokahalulla.

Vegemunakkaan resepti on nähtävissä alla. Sitä saa tosiaan käydä äänestämässä Apetitin kisasivuilla, josta löytyy muuten yhteensä 15 herkullista vegereseptiä! Ne kannattaa käydä kurkkaamassa, jos on vailla uusia vege- tai vegaanisia reseptejä. Vegemunakasta pääsee äänestämään mm. klikkaamalla tätä suoraa linkkiä. Sitten vain onnea 100 euron lahjakorttien arvontaan ja oikein herkullista viikonloppua!

Vegemunakas salsalla

2 annosta

  • ½ pkt Apetit Kasvisjauhispyöryköitä
  • 1 kpl punainen suippopaprika
  • ½ kpl sipuli (isohko)
  • 150 g kirsikkatomaatteja
  • öljyä
  • 4 kpl luomu kananmunaa
  • loraus maitoa (meillä oli rasvatonta luomua)
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • Tabasco-maustekastiketta
  • 2 kourallista rucolaa
  • raastettua parmesaania
  • 1-2 dl Santa Maria Garlic Salsa -kastiketta

1. Kuori sipuli ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Poista suippopaprikan sisältä siemenet ja pilko sekin pienehköiksi paloiksi. Puolita vielä kasvisjauhispyörykät sekä kirsikkatomaatit veitsellä.

2. Paista ensin paistinpannulla tilkassa öljyä kasvisjauhispyörykät. Nosta pyörykät hetkeksi sivuun paistinpannulta. Kuullota pannulla sen jälkeen tilkassa öljyä sipuli sekä paprika.

3. Kasvisten ollessa pannulla, riko kananmunat kulhoon, sekoita joukkoon tilkka maitoa sekä suola ja mustapippuri. Vispaa reippaasti sekaisin noin minuutin ajan.

4. Kaada munaseos sipuleiden ja paprikoiden päälle. Asettele munakkaan päälle kasvisjauhispyöryköiden sekä kirsikkatomaattien puolikkaita, ja anna munakkaan hautua sen jälkeen miedolla lämmöllä paistinpannulla noin 10-15 minuuttia.

5. Siirrä valmis vegemunakas tarjoiluastialle. Ripottele päälle muutamia pisaroita tabascoa. Asettele vegemunakkaan päälle pari kourallista rucolaa, ja raasta päälle hieman parmesaania. Tarjoile valmis munakas medium-tulisuusasteen Santa Maria Garlic Salsan kanssa.

Yhteistyössä Apetit

Kymmenen minuutin makkarapasta

Vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyy yksi meidän pastasuosikeista. On suoranainen ihme, ettei kymmenen minuutin makkarapasta ole päässyt tätä ennen blogiin.

Pasta on yksi Dagen efter -juttusarjan resepteistä, jotka vuoden 2008 Glorian Ruoka & Viini -lehden toimittajat kertoivat lehden lukijoilleen. Reseptit pitävät yllättäen sisällään paljon suolaa sekä kermaa, jonka lisäksi niiden tekeminen käy ripeästi. Eihän kukaan jaksa juhlien jälkeen kokkailla mitään kovin hankalaa ja aivoja vaativaa.

makkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapastan reseptin paljasti toimitussihteeri Niina Mälkiä. Niina kuvaa reseptiä lehdessä seuraavasti.

Päänsärky taittuu hyvällä unella ja suolaisella ruoalla. Kymmenen minuutin sinnittely lieden äärellä tuottaa tulosta: kun vatsassa on reilu annos mausteista makkaraa, öljyistä pestoa, hiilihydraattipitoista pastaa ja suussa aamua parempi maku, on ihana kellahtaa parantaville päiväunille.

Kuulostaa hyvältä, darralla tai ilman. Darraa ei vihreässä Vihervaarassa ole toviin podettu, ja jos muistan ihan oikein, ei tätä pastaa olla meillä koskaan syöty juhlien jälkeen (silloin tilataan rehellisesti pitsaa tai käydään hamppareilla). Ehkä me ollaan vaan niin persoja suolalle, että pasta maistuu meille ihan tavallisinakin päivinä.

makkarapastamakkarapasta

Kymmenen minuutin makkarapasta

2-4 annosta

  • 1 pkt (250 g) tuorepastaa (meillä oli tällä kertaa normaalia spagettia)
  • 4 kpl mausteista raakamakkaraa (meillä oli tällä kertaa chorizoa)
  • 2 tl öljyä
  • 2 dl punaista pestoa
  • pari kourallista tuoretta rucolaa
  • 1 dl parmesaanijuustolastuja (möhömaha jätti juuston omasta annoksestaan pois)
  • 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä (meillä oli tällä kertaa pinjansiemeniä)

1. Kiehauta vesi kattilassa pastaa varten. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuutioi makkarat. Paista makkarakuutiot öljyssä paistinpannulla kypsiksi. Lisää pesto ja kääntele se makkaroiden joukkoon.

3. Valuta valmiista pastata vesi pois. Yhdistä pasta, makkarapesto sekä rucola. Viimeistele annos parmesaanilla ja auringonkukansiemenillä.

Vinkki!

Voit myös korvata raakamakkarat esim. meetvurstilla ja lisätä ne paistamatta pastan joukkoon.

makkarapasta
Kurkkaa samaan hengenvetoon muutama muukin herkullinen pastaresepti vuosien varrelta alla olevasta linkistä.

Parhaat pastat

Paistettua kananpoikaa kermakastikkeessa

Palataan vielä tämän postauksen ajaksi Sannan ruokakassikokeiluumme. Ruokakassin tomaattikeittoa ehdin teille jo hehkuttaa omassa postauksessaan, ja nyt olisi vuorossa toisen hehkuttamisen arvoisen reseptin julkistus.

Paistettu kananpoika kermakastikkeessa oli tomaattikeiton ohella ehdoton suosikkimme kokeilemastamme Sannan ruokakassista. Ruoka valmistui pikaisesti, eikä edes salaatin kanssa tarvinnut hienostella – sen kuin raastoi ja pilkkoi porkkanat ja viipaloi kurkun. Ei paljon helpommalla salaatin kanssa pääse. No okei, tomaattien huuhtelu ja lautasen reunalle törkkääminen käy vielä nopeammin.

sannan ruokakassi

Broileri sekä erilaiset kananpojan fileet ovat varmasti tuttu näky usean talouden arkiruokapöydässä. Meillä paistellaan silloin tällöin broilerin pihvejä pannulla ja vedellään ne esim. tomaatin kanssa parempiin suihin töiden jälkeen. Sen hienompaa illallista jaksamme harvoin arkena tehdä. Riisiä taikka kastikkeita emme väsää arkena oikeastaan koskaan, kastikkeen virkaa ajaa usein valmiit tomaattipohjaiset chilimöhnät, ja jos hiilarihimo iskee, ruoan kanssa popsitaan leipää.

Kun yleensä oiomme broilerin kanssa näin kovasti, oli varsin virkistävää tehdä siitä kerrankin ihan oikeaa, herkullista ruokaa.

sannan ruokakassi

Paistettua kananpoikaa kermakastikkeessa

4 annosta

  • 600 g kananpojan fileetä (4 pihviä)
  • öljyä (meillä oli rypsiöljyä)
  • 3½ dl riisiä (kuivana)
  • suolaa
  • mustapippuria
  • ½ rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kermaa
  • 2 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • 1 tl soijaa
  • 1 kpl kanaliemikuutio
  • ½ ruukku ruohosipulia
  • 1 kpl kurkku
  • 4 kpl porkkanaa

1. Keitä 3½ dl riisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Mausta kananpojan fileet suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna öljyluraus paistinpannulla ja ruskista fileitä muutama minuutti per puoli.

3. Nosta kananpojan fileet hetkeksi pannulta syrjään. Ripottele pannuun vehnäjauho ja sekoita vispilällä koko ajan vispaten joukkoon myös kerma, maito, soija ja kanaliemikuutio. Kun seos alkaa paksuuntua, nosta kananpojan fileet pannuun ja anna porista kannen alla noin 10 minuuttia (tai kunnes kana on läpikypsää).

4. Kuori porkkanat ja leikkaa niistä tikkuja. Viipaloi kurkku. Tarjoa kanan, riisin sekä kermakastikkeen kanssa.

sannan ruokakassi

Voi muuten hyvin olla, ettei tämä postaus jäänytkään viimeiseksi Sannan ruokakassipostaukseksi. Tilasin nimittäin omalla alennuskoodillani (kurkkaa koodi Sannan ruokakassipostauksesta jos tilaus kiinnostaa) seuraavan ruokakassitoimituksen heti ensimmäiselle äitiyslomaviikolle. Ajattelin, ettei tule liian suurta muutosta heti loman alkuun, kun joudun sanomaan tosi pitkäksi aikaa ihanalle työpaikkaruokalalle heipat.. Haikeaa! Mutta ehkä kotiin kannettu ruokakassi helpottaa oloa hieman.

Jamie Oliverin aamiaispaistikkaat

Herra Longfield kotiutui työmatkojen välissä viikonlopuksi. Herra puskee työmatkoja nyt vielä reilun kuukauden ja rauhoittaa tahtia sen jälkeen, jotta pääsee mukaan synnytykseen. Tai eihän sitä koskaan tiedä milloin h-hetki koittaa, mutta ei tässä voi koko elämää laittaa montaa kuukautta etukäteen aivan uusiksi. Toisella on työnsä ja sen kanssa meidän tulee joka tapauksessa oppia elämään.

Espanjasta herra sai tällä viikolla jo viestin, ettei hänen tarvitse tulla paikan päälle ennen kuin vauva on syntynyt. Että nyt on tärkeämpää tehtävää kotosalla kuin espanjalaisessa tehtaassa. Siellä Espanjan päässä pomona on nainen, viestissä oli käytetty oikein söpöä punaista väriä. Naiset niin tajuaa nämä jutut!

Herra jo kyseli heti tänä aamuna, että voisimmekohan lentää hänen kanssaan Espanjaan vauvan syntymän jälkeen. Isyysvapaiden ja lomien jälkeen pieni ihme olisi noin 1-2 kuukauden ikäinen, kuulostaa aika pieneltä, joten ehkä me skipataan ensimmäinen työmatka ja yritetään sitten tilanteen mukaan päästä mukaan myöhemmin. Tai mistä me mitään vielä tiedetään, siis minkälainen kaveri sieltä putkahtaa ja kuinka nopeasti arki alkaa rullata yms. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, ettemme osaa yhtään ajatella milloin mitäkin voi alkaa tehdä. Eikä sitä oikeastaan etukäteen voi edes suunnitella, mennään siis tilanteen mukaan.

jamie oliver_paistikkaat

Täksi aamuksi kokkasin herralle pienen kotiintuloaamupalan. Kiskoin eilen töiden jälkeen Icebugit jalkaan sekä otsalampun otsaan. Tallustimme Horation kanssa pimeän ja jäisen metsän läpi ruokakaupalle, josta kävin tankkaamassa aamupala-ainekset täksi aamuksi.

Kokkasin Jamie Oliverin ohjeella herkullisia aamiaispaistikkaita, joissa maistui parmesaani, kinkku, sienet sekä tomaatti. Nam! Paistikkaiden kaverina oli vielä täytetyt croissantit, appelsiinituoremehua, teetä ja kahvia sekä ihan vain omenoita.

Aamiaispaistikkaat pyöräytti yllättävän nopeasti, ja aamupalapöytään päästiin nopeasti. Loppupäivän heilun ystävän kanssa Vegemessuilla Kattilahallilla ja sieltä suuntaamme vielä vanhempieni luokse kylään (ja pitsalle). Äiti on saanut ainakin lakanoita pienelle ihmeelle valmiiksi, isällä on jokin tietokoneongelma ja minä tarvitsisin päällisen imetystyynyyn – äiti tekee sellaisen tuosta noin vaan.

Eipä tässä sitten muuta kuin oikein rattoisaa viikonloppua kaikille!

jamie oliver_paistikkaat

Aamiaispaistikkaat

2 annosta

  • 1 kukkurainen rkl täysjyväjauhoja (käytin perusvehnäjauhoja)
  • ripaus leivinjauhetta
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • 3 rkl raejuustoa
  • 2 siivua savukinkkua
  • 1 kpl tomaatti
  • 3 kpl pienehköä herkkusientä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • öljyä
  • 1-2 dl raastettua parmesaania
  • tulista chilikastiketta
  • 2-4 rkl luonnonjogurttia
  • 2 kourallista rucolaa
  • puolikkaan sitruunan mehu

1.Vatkaa kulhossa jauho, leivinjauhe, kananmuna sekä raejuusto. Hienonna kinkku, tomaatti sekä sienet. Sekoita ne munaseokseen. Lisää reipas ripaus suolaa ja mustapippuria.

2. Kuumenna suuri paistinpannu keskikuumaksi, lisää tilkka öljyä ja sen jälkeen munaseosta pannulle ruokalusikan avulla. Seoksesta pitäisi tulla kuusi paistikkaa. Anna paistikkaiden kypsyä rauhassa (niihin ei tarvitse koskea) 3-5 minuuttia. Kun pystyt kääntämään paistikkaat lastan avulla, käännä ne ja paina lastalla niin, että paistikkaista tulee reilun sentin paksuisia. Anna paistua myös toiselta puolelta noin 3-5 minuuttia.

3. Kun paistikkaat ovat ruskistuneet molemmin puolin, nosta ne pannulta sivuun esim. lautaselle. Kytke virta pois liesilevyltä. Raasta parmesaani suoraan pannulle ja asettele paistikkaat poreilevan juuston päälle. Kun juusto on tarttunut paistikkaiden pintaan kunnolla, siirrä valmiit paistikkaat tarjoilulautaselle.

4. Pyöräytä hieman chilikastiketta jogurtin sekaan, sekoita sitruunamehu rucolan joukkoon ja tarjoile molemmat aamiaispaistikkaiden kanssa. Hyvää on!

jamie oliver_paistikkaat

Tomaattikeittoa ja persiljapaistettuja katkarapuja

Sannan ruokakassin kampanjapostaus on saatu pakettiin, eikä tällä postauksella ole enää kampanjan kanssa mitään tekemistä. Mutta mun on pakko kertoa teille ruokakassikokeilusta vielä kahden postauksen verran. Ihan siitä syystä, että kokkasimme ruokakassista kahta niin herkullista ruokaa, että niiden reseptit pitää saada talteen blogin arkistoihin, ja toki myös siinä samalla teille tiedoksi.

Toisen reseptin pääraaka-aineena olivat mehevät kananpojat, mutta ne saavat odottaa vielä hetken, ensin käydään nimittäin valehtelematta maailman parhaan tomaattikeiton kimppuun. Tai ehkä tässä oli nyt hieman värikynää mukana, sanotaan nyt sitten vaikka niin, että käydään meidän maistamista tomaattikeitoista parhaan mahdollisen kimppuun. Emmehän toki ole syöneet jokaista maailmassa tehtyä tomaattikeittoa.

Tämän tomaattikeiton juju piilee keiton kanssa tarjottavissa lisukkeissa: pastassa, katkaravuissa sekä paprikassa, jotka lisätään keittoon juuri ennen tarjoilua. Keitto on lisukkeineen hurjan täyttävää ja ennen kaikkea aivan törkeän hyvää. Lisukkeiden ansiosta suutuntuma on erilainen kuin keittojen kanssa yleensä – on kylmää paprikaa, tulikuumaa pehmeää keittoa, kypsää pastaa sekä maustettuja katkarapuja. Suussa rapisee sekä narskuu, ja samalla hampaatkin joutuvat töihin. Tätä keittoa ei voi vaan hörppiä sisuksiinsa.

Alla olevasta reseptistä kokkailee keittoa ison satsin, noin 8 annosta.

Tomaattikeittoa ja persiljapaistettuja katkarapuja

8 annosta

  • pastaa
  • 1 kpl sipuli
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • oliiviöljyä
  • 4 kpl kanaliemikuutioita
  • 3 rkl hunajaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 prk tomaattipyreetä
  • 2 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
  • 2 prk paseerattuja tomaatteja
  • 1 ruukku tuoretta persiljaa
  • 2 purkkia (a 150 g) katkarapuja (meillä oli Arvo Kokkosen katkarapuja tapas-marinadissa)
  • 1 kpl punainen paprika

Lisukkeeksi esim. näkkileipää.

1. Keitä noin 150 g pastaa pakkauksen ohjeen mukaan (huom! 150 g pasta-annos riittää neljään annokseen, keitä pastaa lisää aina sinä päivänä kun keittoa syöt. Pasta ei säily hyvänä jääkaapissa).

2. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista sipuleita isossa kattilassa pienessä määrässä öljyä 2-3 minuuttia. Lisää purkillinen tomaattipyreetä ja paista vielä minuutin ajan.

3. Sekoita joukkoon säilötyt kirsikkatomaatit, paseeratut tomaatit, 1 litra vettä, kananliemikuutiot ja hunaja. Sekoita ja anna porista noin 10 minuuttia.

4. Silppua ruukullinen persiljaa. Kuullota persiljaa paistinpannulla noin 3 minuuttia.

5. Valuta katkaravuista neste pois ja kuumenna ne nopeasti paistinpannulla persiljan kanssa. Laita kulhoon.

6. Leikkaa paprika kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Kaada vielä pastan keitinvesi pois ja laita pastakin omaan kulhoonsa.

7. Lisää keittoon suolaa sekä mustapippuria maun mukaan ja soseuta keitto sen jälkeen sileäksi sauvasekoittimella. Tarjoile keitto keitetyn pastan, katkarapujen, paprikan sekä vaikkapa näkkileivän kera.

tomaattikeitto

Testissä Sannan ruokakassi (sis. alennuksen)


Postaus on toteutettu yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua 5 päivän perheruoka- sekä hedelmäkassiin, ja kertoa kyseisestä palvelusta teille lukijoille omien kokemusten pohjalta. Postauksen lopussa odottaa alennuskoodi, joka oikeuttaa 8 euron alennukseen mistä tahansa kotiovelle kannetusta Sannan ruokakassin ruokakassipalvelusta. Erilaiset ruokakassit ovat nähtävissä tuossa hieman alempana.

sannan ruokakassi

Heti tähän alkuun täytyy kertoa, että Sannan ruokakassia toimetaan tällä hetkellä jo varsin laajalle alueelle! Pääkaupunkiseutu lähialueineen (esim. Tuusula ja Nurmijärvi) on jo katettu, ja ihan uutukaisina tulokkaina ovat Tampere, Turku sekä Lahti. Vaasan ja Jyväskylän tarvitsee odottaa vielä pieni tovi, mutta ei hätää, pian myös Sportin ja JYPin kannattajat voivat tilata ruokakassia omalle kotiovelleen. Sannan ruokakassin nettisivuilta voi tarkistaa tarkemmin toimitusalueet oman postinumeron avulla (tätä varten jokin ruokakassi tulee lisätä ostoskoriin, jonka jälkeen pääsee tarkistamaan toimituksen onnistumisen omalla postinumerolla).

sannan ruokakassi

No mutta asiaan. Eiku alustetaan vielä hieman.

Meitä asuu vihreässä Vihervaarassa kaksi aikuista sekä Horatio, joka on 35-kiloinen chow chow, eli siis koira. Pian mukana häärää myös pieni ihme, mutta hänen ruokakulunsa jäävät kaiketi aika pieniksi, jos vain rinta pojalle alkaa maistua. Meidän talouden tarkoista ruokamenoista mulle ei ole mitään käsitystä. Syömme molemmat työpaikalla runsaan lounaan, joten kotona ei iltaisin varsinaisesti mitään illallista kokata. Paistellaan vaan jauhelihaa tai kanaa, popsitaan porkkanaa, levitetään oivariinia jälkiuunileivälle ja mussutetaan jogurttia (ja karkkia ja sipsiä ja popcornia) – semmoista iisiä ja helppoa. Horatio syö kahdesti päivässä kuivamuonaa, joita höystetään usein meidän ruokatähteillä, jotta hävikkiä tulisi vähemmän. Horation ruokakulut tiedän tasan tarkkaan, 70 euron 12 kilon ruokasäkki kestää melkeinpä tasan kuukauden.

sannan ruokakassi

Mitenkäs sitten meidän ihmisten ruokakulut? Veikkaan ihan hatusta, että meidän taloudessa liikutaan noin 200-400 euron kuukausitasolla. Tämä summa ei pidä sisällään ulkosyömisiä, joita harrastetaan jonkin verran. Kuukausisummaan vaikuttaa ehkä eniten se, kuinka paljon meillä käy kuukaudessa vieraita. Tykkään laittaa vieraille hyvää purtavaa, joten jos vieraita lappaa joka viikko, nousee ruokakustannukset huomattavasti siihen verrattuna, että kökötämme herran kanssa kahdestaan kotosalla. Niinä viikkoina, kun olen yksin kotona (eli aika usein), ruokakulut voivat olla pyöreä nolla ihan vain siitä syystä, että en liiemmin välitä käydä ruokakaupoissa.

sannan ruokakassi

Nämä faktat nyt ihan vain tiedoksi siitä syystä, että kun keskustellaan erilaisista ruokakassipalveluista, nousee hinta totta kai aina ensimmäisenä mieleen. Kotiovelle kiikutettuja ruokakasseja pidetään ainakin omasta mielestäni lähes poikkeuksetta kalliina, ja usein voi kuulla mietintöjä siitä, saako ruokakasseilla aidosti vastinetta rahoille, kuinka paljon halvempaa olisi hakea ainekset itse kaupasta jne… Tämähän riippuu aivan täysin palvelun tilaajasta. Jotkut ovat halukkaita maksamaan ekstraa ajan säästämisestä. Eikä sen aina tarvitse olla suurperheen äiti, joka haluaa viettää hieman enemmän aikaa perheensä kanssa, ajan säästäminen voi olla hurjan tärkeää myös lapsettomille pariskunnille, pitkiä päiviä työpaikalla painaville tai vaikka paljon urheilua harrastavalle yksinasujalle. Meitä on moneksi.

Toiset kiittelevät ja maksavat auliisti ekstraa monipuolisista resepteistä sekä siitä, että saavat valmiiden ruokakassien avulla vinkkejä köökin puolelle. Jotkut ovat onnesta soikeana, kun kauppaan ei tarvitse rynnätä ruuhka-aikoina, ja joku kolmas tekee tilauksen ihan vain siitä syystä, että kaveri kehui palvelua. Jokaisella on syynsä.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Meille ruokakassipalvelut ovat entuudestaan hieman tuttuja. Olemme tilanneet ruokakassin kaksi kertaa Anton & Antonilta, ja nyt pääsimme siis testaamaan Sannan ruokakassia, jonka idea on hyvin pitkälti sama kuin Anton & Antonilla. Yksinkertaisesti sanottuna: kuriiri tuo kotiovelle etukäteen sovittuna ajankohtana (Sannan ruokakassi kiikutetaan kotiin maanantai-iltana) ruokakassin, joka pitää sisällään x-määrän aineksia arkiruokiin. Ruokakassin hinta määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka monen päivän illalliset kassi pitää sisällään. Me testasimme perhekassia, joka piti sisällään viiden päivän illalliset neljälle hengelle. Kassin hinta on 95 euroa (huom! ensimmäinen tilaus tarjoushinnalla 79 euroa). Lisäksi pääsimme myös testaamaan 15 euron hintaista hedelmäkassia, joka pitää sisällään 3,5 kiloa kauden parhaita etelän hetelmiä (voi ne olla myös kotimaisia).

sannan ruokakassi

Jo tässä vaiheessa voin todeta, ettei hinta ole minusta liioiteltu. Pitkän matikan lukeneena osaan laskea, ettei meidän normaalilla ruokakuluilla päästä liiemmin plussalle taikka miinukselle, vaikka tilaisimme ruokakassia neljästi viikossa. Tämä olisi meidän tarpeisiin nähden aivan liikaa, pitkälle pötkittäisiin jo sillä, että ruokakassi toimitettaisiin meille joka toinen viikko. Tällöin kuluja tulisi noin 200 euroa kuussa.

Meitä on kaksi aikuista ja tämä neljän hengen perhekassi oli meidän ruoankulutukseen nähden valtava. Teimme osan resepteistä vain puolikkaina, ja tungimme pakastimeen kaiken (mahdollisen) ylimääräisen. Keittoa söimme kolmena päivänä, ja silti sitä laitettiin rasiallinen pakastimeen, kanaa söin yksin kolmena päivänä peräkkäin ja herra Longfield veti tacoja myöskin kolme päivää putkeen. Hedelmiä popsimme aamuisin ja pitkin päivää välipalaksi. Kyllä ei oltu muutamaan viikkoon nälässä!

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Missä olisi meistä parantamisen varaa?

  • Ruokakassi toimii parhaiten kaikkiruokaisessa perheessä, ellei sitten kovasti halua alkaa reseptejä muokkaamaan, mutta siinä menee vähän koko ruokakassin idea pilalle. Eli jos perheessä on useampi ruoan suhteen kovin nirso tapaus, voi ruokakassin sisältö olla pettymys. Siis nirsoille.
  • Sannan ruokakassin tulevien viikkojen reseptejä ei valitettavasti näe netistä etukäteen, siitä pitää antaa miinusta (kahden seuraavan viikon menut näkee reseptivihkosta, mutta sitähän ei ole saatavilla, ellei ole tilannut ruokakassia edellisellä viikolla).
  • Kassissa oli tomaattikeiton kaverina paketti näkkileipää. Ihan jees, mutta tuore ja rapea maalaisleipä tai tuhti jälkiuunileipä olisi ollut vielä parempi. Ja sitä olisi voinut puputtaa myös aamuisin, näkkäri ei ainakaan meillä kulu kovin kovaa vauhtia.

sannan ruokakassisannan ruokakassi

Mistä me tykättiin?

  • Reseptivihkosta. Ohjeet olivat selkeitä ja vihkonen oli laadukas kuvineen, teksteineen ja paksuine sivuineen päivineen.
  • Ruoista! Ruoat valmistuivat järjestään puolessa tunnissa. Resepteissä ei ollut liikaa hienostelua tai hifistelyä, sitä emme ainakaan me arkisafkoissa kaipaa. Ruoat maistuivat hyviltä, se kai on se tärkein juttu (tomaattikeitto sekä kananpojat kermakastikkeessa olivat törkeän hyviä!).
  • Hedelmäkassista. Kasa herkullisia omenoita, iso keltainen meloni, makeita mandariineja (tai klementtiinejä tai satsumoita) sekä pehmeät päärynät katosivat hedelmävadista hyvää vauhtia. Herra Longfield ei ole suuremmin salaattien ystävä, mutta hedelmiä hän popsi ennätysvauhtia kun niitä oli kerrankin rutkasti saatavilla.
  • Turskasta. Söin elämäni ensimmäisen kerran turskaa. Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi, toinen turskapaketti odottaa nimittäin pakastimessa äitiysloman alkua (enää alle 20 työpäivää jäljellä!).
  • Helppous. Onhan se aika mahtavaa kun räntää tulee taivaan täydeltä, istut sohvalla, ovikello soi ja rännän peitossa oleva kuriiri tuo isot kassit safkaa kotiovelle asti. Ei tartte kuin nousta sohvalta, avata ovi, kiittää, laittaa ovi kiinni, tunkea ostokset jääkaappiin ja palata sohvalle.
  • Hävikin määrä on pieni.
  • Kotimaisuus. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kanaa, sesongin mukaan kotimaisia kasviksia ja nämä kaikki mahdollisuuksien mukaan luomuna.

Alkoiko kiinnostaa?

Jos mielenkiinto heräsi, niin ei muuta kuin kokeilemaan! Meidän blogin lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla LONGFIELD17. Alennuskoodin voi käyttää tarjoushintaisesta ensimmäisestä tilauksesta. Koodi annetaan tilauslomakkeen yhteydessä. Tilauksen voi tehdä kätevästi Sannan ruokakassi -sivustolla.

sannan ruokakassi

Yhteistyössä Sannan ruokakassi

Perinteinen makkarakastike

Muutimme herra Longfieldin kanssa yhteen kesäkuussa 2003, heti seuraavana päivänä kun lakkiaiseni oli juhlittu alta pois. Saimme tupaantuliaislahjaksi siskoltani Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan. Kirjan alkusivuilla on kiva muistokirjoitus, joka on kirjattu 26.6.2003.

Muistokirjoituksen mukaan kirjan reseptit on todettu toimiviksi. Kirjassa ei ole kovin montaa kuvaa, se ei näytä yhtään nykyaikaiselta keittokirjalta, jotka pursuavat laadukkaita ja ylistailattuja ruokakuvia. Parasta kotiruokaa -kirja pitää sisällään selkeitä reseptejä 496 sivun verran. Tuhti teos.

perinteinen makkarakastike

Kirja on kulkenut mukanamme nyt jo 13,5 vuotta! Kirjan kannet olen päällystänyt kontaktimuovilla ja sivut ovat jo ajansaatossa vähän kellertyneet. Kirjan sivuilta voi löytää myös tahriintuneita sekä jauhoontuneita kohtia – kirja on ollut kovassa käytössä.

Viime perjantaina tein etätöitä kotosalla. Nappasin aamulla pakastimesta Atrian punaisen lenkin, sillä halusin tehdä lounaaksi perinteistä makkarakastiketta. Parasta kotiruokaa -kirjan sivulta 276 löytyvä makkarakastikeen resepti on tuttu, olen tehnyt sitä varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja vuosien saatossa.

Perjantaina makkarakastiketta syötiin spagetin kanssa, vaikka oikeasti se maistuu parhaalta perunamuusin kera. Spagettia vain oli jäänyt yli muutaman päivän takaisesta kasvisspagetista, joten niinpä makkarakastike popsittiin tällä kertaa pastan kanssa.

perinteinen makkarakastike

Makkarakastikkeen kaveriksi sopii hurjan hyvin porkkanaraaste, porkkanan pirulaisetkin olivat vain perjantaina päässeet loppumaan, joten niitäkään ei tällä kertaa lautasen reunalla nähty. Mutta kyllä se vaan taas hyvältä maistui, perjantaina sekä lauantaina.

Perinteinen makkarakastike

3-4 annosta

  • 1 pkt lenkkimakkaraa (minulla oli Atrian punainen lenkki)
  • 1 kpl sipuli
  • voita paistamiseen
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 5 dl vettä
  • 1 kpl lihaliemitiiviste
  • 1 rkl sinappia
  • 1 rkl tomaattisosetta
  • 1 rkl soijakastiketta

1. Leikkaa makkara pieniksi palasiksi ja ruskista kevyesti kuumalla paistinpannulla rasvatilkan kera. Siirrä palaset kattilaan.

2. Hienonna kuorittu sipuli ja kiehauta kuumassa rasvassa paistinpannussa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita käsivispilällä keskilämmöllä, kunnes seos on vaalean ruskeaa. Lisää vesi pannuun käsivispilällä sekoittaen. Kiehauta kastiketta hetki ja kaada sen jälkeen makkaroiden päälle kattilaan.

3. Mausta kastike lihaliemitiivisteellä, sinapilla, tomaattisoseella sekä soijakastikkeella. Keitä kastiketta hiljalleen kannen alla 10-20 minuuttia. Tarkista maku.

4. Tarjoa perinteinen makkarakastike keitettyjen perunoiden, perunamuusin taikka spagetin/pastan kanssa. Lisänä voi tarjoilla porkkanaraastetta.

perinteinen makkarakastike

Spagettia, tomaatteja & paahdettua fetaa

Työaamuja olisi jäljellä 22. Minulla oli pieni kasa vanhoja ylityövapaita pitämättä, joten ennen kuin äitiysloma ihan virallisesti alkaa, teen jäljellä olevat viikot neljän päivän mittaisina. Aika jees. Tänään on siis lomailtu, kuten taidan tehdä melkein kaikki loputkin maanantait, mitä vielä jäljellä on. Herra Longfield lähti työreissuille, ja on kyllä pakko tunnustaa, että kotiin oli ihana jäädä yksin. Saan säheltää ja sekoilla kotona tulevien viikkojen aikana aivan rauhassa, siivota ja järkkäillä minkä ehdin. Parasta.

Aamulla heräsin Horation vartiointitehtäviin ja ovikellon soittoon joskus reippaasta yli yhdeksän. Postimies toi ovelle pari pakettia, jotka revin tuttuun tapaan heti innoissani auki. Horatio tykkää myös suuresti pakettien avaamisesta, jos paketin sisältö ei kiinnosta Horatiota, ainakin pieni jässikkä saa repiä pahvilaatikon tuhansiksi palasiksi (heti sen jälkeen, kun on todettu, ettei pakettien sisältöä tarvitse palauttaa).

Aamutoimet starttasivat postimiehen käynnin jälkeen hiljakseen. Ensin rauhallinen aamupala täysin hiljaisessa talossa ja siihen päälle reipas tunnin lenkki Horation kanssa metsän siimeksessä. Nämä hieman pidemmät lenkit Horation kanssa käyvät kyllä raskausviikko raskausviikolta hieman haastavimmiksi, ainakin näin talvella. Vessassa kun pitäisi päästä käymään tuon tuosta mikäli on pystyasennossa, eikä puskapissat oikein onnistu henkselitoppahousujen kanssa. Henkselitoppikset ovat ainoat lämpimät ulkoiluhousut joita voin vielä käyttää, vetoketju on täysin auki, mutta housut pysyvät kätevästi ylhäällä henkselien avulla. Päällä pitää vain olla hieman pidempi takki, ettei auki ammottava sepalus näy koko kansalle.

Aamulenkin jälkeen sähelsin kotosalla tovin jos toisenkin ennen kuin lähdin hoitamaan muutamia asioita. Kotiin tullessa olikin sitten huutava nälkä. Jääkaapista löytyi onneksi ainekset Jamie Oliverin tomaatti-juustopastaan, jota muokkasin kohtuullisen paljon omaan makuun sopivammaksi. Pastan teko ei käynyt ihan muutamassa minuutissa, joten söin ns. alkulounaan ennen varsinaista lounasta.

Varsinainen lounas oli maittava ja siitä jäi vielä kaksi tosi isoa annosta seuraaville päiville.

Spagettia, tomaatteja & paahdettua fetaa

4 annosta

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 15 g (puolikas nippu) tuoretta timjamia
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 1 kpl tuore punainen chili
  • 1 kpl sitruuna (koko sitruunan kuori ja puolikkaan mehu)
  • 500 g kirsikkatomaatteja
  • 200 – 250 g paketti fetaa (kokonainen klöntti)
  • 4 annosta spagettia
  • 4 kourallista rucolaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • chilihiutaleita/-rouhetta

1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Kaada oliiviöljy pieneen kulhoon. Riivi tuoreen timjamin lehdet kulhoon. Murskaa valkosipulin kynsi kulhoon. Viipaloi chili ja lisää sekin kulhoon. Raasta sitruunankuori mukaan, mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla ja sekoita ainekset keskenään.

3. Asettele huuhdellut kirsikkatomaatit uunivuoan pohjalle. Hiero mausteinen öljy fetaklöntin päälle ja nosta juusto keskelle uunivuokaa tomaattien päälle. Hiero loput mausteöljyt tomaatteihin. Lisää vuokaan tilkka vettä ja paahda uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

4. Kun tomaattien ja juuston paistoaikaa on jäljellä noin 15 minuuttia, kiehauta vesi ja keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.

5. Nosta feta ensin uunivuoasta pienelle lautaselle. Valuta spagetti ja lisää se tomaattien joukkoon. Purista sitruunamehu mukaan ja sekoita hyvin keskenään. Murenna lopuksi feta koko komeuden päälle, ripottele vuokaan myös revittyä rucolaa ja sekoita vimmatusti. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla, mustapippurilla sekä chilihiutaleilla/-rouheella. Tai muulla lempimausteellasi.