Sirkkabrunssi Klaus K:ssa 21.4.2019 & brunssilahjakortin arvonta

Kuukausi sitten saimme lukea Hesarista, että Finnjävel sulkee ovensa huhtikuun alussa ja paikalla aloittaa toukokuussa Henri Alénin luotsaama sirkkaravintola. Sirkat tuntuvat olevan juuri nyt kaikkien huulilla (ja rohkeimpien suussa siinä samalla). On Fazerin sirkkaleipää, jonka avulla sirkkoja ei tarvitse hakea enää eläinkaupasta, vaan niitä voi napata mukaansa lähikaupasta. Sitten on näitä ravintoloita ja ravintoloiden ”takapihoilla” kasvattamia sirkkafarmeja – todellista lähiruokaa.

klaus K sirkkabrunssi

Me emme ole sirkkaleipää maistaneet, ensimmäinen ja viime lauantaihin mennessä viimeinen sirkkakokemus on vuodelta 2012, jolloin Tasty Travelissimo -blogin Martina raahasi niitä jouluna appiukon luokse kaikkien maistettavaksi. Taisivat Martina ja Henkka olla aikaansa edellä, vuodesta 2012 on jo ihan mainittavan pitkä aika.

klaus K sirkkabrunssi

Vuonna 2018 sirkkoja ei tosiaan tarvitse enää eläinkaupoista kotikeittiöihin ostaa. Nyt niiden mukaan on jo nimetty meidän lemppariravintolan brunssikin. Kyllä, Klaus K -ravintola tarjoaa huhtikuun kahden viimeisen viikonlopun aikana lauantaisin sekä sunnuntaisin sirkkabrunssia. Mehän änkesimme sinne totta kai heti sirkkabrunssin ensimmäisenä päivänä! Toimme väkisin mukanamme myös pienen ihmeen kummit. Niin ja oli mukana tietenkin reipas taaperommekin.

klaus K sirkkabrunssi

Sirkkabrunssin menua (kurkkaa menu täältä) kävimme etukäteen tarkasti läpi. Tiedossa oli, ettei sirkkoja ole tungettu ihan jokaiseen ruokaan, vaan muutamiin valikoituihin annoksiin.

Hetken listaa selattuamme olimme löytäneet menusta seuraavat sirkka-annokset:

  • heinäsirkkaskagen mallasleivällä
  • Samu Sirkka -parmesaanimunakasta
  • chilillä maustettua kotisirkka-karpalo rocky road

Toivoimme kovasti, että sirkat olisivat annoksissa selkeästi näkyvissä – eivätkä täysin jauhettuna mössönä. Herra Longfield totesi jo ennen brunssia, että varmasti ovat kokonaisina tarjolla/esillä, eihän brunssia muuten olisi mitään järkeä mainostaa sirkkabrunssina.

Ja miten oikeassa herra olikaan! Siellähän ne sirkat olivat aivan selkeästi erotettavissa. Lisäksi pöydissä odotti keittiön tervehdys, joka piti sisällään mausteseoksessa paistettuja sirkkoja (niitä oli PALJON) vihreän dippisoosin kanssa. Nam!

klaus K sirkkabrunssi

Tilasimme alkuun koko porukan kanssa Aperol Spritzit kevään kunniaksi. Eipä ole ennen tullut nautittua tätä kesän ykkösdrinkkiä paistettujen sirkkojen kera!

Pöydässä olevat sirkat maistuivat enimmäkseen mausteille, dippikastike oli herkullista, mutta söimme sirkkoja enemmän ilman dippiä, jotta niiden mausta ja rakenteesta sai enemmän irti. Varmaan jokainen arvaakin, etteivät sirkat sellaisenaan juuri miltään maistu – niihin saadaan makua ihan samoin kuin muihinkin hieman perinteisiin ruoka-aineksiin: mausteiden, lisukkeiden sekä dippien/kastikkeiden avulla.

Muutamien sirkkamaistiaisten jälkeen päätimme rynnätä brunssipöydän herkkujen pariin. Tarjolla oli jälleen tuttuun tapaan taattua Klaus K:n laatua. Leikkeleet, kalat, leivät, hedelmät, myslit, nakit, munakokkelit sekä salaatit olivat juuri niin hyviä kuin jokaisella edelliselläkin kerralla kun olemme ravintolan tuoleihin istahtaneet. Ei tarvinnut pettyä, tälläkään kertaa.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Alkupalapöydistä löytyi kahta sirkkaruokaa. Heinäsirkkaskagen mallasleivällä maistui varsin hyvältä. Skagen-mössö oli niin tuhtia, ettei siellä viliseviä kokonaisia sirkkoja juuri suussa edes huomannut. Samu Sirkka -parmesaanimunakas maistui parhaiten pienelle ihmeelle. Hän veteli sitä varmaan kolme tai neljä palaa! Munakkaassa maistui eniten parmesaani, mutta siinä kyllä pääsi jo totisesti sirkkojen makuun. Sirkat oli aseteltu munakkaan päälle, ja pakko se on sanoa, etteivät munakaspalat näyttäneet ensikertalaisen silmiin kovin houkuttelevilta. Ehkä se on sirkkojen väri, sellainen aneeminen maantienharmaa ei herätä suuremmin mielenkiintoa. Pienen ihmeen kummitäti tunnusti pöydässä, että valitsi munakkaasta sellaisia paloja, joissa oli vähiten sirkkoja. Itseltäni jäi yksi kulmapala syömättä, siinä oli tosi iso sirkka ihan siipineen ja jalkoineen päivineen. Se oli liian rohkea pala omaan suuhuni. Seurueemme miespuoliset yksilöt pistelivät sirkkaskagenit ja -munakkaat reippaasti parempiin suihin.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Pääruoaksi valitsimme nieriää sekä tuoremakkaraaa. Annokset olivat sopivan kokoiset, yhtään enempää ei olisi mahtunut herkullisten alkuruokien jälkeen mahaan. Tässä on pienen ihmeen syntymän jälkeen käyty selkeästi liian vähän brunsseilla, koska meinasi lapanen lähteä käsistä alkuruokien kanssa! Mutta minkäs teet, ne ovat tällä brunssilla vain niin törkeän hyviä ja laadukkaita.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokapöytä oli aivan pöytämme vieressä, ja siellä ne kakut, keksit, sirkkasuklaat sekä pannacotta huuteli nimiämme koko brunssin ajan. Chilillä maustettu kotisirkka-karpalo rocky road maistui oikein pätevältä. Suklaafani tykkäsi isosti! Rocky roadista sirkkoja piti hieman silmäillä, ennen kuin niiden päät, jalat sekä siivet osuivat silmiin. Sirkkasuklaan lisäksi omia suosikkejani olivat ehdottomasti hieman tahmeat croissantit sekä piimäpannacotta, voi nam miten herkullista se oli.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokiin mennessä pieni ihme alkoi olla jo sitä mieltä, että pitäisi päästä jaloittelemaan, joten söimme jälkkärit kahdessa osassa. Toinen köpötteli ympäri ravintolaa taaperon kanssa, samalla kun toinen hörppi kahvin ja kiskoi makeat herkut suuhunsa. Sitten läpsystä vaihto. Todella hienosti pieni ihme kyllä jaksoi pitkän brunssin ajan syöttötuolissa istua! Mutta mikäs siinä oli istuessa kun eteen kannettiin jatkuvasti hyvää ruokaa (erityisesti se sirkkamunakas). Pieni ihme on selvästi tullut vanhempiinsa koska veteli niin tyytyväisenä Klaus K:n tarjottavia naamariinsa.

Sirkkabrunssi oli tosi kiva ja uusi kokemus. Ja uusia ruokakokemuksia on aina mukava nauttia! Pienen ihmeen kummit laskeskelivat pöydässä, että ovat tainneet meidän kanssa istua Klaus K:n brunssilla jo viitisen kertaa tässä vuosien saatossa. Aika hyvin! Mehän ollaan oltu täällä toistakymmentä kertaa, ja varmasti menemme taas uudestaan.

klaus K sirkkabrunssi

Alkoiko sirkkabrunssi kiinnostaa? Nyt olisi ihan tuhannen taalan mahdollisuus päästä testaamaan Klaus K:n sirkkabrunssi! Sitä tarjoillaan vielä ensi viikon lauantaina sekä sunnuntaina (28.- 29.4.2018) kello 12-15. Ostin teille (omilla rahoillani) lahjakortin Klaus K:n brunssille, ja se arvotaan tämän postauksen kommentoijien kesken. Haluisin kuulla, onko teillä sirkkaruokakokemuksia, ja jos on niin minkälaisia. Jos ei ole, niin kerro ihmeessä aikoisitko rohkeasti niitä Klaus K:n brunssilla viikonloppuna maistaa. Kommentointiaikaa on vain tiistaihin 24.4.2018 asti! Lahjakortti ehtii näin vielä viikonlopuksi voittajalle perille. Eikä hätää, jos sirkkabrunssi ei kiinnosta, voi brunssilahjakortin käyttää Klaus K:ssa 30.10.2018 asti.

Kurkkaa vielä meidän kaikki brunssiarvostelut alla olevan linkin takaa, niitä on siellä varmaan sata, ehkä vähän ylikin.

Brunssiarvostelut

klaus k

Yhteistyössä Klaus K

Ravintola Wanha Mylly, Helsinki

Moravia, Herra Longfield täällä.

Minä pääsin eräs arki-ilta karkaamaan raskasta kotiäidin arkea helsinkiläiseen Wanha Mylly -ravintolaan, jossa järjestettiin riistaviinien ja siinä sivussa myös parin riista-annoksen koemaistelutilaisuus. Ah, kyllä se teki hyvää heittää puklurätit ja vauvanruokaan kiinni kivettyneet lusikat seinään ja lähteä tukka auki vähän humputtelemaan ja jättää uraohjus-Huli vuorostaan katsomaan pienen lapsemme perään!

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on siitä hauska paikka, että siitä täytyy olla jo jotain 15 vuotta kun saimme Hulin veljen vaimolta vahvan suosituksen mennä sinne syömään maailman parhaat pippuripihvit. Olimme olleet lapsenvahteina heidän esikoispojalleen, ja he olivat Wanhassa Myllyssä käyneet nuo pihvit vetäisemässä jonkun vuosipäivän tai vastaavan merkeissä ja kotiin palattuaan vuolaasti paikkaa ja pihvejä suosittelivat. Tuo vahtimamme esikoispoika on kohta täysi-ikäinen, ja veljelläkin on nykyään eri vaimo jo, mutta niin vain emme ole tähän päivään asti koskaan saaneet aikaiseksi mennä niitä superpippuripihvejä maistamaan. Nyt sentään minä pääsin paikkaa katsastamaan, ja siellä ruokalistallahan se pippuripihvi yhä oli, yhdessä lankkupihvin ja paistetun maksan kaverina paikan klassikkoannoksien joukossa.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on Herttoniemen kartanon mailla sijaitseva ravintola, jota on vuodesta 2001 asti ohjannut yksi ja sama perhe; nyt siellä on juuri sukupolven vaihdos menossa, mutta meidän maistajaisiltaamme oli vielä tullut nykyisen omistajan vanhemmat eli se 2001 vuodesta asti paikkaa luotsannut pariskunta isännöimään ja emännöimään. Ravintola on tunnettu etenkin kesäajan upeista maisemistaan kartanon mailla sijaitsevien puistojen ja läheisen sorsalammen takia, mutta on myös tavallaan hieman kärsinyt tästä maineesta koska ilmeisen moni – myös minä – on jotenkin mieltänyt että Wanha Mylly olisi vain kesäisin auki, vaikka paikka on todellisuudessa ihan ympärivuotisessa käytössä.

Ravintola sijaitsee vanhassa pehtoorintuvassa, jossa sijaitsi jo lähes sata vuotta sitten kahvitupa, ja joka sai ylennyksen ravintolaksi vuonna 1971. Ravintola on kerännyt mainetta eritoten pihviravintolana, kuten klassikkoannoksistakin voi päätellä, mutta yksi ravintolan suosituimmista annoksista on silti myös päivän kala. Ja kuten illan aikana kävi ilmi, ravintolassa on ilmeisen erinomainen viinitarjonta kiitos asiaan varsin vahvasti vihkiytyneen omistajapariskunnan. Viiniasiantuntijamme tiesi kertoa, että ravintolasta saa tiettyjä huippuviinejä maailman mittakaavassa todella edulliseen hintaan, sillä isossa maailmassa joistain ravintolassa tarjolla olevista viineistä voi joutua maksamaan nelinumeroisia summia – näihin verrattuna Wanhasta Myllystä noita samoja viinejä saa jopa naurettavan halvalla, kiitos pariskunnan, joka on vuosikymmenien ajan pulloja kellariin keräillyt pieteetillä ja hartaasti, ja joista sitten osa on yhtäkkiä lävähtänyt kaikkien viiniveijojen listoissa ihan sinne kärkisijoille asti.

Ravintola Wanha Mylly

Kuuluisien pihviannosten ja päivän kalojen sijaan me söimme viihtyisän kodikkaassa ravintolasalissa riistaa. Riistakin varmaan herättää sanana tiettyjä mielikuvia, vaikka sehän itse asiassa pitää sisällään aika hemmetin monenlaista lihaa – kaikenlaiset vipeltäjät hirvistä ja peuroista jäniksiin ja lintuihin tuupataan kaikki saman riista-nimikkeen alle. Meidän eteemme kiikutettiin alku- ja pääruoaksi hirveä, ja niiden seurana meillä olisi alkutietojen mukaan pitänyt olla neljää erilaista viiniä, mutta jokin oli valitettavasti mennyt vikaan ja viinejä olikin harmillisesti kuutta erilaista. Hammasta purren kestimme tämän kohtalon julman oikun.

Ravintola Wanha Mylly

Oli todella jännä kokemus maistella viinejä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten taas uudestaan ensin pöytään tuodun karpalokastikkeen kanssa tarjoillun hirvifileen ja lopuksi vielä fileeseen verrattuna hyvin erilaisen, tomaattisen ja yrttisen hirvi osso bucco –annoksen kanssa. Ne viinit, jotka olivat sellaisenaan olleet hyviä, eivät hirvifileen kanssa enää ollutkaan niitä parhaita, vaan sieltä nousi joku yksin vähän vaisuksi jäänyt viini selkeästi muita parempana esiin. Ja sitten kun taas syötiin sitä tomaattista osso buccoa, mielipide parhaasta viinistä vaihtui jälleen. Minä olen viininjuonnissa vielä sen verran noviisitasolla että taisi olla ensi kerta kun näin selkeästi itse koin miten paljon ruoka ja viini toisiinsa vaikuttavat. No, nyt olikin kyllä sen verran kovat kanuunat tarjoilemassa helmiä sioille että kunnia kyllä kuuluu sinne, eikä minun yhtäkkisesti kehittyneille makunystyröilleni. Kuten todettua, Wanhan Myllyn pariskunta nimittäin harrastaa viinejä suurella vimmalla ja kokemuksella, ja heillä on jopa oma pieni (pieni ja pieni, oliko se nyt vajaa 3 hehtaaria ja vuosituotto semmonen liki 10000 pulloa) viinitilansa Tsekkien Määrin alueella.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Valitettavasti meille ei ollut nyt tarjolla Wanhan Myllyn omista viineistä kumpaakaan – valkoviini Cuvee Bambi ja punaviini Cuvee Muflon – mutta melko tujakkaa ja mainiota kamaa saimme silti laseihimme. Itse tykkäsin pelkkiä viinejä maistellessamme eniten sellaisesta mönjästä kuin Ville Di Antane Valpolicella Ripasso Doc Villa Ca’Vendri – ja nimitystä mönjä käytti myös meille viineistä kertonut asiantuntija, tosin hän kertoi että Ripasso-viinien valmistuksessa käytetään Amarone-viinien valmistuksessa ylijääneet pohjamönjät, joissa on valtavasti makua, mutta minä unohdin kaiken muun kuin sanan mönjä ja mönjäviiniksi tämä juoma sitten tampion suussa kääntyi. Mutta sitten kun saimme eteemme aivan tajuttoman herkullisen hirvifileen, sen kanssa parhaiten omasta mielestäni sopi AOC Chateauneuf-du-Pape nimellä kulkeva tavara, joka on kuulemma ollut Alkon valikoimissa iät ja ajat sellaisena vähän parempana punaviininä. Viinihirmut tiesivät kertoa, että syy tähän on se että tämä viini on aikoinaan ollut Venäjän ylimystön suosiossa, ja sieltä sen maine on sitten Suomen maaorjienkin pariin aikojen saatossa kulkeutunut. Tämä viini oli kyllä ollut sellaisenaankin ihan hyvää, ja asiantuntijaraatimme mielestä sekä tämä että se mönjäviini sopivat hirvifileen kanssa parhaiten, ja molemmat saivat kyllä ihan hyvät arvosanat sellaisenaan juotuinakin. Mutta kun siirryimme tomaattisen osso buccon kimppuun, olikin nämä suosikkiviinit aika kökön oloisia, ja parhaiksi viineiksi nousi 2004 vuodelta kotoisin ollut Cornas Renaissance – joka oli viiniasiantuntijan listalle pakottama vaihtoehto ja sellaisenaankin hyvä viini – mutta melkeinpä senkin edelle kiiri yksinään ja hirvifileen kanssa juotuna muihin tarjottaviin verrattuna melko öklö Augusta Barbera D’Asti DOCG Superiore Nizza (vuodelta 2012). Kuten jo tuolla jossain sanoin niin itselleni oli ihan ajukopan avaava kokemus huomata tällaisella hauskalla makutestillä miten suuri vaikutus viinillä ja sen kanssa tarjottavalla ruoalla toisiinsa on.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Jälkkäriksi saimme vielä todella raikkaan ja maukkaan tyrnivanukkaan marinoitujen lakkojen kanssa – sen kanssa punaviinit ei oikein iskeneet enää – ja sitten olikin aika lähteä takaisin kohti kotiäidin arkea, vaippoja ja uusia hampaita ja vauvanruokien maistelua joita ei varmaan millään superviinilläkään saa mielekkääksi.

Wanhasta Myllystä jäi oikein hyvä kuva – niin miljöön, tarjottujen herkkujen kuin eritoten tilaisuuttamme isännöivien ja emännöivien mahtavan pariskunnan takia – ja sinne on nyt aikuisten oikeasti vaan mentävä Hulin ja pienen ihmeen kanssa kesällä kokeilemaan se pippuripihvikin ja katsastamaan ne paljon kehutut kartanomaisemat. Ravintola, kartano ja kaikki puistot ja lammet sijaitsevat näppärästi keskellä Helsinkiä hyvien kulkuyhteyksien päässä eikä missään kahden tunnin automatkan päässä. Ja vaikka paikasta saakin maailmankuuluja viinejä, ei se silti todellakaan ole mikään pelottava viinihifistelijöiden kappeli jossa katsotaan kieroon jos ei asiakas osaa pitää lasista oikein kiinni tai lausuu väärin ranskankielisiä sanoja. Päinvastoin, paikka oikein huokui sellaista rauhallista ja kodikasta meininkiä, ja jopa minun kaltaistani törppöä kohdeltiin siellä ihan ihmisenä ihmisten joukossa. Todella iso suositus, ja älkää nyt hyvät ihmiset venatko tänne menemistä 15 vuotta, kuten jotkut pölvästit ovat tehneet.

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Galicialaisia merenherkkuja Area Da Cruzin rannalla

Kerroin teille viime postauksessa pienen ihmeen ensimmäisestä kosketuksesta rantaelämään. Pääsimme tuolloin nauttimaan elokuisen iltapäivän ja illan auringosta O Groven -kaupungissa sijaitsevalla Area da Cruzin rannalla kauniin vehreässä Galiciassa, Espanjan luoteisosassa.

Rantahetken jälkeen suuntasimme herra Longfieldin työkaverin, paikallisen Pablon, perässä rannalla sijaitsevaan ravintolaan, jossa pääsimme maistelemaan Pablon opastuksella paikallisia merenherkkuja, joista osa oli nostettu aivan kyseisen rannan tuntumasta.

area da cruz_galicia_seafood

Galiciasta on sanottu saavan espanjan parasta ruokaa, sen vehreyden sekä suhteellisen suurien sademäärien vuoksi. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kyllähän melkein 1500 kilometrin rantaviiva antaa ainakin odottaa kohtuullisen herkullisia sekä tuoreita merenantamia. Merenherkut näyttelevät Galiciassa odotetusti suuren suurta osaa paikallisten ruokavaliossa.

Pablo kehotti meitä tilaamaan rantaravintolan listalta tiettyjä paikallisia herkkuja ja tottahan toki me häntä tottelimme. Siinä me sitten pian popsimme sisuksiimme tuoreita mereneläviä sekä padron pepperseitä. Kyllä vähän harmitti pienen ihmeen osalta, hän oli reissun aikaan vielä niin pieni, ettei hänelle voinut paikallisia herkkuja antaa edes maistettavaksi.

Pulpo a feira_vigoarea da cruz_galicia_seafood

Padron Peppers

Padron peppersit olivat hauskoja suupaloja. Ne ovat suhtellisen pieniä vihreitä paprikoita, joita kasvatetaan perinteisesti Padronin alueella Galiciassa. Paprikoiden syömisessä on eräs jännittävä puoli – hieman alle 10 prosenttia paprikoista on ihan tosissaan tulisia muiden ollessa täysin iisejä suupaloja. Espanjalaisilla on sanonta Unos Pican Otros No, joka viittaa juuri paprikoiden tulisuuteen: Toiset ovat tulisia, toiset eivät.

Meille kävi onneksi niin hyvä tuuri, että saimme herra Longfieldin kanssa puraista kumpainenkin tulista paprikaa, ja olihan se totisesti yllättävää – varsinkin kun Pablo kertoi meille tästä (ihan suunnitellusti) vasta sen jälkeen kun aloimme ihmetellä miksi suussa alkoi yllättäen polttaa hurjasti.

Paikalliset syövät näitä söpöjä pieniä paprikoita tapaksina, valmistaen ne simppelisti oliiviöljyssä paistamalla sekä suolaa päälle viskelemällä. Linkin takaa löytyy resepti, jos satutte jostain tuoreita padronin paprikoita löytämään.

area da cruz_galicia_seafood

Sinisimpukat

Sinisimpukat sekä niiden kasvatus on paikallisen talouden tukipilari Vigon alueella ja sen lähettyvillä. Herra Longfield kertoi minulle jo ensimmäisten Vigoon kohdistuvien työmatkojensa jälkeen, että rantojen läheisyydessä möllötti satoja ja taas satoja lauttoja, joiden tarkoitusta herra ihmetteli muutaman päivän ennen kuin kysyi asiasta työpaikalla.

Kävi ilmi, että näiden kelluvien lauttojen alla kasvatetaan luonnollisessa ympäristössä pääasiallisesti sinisimpukoita. Toki muistettiin myös mainita, että Galiciassa kasvatetut sinisimpukat ovat maailman parhaimpia, me emme ota siihenkään asiaan sen enempää kantaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy harmaita/vaalean ruskeita neliötä iso liuta vastarannalla, ne ovat juuri niitä simpukkalauttoja. Harmi kun emme parempia kuvia tajunneet lautoista ottaa!

kuva lainattu Terveisiä Espanjasta -blogista

Sinisimpukat eivät ole varmaan monelle kovin uusi tuttavuus, saahan niitä ihan koti-Suomestakin vaikka minkä ravintolan listoilta. Galician alueella sinisimpukoita syödään tuttuun tapaan höyrytettyinä tuoreiden sitruunalohkojen kera. Sinisimpukoita voi syödä myös raakoina osterin tapaan. Meidän nauttimamme simpukat oli höyrytetty ja niiden päälle puristettiin aimo annos sitruunaa.

Pablo osasi kertoa, että syömämme sinisimpukat on nostettu aivan rannan tuntumassa olevilta simpukkalautoilta. Eipä sitä paljon tuoreempia simpukoita voisi edes toivoa pääsevänsä syömään.

No miltä ne sitten maistuivat? Suolaiselta mereltä, ihan niin kuin niiden pitääkin.

 

area da cruz_galicia_seafood

Partaveitsisimpukat (navajas)

Hauskat pitkulaiset simpukat tunnetaan Espanjassa nimellä navajas. Suomalainen käännös on partaveitsisimpukka, joka tulee muotonsa lisäksi myös varsin terävistä simpukankuorien reunoista.

Nämä simpukat asustelevat pystyasennossa merenpohjamudassa ja sukeltajat nappaavat ne yksitellen koreihinsa. Koska simpukat nököttävät mudassa, tulee ne huuhdella varsin hyvin ennen keittämistä, jotta hiekkaa ei päädy ruokalautaselle taikka suuhun asti.

Partaveitsisimpukat voivat kasvaa jopa 23 senttimetrisiksi jötkäleiksi, me herkuttelimme Area Da Cruzin rannalla noin 15-senttisillä simpukoilla, joka lienee yleisin pituus.

Me söimme partaveitsisimpukat keitettyinä sitruunalohkojen kera. Maku oli hyvin simpukkamainen, pitkulainen muoto oli välillä haaste kun emme olleet ihan varmoja pitääkö koko lihaosuus tunkea kerralla suuhun vai paloitella se osiin. Erityisesti herra Longfield piti partaveitsisimpukoista hurjasti. Niiden kaverina ollut leipäkori tyhjeni kokonaan, sillä välillä suuhun piti saada muutakin makua kuin suolaista Atlantin valtamerta.

area da cruz_galicia_seafoodarea da cruz_galicia_seafood

Pulpo a feira

Pablo suositteli meitä maistamaan myös mustekalasta tehtyä pulpo a feiraa, mutta tätä paikallista herkkua olimme maistelleet aiemmin samalla viikolla Vigossa. Herra Longfield oli ihastunut pulpo a feiraan jo ensimmäisellä Vigon työmatkallaan, ja on hän kirjoittanut siitä myös oman postauksen blogiimme, sen voi kurkata seuraavan linkin takaa.

Pulpo a feira oli aivan tautisen hyvää! Mutta niin oli kaikki muutkin tämän postauksen herkut – voi mikä matkakuume täällä riehuu. Olisinkohan minä voinut mitenkään voittaa sitä 90 miljoonan eurojackpottia?!

Pulpo a feira_vigo

Brunssi: Kaupungintalon ravintola 21.11.2017 (HKI)

Pieni ihme oli ensimmäisellä brunssillaan vajaan kuukauden ikäisenä. Tuolloin testasimme sattumien kautta Ison Omenan La Torrefazionen brunssin. Torren brunssin aikoihin elettiin aikamoisia koliikkiaikoja, joten Torrea lukuunottamatta brunssit jätettiin suosiolla pois viikonlopuista, ja lukittauduimme vauvan kanssa neljän seinän sisälle odottamaan rauhallisempia aikoja. Ristiäisten aikaan kotoa oli pakko lähteä liikkeelle. Ristiäisiä vietettiin aurinkoisessa kevätsäässä Kaisankodissa Espoossa, ja tunnelmallisen tilaisuuden päätteeksi koko juhlaporukka nautti Kaisankodin brunssia. Koliikkiajat jatkuivat vielä ristiäisten jälkeen, ja vaikka nuo ajat ovatkin jo takanapäin, emme ole koko perheen voimin brunsseille vielä lähteneet. Suurimpana syynä on ollut se, ettei pieni ihme ole voinut istuskella syöttötuolissa. Voisihan vauvaa rattaissakin syömisen ajan pitää, mutta kun meidän jässikkä ei paikoillaan olevissa rattaissa viihdy, ja rauhallisen brunssin idea kärsii aika paljon kun kaikesta varsin kiinnostunutta vauvaa joutuu pitämään jatkuvasti sylissä. Niinpä brunssien kanssa on odoteltu rauhassa sitä päivää kun pikkuisen voi nakata istumaan syöttötuoliin. Ja se päivä tuli kuin tulikin vihdoin vastaan!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kävi vielä niin mukavasti, että minulla oli lokakuussa synttärit, ja sain pienen ihmeen kummivanhemmilta lahjaksi brunssin uudistetussa ja vastikään kaikelle kansalle avatussa Kaupungintalon ravintolassa.

Älkää antako hieman pelottavan ravintolan nimen hämätä! Kuulimme ystäväpariskunnalta, että ravintolan avautuessa kaikelle kansalle, käynnistettiin sen nimestä kilpailu. Tiedä sitten saiko kilpailuun osallistua vain Kaupungintalon virkamiehet, mutta nimeksi valikoitui niinkin villi aivomyrskyn tuotos kuin Kaupungintalon ravintola. Heh.

Mutta jos totta puhutaan, niin kyllä nimi ainakin minua hieman ihmetyttää. Tai siis jos en tietäisi, että ravintolaan saisi astua kuka tahansa kaduntallaaja, niin varmana en uskaltaisi nenääni ovista sisään tunkea, sillä kuvittelisin ravintolan olevan tarkoitettu vain Kaupungintalon työntekijöille.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Mutta kuka vaan saa kyllä astua ravintolaan sisään! Kaupungintalon työntekijät ravintolassa kyllä lounastavat edelleen, mutta muukin kansa on enemmän kuin tervetullutta. Meidän brunssimme aikaan lähellä olevaan pöytään muuten istahti ihan uusi ja tuore Helsingin pormestari! Ettei vain olisi herra Vapaavuori ollut tekemässä ylitöitä lauantaina.

No me emme sentään olleet ylitöissä, vaan testaamassa Kaupungintalon ravintolan brunssia. Jestas minkälainen brunssi se olikaan! Tähän alkuun pitää heti todeta, että hinta-laatusuhde oli brunssilla erinomainen! Vaivaisella 24 eurolla sai syödäkseen valtavat määrät herkullisia ja tuoreita sapuskoita. Kaiken kukkuraksi brunssilla on aina jokin teema, meidän visiitin aikaan herkuteltiin Oktoberfest-brunssilla. Tuolloin tuloillaan oli ainakin Halloween-brunssi lokakuun lopussa.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Tarjolla oli toinen toistaan raikkaampia ruokaisia salaatteja, tuoreita leipiä, lapsille oma buffet-pöytä (josta me aikuiset löysimme kyllä monen monta herkkua myös omille lautasillemme), mehuja, smoothieita, jogurttia lisukkeineen, hyvää kaffetta sekä lisäksi vielä tuhdit lämpimät vaihtoehdot. Oktoberfest-teemaan sopien tarjolla oli hurjan pehmeää possunposkea, chorizomakkaraa sekä sinappista perunamuusia.

Eikä siinä todellakaan ollut vielä kaikki! Lisäksi oli tietenkin myös jälkkäreitä. Jestas mitä herkkuja olivatkaan Kaupungintalon ravintolan kokit brunssikansalle loihtineet. Oli ainakin tiramisua, muffineita, suklaaleivoksia, tuoreita hedelmiä sekä semmoista pinkkiä marjapuuron väristä jälkkäriä. Tiramisu sekä suklaaleivokset nousivat ehdottomasti omaksi suosikeikseni!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Pieni ihme nautti brunssin syöttötuolissa istuen ja lasten buffet-pöydän hedelmävartaita syöden. Kyllähän siitä aika sotku saatiin aikaan, kun tuollainen 7-kuinen poika sormiruokailee, mutta jälkemme totta kai siivosimme ja sotkujen ansiosta me vanhemmat saimme varsin tervetulleen paussin visusti sylissä viihtyvältä pieneltä ihmeeltä.

kaupungintalon ravintola_brunssi

Vähän harmiksi täytyy todeta, että kovin moni muu ei meidän ja Jan Vapaavuoren lisäksi ollut brunssia löytänyt.. Suuri ravintosali oli hiljainen, ja tyhjiä pöytiä oli valmistettuun ruokamäärään nähden aivan liikaa tyhjinä. Tosi harmi! Tänä viikonloppuna tarjolla on kuitenkin isänpäiväbrunssi, kattauksia löytyy sekä lauantaille että sunnuntaille – toivon hurjasti, että paikalle eksyy useampikin herkkusuu! Onko teillä vielä isänpäivän ohjelma epäselvä? Jos on, niin tänne vaan herkuttelemaan!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

En nyt sitten tiedä jatkuuko brunssi vielä isänpäivän jälkeen, sillä Kaupungintalon ravintolan nettisivuilla kerrottiin, että 18.11. alkaen ravintolassa aletaan tarjoilla lauantailounasta. Hurjan harmillista jos brunssi ei jatku! Toivotaan nyt kuitenkin, että ainakin isänpäivän kaltaiset juhla-/teemabrunssit pysyisivät valikoimassa. Sen verran laadukas kokonaisuus oli kuitenkin kyseessä!

Ehkä se on se nimi, kukaan ei uskalla sisään kun pelkää, että vastaan tulee vaan kaikenmoisia pormestareita, kunnanvaltuutettuja, ministereitä ja muita pelottavia virkamiehiä! Mutta vaikka tuleekin niin kyllä sinne sekaan mahtuu!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Brunssi: Kuuma 30.9.2017 (HKI)

Kuuma on kuumaa kamaa, ainakin jos on Insta-kuvien ja muiden bloggareiden postauksia uskominen. Itsehän en täältä vauvakuplan sisältä ollut koko paikasta edes kuullut, ennen kuin Liemessä-blogin Jenni kyseli, olenko jo testannut Kuuman brunssin. No enpä ollut! Herra Longfieldin kanssa brunsseille lähteminen on vielä hieman vaiheessa, sillä pieni ihme ei nökötä vielä täysin selkä suorana syöttötuolissa, saati että saisi siinä viihdytettyä itseään kovinkaan kauaa. Koko perheen brunssit odottavat siis vielä hetken. Mutta onneksi ystävien kanssa voi brunssitella!

Kuuma brunssi

Viime lauantaina treffasimme ystäväni kanssa tasan kello 12.00 Albertinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa. Tässä kohtaa nököttää uusiin tiloihin muuttanut Kuuma, jossa parveilee ilmeisemmin paljon punavuorelaista hipsterikansaa, mutta hyvin minäkin epähipsteri sinne mukaan solahdin.

Kuuma brunssi

Kuumassa on tarjolla All day breakfastia 16 euron hintaan. Varsin kohtuullista! 16 euron settiin saa valita muutamista vaihtoehdoista itselleen sopivan kombon, ja lisämaksusta brunssilautaselle voi tilata mm. munakokkelia. Settiin kuuluu ruoan lisäksi kahvi taikka tee, kahvin voi vaihtaa erikoiskahviin/-teehen euron lisähinnalla.

Kuuma brunssiKuuma brunssi

Minun aamiaislautaselleni päätyi cafe latte, törkeän hyvä ja rapsakka croissant hillon sekä brie-juuston kera, jogurttiannos tuoreilla vatuilla sekä muhevalla myslillä höystettynä, kolmen munan munakokkeli sekä sitruuna-inkiväärimehu. Alkuun ajattelin, että näinköhän saan itselleni aikaiseksi ihanan brunssiähkyn pienen lautasen avulla, mutta turhaan murehdin. Aikaan saatiin aika täydellinen ähky – sellainen joka ei vedä sinua loppupäiväksi sänkypotilaaksi, mutta tiedät kuitenkin syöneesi isosti, eikä nälkä yllätä kuin vasta iltapala-aikaan.

Kuuma brunssi

Kuuman asiakaskunta oli kahvilan nimen mukaisesti aika kuumaa. Nuoria simpsakoita ihmisiä trendikkäissä vaatteissa, mukaan mahtui isompia kaveriporukoita sekä pariskuntia. Oli paikalla myös ihan pienen pieni vauva sekä kaksi koiraa. Pöytävarauksia Kuumaan ei voi tehdä ja se saattaa tuottaa hieman päänvaivaa, sillä paikka on ilmeisen suosittu. Meille vapautui isosta pöydästä päätypaikat oikein sopivasti, mutta kyllä jonoa aina aika ajoin oli sen verran paljon, että jonottajien päät kääntyilivät pöllöjen tapaan jotta mahdollisesti vapautuva pöytä bongattaisiin mahdollisimman nopeasti. Tosin ei sieltä jonon päästä kukaan saisi mennä vapautuvaa pöytää nappaamaan, se kuuluu niille jotka on jonossa ekana.

Kuuma brunssi

Aamupalalautanen oli kaunis kokonaisuus ja asiakkaiden kännykät napsivat lähes joka pöydässä kuvia hyvännäköisistä annoksista. Kuuman tunnetuin annos taitaa olla avokado-leipä, jota ystävänikin kehui hurjasti. Minä en voi avokadoa laittaa suuhun edes pisaraa, joten otin sen tilalle rapsakan croissantin (enkä pettynyt minäkään).

Mitään varsinaista makeaa jälkiruokaa lautaselle ei kuulunut. Se oli ainoa miinus. Tosin jogurttiannos piti sisällään niin ihanan paksua ja rasvaista jogurttia, että sen saattoi kuvitella olevan makea päätös herkulliselle brunssille.

Kuuma brunssi

Miinusta täytyy antaa lisäksi Kuuman nettisivuista, tai siis Facebook-sivuista. Tietoja aamupalasta yms. ei ole oikein tarjolla. Olisi mahtavaa jos tähänkin puoleen jaksettaisiin panostaa, jotta myös me, jotka ei asuta Punavuoressa, voisimme tutkia tarjontaa ja hintatietoja ennen kuin suuntaamme kurkistamaan paikan päälle, oliko siellä mitään meille sopivaa. Voihan toki lukea ja tutkia paikkaa postausten muodossa blogeista, mutta niidenkin jutut vanhenevat yllättävän nopeasti jos ravintola vaikkapa uudistaa aamupalaa jotenkin.

Mutta muuten Kuuma oli ihan 6/5! Suosittelen!

Kuuma brunssi Kuuma brunssi

Viisi vinkkiä Helsinkiin, Hesaan tai Stadiin

Minä olen se juntti ulkopaikkakuntaltainen maalta, joka on kutsunut Helsinkiä aina Hesaksi. Omaan korvaan syntyperäläisten hesalaisten käyttämä Stadi taas kuulostaa juntilta. Stadi – eihän siinä viitata mitenkään itse kaupungin nimeen! Siksi olinkin varsin iloinen lukiessani, että syntyperäiset nuoret helsinkiläiset käyttävät nykyään yhä enemmän Hesa-sanaa. Hyvä syntyperäiset nuoret helsinkiläiset!

Ebookers kokosi muutamien bloggareiden toimesta vinkkejä Hesaan. Vinkit koottiin Stadilaisten opas Helsinkiin -sivulle, jonne ilmestyi omasta mielestäni aika kattava lista ravintoloita, museoita, kahviloita, shoppailupaikkoja, nähtävyyksiä, luontokohteita (näistä erityisesti plussaa) sekä drinkkipaikkoja.

Minäkin pääsin mukaan antamaan omat vinkkini Hesaan. Minun listalta löytyy tietty aika paljon ruokaa ja brunsseja. Näitä viittä kohdetta ei mielestäni kannata Hesassa ohittaa. Mikä on sinun lempparipaikkasi Hesassa?

Mustasaari

Vietä kesäpäivä rauhallisella Helsingin seurakuntien omistamalla saarella, jossa on matala ja turvallinen ranta. Mustasaari on päihteetön. Saarelta pääsee siltaa pitkin luonnontilaiselle Hevossaarelle, jossa kuljeksii kesäisin vapaana lauma lampaita. Löydätkö ne metsän ja puskien siimeksestä?

Linkki Mustasaari-postaukseen (kesältä 2014)

Linkki Mustasaaren toimintakeskuksen sivuille

Saslik

Virittäydy tunnelmalliseen venäläiseen iltaan Saslikissa. Tummanpuhuva sisustus, kauniit lasimaalaukset ikkunoissa, aito venäläinen ruoka sekä mainiot trubaduurit takaavat onnistuneen ja herkullisen illan.

Linkki ravintolan nettisivuille

Chjokon Chocolate High Tea

Nappaa ystävä kainaloon ja suuntaa lauantaisin Chjokon Chocolate High Tealle herkuttelemaan makeilla ja suolaisilla herkuilla. Paljon makeampaa yllätystä ei voi ystävälle järjestää.

Linkki Chjokon Chocolate High Tea -postaukseen (vuodelta 2015)

Linkki Chjokon nettisivuille

Klaus K:n brunssi

Bulevardin Klaus K -hotelli tarjoilee laadukasta ja runsasta brunssia viikonloppuisin. Päheän hotellin aulan jatkeena olevan ravintolan sisustus hivelee silmiä ja brunssiherkut vievät kielen mennessään. Me olemme brunsseilleet täällä lähes lukemattomia kertoja.

Linkki 2011 arvosteluun & linkki 2013 arvosteluun & linkki toiseen 2013 arvosteluun & linkki 2014 arvosteluun & linkki 2015 arvosteluun & linkki 2017 arvosteluun

Linkki Klaus K:n nettisivuille

Krog Roban brunssi

Runsas, värikäs ja hurjan herkullinen brunssi ei jätä ketään kylmäksi. Kaunis ravintolasali sekä ystävällinen ja hymyilevä palvelu pitävät huolta siitä, ettei Krog Roban penkeistä halua nousta kovin nopeasti ylös.

Linkki arvosteluun (vuodelta 2017)

Linkki ravintolan nettisivuille

 

Yhteistyössä ebookers

Chocolatería San Ginésin churrot, Madrid Espanja

Saamme hetken metsästää pienehköllä sivukadulla olevaa Chocolatería San Ginésiä ennen kuin bongaamme sen kelta-vihreät kyltit. Terassipöytiä on kahden kadun kulmassa useampia – ja kaikissa niissä syödään legendaarista annosta nimeltään chocolate con churros. Näky on aika hauska, erimaalaiset turistit ovat selkeästi jokainen löytäneet paikan Madridin matkaoppaista, aivan kuten mekin.

san gines churro madrid

Pieni ihme on terassialueen valkoisin otus, hän näyttää varsin hauskalta Sherlock Holmes -kesähatussaan ja saa tuttuun tapaan osakseen hymyjä ja lässytystä. Löydämme rauhallisen sivupöydän, jossa saatan imettää pikkuisen mikäli hänelle tulee nälkä kesken herkuttelutuokion. Sivukadulla soittaa reipasta espanjalaista musiikkia kaksi katusoittajaa, jotka ovat varsin eteviä ja saavat churrojaan syövät turistitkin taputtamaan ja heiluttamaan jalkojaan musiikin tahdissa. Mekin kaivamme muutaman kolikon ja heitämme ne kitarakoteloon.

san gines churro madrid

Chocolatería San Ginés on Madridin tunnetuin paikka popsia munkkitikkuja paksun kaakaon kera. Kahvila sijaitsee kivenheiton päässä suurelta Plaza Mayorilta, josta mekin tupsahdimme herkuttelemaan. Paikalliset popsivat churroja yleisesti aamupalan ja lounaan välissä, festareilla taikka pitkäksi venyneen bileillan päätteeksi (silloin kun meille maistuu snägärin nakkikukkaro kaikilla mausteilla).

san gines churro madridsan gines churro madrid

Churrot ovat rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Niissä ei ole meidän tuntemien munkkien tapaan päällä sokeria, vaan tikut törkätään paksuun kaakaoon. Ilman paksua, suklaista kaakaota churrot eivät maistu miltään. Rapsukka kuori on kuitenkin varsin miellyttävä suussa suklaisen kastikkeen kera.

Tilasimme kaksi annosta churroja ja se oli jopa kaltaisillemme sokerihiirille liikaa. Yhden annoksen voi hyvin jakaa kaverin kanssa, sen verran tuhti ja makea annos on kyseessä. Kaikista kovimmat sokerihiiret voivat lusikoida churrojen syönnin jälkeen lopun lämpimän suklaajuoman vielä sisuksiinsa, meistä ei siihen 40 asteen helteessä ollut.

san gines churro madrid

Annoksen hinta on San Ginésissä varsin kohtuullinen, olisikohan se ollut 3,5 euroa jos en aivan väärin muista. Churroja täällä on voinut syödä jo vuodesta 1894, joten ei ihme, että paikka on päätynyt jokaisen mahdollisen matkaoppaan sivuille.

Tiedä sitten johtuuko turistien suuresta määrästä vai mistä, mutta tottahan toki kahvilan viereen on avattu suklaamyymälä, josta voi ostaa tuliaisiksi San Ginésin omalla reseptillä tehtyä suklaata. Suklaan on sanottu olevan ihanteellista juuri churrojen kanssa nautittavaksi. Me jätimme helteen vuoksi ostokset tällä kertaa väliin ja jatkoimme matkaa vatsat täysinä kohta kuninkaallista palatsia.

san gines churro madridsan gines churro madrid

Brunssi: Vanha Viilatehdas, Kuninkaan lohet 29.7.2017 (Vantaa)

Moni blogiani pidempään seurannut varmasti tietääkin, että olemme tavanneet herra Longfieldin kanssa hurjan nuorina. Niin nuorina, että olen viettänyt herran kanssa jo yli puolet elämästäni. Olin vasta viidentoista, kun päätimme alkaa olla yhdessä. Heinäkuun viimeisenä päivänä meillä oli 17. vuosipäivä, ja samaisena päivänä juhlimme myös 8. kihlajaispäivää.

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Yhdessä tallustettuihin vuosiin mahtuu niin paljon muistoja, että niistä voisi kirjoittaa kirjasarjan. Tietyltä kantilta kun asiaa ajattelee, niin on täysin käsittämätöntä, että kaksi näinkin erilaista ihmistä on pitänyt yhtä aivan teiniajoista asti.

Suhteessamme taidan rakastaa eniten sitä, että olemme ihan aidosti kasvaneet yhteen. Tunnemme toisemme läpikotaisin, meillä ei ole varmasti mitään sellaista mitä toinen ei toisesta tietäisi, ja tärkeimpänä kaikista pidän sitä, että meillä on hyvä olla yhdessä. Emme kaipaa suuremmin omaa aikaa erossa toisistamme, vaan tykkäämme tehdä ja olla yhdessä.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Muistan, kun olimme neuvolan järjestämässä perheillassa odottaessani pientä ihmettä. Pariskunnat, joista kaikki siis odottivat esikoistaan, kertoivat tilaisuuden alussa toisistaan, ja satuimme olemaan viimeiset jotka pääsivät ääneen. Kun kerroimme olleemme yhdessä pian 17 vuotta, kuului huoneessa muutama yllättynyt äännähdys. Tilaisuuden vetäjä onnitteli meitä sanoen, että taisimme tehdä hänen järjestämien esikoisperheiltojen ennätyksen. Se tuntui hassulta, sillä yhdessä viettämämme aika ei tunnu pitkältä ajalta.

Lapsia meille olisi toki voinut tulla tässä ajassa jo vaikka vähän suurempikin katras, mutta pienen ihmeen aika tuli vastaan reilun 16 vuoden jälkeen.

mywear Citymarket

Tämän vuoden heinäkuun viimeisenä päivänä emme siis olleet enää kahdestaan, joten vuosipäivän juhlistaminen ei käynyt ihan niin helposti kuin edellisinä 16 vuotena. Pieni ihme ei ole ollut hoidossa, sillä alun koliikkihuudot olivat sen verran rajut, ettemme yksinkertaisesti halunneet viedä vauvaa hoitoon. Eikä meillä muutenkaan ole ollut mitään tarpeita lähteä kahdestaan mihinkään, joten hoitotarpeita ei ole edes ollut. Mutta nyt sellainen tuli vastaan.

Päätimme lähteä viettämään vuosipäivää brunssin merkeissä. Olemmehan hurjia brunssifaneja jo usean vuoden takaa, ja vauvan vieminen hoitoon tuntui jotenkin iisimmältä päivä- kuin ilta-aikaan. Hoitajaksi valikoitui ihana anoppini, ja brunssipaikkaa aloimme metsästää anopin lähimaastosta. Herra Longfield löysi lopulta Vantaalta minulle täysin tuntemattoman paikan, joka osoittautui ihan nappivalinnaksi.

Paikan nimi oli Vanha Viilatehdas, ja sen tiloissa toimii Kuninkaan lohet -niminen ravintola. Ravintolassa tarjoillaan brunssia aina silloin tällöin, ja sattumalta 29.7. brunssi oli ohjelmistossa. Seuraavan kerran brunssia taitaa olla tarjolla syyskuun 9. päivä, jonka lisäksi Isänpäivänä katetaan runsas lounas ravintolan tiloihin.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

En ollut itse koskaan kuullutkaan koko paikasta, vaikka olen asunut Vantaalla reippaasti yli 20 vuotta.

Vanha Viilatehdas on kuitenkin nököttänyt Vantaankosken vieressä jo vuodesta 1888 asti. Viilatehdas oli tuohon aikaan puinen tehdasrakennus, jossa toimi varsinaisen viilatehtaan (ei ne varmaan siellä kynsiviiloja kuitenkaan tehneet) lisäksi mylly ja saha. Vuonna 1903 hirsirakenteinen viilatehdas sai väistyä uuden, tiilisen rakennuksen tieltä. Uusi rakennus tehtiin tismalleen alkuperäisen paikalle, ja on sittemmin laajentunut useaan otteeseen.

Viilatehtaan toiminta lakkasi 1960-luvulla ja sen jälkeen viilatehtaan alue myytiin perikunnan toimesta Vantaan kaupungille. Sitten eivät asiat menneet ihan putkeen, kaupunki ei keksinyt rakennukselle käyttöä, ja vuonna 1984 tehdas tuhopoltettiin, mutta ponnekkaiden vantaalaisten ansioita vuonna 1985 viilatehtaalle ja sen alueelle myönnettiin museoviraston suojelupäätös. Kaupunki alkoi kunnostaa aluetta ja vuonna 2002 löytyi vielä sopiva vuokralainen, joka aloitti ravintolatoiminnan Vanhan Viilatehtaan tiloissa elokuussa 2002.

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Ja nyt tässä kauniissa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa voi brunssitella. Miten mahtavaa!

Brunssi koostuu ikään kuin jättimäisestä salaattipöydästä. Jokainen voi koota mieluisensa kokonaisuuden – enemmän tai vähemmän salaattimaisen. Toki brunssipöydästä löytyy myös croissantit, karjalanpiirakat, kahvit, teet sekä jälkkärit, mutta minusta oli oikein virkistävää huomata, että jotkut keksivät vielä uusia juttuja brunsseille.

Varsinaisia lämpimiä ruokia ei pinaattimunakasta lukuunottamtta ollut tarjolla ollenkaan. Kauniisti katettu, ja upeilla kukka-asetelmilla koristeltu noutopöytä notkuikin freeseistä salaateista, joihin oli piilotettu niin kalaa, kanaa kuin läjäpäin kasviksia ja hedelmiä. Lisukkeita oli vaikka kuinka, ja ensimmäistä kertaa törmäsin brunsseilla murennettuun Aurajuustoon. Jestas se maistui hyvältä perunasalaatin kanssa, nam!

brunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaabrunssi vanha viilatehdas vantaaa

Ei olla herran kanssa yhdessä brunssiteltukaan sitten pienen ihmeen syntymän, joten ei oikein muistettu miten paljon lautaselle ruokaa kannattaa hamstrata. Liikaahan sitä taas otettiin ja masut alkoivat olla tupaten täynnä jo ennen jälkkäreihin siirtymistä. Urhoollisesti kuitenkin hain muutamia herkkuja lisää, mm. savulohisalaatti, perunasalaatti, puolikuivatut kirsikkatomaatit sekä leikkeleet maistuivat minulle oikein hyvin. Ja jotenkin ihmeen kaupalla sain vielä ahdettua sisääni pari palaa pannukakkua jälkkäriksi. Olipahan hyvää!

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Odotimme molemmat, että ensimmäinen kerta ulkona ilman vauvaa tuntuisi jotenkin oudolta ja erikoiselta, mutta ei se kyllä tuntunut miltään. Ihan normaalilta. Puhelintakaan emme tuijottaneet sen enempää kuin normaalisti, sillä anoppi osaa kyllä hommansa. Katsoimme itse asiassa liudan Horation pentukuvia brunssilla, sillä Horatio tupsahti meille suunnilleen tasan kaksi vuotta sitten. Vitsit Horatio on ollut söpö!

Ruoan jälkeen päätimme tehdä vielä pienen kierroksen Vanhan Viilatehtaan ympäristössä, sillä se näytti varsin kutsuvalta. Lisäksi olimme syöneet tuttuun tapaamme tosi nopeasti, joten ajattelimme kaiken olevan täysin okei anopin tykönä. Köpöttelimme käsi kädessä Vantaanjoen rantoja kunnes oli aika lähteä takaisin.

Kotimatkalla saimme anopilta viestin, että pieni ihme on herännyt ja pullo ei kelpaa. Heh! Sitten vain tuhatta ja sataa pelastamaan anoppi. Kuulimme jo pihalle asti tutun huudon (pienellä ihmeellä on valtavan kova ääni!) ja melkein naureskellen kipitimme pimpottamaan ovikelloa. Anoppi sanoi iloisesti, että oli meillä hyviäkin hetkiä!

No se oli vasta eka kerta, ensi kerralla menee varmasti (TOIVOTTAVASTI) paremmin!

brunssi vanha viilatehdas vantaaa

Ravintola Werner 2.6.2017, Helsinki

Frankfurtissa asuva ystäväni tuli käymään Suomessa, ja olimme jo pitkän aikaa sitten sopineet pienellä porukalla treffit maanantaille 5.6. Suunnittelimme menevämme tyttöjen kanssa Liuskaluodon Skifferille juoruamaan ja vaihtamaan useamman kuukauden kuulumiset (ilman vauvaa!). No tietenkin edellisellä viikolla herra Longfield sai tietää, että hänen pitää lähteä kyseisenä maanantaina käymään Tampereella, eikä tiedä mihin aikaan pääsee sieltä kotiutumaan. Plääh..

Muutimme lopulta suunnitelmia niin, että tulisimme meille grillaamaan hampurilaisia. Toki pieni ihme olisi seuranamme, mutta minkäs teet. Kantorepussa vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä melkein mitä vain, joten ajattelin grillaamisenkin onnistuvan helposti. Ja jos se ei onnistuisi, niin olisihan täällä kolmet apukäsiparit seuranani.

werner ravintola helsinki

Erinäisten viestittelyjen lomassa kuitenkin selvisi, että olisimme Suomessa lomailevan ystäväni kanssa molemmat toimettomia perjantai-iltana. Ja mikä parasta, silloin herra Longfield olisi kotona, joten pääsisin lähtemään kotoa ilman vauvaa, jeee! Sovimme siis treffit perjantaiksi. Suuntana oli säiden salliessa Skiffer, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei perjantaina ollut terassikelit, joten piti keksiä joku toinen paikka. Kyselin apua ruokabloggaajilta, ja 52 Weeks of Deliciousness -blogin Anne vinkkasi ravintolasta nimeltä Werner, josta en ollut itse kuullut koskaan aiemmin.

Wernerin lista kuulosti houkuttelevalta, eikä Googlen syövereistä löytynyt nopealla selauksella ravintolasta kuin ylistäviä sanoja, joten pakkohan pöytä oli Werneristä varata. Lopulta kävi vielä niin, että saimme yhden lisävahvistuksen illalliselle, sillä yhteisen ystävämme perjantai-illan menot olivat muuttuneet sen verran, että hänellä olikin menoa vasta seitsemältä illalla, joten hän ehtikin kello viiden pöytävaraukseemme mukaan.

werner ravintola helsinki

Werner avattiin viime vuoden marraskuussa WSOY:n ison kirjakaupan tiloihin Ruttopuistoa vastapäätä. Skandinaavisesti sisustettu ravintolasali pitää sisällään yhteensä 120 asiakaspaikkaa, ja kesällä avattava terassi vielä 30 lisää. Ravintolan juju on kolme metriä leveä avogrilli, jossa paistuu kotimaisten hiilien yllä niin kokonaiset kalat kuin mahtavat pihvitkin. Avogrillin lisäksi jokainen asiakas hymähtää varmasti pöydissä oleville jättimäisille viinilaseille, joissa tilattu viiniannos näyttää naurettavan pieneltä. Yhteen lasiin mahtuisi varmaan melkein koko viinipullo.

werner ravintola helsinki

Werneriä ei totisesti ole turhaan ruoistaan kehuttu. Jessus mitkä mätöt!

Vedin alkuun Harjun makkaratehtaan lammas-harissamakkaraa, jonka seurana oli leipää, salaattia ja majoa. Muut eivät alkuruokia ottaneet, mutta mun oli pakko, kun kerrankin ei tarvinnut syödä pelko persuksen alla kamalalla kiireellä. Makkaraleipä upposi vatsaani samalla kun ihanat juorut virtasivat korvieni kautta aivokuoreen. Ah, niin parasta!

werner ravintola helsinki

Pääruoaksi tilasimme avotulella kypsennettyä lohta sekä Iberico-possua. Kalan ja lihan lisukkeina ei Wernerissä nähdä ranuja, vaan grillattua varhaiskaalia sekä parsaa, voi nam! Minä söin lohta ja se oli ihan törkeän hyvää. Iberico-possua ystäväni kehui parhaaksi koskaan syömäkseen. Melkein olisi tehnyt mieli napata pala possua ystävän lautaselta, mutta jätin toisen lautasen kuitenkin rauhaan ja keskityin omaan annokseeni, joka sekin vei kielen mennessään.

werner ravintola helsinkiwerner ravintola helsinki

Jälkkäreille meillä ei ollut tällä kertaa aikaa, sillä toisen ystävistäni piti kiiruhtaa treffeille Kiasmaan. Kyllä arvostan miestä, joka ehdottaa ekaksi treffipaikaksi museota! Wernerin raparperijälkkäriä on kuitenkin kehuttu sen verran paljon, että tänne on varmaan pakko palata maistamaan Iberico-possun lisäksi the jälkkäri.

Pssst.. Ne ystäväni treffit olivat venyneet muuten aamun pikkutunneille asti!

werner ravintola helsinki

Nokkalan Majakka 26.5.2017

Nokkalan venesatamaan Matinkylään on avattu aika päheä uusi rantakahvila.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Kävimme kääntymässä Nokkalan Majakalla pienen ihmeen kanssa alkukeväästä, mutta paikka oli tuona aurinkoisena sunnuntaina niin täynnä porukkaa, ettemme halunneet jäädä jonottamaan paikkaa ihan pikkuisen vauvan kanssa. Totesimme vain, että tänne täytyy palata uudestaan.

Palasimme pienen ihmeen kanssa Nokkalan Majakalle helatorstain jälkeisenä perjantaina. Mukaan tuli myös ystäväpariskunta valloittavan parivuotiaan poikansa kanssa. Kevät näytti tuona perjantaina parastaan ja hurjaksi yllätykseksemme Nokkalan Majakassa oli iso osa pöydistä vapaana! Saavuimme paikalle neljältä, ja viiden jälkeen porukkaa alkoikin sitten valua paikalle ihan tosissaan, joten paikkaa olisi viiden jälkeen joutunut taas metsästämään.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Nokkalan Majakka on hyödyntänyt loistavasti huikeat merimaisemat. Rantakahvilan seinät ovat pääsääntöisesti lasia, ja sisältä aukeaa kohtuullisen huikeat maisemat Suomenlahdelle. Sisätilojen lisäksi upeita merimaisemia pääsee kesäisin nauttimaan suurelta kattoterassilta. Kattoterassilta löytyy monenmoista istuinryhmää, joten siellä voi halutessaan syödä taikka vaihtoehtoisesti ottaa drinksun käteen, kerätä kaverit viereen ja nauttia olosta sekä maisemista löhöpenkeillä.

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Rantakahvila tarjoaa asiakkailleen laajan kattauksen purtavaa ja juotavaa. Löytyy kasa kahvilatuotteita (pullaa, piirakkaa sekä kakkuja), lämpimiä ruokia, erikoiskahveja, viinejä sekä mm. pienpanimoiden oluita.

Me tilasimme koko porukalle Majakanvartijan leivät (minä otin leivästä kasvisversion) ranskalaisilla. Leivät maistuivat koko porukalle, ainoastaan omenahillo oli kuulemma vähän hassu lisä leivän lihaisessa versiossa. Leivän sisälle oli piilotettu herkullista BBQ-possua, jonka kaveriksi olisi ehkä sopinut paremmin joku hieman tulisempi/mausteisempi kastike kuin omenahillo. Omassa kasvisleivässäni kaikki maut olivat kohdallaan: bataatti, halloumi, harissamajoneesi sekä hummus sopivat totisesti yhteen.

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Osa porukasta tilasi myös jälkkäriä. Minä jätin jälkkärin väliin, sillä tässä kohden pieni ihme heräsi ja oli aika avata maitobaari. Pöytään kannettiin ainakin juustokakkua, pullaa, cafe latte sekä muutama Helsingin panimon kesäisen oranssi lonkero.

Kun jälkkärit oli syöty ja maitobaari suljettu, siirryimme Nokkalan Majakan kattoterassille, sillä pakkohan sekin oli aurinkoisena päivänä päästä näkemään!

Nokkalan Majakka Matinkylä EspooNokkalan Majakka Matinkylä Espoo

Olihan ne maisemat upeat ja terassi muutenkin tosi viihtyisä! Yllättävän kauan saimme terassilla möllötellä ennen kuin pienen ihmeen kitinä yltyi sen verran kovaksi, että tuoreet vanhemmat olivat varmoja siitä, että kaikki alkoivat tuijottaa ja polttaa katsellaan selkäämme. Oli aika suunnata kotiin.

Kiitokset ystäväpariskunnalle kun pyysivät meitä mukaan! Ja kiitokset meille kun uskalsimme lähteä julkisille paikoille. Erityiskiitokset pienelle ihmeelle joka huusi toki automatkat kurkku suorana, mutta nukkui kiltisti koko sen ajan kun söimme!

Nokkalan Majakka Matinkylä Espoo