Pihalla kukkii juuri nyt

Äitini aloitti facebookissa hauskan kesähaasteen: hän kuvaa kevään, kesän ja syksyn aikana kaikki pihallaan kukkivat kukat.

lemmikki
lemmikki
keto-orvokki
keto-orvokki
metsäorvokki
metsäorvokki

Meidän piha muistuttaa edelleen pitkälti mutakasaa, mutta kyllä sieltä voi kukkivia kasvejakin jo bongata! Lisäksi maatyömiestä odotetaan kuumeisesti pihaamme mylläämään, joten pian taidan päästä taimi- ja kesäkukkaostoksille ihan tosissaan. Sitä hetkeä on kyllä odotettu! Koska meillä on edessä ensimmäinen kokonainen kesäkausi tällä tontilla, ja pihaan pulpahtaa sieltä täältä uusia kasvituttavuuksia syksyn ja talven jäljiltä, päätin ottaa äitini kesähaasteen vastaan. On mukavaa saada kuvattua uudella pihalla kasvavat kasvit, ja etsiä uusille tuttavuuksille nimet. Lisäksi on ihan hyödyllistä kirjata ylös kaikki ne kasvit, joita olemme pihalle ostaneet, ja joita tulemme vielä ostamaan.

Tässä postauksessa komeilevat ne kasvit, jotka ovat kukkineet pihalla alkukevään aikana. Olen raivannut ja uudistanut pihan reunassa olevaa metsäkaistaletta viime syksystä asti, ja vihdoin työ alkaa palkita. Vuohenputkien ja muiden rikkakasvien alta paljastui keväällä mm. kauniin pinkkejä näsiöitä sekä valtava määrä valkovuokkoja. Valkovuokot kukkivat edelleen, ja niiden jälkeen kukinnan aloittavat lähiviikkoina kielot. Muitakin kasveja olen metsäkaistaleelta bongannut, kurkistetaan niitä seuraavaksi hieman tarkemmin.

Kukkakimpun kokoinen tervehdys kaikille aurinkoiseen viikkoon!

valkovuokko
valkovuokko
kevätlinnunherne
kevätlinnunherne
kevätlinnunherne
kevätlinnunherne
kevätlinnunherne
kevätlinnunherne
tuomi
tuomi
tuomi
tuomi
lemmikki
lemmikki
lemmikki
lemmikki
Käenkaali eli ketunleipä
käenkaali eli ketunleipä
Käenkaali eli ketunleipä
käenkaali eli ketunleipä

Kesähaaste

En ole pitkään aikaan saanut blogiin haasteita. Mökin keittiössä -blogin Sanna katkaisi kuitenkin haasteiden hiljaiselon lähettämällä minulle viime viikolla mukavan lyhyen ja ytimekkään haasteen, joka täytyy nyt laittaa eteenpäin.

München kesäMünchen kesä

Haaste pitää sisällään viisi bloggarin keksimää kysymystä. Ideana on vastata kysymyksiin, keksiä itse viisi uutta kysymystä ja lähettää haaste sen jälkeen eteenpäin. Nimesin haasteen itse kesähaasteeksi (haasteella ei ollut kunnon nimeä), sillä edelliset kysymykset ovat liittyneet kesään. Joten tässä olisi ensin viisi minulle esitettyä kysymystä vastausten kera, ja viisi mun keksimää kysymystä, jotka lähetän eteenpäin Omenaiselle!

NygårdsMünchen kesä

1. Lempi kesäkukkasi?

No jos saa sanoa vain yhden, niin sanon hortensia ja daalia. Eiku tossakin oli jo kaksi.

2. Juhannus merenrannalla, järvenrannalla vai kaupungissa?

Kaupungissa (omassa kodissa kavereiden kera, vanhemmilla tai ulkomailla). En ole mökki-ihminen. Tosin täksi juhannukseksi olemme saaneet kutsun mökkeilemään, saa nähdä mennäänkö. Hahah!

3. Oma kasvimaa vai kaupan tiski?

Kaupan tiski tai äidin kasvimaa. Jos mulla olisi aikaa, niin varmasti oma kasvimaa. Tällä hetkellä aikaa ei kuitenkaan vain yksinkertaisesti ole.

4. Mitä mieluiten grillaat?

Perus makkara toimii aina ja ruoan saa nopeasti pöytään. Kaveriksi raikas salaatti ja tää leidi hymyilee.

5. Lempiyrttisi?

Timjami tai rosmariini. En osaa päättää kumpi. Olen myös iloinen, että olen oppinut pitämään korianterista. Mutta ei korianteria silti voi vielä lempiyrtiksi kutsua.

München kesä

Minun keksimät kesähaastekysymykset. Ja ne lähtevät siis Paikka elämässä -blogin Omenaiselle!

1. Parasta kesässä?

2. Kesän paras juoma?

3. Pelkäätkö kunnon kesäisiä ukkosmyrskyjä?

4. Kesäloma kotimaassa vai ulkomailla?

5. Mansikat vai herneet?

München kesä

Kaahailua Saksan autobahnilla

Herra Longfield on työmatkaillut Saksassa jonkin verran. Olen hänelle usean reissun jälkeen huutanut ettei hän saa kaahailla autobahneilla liian kovaa, sillä mä pelkään että hänelle käy jotain. Herra on yrittänyt aina puolustella itseään selittelemällä, että on vaarallisempaa ajaa siellä liian hiljaa, autotiet on tosi hyvässä kunnossa ja autot on tosi nopeita ja hienoja jne jne. No en (tietenkään) uskonut. Vänkytin vaan vastaan, että mua pelottaa, jonka seurauksena herra lupasi vähentää kaasujalkaansa jatkossa (en tiedä miten lupauksen kanssa on todellisuudessa käynyt).

No, sitten tuli päivä kun pääsin itse mustan urheiluauton rattiin, ja edessä oli mystinen ja jännittävä autobahn.

autobahn

autobahn

autobahn
Ennen kuin kerron miten mun ajourakan kanssa kävi, keskitytään hetkeksi yleisesti autoiluun Saksassa. Tai tarkemmin sanottuna autoiluun Münchenin läheisyydessä, sillä siellä mä vaan ajoin. Muusta Saksan liikenteestä en osaa sanoa mitään.

Ennen kuin pääsimme autobahnille, piti Münchenin keskustasta päästä pois. Keskustassa ja aivan sen läheisyydessä oli ihan helppoa ajaa. Kaistat ja liikennemerkit olivat selkeitä ja kaikki pysyivät siellä missä piti – yht’äkkisiä kaistanvaihtoja ei tehty ja tööttejä ei käytetty. Eli hyvin saksalaismaisen jämptisti mentiin. Mukaan oli helppo sulautua.

Autobahnille päästyä auton navigaattorista hävisi kokonaan kaikki nopeusrajoitukseen liittyvät merkit ja äänet. Ensin vähän hämmennyin ja kysyin herralta kuinka kovaa tässä nyt saa ajaa kun missään ei lue mitään. Herra vastasi hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi: Niin kovaa kuin vain uskallat. Hahah! Wou.

autobahn

Autobahnilta käännyimme jossain vaiheessa pikkuisille teille, sillä olimme matkalla Neuschwanstein-linnalle, joka ei sijainnut ihan siinä ison tien vieressä. Ajoimme suloisten kylien läpi pieniä mökkiteitä pitkin. Tien vieressä möllötti lampaita, hevosia sekä lehmiä. Lisäksi oli upeita maisemia sekä kukkaketoja. Mutta ei niitä ehtinyt suuremmin kuvailla tai ihailla, sillä niillä hiton Arttu Wiskarin mökkiteillä piti ajaa 100 kilsaa tunnissa!! Se oli ihan hullua. Jos ajoit edes hetken kuuttakymppiä yrittäen etsiä jotain sopivaa tienhaaraa, jonne auton voisi parkkeerata ja jäädä ottamaan pari kuvaa, oli perässä heti kolme Mersua tai Bemaria!

autobahn

autobahnautobahn

Kylien välisillä teillä olisin tosiaan halunnut ajaa 60-70 kilsaa tunnissa jo ihan maisemien vuoksi, mutta kyllä sitä kaasua oli vähän niin kuin pakko painaa aika kovaa, ettei kaikki muut kaverit joutuneet koko ajan ajamaan meidän perseessä kiinni. Kyllä ne paikalliset varmaan vähän ihmetteli kun musta urheiluauto ajaa ihan hiljakseen muristen ja äristen kun mentiin liian hiljaa (se auto totta tosiaan ärähteli hassusti jos sillä ajoi liian hiljaa).

autobahnautobahn

Mutta haluatteko tietää kuinka kovaa mä uskalsin ajaa autobahnilla? Jos haluatte, niin kurkatkaa alla oleva video. Herra Longfield kuvasi videon salaa (luulin, että hän ottaa vain kuvia), joten ääntelen siinä aika tyhmästi – mutta meno oli niin hurjaa, ettei siinä voinut hiljaa ratin takana istua!

Kerrottakoot vielä sen verran, että mulla meni autobahnille päästessä joku minuutti, kun jo päästelin menemään aivan sairaan kovaa. Ajoreissun jälkeen sanoin herralle, että hän saa jatkossa työmatkoillaan ajaa autobahneilla just niin kovaa kuin haluaa. Se on nimittäin ihan törkeen siistiä!!

Autobahn from Huli on Vimeo.

Pitsaa, pastaa ja minigolfia Murnaussa

Ajaessamme Münchenistä kohti Neuschwanstein-prinsessalinnaa törmäsimme Trattoria Italiana –nimiseen ravintolaan. Ihastuin ravintolaan heti, vaikka herra Longfield pyyhälsi sen ohi tuhatta ja sataa mustalla urheiluvuokra-autolla. Ravintolassa ja sen pihapiirissä oli jotain hirmuisen sympaattista. Ehkä söpöintä koko hommassa oli se, että juuri kun me ajoimme ravintolan ohi, kipitti sisään eräs herttainen vanha pariskunta toisiaan käsistä kiinni pitäen. Awwww! Päätimme, että piipahdamme ravintolaan syömään paluumatkalla.

trattoria italiana murnau

Ja niinpä me teimme paluun sympaattisen ravintolan pihalle kun prinsessalinna oli nähty. Ajovuorossa oli paluumatkalla hurjapää-Huli, joka ajoi melkein paikan ohi ja joutui tekemään lopulta aika päheen äkkikäännöksen ravintolan pihaan. Mutta emmä voinut sille mitään – se auto vaan meni niin lujaa!

toyota gt8  toyota gt8

murnau

Ravintolan pihalla oli yllättävän paljon autoja ottaen huomioon, että olimme pikkuisessa saksalaisessa kylässä nimeltään Murnau am Staffelsee. Ravintolaan sisään astuessamme emme kuitenkaan nähneet kuin pari hassua pariskuntaa itsemme ja tarjoilijoiden lisäksi. Istuessamme alas kauniiseen ikkunapöytään, ihmettelimme hieman missä kaikki ovat. Ja siinä samassa mysteeri ratkesi. Kaikki olivat pelaamassa minigolfia ravintolan takapihan puutarhassa! Paikka näytti niin kutsuvalta ja kauniilta, että päätimme piipahtaa pelaamassa yhden kierroksen, kunhan vain saisimme ensin vatsamme täyteen. Herra Longfield kyllä tiedusteli multa useaan kertaan oliko minigolfin pelaaminen fiksu idea. Ai miksi? No siksi, että viimeksi kun pelasimme yhdessä minigolfia, heitin sen p**keleen mailan männikköön kun peli alkoi mennä huonosti. Huono häviäjä – I know..

trattoria italiana murnau

trattoria italiana murnau trattoria italiana murnau

Ennen hieman jännittävää minigolfia piti mahat kuitenkin saada täyteen (nälkäisenä mun maila olisi lentänyt jo ekan reiän jälkeen jorpakkoon). Tilasimme alkuun talon antipastolautasen sekä lasin valkkaria mulle ja tuopin Russ-olutta herralle. Russ on sekoitus vehnäolutta sekä Spritea ja se maistuu ihan simalle. Antipastolautanen oli varsin herkullinen. Eritoten grillatut katkaravut, sardellit, paistettu lohi sekä katkarapumössö veivät kielen mennessään.

trattoria italiana murnau

trattoria italiana murnau

Alkupalojen jälkeen jäimme odottelemaan pääruokaa. Koska olimme italialaisessa ravintolassa, tilasimme perinteisesti pastaa ja pitsaa. Herra otti quattro stagioni –pitsan ja mulle tuli parmankinkku-mascarpone pastaa. Eikö ole kummallinen yhdistelmä? Tilatessani pastaa alkoi tarjoilija hymyillä ja näytti peukkua ylöspäin! Hahhah, hän sepitti samalla, että olin tehnyt varsin oivallisen valinnan pastani suhteen. Ja ei se italialainen pappa turhia sitä peukkua nostellut ylöspäin, pasta oli törkeän hyvää!

Suolainen parmankinkku sopi ihanasti tomaatti-pippuri kastikkeen kanssa yhteen. Kun haarukkaan nappasi vielä pienen keon makeaa mascarpone-juustoa, oli suussa kuulkaas bileet. Nam! Tätä olisi kiva kokeilla joskus myös kotona. Tosin ei se pasta kuitenkaan samalta maistuisi – loma on loma ja silloin kaikki maistuu ja tuntuu jotenkin astetta paremmalta.

Niin ja täytyy kehua myös herran pitsaa. Eritoten pitsapohjaa, joka oli juuri semmoista kun pitsapohjan tulee olla (jos ei syödä pannupitsaa). Pohja paistettiin leivinuunissa, joka varmasti takasi paremman ja rapeamman lopputuloksen.

trattoria italiana murnau trattoria italiana murnau

Jälkiruoille meille ei jäänyt tilaa. Ajattelimme, että voisimme napata minigolf-radan kiskalta jätskit, mutta nekin jäivät lopulta ostamatta, sillä mahat tulivat niin mukavan täyteen alku- ja pääruoista.

Minigolfia (mestan nimi oli Minigolf Ludwigshöhe) menimme ruoan jälkeen herran epäilyistä huolimatta pelaamaan. Nappasimme mailat ja pallot kassalta mukaamme ja astuimme sisään todella kauniiseen ja tuoksuvaan puutarhaan, jossa kiemurteli 18 minigolf-rataa kukkivien pensaiden ja kasvien väleissä. Ratojen reunoilta kuului paljon naurua ja mystistä saksankieltä, josta tajusimme vain muutamia hassuja sanoja. Siitä huolimatta onnistuin ääntelemään ja jännittämään toisten joukkueiden pelivuorojen aikana.. Jäin nimittäin aina välillä hieman liian innoissani tutkailemaan miten muilla menee. Heheh. Sen lisäksi, että seurailin muiden minigolf-kierrosta, syötin, valokuvasin sekä paijasin pelimme ohessa viereisillä pihoilla olleita vuohia ja määyin lampaille, jotka tietenkin vastasivat mulle reippaalla määinnällä. Saattoi ne saksalaiset siinä sivussa vähän katsella meitäkin! Hahah!

Mutta niitä lampaita ja vuohia oli aivan pakko käydä moikkaamassa. Niiden isot aitaukset sijaitsivat siis ihan peliradan vieressä, ja sieltä kantautui aivan ihana kellojen kilinä kun lampaat ja vuohet kävelivät ympäriinsä. Aivan fantastinen minigolf-mesta!

Minigolf Ludwigshöhe

Minigolf Ludwigshöhe Minigolf Ludwigshöhe   Minigolf Ludwigshöhe Minigolf Ludwigshöhe

Minigolf Ludwigshöhe

En tiedä saivatko kaunis puutarha, tuoksuvat kukat vai määkivät lampaat mut erityisen hyvälle päälle, mutta en suuttunut pelimme aikana kertaakaan (ja se on hyvin, uskokaa kun sanon)! Tosin mä voitin, kahdella ratkaisevalla pisteellä. Jee jee jee!

Kierroksen kahdella viimeisellä reiällä alkoi sataa, mutta lämmin kesäsade ei haitannut yhtään meitä eikä muita radalla olevia pelaajia. Nauru raikasi sateesta huolimatta, ja märkinä juoksimme lopulta mustan vuokra-auton kyytiin ja hurautimme takaisin Müncheniin.

vuohia lammas vuohi

Vappupiknik Münchenin Hofgarten-puistossa

Me tupsahdimme vapuksi Saksaan! Meidän on tarkoitus viettää neljä päivää Münchenissä, ja ekaa kertaa meillä ei ole loman suhteen juuri mitään suunnitelmia. Aika hurjaa. Suunnittelemattomaan lomaan on kyllä myös syy – vapaa-aika on tällä hetkellä aika kortilla mm. töiden, koulujuttujen sekä pihahommien vuoksi. Viime viikot olen painanut kouluhommia kovasti, jotta sain muutamat koulutyöt valmiiksi ennen lomaa. Suunnitellut kouluhommat sain lopulta valmiiksi maanantai-iltana, joten aika viime tippaan meni se(kin). Mutta ei tylsistä jutuista sen enenpää, nyt ollaan Münchenissä lomalla!

München Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknik

Loma aloitettiin rennosti parin tunnin piknikillä. Saavuimme hotellille kahdelta, ja päätimme lähteä heti syömään, sillä olimme syöneet päivän aikana vain aamupalat (monikossa sen takia, että söimme ekan aamupalan Helsinki-Vantaalla ja toisen Oslon kentällä). Lähdimme vaeltamaan hotelliltamme kohti Hofgarten-puistoa, jonka olimme bonganneet matkaoppaasta aiemmin. Vaeltelun ohessa yritimme kovasti löytää ruokakauppaa, josta voisimme hakea piknikeväät. Mutta ei sellaista kivaa tullut vastaan. Onneksi ei tullut, sillä matkan varrella herra Longfield huomasi matkaoppaasta, että ihan puiston lähellä on maineikas Dallmayr-herkkupuoti, josta pitäisi saada kaikkea mahdollista hyvää (suolaista ja makeaa) maan ja taivaan väliltä. Sinne siis!

Ja olihan se Dallmayr ihan huikea paikka! Piknikeväiden metsästys kesti tovin, sillä valinnanvaraa oli niin paljon. Lopulta päädyimme ostamaan skumppaa, bisseä (koska Saksassa nyt ollaan), puolikkaan grillatun ankan, vuohenjuustoa, puolikkaan patongin, kirsikkatomaatteja sekä paketillisen serranokinkkua. Piknikeväät pakattiin meille hienosti ihaniin pusseihin sekä rasioihin, joten hymyssä suin talsimme herran kanssa etsimään omaa piknikpaikkaamme Hofgarten-puistosta.

München Hofgarten piknik

München Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknik

Münchenin Hofgarten (entinen kuninkaallinen puutarha) on alunperin 1600-luvun alussa rakennettu italialaistyylinen puutarha keskellä Münchenin keskustaa. Puutarha (meidän mielestä se oli enemmänkin puisto) tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta se pystytettiin sodan jälkeen uuteen uskoon. Nykyään puistossa hengailevat päivisin sekä paikalliset että turistit ja illansuussa sen valtaavat puput! Pupuista luimme vain opaskirjasta, mutta päivällä siellä kyllä kuuli hurjasti muitakin kieliä kuin saksaa.

Piknikkiä vietettiin upeasti tuoksuvien syreenipensaiden edustalla. Laitoimme musiikin iPhonesta soimaan ja otimme eväät sekä uuden muistipelin esille. Vesi herahti kielelle ja pian kilistimme vapulle sekä yhteiselle reissulle. Ja heti kilistelyn jälkeen kävimme eväisiimme käsiksi. Kaikki maistui herkulliselta, aika kului siivillä ja olo oli ihanan rento. Lomalla on hyvä olla!

München Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknikMünchen Hofgarten piknik

Peshawar selätti nälän pitkäperjantaina

Pitkäperjantaina ei jonkun uskomuksen mukaan saisi tehdä yhtään mitään. No tommoset opit ja uskomukset pitää heittää roskakoriin, jos on rakennuttanut omakotitalon vuosi sitten ja haluaisi saada uuden talon pihalle jotain muutakin kuin mutaa, kiviä ja rikkaruohoja.

Me totta tosiaan paiskittiin pitkäperjantaina hommia. Oltiin pihatöissä yhteensä 7 tuntia, johon kuului vain yksi banaanin mittainen tauko sekä yksi ruisleivän mittainen tauko. Tuona 7 tuntina varastomökin katolle tulevat huovat saatiin melkein asennettua, lisäksi kivipuroon viskeltiin lisää kiviä, haravointijätettä pussitettiin isoihin pusseihin, sahailin innoissani varastomökin terassin ylipitkiä tukipuita ja kaivelin savista maata lapiolla heitellen sitä vähän tasaisemmaksi kasaksi varastomökin takana.

pihatyöt pihatyöt

Seiskan aikaan illalla kaksi likaista, hikistä ja tosi nälkäistä ihmistä asteli pihalta sisälle. Kipitimme suihkuun ja sen jälkeen aloimme tutkia Peshawarin ruokalistaa. Olemme syöneet Peshawarin maukkaita pakistanilaisia sapuskoja jo tosi monta kertaa, mutta blogiin niistä ei jostain kumman syystä ole montaa riviä tullut koskaan kirjoitettua.

peshawar

Pääsiäisenä kaikki syö lammasta. Ja Peshawarista sattuu saamaan ihan törkeän hyvää lammasta, joten pitkäperjantain illallinen oli mausteisine lammaspatoineen sekä valkosipuli-naan-leipineen tosi herkullinen ja ajankohtainen. Eikä se vaatinut kahdelta pihatyöläiseltä mitään esivalmisteluja! Täydellistä. Herra Longfield haki sapuskat, samalla kun minä katoin lautaset ym. tykötarpeet olkkarin pöydälle ja valitsin Viaplaysta illan leffan. Ei mennyt kuin muutama hetki ja söimme ahnaasti Lamb Karahi -nimisiä annoksia suuren suurella ruokahalulla.

Leffaksi valikoitui Taken, joka oli hirmuisen hyvä (en tosin voi ymmärtää, miksi siitä(kin) on pitänyt mennä tekemään jatko-osa!). Jälkkäriksi oli Chjokon astetta parempia suklaamunia, joita harmaa karvainen kaveri vartioi ahnaasti (oikeesti se halusi maistaa Peshawarin lammasta).

Oli kyllä ihan täydellinen päivä, ja eritoten ilta!

chjoko  peshawar

SONY DSCchow chow

Äitienpäivälahjavinkit

Tasan viiden viikon päästä juhlitaan äitejä, mammoja, mummeja, äitiliinejä sekä mutseja. Nyt on syytä alkaa jo miettiä lahjaa maailman tärkeimmälle ihmiselle! Tässä vinkkejä – olkaapa hyvä!

Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäivänä toivotan.

Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.

Uniikit lahjat

Vähän erikoisempia lahjaideoita löytyy kasapäin The Lost Lanes -verkkokaupasta. Miten olisi #selfie-paita nuorekkaalle äidille tai pääkalloesiliina rokkimammalle? Itse tykkäisin kamalasti leivinpaahdinkaulakorusta! Tosin mä en ole äiti, joten lahjoja ei tipu 11.5.

äitienpäivä

Lounas Nygårdsissa

Me lounastelimme viime äitienpäivänä tunnelmallisessa Nygårdsissa Sotungin maaseudulla koko perheen voimin. Äitienpäivälounas on tarjolla myös tänä vuonna! Menun voi kurkata News Cateringin nettisivuilta jo etukäteen, ja sieltä löytyy ohjeet myös pöytävarauksen tekoon, joka on varmasti fiksua tehdä.

Me suuntaamme Nygårdsiin uudestaan tänä äitienpäivänä äidin, isän, siskon ja herra Longfieldin kanssa. Pian siis herkutellaan! Nam.

kuva: http://newscatering.fi/nygards.html
kuva: http://newscatering.fi/nygards.html

Nygårds

Kotibrunssi

Jos ei jaksa lähteä kotoa mihinkään, voi äidille järkätä herkullisen brunssin myös kotona. Me järkkäsimme siskoni kanssa meidän äiti-kullalle kotibrunssin vuonna 2012. Tarjolla oli mm. skumppaa, vaahtokarkkeja, suklaisia croissantteja, piirakoita, salaattia, cocktail-paloja, hedelmiä sekä suloisia kuppikakkuja.

äitienpäivä äitienpäivä

Kukat

En usko, että maailmasta löytyy kovin montaa äitiä, jotka eivät pitäisi kukista. Jos aika on tiukalla ja ideat vähissä, voi äitienpäiväaamuna karauttaa kukkakaupan pihalle ja napata sieltä mukaansa muhkean ja värikkään kukkakimpun!

Ehkä siihen kylkeen kannattaa ostaa myös suklaata. Liisankadun Chjokosta saa upeita suklaaherkkuja!

kukkakimppu kukkaKukkachjoko

Kakku

Rakkaudella leivottu makea kakku ei jätä ketään äitiä kylmäksi.

Mun suosikkeja omista leipomuksistani on appelsiini-suklaakakku, appelsiinimutakakku, New Yorkin -juustokakku, tiramisu-rahkakakku sekä kostea persikkasuklaakakku.

mutakakku tiramisu-rahkakakku New Yorkin juustokakku appelsiinimutakakku

Saunayoga äidin kanssa

Oittaan kartanossa voi huhtikuusta alkaen saunayogailla aina toukokuun loppuun asti! Eikös olisi aika mahtia mennä äidin kanssa kahdestaan saunayogailemaan? Ja mikä parasta, saunayoga sopii kaikille, siinä ei tarvita isoja muskeleita tai huippukuntoa.

Saunayogaan kannattaa tehdä varaukset etukäteen, sillä 30 minuutin sessioon mahtuu mukaan 10 henkeä per kerta (hinta on 17 euroa kerralta).

Saunayoga on noin 50-asteisen saunan lämmössä lauteilla istuen tehtävä harjoitus. Kehoa ja mieltä hellivä kokemus syntyy saunan hiljaisuudesta ja joogaan pohjautuvista helpoista liikkeistä. Saunan mieto lämpö ja lempeät joogaliikkeet purkavat yhdessä kehon jännitystiloja ja rauhoittavat mieltä.

kuva: http://www.oittaankartano.fi/
kuva: http://www.oittaankartano.fi/

Just nyt elän aika tylsästi

Näin on! Ja just tällä hetkellä blogiin on ensimmäistä kertaa tosi vaikea keksiä sisältöä. Luonnoskansio alkaa kuivua kokoon ja uutta materiaalia ei vaan synny. Sitä ei synny siitä yksinkertaisesta syystä, että istun kaikki illat ja viikonloput koulujuttujen parissa, eikä kirjaston kirjoista ja erilaisista koulun projekteista ihan helposti blogiin sopivaa matskua synny.

En ole myöskään tehnyt ruokaa tosi pitkään aikaan, joten reseptipostauksiakaan ei vain yksinkertaisesti ole. Syömme tällä hetkellä lähes joka arki-ilta leipää ja jogurttia. Tämä tosi omaperäinen ja maukas päivällinen saadaan kasaan minuuteissa, ja sen jälkeen on hyvä syöksyä tietokonehuoneeseen näpyttelemään konetta ja lukemaan kirjoja. Mielettömän kiinnostavaa!

TräskändaTräskändaTräskändaTräskända

Olen töiden ja opiskelun ohessa yrittänyt pitää huolta riittävästä hapen saannista ulkoilemalla paljon. Olen jättänyt jumppatunnit ihan tarkoituksella hieman vähemmälle, jotta saan viettää aikaa metsissä. Instagramissa onkin voinut viime päivinä nähdä ison kasan metsäkuvia (ja vielä isomman kasan kuvia erityisen söpöstä harmaasta karvaisesta kaverista).

Seuraavan parin kuukauden aikana opiskelutahti tulee entisestään kiihtymään, sillä ensimmäinen lukukausi alkaa lähestyä loppuaan ja isoimmat kurssityöt on vielä enemmän tai vähemmän loppusuoralla (lue: enemmän ja vähemmän kesken). Viimeinen työ pitäisi palauttaa toukokuun viimeinen päivä, mutta jotta homma ei menisi liian helpoksi, olen ilmoittautunut myös kesäkursseille (haluan suorittaa tutkinnon mahdollisimman nopeasti).

TräskändaTräskändaTräskändaTräskända

Älkäähän siis ihmetelkö jos normaalisti tiheään tahtiin bloggaavaa Huli hidastaa hieman postausten julkaisutahtia, täällä elellään vain just nyt aika tylsästi aikamoisen kiireen keskellä, joten blogille ei ole niin paljon aikaa kuin normaalisti. Jos tulee ikävä, niin olen jäänyt pahasti koukkuun Instagramiin, ja myös blogin Facebook-sivuille ilmestyy kohtuullisen useasti kaikkea tosi fiksua! Törmäillään siis SOMEn ihmeellisessä maailmassa – ja toki myös täällä blogin puolella, mutta hieman harvemmin kuin normaalisti.

Postauksen kuvituksena toimii tämän iltainen metsälenkki upeassa Träskändan kartanopuistossa, jossa me muuten herkuteltiin piknikillä pari kesää sitten. Tulisi jo se kesä, piknikeistä saa ihania postauksia! Hehhe.

Träskända

TräskändaTräskända  Träskända

Ihan pihalla

Viikonloppuna ilmat ovat suosineet. Tästä kertoo myös kymmenet ja taas kymmenet leskenlehtikuvat Instagramissa, Facebookissa sekä blogien postauksissa. On kyllä ihan huippua kun kevät tulee ja tuntuu, että kaikilla on kevättä rinnassa enemmän kuin riittävästi!

Minä huhkin ylitöissä lauantaina kokonaisen työpäivän ajan, mutta säntäsimme kyllä heti töiden jälkeen Nuuksion metsiin. Kiertelimme siellä parin tunnin ajan harmaan karvaisen kaverin kanssa, ja lenkin aikana hieman jännittäväksi muuttunut työpäivä haihtui mielestä. Ulkoilu on kyllä parasta juuri silloin kun pää pitää tyhjätä! Loppuilta meni lauantaina sohvalla Damagesin neloskautta katsoessa. Jos ihan totta puhutaan, niin pysyin hereillä yhdestä jaksosta noin 20 minuuttia, jonka jälkeen nukahdin kuin tukki vilttien alle.

Nuuksio Nuuksio chow chow chow chow

Aamulla nukuimme tuttuun tapaamme pitkään. Nousimme sängystä yhdentoista pintaan, ja pian telkussa pyöri uudestaan edellisiltana kesken jäänyt Damages-jakso ja edessä oli herkullinen aamupala. Pitkään ja hartaasti syödyn aamupalan jälkeen suuntasimme pihalle. Edessä oli pihapäivä!

Siivosimme ja touhusimme pihalla yli kuuteen saaden hirmuisen paljon pihatöitä tehtyä. Saimme mm. revittyä pihan suojana olleet jättimäiset pressut pois, keräsimme paljon kiviä ja viskasimme ne tontin ajotien viereen tulevaan kivikujaan, kokosimme ison roskakasan pihalta löytyneistä roskista, veimme lumilapiot talvisäilöön varastoon, haravoin kolme tuntia tontin ”metsäistä osaa”, leikkasin kuihtuneet perennat pois samalla kun herra Longfield jynssäsi auton sisältä tiptop-kuntoon ja kävi sen jälkeen vielä autopesussa.

komea maksaruoho alppiruusu chow chow chow chow

Haravoidessani löysin tontilta pikkuisia pensaita, jotka olivat täynnä söpöjä pinkkejä kukkia. Jätin pensaat (vielä) paikoilleen, sillä päätin ensin selvittää mistä kasvista on kyse. Siinä haravoinnin yhteydessä huomasin naapurin tontilla suuremman pensaan, joka näytti pienen matkan takaa ihan samalta kuin meidän tontilla möllöttävät pinkkikukkaiset pensaat. Ajattelinkin mennä käymään naapurin puheilla jos en itse saa selville mistä kauniista kasvista on oikein kyse.

näsiä näsiä näsiä näsiä

No, google kyllä kertoi mulle vastauksen tosi nopeasti. Aikaisin keväällä kukkiva pensas on nimeltään näsiä. Näsiä on hirmuisen myrkyllinen, mutta taidan silti siirtää pikkuiset pensaani (käsineet käsissä) jonnekin yhteen ja samaan paikkaan, sillä nyt ne ovat siellä täällä erillään toisistaan. Luulen, että linnut (joilla on näsiän myrkkyyn vastustuskyky) ovat syöneet naapurin isomman pensaan marjoja edellisinä syksyinä ja levittäneet siten pensasta lähialueelle.

Löysin näsiästä googlettelun ohessa aika mielenkiintoisen postauksen Tiedebasaari-blogista, se kannattaa käydä lukemassa jos näsiän historia mm. lääkekasvina kiinnostaa. Itse en taida kuitenkaan ryhytä tunkemaan näsiän myrkyllisiä marjoja suuhuni toiveena lievittää hammaskipua.

Pihatöissä mukana riehui tietenkin myös harmaa karvainen kaveri. Hän bongasi pihalla oleilun aikana musta-valkoisen kissan, jonka touhuja valpas vanha mummomme seurasi tosi tarkkaan. Harmaa karvainen kaveri tykkää olla terassin portaiden edessä olevan kukkulan päällä, josta näkee joka paikkaan. Mikäs hänellä on siinä ollessa kun kevätaurinko lämmittää mukavasti turkkia ja rapsutuksia satelee aina sopivissa väleissä!

chow chow