Synttäriylläripiknik Auroran puistossa Espoossa

Muistatteko vielä Oxygenol-pariskunnan? Tai ei sillä niin väliä, postauksen voi hyvin lukea vaikka ei tietäisi ystäväpariskunnastamme yhtään mitään.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Istahdimme Auroran puistoon synttäriylläripiknikille aivan heinäkuun alussa. Kyseinen lauantai oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän, viileän ja sateisen alkukesän jälkeen. Synttäreitä vietti herra Oxygenol, tosin oikeasti synttärit olivat jo keväällä, mutta parempi juhlia myöhään kuin ei milloinkaan.

Hipsimme herra Longfieldin ja harmaan karvaisen kaverin kanssa puistoon hyvissä ajoin ennen synttärisankaria. Laitoimme piknikliinat paikoilleen, avasimme piknikkorin ja kaivoimme youtubesta erään tietyn synttärionnittelulaulun valmiiksi. Sitten jäimme odottelemaan.

Pian Oxygenol-pariskunta jo soittelikin, että mihin suntaan heidän pitää suunnata parkkipaikalta, jonne olimme heille osoitteen lähettäneet. Lähdimme heitä vastaan ja pian piknikliinalla raikui synttärionnittelulaulu samalla kun punkkupulloa ja piknikkorin sisältöä revittiin auki.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Piknikin viinipuolesta piti huolta kesän ehkä coolein viini Matsu El Picaro (*saatu blogin kautta). Ainakin pullon etiketissä oleva mies on cooli ja syötävän söpö. Tämä espanjalaiselta Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos tuottajalta tuleva viini on täyteläinen ja lämmin. Sen makua on helppo lähestyä ja pidimme sen hieman marjaisesta mausta paljon.

Ruokapuolella tarjolla oli kaikkea mahdollista mitä kaupasta löysimme. Grillibroileri, grillikylki, punajuuri- ja tulinen perunasalaatti, tuore fetasalaatti, juustot, patonki, tomaatit, kurkut, vesimeloniviipaleet, ilmakuivattu kinkku sekä croissantit ja hillot maistuivat aurinkoisessa iltapäivässä odotetusti hirmuisen hyvältä.

Oxygenol-pariskunnalla oli jälleen isoja juttuja kerrottavana, ja herran kanssa suu vaahdossa tiedustelimme ja kyselimme kaikkea mahdollista uutisiin liittyvää. Kun tuli meidän aika kertoa kuulumisia, katsoimme toisiamme jo totesimme, no me käydään koulussa, töissä ja tehdään pihatöitä. Niin jo odotellaan kesälomaa.

Piknikillä oli mukana myös kaksi karvakorvaa, varsin hieno ja pörheä pomeranian sekä meidän vanha mummeli.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Kävimme herran kanssa Auroran puistossa piknikillä ensimmäistä kertaa alkukesästä 2012, ja ihastuimme paikkaan valtavasti. Parin vuoden takaisesta postauksesta löytyy tietoa puiston historiasta, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Kun olimme saaneet synttäriylläripiknikin pääruoat masuihimme, siivosimme piknikliinan ja pidimme pienen tauon. Tauon jälkeen aloimme herran kanssa kaivaa jälkkäriosastoa esille. Liinan päälle nostettiin irttareita (tietenkin!), pensasmustikoita, mansikoita sekä pikkuisia munkkeja. Kahvia olisi ollut ihana saada, mutta meiltä puuttuu termari! Sellainen täytyy jossain välissä käydä hommaamassa.

Jälkkäreitä syödessä pelasimme myös hauskaa Epäillyt-lautapeliä, jonka äitini toi meille lahjaksi jokunen aika sitten. Peliä pitää pelata pari kertaa, että siihen pääsee sisään, mutta nyt kolmannella kerralla sen ideaan pääsi jo oikein hyvin sisään.

Peliä pelatessa ja herkkuja syödessä kesä tuntui ihanalta. Ystävät ympärillä on hyvä olla! ♥

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Pihalla tapahtuu: nurmikko tupsahti ja vihersi koko pihan

Pihahommat ovat taas edenneet. Tälläkin kertaa otettiin iso harppaus eteenpäin! Viimeksi valmistui kivimuuri tontin pohjoisrajalle, sen jälkeen valmistui etupihan istutusallas (kasvin kasvia siellä ei kyllä vielä kasva) ja viimeisenä hommanaan maatyömies levitti ja tasoitti toukokuun lopussa pihallemme 3 kasetillista (6 lavaa) multaa. Sen jälkeen alkoi meidän kahden hartiahommat.

26.5.2014
ennen
13.7.2014
jälkeen
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014

Kun maatyömies oli lähtenyt isoine maakoneineen tontilta, tartuimme herra Longfieldin kanssa haravan, talikon ja kasteluletkun varteen. Edessä oli nurmikon siementäminen, eli siis kylväminen. Herrasta oli vaan aina tosi vitsikästä sanoa mä meen siementämään, joten siksi meillä on puhuttu koko ajan nurmikon siementämisestä.

Mullaksi meille ei kelvannut kuin paras, eli siis Metsäpirtin multa. P*skaa ei kannata ostaa, joten jos nurmikon kylväminen on jollakin edessä, osta ihmeessä Metsäpirtin multaa. Erilaisia siemenseoksiakin tutkimme aika kauan, ennen kuin päädyimme lopulta extraluokan kartanoseokseen. Päätimme panostaa myös hieman hintavampaan siemenseokseen, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman hyvä. Jos olisimme ottaneet koko pihaan siirtonurmen, olisi se tullut maksamaan reippaat 2000 euroa. Siihen nähden jokusen satasen satsaus kunnon nurmikonsiemeniin oli kyllä aika pieni panos.

26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014
26.5.2014

Tykkäämme touhuta herran kanssa yhdessä, joten nurmikkokin siemennettiin yhdessä. Ensin kasteltiin kylvettävä alue, samalla kun toinen haroi mullan pinnan rikki haravalla. Sen jälkeen viskeltiin siemenet, ja sitten toinen vielä haravoi kylvetyn alueen siten että siemenet vähän sekoittuivat multaan. Tällä tavoin edettiin koko piha. Aikaa taisi kulua viiden arki-illan verran, ja sen jälkeen jäätiin odottamaan.

Se odottaminen vasta jännää aikaa olikin! Tutkin mullan pintaa jokaisena aamuna, ja hihkuin ilosta, kun lopulta parin viikon kiihkeän odottamisen jälkeen näin ensimmäisen vihreän ruohonkorren. Alkukesän viileät ja sateiset ilmat olivat kuin tehty vastakylvetylle nurmikolle, joten meitä ei huonot säät ole tänä kesänä haitanneet sitten yhtään.

Ja niin siinä sitten kävi, että tämän viikon alussa nurmikko leikattiin ensimmäistä kertaa uudella hienolla punaisella ruohonleikkurilla, ohjeiden mukaisesti ensimmäinen leikkuu vedettiin maksimikorkeudella jottei leikkuri revi vielä hentojuurisia ruohonkorsia kokonaan irti. Fiilis oli aika upea! Vastaleikatun nurmikon tuoksu huumasi nenäni täysin, ja voi että miten hauskaa muhkean paksulla nurmella on tallustella.

Tästä eteenpäin taistellaan voikukkien, apilan ja sammaleen kanssa. Kisa on julistettu alkaneeksi!

11.6.2014
11.6.2014
11.6.2014
11.6.2014
Kannustalo Vihervaara maalaus
18.6.2014
22.6.2014
22.6.2014
22.6.2014
22.6.2014
22.6.2014
22.6.2014
27.6.2014
27.6.2014
27.6.2014
27.6.2014
27.6.2014
27.6.2014
8.7.2014
8.7.2014
8.7.2014
8.7.2014
8.7.2014
8.7.2014

Juhannus oli..

.. kauniita suomalaisia mökkimaisemia

Ajoimme juhannukseksi Omenaisen anopin ja appiukon mökille Jaalaan. Kaunis paikka!

SONY DSC juhannus juhannus juhannus

mökkitie
mökkitie

.. karkkisusheja

Ostin 13 euroa irttareita Makuunista ja kaksi pussia lakunarua. Karkit kaadettiin kesäkeittiön pöydälle, ja sitten kuusihenkinen juhannusporukka kävi niihin käsiksi. Hetkessä olimme tehneet upeita ja herkullisia karkkisusheja. Toisessa hetkessä ne oli syöty. Loistava idea, vaikka itse sanonkin. Saa matkia!

karkkisushi juhannus karkkisushi juhannus karkkisushi juhannus karkkisushi juhannus

.. hyvää grilliruokaa

Juhannusaattona grillattiin porukalla kesäkeittiössä. Me olimme herra Longfieldin kanssa lihavastaavia, ja niinpä kiikutimme mökille ison kasan Atrialta saatuja grillilihoja. Kaikki syötiin. Lihojen lisäksi tarjolla oli pekoniin käärittyjä sulatejuustoherkkusieniä, salaattia, Omenaisen tekemää tsatsikia ja uusia perunoita. Nam!

juhannus grilliruoka juhannus grilliruoka juhannus grilliruoka

.. tikanheittoa

Pelasin poikien kanssa pari erää tikkaa. Pelin nimi oli ”ysi”. Olin aika hyvä, ja voittokin oli suht lähellä.

tikkakisa

.. saunomista

Saunottiin porukalla vieri vieressä pienehkössä puusaunassa pari tuntia. Oli huippua.

juhannussauna

.. uimista todella kylmässä järvessä

Jokunen drinkki siihen vaadittiin, mutta jokainen meistä heitti myöhään juhannusiltana talviturkin. Hypättiin käsikädessä – ensin tytöt ja sitten pojat. Ja sen jälkeen vielä sekaporukassa. Vesi oli kylmää. En ymmärrä miten pystyin siihen (ja miten en saanut myöhemmin flunssaa!).

järvi

nousin ekana pintaan
nousin ekana pintaan

.. yögrillausta

Makkaraa ja päivälliseltä ylijääneitä salaatteja. Yön pikkutunneilla tulinen makkara maistui makoisalta. Oli varmasti hyvä idea syödä keskellä yötä, aamun olotilaa se helpotti ihan varmasti. Herra Longfield ei muista vieläkään, että grillasimme toistamiseen. Kuvassa hän kuitenkin todistetusti syö hyvällä ruokahalulla. Hah!

juhannus yögrillaus

.. jorailua ja harmonikan soittoa

Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia. Illan kuumin biisi taisi yllättäen olla JVG:n ja Anna Abreun Huominen on huomenna. Eiku ei ollutkaan! Kuumin biisi soitettiin harmonikalla, kurkkaa juhannuksena julkaistu video blogin Instagramista!

.. aamulenkki harmaan karvaisen kaverin kanssa aivan liian aikaisin aamulla

Pikalenkki koiran kanssa ja äkkiä takaisin nukkumaan. Aamu oli ihanan raikas sateisen yön jälkeen. Nukuin kuin tukki herran kainalossa pikkuisessa aitassa makuupussin alla.

juhannus juhannus

.. väsymystä ja lepoa

Välillä piti ottaa rauhallisemmin ja kerätä voimia riippumatossa. Sen jälkeen jaksoi taas!

riippumatto

.. kauniita järvimaisemia

Jaalassa sijaitseva mökki on järven rannalla. Näihin maisemiin ei voi varmasti kyllästyä ihan helposti.

Jaala mökki Jaala mökki Jaala mökki Jaala mökki Jaala mökki

.. lisää grillisafkaa

Juhannuspäivänä syötiin taas hyvin. Lisää lihaa grilliin, kasvis-valkosipulinyyttejä, oliivi-salaattia, perunoita, vesimelonia ja eiliseltä ylijäänyttä tsatsikia. Masut saatiin täyteen, mutta tilaa jätettiin ihan vähän myös jälkkärille.

juhannus juhannussafkaa

.. muurinpohjalettuja

Jälkkäriksi paistoimme muurinpohjalettuja. Voi nam! Minä ja Omenainen hoidettiin paistopuoli, ja kyllä se muutaman harjoituskappaleen jälkeen onnistui myös minulta.

Lettujen kanssa tarjolla oli sokeria ja hilloa. Jälkkäripöytää koristi myös Omenaisen anopin tekemä kahvikakku. Tältä kesän kuuluu maistua!

muurinpohjalettu muurinpohjalettu muurinpohjalettu

Juhannus oli myös (välillä) aurinkoinen ja ennen kaikkea nauravainen! Kiitos ihanalle jussipoppoolle!

Myös Jouda (tai Youda tai Yoda tai Joda) kiittää. Heh!

juhannusjuhannusjuhannusjuhannus

29 toivettanne

Kiitokset vielä kerran kaikille, jotka osallistuivat blogin synttäriarvontaan! Klaus K:n brunssilahjakortin voitti Maisa, onnea!

Antamanne kommentit, toiveet ja palautteet blogistani on luettu tarkasti useaan kertaan lävitse. Sain niistä hyviä vinkkejä uusiin postauksiin. Kiitos siis vielä kerran! Koska minulla on tapana vastata jokaiseen jättämäänne kommenttiin, vastaan myös synttäriarvonnan kommentteihin, tällä kertaa tosin ihan omassa postauksessa. Katsotaan siis tarkemmin mitä mieltä olette blogistani!

köynnösruusu
köynnösruusu
köynnösruusu
köynnösruusu

Itsekin rakentaneena raksajuttuja on tullut seurattua ja koti+piha aiheena kiinnostaa. Tarjoiluvinkkejä ja reseptejä toivoisin olevan jatkossakin paljon, niistä on ollut apua omien juhlien järkkäilyissä.

Vastaus: Rakennusurakan postaukset poikkesivat aika paljon blogin normaalista sisällöstä. Niistä olen kuitenkin saanut yllättävän paljon hyvää palautetta kommentien sekä sähköpostin välityksellä. Toivomme todella herra Longfieldin kanssa, että meidän urakastamme on ollut (tai tulee olemaan) jollekin saman asian kanssa touhuavalle jotain apua/vinkkejä. Voitteko muuten uskoa, että olemme asuneet Vihervaarassamme jo yli vuoden? Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin.

Pihan rakennus jatkuu varmasti vielä vuosia eteenpäin, joten postauksia on sen tiimoilta tulossa aivan varmasti. Tuloillaan olisi ainakin nurmikkopostaus, sekä ison istutusalueen mietintöjä. Palaillaan niihin myöhemmin kesällä!

Ruokajutut ovat yksi blogin kantava asia, joten täällä tullaan herkuttelemaan sekä juhlimaan myös jatkossa!

Pidän blogissa siitä, että se sisältää kaikenlaisia postauksia 🙂 Arvosteluja ravintoloista ja hotelleista kaipaan ehkä enemmän, vaikka eihän sitä aina voi olla ulkoruokinnassa tai lomalla 😉

Vastaus: On mukava kuulla, että postausten erilaisuus ei haittaa! Ravintola-arvostelujen osalta on tapahtunut jopa tietoinen vähentyminen. Niiden kirjoittaminen kun tuntuu nykyään raskaalta ja hieman pakkopullalta. Mutta lupaan ainakin yrittää innostua niistä taas uudestaan!

Rakennusurakan takia matkailu on jäänyt vähemmälle, mutta onneksi sitä olisi taas syksyllä tiedossa! Jee. Hotelliarvosteluja olen kirjoittanut vain muutamia, nekään eivät oikein ole lempparijuttuni. Tekstiä ei vaan meinaa syntyä, ja postauksista on usein tullut tylsiä ja hieman kaavamaisia. Syksyn reissulta lupaan kyllä aivan varmasti tehdä ainakin yhden hotellipostauksen – sitä kannattaa jäädä odottamaan!

muurinkello
muurinkello
tarha-alpi
tarha-alpi

Eniten pidän kekseliäistä kuvista ja hauskoista tapahtumista. Enemmän kaikkia menoja Omenaisen kanssa voisi olla lisää 😛

Vastaus: Kuviin liittyvät positiiviset kommentit ovat erittäin tervetulleita! Kiitos siitä. Koulun aloittamisen jälkeen kaikki kuvauskurssit on ollut pakko jättää väliin, sillä aika ei vain riitä kaikkeen. Odotan jo innolla vuoden 2015 syksyä, jolloin minulla on toivottavasti taas aikaa parille kuvauskurssille!

Omenaisen kanssa oltiin retkellä viime viikon perjantaina. Toivotaan, että retkestä saadaan postauskin aikaiseksi. Heh!

Mä tykkään eniten blogin positiivisuudesta, iloisuudesta ja hyvästä kieliasusta. Lisäksi herkulliset, mutta riittävän simppelit reseptit ja vielä herkullisemmat kuvat on mun mieleen. Vihervaara valmistuu -postaussarjaa sekä Herra Longfieldin juttuja oli/on mielenkiintoista seurata!
Koska oon Instasta huomannut että Huli on oikea tarjoushaukka (kuten minäkin 😉 ), niin siitä aihepiiristä olisi joskus mukava lukea.

Vastaus: Kuvakehuista erityiskiitokset! Herra Longfield jatkaa jatkossakin blogissa vierailua, hänen postauksensa keräävät sen verran paljon huomiota, että pakkohan hänet on välillä päästä näppäimistön ääreen.

Tarjoushaukkamaisuudesta on postaus jo luonnosvaiheessa! Kiitos ideasta, hassua etten ole itse tajunnut, että siitäkin voisi saada hauskan postauksen aikaan. Toivotaan, että saan postauksen julki tässä kesän aikana!

Blogisi on elämänmyönteinen ja iloinen! Sitä lukiessa tulen hyvälle mielelle.

Vastaus: Kiitos! Juuri tähän pyrin. Ihanaa, että se välittyy myös ruutujen sinne puolelle.

daalia
daalia

Pidän blogissasi nimenomaan sekametelisoppaisuudesta, ei tule tylsistymistä 🙂 ravintola-arvostelut ja reseptit ovat mielenkiintoisia! Itse asun Pohjois-Suomessa, mutta jostain syystä tykkään lukea Muun Suomen ravintolatarjonnasta tosi paljon, kai haaveilen kokeilevani niitä joskus sinnepäin suunnistaessani 🙂

Vastaus: Olisipa ihana tulla joskus itse sinne pohjoiseen ravintolavisiitille! Kuten jo aiemmin sanoin, on ravintola-arvostelut vähentyneet ihan tietoisesti, sillä niiden kirjoittaminen on takunnut jo pidemmän aikaa. Mutta lupaan yrittää alkaa taas työstää myös niitä, ehkä pieni paussi on tehnyt ihan hyvää. Reseptien kanssa tylsistymistä ei ole tullut, niitä tupsahtaa blogiin varmasti ihan samaa tahtia kuin ennenkin.

Onnea kolmevuotiaalle!

Ruokajutut ovat aina kiinnostavia, mutta myös vaikka tämän postauksen eläimet ovat sydäntä lähellä (karvaiset ylämaan lehmät ovat niiin söpöjä!). Kaiken kaikkiaan hyvä kombo.

Vastaus: Eläinjuttuja siis lisää! Jee! 🙂 Ylämaan karvalehmiä on tarkoitus mennä kuvaamaan tänä kesänä Haltialaan. Postausta söpöläisistä ison kuvakasan tulossa blogiin toivottavasti kesän aikana.

ruusu
ruusu

Onnea kolmivuotiaalle 🙂
Mä tykkään sun blogissa nimenomaan siitä, että siinä on kaikkea vähän. Lueskelen mielelläni reseptejä (ja kokeilen niitä suhteellisen ahkerasti) ja myös ravintola-arviointeja, mutta myös sitä kaikkea muuta.

Vastaus: Onpas ihanaa kuulla, että reseptini ovat päässeet myös kokeiluun! Kaikkea muutakin on seuraavankin vuoden aikana kyllä varmasti tulossa.

Onnea taaperolle! Mä tykkään (ylläri ylläri) eniten ruokajutuista, mutta on kyllä hauskaa että täällä on kaikkea laidasta laitaan 🙂 Pitkää ikää blogille!

Vastaus: Kiitos! Toivotaan, että blogi-innostus ei ihan heti laannu. Ruokajuttuja on toivottu ja kehuttu kovasti, niitä tule siis myös jatkossa suunnilleen samaan tahtiin.

Pidän siitä, että käsittelet monipuolisesti erilaisia aiheita. Eli aihepiirit eivät koske esim vaan samaa aihetta. Kuten joku ehdotti niin ravintola-arvostelut kiinnostavat itseä ainakin paljon, niitä voisi olla enemmän 🙂

Vastaus: Ravintola-arvosteluja täytyy selkeästi jaksaa kirjoittaa enemmän. Ihanaa kun sain siitä palautetta, niiden kirjoittaminen kun on tosiaan tökkinyt viime aikoina.

akileija
akileija

Pidän blogistasi todella paljon! Tämä on oikea hyvänmielen blogi, jos vähääkään on huono päivä ja tulee lukemaan blogiasi, niin varmasti saa hymyn huulille 🙂 Kiinnostavinta on kaikki herkkupostaukset ja brunssiarvostelut. Kauniit kuvat ovat myös ilo silmälle. Ihana blogi! 🙂

Vastaus: Voi kiitos! Tästä kommentista tuli mullekin todella hyvä mieli. Ja kuvakehuista pidän suuresti, kiitos myös niistä!

Onnea kolmevuotiaalle! Pidän blogissasi sen monipuolisuudesta: täältä olen saanut inspiraatiota ruoanlaittoon, ulkoilumahdollisuuksiin, pukeutumiseen ja erityisesti pääkaupunkiseudun ravintola- ja brunssitarjontaan! Kirjoitat hyvin, selkeästi sekä humoristisesti, ja tulen aina iloiselle mielelle lukiessani sun postauksia, vaikka esim. oman talon rakentaminen ei meille todennäköisesti tule koskaan ajankohtaiseksi. Herra Longfieldin kontribuutiot ovat myös aina virkistäviä ja mielenkiintoisia! Vaikka ei silleen tunnetakaan, niin tarjoat riemastuttavan ikkunan omaan elämääsi ja tuntuu pääsevänsä vähän osaksi sitä tätä kautta. Kiitos riemastuttavista lukuhetkistä!

Vastaus: Ihana kommentti, jälleen kerran. Kiitos! Kaikkea luettelemaasi on varmasti seuraavankin blogivuoden aikana tulossa. Jää siis roikkumaan mukaan! Ehkä opit tuntemaan mua seuraavan vuoden aikana taas vähän enemmän, hih!

Jee kolme vuotta jo, onnea!! 🙂 blogissasi lempparijuttuja on ehdottomasti harmaan karvaisen kaverin kuvat, matka-, resepti-, ruoka- ja brunssi/ravintolajutut. Hyvä kokonaisuus ja positiivinen fiilis jää aina postauksia lukiessa 🙂

Vastaus: Eläinpostauksia ovat muutkin toivoneet, niitä siis jatkossa lisää! Matkajuttuja tulee syksyllä (vihdoin!) ja positiivista fiilistä yritän viljellä jokaisessa postauksessa. Kiitos kauniista sanoista.

Onnea kolmivuotiaalle! <3

Mun on pakko tunnustaa, että tykkään tosi paljon Mr. Longfieldin jutuista, viimeisimmän reissun käänteitä luin jännityksestä kihelmöiden. Tykkään ruokaohjeista, ne ovat omaan makuuni. Helppoja toteuttaa ja harvemmin mitään super-ruokaa, joita aineksia ei itseltäni pahemmin kaapista löydy. 😉 Minusta kaikkea on sopivassa suhteessa ja on kiva, että täältä löytyy muutakin kuin ruokajuttuja!

Vastaus: Herra Longfield kuuluu jo blogin kalustoon. Hänen työmatkaseikkailujaan tulee blogiin varmasti myös jatkossa. Tosin parin viikon takaisesta Kuopion reissusta ei postausta kuulemma saanut kasaan. Hahahha!

Onnea ja hyvää Juhannusta Huli!

Vastaus: Kiitos! Juhannuksesta pitäisi muuten vääntää postaus. Miksi en ehdi enää tehdä mitään ajoissa?!!? Äh!

tarha-alpi
tarha-alpi

Onnea! Tykkään lukea ruokapostauksia täältä 🙂. Hyvää juhannusta sinulle!

Vastaus: Ruokapostauksia satelee blogiin yhtä tiiviisti kuin ennenkin. Kohta alkavalla kesälomalla ehdimme varmasti myös kokkailemaan enemmän! Niin ja ehkä grillinkin voisi jossain välissä kaivaa esiin.. Ajatella, että on jo heinäkuu ja olemme grillanneet vasta kerran. Apua!!

Kaikki ruoka-aiheiset postaukset ilahduttaa eniten. Ravintola- ja brunssiarvostelut eritoten.

Vastaus: Brunssipostauksia on tällä hetkellä luonnosvaiheessa kolme. Pitäisi vain saada ne valmiiksi jossain välissä. Kesälomalla voisi yrittää ehtiä myös uusiin kivoihin ravintoloihin! Saa nähdä mitä loma tuo tullessaan.

Monipuoliset aiheet, ja ruokapostaukset tietysti kiinnostaa, myöskin ravintola-arvostelut. Hyvää kesää sinulle! =)

Vastaus: Mulle tuli kommentteja lukiessa vähän huono omatunto. En ole tajunnut kuinka paljon pidätte ravintola-arvosteluista! Minä olen törkeästi istunut jo useamman ravintolaillan ilman kameraa, vaikka teitä olisi voinut kiinnostaa lukea niistä. Yritän parantaa tapani!

Onnea onnea 3.vuotiaalle! Tänne on kiva välillä tulla ja instassakin seuraan blogia. Mukana tietysti arvonnassa! Tämä on kiva just tälläisena sekasoppana ;D

Vastaus: Kiitos! Sekametelisoppana jatketaan seuraavankin vuoden ajan. Kiva, että se miellyttää!

Mielestäni blogi on monipuolinen ja realistinen. Käsittelet laajasti elämäsi eri osa-alueita, blogi on helposti luettava ja rehellinen. Persoonallinen tyyli kirjoittaessa.

Keep up the good work!

Vastaus: Voi kiitos! On upeaa kuulla, että blogin teksteistä välittyy realistisuus, rehellisyys sekä persoonallinen tyyli. Mitä muuta bloggari voikaan toivoa. Putipuhtoisena pilvimössönä en ole halunnut blogia koskaan kirjoittaa. Välillä on ihan ok olla kiukkuinen. Ja jos omaa yhtä temperamenttisen luonteen kuin minä, ei tuulesta temmatut päättömät mielipiteetkään ole mitään muuta kuin arkipäivää.

perenna

Pidän eniten siitä, että intosi ja ilosi välittyy postauksista. Ei ole ihme, jos arki painaa päälle. 900 postausta on huikea määrä kolmessa vuodessa.

Vastaus: Touhukas mä olen kyllä, se on pakko myöntää. Sen lisäksi en pelkää näyttää/kirjoittaa omia tunteita – hyviä ja huonoja. On hauska kuulla, että blogista välittyy enemmän ne iloiset fiilikset. Hahah!

Ravintolaarvostelut ja brunssijutut kiinnostaa. Respetit myös. Mutta parasta on monipuolisuus, mikä tahansa maistuisi puulta jos pyörittäisiin vain yhdessä ainoassa aiheessa.

Vastaus: Eli siis syömistä ei kannatta vähentää ensi vuoden aikana, postauksia pitää ruokaan liittyen aivan selvästi saada aikaan. Se sopii hyvin!

Onnea 3v!
Käyn blogissasi irtiottona arjesta 🙂 elämäntilanteemme ja ikämmekin poikkeavat suuresti toisistaan, siksi onkin kiva lukea postauksiasi. Mielenkiintoisimpina koen brunssi- ja ravintola-aiheet (hih, niiden kautta kuvittelen tietäväni jotain helsingin/pk-seudun ravintolaskenestä) myös reseptit kiinnostavat jossain määrin. Jos jotain kaipaan, niin liikumista tavanomaisen mukavuusalueenne ulkopuolelle ravintoloissa: miten olisi joku etninen mielenkiintoinen (hih, älä kuvittele et naaapurin kebab sytyttäisi…) ja aasian suuntaan vaikka 😉

Onnea ja menestystä opintoihin- ja kovaa motivaatiota ennen kaikkea. Hienoa, kun jaksat kirjoittaa! Erityisesti ihailen (suunnattomasti vieläpä) kykyäsi järjestelmällisyyteen. Se ei ole oma vahvuuteni eikä hyveeni 😉

Vastaus: Loistava idea! Etniset ravintolat ovat tosi jees! Sandron brunssista on postaus tuloillaan, ja lisäksi keksin heti pari etnistä ravintolaa, josta voisin postauksen tehdä. Syksyllä matkaamme Aasiaan, joten ruokaseikkailuita on varmasti reissun jälkeen tulossa.

Pakko vielä sanoa, ettei järjestelmällisyys aina ole hyvä juttu. Kysy vaikka mieheltäni sekä muutamilta parhailta kavereilta. Heheh!

Pidän erityisesti ravintola-arvosteluistasi, ne ovat mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia. Taloon ja sisustukseen liittyvät kirjoitukset taas eivät niin kovasti ole mieleeni, koska itseäni aihe ei juurikaan kiinnosta. Toivoisin lisää juttuja terveellisemmän elämäntavan tavoittelusta.

Vastaus: Miten saisinkaan taas terveellisistä elämäntavoista kiinni.. Ihan hävettää, kun bloginkin puolella aina meuhkaan uudesta alusta, ja sitä kestää järjestäen pari kuukautta. Asiaa on tullut aika paljon murehdittuakin, mutta katsotaan jos keksisin jostain tarpeeksi hyvän motivaattorin. Jos onnistun, postauksia on varmasti luvassa!

daalia
daalia

Sekametelisoppa on just mun juttu! Mutta brussipostaukset ja yleensäkin kaikki ruokaan liittyvä on eritoten lähellä mun sydäntä.
Sun blogi erottuu joukosta jo ulkonäön ja kieliasun suhteen. Tekstit on järkevästi jäsennelty ja postauksia on helppo lukea. Inhoan sitä, että juttu ”oksennetaan” yhteen pötköön, tosi vaikealukuista. Mahtavaa, että joku jaksaa oikeasti panostaa blogitekstien laadukkuuteen! Onnea 🙂

Vastaus: Kiitokset myös tästä ihanasta kommentista! Kirjoittaminen ei ole mulle ihan helppo nakki. Mulla on aika paha lukihäiriö, joka aiheuttaa kaikkea hassua mm. kirjoittamiseen liittyen. Mutta totuus on se, että kun vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa, alkaa teksti jossain välissä parantua. Multa pääsi itku kun tässä keväällä tein kouluun erään esseen, johon sain omaan tasooni nähden todella hyvät arvostelut. Äidinkielenopettaja sanoi mulle päin naamaa, että esseestäni välittyy erittäin harjoittunut kirjoittaja. Kiitin, ja sen jälkeen en kuullut enää mitään muuta (onneksi saimme arvostelun myös kirjallisena). Sain esseestä arvosanaksi 4 ½, se on minulle huikea suoritus (minulle, joka ei ole koskaan ennen kirjoittanut yli 8 ainetta yläasteella, lukiossa tai amk:ssa). Pakko varmaan kiittää tästä kaikesta pikkuista blogiani! Se on saanut ihmeitä aikaan. ♥

malva
malva

Aika vaikean kyssärin heitit… Tykkään sekä matkailuaiheista että ruokapostauksista. Kovana kokkaajana ja uusien makuelämyksien etsijänä nuo usein nivoutuvatkin yhteen. Olet kovin järjestelmällinen laittamaan postauksia kategorioihin ja se on todella ilahduttava juttu. Jatka samaan malliin, tykkään juuri tämmöisenä blogistasi.

Vastaus: Matkailupostauksia on syksyllä tulossa vihdoin lisää. En meinaa housuissa pysyä kun matkakuume on niin järjetön! Pitää vain jaksaa odotella kesän yli ja sitten me mennään taas reissuun! Ihanaa!!

Jahas, ai mistäkö pidän. No just noista brunssijutuista ja sitten loistavista valokuvista. Ja oivaltavista matkailuun liittyvistä postauksista. Olen itse vähän haikaillut blogin perustamista, aivan eri aiheisen tosin ja pikkaisen olen imenyt sulta vaikutteita ja mallia sen suhteen miten blogi olisi helppolukuinen.

Vastaus: Kuvakehuista kiitokset! Niitä on ihana saada. Perusta ihmeessä blogi! Eihän se mitään jos homma ei tunnu omalta ja lopetat parin kuukauden jälkeen. Mutta ei kannata jättää kokeilematta. Tähän voi jäädä vaikka koukkuun.. Heheh!

akileija
akileija

Toivottavasti tosiaan saat vuoden päästä juhlia valmistujaisia 😀 Mun suosikkeja postauksista on matkajutut, hienoa on se, että kohteet ovat kiinnostavia, eivät vain tavallisia turistirysiä. Varsin mieleinen oli mm. Neuschwansteinin juttu, kohde mihin olen itse haikaillut joskus pääseväni.

Vastaus: Matkajuttuja tulee tosiaan syksyllä lisää kun päästään miehen kanssa taas kunnolla reissuun. Rakennusurakka imi kaikki ylimääräiset (matka)rahat vähäksi aikaa, mutta eiköhän tämä tästä ala pian tasaantua, ja päästään reissuille taas vanhaan tuttuun tapaan vähän useammin. Matkakuume on tosiaan jo aika iso.

Ja hei, jos (ja kun) valmistun vuoden päästä, pitää sitä toki juhlia jollain kivalla palkintomatkalla! Hahah!

Onneaonnea! Oikeastaan blogisi on aika kiva combo kaikkea. Ravintola-arvostelut, brunssit ja muut ruokajutut eniten kiinnostavat. Ja myös Herra Longfieldin jännittäviä matkakirjotuksia seurataan 🙂

Vastaus: Herra Longfield tulee jatkamaan kirjoittelua blogiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Hänellä olisi yksi aika jännä työmatka ehkä kesälomien jälkeen tulossa, saa nähdä toteutuuko se. Toivotaan, että kaikki menee nappiin ja pääsette taas pian lukemaan herran metripostauksia!

perenna

p.s. Postauksen kuvituksena toimi pihallamme juuri nyt kukkivat kukat.

Haagan alppiruusupuisto, Helsinki

Vuosina 1973-1979 suoritettiin Helsingin Yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksella alppiruusujen risteytysohjelma, jonka tuloksena syntyi 499 erilaista risteytystä. Päämääränä on talvenkestävän ja värikkään koristekasviaineiston kehittäminen Suomen ilmastoa varten.

Nyt on oikea aika kipittää kiireen vilkkaa Haagan alppiruusupuistoon! Alppiruusut ovat upeimmillaan juuri nyt, viikon päästä runsain kukinta on jo ohi. Myös rankkasade tai navakka tuuli voivat viedä hennot kukat mukanaan, joten puistoon kannattaa tosiaan kiiruhtaa ihan heti.

alppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinki

Puistossa voi ihailla upeita ja isoja alppiruusuja esim. pitkospuita pitkin kävellen. Upeimpaan kukinta-aikaan paikalla on paljon ihmisiä, mutta jokaiselle löytyy kyllä sopiva kävelypolku, sillä polkuja ja pitkospuita on kahden hehtaarin puistossa riittävän paljon. Muutamilta näköalatasanteilta voi useita metrejä korkeita pensaita katsella melkein niiden yläpuolelta, näkymät ovat hurjan kauniit ja tuoksu on huumaava erityisesti siinä osassa puistoa, jossa on atsaleoita.

Eräs työkaverini on viettänyt lapsuutensa nykyisen puiston liepeillä, ja hän kertoi sen olevan ennen todella märkää ja ajoittain jopa soista aluetta. Alppiruusut viihtyvät varjossa sekä happamassa maassa, joten entinen suoalue korkeine mäntypuineen sopii niille kasvupaikaksi erittäin hyvin.

alppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinki

Kävimme puistossa ensimmäisen kerran vuonna 2012. Tuolloin menimme puistoon aivan liian myöhään, vaikka kyllä siellä vielä heinäkuun alussa muutamia kukkivia pensaita sai ihailla. Viime vuonna kävimme puistossa uudestaan, nyt juhannuksen aikoihin, mutta silti jo toistamiseen liian myöhään. Tänä kesänä tarkkailin alppiruusujen kukintaa tarkasti, ja niin me ryntäsimme puistoon sunnuntaina monen muun kukkia ihailevan ihmisen kanssa. Ajoitus oli täydellinen, ja puisto sävähdytti meitä molempia tavattoman runsailla kukillaan. En voi kun suositella kaikkia kynnelle kykeneviä menemään puistoon heti alkuviikosta! Alppiruusujen kukintaa ei voi kuvata sanoin, eikä kuvatkaan kerro kaikkea – tämä pitää kokea ja nähdä itse.

Huom!

  • Puistoon on hieman hankala löytää, mutta osoite oli meidän navigaattorin mukaan Laajasuontie 40.
  • Puistoon on aina vapaa pääsy.
  • Koirat ovat tervetulleita puistoon.
  • Puistossa voi liikkua hyvin myös lastenrattaiden kanssa sekä pyörätuoleilla leveiden polkujen ja pitkospuiden ansiosta.

alppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinkialppiruusupuisto Haaga Helsinki

Pihalla tapahtuu: rinteen pengerrys

Tiedän, että lupasin kuvia ja hieman tarinaa tontillamme olevan isohkon rinteen pengerryksestä jo viime viikolla. Kävi kuitenkin niin, että pihahommissa on tullut vietettyä niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa asiasta yhtään mitään. Liika on liikaa! Otan itseäni kuitenkin näin keskiviikkoillan kunniaksi niskasta kiinni, joten kurkataan seuraavaksi meidän rinteeseen.

Kannustalo Vihervaara pihatyöt

Rakennusvaiheessa emme osanneet hienoista arkkitehtien piirtämistä kuvista lukea, että talon eteen tulee aika jyrkkä rinne. Kun näin rinteen ensimmäisen kerran olin siitä innoissani: korkeuserot tuovat pihaan lisää ilmettä ja söpö Vihervaaramme näyttää pienen nyppylän päällä massiivisemmalta, kuin jos se nököttäisi litteällä tontilla. Rinne oli siis jees. Sitten aloimme herra Longfieldin kanssa miettiä mitä rinteelle pitäisi tehdä. Ensimmäisenä tajusimme, että rinne tulisi ehdottomasti tukea jotenkin. Tutkimme muurikivien hintoja ja nopeiden laskutoimitusten jälkeen tajusimme, ettei meillä ole mahdollisuutta laittaa kallista muurikiveä etupihan rinteen lisäksi takapihalle tonttia rajaamaan. Tässä kohtaa olimme vähän ahdistuneita, muurikivet maksoivat maltaita ja emme saaneet päähämme mitään muuta kelvollista ideaa etupihan rinteen ja tontin rajan tukemista varten.

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Kunnes idea sitten joskus syksyn ja talven paikkeilla putkahti päähäni. Vastauksemme oli luonnonkivi – iso lohkareinen luonnonkivi, jota saa täysin ilmaiseksi isoilta työmailta. Kuten jo kivimuuripostauksessa kerroin, saimme tontillemme yhteensä 50 eurolla kolme tai neljä lavallista isoja lohkarekiviä, joita käytimme sekä tontin rajalle tulleeseen kivimuuriin että etupihan rinteen pengertämiseen.

Itse emme tietenkään pystyneet kiviä siirtämään yhtään mihinkään. Niinpä paikalle soitettiin viime vuonna tontillamme töitä tehnyt maatyömies, joka osoittautui jo edellisenä keväänä aivan loistotyypiksi. Niinpä iloinen, juttelevainen, osaava ja aikaansaava maatyömies saapui tontillemme pari viikkoa sitten. Hän kävi katsomassa työmaan ennen ensimmäistä työpäiväänsä, jolloin sovimme ja juttelimme mitä tontilla pitäisi tehdä. Annoimme maatyömiehelle hyvin vapaat kädet, sillä tiesimme hänen olevan todella osaava tyyppi. Tästä saimme häneltä myös kiitosta – ei kuulemma ole jokaisen talon emäntä ollut yhtä hälläväliä-tyyppi! Hahhaha.

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötTKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Ja sitten alkoi tapahtua! Ensin maatyömies tuki rinteen kivillä asettelen niitä oikeisiin paikkoihin jopa käsin (käsittämätön tyyppi). Kävin välillä kurkkimassa miten hommat etenevät, ja samalla maatyömies tuli kysymään mielipidettäni esim. kivien paikkoihin ym. Lopulta rinteeseen oli muodostunut kauniin kaareva istutusallas, jonka keskellä pilkotti isompia kiviä koristeina. Huikeaa.

Jouduimme lähtemään herran kanssa Naantaliin viikonlopun viettoon kesken maatyömiehen hommia, joten näimme lopullisen tuloksen vasta reissulta kotiutumisen jälkeen. Voitte varmaan uskoa, miten jännittävää oli ajaa kotipihaan ja nähdä lopullinen piha valmiina!

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt

Sanomattakin on selvää, että olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä!

Tällä hetkellä hommat ovat edenneet jo näistäkin kuvista. Nurmikko on kylvetty koko pihaan, tontin etureunaan on istutettu kukkivat koristepensaat, pengerrykseen muodostunut istutusallas on suojattu aluskankaalla, nurmikon ja mullan ”suoja”reunukset ovat asennettu, kivimuurin ja pengerryksen kivet on pesty puhtaaksi, kaivoon on hankittu vesipumppu, jolla nurmikkoa on kasteltu ja olen aloittanut yksikseni tällä viikolla etuterassin kaiteiden maalaamisen. Hommia on siis paiskittu, eikä ne muuten ihan heti lopu. Jättimäisiä harppauksia on pihan kanssa kuitenkin otettu ja se tuntuu tosi hyvältä. Oi ihana omakotitaloasuminen!

Piknik Kauniaisten Metodistikirkon kupeessa

Herra Longfield lupasi tarjota mulle toukokuun aikana neljä piknikkiä – yhden jokaisena toukokuisena viikkona. Ensimmäinen piknik pidettiin viileiden ilmojen takia sisätiloissa takkatulen ääressä, mutta jo heti seuraavalla viikolla pääsimme herkuttelemaan piknikin merkeissä ulos!

piknik espoo/kauniainen

Toukokuun toista piknikkiä vietettiin Kauniaisissa, kauniin punertavan Metodistikirkon vieressä olevalla yleisellä puistoalueella. Olimme kyseisessä puistossa ensimmäistä kertaa piknikillä viime vuoden elokuussa, ja silloin totesimme puiston olevan oikein kiva piknikpaikka – rauhallinen ja siisti.

Piknikkiä varten kävimme hakemassa kaikki ruoat valmiina ruokakaupasta. Nappasimme mukaamme paketillisen tomaatteja, vesimelonia, ananasviipaleita, limua, savulohta, punajuurisalaattia, rapeakuorisia sämpylöitä, juusto- sekä palvikinkkuviipaleita ja teimme myös itse salaatin kaupan ”kokoa salaattisi itse” -pisteellä.

Ruokakaupan jälkeen teimme vielä nopean viisiitin kotona: pakkasimme ruoat piknikkoriin, otimme harmaalle karvaiselle kaverille vesiastian ja vettä mukaan, kaivoimme piknikliinat kaapista ja pakkasimme kaikki tavarat, sekä itsemme, autoon.

piknik espoo/kauniainen piknik espoo/kauniainen

Paikan päällä puistossa meitä odotti ihanan lämmin kesäiltapäivä. Mulla oli päällä maximekko ja päässä Panamasta ostettu aito panamahattu, jossa on iso lieri. Kesä tuntui iholla!

Puistossa oli tuona toukokuisena sunnuntaina muutama auringonottaja, teinejä isojen mankkojen kanssa, koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja frisbee- sekä petanque-pelaajia. Puistossa siis kuhisi kesäisiä ihmisiä, se oli kivaa.

Me kaivoimme liinat ja ruoat esille ja aloimme syödä. On se kyllä jännä, miten hyvältä ihan tavalliset sapuskat maistuvat ulkona. Harmaa karvainen kaveri kuolasi piknikliinan reunalla, hän on niin hieno, ettei tunge itseään meidän liinalle, vaan odottaa kiltisti liinan ulkopuolella (tai ihan vähän sen päällä) herkkupaloja. Näin rauhallisen koiran kanssa on kiva reissata!

piknik espoo/kauniainen piknik espoo/kauniainen

Puputtelimme ruoat kaikessa rauhassa, katsellen samalla puistossa olevia ihmisiä. Harmaa karvainen kaveri oli koko ajan vapaana, ja tapasi pari ohikulkevaa koirakaveria. Muuten hän sitten makasikin varjossa tai meidän viltin reunalla.

Syömisen jälkeen kävimme pitkäksemme, laitoimme musan soimaan ja otimme pienet torkut. Lämpimän kesätuulen puhaltaessa oli ihana sulkea silmät ja nauttia kiireettömästä hetkestä. Niitä kiireitä on ollut ihan riittämiin tämän vuoden aikana, eikä loppua ihan heti näy – kiitos koulun ja pihatöiden. Mutta kyllä ne kiireet jaksaa, kun välillä pääsee hetkeksi rentoutumaan!

piknik espoo/kauniainen

Kesäilta Naantalissa

Kirjoittelen tätä postausta laiturilla Naantalin ilta-auringossa (kuvan voit kurkata Instasta). Päällä on kukkainen maximekko, ja kesä tuntuu iholla – on lämmintä, vaikka kello on 21.30. Herra Longfieldin peppu toimii tietokonepöytänä ja iPhone antaa läppärille verkon nettiin. Samalla kun kirjoittelen postausta, herra surffaa iPadilla netissä lukien äskeisen hitsin upean Tsekki-Suomi pelin uutisia (pelin katsoimme hotellin aulassa muiden pelistä kiinnostuneiden hotellivieraiden kanssa). Näin romanttista meillä täällä. Heh!

Naantali
Pitsimaximekko on kotoisin New Yorkin Century21:stä.

Naantali Naantali Naantali

Tulimme viettämään viikonlopuksi minilomaa Naantalin kylpylään. Paikalle meidän piti tulla jo eilen heti kahden aikaan päivällä, mutta maatyömiehen ollessa tontilla hommissa, emme raaskineet millään lähteä kotoa pois. Lopulta kolmen aikaan aloimme vasta pakata ja tehdä lähtöä. Pakkailujen jälkeen veimme harmaan karvaisen kaverin vanhemmilleni hoitoon, ja lähdimme ajamaan kohti Naantalia.

Perillä meitä odotti ihanan lämmin ilta! Heitimme tavarat hotellihuoneeseen ja suuntasimme oikopäätä kävellen Naantalin vanhaan kaupunkiin. Vanhan kaupungin satamassa oli illalla kova meno päällä. Vene-messut ovat rantautuneet viikonlopuksi Naantaliin, ja messuporukkaa oli paikalla kohtuullisen paljon. Paikalliset, messuväki sekä muut turistit olivat pakkautuneet sataman ravintoloihin ja niin teimme mekin. Istahdimme alas aurinkoiselle ravintola Uusi Killan terassille ja tilasimme viinit ja oluet. Kylmä valkkari maistui täydelliseltä lämpimässä illassa.

naantali

naantali

Lasillisten jälkeen mahassa alkoi kurnia. Sataman ravintolat näyttivät niin houkuttelevilta, että päätimme vaihtaa ravintolaa päästäksemme aistimaan mahdollisimman monta tunnelmallisen näköistä paikkaa. Pienen köpöttelyn jälkeen istuimme Rantaravintolan terassilla ruokalistat kädessämme. Päädyimme tilaamaan salamipitsan puoliksi (ja vähän lisää valkkaria ja olutta). Syömisen ohessa eräältä toiselta terassilta kaikui mukava tanssimusiikki, ja hymyileviä ihmisiä vilisi ohitsemme. Kyllä, kesä on täällä!

Naantali Naantali

Ruoan jälkeen päätimme lähteä metsästämään vielä terassia, josta saisi jätksiä. Valitettavasti emme sellaista enää löytäneet, joten päädyimme köpöttelemään vanhan kaupungin satamaa edestakaisin. Terassien koristevalot alkoivat syttyä, ja puheensorina nousi nousemistaan. Fiilis oli ihana. Auringon laskiessa lähdimme talsimaan takaisin hotellille. Matkalla saimme todistaa kaunista auringonlaskua, joka kyllä sinetöi upeasti ensimmäisen minilomapäivän illan!

Hotellin aulasta nappasimme vielä pienet karkkipussit hotellihuoneeseen. Niitä puputettiin leffan pyöriessä taustalla, mä kyllä nukahdin heti kun viimeinen karkki oli pussin pohjalta syöty. Zzzz..

Naantali

Naantali

Pihalla tapahtuu: kivimuuri!

Eilen se alkoi – pihan remontti (tai ei sitä varmaan remontiksi voi sanoa kun lähtötilanne oli täysi nolla)! Tätä hetkeä on odotettu siitä asti kun viime kesänä kannoimme muuttokamat sisään uuteen ihanaan vihreään Kannustalon Vihervaaraamme. Talo oli sisältä ihana (kiitos muuttovalmiin talopaketin), ja viime kesäloman aikana se sai vielä ylleen arvoisensa värin. Maalauksen jälkeen vain piha oli enää täysin kesken.. Ja se painoi tietenkin tämän kaikesta nätistä ja siististä pitävän leidin mieltä. Syksyn ja talven ajan yritimme kovasti laittaa rahaa säästöön, onnistumatta siinä kovin hyvin (kiitos New Yorkin ja Toronton matkan). Omien säästöroposten lisäksi kävimme pankkitädin luona ihan alkukeväästä, ja niin meillä oli piharemppaan rahat koossa. Kaikkea ihanaa emme saa toki kerralla, mutta isoimmat jutut pitäisi saada tämän kesän aikana valmiiksi. Käsittämättömän ihanaa!

Maatyömies saapui tontillemme eilen. Keskiviikkona napsin pihalta ennen-kuvia, jotta voimme sitten joskus 10 vuoden päästä yhdessä muistella miltä tontti näytti ihan alkuvaiheessa. Tässä muutamia ennen-kuvia keskiviikolta ja eiliseltä aamulta.

Kannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyötKannustalo Vihervaara pihatyöt   Kannustalo Vihervaara pihatyöt

Pihamme suurimmat haasteet ovat tontin takaraja (edelliset kaksi kuvaa) sekä talon edessä oleva jyrkähkö rinne. Näiden kahden ongelmakohdan eteen olemme joutuneet miettimään järkevää, ja ennen kaikkea edullista, ratkaisua aika paljon. Kyllähän niitä muurikiviä voisi hakea reippaan 5 euron hintaan kappaleelta, mutta miettikää kuinka montaa sataa ja tuhatta niitä olisi näihin kahteen rinteeseen mennyt.. Ei sovi meidän kukkarolle!

Lopulta se ajatus kuitenkin syntyi! Tarvittaisiin vain paljon isoja lohkarekiviä. Parasta isoissa lohkarekivissä on se, että kukaan muu ei halua niitä. Köpöttelimme reippaina kolmelle eri räjäytystöitä tekevälle työmaalle kysymään irtoisiko heiltä meille kiviä, ja kyllähän heiltä niitä irtosi. Tontillemme kipattiin yhteensä kolme tai neljä lavallista lohkarekiviä syksyn, talven ja kevään aikana. Kivien kokonaiskustannus oli meille hurjat 50 euroa (samalla rahalla olisimme saaneet vajaat viisi muurikiveä kaupasta). Tämän viisikymppisenkin maksoimme matkakuluja, sillä yksi kivisatsi tuotiin aika pitkän matkan takaa.

Lopullisia jälkeen-kuvia en voi vielä ottaa, sillä maatyömies suhisee kaivurillaan tontillamme juuri nyt (ihanaa taustamelua opintovapaalla olevalle). Multaa ollaan tänään tuomassa aika monta kasetillista, ja kivienkin siirrot ovat vielä hieman kesken.

Eilen meidän ihanan reipas ja tarkka maatyömies sai kyllä tosi paljon aikaan! Olin kotosalla päivän, ja lähdin iltapäivällä eräisiin bileisiin, saapuen kotiin kuitenkin jo kympin aikaan illalla (opintovapaalla pitäisi saada myös jotain opintoihin liittyvää aikaiseksi). Muutamien bileissä nautittujen viinilasien jälkeen hihittelin onnesta sekaisin illalla liilat korkkarit jalassa meidän takapihalla – kivimuuri oltiin saatu täyttöjä lukuunottamatta valmiiksi, ja se näytti ihan sairaan upealta. Etupihan rinteestä tulee kuvia sitten vielä myöhemmin, se on maatyömiehellä juuri nyt käsittelyssä (siitäkin tulee hieno).

Kivimuuri KivimuuriKivimuuriKivimuuri KivimuuriKivimuuri