Brunssi siskon parvekkeella

Muistatteko vielä toukokuun lopun ihanat ensimmäiset hellepäivät? Minä muistan. Varsinkin siitä syystä, että eräänä helteisenä toukokuisena sunnuntaina suuntasimme siskoni ja hänen miehensä luokse brunssille.

Upean ilman takia brunssi oli katettu lasitetulle parvekkeelle. Kaikki oli laitettu niin kovin nätisti esille – teemavärinä oli vaaleansininen, joka toistui pöytäliinassa, laseissa, servieteissä sekä kahvimukeissa. Kaunista. ♥

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Kylään ei saa hyvien tapojen mukaan mennä tyhjin käsin. Niinpä veimme brunssille mukanamme Quiche Lorraine -piirakan (resepti on julkaistu blogissa jo aiemmin), appelsiinituoremehua sekä pullon kuohuvaa.

Siskoni lähetti minulle brunssin menun edellisenä iltana tiedoksi, ja sen nähtyäni tiesin, että tekemämme suolainen piirakka sopisi hyvin brunssille. Koko maukas menu kuulosti seuraavanlaiselta.

Brunssimenu

  • quiche lorraine -piirakka
  • coleslaw
  • juusto-katkarapusalaatti
  • juntalimpa (saaristolaisleipä) ja graavilohi
  • piele de sapo melonia ja prosciuttoa
  • cafe au lait
  • appelsiinituoremehua
  • kivennäisvettä
  • italialaista kuohuviiniä
  • suklainen cambridge paahtovanukas

Quiche Lorrainebrunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Tarjottavat katettiin sisälle ruokapöydälle. Parvekkeelta sitten kipitimme hakemaan herkkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ruoat säilyivät sisätiloissa parempana, jonka lisäksi parvekkeen pöytä pysyi brunssin aikana siistinä ja suht väljänä.

Brunssin aikana juttelimme tuttuun tapaan paljon. Emme olleet vähän aikaan nähneet, joten kuulumisten vaihtamista oli aika paljon. Ehkä eniten juttelimme siskoni ja hänen miehensä tulevasta Pariisin matkasta. Siskoni ja hänen miehensä viettäisivät Pariisissa heinäkuussa kymmenvuotishääpäiväänsä – eipä paljon parempaa matkakohdetta voisi vuosipäivälle keksiä! Kerroimme herra Longfieldin kanssa heille muutamia omia vinkkejämme tarunhohtoiseen ja romanttiseen kaupunkiin.

Brunssin ehdoton ruokahelmi oli itsetehty saaristolaislimppu. Resepti siihen on peräisin siskoni miehen suvusta, jossa se kulkee nimellä juntalimpa. Voisin jossain välissä postata leivän reseptin myös blogin puolella. Sitä tarjottiin nimittäin myös äitini syntymäpäivillä kesäkuussa, sekä Clothing swap -kekkereissä, joissa se keräsi aivan oikeutetusti hurjasti kehuja.

brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Varmasti kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät, että pidän hurjasti irtokarkeista ja suklaasta. Suklaasta vielä enemmän kuin irttareista. Arvaatko mitä? Brunssin jälkkäriksi oli valittu suklainen paahtovanukas siitä(kin) syystä, että minä tykkään suklaasta. Eikö ole aika kilttiä?!

Suklainen Cambridgen paahtovanukas oli hurjan hyvää. Pohjalla olevat suklaapalaset kruunasivat koko homman. Resepti on Jamie Oliverin käsialaa, ja vaikken hössöttävästä tyypistä muuten pidäkään, oli paahtovanukas ihan täydellistä.

Siskoni mies kokkaa Jamien resepteillä paljon. Veimme hänelle mukanamme brunssille keväiseltä Münchenin reissulta Jamien reseptilehden, sattuipa olemaan aika osuva tuliainen. Siskolleni veimme söpön koirakassin, josta luulen hänen pitäneen aika paljon. Heh!

Masut suklaata täynnä suuntasimme vielä sisälle pölöttämään lisää. Porasimme siinä sivussa herran kanssa myös mukana tuomallamme kiviporalla yhden ruuvin seinään, on ihan reilua kiittää maittavasta brunssista myös pienellä remppahommalla.

p.s. Miksi siskon miestä kutsutaan? Onko se nato vai mikä?

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Clothing swap – vaatteet vaihtoon

clothing swap
Toisen roska on toisen aarre!

Eilen illalla mun luokse saapui yhdeksän ihanaa leidiä, jotka kantoivat olallaan isoja vaatesäkkejä (yhdellä oli pyörillä kulkeva trolley). Koko homman idea oli Clothing swap -kekkerit, joihin sain idean aiemmin keväällä.

Onko konsepti teille vielä vieras? Jos on, niin ei ole kauaa. Koko homman idea on yksinkertaisesti vaihtaa vanhoja, itsellesi liian pieniä tai isoja, tylsiä tai vaikka liian kirkkaita vaatteita ja asusteita kavereiden kanssa. Eikö kuulosta aika hyvältä? Mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta clothing swapista, mutta siitä huolimatta homma toimi tosi hyvin ja ilta onnistui hienosti.

clothing swapclothing swapclothing swap clothing swapclothing swapclothing swap

Meillä illan säännöt menivät lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavasti:

  1. Kaikki osallistujat tuovat mukanaan vaatteita, kenkiä, asusteita ym. Mistään mukanaan tuomasta tavarasta ei saa rahaa, illan aikana on tarkoitus vaihtaa vaatteita keskenään.
  2. Lajittele tarjolla olevat vaatteet, asusteet, korut, kengät ym. näkyville. Meillä yritettiin laittaa paidat yhteen kasaan, housut toiseen, hameet kolmanteen ja mekot ym. pitkät vaatteet henkareille roikkumaan mm. kaappien oviin. Huivit ripustettiin oven päälle, korut, hatut ja muut asusteet asetettiin pöydille ja kengät olivat luonnollisesti lattialla.
  3. Raivaa vaatteiden läheisyyteen peilejä ja tilaa vaatteiden sovittamiselle. Meillä nostettiin iso peili keskelle olkkaria, jonka lisäksi eteisen ja vessan peilit olivat ahkerassa käytössä.
  4. Start swapping! Meillä ei ollut käytössä vuoronumerolappuja tai muuta, aloimme tutkia vaatteita, ja kun sopiva ja mieluisa vaate osui kohdalle, kysyimme onko joku toinen kiinnostunut samasta vaatteesta. Ihmeellistä kyllä, riitaa ei tullut yhdestäkään vaatteesta!
  5. Muista olla positiivinen! Jos näet jonkun vaatteen, ja keksit kenelle se sopisi, vinkkaa siitä kaverillesi. Meillä tämä ehdottelu toimi tosi hyvin.
  6. Tarjoa vieraillesi jotain purtavaa ja juotavaa. Me söimme suolaisia herkkuja ennen illan varsinaisen ohjelman alkamista. Kun suurin osa vaatteista oli saanut uuden kodin, herkuttelimme vielä makeilla kakuilla ja karkeilla. Kannattaa hyödyntää nyyttäriperiaatetta – jos jokainen vieras tuo mukanaan jotain, tulee noutopöydästä nopeasti ja helposti runsas. Clothing swapin ruokapuoleen tutustutaan blogin puolella hieman myöhemmin.
  7. Lahjoita ylijääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen! Meillä jäi vaatteita yli kahden pyykkikorillisen verran. Näistä äitini vei suurimman osan illan päätteeksi mukaan, ja vie ne kirkolle, josta loputkin vaatteet löytävät varmasti uuden ja hyvän kodin.

clothing swapclothing swap

Mun piti tänä aamuna tehdä omaan vaatekaappiini lisää tillaa, sillä sain sinne rutkasti uutta täytettä! Illan saldona oli nimittäin farkut, caprit, kaksi hametta, kaksi vyötä, kaksi neuletta, yksi bolero, yksi mekko ja viisi toppia/t-paitaa. Aika hyvin! Vaatteiden ja kahden vyön lisäksi mukaan tarttui hauska pinkki pääkoriste, josta pidän hirmuisesti. En kyllä yhtään tiedä missä sitä voisin käyttää – täytyy varmaan seuraavaksi järjestää teemabileet!

Jos teidän kaapeissa lojuu epäsopivia vaatteita, voin vain suositella Clothing swap -kekkereitä! Niitä voi hyvin pitää myös pienemmällä, tai suuremmalla, porukalla. Meillä oli ainakin tosi hauska ilta!

clothing swap clothing swap

Kesäilta Naantalissa

Kirjoittelen tätä postausta laiturilla Naantalin ilta-auringossa (kuvan voit kurkata Instasta). Päällä on kukkainen maximekko, ja kesä tuntuu iholla – on lämmintä, vaikka kello on 21.30. Herra Longfieldin peppu toimii tietokonepöytänä ja iPhone antaa läppärille verkon nettiin. Samalla kun kirjoittelen postausta, herra surffaa iPadilla netissä lukien äskeisen hitsin upean Tsekki-Suomi pelin uutisia (pelin katsoimme hotellin aulassa muiden pelistä kiinnostuneiden hotellivieraiden kanssa). Näin romanttista meillä täällä. Heh!

Naantali
Pitsimaximekko on kotoisin New Yorkin Century21:stä.

Naantali Naantali Naantali

Tulimme viettämään viikonlopuksi minilomaa Naantalin kylpylään. Paikalle meidän piti tulla jo eilen heti kahden aikaan päivällä, mutta maatyömiehen ollessa tontilla hommissa, emme raaskineet millään lähteä kotoa pois. Lopulta kolmen aikaan aloimme vasta pakata ja tehdä lähtöä. Pakkailujen jälkeen veimme harmaan karvaisen kaverin vanhemmilleni hoitoon, ja lähdimme ajamaan kohti Naantalia.

Perillä meitä odotti ihanan lämmin ilta! Heitimme tavarat hotellihuoneeseen ja suuntasimme oikopäätä kävellen Naantalin vanhaan kaupunkiin. Vanhan kaupungin satamassa oli illalla kova meno päällä. Vene-messut ovat rantautuneet viikonlopuksi Naantaliin, ja messuporukkaa oli paikalla kohtuullisen paljon. Paikalliset, messuväki sekä muut turistit olivat pakkautuneet sataman ravintoloihin ja niin teimme mekin. Istahdimme alas aurinkoiselle ravintola Uusi Killan terassille ja tilasimme viinit ja oluet. Kylmä valkkari maistui täydelliseltä lämpimässä illassa.

naantali

naantali

Lasillisten jälkeen mahassa alkoi kurnia. Sataman ravintolat näyttivät niin houkuttelevilta, että päätimme vaihtaa ravintolaa päästäksemme aistimaan mahdollisimman monta tunnelmallisen näköistä paikkaa. Pienen köpöttelyn jälkeen istuimme Rantaravintolan terassilla ruokalistat kädessämme. Päädyimme tilaamaan salamipitsan puoliksi (ja vähän lisää valkkaria ja olutta). Syömisen ohessa eräältä toiselta terassilta kaikui mukava tanssimusiikki, ja hymyileviä ihmisiä vilisi ohitsemme. Kyllä, kesä on täällä!

Naantali Naantali

Ruoan jälkeen päätimme lähteä metsästämään vielä terassia, josta saisi jätksiä. Valitettavasti emme sellaista enää löytäneet, joten päädyimme köpöttelemään vanhan kaupungin satamaa edestakaisin. Terassien koristevalot alkoivat syttyä, ja puheensorina nousi nousemistaan. Fiilis oli ihana. Auringon laskiessa lähdimme talsimaan takaisin hotellille. Matkalla saimme todistaa kaunista auringonlaskua, joka kyllä sinetöi upeasti ensimmäisen minilomapäivän illan!

Hotellin aulasta nappasimme vielä pienet karkkipussit hotellihuoneeseen. Niitä puputettiin leffan pyöriessä taustalla, mä kyllä nukahdin heti kun viimeinen karkki oli pussin pohjalta syöty. Zzzz..

Naantali

Naantali

Pinkeillä kynsillä & kukallisella maxilla varustettu Huli

Työmatkafillarointi saatiin aloitettua tällä viikolla. Takana on kolme 25 kilsan lenkkiä, ja juuri kun pehmustettu takalistoni alkoi tänään tottua pieneen satulaan sekä mukulakiviin, tulee talvi takaisin. Eiiiii!

Vein pyörän töiden jälkeen keväthuoltoon, jotta se on heti tuliterässä kunnossa kun takatalvi on saatu selätettyä. Huoltopiste sijaitsi kätevästi ihan Sellon läheisyydessä, joten kipitin hipelöimään kauppojen kevätuutuuksia pitääkseni mukavan kevätfiilikseni päällä vielä hetken ennen viikonlopun lumimyräkkää.

maxi hame
kynsilakka: Make Up Store Muchion shimmer 101

Kauppojen vaaterekeille oli ilmestynyt kasoittain värikkäitä vaatteita! Syksyn ja talven tylsistä väreistä oli päästy vihdoin eroon ja tilalle oli tuotu hempeitä mekkoja, keveitä puseroita sekä lyhyitä kevättakkeja. Pidän kovasti väreistä, joten kun silmiini osui kuvissa komeileva maximittainen kukkahame, oli ostopäätös tehty jo ennen sovituskopissa käyntiä.

Pidän jostain syystä värien lisäksi myös kovasti maximitasta. Hameiden kanssa on vain kovin usein vaikea keksiä mitään kivaa yläosaa. Olen kyttäillyt ja koonnut ideoita jo jonkin aikaa blogin Pinterestin My dream wardrobe -tauluun, joten pikkuhiljaa mulla alkaa olla tiedossa minkälaisia yläosia löysien ja hulmuavien hameiden kanssa voisi käyttää. Tässä olisi yksi variaatio – löysä valkoinen pusero tiukan vyön kanssa istuu minusta uuden hameen kanssa tosi mukavasti yhteen. Tällä asulla olen valmis ottamaan kesän vastaan (heti viikonlopun jälkeen jos sääherroille ja -rouville vaan sopii)!

Aurinkoista perjantaita kaikille kukista ja heiluvista helmoista pitäville leideille!

maxi hame

maxi hame
pusero: Gina Tricot, vyö: Part two, hame: KappAhl, kengät: Sanita

Hiihtämässä järven jäällä

Sunnuntaina hiihtokausi saatiin vihdoin avattua!

hiihto

Ja vaikka itse sanonkin, kausi avattiin varsin komeasti. Suksia ei meillä kummallakaan ole ollut jalassa sitten yläasteaikojen, mutta niin me vedettiin ihan tosta vaan reipas kuuden kilsan lenkki Bodom-järven jäällä. Sukset olivat tosiaan ihan uudet, ja jännitimme pirusti miten pitopohjaiset suksemme toimisivat. Onneksi ne toimivat tosi hyvin!

Pitopohjaiset sukset toimivat parhaiten plus kahdesta miinus viiteen asteeseen, joten sunnuntaina oli ihan otollinen ilma suksien käyttöönotolle. Luin jostain artikkelista, että pitopohjaiset sukset saavuttavat vasta sadan kilometrin jälkeen täyden luistonsa, mutta meille aloittelijoille suksien pito oli vain ja ainostaan hyvä juttu – ei luisumisia tai liian kovaa vauhtia.

hiihto

hiihto

Kotoa lähtiessämme ainoaksi ongelmaksi tuli muutama uupuva varuste. Hiihtohanskat olisi tosi kätevät ja herra Longfieldille pitää hommata jotkut coolit ja miehekkäät korvalaput, sillä viima pääsee ikävästi pipon läpi korviin. Mulla oli söpön pinkin pipon alla paksut korvaläpät, ja ne päässä oli tosi lämmintä sutia eteenpäin.

Varsinaisia hiihtoasuja meillä ei ole, mulla oli jalassa ihan tavalliset toppikset ja niiden alla lämpökerraston housut. Takkina toimi liila kuoritakki, jonka alle vedin fleecen sekä teknisen pitkähihaisen paidan. Hyvin tarkeni.

hiihto

Hiihtäminen kävi todella pitkän tauon jälkeen oikein leppoisasti. Tasapainon kanssa mulla oli pieniä ongelmia, joten jatkan harjoittelua vielä vähän aikaa ihan tasaisella maastolla ennen kuin suuntaan vähänkään mäkisille laduille. Kaatuminen pelottaa mua vietävästi ja olenkin ajatellut ottaa meille jonkun yksityistunnin, jossa meille neuvottaisiin kädestä pitäen miten tulee kaatua ja miten niitä sauvoja tulisi oikeiden oppien mukaan heiluttaa. Mutta ensin treenaillaan ihan itsekseen. Herra Longfield suunnitteli pitkin sunnuntai-iltaa maanantaista hiihtolenkkiä – saa nähdä peruutanko omat jumppani (tänään olisi tiedossa pump ja balance) ja lähdenkin herran kanssa laduille. Luulen, että valitsen reippaan tunnin ulkoilun sisätiloissa hikoilun sijasta!

hiihto

Yksi satavuotias, kaksi kaksi- ja kaksi kolmekymppistä

Ihan tähän alkuun mun on hieman purnattava! Miksi Finnkinon piti mennä ostamaan Sellossa majaileva pikkuinen Bio Rex -elokuvateatteri?! En tykkää siitä yhtään (siis siitä, että iso jätti ostaa itselleen kaiken). Bio Rex oli Rex-saleineen meidän lähielokuvateatteri (ei kyllä lähin, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä), jonne paettiin aina silloin tällöin jättimäisten irttaripussien kanssa katsomaan lällärileffoja. Nyt vain toivon, että Rex-sali (tai siis nykyisin Sali 6 – kuinka tylsän ja omaperäisen nimen Finnkino onkaan tälle ihanalle salille keksinyt..) muhkeine tuplalöhötuoleineen säilyisi teatterissa myös tulevaisuudessa.

Ainakin eilen ne löhötuolit siellä vielä olivat! Istahdimme – tai paremmin sanottuna makasimme – niissä nimittäin eilen mukavan parituntisen ajan. Isolla kankaalla pyöri hyväntahtoinen Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -leffa, jota olimme katsomassa herra Longfieldin pikkuveljen ja hänen avovaimonsa kanssa.

leffa

Kerroinkin jo hieman blogin facebook-sivuilla kevätkevennyksestä, johon olemme sitoutuneet neljän työkaverin kanssa. Kevätkevennyksen ensimmäinen punnitus oli tänään, joten eilen elokuvateatterissa nähtiin mut maailman pienimmän irttaripussin kanssa. Säälittävä karkkipussini painoi 54 grammaa pitäen sisällään 7 karkkia ja yhden suklaan. Ou jee. Pärjäsin tällä määrällä kuitenkin hyvin. Tosin sen verran on pakko tunnustaa, että söin kahdeksan karkkiani jo varttia ennen leffan alkua. Niin käy usein kyllä myös normaalin 400 gramman pussin kanssa..

No mutta se karkeista, mennään eteenpäin.

Leffan jälkeen suuntasimme Il Gabbiano nimiseen ravintolaan, josta olen jokusen kerran aiemminkin täällä blogissa maininnut. Normaalisti syön täällä aina pasta carbonaraa (ne tekee sen paremmin kuin Putouksen Antsku), mutta seuraavan aamun punnitus oli sen verran tiiviisti mielessä, että päädyin tilaamaan naudan ulkofileepihvin kasvisten kera. Niin ja kastike oli vielä ei-kermainen. Hyvä minä! Herra Longfield tosin tilasi sen pasta carbonaran, ja saatoin mä siitä kolme haarukallista maistaa.. Nam! Seurueemme kaksikymppiset tilasivat pihvit ranuilla, karpalolonkeron sekä bissen. Me kolmekymppiset juotiin limua ja vettä. Satavuotias joi leffassa vodkaa.

Sapuskan ohessa höröteltiin tyhmille jutuille, kunnes joskus ysin pintaan meille ilmoitettiin keittiön olevan menossa kiinni. Maksoimme laskun, keräsimme kimpsut kasaan ja heitimme nuorenparin autolla kotiin. Ei-niin-nuoripari ainakin tykkäsi illasta kovasti!

il gabbiano

il gabbiano

Shoppailua, keittoa voitaikinakuorella, 9 kilsan lenkki ja kouluun valmistautumista

Tänään sain aikaan vaikka mitä! Palkkapäivän ja muhevien ylityökorvausten kunniaksi olin luvannut itselleni shoppailupäivän. Vein herran aamulla töihin, ja sitten suuntasin suoraan ostoksille. Ostoskasseihin tarttui muutaman tunnin kierroksen aikana pari korua, toppeja, musta mekko sekä epämääräistä rojua Tiimarin loppuunmyynnistä. Päättömän shoppailun lomassa sain myös muutamia rästihommeja tehtyä pois alta – rannekello sai uudet rannekkeet ja patterit, penaaliin ostettiin uusia kyniä (koulu alkaa huomenna!), ostin multaa parille kukalle, hommasin olohuoneeseen pitkän verhotangon ja tutkin suksitarjontaa (sukset jäivät vielä ostamatta). Niin ja kävin shoppailukierroksen jälkeen vielä ruokakaupassa.

Kotiin päästyäni maha murisi kovasti ja päädyin tekemään nopean valmiskeiton. Boostasin kuitenkin Violan valmista savuporokeittoa hieman tekemällä keiton päälle voitaikinakuoren (vinkin tähän sain valmiskeittopurkin kyljestä). Annoin voitaikinalevyn sulaa hieman ennen kuin aloin muovailla siitä palloa. Kun taikina oli täysin sula, kaulin siitä pyöreän ympyrän ja varmistin, että se olisi hieman suurempi kuin keittolautaseni. Tämän jälkeen lämmitin keiton liedellä, kaadoin kuuman keiton lautaselle, nostin voitaikinakannen päälle, voitelin kannen kananmunalla, ripottelin sen päälle seesamin- ja auringonkukansiemeniä ja törkkäsin koko komeuden uuniin (225 astetta) noin 10-15 minuutiksi. Kun voitaikina oli ruskettunut kevyesti, otin keiton uunista ja hörpin sen sisuksiini, oli nannaa!

savuporokeitto voitaikinakuorella

savuporokeitto voitaikinakuorella
Ruskea pikkukori kotiutui tänään Tiimarin loppuunmyynnistä

Tulikuuman keiton litkimisen jälkeen vedin kieli palaneena toppavaatteet päälleni ja lähdin ulos. Loman aikana oli tarkoitus vaeltaa metsissä, ja sitä olen tehnyt joka päivä. Tällä kertaa jätin koiran kotiin, sillä halusin tehdä pitkän lenkin. Meidän vanhus ei valitettavasti nivelrikkojensa kanssa voi enää köpötellä reippaan tunnin lenkkejä.. Ennen lähtöä laitoin korviin vielä soimaan Peter Franzenin Tumman veden päällä -äänikirjan ja sitten suunnistin metsään.

Yhdeksän kilsan aikana ehdin eksyä kolme kertaa ja löytää itseni aivan mystisistä paikoista. Onneksi kännykässä on kartat!! Kirpakassa pakkasessa tehdyn lenkin aikana sain äänikirjan melkein loppuun, ja kotona postiluukussa odotti kiva yllätys! Reippaat kaksi viikkoa sitten tilaamani mekot olivat saapuneet Briteistä, mutta ennen kuin saatoin tutustua ostoksiini, piti herra hakea töistä kotiin.

metsä
Lenkkimaisemia

Kun herrakin saatiin lopulta kotiin, sujui loppuilta uusiin vaatteisiin tutustuen sekä ekaan koulupäivään valmistautuen. Repun pakkaaminen kävi sutjakasti! Laitoin penaaliin uudet kynät, nakkasin erinäisen määrän tärkeitä papereita reppuun ja suljin repun vetoketjut tarkasti. Fiilis oli kuin ekaluokkalaisella, mutta sellainenhan musta kyllä taitaa nyt tulla. Aika jännää!

Ekan koulupäivän vaatteet piti myös valita, ja sehän ei tietenkään käynyt ihan hetkessä.. Testailin järjettömän määrän mekkoja ja housuja päätyen lopulta mustaan uuteen mekkoon, beigeen vanhaan villaneuleeseen sekä uuteen kaulakoruuni, jonka nappasin alehyllystä aiemmin päivällä. Istuin vaatteet päällä peilin edessä ja katsoin miltä näytän kun esittelen itseäni – musta mekko oli tähän hyvä, se piilottaa ylimääräiset makkarat ja beige villaneule lämmittää ihanasti. Suuri koru taas toimii kivana katseenvangitsijana, sillä se on hirmuisen kaunis.

Saatuani vaatteet päätettyä levisi kasvoille iso hymy (ja saatettiin täällä Vihervaaran lattiolla nähdä myös pari tanssimuuvsia)! Mua jännittää hirmuisesti, mutta olo on kuitenkin aika luottavainen, sillä koulutusohjelman asiat pitäisi olla mulle oman työn kautta kyllä ihan hyvin hanskassa. Ehkä. Sen näkee sitten.

Alla oleva asukuva oli tän päivän #satasyytäollaonnellinen-juttu (haasteen etemistä voi seurailla tarkemmin blogin facebook-sivuilla). Kuvanoton aikaan olo oli pienen paniikin jälkeen rauhallinen ja hymy kiiri kasvoille.

Reppu, vaatteet sekä leidi ovat siis valmiita palaamaan koulunpenkille. Toivottakaahan onnea! 🙂

#satasyytäollaonnellinen

(Reissu)ostokset tositoimissa

Otetaanpas tähän väliin tämmöinen monen asun Päivän asu -postaus. Näistä asuista on aika iso nähty kyllä jo blogin facebook-sivuilla, mutta päätin lopulta koota asuista ihan oman postauksen. Postaukseen piti tulla vain reissun aikana ostettuja vaatteita, mutta kun noita ryysyjä tuli sitten kuitenkin hommattua lisää myös heti reissun jälkeenkin (hyi mua!), niin onhan se ihan luonnollista tyrkätä ne samaan postaukseen. Ihan kaikkia reissun päältä hommattuja kolttuja ei tähän postaukseen päätynyt, joten katsotaan jos jossain välissä tekisin vielä toisen vastaavan postauksen.

Lähdetään liikkeelle Sellon KappAhlista ostamastani paljettimekosta. Yritin jo reissun päällä etsiä ns. bilemekkoja, mutta jostain syystä niitä ei oikein eteen tullut. Tämä saattaa kyllä johtua siitä, että silmäni bongaavat nykyään paljon helpommin mammamaisia (tylsiä) mekkoja, kuin teinien päällä näkyviä glitterihirvityksiä. Olenko mä nyt sitten aikuinen nainen?

No tähän mekkoon kuitenkin iskin silmäni heti KappAhliin astuessani. Hauskan kultaisen hameosan takia mekko lähti sovitukseen ja sovituskopin kautta kotiin. Mekko on kyllä omaan makuuni todella lyhyt, ja se päällä on vähän sellainen outo olo. Duunipaikan Casino-illassa mekko kuitenkin pääsi oikeuksiinsa mustien Minna Parikan Raquelien kanssa! Tanssijalkaakin vipatti Elviksen lauleskellessa, ja loppuillasta toimin onnettarena muutamassakin eri pelissä. Mekko on siis testikäytetty ja todettu toimivaksi (pituuskaan ei ahdista parin viinilasin jälkeen niin kovasti).

päivän asu
Sovituskopissa ja Casinon vessassa

Seuraavassa asussa onkin sitten jo Nykistä hommattuja kolttuja. Musta hame on oikeastaan neuloshame, sitä ei vain näy kuvista juurikaan. Hame on ostettu Joy-nimisestä liikkeestä New Yorkista. Mustat nahkabootsit kotiutuivat myös Nykistä, ne ovat kotoisin Century21-liikkeestä. Hintaa näille nahkanilkkureille jäi alejen jälkeen vain 68 dollaria! Nilkkurit ovat olleet tänä syksynä kovassa käytössä, saappaita en ole vielä edes kerinnyt kaivaa esiin, sillä olen pärjännyt tosi hyvin uusilla mustilla nilkkureilla sekä viime vuonna ostamillani korollisilla ruskeilla nilkkureilla.

Valkoisen pantteripaidan ostin KappAhlin alerekistä samaan aikaan kuin tuon edellisenkin paljettimekon, hintaa sille jäi vain 7 euroa, joten se oli pakko ottaa messiin. Pinkki kevytuntsikka on Cubukselta, sain sen herra Longfieldiltä jostain kumman syystä lahjaksi eräällä Kariston reissulla.

Niin ja nämä kuvat on otettu Gina Tricotin sovituskoppien edestä Klaus K:n brunssin jälkeen (postaus brunssista on tulossa heti ensi viikon alussa). Kuvien oton aikaan Turkinpippuri sovitti farkkuja.

päivän asu

Ja sitten mennään töihin! Päälläni oleva pitkä paimentolaisviitta on jälleen reissuostoksia. Pitkä neule on silkin ja villan sekoite, joten se on tosi lämmin, vaikka onkin suhteellisen ohut. Lisäksi neule näyttää niin pehmeältä, että muutama työkaveri halusi silitellä mun kättä nähtyään neuleen. Annoin niiden silitellä. 🙂

Neuleen alla oleva valkoinen paita on myös Nykistä. Valkoinen ”alus”paita on Uniqlosta ja sen matskun pitäisi olla sellainen, että se on tosi lämmin olematta kuitenkaan mikään urheilupaita. Uniqlosta lähti mukaan myös sukkiksia sekä aluspaidan kanssa samaa matskua olevia toppeja. Niissä ei ole kuitenkaan mitään kuvattavaa, ne on vaan sukkiksia ja toppeja.

päivän asu

Lisää työvaatteita. Musta neule, liila kaula- ja rannekoru sekä mustat nilkkurit ovat kaikki Century21:stä (New Yorkista). Pelkän kaulakorun normihinta oli yli 100 dollaria (minä maksoin siitä 26 dollaria), joten aikamoisista tarjoushaukan löydöistä voidaan puhua. Myös liilat housut ovat alerekin löytöjä (Riveristä), ne tosin ovat jo reippaan vuoden vanhat.

Kuvissa näkyviä koruja käytin paljon jo reissun aikana. Niitä kehui eräs myyjä Empire State Buildingin turistikaupassa ja innoissani sitten hänelle selitin, että hän voi mennä ostamaan samat korut Century21:sta. Minä ja suuri (hölö)suuni.

päivän asu

Tässä näette sitten ihka oikean karvamekon! Karvamekko on tilattu Nellyltä (merkki on Panos Emporio) reissun jälkeen (hyi mua!). Tehtiin Turkinpippurin kanssa yhteistilaus, Turkinpippuri tilasi nahkahousut ja mun ostoskoriin tarttui karvamekon lisäksi punainen peplum-mekko. Peplum on ihana, mutta vielä liian pieni.. Siitä tuli kuitenkin motivaatiomekko, joka tulee mahtumaan mulle kunhan painoa saadaan semmoiset reippaat viisi kiloa pois (lupaan palata naamakirjassakin hehkuttamaani kuuriin bloginkin puolella jossain välissä!).

Karvamekko mahtui kuitenkin päälle, ja totta kai se piti laittaa heti seuraavana päivänä töihin. Karvamekkoa kummasteltiin töissä yllättävän paljon ja mua tultiin taas paijaamaan, tällä kertaa paijaajia oli kuitenkin varmaan kymmenen, mukaan mahtui myös yksi mies – mun esimies. Hahhah. 😀

päivän asu

Ja sitten vielä tämän postauksen viimeiset asut. Vasemmalla on jälleen Century21:sta ostettu mekko. Ja jälleen se on toooosi lyhyt! Tätä en ole vielä uskaltanut käyttää, päälle se on päässyt vain Toronton hotellissa. Mekon kanssa on reissulla ostetut tummansiniset korkkarit (nekin ovat Century21:stä), niistä tosin ei näe juuri mitään.

Oikealla on sitten taas viime viikon työasu, joka sisältää reissun jälkeen ostetun paidan. Tämäkin pantteripaita on KappAhlista, ja sekin maksoi vain 7 euroa, joten pakkohan se oli saada. Tästä pantteripaidasta tykkään hitosti. Se sopii mulle mun mielestä tosi hyvin. Moni työkaverinkin sanoi, että se hieman hurja printti näyttää päälläni kivalta, joten siinäs kuulitte – pantteria päälle ja rohkeasti ulos! Se on nyt kuuminta hottia. 🙂

päivän asu


«Vuosi sitten: Jennifer Lopez – Dance Again World Tour at Helsinki 7.11.2012»
«Kaksi vuotta sitten: Aamupala: Tallink Star (HEL-TAL)»

Tuparitunnelmia perjantailta

Hups, tässähän on mennyt luvattoman monta päivää ilman blogia! Meillä on rytmit vielä(kin) niin sekaisin, että ei oo totta.. Unta ollaan saatu järjestään vasta kolmen aikaan yöllä ja herätty on sitten joskus iltapäivällä. Ai ai ai, ihan pelottaa huominen töihinpaluu. Keskiviikkona saavuttiin tosiaan illan suussa kotiin, torstaina haettiin harmaa karvainen kaveri kotiin ja leivottiin perjantain tupareita varten yömyöhään. Perjantaina juhlittiin sitten tupareita ja mun synttäreitä sukulaisten kera. Oli oikein ihana ilta! Unta saatiin kuitenkin taas vasta joskus aamuyöstä ja eilinen meni sitten sohvan uumenissa. Peruin jopa Blogiringin iltamat, sillä olin vielä neljältä aivan rättiväsynyt. Katsottiin eilen koko The Wiren viides tuotantokausi putkeen, joka tarkoitti sitä, että viime yö nähtiin taas semmoisia unia, että oksat pois! Mua jahtasi ties mitkä gansterit (välillä ne kyllä muuttuivat hirviksi ja kirahveiksi) samalla kun yritin päästä pakoon harmaan karvaisen kaverin kanssa autolla, johon mulla ei ollut avaimia. Tänään oli pakko laittaa kello soimaan kymmeneltä, sillä lähden tästä pikapuoliin ystävän kanssa brunssille. Jei! Hereillä on pakko pysytellä iltaan asti, jospa se uni tulisi tänään normaaliin aikaan..

Mutta nyt kurkitaan kirpsakan aurinkoisen sunnuntain kunniaksi perjantaisiin tupareihin!

tuparit

kaali-aurajuustosalaatti

meetvursti-paprikapiirakka

tomaatti-vuohenjuustopiirakka

vanilja-suklaakakku

Paikalle saapui 14 henkeä ja ruokaa olimme väsänneet juuri sopivasti. Ainoastaan meetvursti-paprikapiirakka loppui kesken, mutta se ei ollut mikään ihme, piirakka oli hirmuisen hyvää! Meetvursti-paprikapiirakan lisäksi suolaisella puolella oli tarjolla tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa, maalaiskanasalaattia (sekin loppui muuten kesken), porkkana-, paprika- sekä kurkkuviipaleita kahden dipin kera, patonkia ja tapenadea sekä kaali-aurajuustosalaattia.

Makeaakin syötävää löytyi tietenkin! Tuunasin iki-ihanan New Yorkin juustokakun limetillä, jonka lisäksi tein kuivakakun, jonka nimi oli kostea vanilja-suklaakakku. Kyseistä kuivakakkua on tullut vuosia sitten tehtyä useasti, joten oli pitkästä aikaa kiva ottaa sekin työn alle. Kakkujen kaveriksi olimme ostaneet suklaahippukeksejä sekä reissulta irtokarkkeja. Karkitkin muuten loppuivat kesken.

Näillä eväillä meillä siis herkuteltiin perjantai-iltana (ja uudestaan sitten herra Longfieldin kanssa kahdestaan lauantaina). Reseptejä tulee tässä lähiaikoina tuttuun tapaan vielä erikseen, mutta kurkataan nyt vielä parin kuvan kera miltä meillä näytti perjantaisissa tupareissa (ennen vieraiden saapumista). Kuvien myötä toivottelen kaikille ihanan rentouttavaa sunnuntaita! Eiköhän täälläkin olla taas täydessä vauhdissa ensi viikolla.

olohuone

tuparit

Uusi kameralakkuni <3
Uusi kameralakkuni ♥

chow chow

Mekko ja korut ovat reissuostoksia
Mekko ja korut ovat reissuostoksia

tuparit

Söpöimmät vetimet ikinä
Söpöimmät vetimet ikinä



«Vuosi sitten: Takka»
«Kaksi vuotta sitten: Matkamuistohylly»