Muumit saapuivat vauvan vaatekaappiin & 30 € lahjakortin arvonta

Olen aina pitänyt vaatteista, erityisesti niiden ostamisesta. Minusta on ihanaa uppoutua vaaterekkien väliin unohtaen harmistukset, työkiireet, vauvajutut, likainen koti ja kaikki. Älkää nyt pitäkö minua kovin pinnallisena, samaan fiilikseen pääsen myös metsässä samoillessani tai kaappeja siivotessa, mutta en mahda sille mitään, että materia vetää välillä puoleensa ja uusien vaatteiden päälle laittaminen tuntuu vain tajuttoman kivalta.

muumi_martinex

Pienen ihmeen myötä minulle on avautunut aivan uusi taivas: lastenvaatteet! Omaan vaatekaappiin ei imetysvaatteiden lisäksi ole täydennystä juuri tullut, sillä en oikeastaan tarvitse vanhempainvapaalla ollessani muuta kuin lenkki- ja kotivaatteita. Silkkipaidat, siistit housut, ihanat mekot ja kynähameet saavat odottaa töihinpaluuta vaatehuoneen perukoilla vielä hetken.

Mutta vaikka omat vaatehankinnat ovat nyt jäässä, tulee pienelle ihmeelle ostettua uusia kolttuja aika tiuhaan tahtiin. Jo ennen rakkaan poikamme syntymää minulla oli valmiina vaatteita aikamoinen kasa 86 cm asti. Hamstrasin vaatteita etukäteen lähinnä alennusmyynneistä.

muumi_martinex

Sen verran fiksu olin, että pyrin ostamaan etukäteen ainoastaan sellaisia vaatteita joita voi käyttää ympäri vuoden. Toppa-asuja, sadevaatteita, kenkiä yms. kausituotteita en ostanut etukäteen juuri ollenkaan. Hyvä niin, sillä pikkuinen poikamme on kasvanut koko ajan yläkäyrillä. Hänen ollessaan 5 kk vanha, sain kaivaa vaatekaapista 74 cm bodyt käyttöön, sillä 68 cm vaatteet alkoivat istua päällä jo vähän turhankin hyvin.

Talvea varten olen kesän alennusmyynneistä hommannut toppapuvun, villahaalareita sekä mm. untuvapussin rattaisiin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mahtuvatko päälle kun pakkaset saapuvat.

Syksyn vaatehankinnat olivat hieman kinkkisemmät. Ainakin näin esikoisen kohdalla. Pakkasella vedetään totta kai toppahaalari päälle, mutta mitä vauvalle pitää pukea päälle reilun 10 asteen lämpötiloihin? Entä pitääkö rattaissa olla enemmän päällä kuin vaunukopassa? Tarvitseeko vaunuissa/rattaissa möllöttävä vauva talvikengät, vai riittääkö villasukat ja haalarien kääntyvät lahkeet? Entäs ne hatut – milloin pitää siirtyä trikoopipoista villahattuihin?

muumi_martinex

Yleisesti olen pitänyt hyvänä vinkkinä sitä, että pue lapselle saman verran kuin itsellesi, mutta toisaalta eihän vauva lyki hiki hatussa vaunuja ylämäkiin vaunuissa maatessaan, tai kisko Horatiota sinne ja tänne tai stressaa lenkillä siitä milloin vauva avaa silmänsä ja alkaa huutaa, jonka jälkeen hänet pitää kantaa kotiin.

muumi_martinex

Syksyä varten olin hommannut etukäteen mm. windstopper-puvun sekä muutaman villasekoitehaalarin. Välikausihaalaria en erään mammakaverin vinkistä vielä täksi syksyksi hommannut, pieni ihme kun ei vielä liiku itse yhtään mihinkään, joten tänä syksynä meillä ei vielä myöritä likaisessa maassa taikka haluta kävellä itse sateessa kotiin. Vauva nukkuu visusti vaunujen kätkössä ja tarvitsee toistaiseksi päälleen vain jotain lämmintä, sateen- tai tuulenpitävyydellä ei ole vielä suurta merkitystä.

muumi_martinex

Sain loppukesästä mukavan viestin Martinexilta pienen ihmeen syysvaatteita ajatellen. Pääsisin tutustumaan heidän syksyn Muumi-uutuuksiin! Ihan mahtava viesti, sillä mehän ollaan koko perhe (miinus Horatio) kovia Muumi-faneja, ja koska pieni ihme on Suomi100-vauva, sopivat Muumit hänelle kuin Nuuskamuikkunen telttaansa.

Meillä on Muumeja pienelle ihmeelle kotona siellä ja täällä. Löytyy Muumi-mobile, Muumi-valokuvakehys, Muumi-säästölipas, Muumi-leikkimatto, Muumi-kirjoja sekä Muumi-taulu.

muumi_martinex

Ja nyt saimme tosiaan valita vielä liudan ihania luomupuuvillaisia Muumi-lastenvaatteita pienelle ihmeelle syksyä varten. Martinexin söpöt Muumi-vaatteet suunnitellaan muuten Suomen Raisiossa. Syysuutuuksia pääsee helpoiten ihastelemaan Martinexin nettikaupan kautta, josta vaatteita voi luonnollisesti tilata myös näppärästi kotiin. Koot vastaavat hyvin kokomerkintöjä – vaatteet eivät ole nafteja, vaan varsin sopivia nöpönenäisille suomalaisvauvoille.

Ihastuin hurjasti Muumi-syysuutuuksissa harmaaseen Retki- sekä siniseen Vilijonkka-kuosiin. Lopulta meille rantautui harmaata Retki-kuosia ihan siitä syystä, että tykätään trekkailla ja samoilla metsässä niin paljon.

muumi_martinex

Olen ilmoittautunut pienen ihmeen kanssa loppuvuodeksi vaikka minkämoisiin juttuihin. On muskaria, vauvauintia, vauvajumppaa, vauvakerhoa, värikylpyä sekä taidetuokioita. Kahdelle ekalle muskarikerralle puin pienen ihmeen päästä varpaisiin Muumi-vaatteisiin, ja niinhän niitä heti tultiin kehumaan jopa kolmen äidin toimesta! Mutta mikäs ihme se nyt on, onhan nää ihan törkeän söpöjä (ja niin on pieni ihmekin). ♥

muumi_martinex

Hatut-fleecehaalari sai osakseen eniten kehuja. Eräs äiti totesi, että pitäisi hommata se semmoiseksi astetta hienommaksi haalariksi, jolla voisi lähteä käymään vaikka ostoskeskuksessa tai isovanhempien luona. Itse olen tykännyt fleecehaalarista kovasti. Se on pitkän vetskarinsa ansiosta helppo pukea myös puoliunessa olevalla vauvalle, ja tumput sekä tossut on voinut jättää kotiin kääntyvien hihansuiden ja lahkeiden ansiosta.

muumi_martinex

Muskarin touhukkaassa menossa joustavat luomupuuvillaiset Retki-kuosin housut ja body toimivat hurjan hyvin. Vauva pääsi liikkumaan (eli kääntymään) helposti ja minun oli helppo käännellä ja väännellä vauvaa sylissä laulujen ja lorujen tahdissa.

Muskarin päätteeksi lauletaan aina kaunis ”suljen ihanan, soittorasian..” -biisi ja sen jälkeen mennään mammojen kanssa imettämään väsyneet ja nälkäiset vauvelit ennen kotimatkaa. Me kärrytellään jokusen kilometrin matka aina muskarista kotiin, viimeksi kuljin osan matkasta kahden uuden mukavan mammakaverin kanssa. Tämä pidempi kotona olo on ollut kyllä aivan mahtava tilaisuus tutustua tosi kivoihin uusiin tyyppeihin. Toivottavasti osa mammakavereista muuntautuu tässä matkalla ystäviksi, ja pidämme tiiviisti yhteyttä myös sen jälkeen kun kukin ajallaan palaa takaisin työelämään.

muumi_martinex

Mutta ennen kuin mietitään sen enempää työelämään paluuta (se tapahtuu mun osalta helmikuussa kun herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin), on aika nauttia pienen ihmeen seurasta, antaa hänelle mahdollisimman paljon kivoja muistoja ja virikkeitä jo näin elämän alkumetreillä. Päivätkin menevät mukavammin kun on tekemistä ja viikoittaisia sovittuja juttuja, on sitten mitä odottaa ja rytmikin pysyy paremmin kasassa!

muumi_martinex

Tämän postauksen loppuun laitetaan vielä Muumi-aiheinen arvonta pystyyn! Martinex lupautui arpomaan kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken 30 euron lahjakortin heidän verkkokauppaansa. Teidän pitäisi vain käydä kurkkaamassa syksyn Muumi-uutuudet linkin takaa, valita sieltä teidän suosikki ja kertoa se tämän postauksen kommenttiosuudessa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 12.9.2017. Keskiviikkona otan arvonnan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, ja hän pääsee shoppailemaan söpöjä Muumi-vaatteita syksyn uutuuksien joukosta!

Kerrohan siis onko sinun suosikkisi postauksessakin vilahdellut Hatut-fleecehaalari vai jokin ihan muu juttu?

muumi_martinex

Yhteistyössä Martinex

Tarjoushaukka lastenvaateostoksilla K-Citymarketissa & 50 € lahjakortin arvonta


Kaupallinen yhteistyö K-Citymarketin mywearin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua syksyn kynnyksellä lanseerattaviin K-Citymarketien mywear-malliston vaatteisiin. Uudesta mallistosta löytyy laadukkaita, värikkäitä, mukavia sekä ennen kaikkea edullisia vaatteita koko perheelle.

mywear Citymarket

Moni tuttuni kutsuu minua tarjoushaukaksi. Olen tästä lempinimestä varsin otettu, sillä taidan totisesti olla sellainen. Rakastan penkoa alerekkejä tuntitolkulla ja tehdä niistä järisyttävän upeita löytöjä, joilla brassaillen sitten kavereilleni. Kuumimmat alennusmyyntiajat ovat vuodenvaihteen sekä heinäkuun tienoilla, mutta tarjoushaukan ei tarvitse olla muutakaan aikaa vuodesta toimettomana, sillä hän osaa bongata alerekit tutuista kaupoista mihin vuodenaikaan tahansa. Kauppakeskus Sellossa, jossa piipahdan nykyään useimmiten, mulla on ihan selkeä reitti jonka kipitän läpi kun menen kauppakeskukseen pörräämään. Tiedän tasan mistä lähden etsimään esim. uusia tennareita, korkokenkiä, mekkoja, takkeja, urheiluvaatteita, alusvaatteita jne..

Ennen kuin Sellon K-Citymarket uudistui, oli ehkä koko kauppakeskuksen parhaat alerekit Cittarissa (okei, Halosenkin urheiluostolla on myös törkeän hyvät aletangot ja -hyllyt). Tein ennen ruokaostoksille siirtymistä ihan mielettömiä löytöjä naistenvaateosastolta. Pitkiä villaneuleita viidellä eurolla, kesävaatteita lomareissuille muutamalla eurolla, istuvia housuja vähän pulleammalle kropalle kympillä.. Lähes aina löytyi jotain kivaa. No sitten Sellon Cittari uudistui ja sieltä katosi kokonaan naistenvaatteet. Harmitti.

mywear Citymarket

Mutta sitten syntyi pieni ihme! Ja voi kuulkaas, hänelle ostettiin vaatteita jo ennen ensimmäistä ultraa (siis ennen varhaisultraa, heh). Minulle avautui aivan uusi maailma, kun pääsin tutustumaan lastenvaatteiden valtavaan valikoimaan. En ole mikään merkkivaatteiden perässä juoksija, vaan arvostan vaatteissa (niin omissa kuin vauvankin) laadukkaita materiaaleja, kivoja kuoseja, istuvuutta, värikkyyttä, poikkeavia malleja ja muutenkin sellaisia vähän erilaisia kuin mitä muilla on. Vaatteiden merkkien suhteen olen hyvin kaikkiruokainen, pienelle ihmeelle on esimerkiksi hommattu vaatteita niin Mololta, Mini Rodinilta, Reimalta kuin Lindexiltä, KappAhlista, kirppareilta ja hypermarketeista. Kaikki käy, kunhan laatu ja hinta kohtaavat!

mywear Citymarket

Pääsin tämän kampanjan avulla tutustumaan uuteen mywear-mallistoon, joka on pärähtänyt K-Citymarketeihin vain vähän aikaa sitten. Sellon cittari on minulle tosiaan jo ennestään tuttu paikka niin vaatteiden kuin ruokaostostenkin osalta, mutta koska sieltä ei enää naistenvaatteita löydy, piti minun lähteä hieman tuntemattomille vesille ja matkustaa Vantaalle kauppakeskus Jumbon isoon K-Citymarketiin.

Jumbon K-Citymarketista löysin helposti mywear-vaatteet, sen verran isosti niitä eri vaateosastoilla mainostettiin. Kolusin ensin naistenvaatteet ja viskelin ostoskärryyn julmetun ison kasan mukavalta vaikuttavia vaatteita. Lopulta kotiin asti rantautui kahdet jegginsit (tummansiniset ovat päälläni alla olevissa kuvissa), roosa bolero (sekin näkyy kuvissa), kukalliset tennarit (niin ikään kuvissa), musta pitkä neuletakki sekä ihanan pehmeä luumunvärinen huppari vetoketjulla (kotiäitinä sitä arvostaa mukavia kotivaatteita aika tavalla).

mywear Citymarketmywear Citymarket

Kun omaan vaatekaappiin oli löydetty sopivasti uutta sisältöä, oli aika siirtyä lastenvaateosastolle. Siellä minua odotti värikkäät bodyt, sisähousut, leggarit, yökkärit, mekot ja paidat. Aloin hiplailla valikoimaa ja ilokseni huomasin, että iso osa mywear-malliston lastenvaatteista oli miellyttävää materiaalia, joka koostuu puuvillasta (95 %) sekä elastaanista (5 %). Tämän yhdistelmän olen todennut toimivan vauvanvaatteissa kaikista parhaiten. Pieni joustavuus helpottaa vaatteiden päälle- ja poispukemista, ja sen lisäksi kovasti liikkumista harjoitteleva pieni ihme pääsee kääntymään ja kaatumaan ilman, että vaatteet tuottavat turhaa lisävastusta.

mywear Citymarketmywear Citymarketmywear Citymarket

Meillä ei vielä päästä eteenpäin omin avuin senttiäkään, mutta yritys on valtaisaa (ja raivo sen mukana, sillä turhautuminen alkaa melkein heti kun poika kääntyy vatsalleen eikä pääse siitä mihinkään). Tähän asti kaikki liian pieneksi jääneet vaatteet ovat olleet kuin uusia, sillä eihän ne sylissä möllöttävällä vauvalla mihinkään kulu. Mutta odottakaas vaan kun aloitamme tosissaan kiinteiden harjoittelun sekä sen hetken, kun pikkuinen tajuaa miten niitä jalkoja ja käsiä pitää liikutella, että pääsee eteenpäin. Silloin alkaa vaatteetkin kulua aivan uudella tavalla.

Niinpä olin kaukaa viisas ja hamstrasin mywear-mallistosta pienelle ihmeelle ison kasan koon 74, 80 ja 86 vaatteita jo varastoon. Tällä hetkellä meillä käytetään 68 kokoa, mutta eipä aikaakaan kun 74-koon vaatteet saa jo kaivaa esille.

mywear Citymarketmywear Citymarketmywear Citymarket

Muutamia juttuja ostin toki myös koossa 68, jotta pääsimme heti testaamaan osaa vaatteista. Kuvissa näkyvää raidallista bodya taisin ostaa jopa kolmessa eri koossa, sen verran laadukkaalta tämä alle 8 euron body vaikutti! Eikä laatu pettänyt kotona käytön sekä pesun jälkeen. Näitä voisin hakea vielä jokaista väriä muutamassa eri koossa varastoon. Ehkäpä haenkin niitä näppärästi seuraavan kauppareissun yhteydessä (onneksi lastenvaatteita löytyy vielä Sellonkin Cittarista iso kasa).

mywear Citymarketmywear Citymarket

Mitenkäs te muut? Mitä asioita arvostatte lastenvaatteiden ja kenkien hankinnassa? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä, sillä minähän olen vasta aivan alussa tässä lastenvaatteiden maailmassa, ja kaikki vinkit ja niksit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kommentti kannattaa jättää myös sen takia, että kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti K-Citymarketiin. Pääsee sitten joku toinenkin onnekas shoppailemaan mywear-malliston vaatteita lapselle (taikka itselle). Arvonnan säännöt voi käydä lukaisemssa linkin takaa. Kommentointiaikaa on lauantaille 12.8.2017 asti.

mywear Citymarketmywear Citymarket

Fjällräven selässä kelpaa köpötellä kesässä

Mulla on uusi kesäkaveri. Sen nimi on Fjällräven Rucksack.

fjällräven rucksack (5)

Törmäsin tähän reppuun ensimmäisen kerran viime syksynä. Nappasin repusta kuvan, ja lisäsin sen oitis listaan, jonne kerään ostoslistamaisesti kaikkia kivoja juttuja, joita kaupoissa tulee vastaan. Lista on oikeasti tosi kätevä. Sen voi lähettää viestillä ennen syntymäpäiviä ja joulua herra Longfieldille, ja koska lista on aika pitkä, on listalta lopulta valikoitunut lahja aina iso yllätys myös itselle. Välillä pitää ihan ajatella, että milloin mä tämmöisen kivan jutun olen listalle lisännyt. Listalta voi myös nopeasti ja kätevästi ilmoittaa lahjatoiveita esim. vanhemmille, jos heillä on vaikeuksia keksiä vaikkapa nyt joululahjoja. Lahjoja on ihan yhtä ihana antaa, kuin myös saada. Tästä syystä mulla on myös toinen lista, jonne kerään toisille ihmisille keksimiäni lahjaideoita. Tämäkin lista on lähes korvaamaton. Olen listan avulla auttanut useasti muita henkilöitä keksimään esim. herralle lahjoja. Tämän lisäksi lista toimii hyvin myös omassa käytössä. Vuoden aikana erilaisten lahjojen keksiminen onkin listojen avulla aika simppeliä puuhaa.

Fjällrävenin kettureppu minulta jo löytyy. Pikkuista liilaa reppua olen käyttänyt käsilaukun tapaan. Se on hauska ja hieman erikoinen asuste normaalien (hieman tylsien) toimistovaatteiden kanssa käytettynä. Reppu on aika päheä esim. mustan villakangastakin kanssa. Käytyämme tutustumassa jokunen aika sitten Vanhaan Raumaan, otettiin muhun yhteyttä raumalaisesta retkeilyyn erikoistuneesta kaupasta nimeltään Sissos. Sissoksen verkkokaupasta voi tilata valtavan määrän erivärisiä sekä kokoisia Fjällräven kettureppuja. Mulle suotiin ihana tilaisuus valita Sissoksen valtavasta Fjällrävenin valikoimasta itselleni sopiva kesäreppu. Päätös oli aika nopea, halusin Rucksackin! Rucksackia saa Kånkenin (ketturepun) tapaan todella monessa eri värissä. Pähkäilin pitkään punaisen ja tumman liilan välillä, päätyen lopulta liilaan. Tilauksen jälkeen reppu saapui lähipostiin parissa hassussa päivässä. Todella nopeaa toimintaa!

fjällräven rucksack (4) fjällräven rucksack (1)fjällräven (4)fjällräven (3)

Reppu on ollut käytössä nyt parin kuukauden ajan. Se on kerännyt paljon kehuja söpöllä ulkonäöllään (äitini on erityisen ihastunut siihen). Tämän postauksen kuvat on napattu Turusta sekä Italiasta. Reppu oli molemmilla reissuilla tiiviissä käytössä, ja herra Longfieldinkin suostui tuosta vaan kantamaan reppua selässään – se on hänestäkin aika cool. Hah! Italian reissulla oli ajoittain todella kuuma, joten reppu selässä t-paitojen, toppien sekä mekkojen repun alla oleva osuus oli välillä ihan litimärkä, mutta sehän kuuluu vain kesään! Trekeillä meillä oli mukana ns. kunnon vaellusreppu, jossa on pehmusteet, tuet ja erilaiset remmit käytössä. Tämä söpö Fjällräven kulkee meillä jatkossakin mukana kaupunkireissureppuna, sekä ihan muutenkin arjessa.

fjällräven (2)

Sissos-retkikaupalla on myös oma Instagram-tili (@sissosfi), jonne he toivovat kovasti kuvia teidän kaikkien Fjällräven Kånken -repuista! Lisäksi Sissos arpoo aina 50 seuraajan välein lahjakortteja verkkokauppaansa, joten nyt kannattaa tosiaan kaivaa kettureput kaapeista, napata siitä kuva, tykätä Sissoksen Insta-tilistä ja linkittää vielä kettureppukuva #sissoskånken hashtagilla Instagramiin. Minä olen jo pari kuvaa linkannut. Heh! Aurinkoista kesää kaikille! Kesällä on aikaa retkeillä, joten reput selkään ja tutustumaan mitä jännittävää kulman tai kahden takaa paljastuu!

Postaus toteutettu yhteistytössä Sissoksen kanssa.

fjällräven rucksack (6) fjällräven (1)

Treeniä Rash Guard -paidassa – VOITA oma treenipaita!

Mondroloni, Herra Longfield tässä. Nytpä olisi aika liikunta-aiheisen postauksen. Hip hip, hurraa! Kaikki yhtä aikaa pomppimaan tasajalkaa, yks kaks koli neli, askelkyykky ja krusifiksi!

hiihto

Saimme jo jokin aika sitten testattavaksi kaverilta tämmöset hienot Tommi Diven Rash Guard -treenipaidat. Rash guard -paidat on synteettisistä materiaaleista valmistettuja, tiukkoja urheilupaitoja. Ne on ymmärtääkseni alunperin kehitetty surffaukseen, suojaamaan laudan päällä menevää ihmistä hankaumilta ja haavoilta. Kun siinä surffilaudan päällä kauheasti itseään lautaa vastaan hinkataan, niin siinä helposti hiertyy iho rikki – varsinkin jos laudalla on vielä vähän hiekkaa. Ja sitten kun pulikoi suolavedessä haavojensa kanssa niin eihän se ole kivaa yhtään. Pahimmassa tapauksessa saa vielä hai vainun ja sitten se tulee surffarin syömään. Rash guard -paidalla saa kätevästi kirvelevät haavat ja kiusalliset, raajoja irti purevat hait eliminoitua.

snorkeling bali amed (10)snorkeling bali amed (11)snorkeling bali amed (12)

Mutta mutta, surffauksen lisäksi rash guardit soveltuu erinomaisesti kaikenlaiseen muuhunkin liikuntaan. Kamppailulajeja harrastaville nämä on erinomaisia, paidat on tiukkoja niin niistä ei pääse repimään, ja samalla tavalla kuin surffilautaa vasten, rash guard paita suojaa myös kamppailualustasta mahdollisesti tulevia hankaumia vastaan – puhumattakaan vaikkapa vastapuolen kynsistä.

Jostain muistan lukeneeni että myös jääkiekossa rash guardit on mahtavia, paidat paitsi suojaavat taas ihoa erinäköisten suojien aiheuttamilta hankaumilta, ne myös pitävät kaikki oman elämänsä teemuselänteet ja jarkkoruudut lämpiminä koska paidat on suunniteltu eristämään ruumiinlämpöä.

Me ei surffata, tapella tai pelata jääkiekkoa, mutta ollaan silti huomattu rash guardien soveltuvan meidänkin epämääräisen satunnaisesti harrastamiin lajeihin oikein mainiosti. Snorklauksessa paidat on ihan tykkejä, ne suojaavaat selkää auringolta ja tuntuvat järjettömän mukavilta päällä niin vedessä kuin snorklauksien väleissä veneessä istuessakin. Joskus ollaan ihan perus t-paitoja käytetty snorklatessa kun selkä on jo ollut semmonen ravunpunainen, mutta niiden kanssa vedessä lillumisesta tulee aika epämukavaa, ja märkä t-paita päällä veneessä on nihkeä olla ja siinä tulee äkkiä kylmä. Rash guardeja päästiin Balin reissun aikana testaamaan snorklauksessa, ja tästä lähin kyllä mennään aina niiden kanssa. Tai minä ainakin menen, voi olla että Huli saattaa toisinaan ottaa mieluummin aurinkoa.

tommidive (2)tommidive (5)tommidive (3)

Ollaan nyt tässä syksyn ja talven aikana testailtu paitoja myös juoksussa, hiihdossa, kuntosalilla sekä tämmösissä ryhmäliikuntajutuissa. Juoksussa ja hiihdossa paita on molemmissa tosi kiva, vaikka se on tiukka, se jotenkin mystisesti kuitenkin hengittää ja tuntuu että pysyy kuivana, vaikka todellisuudessa on ihan tuskanhiessä koko ihminen. Kuntosalilla ja näissä ryhmäliikuntajutuissa minua itseäni vähän aristaa paitaa käyttää, se kun on sen verran napakka niin vähän ahdistaa tykitellä pelkässä rash guardissa kun en nyt kuitenkaan oo mikään Vin Diesel. Kuntosalilla käydessä en paidasta niin hirveästi itse perustanut, siellä soveltuu mielestäni paremmin semmonen löysempi paita, mutta ryhmäliikunnoissa (BodyPump, BodyCombat, kahvakuulailu, mitä näitä nyt on) joissa hiki lentää, rash guard oli helvetin hyvä, kun vaan pääsin yli siitä että näytän paita päälläni vähän aliravitulta Teräsmieheltä. Paita tekee jotain ihan mystistä, se päällä jaksaa paremmin kun se jostain syystä viilentää oloa, ja tunnin jälkeenkin on kuiva fiilis, vaikka ruumiinpainosta on tunnin aikana valunut kaksi kiloa lätäköksi lattialle.

tommidive (1)

Nyt teillä kaikilla liikuntahirmuilla on mahdollisuus voittaa omaksenne Tommi Diven Rash Guard -paita. Arvonnan voittaja saa ihan itse valita Tommi Diven valikoimasta itselleen sopivimman paidan, me maksetaan kaikki kulut!

Arvontaan osallistutaan tuttuun tapaan tähän postaukseen kommentoimalla. Kommentissa tulisi kertoa missä urheilulajissa sinä tulisit käyttämään Rash Guard -treenipaitaa (vinkkejä voi katsoa alla olevasta videosta). Vastausaikaa on sunnuntaihin 12.4.2015 asti. Ilmoitathan kommentin yhteydessä myös sähköpostiosoitteesi (näkyy vain meille), jotta voimme olla voittajaan yhteydessä.

Onnea arvontaan ja iloisen liikunnallista kevättä kaikille!

tommidive (7)

Puutarhahäät ♥

Elokuussa vietettiin serkkuni häitä. Serkun häät olivat tämän kesän ainoat hääkekkerit, joten odotin juhlia kovasti. Ja koska olen nainen, piti ennen juhlia stressata tietenkin vaatteista. Mulla on vaatehuoneessa pari luottomekkoa hienoja tilaisuuksia varten, mutta niistä kumpikaan ei ollut ykkösvalinta näihin juhliin, sillä serkkuni häät vietettiin heidän omassa isossa puutarhassaan. Eikö kuulosta (ja näytä) upealta?

puutarhahäätpuutarhahäät

Serkkuni ja hänen tuleva miehensä olivat  jo kutsujen yhteydessä sanoneet, että korkokengät ja liian prameat vaatteet kannattaa jättää kotiin. Juhlissa talsittaisiin nurmikolla, ja välissä saattaisi myös sataa, joten juhlavermeet kannattaisi valita sen mukaan.

Pienoinen puutarhahäävaatekriisini saatiin selätettyä ihan vahingossa. Kävi nimittäin niin onnekkaasti, että satuin käymään keskustan Stockmannin naistenvaateosastolla eräänä päivänä ennen yhden bloggaajatapahtuman alkua. Kävelin naistenkerroksessa vailla mitään ostohaluja tai edes tarkoitusta ostaa yhtään mitään, kun silmiini osui alerekissä yksinäinen ihanan värikäs mekko harmaiden paitojen välissä.

Siinä se täydellinen puutarhahäiden mekko oli. Tarjoushaukka oli jälleen tehnyt löydön! Normaalisti 90 euroa maksavalle mekolle jäi hintaa alennuksien jälkeen huimat 35 euroa. Värikäs maksimekko oli (ja on edelleen) hurjan kaunis, ja päivettyneellä iholla se näytti vielä paremmalta. Jalkaan pistin mekkoon sopivat varvassandaalit ja hiukset kiedoin silmänräpäyksessä nutturalle. Ja niin rento, mutta silti juhlava puutarhalook oli valmis. Pakko vielä mainostaa, että sekä mekko että hiukset saivat juhlissa kehuja. Kiitokset niistä!

puutarhahäät

Serkkuni häät eivät olleet perinteiset, niissä ei tanssittu valsseja, ei oltu kirkossa kuuntelemassa pappia eikä leikattu juhlallisesti hääkakkua. Näissä häissä oltiin rennosti, syötiin pirun hyvin, pelattin mölkkyä ja vaihdettiin sukulaisten sekä uusien tuttavuuksien kanssa kuulumisia.

Häiden ruokapuolellakaan ei menty tuttujen ja turvallisten kaavojen mukaan. Ruokailua ei suinkaan aloitettu perinteisesti alkupaloista, vaan voileipäkakuista, erilaisista makeista kakuista sekä karkkibuffetista! Tämä sopi minulle!

puutarhahäätpuutarhahäätpuutarhahäät

Huikean upeat ja komeat voileipäkakut olivat serkkuni ystävän käsialaa. Sulhanen on kova voileipäkakkufani, ja tästä syystä voileipäkakkuja oli tarjolla kolmea eri sorttia. Maistoin jokaista, ja pyysin juhlien jälkeen voileipäkakkujen takana olevan henkilön yhteystiedot, jotta voin tilata niitä joskus omiinkin juhliin (yksi tilaus on varmaan tässä syksyllä jo tulossa). Aivan taivaallisen kauniita ja ennen kaikkea maukkaita (ja sopivan kosteita)!

Vieraita ei laitettu istumaan ruokailun ajaksi tiukkojen istumajärjestysten mukaan, vaan jokainen sai etsiä oman paikan puutarhasta tai sisältä. Puutarhaan oli pystytetty suuri valkoinen katettu teltta, jonka lisäksi istumapaikkoja oli ripoteltu pitkin puutarhaa, joten jokaiselle löytyi varmasti paikka.

Kun voileipäkakut oli syöty, kävimme makeiden kakkujen kimppuun. Makeat kakut olivat voileipäkakkujen tapaan morsiamen ystävien tekemiä. Serkullani on lähipiirissään aikamoiset leivontahiiret – katsotaa nyt noita kakkuja! Olisittepa päässeet myös maistamaan niitä.. Iso nam!

puutarhahäätpuutarhahäät

puutarhahäät
Karkkibuffet on irttarifanin mieleen!

Herkuttelun jälkeen lähdimme isäni, siskoni sekä herra Longfieldin kanssa kiertämään puutarhaa. Äitini jäi suustaan kiinni sukulaisten kanssa, juoruja oli vaikka kuinka ja ne kaikki piti kuunnella ja kertoa omat jutut siihen päälle.

Löysimme puutarhasta pinkin mölkyn, ja päätimme pelata yhden erän. Laskimme pisteitä päässä, ja en ole vieläkään ihan varma muistinko omat pisteeni oikein vain väärin. No sama se, hauskaa meillä ainakin oli!

puutarhahäät puutarhahäät

Mölkkyilyn jälkeen puutarhassa alkoi soida musiikki. Serkkuni (morsiamen isoveljen) vaimo alkoi soittaa perheensä kanssa suuren puun juuressa kauniita kesäisiä kappaleita. Yritin yllyttää herraa kanssani tanssimaan, mutta ei hän suostunut vaikka kuinka heiluin hänen edessään. Tylsää. Lopulta heiluin yksikseni epämääräisesti helmojani hulmutellen, ennen kuin tajusin, että kukaan muu ei edelleenkään yhtynyt tanssiin. Lopulta me päädyimme vain kuuntelemaan kauniita kappaleita.

Ilta jatkui ja ihmiset pölöttelivät. Kirjoitettiin vieraskirjaan, otettiin ryhmäkuvia ja päivitettiin Instagramia ja Facebookia. Isot grillit laitettiin päälle ja grillin läheisyyteen alettiin kantaa valtavia määriä ruokaa.

Jossain vaiheessa juhlien seremoniamestari huusi kaikki syömään. Lähes juoksimme grillin viereen, ja voi mitä herkkuja sinne olikaan taiottu! Pöytä notkui erilaisia lihoja, kastikkeita, kasviksia ja salaatteja. Ideana oli, että jokainen vieras sai koota itselleen muhkeita täytettyjä grillileipiä (lapsille tehtiin erikseen hampurilaisia).

puutarhahäät puutarhahäät puutarhahäät

Tungin oman leipäni väliin vaikka mitä, siellä oli ainakin ihanan tulisesti marinoitua flank steakia, fetaa, tomaattia, sipulia sekä tosi hyvää majoneesia. En millään pystynyt syömään kahta muhkeaa leipää, joten toisella hakukerralla kippasin täytteitä ja salaatteja lautaselle ja söin ne ilman leipää. Maistui niinkin!

Lähellämme istuvat vieraat kehuivat kilpaa grillipöydän herkkuja, yhdyin niihin lähinnä nyökkäämällä. En voinut puhua koska suu oli koko ajan niin täynnä. Hah!

Ruoan jälkeen ilta jatkui leppoisissa tunnelmissa. Jossain vaiheessa kiitimme hääparia upeista ja tunnelmallisista juhlista ja lähdimme kotia kohti. Juuri ennen lähtöä tutkin vielä lahjapöytää, ja löysin sieltä söpöimmän häälahjan ikinä! Vai mitä mieltä olette kahdesta Rakkaus-vessapaperirullasta nätissä paketissa? Ihana idea! ♥

puutarhahäät

Hennolan kotieläinpihalta löytyy Viktoria-villisika!

Eräänä aurinkoisena kesälomapäivänä herra Longfield yllätti mut niin, että suuni meni suurimpaan hymyyn pitkään aikaan! Syyn näette alla olevassa kuvassa.

Hennolan kotieläinpiha

Kyllä, se on ihan oikea (ja elävä) villisika!!

Olen suhteellisen monella tapaa vähän outo. Eräs outo piirre mussa on se, että pidän järjettömän paljon villisioista. Aina kun näen niitä telkkarissa tai kuvissa päästelen suustani outoa suhinaa ja väännän naamani tyhmään ilmeeseen. Sille ei vaan voi mitään, se on villisikafanin ääni.

Meidän on jo useamman vuoden ajan pitänyt vierailla villisikafarmilla, mutta homma on aina jäänyt vain puheen tasolle. Kesälomalla herra ilmoitti eräänä päivänä, että nyt mennään salaiselle retkelle. Köröttelimme autolla Vihdin Ojakkalaan, jonne on Helsingistä noin 50 kilometrin matka. Kun näin tien varressa mustan kyltin, jossa luki Hennolan kotieläinpiha, herra Longfield kertoi, että se olisi meidän salainen retkikohde. Samaan syssyyn hän sanoi, että kotieläinpihalta pitäisi löytyä myös Viktoria-niminen villisika. Sillä sekunnilla aloin suhista ja väänsin naamani tyhmään ilmeeseen. Kun suhinat oli suhittu, naamani valtasi iso hymy.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpihalta löytyy laaja kirjo suomalaisia kotieläimiä. Mä kyllä vähän luulen, ettei Suomessa ole villisikoja vapaana, mutta hyvin tavattoman suloinen Viktoria upposi kanien, tipujen, kanojen, lehmien, lampaiden, hevosten, vuohien ja muiden tutumpien otusten sekaan.

Hennolan kotieläinpiha toimii maatilan yhteydessä. Kotieläinpihalta löytyy pieni kahvila, josta voi ostaa kotiin maatilan omista viljoista tehtyjä tuotteita. En villisikaintoiluiltani ehtinyt paljon kahvilan tarjontaa kurkkia, sillä mua kiinnosti vain Viktoria.

Viktorian aidattu alue sijaitsee aivan kotieläinpihan perukoilla, joten kurkistetaan ensin mitä muita eläimiä Hennolan kotieläinpihalta löytyy.

Hennolan kotieläinpiha

Muhkeat mieskalkkunat olivat rumia, mutta pitivät hauskaa kumeaa ääntä. Jos olisin naiskalkkuna, olisin sinkku. Saisin sydärin joka aamu herätessäni tollaisen nahkanaaman vierestä. Hyi ja hui!

Silkkikanat olivat sen sijaan tosi upeita! Valkoiset höyhenet oli sudittu kuntoon, ja silkkikanaherrojen kelpaa tepastella upeissa höyhenissään.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Lampaita ja vuohia rapsuttelimme ja syötimme herran kanssa tovin. Ruskea suomenlammas halusi laittaa turpansa meidän käden päälle ja painaa päätä alaspäin. Se oli hauskaa. Lampaat ovat kyllä tosi herttaisia otuksia.

Vuohiaitauksessa oli pieniä kilipukkeja sekä aikuisia vuohia. Musta vuohi oli selkeästi päällikkö. Se ajoi muut sarvillaan pois. Jos halusi syöttää muitakin kuin mustaa päällikkövuohea, piti se tehdä houkuttelemalla päällikkövuohi ensin sivummalle, jonka jälkeen saattoi juuri ja juuri ehtiä antaa ruohoa myös muille vuohille.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha
Musta päällikkövuohi

Possut vaan lököttelivät kuumana päivänä mudassa päällekkäin, niistä ei siis sen enempää.

Viktorian aitauksen vieressä oli vielä lapsilehmiä (anteeksi, etten tiedä oikeita nimityksiä), jotka olivat kovin sosiaalisia. Ne tunkivat naamaansa aidan yli ja lävitse, ja sainpa myös tosi monta märkää ja karheaa pusua! Lehmän kieli on hassu.

Lapsilehmät (ne on vasikoita, nyt muistin!) pitivät myös kovasti rapsuttelusta, raavin niitä kaksin käsin ja kaverit näyttivät ihan totta nauttivan siitä kovasti.

Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Lopulta saavuimme Viktorian aitauksen luokse. Hihitin innoissani heti kun näin Viktorian pienen matkan päästä. Meillä kävi hyvä tuuri, Viktoria nukkui aivan aitauksen vieressä, joten pääsin ihmettelemään sitä todella läheltä. Juttelin Viktorialle ja matkin sen tuhinaa ja röhinää. Nukkuessaan Viktoria tuhinan ja röhinän lisäksi myös venytteli. Söpö kuin mikä!

Istuskelin Viktorian vieressä tosi pitkään. Yritin jutella sille, jotta se heräisi ja näkisin sen kävelevän, mutta ei mun hölinöistä mitään hyötyä ollut. Viktoria nukkui ja sillä selvä.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha

Lähdimme herran kanssa lopulta Viktorian luota pois. Jäimme paluumatkalla rapsuttelemaan vasikoita vielä uudemman kerran, ja päätimme piipahtaa vielä äkkiä Viktorian luonan ennen kuin lähdimme kotiin.

Ja arvatkaa mitä? Näin jo pidemmän matkan takaa, että Viktoria istui! Se oli herännyt. Lähdin juoksemaan Viktoriaa kohden samalla kun herra huusi, että mee varovasti tai pelästytät sen! Hidastin ja tulin pian Viktorian viereen. Voi sitä riemua! Reppana tuhisi ja röhisi edelleen ja oli varmaan juuri herännyt.

Villisiat ovat oikeasti aika vaarallisia, mutta Viktoria näytti kiltiltä kuin lammas. Olin silti onnellinen, että välissämme oli aita. En tiedä mikä villisioissa mua viehättää, ehkä se on muhkea olemus ja hiton söpö naama! Niin ja se tuhina ja röhinä. Hih!

Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Lepluhdantie 73
03250 Ojakkala
Kesä-, heinä- ja elokuussa ovet ovat avoimet joka päivä klo 11-18.

Lazy Sunday Shrimp & Ice Cream Buffet @ HSS Boathouse (HKI)

Viime sunnuntaina suuntasimme herra Longfieldin kanssa pitkästä aikaa brunssille. Varatessani pöytää aiemmin kesällä HSS Boathousen Lazy Sunday -katkarapubrunssille, ei mulla ollut mitään tietoa missä päin hauskalta kuulostava Boathouse sijaitsee. Onneksi kävimme vain muutamaa päivää ennen brunssia Skifferissä syömässä kesän melkein pakolliset liuskat, sillä liuskamätön jälkeen teimme Liuskaluodolla pienen kävelureissun, ja satuimme tupsahtamaan jossain välissä HSS Boathousen pääoville. Kävi aika hyvä tuuri, sillä en olisi ikinä uskonut, että sunnuntain brunssille pitäisi matkustaa veneellä. Olisimme tuttuun tapaamme myöhästyneet brunssilta ihan varmasti, jos olisimme sunnuntaina lähteneet paikalle noin 30 minuuttia ennen brunssin alkua.

Boathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy Sunday

HSS Boathouse sijaitsee Liuskasaaressa, aivan Skifferin läheisyydessä. Yhteysalus lähtee samasta paikasta kuin Skifferin veneet, eli siis Merisataman rannasta, Café Caruselin ja Kompassin laiturin puolesta välistä, Kapteeninkadun päästä. Edestakainen venematka maksaa 6 euroa (törkeetä!), ja se voidaan maksaa ravintolalaskun yhteydessä. Liuskasaareen pääsee myös kävellen Uunisaaresta (lauttamaksu Uunisaareen on mielestäni 5,50 euroa).

Kesän ajan (17.8. asti) HSS Boathousessa voi nauttia sunnuntaisin katkarapubuffasta (.pdf) kello 12-19. Buffetin hinta oli meistä halpa, 19 euron hintaan sai syödä tavallisia tai savustettuja katkarapuja (kokonaisia) salaatin, lisukkeiden ja leipien kera niin paljon kuin vain jaksoi. Eikä tässä vielä kaikki! Buffan jälkkäripöydästä sai syödä Mövenpickin jäätelöitä mansikoiden, vaahtokarkkien, suklaakastikkeen sekä strösselien kera niin paljon kuin halusi!

Eikä tässäkään vielä kaikki! Hyvän ruoan lisäksi tarjolla on valehtelematta kaupungin parhaat maisemat. Oletteko samaa mieltä?

Boathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy Sunday

Ruoka oli tosiaan hyvää. Salaatit olivat raikkaita ja katkaravut tuoreita. Katkarapujen perkaus onnistui parin harjoittelukappaleen jälkeen varsin ripeästi. Roskat sai laitettua kätevästi pöydillä oleviin peltisiin purkkeihin. Pöytiin tuotiin myös jatkuvasti vettä (päivä oli todella kuuma) sekä uusia Savetteja, joilla kädet sai ruokailun välissä puhtaaksi.

Miinustakin kuitenkin täytyy antaa. Ensinnäkin kuuden euron venematka (per nuppi) Liuskasaareen on törkeän hintainen, varsinkin kun matka kestää ehkä kaksi minuuttia. Yhteysalus saisi olla ravintolaan tuleville ilmainen (sama koskee myös Skifferiä). Toiseksi, jouduimme odottamaan tilaamiamme kahta colaa todella pitkään. Kahdesti niistä jopa huomautimme, ja kun eka lautanen oli jo melkein syöty, kiikutettiin meille colat vihdoin pöytään. Onneksi vettä oli tarjolla. Kolmanneksi, miinusta tulee uupuvasta DJ:stä. Lazy Sundayn mainoksessa kerrotaan, että DJ soittaa loungemusaa paikan päällä kello 12.30-18.00. No eipä soittanut, musa tuli suoraan levyltä.

Boathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy SundayBoathouse Lazy Sunday

Muutamista ontuvista jutuista huolimatta HSS Boathouse säväytti meidät molemmat. Upeat puitteet ja aurinkoinen päivä saivat meidät hymyilemään kovasti. Ravintolassa huokuva jenkkien itärannikon nuorekas ja rento tyyli upposi meihin enemmän kuin hyvin, ja emme ruokailun aikana voineet kuin nauttia hyvästä ruoasta ja ihailla aivan huikeita maisemia. Kannattaa testata, pari viikkoa olisi vielä aikaa!

HSS Boathouse Lazy Sunday

Liuskasaari, Helsinki
p. 09 6128 5750
myyntipalvelu@royalravintolat.com

Boathouse Lazy SundayBoathouse Lazy Sunday

Boathouse Lazy Sunday
pitsimekko: Vero Moda, laukku: Massimo Dutti, pitsisaappaat: Bunker

Haukilahden paviljonki & uimaranta

Muutamaa päivää ennen kesäloman alkua suuntasimme herra Longfieldin sekä harmaan karvaisen kaverin kanssa päivälliselle Haukilahden paviljongin kesäiselle terassille. Olimme töiden jälkeen käyneet harmaan karvaisen kaverin kanssa toistamiseen akupunktiossa, ja kotimatkalla ilma oli niin aurinkoinen, että päräytimme mustalla pantterillamme (eli siis meidän autolla) kauniin Haukilahden läpi päätyen lopulta Haukilahden pienvenesatamaan.

Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki

Venesatamassa kun ollaan, on ravintolaan tervetulleita myös erilaiset karvakorvat. Löydettyämme pöydän aurinkoiselta terassilta meren tuntumasta, ei mennyt kuin pieni hetki kun harmaalle karvaiselle kaverille jo kiikutettiin tarjoilijan toimesta vesikippoa. Ystävällistä! Koiramme kiposta tulivat juomaan myös kolmen pikkuisen bulldoggin seurue, joka saapui isäntineen ja emäntineen terassille suoraan veneen kyydistä.

Haukilahden paviljongissa kävimme ensimmäisen kerran kesällä 2012, postauksenkin kirjoittelin parin vuoden takaisesta vierailusta. Viime kesänä emme talon maalausurakan takia ehtineet Haukilahdessa piipahtaa, mutta tänä kesänä palasimme sinne herkulliset salaatit ja hampurilaiset mielessämme.

Paikan bravuuri taitaa olla vuohenjuustosalaatti, joita näkee todella monen terassilla istuvan naisen edessä. Miehillä taasen on lähes poikkeuksestta edessään komea hampurilaisateria, joka vie nälän isoltakin mieheltä varmasti mennessään. Popsin maukkaan vuohenjuustosalaatin viime kerralla, joten tällä kertaa kokeilin jotain uutta. Eteeni tuotiin pian tilauksen teon jälkeen scampisalaatti, herran tilatessa maittavan pekoniburgerin.

Omaan selvästi hyvän kielitaidon, sillä kuvittelin saavani kampasimpukkasalaatin, mutta ei se scampi sitten ollutkaan kampasimpukka. Hah! Katkarapusalaatti oli kuitenkin herkullinen, joten hätä ei ollut kovin kummoinen. Herran burgeri oli törkeän hyvää, pari palaa ja useampi ranskis oli munkin ihan pakko maistaa (vikan palan sai harmaa karvainen kaveri).

Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki

Viereisessä pöydässämme istui meidän ikäinen pariskunta, jolla oli selkeästi ongelmia SOMEn kanssa. Räpläsin tuttuun tapaani puhelintani (aika) paljon herran ollessa poissa, ja napsin puhelimellani (järkkäri oli kotona) kuvia annoksistamme sekä maisemista. Samalla nämä kaksi maailmanpelastajaa päättivät kohtuullisen isoon ääneen avautua mm. siitä, että SOMEen riippuvaisille tulisi ihan oikeasti järjestää vieroitushoitoloita. Meinasin jo kääntyä ja sanoa pari valittua sanaa, mutta päädyin kuitenkin vain naureskelemaan sisäisesti. Hitto, kirjoittaisivat ite blogia yhtä tiuhaan tahtiin kuin minä! Pakkohan sitä Instaa on päivittää, ja kuvia nyt vain tarvitaan postauksia varten.

Nyt siis järkkärit ja muut kamerat kouraan ja suunta kohti Haukilahtea! Heh.

p.s. Postaus ei lopu tähän, jatka skrollausta alaspäin.

Haukilahden paviljonki

Mellstenintie 12
Haukilahden venesatama
02170 Espoo
puh. 010 841 9190
varaukset@haukilahdenpaviljonki.fi

haukilahti Chow chow Chow chow Chow chow Chow chow

Jälkkärit jätimme Haukilahden paviljongissa väliin. Suuntasimme harmaan karvaisen kaverin kanssa venesataman toiselle puolelle, jossa sijaitsee Haukilahden uimaranta. Rannan tuntumassa toimii Cafe Mellsten, josta yritän saada oman postauksen vielä ennen syksyä aikaan.

Cafe Mellstenin jätskikiskalla käy maksuvälineenä käteisen lisäksi kortit. Tilasimme molemmat pari palloa jätskiä, joita lähdimme syömään rannalle. En yhtään ajatellut, ettei yleiselle uimarannalle saa viedä koiria, joten niinpä me kävelimme harmaan karvaisen kaverin kanssa ihan pokkana rantaa pitkin. Koiramme kävi välillä jopa uimassa.. Istahdimme pienen kävelylenkin päätteeksi kallioille, jossa harmaa karvainen kaveri sai syödä oman jätskipallonsa. Mahat täysinä ja maisemia ihaillen ilta venyi rennoissa tunnelmissa kalliolla istuskellen. Kyllä kesä on vaan ihanaa aikaa, siitä pitää nauttia än-yy-tee NYT!

haukilahti Chow chow

Brunssi siskon parvekkeella

Muistatteko vielä toukokuun lopun ihanat ensimmäiset hellepäivät? Minä muistan. Varsinkin siitä syystä, että eräänä helteisenä toukokuisena sunnuntaina suuntasimme siskoni ja hänen miehensä luokse brunssille.

Upean ilman takia brunssi oli katettu lasitetulle parvekkeelle. Kaikki oli laitettu niin kovin nätisti esille – teemavärinä oli vaaleansininen, joka toistui pöytäliinassa, laseissa, servieteissä sekä kahvimukeissa. Kaunista. ♥

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Kylään ei saa hyvien tapojen mukaan mennä tyhjin käsin. Niinpä veimme brunssille mukanamme Quiche Lorraine -piirakan (resepti on julkaistu blogissa jo aiemmin), appelsiinituoremehua sekä pullon kuohuvaa.

Siskoni lähetti minulle brunssin menun edellisenä iltana tiedoksi, ja sen nähtyäni tiesin, että tekemämme suolainen piirakka sopisi hyvin brunssille. Koko maukas menu kuulosti seuraavanlaiselta.

Brunssimenu

  • quiche lorraine -piirakka
  • coleslaw
  • juusto-katkarapusalaatti
  • juntalimpa (saaristolaisleipä) ja graavilohi
  • piele de sapo melonia ja prosciuttoa
  • cafe au lait
  • appelsiinituoremehua
  • kivennäisvettä
  • italialaista kuohuviiniä
  • suklainen cambridge paahtovanukas

Quiche Lorrainebrunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Tarjottavat katettiin sisälle ruokapöydälle. Parvekkeelta sitten kipitimme hakemaan herkkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ruoat säilyivät sisätiloissa parempana, jonka lisäksi parvekkeen pöytä pysyi brunssin aikana siistinä ja suht väljänä.

Brunssin aikana juttelimme tuttuun tapaan paljon. Emme olleet vähän aikaan nähneet, joten kuulumisten vaihtamista oli aika paljon. Ehkä eniten juttelimme siskoni ja hänen miehensä tulevasta Pariisin matkasta. Siskoni ja hänen miehensä viettäisivät Pariisissa heinäkuussa kymmenvuotishääpäiväänsä – eipä paljon parempaa matkakohdetta voisi vuosipäivälle keksiä! Kerroimme herra Longfieldin kanssa heille muutamia omia vinkkejämme tarunhohtoiseen ja romanttiseen kaupunkiin.

Brunssin ehdoton ruokahelmi oli itsetehty saaristolaislimppu. Resepti siihen on peräisin siskoni miehen suvusta, jossa se kulkee nimellä juntalimpa. Voisin jossain välissä postata leivän reseptin myös blogin puolella. Sitä tarjottiin nimittäin myös äitini syntymäpäivillä kesäkuussa, sekä Clothing swap -kekkereissä, joissa se keräsi aivan oikeutetusti hurjasti kehuja.

brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Varmasti kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät, että pidän hurjasti irtokarkeista ja suklaasta. Suklaasta vielä enemmän kuin irttareista. Arvaatko mitä? Brunssin jälkkäriksi oli valittu suklainen paahtovanukas siitä(kin) syystä, että minä tykkään suklaasta. Eikö ole aika kilttiä?!

Suklainen Cambridgen paahtovanukas oli hurjan hyvää. Pohjalla olevat suklaapalaset kruunasivat koko homman. Resepti on Jamie Oliverin käsialaa, ja vaikken hössöttävästä tyypistä muuten pidäkään, oli paahtovanukas ihan täydellistä.

Siskoni mies kokkaa Jamien resepteillä paljon. Veimme hänelle mukanamme brunssille keväiseltä Münchenin reissulta Jamien reseptilehden, sattuipa olemaan aika osuva tuliainen. Siskolleni veimme söpön koirakassin, josta luulen hänen pitäneen aika paljon. Heh!

Masut suklaata täynnä suuntasimme vielä sisälle pölöttämään lisää. Porasimme siinä sivussa herran kanssa myös mukana tuomallamme kiviporalla yhden ruuvin seinään, on ihan reilua kiittää maittavasta brunssista myös pienellä remppahommalla.

p.s. Miksi siskon miestä kutsutaan? Onko se nato vai mikä?

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Clothing swap – vaatteet vaihtoon

clothing swap
Toisen roska on toisen aarre!

Eilen illalla mun luokse saapui yhdeksän ihanaa leidiä, jotka kantoivat olallaan isoja vaatesäkkejä (yhdellä oli pyörillä kulkeva trolley). Koko homman idea oli Clothing swap -kekkerit, joihin sain idean aiemmin keväällä.

Onko konsepti teille vielä vieras? Jos on, niin ei ole kauaa. Koko homman idea on yksinkertaisesti vaihtaa vanhoja, itsellesi liian pieniä tai isoja, tylsiä tai vaikka liian kirkkaita vaatteita ja asusteita kavereiden kanssa. Eikö kuulosta aika hyvältä? Mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta clothing swapista, mutta siitä huolimatta homma toimi tosi hyvin ja ilta onnistui hienosti.

clothing swapclothing swapclothing swap clothing swapclothing swapclothing swap

Meillä illan säännöt menivät lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavasti:

  1. Kaikki osallistujat tuovat mukanaan vaatteita, kenkiä, asusteita ym. Mistään mukanaan tuomasta tavarasta ei saa rahaa, illan aikana on tarkoitus vaihtaa vaatteita keskenään.
  2. Lajittele tarjolla olevat vaatteet, asusteet, korut, kengät ym. näkyville. Meillä yritettiin laittaa paidat yhteen kasaan, housut toiseen, hameet kolmanteen ja mekot ym. pitkät vaatteet henkareille roikkumaan mm. kaappien oviin. Huivit ripustettiin oven päälle, korut, hatut ja muut asusteet asetettiin pöydille ja kengät olivat luonnollisesti lattialla.
  3. Raivaa vaatteiden läheisyyteen peilejä ja tilaa vaatteiden sovittamiselle. Meillä nostettiin iso peili keskelle olkkaria, jonka lisäksi eteisen ja vessan peilit olivat ahkerassa käytössä.
  4. Start swapping! Meillä ei ollut käytössä vuoronumerolappuja tai muuta, aloimme tutkia vaatteita, ja kun sopiva ja mieluisa vaate osui kohdalle, kysyimme onko joku toinen kiinnostunut samasta vaatteesta. Ihmeellistä kyllä, riitaa ei tullut yhdestäkään vaatteesta!
  5. Muista olla positiivinen! Jos näet jonkun vaatteen, ja keksit kenelle se sopisi, vinkkaa siitä kaverillesi. Meillä tämä ehdottelu toimi tosi hyvin.
  6. Tarjoa vieraillesi jotain purtavaa ja juotavaa. Me söimme suolaisia herkkuja ennen illan varsinaisen ohjelman alkamista. Kun suurin osa vaatteista oli saanut uuden kodin, herkuttelimme vielä makeilla kakuilla ja karkeilla. Kannattaa hyödyntää nyyttäriperiaatetta – jos jokainen vieras tuo mukanaan jotain, tulee noutopöydästä nopeasti ja helposti runsas. Clothing swapin ruokapuoleen tutustutaan blogin puolella hieman myöhemmin.
  7. Lahjoita ylijääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen! Meillä jäi vaatteita yli kahden pyykkikorillisen verran. Näistä äitini vei suurimman osan illan päätteeksi mukaan, ja vie ne kirkolle, josta loputkin vaatteet löytävät varmasti uuden ja hyvän kodin.

clothing swapclothing swap

Mun piti tänä aamuna tehdä omaan vaatekaappiini lisää tillaa, sillä sain sinne rutkasti uutta täytettä! Illan saldona oli nimittäin farkut, caprit, kaksi hametta, kaksi vyötä, kaksi neuletta, yksi bolero, yksi mekko ja viisi toppia/t-paitaa. Aika hyvin! Vaatteiden ja kahden vyön lisäksi mukaan tarttui hauska pinkki pääkoriste, josta pidän hirmuisesti. En kyllä yhtään tiedä missä sitä voisin käyttää – täytyy varmaan seuraavaksi järjestää teemabileet!

Jos teidän kaapeissa lojuu epäsopivia vaatteita, voin vain suositella Clothing swap -kekkereitä! Niitä voi hyvin pitää myös pienemmällä, tai suuremmalla, porukalla. Meillä oli ainakin tosi hauska ilta!

clothing swap clothing swap