Taaperon iloiset hetket Espanjassa

Olipahan onnistunut reissu!

taaperon kanssa matkustus

Jännitin niin kovin ennen matkaa lentoja, mutta ihan turhaahan se oli. Lennot sujuivat Madridiin sekä sieltä Vigoon varsin mallikkaasti. Virikkeitä kyllä piti olla ja touhua riitti, mutta taaperon korvat eivät kipeytyneet ja vasta tulomatkalla pieni ihme sai pienen väsykiukkukohtauksen ennen kuin nukahti syliini.

Onhan se hieman erilaista matkustaa vilkkaan taaperon kanssa, mutta siitäkin selviää kun varustautuu lennoille hyvin ja ainakin yrittää astella koneeseen astetta rennommalla fiiliksellä.

taaperon kanssa matkustus

Vaikka pieni ihme ei näistä ensimmäisten vuosien matkoistaan tule isona mitään muistamaan, uskon silti vahvasti, että kaikki kokemukset, uudet ärsykkeet aisteille sekä sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin auttavat pientä poikaa kasvamaan aikanaan vahvemmaksi, varmemmaksi sekä itsenäisemmäksi pojaksi, mieheksi, isäksi, vaariksi jne.

taaperon kanssa matkustus

Ilman että mietin reissua ja sen tapahtumia mitenkään erityisen tarkasti, päätin koota tähän postaukseen spontaanisti reissun sellaiset hetket, joissa koin pienen ihmeen aistivan sekä kokevan jotain uutta. Jotain sellaista mitä emme välttämättä pystyisi hänelle kotioloissa tarjoamaan. Ei nämä asiat yhtään sen kummempia ole kokea Suomessa tai Espanjassa tai missä vain, mutta nämä nyt olivat meidän taaperolle matkan aikana eteen tulleita uusia juttuja ja niiden aikana pystyin itse aistimaan, että lapsi on onnellinen kaiken uuden ja ihmeellisen edessä.

taaperon kanssa matkustus

Lentokentän omituiset kulkuvälineet

Lentokentän suurista ikkunoista pieni ihme pystyi tarkkailemaan vaikka minkämoisia kulkuvälineitä. Suurien lentokoneiden lisäksi ihastuneita kiljahduksia sekä ärähtelyjä aiheuttivat trukit, lentokenttäbussit, kiitorata-alueella hurjastelevat autot, matkalaukkuautot sekä omituiset kulkuvälineet, jotka kuljettivat mukanaan portaita, joilla pääsee lentokoneista ulos. Pojat on poikia, ei siitä mihinkään pääse.

Pallomeri

Madridin lentokentällä on tosi iso leikkialue lapsien käyttöön. Samaisella alueella on myös pimeä huone täynnä pinnasänkyjä sekä isot pesutilat lapsille. Viime elokuun reissulla oleilimme samassa tilassa mutta vain siellä pimeässä huoneessa, pääsin sinne imettämään pientä ihmettä kaikessa rauhassa. Nyt kun pienestä vauvasta on kasvanut taapero, pääsimme testaamaan myös leikkialueen. Leikkialueen suurin hitti oli isohko ja yllättävän syvä pallomeri, jonne uppouduimme lopulta koko perheen voimin.

Pulut sekä lokit

Madridissa, Vigossa, Pontevedrassa, Santiago de Compostelassa sekä Portugalin puolella Caminhan kaupungissa oli paljon puluja sekä lokkeja. Kaupunkien aukioilla parveili erityisen paljon puluja, ja jestas kun niitä oli mukava jahdata. Pieni ihme jaksoi juosta lintujen perässä tosi pitkiä aikoja. Ähinä vaan kuului kun taapero mennä metkotti pulujen perässä sormi tiukasti uusia tuttavuuksia osoitellen. Harmittavasti poika ei yhtään lintua ennättänyt kiinni saada.

Lokkeja katseltiin enemmän matkarattaiden kyydistä. Mummu heitteli muutamalle lokille leipääkin ja se vasta kummallista olikin. Me aikuiset matkittiin lokkien ääntä sekä siipien heilutusta pitkin koko reissua. Se jaksoi hymyilyttää sekä naurattaa poikaa koko matkan ajan.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Aamupalan jälkeiset jaloitteluhetket

Viikonloppuja lukuunottamatta kävimme syömässä aamupalaa äitini sekä pojan kanssa. Herra Longfield lähti töihin sen verran aikaisin, ettemme olisi millään ehtineet työpäivisin hänen kanssaan aamupalalle. Meille tuli äitini kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tavaksi mennä nauttimaan viimeinen kahvikuppi hedelmäpalojen kera hotellin kattoterassille. Kattoterassi oli kompakti ja ennen kaikkea suljettu tila, joten taapero saattoi juoksennella siellä ihan vapaasti. Tepasteluhetket venyivät usein melkein tunnin mittaisiksi. Suunnittelimme päivän ohjelmaa, nautimme aamupäivän auringosta ja annoimme pienen ihmeen kuluttaa energiaa ennen kuin törkkäisimme hänet matkarattaisiin istumaan.

Kattoterassilla pieni ihme tepasteli varsin onnellisena. Terassilla oli lämmin, sieltä saattoi ihmetellä lokkeja, pöllökoristetta sekä palmuja ja muutamia koristekasveja. Niin ja kiipeillä löhönurkkauksen sohvilla. Jaloitteluhetken jälkeen pieni mies jaksoi istua kiltisti matkarattaissa vaikka kuinka kauan ennen seuraavaa tepasteluhetkeä.

Eläintarha

Vigon eläintarha oli ihastuttava! Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessakin hieman myöhemmin. Eläintarhassa poika oli niin hyvillään useita kertoja. Isot kalat tiikeriaitauksen altaassa olivat t o d e l l a jännittäviä – niille ähistiin aivan villinä. Me aikuiset yritimme näyttää pojalle kahta komeaa tiikeriä, mutta ei – kalat olivat paljon mielenkiintoisempia.

Ihan kunnon räkätysnaurut saatiin aikaan lampaiden aitauksen luona. Syötimme lampaille ruohoa, kun paikalle saapui kaksi isoa pässiä, jotka puskivat komeilla sarvillaan pienemmät lampaat sivuun ruohoapajilta. Tämäkös se vasta pientä ihmettä nauratti! Aina kun jompikumpi pässeistä puski sarvillaan toisia lampaita tai kopautti päällään aitaa, poika räkätti innoissaan.

Laamat olivat pojasta myös varsin lystikkäitä, niiden hassuille naamoille jaksettiin kikattaa pitkään.

taaperon kanssa matkustus

Uimarantojen hiekka

Ollaan mietitty jo tovi kannattaako meidän hommata jo täksi kesäksi pihaan hiekkalaatikko. Reissun jälkeen päätös on selvä, hiekkalaatikko on saatava. Ei sitä voi näin aikuisena käsittää miten upeaa hiekka voi pienestä lapsesta olla. Sitä kaavittiin, heiteltiin, viskottiin, syötiin, laitettiin ämpäriin sekä lippalakkiin, kauhottiin kaksin käsin housut ja taskut täyteen. Ja kun oli pakko lopettaa ja jatkaa matkaa eteenpäin, tuli raivokiukut.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Simpukat

Simpukoita pieni ihme ei ollut ennen nähnyt. Hän oli aivan ihmeissään kun Ciesin saarilla niitä rannalta löysimme. Voi sitä kulmien kohottelua kun poika tutki vaaleanpunaista simpukkaa täysin haltioituneena. Tuo simpukka (sekä pari muuta) oli pakko pakata matkamuistoksi kotiin.

Erilaiset kävelyalustat

Oli hauska seurata kuinka innoissaan poika oli kävellessään erilaisilla alustoilla. Pehmeässä rantahiekassa hän ei oikein ensin osannut edes askeleita ottaa kunnes tajusi jujun. Sitten oli pehmeä nurmikko sekä puinen terassi, josta pieni ihme oli hiekan jälkeen eniten innoissaan. Vigon satama-alue on lähes kokonaan puisen boardwalkin reunustama. Osa laudoista oli hieman irrallaan, lautojen välistä kasvoi pieniä kukkia ja jotkut nauloista törrötti vähän koholla. Onhan siinä lapselle jo aika paljon tutkittavaa. Varsin hassua oli katsella kun poika oikein tamppasi lautoja jalkojensa alle tuntien varmasti miten laudat vähän joustivat.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Koirat

Horatio on pienelle ihmeelle niin tärkeä otus. Reissussa jokainen koira sai osakseen hymyn, sormella osoittamisen sekä söpön äännähdyksen. Se oli söpöä.

Keinut

Keinuissa ollaan kiikuttu Suomessakin, mutta silti kipusimme jokaisen leikkipuiston keinuun joka vain vastaan tuli. Mentiin myös yhdessä hämähäkkikeinuun kiikkumaan. Komeimmat maisemat olivat Bouzasissa, jossa keinuista sai ihailla täydellistä maisemaa merelle. Maisemista ei pieni ihme toki tajunnut mitään, mutta me aikuiset kyllä tajuttiin!

taaperon kanssa matkustus

Kiipeäminen

Tämä uusi taito opittiin reissulla. Pieni ihme oppi kiipeämään ihan itse portaalle. Alastuloa pitää treenata vielä joku tovi kotona, mutta kyllä oli ylpeä ja muikea poika kun pääsi ”suorin jaloin” kapuamaan esim. kiviportaiden päälle. Todella söpöä seurattavaa oli toisen ähellys ja reisitreeni! Ja totisesti se onnistumisen riemu oli meistä kaikista ihan käsin kosketeltavaa.

taaperon kanssa matkustus

Uiminen

Uiminenkaan ei ole meidän taaperolle uusi juttu. Olemme käyneet viime kesästä asti vauvauinnissa, ja pieni ihme nauttii uimisesta kovasti. Porealtaissa emme olleet ennen päässeet käymään, mutta nyt on sekin testattu! Porealtaat olivatkin tosi kiva juttu, pieni ihme pääsi jopa vähän kävelemään niissä ilman, että pidän hänestä koko ajan kiinni. Kyllä oli muikea poika allasalueella! Huomiotakin hän herätti varsin paljon ylisöpössä punaisessa Muumi-uikkarissaan. Jestas mikä söpöläinen!

taaperon kanssa matkustus

Meri

Meren aaltoja poika katseli tarkkaan. Hän osoitti merta tiukasti ja katsoi minuun käskien ”anna, anna, anna”. Hän olisi halunnut päästä mereen laiturilta. Mutta eihän se toki passannut, vaan piti odottaa retkipäivää Cies-saarille. Kun meri sitten oli ihan siinä varpaiden edessä, otti poika reippaasti askeleen kohti tuntematonta ja sitten kylmä Atlantin valtameri osui jalkoihin. Naama vääntyi ihan nurinkurin, mutta itkua ei tullut. Mutta se riitti, talviturkkia vaippahousu ei sentään heittänyt Cies-saaren kauniilla rannalla. Ciesin saarista on tulossa blogiin myös oma postaus jossain välissä.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Autot, bussit, rekat, moottoripyörät sekä skootterit

Pojat. Kaikki nämä hökötykset olivat vain niin siistejä. Erityisesti bussit sekä motskarit ovat tällä hetkellä tosi kova juttu.

Puut sekä palmut

Pieni ihme osaa neljä sanaa: äiti, isi, anna ja puu. Hän myös ymmärtää näiden sanojen merkityksen ja osoitteli innoissaan useita puita kun reissasimme rattailla siellä täällä. Matkarattaiden uumenista kuului pitkin päivää ”puu, puu, puu, puu” samalla kun sormi viittoili palmuihin sekä muihin puihin joita vastaan tuli.

taaperon kanssa matkustus

Lepertelevät espanjalaiset, aasialaiset ja kaikki muutkin

Viime elokuussa pellavapäinen viisikuukautinen sai Vigossa osakseen valtavasti huomiota. Ja niin sai edelleen. Pojan kiharoita hiuksia, suuria sinisiä silmiä sekä veikeää hymyä kehuttiin päivittäin, ja lentokoneessa eräs aasialainen nainen toi pienen ihmeen toljotteluista ja temppuiluista ihastuneena pojalle origamilinnun. Mutta kyllä osaa pieni ihmekin nykyään lirkutella ihmisille takaisin – vieno hymy, silkosilmät sekä vastustamattoman kauniit silmät kertoivat meille vanhemmille, että poika oli tosiaan haltioissaan saamastaan huomiosta. Toisinaan hän jopa vilkutteli tuntemattomille omatoimisesti ja oli kovasti mielissään kun hänelle vilkutettiin takaisin. Reippaasti hän myös taapersi muutamien nuorten naisten luokse, nosti heidän hameenhelmaa ylös ja lähti pois. Että näin!

taaperon kanssa matkustus

Oletko sinä huomannut pienissä matkakumppaneissa jotain hassuja ilon- sekä onnenhetkiä? Sellaisia joista ei välttämättä enää isona osaa niin isoa iloa ottaa irti?

Yksivuotisjuhlien tarjottavat

Pienen ihmeen yksivuotissynttärit saatiin juhlittua varsin onnistuneesti maaliskuun lopussa, ja sen jälkeen vauvavuotta on muisteltu blogissa muutamienkin postausten avulla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nyt kun malja on nostettu yksivuotiaalle, juhlahumusta on selvitty, yksivuotiskuvia on ihasteltu, vauvavuoden parhaat muistot on paketoitu blogiin ja vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet on listattu, voitaisiin kääntää katseeet vielä hetkeksi yksivuotissynttäreihin – tarkemmin sanottuna yksivuotisjuhlien tarjottaviin.

Yksivuotissynttärien ruokapuolta miettiessämme päätimme heti alkuun toteuttaa tarjoilut meidän uudella mahtavalla motolla: helppous edellä.

Herkullista, kaunista, riittoisaa sekä juhlavaa tarjottavaa on täysin mahdollista saada myös helpolla. Ja helposta me nykyään tykätään! Eikä helpolla tarkoita tässä yhteydessä sitä, että tilataan kaikki valmiina Stockan Herkusta, vaan sitä että saadaan hyvää ja halpaa helposti.

alkoholiton kuohuviini

Päätimme jo alkumetreillä ulkoistaa kakun osaaviin käsiin. Eräs mammakaveri tilasi oman tyttärensä yksivuotisjuhliin komean kakun Say It With a Caken kautta ja nähtyäni kakusta kuvan, oli päätös meidänkin kakun osalta tehty. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pyytää kakun teemaksi pääsiäinen, mutta varausta tehdessäni meidän teemana oli vielä metsä, joten sillä siis mentiin. Koti oli tosin koristeltu varsin pääsiäismäisesti, joten värikäs kakku olisi passannut juhlien teemaan paremmin. Mutta komea oli metsäinen kakkukin! Ja niin ihanan suklainen. Voi nam!

say it with a cake

Ennen kakkua tarjolla oli toki suolaiset purtavat. Niiden kanssa jouduimme istumaan jokusena iltana pienen ihmeen nukkumaanmenon jälkeen alas ja tekemään useammankin listan.

Helppoa ja hyvää piti keksiä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Salaattia on aina kiva olla tarjolla, ja niinpä teimme juhliin kaksi satsia meidän luottosalaattia. Maalaiskanasalaatti on toiminut jo vuosien ajan meidän lempparina, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Tämä salaatti on nopea ja helppo tehdä – se pitää sisällään vain muutaman raaka-aineen ja maistuu lisäksi lähes kaikille. Kehuja se on kerännyt jokaisissa kekkereissä joissa sitä on tarjolla ollut.

Maalaiskanasalaatti

  • tarvitsemasi määrä erilaisia salaatteja
  • 1 pussi valkosipulikrutonkeja
  • 1 grillikana
  • iso loraus valmista salaatinkastiketta (esim. Newman’s Ownin Parmesan & Roasted Garlic -kastiketta)
  • 1 pkt parmesaania raastettuna
  • reippaasti rouhittua mustapippuria

1. Raavi ja revi grillattu broileri pieniksi annospaloiksi (tämän voi tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi, säilö broiskun palat jääkaapissa)

2. Yhdistä salaattiseokseen salaatinkastike ja kumoa seos tarjoilukulhoon.

3. Lisää sekaan krutongit ja sopiviksi suupaloiksi pilkottu grillibroileri.

4. Mausta mustapippurilla ja viimeistele parmesaanilastuilla.

yksivuotisjuhlat

Meidän perheen ykkösherkku juhlissa on äitini tekemät jauhelihapasteijat. On ihan sama kuinka monta pellillistä äitini niitä tekee, joka ikinen pasteija syödään. Aina. Tosin pienen ihmeen synttäreillä tarjoiluastian pohjalle jäi yksi pasteija, minä tosin sen söin juhlien loppusuoralla, joten kyllä ne kaikki taas syötiin vaikka aikamoisen kasan äiti oli pasteijoita tehnyt.

Äidin jauhelipasteijat kuuluvat ensi sijaisesti jouluun, mutta niitä popsitaan sujuvasti mihin vuodenaikaan vaan jos niitä vain käsiin saadaan. Viime jouluna veljeni luona pasteijat loppuivat kesken, eikä esim. herra Longfield saanut ainuttakaan herkkupalaa suuhunsa. Se vähän harmitti herraa ja tästä syystä äiti toi meille ihan oman pussin pasteijoita jemmavarastoon seuraavaa päivää varten.

Äidin lihapasteijat

Täyte

1. Ruskista 200-500 g jauhelihaa ja sen joukossa 1 (tai 2) sipulia. Mausta mielesi mukaan suolalla, paprikalla ja valkopippurilla. Voit lisätä myös 1-2 valkosipulinkynttä pannulle mukaan.

2. Keitä irrallista riisiä 1-2 dl kypsäksi suolaisessa vedessä.

3. Keitä 1-2 kananmunaa kovaksi.

Sekoita maustettu ja ruskistettu jauheliha, riisi sekä silpotut kananmunat keskenään (en keksi millään mikä sen sellaisen kananmunansilppuajan nimi on!).

Kuori

Kauli valmiista voitaikinasta levyjä ja painele taikinasta pyöreällä muotilla pyöreitä paloja. Valmista taikinaa on tärkeä kaulia, jotta siitä saadaan tarpeeksi ohutta.

Lisää täytettä jokaiseen voitaikinapalaan (ei ihan keskelle eikä ihan reunoille, älä myöskään liioittele täytteen määrän kanssa) ja kostuta reunat vedellä, joka toimii liimana.

Asettele voitaikinapalan toinen puoli jauhelihatäytteen päälle kanneksi ja painele reunat haarukalla kiinni. Painele suhteellisen tiukasti, jotta pasteijat pysyvät uunissa varmasti kiinni.

Voitele vielä lopuksi kananmunalla ja pistele haarukalla pieniä reikiä pasteijoiden pintaan. Asettele pasteijat leivinpaperin päälle pellille.

Paista uunissa 200-225 asteessa kypsäksi (tarkempaa aikaa äitini ei ole antanut). Tarkkaile siis uunia, pasteijoiden tulee olla kauniin kullanruskeita!

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kaupan pakaste- sekä einesaltaat ovat tulleet meille viime vuoden aikana varsin tutuiksi. Meillä ei ole mitään eineksiä vastaan, joskus aika ja kädet eivät vain riitä ihan kaikkeen, ja silloin on enemmän kuin luvallista sanoa helppous edellä!

Synttäreillä tarjolla oli Dr. Oetkerin pikkupitsoja sekä täytettyjä pikkupatonkeja (*saatu blogin kautta). Saimme Dr. Oetkerin kautta hommattua lähes kaikkia Bistro Mini Baguette sekä Ristorante Piccolissima -makuvaihtoehtoja.

dr.oetker

Jestas miten nämä pikkupurtavat olivat helppoja! Sen kuin vain nappasi paketit pakastimesta, repi paketit auki, laittoi uunin päälle, levitti uunipellille leivinpaperin, asetteli jäiset pitsat sekä minipatongit leivinpaperin päälle ja tunki uunin täyteen! Kolme pellillistä paistui meidän kiertoilmauunissa yhtä aikaa. Siitä sitten vain vartin päästä valmiit herkut tarjoilualustoille ja siinä kaikki.

Näitä naposteltiin vielä juhlien jälkeisinäkin päivinä – koko perheen voimin, nämä maistuivat myös pienelle ihmeelle enemmän kuin hyvin.

dr.oetkeryksivuotisjuhlatarjottavat

Sopivan pientä ja helppoa purtavaa ovat myös ruisnapit tonnikalamoussella. Yleensä täytämme ruisnapit jo valmiiksi moussella, mutta nyt oiottiin siinäkin. Tein moussen erilliseen lasiastiaan, jonne törkkäsin pitkävartisen lusikan sekaan. Lasiastian viereen kaadoin ruisnapit ja taas säästettiin aikaa. Tein moussen jo edellisenä iltana valmiiksi kolminkertaisella määrällä. Mukaan lorahti aika paljon sitruunaa, ja äitini ainakin totesi, että sitä oli ehkä liiankin paljon. Muistakaa siis maistella moussea ja lisätkää mausteita pikkuhiljaa mukaan!

Tonnikalaruisnapit

noin 20 kpl

  • ruisnappeja
  • 1 prk tonnikalaa (meillä oli öljyssä)
  • 1 dl Hellmann’s majoneesia
  • 2 rkl sitruunan mehua (meillä oli purkkitavaraa)
  • Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Valuta tonnikalasta öljy pois.

2. Kaada tonnikala astiaan ja sekoita mukaan kaikki muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa Chili Explosionia, suolaa, mustapippuria ja/tai sitruunan mehua.

3. Anna seoksen maustua hetki jääkaapissa ja täytä ruisnapit vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne eivät mene liian vetisiksi. Täyttäminen onnistuu helposti pienellä lusikalla.

Psssst.. Jos haluat nappeihin enemmän väriä ja kauniimman ulkonäön, leikkaa päälle tuoretta ruohosipulia.

tonnikalamousse

Salaatin kaveriksi teimme suolaista piirakkaa. Tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa olen tehnyt vuodesta 2012 alkaen useita kertoja vuodessa. Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille tein kaksi piirakkaa jo edellisenä päivänä valmiiksi. Juhlapäivänä lämmitin piirakat vain nopeasti uunissa ennen vieraiden saapumista. Juhlia edeltävänä päivänä siskoni sekä äitini oli meillä siivoamassa, ja piirakat sattuivat unohtumaan uuniin vähän liian pitkäksi aikaa, samalla kun roudasimme valtavan isoa mattoa äitini autoon. Piirakat ottivat tuona viitenä minuuttina vähän liikaa väriä pintaan, mutta minkäs teet! Ei sillä niin väliä. Tuore timjamikin unohtui tällä kertaa piirakoiden päältä, mutta ei anneta senkään haitata.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

  • 1 kpl pyöreä ruis-kaura piirakkataikina (Myllyn paras)
  • n. 300 – 350 g kirsikkatomaatteja
  • n. 200 – 300 g pehmeää vuohenjuustoa
  • muutama oksa tuoretta timjamia
  • ripaus sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Sulata piirakkataikina ohjeen mukaan. Kauli jäähtynyt taikina sopivan kokoiseksi, ja painele se sen jälkeen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Huuhtele tomaatit ja leikkaa kukin tomaatti kolmeksi viipaleeksi. Pehmennä vuohenjuustoa hieman, ja levitä se sitten taikinan päälle. Asettele päälle tasaisesti tomaattiviipaleet. Ripota piirakan päälle tuoretta timjamia, sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.

3. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia (pohja on kypsä ja pinta kauniin paahtunut). Nosta piirakka jäähtymään ritilälle ennen vuoasta irrottamista.

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kakun ja suolaisten herkkujen lisäksi pitkin poikin vihreää Vihervaaraa oli erilaisia värikkäitä karkkiastioita, vaahtokarkkeja ja iso kasa äitini tuomia Jaffa-keksejä. Näillä eväillä saatiin vedettyä yksivuotissynttärit varsin mallikkaasti läpi!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Sirkkabrunssi Klaus K:ssa 21.4.2019 & brunssilahjakortin arvonta

Kuukausi sitten saimme lukea Hesarista, että Finnjävel sulkee ovensa huhtikuun alussa ja paikalla aloittaa toukokuussa Henri Alénin luotsaama sirkkaravintola. Sirkat tuntuvat olevan juuri nyt kaikkien huulilla (ja rohkeimpien suussa siinä samalla). On Fazerin sirkkaleipää, jonka avulla sirkkoja ei tarvitse hakea enää eläinkaupasta, vaan niitä voi napata mukaansa lähikaupasta. Sitten on näitä ravintoloita ja ravintoloiden ”takapihoilla” kasvattamia sirkkafarmeja – todellista lähiruokaa.

klaus K sirkkabrunssi

Me emme ole sirkkaleipää maistaneet, ensimmäinen ja viime lauantaihin mennessä viimeinen sirkkakokemus on vuodelta 2012, jolloin Tasty Travelissimo -blogin Martina raahasi niitä jouluna appiukon luokse kaikkien maistettavaksi. Taisivat Martina ja Henkka olla aikaansa edellä, vuodesta 2012 on jo ihan mainittavan pitkä aika.

klaus K sirkkabrunssi

Vuonna 2018 sirkkoja ei tosiaan tarvitse enää eläinkaupoista kotikeittiöihin ostaa. Nyt niiden mukaan on jo nimetty meidän lemppariravintolan brunssikin. Kyllä, Klaus K -ravintola tarjoaa huhtikuun kahden viimeisen viikonlopun aikana lauantaisin sekä sunnuntaisin sirkkabrunssia. Mehän änkesimme sinne totta kai heti sirkkabrunssin ensimmäisenä päivänä! Toimme väkisin mukanamme myös pienen ihmeen kummit. Niin ja oli mukana tietenkin reipas taaperommekin.

klaus K sirkkabrunssi

Sirkkabrunssin menua (kurkkaa menu täältä) kävimme etukäteen tarkasti läpi. Tiedossa oli, ettei sirkkoja ole tungettu ihan jokaiseen ruokaan, vaan muutamiin valikoituihin annoksiin.

Hetken listaa selattuamme olimme löytäneet menusta seuraavat sirkka-annokset:

  • heinäsirkkaskagen mallasleivällä
  • Samu Sirkka -parmesaanimunakasta
  • chilillä maustettua kotisirkka-karpalo rocky road

Toivoimme kovasti, että sirkat olisivat annoksissa selkeästi näkyvissä – eivätkä täysin jauhettuna mössönä. Herra Longfield totesi jo ennen brunssia, että varmasti ovat kokonaisina tarjolla/esillä, eihän brunssia muuten olisi mitään järkeä mainostaa sirkkabrunssina.

Ja miten oikeassa herra olikaan! Siellähän ne sirkat olivat aivan selkeästi erotettavissa. Lisäksi pöydissä odotti keittiön tervehdys, joka piti sisällään mausteseoksessa paistettuja sirkkoja (niitä oli PALJON) vihreän dippisoosin kanssa. Nam!

klaus K sirkkabrunssi

Tilasimme alkuun koko porukan kanssa Aperol Spritzit kevään kunniaksi. Eipä ole ennen tullut nautittua tätä kesän ykkösdrinkkiä paistettujen sirkkojen kera!

Pöydässä olevat sirkat maistuivat enimmäkseen mausteille, dippikastike oli herkullista, mutta söimme sirkkoja enemmän ilman dippiä, jotta niiden mausta ja rakenteesta sai enemmän irti. Varmaan jokainen arvaakin, etteivät sirkat sellaisenaan juuri miltään maistu – niihin saadaan makua ihan samoin kuin muihinkin hieman perinteisiin ruoka-aineksiin: mausteiden, lisukkeiden sekä dippien/kastikkeiden avulla.

Muutamien sirkkamaistiaisten jälkeen päätimme rynnätä brunssipöydän herkkujen pariin. Tarjolla oli jälleen tuttuun tapaan taattua Klaus K:n laatua. Leikkeleet, kalat, leivät, hedelmät, myslit, nakit, munakokkelit sekä salaatit olivat juuri niin hyviä kuin jokaisella edelliselläkin kerralla kun olemme ravintolan tuoleihin istahtaneet. Ei tarvinnut pettyä, tälläkään kertaa.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Alkupalapöydistä löytyi kahta sirkkaruokaa. Heinäsirkkaskagen mallasleivällä maistui varsin hyvältä. Skagen-mössö oli niin tuhtia, ettei siellä viliseviä kokonaisia sirkkoja juuri suussa edes huomannut. Samu Sirkka -parmesaanimunakas maistui parhaiten pienelle ihmeelle. Hän veteli sitä varmaan kolme tai neljä palaa! Munakkaassa maistui eniten parmesaani, mutta siinä kyllä pääsi jo totisesti sirkkojen makuun. Sirkat oli aseteltu munakkaan päälle, ja pakko se on sanoa, etteivät munakaspalat näyttäneet ensikertalaisen silmiin kovin houkuttelevilta. Ehkä se on sirkkojen väri, sellainen aneeminen maantienharmaa ei herätä suuremmin mielenkiintoa. Pienen ihmeen kummitäti tunnusti pöydässä, että valitsi munakkaasta sellaisia paloja, joissa oli vähiten sirkkoja. Itseltäni jäi yksi kulmapala syömättä, siinä oli tosi iso sirkka ihan siipineen ja jalkoineen päivineen. Se oli liian rohkea pala omaan suuhuni. Seurueemme miespuoliset yksilöt pistelivät sirkkaskagenit ja -munakkaat reippaasti parempiin suihin.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Pääruoaksi valitsimme nieriää sekä tuoremakkaraaa. Annokset olivat sopivan kokoiset, yhtään enempää ei olisi mahtunut herkullisten alkuruokien jälkeen mahaan. Tässä on pienen ihmeen syntymän jälkeen käyty selkeästi liian vähän brunsseilla, koska meinasi lapanen lähteä käsistä alkuruokien kanssa! Mutta minkäs teet, ne ovat tällä brunssilla vain niin törkeän hyviä ja laadukkaita.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokapöytä oli aivan pöytämme vieressä, ja siellä ne kakut, keksit, sirkkasuklaat sekä pannacotta huuteli nimiämme koko brunssin ajan. Chilillä maustettu kotisirkka-karpalo rocky road maistui oikein pätevältä. Suklaafani tykkäsi isosti! Rocky roadista sirkkoja piti hieman silmäillä, ennen kuin niiden päät, jalat sekä siivet osuivat silmiin. Sirkkasuklaan lisäksi omia suosikkejani olivat ehdottomasti hieman tahmeat croissantit sekä piimäpannacotta, voi nam miten herkullista se oli.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokiin mennessä pieni ihme alkoi olla jo sitä mieltä, että pitäisi päästä jaloittelemaan, joten söimme jälkkärit kahdessa osassa. Toinen köpötteli ympäri ravintolaa taaperon kanssa, samalla kun toinen hörppi kahvin ja kiskoi makeat herkut suuhunsa. Sitten läpsystä vaihto. Todella hienosti pieni ihme kyllä jaksoi pitkän brunssin ajan syöttötuolissa istua! Mutta mikäs siinä oli istuessa kun eteen kannettiin jatkuvasti hyvää ruokaa (erityisesti se sirkkamunakas). Pieni ihme on selvästi tullut vanhempiinsa koska veteli niin tyytyväisenä Klaus K:n tarjottavia naamariinsa.

Sirkkabrunssi oli tosi kiva ja uusi kokemus. Ja uusia ruokakokemuksia on aina mukava nauttia! Pienen ihmeen kummit laskeskelivat pöydässä, että ovat tainneet meidän kanssa istua Klaus K:n brunssilla jo viitisen kertaa tässä vuosien saatossa. Aika hyvin! Mehän ollaan oltu täällä toistakymmentä kertaa, ja varmasti menemme taas uudestaan.

klaus K sirkkabrunssi

Alkoiko sirkkabrunssi kiinnostaa? Nyt olisi ihan tuhannen taalan mahdollisuus päästä testaamaan Klaus K:n sirkkabrunssi! Sitä tarjoillaan vielä ensi viikon lauantaina sekä sunnuntaina (28.- 29.4.2018) kello 12-15. Ostin teille (omilla rahoillani) lahjakortin Klaus K:n brunssille, ja se arvotaan tämän postauksen kommentoijien kesken. Haluisin kuulla, onko teillä sirkkaruokakokemuksia, ja jos on niin minkälaisia. Jos ei ole, niin kerro ihmeessä aikoisitko rohkeasti niitä Klaus K:n brunssilla viikonloppuna maistaa. Kommentointiaikaa on vain tiistaihin 24.4.2018 asti! Lahjakortti ehtii näin vielä viikonlopuksi voittajalle perille. Eikä hätää, jos sirkkabrunssi ei kiinnosta, voi brunssilahjakortin käyttää Klaus K:ssa 30.10.2018 asti.

Kurkkaa vielä meidän kaikki brunssiarvostelut alla olevan linkin takaa, niitä on siellä varmaan sata, ehkä vähän ylikin.

Brunssiarvostelut

klaus k

Yhteistyössä Klaus K

Castron linnoitus Vigossa, Espanja & reissu-uutisia!

Arvatkaas mitä? Me lähdetään reissuun! Oikein ulkomaille asti. Koko perhe plus vielä pienen ihmeen mummu. Horatio menee isälleni hoitoon, saa möllötellä siellä isolla pihalla ja herkutella isäni kanssa ihan antaumuksella. Horatio on hoidossa varmasti enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä yhdentoista päivän ajan.

Minne me sitten mennään? No uudestaan Madridiin sekä Vigoon! Tai no Madridissa yövymme vain meno- sekä tulomatkalla lentokenttähotellissa, jotta päivät eivät olisi pienelle ihmeelle liian raskaat (ja meille vanhemmille liian jännittävät). Kotiin tullessa saatamme kyllä piipahtaa koko lössin voimin Madridin kujilla, mutta se katsotaan sitten fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Castro Vigo Spain

On mahtavaa, että pienen ihmeen mummu tulee mukaan! Ajatella, että pääsemme herra Longfieldin kanssa ihan kahdestaan syömään illalla, kun poika on nukkumassa ja mummu voi jäädä meidän huoneeseen univahdiksi. Aika jees! Herra Longfieldhän lähtee Vigoon jälleen työmatkalle, eli olemme pojan ja äitini kanssa päivät keskenämme Vigossa. Ollaan päätetty ottaa ihan rennosti, turhia suunnitelmia on hölmöä tehdä, katsotaan sitten miten kaikki menee taaperon kanssa. Paikkahan on minulle jo tuttu, joten ihan koko kaupunkia ei tarvitse alkaa koluta uudestaan – voidaan käydä äitini kanssa parhaat paikat kaikessa rauhassa läpi ja tehdä sitten koko porukalla jotain kivaa viikonloppuna.

Castro Vigo Spain

Viime elokuun Vigon matkalla kipusimme kovassa helteessä Vigon tärkeimmälle nähtävyydelle viisikuukautinen vauva rintarepussa. Olipahan kapuaminen Castron vanhan linnoituksen huipulle! Mutta kyllä se kannatti, maisemat olivat hurjan kauniit ylhäältä katsottuina!

Castro Vigo Spain

Vigo sijaitsee alueella, joka on kuuluisa siitä, että sen rantaviiva muistuttaa melkoisesti Norjan vuonoja: merestä työntyy sisämaahan päin useita pitkiä mutta kapeita vesilämmäreitä, joita kutsutaan nimellä Ria. Riat ovat vuonojen tapaan usein reunustettu kukkuloilla, joten alueella on paljon hienoja näköalapaikkoja. Vigo sijaitsee myös tämmöisen kukkulan ja meren risteyskohdassa, ja Castro-linnake sijaitsee melko korkealla kukkulalla, joten sinne kipuamalla saa nähtäväkseen aika messevät näkymät Vigon Rian ylitse ja ihan Atlantillekin asti. Näkyypä sieltä linnoituksen muureilta jopa Vigon lähistöllä sijaitseva saari Isla de Cias, jossa sijaitsee joidenkin arvioiden mukaan maailman upein ranta; kahden saaren väliin on muodostunut hiekasta kaistale, jonka molemmilla puolilla on merta.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Vigoa on aikojen saatossa käynyt häiriköimässä vähän kaikenlaiset kansat; viikingit, turkkilaiset, britit ja ranskalaiset on kaikki vuorollaan käyneet ryöstelemässä tai valtaamassa kylän. Tämmöset valtailut ja ryöstelyt saivat sitten lopulta aikaan sen että kylän turvaksi rakennettiin erilaisia puolustusrakennelmia, joista jylhä kukkulan juurelle rakennettu Castro oli tärkeässä asemassa. Castro-linnoituksen lisäksi kaupungin suojaksi rakennettiin toinenkin linnoitus nimeltään San Sebastian, ja linnoitukset yhdistettiin toisiinsa muurien avulla. Kaupungin muurit ovat tätä nykyä jo kadonneet olemasta, ja linnoitukset ja muurit eivät olemassaolonsakaan aikana kovin hyvin pelittäneet. Linnoituksista huolimatta Vigoa kävi yhä tämän tästä ties mikä kansakunta kerrallaan ahdistelemassa, koska uudet hienot puolustushösötykset eivät kuitenkaan kauhean hyvin pystyneet estämään vihollisia laskemaan maihin Vigon lähettyville.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Castro-linnoituksella on kuitenkin tärkeä paikka vigolaisten sydämessä, sillä vuonna 1809 Vigo ja sen linnoitukset olivat ranskalaisten valtaamina, mutta vigolaisetpa olivat silloin päättäneet että nyt tämä pelleily riittää, ja he olivat itse vallanneet Castro-linnoituksen takaisin itselleen ja ajoivat ranskalaiset valloittajat tiehensä. Kansalaisten suorittama Castron valtaus oli espanjalaisten mielestä niin hieno temppu, että Vigo sai tunnuslauseekseen ”Faithful, Loyal and Courageous” eli mitäs tuo nyt suomeksi tarkoittaa, jotain että ”Luotettava, uskollinen ja rohkea”.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Nykyisin Castroa ei enää tarvita kansalaisten suojelemiseen, tai no, mistä sitä tietää vaikka huomenna joku Irlanti päättäisi että nytpä lähdetään Vigo valloittamaan ja ryöstämään. Castrosta ei olisi varmaan senkään vertaa hyötyä tänä päivänä kaupungin puolustamiseen kuin joskus satoja vuosia sitten, koska nykyään siellä päivystää lähinnä kaupungissa vierailevat turistit ja vain satunnaiset lenkkeilevät tai koiraa ulkoiluttavat luotettavat, uskolliset ja rohkeat vigolaiset.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Saa nähdä teemmekö Castroon visiitin äitini sekä pienen ihmeen kanssa. Kantoreppu lähtee matkalle kyllä mukaan, sillä en nyt ihan tarkasti muista pääsikö perille asti rattaiden kanssa.

Ai niin! Matkaan me lähdetään muuten jo noin kahden viikon päästä! Nämä työmatkakuviot selviävät aina niin lyhyellä varoitusajalla, ettei tässä olla yhtään ehditty miettiä miten tämmöisen varsin vikkelän, reippaan ja tomeran yksivuotiaan kanssa matkustetaan! Nyt vinkit kuulkaas kehiin!

Castro Vigo Spain

Vauvavuoden positiiviset

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.
– Wahlgren

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että olen kertonut meidän vauvavuodesta rehellisesti ja ärräpäitä säästelemättä. Haluan tässä kohden kiittää myös teitä. Olen saanut kasan kauniita tsemppiviestejä sekä ihan konkreettista apua meidän ongelmiin blogin avulla. Kireistä huuli- taikka kielijänteistä en ollut esimerkiksi koskaan kuullut mitään, kunnes sain eräältä teistä pitkän sähköpostin jossa kyseltiin että olemmeko selvittäneet voisiko pienen ihmeen itkuisuuden yksi syy olla kireät jänteet suussa. Ja kuinkas kävikään? Pian tämän viestin jälkeen istuimme Töölön Mehiläisessä odottamassa aikaa kieli- sekä huulijänteiden operoimiseen.

Ihan sydämeni pohjasta haluan kiittää teitä kaikkia, että olette roikkuneet mukanamme koko vauvavuoden. Lähettäneet niitä kauniita viestejänne, kommentoineet blogiin sekä jakaneet omia vinkkejä ihan kaikkeen vauvoissa liittyvissä asioissa. Kaunis kiitos teille ihanaiset! ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Meillä menee tällä hetkellä todella hyvin. Pieni ihme on tomera, vauhdikas sekä reipas taapero, joka nukkuu, syö sekä touhuaa kuten taaperoiden kuuluu touhuta. Tästä eteenpäin blogissakin saadaan varmasti lukea positiivisempia juttuja lapsiperhearjesta – ainakin siihen ensimmäiseen uhmaikään asti, heh!

Vaikka vauvavuosi oli rankka, mahtui siihen toki tosi paljon myös positiivisia asioita, hetkiä joita emme vaihtaisi mistään hinnasta pois. Näitä hetkiä ja asioita olen listannut tähän postaukseen. Postausta kuvittaa upeat Linnolahti Photographyn nappaamat yksivuotiskuvat pienestä ihmeestä. Sydän pakahtuu kun näitä kuvia selaa. ♥ Elina Linnolahti nappasi kuvia muuten aikanaan myös 6 päivää vanhasta pienestä ihmeestä, jutun vastasyntyneen valokuvauksesta voi käydä lukemassa täältä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Synnytys

Synnytys oli upea kokemus. Miten voikaan 16 tunnissa kokea niin paljon varmuutta ja epävarmuutta samaan aikaan. Kasvaa alle vuorokaudessa äidiksi, isäksi ja perheeksi. Saada käsiin maailman arvokkain asia.

Sylipäikkärit

Heittämällä parasta koko vauvavuodessa! Ihan parhaita huilimishetkiä pienen vauvan kanssa. Rinnalle taikka syliin nukahtava vauva on vain jotain niin täydellistä. Siinä yhdistyy lapsi vanhemman kanssa valtavan kauniilla tavalla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ryömimään lähteminen

Yhtään en enää muista minkä ikäinen pieni ihme oli kun ryömimisen tajusi. Kovasti sitä yritettiin jo tuossa 4 kuukauden jälkeen, mutta vauhtiin päästiin vähän myöhemmin. Istuskelin olohuoneen lattialla, ja pieni ihme möllötti vatsallaan lattialla ilmaa takajaloillaan potkien. Olin jostain syystä tuonut olohuoneen matolle ison muovialustan miettien minne sen laittaisin jemmaan. Pieni ihme sattui olemaan muovin päällä, ja varmaan liukas alusta sai pikkuisen tajuamaan mitä niillä käsillä pitää tehdä, jotta pääsee eteenpäin. Siinä muovialustan päällä pieni poika ryömi värikkäässä raidallisessa bodyssaan ensimmäiset sentit. Satuin saamaan ihan ensimmäiset sentit jopa videolle. Tekniikka kehittyi nopeasti, ja pian pieni pötkylä meni varsin näppärästi pitkin lattioita vuorovedoin ryömien. Se oli söpöä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ensiaskeleet

Ryömimisen jälkeen alettiin myös jossain kohtaa kontata, mutta sitä merkkipaalua en suuremmin muista. Mutta ensiaskeleita en unohda koskaan! Pieni ihme lähti kävelemään 4 päivää ennen 11 kuukauden ikää. Mielestämme meno on ollut alusta asti varsin vakaata, ja pahimmilta kaatumisilta on vältytty. Mikään täysin aivoton menijä pieni ihme ei ole ollut, vaikka vauhtia on riittänyt.

Mutta ne ensiaskeleet. Millä vimmalla niitä harjoiteltiin. En ikinä unohda niitä hetkiä pienen ihmeen huoneessa, kun istuimme herra Longfieldin kanssa metrin päässä toisistamme ja pieni ihme vaan otti niin rohkeasti ensin yhden askeleen ja heittäytyi sen jälkeen meistä toisen syliin ja sitten taas toiseen suuntaan. Pian askeleita saatiin otettua kaksi, sitten kolme ja siitä se sitten lähti! Naurettiin kaikki ihan kippurassa. Upeita hetkiä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Leppäkertut

On niin söpöä kun pieni ihme etsii kaikista kirjoistaan leppäkerttuja. Ja mikä ilo ja onni kun hän leppäkertun kirjojen sivuilta löytää (oletteko muuten huomanneet, että leppäkerttuja on ihan jokaisessa lastenkirjassa?). Yhdessä kirjassa leppäkerttu on piilotettu jokaiselle sivulle, ja joka päivä tätä kirjaa selataan suurella vimmalla, joka sivulta vauhdilla osoitetaan leppäkerttua ja sen jälkeen sivu vaihtuu nopeasti toiseen ja uuden leppäkertun metsästys alkaa. Tämän kyseisen kirjan leppäkertut pieni ihme osaa jo ulkoa, joten kirjanen selataan nykyään läpi noin 15 sekunnissa sivujen vaan vaihtuessa ja pienen sormen osoittaessa jokaisen aukeaman leppäkerttua erikseen.

Vastaanottokomitea kotiin tullessa

Heti kun pieni ihme lähti liikkeelle, alkoi hän valua ovelle kun isä taikka äiti saapui kotiin. Parhaimmalta pojan vastaanottokomitea on tuntunut sen jälkeen kun palasin töihin. Sitä ihan oikeasti juoksee kotiovelle, että pääsee näkemään iloisen hymyn ja syliin kurottavat kädet, sekä kuulemaan kauneimman sanan ”äiti”.. Se on maailman välittömintä sekä aidointa rakkautta – molemminpuolista sellaista.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hiusten silittely

Tarkemmin sanottuna äidin hiusten silittely. Mun hiukset ja niiden harominen sekä silittely rauhoittaa pientä ihmettä suuresti. Hän saa niiden avulla unen päästä uudestaan kiinni ja rauhoittuu päikkäreille kuin itsestään jos vaan saa upottaa pienet kätensä äitinsä hiuksiin. Kuinka suloista!

Ylpeä onnistumisista

On mahtavaa, kun pieni ihme onnistuu jossain ja ymmärtää itsekin, että nyt tuli tehtyä jotain hienoa! Onnistumisen päätteeksi poika hymyilee ja hihkaisee niin onnellisena, ettei siinä voi kuin onnitella pikkuista. Näkisitte miten onnellinen hän on esimerkiksi silloin kun saa kasattua puupalikoita päällekkäin, tai onnistuu löytämään aiemmin mainitun leppäkertun kirjojen sivuilta, tai löytää isän tai äidin navan, Horation nenän taikka onnistuu laittamaan pesukoneen päälle äidin pyynnöstä ihan itse. Voi sitä riemua ja onnea!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Tiukka sormella osoittelu

Sormella osoittelu nauratti meitä tosi usein – ja naurattaa edelleen. Tomera ja tiukka etusormi on mahtava! Pieni ihme alkoi osoitella ensin ruokapöydän päällä olevaa lamppua, hän oppi lamppu-sanan merkityksen joulukuussa ja sillä brassailimme mammakahveilla ja muissa riennoissa. Lisäksi saimme huijattua pienen ihmeen suuhun monen monta puurolusikkaa kun iltapalalla kysyttiin kymmeniä kertoja ”missä lamppu”, ”missa Horatio” ja ”missä takka”. Aina pieni ihme osasi vastauksen ja osoitti kysymäämme kohdetta varsin tömäkästi söpöllä etusormellaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Urahtelu

Teidän pitäisi kuulla mikä urahtelija meillä on kotona. Siis niin mahtava ääni! Emme ole ihan varmoja onko murahtelun takana Horatio vai mistä ihmeestä pieni ihme on oppinut murisemaan niin hurjasti. Kaikki uudet ja ihmeelliset jutut osoitetaan aina ensin tiukasti sormella, ja sitten liikettä säestetään valtavan kovalla urahtelulla. Tästä pitää nauttia nyt, sillä jossakin välissä ihan oikeat sanat tulevat korvaamaan murahtelun.

Tanssimuuvsit

Voi tämä saa mut nauramaan vaikka vain kirjoitan tästä! Meillä tanssiminen on yleensä sellaista söpöä tepsuttelua sekä ympyrää kävelemistä. Jos radio pauhaa ihan naaman edessä ja pieni ihme pitää pöydän reunasta kiinni, niin silloin heiluu koko kroppa. Aivan ylisöpöä. Tanssitaan olohuoneessa koko perhe yhdessä tosi usein, ja sekös vasta hauskaa onkin kun voi yrittää matkia äidin ja isän hassuja liikkeitä – tai ainakin alkaa käkättää niille!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nukahtaminen omaan sänkyyn

Tämä oli kahdeksan kuukauden unitaistelujen jälkeen parasta maailmassa! Jokainen vanhempi, jolla on ollut vauvan kanssa univaikeuksia ja saa lapsen lopulta nukahtamaan omaan sänkyyn ilman huutoa, voi varmasti yhtyä tähän.

”Äiti” ja ”Isi”

Pienen ihmeen ensimmäiset sanat. Ensin niitä hoilotettiin putkessa ”äitiisiäitiisiäitiisi”, sen jälkeen yritettiin pelkkää äitiä, mutta se oli sen verran vaikea, että ”isi” sanottiin selkeästi ensin 7.12.2017. Seuraavana päivänä suusta putkahti puhdas ”äiti”.

Tällä hetkellä sanavarasto on neljän sanan mittainen, äidin ja isän rinnalle on tulleet sanat ”anna” ja ”puu”. Horatiota yritetään myös sanoa päivittäin, mutta onhan se ihan mahdottoman vaikea ja pitkä sana, vielä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Vaunulenkit

Luonto on ollut meille tosi tärkeä elementti ja osa arkea niin kauan kuin muistan. Kävelin viime kesänä pururadoilla aivan hurjasti, onnea on valtavat lenkkimaastot takapihalla. Muistan elävästi parin tunnin vaunulenkit viime keväänä ja kesänä mammakavereiden kanssa. Huolet, itkuisuus ja kaikki muukin saatiin unohdettua hetkeksi metsän siimeksessä. Lämmin aurinkokin yllätti viime kesänä jokusen kerran ja siivitti askellusta vieläkin enemmän. Ulkoilman vaikutusta omaan hyvinvointiin ei pidä koskaan väheksyä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hippaleikit

Herra Longfield muisti hippaleikit. Hänestä ne ovat tosi hauskoja. Pieni ihme pitää minua turvakeskuksena, ja juoksee luokseni naama hassussa virneessä samalla kun isä ottaa häntä kiinni. Ennen kuin pieni ihme osasi kävellä ilman tukea, hän juoksi syliini sohvan reunoja pitkin. Leikkiä jatkettiin vaikka kuinka kauan, ja riemukas nauru täytti hippaleikkien aikana vihreän Vihervaaran. Parasta!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Espanjan matka

Viime elokuun matkan aikaan pieni ihme oli 5 kuukautta vanha. Jännitimme matkaa todella paljon, ja vaikka vietin päivät yksin pikkuisessa Vigon kaupungissa hyvin huonosti vaunuissa viihtyvän vauvan kanssa, loi matka uskoa tulevaan ja siihen, että pääsemme kyllä jatkamaan reissailua koko perheen voimin myös vauvan syntymän jälkeen. Miten ihanaa on antaa lapselle muistoja, kokemuksia sekä ymmärrystä maailmasta matkailun avulla. Meillä on suuri haave päästä matkustelemaan perheenä mahdollisimman paljon. Eikä sen tarvitse olla edes mikään haave, sen kuin vain lähdetään reippaasti ja rohkeasti reissuun! Nythän sen pitäisi olla iisiä kun kaikki ongelmat on selätetty ja matkalla ei tarvitse pelätä jatkuvasti milloin kivuliaat itkukohtaukset alkavat.

Hiljaiset automatkat

Voi nämä ovat niin luksusta! Olemme vasta alkaneet harjoitella sitä että pieni ihme on takapenkillä yksin. Automatkat olivat niin hurjia vauvavuotena, ettei tullut edes mieleen jättää huutavaa vauvaa yksin takapenkille – siellä tehtiin ihan kaikki sen eteen, että toisella olisi edes hetki parempi olla. Mutta tosiaan nyt matkat menevät jo niin paljon paremmin!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Muistot

Tärkeimpänä kaikista ovat nämä sekä lukuisat muut muistot. Niitä on saatu tallennettua omaan sekä tietokoneen muistiin valokuvien ja videoiden avulla vaikka kuinka. Muistojen avulla näihin hellyyttäviin hetkiin voi palata vuosien saatossa vielä useita satoja kertoja.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Minulle sanottiin vauvavuoden aikana usein, että rankat jaksot unohtuvat nopeasti, ja mieli täyttyy kaikella sillä ihanalla mitä pieni ihme toi mukanaan. Tätä oli vaikea uskoa, mutta nyt kun touhuamme valloittavan taaperomme kanssa, minun on pakko yhtyä tähän. Olen niin onnellinen sekä rakastunut pieneen poikaamme, etten aidosti enää muista miltä ne viikot yksin koliikkisen vauvan kanssa tuntuivat. Miltä tuntui nukuttaa viikko (eiku kuukausi) toisensa jälkeen tunteja itkevää vauvaa, miltä tuntui kun tunsi itsensä täysin hyödyttömäksi kun ei voinut auttaa vauvan oloa, miltä tuntui kun apua ei ollut oikein saatavilla ja oma pää alkoi hajota..

Ikävät muistot ovat totisesti kadonneet! Mitä kaikkea me saamme vielä pojan kanssa kokea, sitä ei malttaisi edes odottaa.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Katsellessani vastasyntyneen pienen ihmeen valokuvia, hymyilen. Miten kauniisti Linnolahti Photography sai ikuistettua pienen käärömme. Samalla hymyilen sille miten paniikissa olimme kuvaussessiossa. Meidän pieni perhe, vanhemmat päästään aivan sekaisin vastasyntyneen kanssa ja vauva niin autuaan tietämätön kaikesta häsästä mitä me vanhemmat hänen ympärillään häsäsimme. Kuvat ovat rauhoittavia, ja pieni vauva näyttää niissä valtavan kauniilta – täydelliseltä. Miten upeita muistoja vuoden takaiset kuvat saivatkaan aikaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ja sitten nämä uunituoreet yksivuotiaan kuvat, jälleen taitavan Elina Linnolahden ottamia. Kuvaussessio oli vuoden takaiseen verrattuna meille vanhemmille paljon rennompi, olemme kasvaneet vanhemmiksi ja pieni vauva kasvanut reippaaksi taaperoksi. Eihän tässä ole enää mitään hätää.

Tätä matkaa on upea jatkaa yhdessä eteenpäin – uusia unohtumattomia muistoja keräten!

Kerro meille omat parhaat hetkesi vauvavuodesta, niitä olisi ihana lukea. ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Yhteistyössä Linnolahti Photography

Palvelut arjen pelastajina & 70 euron lahjakortin arvonta & alekoodi Offerillaan

Kaupallinen yhteistyö Offerillan kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua sekä testata Offerillan laajaa palveluiden tarjontaa ja kertoa lukijoille Offerillan tarjonnasta sekä hyvistä diileistä omien kokemusten kautta.

Kuluneen vauvavuoden aikana on opinnut arvostamaan omaa aikaa aivan uudella tavalla. Oman henkilökohtaisen ajan lisäksi perheen yhteinen aika on noussut arvoon arvaamattomaan sen jälkeen kun palasin tammikuussa töihin – parisuhdeaikaa yhtään väheksymättä. Mutta perhehän me haluttiin, kun lapsesta aloimme yhdessä haaveilla, joten kyllä se perheen yhteinen aika on minusta näistä kaikista se tärkein juttu juuri nyt. Vaikkakin kaikki tärkeitä aikoja ovatkin.

linnolahti photography

En uskalla edes ajatella mikä show ja rumba on edessä kun päiväkotielämä vuodenvaihteessa alkaa. Silloin ollaan taas aivan uuden edessä koko sakki! Molemmat vanhemmat palaavat ihan oikeasti yhdessä töihin, taapero menee päiväkotiin ja Horatio saa alkaa taas viettää rauhallista laatuaikaa yksin kotona. Heh!

Vielä ei onneksi tarvitse tuota rumbaa liikaa miettiä, nyt nautitaan näistä hetkistä ja pyöritetään arkea mahdollisimman tehokkaasti. Tai ehkä oikeampi tapa olisi sanoa, että arkea pyöritetään niin, että kaikki saavat siitä mahdollisimman paljon irti.

Puhdas Unelma Offerilla

Tässä kaiken uuden keskellä sitä on tajunnut miten kamalan paljon aikaa on käyttänyt kaiken maailman turhaan! Enää ei ole mahdollisuuksia viikata vaatehuoneeseen alusvaatteista asti kaikkea mahdollista värijärjestykseen, muuttaa vaatteiden järjestystä tasaisin väliajoihin uuteen – ihan vain siksi, että ylimääräistä aikaa on (eiku oli). Lisäksi en ehdi enää tutkia reseptilehtiä, leikata kiinnostavimpia reseptejä talteen ja asetella niitä muovitaskuihin paksuihin reseptikansioihin, jotka on tietenkin välilehtien avulla järjestetty ”keitot”, ”suolaiset purtavat”, ”kalaruoat”, ”salaatti”, ”liharuoat”, ”kanaruoat”. ”makkararuoat” yms. järjestykseen. Blogin alkuaikoina tein ihan laatupostauksen reseptikansioista, käy kurkkaa jos kiinnostaa. Vuoden 2011 postauksen jälkeen kansiot on uusittu ja niitä on tällä hetkellä kaksi kappaletta, koska reseptit eivät enää mahtuneet yhteen.

Puhdas Unelma Offerilla

Mihinkäs muuhun turhaan sitä ennen aikaansa käytti.. No ainakin serviettien järjestelyyn värikoodien mukaisesti, kirjahyllyn kirjojen aakkostamiseen, kirjahyllyn kirjojen järjestämistä aiheiden mukaisesti, kynien asettelua ja jaottelua erilaisiin kuppeihin (olisihan se kamalaa jos samassa kipossa olisi sekä kuulakärki- että lyijykyniä), puutarhassa nyhväämistä, rikkaruohojen nyppimistä (sairaalloisen tarkkaa nyppimistä), paperikassien keräilyä sekä niiden järjestelyä kokojen ja eri teemojen mukaisesti, postikorttien järjestelyä teemoittain, kodin yms. paperien kansioittamista sekä tietenkin tontilla nököttävien puiden alaoksien siistimistä oksasaksilla sekä sahalla. Kyllähän on varsin tärkeää, ettei puiden alaoksat osoittele ihan mihin vaan – niiden(kin) pitää olla jämptisti aseteltuina.

Puhdas Unelma Offerilla

Kun jossain vaiheessa pienen ihmeen syntymän jälkeen olin ihan aidosti sisäistänyt sekä hyväksynyt sen, että tässä meni meidän maailma kertaheitolla uusiksi, aloimme miettiä konkreettisia muutoksia siihen mitä voimme tehdä, jotta oma pääni kestää.

Selvisi, että minun täytyy voida olla äitiyden lisäksi välillä ihan vaan se sama vanha Huli. Tehdä niitä juttuja joista välitän ja joita rakastan. En päässyt enää toteuttamaan itseäni, sillä suoritin äitiyttä niin kovin. Siinä sivussa yritin pitää kodin puhtaana, hoitaa (ruoka)ostokset, koiran ja kaiken muun entiseen tapaan. Ei onnistunut vaativan vauvan sekä työmatkailevan miehen kanssa, ja niin oma pää hajosi ja näin pelkkää mustaa vetäytyen yhtä useammin pimeään vessaan itkemään.

Tarvittiin apua. Jota on muuten todella vaikea pyytää kun on tottunut suorittamaan sekä suoriutumaan kaikesta itse (ihan omasta halusta).

Puhdas Unelma Offerilla

Juteltuamme asioista päädyimme siihen, että arkea pitää jotenkin helpottaa. Ettei meidän tarvitse tehdä kaikkea itse. Ensin meillä alkoi käydä siivoojat, se oli niin luksusta. Kirjoittelin tuosta autuaasta ajasta myös blogiin postauksen, sen voi kurkata täältä. Siivoojat piti hyvästellä kun hoitovapaa alkoi, mutta he palaavat vihreään Vihervaaraan heti kun tulot palaavat normaalille tasolle ensi vuoden alussa. Siivoojien lisäksi aloimme loppuvuodesta tilata ruokaostokset suoraan kotiin. Miten upea palvelu! Ja miten monelta hutiostokselta vältyimme. Aivan parasta! Joululahjaksi annoimme toisillemme palveluista koostuvia lahjakortteja. Omaa aikaa kauneushoitolassa sekä tapaamisia ravintoterapeutin kanssa. Toimi!

Viimeisimpänä arjen helpottajana meillä kävi mattojen sekä sohvan pesijä kylässä juuri ennen pienen ihmeen yksivuotissyntymäpäiviä. Aivan mahtava ajoitus!

Puhdas Unelma Offerilla

Lahjakortin Puhdas Unelma -firman palveluun ostin Offerillan kautta. Offerillan kautta voi ostaa hurjan edulliseen hintaan palveluita sekä tuotteita laidasta laitaan. Löytyy tarjouksia kauneushoitolapalveluihin, kodinhoitoon, ravintoloihin, elämyksiin, hyvinvointiin sekä vaikkapa autonpesupalveluihin. Alennusprosentit ovat noin 50-90 prosentin luokkaa – tämähän passaa kaltaiselleni tarjoushaukalle vallan mainiosti! Palveluita on tarjolla Helsingin lähialuiden, Turun, Tampereen, Jyväskylän sekä Oulun seuduilla.

offerilla

Puhdas Unelma Offerilla

Meidän Puhdas Unelma -diilin sai omakseen 55 % alennuksella ja siihen kuului 1-3 maton pesu. Vihreässä Vihervaarassa Jaria odotti kaksi kookasta mattoa – olohuoneen sekä pienen ihmeen huoneen matto. Ja kyllä tuli muuten puhdasta! Pienen ihmeen huoneen matosta lähti niin paljon likaa, karvaa sekä hiekkaa, että ihan alkoi ahdistaa, että vauva on pötkötellyt matolla aivan vastasyntyneestä asti emmekä ole yhtään ajatelleet, että matto saattaisi olla likainen. Jestas!

Puhdas Unelma Offerilla

Jari pesi ja puunasi myös olohuoneen sohvan. Hänen nostettuaan istuintyynyt pois paikoiltaan, piti mun juosta naama punaisena vauva kainalossa makuuhuoneeseen häpeämään, sen verran paljon leivänmurua sun muuta ylimääräistä sohvatyynyjen alta löytyi. Voi apua! Mutta nyt on sohva vimosen päälle puhdas ja päälle on suihkittu suoja-aine, eli nyt voi taapero vaikka kaataa maidot sohvalle – neste valuu kankaalta pois kuin vesi hanhen selästä. Aika jees.

Puhdas Unelma Offerilla

Just tämmöisiä arjen helpottajia me olemme kaivanneet! Aikaa jää palveluiden avulla kaikkeen muuhun yhteiseen kivaan eikä esim. likaisen sohvan takia tarvitse säheltää hiki päässä koko viikonloppua. Nyt homman hoiti ammattilainen muutamassa tunnissa kunnon vehkeillä ja vielä Offerillan ansiosta todella edulliseen hintaan. Pienen ihmeen syntymäpäivänä saivat vieraat tallustaa puhtaiden mattojen päällä ja istahtaa puhtaalle sohvalle!

Puhdas Unelma Offerilla

Seuraavaksi ajattelin hommata Offerillan kautta meille ikkunapesijän kylään. Keväinen, varsin matalalla helottava aurinko on paljastanut karun totuuden ikkunoiden puhtaudesta. Viime kesänä niitä ei vauvan myötä jaksettu pestä ja se kyllä näkyy.. Jos teillä olisi tarvetta esim. ikkunanpesulle, niin koodilla longfield10 saatte nyt 10 % alennuksen koko Offerillan valikoimasta.

Ja sitten blogin kolmanteen perättäiseen arvontaan! Kyllä nyt on arvontaa menossa, aika huisia! Kaikki käynnissä olevat arvonnat löydät blogin oikeasta sivupalkista. Kommentoi tähän postaukseen, mikä Offerillan diileistä auttaisi sinua arjessa juuri nyt kevään ja kesän kynnyksellä. Yli 1300 diilin valikoimaan voit käydä tutustumassa Offerillan nettisivuilla. Kerro kaipaamasi diili minulle kommenttikentässä viimeistään lauantaina 14.4.2018 ja olet mukana 70 euron lahjakortin arvonnassa, jonka voit käyttää Offerillan sivuilla mihin tahansa diiliin. Tilaamalla Offerillan uutiskirjeen, saat tuoreeltaan tiedot uusista diileistä suoraan sähköpostiisi.

Puhdas Unelma Offerilla

Megalistaus: Vauvavuoden turhakkeet ja hyödykkeet & Lapsimessulippujen arvonta

* sisältää mainoslinkkejä

Idean tähän listauspostaukseen sain Mistä on pienet pojat tehty -blogista. Luin vastaavia postauksia useasta eri blogeista ollessani raskaana ja yrittäessäni selvittää mitä kaikkea vauvakamaa olisi pakko hommata etukäteen, mitä voisimme ostaa tarvittaessa ja mitä emme tarvitse ollenkaan.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että meille putkahti ihan omanlaisensa vauva, jonka tavat sekä tarpeet eivät olleet ihan yksi yhteen muiden vauvojen kanssa. Ja näinhän se tietenkin menee, jokainen vauva, jokainen äiti, jokainen isä ja jokainen perhe on erilainen, eikä etukäteen vaan voi liiaksi suunnitella. Tämän asian sisäistäminen ja hyväksyminen vei ainakin allekirjoittaneelta tovin jos toisenkin. Minä kun olen mestari suunnittelemaan kaiken etukäteen, minuutilleen.

Chow chow ja vauva

Meidän suurimmat hyödykkeet sekä turhakkeet liittyivät pääsääntöisesti siihen, että pieni ihme kärsi koliikista sekä allergioista 8 kuukauden ajan, ja lisäksi hän ei huolinut koskaan tuttia taikka tuttipulloa. Niin ja mistään pötköttelystä ei meidän reipas poika ole koskaan piitannut – menoa on riittänyt alusta asti eikä paikoillaan ole viihdytty juuri ollenkaan. Tästä kertoo sekin, että ollessamme ihan alkukuukausien aikana seurakunnan kerhossa, tuli pappi puhumaan minulle kerhon jälkeen. Hän totesi, että näytän väsyneeltä ja kyseli vointiani. Lisäsi vielä lopuksi, että hän haluaisi olla näkemässä minkä urheilulajin poikamme valitsee, hänestä näki kuulemma heti, että hän on voimakas ja urheilullinen. Voiko yksivuotiaan ilmoittaa jo Teemu Selänteen kiekkokouluun? Heheheh!

baby blues

Jotta postaus ei veny kahden romaanin mittaiseksi, niin jätän listalta kaikki vauvanvaatteisiin liittyvät turhakkeet ja hyödykkeet pois. Niistä voisin helposti raapustaa teille vaikka oman postauksen – sen verran paljon vaatteiden kanssa on onnistumisia ja sekoiluja ensimmäisen vuoden aikana tullut tehtyä.


Jos jaksat lukea koko postauksen, niin lopussa odottaa yllätys!
Siellä on ohjeet kahden lipun arvontaan Lapsimessuille!


Hyödykkeet

Kaalinlehdet olivat aivan ehdoton imetystaipaleen alkumetreillä. Jääkaapissa piti olla aina valmiiksi revittyjä kaalinlehtiä, joilla pingottuneita rintoja saatiin rauhoitettua. Meidän koko kämppä haisi ekat kuukaudet kaalille – kaalinlehtiä oli jääkaapissa, keittiön tasoilla, yöpöydillä, lakanoiden välissä, roskiksissa ja ties missä.

Kauratyynyn sain joululahjaksi herra Longfieldilta. Ajattelin aluksi, ettei sille olisi käyttöä. Eikä ollutkaan ennen kuin imetys alkoi. Kauratyynyä lämmitettiin kuitenkin jatkuvasti kotiutumisen jälkeen. Se helpotti pingottuneiden rintojen paineen tunnetta, ja auttoi uudemman kerran viime vuoden lopulla kahden päivän rintatulehduksen kanssa suuresti.

Lansinoh-voidetta meni litroittain. Olin aivan shokissa, kun ymmärsin kuinka paljon yksi voidepurkki maksaa, ja kuinka paljon sillä läträsin. Sitä haettiin apteekista joka viikko lisää. Rinnat olivat kovalla imetyksen alkaessa, rikkoutuneet rinnanpäät tekivät imetyksestä todella kivuliasta, mutta sisulla siitä selvittiin ja sain lopulta kokea ihanan sekä onnistuneen imetystaipaleen, josta kirjoittelin jokunen aika sitten myös blogissa.

minisun mama imetys

Jumppapallo* oli pienen ihmeen synnytyksessä isosti mukana. Sairaalaan asti en sitä raahannut, mutta kotona se oli käytössä. Pienen ihmeen synnytyskertomuksen voi lukea täältä, se taitaa olla koko viime vuoden luetuimpien postausten joukossa. Mutta synnytyksen jälkeenkin jumppapallo oli päivittäin käytössä, sillä ei jumpattu, vaan sen päällä kevyesti istualtaan pomppelehtien saatiin koliikkinen vauva rauhoittumaan ja usein myös nukahtamaan huutokonsertin päätteeksi. Jumppapallo on myyty jo eteenpäin, en halunnut säästää sitä, sillä sen päällä itkimme pienen ihmeen kanssa usein kilpaa, enkä halunnut jättää niitä muistoja turhaan nurkkiin pyörimään.

Imetysvaatteet ja -liivit olivat ihan ehdottomat onnistuneeseen ja mukavaan imetykseen. Laitoin imetysvaatteisiin sekä -liiveihin useamman sata euroa, enkä kadu niitä pennosia yhtään. Oli ihanaa lähteä liikkeelle ja olla kotona istuvissa ja mukavissa imetysvaatteissa, joiden takia ei tarvinnut piiloutua muiden katseilta toisiin huoneisiin taikka verhota itseään suuremmin. Lisäksi hyväkuntoiset imetysvaatteet liikkuvat kirppareilla varsin hyvin.

Kestävimmät, mukavimmat ja edelleen käytössä olevat imetysliivit ovat Boobin liivit*. Parhaimmat ne ovat myös siitä syystä, että niissä on ikään kuin vähän suojaa, sillä pieni kangaspala jää rinnan päälle kun liivin ”oven” avaa. Näitä käytin aina kylissä sekä julkisilla paikoilla.

Pakko kyllä tunnustaa, että nyt odotan aika kovasti sitä hetkeä kun saan polttaa roviolla kaikki imetysvaatteet ja tutkia mitä muuta omasta vaatekaapista löytyykään.

Liivinsuojat olivat ihan ehdottomia kaltaiseni suihkutissin kanssa. Aivan ehdottomat. Ja ehdottomasti parhaat (testasin useat) olivat Natusan Baby -liivinsuojat.

imettäminen ulkomailla, espanja

Aventin sähkökäyttöinen rintapumppu oli jokaisen euron arvoinen. Teimme pumpattuun maitoon puuroa ja yritimme juottaa maitoa myös tuttipullolla kun minä olin poissa, mutta sen kanssa meillä oli ongelmia, sillä pullo ei oikein kelvannut. Mutta vaikka varsinaisesti pumpattua maitoa emme saaneet tuttipullolla alas, jouduin käyttämään pumppua ihan vain rintojen tyhjentämiseen, sillä maitoa tuli niin hurjasti.

Ergobaby-kantoreppu ja vastasyntyneen lisäosa oli koliikkivauvan kanssa täysin välttämätön. Pystyasento oli usein ainoa, jossa vauvalla oli hyvä (tai ainakin parempi) olla, joten kantoreppu oli meillä aivan alusta asti käytössä. Onneksi olin ostanut kantoreppuun etukäteen myös vastasyntyneen lisäosan, sen avulla saimme repun heti käyttöön. Toki kantoreppu oli myös koiraperheessä tosi kätevä, varsinkin perheessä jossa tykätään samoilla metsässä. Kantorepun avulla pääsimme metsään koko perheen voimin niin, että Horatiokin pääsi nauttimaan tutuista metsäpoluista vauvan syntymänkin jälkeen.

Alla olevassa kuvassa päällä Vertbaudet-imetysmekko*.

Bouzas_Vigo_Spain

Stokke Steps -syöttötuoli tarjottimella on ollut todella hyvä sijoitus. Vankka, kaunis, laadukas, toimiva, pitkäikäinen sekä helppohoitoinen. Ei se enempää lätinöitä kaipaa.

Teutonian Prestige -vaunut löysimme Tori.fistä. Ne olivat uudet, sillä niiden alkuperäinen omistaja muutti perheineen vanhaan kerrostaloon, jossa oli niin pieni hissi, etteivät isot vaunut mahtuneet siihen. Meillä kävi niin hyvä tuuri! Teutoniat ovat olleet jokaisen kehun arvoiset, todella laadukkaat saksalaiset kärryt. Toimintoja on vaikka kuinka ja pehmeä kantokoppa toimi meillä paremmin kuin kova koppa. Suuret kääntymättömät renkaat olivat meidän ehdottomalla vaatimuslistalla ja tätä vaatimusta emme ole katuneet. Vaunut ovat toimineet joka säässä ja ties missä metsäteillä todella hyvin.

chow chow

Babyzen YoYo Plus -matkarattaat ostin jo raskausaikana heti kun bongasin ne pienessä alessa. Olin lukenut niistä niin paljon hyvää ja suhteellisen paljon matkustelevana meitä kiehtoi se, että matkarattaat saa ottaa lentokoneeseen mukaan käsimatkatavaroina. Autossa ja sisällä kotonakin ne vievät niin vähän tilaa, että hyvä jos niiden olemassaoloa edes huomaa. Matkarattaita on lisäksi helppo sekä mukava työntää, ja ne kääntyvät todella pienessä tilassa hyvin vaivattomasti.

Espanja, Madrid

Sinkkivoide on ollut eniten käyttämämme voide vauvalla ensimmäisen vuoden aikana. Aivan huikea aine vaippaihottumaan sekä reisien ja poikien varusteiden väleihin.

Bebanthen-voide on ollut sinkkivoiteen jälkeen toiseksi käytetyin rasva. Käytän sitä paljon myös itse huuliin sekä vauvavuoden aikana rintoihin kun pienet hampaat alkoivat hinkata imettäessä ikävästi. Pieni ihme ei ole koskaan purrut minua, mutta kun hampaita alkoi rytinällä tulla, ei imuote korjaantunut ihan yhtä nopeasti.

Weleda Calendula Baby Oil* oli ihan mahtava ensimmäisten kuukausien aikana, kun koliikki oli kovimmillaan. Vauvakerhossa oli kerran vauvahieroja paikalla, ja kun hän kuuli tilanteestamme, antoi hän minulle tarkan yksityisopetuksen vauvahierontaa varten. Sillä sai masusta ilmoja paremmin pihalle, ja se toki helpotti pienen vauvan oloa. Weledan Calendula vauvaöljy oli vauvahierontaan todella hyvä, se on öljymäinen, mutta ei kuitenkaan liian märkää taikka liukasta. Vauvan poskiin olen sitä myös välillä levittänyt.

Hoitotaso kodinhoitohuoneessa oli fiksu veto. Mietin pitkään, että haluaisin erillisen kauniin hoitopöydän pienen ihmeen omaan huoneeseen, mutta lopulta kuuntelin kavereita jotka totesivat, että kaikista fiksuinta on asettaa hoitopöytä vesipisteen lähelle – meidän tapauksessa kodinhoitohuoneeseen. Ja onhan se ollut todella kätevä, kaikki tavarat ovat olleet alusta asti lähettyvillä vesipisteen ja vaatteiden lisäksi.

pojan huone

Imetystyyny meillä oli valmiina, mutta koin pitkulaisen tukityynyn sen verran hankalaksi imettäessä, etten käyttänyt sitä enää tyynyn alkuperäisessä tarkoituksessa. Tilalle ostin kehutun Doomoon*, joka oli mahtava. Testasin sitä ensin ystävän luona ja totesin, että vastaava oli saatava. Käytin imetystyynyä muistaakseni nelisen kuukautta, jonka jälkeen myin sen eteenpäin. Neljän kuukauden jälkeen imetys toimi jo kuin itsestään, enkä kaivannut tyynyä enää avuksi.

Pinnasängyn saimme ystävältämme. Jämäkkä, kotimainen pinnasänky on täyttä puuta ja se painaa hurjan paljon. Vielä en osaa arvioida kuinka kauan pinnis tulee olemaan käytössä. Jos joutuisin ostamaan pinnasängyn itse, ostaisin sellaisen josta saisi yhden pitkän päädyn pois, jotta pinnasänky toimisi vanhempien sängyn jatkeena. Pieni ihme siirtyi omaan huoneeseen noin 7-8 kuukauden ikäisenä (jos en täysin väärin muista), hänen nukkumisistaan kirjoittelin blogiin jo aiemmin.

Nuppu print lakanat

Hoitolaukun tilasin Briteistä. Mietin pitkään onko se aivan turha kapistus, mutta kun törmäsin omasta mielestäni maailman kauneimpaan hoitolaukkuun, oli se pakko saada. Onneksi tilasin, karhukuvioinen Mamas&Papas-hoitolaukku on ollut järisyttävän toimiva. Siihen kuuluva taitettava kosteussuojattu hoitoalusta on ollut myös todella kätevä kapistus. Hoitolaukku on saanut myös tosi paljon kehuja!

Tärkeintä hoitolaukussa on mielestäni tilava koko, hyvät kantomahdollisuudet (eli siis kunnon kantohihnat) sekä se, että laukun saa helposti vaunujen aisaan roikkumaan.

Nabby-itkuhälyttimen ostin sen saamien arvostelujen perusteella jo raskausaikana. Pieni, luotettava, hyvän akkukeston omaava, ei turhista äänistä häikkää ottava itkuhälytin kuulosti oikein passelilta. Ja sitä Nabby on ollut. Ei mitään pahaa sanottavaa, iso suositus.

Vauvavakuutus otettiin jo raskauden aikana. Itselläni ei vakuutusta lapsena ollut, ja muistan ne kymmenet ja taas kymmenet kerrat kun jonotimme äitini kanssa keskellä yötä reilut kolme tuntia Peijaksen päivystyksessä korvatulehdusten takia kännikalojen seassa. Ei kiva. Vakuutusta on tullut ensimmäisen vuoden aikana käytettyä – kävimme koliikin, masuvaivojen, kireiden huuli- ja kielijänteiden sekä allergioiden takia useamman kerran lääkärissä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Cybex Sirona Plus -turvaistuin hommattiin tosi aikaisessa vaiheessa. Pieni ihme huusi kuin riivattu kaikki automatkat turvakaukalossa, ja ajattelimme kokeilla jos turvaistuimeen vaihto auttaisi asiaa. Kyllä se vähän taisi jopa auttaa, tilavampi ja paremmilla säätömahdollisuuksilla varustettu istuin tuntui hieman miellyttävän pientä ihmettä. Kokonaan autossa huutaminen saatiin loppumaan vasta sen jälkeen kun piipahdimme allergialääkärin luona saaden sieltä lääkkeet ja ohjeet minun sekä vauvan ruokavalioon. Allergisten vauvojen autoraivot olivat lääkärin mukaan yleisiä – tiukka istuma-asento kiristää vatsan seutua ja saa aikaan todella ikäviä kouristuksia vatsassa. Vatsavaivat on tällä erää selätetty ja Cybexin istuin on edelleen loistava, sen myös pitäisi pysyä käytössä vielä pitkään. Plus-kankaista kannattaa maksaa jokunen kymppi lisää, ovat paljon laadukkaammat ja vähemmän hiostavat kuin peruskankaat.

Knitworksin villapeitto lähti mukaan Gumbostrandin brunssilta jo ennen kuin raskauden ensimmäinen kolmannes oli selätetty! Ihastuin villapeittoon heti ja se oli aivan pakko saada. Villapeitto on palvellut hurjan hyvin. Sen pehmeä pinta ei kutita ja pienen käärön voi kietoa siihen heti syntymän jälkeen. Meillä oli peitto mukana jo synnärillä ja kätilö sekä kaksi hoitajaa kehuivat sitä kilpaa. Useita kehuja se on kerännyt myös kotiutumisen jälkeen. Villapeitto on käytössä edelleen ja keväällä sitä tullaan varmasti käyttämään rattaissa lämmikkeenä kun lämpöpussit on aika heittää mäkeen. Iso peukku suomalaisen käsityön puolesta!

Babynest-unipesän suojissa pieni ihme nukkui perhepedissä ensimmäiset kuukaudet. Pinnis raahattiin makkariin vähän myöhemmin kun alkoi tuntua siltä, että vauvaa olisi hyvä alkaa opettaa nukkumaan omassa sängyssä.

Saimme unipesän veljeltäni, jonka kuopus oli juuri kasvanut pesästä ulos. Siis unipesästä, pienen ihmeen serkku on 6 kuukautta meidän poikaa vanhempi, joten kotipesästä hän saa lentää vasta vuosien ja vuosien jälkeen! Unipesä oli aivan huippu. Sitä siirreltiin joustavasti rattaiden, matkarattaiden, pinniksen sekä kehdon välillä aina kun tarve vaati. Imetin öisin unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut öisin edes siirtää, ja koko perhe sai jatkaa unia kun tissi oli saatu suuhun.

swaddle up

Peltorit olivat välttämättömät koliikkiperheessä. Välttämättömät. Ei muuta lisättävää.

Untuvapussiksi hommasin Stokken untuvapussin enkä katunut. Tätä olisi voinut käyttää jo vastasyntyneellä, mutta eka kevät mentiin äitiyspakkauksen makuupussilla. Nyt untuvapussi on pakattu jo kirppiskamoihin ja käytössä on vielä tämän lopputalven kevyempi lämpöpussi. Untuvapussin kanssa ei tarvinnut koskaan miettiä voiko ulos lähteä ja mitä vauvalle pitää pukea ulos päälle. Untuvapussi passasi myös matkarattaisiin, joten tarpeen vaatiessa se heivattiin toisiin vaunuihin. Ehkä ainoa miinus Stokken pussissa oli fleecesuikale vauvan pään ja selän alla. Fleece hiostaa, ja välistä pienen ihmeen niska sekä pää olivat päiväunien jälkeen litimärät.

Fleecepussi toimi toisena lämpöpussina vaunuissa untuvapussin rinnalla. Ostin kevyemmän lämpöpussin tajutessani, että untuvapussi on todella lämmin, eikä sen kanssa sovi ihan miinus viiteen asteeseen lähteä. Kevyempi pussi löytyi tosi hyvässä alessa eikä sille jäänyt hintaa kuin 20 euroa. Tätä pussia käytämme nyt rattaissa, pituus alkaa olla jo liian pieni, mutta juuri ja juuri vetskarit saa vielä kiinni.

Aventin höyrysterilointilaitteen tarpeellisuutta mietin tovin ostohetkellä, mutta päätin sen kuitenkin ostaa koska hintaa ei kovin montaa kymppiä ollut. Mutta vaikka pieni ihme ei tutteja taikka tuttipulloja koskaan oikein huolinut, steriloin laitteen avulla rintapumpun osia, puruleluja sekä satunnaisia kertoja tutteja ja pulloja. Laite oli tosi näppärä ja ensimmäisten kuukausien aikana se pyöri useamman kerran päivässä mikrossa. Miten paljon se olisi siellä pyörinytkään mikäli pullot ja tutit olisivat kunnolla vauvalle kelvanneet!

Mies on ehdottomasti tärkein kaikesta. Ilman herra Longfieldia en olisi vauvavuodesta selvinnyt. Kiitos rakas!

isä hoitovapaa

Turhakkeet

Muumi leikkimattoa emme olleet hommanneet valmiiksi ja sen hommaamisen olisi voinut jättää kokonaan väliin. Pieni ihme ei ole koskaan viihtynyt pötkötysasennossa pidempään kuin ehkä minuutin. Sylissä hän sen sijaan viihtyi varsin tiiviisti. Melkein 80 euroa maksanut leikkimatto oli täten täysin turha, Horatio siellä kyllä jokusen kerran nukkui, mutta muuten sillä ei juuri mitään tehty. Onneksi sain leikkimaton myytyä varsin kohtuulliseen hintaan eteenpäin kirpputorilla, toivottavasti se ilostuttaa seuraavaa omistajaansa enemmän kuin meidän vauvaa.

muumi_martinex

Rintakumit viskasin hormonipäissäni roskiin. Kerroin jo aiemmin eräässä imetyspostauksessa siitä kuinka en voinut rintakumeja käyttää. En pysty tätä mitenkään järjellä selittämään, mutta rintakumien käyttö tuntui väärältä. Syytän hormoneita. Olin hommanut muutamat rintakumit valmiiksi, mutta ne lensivät roskiin kyynelten virratessa silmistä, koska tunsin itseni jotenkin täysin epäkelvoksi äidiksi mikäli vauvani joutuisi imemään maitoa rintakumien läpi. En ymmärrä itseäni vieläkään.

Stokke Steps Bouncer sitteri. Sitteri itsessään oli toki todella tarpeellinen. Mutta ei siitä meidän tapauksessa olisi kannattanut reipasta 150 euroa maksaa. Kuten jo alussa kerroin, pieni ihme ei oikein viihtynyt selällään koliikin ja vatsavaivojen takia, joten sitteriä meillä ei loppupeleissä kovin paljon käytetty. Syöttötuolina se toimi ennen kuin vauva oppi itse istumaan, ja jokuset päiväunet siinä nukkui, mutta muuten jäi varsin vähälle käytölle. Sylissä oltiinkin sitten hurjasti. Mutta sehän on vain hyvä asia. ♥

Tosin sain myytyä sitterin yli 100 euron hinnalla eteenpäin, joten eipä siitä kuitenkaan montaa kymppiä meille maksettavaa jäänyt.

idnewborn

Tutit eivät meidän pojalle kelvanneet, eivät koskaan. Aivan turhaan ostin varmasti 10 erilaista tuttia testiin. Yksikään ei kelvannut.

Tuttipulloihin käytin valehtelematta useamman sata euroa rahaa. Kyllä kaduttaa. Ne eivät vain kelvanneet ja se siitä. Jälkiviisaana olisin ostanut valmiiksi yhden pullon (en kuutta(toista)) ja luovuttanut erilaisten pullojen testaamisen jo aikaisemmassa vaiheessa. Lähes käyttämättömistä pulloista annoin osan eteenpäin Tasty Travelissimo -blogin Martinalle, loput vein neuvolan vaatepisteeseen, josta perheet voivat ottaa vaatteita ja muita tarvikkeita ilmaiseksi itselleen.

Kehto oli ihana. Isälläni on ollut tapana antaa jokaiselle lapsenlapselleen kehto, eikä pieni ihme ollut poikkeus. Rakastuin kehtoon heti kun sen näin ja ajattelin heijaavani siinä vauvaa syntymän jälkeen kaikessa rauhassa. No ei se ihan niin mennyt, kun tosiaan tämä meidän pikkuinen ei ollut mikään pötköttelijä, kehdossa ei hereillä viihdytty juuri lainkaan vaikka kuinka heijasi. Kehdossa nukuttiin kyllä päiväunia ja myös osa yöunista, sillä emme raahanneet pinnasänkyä heti meidän makkariin, mutta suurimman osan alkukuukausien unista vauva nukkui minun kainalossa rinnalle nukahtaen. Se oli meidän perheelle paras ratkaisu, saimme kaikki levättyä näin eniten, ja se jos mikä oli alkukuukausina tärkeää. Mutta jäähän kehto upeaksi sisustuselementiksi meille, joten ei se tavallaan turha ollut – ei vain päässyt niin paljon nukkumiskäyttöön kun olimme alunperin ajatelleet.

Nuppu print lakanat

Talkki. En vieläkään ymmärrä mitä sillä pitää tehdä. Kaksi avaamatonta purkkia meiltä löytyy, enkä totisesti tiedä mihin niitä voisi käyttää.

Vauvan kylpyvaahto, pesuaine sekä ihorasva kiikutettiin meille oikein Puolasta asti. Olen kahdella Prahan reissulla ihastunut suunnattomasti paikallisen Manufactura-sarjan tuotteisiin ja raahannut niitä kotiin aika monta purnukkaa (heidän miesten sarjan tuotteet ovat herra Longfieldista täydellisiä). Vauvalle piti toki tilata omat purnukat törkeillä postikuluilla varustettuina. No eipä ole näitä purkkeja paljon käytetty. Pienen ihmeen iho on niin hyvä, ettei sitä ole tarvinnut rasvata eikä pesujen yhteydessä ole saippuoita juuri käytetty.

Unipussia kohtaan meillä oli suuret odotukset. Ja olihan se toisaalta ihan kätevä, mutten osaa sanoa miten se olisi eronnut tavallisista yöpuvuista. Meillä oli Swaddle Up -pusseja käytössä yhteensä neljä kappaletta, ja kovassa käytössä ne olivat. Jossain vaiheessa koin, että vauvaa oli hieman hankala liikutella/kantaa kun hän oli tiukasti pussin sisällä. Asento oli varmasti vauvalle turvallinen ja tiukka, eikä vauva päässyt lätkimään/raapimaan itseään päähän pussin sisällä, mutta en silti osaa sanoa oliko pussit vajaan 40 euron arvoisia vai olisiko normaalit yöpuvut ajaneet saman asian.

swaddle up

Mobilet pinnasängyn sekä hoitotason päällä olivat täysin turhia! Ja mikä homma niiden kiinnittämisessä ja paikkojen suunnittelussa nähtiinkään. Hoitotason päällä oleva Muumi-mobile tarttui hiuksiini ehkä 50 kertaa kunnes viimein revin sen alas ja heitin roskiin. Pinnasängyn päällä hilluva mobile oli yhtä tyhjän kanssa, pieni ihme ei varmasti koskaan edes tajunnut, että hänen päänsä päällä oli jotain ”kiinnostavaa”.

Turvakaukaloa ilman emme olisi toki mitenkään päässeet esim. synnäriltä kotiin, mutta silti sijoitan sen tänne turhakkeiden sekaan. Pieni ihme huusi kaukalossa aina niin valtavasti, ettei sitä voi edes uskoa. Sydämeen sattuu kun katson videoita huutavasta vauvasta kaukalossa.. Otin itkuvideoita lääkäriä varten talteen, enkä ole niitä voinut puhelimen uumenista poistaa, vaikka niiden katsominen sattuu paljon.

Kaukolossa vauva ei siis viihtynyt, joten häntä ei siinä pidetty yhtään ylimääräistä sekuntia ja jo aikaisin kesällä ostimme turvaistuimen, jossa oli parempi istuma-asento, enemmän säätömahdollisuuksia sekä tilaa.

Äitiyspakkaus. Jestas tuntuu pahalta laittaa äitiyspakkaus tänne turhakkeiden sekaan. Niin upea asia kuin äitiyspakkaus onkin, niin kaltaiselleni suunnittelijalle ja himoshoppaajalle se oli kuitenkin loppupeleissä enemmän turhake kuin hyödyke. Vauvan- ja lastenvaatteet ovat vieneet sydämeni ja hamstrasin niitä jo raskausaikana vinot pinot kaappeihin. Lisäksi äitini halusi ostaa vauvalle ”paremman” peiton ja hän on ommellut lapsenlapselleen kaikki lakanat, joten nekin olivat meille turhia. Mitäs muuta siellä pakkauksessa olikaan..? No toki se itse laatikko on tosi hyvä, meillä se toimii muistojen arkkuna ja mahtuu oikein passelisti pinnasängyn alle jemmaan.

Koliikkikeinu ostettiin vähän paniikissa Tori.fistä kovimpien huutojaksojen aikaan. Eihän se koliikkia parantanut, mutta antoi minulle välillä pariksi minuutiksi lepohetken kun jätin vauvan keinuun ja juoksin talon toiseen päähän puhaltelemaan pahimmat puuskat ulos. Jokusen kuukauden keinu meillä majaili, sitten hökötys myytiin samaan hintaan eteenpäin, eli kuluja tästä ei toisaalta aiheutunut meille yhtään. Uusille omistajille toivotin sydämeni pohjasta jaksamista rankkaan koliikkijaksoon.

Stokken kylpyamme ja kylvetystuki ovat osoittautuneet meille aivan turhiksi. Kodinhoitohuoneessaamme on isompi allas kuin amme on, joten kylvetys onnistuu siinä tosi näppärästi samalla kun oma selkä saa olla suorana. Kylvetystukea käytimme kolme kertaa.. Aivan turha! Ihan vauvana (ja vieläkin) pieni ihme suihkuttelee isänsä kanssa joka ilta, joten ammetta ei siitäkään näkövinkkelistä tarvittu oikeastaan kuin saunassa. Saunassa käymme vauvauinnin yhteydessä joka sunnuntai, joten kotona olemme saunoneet tosi vähän – ehkä viitisen kertaa.

Kaukaloadapterit vaunuihin maksoivat 80 euroa ja olivat kyllä turhimmat 80 euroa koskaan. Tästähän jo lätisin, pieni ihme ei kaukalossa viihtynyt, ihan sama missä tai mihin kaukalo oli kiinnitetty. Yhden kerran onnistuimme käydä Helsingissä niin, että pieni ihme nukkui meno- ja tulomatkan autossa ja vielä lounashetken kaukalossa, joka oli kiinnitetty adaptereilla vaunuihin. Mutta vain sen yhden kerran tämä onnistui. Muuten reissut tehtiin pitkälti kantorepussa.

Hyppykiikku oli kirppislöytö. Mammakaveri löysi sen ja osti meille. Hintaa oli viitisen euroa. Olin varma, että hyppykiikku olisi kova hitti, toisin kävi. Kiikkua käytettiin keinuna ja se oli jokusen hetken ihan lystikästä pienestä ihmeestä, mutta hyppimistä hän ei tajunnut. Kiukku vaan meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan kiikun kyydissä, hah!

Babyzen YoYo Plus -matkarattaiden makuuosa ostettiin ihan siitä syystä, että pääsisimme kesällä reissuun vauvan kanssa. Sehän meillä oli suurena haaveena. Että matkustaisimme äitiyslomani aikana vaikka minne vauvan kanssa ja reissuissa olisi tosi kätevä olla mukana kevyet matkarattaat, jotka saisi vielä ottaa lentokoneeseen mukaan.

No mutta sitten tuli koliikit, masuvaivat sekä allergiat, joten matkasuunnitelmat menivät uusiksi. Makuuasento ei miellyttänyt, joten matkarattaiden makuuosaa ei päästy käyttämään niin paljon kuin oli suunniteltu. Toki se oli valtavan kätevä niinä kertoina kun uskaltauduimme reissuun ja kaikki meni hyvin. Pieni ihme mötkötti vaunuissa esim. lähes koko Muumimaailma-reissun ajan viime juhannuksena ja kyllä matkarattailla tehtiin myös kahvilareissuja sekä muita lyhyitä matkoja. Onneksi makuuosan sai myytyä tosi hyvään hintaan eteenpäin, eli loppupeleissä sille ei kovasti hintaa jäänyt.

isä hoitovapaa

Siinä se oli! Aikamoinen lista! Vieläkö joku jäi uupumaan? Kerro kommenteissa teidän vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet ja olet mukana kahden Lapsimessulipun arvonnassa. Liput ovat omani, mutta me emme pääsekään osallistumaan Lapsimessuille, joten laitetaan liput jollekin onnekkaalle eteenpäin. Lapsimessut järjestetään Messukeskuksessa 20.-22.4.2018. Kommentointiaikaa on torstaille 12.4. asti! Otan voittajaan heti seuraavana perjantaina yhteyttä, ja laitan liput postiin. Niiden pitäisi ehtiä hyvin perille ennen Lapsimessuja.

Malja yksivuotiaalle & kuohuva-arvonta

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy.

En oikein käsitä, että vauvavuosi on takana. En jää kaipaamaan tuota vuotta mitenkään suuremmin – se oli rankka vuosi. Tai vuoden ensimmäiset 8 kuukautta olivat rankkoja, sen jälkeen elo alkoi olla vauvan kanssa varsin mutkatonta ja leppoisaa.

alkoholiton kuohuviini

Puolen vuoden kohdalla pidimme ystävillemme juhlat, sillä tuntui lähes uskomattomalta, että olimme selvinneet pienen ihmeen kanssa ensimmäiset kuusi kuukautta. Se oli meille vanhemmille varsinainen virstanpylväs. Ystäviä emme lisäksi olleet ensimmäisten kuukausien aikana yksinkertaisesti vain jaksaneet juuri nähdä, joten oli kiva saada porukka kasaan lämpimänä elokuisena päivänä.

Puolen vuoden kekkerien jälkeen edessä oli joulu, ja pian sen jälkeen tajusimme, että kohta meidän vauva täyttää vuoden. Oli aika alkaa suunnitella yksivuotissynttäreitä.

yksivuotissynttärit

Ystävät jätimme tällä kertaa rannalle ruikuttamaan, sillä yksivuotispippaloihin kutsuimme vain sukulaisia sekä pienen ihmeen kummit. Vihreä Vihervaara ei vetäisi sukulaisia sekä ystäviä sisäänsä talviaikaan, kun terassille ja pihalle ei voi levittäytyä viettämään aikaa. Mietimme kyllä jos olisimme pitäneet ystävillemme omat juhlat, mutta oikeasti kuinka montaa kaveria kiinnostaisi ihan aidosti tulla yksivuotissynttäreille..? Veikkaan, ettei kovin montaa. Nähdään kavereita sitten ihan omissa riennoissa.

Vaikka olivathan pienen ihmeen synttäritkin aikamoiset riennot! Tupa täynnä väkeä, tarjolla suolaista sekä makeaa purtavaa, komea syntymäpäiväkakku, laulua, musiikkiesityksiä, lahjoja, kasapäin suklaamunia sekä tietenkin kuohuvaa. Ja tietenkin alkoholitonta kuohuvaa, koska kyseessä oli lastenjuhlat.

yksivuotisjuhlatalkoholiton kuohuviini

En halua kuulostaa nipolta, mutta teimme jo raskausaikana lupauksen pienelle ihmeelle. Hän ei joutuisi kokemaan oloaan epämukavaksi juhlissa joissa äiti ja/tai isä alkavat käyttäytyä omituisesti, haisemaan oudolta taikka puhumaan oudosti alkoholin takia. Holillista juhlakuohuvaa taikka ruoan kanssa nautittua viinilasia (tai paria) emme ole jättämässä toki väliin, mutta siihen se saa jäädä – silloin kuin lapsi on mukana. Aikuisten riennot sitten erikseen.

Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille halusin ehdottomasti tarjolle kuohuvaa. Meillä on herra Longfieldin kanssa monta syytä kilistellä sille, että selvisimme kahdestaan vauvavuodesta. Siihen päälle kun lisää vielä onnenkilistelyt pikkuisesta 1-vuotiaasta taaperosta, hänen kehityksestään sekä ihan vain siitä, että meillä on hänet, niin kyllä se on totisesti kuohuvan paikka.

alkoholiton kuohuviini

Juhlissa meillä oli tarjolla raikkaan keväistä Henkell Sparkling Roseeta, jossa maistuu omasta mielestäni kesän ensimmäiset vanhempieni pihalta poimitut omenat. Pirskahteleva kuohuva ei häpeile yhtään holillisille sukulaisilleen. Tästä tuli heittämällä meidän tämän kesän juhlajuoma. Ainakin niiden juhlien, joissa pieni ihme häärää mukana.

Hennon vaaleanpunainen kuohuva oli omiaan näin kevään kynnyksellä. Koti oli koristeltu pajunkissoilla sekä tulppaaneilla ja kevään saattoi aistia sisälläkin. Ulkona lumi suli auringon voimasta ja keväinen sulamisvesien tiputteluääni kuului jos korviaan tunki yhtään ulko-ovien ulkopuolelle.

Yksivuotiaan maljat kohotettiin pienen puheen päätteeksi. Toki minä unohdin puheen päälle koko maljat, mutta onneksi pienen ihmeen kummisetä vinkkasi vierestäni, että eiköhän ne maljatkin pitäisi kohottaa! Äitiaivot on äitiaivot.

alkoholiton kuohuviinialkoholiton kuohuviini

Maljojen jälkeen koettiin ehkä koko synttärien ihanin hetki. Pienen ihmeen kummitäti on musiikkivirtuoosi, eikä herra Longfieldkään mikään rytmitajuton olento ole. Kummitäti oli tehnyt pienelle ihmeelle lahjaksi ihan ikioman biisin, jonka he sitten herra Longfieldin kanssa esittivät. Heittämällä paras lahja koskaan! Samainen duo esitti pienen pojan ristiäisissä Mestaripiirros biisin. Ristiäisissä en kyyneliä voinut esityksen aikana pidättää, mutta synttäreillä kyyneleet pysyivät kuin pysyivätkin kurissa jammaillessamme biisin tahdissa pienen ihmeen kanssa.

…Toisen vuoden matka kohta alussa
Tarinoita, turinoita luvassa
Tunnetulvan sanoiksi kun muodostaa
Pieni poika maailmaa kun innolla ahmia saa

Poistaa en maailman tyhmyyksiä voi, mutta auttaa ja opastaa voin

Aina kun tarvitset
Paikalla oon, paikalle tuun
Käyn mörköjen kanssa myös taisteluun
Paikalla oon, paikelle tuun
Yksin et joudu taisteluun…

Maljojen ja tunnelmallisen musiikkiesityksen jälkeen juhlat jatkuivat synttärikakun sekä kahvien merkeissä. Lahjatkin avattiin, ja pienen taaperon kädet pääsivät innosta soikeina pyörittelemään uusien kuormurien sekä rekka-autojen isoja pyöriä. Äiti tutki muita lahjoja yhtä innoissaan varsin kiitollisena ja onnellisena onnistuneista yksivuotissynttäreistä. Tätä lisää sitten taas vuoden päästä!

say it with a cake

Osa saattaa muistaa, että teimme Henkellin alkoholittomien kuohuvien kanssa yhteistyötä jo viime kesänä. Juhannus oli viime vuonna tuoreena perheenä aiempia vuosia erikoisempi, ja keskikesän hulinoiden keskellä skoolattiin muutamaan otteeseen Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohuvalla. Viime juhannuksen fiiliksiä voi kurkata seuraavan postauksen takaa.

Henkell haluaa tarjota teille lukijoille mahdollisuuden päästä kohottamaan maljaa alkoholittomalla rosee kuohuvalla tämän kevään ja kesän hulinoissa! Kertokaahan tämän postauksen kommenttiosuudessa mihin juhliin taikka tilaisuuteen alkoholiton rosee teistä sopisi parhaiten! Tässähän on vaput, koulunpäättäjäiset sekä juhannukset jo ihan kulman takana, joten juhlia ei varmasti kenenkään keväästä sekä kesästä tule puuttumaan. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan yksi laatikko (pitää sisällään kuusi isoa pulloa á 75cl) alkoholitonta Henkell Sparkling Roseeta. Ei huono! Kommentit tulee jättää viimeistään tämän viikon sunnuntaina, eli 8.4. mennessä – ehtii palkinto sitten varmasti vapuksi voittajalle!

alkoholiton kuohuviini

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Isän hoitovapaan puoliväli

Moitovapaa, Herra Longfield täällä.

On aika koti-isän kotiäitiyselämän tilannekatsauksen, jee, kaikki äkkiä lopettakaa kaikki tekeminen nyt ja tulkaa lukemaan!

mies hoitovapaalla

Nyt on ohitettu puolimatkan krouvi tässä minun kotiäitiurallani, ja tähän asti touhu on kyllä ollut oikein mukavaa. Ekoina päivinä kyllä vähän tylsistytti laitella neljättäkymmenettä kertaa palikoita riveihin ja kasoihin jotka pieni ihme sitten kaatoi, tai toljottaa aina uudestaan samaa rahisevaa ankkasivua pienen ihmeen suosikkikirjasta ”Arvaa kuka?”. Mutta sitten sitä jotenkin kelasi että eihän tämmöstä pönttöilyä nyt varmaan pääse enää elämän aikana koskaan luvan kanssa tämän jälkeen tekemään, ja että onhan tämä nyt aika mukavaa kun ei tarvitse yhtään mitään työjuttuja mietiskellä. Sen kun vaan yrittää ehtiä kasaamaan palikoista semmoset tornit mitkä yhdistyy kaaripalikalla toisiinsa, ja arvuuttelee että mitähän ankkasivulta löytyvä tuhatjalkainen tai perhonen mahtaa sanoa (niillä kun ei ole samanlaisia vinkkejä kuin ankalla, koiralla ja sammakolla). Ehkä eläkkeellä voi sitten taas alkaa turata aikaa johonkin vastaavanlaiseen turhuuteen, niinku vaikka johonkin perhokalastukseen tai rautatiepienoismallien kasaamiseen tai johonkin mitä eläkeläiset ajautuu tylsyyksissään.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Pieni ihme myös ryhtyi kävelemään tuossa reilu kuukausi sitten (varmasti vain sen takia että olen niin hyvä ja kannustava kotiäiti), ja sehän muutti melko tavalla asetelmaa koska nyt pieni ihme vaeltelee toisinaan omin päinkin taloa pitkin ja uppoutuu välillä ihan itsekseen leikkimään norsulla jonka kärsä sylkee palloja tai tutkimaan pienen ihmeen uutta suosikkikirjaa, ”Maalla” kuvasanakirjaa. Ensi alkuun oli jotenkin ihan friikkiä kun pieni ihme taapersi yhtäkkiä jostain kulman takaa esille, että miten hitossa se tolla lailla nyt on oppinut yhtäkkiä menemään. Vastahan se äsken just kiukutteli mahallaan matolla kun ei päässyt siitä mihinkään, ja nyt se jo tuossa talsii silmät teevadin kokoisina menemään ja itsekin selvästi ihmettelee mitä tässä tapahtuu.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Mukavaa touhusta on varmasti tehnyt myös se että pienen ihmeen ongelmat on tällä hetkellä saatu hyvin selätettyä. Mahavaivoista johtuvia muutaman tunnin huutoitkukonsertteja ei ole ollut enää aikoihin, nokkamukipullosta on opittu juomaan maitoa oikein mainiosti ja syöminen ja nukkuminen ja eritoten se ennen niin haastava nukahtaminen sujuu myös erinomaisesti nykyään. Autolla ja kärryllä kulkeminenkin on tässä ihan viime aikoina opittu suorittamaan ilman isompia huutoja. Voi lähinnä keskittyä vaan ihmettelemään kaverin päivittäin tapahtuvaa kehitystä ja välillä pukea hänet muovikassiin.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Kotona hengailun lisäksi olen pitänyt lupaukseni mennä ukkelin kanssa kaikkiin niihin samoihin musiikkileikkikouluihin ja värikylpyihin ja vauvasirkuksiin ja vauvauinteihin kuin missä Hulikin pienen ihmeen kanssa meni (vauvauintiin toki mennään aina koko poppoo yhdessä). Ensimmäiset kerrat vaikkapa muskarissa ja värikylvyssä oli kyllä vähän hirvittäviä kun oli vähän ulapalla vielä kaikista ihan perushommistakin, niinku vaikka että missä järjestyksessä pienelle ihmeelle kantsuikaan ulkovaatteet pukea ja joudummeko lastensuojelun piiriin jos pieni ihme alkaa huutamaan julkisilla paikoilla enkä saa sitä rauhoittumaan. Mutta vauvanhoidon kanssakin tuntuu olevan vähän sama kuin minkä tahansa muun homman kanssa, eniten oppii kun vaan menee heikoille jäille soheltamaan ja kantapään kautta huomaa mikä homma missäkin vaiheessa toimii. Ja täytyy kyllä tunnustaa että enhän minä oikeasti missään heikoilla jäillä ole ollut, Huli on varustanut minut semmosilla jäänaskaleilla ja kelluntaliiveillä eli neuvoilla ja vinkeillä ja järkännyt meidän kämpän sillä tavalla että kaikki vaatteet ja varusteet ja systeemit on millintarkassa järjestyksessä, että helppohan se sieltä on aina käydä ohjeiden mukaiset rensselit ja vermeet hakemassa.

mies hoitovapaallamies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Paikallisten kotimammojen kanssa olen myös jonkun verran asioinut, kuten uhosin. Yksillä kaverisynttäreillä käytiin pienen ihmeen kanssa, ja erinäisissä riennoissa (eli just näissä muskareissa ja värikylvyissä) on myös tullut paikallisia mammoja tavattua ja kuulumisia vaihdeltua. Ja vielä se WhatsApp-ryhmä mihin minut hyväksyttiin kotiäitiyteni alkumetreillä on ihan aktiivinen ja elinvoimainen, eli ei kai ne mitään varjoryhmää ole siihen sivuun perustaneet johon minut on unohdettu kutsua. Vakaa aikomukseni on vielä ennen työelämään paluuta järjestää jonkunnäköiset pullakahvisysteemit täällä meillä kotimammoille, kerran jo elvistelin pullanleipomisillani WhatsAppiin ja sain vastaukseksi kehotuksen jättää moiset ilmoittelut tekemättä jos en ole pullia muille tarjoamassa tai muuten sängyn päädystä voi joku kaunis aamu löytyä irtileikattu kumiankan pää.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Alkuperäisistä uhoamisistani olen siis kotiäitiyteni aikana leiponut pullaa ja tehnyt pataruokaa, makaronilaatikkoa piti myös tehdä karmea satsi ja siihenkin minulla on jo resepti katsottuna, joku päivä tarvitsisi vaan kaupassa käydä jotta pääsisi asiassa ajatusta pidemmälle. Ja nyt tosiaan tuo paikallisten mammojen pullakahvit täytyy myös järjestää. Sitten voin hyvillä mielin sanoa että minä olen kotiäidin poika, lähes kotiäiti siis itsekin.

mies hoitovapaalla

Alla olevan linkin takaa voitte käydä vielä lukemassa fiiliskiä ennen kotiäitiurani alkua.

Kun mies jää hoitovapaalle

Pienen pojan huone

*sisältää mainoslinkkejä

Pienen ihmeen huone on muuttanut muotoaan siitä asti kun tein positiivisen raskaustestin kesällä 2016. Aloin kerätä vimmatusti inspiraatiota raskausaikana lastenhuonetta varten, ymmärtämättä yhtään mikä toimisi pienen pojan huoneessa. Tässä yksivuotisjuhlien kynnyksellä halusimme (tai mitä tässä nyt selittelemään, ei herra Longfieldia kiinnosta yhtään miltä huone näyttää, heh) laittaa huoneen kuntoon. Tätä halua lisäsi vielä se, että olohuoneemme lattialle ilmestyi viikko toisensa jälkeen uusia lelukoreja, joihin yritin parhaani mukaan saada kasvavan lelumäärän uppoamaan mahdollisimman nätisti. Lelumäärä ei varmaan tule lähivuosina ainakaan vähenemään, joten lelujen säilytystilaa piti saada lisää.

pojan huone

On selvää, että pieni ihme leikkii olohuoneen lattialla raahaten sinne kaikki mahdolliset lelut. Tämä on täysin jees, mutta lelut on kiva saada päivän päätteeksi omiin koreihinsa, josta ne voi sitten taas seuraavana aamuna kaivaa esiin. Yöllä jos joutuu hipsimään pienen ihmeen huoneeseen rauhoittelemaan vauvaa, ei ole kiva kävellä pienten ja terävien puupalikoiden päältä. Sen jälkeen on vauvaa turha enää rauhoitella, hän on aivan varmasti täysin hereillä, kun jompikumpi vanhempi karjaisee kivusta oikein kunnolla.

pojan huone

Säilytystilaa ei varsinaisesti pienen ihmeen huoneesta alun perinkään puuttunut. Neljä isoa kiintokalustekaappia riittäisivät varmasti piilottamaan sisäänsä myös lelut, mutta suurien ovien avaaminen on pienelle lapselle kovin hankalaa. Pienet sormet jäävät niiden väliin helposti, eikä lelut ole mielestäni kaapin sisällä tarpeeksi helposti saatavilla.

Pohdin ja tutkin erilaisia hyllyjä sekä kaappeja pienen ihmeen huoneeseen jokusen tovin. Toiveena oli saada huoneeseen kaluste, jonka korkeus olisi sellainen, että pieni ihme yltää (ainakin vähän kasvettuaan) sen ylätasolle helposti. Lisäksi hyllyssä tulisi olla edes osa avointa tilaa, jotta leluihin pääsee mahdollisimman kätevästi käsiksi. Siro ja kauniskin hylly saisi olla, niin ja totta kai myös edullinen.

pojan huone

Olen ollut varmaan vuosikymmeniä Elloksen kuuliaisena asiakkaana, eikä heidän valikoima pettänyt tälläkään kertaa. Päädyin lopulta tilaamaan Ellos Homen 2*2-hyllyköitä* kaksi kappaletta. Kävi vielä niin hyvä tsägä, että tilauksen teon aikaan kaikista huonekaluista sai 20 % alennuksen, joten hyllyille ei paljon hintaa jäänyt. Toimituskulutkin sai tarjouksen yhteydessä ilmaiseksi, joten tilasin hyllyt suoraan lisämaksullisella kotiinkuljetuksella, josta maksoin 9,50 euroa lisähintaa.

pojan huonepojan huone

Hyllyjen kokoaminen kävi varsin näppärästi pienen ihmeen ihmetellessä kovasti mitä äiti ja isi oikein puuhaavat. Kun hyllyt oli saatu kootuksi, piti ne vain kantaa pojan huoneeseen ja alkaa täyttää niitä leluilla!

Meillä kävi hyllyjen kanssa myös toinen tosi hyvä tsägä. Nimittäin meidän vanhat Ikean korit passasivat Elloksen 2*2-hyllyköiden* avonaisiin koloihin ihan täydellisesti. Korien avulla hyllyistä saa entistä siistimmät, sillä iso kasa pallomeripalloja, Brion junarataosat sekä puupalikat saa kauniisti korien uumeniin piiloon. Yksi kori on vielä täysin tyhjä, sinne on suunniteltu pikkuautojen varastoa – niitä kun alkaa varmaan jossain vaiheessa olla aikamoiset määrät.

pojan huone

Korit ovat varsin passelit hyllyjen alaosassa, sillä näin pieni ihme saa itse vedettyä ne esiin, ilman että meidän vanhempien pitää panikoida koska suhteellisen raskas kori mäsähtää pienen ihmeen päälle jos (ja kun) hän alkaisi niitä vedellä alas hyllyjen toiselta tasolta.

Korit on myös helppo nostaa olohuoneen puolelle leikkejä varten ja kantaa sieltä takaisin pojan omaan huoneeseen. Tosin tähän asti korit ovat pysyneet pojan huoneessa, sillä olohuoneen lattialla on edelleen ihan tarpeeksi lelukoreja! Jossain välissä täytyy kyllä käydä lelut läpi ja viskata vauvalelut isojen poikien lelujen alta pois.

pojan huone

Jossain vaiheessa pienen ihmeen huoneeseen tulee hommata pöytä tuoleineen mm. piirtämistä varten, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Pinnasänkykin vaihtunee jossain välissä isojen poikien sänkyyn – niitäkin olen jo ihastellut ja valinnanvaraa näyttää olevan vaikka kuinka.

Pienen ihmeen vaatteetkin siirtynee hänen omaan huoneeseen joskus. Vielä ne ovat hoitopöydän vieressä olevassa kaapissa kodinhoitohuoneessa. En yhtään tiedä milloin hoitopöydästä voisi/kannattaisi luopua. Vielä se on varsin kätevä, vaikka poika ei siinä suostu pötköttämään hetkeäkään. Mutta hoitotoimenpiteet on kuitenkin mukavampi tehdä selkä suorana pöydän päällä ja hoitopöydän ympärille on kertynyt kaikki tarpeelliset tarvikkeet ja asioille on löytynyt oma paikka.

pojan huone

Mutta kivahan se on, että huone muuttaa edelleen muotoaan pojan kasvaessa. Tarpeet tuntuvat muuttuvan juuri nyt niin hurjaa vauhtia, ettei mitään lopullisia ratkaisuja kannata kovin pitkälle miettiä. Elloksen 2*2-hyllyköt* vaikuttavat kyllä sen verran käteviltä, ettei niistä tarvitse ihan heti luopua. Tässä juuri muistin, että omassa huoneessakin oli lapsuudessani hyvin samankaltaiset hyllyt, ja ne taisivat olla käytössä ihan teini-ikään asti – saattoivat olla huoneessa jopa siihen asti, kun muutimme herra Longfieldin kanssa yhteiseen kotiimme. Ajatella, että siitäkin on jo yli 15 vuotta!

Loppuun on vielä todettava, ettei pieni ihme saa koskaan muuttaa kotoa pois. Ei koskaan. ♥

pojan huone