Meidän imetystaival & 45 euron tuotepaketin arvonta


Kaupallinen yhteistyö Vermanin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua Minisun Mama -monivitamiiniin ja kertoa lukijoille omia kokemuksia raskaus- ja imetysajasta.

minisun mama imetys

Meille tulee ensi viikolla pienen ihmeen kanssa 8 kuukautta onnistunutta imetystaivalta täyteen! Enpä olisi kaiken alkusähläyksen jälkeen uskonut, että näinkin pitkälle päästään – saati, että toivoisin, ettei imetyksen lopettaminen olisi vielä pitkään aikaan ajankohtaista.

Mutta ennen kuin pääsin edes aloittamaan imetyksen, piti toki ensin tulla raskaaksi. Muistan kertoneeni töissä muutamalle lähimmälle työkaverille, että vauva saattaa olla lähitulevaisuudessa tulossa. Sain heiltä toiselta joululahjaksi paketin, jonka hän pyysi avaamaan hieman salassa. Ajattelin paketin sisältävän jotain pikkutuhmaa ja avasin sen muiden joulupakettien seassa hissukseen. Paketti piti sisällään mm. raskaustestejä sekä jotain pillereitä. Hihitin raskaustesteille ja ihmettelin, että mitä hiton pillereitä ystäväni oli minulle antanut.

minisun mama imetys

Palasin paketin sisältöön seuraavana päivänä, kun jouluvieraat olivat kotiutuneet ja pahin jouluähky oli nukuttu pois. Pilleripurkin kyljessä luki foolihappo. En ollut moisesta koskaan edes kuullutkaan, joten oli pakko googlettaa. Kävi ilmi, että foolihappoa olisi hyvä alkaa popsia sisuksiinsa jo siinä vaiheessa, kun raskautta aletaan suunnitella, ja jatkaa sen päivittäistä käyttöä aina ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun asti.

Seuraavien kuuden kuukauden aikana popsin säännöllisesti foolihappoa ja käytin joulupaketissa olleet raskaustestit. Testejä piti ostaa lisääkin, sillä pieni ihme antoi odottaa itseään aina kesään asti. Lopulta syntymäpäivänäni lokakuussa pääsin hehkuttamaan positiivista raskaustestiä myös blogin puolella.

Raskausaika oli ja meni, ja maaliskuun 22. päivänä koin ensi-imetyksen.

minisun mama imetyssynnytyskertomus

Pieni ihme ei tarttunut heti synnytyksen jälkeen rintaan kunnolla. Se tuntui tuoreesta äidistä vähän pahalta. Kysyin kätilöltä miten rintaa tulee tarjota, teenkö jotain väärin, onko kaikki kunnossa vai mistä johtuu, ettei rinta kelpaa. Kätilö selitti, että pieni poika on reilun 2 tunnin ponnistusvaiheesta niin puhki, että hänen pitää kerätä hetki voimia ennen kuin alkaa jaksaa imeä.

Niinpä en kokenut ensi-imetystä synnytyssalissa, vaan vasta osastolla. Hoitaja tuli luokseni, asetti vauvan viereeni ja sitten se tapahtui! Pieni ihme tarttui rintaani niin kovin, että säpsähdin ja päästin jonkin ”jösses” äänen. Sanoin hoitajalle, että näinkö voimakkaasti vauvat imevät, ja sain vastaukseksi kauniin hymyn ja pään nyökäytyksen. Siitä meidän imetystaival sitten lähti liikkeelle.

Jos en koskaan unohda synnytystä, niin en kyllä unohda tuota onnistunutta ensi-imetystäkään osaston vuoteessa. Olin huoneessa yksin – tai siis vastasyntyneen vauvani kanssa, ja sisälläni myllersi niin kovin. Ihmettelin, että tässä sitä nyt ollaan imettämässä vauvaa, joka vain hetki sitten putkahti sisältäni maailmaan. Miten ihmeellistä ja upeaa!

synnytyskertomus

Kotiuduimme muutaman yön jälkeen, ja kotona meitä oli vastassa aivan uudenlainen arki. Imetyksen ihanuudesta ja tärkeydestä oli hölötetty etukäteen neuvolassa sekä perhevalmennuksissa. Kaikista infoista oli jäänyt mieleeni kovin kaunis kuva imetyksestä. Mutta ei siinä ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana mitään kovin kaunista ollut.

Ensinnäkin imetys oli kovin kivuliasta, rinnanpäät vuotivat verta, kivikovat rinnat painoivat ja olivat hyvin arat. Pelkäsin rintatulehdusta, joten peittelin rintoja villaliinoilla sisällä ja ulkona. Kaalinlehtiä sekä apteekin törkeän kallista lanoliinivoidetta kului. Purin hammasta yhteen, itkin ja imetin ties missä oudoissa asennoissa, jotta saisin maitoa tasaisesti rinnoista ulos.

minisun mama imetys

Herra Longfield oli ensimmäiset reilut kolme viikkoa kotona, ja huolehti mm. minun ruokavaliostani aika pitkälti. Söimme terveellisesti, sillä olin lukenut, että onnistuneen imetyksen kannalta on tärkeää syödä hyvin ja riittävästi. Aamupalan yhteydessä söin tuttuun tapaan vitamiinit, ja pitkin päivää litkin vettä litratolkulla ihan vain hikoillakseni juuri vaihdetut petivaatteet litimäriksi taas seuraavana yönä.

Herra Longfield palasi töihin, vauvan koliikki jatkui ja kuin varkain itsestä huolehtiminen alkoi jäädä väsymyksen keskellä. Yritin syödä hyvin, jotta maidontuotanto olisi turvattu. Ruoan laatu alkoi kuitenkin heiketä, ja sokeri maistua enemmän kuin hyvin.

minisun mama imetys

Tässä tilanteessa ollaan oikeastaan edelleen. Toki koliikki on ollut jo pidempään historiaa, mutta meidän vaativa vauvamme tosiaan vaatii huomiota osakseen lähes jatkuvasti, joten omaa aikaa mm. itsensä huolehtimiseen on aika vähän. Niinpä täällä kasvaa kulmakarvat yhteen, naama ei saa ylleen meikkiä lähes koskaan, suihkussa käydään kun muistetaan, päälle viskataan aamuisin leggarit ja imetystoppi, hiukset laitetaan pään päälle mystiselle nutturalle ja hampaat pestään ties koska.

Omistaudun tällä hetkellä täysillä pienelle ihmeelle. Hän tarvitsee minua nyt. Ensimmäinen vuosi on niin kovin tärkeä kaiken lapsen kehityksen kannalta, että voimme herran kanssa uhrata omasta elämästämme aikamoisen siivun vain tämän pienen ihmisen hyväksi.

minisun mama imetys

Mutta kuten olen tässä viime aikoina kuullut useammasta eri lähteestä: ”Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin”, joten ei omaa itseä voi kuitenkaan kokonaan unohtaa. Itsestään täytyy pitää huolta, äidin varsinkin.

Kun oma aika on kortilla, voi edes ruokavalioon kiinnittää huomiota. Oma ruokavalioni vaikuttaa erityisesti rintamaidon vesiliukoisten vitamiinien (B- ja C-vitamiinien) määrään sekä rasvan laatuun. Ruokavaliota parantamalla vitamiinien määrä rintamaidossa lisääntyy. Jos (ja kun) se ruokavalio ei seuraa kaikkia mahdollisia oppeja joka päivä, niin meillä ainakin popsistaan ihan ympäri vuoden vitamiineja purkeista. Tällä hetkellä syön päivittäin yhden söpön vaaleanpunaisen tabletin, joka on suunnattu erityisesti raskaana oleville sekä imettäville äideille. Minisunin Monivitamiini Mama sisältää jopa 17 vitamiinia sekä hivenainetta. Söpön pinkin tabletin lisäksi syön päivittäin D-vitamiinia pillerien muodossa.

minisun mama imetys

En ole kovin hyvä kertomaan lääketieteellisen hienosti, mitä kaikkia vitamiineja meidän imettävien äitien tulisi päivittäin saada. Pyrin syömään kaiken vauvakiireen keskellä laadukasta kotiruokaa (ja pyrin pääsemään eroon tästä hervottomasta sokerihimosta), juomaan hurjan paljon vettä ja nappaamaan aamupalan yhteydessä pari pilleriä, joilla täytän aukkoja omasta ruokavaliostani ja saan samalla pari bonarivitskua kaupan päälle.

Lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa ei tule myöskään vauvavuoden aikana (tai sen jälkeen) unohtaa. Niiden kanssa minun tulee kuitenkin tehdä vielä (paljon) töitä, mutta ei aleta käsitellä sitä aihetta tässä postauksessa. Haluan vain muistutella miten kovin tärkeää on pitää itsestään huolta, tehdä itselleen tärkeitä juttuja ja olla välillä muutakin kuin kotiäiti, vaikka se maailman paras ammatti ainakin minusta on.

minisun mama imetys

Ja sitten siihen arvontaan!

Minisun arpoo kaikkein tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken noin 45 euron arvoisen äidille ja vauvalle sopivan Minisun-tuotepaketin. Kommentointiaikaa on lauantaihin 25.11.2107 asti. Kilpailun sääntöihin voi tutustua täällä.

Kommentissa haluaisin kuulla kiinnititkö sinä huomiota raskauden taikka imetyksen aikana ruokavalioosi? Ja jos täällä on muitakin jäätävän sokerihimon omaavia imettäviä äitejä, niin ilmiantakaa itsenne! Vertaistuki on paras tuki, heh!

minisun mama imetys

Puhdas koti tuo mielenrauhaa

Ne jotka tuntee mut yhtään paremmin tietää, että pidän siististä kodista, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan. Joskus vähän liiankin jämptisti omilla paikoillaan tarkkaan mietityssä järjestyksessä. En voi kutsua itseäni varsinaisesti siivousfriikiksi, sillä en pidä sitten yhtään pölyjen pyyhinnästä, imuroinnista taikka lattioiden pesusta. Niin tai ikkunoiden pesemisestä, se on kamalinta ikinä. Mutta järjestysfriikki olen, siitä ei ole epäilystäkään.

siivous eliitti

Meillä onkin herra Longfieldin kanssa kotitöissä lyömätön jako, sillä herra taasen oikein odottaa kevättä ja ikkunoiden pesua (tänä keväänä niitä ei eräästä pienestä kääröstä johtuen ehditty pestä). Sen lisäksi herra on kova pyyhkimään pölyjä ja hoitaa meillä imuroinnin. Minä taasen pidän huolen siitä, että kaikilla tavaroilla on oma paikka, kaapit ovat järjestyksessä, vaatteet on viikattu, lakanat on taiteltu liinavaatekaappiin ja kengät on pesty sekä huollettu aina kauden vaihtuessa.

Keväällä vihreään Vihervaaraan tupsahti kuitenkin vauva ja pakkahan siinä meni aivan sekaisin, vaikka niin oltiin ajateltu, ettei se paljon mitään muuta. Tulee siihen meidän elämään messiin.. Jeps, niinhän siinä just kävi.

siivous eliitti

Tässä kuluneen 7 kk aikana olen kasvanut ihmisenä aivan hurjasti. Tunteet ovat heitelleet, olen itkenyt paljon, olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen rauhoittunut, olen ollut aivan hukassa, olen löytänyt aivan uudenlaisen rakkaudentunteen sisältäni, olen oppinut menemään sieltä mistä aita on matalin ja välillä kävellyt ihan ronskisti päin aitaa, olen oppinut antamaan periksi ja ennen kaikkea hankalan ja raskaan alun jälkeen näen tulevaisuuden äitinä kirkkaana edessä, lähes malttamattomana sitä odottaen, kuitenkin vangiten mahdollisimman paljon pienen ihmeen vauva-aikaa muistojen lokeroon syvälle sydämeen.

Jonkin sortin muutosprosessi on toki vielä käynnissä, mutta tuntuu todella hyvältä, että minulla ei ole enää tarvetta pakonomaisesti yrittää tehdä elämästä sellaista kuin se oli ennen vauvaa, vaan haluan tämän elämän sellaisena kuin se on. Ja jos suoraan saan sanoa, tämä nykyinen elämä on parempaa ja ihmeellisempää kuin mikään mitä olen ennen kokenut. Ei se aina kivaa ja helppoa ole, mutta rikkaampaa kuin koskaan ennen.

siivous eliitti

Tässä vaiheessa te varmaan ihmettelette, että mitenköhän tämä kaikki hölötys liittyy postaukseen, jonka otsikko on ”Puhdas koti tuo mielenrauhaa”.

Liittyypä hyvinkin. Nyt kun täällä kotona on vauvan kanssa, ei sitä aikaa vain yksinkertaisesti ole kaikkeen siihen mihin ennen oli. Tai ainakaan minulla ei ole. Mulla iskee johonkin yllättävän arkaan paikkaan kuullessani tai lukiessani äideistä, jotka ehtivät tehdä vaikka ja mitä kotona vauvan kanssa ollessaan. Näin ensikertalaisena voisin jopa tunnustaa, että muiden hehkutukset lukemistaan kirjoista, ottamistaan päiväunista, leipomistaan kakuista, tekemistään soseista, vauvan kanssa tehdyistä matkoista ja ravintolavierailuista sekä kodin jatkuva siivous, pyykkien- ja astioidenpesu on saanut mut tuntemaan itseni huonommaksi äidiksi kuin muut. Olen miettinyt mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun pieni ihme ei nuku päivässä 2-4 tunnin päiväunia, viihdy tuntitolkulla yksin lattialla/sitterissä/leikkimatolla, tykkää olla autossa taikka nököttää vaunuissa pitkiä lenkkejä.

siivous eliitti

Huomasin murehtivani näitä asioita aivan liikaa. Itkeskelin lattialla katsoessani kaikkea sitä hiekan, koirankarvan, Horation touhutippojen ja pölyn määrää mikä peitti lattiat matalan syysauringon paistaessa suoraan olohuoneen ikkunoista sisään. Tuntui pahalta ajatella, että pian pieni ihme lähtee ryömimään ja joutuu möngertämään kaiken sen lian keskellä. Keittiössä itkeskelin kasvavaa tiskipinoa, likaisia keittiönkaappeja (ette voi uskoa miten paljon roiskeita yhdestä Horatiosta lähtee!) ja kodinhoitohuoneessa odotti pyykkipinot. Lisäksi kaikki tasot olivat pölyssä, ikkunat likaisemmat kuin koskaan ja tahmeat läiskät alkoivat viedä aina vain suuremman osan keittiön tasoista sekä ruokapöydästä.

siivous eliitti

Päivisin minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä kotitöitä. Hyvä, että sain lounaan syödyksi pienen ihmeen powernapien aikaan. Illat taasen menivät niin nopeasti herran kotiintulon jälkeen, ettei siinä mitään siivoiluja ehtinyt ajatella. Sitten kun vauva oli vihdoin saatu untenmaille, alkoi siivousrumba, jonka jälkeen koira vietiin ulos ja sen jälkeen kaaduimme molemmat sänkyyn odottaen kuinkakohan monta kertaa tänä yönä pitää herätä.

Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Jotain piti tehdä.

siivous eliitti

Ensin pyysin herralta synttärilahjaksi robotti-imuria. Onneksi ennen synttäreitä tajusin pyytää lahjaksi jotain paljon parempaa – siivoojan.

Muutaman viestin jälkeen saimme sovittua kivasta yhteistyöstä Siivous Eliitin kanssa ja niin olin saanut heidän sekä herra Longfieldin avustuksella itselleni maailman parhaimman synttärilahjan, lahjan josta saan nauttia tämän vuoden loppuun asti (hoitovapaalla voi unohtaa kaikki vähänkään ylimääräiset menot).

siivous eliitti

Meillä käy nykyisin 2-3 viikon välein kaksi siivoojaa, jotka kuuraavat vihreän Vihervaaran sellaiseen kuntoon, ettei paremmasta väliksi! Imuroida täällä täytyy kyllä itse lähes päivittäin koiran ja märkien kelien vuoksi, jonka lisäksi pyykit ja tiskit pitää hoitaa useimmiten useamman kerran päivässä. Mutta siinä se melkein on! Ihan uskomatonta.

Illatkin ovat nykyään taas varsin mukavia, kun ei tarvitse enää aloittaa siivousrumbaa vauvan nukkumaanmenon jälkeen, senkus vaan rojahtaa toisen kainaloon sohvalle. Parasta.

Koti tuoksuu siivoojien lähdön jälkeen muutaman päivän kuin ruusulta. Niin puhtaalta kuin vain voi. Suihkut ja niiden telineet kiiltävät, liesitaso on kuin uusi, keittiön alakaapit sekä eteisen ovet ovat valkoiset, eikä niissä näy Horation roiskeita, aurinko saa paistaa sisään täydellä teholla, sillä pölyjä ei näy missään, ruokapöydän tahmeat jäljet ovat tipotiessään ja lattiat – ah! Niin puhtaat! Sohvatyynyt on aseteltu kauniisti ja pienen ihmeen kanssa voi römytä ja ryömiä pitkin lattioita ilman, että molempien vaatteet ovat hiekassa, pölyssä ja niissä Horation touhutipoissa.

siivous eliitti

Tästä pitää nyt totisesti nauttia, sillä tehdessämme ensi vuodelle hieman laskelmia, huomasimme (toki ei se mikään yllätys ollut), että menoja pitää karsia, mikäli kotosalla vauvan kanssa tahtoo jompikumpi yhtään pidempään olla. Ja tahdotaanhan me, tämä on niin ainutkertainen kokemus!

Lisäksi uskomme vahvasti, että arki alkaa tästä muutenkin rullata iisimmin kun pieni ihme lähtee enemmän liikkeelle, saa itse avarrettua maailmankuvaansa ja käsitys koko maailmasta kasvaa. Päiviin on jo nyt saatu (tai siis vihdoin) rytmiä, joka helpottaa arkea suuresti.

Enkä minä ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Olen paras äiti maailman parhaalle pienelle ihmeelle, ja teen kaikkeni hänen eteensä. Omaa mielenrauhaa unohtamatta. ♥

siivous eliitti

siivous eliitti

Yhteistyössä Siivous Eliitti

Ärsyttävimmät hokemat raskausaikana

Pieni ihme on saamassa alkukeväästä uuden serkun! ♥ Ja ei, se ei ole Sauli Niinistön vauva.

Herra Longfieldin siskon perhe on kasvamassa! Nähdessäni kälyni sekä hänen ihanan masunsa vähän aikaa sitten, tuli omaa raskausaikaa oikein ikävä!

Samalla muistin, että olin joskus viime vuoden puolella aloitellut postauksen ärsyttävistä ja mukavista hokemista raskausaikana. Mukavien hokemien postauksen viskasin jo pitkän aikaa sitten roskiin, koska siihen kertyi noin kolme hokemaa. Hah! Mutta näitä ärsyttäviä oli hieman enemmän, joten tätä postausta en ollut viskannut roskakoriin, vaan jemmannut ja unohtanut sen luonnosten sekaan.

Palataan siis hetkeksi noin vuosi taaksepäin ja katsotaan mitkä kommentit mua ärsytti raskaana ollessani.

Älä koske mun vatsaan

Tämä ei kyllä ole varsinaisesti mikään hokema, mutta mua ärsytti suunnattomasti kun vatsaa tultiin hiplaamaan tuosta noin vaan lähes tuntemattomien ihmisten toimesta. Tuli vaivaantunut olo ja vaistomaisesti vedin itseäni aina taaksepäin. Olisi ollut kiva, että hiplailijat olisivat edes kysyneet ensin lupaa. Toisaalta en kyllä keksi miten olisin osannut nätisti sanoa, että ”pidä kätesi minusta erossa, en minäkään tule sinun pyllyä hiplaamaan”.

En ihan saa kiinni siitä, miksi pyöristynyt vatsa on yhtäkkiä kaikkien yhteistä omaisuutta.

raskauden viimeinen kolmannes

Juo nyt aamukahvisi lämpimänä vielä kun voit

Olin kirjoittanut postaukseen seuraavan tekstin valmiiksi

Ensinnäkin en juo kahvia. Teen voin lämmittää aamun aikana vaikka 10 kertaa uudestaan. Ja eiköhän sen pienen ihmisen tarpeet mene noin niin kuin oletuksena kymmenen kertaa jonkun hemmetin lämpimän teen/kahvin edelle.

Komppaan omaa kommenttiani edelleen. Sen verran pitää lisätä, että olen kyllä synnytyksen jälkeen saanut ihan jokaisena aamuna juoda teeni kuumana.

Lisäsin tämän hokeman postauksen luonnokseen, kun olin käynyt kaupungin järjestämässä fyssarin tapaamisessa. Taisin olla tapaamisen jälkeen hieman hormonipäissä, sillä sain lähes raivarin kun olimme tekemässä lähtöä ja kolmen lapsen äitinä toiminut fyssari sanoi tämän aamukahvikommentin meille kaikille raskaana oleville äideille. Ettei hän sitten mitään muuta lopetuskommenttia ensimmäistä kertaa raskaina oleville naisille keksinut sanoa. Jestas, puhisin ja pihisin kun pääsin tapaamisesta pois.

Pian et saa syödä lounasta lämpimänä etkä rauhassa moneen vuoteen

Tähän alkuun pitää laittaa taas näkyville kommenttini jonka olin kirjoittanut postaukseen valmiiksi noin vuosi sitten:

No mutta hyvä, ehkä karistan raskauskilot siten nopeammin. Plus oikeasti kuinka moni nainen on Suomessa kuollut nälkään äidiksi tulemisen jälkeen? Veikkaan nolla. Rauhassa? Mitä sekin tarkoittaa? Jos menen töissä joskus harvoin yksin syömään, ahdan lounaan sisuksiini jälkkärin kera valehtelematta alle vartissa. Eiköhän pieni ihme anna minulle edes sen vartin omaa aikaa lounasaikaan? Ja jos ei anna, niin jätän jälkkärin väliin. Silloin kuluu vain 10 minuuttia.

Hahah, onpas tuo kirjoitettu varsin tuohtuneena!

raskauden viimeinen kolmannes

Lämpimänä olen lounaani kyllä saanut syödä, mutta en useinkaan rauhassa. Pieni ihme osoittautui alkuun varsin vaativaksi ja huomionkipeäksi tyypiksi, joten lounaan syön hyvin usein hänen (ja Horation) kanssa lattialla. Siinä on molemmat poikani ihan lähietäisyydellä ihmettelemässä mitä äiti oikein tekee. Jossain vaiheessa sanoin kyllä herra Longfieldille, että rauhallisia lounashetkiä on ikävä. Onneksi niistä pääsee nauttimaan aina silloin tällöin, kun pieni ihme nukkuu päiväunia, ja oma nälkä osuu juuri sille ajalle.

Ja ne raskauskilot? No ne kaikki 8 jäi synnärille, mutta jotenkin niitä on alkanut nyt tulla lisää! Mitä ihmettä?! Eikö sen imettämisen pitänyt kuluttaa kaikki ylimääräinen energia..? Heheh!

Nuku varastoon

Kun ei varastoon voi nukkua! Ja ainakin omalla kohdallamme olemme kyllä nämä jutut miettineet, tai ainakin tiedostaneet ennen kuin tähän hommaan päätimme ryhtyä. Väsymystä on tiedossa, se lienee täysin selvää. Kuinka kovasti se iskee? En voi tietää, enkä ala kauhistella muiden kokemuksilla. Otetaan vastaan mitä tulee ja mietitään keinoja sitten siinä tilanteessa. Apukäsiä meillä on onneksi lähellä. Siitä olemme kiitollisia jo näin etukäteen.

Näin totesin viime vuoden puolella. Nukkumispuolesta kirjoittelin blogiin just vähän aikaa sitten oman postauksen, sen voi kurkata tämän linkin takaa.

raskauden viimeinen kolmannes

Vaikka meillä ei täysiä öitä ole nukuttu vielä kertaakaan, niin rehellisesti voin sanoa, etten siitä huolimatta ole ollut väsynyt kuin ehkä parina päivänä. Hormonit varmaan jeesaavat minua, sillä herra Longfield on ollut päiväunien tarpeessa useammin kuin minä.

Kyllä ne vaivat ja kivut vielä tulevat

Tästä sain kuulla kaikista eniten! Pahimpiin voivottelijoihin törmäsin erilaisissa perhevalmennuksissa, joissa muut raskaana olevat naiset ihan kilpailivat siitä, kenellä oli eniten vaivoja, närästystä, selkäkipuja, turvotusta, oksentelua, mielitekoja jne jne jne. Eniten mieleen on jäänyt synnytysvalmennus, jossa edessämme istuvien naisten keskustelu eteni suunnilleen näin:

Nainen 1: Jos tää raskaus on tosiaan näin kamalaa, niin kyllä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi raskaudeksi.

Nainen 2: Joo, ihan sama. Mua närästää niin paljon, että söin eilen yhden koko levyn Rennietä.

Nainen 1: No äläpä! Mä söin eilen melkein kaksi levyllistä.

Itse kirjoittelin postauksen luonnokseen raskausaikana seuraavasti:

Ilmeisesti on täysin epätavallista voida raskauden aikana hyvin ja nauttia siitä? Eihän tässä mitään sairautta podeta, vaan eletään elämän yhtä ihmeellisintä ja upeinta aikaa! Yhdeksän kuukautta on ihmiselämästä varsin lyhyt aika.

idraskaudenviimeinenkolmannes

Mulla oli tosiaan maailman iisein raskaus. Nautin lähes joka sekunnista! Aina kun näen raskausmasun valtaa mut suunnaton onni ja samalla haikea olo. Se kaikki on omalta osaltani tällä hetkellä takana päin. Se, että sisälläsi kasvaa toinen ihminen, on jotain ihan käsittämätöntä – niin upeaa ja ainutlaatuista. En todellakaan tahdo mennä sitä aikaa keneltäkään muulta pilaamaan pelottelemalla niillä kivuilla ja vaivoilla jotka varmasti ihan just kohta sullekin iskee päälle, ja minä muuten söin sitten enemmän Rennietä kun sinä, ettäs tiedät.

Mitens Horatio?

Viimeisenä tähän listaan pääsee Horation ihmettelijät. Tai siis ne, jotka olivat vahvasti sitä mieltä, että Horatio ja pieni vauva ei jostain ihmeen syystä mahtuisi saman katon alle. Että mitähän v*ttua?

Horatio on ollut alusta asti ihan paras karvainen isoveli.

Horatio on lempeä, laiska, pehmeä, karvainen, suloinen, rauhallinen ja valtavan tunnollinen. Horatio asettuu hyvin usein pienen ihmeen viereen lattialle (pari kertaa on mätkähdetty myös osittain vauvan päälle), tulee lähes aina jalkojeni juureen kun imetän poikaa, ottaa rehvakkaan asennon vaunujen ja vastaantulevien juttelemaan jäävien ihmisten väliin, nukkuu pienen ihmeen pinnasängyn vieressä ja vartioi kotiamme terhakkaammin kuin koskaan ennen.

chow chow

Toki koiraa sekä vauvaa täytyy pitää silmällä, oli kyseessä sitten kuinka lepsu karvainen kaveri tahansa. Koskaan ei tiedä mitä voi sattua kun pikkuinen kiskaisee yllättäen viiksikarvoista tai tunkee sormensa koiran avonaiseen silmään. Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä pitäen eläinten kunnioittamista sekä oikeanlaista käsittelyä.

Horatio on vielä niin nuori poika, että pieni ihme saa kokea sen kanssa montaa upeaa ja kivaa hetkeä. Hullua ajatella, että Horatio on luultavammin meidän kanssa vielä silloinkin kuin pieni ihme astelee kouluun! Ja Horatio tulee olemaan myös se koira, josta pieni ihme saa ensimmäiset muistonsa ja tulee muistamaan Horation varmasti koko loppuelämänsä ajan. Niin minäkin muistan ikuisesti meidän ensimmäisen kissan sekä koiran – jotka asustelivat meillä kun itse olin aivan pieni vauva.

chow chow

Tätä postausta viilatessani herra Longfield kiikutti eteeni kirjekuoren, jossa meitä pyydettiin kälyni lapsen kummeiksi! Oih, kyllä oli ihana kirje se. Saa meidän pieni ihme sitten alkukeväällä lainasisaruksen, ja varmaan koetaan serkusten kanssa monia kivoja hetkiä tässä vuosien saatossa! Nyt pitää vain malttaa hetki vielä odotella pienokaisen syntymää sekä ehkä siihen päälle vielä jokunen vuosi, että päästään kunnolla rymyämään porukalla!

Elämä on. ♥

chow chow

Kotibileiden pitsabuffet

Syyskuun lopussa kutsuimme kasan ystäviä meille kylään. Pienen ihmeen syntymän jälkeen eteen on tullut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei kylissä ole tullut käytyä entiseen tahtiin. Arki on alkanut kuitenkin viimeisten kuukausin aikana vihdoin luistaa, pienelle ihmeelle on saatu päivärytmi aikaan ja muutenkin oma varmuus on vanhempana kasvanut sen verran paljon, ettei menemiset ja tulemiset enää jännitä.

kotipizza_pitsabuffet

On ihanaa, kun kalenteri alkaa taas täyttyä, ja mukavaa tekemistä on useampana kertana viikossa. Toki kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää vauvaa ja on tärkeää, että viikkoon mahtuu myös ihan vain kotipäiviä, jolloin pikkuisen aivot saavat levätä ärsykkeistä ja vauva saa rauhoittua kotona tutussa ympäristössä vanhempien läheisyydessä.

kotipizza_pitsabuffet

Syyskuun lopussa vihreässä Vihervaarassa pörräsi tosiaan kasa ystäviä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja tuona kauniina syyskuisena päivänä juhlittiin pienen ihmeen puolivuotissynttäreitä.

Olin pyytänyt, että herra Longfield hoitaisi juhlien ruokapuolen (minä tilasin mammakaverilta vain kakun) ja herrahan tarttui pyyntööni oitis.

Koska kyseessä oli puolivuotissynttärit, herra leikkeli veitsellä erilaisia keksejä puolikkaiksi, sekä osti kaikkia mahdollisia karkkeja, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan jotenkin puolikkaita.

Toki juhliin tarvittiin myös jotain suolaista tarjottavaa, ja siitähän tässä koko postauksessa oli kyse. Helppouden nimessä herra päätyi vain tilaamaan Kotipizzasta kolme jättimäistä pitsaa, joista leikkasimme sopivia viipaleita vieraille. Pitsapalat olivat samalla vähän niin kuin puolikkaita, tai no, ainakaan tarjolla ei ollut kokonaisia pitsoja.

kotipizza_pitsabuffet

Herra päätyi valitsemaan pitsoiksi Kotipizzan listalta Berlusconin, Vuohenjuusto-falafelin sekä Perfettan omilla toivetäytteillään.

Berlusconi-pitsa on savuporoa sekä kanttarellia sisältävä pitsa, joka voitti vuonna 2008 New Yorkissa erään kansainvälisen pitsakilpailun. Nimensä pitsa on saanut Italian pääministerin mukaan, koska kaikilla tavoilla täydellinen herrasmies Berlusconi oli Suomen vierailunsa jälkeen haukkunut suomalaisen ruokakulttuurin ja valittanut kuinka kamalasti hän oli kärsinyt jouduttuaan syömään suomalaista ruokaa. Mahtoi Silviota kyrsiä kun sitten suomalainen kauhea ruokakulttuuri teki hänen nimeään kantavan pitsan, ja se vielä pesi pitsakilpailussa kaikkien muiden muassa myös italialaisten omat viritelmät heidän leipälajissaan. Mahtava vastaisku Kotipizzalta!

Odotukset olivat Berlusconi-pitsaa kohtaan suuret, mutta ne eivät ikävä kyllä täyttyneet. Pitsa ei ollut meistä kummastakaan kovinkaan hyvää. Omaan makuuni siinä maistui liika sieni, vaikka kanttarellit normaalisti törkeän hyviä ovatkin. Mutta jotenkin pitsasta puski liikaa sienen haju ja maku läpi, eikä se vain yksinkertaisesti ollut kovin hyvää. Rapesta ruispohjasta pidimme kyllä molemmat. Ehkä pitsa olisi ollut parempaa jos sitä ei olisi nimetty moukka-Silvion mukaan.

kotipizza_pitsabuffetkotipizza_pitsabuffet

Kasvispitsaksi herra valitsi Vuohenjuusto-falafelin. Ja se oli muuten törkeän hyvää! Ihan meidän suosikki kaikista kolmesta. Tätä on pakko saada lisää! Nimensä mukaisesti pitsa pitää sisällään vuohenjuustoa sekä falafelia, mutta myös vähän tujua chipotlemajoneesia sekä Koskenlaskija-juustokastiketta. Nam nam nam!

kotipizza_pitsabuffet

Kolmanteen pitsaan herra kokosi omat lempparipitsatäytteensä – pepperonimakkaraa, jalopenoa sekä fetajuustoa. Oikein hyvää oli tämäkin, mutta sen verran perus, että puun takaa tullut Vuohenjuusto-falafel veti kyllä pisimmän korren tässä kisassa.

kotipizza_pitsabuffet

Pitsabuffet toimi juhlissa oikein hyvin! Sliceja sai syötyä myös ilman aterimia, ja halutessaan hieman jäähtyneitä paloja saattoi lämmittää nopeasti mikrossa. Kun tarjolla oli kolmea eri vaihtoehtoa, löysivät vieraat varmasti (tai ainakin toivottavasti) jokainen jonkun hyvältä maistuvan vaihtoehdon. Ennen kaikkea pitsabuffet toimi kiireisen vauva-arjen keskellä enemmän kuin helposti! Ja helposta me nykyään tykätään.

kotipizza_pitsabuffet

Kauniita unia rakas

Ensimmäiset kuusi kuukautta on kulunut pienen ihmeen syntymästä. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta rankoista koliikkikuukausista selvittiin varmasti pitkälti sen takia, että nukuimme yömme hyvin. Pienellä ihmeellä oli heti ensimmäisestä päivästä alkaen päivän ja yön välinen ero selvillä. Nukkumaan on menty aina yhdeksään mennessä, ja aamulla on herätty seitsemään mennessä. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että täällä on vedelty yöt ilman herätyksiä! Ehei! Pääsääntöisesti pieni ihme herää yöllä syömään kahdesti, mutta riippuen erinäisistä hulinoista, tiheän imun kausista ja muista epämääräisistä vaiheista, heräämisiä on ollut 2-8 kertaa yön aikana. Onneksi heräämiset ovat yöllä nopeita, pieni ihme nukahtaa rinnalle syötyään ja välillä uudelleen nukahtamiseen riittää pelkkä shhhhh-ääni sekä silittävä käsi.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Vaikka heräämisiä on useampia joka yö, en ole ollut väsynyt viimeisten kuuden kuukauden aikana kuin pari kertaa. Tosin onhan se aika hullua ajatella, että en ole nukkunut kuuteen kuukauteen viittä tuntia putkeen! Mutta kuten jo aiemmin sanoin, yöheräämiset ovat meillä nopeita ja omalla kohdalla ne vastaavat tyyliin vessassa käyntiä. Nukahdan itsekin imettäessäni pientä ihmettä ja nostan hänet takaisin omaan sänkyyn kun seuraavan kerran havahdun hereille. Olemme herra Longfieldin kanssa molemmat hyväunisia, nukahdamme illalla nopeasti ja saamme unen päästä helposti kiinni mihin aikaan yöstä tahansa.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Pieni ihme nukkui ihan ensimmäiset viikot (ehkä kuukaudetkin) meidän välissä unipesän suojissa. Opettelin imettämään unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut siirtää yöllä mihinkään. Siirtäminen kun oli hurjan hankalaa koliikkikuukausien aikana, pienikin liike/kosketus sai toisinaan vauvan heräämään ja huudon alkamaan.

Meillä oli lisäksi käytössä kehutut Swaddle UP -unipussit ensimmäiset neljä kuukautta. Pieni ihme oli kova vispaamaan käsiään, ja huitoi niillä itseään päiväunien aikaan ja heräsi omiin nyrkin iskuihinsa. Yöllä tätä ei päässyt Swaddle UPin johdosta käymään ja se rauhoitti öitä. Eihän siinä heräämisessä muuta ongelmaa ollut kuin se, että pieni ihme huusi kolme kuukautta lähes kaiken hereilläoloaikansa, eli unia emme olisi halunneet keskeyttää minkään turhan takia.

Meillä oli käytössä kolme Swaddle UPia, yksi S-kokoinen (*saatu blogin kautta) ja kaksi M-kokoista. Lopetin Swaddle UPien käytön sen jälkeen kun vauva oppi kääntymään unissaan.

Katsokaa nyt miten pieni meidän vauva on ollut! En kestä. ♥

swaddle upswaddle up

Swaddle UP olisi riittänyt vauvalle myös peitoksi, mutta pieni vauva näytti kehdossa sekä pinnasängyssä niin orvolta ilman peittoa, että käytimme peittoa Swaddle UPin päällä. Eikä muuten ole pienellä ihmeellä mitkä tahansa peitot! Äitini on omin pikkukätösin tehnyt pienelle ihmeelle villapeiton sekä ostanut Unikulmasta muhkean vauvapeiton. Lisäksi hän on ommellut meille kasan lakanoita, tyynyliinoja sekä aluslakanoita niin kehtoon kuin pinnasänkyynkin. Tyynyliinat pääsevät toki käyttöön vasta hieman myöhemmin, mutta onpahan niitäkin jo valmiina.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Kauneimmat lakanat äiti ompeli Nuppu Printin upeista kankaista. Nuppu Printin ohuet puuvillat sopivat mm. lakanakankaiksi ja niiden lähes satiinista pintaa haluaa silitellä sekä hiplata lakkaamatta. Kankaat ovat niin kauniita, ettei niitä halua jemmata päiväpeiton alle. Näiden kanssa riittää kun petaa vauvan sängyn kauniisti, ja antaa kauniiden lakanakankaiden jäädä näkyviin.

Nuppu printNuppu print

Äiti ompeli Lumipallo-kankaasta lakanan sekä tyynyliinan kehtoon. Kehdon pienempää peittoa voi toki käyttää myös rattaissa ja pinnasängyssä, me olemme peitelleet pienemmällä peitolla pienen ihmeen myös sohvalle, jossa uni joskus yllättää. Yöunille pieni ihme siirtyi kehtoon meidän välistä muutaman kuukauden ikäisenä. Kauniin antiikkisen kehdon uumenissa vauva nukkui tyytyväisenä reilun 5 kk ikään asti, jonka jälkeen makkariin oli pakko kantaa pinnasänky. Kehtoon pieni ihme mahtuu edelleen nukkumaan päiväunia, mutta öisin vauva haluaa kieriä ja kääntyillä niin paljon, että kehdossa tulee vain kiukku, kun kesken unien ei pääsekään kääntymään masulleen tai kääntymään sivuttain 180 astetta.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Turkoosista Sydäntalvesta pyysin äitiä tekemään lakanat pinnasänkyyn. Sydäntalvi taitaa olla Nuppu Printin suosituimpia kankaita, eikä se mikään ihme ole. Onhan se todella kaunis, ja värivaihtoehtojakin löytyy muutamia. Turkoosi Sydäntalvi passaa myös pojille! Äitini kertoi muuten, että hänen ompelupiirissä naiset ovat leikanneet Sydäntalvi-kankaasta suuria kukkia irti ja aplikoineet ne kiinni tekemiinsä yöpaitoihin. En nyt kyllä ole ihan varma onko aplikointi ihan oikea sana, mutta siis ommelleet leikkaamansa kukkaset toiseen kankaaseen kiinni. Käsityöjutuissa olen aika uuno.. Myin juuri tällä viikolla jokunen vuosi sitten ostamani ompelukoneen eteenpäin. Siellä se lojui kaapissa täysin käyttämättömänä, joten oli aika laittaa se eteenpäin.

Nuppu print lakanat

Pinnasänky sijaitsee tällä hetkellä makuuhuoneessamme sängyn vieressä. Sieltä pikkuisen saa helpoiten syömään yöllä ja silittäminenkin käy ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään muuta kuin liikuttaa kättä ja alkaa suhista. Shhhh-ääntely kyllä loppuu usein aika nopeasti, sillä sitä on ihmeen rankkaa tehdä unenpöpperössä! Pinnasänky siirretään pienen ihmeen omaan huoneeseen siinä vaiheessa, kun yöllä ei herätä kuin maks. yhden kerran. En jaksa keskellä yötä ravata talon toisesta päästä toiseen useampaa kertaa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa siirto tapahtuu. Kiirettä ei ole, mutta kunhan kiinteät ruoat saadaan täydellä teholla käyntiin, pitää katsoa mitä yösyöttöjen kanssa pitäisi tehdä. Onko edessä kenties unikoulu vai olisiko jotain hieman lempeämpää keinoa saada tissiposki luopumaan yöllisistä läheisyyshetkistä. Nähtäväksi jää!

Nuppu print lakanat

Tekemistä täällä vielä on nukkumisten ja erityisesti nukahtamisen kanssa. Eteenpäin mennään kuitenkin hitaasti ja varmasti, esikoisen kanssa olemme varmasti tehneet hölmöjäkin valintoja, mutta näissä asioissa ei kuitenkaan voi mitään peruuttamatonta tehdä, korjataan väärät valinnat sitten ajan kanssa, jos sellaiseen tulee tarvetta.

Viime päivät meillä ollaan oltu ensimmäisen flunssan kourissa. Pienen ihmeen uni on ollut katkonaista tukkoisen nenän ja yskän takia. Rinta on maistunut viime öinä tiuhaan tahtiin ja olen sitä antanut aina kun pinnasängystä on alkanut itkua kuulua. Horatio onkin sitten viime aikoina ollut meistä ainoa, joka on nukkunut öisin ja päivisin just niin paljon kuin haluaa. Isoveljen oikeuksia!

Nuppu print lakanatNuppu print

nuppu print

Yhteistyössä Nuppu Print

Mutakakku mascarpone-vaahdolla

mutakakku

Viime viikonloppuna meillä vietettiin herra Longfieldin synttäreitä. Synttärilahjaa olin suunnittelut kuukausia etukäteen, tai oikeastaan jo useamman vuoden ajan. Herra on aina silloin tällöin sanonut, että olisi mahtavaa jos meillä olisi kotona piano. Hänhän on kovin musikaalinen tapaus, ja meiltä löytyy kitaroita ja bassoja vaikka muille jakaa. Mutta pianoa meillä ei ole koskaan ollut. Pianon ostamista olen suunnitellut jo pitkään, mutta aina on ollut jotain muita rahallisia menoja samaan aikaan ja pianon osto on jäänyt tekemättä. Nyt kuitenkin päätin haalia kaikki säästöt kasaan ja ostaa herralle hänen kauan haaveilemansa soittimen.

yamaha digitaalipiano

Päädyin hommaamaan kompaktin kokoisen digitaalisen pianon, jota voi soitella myös luurit päässä kun pieni ihme on nukkumassa. Luureja taikka pianotuoleja herra ei vielä saanut, niitä ostellaan sitten seuraavien vuosien ajan joulu- ja synttärilahjoiksi. Toivon todella, että piano tulee tulevaisuudessa yhdistämään isän ja pojan suhdetta. Lisäksi olisi ihan mahtavaa, jos pienelle ihmeelle siunautuisi edes hippasen verran isänsä musikaalisuutta! Multa kun sitä ei löydy yhtään. Ei siis yhtään. Häävalssinkin ajan mies joutui kuiskaamaan korvaani tahtia, että pysyin askelissa mukana.

yamaha digitaalipiano

Pyysimme viikonloppuna pienen ihmeen kummitädin sekä -sedän meille synttäri-illalliselle. Meidän illalliset starttaa nykyisin jo kolmen aikaan, eli en ole ihan varma voidaanko puhua synttäri-illallisesta.

Meidän uusi mottohan on ”helppous edellä”, ja tätä vaalittiin myös synttäri-illallisen valmisteluissa. Herra haki sushit LN-Sushi Artista, minä hain Alkosta hyvää valkoviiniä sekä kaupan pakastealtaasta mutakakun ja marjamyyjiltä pari pussia marjoja. Siinä se melkein oli – voisiko paljon helpommalla enää päästä?

mutakakku

Ruoka oli tosi hyvää ja meillä oli hurjan mukava ilta(päivä)! Nauru raikasi ja masut saatiin susheista sekä mutakakusta täyteen.

Ihan en kuitenkaan kehdannut pelkkää pakastealtaan mutakakkua synttärisankarille ja vieraille tarjota, vaan tuunasin kakkua hieman. Haluatteko tietää miten? Kurkatkaa resepti alta, sen tekoon ei kauaa mene!

mutakakku

Mutakakku mascarpone-vaahdolla

4 annosta

  • 1 kpl pakastealtaan mutakakku (meillä oli Frödingen)
  • 1½ dl kermaa
  • 1½ dl mascarponea
  • mansikoita
  • (pensas)mustikoita
  • tomusokeria koristeeksi

1. Sulata kakku pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon mascarpone. Sekoita vielä hyvin keskenään.

3. Kippaa kerma-mascarponevaahto kakun päälle.

4. Viimeistele kakku marjoilla sekä tomusokerilla.

mutakakku

Vauvan kanssa matkalla: vinkkejä helteiseen Espanjaan

Madridissa oli elokuussa odotetusti hurjat helteet. Kuumaksi kattilanpohjaksi olen Madridia kuullut sanottavan, eikä siinä liiemmin ole liioiteltu. Miljoonakaupunki, joka on kaukana merestä ja ikään kuin laakson pohjalla, ei ole mikään viilein vaikka kuumimpina kesäkuukausina.

Paikalliset pakenevat Madridista erityisesti elokuussa lomille mm. juuri Vigoon, jossa oleilimme viikon Madridissa suhaamisen jälkeen. Osa pienimmistä putiikeista sulkee jopa ovensa elokuussa muutamaksi viikoksi, osa koko kuukaudeksi. Meiltä jäi väliin esimerkiksi muutama hehkutettu herkkukauppa, sillä niissä oli elokuussa lappu luukulla.

Espanja, Vigo

Ennen matkaa en suuremmin miettinyt mitä seikkoja tulikuumassa kaupungissa tulisi 5-kuukautisen vauvan kanssa ottaa huomioon, eniten mietin ja jännitin lentoja sekä sitä, miten oma maitoni riittää pienelle ihmeelle, jos hänellä on kuumuuden takia jatkuvasti kova jano.

Mitään suunnitelmia emme menemisten ja tulemisten kanssa etukäteen tehneet, päätimme mennä täysin vauvan ehdoilla. Meillä kun sattuu olemaan sellainen vauva, joka ei vaunuissa hereillä viihdy, joten lähes kaikki liikkuminen tuli tehdä päiväunien aikaan. Ja niitä päiväunia meillä ei nukuttu reissun aikaan kuin sellaiset 40 minuuttia kaksi tai kolme kertaa päivässä.

Espanja, Madrid

Tein vauvalle ennen reissua joitakin hankintoja, jonka lisäksi pakkasin kotoa jo entuudestaan löytyneitä kamoja matkalaukun pohjalle – tarpeellisia sekä tarpeettomia.

UV-suojattu kesähattu lipalla sekä hauskalla selkälierillä oli reissussa varsin kätevä, vaikka tuntui aika pahalta maksaa hatusta melkein 20 euroa yhden matkan takia, samaan aikaan kun Suomessa oltiin ottamassa syksy vastaan. Hattu oli hyvä erityisesti silloin kun vaunuista herättiin ja alkoi armoton huuto. Silloin ei auttanut kuin napata poika syliin ja kantaa häntä. Kantaminen ei ollut mitään luksusta 40 asteen helteissä, vaikka kuinka valittiin aina teiden varjoinen puoli. Hatun takia vauvan olkapäät pysyivät kuitenkin auringolta suojattuina (meillä oli käytössä pääsääntöisesti hihattomia ja lyhythihaisia bodeja kuumimpina päivinä).

imettäminen ulkomailla, espanjaEspanja, Madrid

Kantamista helpottamaan meillä oli mukana kantoreppu, joka on ollut pojan syntymästä asti kovassa käytössä (juurikin siitä vaunukammosta johtuen). Kantorepun sai jemmattua matkarattaiden alakoriin, ja sieltä sen sai käyttöön aina kun tarvetta oli. Eniten käytin kantoreppua Vigossa, jossa olin päivät vauvan kanssa yksin, mutta kyllä sitä Madridissakin käytettiin. Ihan korvaamaton se oli mm. Kuninkaallisessa palatsissa, jossa saimme kierrellä upean palatsin täysin rauhassa läpi vauvan torkkuessa onnellisena kantorepun kyydissä äidin sydämentykytystä kuunnellen. Ei olisi kuuna päivänä onnistunut matkarattaiden kanssa!

Espanja, MadridEspanja, Madridvigo_espanja

Rattaista puheenollen meillä oli mukana vain matkarattaat. Hommasimme jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Babyzen Yoyo plussat, joihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Nämä matkarattaat eivät paina mitään, ne saa järkyttävän pieneen kokoon (ne saa ottaa myös lentokoneeseen mukaan), rattaat liikkuvat kuin unelmat (loskasta ja hiekkarannoista ei ole kokemusta) ja voin kannella niitä vauva kyydissä myös yksin esim. portaita ylös ja alas.

Espanja, MadridEspanja, Madrid

Hommasimme matkarattaisiin juuri ennen matkaa Babyzenin oman hyttysverkon sekä aurinkovarjon. Hyttysverkko oli täysin turha, mutta ehkä sille on käyttöä Suomessa ensi kesänä! Aurinkovarjoa osa kehui ja osa haukkui kun kyselin etukäteen sen tarpeellisuudesta. Meistä varjo oli tosi kätevä! Tätä meidän varjoa sai käänneltyä helposti ja nopeasti vaikka mihin asentoon ja se oli kätevää, kun eihän se aurinko koskaan samasta paikasta paista kun kaupungilla köpöttelee.

Varjon lisäksi mukana oli myös vaunuverho, jota pidimme aina päiväunien aikaan alhaalla. Vaunuverho jätti rattaiden sivuun sopivat kaistaleet, jotta ilma pääsi kiertämään rattaissa edes jonkin verran.

Espanja, Madrid

Ostin reissuun vauvalle myös oman aurinkorasvan. Kipitin apteekkiin ja kysyin minkämoista rasvaa voi viisikuukautiselle laittaa ja apteekkitäti näytti oikean pullon. Ei se alle 100 ml pullo ilmainen ollut, enkä osaa sen tarpeellisuudesta sen enempää sanoa. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen, vauvan iho ei ruskettunut taikka palanut, eikä se myöskään reagoinut rasvaan mitenkään (meidän jässikällä on luonnostaan kyllä hurjan hyvä iho). Vauvaa emme tietenkään pitäneet auringossa juurikaan, aina pyrimme olemaan varjossa, mutta silti rasvasin vauvan jalat, kädet sekä naaman joka aamu ennen kuin lähdimme liikkeelle. Rasvaa lisäsin tarpeen mukaan pitkin päivää – lähinnä jalkoihin, jotka pötköttivät rattaista auringon armoilla silloin tällöin.

imettäminen ulkomailla, espanja

Hoitolakkua emme ottaneet matkalle mukaan. Meidän hoitolaukkua kun ei ihan näppärästi kokonsa takia saa kiinni pikkuruisiin matkarattaisiin. Kävin siis ostamassa hoitorepun reissua varten. Ihan normaali Kiplingin reppu se on, ei siis mikään varsinainen hoitoreppu. Taskuja ja lokeroita laukussa on kuitenkin paljon, jonka lisäksi sen tärkein ominaisuus on se, että se mahtuu matkarattaiden suht kapeaan alakoriin. Lisäksi hoitolaukku olisi ollut aika mahdoton siitäkin syystä, ettei sitä sekä vauvaa olen kovin mielekästä kantaa samaa aikaa pitkiä aikoja. Reppu kulkee kätevästi tarpeen mukaan selässä oli vauva sylissä tai ei. Lisäksi reppu on näppärä silloinkin kun on liikkeellä vain kantorepun kanssa – vauva omassa repussaan etupuolella ja vaipat, harsot, lompakot, vaihtovaatteet yms. kulkee selän puolella omassa repussa.

vigo_espanja

Tämmöisiä juttuja tuli mieleen ensimmäisellä ulkomaanreissulla vauvan kanssa. Toki kaikkien hankintojen lisäksi vauvan kanssa matkatessa varmasti tärkein vinkki on avoin mieli! Mitä tahansa saattaa tapahtua, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikki vanhemmat haluavat matkaltaan vähän erilaisia juttuja. Omalla kohdalla teki esimerkiksi aika tiukkaa jättää useat museot sekä hienommat ravintolat väliin, lisäksi jatkuva vauvan ehdoilla liikkuminen ärsytti aika ajoin, matkarattaissa huutava vauva sai punan nousemaan kasvoille ja shoppailusta pitävänä saatoin muutamana kertana mielessä ajatella, että jestas kun saisin koluta kauppojen kesäalet läpi yksin, kaikessa rauhassa. Mutta nyt ei hetkeen olla yksin. Senkin aika koittaa taas kunhan pieni ihme kasvaa hieman ja maitobaarin läsnäolo ei ole enää muutamien tuntien välein pakollista. Nyt nautitaan tästä (lyhyestä) ajanjaksosta ja pyritään ottamaan siitä kaikki ilo irti!

vigo_espanja

Muumit saapuivat vauvan vaatekaappiin & 30 € lahjakortin arvonta

Olen aina pitänyt vaatteista, erityisesti niiden ostamisesta. Minusta on ihanaa uppoutua vaaterekkien väliin unohtaen harmistukset, työkiireet, vauvajutut, likainen koti ja kaikki. Älkää nyt pitäkö minua kovin pinnallisena, samaan fiilikseen pääsen myös metsässä samoillessani tai kaappeja siivotessa, mutta en mahda sille mitään, että materia vetää välillä puoleensa ja uusien vaatteiden päälle laittaminen tuntuu vain tajuttoman kivalta.

muumi_martinex

Pienen ihmeen myötä minulle on avautunut aivan uusi taivas: lastenvaatteet! Omaan vaatekaappiin ei imetysvaatteiden lisäksi ole täydennystä juuri tullut, sillä en oikeastaan tarvitse vanhempainvapaalla ollessani muuta kuin lenkki- ja kotivaatteita. Silkkipaidat, siistit housut, ihanat mekot ja kynähameet saavat odottaa töihinpaluuta vaatehuoneen perukoilla vielä hetken.

Mutta vaikka omat vaatehankinnat ovat nyt jäässä, tulee pienelle ihmeelle ostettua uusia kolttuja aika tiuhaan tahtiin. Jo ennen rakkaan poikamme syntymää minulla oli valmiina vaatteita aikamoinen kasa 86 cm asti. Hamstrasin vaatteita etukäteen lähinnä alennusmyynneistä.

muumi_martinex

Sen verran fiksu olin, että pyrin ostamaan etukäteen ainoastaan sellaisia vaatteita joita voi käyttää ympäri vuoden. Toppa-asuja, sadevaatteita, kenkiä yms. kausituotteita en ostanut etukäteen juuri ollenkaan. Hyvä niin, sillä pikkuinen poikamme on kasvanut koko ajan yläkäyrillä. Hänen ollessaan 5 kk vanha, sain kaivaa vaatekaapista 74 cm bodyt käyttöön, sillä 68 cm vaatteet alkoivat istua päällä jo vähän turhankin hyvin.

Talvea varten olen kesän alennusmyynneistä hommannut toppapuvun, villahaalareita sekä mm. untuvapussin rattaisiin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mahtuvatko päälle kun pakkaset saapuvat.

Syksyn vaatehankinnat olivat hieman kinkkisemmät. Ainakin näin esikoisen kohdalla. Pakkasella vedetään totta kai toppahaalari päälle, mutta mitä vauvalle pitää pukea päälle reilun 10 asteen lämpötiloihin? Entä pitääkö rattaissa olla enemmän päällä kuin vaunukopassa? Tarvitseeko vaunuissa/rattaissa möllöttävä vauva talvikengät, vai riittääkö villasukat ja haalarien kääntyvät lahkeet? Entäs ne hatut – milloin pitää siirtyä trikoopipoista villahattuihin?

muumi_martinex

Yleisesti olen pitänyt hyvänä vinkkinä sitä, että pue lapselle saman verran kuin itsellesi, mutta toisaalta eihän vauva lyki hiki hatussa vaunuja ylämäkiin vaunuissa maatessaan, tai kisko Horatiota sinne ja tänne tai stressaa lenkillä siitä milloin vauva avaa silmänsä ja alkaa huutaa, jonka jälkeen hänet pitää kantaa kotiin.

muumi_martinex

Syksyä varten olin hommannut etukäteen mm. windstopper-puvun sekä muutaman villasekoitehaalarin. Välikausihaalaria en erään mammakaverin vinkistä vielä täksi syksyksi hommannut, pieni ihme kun ei vielä liiku itse yhtään mihinkään, joten tänä syksynä meillä ei vielä myöritä likaisessa maassa taikka haluta kävellä itse sateessa kotiin. Vauva nukkuu visusti vaunujen kätkössä ja tarvitsee toistaiseksi päälleen vain jotain lämmintä, sateen- tai tuulenpitävyydellä ei ole vielä suurta merkitystä.

muumi_martinex

Sain loppukesästä mukavan viestin Martinexilta pienen ihmeen syysvaatteita ajatellen. Pääsisin tutustumaan heidän syksyn Muumi-uutuuksiin! Ihan mahtava viesti, sillä mehän ollaan koko perhe (miinus Horatio) kovia Muumi-faneja, ja koska pieni ihme on Suomi100-vauva, sopivat Muumit hänelle kuin Nuuskamuikkunen telttaansa.

Meillä on Muumeja pienelle ihmeelle kotona siellä ja täällä. Löytyy Muumi-mobile, Muumi-valokuvakehys, Muumi-säästölipas, Muumi-leikkimatto, Muumi-kirjoja sekä Muumi-taulu.

muumi_martinex

Ja nyt saimme tosiaan valita vielä liudan ihania luomupuuvillaisia Muumi-lastenvaatteita pienelle ihmeelle syksyä varten. Martinexin söpöt Muumi-vaatteet suunnitellaan muuten Suomen Raisiossa. Syysuutuuksia pääsee helpoiten ihastelemaan Martinexin nettikaupan kautta, josta vaatteita voi luonnollisesti tilata myös näppärästi kotiin. Koot vastaavat hyvin kokomerkintöjä – vaatteet eivät ole nafteja, vaan varsin sopivia nöpönenäisille suomalaisvauvoille.

Ihastuin hurjasti Muumi-syysuutuuksissa harmaaseen Retki- sekä siniseen Vilijonkka-kuosiin. Lopulta meille rantautui harmaata Retki-kuosia ihan siitä syystä, että tykätään trekkailla ja samoilla metsässä niin paljon.

muumi_martinex

Olen ilmoittautunut pienen ihmeen kanssa loppuvuodeksi vaikka minkämoisiin juttuihin. On muskaria, vauvauintia, vauvajumppaa, vauvakerhoa, värikylpyä sekä taidetuokioita. Kahdelle ekalle muskarikerralle puin pienen ihmeen päästä varpaisiin Muumi-vaatteisiin, ja niinhän niitä heti tultiin kehumaan jopa kolmen äidin toimesta! Mutta mikäs ihme se nyt on, onhan nää ihan törkeän söpöjä (ja niin on pieni ihmekin). ♥

muumi_martinex

Hatut-fleecehaalari sai osakseen eniten kehuja. Eräs äiti totesi, että pitäisi hommata se semmoiseksi astetta hienommaksi haalariksi, jolla voisi lähteä käymään vaikka ostoskeskuksessa tai isovanhempien luona. Itse olen tykännyt fleecehaalarista kovasti. Se on pitkän vetskarinsa ansiosta helppo pukea myös puoliunessa olevalla vauvalle, ja tumput sekä tossut on voinut jättää kotiin kääntyvien hihansuiden ja lahkeiden ansiosta.

muumi_martinex

Muskarin touhukkaassa menossa joustavat luomupuuvillaiset Retki-kuosin housut ja body toimivat hurjan hyvin. Vauva pääsi liikkumaan (eli kääntymään) helposti ja minun oli helppo käännellä ja väännellä vauvaa sylissä laulujen ja lorujen tahdissa.

Muskarin päätteeksi lauletaan aina kaunis ”suljen ihanan, soittorasian..” -biisi ja sen jälkeen mennään mammojen kanssa imettämään väsyneet ja nälkäiset vauvelit ennen kotimatkaa. Me kärrytellään jokusen kilometrin matka aina muskarista kotiin, viimeksi kuljin osan matkasta kahden uuden mukavan mammakaverin kanssa. Tämä pidempi kotona olo on ollut kyllä aivan mahtava tilaisuus tutustua tosi kivoihin uusiin tyyppeihin. Toivottavasti osa mammakavereista muuntautuu tässä matkalla ystäviksi, ja pidämme tiiviisti yhteyttä myös sen jälkeen kun kukin ajallaan palaa takaisin työelämään.

muumi_martinex

Mutta ennen kuin mietitään sen enempää työelämään paluuta (se tapahtuu mun osalta helmikuussa kun herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin), on aika nauttia pienen ihmeen seurasta, antaa hänelle mahdollisimman paljon kivoja muistoja ja virikkeitä jo näin elämän alkumetreillä. Päivätkin menevät mukavammin kun on tekemistä ja viikoittaisia sovittuja juttuja, on sitten mitä odottaa ja rytmikin pysyy paremmin kasassa!

muumi_martinex

Tämän postauksen loppuun laitetaan vielä Muumi-aiheinen arvonta pystyyn! Martinex lupautui arpomaan kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken 30 euron lahjakortin heidän verkkokauppaansa. Teidän pitäisi vain käydä kurkkaamassa syksyn Muumi-uutuudet linkin takaa, valita sieltä teidän suosikki ja kertoa se tämän postauksen kommenttiosuudessa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 12.9.2017. Keskiviikkona otan arvonnan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, ja hän pääsee shoppailemaan söpöjä Muumi-vaatteita syksyn uutuuksien joukosta!

Kerrohan siis onko sinun suosikkisi postauksessakin vilahdellut Hatut-fleecehaalari vai jokin ihan muu juttu?

muumi_martinex

Yhteistyössä Martinex

Julki-imetys Espanjassa

Aloitetaan reissupostausten purkaminen hieman erikoisemmalla aiheella kuin mihin on normaalisti totuttu. Nimittäin imetysasioilla!

imettäminen ulkomailla, espanja

Haaveilin salaa kuuden kuukauden täysimetyksestä. Ihan siihen ei päästy, sillä lääkärin ja muutamien muiden alan ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päädyimme aloittamaan kiinteiden maistelut vajaan 5 kk iässä. Tämä ihan siitä syystä, että koska olen itse varsinainen ruoka-allergikko ja siihen päälle omistan vielä ongelmavatsan, saattaisi olla fiksua aloittaa maistelut hyvin rauhalliseen tahtiin ennen 6 kuukauden ikää. Puolivuotiaalle pitää nimittäin alkaa tarjota uusia ruoka-aineita hurjan kovaa vauhtia, ja silloin voi olla hankalampi huomata mahdollisia allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita.

imettäminen ulkomailla, espanja

Kiinteiden maistelut aloitettiin siis elokuun alussa. Korviketta en ole kuitenkaan vieläkään pienelle ihmeelle pystynyt antamaan. Miksi? Se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ja väärältä. Tätä on kyllä täysin mahdotonta selittää, koska missään selityksessä ei ole mitään järkeä omasta mielestänikään. Joku käsittämätön äiti-hormoni-juttu taustalla täytyy kuitenkin olla. Mulla tekee ihan fyysisesti pahaa katsoa jo sitä kun herra Longfield juottaa pientä ihmettä pullosta, jossa on mun itse pumppaamaani maitoa! Itse en ole tainnut kuin kerran kokeilla pullosta syöttämistä pienelle ihmeelle, sekin päättyi mun kyyneliin samalla kun rintoja alkoi pakottaa valtavasti. Sama homma kävi rintakumin kanssa aivan imetystaipaleen alussa. Rinnanpää vuosi verta, itkin ja imetin, sillä se teki niin kipeää. Muistin ostaneeni valmiiksi muutaman rintakumin ja testasin niitä. Sama fyysinen pahoinvointi alkoi heti kun näin pienen suun hamuavan kumista päätä, rintakumi lensi roskiin ja jatkoin kivuliasta imetystä. Kyllä on äitiys aivan outo juttu!

imettäminen ulkomailla, espanja

Espanjan matkalle otimme kuitenkin kasan korviketta varmuudeksi mukaan. En yhtään tiennyt miten maitobaarini toimii 30-40 asteen helteissä ja kuinka usein pienelle ihmeelle tulee semmoisissa helteissä nälkä. Hyvin oma maito kuitenkin riitti ja korvikkeet jätin hotellihuoneeseen.

Miten imetys sitten hoidettiin jättimäisessä Madridissa sekä pikkuruisessa Vigossa?

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Tähän kysymykseen teistäkin varmaan moni sanoisi vastaukseksi, että mitä siinä nyt on niin ihmeellistä. Tissit esiin ja imettämään – paikasta ja ajasta riippumatta. Mutta siinä se ongelma just onkin: paikasta ja ajasta riippumatta. Kaltaiseni siveyden sipuli kun ei koe mielekkääksi kaivaa rintavarustustaan esiin ihan missä vain, ei edes mammatapaamisilla, jossa rintoja ja nännejä vilahtaa tuon tuosta. Eikä niissä muiden rinnoissa ja nänneissä ole mitään kummalista, eivät ne mua häiritse, mutta itse en pidä vilauttelusta missään muualla kuin perheen kesken kotona. Mulla ei ole mitään ongelmaa imettää ystävien tai heidän puolisoidensa vieressä, kunhan varustus pysyy piilossa. Ongelmana ei myöskään ole imettää ravintoloissa, kaupoissa, museoissa tai missään muuallakaan, mutta en myöskään halua aiheuttaa muille vaivaannuttavaa oloa tai närkästystä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Reissussa imetin kerran vessassa, kerran siirryin ravintolasta puistonpenkille imettämään, ja lisäksi jätin imettämättä kirkossa, sillä en pitänyt sitä soveliaana. Muuten imetin siellä missä nälkä yllätti, siirtyen kuitenkin aina johonkin hieman syrjään tai valiten jo etukäteen esim. terassilta sellaisen pöydän, jossa pääsen mahdollisesti imettämään rauhassa.

Vessassa imettämistä vihaan, se on minusta jollain tasolla jopa alistavaa. Istua nyt syöttämässä (nuhjuisessa ja epäsiistissä) julkisessa vessassa, josta kuuluu ällöttäviä ääniä ohuen seinän takaa ja jatkuva vessanpönttöjen vetäminen sekä käsien kuivauslaitteiden hurina häiritsee herkkää hetkeä. Vessaan kuitenkin pakenin imettämään suuressa ostoskeskuksessa, jossa nälkä yllätti pienen ihmeen. Ostosten tekeminen oli kesken ja en löytänyt mistään sopivaa penkkiä, jolle olisin voinut käydä istumaan. Niinpä suuntasin vessaan, yök.

imettäminen ulkomailla, espanja

Madridin ruuhkaisilla kaduilla, toreilla sekä nähtävyyksillä julki-imettäminen tuotti eniten ongelmia. Vapaita penkkejä oli vaikea löytää, ainakaan sellaisia, joista olisi saanut koko penkin omaan käyttöön ilman, että aivan kiinni kyljessä olisi istunut joku vieras ihminen. Lisäksi en kehdannut käyttää ravintoloiden terasseja vain imettämiseen, enkä kokenut järkeväksi tilata aina juomaa/pientä purtavaa, että pääsisin imettämään pikkuista. Niinpä Madridissa imetettiin mm. pusikoiden takana, seisoen ruuhkaisella kadulla talon nurkkaan kääntyen, siellä ällöttävässä vessassa, puistoissa, sivukaduilla sekä lounaan että päivällisen aikoihin ravintoloiden terasseilla (rauhallisissa sivupöydissä).

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Madridissa koin imettämisen välillä hieman haastavaksi. Mutta toki se johtui vain omista henkilökohtaisista mielipiteistäni, moni muu olisi varmaan hoitanut asian paljon vähemmällä sekoilulla. Kukaan ei Madridin kuumuudessa ja ihmispaljoudessa minua kertaakaan ns. pahalla silmällä imetyshommissa katsonut, saimme hoitaa asian pienen ihmeen kanssa aina täysin rauhassa.

Matkamme jatkui jättimäisestä Madridista pikkuruiseen Vigoon, jossa odotinkin julkisesti imettämisen helpottavan. Ja niin se myös teki.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa oli kaikkialla rauhallista, tyhjiä penkkejä (kokonaisia rivejä) vapaana siellä täällä, suhteellisen hiljaiset terassit (ainakin siihen aikaan kun turisteina nälkä yllätti) ja hotelli oli aina lähellä, niin pikkuinen söpö Vigo oli.

Vigossa imetin ravintoloissa enemnän kuin Madridissa. Terassit ja sisätilat olivat rauhallisempia, mutta silti odotin aina, että sain tehtyä ruokatilauksen ja tilaamani juomat tuotiin pöytään. Sitten sain ilman häiriötekijöitä imettää ennen kuin ruoka saapui.

Vigossa kävimme myös herra Longfieldin työkaverin kanssa rannalla sekä rantaravintolassa syömässä. Imetin sekä rannalla että ravintolassa aivan herran työkaverin vieressä, eikä meistä kumpikaan ollut asiasta moksiskaan, keskustelu jatkui täysin normaalisti imetyksen aikana. Olin kyllä varta vasten valinnut tapaamiselle sellaiset vaatteet, että imettäminen onnistuu helposti eikä minun tarvitse alkaa säätää suojahuivien kanssa.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa vietin päivät pienen ihmeen kanssa kahdestaan, joten auttavia käsiä ja huivin pitelijää ei ollut käytettävissä. En tykkää/osaa oikein imettää huivin kanssa, joten esim. lentokoneessa ja Madridissa herra Longfield piteli huivia suojana muutamaan kertaan kun tarpeeksi rauhallista paikkaa en juuri sillä hetkellä löytänyt. Huivin käyttö oli myös kuumuuden takia matkalla aika hankalaa. Yli 30 asteen helteissä ei kukaan halua, että pään päälle laitetaan turhia huiveja.

imettäminen ulkomailla, espanja

Yllättyin, etten törmännyt koko reissumme aikana yhteenkään toiseen imettävään äitiin. Kuvittelin, että heitä olisi katukuvassa näkynyt, erityisesti siitä syystä, että Espanjaa pidetään niin kovin lapsirakkaana maana, jossa lapset ovat tervetulleempia esim. ravintoloihin kuin täällä Suomessa. Vaunujen kanssa kärryttelijöitä oli erityisesti Vigossa runsaasti, mutta imettäviin äiteihin en tosiaan törmännyt.

imettäminen ulkomailla, espanja

Toivottavasti kovin moni ei nyt ajattele, että miten teen ehkä maailman luonnollisemmasta asiasta näin suuren numeron. Postauksen mielipiteet ovat täysin minun omia, eikä minua itseäni hetkauta pätkääkään miten ja missä muut omia vauvojaan imettävät. Tai edes se, imettävätkö he ollenkaan. Jokainen tavallaan!

Reissu meni pienen ihmeen syöttöjen osaltakin varsin mallikkaasti, vaikka välillä sopivan rauhallista imetyspaikkaa etsiessäni mielessäni kävi ajatus miten helppoa olisi vain kaataa korviketta pulloon ja nakata se vauvan suuhun – ajasta ja paikasta riippumatta.

imettäminen ulkomailla, espanja

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Olisi reissun toisen videopäiväkirjan aika! Tämäkään ei Madridin videon tapaan ole kovin kummoinen, mutta kunhan nyt saadaan terkut teille sinne.

Täällä Vigossa ollaan siis oltu pienen ihmeen kanssa ihan kahdestaan kaikki päivät, kun herra Longfield on ollut töissä. Mukavasti ollaan päästy liikkeelle, vaikka kyllä meidän perään on katseltu. Pieni ihme kun ei rattaissa(kaan) hereillä viihdy, jonka lisäksi nukahtamista ennen huudetaan aina kurkku suorana 5-15 minuuttia ja sekös on espanjalaisia mummeleita kiinnostanut.

Muutenkin meidän valkoinen viikinkipoika kiinnostaa täällä kovasti vanhempaa kansaa. Tosi moni mummeli ja pappa on tullut häntä moikkaamaan, lässyttämään hänelle, koskettelemaan ja jopa pussailemaan tuosta noin vaan! Eipä olla samaan Suomessa törmätty!

Suomalaiset voisivat ottaa espanjalaisista sen verran oppia, että voisimme alkaa olla hieman lapsirakkaampaa kansaa. Täällä lapset ovat mukana kaikkialla, ravintoloissa kuulee lasten mekastusta eikä meitä olla pahalla silmällä katsottu kertaakaan, vaikka voin taata, että meidän pojasta lähtee tosi komeat desibelit kun hän sille päälle sattuu. Pahaa silmää en ole myöskään saanut imettäessäni vauvaa – ja sitä olen tehnyt täysin julkisesti ties missä.

Herra Longfieldillä on huomenna viimeinen työpäivä ja lauantaina matkaamme takaisin Madridiin, josta lennämme takaisin kotiin sunnuntaina. Reissu on ollut ennen kaikkea antoisa ja opettavainen. On ollut ihana huomata, että pärjään vauvan kanssa hyvin myös reissussa ihan yksikseen. Yritän koota ajatuksia reissusta blogiin kunhan kotiudutaan, nyt nautitaan vielä loppuviikko ihanan lämpimistä keleistä ennen kuin palaamme Suomeen ottamaan syksyn vastaan.