DIY Pitsiliina

Tein ennen äitiysloman alkua piiitkän to do -listan kaikista niistä asioista, jotka olisi mahtavaa saada tehtyä ennen pienen ihmeen syntymää. Listalla on tällä hetkellä 38 asiaa, joista 13 olisi vielä tekemättä tai kesken. Missään nimessä kaikkia listan asioita ei saada tehtyä, lista kun pitää sisällään semmoisia ikuisuusprojekteja kuin esim. hääkuva-albumin teko. Häistähän ei ole kulunut kuin reippaat 6 vuotta, joten ihme olisi jos kuvat tässä muutamassa hassussa viikossa albumiin asti päätyisivät.

pitsiliina_diy

Mutta olen minä listalta tosiaan saanut ruksittuakin jo vaikka mitä! Olen esimerkiksi pessyt vauvan kehdon, hionut kehdon jalakset, öljynnyt ja poraillut erästä puupenkkiä, suunnitellut Horation aitauksen pihalle, tilannut pihalle pylväsvalaisimet (vielä kun saataisiin ne ennen syksyä paikoilleen..), pakannut sairaalakassin, höyryttänyt laattalattiat, pessyt seinät, pessyt uunin, pessyt keittiön kaapit sekä tehnyt kotiin noin yleisesti aika kattavan suursiivouksen. Herra Longfield on myös osallistunut to do -talkoisiin. Hän on vienyt autollisen roinaa kierrätyskeskukseen, korjannut vessan ylälistan ja vienyt matot pesuun.

Eli ei tässä tosiaan toimettomina olla äitiysloman ensimmäisiä neljää viikkoa oltu (joista yksi kokonainen viikko vietettiin lisäksi Kuopiossa).

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Yksi to do -listan asioita oli myös pitsiliinan tekeminen loppuun. Tämä(kin) urakka on ollut kesken varmasti reippaan vuoden. Mikään kovin suuri homma kyseessä ei edes ollut. Piti vain ommella yhteen kasa pitsiliinoja, jotta niistä saatiin yksi yhtenäinen pöytäliina ruokapöydälle.

Idean pitsiliinan sain joskus jostakin (siitä on jo liian kauan aikaa, että muistaisin tarkemmin..). Kerroin ideasta äidilleni, ja hän alkoi heti kaivella varastojaan ja löysi minulle kasan erikokoisia ja -värisiä pitsiliinoja, joista sitten suunnittelin ja sommittelin meidän ruokapöytään sopivan kokonaisuuden. Tämän jälkeen äiti antoi minulle myös oikean ompelulangan sekä neulan, joiden avulla pitsiliinat tuli kiinnittää toisiinsa. Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin äiti myös näytti minkälaisilla pistoilla liinat pitää toisiinsa kiinnittää.

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Viimeiset pitsiliinat ommeltiin toisiinsa kiinni viikonlopun aikana. Homma kävi kaikista helpoiten puhtaalla ja tyhjällä ruokapöydällä, jossa pöytäliina oli koko ajan esillä ja pitsiliinojen paikkoja saattoi mallailla kätevästi.

Ennen kuin hommaan alunperin ryhdyin, suunnittelin mikä liina tulee mihinkin, ja otin kokonaisuudesta kuvan, jonka jälkeen ei tarvinnut muistaa mihin mikäkin pitsinpala oli tulossa. Keskeneräinen työ kun piti totta kai aina aika ajoin nostaa pöydältä sivuun.

pitsiliina_diy

Pitsiliinojen ompelun yhteydessä kuuntelin viikonloppuna äänikirjaa (menossa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Stockholm Noir -trilogian vika osa), ja aika meni kirjaa kuunnellessa ihan siivillä. Istuminen onnistuu vähän hassuissakin asennoissa möhömahani kanssa vielä oikein hyvin, joten jaksoin näpertää pitsien kanssa monta tuntia putkeen.

Kun vihoviimeinen pitsinpala oli saatu ommeltua kiinni, piti koko komeus vielä silittää ennen kuin sen saattoi lopultakin asemoida ruokapöydän päälle valmiina pöytäliinana. Lopputulos on minusta hurjan kaunis! Kyllä tämän päältä kelpaa tarjoilla kaffetta ja pullaa kaikille jotka tulevat pientä ihmettä jossakin välissä meille ihmettelemään.

pitsiliina_diy

Babyshowerit

Eilinen ei ollutkaan ihan tavallinen päivä. Sen kyllä taisi jo osa huomata Instagramin puolella.

babyshower

Herra Longfield oli jo reipas kuukausi sitten sanonut minulle, että tänä sunnuntaina hän keksii meille pitkän työmatkarupeaman ja seuraavalla viikolla olevan ystävänpäivän takia jotain kivaa yllätystekemistä. Nukuimme pitkään, söimme aamupalan tuttuun tapaan hitaasti, katsoimme jakson House of Cardsia ja sen jälkeen lähdimme autolla jonnekin. Herra vei minut kurkkaamaan Juuso-karhun taideteoksia Ruplaan, jossa olemme molemmat halunneet päästä kovasti käymään.

Päivän kulttuurielämyksen jälkeen kävimme kahvilla ja suolaisella palalla Fazerin Munkkivuoren kahvilassa. Tämän jälkeen meidän piti kuulemma käydä vain kääntymässä kotona, laittaa päälle jotain lämmintä, napata Horatio mukaan ja lähteä seuraavaan yllätyspaikkaan. Olin aivan messissä!

babyshowerbabyshower

Mutta mitenkäs sitten kävikään? Tulimme kotiin ja laittaessani takkia vaatekaappiin katsoin samalla olohuoneeseen. Siinä pääsi aika komea MITÄ?!-huuto, sillä huomasin, että ruokapöytä oli täynnä herkkuja ja siellä komeili myös valtavan iso vaippakakku! Oli ilmapalloja ja vaikka mitä. Olin aivan äimänä, siis aivan! Mua on niin vaikea päästä yllättämään, ja nyt mua vedätettiin niin komeasti, että pää meni sekaisin. Koti oli kuitenkin ihan hiljainen, mutta pienen ihmeen huoneen ovi oli laitettu kiinni. Ryntäsin sinne ja siellähän mua odotti maailman parhaat ystävät yllätys-huudon sekä hymyilevien naamojen kera. Jestas, se oli ihan parasta!

Pienen ihmeen huoneesta salakuvattiin mun reaktio kun tulin kotiin. Heheheh! Törkätään video nyt tännekin muistiin.

Herra Longfield lähti pakoon ja me jäimme ystävieni kanssa herkuttelemaan, vaihtamaan kuulumisia, hiplailemaan pienen ihmeen vaatteita, vaunuja ja muita maailman söpöimpiä tarvikkeita. Otettiin vähän kuvia, tehtiin yhdessä arvauksia vauvan syntymäajasta, painosta, pituudesta ja nimestä (viimeisen kohtaan vain minä tiesin varmasti oikean vastauksen, heh), ja piti mun myös täytellä puuttuvia sanoja lastenlauluista (ei mennyt ihan putkeen) ja arvailla ystävien vauvakuvista kuka kukin oli. Niin ja ehkä koko illan kohokohta taisi olla ison yllätyksen lisäksi se kun avasin valtavan vaippakakun! Herra Longfield sai myös oman kakkunsa, mutta se oli sellainen söpö ja pieni, mun oli muhkea kuin mikä.

babyshower

Tuntui niin oudolta tutkia vaippakakun sisältöä, jotenkin koko vauva on vieläkin niin kovin epäkonkreettinen asia, eikä sitä osaa käsittää, että viiden viikon päästä meitä on vihreässä Vihervaarassa kolmen sijaan neljä. Ihan hassua.

Vaippakakun uumenista putkahti esiin läjäpäin vaippoja (kotimaisia Muumi-vaippoja tietenkin), sampanjaa, maailman ISOIN kylpyankka, Chjokon suklaakonvehteja, vauvaöljyä, Pentikin ihana pehmopupu, kotimaisia Myllymuksujen liivinsuojia, Sophie la girafe -purulelu, vauvan/lapsen nenänniistäjä, food feeder, sellainen savinen taulu, johon voi painaa pienen ihmeen käden-/jalanjäljet sekä tyhjän canvas-taulun, johon voimme pienen ihmeen kanssa maalailla sitten meidän omaa taidetta. Lisäksi sain vielä muhkean Body Shopin hemmottelupaketin. Oih!

babyshower

Siinä me sitten sohvan uumenissa istuttiin ja pölöteltiin niitä näitä raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Töitä olisi enää tämä viikko jäljellä. Olo on töiden osalta haikea, kotiin tuntuu niin hassulta jäädä ihan yksin. Jännittää mitä tekemistä keksin, saanko aikani kulumaan, kuinka ikävä kaikkia mahtavia työkavereita (ja juoruja!) tulee ja kuinka kauan joudun odottamaan, että saan pienen ihmeen seurakseni. Muutamia hankintoja pitää vielä tehdä, ja varmasti järjestän vauvanvaatteet vielä kymmenen kertaa uuteen järjestykseen, muuten kalenteri näyttää aika tyhjältä ja mieli on odottavainen.

Horation kanssa lähdemme kyllä herra Longfieldin työmatkalle mukaan viikolla 9, niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kuopioon. Siitä tulee varmasti kiva viikko! Olen varannut Kuopiosta jo kauneushoitoja, tutkinut kaupungin museo- ja ravintolatarjontaa sekä tiedustellut pääsisimmekö käymään ensimmäistä kertaa savusaunassa.

Mutta ennen Kuopion reissua fiilistellään ainakin pari päivää vielä ihanien vauvakutsujen tunnelmissa!

Kiitos ystävät rakkaat! ♥

babyshower

Joulukalenteri 13: Jääpallolyhty

Jääpallolyhdyn postaus on muutaman vuoden takaa, mutta se tuo ihanasti valoa näin Lucian päivänä, joten kaivetaan vanha postaus esiin blogin arkistoista ja julkaistaan se uudestaan.

Valoa päiväänne!

jääpallolyhty

Itsenäisyyspäivän aamuna ryntäsin pihalle katsomaan takapihalla möllöttäviä vesi-ilmapallojani, joita esittelin myös blogin naamakirjan sivuilla. Ilmapallot olivat kökkineet lumessa maanantai-illasta asti. Ensimmäisen kerran ryntäsin katsomaan niitä tiistaina työpäivän jälkeen, mutta lumi oli toiminut sen verran hyvänä eristeenä, että vesi-ilmapallot olivat jäätyneet vain yläpuolelta. Käänsin siis palloni reippaana leidinä ympäri ja annoin niiden värjötellä kylmässä vielä yhden päivän.

jääpallolyhty

Täytin yhteensä 30-40 vesi-ilmapalloa, ja täytyy sanoa, että niiden kiinnisolmiminen onnistui viimeisten kohdalla jo tosi näppärästi. Kun pallot olivat täysin jäätyneet, nostin ne lumesta ylös ja kiikutin etupihalle, jossa aloin koota ihan ensimmäistä jääpallolyhtyäni.

Homma lähti ihan kivasti käyntiin – ilmapallon kuoret lähtivät vihannesveitsen avulla tosi helposti irti, ja lyhdyn ensimmäinen kerros oli valmis alta aikayksikön. Mutta sitten tuli aikamoinen tenkkapoo. En ollut yhtään varautunut/ajatellut sitä, että eiväthän ne jäiset pallot pysy millään toisissaan kiinni! Muutaman hieman raivokkaan huudahduksen jälkeen aloin miettiä ihan tosissaan miten saan enemmän kuin yhden kerroksen hienoon lyhtyyni. Lopulta hain keittiöstä astiallisen lämmintä vettä sekä kastikekauhan.

Näiden oivallusteni avulla sain lyhtyyni yhden kerroksen lisää, mutta sitten koko roska romahti taas saaden mut ärähtelemään hyvin leidimäisesti. Sormet jäässä ja jäiset pallot pitkin poikin levinneenä sain lopulta ihan kuningasajatuksen! Ja loppu kävikin kuin tanssi (tai ainakin aika helposti). Koko homman salaisuus oli se, että jääpallo piti dipata lämpimään veteen, nostaa se sieltä kastikekauhalla ja viskata sen jälkeen lumeen. Hyvin tärkeää oli, että kastikekauhassa oli lumeen viskaamisen aikana myös vähän vettä. Lumihangesta nostin jääpallon sormin ja arvatkaas mitä? Jääpallon pintaan jäi tällä tavoin aika paljon lunta kiinni, ja sen lumen avulla sain jääpallon kiinnitettyä suhteellisen helposti lyhtyyn. Jee!

jääpallolyhty

jääpallolyhty

Lyhdyn taakse jätin kolon kynttilää varten, ja ihan viimeiseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vettä, joka kivetti lyhdyn jäätyessään. Illalla oli sitten aika laittaa lyhdyn sisään kynttilä ja ihailla kauniisti välkkyvää lyhtyä. Tulihan siitä kyllä kaunis, eli eivät menneet ärähtelyt ihan hukkaan. 🙂

jääpallolyhty

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 13. luukut!

Vuoden 2012 13. luukku: Lanttu- ja bataattilaatikko

Vuoden 2015 13. luukku: Jouluinen bulgursalaatti

Joulukalenteri 8: Alkoholiton glögi-suklaajuoma kera tiernapoikien


Viime sunnuntaina vihreään Vihervaaraan kokoontui kasa leidejä leipomaan. Viime vuonna järjestin ystäville Tyttöjen joulun, ja tänä vuonna piti keksiä jotain muuta mukavaa jouluista tekemistä. Siispä kehittelin joululeivontapäivän, jonka ideana oli yksinkertaisesti leipoa ystävien kanssa jouluisia herkkuja. Ystävät saivat lähettää mulle etukäteen omia lempijoulureseptejään (suolaisia ja makeita), joista minä sitten mielivaltaisesti valitsin ne, jotka teimme.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton3

Joululeivontapäivä koostui yhteensä noin kymmenestä reseptistä sekä muutamasta jouluisesta askartelusta. Karahkakoristeesta tein mallin valmiiksi, ja siitä tuli postauskin blogiin jokunen päivä sitten. Postaus kannattaa kurkata, karahkakoristeesta tuli oikeasti hurjan kaunis!

Karahkakoristeen lisäksi väsäsin muutamat sapuskat jo edellisinä päivinä valmiiksi, jotta sunnuntaina hommat etenisivät mahdollisimman sutjakasti.

ikkunakoriste_joulu3

Koska olen minä, piti joululeivontapäivään saada myös jokin yllätys. Ihan vain siitä syystä, että yllätykset ovat ihania. Tällä kertaa tilasin meille kylään söpöt neljäsluokkalaiset Tiernapojat, jotka toivat vihreän Vihervaaran olohuoneeseen roimasti joulun tunnelmaa sekä joulun sanomaa. Tiernapoikashow oli liikuttava ja sai hymyn varmasti koko porukan huulille.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton2glogi-suklaajuoma_alkoholiton1

Tiernapoikien laulelun yhteydessä joimme glögi-suklaajuomaa. Käytin juomaan Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota saa ihan perusmarketeista alle neljän euron pullohintaan. Omaan makuun Blossan alkoholiton glögi on lempeää ja mehumaista. Sitä on helppo juoda eikä siinä ole vivahteikkaita sivumakuja, joten ajattelin sen passaavaan glögi-suklaajuomaan mainiosti viemättä juoman pääraaka-aineelta, suklaalta, liikaa makua.

Blossan glögi sopikin suklaajuomaan mainiosti. Yksi ystävistäni kyllä totesi glögi-suklaajuoman maistuvan ihan minttukaakaolta, mutta eihän se kyllä toisaalta ole yhtään huono juttu!

glogi-suklaajuoma_alkoholiton7glogi-suklaajuoma_alkoholiton6glogi-suklaajuoma_alkoholiton5

Alkoholiton glögi-suklaajuoma

7 annosta

  • 5 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 7 dl rasvatonta maitoa
  • 100 g Fazer Premium leivontasuklaa 100g (70 % suklaata)

1. Paloittele suklaa suhteellisen pieniksi kuutioksi.

2. Kuumenna maito ja suklaa kastikekasarissa koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes suklaa on sulanut kokonaan ja seos paksuuntuu hieman.

3. Lisää sekaan glögi ja jatka sekoittamista taukoamatta kunnes juoma kuplii.

4. Annostele glögi-suklaajuoma laseihin ja nauti lämpimänä.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton4

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 8. luukut!

Vuoden 2011 8. luukku: Karvakuonojen joulu

Vuoden 2012 8. luukku: Koristekolvaten

Vuoden 2015 8. luukku: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Joulukalenteri 3: Ikkunakoriste kävyistä sekä pipareista


Jos ihan suoraan sanon, niin en ole kovin idearikas ihminen, vaikka moni tuttu niin musta ihan varmasti ajattelee. Totuus on kuitenkin se, että ideat ja mielikuvitus pelaa mulla vasta sen jälkeen, kun näen jossakin jonkun mahtavan idean, jota alan sitten jalostaa omassa päässä eteenpäin.

ikkunakoriste_joulu6

Näin kävi myös karahkakoristeen osalta. Olin bongannut vastaavan Pinterestin ihanassa maailmassa jo hyvän tovin ennen joulua, ja päättänyt väkertaa sellaisen vihreään Vihervaaraan joulun ajaksi. Pinterestissä silmiini osui vain karahka, jossa roikkui koristeltuja pipareita. Sitten kävi niin hauskasti, että työpaikallani koottiin tuttuun tapaan ns. jouluseinä/-aula, jonka koristelee vuorollaan työhyvinvointiryhmään kuuluvat ihmiset.

Tänä vuonna yksi jouluseinän upeimmista koristeista oli työhyvinvointiporukan tekemä karahkakoriste. Eikä siinä karahkassa roikkunut ollenkaan pipareita, ainoastaan käpyjä. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

ikkunakoriste_joulu4

Vihreän Vihervaaran joulukarahkaa varten haettiin herra Longfieldin ja Horation kanssa eräänä iltana metsästä karahkoita. Mulla oli otsalamppu ja Fiskarsin kirves mukana, ja siellä umpimetsässä mä sitten möyrin kymmenen jälkeen illalla etsimässä sopivia karahkoita. Herra Longfield nauroi läheisellä metsäpolulla vedet silmissä kun minä tutkin pimeässä metsikössä sieltä löytyneitä karahkoita kirves kädessä vain otsalampun säälittävä valo apunani, niin ja maha tietenkin pystyssä.

No, sopivat karahkat löytyivät, ja pienen kirvessiistimisen jälkeen ne vietiin pariksi päiväksi kodinhoitohuoneen lattialle kuivumaan. Horatio tosin löysi karahkat kodinhoitohuoneesta yhtenä yönä, ja aamulla yksi karahkoista oli pureskeltu komeasti. Onneksi vain yksi.

ikkunakoriste_joulu1

Kuivan karahkan lisäksi tähän joulukoristeeseen tarvitaan koristeltuja pipareita, joissa on pieni reikä, ja josta voi pujottaa (juutti)narun läpi. Tein yhden satsin pipareita itse, mutta päädyin lopulta käyttämään omassa karahkassani valmiiksi ostettuja (ja rei’itettyjä) pipareita, jotka koristelin yksinkertaisesti valkoisella sokerikuorrutteella.

Lisäksi tarvitaan kuivia käpyjä. Märätkin toki käyvät, mutta jos käpy ei ole kuiva, niin se aukeaa kuivuessaan. Tämä nyt vain tiedoksi sen takia, että varaa märille kävyille tilaa karahkalla vähän enemmän, sillä aukinainen käpy on noin kaksinkertaisen kokoinen märkään käpyyn verrattuna.

ikkunakoriste_joulu3ikkunakoriste_joulu5

Minä liimasin käpyjen yläosaan juuttinarun kuumaliimalla kiinni. Homma kävi helposti, ja koska kuumaliima on sen verran tuhtia tavaraa, pysyvät kävyt varmasti paikoillaan loppiaiseen asti.

Kun koristeet ovat valmiit, pitää karahkalle etsiä sopiva paikka. Meillä karahka päätyi keittiön ikkunoiden eteen. Porasimme kattoon kaksi pientä koukkua, josta laitoin roikkumaan paksua juuttinarua ja karahka aseteltiin sitten lepäämään näiden narujen varaan.

Kun karahka roikkuu sopivalla korkeudella, pitää enää sitoa koristeet karahkaan kiinni, ja sitten ihanan rosoinen ja maalaisromanttinen joulukoriste on valmis.

Jos tykkää kovasti jouluvaloista, voi karahkaan kietoa vielä pattereilla toimivat jouluvalot kiinni. Työpaikan jouluseinällä olevassa karahkassa jouluvalot ovat, itse jätin ne nyt ainakin aluksi pois. Voihan ne sitten jälkikäteen lisätä jos siltä tuntuu.

ikkunakoriste_joulu2

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 3. luukut!

Vuoden 2011 3. luukku: Suuri tonttukirja

Vuoden 2012 3. luukku: Perhe

Vuoden 2015 3. luukku: Maitosuklaa-pistaasitaatelit

Runsas juustopöytä 20 hengelle

Elokuun alussa järjestimme anopille synttäriyllätyksen. Ystävät sekä perhe oli kutsuttu vihreään Vihervaaraan salaa. Itse juhlakalu saapui paikalle luullen tulleensa meille vain kahville ennen siirtymistä lauantai-illan lavatansseihin. No, tanssit jäivät siltä illalta tanssimatta (muutamaa pyörähdystä olohuoneemme lattialla lukuunottamatta), sillä juhlia juhlittiin pitkälle iltaan asti yhdessä läheisten kanssa.

juustolautanen4juustolautanen3

Illan teemaksi valikoitui lavatanssit, tanssi kun sattuu olemaan anopille hurjan tärkeä juttu. Teemaa oli hieman hankala toteuttaa kotioloissa, sillä jos ihan totta puhutaan, niin meidän juhlien järjestysorganisaatiosta kellään ei tainnut olla sen suurempia tietoja lavatanssien salatusta maailmasta.

Tanssiopettajaa emme paikalle päätyneet tilaamaan, mutta ajattelimme pyrkiä luomaan lavatanssimaisen ilmapiirin hyvän musiikin (iskelmien), värikkäiden pöytäliinojen, itse poimittujen niittykukkien sekä hyvän ruoan ja juoman avulla. Emme tosin yhtään tienneet mitä ruokaa taikka juomaa lavatansseissa tarjotaan – ehkä grillimakkaraa ja siideriä?

juustolautanen7juustolautanen5

Grillimakkaroiden ja siiderien sijaan haluttiin keksiä jotain hieman juhlavampaa. Järjestysorganisaatiomme löi viisaat päät yhteen, ja pian olimme päättäneet järjestää vieraille viinitastingin sekä tarjoilla tastingin jälkeen koko porukalle näyttävän juustolautasen.

Viinitastingin piti ihastuttava ja pirteä Solera Finlandin Tiia Seppälä, joka kertoili sekä maistatti meille vihreän Vihervaaran terassilla liudan Hardysin viinejä. Herra Longfield kertoili teille tarkemmin viinitastingistä jo elokuussa, mutta juustolautasesta ei ole blogin puolella sanottu vielä halaistua sanaa.

juustolautanen1juustolautanen2

Hieman piti etukäteen miettiä, että mistä ihmeestä koostamme näyttävän juustolautasen 20 hengelle. Päädyimme lopulta neljään juustoon (Aura, Parmigiano Reggiano, Brie, Manchego) ja isoon määrään lisukkeita, joista jokainen löytäisi varmasti mieleisensä vaikka ei niin juustojen ystävä olisikaan.

Tässä olisi kootusti vinkkejä juustopöydän kokoamiseen hieman isommalle porukalle. Herahtiko vesi jo kielelle?

Vinkit juustopöytään

  • Useimmat juustot tulee ottaa jääkaapista tuntia ennen tarjoilua, näin niiden kaikki aromit pääsevät esille. Jotta juustojen pinta ei ala kuivua, älä revi pakkauksia juustojen päältä pois kuin vasta juuri ennen tarjoilua.
  • Pehmeät tuorejuustot nostetaan pöytään suoraan jääkaapista.
  • Kovat juustot voi olla hyvä leikata valmiiksi viipaleiksi, kuutioiksi tai tangoiksi. Näin niiden nauttiminen käy helpommin, eikä juustolautasella tarvita niin montaa juustoveistä/-höylää. Lisäksi juustotarjottimesta saa monipuolisemman, kun osa juustoista tarjoillaan valmiiksi paloiteltuna.
  • Varaa jokaiselle veistä/höylää tarvitsevalle juustolle oma otin, jotta maut eivät pääsisi sekoittumaan.
  • Mikäli juustoja tarjotaan pääruokana, juustoa tulisi varata noin 250 g ruokailijaa kohden. Jälkiruokana yms. tarjoiltuna riittää noin 100 grammaa juustoa henkilöä kohden.
  • Sopiva määrä erilaisia juustoja on kolmesta viiteen juustoa, jotta kaikkia ehtii maistelemaan lisukkeiden kanssa rauhassa. Älä liioittele.
  • Lisukkeet asetellaan juustojen viereen, ei niiden päälle. Muuten juustot imevät itseensä makua lisukkeista (tästä poikkeuksena kuvissa näkyvä brie, joka on käytetty uunissa lisukkeiden kera).
  • Patonki on oivallinen lisuke juustolautaselle, sillä se neutralisoi ja tasoittaa vahvojen juustojen makua sekä rasvaisuutta.
  • Juustojen suolaisuus sekä hillon makeus ovat herkullinen vastapari. Hillo tuo makeudellaan juustojen parhaat puolet esiin. Kokeile ihmeessä kirsikkahilloketta ja/tai hunajaa parmesaanin kanssa, nam!
  • Tumma suklaa tuo omien happojensa ja makeuden avulla juustoista uusia aromeja esiin. Kokeile rohkeasti.
  • Suolaamattomat ja maustamattomat pähkinät ovat perinteinen lisuke juustoille. Ne korostavat hienosti juuston omaa makua.
  • Erityisesti tummien viinirypäleiden makeus tasapainoittaa juustojen suolaisuutta.

Kurkkaa samaan hengenvetoon vielä vinkkejä juustojen kanssa sopivista viineistä Viinitasting-postauksesta.

juustolautanen6

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

Ilmalämpöpumppujen suosio erityisesti sähkölämmitteisissä taloissa ei varmasti näe laantumisen merkkejä ihan heti. Meidän vihreän Vihervaaramme lämmitysmuotona on maalämpö, ja sen lisäksi olohuoneessa nököttää varaava takka, joten me emme hakeneet ilmalämpöpumpulla halvempia sähkölaskuja, vaan yksinkertaisesti viileämpää kämppää kesällä. Tiesittekö muuten, että ilmalämpöpumput on alunperin kehitetty juurikin viilentämään sisäilmaa, ja moni muu on meidän tavoin valmis maksamaan jo yksin siitä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu2

Takana on nyt kolme kesää vihreässä Vihervaarassa – kaksi hikistä ja yksi hietön. Nyt vain toivotaan, että hiettömiä kesiä on edessä vielä ainakin noin 10-15 kappaletta. Sen verran meidän uuden ilmalämpöpumpun pitäisi käytössä kestää.

Toshiba Suzumi 16 on tosiaan nyt puhissut olohuoneessa kuukauden päivät, asennukset kävi heinäkuun puolella tekemässä LämpöYkkösen kaksi varsin komeaa nuorta miestä. Kokosin teille tähän postaukseen 10 faktaa ilmalämpöpumpuista, mistään tekniikoiden paasauksesta ei kuitenkaan ole kyse – vaan ihan semmoisia perusjuttuja, jotka ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Faktat löytyvät oheiselta videolta (videolla tuhisee myös Horatio) sekä hieman pidempänä sepustuksena postauksesta (ilman Horation tuhinoita). Olkaapas hyvä!

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

1. Viilennä vain omaa kotiasi

Aloitetaan tällä kaikista yksinkertaisimmalla faktalla. Kun ilmalämpöpumppu on päällä, tulee ovet ja ikkunat sulkea. Muuten laite yrittää viilentää/lämmittää koko ympäröivää asuinaluetta, ja siinä ei ole mitään järkeä.

2. Valitse oikea pumppu omiin tarpeisiisi

Meidän tarpeena oli saada talo viileäksi kesäisin. Lämmitysominaisuutta emme tarvitse ollenkaan, sillä emme tule pitämään laitetta päällä kuin kesäaikaan. Ennen kuin ilmalämpöpumppu kotiutui olohuoneeseemme terassin ovien päälle, nukuimme kuumimmat yöt terassin ovet auki. Tämä tarkoitti eittämättä sitä, että Horatio puhisi ja pihisi pitkin yötä, sillä pihamaalla juoksenteli kissoja, pupuja, lintuja ja välillä varmaan naapureitakin häiritsemässä Horation yöunia. Ja aina kun Horatio puhisi, me heräsimme – useita kertoja yössä.

Mutta eipä herätä enää! Nyt olohuoneessa surisee Toshiba Suzumi 16 -ilmalämpöpumppu, jonka ansiosta saamme kaikki nukkua yöt rauhassa, ilman hikipisaroita ja hyttysiä.

3. Ilmalämpöpumppu voi näyttää myös hyvältä – sisältä ja ulkoa

Sisäyksikkö on lähes näkymätön, ainakin jos seinät ovat vaaleat. Me päädyimme laittamaan sisäyksikön olohuoneeseen, aivan terassin ovien yläpuolelle, jolloin pumpusta saadaan meidän talossamme paras hyöty irti. Tila johon pumppu ilmaa puhaltaa on avara, ja viileä ilma pääsee liikkumaan avoimesta tilasta vaivattomasti tärkeimpiin viilennystä vaativiin huoneisiin.

Yllätyin, kuinka vähän valkoiseen sisäyksikköön kiinnittää huomiota. Se istuu meidän olohuoneeseemme hienosti, nousematta oikeastaan yhtään esille vaaleasta tapetista.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu1

Ulkoyksikön paikka oli etukäteen jo aika selvä. Saimme sen hyvin jemmaan terassin kaiteen taakse, jossa se on katseilta hyvin piilossa. Hommasimme LämpöYkköseltä samaan syssyyn myös mittojen mukaan tehdyn puisen kotelon ulkoyksikölle, sillä halusin saada siitä mahdollisimman siistin ja huomaamattoman. Kotelossa on peltinen valkoinen kansi. Mietin tovin, maalaanko kotelon valkoiseksi vai samalla vihreällä maalilla kuin talokin on maalattu. Päädyin lopulta pohdintojeni päätteeksi sutimaan kotelon vihreällä värillä, jotta se ei nousisi liiaksi esiin talon seinästä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen – vihreää hökötystä ei erota kunnolla edes pihallemme johtavalta tieltä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu4

4. Lähes äänetön

Ensimmäisellä asennuksen jälkeisellä viikolla kysyimme muutaman kerran olohuoneessa ollessamme, että alkoiko ulkona sataa vettä. No ei alkanut, vaan tasainen pieni hurina oli peräisin Toshibastamme. Viikon jälkeen emme ole ääntä huomanneet enää mitenkään. Mainoslehdessä Toshiba kertoo sisäyksikkönsä olevan luokkansa hiljaisin. Laitteen äänitaso on varmasti monelle asiakkaalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista pumpun hankintaa mietittäessä, joten sen tuleekin olla hyvin hiljainen.

5. Oikean viilennyslämpötilan valitseminen

Viilennys toimii pääpiirteissään niin, että sisäyksikkö sitoo huoneilmasta lämpöä, joka luovutetaan ulkoyksikön kautta pihalle.

Meidän tapauksessa tulee ottaa huomioon maalämpöjärjestelmän sisälämpötilan asetusarvo. Ilmalämpöpumpulle ei kannata antaa maalämpöjärjestelmälle annettua asetusarvoa alempaa viilennyslämpötilaa, jotta nämä kaksi lämmitystahoa eivät ala tapella keskenään – muuten ilmalämpöpumppu yrittää koko ajan viilentää ja maalämpöpumppu samanaikaisesti lämmittää talon sisälämpötilaa, jolloin molemmat tekevät turhaa työtä ja siitä nyt ei säästöä varmasti synny senttiäkään.

Ennen kuin laitamme pumpun talviunille syksymmällä, tulee meidän ennen OFF-painikkeen painamista (Standby-tila ei ole sama asia) pitää laitetta hetken aikaa lämmitysmoodissa, jotta se kuivuu kunnolla ja ylimääräinen kosteus saadaan laitteesta pois ennen pitkää talvea. Talven ajan meidän talomme lämpötilasta pitää sitten huolta maalämpö sekä varaava takka.

6. Sisä- ja ulkoyksikön oikea sijoituspaikka

Ilmalämpöpumpun voi asentaa käytännössä vaikka minkälaisiin taloihin. Taloyhtiöllä taikka kunnalla saattaa kuitenkin olla ehtoja siitä mihin ulkoyksikön saa asentaa, joten asia kannattaa tarkistaa ennen projektiin ryhtymistä ainakin kerros- sekä rivitaloissa.

Viilennystoiminnolla meidän Toshibamme poistaa itsestään kondenssivettä noin 5 litraa päivässä. Tämä vesi tippuu kondenssivesiputkea pitkin suoraan maahan, joten putken pään sijoituspaikka on hyvä miettiä etukäteen – se ei saisi olla esim. aivan kiinni talon seinässä, siitä voi pitkässä juoksussa kehkeytyä kosteusvaurioita. Meillä putken pää menee terassin alle sepelien sekaan.

Itse ulkoyksikölle kannattaa yrittää löytää mahdollisimman suojainen ja avara paikka. Ulkoyksikön paikan ei tarvitse olla sisäyksikön välittömässä läheisyydessä, vaan se voidaan putkien avulla vetää vaikka kuinka kauas sisäyksiköstä. Ulkoyksikön päälle voi lisäksi tilata lisävarusteena (tai askarrella itse) puisen kotelon, jonka voi maalata millä värillä tahansa. Meille kotelo tilattiin ja asennettiin LämpöYkkösen toimesta, maalauksen hoidin itse, ja käytin samaa värisävyä jolla talon ulkoseinä on maalattu.

7. Anna ammattilaisten hoitaa asennus – saat siitä kotitalousvähennystä

Ilmalämpöpumppua ei suositella asennettavaksi itse, vaan siihen kannattaa pestata asiantunteva ja pätevä asentaja. Jo ihan vakuutusten takia. Ja myös sen takia, että pumpusta saadaan varmasti kaikki tehot irti. Väärin asennettu pumppu voi myös esimerkiksi pitää tavallista kovempaa meteliä, ja parhaassa tapauksessa koko laite hajoaa ennen aikojaan jos se on törkätty seinään miten sattuu. Tee-se-itse-miehet kannattaa siis taivuttaa ammattilaisten puoleen, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Joskus on varsin mukavaa vaan katsoa vierestä kun asiantuntijat tekevät hommat.

Asennustöistä (työn osuudesta) saa lisäksi kotitalousvähennystä. LämpöYkköseltä saimme jopa vähennyksen hakuun tarvittavat veropaperit valmiiksi täytettyinä, aika kätevää!

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu8 lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu14

8. Älä käytä automaattiasetusta

Sama sääntö kuuluu myös kameroiden kanssa, niissä ei pitäisi käyttää automaattiasetusta, ainakaan jos haluat napata helposti ja vaivattomasti parempi kuvia. Ilmalämpöpumpussa automaattiasetus ei ole tarkoitettu/suunniteltu Suomen sääolosuhteille. Täällä on kosteaa, märkää, kuumaa, kuivaa ja kaikkea siltä väliltä, hyvässä tapauksesa yhden ja saman päivän aikana. Tasaiset sääolosuhteet ei vaan kuulu Suomeen, joten automaattiasetus ei toimi täällä Pohjolassa – sillä saa myös helposti ilmalämpöpumpun ja mahdollisen toisen lämmitysmuodon tappelemaan keskenään. Kannattaa siis pitää pumppu tarpeen mukaan joko viilennys- tai lämmennysasetuksella.

9. Putsaa ja huolla riittävän usein

Jotta pumppu pysyy toimintakunnossa, täytyy se muistaa putsata ja huoltaa riittävän usein. Koiratalouksissa ilmalämpöpumpun putsaamisesta täytyy pitää vielä astetta enemmän huolta, Horatiosta kun irtoilee ilmaan jatkuvasti karvaa ja hilsettä, joka tietyllä aikavälillä kerääntyy myös ilmalämpöpumpun filttereihin.

Oikeat puhdistusohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta. Meidän Toshiban sisäyksikön filtterit tulee imuroida kevyesti kuukauden välein, ja varsinainen huolto on syytä tilata kolmen vuoden välein. Ulkoyksikön päältä tulee kerätä lehdet ja muut roskat pois, mikäli ulkoyksikön päällä ei ole erillistä koteloa. Meillä kotelo on, mutta siitäkin huolimatta kotelon sisään tulee kurkata aika ajoin, jotta mahdolliset sinne ajautuneet roskat saadaan sieltä pois.

10. Ulkoyksikkö kiinni maa- tai seinätelineellä

Tämän saat päättää ihan itse. Me valitsimme seinäkiinnityksen, sillä ajattelin sen näyttävän siistimmältä. LämpöYkkösen asentaja sanoi, että mikäli asustelee puutalossa ja aikoo käyttää ilmalämpöpumppua myös talon lämmitykseen, ulkoyksikköä ei kannata kiinnittää ainakaan makuuhuoneen seinään, sillä puu saattaa alkaa ikään kuin vatkata laitteen mukana, ja siitä johtuva tärinä saattaa häiritä herkkäunisempia. Vaikka emme pumpun lämmitysominaisuutta tarvitse, on ulkoyksikkö kiinni tietokonehuoneen seinässä – tosin ihan vain siitä syystä, että se sattui olemaan lähin seinä jonne pumpun sai parhaiten piiloon pihalla.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu6

Onko ilmalämpöpumppu jo monelle teistä tuttu kapistus? Me ollaan pieneen hurisijaan tykästytty kovasti, ja nyt vain odotellaan vielä oikein kunnon intiaanikesää! Sitä odotellessa, voitte käydä kurkkaamassa muutkin LämpöYkkösen kampanjapostaukset Blogiringin sivuilta.

Yhteistyössä LämpöYkkönen
Yhteistyössä LämpöYkkönen

Viinitasting omalla terassilla

Yhteistyössä Solera Finland.

Mordonnay, Herra Longfield tässä.

Viime viikonloppuna vietettiin minun äidin ja Hulin anopin yllätys 60-vuotisjuhlia. Huli oli järkännyt yhtenä ohjelmanumerona juhlapaikalle Solera Finlandin Tiia Seppälän maistattamaan ja kertomaan juhlakansalle Hardysin viineistä. Rento viinitasting pidettiin loppukesän auringon alla vihreän Vihervaaran terassilla, jonne juhlakansa pakkaantui istumaan vieri viereen.

viinitasting_hardys5_c_perhejuhlat_

Koska juhlakansa ei ollut mitään viinialan terävintä asiantuntijaryhmää, piti Tiia meille aluksi pienen selostuksen viinimaistelun alkeista. Tärkeää on kaataa lasiin aina riittävästi viiniä, jotta viinin tuoksu pääsee esille. Liikaa ei kantsu laittaa, koska jotta viineistä saa aromit revittyä esiin, lasia täytyy vähän pyöritellä ennen nuuhkimista ja maistelua, ja jos lasi on pyöritysvaiheessa liian täysi, lentää viinit kauluspaidoille ja kesämekoille ja sitten tulee itku. Lasinpyörittelyäkin nopeasti kuivaharjoiteltiin ennen kuin alettiin varsinaisten aineksien kanssa läträämään, pöytää vasten saa amatöörikin hallitusti lasia pyöritettyä siten että viini pääsee molskahtelemaan reunoja vasten ja aromit pääsevät estradille.

viinitasting_hardys2viinitasting_hardys4

Hardysistäkin Tiia nopeaan kertoili, kyseessä on australialainen hyvin tunnettu ja palkittu viinitalo, jolla on 160 vuotta historiaa takanaan. Talon perustaja Thomas Hardy oli sen verran vekkuli kaveri, että se keksi jo vuonna 1853 sekoittaa eri alueiden rypäleitä parhaan lopputuloksen takaamisesta, ja tämän tempun takia miekkosta pidetäänkin rypäleiden sekoittamisen uranuurtajana.

Kun oli perusteet viininmaistelusta ja pullojen sisällön tuottaneesta talosta kunnossa, avattiin ensimmäinen pullo ja alettiin sen sisällä ollutta nestettä pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan. Ensimmäinen viini oli puolikuiva Hardys Nottage Hill -valkoviini, joka oli Rieslingiä rypälelajikkeeltaan. Tiia kehotti meitä etsiskelemään viinin hajuista ja mauista jotain kuvaavia sanoja, ja siitä sitten alettiinkin ihmettelemään että mistä ne kaikki viinejä kuvaavat ”satulanmakuinen” ja ”sikarilaatikkomainen” sun muut kummat adjektiivit oikein keksitäänkään. Ei kuulemma ole mitään sanakirjaa mistä pitää viinigurujen valita millainen mikäkin viini on, vaan jos jonkun mielestä joku viini maistuu vaikkapa vastaleikatulta ruoholta, niin sitten kirjoitetaan niin. Toki on sitten näitä tämmösiä marjaisia ja puolikuivia ja raikkaita ja muita normaalimpia ja yleisimpiä laatusanoja, joita käytetään yleisemmin kuin vaikkapa auringossa haalistuneen kuparilantin kaltaisen tapaisia.

Me löydettiin Nottage Hillin valkoviinistä vähän makeutta ja sitrusmaisuutta, ja Tiia kehuikin että vähän limeen päin olevaa sitrusta ja eksoottista hedelmää pitäisikin hajusta löytää. Tiia myös kehotti meitä ihan reippaasti purskuttelemaan viiniä suussa, jotta maut pääsevät paremmin esiin, ja siinä sitten rivissä purskuteltiin valkkaria pitkin suuta ja oltiin kovin asiantuntijamaisia koko porukka. Tämä viini on kuulemma kuin tehty suomalaiseen makuun, ja kyllä sitä meidänkin seurueessa ylistettiin. Viini sopii kuulemma vaikkapa rapujen ja savukalan kanssa.

viinitasting_hardys6

Toisena viininä oli toinen valkkari, puolikuiva Hardys VR oli tämän nimi, ja siinä oli rypäleenä Chardonnayta. Tämä viini oli ensimmäistä hieman halvempi, ja se kirvoittikin sitten kysymyksiä siitä mistä kaikesta viinien hinnat oikein määräytyy. Valtiomme verotuspolitiikka aiheuttaa ravintoloissa ja Alkoissa myytävien viinien hintaan melkoisen siivun, mutta jos ei eri maiden veroja ja rahteja oteta huomioon, niin hinta määräytyy lähinnä käytetyn rypälelajikkeen ja eritoten rypäleet viljelleen tarhan laadusta, sekä siitä, minkälainen kaveri viinin valmistusta on oikein valvonut, ja onko rypäleet poimittu koneilla vai käsityönä. Eri vuosina saatetaan saada joiltain tiloilta parempia rypäleitä, ja tämän johdosta jotkut tietyt vuosikerrat sitten ovat toisia kalliimpia.

Viinien säilymisestäkin kyseltiin, ja kuulemma Alkosta ostetut normiviinit pitäisi juoda vähintään vuoden sisällä ostopäivästä, ja avattu pullo säilyy jääkaapissa semmoset kolme päivää. Viinilaatikot taas säilyvät avaamisen jälkeen paljon pidempään, joku 3-4 viikkoa, koska niissä pakkauksissa on semmoinen mekanismi, ettei ulkopuolinen ilma pääse viinin sekaan asioita sotkemaan. Hardys VR oli minun mielestäni parempi näistä kahdesta valkoviinistä, mutta olin selkeästi vähemmistöä mielipiteeni kanssa, useammat tykkäsivät enemmän siitä ensimmäisestä, kalliimmasta Nottage Hillistä, tätä VR-valkkaria pidettiin vähän pliisumpana ja helpompana.

viinitasting_hardys7

Valkkareiden jälkeen siirryttiinkin sitten punkkujen pariin, ensimmäisenä avattiin viimeisimmän VR-valkkarin kaveri, VR-punkku nimittäin. VR ei ole lyhennys Valtion Rautateistä tai Virtual Realitystä, vaan sanoista Varietal Range. Hardysin VR-viinit ovat yhden rypäleen viinejä Australian sisämaan lämpimiltä alueilta, suurten jokien lähettyviltä olevista viinitarhoista, ettäs tiedätte. VR-punkussa rypäleet olivat merkkiä Cabernet Sauvignon.

Punaviinien kanssa puhutaan usein sellaisesta asiasta kuin tanniinisuus, joka on luontainen ominaisuus punaviinille, ja seurausta siitä että punaviinien valmistuksessa osa marjojen rangoista lojuu rypäleiden kanssa valmistusprosessissa kauemmin kuin vaikkapa valkoviinien valmistuksessa, ja niistä rangoista ja myös rypäleiden siemenistä ja kypsennyksessä käytettävistä tammitynnyreistä pääsee viiniin tanniinisuutta. Tanniinit mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniininen viini taas maistuu karvaalta ja aiheuttaa helposti päänsärkyä. Olen itse henkilökohtaisesti huomannut, että muissakin alkoholijuomissa on ilmeisesti tätä vaarallista tanniinia, sillä jos alkoholia juo paljon, seuraavana päivänä on useimmiten päänsärkyä ja jopa suoranaista pahoinvointia, ilmiselvästi siksi että elimistöön on kerääntynyt aivan liian paljon tanniineja. En tarkistanut tätä faktaa Tiialta, mutta pakkohan sen on totta olla!

viinitasting_hardys9

VR-punkkua lipiteltäessämme julistimme viinin melko makeaksi, ja jotkut sieltä osasivat poimia myös marjaisuutta ja hilloisuuttakin, ainakin sitten kun Tiia oli meitä vähän siihen suuntaan johdatellut. Tämä punkku sopii kuulemma erinomaisesti grillaukseen, ja Tiia tiesi kertoa, että punkkujakin kannattaisi ennen tarjoilua pitää joku puolisen tuntia jääkaapissa, ja vastaavasti normaalisti jääkaapissa säilöttävät valkoviinit kannattaisi ottaa sieltä joku puoli tuntia ennen tarjoilua ulos. Viinien jäähdyttämiseen voi kuulemma myös käyttää pakastettuja viinirypäleitä, tummia punkkujen kanssa ja vihreitä valkkareiden kanssa. Jäitä ei välttämättä kannata käyttää koska ne laimentavat viiniä, mutta jos joku tykkää jääpaloja viinilasiin laittaa niin ei sekään väärin ole, makuasioitahan nämä tämmöset ovat. Äitini tästä rohkaistui kertomaan, että hänellä on toisinaan tapana laittaa jääkaapissa ollutta punkkua lasiin ja pistää viinilasi hetkeksi mikroaaltouuniin lämpenemään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Tiia tai kukaan muukaan tällaisesta tavasta oli kuullut, ja reaktioista päätellen tämä ei välttämättä ole ihan kärkipäässä viinien kanssa suositeltavien kommervenkkien listalla.

viinitasting_hardys10

Marjaisan ja hilloisan VR-punkun jälkeen maisteltiin sitten vähän tanniinisemmaksi varoitettua kaveria, eli Hardysin Nottage Hill –sarjan punaviiniä. Tämä viini on Shiraz-rypäleistä tehty, ja oli ensimmäistä täyteläisempi, kirsikkaa ja luumua keksittiin hajuihin ja makuihin ehdotella. Tämän punkun kanssa sopisi kuulemma erityisen hyvin jokin kevyt liharuoka, tai sitten juustot, kuten vaikkapa brie. Tästä punaviinistä keksittiin myös sellaista sanoa, että tätä ei ehkä ihan omana itsenään tulisi juotua, toisin kuin sitä ekaa VR-punkkua, vaan juoma vaatisi nimenomaan jotain liharuokaa kaveriksi. Sattumoisin meillä oli juhlakansalle tarjolla varsin kattava juustopöytä, ja siellä oli sitä brie-juustoakin sitten tarjolla, joten päästiin käytännössä oitis testaamaan että toimiiko nämä kaverukset keskenään. Ei kukaan mitään soraääniä esittänyt, hyvin menivät brie ja Nottage Hill –punaviini alas toistensa kavereina.

viinitasting_hardys3

Koska oli kyse 60-vuotisjuhlista, oli Tiia tuonut meille vielä ylläriksi yhden erikoisemman viinin maisteltavaksi. Tämä Hardys HRB eli Heritage Reserve Bin –punaviini on varsinainen Hardysin kruununjalokivi ja taidonnäyte, jota tuotetaan pieniä määriä vain hyvinä viinivuosina. Viinin rypäleet valikoidaan tarkkaan kolmelta Hardysin parhaalta alueelta, ja Hardysin pääviiniguru on tarkasti valvonut viinin valmistusprosessia alusta lähtien. Tätä viiniä oli Suomeen saatu tällä kertaa 60 pullon erä, Alkostakin voi tätä olla vajaan kolmenkympin hintaan vielä pullo tai pari saatavilla, mutta nopeasti nämä tämmöiset kuulemma aina osaavien viinimiekkosten ja –naikkosten kyytiin Alkosta lähtevät. Tämä viini olikin yksimielisesti koko seurueen mielestä parasta, se oli täyteläistä ja hiukkasen toffeen makuista, todella hyvää ihan sellaisenaankin eikä oikeastaan edes vaadi mitään syötävää kaveriksi. Kyllä ne gurut jotain siellä sitten palkkansa eteen tekevät, rypälelajikkeena tässä oli käytetty samaa Cabernet Sauvignonia kuin siihen ekaan VR-punkkuunkin, mutta mauissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

viinitasting_hardys11

Hardysin kruununjalokiven maisteluun olikin sitten sopiva päättää viininmaistelu-urakkamme. Juhlakansa tuntui kovasti ohjelmanumerosta tykkäävän, ja pitkin iltaa muistettiin kertoa kuinka kiva maistelutilaisuus oli ollut, ja miten mukava ja helppo viininmaisteluemäntä Tiia oli ollut, kukaan ei aristellut kysyä niitä kaikkein tyhmimpiäkään kysymyksiä, ja tulipa luotua sellainenkin uutuuskäsite kuin mikroaaltouuniviini. Jos tästä tulee joskus vielä joku iso juttu, niin muistakaa että minun äiti oli se joka tämän keksi! Hän voi tulla sitten opastamaan millä teholla ja kuinka monella sekunnilla mitäkin viinilajiketta tulee mikrottaa optimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

viinitasting_hardys8

Yhteistyössä Solera Finland.

Terassikauden avaus

Sieltä se kesä vain tulla tupsahti!

Eräänä aamuna perennapenkeissä alkoi kukkia tulppaanit, ja sen jälkeen melkein joka aamu kukkapenkeistä on voinut bongata uusia kauniita alkukesän kukkia. Tulppaanien paras aikaa alkaa olla jo nyt ohi, vuoro on annettu eteenpäin mm. upeina kukkiville omenapuille sekä sammalleimuille.

tulppaanittulppaanit

Herra Longfield piipahti viikonloppuna kotona, ja vaikka meillä oli menoja vaikka kuinka, ehdimme laittaa pihaa ja terassia kuntoon oikein urakalla. Nurmikko saatiin ajettua, kukkapenkit kasteltiin ja rikkaruohot kitkettiin vimmalla pois. Satun kuulumaan siihen outoon porukkaan, joka nauttii rikkaruohojen kitkemisestä ihan tosissaan. En toden totta tiedä montaakaan yhtä rentouttavaa ajankäyttötapaa. Melkein parhaita kesäpäiviä ovatkin ne, jolloin saa mennä heti aamusta kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen puutarhaan kuopsuttamaan, ja tulla vasta myöhään illalla takaisin sisälle jalat ja kädet yltäpäältä mullassa.

Kitkeminen ja muutkin puutarhahommat sujuvat muuten kuin tanssi äänikirjojen parissa. Tällä hetkellä kuuntelen Laila Hirvisaaren Vienan punainen kuu -kirjaa, joka vie minut jokaisella kuuntelukerralla mennessään. Samoin teki Lailan Minä, Katariina -kirja.

chow chowgrill foodvuorenkilpi

Terassille istutettiin viikonlopun aikana ensimmäiset kesäkukat, ja herra kokosi Horation suurella avustuksella alta aikayksikön muutaman matalan pöydän terassin löhöilyalueelle. Samaan aikaan minä viritin keittiön puolella illan grilliherkkuja. Olemme tänä kesänä jo pari kertaa grillailleet pikkuisella kannettavalla grillillä piknikeillä, mutta sunnuntaina oli aika avata terassikausi ihan normaalin grillin säestyksellä.

Atrian grilliribsit (*saatu blogin kautta), uudet perunat voilla, grillatut herkkusienet sekä Atrian valmiit salaatit (me maistelimme vinaigrette kaalisalaattia sekä valkosipulista perunasalaattia *saatu blogin kautta) maistuivat tajuttoman hyviltä lämpimässä kesäillassa juuri ennen lätkän finaalia (ei puhuta siitä finaalista sitten yhtään enempää).

grill foodtulppaanitgrill food

Siinä syömisen ohessa huomasimme myös, että ostamamme matalat pöydät saattoivat olla vikatikki. Horatio kun pääsee isolla naamallaan nuuhkimaan (ja nappaamaan) pöydällä olevia herkkuja kohtuullisen helposti. Saa nähdä, milloin silmä välttää ensimmäisen kerran pariksi hassuksi sekunniksi, ja grillisapuskat on ahmaistu parempiin suihin.

Iso terassimme muuntautuu nyt taas koko kesäkaudeksi yhdeksi lisähuoneeksi. Viime vuonnahan hommasimme terassille markiisit, joten paahteisella terassilla pystyy nyt myös viettämään ihan oikeasti aikaa. Saa tosin nähdä kuinka kauan terassilla malttaa aikaa viettää, noita pihahommia kun olisi suunniteltu tällekin kesälle jo jokunen.. Horatiolle pitää ainakin rakentaa aitaus, terassin alaosat pitäisi rimoittaa, kivetystäkin pitäisi pihalle väsätä ja yläosaton asfalttimieskin pitäisi saada pihalle hetkeksi hommiin.

Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme tämän kesän aikana pihalla tehdä. Suunnittelutöitä, tiukkoja budjettilaskelmia sekä ansaittuja lepohetkiä pääsee onneksi viettämään mukavalle terassille. Grilli käy varmasti tänäkin kesänä taas kuumana, tervetuloa siis kurkistamaan miltä meidän kesä näyttää terassilta katsottuna!

Edessä on pitkä kuuma kesä, eiks jee?

grill foodpatio

Lumi tuli

kannustalo_vihervaara_talvi6

Kirjoittelin kaksi vuotta sitten helmikuun ensimmäisenä päivänä postauksen samasta aiheesta, lumen tulosta. Silloin kuvissa poseerasi Koda sekä keskeneräisellä pihalla varustettu vihreä Vihervaara. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin Koda on nukkunut pois, ja nykyisin meidän kuvissa hengailee nuori ja virkeä Horatio. Toiseksi vihreän Vihervaaran pihaa on laitettu kuntoon sen minkä lompakko ja aika on mahdollistanut. Pihahommat jatkuvat heti kevään korvilla uusilla projekteilla, mutta onneksi pihapiiri näyttää nyt jo paljon valmiimmalta kuin mitä se oli pari vuotta sitten.

Alla olevissa kuvissa ensimmäisenä Vihervaaramme 1.2.2014 ja sen jälkeen 9.1.2016. Perään vielä kuva Kodasta 1.2.2014 ja Horatiosta 9.1.2019. Mamman lumiparrat.

1.2.2014kannustalo_vihervaara_talvi7chow chowkannustalo_vihervaara_talvi3

Lumen tulosta on nautittu meillä paljon. Pidämme luonnossa liikkumisesta ja olenkin köpötellyt viime viikkoina selkävammaisena Horation kanssa parisen tuntia joka päivä metsässä sekä lenkkipoluilla, kun kaikki muu liikunta on oikeastaan ollut kiellettynä. Usko alkaa selän kanssa jo loppua, mutta onneksi fyssarit ja lääkärit vakuuttavat, että saan selän kuntoon – aikaa se ottaa, pitää kuulemma olla kärsivällinen.. Ei kuulu mun vahvuuksiin.

Ollaan me herra Longfieldin sekä Horation kanssa laskettu myös mäkeä, ja viikonloppuna tarttee varmaan vetää sukset ekaa kertaa tällä kaudella jalkaan. Jesh! Toivotaan vaan, että selkä kestää hiihtämistä. Pitäkäähän peukut pystyssä!

kannustalo_vihervaara_talvi8

Blogin Instagram-tilille olen postaillut aika ihqja kuvia Horatiosta lumen keskellä. Jos vaikka kurkkaatte tämän kuvan, niin varmaan aika monella alkaa suupielet kääntyä ylöspäin.. Vai..? Heh!

Horatio nauttii lumesta sekä ulkoilusta. Se ei varmaan tule kenellekkään yllätyksenä. Paksu turkki pitää koiran lämpimänä, joten ulkona jaksetaan olla vaikka kuinka pitkään. Lupaattehan tekin nauttia näistä upeista talvikeleistä! Niiden aika on nyt. Horatio näyttää vähän mallia siitä miten kivaa ulkona on.

kannustalo_vihervaara_talvi2kannustalo_vihervaara_talvi1kannustalo_vihervaara_talvi4 kannustalo_vihervaara_talvi5kannustalo_vihervaara_talvi9