Joulu saapui vihreään Vihervaaraan

Niin se vuoden herttaisin aika on vaan taas täällä. Joulu, jestas mä tykkään susta!

joulu

Tänä jouluna ei tonttuilla ja sekoilla ihan yhtä hurjasti kuin edellisinä jouluina, sillä vihreässä Vihervaarassa asustaa nykyään meidän ja Horation lisäksi yksi pienen pieni tonttu, joka määrää tahdin myös jouluna. Tänä jouluna tulemme viettämään enemmän aikaa kotona, jotta vauvan rytmit saadaan pidettyä koossa. Jouluviikolla meillä piipahtaa myös neuvolan kautta perhetyöntekijä, joka tulee kädestä pitäen opastamaan meille unikoulun salat, jotta pienen ihmeen unet nukahtamisineen saataisiin rauhoitettua – mielellään lopullisesti.

joulu

Varsin erityinen joulu tästä on tulossa. Toki pieni ihme ei tule ensimmäisestä joulustaan muistamaan yhtikäs mitään, mutta äiti sekä isä kyllä muistaa. Jo näin ennen joulukuun alkua olen tallentanut muutamia ihastuttavia muistoja talteen. Pieni ihme on esimerkiksi ihmetellyt valtavasti kotiimme ilmestyneitä jouluvaloja. Lucia-kynttelikkö sekä sohvan yläpuolella möllöttävä suuri tähti ovat suosikkeja – niitä voisi toljotella sekä osoitella vaikka kuinka pitkään. Niin ja pitää niille myös ähistä – kovasti toinen yrittää minulle hienoista koristeista jutella, mutta tähän mennessä suusta tulee vain ”ähh”, tiedä sitten mitä se tarkoittaa.

joulu

Joulukoristeet tosiaan valtasivat vihreän Vihervaaran jo hieman ennen 1. adventtia. Ihan jokaista punaista tonttu-ukkoa en koristeiden joukosta tänä jouluna esiin kaivanut. Ajattelin, että on loppiaisena sitten hieman pienempi homma kerätä koristeet pois. Mutta kaikki rakkaimmat koristeet pääsivät tutuille paikoilleen. Kun ilta pimenee, pääsevät kynttilät sekä jouluvalot luomaan kotiin aivan ihanan tunnelman. Tekee mieli vain laittaa glögi tulille ja hypätä sohvan uumeniin (heti kun pieni ihme on saatu nukkumaan). Tätä reseptiä olemme tällä viikolla aika pitkälti iltaisin herra Longfieldin kanssa noudattaneetkin. Ihan parasta. Vielä kun maahan sataisi valkoinen lumi, olisi tuloillaan oleva joulukuu enemmän kuin paras kuukausi koko vuodesta.

joulu

Joulukuusikin on oman pihan kuusista jo valittu. Aito kuusi on pakko saada, vaikka onhan se vähän riski tuon pikkuisen pojan kanssa, joka haluaa kiivetä ihan jokaiseen paikkaan ja napata käteensä ihan kaiken – ja maistaa vielä siihen päälle ihan kaikkea, mutta aito kuusi tekee joulun, ei siitä vain yli pääse. Olen suunnitellut laittavani kuusen korkeaan rottinkikoriin, jonka ansiosta kuusi ja sen alaoksat saavat ehkä olla rauhassa. Katsotaan miten käy! Tosin kyllä täällä semmoista vauhtia nytkin kaikki päivät pikkuisen perässä kipitetään, ettei olohuoneen lattialla oleva kuusi tilannetta varmasti kovin paljon muuta. Ja toisaalta ihmettelen sitä kuusta pienen ihmeen kanssa mieluummin kuin pesukoneen rumpua taikka astiapesukoneen koreja, hehheh!

joulu

Nyt täytyy kipittää kuuman glögin kanssa sinne sohvalle! Toivon teille kaikille hurjan tunnelmallista joulukuun alkua. Ripustelkaa koristeita, juokaa glögiä, tehkää ensimmäiset joulutortut, syökää pipareita sekä vihreitä kuulia, sytyttäkää muutamia kynttilöitä ja hoitakaa joululahjaostokset hyvissä ajoin, ettei tarvitse sitten aattoviikolla säheltää ihan niin paljon!

 

Puhdas koti tuo mielenrauhaa

Ne jotka tuntee mut yhtään paremmin tietää, että pidän siististä kodista, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan. Joskus vähän liiankin jämptisti omilla paikoillaan tarkkaan mietityssä järjestyksessä. En voi kutsua itseäni varsinaisesti siivousfriikiksi, sillä en pidä sitten yhtään pölyjen pyyhinnästä, imuroinnista taikka lattioiden pesusta. Niin tai ikkunoiden pesemisestä, se on kamalinta ikinä. Mutta järjestysfriikki olen, siitä ei ole epäilystäkään.

siivous eliitti

Meillä onkin herra Longfieldin kanssa kotitöissä lyömätön jako, sillä herra taasen oikein odottaa kevättä ja ikkunoiden pesua (tänä keväänä niitä ei eräästä pienestä kääröstä johtuen ehditty pestä). Sen lisäksi herra on kova pyyhkimään pölyjä ja hoitaa meillä imuroinnin. Minä taasen pidän huolen siitä, että kaikilla tavaroilla on oma paikka, kaapit ovat järjestyksessä, vaatteet on viikattu, lakanat on taiteltu liinavaatekaappiin ja kengät on pesty sekä huollettu aina kauden vaihtuessa.

Keväällä vihreään Vihervaaraan tupsahti kuitenkin vauva ja pakkahan siinä meni aivan sekaisin, vaikka niin oltiin ajateltu, ettei se paljon mitään muuta. Tulee siihen meidän elämään messiin.. Jeps, niinhän siinä just kävi.

siivous eliitti

Tässä kuluneen 7 kk aikana olen kasvanut ihmisenä aivan hurjasti. Tunteet ovat heitelleet, olen itkenyt paljon, olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen rauhoittunut, olen ollut aivan hukassa, olen löytänyt aivan uudenlaisen rakkaudentunteen sisältäni, olen oppinut menemään sieltä mistä aita on matalin ja välillä kävellyt ihan ronskisti päin aitaa, olen oppinut antamaan periksi ja ennen kaikkea hankalan ja raskaan alun jälkeen näen tulevaisuuden äitinä kirkkaana edessä, lähes malttamattomana sitä odottaen, kuitenkin vangiten mahdollisimman paljon pienen ihmeen vauva-aikaa muistojen lokeroon syvälle sydämeen.

Jonkin sortin muutosprosessi on toki vielä käynnissä, mutta tuntuu todella hyvältä, että minulla ei ole enää tarvetta pakonomaisesti yrittää tehdä elämästä sellaista kuin se oli ennen vauvaa, vaan haluan tämän elämän sellaisena kuin se on. Ja jos suoraan saan sanoa, tämä nykyinen elämä on parempaa ja ihmeellisempää kuin mikään mitä olen ennen kokenut. Ei se aina kivaa ja helppoa ole, mutta rikkaampaa kuin koskaan ennen.

siivous eliitti

Tässä vaiheessa te varmaan ihmettelette, että mitenköhän tämä kaikki hölötys liittyy postaukseen, jonka otsikko on ”Puhdas koti tuo mielenrauhaa”.

Liittyypä hyvinkin. Nyt kun täällä kotona on vauvan kanssa, ei sitä aikaa vain yksinkertaisesti ole kaikkeen siihen mihin ennen oli. Tai ainakaan minulla ei ole. Mulla iskee johonkin yllättävän arkaan paikkaan kuullessani tai lukiessani äideistä, jotka ehtivät tehdä vaikka ja mitä kotona vauvan kanssa ollessaan. Näin ensikertalaisena voisin jopa tunnustaa, että muiden hehkutukset lukemistaan kirjoista, ottamistaan päiväunista, leipomistaan kakuista, tekemistään soseista, vauvan kanssa tehdyistä matkoista ja ravintolavierailuista sekä kodin jatkuva siivous, pyykkien- ja astioidenpesu on saanut mut tuntemaan itseni huonommaksi äidiksi kuin muut. Olen miettinyt mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun pieni ihme ei nuku päivässä 2-4 tunnin päiväunia, viihdy tuntitolkulla yksin lattialla/sitterissä/leikkimatolla, tykkää olla autossa taikka nököttää vaunuissa pitkiä lenkkejä.

siivous eliitti

Huomasin murehtivani näitä asioita aivan liikaa. Itkeskelin lattialla katsoessani kaikkea sitä hiekan, koirankarvan, Horation touhutippojen ja pölyn määrää mikä peitti lattiat matalan syysauringon paistaessa suoraan olohuoneen ikkunoista sisään. Tuntui pahalta ajatella, että pian pieni ihme lähtee ryömimään ja joutuu möngertämään kaiken sen lian keskellä. Keittiössä itkeskelin kasvavaa tiskipinoa, likaisia keittiönkaappeja (ette voi uskoa miten paljon roiskeita yhdestä Horatiosta lähtee!) ja kodinhoitohuoneessa odotti pyykkipinot. Lisäksi kaikki tasot olivat pölyssä, ikkunat likaisemmat kuin koskaan ja tahmeat läiskät alkoivat viedä aina vain suuremman osan keittiön tasoista sekä ruokapöydästä.

siivous eliitti

Päivisin minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä kotitöitä. Hyvä, että sain lounaan syödyksi pienen ihmeen powernapien aikaan. Illat taasen menivät niin nopeasti herran kotiintulon jälkeen, ettei siinä mitään siivoiluja ehtinyt ajatella. Sitten kun vauva oli vihdoin saatu untenmaille, alkoi siivousrumba, jonka jälkeen koira vietiin ulos ja sen jälkeen kaaduimme molemmat sänkyyn odottaen kuinkakohan monta kertaa tänä yönä pitää herätä.

Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Jotain piti tehdä.

siivous eliitti

Ensin pyysin herralta synttärilahjaksi robotti-imuria. Onneksi ennen synttäreitä tajusin pyytää lahjaksi jotain paljon parempaa – siivoojan.

Muutaman viestin jälkeen saimme sovittua kivasta yhteistyöstä Siivous Eliitin kanssa ja niin olin saanut heidän sekä herra Longfieldin avustuksella itselleni maailman parhaimman synttärilahjan, lahjan josta saan nauttia tämän vuoden loppuun asti (hoitovapaalla voi unohtaa kaikki vähänkään ylimääräiset menot).

siivous eliitti

Meillä käy nykyisin 2-3 viikon välein kaksi siivoojaa, jotka kuuraavat vihreän Vihervaaran sellaiseen kuntoon, ettei paremmasta väliksi! Imuroida täällä täytyy kyllä itse lähes päivittäin koiran ja märkien kelien vuoksi, jonka lisäksi pyykit ja tiskit pitää hoitaa useimmiten useamman kerran päivässä. Mutta siinä se melkein on! Ihan uskomatonta.

Illatkin ovat nykyään taas varsin mukavia, kun ei tarvitse enää aloittaa siivousrumbaa vauvan nukkumaanmenon jälkeen, senkus vaan rojahtaa toisen kainaloon sohvalle. Parasta.

Koti tuoksuu siivoojien lähdön jälkeen muutaman päivän kuin ruusulta. Niin puhtaalta kuin vain voi. Suihkut ja niiden telineet kiiltävät, liesitaso on kuin uusi, keittiön alakaapit sekä eteisen ovet ovat valkoiset, eikä niissä näy Horation roiskeita, aurinko saa paistaa sisään täydellä teholla, sillä pölyjä ei näy missään, ruokapöydän tahmeat jäljet ovat tipotiessään ja lattiat – ah! Niin puhtaat! Sohvatyynyt on aseteltu kauniisti ja pienen ihmeen kanssa voi römytä ja ryömiä pitkin lattioita ilman, että molempien vaatteet ovat hiekassa, pölyssä ja niissä Horation touhutipoissa.

siivous eliitti

Tästä pitää nyt totisesti nauttia, sillä tehdessämme ensi vuodelle hieman laskelmia, huomasimme (toki ei se mikään yllätys ollut), että menoja pitää karsia, mikäli kotosalla vauvan kanssa tahtoo jompikumpi yhtään pidempään olla. Ja tahdotaanhan me, tämä on niin ainutkertainen kokemus!

Lisäksi uskomme vahvasti, että arki alkaa tästä muutenkin rullata iisimmin kun pieni ihme lähtee enemmän liikkeelle, saa itse avarrettua maailmankuvaansa ja käsitys koko maailmasta kasvaa. Päiviin on jo nyt saatu (tai siis vihdoin) rytmiä, joka helpottaa arkea suuresti.

Enkä minä ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Olen paras äiti maailman parhaalle pienelle ihmeelle, ja teen kaikkeni hänen eteensä. Omaa mielenrauhaa unohtamatta. ♥

siivous eliitti

siivous eliitti

Yhteistyössä Siivous Eliitti

Kotibileiden pitsabuffet

Syyskuun lopussa kutsuimme kasan ystäviä meille kylään. Pienen ihmeen syntymän jälkeen eteen on tullut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei kylissä ole tullut käytyä entiseen tahtiin. Arki on alkanut kuitenkin viimeisten kuukausin aikana vihdoin luistaa, pienelle ihmeelle on saatu päivärytmi aikaan ja muutenkin oma varmuus on vanhempana kasvanut sen verran paljon, ettei menemiset ja tulemiset enää jännitä.

kotipizza_pitsabuffet

On ihanaa, kun kalenteri alkaa taas täyttyä, ja mukavaa tekemistä on useampana kertana viikossa. Toki kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää vauvaa ja on tärkeää, että viikkoon mahtuu myös ihan vain kotipäiviä, jolloin pikkuisen aivot saavat levätä ärsykkeistä ja vauva saa rauhoittua kotona tutussa ympäristössä vanhempien läheisyydessä.

kotipizza_pitsabuffet

Syyskuun lopussa vihreässä Vihervaarassa pörräsi tosiaan kasa ystäviä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja tuona kauniina syyskuisena päivänä juhlittiin pienen ihmeen puolivuotissynttäreitä.

Olin pyytänyt, että herra Longfield hoitaisi juhlien ruokapuolen (minä tilasin mammakaverilta vain kakun) ja herrahan tarttui pyyntööni oitis.

Koska kyseessä oli puolivuotissynttärit, herra leikkeli veitsellä erilaisia keksejä puolikkaiksi, sekä osti kaikkia mahdollisia karkkeja, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan jotenkin puolikkaita.

Toki juhliin tarvittiin myös jotain suolaista tarjottavaa, ja siitähän tässä koko postauksessa oli kyse. Helppouden nimessä herra päätyi vain tilaamaan Kotipizzasta kolme jättimäistä pitsaa, joista leikkasimme sopivia viipaleita vieraille. Pitsapalat olivat samalla vähän niin kuin puolikkaita, tai no, ainakaan tarjolla ei ollut kokonaisia pitsoja.

kotipizza_pitsabuffet

Herra päätyi valitsemaan pitsoiksi Kotipizzan listalta Berlusconin, Vuohenjuusto-falafelin sekä Perfettan omilla toivetäytteillään.

Berlusconi-pitsa on savuporoa sekä kanttarellia sisältävä pitsa, joka voitti vuonna 2008 New Yorkissa erään kansainvälisen pitsakilpailun. Nimensä pitsa on saanut Italian pääministerin mukaan, koska kaikilla tavoilla täydellinen herrasmies Berlusconi oli Suomen vierailunsa jälkeen haukkunut suomalaisen ruokakulttuurin ja valittanut kuinka kamalasti hän oli kärsinyt jouduttuaan syömään suomalaista ruokaa. Mahtoi Silviota kyrsiä kun sitten suomalainen kauhea ruokakulttuuri teki hänen nimeään kantavan pitsan, ja se vielä pesi pitsakilpailussa kaikkien muiden muassa myös italialaisten omat viritelmät heidän leipälajissaan. Mahtava vastaisku Kotipizzalta!

Odotukset olivat Berlusconi-pitsaa kohtaan suuret, mutta ne eivät ikävä kyllä täyttyneet. Pitsa ei ollut meistä kummastakaan kovinkaan hyvää. Omaan makuuni siinä maistui liika sieni, vaikka kanttarellit normaalisti törkeän hyviä ovatkin. Mutta jotenkin pitsasta puski liikaa sienen haju ja maku läpi, eikä se vain yksinkertaisesti ollut kovin hyvää. Rapesta ruispohjasta pidimme kyllä molemmat. Ehkä pitsa olisi ollut parempaa jos sitä ei olisi nimetty moukka-Silvion mukaan.

kotipizza_pitsabuffetkotipizza_pitsabuffet

Kasvispitsaksi herra valitsi Vuohenjuusto-falafelin. Ja se oli muuten törkeän hyvää! Ihan meidän suosikki kaikista kolmesta. Tätä on pakko saada lisää! Nimensä mukaisesti pitsa pitää sisällään vuohenjuustoa sekä falafelia, mutta myös vähän tujua chipotlemajoneesia sekä Koskenlaskija-juustokastiketta. Nam nam nam!

kotipizza_pitsabuffet

Kolmanteen pitsaan herra kokosi omat lempparipitsatäytteensä – pepperonimakkaraa, jalopenoa sekä fetajuustoa. Oikein hyvää oli tämäkin, mutta sen verran perus, että puun takaa tullut Vuohenjuusto-falafel veti kyllä pisimmän korren tässä kisassa.

kotipizza_pitsabuffet

Pitsabuffet toimi juhlissa oikein hyvin! Sliceja sai syötyä myös ilman aterimia, ja halutessaan hieman jäähtyneitä paloja saattoi lämmittää nopeasti mikrossa. Kun tarjolla oli kolmea eri vaihtoehtoa, löysivät vieraat varmasti (tai ainakin toivottavasti) jokainen jonkun hyvältä maistuvan vaihtoehdon. Ennen kaikkea pitsabuffet toimi kiireisen vauva-arjen keskellä enemmän kuin helposti! Ja helposta me nykyään tykätään.

kotipizza_pitsabuffet

Kauniita unia rakas

Ensimmäiset kuusi kuukautta on kulunut pienen ihmeen syntymästä. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta rankoista koliikkikuukausista selvittiin varmasti pitkälti sen takia, että nukuimme yömme hyvin. Pienellä ihmeellä oli heti ensimmäisestä päivästä alkaen päivän ja yön välinen ero selvillä. Nukkumaan on menty aina yhdeksään mennessä, ja aamulla on herätty seitsemään mennessä. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että täällä on vedelty yöt ilman herätyksiä! Ehei! Pääsääntöisesti pieni ihme herää yöllä syömään kahdesti, mutta riippuen erinäisistä hulinoista, tiheän imun kausista ja muista epämääräisistä vaiheista, heräämisiä on ollut 2-8 kertaa yön aikana. Onneksi heräämiset ovat yöllä nopeita, pieni ihme nukahtaa rinnalle syötyään ja välillä uudelleen nukahtamiseen riittää pelkkä shhhhh-ääni sekä silittävä käsi.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Vaikka heräämisiä on useampia joka yö, en ole ollut väsynyt viimeisten kuuden kuukauden aikana kuin pari kertaa. Tosin onhan se aika hullua ajatella, että en ole nukkunut kuuteen kuukauteen viittä tuntia putkeen! Mutta kuten jo aiemmin sanoin, yöheräämiset ovat meillä nopeita ja omalla kohdalla ne vastaavat tyyliin vessassa käyntiä. Nukahdan itsekin imettäessäni pientä ihmettä ja nostan hänet takaisin omaan sänkyyn kun seuraavan kerran havahdun hereille. Olemme herra Longfieldin kanssa molemmat hyväunisia, nukahdamme illalla nopeasti ja saamme unen päästä helposti kiinni mihin aikaan yöstä tahansa.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Pieni ihme nukkui ihan ensimmäiset viikot (ehkä kuukaudetkin) meidän välissä unipesän suojissa. Opettelin imettämään unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut siirtää yöllä mihinkään. Siirtäminen kun oli hurjan hankalaa koliikkikuukausien aikana, pienikin liike/kosketus sai toisinaan vauvan heräämään ja huudon alkamaan.

Meillä oli lisäksi käytössä kehutut Swaddle UP -unipussit ensimmäiset neljä kuukautta. Pieni ihme oli kova vispaamaan käsiään, ja huitoi niillä itseään päiväunien aikaan ja heräsi omiin nyrkin iskuihinsa. Yöllä tätä ei päässyt Swaddle UPin johdosta käymään ja se rauhoitti öitä. Eihän siinä heräämisessä muuta ongelmaa ollut kuin se, että pieni ihme huusi kolme kuukautta lähes kaiken hereilläoloaikansa, eli unia emme olisi halunneet keskeyttää minkään turhan takia.

Meillä oli käytössä kolme Swaddle UPia, yksi S-kokoinen (*saatu blogin kautta) ja kaksi M-kokoista. Lopetin Swaddle UPien käytön sen jälkeen kun vauva oppi kääntymään unissaan.

Katsokaa nyt miten pieni meidän vauva on ollut! En kestä. ♥

swaddle upswaddle up

Swaddle UP olisi riittänyt vauvalle myös peitoksi, mutta pieni vauva näytti kehdossa sekä pinnasängyssä niin orvolta ilman peittoa, että käytimme peittoa Swaddle UPin päällä. Eikä muuten ole pienellä ihmeellä mitkä tahansa peitot! Äitini on omin pikkukätösin tehnyt pienelle ihmeelle villapeiton sekä ostanut Unikulmasta muhkean vauvapeiton. Lisäksi hän on ommellut meille kasan lakanoita, tyynyliinoja sekä aluslakanoita niin kehtoon kuin pinnasänkyynkin. Tyynyliinat pääsevät toki käyttöön vasta hieman myöhemmin, mutta onpahan niitäkin jo valmiina.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Kauneimmat lakanat äiti ompeli Nuppu Printin upeista kankaista. Nuppu Printin ohuet puuvillat sopivat mm. lakanakankaiksi ja niiden lähes satiinista pintaa haluaa silitellä sekä hiplata lakkaamatta. Kankaat ovat niin kauniita, ettei niitä halua jemmata päiväpeiton alle. Näiden kanssa riittää kun petaa vauvan sängyn kauniisti, ja antaa kauniiden lakanakankaiden jäädä näkyviin.

Nuppu printNuppu print

Äiti ompeli Lumipallo-kankaasta lakanan sekä tyynyliinan kehtoon. Kehdon pienempää peittoa voi toki käyttää myös rattaissa ja pinnasängyssä, me olemme peitelleet pienemmällä peitolla pienen ihmeen myös sohvalle, jossa uni joskus yllättää. Yöunille pieni ihme siirtyi kehtoon meidän välistä muutaman kuukauden ikäisenä. Kauniin antiikkisen kehdon uumenissa vauva nukkui tyytyväisenä reilun 5 kk ikään asti, jonka jälkeen makkariin oli pakko kantaa pinnasänky. Kehtoon pieni ihme mahtuu edelleen nukkumaan päiväunia, mutta öisin vauva haluaa kieriä ja kääntyillä niin paljon, että kehdossa tulee vain kiukku, kun kesken unien ei pääsekään kääntymään masulleen tai kääntymään sivuttain 180 astetta.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Turkoosista Sydäntalvesta pyysin äitiä tekemään lakanat pinnasänkyyn. Sydäntalvi taitaa olla Nuppu Printin suosituimpia kankaita, eikä se mikään ihme ole. Onhan se todella kaunis, ja värivaihtoehtojakin löytyy muutamia. Turkoosi Sydäntalvi passaa myös pojille! Äitini kertoi muuten, että hänen ompelupiirissä naiset ovat leikanneet Sydäntalvi-kankaasta suuria kukkia irti ja aplikoineet ne kiinni tekemiinsä yöpaitoihin. En nyt kyllä ole ihan varma onko aplikointi ihan oikea sana, mutta siis ommelleet leikkaamansa kukkaset toiseen kankaaseen kiinni. Käsityöjutuissa olen aika uuno.. Myin juuri tällä viikolla jokunen vuosi sitten ostamani ompelukoneen eteenpäin. Siellä se lojui kaapissa täysin käyttämättömänä, joten oli aika laittaa se eteenpäin.

Nuppu print lakanat

Pinnasänky sijaitsee tällä hetkellä makuuhuoneessamme sängyn vieressä. Sieltä pikkuisen saa helpoiten syömään yöllä ja silittäminenkin käy ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään muuta kuin liikuttaa kättä ja alkaa suhista. Shhhh-ääntely kyllä loppuu usein aika nopeasti, sillä sitä on ihmeen rankkaa tehdä unenpöpperössä! Pinnasänky siirretään pienen ihmeen omaan huoneeseen siinä vaiheessa, kun yöllä ei herätä kuin maks. yhden kerran. En jaksa keskellä yötä ravata talon toisesta päästä toiseen useampaa kertaa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa siirto tapahtuu. Kiirettä ei ole, mutta kunhan kiinteät ruoat saadaan täydellä teholla käyntiin, pitää katsoa mitä yösyöttöjen kanssa pitäisi tehdä. Onko edessä kenties unikoulu vai olisiko jotain hieman lempeämpää keinoa saada tissiposki luopumaan yöllisistä läheisyyshetkistä. Nähtäväksi jää!

Nuppu print lakanat

Tekemistä täällä vielä on nukkumisten ja erityisesti nukahtamisen kanssa. Eteenpäin mennään kuitenkin hitaasti ja varmasti, esikoisen kanssa olemme varmasti tehneet hölmöjäkin valintoja, mutta näissä asioissa ei kuitenkaan voi mitään peruuttamatonta tehdä, korjataan väärät valinnat sitten ajan kanssa, jos sellaiseen tulee tarvetta.

Viime päivät meillä ollaan oltu ensimmäisen flunssan kourissa. Pienen ihmeen uni on ollut katkonaista tukkoisen nenän ja yskän takia. Rinta on maistunut viime öinä tiuhaan tahtiin ja olen sitä antanut aina kun pinnasängystä on alkanut itkua kuulua. Horatio onkin sitten viime aikoina ollut meistä ainoa, joka on nukkunut öisin ja päivisin just niin paljon kuin haluaa. Isoveljen oikeuksia!

Nuppu print lakanatNuppu print

nuppu print

Yhteistyössä Nuppu Print

DIY Pitsiliina

Tein ennen äitiysloman alkua piiitkän to do -listan kaikista niistä asioista, jotka olisi mahtavaa saada tehtyä ennen pienen ihmeen syntymää. Listalla on tällä hetkellä 38 asiaa, joista 13 olisi vielä tekemättä tai kesken. Missään nimessä kaikkia listan asioita ei saada tehtyä, lista kun pitää sisällään semmoisia ikuisuusprojekteja kuin esim. hääkuva-albumin teko. Häistähän ei ole kulunut kuin reippaat 6 vuotta, joten ihme olisi jos kuvat tässä muutamassa hassussa viikossa albumiin asti päätyisivät.

pitsiliina_diy

Mutta olen minä listalta tosiaan saanut ruksittuakin jo vaikka mitä! Olen esimerkiksi pessyt vauvan kehdon, hionut kehdon jalakset, öljynnyt ja poraillut erästä puupenkkiä, suunnitellut Horation aitauksen pihalle, tilannut pihalle pylväsvalaisimet (vielä kun saataisiin ne ennen syksyä paikoilleen..), pakannut sairaalakassin, höyryttänyt laattalattiat, pessyt seinät, pessyt uunin, pessyt keittiön kaapit sekä tehnyt kotiin noin yleisesti aika kattavan suursiivouksen. Herra Longfield on myös osallistunut to do -talkoisiin. Hän on vienyt autollisen roinaa kierrätyskeskukseen, korjannut vessan ylälistan ja vienyt matot pesuun.

Eli ei tässä tosiaan toimettomina olla äitiysloman ensimmäisiä neljää viikkoa oltu (joista yksi kokonainen viikko vietettiin lisäksi Kuopiossa).

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Yksi to do -listan asioita oli myös pitsiliinan tekeminen loppuun. Tämä(kin) urakka on ollut kesken varmasti reippaan vuoden. Mikään kovin suuri homma kyseessä ei edes ollut. Piti vain ommella yhteen kasa pitsiliinoja, jotta niistä saatiin yksi yhtenäinen pöytäliina ruokapöydälle.

Idean pitsiliinan sain joskus jostakin (siitä on jo liian kauan aikaa, että muistaisin tarkemmin..). Kerroin ideasta äidilleni, ja hän alkoi heti kaivella varastojaan ja löysi minulle kasan erikokoisia ja -värisiä pitsiliinoja, joista sitten suunnittelin ja sommittelin meidän ruokapöytään sopivan kokonaisuuden. Tämän jälkeen äiti antoi minulle myös oikean ompelulangan sekä neulan, joiden avulla pitsiliinat tuli kiinnittää toisiinsa. Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin äiti myös näytti minkälaisilla pistoilla liinat pitää toisiinsa kiinnittää.

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Viimeiset pitsiliinat ommeltiin toisiinsa kiinni viikonlopun aikana. Homma kävi kaikista helpoiten puhtaalla ja tyhjällä ruokapöydällä, jossa pöytäliina oli koko ajan esillä ja pitsiliinojen paikkoja saattoi mallailla kätevästi.

Ennen kuin hommaan alunperin ryhdyin, suunnittelin mikä liina tulee mihinkin, ja otin kokonaisuudesta kuvan, jonka jälkeen ei tarvinnut muistaa mihin mikäkin pitsinpala oli tulossa. Keskeneräinen työ kun piti totta kai aina aika ajoin nostaa pöydältä sivuun.

pitsiliina_diy

Pitsiliinojen ompelun yhteydessä kuuntelin viikonloppuna äänikirjaa (menossa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Stockholm Noir -trilogian vika osa), ja aika meni kirjaa kuunnellessa ihan siivillä. Istuminen onnistuu vähän hassuissakin asennoissa möhömahani kanssa vielä oikein hyvin, joten jaksoin näpertää pitsien kanssa monta tuntia putkeen.

Kun vihoviimeinen pitsinpala oli saatu ommeltua kiinni, piti koko komeus vielä silittää ennen kuin sen saattoi lopultakin asemoida ruokapöydän päälle valmiina pöytäliinana. Lopputulos on minusta hurjan kaunis! Kyllä tämän päältä kelpaa tarjoilla kaffetta ja pullaa kaikille jotka tulevat pientä ihmettä jossakin välissä meille ihmettelemään.

pitsiliina_diy

Babyshowerit

Eilinen ei ollutkaan ihan tavallinen päivä. Sen kyllä taisi jo osa huomata Instagramin puolella.

babyshower

Herra Longfield oli jo reipas kuukausi sitten sanonut minulle, että tänä sunnuntaina hän keksii meille pitkän työmatkarupeaman ja seuraavalla viikolla olevan ystävänpäivän takia jotain kivaa yllätystekemistä. Nukuimme pitkään, söimme aamupalan tuttuun tapaan hitaasti, katsoimme jakson House of Cardsia ja sen jälkeen lähdimme autolla jonnekin. Herra vei minut kurkkaamaan Juuso-karhun taideteoksia Ruplaan, jossa olemme molemmat halunneet päästä kovasti käymään.

Päivän kulttuurielämyksen jälkeen kävimme kahvilla ja suolaisella palalla Fazerin Munkkivuoren kahvilassa. Tämän jälkeen meidän piti kuulemma käydä vain kääntymässä kotona, laittaa päälle jotain lämmintä, napata Horatio mukaan ja lähteä seuraavaan yllätyspaikkaan. Olin aivan messissä!

babyshowerbabyshower

Mutta mitenkäs sitten kävikään? Tulimme kotiin ja laittaessani takkia vaatekaappiin katsoin samalla olohuoneeseen. Siinä pääsi aika komea MITÄ?!-huuto, sillä huomasin, että ruokapöytä oli täynnä herkkuja ja siellä komeili myös valtavan iso vaippakakku! Oli ilmapalloja ja vaikka mitä. Olin aivan äimänä, siis aivan! Mua on niin vaikea päästä yllättämään, ja nyt mua vedätettiin niin komeasti, että pää meni sekaisin. Koti oli kuitenkin ihan hiljainen, mutta pienen ihmeen huoneen ovi oli laitettu kiinni. Ryntäsin sinne ja siellähän mua odotti maailman parhaat ystävät yllätys-huudon sekä hymyilevien naamojen kera. Jestas, se oli ihan parasta!

Pienen ihmeen huoneesta salakuvattiin mun reaktio kun tulin kotiin. Heheheh! Törkätään video nyt tännekin muistiin.

Herra Longfield lähti pakoon ja me jäimme ystävieni kanssa herkuttelemaan, vaihtamaan kuulumisia, hiplailemaan pienen ihmeen vaatteita, vaunuja ja muita maailman söpöimpiä tarvikkeita. Otettiin vähän kuvia, tehtiin yhdessä arvauksia vauvan syntymäajasta, painosta, pituudesta ja nimestä (viimeisen kohtaan vain minä tiesin varmasti oikean vastauksen, heh), ja piti mun myös täytellä puuttuvia sanoja lastenlauluista (ei mennyt ihan putkeen) ja arvailla ystävien vauvakuvista kuka kukin oli. Niin ja ehkä koko illan kohokohta taisi olla ison yllätyksen lisäksi se kun avasin valtavan vaippakakun! Herra Longfield sai myös oman kakkunsa, mutta se oli sellainen söpö ja pieni, mun oli muhkea kuin mikä.

babyshower

Tuntui niin oudolta tutkia vaippakakun sisältöä, jotenkin koko vauva on vieläkin niin kovin epäkonkreettinen asia, eikä sitä osaa käsittää, että viiden viikon päästä meitä on vihreässä Vihervaarassa kolmen sijaan neljä. Ihan hassua.

Vaippakakun uumenista putkahti esiin läjäpäin vaippoja (kotimaisia Muumi-vaippoja tietenkin), sampanjaa, maailman ISOIN kylpyankka, Chjokon suklaakonvehteja, vauvaöljyä, Pentikin ihana pehmopupu, kotimaisia Myllymuksujen liivinsuojia, Sophie la girafe -purulelu, vauvan/lapsen nenänniistäjä, food feeder, sellainen savinen taulu, johon voi painaa pienen ihmeen käden-/jalanjäljet sekä tyhjän canvas-taulun, johon voimme pienen ihmeen kanssa maalailla sitten meidän omaa taidetta. Lisäksi sain vielä muhkean Body Shopin hemmottelupaketin. Oih!

babyshower

Siinä me sitten sohvan uumenissa istuttiin ja pölöteltiin niitä näitä raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Töitä olisi enää tämä viikko jäljellä. Olo on töiden osalta haikea, kotiin tuntuu niin hassulta jäädä ihan yksin. Jännittää mitä tekemistä keksin, saanko aikani kulumaan, kuinka ikävä kaikkia mahtavia työkavereita (ja juoruja!) tulee ja kuinka kauan joudun odottamaan, että saan pienen ihmeen seurakseni. Muutamia hankintoja pitää vielä tehdä, ja varmasti järjestän vauvanvaatteet vielä kymmenen kertaa uuteen järjestykseen, muuten kalenteri näyttää aika tyhjältä ja mieli on odottavainen.

Horation kanssa lähdemme kyllä herra Longfieldin työmatkalle mukaan viikolla 9, niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kuopioon. Siitä tulee varmasti kiva viikko! Olen varannut Kuopiosta jo kauneushoitoja, tutkinut kaupungin museo- ja ravintolatarjontaa sekä tiedustellut pääsisimmekö käymään ensimmäistä kertaa savusaunassa.

Mutta ennen Kuopion reissua fiilistellään ainakin pari päivää vielä ihanien vauvakutsujen tunnelmissa!

Kiitos ystävät rakkaat! ♥

babyshower

Joulukalenteri 13: Jääpallolyhty

Jääpallolyhdyn postaus on muutaman vuoden takaa, mutta se tuo ihanasti valoa näin Lucian päivänä, joten kaivetaan vanha postaus esiin blogin arkistoista ja julkaistaan se uudestaan.

Valoa päiväänne!

jääpallolyhty

Itsenäisyyspäivän aamuna ryntäsin pihalle katsomaan takapihalla möllöttäviä vesi-ilmapallojani, joita esittelin myös blogin naamakirjan sivuilla. Ilmapallot olivat kökkineet lumessa maanantai-illasta asti. Ensimmäisen kerran ryntäsin katsomaan niitä tiistaina työpäivän jälkeen, mutta lumi oli toiminut sen verran hyvänä eristeenä, että vesi-ilmapallot olivat jäätyneet vain yläpuolelta. Käänsin siis palloni reippaana leidinä ympäri ja annoin niiden värjötellä kylmässä vielä yhden päivän.

jääpallolyhty

Täytin yhteensä 30-40 vesi-ilmapalloa, ja täytyy sanoa, että niiden kiinnisolmiminen onnistui viimeisten kohdalla jo tosi näppärästi. Kun pallot olivat täysin jäätyneet, nostin ne lumesta ylös ja kiikutin etupihalle, jossa aloin koota ihan ensimmäistä jääpallolyhtyäni.

Homma lähti ihan kivasti käyntiin – ilmapallon kuoret lähtivät vihannesveitsen avulla tosi helposti irti, ja lyhdyn ensimmäinen kerros oli valmis alta aikayksikön. Mutta sitten tuli aikamoinen tenkkapoo. En ollut yhtään varautunut/ajatellut sitä, että eiväthän ne jäiset pallot pysy millään toisissaan kiinni! Muutaman hieman raivokkaan huudahduksen jälkeen aloin miettiä ihan tosissaan miten saan enemmän kuin yhden kerroksen hienoon lyhtyyni. Lopulta hain keittiöstä astiallisen lämmintä vettä sekä kastikekauhan.

Näiden oivallusteni avulla sain lyhtyyni yhden kerroksen lisää, mutta sitten koko roska romahti taas saaden mut ärähtelemään hyvin leidimäisesti. Sormet jäässä ja jäiset pallot pitkin poikin levinneenä sain lopulta ihan kuningasajatuksen! Ja loppu kävikin kuin tanssi (tai ainakin aika helposti). Koko homman salaisuus oli se, että jääpallo piti dipata lämpimään veteen, nostaa se sieltä kastikekauhalla ja viskata sen jälkeen lumeen. Hyvin tärkeää oli, että kastikekauhassa oli lumeen viskaamisen aikana myös vähän vettä. Lumihangesta nostin jääpallon sormin ja arvatkaas mitä? Jääpallon pintaan jäi tällä tavoin aika paljon lunta kiinni, ja sen lumen avulla sain jääpallon kiinnitettyä suhteellisen helposti lyhtyyn. Jee!

jääpallolyhty

jääpallolyhty

Lyhdyn taakse jätin kolon kynttilää varten, ja ihan viimeiseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vettä, joka kivetti lyhdyn jäätyessään. Illalla oli sitten aika laittaa lyhdyn sisään kynttilä ja ihailla kauniisti välkkyvää lyhtyä. Tulihan siitä kyllä kaunis, eli eivät menneet ärähtelyt ihan hukkaan. 🙂

jääpallolyhty

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 13. luukut!

Vuoden 2012 13. luukku: Lanttu- ja bataattilaatikko

Vuoden 2015 13. luukku: Jouluinen bulgursalaatti

Joulukalenteri 8: Alkoholiton glögi-suklaajuoma kera tiernapoikien


Viime sunnuntaina vihreään Vihervaaraan kokoontui kasa leidejä leipomaan. Viime vuonna järjestin ystäville Tyttöjen joulun, ja tänä vuonna piti keksiä jotain muuta mukavaa jouluista tekemistä. Siispä kehittelin joululeivontapäivän, jonka ideana oli yksinkertaisesti leipoa ystävien kanssa jouluisia herkkuja. Ystävät saivat lähettää mulle etukäteen omia lempijoulureseptejään (suolaisia ja makeita), joista minä sitten mielivaltaisesti valitsin ne, jotka teimme.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton3

Joululeivontapäivä koostui yhteensä noin kymmenestä reseptistä sekä muutamasta jouluisesta askartelusta. Karahkakoristeesta tein mallin valmiiksi, ja siitä tuli postauskin blogiin jokunen päivä sitten. Postaus kannattaa kurkata, karahkakoristeesta tuli oikeasti hurjan kaunis!

Karahkakoristeen lisäksi väsäsin muutamat sapuskat jo edellisinä päivinä valmiiksi, jotta sunnuntaina hommat etenisivät mahdollisimman sutjakasti.

ikkunakoriste_joulu3

Koska olen minä, piti joululeivontapäivään saada myös jokin yllätys. Ihan vain siitä syystä, että yllätykset ovat ihania. Tällä kertaa tilasin meille kylään söpöt neljäsluokkalaiset Tiernapojat, jotka toivat vihreän Vihervaaran olohuoneeseen roimasti joulun tunnelmaa sekä joulun sanomaa. Tiernapoikashow oli liikuttava ja sai hymyn varmasti koko porukan huulille.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton2glogi-suklaajuoma_alkoholiton1

Tiernapoikien laulelun yhteydessä joimme glögi-suklaajuomaa. Käytin juomaan Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota saa ihan perusmarketeista alle neljän euron pullohintaan. Omaan makuun Blossan alkoholiton glögi on lempeää ja mehumaista. Sitä on helppo juoda eikä siinä ole vivahteikkaita sivumakuja, joten ajattelin sen passaavaan glögi-suklaajuomaan mainiosti viemättä juoman pääraaka-aineelta, suklaalta, liikaa makua.

Blossan glögi sopikin suklaajuomaan mainiosti. Yksi ystävistäni kyllä totesi glögi-suklaajuoman maistuvan ihan minttukaakaolta, mutta eihän se kyllä toisaalta ole yhtään huono juttu!

glogi-suklaajuoma_alkoholiton7glogi-suklaajuoma_alkoholiton6glogi-suklaajuoma_alkoholiton5

Alkoholiton glögi-suklaajuoma

7 annosta

  • 5 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 7 dl rasvatonta maitoa
  • 100 g Fazer Premium leivontasuklaa 100g (70 % suklaata)

1. Paloittele suklaa suhteellisen pieniksi kuutioksi.

2. Kuumenna maito ja suklaa kastikekasarissa koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes suklaa on sulanut kokonaan ja seos paksuuntuu hieman.

3. Lisää sekaan glögi ja jatka sekoittamista taukoamatta kunnes juoma kuplii.

4. Annostele glögi-suklaajuoma laseihin ja nauti lämpimänä.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton4

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 8. luukut!

Vuoden 2011 8. luukku: Karvakuonojen joulu

Vuoden 2012 8. luukku: Koristekolvaten

Vuoden 2015 8. luukku: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Joulukalenteri 3: Ikkunakoriste kävyistä sekä pipareista


Jos ihan suoraan sanon, niin en ole kovin idearikas ihminen, vaikka moni tuttu niin musta ihan varmasti ajattelee. Totuus on kuitenkin se, että ideat ja mielikuvitus pelaa mulla vasta sen jälkeen, kun näen jossakin jonkun mahtavan idean, jota alan sitten jalostaa omassa päässä eteenpäin.

ikkunakoriste_joulu6

Näin kävi myös karahkakoristeen osalta. Olin bongannut vastaavan Pinterestin ihanassa maailmassa jo hyvän tovin ennen joulua, ja päättänyt väkertaa sellaisen vihreään Vihervaaraan joulun ajaksi. Pinterestissä silmiini osui vain karahka, jossa roikkui koristeltuja pipareita. Sitten kävi niin hauskasti, että työpaikallani koottiin tuttuun tapaan ns. jouluseinä/-aula, jonka koristelee vuorollaan työhyvinvointiryhmään kuuluvat ihmiset.

Tänä vuonna yksi jouluseinän upeimmista koristeista oli työhyvinvointiporukan tekemä karahkakoriste. Eikä siinä karahkassa roikkunut ollenkaan pipareita, ainoastaan käpyjä. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

ikkunakoriste_joulu4

Vihreän Vihervaaran joulukarahkaa varten haettiin herra Longfieldin ja Horation kanssa eräänä iltana metsästä karahkoita. Mulla oli otsalamppu ja Fiskarsin kirves mukana, ja siellä umpimetsässä mä sitten möyrin kymmenen jälkeen illalla etsimässä sopivia karahkoita. Herra Longfield nauroi läheisellä metsäpolulla vedet silmissä kun minä tutkin pimeässä metsikössä sieltä löytyneitä karahkoita kirves kädessä vain otsalampun säälittävä valo apunani, niin ja maha tietenkin pystyssä.

No, sopivat karahkat löytyivät, ja pienen kirvessiistimisen jälkeen ne vietiin pariksi päiväksi kodinhoitohuoneen lattialle kuivumaan. Horatio tosin löysi karahkat kodinhoitohuoneesta yhtenä yönä, ja aamulla yksi karahkoista oli pureskeltu komeasti. Onneksi vain yksi.

ikkunakoriste_joulu1

Kuivan karahkan lisäksi tähän joulukoristeeseen tarvitaan koristeltuja pipareita, joissa on pieni reikä, ja josta voi pujottaa (juutti)narun läpi. Tein yhden satsin pipareita itse, mutta päädyin lopulta käyttämään omassa karahkassani valmiiksi ostettuja (ja rei’itettyjä) pipareita, jotka koristelin yksinkertaisesti valkoisella sokerikuorrutteella.

Lisäksi tarvitaan kuivia käpyjä. Märätkin toki käyvät, mutta jos käpy ei ole kuiva, niin se aukeaa kuivuessaan. Tämä nyt vain tiedoksi sen takia, että varaa märille kävyille tilaa karahkalla vähän enemmän, sillä aukinainen käpy on noin kaksinkertaisen kokoinen märkään käpyyn verrattuna.

ikkunakoriste_joulu3ikkunakoriste_joulu5

Minä liimasin käpyjen yläosaan juuttinarun kuumaliimalla kiinni. Homma kävi helposti, ja koska kuumaliima on sen verran tuhtia tavaraa, pysyvät kävyt varmasti paikoillaan loppiaiseen asti.

Kun koristeet ovat valmiit, pitää karahkalle etsiä sopiva paikka. Meillä karahka päätyi keittiön ikkunoiden eteen. Porasimme kattoon kaksi pientä koukkua, josta laitoin roikkumaan paksua juuttinarua ja karahka aseteltiin sitten lepäämään näiden narujen varaan.

Kun karahka roikkuu sopivalla korkeudella, pitää enää sitoa koristeet karahkaan kiinni, ja sitten ihanan rosoinen ja maalaisromanttinen joulukoriste on valmis.

Jos tykkää kovasti jouluvaloista, voi karahkaan kietoa vielä pattereilla toimivat jouluvalot kiinni. Työpaikan jouluseinällä olevassa karahkassa jouluvalot ovat, itse jätin ne nyt ainakin aluksi pois. Voihan ne sitten jälkikäteen lisätä jos siltä tuntuu.

ikkunakoriste_joulu2

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 3. luukut!

Vuoden 2011 3. luukku: Suuri tonttukirja

Vuoden 2012 3. luukku: Perhe

Vuoden 2015 3. luukku: Maitosuklaa-pistaasitaatelit

Runsas juustopöytä 20 hengelle

Elokuun alussa järjestimme anopille synttäriyllätyksen. Ystävät sekä perhe oli kutsuttu vihreään Vihervaaraan salaa. Itse juhlakalu saapui paikalle luullen tulleensa meille vain kahville ennen siirtymistä lauantai-illan lavatansseihin. No, tanssit jäivät siltä illalta tanssimatta (muutamaa pyörähdystä olohuoneemme lattialla lukuunottamatta), sillä juhlia juhlittiin pitkälle iltaan asti yhdessä läheisten kanssa.

juustolautanen4juustolautanen3

Illan teemaksi valikoitui lavatanssit, tanssi kun sattuu olemaan anopille hurjan tärkeä juttu. Teemaa oli hieman hankala toteuttaa kotioloissa, sillä jos ihan totta puhutaan, niin meidän juhlien järjestysorganisaatiosta kellään ei tainnut olla sen suurempia tietoja lavatanssien salatusta maailmasta.

Tanssiopettajaa emme paikalle päätyneet tilaamaan, mutta ajattelimme pyrkiä luomaan lavatanssimaisen ilmapiirin hyvän musiikin (iskelmien), värikkäiden pöytäliinojen, itse poimittujen niittykukkien sekä hyvän ruoan ja juoman avulla. Emme tosin yhtään tienneet mitä ruokaa taikka juomaa lavatansseissa tarjotaan – ehkä grillimakkaraa ja siideriä?

juustolautanen7juustolautanen5

Grillimakkaroiden ja siiderien sijaan haluttiin keksiä jotain hieman juhlavampaa. Järjestysorganisaatiomme löi viisaat päät yhteen, ja pian olimme päättäneet järjestää vieraille viinitastingin sekä tarjoilla tastingin jälkeen koko porukalle näyttävän juustolautasen.

Viinitastingin piti ihastuttava ja pirteä Solera Finlandin Tiia Seppälä, joka kertoili sekä maistatti meille vihreän Vihervaaran terassilla liudan Hardysin viinejä. Herra Longfield kertoili teille tarkemmin viinitastingistä jo elokuussa, mutta juustolautasesta ei ole blogin puolella sanottu vielä halaistua sanaa.

juustolautanen1juustolautanen2

Hieman piti etukäteen miettiä, että mistä ihmeestä koostamme näyttävän juustolautasen 20 hengelle. Päädyimme lopulta neljään juustoon (Aura, Parmigiano Reggiano, Brie, Manchego) ja isoon määrään lisukkeita, joista jokainen löytäisi varmasti mieleisensä vaikka ei niin juustojen ystävä olisikaan.

Tässä olisi kootusti vinkkejä juustopöydän kokoamiseen hieman isommalle porukalle. Herahtiko vesi jo kielelle?

Vinkit juustopöytään

  • Useimmat juustot tulee ottaa jääkaapista tuntia ennen tarjoilua, näin niiden kaikki aromit pääsevät esille. Jotta juustojen pinta ei ala kuivua, älä revi pakkauksia juustojen päältä pois kuin vasta juuri ennen tarjoilua.
  • Pehmeät tuorejuustot nostetaan pöytään suoraan jääkaapista.
  • Kovat juustot voi olla hyvä leikata valmiiksi viipaleiksi, kuutioiksi tai tangoiksi. Näin niiden nauttiminen käy helpommin, eikä juustolautasella tarvita niin montaa juustoveistä/-höylää. Lisäksi juustotarjottimesta saa monipuolisemman, kun osa juustoista tarjoillaan valmiiksi paloiteltuna.
  • Varaa jokaiselle veistä/höylää tarvitsevalle juustolle oma otin, jotta maut eivät pääsisi sekoittumaan.
  • Mikäli juustoja tarjotaan pääruokana, juustoa tulisi varata noin 250 g ruokailijaa kohden. Jälkiruokana yms. tarjoiltuna riittää noin 100 grammaa juustoa henkilöä kohden.
  • Sopiva määrä erilaisia juustoja on kolmesta viiteen juustoa, jotta kaikkia ehtii maistelemaan lisukkeiden kanssa rauhassa. Älä liioittele.
  • Lisukkeet asetellaan juustojen viereen, ei niiden päälle. Muuten juustot imevät itseensä makua lisukkeista (tästä poikkeuksena kuvissa näkyvä brie, joka on käytetty uunissa lisukkeiden kera).
  • Patonki on oivallinen lisuke juustolautaselle, sillä se neutralisoi ja tasoittaa vahvojen juustojen makua sekä rasvaisuutta.
  • Juustojen suolaisuus sekä hillon makeus ovat herkullinen vastapari. Hillo tuo makeudellaan juustojen parhaat puolet esiin. Kokeile ihmeessä kirsikkahilloketta ja/tai hunajaa parmesaanin kanssa, nam!
  • Tumma suklaa tuo omien happojensa ja makeuden avulla juustoista uusia aromeja esiin. Kokeile rohkeasti.
  • Suolaamattomat ja maustamattomat pähkinät ovat perinteinen lisuke juustoille. Ne korostavat hienosti juuston omaa makua.
  • Erityisesti tummien viinirypäleiden makeus tasapainoittaa juustojen suolaisuutta.

Kurkkaa samaan hengenvetoon vielä vinkkejä juustojen kanssa sopivista viineistä Viinitasting-postauksesta.

juustolautanen6