Iltapäiväteekutsut ystäville & ETS-teesetin arvonta

Tämä syksy on pitänyt sisällään hurjan paljon ihania juhlia. Eräitä juhlia vietettiin pimeänä marraskuisena iltana vihreässä Vihervaarassa.

afternoontea (3)

Kutsun luoksemme olivat saaneet Oxygenol-pariskunta, sillä pariskunnan rouva oli aiemmin syksyllä täyttänyt minun tapaani maagiset kolmekymmentä vuotta. Oxygenol-pariskunnalla ei ollut illan tapahtumista etukäteen muuta tietoa kuin se, että meille tuli saapua nälkäisenä. Ystävien saapuessa ulko-ovelle asettelin vielä viimeiset suklaat pöytään, ja sitten oli aika onnitella kolmekymppistä upeaa ystävää.

Illan teemana oli iltapäiväteekutsut, joihin sain idean eräänä päivänä, kun äitini kiikutti minulle isäni joskus hommaaman samovaarin (kuvan kauniista samovaarista voi kurkata blogin Instagramista). Samovaarihan on kotoisin Venäjältä, ja sana tarkoittaa suomeksi itsekeittäjää. Samovaarin sisällä ei ole tarkoitus keittää teetä, vaan vettä, jolla sitten laimennetaan vahvaa teetä, jota pidetään omassa posliinisessa teekannussaan samovaarin päällä. Meidän samovaarissa ei ole enää tallella posliinista teekannua, joten me keitimme samovaarissa veden, ja teenä toimi English Tea Shopin luomuteepussit (*saatu blogin kautta), jotka tupsahtivat mm. Sokoksen valikoimaan syyskuussa.

afternoontea (9)

afternoontea (10)

Iltapäiväteekutsuihin sisältyi toki muutakin kuin vain teetä. Pienet suolaiset ja makeat suupalat kuuluvat teehetkeen kuin Makuunin irtokarkit Hulin suuhun. Ähersimme osan suupaloista herra Longfieldin kanssa yhdessä, mutta pöytään nostettiin myös muutamia kaupan valmiita herkkuja

Mokkapalat leivoimme itse äitini salaisella reseptillä (oikeasti herra Longfield leipoi ne kokonaan, sillä mulla oli mukamas niin kiire töissä). Mokkapalat leikattiin sopivan kokoisiksi suupaloiksi pyöreällä piparkakkumuotilla. Myös rapu-, lohi- sekä kurkkuleivät teimme itse. Rapuleipiin ostimme Citymarketista valmista rapusalaattia, joka on hurjan hyvää. Nam. Lohileipiin tarvitsee vain kunnon saaristolaisleipää, voita, graavilohta sekä tilliä. Toimii! Kurkkuleivät teimme netistä löytämälläni reseptillä, ja leivät keräsivät paljon kehuja. Lisäsimme alkuperäiseen reseptiin vain suolaa, sillä kurkku ja suola sopivat hitsin hyvin yhteen. Herra Longfield teki mokkapalojen lisäksi myös skonssit itse. Skonssit maistuivat hyviltä kermavaahdon sekä hillojen kanssa, mutta jostain syystä ne eivät kohonneet juuri yhtään. Makuun hieman lättänä olemus ei kyllä vaikuttanut yhtään.

afternoontea (6)afternoontea (4)

afternoontea_c_perhejuhlat_.jpg

Kuten sanoin, pöytään nostettin myös kaupasta valmiina ostettuja herkkuja. Näitä olivat tummat viinirypäleet, juustot, suolakeksit, kuivatut taatelit, macaronit sekä Oxygenol-pariskunnan ”lempi”suklaat (Lindt-suklaat). Juustot, suolakeksit ja macaronit sain oikeasti itse viikkoa ennen synttärilahjaksi, mutta iltapäiväteekutsut oli hyvä syy kaivaa ne esille.

afternoontea (8)

Teehetki sujui hurjan mukavasti. Saimme vaihdettua kunnolla kuulumisia, sillä jälleen kerran Oxygenol-pariskunnalle oli tapahtunut vaikka mitä, samalla kun me olimme olleet vain töissä. Vajaan parin tunnin teehetkeilyn jälkeen osasta talosta sammahti kuitenkin yht’kkiä valot. Vähän siinä ihmeteltiin mitä tapahtui, kunnes syypää vikavirtasuojan päälle menemiseen selvisi – meidän hieno samovaari!! Hah! En tiedä onko isäni tehnyt siihen jotain omia virityksiä, vai onko samovaari vain niin vanha, että se tekee kummallisia piikkejä virtajuttuihin. En tiedä.

Onneksi takka oli päällä ja kämpässä paloi useita kynttilöitä. Herra Longfield meni osaavan näköisenä tekniseen tilaan ja sitten valot olivat taas päällä ja samovaari alkoi keittää lisää vettä. Päätimme kuitenkin irrottaa samovaarin seinästä ja jatkaa iltaa ilman sitä.

afternoontea (11)

Kun masut oli saatu täyteen ja teekiintiö oli täynnä, siirryimme möllöttämään sohvalle. Mä menin kyllä pötköttämään lattialle, sillä maha oli liian täynnä sohvalla istumiseen. Jossain välissä iltaa annoimme synttärisankarille vielä loputkin lahjat. Lahja piti sisällään upean ison orkideaoksan (sellaisen valtavan) ja lahjakortin kahdelle Selloon juuri avattuun sushimestaan. En tähän hätään nyt yhtään muista uuden sushiravintolan nimeä, mutta ei sillä niin väliä. Mestan nimi kyllä selviää, sillä kutsuimme itsemme mukaan ravintolailtaan.

Semmoinen oli meidän iltapäiväteehetki.

afternoontea (1)

Postaus ei kuitenkaan lopu tähän! Sugar Helsinki suostui pyyntööni, ja saan arpoa teidän kesken yhden English Tea Shopin 72 teepussin peltisen teerasian. Kyseessä on sama rasia, joka vilahtaa postauksen kuvissa (tai siis ei toki sama, arvottava pakkaus on uusi ja siellä on kaikki 72 teepussia vielä tallella).

Teerasia on kiva joululahja teefanille, mutta sen voi yhtä hyvin pitää itsellään. Jos haluat osallistua teerasian arvontaan, jätä kommentti tähän postaukseen kertomalla vaikkapa oma lempijuomasi kylmillä keleillä. Saa kommentoida jotain ihan muutakin, kaikki kommentin jättäjät osallistuvat arvontaan. Jätä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera viimeistään keskiviikkona 3.12.2014. Otan yhteyttä voittajaan torstaina 4.12.

afternoontea (12)

Suunnittele oma Paulig Presidentti 3D -kahvirasia

Paulig avasi syyskuun alussa kuluttajille suunnatun sivuston, jossa voi suunnitella oman 3D-tulostettavan kahvirasian. Kahvirasian suunnittelu on ilmaista ja sitä varten ei tarvitse asennelle koneeseen mitään suunnittelutyökalua, kaikki tehdään Paulig Presidentti 3D -sivustolla.

Tutustuin itse ensimmäisen kerran 3D-tulostukseen tämän kesäisellä ylemmän ammattikorkeakoulun opintojaksolla. Hain kesäkurssia varten kirjoja kirjastosta, ja eräässä kirjassa oli monen sivun juttu 3D-tulostuksesta. Luin jutun ja olin aika ihmeissäni. Jotenkin homma kuulosti tosi simppeliltä, mutta silti en oikein tajunnut siitä mitään.

Unohdin koko 3D-tulostuksen kunnes sain loppukesästä sähköpostia Pauligilta. Minua kysyttiin mukaan suunnittelemaan meidän keittiöön sopiva kahvirasia uuden sivuston kautta. Lähdin toki mukaan, ja viime viikolla sitten ahersin varsin omaleimaisen ja komean kahvirasian meidän keittiöön. Saanko esitellä teille Moustache-nimisen luomukseni (muista painaa Play)!

Moustache on lempeä ja piilottaa sisälleen pehmeitä kahvimakuja. Ei tujuja ja vahvoja kahveja, vaan meidän makuun sopivia helppoja ja kepeitä makuja. Moustachen on tarkoitus hymyilyttää aamuin illoin kun sitä nappaa korvasta kiinni nostaakseen kannen ylös.

Sellainen on Moustache. Hassu viiksekäs kaveri.

Kahvirasian suunnittelu oli mukavaa hommaa. Alkuun pääsi helposti eikä sivustolla olevaa ”ohjelmaa” tarvinnut suuremmin opetella käyttämään. Sivustolle on koottu mm. erilaisia pintoja ja koristeita, joilla kahvirasiaan saa omaleimaisen ilmeen. Huomasin, että osa sivustolle ilmestyneistä kahvirasioista oli mustia ja ruskeita, ja olisin kovasti halunnut saada Moustachen pintaan ruskean värin, mutta en osannut vaihtaa väriä vaikka kuinka yritin etsiä oikeaa painiketta. Lopulta päädyin siihen, että valkoinen saa kelvata.

Sivuston kautta on mahdollista myös tilata oma luomus, se ei kyllä sitten ole enää ilmaista. Yhden kahvirasian hinta liikkuu noin 130-300 euron kieppeillä riippuen mm. sen ulkomuodosta.

Käy sinäkin nyt kuitenkin ainakin suunnittelemassa oma kahvirasia Paulig Presidentti 3D -sivustolla! Meneillään on kisa, jossa 25 parasta designia palkitaan kahvirasialla, jonka on itse suunnitellut. Suunnittele siis kahvirasia ja julkaise se galleriassa. Parhaita töitä voi äänestää galleriassa tykkäämällä aina 30.9.2014 asti.

Jos Moustache hurmasi sinutkin, voi sille antaa äänen tykkäämällä siitä kampanjasivustolla. Tällä hetkellä hienolla luomuksellani on yksi tykkääjä. Voin paljastaa, että äänen olen antanut itse itselleni. Hah!

moustache Paulig Presidentti 3d -kahvirasia

Dragonmelonta 2014

Suomen Dragonliitto järjestää vuosittain loppukesästä hauskan ja urheilullisen dragonmelontakisan/-tapahtuman kaikille melonnasta kiinnostuneille. Olemme osallistuneet karnevaalihenkiseen melontakisaan nyt kaksi vuotta peräkkäin, ja ensi vuoden keväällä starttaavia treenejä odottelemme jo innoissamme!

dragonmelontadragonmelonta

Dragonmelonta ei välttämättä sano monelle yhtään mitään, joten kerrotaanpas lajista hieman. Dragonmelonnassa melotaan lohikäärmeveneellä (katso kuvat yllä) maksimissaan 20 hengen joukkueessa merimailin mittainen matka niin kovaa kuin vain pystyy. Merimaili on pitkä matka, varsinkin kun istut (isolla kankulla) kapealla puupalikalla lähes kokonaan laidan yli kallistuneena meloen kuin hullu koko ajan yhdeltä ja samalta puolelta. Kankku, alaselkä ja lavat huutavat jo pienen matkan jälkeen hoosiannaa! Mutta vaikka sattuu, ei melomista voi lopettaa, sillä dragonmelonnassa on kyse yhteispelistä. Kaikkien pitää pysyä tahdissa ja meloa samaan aikaan, kukaan ei voi sooloilla, tai homma menee läskiksi (vauhti tyssää kuin seinään ja pitkä vene alkaa nykiä).

Melojien lisäksi veneen keulassa istuu rummunlyöjä, joka hakkaa ja huutaa tahtia samaan tahtiin mitä veneen etummainen pari meloo. Rummunlyöjä ei siis määrää tahtia, sen tekevät veneen etupenkillä istuvat melojat (sain tänä vuonna kunnian meloa etummaisessa rivissä, se oli kovaa hommaa!). Dragonveneen perässä seisoo lisäksi perämies, joka ohjaa valtavaa venettä pitkällä puisella melalla. En ehkä ikinä pysyisi veneen perässä pystyssä, joten nostan kaikille perämiehille hattua. Vauhti on kovaa, ja siinä vauhdissa pitäisi pysyä itse pystyssä, ohjata venettä ja varoa, ettei pitkä vene törmää muihin veneisiin. Ei ihan helppo nakki.

dragonmelontadragonmelontadragonmelonta

Dragonmelontakisa koostuu alkueristä, välieristä sekä finaalista. Alku- sekä välierät järjestetään alkuviikosta ja perjantaisin kovimmat kisaajat kohtaavat finaalissa!

Me emme yltäneet tänä(kään) vuonna virallisille palkintopalleille, mutta emme todellakaan lähteneet finaalista tyhjin käsin kotiin. Saimme nimittäin jopa kaksi upeaa pystiä! Toinen tuli parhaasta rummunlyöjästä (herra Longfieldin mukaan tämä oli lohdutuspalkinto, ja p*skat sanon minä) ja toinen pysti tupsahti parhaiten pukeutuneesta joukkueesta. Hyvä me!!

Oli kyllä huikeaa saada pystit ja juoda niistä onnittelumaljat joukkueen kesken!

dragonmelonta

Perjantaisin järjestettävän finaalin lomassa paikalta voi ostaa ruokaa ja ilojuomaa. Paikalla oli tänä vuonna myös hyvä bändi, ja innokkaimmat melojat riehaantuivat tanssiaskeliin sateisessa illassa. Tunnelma oli todella lämmin ja mukava, joten mitä sitä välittämään parista pisarasta!

Melontatapahtuman järjestää siis Suomen Dragonliitto. Tapahtuma on hyväntekeväisyystoimintaa, ja sen järjestäjät ovat valinneet jo 24 vuoden ajan taloudellisen tukensa kohteeksi HUS:n Lasten- ja nuortensairaalan vastasyntyneiden teho-osaston, jonne on hankittu hengityskoneita ja muita tehohoitovälineitä jo yli puolella miljoonalla. Aika upeaa! Kiitos Suomen Dragonliitto!

Tänä vuonna tapahtumassa järjestettiin finaalipäivänä myös leikkimielinen suppauskisa, jonne minä tietenkin innokkaana suppaajana ilmoittauduin mukaan. Pääsin leikiten suppauskisan finaaliin, jonka kyllä lopulta hävisin kahdelle salskealle miehelle suurista kannustushuudoista huolimatta. Tuuletin häviöstä huolimatta komeasti maaliin pääsyn jälkeen, vaikka oikeasti mua tietenkin harmitti häviö (ihan) vähän. Heh!

dragonmelontadragonmelonta dragonmelonta dragonmelonta

Kun olimme käyneet vaihtamassa märät vaatteemme autojen takana kuiviin, oli aika ottaa pari siideriä ja räkättää tyhmille jutuille joukkukavereiden kanssa! Osa porukasta jatkoi iltaa vielä baariin, mutta minä hipsin kotiin auringonlaskun aikaan, sillä seuraavana päivänä piti suunnistaa serkkuni häihin.

Ilta oli sateen jälkeen todella kaunis, ja sain napattua alla olevan kuvan iPhonella, eikö ole upea? Näissä maisemissa oli hyvä laahustaa kotiin miettien samalla ensi vuoden kisan strategiaa!

dragonmelonta

29 toivettanne

Kiitokset vielä kerran kaikille, jotka osallistuivat blogin synttäriarvontaan! Klaus K:n brunssilahjakortin voitti Maisa, onnea!

Antamanne kommentit, toiveet ja palautteet blogistani on luettu tarkasti useaan kertaan lävitse. Sain niistä hyviä vinkkejä uusiin postauksiin. Kiitos siis vielä kerran! Koska minulla on tapana vastata jokaiseen jättämäänne kommenttiin, vastaan myös synttäriarvonnan kommentteihin, tällä kertaa tosin ihan omassa postauksessa. Katsotaan siis tarkemmin mitä mieltä olette blogistani!

köynnösruusu
köynnösruusu
köynnösruusu
köynnösruusu

Itsekin rakentaneena raksajuttuja on tullut seurattua ja koti+piha aiheena kiinnostaa. Tarjoiluvinkkejä ja reseptejä toivoisin olevan jatkossakin paljon, niistä on ollut apua omien juhlien järkkäilyissä.

Vastaus: Rakennusurakan postaukset poikkesivat aika paljon blogin normaalista sisällöstä. Niistä olen kuitenkin saanut yllättävän paljon hyvää palautetta kommentien sekä sähköpostin välityksellä. Toivomme todella herra Longfieldin kanssa, että meidän urakastamme on ollut (tai tulee olemaan) jollekin saman asian kanssa touhuavalle jotain apua/vinkkejä. Voitteko muuten uskoa, että olemme asuneet Vihervaarassamme jo yli vuoden? Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin.

Pihan rakennus jatkuu varmasti vielä vuosia eteenpäin, joten postauksia on sen tiimoilta tulossa aivan varmasti. Tuloillaan olisi ainakin nurmikkopostaus, sekä ison istutusalueen mietintöjä. Palaillaan niihin myöhemmin kesällä!

Ruokajutut ovat yksi blogin kantava asia, joten täällä tullaan herkuttelemaan sekä juhlimaan myös jatkossa!

Pidän blogissa siitä, että se sisältää kaikenlaisia postauksia 🙂 Arvosteluja ravintoloista ja hotelleista kaipaan ehkä enemmän, vaikka eihän sitä aina voi olla ulkoruokinnassa tai lomalla 😉

Vastaus: On mukava kuulla, että postausten erilaisuus ei haittaa! Ravintola-arvostelujen osalta on tapahtunut jopa tietoinen vähentyminen. Niiden kirjoittaminen kun tuntuu nykyään raskaalta ja hieman pakkopullalta. Mutta lupaan ainakin yrittää innostua niistä taas uudestaan!

Rakennusurakan takia matkailu on jäänyt vähemmälle, mutta onneksi sitä olisi taas syksyllä tiedossa! Jee. Hotelliarvosteluja olen kirjoittanut vain muutamia, nekään eivät oikein ole lempparijuttuni. Tekstiä ei vaan meinaa syntyä, ja postauksista on usein tullut tylsiä ja hieman kaavamaisia. Syksyn reissulta lupaan kyllä aivan varmasti tehdä ainakin yhden hotellipostauksen – sitä kannattaa jäädä odottamaan!

muurinkello
muurinkello
tarha-alpi
tarha-alpi

Eniten pidän kekseliäistä kuvista ja hauskoista tapahtumista. Enemmän kaikkia menoja Omenaisen kanssa voisi olla lisää 😛

Vastaus: Kuviin liittyvät positiiviset kommentit ovat erittäin tervetulleita! Kiitos siitä. Koulun aloittamisen jälkeen kaikki kuvauskurssit on ollut pakko jättää väliin, sillä aika ei vain riitä kaikkeen. Odotan jo innolla vuoden 2015 syksyä, jolloin minulla on toivottavasti taas aikaa parille kuvauskurssille!

Omenaisen kanssa oltiin retkellä viime viikon perjantaina. Toivotaan, että retkestä saadaan postauskin aikaiseksi. Heh!

Mä tykkään eniten blogin positiivisuudesta, iloisuudesta ja hyvästä kieliasusta. Lisäksi herkulliset, mutta riittävän simppelit reseptit ja vielä herkullisemmat kuvat on mun mieleen. Vihervaara valmistuu -postaussarjaa sekä Herra Longfieldin juttuja oli/on mielenkiintoista seurata!
Koska oon Instasta huomannut että Huli on oikea tarjoushaukka (kuten minäkin 😉 ), niin siitä aihepiiristä olisi joskus mukava lukea.

Vastaus: Kuvakehuista erityiskiitokset! Herra Longfield jatkaa jatkossakin blogissa vierailua, hänen postauksensa keräävät sen verran paljon huomiota, että pakkohan hänet on välillä päästä näppäimistön ääreen.

Tarjoushaukkamaisuudesta on postaus jo luonnosvaiheessa! Kiitos ideasta, hassua etten ole itse tajunnut, että siitäkin voisi saada hauskan postauksen aikaan. Toivotaan, että saan postauksen julki tässä kesän aikana!

Blogisi on elämänmyönteinen ja iloinen! Sitä lukiessa tulen hyvälle mielelle.

Vastaus: Kiitos! Juuri tähän pyrin. Ihanaa, että se välittyy myös ruutujen sinne puolelle.

daalia
daalia

Pidän blogissasi nimenomaan sekametelisoppaisuudesta, ei tule tylsistymistä 🙂 ravintola-arvostelut ja reseptit ovat mielenkiintoisia! Itse asun Pohjois-Suomessa, mutta jostain syystä tykkään lukea Muun Suomen ravintolatarjonnasta tosi paljon, kai haaveilen kokeilevani niitä joskus sinnepäin suunnistaessani 🙂

Vastaus: Olisipa ihana tulla joskus itse sinne pohjoiseen ravintolavisiitille! Kuten jo aiemmin sanoin, on ravintola-arvostelut vähentyneet ihan tietoisesti, sillä niiden kirjoittaminen on takunnut jo pidemmän aikaa. Mutta lupaan yrittää alkaa taas työstää myös niitä, ehkä pieni paussi on tehnyt ihan hyvää. Reseptien kanssa tylsistymistä ei ole tullut, niitä tupsahtaa blogiin varmasti ihan samaa tahtia kuin ennenkin.

Onnea kolmevuotiaalle!

Ruokajutut ovat aina kiinnostavia, mutta myös vaikka tämän postauksen eläimet ovat sydäntä lähellä (karvaiset ylämaan lehmät ovat niiin söpöjä!). Kaiken kaikkiaan hyvä kombo.

Vastaus: Eläinjuttuja siis lisää! Jee! 🙂 Ylämaan karvalehmiä on tarkoitus mennä kuvaamaan tänä kesänä Haltialaan. Postausta söpöläisistä ison kuvakasan tulossa blogiin toivottavasti kesän aikana.

ruusu
ruusu

Onnea kolmivuotiaalle 🙂
Mä tykkään sun blogissa nimenomaan siitä, että siinä on kaikkea vähän. Lueskelen mielelläni reseptejä (ja kokeilen niitä suhteellisen ahkerasti) ja myös ravintola-arviointeja, mutta myös sitä kaikkea muuta.

Vastaus: Onpas ihanaa kuulla, että reseptini ovat päässeet myös kokeiluun! Kaikkea muutakin on seuraavankin vuoden aikana kyllä varmasti tulossa.

Onnea taaperolle! Mä tykkään (ylläri ylläri) eniten ruokajutuista, mutta on kyllä hauskaa että täällä on kaikkea laidasta laitaan 🙂 Pitkää ikää blogille!

Vastaus: Kiitos! Toivotaan, että blogi-innostus ei ihan heti laannu. Ruokajuttuja on toivottu ja kehuttu kovasti, niitä tule siis myös jatkossa suunnilleen samaan tahtiin.

Pidän siitä, että käsittelet monipuolisesti erilaisia aiheita. Eli aihepiirit eivät koske esim vaan samaa aihetta. Kuten joku ehdotti niin ravintola-arvostelut kiinnostavat itseä ainakin paljon, niitä voisi olla enemmän 🙂

Vastaus: Ravintola-arvosteluja täytyy selkeästi jaksaa kirjoittaa enemmän. Ihanaa kun sain siitä palautetta, niiden kirjoittaminen kun on tosiaan tökkinyt viime aikoina.

akileija
akileija

Pidän blogistasi todella paljon! Tämä on oikea hyvänmielen blogi, jos vähääkään on huono päivä ja tulee lukemaan blogiasi, niin varmasti saa hymyn huulille 🙂 Kiinnostavinta on kaikki herkkupostaukset ja brunssiarvostelut. Kauniit kuvat ovat myös ilo silmälle. Ihana blogi! 🙂

Vastaus: Voi kiitos! Tästä kommentista tuli mullekin todella hyvä mieli. Ja kuvakehuista pidän suuresti, kiitos myös niistä!

Onnea kolmevuotiaalle! Pidän blogissasi sen monipuolisuudesta: täältä olen saanut inspiraatiota ruoanlaittoon, ulkoilumahdollisuuksiin, pukeutumiseen ja erityisesti pääkaupunkiseudun ravintola- ja brunssitarjontaan! Kirjoitat hyvin, selkeästi sekä humoristisesti, ja tulen aina iloiselle mielelle lukiessani sun postauksia, vaikka esim. oman talon rakentaminen ei meille todennäköisesti tule koskaan ajankohtaiseksi. Herra Longfieldin kontribuutiot ovat myös aina virkistäviä ja mielenkiintoisia! Vaikka ei silleen tunnetakaan, niin tarjoat riemastuttavan ikkunan omaan elämääsi ja tuntuu pääsevänsä vähän osaksi sitä tätä kautta. Kiitos riemastuttavista lukuhetkistä!

Vastaus: Ihana kommentti, jälleen kerran. Kiitos! Kaikkea luettelemaasi on varmasti seuraavankin blogivuoden aikana tulossa. Jää siis roikkumaan mukaan! Ehkä opit tuntemaan mua seuraavan vuoden aikana taas vähän enemmän, hih!

Jee kolme vuotta jo, onnea!! 🙂 blogissasi lempparijuttuja on ehdottomasti harmaan karvaisen kaverin kuvat, matka-, resepti-, ruoka- ja brunssi/ravintolajutut. Hyvä kokonaisuus ja positiivinen fiilis jää aina postauksia lukiessa 🙂

Vastaus: Eläinpostauksia ovat muutkin toivoneet, niitä siis jatkossa lisää! Matkajuttuja tulee syksyllä (vihdoin!) ja positiivista fiilistä yritän viljellä jokaisessa postauksessa. Kiitos kauniista sanoista.

Onnea kolmivuotiaalle! <3

Mun on pakko tunnustaa, että tykkään tosi paljon Mr. Longfieldin jutuista, viimeisimmän reissun käänteitä luin jännityksestä kihelmöiden. Tykkään ruokaohjeista, ne ovat omaan makuuni. Helppoja toteuttaa ja harvemmin mitään super-ruokaa, joita aineksia ei itseltäni pahemmin kaapista löydy. 😉 Minusta kaikkea on sopivassa suhteessa ja on kiva, että täältä löytyy muutakin kuin ruokajuttuja!

Vastaus: Herra Longfield kuuluu jo blogin kalustoon. Hänen työmatkaseikkailujaan tulee blogiin varmasti myös jatkossa. Tosin parin viikon takaisesta Kuopion reissusta ei postausta kuulemma saanut kasaan. Hahahha!

Onnea ja hyvää Juhannusta Huli!

Vastaus: Kiitos! Juhannuksesta pitäisi muuten vääntää postaus. Miksi en ehdi enää tehdä mitään ajoissa?!!? Äh!

tarha-alpi
tarha-alpi

Onnea! Tykkään lukea ruokapostauksia täältä 🙂. Hyvää juhannusta sinulle!

Vastaus: Ruokapostauksia satelee blogiin yhtä tiiviisti kuin ennenkin. Kohta alkavalla kesälomalla ehdimme varmasti myös kokkailemaan enemmän! Niin ja ehkä grillinkin voisi jossain välissä kaivaa esiin.. Ajatella, että on jo heinäkuu ja olemme grillanneet vasta kerran. Apua!!

Kaikki ruoka-aiheiset postaukset ilahduttaa eniten. Ravintola- ja brunssiarvostelut eritoten.

Vastaus: Brunssipostauksia on tällä hetkellä luonnosvaiheessa kolme. Pitäisi vain saada ne valmiiksi jossain välissä. Kesälomalla voisi yrittää ehtiä myös uusiin kivoihin ravintoloihin! Saa nähdä mitä loma tuo tullessaan.

Monipuoliset aiheet, ja ruokapostaukset tietysti kiinnostaa, myöskin ravintola-arvostelut. Hyvää kesää sinulle! =)

Vastaus: Mulle tuli kommentteja lukiessa vähän huono omatunto. En ole tajunnut kuinka paljon pidätte ravintola-arvosteluista! Minä olen törkeästi istunut jo useamman ravintolaillan ilman kameraa, vaikka teitä olisi voinut kiinnostaa lukea niistä. Yritän parantaa tapani!

Onnea onnea 3.vuotiaalle! Tänne on kiva välillä tulla ja instassakin seuraan blogia. Mukana tietysti arvonnassa! Tämä on kiva just tälläisena sekasoppana ;D

Vastaus: Kiitos! Sekametelisoppana jatketaan seuraavankin vuoden ajan. Kiva, että se miellyttää!

Mielestäni blogi on monipuolinen ja realistinen. Käsittelet laajasti elämäsi eri osa-alueita, blogi on helposti luettava ja rehellinen. Persoonallinen tyyli kirjoittaessa.

Keep up the good work!

Vastaus: Voi kiitos! On upeaa kuulla, että blogin teksteistä välittyy realistisuus, rehellisyys sekä persoonallinen tyyli. Mitä muuta bloggari voikaan toivoa. Putipuhtoisena pilvimössönä en ole halunnut blogia koskaan kirjoittaa. Välillä on ihan ok olla kiukkuinen. Ja jos omaa yhtä temperamenttisen luonteen kuin minä, ei tuulesta temmatut päättömät mielipiteetkään ole mitään muuta kuin arkipäivää.

perenna

Pidän eniten siitä, että intosi ja ilosi välittyy postauksista. Ei ole ihme, jos arki painaa päälle. 900 postausta on huikea määrä kolmessa vuodessa.

Vastaus: Touhukas mä olen kyllä, se on pakko myöntää. Sen lisäksi en pelkää näyttää/kirjoittaa omia tunteita – hyviä ja huonoja. On hauska kuulla, että blogista välittyy enemmän ne iloiset fiilikset. Hahah!

Ravintolaarvostelut ja brunssijutut kiinnostaa. Respetit myös. Mutta parasta on monipuolisuus, mikä tahansa maistuisi puulta jos pyörittäisiin vain yhdessä ainoassa aiheessa.

Vastaus: Eli siis syömistä ei kannatta vähentää ensi vuoden aikana, postauksia pitää ruokaan liittyen aivan selvästi saada aikaan. Se sopii hyvin!

Onnea 3v!
Käyn blogissasi irtiottona arjesta 🙂 elämäntilanteemme ja ikämmekin poikkeavat suuresti toisistaan, siksi onkin kiva lukea postauksiasi. Mielenkiintoisimpina koen brunssi- ja ravintola-aiheet (hih, niiden kautta kuvittelen tietäväni jotain helsingin/pk-seudun ravintolaskenestä) myös reseptit kiinnostavat jossain määrin. Jos jotain kaipaan, niin liikumista tavanomaisen mukavuusalueenne ulkopuolelle ravintoloissa: miten olisi joku etninen mielenkiintoinen (hih, älä kuvittele et naaapurin kebab sytyttäisi…) ja aasian suuntaan vaikka 😉

Onnea ja menestystä opintoihin- ja kovaa motivaatiota ennen kaikkea. Hienoa, kun jaksat kirjoittaa! Erityisesti ihailen (suunnattomasti vieläpä) kykyäsi järjestelmällisyyteen. Se ei ole oma vahvuuteni eikä hyveeni 😉

Vastaus: Loistava idea! Etniset ravintolat ovat tosi jees! Sandron brunssista on postaus tuloillaan, ja lisäksi keksin heti pari etnistä ravintolaa, josta voisin postauksen tehdä. Syksyllä matkaamme Aasiaan, joten ruokaseikkailuita on varmasti reissun jälkeen tulossa.

Pakko vielä sanoa, ettei järjestelmällisyys aina ole hyvä juttu. Kysy vaikka mieheltäni sekä muutamilta parhailta kavereilta. Heheh!

Pidän erityisesti ravintola-arvosteluistasi, ne ovat mukavan pitkiä ja yksityiskohtaisia. Taloon ja sisustukseen liittyvät kirjoitukset taas eivät niin kovasti ole mieleeni, koska itseäni aihe ei juurikaan kiinnosta. Toivoisin lisää juttuja terveellisemmän elämäntavan tavoittelusta.

Vastaus: Miten saisinkaan taas terveellisistä elämäntavoista kiinni.. Ihan hävettää, kun bloginkin puolella aina meuhkaan uudesta alusta, ja sitä kestää järjestäen pari kuukautta. Asiaa on tullut aika paljon murehdittuakin, mutta katsotaan jos keksisin jostain tarpeeksi hyvän motivaattorin. Jos onnistun, postauksia on varmasti luvassa!

daalia
daalia

Sekametelisoppa on just mun juttu! Mutta brussipostaukset ja yleensäkin kaikki ruokaan liittyvä on eritoten lähellä mun sydäntä.
Sun blogi erottuu joukosta jo ulkonäön ja kieliasun suhteen. Tekstit on järkevästi jäsennelty ja postauksia on helppo lukea. Inhoan sitä, että juttu ”oksennetaan” yhteen pötköön, tosi vaikealukuista. Mahtavaa, että joku jaksaa oikeasti panostaa blogitekstien laadukkuuteen! Onnea 🙂

Vastaus: Kiitokset myös tästä ihanasta kommentista! Kirjoittaminen ei ole mulle ihan helppo nakki. Mulla on aika paha lukihäiriö, joka aiheuttaa kaikkea hassua mm. kirjoittamiseen liittyen. Mutta totuus on se, että kun vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa, alkaa teksti jossain välissä parantua. Multa pääsi itku kun tässä keväällä tein kouluun erään esseen, johon sain omaan tasooni nähden todella hyvät arvostelut. Äidinkielenopettaja sanoi mulle päin naamaa, että esseestäni välittyy erittäin harjoittunut kirjoittaja. Kiitin, ja sen jälkeen en kuullut enää mitään muuta (onneksi saimme arvostelun myös kirjallisena). Sain esseestä arvosanaksi 4 ½, se on minulle huikea suoritus (minulle, joka ei ole koskaan ennen kirjoittanut yli 8 ainetta yläasteella, lukiossa tai amk:ssa). Pakko varmaan kiittää tästä kaikesta pikkuista blogiani! Se on saanut ihmeitä aikaan. ♥

malva
malva

Aika vaikean kyssärin heitit… Tykkään sekä matkailuaiheista että ruokapostauksista. Kovana kokkaajana ja uusien makuelämyksien etsijänä nuo usein nivoutuvatkin yhteen. Olet kovin järjestelmällinen laittamaan postauksia kategorioihin ja se on todella ilahduttava juttu. Jatka samaan malliin, tykkään juuri tämmöisenä blogistasi.

Vastaus: Matkailupostauksia on syksyllä tulossa vihdoin lisää. En meinaa housuissa pysyä kun matkakuume on niin järjetön! Pitää vain jaksaa odotella kesän yli ja sitten me mennään taas reissuun! Ihanaa!!

Jahas, ai mistäkö pidän. No just noista brunssijutuista ja sitten loistavista valokuvista. Ja oivaltavista matkailuun liittyvistä postauksista. Olen itse vähän haikaillut blogin perustamista, aivan eri aiheisen tosin ja pikkaisen olen imenyt sulta vaikutteita ja mallia sen suhteen miten blogi olisi helppolukuinen.

Vastaus: Kuvakehuista kiitokset! Niitä on ihana saada. Perusta ihmeessä blogi! Eihän se mitään jos homma ei tunnu omalta ja lopetat parin kuukauden jälkeen. Mutta ei kannata jättää kokeilematta. Tähän voi jäädä vaikka koukkuun.. Heheh!

akileija
akileija

Toivottavasti tosiaan saat vuoden päästä juhlia valmistujaisia 😀 Mun suosikkeja postauksista on matkajutut, hienoa on se, että kohteet ovat kiinnostavia, eivät vain tavallisia turistirysiä. Varsin mieleinen oli mm. Neuschwansteinin juttu, kohde mihin olen itse haikaillut joskus pääseväni.

Vastaus: Matkajuttuja tulee tosiaan syksyllä lisää kun päästään miehen kanssa taas kunnolla reissuun. Rakennusurakka imi kaikki ylimääräiset (matka)rahat vähäksi aikaa, mutta eiköhän tämä tästä ala pian tasaantua, ja päästään reissuille taas vanhaan tuttuun tapaan vähän useammin. Matkakuume on tosiaan jo aika iso.

Ja hei, jos (ja kun) valmistun vuoden päästä, pitää sitä toki juhlia jollain kivalla palkintomatkalla! Hahah!

Onneaonnea! Oikeastaan blogisi on aika kiva combo kaikkea. Ravintola-arvostelut, brunssit ja muut ruokajutut eniten kiinnostavat. Ja myös Herra Longfieldin jännittäviä matkakirjotuksia seurataan 🙂

Vastaus: Herra Longfield tulee jatkamaan kirjoittelua blogiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Hänellä olisi yksi aika jännä työmatka ehkä kesälomien jälkeen tulossa, saa nähdä toteutuuko se. Toivotaan, että kaikki menee nappiin ja pääsette taas pian lukemaan herran metripostauksia!

perenna

p.s. Postauksen kuvituksena toimi pihallamme juuri nyt kukkivat kukat.

#paluuhetkiin #harmaakarvainenkaveri

Muistan tuon reilut 9 vuotta sitten tapahtuneen päivän kuin eilisen..

Olimme vuosi sitten muuttaneet herra Longfieldin kanssa yhdessä asumaan opiskelija-asuntoon. Raha oli tiukassa. Minun kotona oli aina ollut eläimiä: koiria, kissoja ja lintuja. Herran kotona ei karvapalloja voitu pitää allergioiden takia. Muutettuamme yhteen lainasimme vanhempieni koiraa viikonloppuvisiiteille luoksemme aika usein. Vajaan vuoden yhdessä asumisen jälkeen koirahimo oli kasvanut siihen pisteeseen, että googletimme molemmat kilpaa eri rotujen kennelsivuja. Päätimme hankkia yhteisen koiran.

Roduksi valikoitui chow chow. Miksi? Siksi, että lähellä meitä asui eräs vanha chow chow herra, johon olimme ihastuneet suuresti. Koiran ylväs ja rauhallinen olemus vetosi meihin. Ei mennyt kauaa, kun löysimme kennelin, johon oli syntymässä pentuja. Teimme varauksen ruskeasta uroksesta.

Koska olimme opiskelijoita, ei meillä ollut laittaa 1000 euroa omista säästöistämme koiranpentuun. Niinpä otimme koiraa varten opintolainaa. Parempi se kuin ryypätä lainarahat parissa kuukaudessa.

Sitten tuli se päivä kun sain soiton kennelistä – pennut olivat syntyneet! Hihkuin ilosta. Ilo muuttui kuitenkin äkkiä kyyneliin, sillä meille kerrottiin, että pentuja oli syntynyt vain kolme, ja ne kaikki olivat sinisiä narttuja. Olin kiukkuinen, me haluttiin ruskea uros. Ihmiset, jotka tuntevat mut paremmin, tietätävät etten pidä siitä, että suunnitelmiin tulee muutoksia. Mutta jotenkin herra Longfield sai mut rauhoitettua ja sanottua tarpeeksi uskottavasti, että sininen narttu on ihan hyvä.

Pentujen syntymisen jälkeen saimme kennelistä maailman söpöimpiä kuvia pennuista. Ostimme pennulle tarvikkeita, ja luimme monen monta koirakirjaa kannesta kanteen. Eritoten herra oli hieman hermostunut, hänellä kun ei ollut koskaan ollut omaa koiraa, ja nyt se unelma oli vain parin viikon takana. Yritimme myös kuumeisesti keksiä pennulle nimeä, päädyimme lopulta kaivertamaan mm. pyyhekoukkuun nimen Muffe.

Lopulta koitti pennun hakupäivä. Se oli jännittävä päivä. Lähdimme matkaan ystäväpariskunnan kanssa kamalassa lumisateessa. Saavuimme paikalle huonon sään takia aika myöhään. Astuttuamme kenneliin sisään ja nähtyäni harmaan karvaisen karvapallon ensimmäistä kertaa tirahdin itkuun.. Näky oli niin järjettömän suloinen, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Olin maailman onnellisin leidi. Puristin herran kättä ja hihittelin kyynelten seasta. Oli uskomatonta ajatella, että keittiön pöydän vieressä tuimalla katseella meitä toljottava karvakasa olisi meidän ikioma.

Lähdimme parin tunnin jutteluiden ja paperitöiden jälkeen kotiin. Pidin koiranpentua sylissäni ison auton takapenkillä koko matkan. En saanut hänestä silmiäni irti. Hän oli meidän.

Ainoa ongelma oli, että koira jota pidin sylissäni, ei näyttänyt yhteen Muffelta. Pari ensimmäistä viikkoa koira oli nimetön, ennen kuin keksin vihdoin hänelle täydellisen nimen. Hänestä tuli Koda – karhuveljeni Koda.

chowchow #paluuhetkiin

Tämä karvapallo on tuonut elämäämme järjettömän paljon iloa! Koda on maailman kiltein, hänet voi ottaa mukaan mihin tahansa ja hän osaa käyttäytyä aina. Koirakoulussa kävimme muutaman kerran, mutta jääräpäiselle rodulle koirakoulu oli hieman hankala. Meidän neiti tekee kyllä kaiken mitä käsketään, muttei välttämättä juuri sillä hetkellä kuin me haluamme. Omapäisyydessä piilee myös tämän upean rodun salaisuus. Koda on ylväs ja upea koira, loppuun asti. Toivottavasti saamme nauttia hänen seurastaan nivelvioista huolimatta vielä mahdollisimman pitkään!

Postaus on osa Pauligin #paluuhetkiin-kampanjaa. Haluatko sinäkin jakaa oman Paluu hetkiin -kuvaparin? Kaiva vanhat valokuva-albumit esiin ja toimi seuraavasti:

Oman Paluu Hetkiin -kuvaparisi luot jäljentämällä valitsemasi vanhan valokuvan mahdollisimman tarkasti uudelleen tunnelmaa ja rekvisiittoja myöten. Yhdistä lopuksi vanha ja uudelleen luotu kuva yhdeksi kuvatiedostoksi.

Kuvaparin voi luoda esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla tai ilmaisia kuvakollaasityökaluja hyödyntäen (esim. Fotor tai Picmonkey). Lopuksi lataa valmis kuvapari tunnisteella #paluuhetkiin joko Instagramiin, Twitteriin tai Pauligin Facebook-seinälle ja osallistut kilpailuun! Kilpailuaika on 23.6.-31.7.2014.

Kolmevuotias arpoo lahjakortin Klaus K:n brunssille!

Kolme vuotta sitten, eräänä sateisena kesäkuisena päivänä, päätin perustaa blogin. Tänään tuosta päivästä on kulunut tasan kolme vuotta. Takana on yli 900 postausta, joka tarkoittaa melkein jokaiselle päivälle uutta postausta. Se on paljon.

kuva: http://www.wallpixy.com
kuva: http://www.wallpixy.com

Blogin kirjoittaminen alkoi tökkiä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Töiden, aloittamani ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sekä pihatöiden ja kaikkien muiden arkijuttujen keskellä alkoi aikataulusuunnitelmat pettää, ja blogille oli vaikea löytää aikaa. Jostain sitä aikaa kuitenkin kaivoin, vaikka postaustahti hidastuikin kevään aikana jonkin verran. Blogiin paneutuminen, kirjoittaminen ja valokuvaaminen vie ajatukset hetkeksi ihan muualle, joten mukava harrastus tulee roikkumaan mukana jatkossakin kiireisen arjen, töiden ja koulutehtävien keskellä.

Vuoden päästä blogi täyttää neljä vuotta, ja silloin toivon juhlistavani blogin vuosipäivän lisäksi valmistujaisjuhliani. Jännä, kiireinen ja opettavainen vuosi on siis edessä!

Vuosien varrella teitä lukijoita on tullut mukaan oikein mukavasti (tämän vuoden keskiarvo on 778 yksittäistä kävijää per päivä)! On hassua ajatella, että tulette tänne useita kertoja viikossa kurkkaamaan mitä kerrottavaa mulla on. Blogiani olen kuvannut jo pitkän aikaa sekametelisoppablogiksi, sillä en keskity tiiviisti mihinkään tiettyyn aihepiiriin, vaan kirjoittelen pitkälti meidän arjesta. Tämä tapa tuntuu edelleen hyvältä, joten samalla kaavalla jatketaan seuraavakin vuosi. Toivottavasti jaksatte edelleen olla mukana!

kuva: http://www.coolanimalworld.com
kuva: http://www.coolanimalworld.com

Kiitokseksi kuluneista vuosista haluan järjestää teille pienen arvonnan. Yksi syy, miksi perustin blogin, oli brunssiarvostelujen kirjoittaminen muistiin itselleni sekä ystävilleni. Brunssiarvosteluja onkin ilmestynyt blogiin paljon, niin paljon, että tein niille oman ”välilehden”, jonne kokosin kaikki arvostelut yhteen ja samaan paikkaan.

Brunssit ovat olleet alusta asti yksi blogin pääaiheista ja tästä syystä kävin hakemassa ihan omilla rahoillani Klaus K -hotellista brunssilahjakortin, jonka aion arpoa synttäreitteni kunniaksi lukijoideni kesken!

Arvontaan osallistuminen onnistuu seuraavasti:

  • Kerro minulle kommenttiboksissa mistä pidät blogissa eniten, ja mitä taas saisi olla vähemmän tai mitä kaipaisit lisää.
  • Jätä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera viimeistään sunnuntaina 22.6.2014 kello 00.00 mennessä.
  • Klaus K:n 35 euron arvoinen brunssilahjakortti arvotaan kaikkien kommenttien jättäneiden kesken maanantaina 23.6.2014. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla. Julkaisen voittajan myös blogissa ensi viikolla.

Kiitos ja onnea arvontaan! Te tuotte värikkääseen ja elämänmakuiseen blogiini upean ja ensiarvoisen lisän!

kuva: http://www.wallpapersfreedesktop.com
kuva: http://www.wallpapersfreedesktop.com

Hellyttävät brownie-leppäkertut

Yhtä söpöä ja tyttömäistä postausta ei ole tässä blogissa varmasti koskaan ennen nähty! Postauksessa ovat pääosassa hellyttävät pinkit brownie-leppäkerttuleivokset, jotka kehittelin ihan itse Pauligin Presidentti Special Blend -makuparikisaan.

leppäkerttuleivos, ladybirdleppäkerttuleivos, ladybird

Idea keväisen tyttömäisiin leivoksiin lähti liikkeelle upean värisestä Special Blend -kahvipaketista, joka erottuu edukseen tavallisista kahvipaketeista liilan ja pinkin eri sävyjen ansiosta. Kahvipaketin nähdessäni mieleeni tulivat heti PiPin kahviastiani, ja päätin siltä istumalta yhdistää makuparikisaan marjaisan ja kukkamaisen Presidentti Special Blend -kahvin, PiPin pinkit kahviastiat sekä leivoksen. Enää piti kehitellä se leivos – koko projektin vaikein osuus oli siis vielä edessä.

Pohdin ja mietin pääni puhki mahdollisia pieniä leivoksia, kunnes päässäni alkoi lopulta vilkkua erilaiset eläimet. Eläimet rajasin pian ötököihin, jotka tulivat mieleeni meneillään olevasta keväästä. Jossain hämähäkkien ja mehiläisten välissä mulle syntyi vihdoin idea! Päätin tehdä leppäkerttuja, pinkkejä leppäkerttuja.

leppäkerttuleivos, ladybirdleppäkerttuleivos, ladybird

Ideointia ei voitu lopettaa tähän. Piti vielä keksiä, miten idea pinkeistä leppäkertuista jalostetaan oikeaksi, syötäväksi ja vieläpä herkulliseksi leivokseksi. Suunnitteluun paloi aika paljon aikaa, mutta se kannatti tehdä kunnolla – lopputulos oli (ja on toki edelleen) omasta mielestäni loistava! Itseni lisäksi, myös herra Longfield hehkutti leivoksia monta päivää.. Heh!

Leivosten teko onnistuu yllättävän helposti, ne säilyvät jääkaapissa päiviä, ja kruunaavat varmasti jokaisen kevätjuhliaan viettävän prinsessan kahvipöydän!

Kuten jo postauksen alussa kerroin, kehittelin reseptin Pauligin Presidentti Special Blend -makuparikisaan. Jos leppäkertut sulattivat sinunkin sydämesi, käy ihmeessä antamassa niille ääni makuparikisan nettisivuilla. Jokainen annettu ääni on minulle tärkeä – kiitos niistä jo etukäteen! Äänestysaikaa on 1.6.2014 asti, ja palkintoja on lippupaketteja Taste of Helsinki -tapahtumaan 12.-15.6.2014!

leppäkerttuleivos, ladybirdleppäkerttuleivos, ladybird

Brownie-leppäkertut

monen monta pientä pinkkiä suupalaa

Taikina:

  • 200 g sulatettua voita
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 1½ dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl Van Houten kaakaojauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 dl Paulig Presidentti Special Blend -kahvia (vuosikerta 2014)

Lisäksi:

  • 1 prk appelsiinimarmeladia
  • 1-2 pkt pinkkiä sokerimassaa
  • 1 pkt mustaa marsipaania
  • pinkkejä pyöreitä nonparelleja leppäkerttujen silmiksi

1. Sulata voi mikrossa, keitä kahvi ja vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

2. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe sekä vaniljasokeri hyvin keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen sulaneen voin ja kahvin kanssa kuohkeaan sokeri-kananmunaseokseen.

3. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15-20 minuuttia. Kun taikina on kypsä, anna sen jäähtyä hieman.

5. Sekoita erillisessä kulhossa hieman jäähtyneen taikinapohjan sekaan appelsiinimarmeladia. Tarkkoja määriä taikinasta tai marmeladista on vaikea sanoa, huomaat kyllä kun taikina muuttuu sen verran kosteaksi, että siitä on helppo pyöritellä käsin pieniä palloja. Koko pellillistä ei kannata tehdä kerralla: itse sekoitin marmeladia (noin 2-3 rkl) kerrallaan noin kahteen kouralliseen taikinapohjaa. Kun taikina on sopivan kosteaa, pyöritä siitä käsin pieniä palloja. Siirrä valmiit pallot sivuun.

6. Kun taikina-marmeladipallot ovat valmiita, on aika kaulia leppäkertuille pinkki takki. Kauli pinkki sokerimassa ohueksi levyksi. Leikkaa levystä sopivia paloja, ja päällystä suklaapallot sokerimassalla. Tasaisimman jäljen pallon pintaan saa, kun pallon pyörittää varovasti käsissä sen jälkeen kun sokerimassa on levitetty pallon päälle. Siirrä pinkit pallot hetkeksi sivuun.

7. Lopuksi viimeistellään leppäkertut. Kauli mustaa marsipaania mahdollisimman ohueksi levyksi. Leikkaa leppäkertun päätä varten kaulitusta marsipaanista puolikuun muotoisia paloja (kts. kuva alla) ja painele ne varovasti kiinni leppäkerttuun. Viimeistele leppäkerttu pyörittelemällä mustasta marsipaanista pienen pieniä palloja leppäkertun selkään ja painamalla pinkit pyöreät nonparellit leppäkertun silmiksi.

Syötävän söpöjä, vai mitä?

Muistathan, että äänestys onnistuu Pauligin Presidentti Special Blend -Makuparikisan sivuilla! Kiitoks äänistänne.

leppäkerttuleivos, ladybirdleppäkerttuleivos, ladybirdleppäkerttuleivos, ladybird

Yhteistyössä Paulig
Yhteistyössä Paulig

Äidin paksupohjainen jauhelihapitsa

Mun äiti tekee maailman parasta paksupohjaista pitsaa! Tällä paksupohjaisella jauhelihapitsalla olen herkutellut ihan pikkuisesta tytöstä asti, joten äitini pitsaresepti päätyi täysin oikeutetusti mukaan Hyvää Suomesta kotiruoka -kisaan.

jauhelihapitsajauhelihapitsasuomi

Kisan ideana oli loihtia Suomen paras kotiruokaresepti käyttäen reseptissä Hyvää Suomesta -merkillä varustettuja tuotteita. Äidin paksupohjaiseen jauhelipitsaan käytettiin yhteensä viittä kyseisellä merkillä varastettua ruoka-ainetta.

Hyvää Suomesta -tunnuksella varustetut elintarvikkeet ovat kotimaisia. Tunnus on ollut käytössä jo 20 vuotta, ja sen piiriin kuuluu nykyään noin 8000 tuotetta! Hurjan upea luku. Tällä hetkellä kyseisellä merkillä varustettujen tuotteiden sisältämien raaka-aineiden kotimaisuustaso on noin 95 %. Hurjan upea luku sekin.

jauhelihapitsa

Kilpailun ohessa meitä kisaan osallistuvia bloggareita pyydettiin kertomaan, mikä on meille suomalaista ruokaa ja mitä se meille merkitsee. Kun joku mainitsee kuulleni sanan kotiruoka, liihotan sillä sekunnilla lapsuudenkotiini. Meillä ei syöty erityisen fiinisti tai käyty kalliissa ravintoloissa. Meillä syötiin aitoa ja rehellistä kotiruokaa.

Lapsena lempiruokiani olivat paksupohjaisen jauhelipitsan lisäksi nakkimössö, punakastike (hitsi, tästä mun täytyy tehdä postaus!), jauhelihatäytteiset letut sekä ennenaikainen makaronilaatikko. Ai mikä? No makaronilaatikko, joka ei saa ylleen muna-maitoseosta, ja joka ei ehdi käydä uunissa koska iskä ja minä syödään se ennen sitä pois. Kyseessä on siis makaronia, äidin paprikalla maustamaa jauhelihaa sekä sipulia sisältävä mössö. Kyseinen mössö on todella hyvää ketsupin kera!

Tästä(kin) hassusta sapuskasta olen saanut ihan vahingossa myös herra Longfieldin pitämään suuresti. Herra tykkää myös kovasti äitini tekemästä punakastikkeesta. Aika usein matkalla vanhempieni luokse, herra toivoo salaa, että ruokana olisi punakastiketta. Ensi kerralla voisit äiti tehdä siis sitä. Hahha!

Erityisinä ”juhla”hetkinä meillä herkuteltiin K-kaupan grillikanoilla tai isoveljeni silloisista pitserioista haetuilla pitsoilla, joista minä kaavin aina täytteet pois ja söin pelkän pohjan (oon mä ollut aika outo!).

Minulle suomalainen ruoka tuo mieleen pirttipöydän pitkine epämukavine penkkeineen, nakkimössön tuoksun sekä pienessä keittiössä hääräävän äidin. On uskomatonta, ettei edes kaikilla herkuilla varustettu kallis illallinen pysty korvaamaan sitä fiilistä kun kotona tehtiin nakkimössöä – maailman yksinkertaisinta, halvinta ja hitto vie myös pirun hyvää kotiruokaa.

Mutta nyt on aika kurkata miten tuhti ja muhkea paksupohjainen jauhelihapitsa valmistuu äitini osaavissa käsissä. Jos pidätte reseptistä, sitä saa äänestää Ruoka.fi-sivustolla aina 25.4.2014 asti! Kiitos äänistänne jo etukäteen.

jauhelihapitsa jauhelihapitsa jauhelihapitsa jauhelihapitsa jauhelihapitsa jauhelihapitsa jauhelihapitsa

Paksupohjainen äidin jauhelihapitsa

pieni pellillinen, eli 4 muhkeaa annosta

Pohja

  • 3 dl 42-asteista vettä
  • 4 rkl auringonkukkaöljyä
  • ½ pkt tuorehiivaa (Hyvää Suomesta)
  • suolaa
  • 7 dl Luomu vehnäjauhoja (Hyvää Suomesta)

1. Lämmitä vesi 42-asteiseksi. Sekoita lämpimän veden joukkoon öljy sekä tuorehiiva. Sekoita kunnes hiiva on sulanut täysin veden joukkoon. Lisää suolaa maun mukaan (n. 1 tl).

2. Laita kädet rohkeasti veteen ja lisää jauhot sekaan koko ajan käsillä sekoittaen. Alusta taikinaa voimakkaasti käsillä painellen kunnes se irtoaa kulhon reunoista helposti.

3. Siirrä taikinakulho liinalla peitettynä esim. mikroaaltouunin sisään ja anna turvota kaksinkertaiseksi (turvotusvaihe kestää noin 30 minuuttia).

4. Kun taikina on turvonnut tarpeeksi, nosta se leivinpaperin päälle ja painele taikina käsin oikean kokoiseksi. Siirrä leivinpaperi taikinoineen pellille. Ja sitten lisätään pitsaan täytteet.

Täytteet

  • 400 g naudan paistijauhelihaa (Hyvää Suomesta)
  • suolaa
  • 1 kpl iso sipuli
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 3-5 rkl ketsuppia
  • 3 kiekkoa ananasta
  • oreganoa
  • basilikaa
  • pitsamaustetta
  • 2 kpl kotimaista tomaattia
  • 1 pss (150 g) Valio Aura murennettu (Hyvää Suomesta)
  • Emmental-juustoa raastettuna (Hyvää Suomesta)

1. Levitä pitsapohjalle ketsuppia. Ketsuppia tulee äidin mukaan laittaa runsaasti, niin että koko pohja täyttyy kunnolla.

2. Ketsupin jälkeen pitsan päälle lisätään pannulla paistettu jauheliha, jonka kanssa on paistettu myös sipulit. Äiti sanoo, että jauheliha pitää levittää pitsapohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

3. Jauhelihan päälle levitetään ananaspalat, ja sen jälkeen viskellään mausteita ja paljon! Äitini käyttää kuivattua oreganoa, basilikaa ja pitsamaustetta.

4. Mausteiden jälkeen on tomaattiviipaleiden vuoro. Viimeiseksi pitsa kuorrutetaan juustoraasteella. Me käytimme tällä kertaa murennettua Aurajuustoa sekä Emmental-juustoraastetta. Isäni viipaleesta jätettiin Aurajuusto pois, sillä hän ei pidä siitä sitten yhtään.

5. Paista pitsaa 200-225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Paksupohjainen pitsa on valmis kun juustoraaste on kauniin kullanruskeaa. Ja sitten vain herkuttelemaan!

jauhelihapitsa

Kuvasatoa Kaunein pipari -kisasta

Meillä on työpaikalla järjestetty jo vuosia joulukalenteri, josta paljastuu erilaisia herkkuja, kisoja, visoja, esityksiä sekä arvontoja aina aatonaattoon asti. Eilisen luukun takana hääri meidän pikkutiimi, ja meidän yllätys muulle työporukalle oli Kaunein pipari -kisa (ette ehkä arvaa kuka oli tämän kuningasidean takana, heh).

Toimme kasan koristeita sekä pipareita erään aulan pöydälle, ja sitten kaikille annettiin vapaat kädet aloittaa koristelu. Aikaansaannokset olivat hurjan upeita! Iltapäivällä pöydällä möllötti mm. koristeellisia kuusia, söpöjä possuja sekä nättejä tyttöpipareita pinkeissä mekoissaan! Muutama hassu poikapiparikin pääsi kyllä mukaan (eräällä oli iso suklaarusina nenänä. Se näytti silti, että joku olisi motannut pojan päähän ison ruskean kiven).

piparien koristelu

piparien koristelu

Omat aikaansaannokseni
Omat aikaansaannokseni
Joosef&Joosef -taideteos edusti törkypiparia
Joosef&Joosef -taideteos edusti törkyosastoa

Kauneinta piparia voi mahtavasti kisailla myös perheen kesken vaikka aattoiltana. Tarvitaan vain pipareita (ihan minkä muotoisia vain) sekä kasa erilaisia nonparelleja, karkkeja ym. sekä muutama tuubi erivärisiä sokerikuorrutteita. Lapsukaisten kanssa tämä on varmasti hauskaa hommaa, mutta kyllä meidän toimistokerroksen käytävällä räkätettiin aikuisten kesken eilen enemmän kuin pari kertaa tyttöjen näteille pipareille sekä kaikille muille yhtä fiksuille jutuille. Mutta hei – nyt on joulu ja jouluun kuuluu iloiset ihmiset ja nauru!

Ja loppuun vielä kisan voittaja. Eikö olekin hurjan kaunis?

p.s. Minä annoin oman ääneni kiharakarvaiselle possulle (kiharat karvat oli saatu aikaan suklaarusinoilla).

Voittajapipari
Voittajapipari

Kokkiskaba Samsungin tuplauuneilla

Pääsin Blogiringin kautta osallistumaan tavattoman hauskaan ja herkulliseen tapahtumaan elokuun lopussa. Kukaan osallistujista ei tiennyt mitä illan aikana tulisi tapahtumaan, joten Studio Skaalan tiloihin köpötteli erinäinen määrä bloggareita kohtuullisen jännittyinein fiiliksin. Minä saavuin paikalle suhteellisen ajoissa Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan kanssa, ja pian meidän jälkeen porukkaa alkoi valua paikalla enemmänkin. Käteemme annettiin skumppalasit ja parin huikan jälkeen olo alkoi olla kivan rento – tietämättömyys illasta ei enää haitannut yhtään.

Kun koko kööri oli saatu paikalle, alkoivat Blogiringin Jenni ja Laura valoittaa mitä tuleman pitää – meillä oli edessä kokkiskaba! Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen, jotka sitten verisesti tappelivat illan herruudesta keskenään. No ei, ihan silleen nauraen me kaikki se kisa otettiin. 🙂

Akseli Herlevi

Nata ja Raxu

Kokkiskabassa pääjehuina toimivat aivan uutukaiset Samsungin tuplauunit, joilla voi tehdä vaikka karjalanpaistia ja kuppikakkuja samaan aikaan! Jos meillä olisi tollanen hieno uusi uuni kotona, kokeilisin tehdä sillä yhtäaikaa yrttilohta uunijuureksilla sekä New Yorkin juustokakkua. Lohen ja juurekset törkkäisin uunin alaosassa olevaan höyrytysastiaan, ja ylätasolla valmistaisin maailman parasta kakkua. Lupaan muuten pikkuhiljaa lopettaa New Yorkin juustokakusta pauhaamisen, sitä on tullut viljeltyä täällä blogissa viime aikana aika paljon (mutta kun se on niin hyvää..).

Tuplauunien lisäksi paikalla oli varsin ihania ihmisiä (siis meidän bloggarien lisäksi tietenkin) – Raakel Lignell sekä White trash disease -blogin Nata toimivat joukkueiden johtajina (meidän tiimin vetäjänä toimi tajuttoman aurinkoinen ja ihana Raxu!) ja ruokapuolesta piti huolta Top Chef -voittaja Akseli Herlevi. Arvatkaa oliko muuten vähän noloa kun en tiennyt kuka tämä Akseli on.. En katsele telkkarista kokkikisoja, joten mistä ihmeestä olisin voinut tietää kuka sellaisen kisan oli voittanut? Onneksi Terhin keittiössä -blogin Terhi valaisi illan aikana mulle kenestä herrasta on oikein kyse. 🙂 Olihan se ihan kiva tietää keneltä olin menossa pyytämään nimmaria saamaamme ruokakirjaan tapahtuman lopussa. Kiitokset siis Terhille. Olisin kyllä voinut mennä pyytämään sen nimmarin Akselilta vaikka se ei olisi mitään skabaa voittanutkaan, Akseli oli nimittäin tosi mukava ja rento heppu.

Akseli Herlevi

Kokkiskabassa meidän piti kokkailla pelkän makutestin perusteella Akselin tekemät alku-, pää- ja jälkiruoat. Olin kisan alussa vähän paniikissa, sillä en totta tosiaan osaa tehdä (lähes) mitään ruokaa ilman tarkkoja reseptejä. Ja enhän mä toisaalta edes ole mikään päätoiminen ruokabloggari, joten pari ylimääräistä hikipisaraa saattoi alussa otsastani puskea läpi. Mutta turhaa oli kaikki jännitys – meidän tiimi oli ihan super ja saimme Tiskivuoren emäntä -blogin Heidin kanssa tehtyä melkein täydellistä kukkakaalipyrettä (kaikki syy toimimattomalle suolasirottimelle) sekä melkein kypsää uunilohta (kaikki syy liian kireälle aikataululle). 🙂

Tehkää tämmöset!
Tehkää tämmöset!

Samsung

Samsung

Samsung

Samsung

Meillä oli tunti aikaa kokkailla ja kisan päätteeksi Akseli maisteli ja arvioi annoksemme sekä valitsi kisan voittajan. Tunnin aikana meidän piti valmistaa alkuruoaksi portobellosienisalaattia, pääruoaksi höyrytettyä lohta kukkakaalipyreellä ja voikastikkeella ja jälkkäriksi mascarponevaahtoa, suklaakeksejä sekä kirsikoita.

Lohi väännettiin Samsungin tuplauunin alaosassa möllöttävässä höyrytysastiassa. Samaan aikaan lohen kanssa uunissa oli ainakin portobellosienet sekä kasa patonginpaloja. Lohen voikastike kiehautettiin pikkuisessa kattilassa liedellä, kukkakaalipyre tehtiin vähän isommassa kattilassa ja suklaakeksit paistuivat tuplauunin lämpimässä syleilyssä. Tiimimme toimi jouhevasti yhteen ja välissä oli myös aikaa hekotella ja kurkkia toisen tiimin kokkailuja.

Meidän tiimi veti lopulta pidemmän korren alkuruoassa, mutta hävisi pääruoassa sekä jälkkärissä.. Damn! Pääruoka oli minustakin toisella joukkueella parempi – maukkaampi ja kauniimpi (meidän muistutti enemmän rekkakuskin annosta), mutta jälkkärimme oli minusta paremman makuinen kuin toisen joukkueen. Mascarponevaahtomme oli minusta jopa Akselin vaahtoa parempaa. 🙂 Eli mun mittapuulla me voitettiin, kaikkien muiden mielestä hävittiin.

Samsung

Voittajat
Voittajat

Kokkiskaban jälkeen söimme vielä Akselin loihtimia herkkuja, nautimme supersöpöistä ja taidokkaista Evasta & Manusta ja vaihdoimme kuulumisia bloggarikollegojen kesken. Joskus ysin pintaan ilta saatiin päätökseen ja hyppäsin herra Longfieldin kyytiin, joka tuli tietenkin kilttinä hakemaan mut kotiin. Keuhkosin koko kotimatkan illasta ja siitä kuinka kivaa meillä oli!

Joten suuret kiitokset Samsungille ja heidän hienolle tuplauunilleen! Ja kiitokset myös Blogiringille, joka järkkää kyllä maailman kivoimpia tapahtumia! Ja kiitokset myös Akseli Herleville – mä tiedän nyt kuka sä oot!

Psst.. Jos tuplauuni alkoi kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä Samsungin kamppissivut! Siellä on tuoteinfoja, reseptejä sekä kilpailu, jossa voi voittaa esim. Samsungin jääkaappipakastimen tai tuplauunin! Kamppissivujen lisäksi linkkaan tänään blogin facebook -sivuille yhden tosi jännittävän videon tapahtumasta. Jos siis tahdot nähdä MUT kokkaamassa ja höpöttämässä Raxun kanssa, klikkaa itsesi blogin facebook-sivuille, tykkää mun blogista ja katso video! Voitte varmaan arvata kuinka paljon mua jännitti olla kameran edessä!?

samsung

Yhteistyössä Samsung
Yhteistyössä Samsung



«Kaksi vuotta sitten: Walk-in wardrobe»