10 faktaa ilmalämpöpumpusta

Ilmalämpöpumppujen suosio erityisesti sähkölämmitteisissä taloissa ei varmasti näe laantumisen merkkejä ihan heti. Meidän vihreän Vihervaaramme lämmitysmuotona on maalämpö, ja sen lisäksi olohuoneessa nököttää varaava takka, joten me emme hakeneet ilmalämpöpumpulla halvempia sähkölaskuja, vaan yksinkertaisesti viileämpää kämppää kesällä. Tiesittekö muuten, että ilmalämpöpumput on alunperin kehitetty juurikin viilentämään sisäilmaa, ja moni muu on meidän tavoin valmis maksamaan jo yksin siitä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu2

Takana on nyt kolme kesää vihreässä Vihervaarassa – kaksi hikistä ja yksi hietön. Nyt vain toivotaan, että hiettömiä kesiä on edessä vielä ainakin noin 10-15 kappaletta. Sen verran meidän uuden ilmalämpöpumpun pitäisi käytössä kestää.

Toshiba Suzumi 16 on tosiaan nyt puhissut olohuoneessa kuukauden päivät, asennukset kävi heinäkuun puolella tekemässä LämpöYkkösen kaksi varsin komeaa nuorta miestä. Kokosin teille tähän postaukseen 10 faktaa ilmalämpöpumpuista, mistään tekniikoiden paasauksesta ei kuitenkaan ole kyse – vaan ihan semmoisia perusjuttuja, jotka ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Faktat löytyvät oheiselta videolta (videolla tuhisee myös Horatio) sekä hieman pidempänä sepustuksena postauksesta (ilman Horation tuhinoita). Olkaapas hyvä!

10 faktaa ilmalämpöpumpusta

1. Viilennä vain omaa kotiasi

Aloitetaan tällä kaikista yksinkertaisimmalla faktalla. Kun ilmalämpöpumppu on päällä, tulee ovet ja ikkunat sulkea. Muuten laite yrittää viilentää/lämmittää koko ympäröivää asuinaluetta, ja siinä ei ole mitään järkeä.

2. Valitse oikea pumppu omiin tarpeisiisi

Meidän tarpeena oli saada talo viileäksi kesäisin. Lämmitysominaisuutta emme tarvitse ollenkaan, sillä emme tule pitämään laitetta päällä kuin kesäaikaan. Ennen kuin ilmalämpöpumppu kotiutui olohuoneeseemme terassin ovien päälle, nukuimme kuumimmat yöt terassin ovet auki. Tämä tarkoitti eittämättä sitä, että Horatio puhisi ja pihisi pitkin yötä, sillä pihamaalla juoksenteli kissoja, pupuja, lintuja ja välillä varmaan naapureitakin häiritsemässä Horation yöunia. Ja aina kun Horatio puhisi, me heräsimme – useita kertoja yössä.

Mutta eipä herätä enää! Nyt olohuoneessa surisee Toshiba Suzumi 16 -ilmalämpöpumppu, jonka ansiosta saamme kaikki nukkua yöt rauhassa, ilman hikipisaroita ja hyttysiä.

3. Ilmalämpöpumppu voi näyttää myös hyvältä – sisältä ja ulkoa

Sisäyksikkö on lähes näkymätön, ainakin jos seinät ovat vaaleat. Me päädyimme laittamaan sisäyksikön olohuoneeseen, aivan terassin ovien yläpuolelle, jolloin pumpusta saadaan meidän talossamme paras hyöty irti. Tila johon pumppu ilmaa puhaltaa on avara, ja viileä ilma pääsee liikkumaan avoimesta tilasta vaivattomasti tärkeimpiin viilennystä vaativiin huoneisiin.

Yllätyin, kuinka vähän valkoiseen sisäyksikköön kiinnittää huomiota. Se istuu meidän olohuoneeseemme hienosti, nousematta oikeastaan yhtään esille vaaleasta tapetista.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu1

Ulkoyksikön paikka oli etukäteen jo aika selvä. Saimme sen hyvin jemmaan terassin kaiteen taakse, jossa se on katseilta hyvin piilossa. Hommasimme LämpöYkköseltä samaan syssyyn myös mittojen mukaan tehdyn puisen kotelon ulkoyksikölle, sillä halusin saada siitä mahdollisimman siistin ja huomaamattoman. Kotelossa on peltinen valkoinen kansi. Mietin tovin, maalaanko kotelon valkoiseksi vai samalla vihreällä maalilla kuin talokin on maalattu. Päädyin lopulta pohdintojeni päätteeksi sutimaan kotelon vihreällä värillä, jotta se ei nousisi liiaksi esiin talon seinästä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen – vihreää hökötystä ei erota kunnolla edes pihallemme johtavalta tieltä.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu4

4. Lähes äänetön

Ensimmäisellä asennuksen jälkeisellä viikolla kysyimme muutaman kerran olohuoneessa ollessamme, että alkoiko ulkona sataa vettä. No ei alkanut, vaan tasainen pieni hurina oli peräisin Toshibastamme. Viikon jälkeen emme ole ääntä huomanneet enää mitenkään. Mainoslehdessä Toshiba kertoo sisäyksikkönsä olevan luokkansa hiljaisin. Laitteen äänitaso on varmasti monelle asiakkaalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista pumpun hankintaa mietittäessä, joten sen tuleekin olla hyvin hiljainen.

5. Oikean viilennyslämpötilan valitseminen

Viilennys toimii pääpiirteissään niin, että sisäyksikkö sitoo huoneilmasta lämpöä, joka luovutetaan ulkoyksikön kautta pihalle.

Meidän tapauksessa tulee ottaa huomioon maalämpöjärjestelmän sisälämpötilan asetusarvo. Ilmalämpöpumpulle ei kannata antaa maalämpöjärjestelmälle annettua asetusarvoa alempaa viilennyslämpötilaa, jotta nämä kaksi lämmitystahoa eivät ala tapella keskenään – muuten ilmalämpöpumppu yrittää koko ajan viilentää ja maalämpöpumppu samanaikaisesti lämmittää talon sisälämpötilaa, jolloin molemmat tekevät turhaa työtä ja siitä nyt ei säästöä varmasti synny senttiäkään.

Ennen kuin laitamme pumpun talviunille syksymmällä, tulee meidän ennen OFF-painikkeen painamista (Standby-tila ei ole sama asia) pitää laitetta hetken aikaa lämmitysmoodissa, jotta se kuivuu kunnolla ja ylimääräinen kosteus saadaan laitteesta pois ennen pitkää talvea. Talven ajan meidän talomme lämpötilasta pitää sitten huolta maalämpö sekä varaava takka.

6. Sisä- ja ulkoyksikön oikea sijoituspaikka

Ilmalämpöpumpun voi asentaa käytännössä vaikka minkälaisiin taloihin. Taloyhtiöllä taikka kunnalla saattaa kuitenkin olla ehtoja siitä mihin ulkoyksikön saa asentaa, joten asia kannattaa tarkistaa ennen projektiin ryhtymistä ainakin kerros- sekä rivitaloissa.

Viilennystoiminnolla meidän Toshibamme poistaa itsestään kondenssivettä noin 5 litraa päivässä. Tämä vesi tippuu kondenssivesiputkea pitkin suoraan maahan, joten putken pään sijoituspaikka on hyvä miettiä etukäteen – se ei saisi olla esim. aivan kiinni talon seinässä, siitä voi pitkässä juoksussa kehkeytyä kosteusvaurioita. Meillä putken pää menee terassin alle sepelien sekaan.

Itse ulkoyksikölle kannattaa yrittää löytää mahdollisimman suojainen ja avara paikka. Ulkoyksikön paikan ei tarvitse olla sisäyksikön välittömässä läheisyydessä, vaan se voidaan putkien avulla vetää vaikka kuinka kauas sisäyksiköstä. Ulkoyksikön päälle voi lisäksi tilata lisävarusteena (tai askarrella itse) puisen kotelon, jonka voi maalata millä värillä tahansa. Meille kotelo tilattiin ja asennettiin LämpöYkkösen toimesta, maalauksen hoidin itse, ja käytin samaa värisävyä jolla talon ulkoseinä on maalattu.

7. Anna ammattilaisten hoitaa asennus – saat siitä kotitalousvähennystä

Ilmalämpöpumppua ei suositella asennettavaksi itse, vaan siihen kannattaa pestata asiantunteva ja pätevä asentaja. Jo ihan vakuutusten takia. Ja myös sen takia, että pumpusta saadaan varmasti kaikki tehot irti. Väärin asennettu pumppu voi myös esimerkiksi pitää tavallista kovempaa meteliä, ja parhaassa tapauksessa koko laite hajoaa ennen aikojaan jos se on törkätty seinään miten sattuu. Tee-se-itse-miehet kannattaa siis taivuttaa ammattilaisten puoleen, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Joskus on varsin mukavaa vaan katsoa vierestä kun asiantuntijat tekevät hommat.

Asennustöistä (työn osuudesta) saa lisäksi kotitalousvähennystä. LämpöYkköseltä saimme jopa vähennyksen hakuun tarvittavat veropaperit valmiiksi täytettyinä, aika kätevää!

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu8 lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu14

8. Älä käytä automaattiasetusta

Sama sääntö kuuluu myös kameroiden kanssa, niissä ei pitäisi käyttää automaattiasetusta, ainakaan jos haluat napata helposti ja vaivattomasti parempi kuvia. Ilmalämpöpumpussa automaattiasetus ei ole tarkoitettu/suunniteltu Suomen sääolosuhteille. Täällä on kosteaa, märkää, kuumaa, kuivaa ja kaikkea siltä väliltä, hyvässä tapauksesa yhden ja saman päivän aikana. Tasaiset sääolosuhteet ei vaan kuulu Suomeen, joten automaattiasetus ei toimi täällä Pohjolassa – sillä saa myös helposti ilmalämpöpumpun ja mahdollisen toisen lämmitysmuodon tappelemaan keskenään. Kannattaa siis pitää pumppu tarpeen mukaan joko viilennys- tai lämmennysasetuksella.

9. Putsaa ja huolla riittävän usein

Jotta pumppu pysyy toimintakunnossa, täytyy se muistaa putsata ja huoltaa riittävän usein. Koiratalouksissa ilmalämpöpumpun putsaamisesta täytyy pitää vielä astetta enemmän huolta, Horatiosta kun irtoilee ilmaan jatkuvasti karvaa ja hilsettä, joka tietyllä aikavälillä kerääntyy myös ilmalämpöpumpun filttereihin.

Oikeat puhdistusohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta. Meidän Toshiban sisäyksikön filtterit tulee imuroida kevyesti kuukauden välein, ja varsinainen huolto on syytä tilata kolmen vuoden välein. Ulkoyksikön päältä tulee kerätä lehdet ja muut roskat pois, mikäli ulkoyksikön päällä ei ole erillistä koteloa. Meillä kotelo on, mutta siitäkin huolimatta kotelon sisään tulee kurkata aika ajoin, jotta mahdolliset sinne ajautuneet roskat saadaan sieltä pois.

10. Ulkoyksikkö kiinni maa- tai seinätelineellä

Tämän saat päättää ihan itse. Me valitsimme seinäkiinnityksen, sillä ajattelin sen näyttävän siistimmältä. LämpöYkkösen asentaja sanoi, että mikäli asustelee puutalossa ja aikoo käyttää ilmalämpöpumppua myös talon lämmitykseen, ulkoyksikköä ei kannata kiinnittää ainakaan makuuhuoneen seinään, sillä puu saattaa alkaa ikään kuin vatkata laitteen mukana, ja siitä johtuva tärinä saattaa häiritä herkkäunisempia. Vaikka emme pumpun lämmitysominaisuutta tarvitse, on ulkoyksikkö kiinni tietokonehuoneen seinässä – tosin ihan vain siitä syystä, että se sattui olemaan lähin seinä jonne pumpun sai parhaiten piiloon pihalla.

lämpöykkönen_ilmalämpöpumppu6

Onko ilmalämpöpumppu jo monelle teistä tuttu kapistus? Me ollaan pieneen hurisijaan tykästytty kovasti, ja nyt vain odotellaan vielä oikein kunnon intiaanikesää! Sitä odotellessa, voitte käydä kurkkaamassa muutkin LämpöYkkösen kampanjapostaukset Blogiringin sivuilta.

Yhteistyössä LämpöYkkönen
Yhteistyössä LämpöYkkönen

Viinitasting omalla terassilla

Yhteistyössä Solera Finland.

Mordonnay, Herra Longfield tässä.

Viime viikonloppuna vietettiin minun äidin ja Hulin anopin yllätys 60-vuotisjuhlia. Huli oli järkännyt yhtenä ohjelmanumerona juhlapaikalle Solera Finlandin Tiia Seppälän maistattamaan ja kertomaan juhlakansalle Hardysin viineistä. Rento viinitasting pidettiin loppukesän auringon alla vihreän Vihervaaran terassilla, jonne juhlakansa pakkaantui istumaan vieri viereen.

viinitasting_hardys5_c_perhejuhlat_

Koska juhlakansa ei ollut mitään viinialan terävintä asiantuntijaryhmää, piti Tiia meille aluksi pienen selostuksen viinimaistelun alkeista. Tärkeää on kaataa lasiin aina riittävästi viiniä, jotta viinin tuoksu pääsee esille. Liikaa ei kantsu laittaa, koska jotta viineistä saa aromit revittyä esiin, lasia täytyy vähän pyöritellä ennen nuuhkimista ja maistelua, ja jos lasi on pyöritysvaiheessa liian täysi, lentää viinit kauluspaidoille ja kesämekoille ja sitten tulee itku. Lasinpyörittelyäkin nopeasti kuivaharjoiteltiin ennen kuin alettiin varsinaisten aineksien kanssa läträämään, pöytää vasten saa amatöörikin hallitusti lasia pyöritettyä siten että viini pääsee molskahtelemaan reunoja vasten ja aromit pääsevät estradille.

viinitasting_hardys2viinitasting_hardys4

Hardysistäkin Tiia nopeaan kertoili, kyseessä on australialainen hyvin tunnettu ja palkittu viinitalo, jolla on 160 vuotta historiaa takanaan. Talon perustaja Thomas Hardy oli sen verran vekkuli kaveri, että se keksi jo vuonna 1853 sekoittaa eri alueiden rypäleitä parhaan lopputuloksen takaamisesta, ja tämän tempun takia miekkosta pidetäänkin rypäleiden sekoittamisen uranuurtajana.

Kun oli perusteet viininmaistelusta ja pullojen sisällön tuottaneesta talosta kunnossa, avattiin ensimmäinen pullo ja alettiin sen sisällä ollutta nestettä pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan. Ensimmäinen viini oli puolikuiva Hardys Nottage Hill -valkoviini, joka oli Rieslingiä rypälelajikkeeltaan. Tiia kehotti meitä etsiskelemään viinin hajuista ja mauista jotain kuvaavia sanoja, ja siitä sitten alettiinkin ihmettelemään että mistä ne kaikki viinejä kuvaavat ”satulanmakuinen” ja ”sikarilaatikkomainen” sun muut kummat adjektiivit oikein keksitäänkään. Ei kuulemma ole mitään sanakirjaa mistä pitää viinigurujen valita millainen mikäkin viini on, vaan jos jonkun mielestä joku viini maistuu vaikkapa vastaleikatulta ruoholta, niin sitten kirjoitetaan niin. Toki on sitten näitä tämmösiä marjaisia ja puolikuivia ja raikkaita ja muita normaalimpia ja yleisimpiä laatusanoja, joita käytetään yleisemmin kuin vaikkapa auringossa haalistuneen kuparilantin kaltaisen tapaisia.

Me löydettiin Nottage Hillin valkoviinistä vähän makeutta ja sitrusmaisuutta, ja Tiia kehuikin että vähän limeen päin olevaa sitrusta ja eksoottista hedelmää pitäisikin hajusta löytää. Tiia myös kehotti meitä ihan reippaasti purskuttelemaan viiniä suussa, jotta maut pääsevät paremmin esiin, ja siinä sitten rivissä purskuteltiin valkkaria pitkin suuta ja oltiin kovin asiantuntijamaisia koko porukka. Tämä viini on kuulemma kuin tehty suomalaiseen makuun, ja kyllä sitä meidänkin seurueessa ylistettiin. Viini sopii kuulemma vaikkapa rapujen ja savukalan kanssa.

viinitasting_hardys6

Toisena viininä oli toinen valkkari, puolikuiva Hardys VR oli tämän nimi, ja siinä oli rypäleenä Chardonnayta. Tämä viini oli ensimmäistä hieman halvempi, ja se kirvoittikin sitten kysymyksiä siitä mistä kaikesta viinien hinnat oikein määräytyy. Valtiomme verotuspolitiikka aiheuttaa ravintoloissa ja Alkoissa myytävien viinien hintaan melkoisen siivun, mutta jos ei eri maiden veroja ja rahteja oteta huomioon, niin hinta määräytyy lähinnä käytetyn rypälelajikkeen ja eritoten rypäleet viljelleen tarhan laadusta, sekä siitä, minkälainen kaveri viinin valmistusta on oikein valvonut, ja onko rypäleet poimittu koneilla vai käsityönä. Eri vuosina saatetaan saada joiltain tiloilta parempia rypäleitä, ja tämän johdosta jotkut tietyt vuosikerrat sitten ovat toisia kalliimpia.

Viinien säilymisestäkin kyseltiin, ja kuulemma Alkosta ostetut normiviinit pitäisi juoda vähintään vuoden sisällä ostopäivästä, ja avattu pullo säilyy jääkaapissa semmoset kolme päivää. Viinilaatikot taas säilyvät avaamisen jälkeen paljon pidempään, joku 3-4 viikkoa, koska niissä pakkauksissa on semmoinen mekanismi, ettei ulkopuolinen ilma pääse viinin sekaan asioita sotkemaan. Hardys VR oli minun mielestäni parempi näistä kahdesta valkoviinistä, mutta olin selkeästi vähemmistöä mielipiteeni kanssa, useammat tykkäsivät enemmän siitä ensimmäisestä, kalliimmasta Nottage Hillistä, tätä VR-valkkaria pidettiin vähän pliisumpana ja helpompana.

viinitasting_hardys7

Valkkareiden jälkeen siirryttiinkin sitten punkkujen pariin, ensimmäisenä avattiin viimeisimmän VR-valkkarin kaveri, VR-punkku nimittäin. VR ei ole lyhennys Valtion Rautateistä tai Virtual Realitystä, vaan sanoista Varietal Range. Hardysin VR-viinit ovat yhden rypäleen viinejä Australian sisämaan lämpimiltä alueilta, suurten jokien lähettyviltä olevista viinitarhoista, ettäs tiedätte. VR-punkussa rypäleet olivat merkkiä Cabernet Sauvignon.

Punaviinien kanssa puhutaan usein sellaisesta asiasta kuin tanniinisuus, joka on luontainen ominaisuus punaviinille, ja seurausta siitä että punaviinien valmistuksessa osa marjojen rangoista lojuu rypäleiden kanssa valmistusprosessissa kauemmin kuin vaikkapa valkoviinien valmistuksessa, ja niistä rangoista ja myös rypäleiden siemenistä ja kypsennyksessä käytettävistä tammitynnyreistä pääsee viiniin tanniinisuutta. Tanniinit mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniininen viini taas maistuu karvaalta ja aiheuttaa helposti päänsärkyä. Olen itse henkilökohtaisesti huomannut, että muissakin alkoholijuomissa on ilmeisesti tätä vaarallista tanniinia, sillä jos alkoholia juo paljon, seuraavana päivänä on useimmiten päänsärkyä ja jopa suoranaista pahoinvointia, ilmiselvästi siksi että elimistöön on kerääntynyt aivan liian paljon tanniineja. En tarkistanut tätä faktaa Tiialta, mutta pakkohan sen on totta olla!

viinitasting_hardys9

VR-punkkua lipiteltäessämme julistimme viinin melko makeaksi, ja jotkut sieltä osasivat poimia myös marjaisuutta ja hilloisuuttakin, ainakin sitten kun Tiia oli meitä vähän siihen suuntaan johdatellut. Tämä punkku sopii kuulemma erinomaisesti grillaukseen, ja Tiia tiesi kertoa, että punkkujakin kannattaisi ennen tarjoilua pitää joku puolisen tuntia jääkaapissa, ja vastaavasti normaalisti jääkaapissa säilöttävät valkoviinit kannattaisi ottaa sieltä joku puoli tuntia ennen tarjoilua ulos. Viinien jäähdyttämiseen voi kuulemma myös käyttää pakastettuja viinirypäleitä, tummia punkkujen kanssa ja vihreitä valkkareiden kanssa. Jäitä ei välttämättä kannata käyttää koska ne laimentavat viiniä, mutta jos joku tykkää jääpaloja viinilasiin laittaa niin ei sekään väärin ole, makuasioitahan nämä tämmöset ovat. Äitini tästä rohkaistui kertomaan, että hänellä on toisinaan tapana laittaa jääkaapissa ollutta punkkua lasiin ja pistää viinilasi hetkeksi mikroaaltouuniin lämpenemään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Tiia tai kukaan muukaan tällaisesta tavasta oli kuullut, ja reaktioista päätellen tämä ei välttämättä ole ihan kärkipäässä viinien kanssa suositeltavien kommervenkkien listalla.

viinitasting_hardys10

Marjaisan ja hilloisan VR-punkun jälkeen maisteltiin sitten vähän tanniinisemmaksi varoitettua kaveria, eli Hardysin Nottage Hill –sarjan punaviiniä. Tämä viini on Shiraz-rypäleistä tehty, ja oli ensimmäistä täyteläisempi, kirsikkaa ja luumua keksittiin hajuihin ja makuihin ehdotella. Tämän punkun kanssa sopisi kuulemma erityisen hyvin jokin kevyt liharuoka, tai sitten juustot, kuten vaikkapa brie. Tästä punaviinistä keksittiin myös sellaista sanoa, että tätä ei ehkä ihan omana itsenään tulisi juotua, toisin kuin sitä ekaa VR-punkkua, vaan juoma vaatisi nimenomaan jotain liharuokaa kaveriksi. Sattumoisin meillä oli juhlakansalle tarjolla varsin kattava juustopöytä, ja siellä oli sitä brie-juustoakin sitten tarjolla, joten päästiin käytännössä oitis testaamaan että toimiiko nämä kaverukset keskenään. Ei kukaan mitään soraääniä esittänyt, hyvin menivät brie ja Nottage Hill –punaviini alas toistensa kavereina.

viinitasting_hardys3

Koska oli kyse 60-vuotisjuhlista, oli Tiia tuonut meille vielä ylläriksi yhden erikoisemman viinin maisteltavaksi. Tämä Hardys HRB eli Heritage Reserve Bin –punaviini on varsinainen Hardysin kruununjalokivi ja taidonnäyte, jota tuotetaan pieniä määriä vain hyvinä viinivuosina. Viinin rypäleet valikoidaan tarkkaan kolmelta Hardysin parhaalta alueelta, ja Hardysin pääviiniguru on tarkasti valvonut viinin valmistusprosessia alusta lähtien. Tätä viiniä oli Suomeen saatu tällä kertaa 60 pullon erä, Alkostakin voi tätä olla vajaan kolmenkympin hintaan vielä pullo tai pari saatavilla, mutta nopeasti nämä tämmöiset kuulemma aina osaavien viinimiekkosten ja –naikkosten kyytiin Alkosta lähtevät. Tämä viini olikin yksimielisesti koko seurueen mielestä parasta, se oli täyteläistä ja hiukkasen toffeen makuista, todella hyvää ihan sellaisenaankin eikä oikeastaan edes vaadi mitään syötävää kaveriksi. Kyllä ne gurut jotain siellä sitten palkkansa eteen tekevät, rypälelajikkeena tässä oli käytetty samaa Cabernet Sauvignonia kuin siihen ekaan VR-punkkuunkin, mutta mauissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

viinitasting_hardys11

Hardysin kruununjalokiven maisteluun olikin sitten sopiva päättää viininmaistelu-urakkamme. Juhlakansa tuntui kovasti ohjelmanumerosta tykkäävän, ja pitkin iltaa muistettiin kertoa kuinka kiva maistelutilaisuus oli ollut, ja miten mukava ja helppo viininmaisteluemäntä Tiia oli ollut, kukaan ei aristellut kysyä niitä kaikkein tyhmimpiäkään kysymyksiä, ja tulipa luotua sellainenkin uutuuskäsite kuin mikroaaltouuniviini. Jos tästä tulee joskus vielä joku iso juttu, niin muistakaa että minun äiti oli se joka tämän keksi! Hän voi tulla sitten opastamaan millä teholla ja kuinka monella sekunnilla mitäkin viinilajiketta tulee mikrottaa optimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

viinitasting_hardys8

Yhteistyössä Solera Finland.

Terassikauden avaus

Sieltä se kesä vain tulla tupsahti!

Eräänä aamuna perennapenkeissä alkoi kukkia tulppaanit, ja sen jälkeen melkein joka aamu kukkapenkeistä on voinut bongata uusia kauniita alkukesän kukkia. Tulppaanien paras aikaa alkaa olla jo nyt ohi, vuoro on annettu eteenpäin mm. upeina kukkiville omenapuille sekä sammalleimuille.

tulppaanittulppaanit

Herra Longfield piipahti viikonloppuna kotona, ja vaikka meillä oli menoja vaikka kuinka, ehdimme laittaa pihaa ja terassia kuntoon oikein urakalla. Nurmikko saatiin ajettua, kukkapenkit kasteltiin ja rikkaruohot kitkettiin vimmalla pois. Satun kuulumaan siihen outoon porukkaan, joka nauttii rikkaruohojen kitkemisestä ihan tosissaan. En toden totta tiedä montaakaan yhtä rentouttavaa ajankäyttötapaa. Melkein parhaita kesäpäiviä ovatkin ne, jolloin saa mennä heti aamusta kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen puutarhaan kuopsuttamaan, ja tulla vasta myöhään illalla takaisin sisälle jalat ja kädet yltäpäältä mullassa.

Kitkeminen ja muutkin puutarhahommat sujuvat muuten kuin tanssi äänikirjojen parissa. Tällä hetkellä kuuntelen Laila Hirvisaaren Vienan punainen kuu -kirjaa, joka vie minut jokaisella kuuntelukerralla mennessään. Samoin teki Lailan Minä, Katariina -kirja.

chow chowgrill foodvuorenkilpi

Terassille istutettiin viikonlopun aikana ensimmäiset kesäkukat, ja herra kokosi Horation suurella avustuksella alta aikayksikön muutaman matalan pöydän terassin löhöilyalueelle. Samaan aikaan minä viritin keittiön puolella illan grilliherkkuja. Olemme tänä kesänä jo pari kertaa grillailleet pikkuisella kannettavalla grillillä piknikeillä, mutta sunnuntaina oli aika avata terassikausi ihan normaalin grillin säestyksellä.

Atrian grilliribsit (*saatu blogin kautta), uudet perunat voilla, grillatut herkkusienet sekä Atrian valmiit salaatit (me maistelimme vinaigrette kaalisalaattia sekä valkosipulista perunasalaattia *saatu blogin kautta) maistuivat tajuttoman hyviltä lämpimässä kesäillassa juuri ennen lätkän finaalia (ei puhuta siitä finaalista sitten yhtään enempää).

grill foodtulppaanitgrill food

Siinä syömisen ohessa huomasimme myös, että ostamamme matalat pöydät saattoivat olla vikatikki. Horatio kun pääsee isolla naamallaan nuuhkimaan (ja nappaamaan) pöydällä olevia herkkuja kohtuullisen helposti. Saa nähdä, milloin silmä välttää ensimmäisen kerran pariksi hassuksi sekunniksi, ja grillisapuskat on ahmaistu parempiin suihin.

Iso terassimme muuntautuu nyt taas koko kesäkaudeksi yhdeksi lisähuoneeksi. Viime vuonnahan hommasimme terassille markiisit, joten paahteisella terassilla pystyy nyt myös viettämään ihan oikeasti aikaa. Saa tosin nähdä kuinka kauan terassilla malttaa aikaa viettää, noita pihahommia kun olisi suunniteltu tällekin kesälle jo jokunen.. Horatiolle pitää ainakin rakentaa aitaus, terassin alaosat pitäisi rimoittaa, kivetystäkin pitäisi pihalle väsätä ja yläosaton asfalttimieskin pitäisi saada pihalle hetkeksi hommiin.

Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme tämän kesän aikana pihalla tehdä. Suunnittelutöitä, tiukkoja budjettilaskelmia sekä ansaittuja lepohetkiä pääsee onneksi viettämään mukavalle terassille. Grilli käy varmasti tänäkin kesänä taas kuumana, tervetuloa siis kurkistamaan miltä meidän kesä näyttää terassilta katsottuna!

Edessä on pitkä kuuma kesä, eiks jee?

grill foodpatio

Lumi tuli

kannustalo_vihervaara_talvi6

Kirjoittelin kaksi vuotta sitten helmikuun ensimmäisenä päivänä postauksen samasta aiheesta, lumen tulosta. Silloin kuvissa poseerasi Koda sekä keskeneräisellä pihalla varustettu vihreä Vihervaara. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin Koda on nukkunut pois, ja nykyisin meidän kuvissa hengailee nuori ja virkeä Horatio. Toiseksi vihreän Vihervaaran pihaa on laitettu kuntoon sen minkä lompakko ja aika on mahdollistanut. Pihahommat jatkuvat heti kevään korvilla uusilla projekteilla, mutta onneksi pihapiiri näyttää nyt jo paljon valmiimmalta kuin mitä se oli pari vuotta sitten.

Alla olevissa kuvissa ensimmäisenä Vihervaaramme 1.2.2014 ja sen jälkeen 9.1.2016. Perään vielä kuva Kodasta 1.2.2014 ja Horatiosta 9.1.2019. Mamman lumiparrat.

1.2.2014kannustalo_vihervaara_talvi7chow chowkannustalo_vihervaara_talvi3

Lumen tulosta on nautittu meillä paljon. Pidämme luonnossa liikkumisesta ja olenkin köpötellyt viime viikkoina selkävammaisena Horation kanssa parisen tuntia joka päivä metsässä sekä lenkkipoluilla, kun kaikki muu liikunta on oikeastaan ollut kiellettynä. Usko alkaa selän kanssa jo loppua, mutta onneksi fyssarit ja lääkärit vakuuttavat, että saan selän kuntoon – aikaa se ottaa, pitää kuulemma olla kärsivällinen.. Ei kuulu mun vahvuuksiin.

Ollaan me herra Longfieldin sekä Horation kanssa laskettu myös mäkeä, ja viikonloppuna tarttee varmaan vetää sukset ekaa kertaa tällä kaudella jalkaan. Jesh! Toivotaan vaan, että selkä kestää hiihtämistä. Pitäkäähän peukut pystyssä!

kannustalo_vihervaara_talvi8

Blogin Instagram-tilille olen postaillut aika ihqja kuvia Horatiosta lumen keskellä. Jos vaikka kurkkaatte tämän kuvan, niin varmaan aika monella alkaa suupielet kääntyä ylöspäin.. Vai..? Heh!

Horatio nauttii lumesta sekä ulkoilusta. Se ei varmaan tule kenellekkään yllätyksenä. Paksu turkki pitää koiran lämpimänä, joten ulkona jaksetaan olla vaikka kuinka pitkään. Lupaattehan tekin nauttia näistä upeista talvikeleistä! Niiden aika on nyt. Horatio näyttää vähän mallia siitä miten kivaa ulkona on.

kannustalo_vihervaara_talvi2kannustalo_vihervaara_talvi1kannustalo_vihervaara_talvi4 kannustalo_vihervaara_talvi5kannustalo_vihervaara_talvi9

Paketoidaan joulu

Vihreässä Vihervaarassa vietettiin joulua kolmatta vuotta peräkkäin. Tänä vuonna emme saaneet valkoista joulua, joten aaton lenkille ei voitu ottaa isoja liukureita mukaan. Lenkki tehtiin tänä vuonna Horation kanssa, ja vauhtia oli kyllä hurjasti paljon enemmän kuin edellisinä vuosina Kodan kanssa ilman mäenlaskuvälineitäkin.

jouluaatto20156

Kävi nimittäin niin, että päästimme Horation metsässä vapaaksi. Ollaan harjoiteltu pikku prinssin kanssa vapaana oloa, ja se menee aika ajoin oikein hyvin. Mukana on kyllä oltava iso kasa herkkuja, joita sitten heilutellaan ja samalla huudetaan TÄNNE, ja aika usein Horatio tulee luokse. Aaton lenkillä Horatio sai kuitenkin vainun, jota se lähti seuraamaan aivan tohinoissaan. Tohinoissaan pikku prinssiä on aivan turha huudella, silloin koiran korvat menevät lukkoon ja se haistaa vain pupun tai peuran jäljet.

jouluaatto20158

Pitkän matkaa näimme Horation pois juoksevan peräpään, mutta lopulta oranssi karvakasa häipyi näkyvistä. Juoksimme koiran perässä huutaen Horation nimeä sekä TÄNNE-käskyä vaikka kuinka, mutta aivan turhaan. Erkaannuimme herra Longfieldin kanssa eri suuntiin, ja sen jälkeen herran ääni kuului koko ajan vain kauempaa ja kauempaa. Reippaan vartin ajan ehdin jolkotella umpimetsässä ajatellen, että aattohan lähti hyvin liikkeelle, kunnes yhtäkkiä Horatio tupsahtikin jostain eteeni ihan sattumalta. Pikkuprinssi ei kyllä varmaan edes ymmärtänyt, että olin siinä, niin kovasti nenu meni maassa ja koko kroppa oli jännittynyt vainun vuoksi. Nappasin kaverin kiinni, ja hetki siinä sitten juteltiin silmiin katsoen että mitä oltiin just tehty.

jouluaatto20157

Lopulta löysimme Horation kanssa myös herran toiselta puolelta metsää huutelemasta, ja sitten ihmeteltiin, että miten ihmeessä saamme reippaalle pojalle opetettua vapaana kulkemisen salat. Koda oppi homman ilman sen suurempia opetushetkiä, se tuli aina luokse kun sitä huusi. Ehkä uroksilla on sitten vain kovemmat metsästysvietit.. Niin ja onhan sitten vielä ne tyttöjenkin tuoksut edessä siinä vaiheessa kun Horatio tulee sukukypsäksi. Niihin ei taida parhaatkaan herkkutikut auttaa!

Loppulenkin Horatio olikin sitten remmissä. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Perinteinen reilun tunnin aattolenkki oli lumettomuudesta ja Horation karkailusta huolimatta ihana. Raikas ilma tekee aina hyvää, ja tykkään niin kovasti olla metsässä. Sieltä saa energiaa hirmuisesti!

jouluaatto20159

Lenkin jälkeen suunnistimme saunaan, jossa meitä odotti herra Longfieldin ostama eukalyptus-vihta. Saunoimme pitkään ja hartaasti hakaten toisiamme aina sopivissa väleissä vihdalla. Urheiluhengessä kisasimme siitä kuinka kovia iskuja voimme ottaa toisiltamme vastaan. Aika kovia. Saunan jälkeen ihoa vähän kihelmöi suihkussa. Me ollaan pikkasen sekopäitä.

jouluaatto20152

Neljän aikaan vihreän Vihervaaran ovikello alkoi sitten soida kun jouluporukkaa tupsahti eteiseen isojen säkkien kanssa. Aattoiltaa vietimme tutulla porukalla tosiaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pöydän olimme kattaneet jo edellisenä iltana valmiiksi, ja koska vieraat toivat mukanaan jouluherkkuja, kävi joulupöydän kokoaminen yllättävän nopeasti. Pian joulu saatiinkin ihan toden teolla käyntiin.

jouluaatto20154jouluaatto201514

Söimme, joimme, juttelimme, nauroimme, vaihdoimme kuulumisia ja olimme yhdessä. Sehän joulun perimmäinen tarkoitus on. Niin ja ne lahjat tietenkin. Voi että miten mukavia yllätyksiä lahjakääröistä paljastuikaan! Iloa niistä riittää aivan saletisti koko ensi vuodeksi. Ensi vuonna pääsemme herran kanssa lahjakorttien siivittämänä ainakin maistelemaan ja oppimaan kahveista, herkuttelemaan Brasserie Kämpin iltapäiväteelle sekä brunssille, syömään Savotta-ravintolaan ja nauttimaan intialaisesta päähieronnasta. Kevään aikana toteutamme lisäksi yhden pitkäaikaisen haaveemme – kuumailmapallolennon! Suuret kiitokset tästä jännittävästä lahjasta menevät herra Longfieldille, joka kyllä yllätti mut aika totaalisesti ostamalla meille paikat kuumailmapallolennolta. Huisia! Näiden lisäksi tiedossa on myös kulttuuria, heti tammikuussa on vuorossa balettia minun perheeni kanssa ja myöhemmin keväällä menen kuuntelemaan ihastuttavaa Suomen Kansallisoopperan kuoroa hyvän ystäväni kanssa. Lahjakortit ovat aika pop idea lahjoiksi!

Aattoilta jatkui sohvan uumenissa. Vieraat lähtivät illansuussa kotia kohti ja me jäimme herran kanssa ihan kahdestaan. Eiku kolmisteen, Horatiokin jäi kotiin.

jouluaatto20155jouluaatto201511jouluaatto201512jouluaatto201513

Joulupäivä saapui hyvin nukutun yön jälkeen. Joulupäivä on meidän molempien suosikki. Silloin olemme aina ihan kahdestaan ja tutkimme tarkemmin lahjoja, syömme toisen joulusetin yhdessä ja illalla katsotaan yleensä jokin leffa (tänä vuonna se oli Lumikuningatar-baletti, jota sain kyllä katsella pitkälti yksikseni herran naputtaessa samalla tietokonetta sohvalla). Tänä joulupäivänä istuin tosin minäkin uuden tietokoneeni parissa pitkään (elämäni ensimmäinen Mac on saapunut vihreään Vihervaaraan, katsotaan miten opin tätä uutta höskää käyttämään), ja herra Longfield pelasi samalla veljensä kanssa netin välityksellä jotain uutta tietokonepeliä. Horatio nukkui kuin tukki koko joulupäivän, aatto oli selkeästi ollut pikku prinssille uusi ja väsyttävä kokemus.

jouluaatto20151

jouluaatto201510

Nyt täällä palaillaan joulun jälkeen arkeen. Selkä on tosin vaivannut minua viimeiset päivät (tai no kuukaudet) niin paljon, että maanantai alkoi lääkärireissulla. Kökin lääkärissä kaksi tuntia ja sain pakaraan kolme komeaa pistosta kaiken maailman kipulääkkeitä. Muutaman päivän saikun lisäksi popsin pari viikkoa kahta kolmiolääkettä ja yhtä lihasrelaksanttia. Olo on lääkkeiden takia aika väsynyt, mutta tänään pystyin jo istumaan, seisomaan ja kävelemään! Jeee! Eiköhän selkä ala tästä paranemaan sali- ja jumppalevolla. Uusi vuosi sekä hääpäivä meneekin lääkekuurien vuoksi sitten ilman skumppaa. Apteekissa farmaseutti ihan neljään kertaan sanoi, että näiden lääkkeiden kanssa ei sitten alkoholia juoda eikä autoa ajeta. Selvä, eiköhän me jotain kivaa keksitä ilman skumppaakin.

Oikein mahtavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Erikseen on vielä toivotettava Heidi-kälylle valtavasti voimia suureen leikkaukseen! Halauksia ja rutkasti enkeleitä viereesi. ♥

jouluaatto20153

Joulukalenteri 18: Viinit perinteiseen joulupöytään

Joulun väri on  punainen. Alkosta kiikutetaan kotiin vahvoja, tuhteja ja kalliita punaviinejä, sillä onhan nyt yksi vuoden suurimmista juhlista ja pöytään halutaan nostaa vain parasta. Mutta onko se fiksua?

kannustalo joulu (7)

Ei välttämättä ole. Ainakaan silloin kun joulupöydän ruokaosasto noudattaa perinteistä linjaa.

Perinteisessä suomalaisessa joulupöydässä kohtaa monen moisia erilaisia makuja, ja juuri makujen kirjo on haaste viineille. Mikä sopii parhaiten suolaiselle, ei välttämättä ole parasta happaman taikka makean kaverina. Ei ihme, että ainakin minä olen jouluviinien valinnan äärellä sormi suussa.

Yleisesti voidaan sanoa, että pehmeän hedelmäiset viinit passaavat parhaiten joulun erilaisten makujen kirjoon. Ne saattavat kuitenkin olla hieman tylsiä vaihtoehtoja viinieksperttien mielestä, ja todellisille viiniasiantuntijoille voikin olla fiksumpi idea muokata joulupöydän ruokapuoli viineille ystävällisemmäksi. Tämä onnistuu esimerksi siten, että pääruokana tarjotaan kinkun sijasta poroa taikka riistaa, ja alkupalapöytään valitaan muutamat kala-annokset, joille etsitään sitten erikseen sopiva viini.

jouluruoka

Maistelimme ja arviomme tyttöjen joulussa kymmenen leidin kesken muutamia varteenotettavia viinivaihtoehtoja perinteiseen joulupöytään. Saimme viinit tyttöjen jouluun Viikon Viinin kautta.

Kala

Jo heti kalapöydässä viinit joutuvat koetukselle. Perinteisessä kalapöydässä kun on tarjolla kevyitä ja raskaita kalaruokia. Mäti, graavatut kalat, kylmäsavulohi sekä etikkaiset sillit ovat luonteeltaan erilaisia.

Kuohuviini on oiva valinta alkumaljana, ja sen kanssa voi vaivatta jatkaa myös kalapöydän parissa. Kuohari leikkaa rasvan makua, joten periaatteessa kuohuviinillä voi huuhdella alas koko joulupöydän kinkkuineen päivineen. Kuohuviinin sekä samppanjan kuplat jättävät lisäksi jälkeensä mukavan raikkaan maun suuhun, joka sekin edesauttaa erilaisten makujen huuhtoutumista suusta antaen tilaa uusille mauille.

klaus k brunssi_c_ravintola_.jpg

Hedelmäisen pirteät, raikkaat ja hapokkaat valkoviinit sopivat kalapöytään oivallisesti. Tosin kovin etikkaisten kalaherkkujen seurana hapokas viini ei ole paras vaihtoehto. Sillien kaveriksi sopiikin valkoviiniä paremmin esim. rehellinen olut. Hapokas viini ei täytä makuhermoja ja mahaa heti juhlaillallisen alussa, jonka ansiosta ruokahalu pysyy yllä. Ja sehän on hurjan tärkeää joulupöydässä!

Me maistelimme tyttöjen joulussa alkupalojen kanssa ranskalaista Wolfberger Riesling-Pinot Gris 2014 -nimistä valkkaria. Viinissä maistui aavistus joulua – neilikkaa, kanelia sekä mantelia. Raikas hapokkuus jätti suuhun aiemmin mainitsemani virkistävän jälkimaun, jonka lisäksi viinin maku oli meistä raikkaan kuiva sekä pirteä. Viini ei myöskään ollut liian helppo.

Wolfbergerin valkoviinin kerrotaan sopivan erityisesti kalan kaveriksi, se kestää myös rasvaisemmat ja savustetut kalat. Niin ja sushin!

jouluviini_c_joulu_.jpg

Joulukinkku

Perinteisen joulupöydän kingi on iso ja mahtava sinappihunnutettu kinkku. Joulukinkku valmistetaan kypsäksi ja makumaailmaltaan se on makea. Kinkun kanssa tarjottavat makeat ja imelät laatikot lisäävät entisestään pääruoan makukirjoa. Ja tokihan siihen lautasen reunalle on pakko napata vielä muutama alkupalapöydän herkkukin.

Nyrkkisääntönä sanoisin sen suuremmin viineistä tietämättä, että minusta paras viini kinkulle on pehmeän hedelmäinen punkku. Tälläinen viini on mm. Obsession Red 2012, josta pidän hurjasti. Pullon jos toisenkin olen Obsession Red -punaviiniä juonut, ja kehuja olen siitä kuullut myös muilta. Näin kävi myös tyttöjen joulussa. Pidin punkkua ennen tarjoilua noin 20 minuuttia jääkaapissa ennen kuin kaadoimme maistiaiset jokaisen leidin lasiin.

Punaviini tuoksuu hieman suklaalle, luumulle sekä vaniljalle. Maussa erottaa heti hennon makeuden, joka passaa jouluviineihin hyvin, sillä se taittaa ruoan makujen voimakkaimpia ristiriitoja. Tyttöjen mukaan viini oli hyvää, sopivan vahvaa, tasapainoista, pehmeää, sopivan täyteläistä, samettista ja se täydensi ruoan makuja. Eikö kuulosta melkein liian hyvältä ollakseen totta?

Joulupöytään kannattaa muistaa nostaa myös jatkuvasti raikasta vettä taikka poreilevaa kivennäisvettä. Suolainen ruoka nostattaa janoa, ja onhan se ihan fiksua juoda välillä myös vettä, ettei mene jouluaaton loppu sitten ihan ohi.

jouluviini (3)

Loppuilta

Kun kinkut on saatu muhimaan vatsan pohjalle, aletaan monessa kodissa valmistautua joulupukin saapumiseen. Lapset sekä lapsenmieliset eivät malta pysyä paikoillaan, jännitys kasvaa ja pian lahjapaketteja revitään jo yhdessä auki!

Klassinen kuohuviini tai samppanja on ylellinen lahja, joka on mukava löytää joulukääreistä vaikkapa laadukkaiden suklaakonvehtien kanssa. Mutta skumppa on myös oivallinen juhlajuoma lahjojen avaamisen yhteydessä. Tyttöjen joulussa päädyimme availemaan lahjoja skumppalasit kädessämme.

Wolfberger Crémant d’Alsace Brut on kuohuviini, joka on valmistettu samppanjamenetelmällä. Pullo on pakattu kullanhohtoiseen pahvilaatikkoon, eikä ihan heti uskoisi komean pullon maksavan Alkossa vain alle 15 euroa. Tässä pullossa yhdistyy hienosti samppanjan laatu sekä arvokkuus kohtuullisella hinnalla.

Kilistelimme leidien kanssa mukavalle ja herkulliselle illalle, ja totesimme yhdessä, ettei kukaan ollut ennen kilistellyt ja nauttinut kuohuvaa juomaa lahjojen avaamisen yhteydessä. Idea oli sen verran toimiva, että ainakin meillä tätä uutta perinnettä tullaan jatkamaan myös ihan oikeana jouluaattona ensi viikolla.

jouluviini (1)

joulu2014 (6)

Yhteistyössä Viikon viini.

 

Joulukalenteri 12: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

Valkosuklaafudgea pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa ystäväni luona, ja tuolloin aloin heti ensimmäisen puraisun jälkeen tiedustella herkkupalojen reseptiä.

valkosuklaafudge (7)valkosuklaafudge (6)

Fudge, toffee sekä kinuski eivät vielä joitakin vuosia sitten kuuluneet yhtään mun himotuksen kohteisiin. Herra Longfield on sen sijaan ollut kinuski- ja toffeefani lapsesta asti. Jotenkin siinä on sitten käynyt niin, että vuosien saatossa olen minäkin alkanut pitää toffeesta, ja nykyään se kuuluu kyllä suklaan ja Makuunin irtokarkkien ohella ihan top-herkkuihin.

Petollisen hyvään valkosuklaafudgeen ei tarvita kummallisia aineksia tai erikoisia keittiövimpaimia. Aikaa nämä herkkupalat kyllä hieman vaativat, fudgen  kun tulee antaa kiehua hiljalleen noin puolisen tuntia lähes koko ajan sekoittaen.

Vinkki! Ystäväni antoi oivan vinkin siihen kuinka voi tarkistaa onko fudge valmista. Kattilan viereen tulee ottaa lasi, jossa on kylmää vettä. Veteen tiputetaan pieni tippa kuumaa fudgea, ja jos fudge valuu lasin pohjaan ja hajoaa, pitää keittämistä vielä jatkaa. Jos taas fudge muuttuu kovaksi pisaraksi kylmään veteen osuessaan, on fudge valmista.

valkosuklaafudge (2)valkosuklaafudge_c_joulu_.jpg

Ja sitten vain hommiin!

Valkosuklaafudge

noin 40-60 pienehköä palaa

  • 2 dl vispi/kuohukermaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 rkl (tummaa) siirappia
  • 50 g voita
  • 200 g valkoista suklaata rouhittuna

1. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes seos alkaa kiehua.

2. Lisää joukkoon voi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kuplien, kunnes se sakenee kinuskimaiseksi. Testaa seosta tiputtamalla tippa kylmään veteen (ks. ohjeet yllä).

3. Rouhi valkosuklaa esim. veitsellä karkeaksi. Kun seos on valmis, sulata suklaa joukkoon.

4. Kaada fudge esim. leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta sen jälkeen jääkaappiin. Leikkaa fudgesta sopivia paloja ja nosta ne esille.

valkosuklaafudge (3)valkosuklaafudge (5)

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

joulu2014 (8)

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

joulu2014 (1)

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

tyttöjen joulu (11)

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

tyttöjen joulu (12)

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

atria_joulu_alkuruoka (2)

atria_joulu_alkuruoka (1)

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

atria_joulu_pääruoka (1)

Laatikkokimara

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

atria_joulu_pääruoka (2)

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

  • 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • ½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl kanelia
  • ½ dl sulatettua voita
  • ¾ dl täysmaitoa
  • 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

atria_joulu_jälkiruoka (1)

Kinuski:

  • 4 dl kermaa
  • 2½ dl fariinisokeria
  • 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

atria_joulu_jälkiruoka (2)

Yhteistyössä Atria
Yhteistyössä Atria

Joulukalenteri 9: Trattikynttilänjalat

Tiedän, että lupasin teille jo eiliseksi postauksen Wanhan ajan joulun ruokamenusta, mutta erinäisten esteiden takia kyseinen postaus on näillä näkymin tulossa julki vasta perjantaina. Trattikynttilänjalat sopivat kuitenkin hyvin Wanhan ajan joulutunnelmaan, joten kurkistetaan seuraavaksi miten helppo nämä kauniit kynttilänjalat on toteuttaa kotioloissa.

isänpäivä_c_perhejuhlat_.jpg

Törmäsin trattikynttilänjalkoihin jo jokunen vuosi sitten Meillä on joulu -kirjan sivulla 19. Korvamerkitsin kirjan sivun, ja tänä jouluna sain vihdoin trattikynttilät toteutuksen alle.

Trattikynttilänjalkoihin tarvitaan vain kolme juttua – lasisia pulloja, tratteja (eli siis suppiloita) ja kynttilöitä. Meiltä löytyi kotoa valmiiksi erikokoisia lasipulloja sekä kynttilöitä, mutta trateista ei ollut tietoakaan. Jos nyt ei sitten lasketa Ikeasta hommattuja sinisiä muovisuppiloita. Ei, niitä ei lasketa. Lähdin metsästämään kauniita emalisia tratteja tori.fin sekä huuto.netin kautta, heti sen jälkeen kun olin varmistanut, ettei äidilläni ollut kaapin perukoilla jemmassa vanhoja tratteja. Tori.fi tuotti tulosta, ja pian olinkin hypännyt auton kyytiin, ja olin matkalla hakemaan kolmea vanhaa trattia.

kannustalo joulu (4)

Tratit hommattuani etsin kaapeista kolme sopivaa lasipulloa ja muutaman kynttilän. Asetin tratin pullonsuuhun, ja ikään kuin ruuvasin kynttilän trattiin kiinni. Aika helppoa!

Trattikynttilänjalat ovat paloturvallisia ja keräävät valuneen steariinin kätevästi suppilon sisään. Näistä mä tykkään – saa matkia!

tratti_c_joulu_.jpgtratti (1)

 

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!